Cadillac Ranch Teksasissa on kummajaisena yksi tunnetuimmista Route 66:n pysähdyspaikoista. Kaikkiaan maahan upotetussa rivissä on vanhoja Cadillac-malleja kymmeneltä vuodelta. 236 Cars-elokuvan alkuperäistä kuvauspaikkaa vanhalla huoltoasemalla. Route 66 ei etene aina viivasuoraan. Route 66: Prätkällä Amerikan takapihoille Sain tilaisuuden reissata norjalaisessa prätkäporukassa läpi historiallisen Route 66:n Yhdysvalloissa. Kaikkinensa 17 päivän organisoidusta matkasta tuli muistojen arkistoon rikkain prätkäaiheinen kokemukseni. Jos prätkämies voi tehdä elämässään vain yhden matkan, tässä se on. ELÄMYKSIÄ JA REISSUJA tettiin matkatavarat, varamoottoripyörä sekä nestetankkaukseen tarvittavat sadat päivittäiset juomapullot jäälaukkuineen. Järjestetyllä matkallani tuli selväksi, että 20 moottoripyörän kuljettajajoukko oli taitotasoltaan tyystin erilaista, ainakin alussa. Iäkkäiden pariskuntien kaatuilut parkkipaikoilla noin 400-kiloisella laitteella olivat sinänsä pikku juttuja, mutta yksi läheltä piti -onnettomuus sattui vuoristoreitillä Uudessa Meksikossa. Ultra Glide Classicilla ohjastava pariskunta ajautui mutkassa vastaantulevan pakettiauton kaistalle ja törmäsi viistosti sen kylkeen. Pyörä kaatui ja liukui asfaltilla, mutta tilanteesta selvittiin tuurilla, sillä kuljettaja ja matkustaja pysyivät ihmeen kaupalla paikoillaan ison pyörän suoja pleksien ja -rautojen ympäröimänä. Lähinnä keinokuituisiin ajopukuihin tuli repeämiä, mutta prätkä muuttui ajokelvottomaksi. Tämä vain esimerkkinä siitä, mitä voi sattua, sillä luin hiljattain toisen suomalaisen matkakertomuksen järjestetyltä Route 66 -matkalta, jolla niin ikään yksi pariskunta kaatui Harley-Davidsonilla ajaessaan. Hyvä varustus pelasti silläkin kertaa. Tuuri on juuri sitä, jos ei kaatuessaan törmää mihinkään. Lähditpä matkalle yksin tai ison joukon mukana, tärkein vaadittava ominaisuus ja asenne Lisämausteen matkaan antoi se, että ajoimme Route 66:n perinteiden vastaisesti ”väärinpäin” lännestä itään, eli ajamalla sopivin päivämatkoin Los Angelesista Chicagoon. Poikkesimme Las Vegasin takia Nevadan osavaltiossa, kahdeksan Route 66:iin kuuluvan osavaltion lisäksi. Perinteitä kunnioitettiin kuitenkin ajokaluston valinnalla. Seuraavassa käyn läpi keskeisimpiä asioita ja kokemuksiani, jotka perustuvat norjalaisen matkanjärjestäjän, www.route66usa.infon heinäkuussa 2013 toteuttamaan kaikkiaan 44 hengen turneeseemme. Olin toimittajana ja ”monitoimimiehenä” joukon ainoa suomalainen, muut matkaajat opas mukaan lukien norjalaisia eri-ikäisiä ja -taustaisia miehiä ja naisia. Matkanjärjestäjän ainoa pohjanmaalainen lisenssi Harley-Davidsonin kanssa mahdollistaa ajopeleiksi uusimmat mallit, joita käytössämme oli 20 kappaletta – eniten kahdelle sopivaa matkapyörä Ultra Glide Classicia ja vaihtoehtona yhden hengen pyöräilyyn custom henkinen Heritage Softail. Samaan retkueeseen kuului lisäksi seitsemän autoa. Opasajoneuvona oli pakettiauto trailerilla, jossa kulje- 237 Yksi monista Route 66:n moottoripyörämuseoista antaa jälleen hyvän syyn ajotauolle. Välillä esteet käännyttävät Harley-Davidsonilla Route 66:iä etenevän kuten tässä tulvakohdassa. on kärsivällisyys. Varsinkin kesäaikaan isojen kaupunkien kymmenien liikennevalojen läpi ajot paistinpannunkuumine jopa yli 40 celsius asteen helteineen täysissä ajovarusteissa kysyvät pinnaa ja fyysistä kestävyyttä. Joku voi myös pitää loputtomien autiomaiden, karjatilojen, peltojen ja pusikkojen tiemaisemaa puuduttavana tai tylsänä, mutta uskon niin ajattelevien jättävän tällaiset reissuaikeena väliin. Route 66 on tietynlainen bikereiden pakkomielle, joka on koettava kerran elämässä. Matkaseurueen kokoonpanoon kannattaa valinnoillaan vaikuttaa, jos mahdollista. Järjestetyllä reissulla on esimerkiksi hyvä etukäteen selvittää, mistä maista osallistujia on milläkin viikoilla tulossa ja pyrkiä saamaan mukaan esimerkiksi tuttavia omasta kotimaasta. Vaikka kuinka suuri kiusaus olisikin ajaa Yhdysvalloissa teepaita ja farkut päällä ilman kypärää (se on monissa osavaltioissa kyllä sallittua, mutta matkanjärjestäjät ja pyöränvuokraajat usein vaativat kypärän käyttämistä), ei turvallisten ajovarusteiden merkitystä vaativalla Route 66 -reissulla voi ylikorostaa. Valtaosa norjalaisista matkakollegoistani oli ottanut kotimaastaan mukaan hyvillä kaatuma suojilla varustetut ajopuvut. Viimeisimmät täydennykset tai vaikkapa koko repertuaarin hankinnan voi tehdä Harley-Davidsonin valtuutetussa myymälässä Chicagon tai Los Angelesin päässä pyöriä lunastettaessa. Opasauton mukana kulkevien nesteiden nauttiminen ja vartalon sekä asujen kastelu sisältä jäävedellä oli välttämätöntä jopa 30 minuutin välein. Asian tarpeellisuus on hyvä noteerata, jos lähtee Route 66:lle omin päin. Suunnistus onnistuu järjestetyllä matkalla ammattitaitoisimmin ja sujuvimmin. Hieman yli kahden viikon aikana näkee varmasti suuremman osan aitoa Route 66:iä kuin mihin omatoimimatkalla paperikartoin ja navigaattorein pystyisi. Norjalaisten kanssa ajettiin ehkä 70 prosenttia vielä olemassa olevista Route 66 -tielinjauksista, joista tosin osa on jo peittynyt moottoriteiden alle. Route 66 -matkoja järjestää moni toimija maailmalla, mutta voin suositella www.route66usa.infoa luotettavuudesta, kulkupelien laadusta ja selkeästä pakettihinnoittelusta. Yritys järjestää vuosittain toukokuusta syyskuuhun kolmisenkymmentä Route 66 -matkaa lukuisien muiden eri puolilla maailmaa järjestämiensä Lue lisää matkastani www.prätkämies.fi 238 ELÄMYKSIÄ JA REISSUJA Fossiilisen metsän jäänteitä oli pysähdyttävä tarkastelemaan. prätkäreissujen lisäksi. Miinuspuolelle lasken korkeahkoon hintaan suhteutettuna majoitusten sekä ateriointien keskinkertaisen tason. Tosin tilanteen sanelee paljolti se, että reitin varrelta on turha etsiä hienostelua ja viiden tähden meininkiä. Amerikan ja Route 66:n ehdoilla siis mennään. Matkapaketin hinta 17 päivän Route 66 -tripille on samalla pyörällä reissaavalta pariskunnalta kuutisen tuhatta euroa. Siihen kuuluu uusi vakuutettu Harley-Davidson bensoineen, majoitukset, valtaosa aterioista, oppaan palvelut monine pääsylippuineen, matkalta tehtävä 66 minuutin video sekä kasapäin kuvia. Omalle kontolle tulevat lisäksi lentolippujen, joidenkin aterioiden ja juomien kustannukset sekä päivittäiset käyttövarat. Vajaa kymppitonni palaa aiheeseen näin helposti, mutta yksin ajava selvinnee kaikkinensa noin kuuden tuhannen euron kokonaismenolla. Vertailuna pelkästään omatoiminen tuliterän Harley-Davidsonin vuokraaminen täysine vakuutuksineen maksaisi Yhdysvalloissa noin 2 500–3 000 euroa vastaavalle reissulle. Yhdysvaltain osavaltiot yhdistävä maantie, Route 66, on yksi maailman kuuluisimmista ajoväylistä. Reitin 3 945 kilometrin historia alkoi päätöksestä yhdistää olemassa oleva tiestö toisiinsa itä-länsisuunnassa vuonna 1926. Elintason noustessa ja tavarankuljetusten sekä autoilun lisääntyessä tarvittiin suorempaa väylää Chicagon ja Los Angelesin välille. Reitin kultaaika ajoittui automatkailubuumiin ja ensimmäisiin tasokkaisiin motelleihin 1930–1940-luvuilla. Elokuvat ja kirjallisuus ovat ammentaneet Route 66:stä aiheitaan viime vuosiin asti. Liikenteen siirtyminen 1950-luvulta alkaen ilmestyneille valtakunnan ylittäville interstateväylille kuihdutti lopulta Route 66:n vuosikymmenten aikana ja pilkkoi sen palasiksi. Tiestö on kuitenkin epävirallisena ajoreittinä edelleen pääosin olemassa, mutta suunnistaminen oikeille pätkille on haastavaa. Route 66 on kokenut 1980-luvulta alkaen renessanssin – vanhoja motelleja ja huoltoasemia on kunnostettu nähtävyyksiksi, vain amerikkalaisilta odotettavista muista erikoisuuksista puhumattakaan. Tämä kaikki siis edelleen autioituvien kylien ja kuihtuvien palveluiden joukossa samalla reitillä. Taas on seurueestamme joku osa jäänyt jälkeen ja tilannetta pysähdytään selvittämään. Wild Hogs -prätkäleffaan rakennetun Maggie’s Dinerin edessä Madridin kylässä oli toki pakko pysähtyä. Tyypillinen autioitunut motelli reitillä. ”Liekö ollut joskus Norman Batesin omistuksessa?”. Motellin keskeltä kulkee Uuden Meksikon ja Teksasin osavaltioiden sekä aikavyöhykkeen raja. 239
© Copyright 2024