yhtälö hx2N i = N L2 : satunnaisliikkeellä N askeleen jälkeen kuljettu matkan neliöllinen odotusarvo Kaavakokoelma: Tfy-99.2262 Elollisen aineen fysiikka I 2 hv : dielektinen vakio pallomaisille asioille dc dc j = −D dx = −D dr : Fickin laki, kokonaisvirtaus on verrannollinen vain diffuusiokertoimeen ja konsentraation muutosnopeuteen paikan suhteen (pallokoordinaatisto kätevä) = F : saadaan esim sidosenergia viemällä toinen sähkövaraus äärettömän kauas q 2 ∆Q = hQ2 i − hQi : keskipoikkeama, standardipoikkeama, RMS dE dx kB T = mhvx2 i : kitkalaki, jonka mukaan kitka ζD = kB T : Einstein-relaatio, kitkan dissipaation (kitkakerroin) ja fluktuaation paikan suhteen (diffuusiokerroin) lämpötilariippuvuus on lineaarinen, vaikka muuten lämpötilariippuvuudet olisivat moniulotteiset : sähköinen voimavaikutus kahden varatun hiukkasen vä- pV = N kb T = nRT seen energiaan 2 ζ = 2m : kitkakerroin yleisesti ja pallomaisille partikkeleille ∆t = 6πηR (Stokesin laki, η on nesteen viskositeetti) VÄLIKOE 1 D = 4π = 4π0 r i∆t+ F ∆t 0,x 2m vdrif t = Fζ = h∆xi ∆t = ∆t aiheutuu partikkelien törmäyksistä Kevät 2011 | Mika Mäntykangas q1 q2 Dx2 : Einstein-Schmolukowski -yhtälo, diffuusiokertoi- hr2N i = 6Dt : diffuusiolaki kolmessa ulottuvuudessa, vakioksi 2 tai 4 kun 1- tai 2-ulotteinen Vastuu lukijalla. Mielipahaa ei korvata. F = lillä 2 L D = 2∆t = N2tL men määritelmä f = jA : törmäystaajuus on vuon ja pinta-alan tulo 2 = Di ∂∂xc2i = Di ∇2 c : Diffuusioyhtälö, jos virtaus muuttuu myös ajan funktiona eli c(x,t) ∂ci ∂t : ideaalikaasun tilanyhtälö ja sen yhteys termi- j = −P ∆c = − DB : virtaus voidaan esittää myös permeabiliL ∆c teetin avulla, missä on yhdistetty väliaineen diffuusiokerroin, partitiokerroin (yksilöllinen eri aineille) ja paksuus, esim. biologisessa kalvossa konsentraatio pienenee lineaarisesti, voidaanmitata kokeellisesti : terminen energia, huoneenlämmössä 4, 1 × 10−21 J Ek = 21 mhv2 i = 32 kB T : kaikkiin dimensioihin huomioitu kineettinen energia ideaalikaasupartikkelille q hvi = 8RT : molekyylien keskimääräinen nopeus (jokin toinen läπm hestymistapa, ei johdettu) =E= : sähkökenttä ∆V l dc j = D(− dx + kqc ) : Nernst-Planck -elektrodiffuusioyhtälo, missä BT summattu yhteen konsentraatiogradientin ajama vuo ja sähkökentän ajama vuo ∆U = mgh = ρV gh : potentiaaliero ja massa ilmaistu tilavuuden ja tiheyden avulla, voidaan merkata termisen energian suuruiseksi ja laskea esim. ilmassa leijuvien partikkelien kokoa q∆V : Nernstin yhtälö, saadaan kun ed. kaava asetetaan ∆(lnc) = − kB Teq nettovirtauksesta nollaksi (equilibrium) −E kB T : Bolzman-jakauma, todennäköisyys voidaan korP (tila) = αe vata usein esim. konsentraatiolla, kertoo todennäköisyyden, jolla hiukkanen löytyy joltain alueelta, samaa muotoa on myös ns. Arrheniuksen ∆Veq = 1 kB T ze ln(c1 /c2 ) = RT ze ln(c1 /c2 ) ≈ 58log10 (c1 /c2 )[mV ] : Nerns- 2 tin potentiaali, edellistä potkaisemalla, alaindeksi konsentraatiossa 1 → 2 vastaa potentiaalia, sähkökentän suuntahan on + → −, likiarvossa oletettu yksiarvoinen ioni, yleensä c1 /c2 = cout /cin dU dV = 12 E 2 dU dq q 4π0 r = : sähkökentän energia varauksessa hc λ W t : tehon ja työn suhde on kääntäen aikariippuva n= N NA : ainemäärä : massa moolimassan mukaan m = nM U = Ii P VÄLIKOE 2 PM I : Shannonin kaava, missä I on epäjärjestys, N j=1 Pj lnPj N = −K toistojen lukumäärä (esim. merkkijonon pituus), K vakio ja Pj toistojen todennäköisyys, voidaan ratkaista maksimiarvoksi Imax = KlnΩ = KlnM N kun Pj :t ovat yhtä suuria : valokvantin energia P = n = cV µi = µ0,i + RT lnci + U = µ0,i + RT lnci + zi F φ : sähkökemiallinen potentiaali, missä huomioitu niin kemiallinen kuin sähköinenkin osuus : sähkökentän energia tilavuudessa Ef ot = hf = S = kKB I = kB lnΩ : entropian määritelmä, Ω kuvaa tilojen lukumäärää joilla partikkelien kokonaisenergia on E, eli suurempi tilojen määrä kasvattaa lukua ja myöskin tekee systeemistä todennäköisimmän entropian maksimoituessa : ainemäärä konsentraation funktiona P P kB T l Ri = qi Aji Ri = Ii : Di q 2 cA i Dq 2 c kB T κ = = : sähkönjohtavuus, ujutettuna edelliseen (ja tästä voi pyöräyttää resistanssin) l AR Q = cm∆t S = kB N ln(V E 3/2 ) + S0 : Sakur-Tetrode -yhtälön supistettu muoto, ideaalikaasun entropia, josta kuitenkin lähinnä muutokset ∆S laskettavissa, S0 on monimutkainen funktio, kun verrataan kahta tilaa energioiltaan EA ja EB saadaan derivaatan nollakohdasta toisen suhteen tasapainotilaan, missä energia partikkelia kohti on sama (eli sama lämpötila) ja tämä saavutetaan spontaanisti : lämpömäärä ∆U = mg∆z −ρm V g∆z = mnet g∆z : sedimentointia aiheuttava potentiaalimuutos, kappaleen siirtymän ja sen vastaavasti siirtämä väliaineen erotus, voidaan suoraan käyttää Bolzmann-jakaumassa, ei kerro sedimentoitumisnopeudesta F = − dU dz = mnet g dS = dE : lämpötilan määritelmä, lämpötila ei riipu systeemin koosta (intensiivisuure) mutta entropia riippuu (ekstensiivisuure) 1 T : nettovoima sedimentaatiossa : systeemin terminen energia lämpötilan ja hiukkasE = 32 N kB T määrän avulla ilmaistuna kolmessa vapausasteessa F = mnet rω : kiertoliikkeen aiheuttama kappaleeseen kohdistuva voima, sentrifugointi 2 s= vdrif t g0 = mnet ζ 2 −r )p v(r) = (R 4Lη : laminaarisen virtauksen virtausprofiili sylinterissä RR 4 p Q = 0 2πrv(r)dr = πR : Hagen-Poiseville -yhtälö 8Lη F = E − T S : Helmholtzin vapaa energia, joka vakiolämpötilassa ja tilavuudessa minimoituu spontaanisti, paine ei vakio : saostumisvakio 2 Fcrit = ρηm : kriittinen voima viskoosissa nesteessä, kun F/Fcrit on pieni, on vesikin viskoosia G = H−T S = E+pV −T S : Gibbsin vapaa energia, ero Helmholtziin se, että nyt paine ja lämpötila vakioita, tilavuus ei, H on entalpia F = − ηvd0 A : voima, joka kohdistuu vastakkaiseen suuntaan kuin liike d-paksuisen nestekerroksen liikkuessa, pienillä v0 nesteet toimivat "levymäisesti" = e kB T : aktivaatiokynnyksen yli muodostuu Bolzmannjakautunut tasapainotila, joka ei riipu aktivaatiovallin koosta ∆E + , ei riipu ajasta mitenkään N2 N1 m R = vRρ : Reynoldsin luku, kertoo milloin virtauksia voidaan käη sitellä laminaarisina (kitkavoima hallitsee, pieni Reynolds) tai turbulenttisina (inertiavoimat merkityksellisiä, suuri Reynolds) dN1 dt − ∆E = k+ N2 (t) − k− N1 (t) = k+ (Ntot − N1 (t)) − k− N1 (t) jolla aktivaatiovallin yli tasapainotila saavutetaan 2 : nopeus, P2 (t) = k+ e−k+ t : todennäköisyys sille, että molekyyli on tilassa P2 ajan t, vastaavasti myös toisinpäin mutta nopeusvakiolla k− − d[A] dt ropian minimoitumisen kannalta c µ = kB T ln( c0 ) + µ0 (T ) + zeV : sähkökemiallinen potentiaali, missä sisäenergiatermi µ0 (T ) erotettuna, c0 on vain yksikönpoisto 1 mol/l, sähköinen potentiaalitermi on zeV , kun verrataan kahta konsentraatiota, saadaan potentiaalien erotuksesta ∆V Nernstin potentiaali, kun sähkökemiallinen potentiaali on kahden ionilajin välillä erisuuri, on näiden välillä entrooppinen voima = k[A] [B] : reaktion nopeuslaki, missä A ja B kuvaavat rA = lähtöaineita ja a ja b näiden reaktiokertalukua kyseisten lähtöaineiden suhteen (kokeellinen suure, ei välttämättä kokonaisuluku) P − Ej Z = e kB T : partitiofunktio a b peq = ckB T = nkVB T : van’t Hoffin relaatio laimeille liuoksille, tasapainotila, missä voi esimerkiksi paine-eron verrata hydrostaattiseen paineeseen (nestepintojen korkeus ja osmoottinen paine, p = zρg) Σ= Rp 2 µ−µ0 a = e kB T ∆G − k T0 B Keq = e : Laplace-yhtälö, pintajännitys (käytössä myös γ) = 2ckB T R : tyhjennysvuorovaikutus, depleetiovuorovaikutus, kuvaa voimaa joka muodostuu kahden A-alaisen pinnan välille etäisyydellä R toisistaan : painovoiman partikkeliin kohdistama paine dc = kB T dz : osmoottisen paineen muodostuminen konsentraatiogradientissa, osmoottinen paine on paine, joka tarvitaan pysäyttämän virtaus (ei muodostuva paine) γ= σq IC = d∆V : solukalvon yli kulkeva virta kondensaattorianalogialla, dt kapasitanssi solukalvolla noin 1 µF/cm2 , kokonaisvirta lasketaan tämän P ja edellisen kohdan summana eli Itot = IC + gi Ui : pinnan sähkökenttä ρ (x) = q : Gaussin laki, sähkökentän voimakkuus etäisyydellä x varausjakaumalla ρq (x), elektronegatiivisuusehto yhdessä pintavarauksen kanssa R σ = − ρq (x)dx : elektronegatiivisuusehto dE dx d2 V dx2 ρ = − q : Poisson-yhtälö, suoraan edellisestä kun E(x) = −dV /dx zi eV (x) P d2 V e : Poisson-Bolzmann -yhtälö, kuvaa varauszi ci0 e kB T dx2 = − jakauman käyttäytymistä sähkökentässä ρi = ezi ci = ρ0i e dS µα = −T DN α − d xi eV (x) kB T dt E,Nβ,β6=α : tasapainovakio ∆Vi = Ii Ri + ViN ernst : yksinkertaistettu malli solukalvon läpäisevyydestä, analogia sähköfysiikkaan, eli Ui = ∆V − ViN erns : pintajännityksen määritelmä Epinta = − [Xk+1 ]vk+1 ...[Xm ] [X1 ]v1 ...[Xk ]vk Vmax [S] : Michaelis-Menten -yhtälö, kertoo reaktion nopeuden V0 = [S]+K m V0 muodostuu kun oletetaan kompleksin ES muodostumisnopeus ja hajoamisprosessi yhtä nopeiksi, lisäksi V0 (Km ) = Vmax /2, Michaelis2 vakio Km = k−1k+k 1 dp dz dE dA vm = pH = pKH + = −log10 [H + ] : pH:n määritelmä, pH on vain tasapainovakio veden protonikonsentraatiolle ∆F A p(z) = p0 + ρm g(z − z0 ) nesteessä : molekyylin aktiivisuus sisäenergialla lausuttuna : varaustiheys : kemiallisen potentiaalin määritelmä ent- 3
© Copyright 2024