ARVOKAS ARKI LAPSELLE!

ARVOKAS ARKI LAPSELLE!
ARVOKAS ELÄMÄ – LASTENSUOJELU JA PERHEHOITO
VAMMAISTEN LASTEN KEHITYKSEN TUKENA
PAULA KORKALAINEN (toim.)
ARVOKAS ARKI LAPSELLE!
ARVOKAS ELÄMÄ – LASTENSUOJELU JA PERHEHOITO
VAMMAISTEN LASTEN KEHITYKSEN TUKENA
PAULA KORKALAINEN (toim.)
Keski-Suomen vammaispalvelusäätiö
Jyväskylä 2014
Keski-Suomen vammaispalvelusäätiö
Teksti ja toimitus: Paula Korkalainen
Kuvat: Airi Ahonen, Paula Korkalainen, Sari Minkkinen ja Kuvapalvelu
Artikkelien kuvat kirjoittajien toimittamat.
Taitto: Heikki Tiihonen Kopijyvä Oy
Sisältö
Esipuhe: Maria Kaisa Aula, Lapsella on oikeus perheeseen ja osallisuuteen.................................. 5
OSA I Näkökulmia vammaisten lasten ja perheiden palveluiden kehittämiseen .......................... 7
Kirjoittajien esittely ................................................................................................................................ 8
Vammaisten lasten vanhempien ajatuksia ja kommentteja
Muutos Lentosuunnitelmaan – Welcome to Holland ....................................................................... 9
Voisiko jokin olla toisin? – Vanhemmat palveluiden käyttäjinä. ................................................... 11
Elisa Murtomäki. Lennettiin punaisella matolla – ajatuksia perhehoitajan työstä ja
työhyvinvointiryhmästä ...................................................................................................................... 15
Anneli Reijonen. Hyvään alkuun – mentorin tuella ........................................................................ 17
Mirva Vesimäki. Valmennuksen ja uusien toimintaohjeiden myötä lisää perhehoitajia............ 19
Riitta Vanhanen. Näkökulmia perhehoidon kehittämiseen Keuruun suunnalta ........................ 21
Maria Kuukkanen. Meitä kannatellaan! Perhehoitoa hyvän elämän mahdollistamiseksi .......... 24
Erja Pietiläinen. Yhteistoiminta ei pelaa vieläkään? ........................................................................ 26
Asta Suomi. Moniammatillinen yhteistyö, pieniä askeleita ............................................................ 29
Paula Määttä. Yhdessä perheen kanssa. Erityispedagoginen perhetutkimus haastaa
vallitsevia ammattikäytäntöjä ............................................................................................................. 32
Marja-Leena Saarinen. Lapsen ja perheen kuuleminen palveluiden perusteena ........................ 36
OSA II Arvokas elämä – Lastensuojelu ja perhehoito vammaisten lasten kehityksen
tukena 2011–2014 ................................................................................................................................ 39
1 Uusia tuulia vammaisten perhehoidossa........................................................................................ 40
Vammaisten lasten perhehoidon toimintamalli ............................................................................... 45
Keski-Suomesta perhehoidon maakunta: esitys perhehoidon koordinoinnin
tehostamiseksi Keski-Suomessa ......................................................................................................... 52
2 Arvokas elämä –hankkeen eteneminen 2011-2014 ...................................................................... 55
3 Missä onnistuttiin – arviointia ........................................................................................................ 76
Lopuksi .................................................................................................................................................. 79
Lähteet.................................................................................................................................................... 80
Liitteet .................................................................................................................................................... 84
3
Rakas lapseni
Rakas lapseni
Minä rakastan Sinua.
Minä rakastan ilman partikkeleita, ilman pilkkua,
ilman sivulauseita, ilman ehtoja.
Minä rakastan Sinua kaikesta huolimatta ja juuri sen takia,
rakastin jo ennen kuin synnyit ja tulen rakastamaan niin kauan kuin elän
– ja vielä taivaastakin minä Sinua suojelen.
Enkä minä luovuta.
Vaikka kaikki muu murenisi, Sinun suhteesi minä en ikinä luovuta.
Vaikka mitä tapahtuisi, Sinua minä en koskaan hylkää.
Mikään mahti maailmassa ei Sinua minun sydämestäni vieroita.
Minusta sinä synnyit mutta Sinä minut teit.
(tekijä tuntematon)
4
Esipuhe
Maria Kaisa Aula,
Lapsiasiavaltuutettu 30.4.2014 saakka
Viitasaarella 8.5.2014
Lapsella on oikeus perheeseen ja osallisuuteen
”Lapsen tulisi persoonallisuutensa täysipainoisen ja sopusointuisen kehityksen vuoksi kasvaa perheessä onnellisuuden, rakkauden ja ymmärtämyksen ilmapiirissä.” (YK:n lapsen oikeuksien sopimus)
Vammaisella lapsella on yhdenvertainen oikeus vanhempiensa huolenpitoon ja kasvatukseen. Vanhempia ei saa jättää tehtävässään yksin vaan heidän tulee saada valtion, kuntien ja järjestöjen palveluista tukea tehtäväänsä. Viimesijaisena toimenpiteenä on lapsen sijoittaminen kodin ulkopuolelle,
mikäli vanhemmat toimivat lapsen edun vastaisesti. Silloinkin sijoituksen perheeseen tulee olla lapsen kannalta ensisijainen vaihtoehto.
Arvokas elämä -hanke on edistänyt näitä YK:n lapsen oikeuksien sopimuksen tavoitteita. Hankkeessa on kehitetty perhehoidon palveluita tukemaan keskisuomalaisia vammaisia lapsia ja heidän
perheitään.
Vanhempien kokemukset ja mielipiteet ovat palveluiden kehittämisessä tärkeitä. Näitä onkin Arvokas elämä -hankkeessa kartoitettu. Vanhemmat joutuvat usein toimimaan monimutkaisen palveluverkoston yhteen kokoajina sekä viestin viejänä ammattilaiselta toiselle. Perheet eivät saa vielä tarpeeksi arkista tukea jaksamiseensa tai kotikasvatuksen haastaviin tilanteisiin. Uudistamista tarvitaan
niin lainsäädännössä, toimintakäytännöissä kuin asenteissakin.
Hyvän vammaispalvelun, perhehoidon, kuntoutuksen, lastensuojelunkin, asumisen ja koulutuksen
kehittämiseen tarvitaan myös lasten ja nuorten omien kokemusten arvostamista. Palveluiden ohella myös kodissaan ja perheessään jokaisella lapsella on oikeus osallistua, vaikuttaa ja tulla kuulluksi.
5
Vanhempienkin tehtävä on selvittää lapsen mielipiteitä ratkaisujensa tueksi. Usein vanhemmat toimivat vammaisen – etenkin pienen lapsen – tärkeinä viestinviejinä ammattilaisten suuntaan.
Vammaisten lasten ja nuorten omien mielipiteiden selvittäminen vaatii aikuisilta erityistä osaamista, vuorovaikutuksen taitoja ja oikeata asennetta – lapsen arvostamista. Vaivannäkö kyllä palkitaan:
palveluista saadaan parempia ja vaikuttavampia, kun lasten ja nuorten omat palautteet selvitetään
ja otetaan huomioon. Tällä alueella on Suomessa vielä paljon kehittämisen varaa.
Vammaisia lapsia ei pidä ajatella ensisijaisesti heidän puutteidensa tai diagnoosiensa ”edustajina”.
Kaikki lapset ovat ensisijaisesti lapsia, joilla on yhdenvertaiset tarpeet ja oikeudet elää, kasvaa, oppia, iloita, leikkiä, harrastaa ja saada kavereita. Jokainen lapsi haluaa tulla kuulluksi ja nähdyksi ja
olla osallisena omassa lähiyhteisössään. Lapsen hyvinvointia kannattelevat ensisijaisesti hänen läheiset ihmissuhteensa, joita palveluiden pitää tukea ja edistää.
Lapsiasiavaltuutetun toimisto on tehnyt yhteistyötä Arvokas elämä -hankkeen kanssa. Se on ollut
minulle mieluista. Tavoitteemme ovat olleet yhteiset: suomalaista vammaispolitiikkaa tulisi muuttaa lapsikeskeisemmäksi. Samalla erilaisissa palveluissa vammaisten lasten ja heidän perheidensä erityisistä tarpeista tulee olla paremmin tietoisia ja ottaa ne huomioon.
6
OSA I
Näkökulmia vammaisten lasten ja perheiden
palveluiden kehittämiseen
7
Kirjoittajien esittely
Maria Kaisa Aula toimi Suomen ensimmäisenä lapsiasiavaltuutettuna 1.9.2005–30.4.2010. Hän
asuu perheineen Keski-Suomessa Viitasaarella. Koulutukseltaan hän on valtiotieteen lisensiaatti. Jyväskylän yliopiston yhteiskuntatieteen kunniatohtorin arvon hän sai vuonna 2013.
Elisa Murtomäki on perhehoitaja ja asuu Multialla. Koulutukseltaan hän on lähihoitaja.
Anneli Reijonen toimii vammaisten perhehoitajana Äänekoskella. Hän on koulutukseltaan lähihoitaja, KeVa -ennakkovalmennuskouluttaja ja perhehoidon mentori.
Mirva Vesimäki työskentelee vammaispalveluiden sosiaalityöntekijänä Äänekosken kaupungin Arjen tuen palveluissa.
Riitta Vanhanen toimii perusturvajohtajana Keuruun kaupungissa. Koulutukseltaan hän sosiaalihuoltaja, yhteiskuntatieteiden maisteri ja ammatillinen opettaja.
Maria Kuukkanen toimii Perhehoitoliitto ry:ssä kehittämispäällikkönä. Hän on koulutukseltaan
kasvatustieteen maisteri (KM) ja lastentarhanopettaja.
Erja Pietiläinen on koulutukseltaan kasvatustieteiden maisteri (KM), erityiskasvatuksen asiantuntija ja erityislastentarhanopettaja. Hän työskentele Kehitysvammaliitossa lapsi ja perhepoliittisena
asiantuntijana.
Asta Suomi on yhteiskuntatieteiden tohtori (YTT), psykoterapeutti, työnohjaaja, erityisasiantuntija Jyväskylän ammattikorkeakoululla.
Paula Määttä on erityispedagogiikan professori emerita. Hän on tuonut perhelähtöisen ekokulttuurisen ajattelun Suomeen ja julkaissut kaksi alan kirjaa. Hän asuu Jyväskylässä Korpilahdella.
Marja-Leena Saarinen on kasvatustieteen maisteri (KM), Keski-Suomen vammaispalvelusäätiön
toimitusjohtaja. Valtakunnallisen kehitysvamma-alan neuvottelukunnan lasten ja nuorten jaoksen
puheenjohtaja.
Paula Korkalainen toimi Arvokas elämä – lastensuojelu ja perhehoito vammaisten lasten tukena
-hankkeessa projektipäällikkönä 2011-2014. Hän on koulutukseltaan kasvatustieteen tohtori (KT),
erityiskasvatuksen asiantuntija ja erityislastentarhanopettaja. Hän asuu Jyväskylässä.
8
Vammaisten lasten vanhempien ajatuksia ja kommentteja
Muutos Lentosuunnitelmaan – Welcome to Holland
Minua usein pyydetään kuvailemaan millaista on kasvattaa vammaista lasta, jotta ihmiset, joilla ei
ole tätä ainutlaatuista kokemusta, ymmärtäisivät ja voisivat kuvitella, miltä se tuntuu. Se on jotain
tällaista:
Kun odotat lasta, se on kuin suunnittelisi ihmeellistä lomamatkaa Italiaan. Ostat nipun opaskirjoja, ja
teet ihania suunnitelmia. Colosseum. Michelangelon David. Gondolien Venetsia. Ehkä opettelet
joitain käteviä sanontoja. Kaikki se on hyvin innostavaa. Kuukausien innokkaan odotuksen jälkeen suuri päivä viimeinkin koittaa. Pakkaat laukkusi ja lähdet matkaan. Useita tunteja myöhemmin lentokone
laskeutuu. Lentoemäntä tulee ja sanoo: ”Tervetuloa Hollantiin!” ”Hollantiin?! Kuinka niin Hollantiin?
Varasin paikan Italiaan menevään koneeseen. Minun pitäisi olla Italiassa. Koko elämäni olen unelmoinut pääseväni sinne.”
Mutta lentosuunnitelmaan on tullut muutos. Kone on laskeutunut Hollantiin, ja sinne sinun on jäätävä. Tärkeintä on kuitenkin se, ettei sinua ole viety mihinkään hirveään, inhottavaan, likaiseen paikkaan, jossa on kauheita tauteja ja nälänhätää. Olet tullut vain erilaiseen paikkaan. Niinpä sinun on
mentävä ostamaan uusia opaskirjoja.
Sinun on opittava aivan uusi kieli, ja kohtaat joukon uusia ihmisiä, joita et olisi muuten koskaan tavannut. Se on vain erilainen paikka.
Se on vähemmän loistelias kuin Italia, ja elämänrytmi on hitaampaa kuin Italiassa. Mutta oltuasi siellä jonkin aikaa, saatuasi hengityksesi tasaantumaan, katsot ympärillesi ja huomaat, että Hollannissa on
tuulimyllyjä ja tulppaaneja, Hollannissa on jopa Rembrandtin maalauksia.
Mutta kaikki tuttavasi ovat tohkeissaan Italian matkoistaan ja he kerskailevat, kuinka ihanaa heillä siellä oli. Ja lopun elämääsi sanot; ”Niin, sinne minunkin piti mennä. Sitä minä olin suunnitellut.”
Eikä se kipu haihdu koskaan, ei koskaan pois, koska unelman menettäminen on hyvin, hyvin merkittävä menetys.
Mutta jos vietät elämäsi surren sitä tosiasiaa, että et päässyt Italiaan, et ehkä milloinkaan ole vapaa
nauttimaan niistä hyvin erityislaatuisista, hyvin ihastuttavista asioista, joita Hollanti tarjoaa.
(Emily Perl Kingsley)
9
Tärkeintä ei ole, että vauva on terve.
Tärkeintä ei ole että vauva on terve. Tärkeintä on jäädä henkiin.
Tärkeintä ei ole saavuttaa neuvolakirjan jokaista
kohtaa ”normaaliin tahtiin”. Vaan olla oman neuvolakirjansa Indiana Jones.
Oman elämänsä sankari ja vähän muidenkin, aika paljon muidenkin.
Tärkeintä ei ole olla sitä mitä muut toivoivat, luulivat tai odottivat.
Tärkeää ei ole olla kummankaan näköinen.
Tärkeää on olla oman itsensä näköinen ja pitää vahvasti
kaksin käsin kiinni siitä mitä elämäksi sanotaan.
Tärkeintä on olla yhdessä, ja jaksaa.
Olla paikalla silloin, kun välittämistä jaetaan.
Tärkeintä on kuulua johonkin ja hengittää samaan tahtiin
sen porukan kanssa, jota myös perheeksi kutsutaan.
(tekijä tuntematon)
10
Voisiko jokin olla toisin? – Vanhemmat palveluiden käyttäjinä.
Kollektiivinen kertomus vanhempien ajatuksista ja odotuksista.
Kollektiivinen kertomus on koostettu useamman vanhemman ajatuksista ja odotuksista, jotka
on kerätty kyselyllä Leijonaemojen valtakunnalliselta foorumilta keväällä 2014. Toimittaneet Sari
Minkkinen ja Paula Korkalainen.
Tietoa, tukea ja kumppania jakamaan arjen huolia
Vanhempina koemme usein, että yhteiskunta hylkää ulkopuolelleen perheet, joissa on sairautta tai
vammaisuutta. Siinä tilanteessa, kun perhe taistelee olemassaolostaan ja lapsensa avun puolesta, on
meidän perheen yllättänyt vammaisten palvelujärjestelmän toimimattomuus. Tuntuu kuin pitäisi
käydä toisella rintamalla taistelua eri tuista ja apuvälineistä, kun muutenkin lapsen tilanne huolestuttaa ja tulevaisuutta ei jaksa ajatella.
Sinnittely meidän perheessä alkoi jo siinä vaiheessa kun yritimme päästä tutkimuksiin. Tämä vaihe oli tosi pitkä prosessi. Koimme, että meitä pompoteltiin yksiköstä toiseen 2 vuotta ennen kuin
tutkimukset todella käynnistyivät. Jouduin olemaan äitinä tosi aktiivinen ja olen kokenut syyllistämistä lapseni oireista.
Sopeutumisvalmennusta
Hämmentyneitä olimme myös tutkimusten jälkeen: meille ei tarjottu muuta kuin diagnoosipaperi
käteen ja se siitä. Ihmettelin ja kysyin, että mitäs nyt, miten tämän sairauden kanssa eletään, miten
kuntoutetaan, miten kerrotaan ihmisille, miten osaamme asennoitua tähän ja mielessä oli paljon
kysymyksiä ja hämmennystä. Olisi hyvä, jos tukipakettiin kuuluisi automaattisesti lapselle ja vanhemmille akuutti sopeutumisvalmennus sairaalan osalta. Etenkin neurologisen oireyhtymän kohdalla ei tukitoimia tai mitään valmennusta saa vaikka pyytäisi. Perhettä auttaisi tässä tilanteessa
tilanteen pohtiminen yhdessä, tuki ja neuvot, miten tästä eteenpäin. Vanhempia auttaisi myös psykologin tai jonkun muun ammattilaisen tapaaminen ja – olipa diagnoosi mikä tahansa.
Tukien hakeminen helpommaksi
Vanhempana koen jatkuvan tukien hakemisen myös työlääksi, koska vammaistuki pitää hakea vuosittain, matkakorvaukset vähintään 2 kertaa vuodessa jne. Ilman paperisotia, puheluita ja jatkuvaa
stressitilaa asioista, arki voisi sujuakin, mutta entä sitten kun mietit öisin mihin seuraavana päivänä pitää soittaa, mitä asioita hoitaa? Päivällä teet hakemuksia, soittelet, pyydät lausuntoja, sovit te11
rapioita… Eikö tätä ruljanssia voisi tehdä yhtään helpommaksi, kun arki muutenkin on hankalahkoa? Itsellänikin on kokemusta työni kautta lomakkeiden käyttämisestä ja anomisesta ja tunnen
järjestelmää, mutta vammaisasioissa olemme kokeneet pompottelua.
Harmittaa ja turhauttaa, kun joutuu monesti valittamaan ja jopa menemään oikeuteen asti saadakseen lapselle lakisääteiset palvelut ja tuet. Ja kukaan ei tule kertomaan, että sinulla olisi oikeus tuohon tai tuohon asiaan. Eikö palveluesitteet voisi koota yhteen paikkaan helposti saataville ja siten
että ne olisivat selkokielisiä ja helposti ymmärrettäviä? Vanhempien arkielämä on jo muutekin todella rankkaa. Rankaksi arjen tekee monet selvitykset: oman kunnan/sairaanhoitopiirin/kelan käytännöt ja rakenteet. Vanhemman pitää tietää systeemistä enemmän, kuin sen systeemin työntekijöiden tarvitsee. Ja silti monesta asiasta joutuu taistelemaan verissä päin.
Voimavaroja vertaistuesta ja hyvästä kohtaamisesta
Henkistä tukea ja valtavasti tietoa olemme saaneet toisilta vanhemmilta ja facebookin vertaistukiryhmistä, josta voi löytää jopa ystävänkin. Nämä verkostot ovat meille vanhemmille todella tärkeitä. Joskus tosin halu auttaa voi koetella omiakin voimavarojakin.
Toivoisimme vammaisen lapsen perheen kanssa toimijoilta kiinnostuneisuutta lapsemme asiaa kohtaan ja myös vanhemmille tukea jaksamiseen. Vanhemmille olisi tärkeää lapsen kuulumisten ohessa
keskustella omasta jaksamisestaan: …oli se systeemi mikä tahansa niin 99% niistä ei ole tippaakaan
kiinnostunut siitä, miten perhe tai vanhemmat voivat. Vain sitä erityislasta tuetaan, jos sitäkään. Äideille olisi tärkeää keskustella omasta jaksamisesta ja väsymisestä ilman lastensuojelun uhkaa! Joskus tuntuu, että äitinä sinulla ei voi olla raskasta, et saa sairastaa koska omaishoidossa ei tunneta sairauslomia.
Vanhempina toivoisimme myös asiakaspalvelussa työntekijöiltä riittävää perehtyneisyyttä vammaisen ihmisen asiakaspalveluun ja kohtaamiseen. Perusasioita olisi hei, kiitos ja hymy. Olisiko mahdotonta vammaispalveluissa kysyä asiakkaalta, mitä saisi olla ja kysyä kokonaistilanteesta ja tarpeista.
Yleensä asiakastyöhön kuuluu perehtyä, kuinka erilaisissa tilanteissa asiakkaita kohdellaan ja miten
menetellään, jos kauppaan tulee palohälytys tai muu yllättävä tilanne. Mutta vammaisen asiakkaan
kohtaamista ei opeteta. Koetaan ehkä, että jokaisella on taito kohdata erilainen ihminen. Mielestäni perusperehdytykseen kaikessa asiakaspalvelussa pitäisi kuulua ”kuinka kohtaa kohdata vammainen asiakaspalvelussa”. Perehdytys pitäisi olla yhtä pakollinen kuin hygieniapassi on ravintoloissa
työskenteleville tai tulityökortti vaarallisten aineiden kanssa työskenteleville.
12
Vammaisten lasten perheet kaipaavat perheen yksilöllisiin tarpeisiin konkreettista apua ja tukea
suoraan kotiin. Perhetyötä saattaa olla tarjolla lapsiperheelle, mutta se sisältää esimerkiksi keskusteluapua eikä vastaa vammaisen lapsen perheen tarpeisiin, kun perheessä tarvittaisiin lisää käsipareja.
Kotipalvelun hinnan tulisi olla riittävän edullista, jotta sitä voi käyttää myös pienillä tuloilla (mm.
vanhempainrahalla, kotihoidontuella tai opintotuella) kitkutteleva perhe. Mikäli kotiapua tarjotaan
palveluseteleiden muodossa, setelien arvon tulee olla riittävä – ja paikkakunnalla tulisi olla palvelun
tarjolla soveltuvaa oikeanlaista palvelua, muuten seteleistä ei juurikaan ole hyötyä.
Riittävä taloudellinen tuki
Vammaisen lapsen erityistarpeista koituu kustannuksia, jotka eivät ole taloudellisen tuen piirissä.
Taloudellista tukea kaivattaisiin erityistilanteissa ravintoon, vaatetuksen uusimiseen, apuvälineiden
hankintaan, jotka voivat olla suurikin menoerä perheelle. Varmasti osa lapsista ja perheistä saakin,
mutta itse olen lapseni tarpeisiin etsinyt, tulostanut, laminoinut, leikannut ja teipannut tarranauhoja kommunikaatiokuviin, hommannut painopeiton, timerin yms. Kaikki omalla kustannuksella.
Sisarukset joskus ”hädässä”
Sisaruksien huomioiminen on hyvin tärkeää ja unohtuu viranomaisilta. Järjestelmä ei huomioi sisaruksien tarpeita ennen kuin sisarukset ovat ’hädässä”. Ennalta ehkäisevää toimintaa ei ole ja jos
vanhemmat eivät tajua/jaksa/kykene apua sisaruksille pyytämään, niin ei sitä mistään tarjota. Sopeutumisvalmennuskursseilla sisaruksia huomioidaan mutta se ei riitä. Sopeutumisvalmennuskursseille voi yleensä hakea enintään joka toinen vuosi eikä ole takeita että kurssille valitaan. Sisarukset tarvitsevat tukea ja apua jokapäiväiseen elämäänsä. Vanhemmat tarvitsevat tukea ja apua jotta
jaksavat/ehtivät huomioida riittävästi kaikkia lapsiaan. Sisaruksilla tulisi olla mahdollisuus ilmaista omia tunteitaan ja tarpeitaan niin että tuntevat olonsa turvalliseksi. Sisaruksille pitäisi voida järjestää tilaisuuksia tavata toisia vastaavassa tilanteessa olevia. Sisarukset pitäisi saada ymmärtämään
että kaikki tunteet ovat sallittuja ja että vanhemmille voi kertoa ikävistäkin asioista. Omien tunteiden ja ajatusten jakaminen ei kuormita vanhempia. Omat asiat ovat ihan yhtä tärkeitä kuin muidenkin asiat. HE ovat tärkeitä.
Ilon aiheita
Erityisen suurta iloa olemme kokeneet koulun ja opettajien osaamisesta ja suhtautumisesta. He ovat
mahtavia ja lapsi oppii luokassa asioita. Meillä on tosi hyvä yhteys kouluun. Luokassa on 4 aikuista, joista yhden aika meneekin lähes kokonaan lapseni kanssa. Myös terapeuteilta olemme saaneet
vinkkejä, miten selviytyä hankalista tilanteista.
13
14
Elisa Murtomäki
Perhehoitaja
Multia
Lennettiin punaisella matolla – ajatuksia perhehoitajan
työstä ja työhyvinvointiryhmästä
Omaa perhehoitajan polkua on nyt takana kymmenen vuotta. Ensimmäisestä kehitysvammaisesta
tukilapsesta se alkoi. Oman kodin valmistuttua jotakuinkin riittävän pitkälle saimme perheeseemme ensimmäisen pitkäaikaisen sijoitetun. Siitä on nyt vajaa seitsemän vuotta. Työtä tehden paarustin lähihoitajan tutkinnon. Lähihoitajaksi valmistumisen kynnyksellä olin valmis ottamaan uusia
perheenjäseniä perheeseemme. Helpotus olikin suuri, kun perhe kasvoi toisella ja kolmannella sijoitetulla kehitysvammaisella, sillä tuolloin saattoi keikkatyöt kodin ulkopuolelle jättää lopulta pois.
Arvokas Elämä -hankkeeseen sain ensimmäisen kunnon kosketukseni perhehoitajille tehdyn kyselyn kautta keväällä 2013. Vastauksia joutui miettimään, haastamaan itsensä siinä että mitä todella
tahdoin sanoa. Tiesin toki hankkeen ja sen mm. kouluttaneen uusia perhehoitajia
Perheen ja lasten kasvu toi uusia haasteita, koti alkoi käydä pieneksi. Piti miettiä laajennuksen, perheen pienennöksen tai kokonaan uuden kodin hankkimisen välillä. Koimme myös ensimmäisen sijoitetun poisnukkumisen, elimme surun. Piirrettiin laajennus, mutta ostettinkiin lopulta uusi koti
meille kaikille. Sinne asettumisen jälkeen perheessä oli taas tilaa. Kysely osui tuohon hetkeen.
Mieltä askarruttivat työn riittävyys tulevaisuuteen, sen sitovuus ja itsenäisyys. Ja vaakakuppia iloisesti ylöspäin nostivat työn loputtomat mahdollisuudet, kodin ja työn yhdistyminen – meillä asiat
olivat hyvin. Kaipasin lisää ihmisiä, joiden kanssa puhua yhdessä perhehoidon kieltä. Hanke toi
syksyn mukana perhehoitajien ja kuntaedustajien yhteistapaamisen. Yhteistapaamisesta mukaan
tarttui halu osallistua työhyvinvointihankkeeseen: nähdä toisia perhehoitajia, saada koulutusta, saada tukea ja ohjausta, liikkua ja ennen kaikkea irrottautua kodista hetkeksi ja keskittyä omaan oloon.
Päätin, että tuohan onnistuu, koska tahdon niin!
15
Niin sitä syksyn ja talven mittaan järjesteltiin itsemme kohti Peurunkaa moneen kertaan, monen
mutkan ja tuiskunkin kautta. Ihan kaikkiin tapaamisiin ei päässyt. Työhyvinvointiryhmässä oman
elämän isoja tärkeitä asioita mahdutettiin purkkiin, opittiin unesta ja ajankäytöstä, huomattiin
unelmien elävän ja uusien tulevan, jumpattiin, keilattiin, uitiin, ulkoiltiin – ja sitten lennettiin punaisella verholla maailmalle taas. Hankkeen aikana puhuimme, meitä kuultiin ja kuunneltiin, kehittämistarpeisiin mietittiin ratkaisuja, kuntien toimintamalleja yritettiin yhtenäistää. Kotiin palattiin iltamyöhään, reppu täynnä voimaa ja aarteita arkeen. Tärkeää työtä kaikki.
Soisi, että hyvin alkanut perhehoitajien verkkoontuminen jatkuisi ja siteet vahvistuisivat. Toivoisi,
että syntyisi keskitetty taho välittämään ihmisiä perheisiin elämään ja välittämään perheissä jo olevista, perhehoitajistakin. Olisi upeaa, että jokaisen perheen ja hoitajan vahvuuksille löytyisi riittävästi asiakkaita. Täydellistä olisi se, että perheissä olevat tyhjät paikat täyttyisivät pian ja uusillekin
perhehoitajille olisi oikeasti työtä tarjolla.
Me olemme kaikki erilaisia ja juuri siksi arvokkaita. Jokainen perhehoitaja, jokainen koti ja elämäntilanne ovat yksilöllisiä – ihan kuten perheissä elävät ihmisetkin.
16
Anneli Reijonen
Perhehoitaja
Äänekoski
Hyvään alkuun – mentorin tuella
Kokeneempi perhehoitaja (mentori) antaa aloittelevalle perhehoitajalle (aktorille) mahdollisuuden
nähdä uusia näkökulmia perhehoidon arjessa, vahvistaa tietoa ja kokemusta perhehoitajuudesta.
Pääsin Arvokas Elämä hankkeen kautta Perhehoitoliiton järjestämälle viisipäiväiseen mentorikoulutukseen. Olin innostunut ja kiinnostunut saamaan tietoa mentoroinnista sekä siitä miten sitä on
hyödynnetty jo lastensuojelun perhehoidon puolella eri puolilla Suomea.
Koulutus on tarkoitettu kokeneiden perhehoitajien lisäksi kuntien perhehoidosta vastaaville työntekijöille, mikä onkin hyvä, koska he mahdollistavat, käynnistävät ja seuraavat mentoritoimintaa.
Koulutuksen aikana saa toimintamallin ja käytännön välineitä perhehoidon mentorointiin.
Mentorointi on yksi tukimuoto aloittavalle perhehoitajalle. Mentorointisopimus lähtee aktorin tarpeista. Kolmikantasopimuksessa perhehoidon järjestäjä, aktori ja mentori sopivat mentoroinnin tavoitteet, tapaamispaikat ja prosessin keston.
Aloittavalle perhehoitajalle tulee vastaan paljon uusia haasteita oman roolin löytämisessä perhehoitajana ja tukiessa sijoitettua henkilöä kotiutumaan koko perheessä tapahtuvan ryhmäprosessin aikana. Näissä arjen haasteissa aloittava perhehoitaja tarvitsee tukea, jotta jaksaa jatkaa eikä uuvu
kesken. Muun sijoittajan antaman tuen ohella, mentoroinnin antama tuki arjen haasteisiin auttaa
aloittelevaa perhehoitajaa löytämään roolinsa, vahvistaa tietoa ja kokemusta perhehoitajuudesta.
Oman kokemukseni pohjalta aloittelevana perhehoitajana olisin hyötynyt mentoroinnista, jossa
prosessin tavoitteet olisi rajattu tarpeideni mukaisesti ja niitä sitten käsitelty kokeneen perhehoitajan kanssa. Monia asioita ei olisi tarvinnut oppia ”kantapään kautta” vaan sekin energia olisi vapautunut varsinaiseen perhehoitotyöhön. Rohkenen väittää, että moni perhehoitaja on kanssani samaa
17
mieltä. Lastensuojelun perhehoidon puolella mentorointi on vakiintunut osassa maatamme ja soisin, että myös kehitysvammaisten perhehoitajille mentorointia tarjottaisiin yhtenä tukimuotona.
Tuettu aloittava perhehoitaja pääsee työssään nopeammin alkuun, jaksaa kehittää ammattitaitoaan
ja ennen kaikkea tarjota laadukasta perhehoitoa.
Mentorikoulutuksesta sain paljon työkaluja, sain myös luottamusta siihen, että omista kokemuksista perhehoitajana voin ammentaa kokemuspohjaista tietoa, josta on hyötyä aloittelevalle perhehoitajalle sekä rohkeutta lähteä tavoitteelliseen mentorointiprosessiin mukaan.
18
Mirva Vesimäki
Vammaispalveluiden sosiaalityöntekijä
Arjen tuki, Äänekosken kaupungin sosiaalipalvelut
Valmennuksen ja uusien toimintaohjeiden myötä lisää perhehoitajia
Äänekosken kaupungin Arjen tuen vastuualue järjestää ympärivuorokautista asumispalvelua perhehoidossa 18 eri vammaiselle henkilölle, joista yhdeksän on lapsia lyhytaikaisessa perhehoidossa.
Vammaisten lasten ja nuorten perheet yleensä toivovat, että omaishoitoa tukevat hoitoapujaksot ja
omaishoidon lakisääteiset vapaat voitaisiin järjestää perhehoidossa mahdollisimman lähellä perheitä. Perhehoitopaikkojen sijainnilla on merkitystä, koska lapset eivät usein jaksa tai voi matkustaa
kovin pitkiä matkoja. Myös koulunkäynti asettaa omat haasteensa, jos jaksotarpeet kohdentuvat arkipäiviin kouluvuoden aikana. Perhehoito tarjoaa vanhemmille mahdollisuuden hengähtää ja perhehoidolla tuetaan lapsen ja nuoren kasvua ja kehitystä kohti itsenäistymistä.
Äänekosken kaupungin Arjen tuen vastuualueelta on osallistuttu ammattitaidolla järjestettyihin
Arvokas Elämä -hankkeen koulutuksiin ja työryhmiin, joissa on mm. laadittu Vammaisten perhehoidon maakunnalliset toimintaohjeet. Äänekosken kaupungin perusturvalautakunta hyväksyi
Vammaisten perhehoidon maakunnalliset toimintaohjeet käyttöön 1.1.2014 alkaen. Tämä on lisännyt kiinnostusta lyhytaikaisen perhehoidon järjestämiseen koska se on uusien maksuperusteiden
myötä myös perhehoitajalle kannattavampaa. Hankkeen kautta on järjestetty perhehoidon valmennusta alueella toimiville perhehoitajille. Viimeisen puolen vuoden aikana onkin sijoitettu viisi uutta lasta toimeksiantosopimuksin eri perhehoitajille, jotka ovat löytyneet hankkeen järjestämien valmennuksien kautta.
Perhehoidon koordinoinnille on ollut jo vuosia selkeä tarve maakunnassa viitaten mm. Keski-Suomen Vammaispalveluhankkeen esiselvitykseen vuodelta 2006. Sopivien perhehoitopaikkojen järjestäminen edellyttää mahdollisuutta paneutua uusien perhehoitajien hankkimiseen ja valmentamiseen
sekä mahdollisuutta vastata ammattitaitoisesti perhehoitajien tuen tarpeisiin eri elämäntilanteissa.
Yhden kunnan ei ole taloudellisesti järkevää järjestää tätä toimintaa yksin, koska uusia perhehoitajia ei tule niin paljon, että omat ryhmät ja koulutukset olisivat toiminnallisesti järkeviä kokon19
sa puolesta. Perhehoidon koordinointi on myös tukenut vammaispalveluissa tehtävää työtä. Uusien perhehoitajien valmennus ja kehitetyt tuen muodot ovat olleet näkökulmastamme laadukkaita
ja toimivia, mikä on lisännyt luottamusta laadukkaan perhehoidon saatavuuteen ja palvelun jatkuvuuteen maakunnassa. Perhehoitoon kaivataan edelleen maakunnallista yhteistyötä perhehoidon
koordinointiin ja kehittämiseen, jonka jatkoa olemme mukana pohtimassa yhteistyössä maakunnan muiden kuntien kanssa.
Kiitos Arvokas Elämä -hankkeelle hyvästä ja rakentavasta yhteistyöstä!
20
Riitta Vanhanen
Perusturvajohtaja
Keuruun kaupunki
Näkökulmia perhehoidon kehittämiseen Keuruun suunnalta
Sosiaali- ja terveydenhuollon uudistus
Sosiaali- ja terveydenhuollossa eletään erittäin mielenkiintoisia aikoja. Poliittisesti on sovittu, että
sosiaali- ja terveydenhuollon palvelut järjestetään viiden alueellisen järjestäjän toimesta. Alueet rakentuvat nykyisten erityisvastuualueiden pohjalta ja tukeutuvat olemassa oleviin toimiviin rakenteisiin. Sosiaali- ja terveydenhuollon järjestämislain pitäisi olla kesäkuussa kunnissa lausunnolla.
Järjestämislain on tarkoitus tulla voimaan vuoden 2015 alusta ja uudet alueet aloittaisivat v. 2017
alusta. Tällä hetkellä kunnissa ei ole käsitystä miten palvelujen tuotanto tullaan toteuttamaan. Keski-Suomessa Jyväskylän hallinnoimassa Keski-Suomen SOTE 2020 –hankkeessa paneudutaan v.
2014-2016 mm. palvelutuotannon suunnitteluun eli nyt on aika vaikuttaa.
Kokemuksia ja näkemyksiä perhehoidon organisoinnista
Keski-Suomessa on toiminut vuosia lastensuojelun tukena Jyväskylän kaupungin sijaishuoltoyksikkö etsien uusia sijaisperheitä, kouluttaen perhehoitajia ja tukien kuntien sosiaalityöntekijöitä sijaishuollon asioissa. Tämä keskitetty palvelu on ollut hyvä tuki pienemmille kunnille.
Kehitysvammaisten perhehoito järjestettiin Suojarinteen kuntayhtymän aikana keskitetysti. Kehitysvammahuollon kunnallistamisen myötä toiminnan järjestäminen siirtyi kuntien vastuulle ja
mm. Keuruulla on työskennellyt vuodesta 1993 kuntoutus- ja toiminnanohjaaja, toiminut paikallinen keva-neuvola ja perhehoito on järjestetty perusturvalautakunnan päätösten mukaisesti. Tähän
saakka olemme selvinneet hyvin, mutta uusien perhehoitajien etsintä ja ennakkovalmennus kaipaisivat jo leveämpiä harteita. Myös kuntien perhehoidon toimintaohjeiden erilaisuus aiheuttaa hoitajille hämmennystä.
21
Vanhusten perhehoitoa kokeilimme Keuruulla 1990-luvulla, mutta pysyvää toimintaa siitä ei tuolloin tullut.
Perhehoito toimintamuotona näyttäisi tarvitsevan keskitettyjä palveluja esim. uusien perhehoitajien etsintään, valmennukseen ja toiminnan koordinointiin. Tähän maakunnallinen taso olisi sopiva. Sen sijaan laajasti keskitetty ja eriytetty perhehoidon ohjaus herättänee jo monia kysymyksiä.
Jos palvelutuotanto tulevaisuudessa on laajemmalla kuin kuntatasolla, on varmistettava riittävä paikallinen toiminta ja yhteistyö niin lastensuojelussa, kehitysvammahuollossa kuin vanhuspalveluissa. Palvelut tulee rakentaa asiakaslähtöisesti ei toimintalähtöisesti.
Alalle on syntynyt myös yksityistä palvelutuotantoa, mikä täydentänee tulevaisuudessa julkisia palveluja.
Perhehoitajan työ
Keuruulaisia lapsia on sijoitettu lastensuojelulain nojalla perhehoitoon keskimäärin 10. Sama määrä
on kehitysvammaisia aikuisia on perhehoidossa . Lisäksi kotona asuvat kehitysvammaiset käyttävät
suunnitellusti lyhytaikaista perhehoitoa tukitoimena. Monella perhehoitajallamme on sosiaali- tai
terveydenhuollon koulutus. Useimmat ovat tehneet tätä huolenpitotyötä pitkään ja eläköitymisiä on tiedossa. Tämäkin ammatti saattaa kulkea suvussa. Jos useampi lapsista jatkaa vanhempien
aloittamaa perhehoitotyötä, on kokemuspohja ollut kannustava. Perhehoitajan työ nivoutuu osaksi perheen elämää. On kuitenkin tärkeää, että perhehoitaja saa riittävän ammatillisen tuen ja mahdollisuuden osallistua perhehoidon yhteisiin tilaisuuksiin ja tapahtumiin ovatpa ne ammatillisia tai
vertaistukeen perustuvia. Perhehoitajan ammatin kehittäminen vaatii lainsäädännöllisiä vahvistuksia, mutta myös tietoista oman työn kehittämistä. Täällä maaseudulla saattaa olla helpommin luotavissa hyvät olosuhteet perhehoidon toteuttamiselle. Tulevaisuudessa kannattaa perhehoidon kehittämiseen paneutua elinkeinopoliittisestikin.
Asiakas on tärkein ja yhteistyö kantaa
Vahvistimme Keuruulla viime keväänä perusturvan työyhteisöjen toimintasäännöt. Nämä säännöt
alkoivat itsestäänselvyydellä ” Asiakas on tärkein”. Tämän asian toteuttamiseen liittyy kuitenkin
suunnaton määrä asiaa, voisi sanoa, että haaste on työuran mittainen. Toinen teesimme on ”Työntekijät tekevät työyhteisön”. Tähän sisältyy vahva näkemys sujuvasta yhteistyöstä, vaikka ilman varsinaista työyhteisöä.
22
Käytännön esimerkkinä voi nostaa esiin yhteistyön ja toimintojen sujuvuuden tilanteessa, missä
kehitysvammainen lastensuojelulain nojalla perhehoitoon sijoitettu nuori siirtyy lastensuojelusta
vammaishuollon asiakkaaksi. Tämän nivelvaiheen eteneminen voi sujua huomaamatta, mutta siinä
voi olla paljonkin mietittävää! Vai kuinka?
Arvokas elämä hanke on kiitettävästi nostanut perhehoidon asioita esille, tiedottanut, kehittänyt ja
antanut runsaasti eväitä jatkotoimiin. Lämmin kesäinen kiitos Paula Korkalaiselle ja hankkeen toteutukseen osallistuneille.
23
Maria Kuukkanen
kehittämispäällikkö
Perhehoitoliitto ry
Meitä kannatellaan! Perhehoitoa hyvän elämän mahdollistamiseksi
Lyhytkestoinen perhehoito tukee lapsen kasvua ja kehitystä, tarjoaa vanhemmille kasvatuskumppanuutta ja mahdollisuuden levähtää. Pitkäkestoista perhehoitoa saatetaan tarvita lapsen kasvu- ja
kehitysympäristön turvaamiseksi lastensuojeluna. Perhehoidosta on hyviä kokemuksia nuoren kerätessä rohkeutta ja asumisvalmiuksia siirtymävaiheessa lapsuudenkodista itsenäisempään elämään.
Vahvaa emotionaalista tukea tarvitseville aikuisille perhehoito tarjoaa yhteisöllisen asumismuodon
lisäksi yksilöllisen tuen ja ohjauksen.
Mistä on hyvä perhehoito tehty?
Minua kuullaan, saan tukea, unelmani tunnetaan, minulla on mahdollisuus, voin luottaa, tunnen
kuuluvani, saan tietoa, vahvuuksiani tuetaan, voin osallistua, olen turvassa. Hyvää perhehoitoa kuvaavat lauseet voisivat alkaa tuollaisilla sanoilla. ”Hyvä olla”, ”elämä maistuu” kuvasi nuori aikuinen
nainen oloaan perhehoidossa. Perhehoidon tavoite on mahdollistaa lapselle, nuorelle ja aikuiselle
hyvä elämä. Millaiset asiat toimintakulttuurissamme sekä tavassamme toimia edistävät lapsen, nuoren ja aikuisen itsemääräämisoikeutta, yksilöllisyyttä, osallisuutta, oikeudenmukaisuutta ja ihmisarvoa? Millaiset asiat tukevat vanhempien ja muiden läheisten jaksamista? Entä millaisissa asioissa
meillä on tarkastelun ja muutoksen paikka?
Jotta perhehoidossa olevalla lapsella, nuorella ja aikuisella olisi asiat hyvin, tulee myös hänen hyvinvoinnistaan vastaavalla perhehoitajalla olla mahdollisuus hyvään elämään. Myös perhehoitajan tulisi voida kokea tulevansa kuulluksi, saavansa tukea, nähdä mahdollisuuksia, voivansa luottaa, tuntea
kuuluvansa johonkin, saavansa tietoa, voivansa osallistua ja olevansa turvassa. Perhehoidon lähtökohta on vapaaehtoistoiminnassa. Yhteiskunnan muutoksen myötä sekä odotukset perhehoitoa kohtaan että perhehoitajien odotukset omien toimintaedellytystensä suhteen ovat lisääntyneet. Meillä
kaikilla, jotka teemme työtä perhehoidon laadun puolesta, on tarvetta uskallukseen nähdä ja kuulla noita odotuksia, kukin omalla paikallamme ja omassa tehtävässämme.
”En ole kauheasti pohtinut sitä, mikä saa jonkun ryhtymään perhehoitajaksi. Jonkinlaista elämää pelkäämättömyyttä siinä tarvitaan. Satu otti koko paketin – Tatun diagnooseineen päivineen – ja antoi
elämän viedä. Varmasti tärkeää oli myös yhteinen kemia – tulimme hyvin juttuun. Luotin siihen, että
Tatulla on hyvä olla perhehoidossa, se oli helppo lukea hänen olemuksestaan. Hoitoon kuuluvat asiat ku24
ten lääkitykset, toimenpiteet tietyissä tilanteissa, kävimme yhdessä läpi, jos kysyttävää tuli niin kysyttiin.
Perhehoito esimerkkimme lienee tässä mielessä mutkaton ja ihanteellinenkin. On tässä todettava, ettei
elämä aina ihan auvoista ollut. Kommelluksiakin sattui, joskus hassuja ja joskus vakavia. Oli tuhrimisia ja tiukkoja paikkoja. Kaikista selvittiin onneksi. Asiat selvitettiin heti, se varmaan oli hyvä.” (Ote äidin kirjeestä, KeVa -valmennusmateriaali, Perhehoitoliitto ry) Mitä hyvään perhehoitoon tarvitaan?
Hyvän perhehoidon perustana on turvallinen ja eheä arki. Hyvää arkea tukevat toimivat palvelut ja
tukiverkosto. Jokaisen lapsen, nuoren ja aikuisen minäkuvaa ja itsetuntoa ravitsee kokemus hyväksytyksi tulemisesta omana itsenään. Lapsella, nuorella tai aikuisella voi olla jokin vamma mutta hänen vammaisuutensa määrään vaikuttaa ympäristö, jossa hän elää. Tuohon ympäristöön kuuluvat
mm. lääkkeet liitännäissairauksien hoitamiseen, kehitystä tukevat terapiat, osallisuutta ja toimintakykyä edistävät apuvälineet mutta erityisesti me ihmiset arvoinemme, asenteinemme, tietoinemme
ja taitoinemme. Arvostanko lasta, nuorta ja aikuista ja kunnioitanko hänen ainutkertaisuuttaan?
Huomionko tuen, ohjaamisen, avustamisen ja hoidon tilanteissa hänen oman tahtonsa ja yksilöllisyytensä? Viestinkö hänelle sopivalla tavalla, tutustunko häneen, olenko läsnä myös henkisesti?
Arvokas Elämä –hankkeessa on tehty laadukasta ja pitkäjänteistä työtä sellaisen toimintakulttuurin eteen, jossa lapsi, nuori ja aikuinen sekä hänen läheisensä asetetaan keskiöön ja heitä kuullaan.
Hankkeessa on kehitetty perhehoidon edellytyksiä maakunnassamme. Perhehoidosta tiedottaminen, uusien perhehoitajien valmentaminen ja uusien tukimuotojen kehittäminen ja käyttöönotto perhehoitoon ovat tämän työn hedelmiä. Hankkeessa on nostettu esiin myös lastensuojelun ja
vammaispalvelujen rajapinnan toimivuuden merkitys lapsen ja perheen tehokkaalle avulle ja tuelle.
Yksin vai yhdessä?
Perhehoidon järjestämisestä vastaa kunta. Kunta voi tuottaa perhehoitopalvelun yksin, yhdessä muiden kuntien kanssa tai ostaa osia siitä yksityiseltä palveluntuottajalta, järjestöltä, säätiöltä
tai esim. täydennyskoulutusta oppilaitokselta. Laadukkaan perhehoidon edellytysten turvaaminen
vaatii perhehoidon kokonaisprosessin hallintaa, johtamista ja käytännön toimenpiteitä. Perhehoidosta tiedottaminen, perhehoitajan tehtävästä kiinnostuneiden rekrytointi, ennakkovalmennuksen
järjestäminen, perhehoitoon sijoittaminen, perhehoidon ohjaus ja perhehoitajien tukeminen sekä
perhehoidon valvonta ovat esimerkkejä käytännön toimenpiteistä, joissa kuntien välinen yhteistyö
on kokemusten mukaan välttämätöntä. Alueellinen yhteistyö sosiaali- ja terveydenhuollon palvelujen tuottamisessa sisältyy valmisteilla olevaan lainsäädäntöön ja käynnissä olevaan valtakunnalliseen
ja alueelliseen kehittämistyöhön.
25
Erja Pietiläinen
Erityisasiantuntija
Kehitysvammaliitto
Yhteistoiminta ei pelaa vieläkään?
Elämme parhaillaan muutosten aikaa. Samanaikaisesti muutoksia vammaisten lasten ja heidän perheidensä elämään ovat tuomassa opetukseen ja sen järjestämiseen liittyvät uudistukset, varhaiskasvatuksen siirtyminen vuoden 2013 alusta opetustoimen alaiseksi ja uudistuvan varhaiskasvatusta
koskevan lainsäädännön valmistelu, kuntoutusta koskevat muutokset ja ohjeistukset ja sosiaalihuoltoa ja vammaispalveluja koskevat muutokset ja uudistukset. Osa uudistuksista tähtää keskeisesti siihen, että YK:n vammaisten ihmisten oikeuksia koskeva asiakirja voidaan ratifioida Suomessa.
Kummallista on, että kaksikymmentäviisi vuotta sitten vammaisten lasten vanhemmat kuvasivat
kokemuksiaan palvelujärjestelmässä viidakkona, jossa on vaikea selvittää olemassa olevia mahdollisuuksia ja saada lapselle tai perheelle kuuluvia palveluja tai tukea. Vanhemmat kokivat ammatti-ihmisten tekevän päätökset ottamatta huomioon vanhempien näkemyksiä ja toimintaa ohjasi vahva
diagnoosilähtöisyys. Kehittämistyötä asioiden ja tilanteen korjaamiselle on pyritty tekemään monella taholla kaikki nämä vuodet erilaisin hankkein ja kehittämisohjelmin.
Kaikesta hyvää tarkoittavasta kehittämistyöstä huolimatta vammaisten lasten ja nuorten ja heidän
perheidensä tilanne yhteistyökumppaneina ei näytä kovinkaan paljon parantuneen. Se, mitä kehittämistyöllä on saatu aikaiseksi, näkyy vahvimmin varmaan ammatti-ihmisten keskinäisen yhteistyön ja kanssakäymisen paranemisena ja tiivistymisenä. Kuitenkin vielä itse vammainen lapsi tai
nuori perheineen jää liian usein sivustakatsojaksi omassa asiassaan.
Kun asiakkaana on vammainen lapsi tai nuori, asiakkuus ei ole lainkaan itsestäänselvä. Toisaalta asiakkaana on lapsi tai nuori itse ja hänellä pitäisi olla mahdollisuus esittää oma mielipiteensä ja kokemuksensa asioista ja niiden vaikutuksista. Tämähän kuuluu osana jokaisen lapsen luonnolliseen
kasvuun ja kehitykseen. Samanaikaisesti asiakkaana ovat myös lapsen vanhemmat ja muu perhe.
Lapsen vammaisuus vaikuttaa jokaiseen perheenjäseneen ja palveluiden ja tukitoimien tulisi huo26
mioida heidät kaikki. Mitä pienempi lapsi, sitä enemmän vanhemmilla on vastuu hänen asioistaan
ja sitä vahvemmin he lasta edustavat.
Rohkenen väittää, että hyvää tarkoittava koko perheen huomioimiseen tähtäävä työ, on tarkoittanut käytännössä vanhempien näkökulmien ja mielipiteiden kuulemiseen keskittymistä. Näin vammainen lapsi tai nuori itse on jätetty sivustakatsojaksi ja pahimmassa tapauksessa toiminta on johtanut puolesta tekemiseen, ylihuolehtimiseen ja lapsen itsensä passivoimiseen. Selkeimmin tämä
näkyy edelleen kehitysvammaisten lasten ja nuorten kohdalla. Lapsen tai nuoren vahvuudet ja mielenkiinnon kohteet jäävät toissijaisiksi hyvää tarkoittavan toiminnan kautta, vaikka jokaisen lapsen
kohdalla tulisi ensisijaisena tavoitteena olla itsemääräävä aktiivinen kansalainen. Mutta miten kasvaa itsenäiseksi ja oppia ymmärtämään elämää ja siihen liittyvää monipolvisuutta, jos ei pienestä pitäen pääse kokeilemaan ikätovereiden tavoin erilaisia kasvuun liittyviä asioita. Joskus kokeilumahdollisuus voi meistä aikuisista näyttää uhkarohkealta, mutta kokemus opettaa. Lapsen toimijuus voi
kehittyä lapsen aloitteista tai halusta muuttaa asioita eikä vain aikuisen ohjeista.
Lähtökohtana palvelujärjestelmään liittyvien ammatti-ihmisten työssä tulee olla lapsen etu ja perheen jokapäiväisen elämän järjestyminen. Lapsen etu on oikeus kasvaa ja kehittyä potentiaalisena
oppijana kohti nuoruutta ja aikuisuutta. Perheen jokapäiväisen elämän järjestyminen puolestaan
on perhelähtöisyyttä konkreettisimmillaan. Vammaisen lapsen ja nuoren perheen jokapäiväisen elämän paras asiantuntija on perhe itse. Vanhempia ja perhettä tulee tukea ja ohjata ei niinkään siinä,
mitä palveluja maassamme on tarjolla, vaan siinä, miten he perheenä voivat tarkastella omaa tilannettaan ja tarpeitaan. Se, mikä auttaa yhtä perhettä, ei välttämättä ole avuksi jollekin toiselle. Perheet ja niiden tarpeet ovat yksilöllisiä, eikä näihin yksilöllisiin tarpeisiin voi vastata staattisella palveluvalikolla ja tukitoimilla. Palveluiden ja tuen järjestämisen lähtökohtana tulee olla toisaalta oikeasti
perheen itsensä pohtima tilanne ja toisaalta joustavuus tuen tuottamisen tavoissa.
Tarvitaan vahvasti rakenteellisia muutoksia toimintakäytännöissä, jotta perhelähtöisyys voisi toteutua ja vanhempien palaute muuttuisi myönteiseksi palvelujärjestelmää kohtaan. Vuoden 2014 alussa sosiaali- ja terveysministeriölle tehdyssä selvityksessä vaativista tuen tarpeista, kävi ilmi, että perheet edelleen kipuilevat 1990-luvun alun tapaan ”palveluviidakossa”, jossa he kokevat, ettei heitä
kuulla eikä heidän tarpeisiinsa vastata. Jossain menee pieleen, kun selvitykseen osallistuneiden vanhempien kertomuksissa nousi esille tarinoita, joissa perheen ilmaiseman ja tarvitseman konkreettisen avun sijaan vanhemmille tarjotaan terapiaa, masennuslääkkeitä tai lastensuojelun palveluja ilman lastensuojelun tarvetta.
Selvityksessä kävi myös ilmi, että nykyisessä palvelu- ja hakemuskeskeisessä järjestelmässä valvontaviranomaisille tehdyissä vammaispalveluja koskevissa kanteluissa suurimpana valituksen syynä ei
27
suinkaan ole hakemuksista tehdyt päätökset, vaan asiakkaiden kohtelu. Se, miten asiakas kohdataan
eri tilanteissa ja miten häntä niissä kohdellaan. Olemme tähän saakka painottaneet sitä, mitä vammaisten ihmisten ja heidän omaistensa tulisi saada. Nyt olisi tärkeää kohdentaa panokset siihen, miten asioita käsitellään, ihmisiä kohdataan ja miten heidän tarpeisiinsa vastataan.
Ammatti-ihmisten toiminnan painopistettä tulisi siirtää lähemmäs perhettä ja heidän arkeaan ja paneutua ongelmia ennaltaehkäiseviin toimintamalleihin. Tarvitaan lähellä perhettä ja perheen kanssa toimivia ihmisiä virastoammattilaisten sijaan. Ongelmia ehkäistään parhaiten tuottamalla niitä
palveluja ja tukitoimia, joista on hyötyä niin vammaiselle lapselle kuin hänen perheellekin. Hyöty
tuottaa tyytyväisyyttä ja ehkäisee vanhempien uupumista. Näin aikaa jää lapselle, perheelle ja elämälle sen näköisenä kuin perhe itse sen hyvää näkee. Jäykkien palveluratkaisujen ja yhteen yksittäiseen asiaan tuijottamisen sijaan tarvitaan näkemystä elämään kaikkine aspekteineen.
”Elämän tarkoitus on iloita ja nauttia (uusista) asioista.”
28
Asta Suomi
YTT, psykoterapeutti, työnohjaaja
asiantuntija JAMK
Moniammatillinen yhteistyö, pieniä askeleita
Otsikoin tämän osuuteni näin, sillä tämä on kokemukseni Arvokas elämä- hankeen arjesta. Usein
ajattelemme, että pienet askeleet ovat pieniä ja jopa siis vähäpätöisiä. Nyt kuitenkin kuvaan, miten
pienet askeleet moniammatillisuudessa ovat olleet sekä järkeviä että merkittäviä.
Moniammatillisuudesta ja moniasiantuntijuudesta on puhuttu vuosia. Sosiaali- ja terveysala on
täynnä hankkeita, missä on kokeiltu ja tutkittu verkostomaisia ja kumppanuutta edistäviä työtapoja. Työtenkijäkeskeisestä moniammatillisuudesta on päästy asiakkaiden osallisuutta tukeviin työtapakokeiluihin ja yhteistyötä on harjoiteltu mm. dialogisuuden ja kasvatuskumppanuuden nimissä,
myös tässä hankkeessa. Viimeisimmäksi on alettu puhua hyvien käytäntöjen dialogeista ( Hykä- dialogit) ts. työtavasta, jolla eri toimijat etsivät jo toimivia käytäntöjä erilaisten huolien ja ongelmien
ratkomisen tueksi ( kts. esim. Koskimies, Pyhäjoki, Arnkil 2012).
Miksi asiakasta osallistava viranomaisyhteistyö on kuitenkin niin takkuista ja onko se erityisesti vammaistyössä? Tätä lähdimme pohtimaan Arvokas elämä- hankkeessa ja siksi hanke organisoi
työpajoja maakunnassa erityistä tukea tarvitsevien lasten ja nuorten kanssa työskenteleville. Toimin
näiden työpajojen vetäjänä yhdessä Paula Korkalaisen kanssa. Lähtökohtana oli kerätä hyviä käytäntöjä sekä vahdittaa toimijoiden yhteistyötä, erityisesti vammaistyön, sosiaalityön ja koulutoimen
rajapinnoilla. Tässä osuudessa kuvaan muutamia havaintojani jo toimivista käytännöistä sekä myös
kehitysnäkymistä, joihin on hyvä palata. Kirjoitan yleisellä tasolla ja kohdeorganisaatiot eivät ole
tunnistettavissa.
Hyviä käytäntöjä ja toimivaa moniammatillisuutta
Työpajoissa nousi esille paljon esimerkkejä yhteistyön ja moniammatillisuuden hyvistä käytännöistä. Moniammatillisuuden taustoilta löytyy ketteryyttä ja joustavuutta työtavoissa, uskallusta tehdä
29
toisin ja ennen kaikkea johdon näkemyksellisyyttä ja sitoutumista mahdollistaa yhteistyötä vahvistavia rakenteita.
Samalla alkoi tulla näkemystä siitä, mitä on moniammatillisuus ja mitä puolestaan moniasiantuntijuus. Moniammatillisuushan parhaimmillaan tarjoaa työtapoja, missä eri alan työntekijät ja osaaminen tarjoavat tilaisuuden paitsi hyvälle palvelulle, niin myös sen jatkuvalle yhteiskehittämiselle.
Yhteiskehittäminen puolestaan edellyttää mahdollisuutta ajatella ääneen, vertailla ajatuksia ja toimintamalleja, vahvistaa suhteita ja synnyttää uutta. Monissa kohdeorganisaatioissa oli jo jälkiä mitä
erilaisemmista hankkeista ja nämä jäljet olivat yleensä jättäneet kipinän tehdä yhteistyötä. Tämä
yhteistyö myös oli argumenttina taloudellisuudelle, sillä osaoptimointi oli yleensä lopulta johtanut
huonoihin palveluprosesseihin.
Yhteiskehittäminen on oppimista, joka vaatii aikaa ja oikeaa asennoitumista erilaisen osaamisen
kunnioittamiseen. Yhteiskehittäminen saa taustoja sekä uudistavasta oppimisesta ja kehittävästä
työtutkimuksesta (Engeström, Virkkunen 2007) ja dialogisuudesta (Seikkula, 2009). Työpajat olivat rakennettu niin, että niissä oli mahdollista harjoitella ja oppia yhdessä. Työpajoissa oli mahdollisuus vertailla, ihmetellä, kertoa jo toimivista käytännöistä. Tässä muutama havainto:
Monissa kohdekunnissa oli toimivia moniammatillisia käytäntöjä, missä hyvin nopeasti ja ketterästi voitiin rakentaa mm. verkostopalavereita ja auttaa nopeasti yli hallinnon alojen. Näillä prosesseilla oli aina jokin vastuuhenkilö. Työntekijöiden tuttuus, kokemus palvelukokonaisuuden hallitsemisesta sekä verkostosuhteiden vaaliminen olivat perusteluja moniammatillisuuden toimivuudelle.
Yhteiskehittäminen siis vaati yhdessä tekemisen harjoittelua, erilaisen osaamisen tunnistamista, vertailemista ja kokeilua. Tämä rakennelma oli kuitenkin altis, jos organisaatiossa tapahtui jatkuvia
työntekijävaihdoksia. Pitkäjänteinen yhteiskehittäminen edellytti rakenteiden riittävää pysyvyyttä,
prosessikuvauksia sekä toimivia, yhdessä sovittuja tapaamisia, missä säännöllisin väliajoin kokoonnutaan esimerkiksi vertaiskonsultaation periaatteella.
Työpajoissa tuli oivalluksia yhteiskehittämisen oppimisesta, oman osaamisen jakamisen ja toiselta
oppimisen kautta ja vasta näin oli mahdollista tehdä ns. rajalla olevaa työtä. Samalla tuli esille se,
että isoilla organisaatiolla on omat pulmansa: mitä isompi organisaatio, sitä enemmän tarvitaan selkeitä prosessikuvauksia, esimerkiksi vammaistyön ja sosiaalityön välille siitä, miten erilaiset asiakasprosessit etenevät ja kuka tekee mitäkin, jotta organisaatio toimii riittävän yhdenmukaisesti. Tällöin
joustavuus ja ketteryys synnytetään prosessin yhdenmukaisuuden kautta, ei niinkään tilannekohtaisena suhdetoimintana, kuten pienemmissä kunnissa.
30
Erja Pietiläinen kirjoittaa tässä raportissa perhe- ja lapsilähtöisyydestä. Tätä pohdittiin hankkeessa ja työpajoissa käytiin läpi muutamia viranomaistyön ja palvelujärjestelmän toimivuutta koskevia epäkohtia, missä tarvittiin uudenlaista ymmärrystä lapsi- ja perhelähtöisyydestä. Perheen ja nimenomaan lapsen äänen kuuleminen koettiin haasteellisena erityisesti silloin, kun viranomaiselle
a) tulee olo, että ei ole enää mitään palvelua tarjottavaksi tai b) että työmenetelmällinen keinovalikoima on jo käytetty tai c) että asiakkaan ongelma ei ikään kuin kuulu kenellekkään viranomaiselle, d) oltiin alkuvaiheessa, missä ei ollut diagnoosia, joka olisi avannut portteja palveluille ja vanhemmat kenties eivät uskaltaneet/tahtoneet edetä. Löydettiin aukkokohtia palveluissa, esimerkiksi,
pitääkö vanhemman tehdä lastensuojeluilmoitus itsestään, kun ei muuten saa kotiapua, ts. miten lisätä
kotiapua väsyneille vanhemmille tai miten tukea vammaisen lapsen sisaruksia, jos kaikki vanhempien
huomio menee vammaiseen lapseen.
Moniasiantuntijuus-periaate ottaa asiakkaat mukaan palveluiden toteuttamiseen ja kehittämiseen,
esimerkkeinä tästä ovat kasvatuskumppanuus, dialogisuus työtapoina ja viimeisimpänä palvelumuotoilu palveluiden rakentamisessa (esim. Tuulaniemi 2013). Palveluiden sujuvuuden haasteena
on usein perheiden ympärillä olevien viranomaistahojen suuri määrä. Työpajoissa mietittiin, miten
verkostomaisia palveluita tulisi johtaa, kuka kutsuu koolle verkostoja ja milloin. Pohdittiin myös
sitä, mitä lisäarvoa saadaan tilanteista, missä monta viranomaistoimijaa on verkostopalaverissa puhumassa ja asiakas jo tilanteen volyymin takia ei tule kuulluksi. Tämähän ei ole moniasiantuntijutta. Mitä osaamista palaverikäytännöt ja prosessikäytännöt edellyttävät, jotta voidaan puhua moniasiantunijuudesta? Entäpä lapsen ääni, kuka pitää lapsen puolta, on kerännyt hänen tuekseen jo
välähdyksiä toimivasta arjesta, pienistä askeleista ja mitä näillä askelilla tehdään? Miten madalletaan
erilaisia professio-odotuksia ja hyväksytään erilaista asiantuntijuutta. Työpajoissa kokeiltiin erilaisia dialogisia keskustelukäytäntöjä ja palavereiden kuljettamista. Parasta oli se, kun sai kuulla, miten osallistujat kokeilivat työtapoja ja mitkä niistä alkoivat elää työtilanteissa.
Palaan pieniin moniammatillisuuden ja moniasiantuntijuuden askeliin. Hanke keräsi eri toimijoiden pieniä jo toimivia askeleita ja kokeiltiin yhdessä kehittämistä, uusia työtapoja sekä kuultiin, miten muualla tehdään ja parastettiin huoletta. Jäimme pohtimaan, miten parastaminen jatkuu ja monissa kohdeorganisaatioissa tähän tehtiinkin jo jatkoaskeleita.
31
Paula Määttä
Erityispedagogiikan professori emerita
Yhdessä perheen kanssa. Erityispedagoginen perhetutkimus
haastaa vallitsevia ammattikäytäntöjä
Erityispedagoginen tutkimus suuntautui 1990-luvulle saakka erityiskasvatuksen ja -opetuksen arviointiin. Perhe oli tutkimuksissa mukana lähinnä taustamuuttujana, selittämässä lasten pedagogisten
ongelmien syntyhistoriaa tai pedagogisten ratkaisujen toimivuutta. Jyväskylän yliopistoon perustettiin 1990-luvun alussa monitieteinen perhetutkimusyksikkö (nykyinen perhetutkimuskeskus). Yksikön perustajina olivat professori Lea Pulkkinen (psykologia), professori Marjatta Marin (sosiologia), professori Sirkka Hirsjärvi (kasvatustiede) ja professori Paula Määttä (erityispedagogiikka).
Tässä vaiheessa kasvatustieteissä käynnistyi ja voimistui perheiden kasvatuskäytäntöihin pureutuva tutkimus.
Erityispedagogiikan laitoksen perhetutkimusta tehtiin 1990 – 2010 Varhaisvuodet ja erityiskasvatus
– eli VARHE-tutkijaryhmässä. Tutkimus suuntautui kolmeen isoon pääteemaan: 1) miten erityistä tukea tarvitsevien lasten perheet selviytyvät arjessaan vanhempina, 2) miten perheet selviytyvät
ammatti-ihmisten kanssa ja 3) millaisia työmenetelmiä ja –välineitä tarvitaan perheen ja ammatti-ihmisten yhteistyön tehostamiseksi. Perhetutkimuskeskus sai hallinnoitavakseen valtakunnallisen
perhetutkimuksen tutkijakoulun 2000-luvun alusta. Monitieteinen tutkijakoulu tarjosi erityispedagogisen perhetutkimuksen jatko-opiskelijoille tehokkaan ohjausjärjestelmän ja joillekin myös määräaikaisen tutkijanpaikan. Tietämys erityistä tukea tarvitsevien lasten perheiden tilanteesta ja tuen
tarpeista syveni ja haastoi vallitsevia käytäntöjä itsearviointiin. Tuloksia raportoitiin väitöskirjoissa,
teoksissa ja artikkeleina. Ammatti-ihmisiä on koulutettu koko VARHE-toimintakauden. Ryhmässä
väitelleet ovat jatkaneet palvelujen suunnittelijoina, kehittäjinä ja ammatti-ihmisten kouluttajina.
VARHE-perhetutkimus otti käyttöönsä heti 1990-luvun alusta uudet tutkimusmenetelmät. Kyselylomakkeiden rinnalle tuotiin vierailut erityistä tukea tarvitsevien lasten kodeissa eri puolilla
Suomea: vanhempia haastateltiin, lasten toimintaa videokuvattiin, perheen arkea havainnoitiin.
Opiskelijat menivät lasten mukana päiväkoteihin seuraamaan ja kuvaamaan vammaisten lasten
32
33
osallisuutta ja ammatti-ihmisten toimintatapoja. Uusia toimintamalleja mentiin kehittämään päiväkoteihin yhdessä henkilökunnan ja vanhempien kanssa. Laadullinen tutkimus nosti esille perheiden kipupisteitä, vallan ja vastuun kysymyksiä sekä vanhempien ja ammatti-ihmisten yhteistyön
solmukohtia. Ammatilliset stereotypiat lapsen vammaisuuden merkityksestä vanhemmille löytyivät
molemmilta vuosikymmeniltä, niiden purkuyrityksistä huolimatta. Vanhemmat olivat varsin tietoisia näistä ammatillisista ”ennakko-oletuksista” todetessaan kotiin saapuvalle haastattelijalle: ”Me
emme ole sitten niitä tyypillisiä vammaisten lasten vanhempia”.
Millaisena vanhempien asema näyttäytyi tutkimustulosten mukaan? Kyselylomakkeella selvitettiin
vanhempien osallistumista lasten kuntoutuksen suunnitteluun ammatti-ihmisten kanssa. Virallisten säädösten mukaan ”vanhempia tulee kuulla” tai ”vanhempia tulee tarvittaessa kuulla”. Yllättävä
tulos oli, että valtakunnallisen kartoituksen mukaan läheskään kaikki vanhemmat eivät osallistuneet
sairaaloiden, kehitysvammahuollon tai päivähoidon kuntoutussuunnitelmien laadintaan, tällaisen
suunnitelman olemassaolosta ei välttämättä oltu edes tietoisia. Kun eri alojen ammatti-ihmisiltä kysyttiin 2000-luvun alussa heidän näkemyksiään kuntoutuksen suunnittelusta, 75% ilmoitti suunnitelmien teon perustuvan ammatilliseen arviointiin vanhempien ollessa sivussa. Neljäsosa ilmaisi
kuuntelevansa perheiden yksilöllisiä tarpeita ja tarjoavansa palveluja näistä lähtökohdista.
Tilanne ei näytä muuttuneen seuraavankaan 10 vuoden aikana. Jeglinskyn tutkimus kuvaa suomalaisten CP-lasten lasten ja –nuorten kuntoutuskäytäntöä vuonna 2010. Tuloksissa ei havaittu
mitään systemaattista käytäntöä miten perheet otettaisiin mukaan kuntoutuksen suunnitteluun.
Vanhempien roolista suunnittelussa oltiin epätietoisia. Kirjallisissa kuntoutussuunnitelmissa vain
puolessa mainittiin vanhempien läsnäolo. Vanhempien esille nostamia arkipäivän ongelmia oli kirjautunut vain kuuteen prosenttiin suunnitelmista. Lapsen kuntoutuksen tavoitteista oli jo keskusteltu tiimipalavereissa ja ne tuotiin vanhemmille ”tiedoksi”.
Osa VARHE-tutkimukseen osallistuneista perheistä oli hakeutunut ulkomaille saadakseen lapselleen tehokkaampaa kuntoutusta ja ohjausta. Näiden perheiden kokemuksissa heijastuu kritiikki
suomalaista palvelujärjestelmää kohtaan. 1990-luvulla perheitä matkusti Belgiaan Delacato-klinikalle ja Englantiin Kerland-klinikalle. Miksi he lähtivät? Vanhemmat eivät olleet tyytyväisiä Suomessa toteutettuun monivammaisten lasten kuntoutukseen. Heidän mielestään lapsia aliarvioitiin,
heidän kehitykseensä ei uskottu eikä näin ollen tarjottu myöskään intensiivistä terapiaa. ”Meiltä vietiin kaikki toivo”. Ulkomaisten klinikoiden ohjelma perustui kotona toteutettavaan intensiiviseen harjoitteluun päivittäin. Vanhemmat saivat tarkan päiväohjelman, jota toteuttivat yhdessä
avustajien kanssa. Se vaati perheen vahvaa sitoutumista 2-3 vuoden ajaksi. Palautteessa vanhemmat
korostivat näiden klinikoiden ammatillista ilmapiiriä. Kaikissa lapsissa nähtiin kehityspotentiaaleja,
tavoitteisiin edettiin pienin askelin, vanhempiin luotettiin. Unkarilaiseen Petö-ohjelmaan osallis34
tuneet vanhemmat raportoivat samansuuntaisesti. Vanhemmat haluaisivat enemmän päätösvaltaa
lapsen kuntoutuksen järjestämisessä. Petö-ohjelman kokemusten jälkeen vanhemmat arvostelivat
ammattilaisten lapselle asettamia tavoitteita liian alhaisiksi, lapsilta ei vaadittu riittävästi.
Kun suomalaisia kasvatuksen ja kuntoutuksen ammattilaisia pyydettiin arvioimaan oman työnsä perhelähtöisyyttä ja muutostarpeita, neuvolatyö ja päivähoito halusi jatkossa kiinnittää entistä enemmän huomiota vanhempien mielipiteiden kysymiseen, sosiaalityö ja terapiatyö perheen
asiantuntijuuden kunnioittamiseen. Ammattikäytäntöjen valtavirta kulki perheitä tukevassa työssä, ei perheiden kanssa tehtävässä yhteistyössä. Ilmaistut muutostarpeet voidaan kytkeä 2010-luvun
kumppanuus-keskusteluun: yhteistyö vanhempien kanssa on lähtökohta, vanhempien tarpeet ja tavoitteet kuullaan ja kirjataan suunnitelmiin. VARHE-ryhmä kehitteli uusia toimintamalleja, joissa vanhempien mukanaolo on väistämätön lähtökohta. Perhearviointimenetelmä (HMI) tarjoaa
koko perheelle mahdollisuuden arvioida kodin voimavaroja ja tarpeita, toimintatyylejä sekä verkostoja. Ammatti-ihmisen tehtävänä on koota tämä tieto ja yhdessä perheen kanssa miettiä perheelle mahdollisia tukimuotoja. VARSU-arviointi ja suunnittelumenetelmä tarjoaa varhaiskasvatuksen
käytäntöihin menetelmäkokonaisuuden, jossa vanhemmat arvioivat lastaan ammattilaisten rinnalla. Tavoitteet asetetaan yhdessä ja lapsen arkeen integroitu ohjaus toteutuu sekä päivähoidossa että
kotona.
35
Marja-Leena Saarinen
Toimitusjohtaja
Keski-Suomen vammaispalvelusäätiö
Valtakunnallinen kehitysvamma-alan neuvottelukunta
Lasten ja nuorten jaoksen puheenjohtaja
Lapsen ja perheen kuuleminen palveluiden perusteena
Kehitysvamma-alan asumisen neuvottelukunta (KVANK) on kehitysvamma-alan järjestöjen ja julkisten toimijoiden yhteistyöverkosto, joka Suomessa edistää YK:n vammaisten ihmisten oikeuksia
koskevan yleissopimuksen toimeenpanoa.
Neuvottelukunnan toimintaperiaatteita ja –tapoja noudattava Lasten jaos pyrkii kokoamaan eri
yhteistyötahoja vammaisten lasten ja nuorten aseman parantamiseksi ja kuulemaan lasten ja nuorten mielipiteitä heitä koskevissa asioissa. Jaos toimii myös STM:n KEHAS –ohjelmaa valmistelevan työryhmän apuna.
Lapsen oikeuksien sopimuksen noudattamista valvova YK:n lapsen oikeuksien komitea on useaan
otteeseen ilmaissut huolensa siitä, että niin monet vammaiset lapset sijoitetaan edelleen laitoksiin.
Suomessa Valtioneuvosto on tehnyt periaatepäätöksen KEHAS -ohjelmasta, jonka tavoitteena on
että kukaan ei Suomessa asu laitoksessa vuonna 2020 – tämä koskee myös lapsia. Periaatepäätöksen mukaan jokaisella vammaisella henkilöllä tulee olla esteetön ja toimiva asunto tavanomaisessa
asuinympäristössä.
Valtioneuvoston periaatepäätös kehitysvammaisten henkilöiden yksilöllisen asumisen ja palvelujen
turvaamisesta ohjaa lasten laitospalveluiden purkamista. Laitosalueiden lakkauttaminen edellyttää,
että kunnissa on korvaavia yksilöllisiä palveluja. Lapsella on oikeus asua vanhempiensa kanssa. Lähipalveluiden kehittämisellä turvataan niin lasten oikeus tavalliseen lapsuuteen ja kasvuympäristöön kuin muidenkin perheenjäsenten hyvinvointi.
36
Vammaisten lasten oikeuksien toteutumiseksi on määritelty kotiin annettava apu ja tuki sekä perhehoidon kehittäminen. Perhehoitoa voidaan tukea perustamalla 3-4 lapsen pienryhmäkoteja tavallisille asuntoalueille. Valtioneuvoston periaatepäätöksen mukaan lasten paikka ei ole aikuisten asumispalveluyksiköissä.
Julkisen palvelujärjestelmän ensisijainen tehtävä on nyt kehittää perhehoitoa ja perhehoitajien tukimalleja, jolloin vammaisen lapsen perhe voisi saada lapselleen hoitoapua perhehoitajalta, joka tuntee lapsen erityiset tarpeet.
Kodin ympärillä olevia lähipalveluja tulee kehittää niin, että lapsen kasvu ja kehitys on turvattua samalla tavoin kuin sisarusten ja muiden pihapiirin lasten elämä. Lähipalveluita ovat kotiin annettavat palvelut, päivähoito, opetus, terveyspalvelut ja tarpeen mukaan yksilöllinen kuntoutus sekä apuvälineet. Perhe ja kunta yhdessä miettivät ja laativat palvelusuunnitelman. Tässä yhteistyössä tulee
erityisesti kuulla ja huomioida lapsen tai nuoren omaa mielipide.
Kasvuympäristöä on kaikki, mikä kehittää lapsen ja nuoren identiteettiä aikuisuuteen. Elämään
kuuluvia asioita ovat esimerkiksi leikkipuistot, supermarketit, kahvilat, kulttuuri- ja urheiluharrastukset ja muut julkiset tilat, missä on omanikäisten lisäksi kaikenoloisia ihmisiä. Elämiseen ja tekemiseen kuuluu positiivinen riskinotto yhdessä perheen, sukulaisten ja kavereiden kanssa – uteliaisuus elämään.
Lapsuus ja nuoruus antavat kokemuksia omannäköiseen elämään. Kaikkien lapsuudenkodistaan
muuttavien nuorten toive on itsenäinen elämä omassa kodissa, jossa voi päättää omista asioistaan ja
tekemisistään. Toiveita ovat myös hyvien ihmissuhteiden jatkuminen ja uusien ystävien saaminen,
kiva työ ja harrastukset sekä jäsenyys täysivaltaisena yhteiskunnan jäsenenä. Toimivat lähipalvelut
tukevat kasvua tasa-arvoiseen ja arvokkaaseen aikuisen ihmisen elämään.
37
OSA II
ARVOKAS ELÄMÄ –LASTENSUOJELU JA PERHEHOITO
VAMMAISTEN LASTEN KEHITYKSEN TUKENA
2011-2014
39
1 Uusia tuulia vammaisten perhehoidossa
Perhehoito auttaa vammaisten lasten perheitä jaksamaan
YK:n lapsen oikeuksien päivää vietetään vuosittain 20.11. Vuonna 2013 lapsen oikeuksien päivää
vietettiin erityisesti vammaisten lasten oikeuksien merkeissä ja muistutettiin vammaisten lasten oikeuksista tavalliseen lapsuuteen ja lähipalveluihin.
Vammaisten lasten perhehoito on yksi heidän perheitään hyvin tukeva palvelu, jolle pitäisi saada
varmistettua samanlainen asema kuin muillakin julkisilla sosiaalipalveluilla on. Lyhytaikainen perhehoito mahdollistaa vammaisten lasten vanhempien omaishoidon ja muun jaksamista tukevien
vapaiden pitämisen. Perhehoito voi vastata myös vanhemmuuden ja perheen tuen tarpeisiin silloin
kun vanhempien voimavarat ovat vähissä tai vanhemmat uupuvat. Pitkäaikainen perhehoito tarjoaa myös kehitysvammaiselle lapselle ja nuorelle hyvän kasvuympäristön silloin, kun omien vanhempien elämäntilanne tai voimavarat eivät anna mahdollisuutta vastata lapsen tarpeisiin ja huolehtia lapsesta.
Hyvin hoidettuna perhehoito voisi tulevaisuudessa vastata myös vaikeammin vammaisten henkilöiden hoidon ja asumisen tarpeisiin mikäli rohkeasti kehitettäisiin uusia vahvasti tuettuja perhehoidon muotoja.
Vaikka perhehoidon laadun kehittämistä tukee hyvin vuonna 2012 voimaan tullut Perhehoitajalain muutos, on vammaisten perhehoidon kehittämisessä varmistettava perhehoidon tukimuotojen taloudelliset edellytykset. Siihen tarvitaan julkisten toimijoiden ja alan järjestöjen voimavarojen
yhdistämistä ja laajapohjaista yhteistyötä. Tulevaisuudessa tulisi lisätä myös eri perhehoitomuotojen keskinäistä yhteistyötä eli lastensuojelun, vammaisten ja ikäihmisten perhehoidon yhteistyötä.
Myös perhehoitajien aseman kehittäminen on edellytys perhehoidon laadun kehittymiselle. Hoitopalkkioiden ja kulukorvausten sekä toimintatapojen kirjavuus on vammaisten perhehoidossa edelleen suuri. Pula perhehoitajista vaikeuttaa myös tilannetta.
Arvokas elämä -hankkeen Keski-Suomen kunnille tekemän kyselyn mukaan perhehoitopalveluita
käytti vuonna 2012 noin 170 eri-ikäistä vammaista henkilöä.
Heistä noin puolet tarvitsi lyhytaikaista tai osa-aikaista perhehoitoa ja puolet pitkäaikaista perhehoitoa. Lisätarve nimenomaan lasten ja nuorten lyhytaikaiseen perhehoitoon arvioitiin olevan
40
noin 50 perhehoitopaikkaa ja pitkäaikaiseen 13 paikkaa. Yhteensä perhehoitopaikkojen vajauksen
eri-ikäisille vammaisille henkilöille arvioitiin olevan vuonna 2012 lähes 100 paikkaa.
Toimeksiantosuhteisia vammaisia henkilöitä hoitavia perhehoitajia on Keski-Suomessa saman kyselyn mukaan noin 70. Perhehoitajien lisätarpeen lähivuosille arvioitiin olevan noin 70.
Lapsen oikeuksien sopimuksen mukaan lapsen hyvinvointia edistetään ja varmistetaan luomalla
ympäristö, jossa hän saa mahdollisimman hyvät lähtökohdat elämälleen, ja mahdollisuudet kehittää
yksilöllisiä kykyjään ja valmiuksiaan turvallisessa ja häntä eri tavoin tukevassa ympäristössä. Nostamalla vammaisten lasten perhehoito päivän valoon ja kehittämällä perhehoitoa varmistetaan vammaisen lapsen ja nuoren yksilöllisiä tarpeita vastaava oppimis- ja kehitysympäristö myös perhehoidossa.
Hyvää perhehoitoa
Vammaisten lasten ja nuorten perhehoidon kehittäminen on ollut yksi päätavoitteista Arvokas elämä – lastensuojelu ja perhehoito vammaisten lasten tukena hankkeessa vuosien 2011-2014 aikana.
Perhehoidon kehittämiseksi hanke on koordinoinut perhehoidon kehittämistyöryhmän toimintaa,
käynnistänyt pilottitoimintaa tukitoimien kehittämiseksi, tehnyt erilaisia perhehoidon kehittämistä
tukevia selvityksiä ja kyselyitä ja tehnyt perhehoitopalvelua kaikin tavoin tunnetuksi kampanjoilla
sekä järjestänyt uusille perhehoitajille ennakkovalmennuksia. Perhehoidon seminaareihin ja työtapaamisiin osallistui noin 100 perhehoidon toimijaa, jotka edustivat perhehoitajia, palveluohjaajia,
sosiaalityöntekijöitä ja järjestöjä. Osa tilaisuuksista järjestettiin yhteistyössä Perhehoitoliiton kanssa. Tällaisia tilaisuuksia olivat muun muassa Uusia tuulia perhehoidossa -seminaari 21.5.2013 Laajavuoressa ja Hyvää perhehoitoa –seminaari 11.2.2014 Laajavuoressa.
Kysely perhehoitoa käyttäville vanhemmille 2013
Perhehoito mahdollistaa vammaisten lasten vanhemmille omaishoidon vapaiden ja pitämisen lisäksi lapsen, nuoren tai aikuisen vammaisen henkilön pitkäaikaisen asumisen oman kodin ulkopuolella. Perhehoito mahdollistaa myös nuorelle itsenäistymisen opettelun tuetusti sekä vastaa erilaisiin
erityistilanteisiin kuten esimerkiksi lomajärjestelyjen, sairaalasta kotiutumisen yhteydessä tarvittavaan hoitoon.
”Voi hetken levähtää arjen sirkuksesta.”
41
Perhehoidon myönteisinä vaikutuksina lapselle pidetään kodinomaista hoitoa, rauhallista ympäristöä ja mahdollisuutta tulla yksilönä huomioiduksi. Perhehoito voi myös monipuolistaa lapsen arkea
ja tuoda vaihtelua lapsen tai nuoren elämään. Vammainen lapsi tai nuori tarvitsee joskus uusia kokemuksia oman kasvun ja kehityksensä tueksi jolloin perhehoito voi tarjota tähän mahdollisuuden:
”Uuden ympäristön kokeminen”
”Reipastuu!”
”Huomaa, että voi pärjätä muidenkin kuin äidin kanssa.”
”Oppii uusia asioita ja taitoja, osallistuu paremmin kuin kotona!”
Perhehoitoa käyttävät vanhemmat ovat pääosin tyytyväisiä saamaansa perhehoitopalveluun. Lyhytaikainen perhehoito mahdollistaa omaishoidon vapaan pitämisen ja tukee hyvin vanhempien tarpeita lepoon, sisarusten huomioimiseen ja parisuhteen hoitamiseen.
”Perhehoito on ollut meidän perheen pelastus.”
Vanhemmat pitävät tärkeänä palvelun käynnistämistä riittävän ajoissa. Kun väsymys kasvaa liian
suureksi ei muutama vapaapäivä enää riitä, vaan tuen tarpeet muuttuvat vaativammaksi ja kasvavat vanhempien väsyessä. Perhehoitopalvelun tarjoaminen jo ennalta ehkäisevänä toimena, vähentää kasvavia hoidon tarpeita ja jopa luopumista lapsesta pitkäaikaiseen hoitoon kodin ulkopuolella.
Vanhemmat kuitenkin toivoisivat perhehoitopalvelulta joustavuutta perhehoitokäytännöissä ja sujuvuutta käynnistymis- ja muihin palveluprosesseihin.
Noin puolet vanhemmista oli tyytyväinen kunnan kanssa tehtävään yhteistyöhön. Kaksi perhettä
koki yhteistyön parantuneen alkukankeuksien jälkeen. Kolme perhettä koki palvelutilanteessa tyytymättömyyttä kunnan hitaaseen toimintaan perhehoitopaikan saamisessa ja vähäiseen yhteydenpitoon vanhempien kanssa. Palvelutarjoajalta toivotaan myös laaja-alaisempaa kokonaistilanteen tarkastelua ja tarpeiden huomioon ottamista hyvän perhehoitosijoituksen onnistumiseksi.
Perhehoitajalta vanhemmat toivovat sensitiivisyyttä, rohkeutta kohdata haastavia tilanteita ja kiinnostusta pitää huolta heidän lapsestaan. Vanhemmat myös arvostavat perhehoitajalta lapsen yksilöllisten tarpeiden huomioimista, vammaistyön osaamista ja vuorovaikutus- ja läsnäolotaitoja. Yhteistyössä he toivoisivat myös vanhemmuudelleen tukea ja aikaa pysähtyä.
”Lapsi, nuori ja aikuinen odottavat perhehoidolta turvallisia, pitkäkestoisia ihmissuhteita ja
turvaverkkoa. Lapelle on tärkeä, että hän tulee kohdatuksi omana itsenään. --- yksilöllisyyttä
ja yhteistyöltä avoimuutta, luottamusta.”
42
Kyselyn mukaan vanhemmat odottavat perhehoitopalvelun jämäkämpää huomioimista palveluita
kehitettäessä ja perhehoidon laadusta huolehtimista vaikka kunnille aiheutuisi siitä kuluja. Perhehoitajien tulisi saada koulutusta ja jaksamiseen tukea selvitäkseen tehtävästään ja palkkioiden tulisi
vastata paremmin työn vaativuutta.
Perhehoitajien vähäinen määrä ja paikkojen puute tiedostetaan vanhempien taholta ja vanhemmat
toivovat kehittämistyötä jotta palvelua olisi saatavilla kaikille tarvitsijoille. Myös pienillä paikkakunnilla tulisi perheillä olla mahdollisuus perhepalveluun.
Lisää kyselystä: Mäkilä, I. 2013. Perheiden ajatuksia perhehoidosta. Kartoitus Arvokas elämä -hankkeelle. Opinnäytetyö Jyväskylän ammattikorkeakoulu.
http://www.urn.fi/URN:NBN:fi:amk-201404023794
Kuntakysely 2012-2013 Keski-Suomen kuntien vammaispalveluista vastaaville
Keski-Suomen kunnille 2012-2013 tehdyn kyselyn mukaan vammaisia henkilöitä on perhehoidossa 171. Näistä henkilöistä 78 on lyhytaikaisessa perhehoidossa ja 77 henkilöä pitkäkestoisessa perhehoidossa ja osa-aikaisessa perhehoidossa 16 henkilöä. Perhehoitajia on yhteensä noin 70 (mukana sekä pitkäaikaista että lyhytaikaista perhehoitoa tekevät perhehoitajat). Vuoden 2013 alussa
lasten ja 16-21 –vuotiaiden perhehoitopaikkojen lisätarpeeksi arvioitiin noin 47 paikkaa. Suurin
tarve koettiin olevan alle 16 –vuotiaiden lasten lyhytaikaiseen perhehoitoon (47). Lyhytaikaista perhehoitoa käytetään muun muassa vanhempien omaishoidon vapaiden ajaksi. Pitkäaikaiseen perhehoitoon soveltuvia paikkoja tarvittaisiin selvityksen mukaan lisää 7 paikkaa alle 16 –vuotiaalle lapselle ja 6 paikkaa 16-21 –vuotiaalle nuorelle.
Kuntakyselyllä haluttiin selvittää myös kuntien vammaisten perhehoidon kehittämistarpeita. Vammaisten perhehoidosta vastaavat toivovat kyselyn mukaan tukea ja apua valmennusten järjestämiseen ja rekrytointiin sekä ajantasaista tilannetietoa vapaista perhehoitopaikoista ja valmennetuista perhehoitajista. Kuntien perhehoitopalvelusta vastaavat ovat huolissaan aikansa riittämisestä ja
muista resursseista perhehoitajien ohjaukseen, perhetapaamisiin ja valvontaan. Kyselyn mukaan
perhehoidon vastaavat toivovat perhehoitoon pysyvää järjestelmää koordinoimaan paikka- ja hoitajatilannetta, rekrytoimaan uusia perhehoitajia ja järjestämään kuntien lisäksi perhehoitajille tukitoimia.
43
Kysely perhehoitajille 2013
Perhehoitajille tehdyn kyselyn (n=25) mukaan perhehoitajat odottavat palkkioiden ja kulukorvausten nostamista, toimintaohjeiden ja käytäntöjen yhtenäistämistä, tukea ja arvostusta työlleen ja toimeksiantajan taholta tavoitettavuutta. Perhehoitajat toivovat pysyvyyttä ja jatkuvuutta tukitoimille
sekä perhehoidon koordinoinnin kehittämistä:
”Olis joku keskustoimisto, jonne voisi soittaa pulmallisissa tilanteissa!”.
”Perhehoitaja odottaa riittävää tukea ja tavoitettavuutta sijoittajalta. Palkkioita ja määräysperusteita sekä lomaetuja halutaan kehittää edelleen.”
”Tukea tarvitaan mentoroinnin, työnohjauksen ja koulutuksen kautta. Perhehoitaja tarvitsee
myös vertaistukea ja haluaa verkostoitua. Vertaistuki on tärkeää!
Perhehoidon rakenteet -selvitystyö
Keväällä 2013 tehdyssä selvitystyössä vertailtiin erilaisia perhehoidon käytäntöjä Keski-Suomen
perhehoidossa ja muualla Suomessa. Selvityksen mukaan vaihtelua on huomattavasti perhehoidon
järjestämistavoissa, toimintaohjeissa, palkkioissa ja kulukorvauksissa ja valvonnassa. Huomattavan
paljon maassamme on kuitenkin koottu perhehoitoa erilaisten toimintamallien alle seudullisesti tai
maakunnallisesti yhteen.
Erityisesti perhehoitoprosessin alkuvaiheessa koetaan kuntien keskeinen yhteistyö hyödylliseksi ja
kustannustehokkaaksi. Arvokas elämä -hankkeen tekemässä selvityksessä vertailussa olivat mukana
Pirkanmaa, Satakunta, Varsinais-Suomi, Honkalammin erityishuoltopiirin perhehoito, Eteva, Rinnekoti ja Kaakkois-Suomen Socomin lyhytaikainen perhehoitoyksikkö.
Hyvien käytäntöjen selvittämiseksi ja vertailemiseksi Arvokas elämä -hankkeen työntekijät vierailivat suurimmassa osassa edellä mainittuja organisaatioita ja tutustuivat erilaisiin toimintamalleihin eri puolilla Suomea. Joihinkin organisaatioihin oltiin yhteydessä puhelimitse ja sähköpostitse.
44
Vammaisten lasten perhehoidon toimintamalli
Hyvinvointia ja turvaa perhehoidon käyttäjälle
Vammaisten perhehoidon toimintamalli:
Jatkuva rekrytointi
Y hteistyö:
P erhehoitomuodosta
tiedottaminen
Kuntien palveluohjaajat
R ekrytointi- ilmoitukset
Työkokoukset 2 x vuosi
Kampanjat
Ohjausryhmä yhteisten
työntekijöiden tukena
Muu yhteistyö
Kuntien
vastuuhenkilöt
Koordinaattori
H y v ä perhehoito
P erhepankki
P aikkatilanteen
seuranta
L aadun kehittäminen
Ohjausryhmä
R iittävyys
Koordinaattori
P erhehoitajien tuki
Täydennyskoulutus 1- 2
x /vuosi
Teematilaisuudet
2 ryhmää / vuosi á 7
pariskuntaa
KeVa- kouluttajaph
Mentorit
S aatavuus
P erhehoidon seuranta
E nnakkovalmennus
KeVa- ryhmämuotoinen
valmennus
P erhehoitajan tuki
Hyvä aloitusvaihe
Aloittavan perhehoitajan
tukimuotoja:
Ohjauskäynnit, mentorointi,
spesifi tuki
Voimaryhmä
Vertaistoiminta
KUVIO 1. Yhteenveto vammaisten lasten ja nuorten perhehoidon toimintamallista.
Hyvä ja onnistunut perhehoito perustuu hyvään perhehoitoprosessin hallintaan. Onnistuneeseen
perhehoitoon sisältyy toimiva rekrytointi, laadukas ennakkovalmennus, ajan tasalla oleva perhehoitajapankki, räätälöity sijoitus, pehmeä suunnitelmallisesti toteutettu aloitus, perhehoitajan ja sijoitetun tarpeita vastaavat tukitoimet, tukitoimien hallintaan soveltuvat rakenteet ja hallittu perhehoidon päättymisvaihe.
Kehittämistyössä on perhehoitajan tuen kehittäminen ollut keskiössä. Myös perhehoitajalaki painottaa perhehoidon onnistumista tukevaa perhehoitajan tukea. Rekrytointia ei ole mahdollista tehdä laisinkaan ellei tukiprosessi ole kunnossa uudistuneen lainsäädännön valossa.
Keskeinen tuki tulee perhehoitajalle toimeksiantosopimuksessa nimetyn vastuuhenkilön kautta.
Keskustelu tuesta käynnistyy jo toimeksiantosopimuksen tekohetkellä ja jatkuu säännöllisen ja ta45
voitteellisena yhteistyönä kautta vastuuhenkilön kanssa. Tukitoimilla taataan perhehoidon laatu ja
tuetaan perhehoitajan jaksamista ja osaamista. Molemmat osapuolet ovat velvollisia tehtävässään
yhteistyöhön, joka parhaimmillaan on toimivaa kumppanuutta. Molemmin puolinen yhteistyö ja
yhteydenpito mahdollistaa myös toimeksiantosuhteisen perhehoidon valvonnan ja lisää perhehoidon luotettavuutta palvelumuotona. Perhehoidossa olevan lapsen hyvinvointi, kasvu ja kehitys –
arvokas elämä on riippuvainen lapsen kasvu- ja kehitysympäristöstä ja sen mahdollisuuksista kannatella lasta ja nuorta.
Arvokas elämä –hankkeen tuella on Keski-Suomeen kehitetty perhehoidon toimintamalli hankeaikana 2011-2014. Toimintamalli vastaa maakunnan perhehoidon tarpeisiin rekrytoida uusia perhehoitajia, tukea perhehoitosijoitusten onnistumista ja järjestää perhehoitajille tukitoimia.
Perhehoidon toimintamalli tuo vakautta – pysyvyyttä ja jatkuvuutta Keski-Suomen perhehoitoon
ja vastaa yhdessä kuntien kanssa perhehoidon laadusta ja toimivuudesta ja edelleen kehittämisestä.
Tavoitteellisella ja suunnitelmallisella perhehoidon järjestämisellä pysyvissä rakenteissa taataan perhehoitopalvelun saatavuus ja riittävyys sekä hyvä laatu. Keski-Suomen maakunnallisen toimintamallin käyttöönotto edellyttää kuntien yhteistä sopimista hallinnoinnista, rahoituksesta, resursseista, tehtäväjaosta ja prosessien sujuvuudesta. Perhehoitosijoitukset ovat melko hitaita prosesseja,
johon toimintamalli tuo tukea ja apua vahvistamalla erityisesti perhehoitoprosessin alkupäätä.
Vammaisten perhehoidon toimintamalli koostuu ennakointivaiheesta, perhehoidon aloitus- ja toimeksiantosopimusvaiheesta sekä perhehoitajan tukitoimien käynnistämisestä ennakkovalmennuksen lisäksi.
Ennakointivaihe
KeVa –ennakkovalmennukset. Keski-Suomen toimintamallissa uusia perhehoitajia valmennetaan
Perhehoitoliitto ry:n materiaalia käyttäen ja soveltaen. Keva -ennakkovalmennus koostuu seitsemästä tapaamisesta ja on kestoltaan noin 21 tuntia. Valmennus on ryhmämuotoista valmennusta
ja tapaamisten väliaikoina osallistujat tekevät materiaalin mukaisia pieniä tehtäviä yhdessä perheen
kanssa kotona. Ryhmämuotoinen valmennus mahdollistaa erilaisilla taustoilla tulevien osallistujien osaamisen ja kokemusten jakamisen. Keskustelu ja perhehoidon aloitukseen liittyvien pulmallisten tilanteiden pohtiminen herättelee uusia perhehoitajan tehtävästä kiinnostuneita pohtimaan
vastaan tulevia tilanteita.
Arvokas elämä –hankkeen aikana ei ole valmistettu eri materiaalia lyhytaikaista perhehoitoa varten,
vaan kaikki perhehoitajan tehtävistä kiinnostuneet on kutsuttu samaan seitsemän kerran valmennukseen. Valmennukseen osallistuvat ovat olleet motivoituneita 3-4 kuukautta kestävään proses46
Vammaisten perhehoidon
toimintamalli
E nnakointiv aihe
R ekry tointi ja K eV aennakkov almennus
• T ied ottaminen ja etsiv ä ty ö uusien
perhehoitajien lö y tä miseksi
• K eV a- v almennus; tutustumiskä y nti,
kuntalausunto, rikosrekisteriote
• 7 tapaamista
• K otitehtä v ä t tapaamisten v ä lillä
• T ilojen esteettö my y d en arv iointi
• Perhehoitajaksi aikov an v almiuksien
y hteinen arv iointi
• T od istus
Perhehoid on aloittaminen
ja toimeksianto
• Perhehoitopaikan v alinta y hd essä
palv eluohjaajien kanssa
• T oimeksiantosopimus
• A loituksen v almistelu ja pehmeä
lasku/ saattaen aloittaminen
perhehoid ossa: tutustumiskä y nti,
aloituskeskustelut
• K asv atuskumppanuus
Perhehoitajan tuki
•T oimeksiantajan perehd y ttä minen,
ohjaus ja v alv onta n. 4 x / v uosi
• A loitusv aiheen intensiiv inen tuki
•M entorointi 1 v uosi 6 - 8 kertaa
•T y ö nohjaus
•R y hmä muotoinen tuki esim.
V oimary hmä , muu v ertaistoiminta
•T ä y d enny skoulutus 2 pv / v uosi
• M aakunnalliset ty ö kokoukset / 1 2 x / v
•M uu konsultaatio tai koulutus
ajankohtaisiin muuttuv iin tarpeisiin
KUVIO 2. Vammaisten perhehoidon toimintamalli.
siin, vaikka he suunnittelevat sitoutumista vain lyhytaikaiseen esimerkiksi viikonloppuisin tapahtuvaan perhehoitoon. Useat osallistujat pohtivat vielä valmennustilanteessa oman sitoutumisensa
laajuutta jolloin hyvät tiedot jo aloitusvaiheessa mahdollisesti auttavat hakeutumaan myös pitkäaikaiseksi perhehoitajaksi.
Arvokas elämä –hankkeen valmennuksia on rikastettu asiantuntijavierailuilla ja jaettu luettavaa materiaalia sekä kierrätetty itse valmistettua videomateriaalia. Asiantuntijavieraina on ollut lastensuojelun sijaishuollon sosiaalityöntekijä kertomassa lastensuojelusta perusasioita ja sijaishuollon tavasta
47
toteuttaa perhehoitoa. Lisäksi vierailevina asiantuntijoina on ollut kokenut perhehoitaja, perhehoitokodissa kasvanut henkilö, lastensuojelun sosiaalityöntekijä, seksuaaliterapeutti, kuntoutuksen ohjaaja sekä ensiapuun ja lääkehoitoon liittyen sairaanhoitaja. KeVa- valmennuksessa toisena kouluttajana on toiminut kouluttajakoulutuksen saanut kokenut perhehoitaja. Valmennuksiin osallistujat
ovat antaneet erityisen paljon myönteistä palautetta tästä kouluttamistavasta, koska kokenut perhehoitaja on voinut jakaa arjen kokemuksia käsiteltävien teemojen valaisemiseksi ja asioiden konkretisoimiseksi.
KeVa –valmennukset siis vaativat kaksi kouluttajaa keskustelevan ryhmämuotoisen kokemuksellisuuteen perustuvan menetelmän vuoksi.
Valmennuksiin hakuvaiheessa osallistujiin tutustutaan perhetapaamisten yhteydessä. Kaikilta osallistujilta vaaditaan kuntalausunto ja lapsia perhehoitoon ottavilta lakisääteinen rikosrekisteriote.
Valmennus päättyy kouluttajien ja osallistujien kahdenkeskiseen arviointikeskusteluun perhehoitajan valmiuksista. Koulutuksesta annetaan tämän kirjallisen arvioinnin lisäksi todistus.
KeVa -valmennusryhmän koko on 6-7 pariskuntaa. Keskustelevan KeVa -valmennusmenetelmän
lähtökohtana on pieni ryhmä, jotta osallistujat saavat riittävästi tilaa tuoda omia näkemyksiään ja
kysymyksiään yhteisesti pohdittavaksi ryhmässä. Valmentajat/kouluttajat ovat valmennusprosessin
aikana myös tiiviissä vuorovaikutuksessa ryhmään hakevien ja osallistuvien kanssa joten prosessin
onnistumiseksi on kouluttajan varattava riittävästi aikaa perhetapaamisiin, tehtäviin paneutumiseen ja arviointikeskusteluihin osallistujien kanssa.
Perhehoidon aloittaminen ja toimeksianto
Perhehoitoyksikkö ja koordinaattorit. Perhehoitoyksikössä toimivat koordinaattorit, jotka ovat
perhehoidon asiantuntijoita. Koordinaattorit toimivat tiiviissä yhteistyössä muiden perhehoidon
toimijoiden kanssa. Perhehoidon koordinaattorit muodostavat perhehoitoyksikön, jonka tehtävänä on perhehoidon ennakointiin, ennakkovalmennukseen ja perhehoitajan muuhun tukeen liittyvät toiminnat.
Perhehoitoyksikön koordinaattorit tukevat ja auttavat kuntatoimijoita löytämään uusia perhehoitajia ja pitävät yllä ajantasaisin tiedoin perhehoitajien ja vapaiden paikkojen tilannetta – perhepankkia. Koordinaattorit toimivat yhteistyössä sekä kuntiin päin että perhehoitajiin päin. Työ vaatii
intensiivistä vuorovaikutusta molempiin suuntiin ja monitahoisen yhteistyön koordinointia perhehoidon tueksi.
48
Perhehoitajien tuki
Perhehoitajien tuki perustuu perhehoitajan ja hänellä hoidettavana olevan henkilön tarpeisiin. Perhehoidon tuki on taloudellista, henkistä ja tiedollista tukea. Keski-Suomen toimintamallissa tuki
muodostuu ennakkovalmennuksesta, perehdyttämisestä, toimeksiantajatahon nimeämästä vastuuhenkilön ohjauksesta ja valvonnasta sekä aloitusvaiheen intensiivisestä suunnitelmallisesta tuesta.
Edellisten lisäksi aloitusvaiheen tuen muotoja on mentorointi pitkäaikaista perhehoitoa aloittelevalle perhehoitajalle, työnohjaus, asiantuntijan vetämä voimaryhmä ja perhehoitajien vertaisryhmän tuki. Perhehoitajille järjestetään täydennyskoulutusta tai työpajatyyppistä toimintaa osaamisen
vahvistamiseksi 1-2 päivää vuosittain. Perhehoitoyksikkö järjestää myös maakunnallisia ja/tai seudullisia työkokouksia 1-2 kertaa vuodessa. Lisäksi perhehoitajalle hankitaan toimeksiantajan kanssa erikseen sovitusti konsultaatiotukea voidakseen vastata tehtävässään perhehoidossa olevan lapsen
hyvinvoinnin, kasvun ja kehityksen tarpeisiin erityisissä tilanteissa. Tällaisia tilanteita saattaa ilmetä esimerkiksi kasvuun ja kehitykseen liittyvissä vaiheissa, vuorovaikutukseen ja kommunikaatioon
sekä sosiaalistumiseen liittyvissä asioissa.
Perhehoidon mentorointi -pilotti. Hankeaikana ennakkovalmennusten lisäksi uusia perhehoitajia tuettiin toimeksiantajien tuen lisäksi hanketyöntekijöiden ohjauksella ja täydennyskoulutuksella. Tämän lisäksi pilotoitiin mentoritoimintaa, jonka tavoitteena oli tukea aloittavaa perhehoitajaa
tehtävässään. Vammaisten perhehoidossa ei aikaisemmin ole ollut saatavilla koulutettuja mentoreita ja toimintamuoto perhehoitajan tukimuotona oli tuntematon Keski-Suomessa. Mentorointi soveltuu aloittavan perhehoitajan tukitoimeksi ja jo toimivan perhehoitajan tueksi tilanteessa silloin
kun perhehoitajan työssä tulee vastaan pulmallisia tilanteita.
Mitä mentorointi on? Aloitteleva perhehoitaja kohtaa työssään kysymyksiä, tilanteita ja tunteita,
joissa toinen kokenut perhehoitaja voi tukea omaan kokemukseensa ja hiljaiseen tietoonsa nojaten.
Mentorointi on ihmisläheinen tuen muoto, joka auttaa yksilöä kasvamaan kokonaisvaltaisesti – tekemällä ja oivaltamalla itse.
Mentoroinnissa mentori ja aktori muodostavat työparin, jotka tapaavat ennaltasovitusti määräajan
esimerkiksi 10-12 kertaa. Tapaamiset ovat kestoltaan 1, 5 tunnin pituisia. Ennen mentoroinnin
aloittamista toimeksiantaja, mentori ja aktori perhehoitaja sopivat mentoroinnista kirjallisella sopimuksella. Mentorille korvataan työstään palkkio ja mahdolliset matkakustannukset. Aktorin tulee
itse järjestää mahdolliset sijaisuuskysymykset, jotka aiheutuvat mentorointiin käytettävästä ajasta.
Aktori etenee omassa tahdissaan ja omalla tavallaan. Mentorointi on kahdenkeskinen, kehittävä ja
reaaliaikainen keskusteluun perustuva henkisen tuen tukimuoto. Mentorointi perustuu luottamuk49
sellisuuteen ja vastavuoroisuuteen, jossa molemmet osapuolet voivat oppia toinen toisiltaa. Mentorointi voi parhaimmillaan muodostua henkilökohtaisesti merkittäväksi ja intensiiviseki vuorovaikutussuhteeksi, jossa mentori antaa tukea, ohjausta ja palautetta aktorin henkilökohtaiseen kasvuun.
Mitä mentorointi ei ole? Mentorointi ei kuitenkaan korvaa muuta hyvään perhehoitoon liittyvää yhteydenpitoa lapsen/nuoren/muun perhehoidossa olevan asioista vastaavan työntekijän kanssa. Mentorointi ei ole myöskään opettamista, perehdyttämistä, konsultointia, valmentamista, työnohjausta tai tutorointia.
Perhehoitajien työhyvinvointi –pilotti. Yhdessä toisiamme tukien – perhehoitajien työhyvinvointia tukevan ryhmän tavoitteena on tukea perhehoitajien psyykkistä ja fyysistä työhyvinvointia ja
voimavaroja selviytyä vaativassa tehtävässä. Vuoden 2013-2014 aikana toteutettujen neljän pienryhmätapaamisen teemoina oli perhehoitajaa kuormittavat ja hyvinvointia tukevat tekijät, yksilölliset keinot oman työhyvinvoinnin tukemiseen, ergonomia ja fyysinen kunto, haasteelliset tilanteet
kotona, unen ja ravinnon merkitys hyvinvoinnille, elämän hallinta, ammatillinen kasvu ja verkostojen tuki. Työskentelymenetelminä oli keskustelut, yhteinen tekeminen, voimauttava valokuva ja
liikunnalliset harjoitukset ja pelit. Tapaamiset koostuivat yhteisestä aloituksesta, asiantuntijaluennoista, harjoitteista sekä liikunnallisista osuuksista ja kehonhuollosta. Voimaryhmä päättyi oman
hyvinvointiprojektin edistymisen arviointiin ja evästyksellä tulevaisuuteen.
Voimaryhmä sisälsi myös perhehoitajien tarvitsemaa vertaistoimintaa. Vammaisten perhehoitajat
kaipaavat kontakteja toisiin perhehoitajiin vertaistoiminnan merkeissä. Kokemukset kollegiaalisista ryhmistä tai vertaistoiminnasta tukevat perhehoitajaa tehtävässään. Vertaistoiminta voi vaikuttaa
esimerkiksi seuraavilla tavoilla (Laimio; Kujala 2014):
•
•
•
•
•
•
•
Toivon viriäminen – ajatus, että muutos on mahdollinen.
Tilanteen normalisoituminen – me-henki, en ole yksin, vastaavassa tilanteessa on muitakin.
Jakaminen – oman tarinan kertominen ja muiden kuuleminen.
Malli- ja selviytymistarinat – muutosstrategiat, omien selviytymiskeinojen vahvistuminen.
Tuki ja rohkaisu – toiset hyväksyvät minut tällaisena, hyväksytyksi tuleminen.
Tietojen ja kokemusten jäsentyminen – etäisyyden otto omaan tilanteeseen, suhteuttaminen
muiden esimerkkien kautta.
Tunteiden ilmaisu – tunteiden (luopuminen, suru, syyllisyys, ahdistus, viha, häpeä) läpikäyminen ymmärretään osana muutosprosessia.
50
KUVA. Yhdessä onnistuu! Perhehoitajien työhyvinvointiryhmä Peurungassa 1.4.2014.
51
Keski-Suomesta perhehoidon maakunta: esitys perhehoidon
koordinoinnin tehostamiseksi Keski-Suomessa
Vammaisten perhehoidon kehittämistyöryhmä. Perhehoidon kehittämistyöryhmä pohti 2012-2014
aikana perhehoidon järjestämistä Keski-Suomessa ja kehittämistarpeita, jotka ratkaisemalla voitaisiin perhehoitoa laajentaa, kehittää perhehoidon laatua ja lisätä perhehoitoprosessin toimivuutta.
Yksi kehittämistyöryhmässä todettu keskeinen huolenaihe oli perhehoidon hajanaisuus, toimintatapojen kirjavuus ja suunnitelmallisen yhteistyön sattumanvaraisuus.
Vammaisia henkilöitä hoitavat perhehoitajat tekevät toimeksiantosopimuksia paikkatilanteensa
mukaan useiden kuntien kanssa. Kunnan palvelutyöntekijät joutuvat etsimään paikkaa useinkin
oman kunnan rajojen ulkopuolelta. Kun samalla perhehoitajalla on näin toimien useiden kuntien
kanssa toimeksiantoja, muodostuu perhehoitajalle pulmalliseksi toimintaohjeiden erilaisuus. Toimintaohjeiden erilaisuus konkretisoituu hoitopalkkioiden ja kulukorvausten, toimintatapojen ja
perhehoitajan tukitoimien vaihteluna ja kirjavuutena. Koordinoinnin puuttuessa tilanne on sekava
ja tavoitteellisuus ja suunnitelmallisuus puuttuu perhehoidon järjestämisessä.
Uudet perhehoitajalain velvoitteet ovat lisänneet tarvetta tiiviimpään yhteistyöhön kuntien kesken
ja Arvokas elämä –hanke on voinut vastata näihin tarpeisiin kaikilla osa-alueilla. Valmisteilla olevassa uudessa perhehoitolain uudistuksessa nähdään tarpeellisena myös lisätä seudullista yhteistyötä perhehoitopalvelun järjestämisessä ja siinä ehdotetaan perhehoidon järjestämistä alueellisessa yhteistyössä.
Perhehoidon kehittämistyöryhmän keskeisimpinä tehtävinä on ollut päivittää maakunnallinen toimintaohje ja tehdä esitys tavoitteellisemman ja suunnitelmallisemman perhehoidon koordinoinnin
järjestämiseksi Keski-Suomen maakunnassa.
Perhehoidon kehittämistyöryhmään osallistui 10 kunnan työntekijöitä ja Perhehoitoliiton edustajia, Keski-Suomen sosiaalialan osaamiskeskuksen johtaja sekä Keski-Suomen vammaispalvelusäätiön toimitusjohtaja (LIITE 3.).
Perhehoidon kehittämistyöryhmän 2012-2013 työskentelyn pohjalta tehtiin 7.11.2013 esitys Keski-Suomen maakunnan sosiaali- ja terveysjohdolle perhehoidon koordinointirakenteen vahvistamiseksi. Perhehoidon koordinointiesityksessä painotettiin erilaisten selvitysten perusteella todettuja
tarpeita vahvistaa yhteistyötä maakunnassa suunnitelmallisempaan ja tavoitteellisempaan perhehoidon järjestämiseen pyrittäessä. Lisäksi tiedostettiin tarpeet vastata uuden perhehoitajalain ja muiden vammaisia henkilöitä koskevien lakien ja ohjeistusten velvoitteisiin perhehoidon järjestämisestä
ja sen ensisijaisuudesta, perhehoitajien tukimuotojen toteuttamisesta, ennakkovalmennusten orga52
nisoimisesta ja kehitysvammaisten asumista koskevan Kehas -ohjelman toteuttamisesta. Perhehoidon koordinointiesitystä täsmennettiin keväällä 21.3.2014 konkreettisilla ehdotuksilla koordinoinnin järjestämisestä, toiminnan ja tehtävien kuvauksella ja budjettiesityksellä.
Perhehoidon kehittämistyöryhmässä on ollut edustajia kymmenestä (10) Keski-Suomen kunnasta. Osaan vuoden 2013 kokouksista kutsuttiin lisäksi kaikki Keski-Suomen kuntien vammaispalveluista vastaavat työntekijät ja palveluohjaajat. Perhehoidon kehittämistyöryhmä kokoontui 11 kertaa vuosien 2012-2014 aikana.
Perhehoitoyksikköesitys. Keskeisimmät perhehoitoyksikön tehtävät ovat perhehoitoprosessin ennakointiin ja aloitukseen liittyviä tehtäviä. Tällaisia ovat perhehoidosta tiedottaminen, perhehoitopankin ylläpitäminen, jatkuva rekrytointi, ennakkovalmennusten järjestäminen ja perhehoidon tukitoimien järjestäminen perhehoitajan ja hoidossa olevan henkilön tarpeita vastaavasti. Kuntien
keskeisenä tehtävänä säilyy edelleen asiakasohjaus ja asiakkaan palveluihin liittyvä päätöksenteko,
perhehoitoon sijoitus, toimeksiantosopimuksen tekeminen ja perhehoidon valvonta. Perhehoitoyksikön ja kuntien tehtäväkuvaus on liitteenä tämän raportin lopussa (LIITE 2).
Perhehoidon koordinointiyksikössä tulee työskentelemään kaksi työntekijää. Perhehoidon koordinointi käynnistetään Keski-Suomessa pilottitoiminnalla aluksi kahden vuoden ajan, jonka jälkeen
toiminta sulautuu osaksi muuta maakunnallista toimintaa valmisteilla olevan sosiaali- ja terveyspalveluiden uudistuksen mukaisesti.
Perhehoidon koordinointiyksikköesityksen perusteluiksi ja edelleen kehittämiseksi koetaan tärkeäksi huolehtia
1. Perhehoidon rakenteen luomisesta, perhehoidon koordinoinnista ja toiminnan vakiinnuttamisesta.
2. Perhehoitoperheiden hyvinvointia, erityisesti perhehoitajien jaksamista tukevien toimintamallien sisältöjen kehittämisestä
3. Perhehoidon tukimuotojen taloudellisten edellytysten varmistamisesta.
Perhehoidon tulevaisuus. Perhehoidolla on hyvät mahdollisuudet hyvin hoidettuna ja johdettuna
laajentua ja muodostua varteenotettavaksi hoito- ja asumispalvelumuodoksi sekä pitkäaikaiseen että
lyhytaikaiseen perhehoidon tarpeisiin kuten omaishoidon tuen vapaiden aikaiseen palvelutarpeeseen.
Keski-Suomessa perhehoitopalveluissa oli jo vuonna 2012 171 vammaisten henkilöä. Heistä noin
puolet tarvitsi lyhyt- tai osa-aikaista ja puolet pitkäaikaista perhehoitoa. Toimeksiantosopimussuh53
teisia perhehoitajia on Keski-Suomessa noin 70. Lisätarve eri-ikäisillä vammaisilla henkilöillä lyhytaikaiseen perhehoitoon on 65 ja pitkäaikaisen perhehoitoon 29:llä henkilöllä. Yhteensä perhehoitopaikkojen vajausta on siis lähemmäs 100 paikkaa. Perhehoitajien tarpeen lähivuosille on arvioitu
olevan jopa 74. Tarve muodostuu sekä uusien hoitajien tarpeista lyhyt- ja pitkäaikaiseen perhehoitoon, sijaistuksiin ja eläkkeelle jäävien tilalle. Nyt toimivista perhehoitajista suurin osa on iältään yli
50 -vuotiaita joten muutoksia on tulossa lähivuosina.
Muita perusteluja perhehoidon koordinoinnin tehostamiseksi ja kehittämiseksi:
•
•
•
Hyvin hoidettu perhehoito voisi tulevaisuudessa vastata myös vaikeammin vammaisten henkilöiden hoidon ja asumisen tarpeisiin mikäli rohkeasti kehitettäisiin uusia vahvasti tuettuja
perhehoidon muotoja maakuntaan. Uusien perhehoitomuotojen kehittämisessä kuitenkin tulee huomioida perhehoidon yksityiskodin hoitomuodon luonne hoitoryhmää muodostettaessa.
Perhehoidon kehittämisessä tulisi lisätä tulevaisuudessa eri perhehoitomuotojen keskinäistä
yhteistyötä eli lastensuojelun, vammaisten ja ikäihmisten perhehoidon yhteistyötä voisi tehdä
enemmän mm. rekrytoinnin, valmennuksen ja perhehoitajan tuen toteuttamiseksi.
Keski-Suomessa hyvin hoidettu perhehoito tulisi nähdä myös työllistymismahdollisuuksia lisäävänä mahdollisuutena perhehoitomaakuntana, joka voisi vastata myös maakunnan ulkopuoleltakin tuleviin perhehoidon tarpeisiin.
54
2 Arvokas elämä –hankkeen eteneminen 2011-2014
Yhteiskehittämistä
Arvokas elämä – lastensuojelu ja perhehoito vammaisten lasten kehityksen tukena –hanke käynnistyi 23.5.2011. Hankkeen rahoittajana toimi Raha-automaattiyhdistys (RAY) ja rahoituksen perusteena oli vammaisten ja pitkäaikaissairaiden lastensuojelun ja perhehoidon kehittäminen. Hankkeen arvoperustana on ollut varmistaa vammaisten lasten ihmisoikeudet, tasa-arvo ja arvokkaan
elämän perusta.
Kehittämisen tavoitteet
Kehittää Keski-Suomeen hyvät vammaisten lasten ja nuorten perheiden tarpeita vastaavat lastensuojelulain avo- ja sijaishuollon sekä vammaispalvelulain mukaiset palvelut lähipalveluina
Lisätä vammaisia lapsia hoitavien perhehoitajien määrää ja vahvistaa heidän osaamistaan siten että
he kykenevät vastaamaan vammaisten lasten ja perheiden lastensuojelun ja sijaishuollon sekä ennaltaehkäisevän lyhytaikaisen hoidon tarpeisiin.
Osatavoitteet
Kehittää, levittää ja juurruttaa asiantuntijatuen malli tukemaan perhehoitoa.
Kehittää vammaisten lasten yksilöllisiä kehityksellisiä tarpeita ja hyvinvointia tukevia menetelmiä.
Lisätä sosiaalisen median käyttöä tukemaan vuorovaikutusta yhteisöissä.
Arvokas elämä –hanke on haastanut vanhempia ja
ammattilaisia yhteistyöhön, jonka tuloksena on:
Lapsen turvallisuus ja suojelu
•
•
vammaisille lapsille turvallinen kasvu- ja kehitysympäristö, joka vastaa kaikissa olosuhteissa heidän yksilöllisiin tarpeisiinsa
lapsen tuen ja suojelun järjestäminen perustuu kokonaisvaltaiseen ajattelutapaan ja vammaisuuden tarkasteluun, joka on perinteistä laajempi sisältäen sekä terveydenhoidollisen, kasvatuksellisen että sosiaalisen näkökulman
55
Vanhempien tuki
•
•
tukimalleja, jotka vahvistavat vammaisten lasten vanhempien vanhemmuutta ja kyvykkyyttä
selviytyä lapsen vammaisuuteen liittyvistä erityistarpeista
vanhempien ja ammattilaisten vammaisuuteen ja erityiseen tukeen liittyvän erityisasiantuntemuksen vahvistuminen, jotta vammainen lapsi voi elää omassa tai hoitoperheessä
Perhehoidon saatavuus ja riittävyys sekä korkea laatu
•
•
•
vammaisten lasten perhehoitopalvelun saatavuuden ja riittävyyden vahvistaminen niin että
vammaisten lasten perheitä voitaisiin tukea suunnitelmallisesti ja tavoitteellisesti sekä lyhytaikaisilla hoitojaksoilla että pitkäaikaisilla sijoituksilla
kehittää toimiva perhehoidon organisointi ja koordinointi maakuntaan
vahvistaa perhehoitomuodon asemaa, lisätä ja vakiinnuttaa perhehoitopalvelu perheiden tukimuotona
Perhehoitajan asema ja työhyvinvoinnin vahvistaminen
•
•
vahvistaa perhehoitajien asemaa ja ammatillista osaamista
luoda edellytyksiä perhehoitajien työhyvinvoinnin ja jaksamisen tuelle ja kehittää tukimuotoja
Uudistuvan lainsäädännön käyttöönotto ja juurruttaminen
•
tukea uudistuvan lainsäädännön – kuten perhehoitajalain ja lastensuojelulain käyttöönottoa ja
juurruttamista.
Asiakaslähtöisyyden rakennuspuut
Arvokas elämä-hankkeessa on ollut tavoitteena vahvistaa ja lisätä asiakaslähtöisyyttä kehittämisessä.
Asiakaslähtöisen kehittämistavassa asiakas on mukana alusta alkaen innovoimassa palvelua ja kommentoimassa palvelun käyttäjänä toimivuutta ja prosessia. Keskeinen ero asiakaskeskeiseen kehittämismalliin – esimerkiksi asiakaskyselyihin perustuvaan kehittämiseen on siinä, että asiakas osallistuu koko ajan kehittämistyöhön eikä vain alkuvaiheeseen. Kehittämistyö tehdään asiakkaan kanssa
yhdessä jolloin yhdessä valitaan paras ratkaisu, suunnitellaan ja rakennetaan yhdessä ja asiakas myös
testaa uuden palvelun toimivuuden. Lähtökohtana on löytää asiakkaan palvelutarpeet ja syventää
asiakasymmärrystä. Perinteisessä asiakaskeskeisessä kehittämismallissa tarpeet saattavat olla tiedos-
56
sa, mutta tarpeeseen vastaaminen ei asiakkaan näkökulmasta toimi. (Virtanen, Suoheimo, Lamminmäki, Ahonen & Suokas, 2011, 36-37.)
Hankkeen toiminta-ajatuksena on ollut usko siihen, että palveluiden järjestämisessä ja kehittämistyössä parhaat tulokset saavutetaan laaja-alaisessa yhteistyössä asiakkaiden, ammattilaisten, organisaatioiden ja hallinnon toimijoiden kanssa. Yhteiskehittämisen myötä voidaan saada esiin jo kehittämisvaiheessa erilaiset näkökulmat, jotka laajentavat tietämystä.
Asiakas
tasavertaisena
kumppanina
Asiakaslähtöisyys
toiminnan
arvoperustana
Asiakas
aktiivisena
toimijana
subjektina
Ymmärrys
asiakkaan
tarpeista toiminnan
organisoinnin
lähtökohtana
KUVIO 3. Asiakaslähtöisyyden rakennuspuut.
Hankkeen alkuvaiheessa vuonna 2012 tehtiin mm. pienelle perhepalveluita käyttävälle vanhempien
ryhmälle ja muille toimijoille laadunvarmistuksen osallistava Bikva –arviointi (Brugerinddragelse
i kvalitetsvurdering; Krogstrup, 2004). Arvioinnin aikana saatiin runsaasti tietoa perhepalveluiden
kehittämistarpeista ja odotuksista hankkeelle. Arvioinnin jälkeen kerätty ja analysoitu tieto palautettiin kaikille mukana olleille ryhmille palautekeskusteluissa. Tämän arvioinnin johtopäätöksenä
57
ja tuloksena käynnistettiin muun muassa vammaisten lasten sisarustoimintaa pienelle lapsiryhmälle pilottitoimintana.
Yhteistyökumppanit. Lähimmät yhteistyökumppanit hankkeessa ovat olleet palveluja käyttävät perheet, perhehoitajat ja perhehoitajiksi aikovat sekä kuntien ja järjestöjen vammaispalveluista ja lastensuojelusta vastaavat työntekijät.
Asiantuntijuutta on laajennettu ja rikastettu kumppanuusyhteistyöllä alan järjestöjen ja hankkeiden kanssa tiiviissä vuoropuhelussa. Järjestöyhteistyökumppanit ovat Perhehoitoliitto ja Pesäpuu ry.
Yhteistyö Keski-Suomen sijaishuoltoyksikön ja Keski-Suomen sosiaalialan osaamiskeskuksen kanssa on ollut tiivistä.
Hankeyhteistyön lähtökohtana on ollut yhdistää resurssit niiden toimijoiden kanssa, joilla on samoja tavoitteita toiminnalleen. Yhteistyötä on tehty mm. Emma ja Elias –avustusohjelman Sisukas
–hankkeen, Keski-Suomen sairaanhoitopiirin lähisuhdeväkivallan hoitopolku Aarre –hankkeen,
Sarana -hankkeen, Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen (THL) Lapset ja perheet Kaste –hankkeen
lastensuojelun oppimisverkoston ja Innotyökylän kanssa sekä Pirkanmaan Kehitysvammaisten perhehoito -hankkeen (Kepe). Lisäksi on tutustuttu Mä oon mukana –hankkeen toimintaan ja yhteistyömahdollisuuksiin. Projektipäällikkö osallistui 2012-2013 Vammaisten lasten ja nuorten tukisäätiön väkivalta –tutkimushankkeen ohjausryhmään.
Työmenetelmät. Työskentelymenetelminä ovat olleet työryhmätyöskentely, työpajat, työkokoukset
ja erilaiset oppimisfoorumit. Erityinen painopiste on ollut perhekohtaiset tapaamiset ja jalkautuminen kentälle eli sinne missä käytännön työ ja palvelut toteutuvat.
Tiedottaminen. Hankkeen tavoitteena on ollut avoimen tiedotuksen linja ja hankkeen etenemistä on voinut seurata useiden foorumeiden välityksellä. Erilaisten kirjallisten tiedotteiden lisäksi Arvokas elämä –tiedotuslehteä julkaistiin vuosittain kolme numeroa. Tiedotuslehdessä on kerrottu
hankkeen etenemisestä, toiminnasta sekä tiedotettu tulevista tapahtumista. Virtuaalisena kehittämisympäristönä on ollut www.arvokaselama.fi –kotisivut, Arvokas elämä -Face book ja Twitter #arvokaselama.
Sosiaalisen median käyttöön ottamista vahvistettiin yhdessä Jyväskylän ammattikorkeakoulun asiantuntijatuella perehtymällä kolmena iltapäivänä sosiaalisen median mahdollisuuksiin sosiaalialan
kehittämisessä. Twitter –toiminta on kuitenkin koettu vieraaksi ja seuraajia on vähän. Keskusteluryhmiä ei myöskään ole syntynyt ja esimerkiksi vammaisten lasten vanhemmat ovatkin kertoneet
olevansa mukana jo toimivin keskusteluareenoiden kautta yhteydessä toisiin vanhempiin.
58
Kehittämisen syklisyys – kolme teemallista toimintavuotta
Ensimmäinen toimintavuosi 2011: Kumppanuuksien
luominen, verkottuminen ja jalkautuminen
Ensimmäisen toimintavuoden aikana hankkeessa luotiin kumppanuuksia kuntatoimijoiden kanssa
ja verkotuttiin muiden alan toimijoiden kanssa. Keskeiset kuntakumppanit alkuvaiheessa olivat Jyväskylä, Jämsä, Saarikka, Äänekoski ja Wiitaunioni. Hanke on ollut maakunnallinen ja koko Keski-Suomen alueella toimiva hanke.
Alusta lähtien haluttiin luoda kumppanuuksia myös vammaisten lasten vanhempien kanssa. Vanhempia on haastateltu perhetapaamisten yhteydessä ja tavattu ryhminä erilaisissa tilanteissa. Yksittäisten perheiden lisäksi yhteistyötä on tehty Jaatiset ry:n ja Leijonaemojen ja Keski-Suomen vammaispalvelusäätiön Vanamo perhehoitoyksikön kanssa.
Yhteistyökontaktit luotiin alkuvaiheessa myös alueella toimivien muiden lasten ja perheiden oloja
kehittävien hankkeiden kanssa sekä valtion hallinnon terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen, sosiaalija terveysministeriön, lapsiasiavaltuutetun sekä aluehallintoviranomaisten kanssa.
Toinen toimintavuosi 2012: Kuntakohtaiset kehittämisprosessit
ja ammatillisen osaamisen vahvistaminen
Toisen toimintavuoden 2012 aikana käynnistyivät kunta- ja seutukuntakohtaiset prosessikoulutukset Vammainen lapsi ja perhe palveluissa. Näitä prosesseja järjestettiin viidellä eri paikkakunnalla.
Tavoitteena oli tukea kuntakohtaista omaa kehittämistyötä vastaamaan vammaisten lasten ja perheiden avo- ja sijaishuollon sekä vammaispalvelulakien toteutumiseen.
Lisäksi käynnistettiin uusien vammaisten lasten ja nuorten perhehoitajien etsintä, rekrytointi ja ennakkovalmennus (KeVA –valmennus -pilotti) sekä erilaisia oppimisfoorumeita vammaisten ja tuen
tarpeessa olevien lasten kanssa toimivien ammatillisen osaamisen vahvistamiseksi.
Hankkeen työntekijät ottivat myös yhteyttä jo toimiviin vammaisia lapsia hoitaviin perhehoitajiin
ja selvittivät perhehoidon ja perhehoitajien tuen tarpeita. Samalla jatkettiin jo toimivien perhehoitajien kartoitusta ns. perhehoitajarekisteriä varten.
Kumppanuusosaamisen, vuorovaikutus¬ ja kommunikaatiotaitojen vahvistamiseksi järjestettiin
THL:n konseptiin perustuvaa kasvatuskumppanuuskoulutusta sekä teemaluentoja mielentervey59
destä ja vammaisuuden kohtaamisesta. Ehkäisevässä lastensuojelussa tarvittavan menetelmällisen
osaamisen vahvistamiseksi ja lähisuhdeväkivallan tunnistamiseksi järjestettiin maakunnallinen koulutusprosessi yhdessä Lapset ja perheet Kaste –hankkeen kanssa.
Kolmas toimintavuosi 2013: rekrytointia, KeVa -ennakkovalmennuksia, selvityksiä
Vuosi 2013 -2014 on erityisesti kohdennettu perhehoitajien tukeen, jaksamiseen ja hyvinvointiin
liittyviin asioihin. Vuoden 2011-2014 aikana Arvokas elämä –hanke tuki uusien perhehoitajien
löytymistä järjestämällä seitsemän ennakkovalmennusta henkilöille ja pariskunnille, jotka suunnittelivat perhehoitajaksi ryhtymistä. KeVa –ennakkovalmennuksia järjestettiin Jyväskylässä (3), Äänekoskella, Jämsässä, Joutsassa ja Keuruulla. Yhteensä näihin valmennuksiin osallistui 60 henkilöä.
Noin puolet valmennukseen osallistuneista aloitti perhehoitajan tehtävässä heti valmennuksen päätyttyä ja osa noin vuoden kuluessa ennakkovalmennuksesta.
Perhehoitopalvelun tunnetuksi tekemiseksi järjestettiin yleisöluento eli Studia Generalia luento
13.3. Arvokas arki lapselle! Yleisöluentojen tavoitteena on kutsua kiinnostavan teeman kautta vammaisten perhehoidosta kiinnostuneita kansalaisia kuulemaan eri alojen asiantuntijoita ja samassa yhteydessä tiedottaa perhehoitopalvelusta ja uusien perhehoitajien rekrytoinneista. Arvokas arki
lapselle –yleisöluennon lähtökohtana oli nostaa esille perheen merkitys vammaisen lapsen hyvinvoinnin ja hyvän elämän järjestämisessä. Vammaisen lapsen hyvinvoinnin takaamiseksi tarvitaan
kokonaisvaltaista ajattelua ja tukipalveluiden mahdollistamista tukemaan konkreettisesti perheen
arkea. Hankkeen järjestämille yleisöluennoille 2012-2013 on osallistunut yhteensä 350 kansalaista.
Työhyvinvointi –pilotin tavoitteena oli löytää uusia perhehoitajan tuen muotoja. Perhehoitajat
ovat erityisesti toivoneet vertaistapaamisia ja täydennyskolutusta oman osaamisensa ja jaksamisensa tueksi. Työhyvinvointi –pilotin aikana pohdittiin perhehoitajan tehtävän vaatimuksia ja perhehoitajan valmiuksia kohdata työssään monia haasteita. Työhyvinvointiryhmä kokoontui neljä kertaa ja lisäksi ryhmäläiset osallistuivat kuntatahon toimeksiantajien ja perhehoitajien työtapaamiseen
17.9.2013 ja 11.2.2014 Uusia tuulia perhehoidossa –seminaariin.
Palveluiden kehittämistä tuettiin järjestämällä kaksi seminaaria. 25.1.2013 Turvaa ja hyvinvointia
lapselle ja perheelle – lastensuojelupainotteisessa seminaarissa pohdittiin vammaisen lapsen ja perheen palvelutarpeita ja niihin vastaavaa palveluiden järjestämistä. 12.9.2013 Tulevaisuuden työpajassa jatkettiin visiointia mihin palveluiden kehittämisellä tähdätään. Esillä oli erilaisia näkökulmia
ja työpajassa otettiin vastuita toimia niiden suuntaisesti.
60
Molemmissa tilaisuuksissa rakennettiin toiveikkuutta ja selkiytettiin toimintamahdollisuuksia. Vanhemmat toivovat perhelähtöisempää kuulemista palveluissa vaikeavammaisille lapsille enemmän tilapäishoitomahdollisuuksia ja perheille kotiapua. Kuitenkaan kaikki perheet eivät odota kotiavulta terapeuttista perhetyötä vaan konkreettista apua esimerkiksi kodinhoidollisiin asioihin. Kotiapu
ja perhehoito omaishoidon vapaapäivien ajaksi koetaan tukevan parhaiten vanhempien jaksamista.
Hankkeen vetäjät ovat välittäneet tietoa perheiden tarpeista kaikissa yhteistyöfoorumeissa.
Palveluohjauksen tarpeita todettiin olevan myös muilla ryhmillä kuin kehitysvammaisilla. Seminaareissa kuullut vanhempien näkökulmat ja odotukset palveluiden kehittämiseksi ovat olleet samansuuntaisia kuin haastatteluissa ja Arvokas elämä –hankkeen aikana tehdyissä erilaisissa asiakaskyselyissä. Vanhemmat kokevat, että he eivät tiedä riittävästi palveluista ja että he eivät tule riittävästi
kuulluiksi palvelutilanteissa.
Dialogisemman palvelukulttuurin ja osallisuuden merkityksen vahvistamiseksi järjestettiin koulutus/valmennusprosessi Dialoginen työote asiakkaan kohtaamisissa. Koulutusprosessien aikana perehdyttiin dialogisen työskentelytavan teoreettisiin lähtökohtiin ja käytäntöihin, kuuntelemisen
taidon merkitykseen ja dialogisen keskustelun kysymisen harjoitteluun. Tavoitteena oli vahvistaa
koulutukseen osallistuvien kykyjä tehdä työtä erilaisten asiakkaiden ja perheiden sekä yhteistyökumppaneiden kanssa, tarjota näkökulmia, taitoja ja työkaluja, jotka vahvistavat kumppanuutta
ja edistävät yhteistyötä myös haastavissa tilanteissa. Koulutukset perustuivat prosessioppimiseen ja
edellyttivät aktiivista läsnäoloa sekä valmiutta tutkia omia ajattelu- ja toimintatapoja. Opetuspäivät
toteutettiin työpaja -tyyppisinä, jolloin työskentelyssä vuorottelivat alustukset, keskustelut, harjoitukset ja reflektiot. Päivien välissä osallistujat lukevat aiheeseen liittyviä artikkelia ja sovelsivat oppimaansa omassa työssään.
2014
2013
2012
2011
Lapsen ja perheen
asiantuntijatuen malli
Perhehoitajan tukipaletti
Toimintamallien/hyvien
käytäntöjen levittäminen
ja juurruttaminen
Jatkuvan kehittämisen
työote
Uusia ratkaisuja
Tarkennuksia
Toimintamallit/hyvät
käytännöt
Hankkeen
eteneminen
Toimeenpanosuunnitelma:
Toiminta, kokemukset,
Osallistuva havainnointi,
reflektointi
Alkutilanteen kartoitus:
Kehittämistarpeet
Mahdollisuudet
Verkottuminen,
kumppanuuksien
solminen
KUVIO 4. Arvokas elämä –hankkeen painopistealueet 2011–2014 sisällöllisten painopisteteemojen mukaan.
61
62
63
Esimerkkejä toiminnasta
Täytettiin ”huolipussia” – vammaisen lapsen sisarusten tuen tarve
Vammaisten lasten vanhemmat pohtivat, miten sisaruksille ja sisarusten yksilöllisiin tärkeisiin asioihin voisi antaa huomiota arjessa, kun aika ja omat voimat ovat aika ajoin rajalliset. Sisarusten vertaistapaamiset ovat mahdollisuus antaa toisilleen sekä tukea että vinkkejä. Vanhemmat kokevat
myös itselleen tärkeiksi keskustelut toisten vanhempien kanssa.
Vammaisten lasten ja perheiden tapaamisessa ja BIKVA –arvioinnissa vuoden 2012 keväällä vanhemmat nostivat esille koko perheen tilanteen huomioimisen palveluiden suunnittelussa. Vanhemmat toivoivat sisaruksille keskusteluryhmää tai muuta jotta he voisivat tavata toisia sisaruksia ja keskustella vammaisuuteen liittyvistä mieltä askarruttavista asioista.
Arvokas elämä –hanke otti sisarustapaamisen toimintasuunnitelmaan ja sisarustapaamista valmisteltiin ja toteutettiin psykologiasiantuntijan kanssa. Odotetut sisarustapaamiset järjestettiin alkuvuodesta 2013 kahtena lauantaina Peurungassa ja niiden yhteydessä järjestettiin myös kehitysvammaisten lasten perheille Voimauttava työpaja. Näiden perhepäivien teemana oli sisaruksen
kehitysvammaisuus ja sen herättämät tunteet. Ryhmän vetäjänä toimi psykologiasiantuntija ja erityisopettaja.
Sisarustapaamisessa osallistujat täyttivät ”huolipussia”, johon kertyneiden lappujen pohjalta lapset
keskustelivat ryhmän vetäjän ohjauksessa. Isommat lapset ottavat asioita jo avoimesti esiin ja rohkaisevat nuorempiaan tuomaan omia huoliaan ja ärtymyksiään esille. Erityisesti ryhmään osallistuneiden kokemuksissa keskustelua herätti kanssaihmisten suhtautuminen vammaisuuteen – sekä
aikuisten että kavereiden reaktiot puhuttivat. ”Toisenlaiset frendit” TV -ohjelma nostattaa keskustelua kehitysvammaisuudesta. Ryhmään osallistuneet ovat huolestuneita jo varhain muun muassa
vammaisen sisaruksen selviämistä itsenäisesti elämässään. Ryhmään osallistuneilla oli yhteinen kokemus siitä, että he joutuvat antamaan tietoa vammaisuudesta kaveripiirissä ja asia tulee ajankohtaiseksi aina, kun kaverit vaihtuvat. Lapset itse kokevat saaneensa tietoa kehitysvammaisuudesta lähinnä vanhemmiltaan. Ryhmätapaamisessa sisaruksia tuettiin pitämään huolta myös itsestään ja
muistamaan omien henkilökohtaisesti tärkeiden asioiden merkitys.
Voimauttavassa työpajassa käydyissä keskusteluissa vanhemmat pohtivat kokemuksiaan lastensa reaktioista vammaiseen sisarukseen ja totesivat iällä ja persoonalla olevan vaikutusta siihen, miten sisarukset reagoivat. Ryhmässä mietittiinkin, miten sisarusten tärkeisiin asioihin voisi antaa huomiota arjessa, kun aika ja voimat ovat rajalliset. Vanhemmat antoivat toisilleen sekä vinkkejä että tukea.
64
Ohjaaja myös nosti esille joitakin tärkeitä asioita sisarusten kannalta ja niistä keskusteltiin yhdessä
vanhempien ryhmässä.
Vammaisten lasten vanhemmat ja lasten sisarukset tarvitsisivat mahdollisuuksia yhteisiin keskusteluihin pienryhmissä elämän arjessa. Onnistunut sisarusten tapaaminen ja vanhempien voimauttava työpaja voisivat olla yksi vaihtoehto ja paikka kohdata vertaisryhmässä samanlaisessa tilanteessa
olevia. Vertaistoimintaa ei kuitenkaan juurikaan ole ollut tarjolla ja vammaisten lasten vanhemmat
toivovatkin näille kokemuksille jatkoa.
Lapsille ja perheille tarkoitettuun perhepäivään sisällytettiin työpajan lisäksi muuta mukavaa tekemistä kuten keilausta. Lapset olivat innokkaana mukana keilauksessa isommasta pienimpään.
Isät myös osallistuivat keilaamiseen ja yhteinen rento tekeminen oli myös väylä mieltä askarruttavaan keskusteluun ja rohkaisu arjen asioiden pohdintoihin. Työpajan teemakeskustelut jatkuivatkin luontevasti vielä keilahallissa vuoroa odotellessa. Sekä isillä että äideillä riitti aiheita työpajan jälkeenkin ja perhepäivien tavoite vanhempien ja sisarusten yhteisestä ajasta toteutui. Ajatuksia
ja ideoita perheille tapaamisista jäi. Vertaiskokemuksia ja ehkä myös virkistynyttä mieltä lähti mukaan. Peurungan todettiin soveltuvan ympäristönä hyvin tällaiseen toimintaan ja tunnelma vaikutti hyvältä ja rennolta.
65
”Asiakkaat ovat innoissaan ja itsekin”
Videoavusteinen vuorovaikutuksen ohjaus (VIGmll)
Arvokas elämä –hankkeen kuntakierroksella 2011 kartoitettiin vammaispalvelujen, lastensuojelun
ja muiden eri tavoin erityistä tukea tarvitsevien ja vammaisten lasten perheiden kanssa työskentelevien ammatillisen osaamisen kehittämisen tarpeita. Yhdeksi keskeisimmiksi osaamisen syventämistarpeiksi nostettiin perheiden ohjaus ja tukeminen tukea tarvitsevien lasten ja vanhempien keskeisissä vuorovaikutus- ja kommunikaatiotilanteissa sekä haastavasti käyttäytyvien lasten ja nuorten
kasvatuksellisessa ohjauksessa. Tarve työntekijöiden vuorovaikutusvalmiuksien vahvistamiseksi vaativia asiakastilanteita varten on todettu myös useissa muissa selvityksissä ja kartoituksissa (mm. lapsiasiavaltuutetun toimiston selvitys 2009).
VIG –menetelmä. VIG –menetelmä on kotoisin Hollannista. Videoavusteista vuorovaikutuksen ohjausta on käytetty ja sitä on kehitetty useissa Euroopan maissa sekä Yhdysvalloissa yli 20 vuoden
ajan. Suomessa tästä työstä on vastannut vuodesta 1996 Mannerheimin lastensuojeluliiton (MLL)
Lasten ja Nuorten Kuntoutussäätiön Kuntoutus- ja kehittämiskeskus Huvitus.
VIG –menetelmän käyttöönottaminen vaatii syvällisen paneutumisen ja koulutuksen. Arvokas elämä –hanke järjesti VIG -perustason koulutuksen 2012-2013. Kokonaisuuteen kuului viisi koulutuspäivää ja kolme työnohjauspäivää, jotka olivat osallistujille puolen työpäivän mittaisia. Koulutukseen osallistuvat käyttävät menetelmää työskennellessään vammaisten ja muiden erityistä tukea
tarvitsevien lasten ja perheiden parissa, perhetyössä, lastensuojelussa ja terapiatyössä. Koulutus kesti johdantopäivän lisäksi noin 9 kk.
VIGmll –menetelmän haltuunottoon liittyvän koulutuksen käynnistämiseksi tehtiin yhteistyötä
VammaisKasteen ja Lapset ja perheet Kasteen kanssa ja siksi että hankkeilla oli osittain yhteisiä tavoitteita lasten ja perheiden hyvinvoinnin parantamiseksi.
Ketkä hyötyvät VIG-menetelmästä? Intensiivistä ja lyhytkestoista VIG -ohjausta on esimerkiksi käytetty perhetyön välineenä vahvistettaessa lapsen ja vanhemman välistä myönteistä vuorovaikutusta. Videoavusteisen ohjauksen avulla voi tukea lapsen sosiaalisia taitoja ja ratkoa haastavia tilanteita
erilaisissa lasten- ja nuorten ryhmissä. VIG-menetelmää on käytetty myös menestyksellisesti lastensuojelullisista syistä perhekuntoutuksessa olevien perheiden kanssa ohjausmenetelmänä. Menetelmä on ollut myös suurena apuna vuorovaikutuksen ohjauksessa erityisesti silloin kun vanhemmilla
on alentunut toimintakyky esimerkiksi kehitysvammaisuuden tai mielenterveysongelmien vuoksi.
Lisäksi VIGmll –menetelmä voidaan hyödyntää muun muassa työskenneltäessä kehitysvammaisten
henkilöiden, kuulovammaisten lasten parissa, aivotrauman kokeneiden nuorten, CP – ja autististen
66
lasten, asperger ja ADHD-lasten ja heidän perheittensä kanssa. Ohjausmenetelmä soveltuu lapsen,
nuoren, perheen, työntekijöiden ja erilaisten ryhmien ihmissuhdetaitojen tukemiseen perus- ja erityispalveluissa mm. sosiaali- ja terveydenhuollossa sekä opetustoimessa.
Tavoite. Työskentelyn tavoitteena on muun muassa oman myönteisen minäkuvan hahmottaminen.
Videon avulla voidaan vanhempia ohjata ymmärtämään lasta ja havainnoimaan niitä osa-alueita,
jotka todellisessa tilanteessa ovat jääneet aikuiselta huomaamatta. Lapsen kanssa toimivat aikuiset
voivat keskusteluissa pysähtyä miettimään yhteisiä toimintaperiaatteita ja –malleja ja tukea siten
vanhempia kasvatuksellisissa kysymyksissä tai psykiatrisessa kuntoutuksessa.
VIG –menetelmän periaatteet. Video-ohjaus perustuu ratkaisu- ja voimavarasuuntautuneeseen työskentelyyn. Perusajatuksena on, että onnistuneet vuorovaikutustilanteet ovat turvallisen ihmissuhteen, inhimillisen kasvun ja myönteisen muutoksen perusta. VIG -menetelmässä kuvataan ohjatusti jokin arkinen perheen tai ryhmän vuorovaikutustilanne. Tämän jälkeen kuvatallenteen avulla
pysähdytään havainnoimaan vuorovaikutussuhteita sekä eri tapahtumien ja kommunikaatiotapojen merkitystä.
Koulutetun VIG-ohjaajan johdolla käytävät ryhmäkeskustelut auttavat huomaamaan kuinka oma
kommunikointi – ilmeet, eleet, äänenpainot sekä kehonkieli – ovat vaikuttaneet kuvatussa tilanteessa lapseen tai lapsiryhmään. Huomio kiinnitetään ohjatusti hetkiin, joissa kanssakäyminen on
ollut rakentavaa ja myönteistä. Tallenteelta voi helposti havaita niitä lapsen tapoja yrittää viestittää
perustarpeitaan, jotka
Tuloksia. Menetelmä on osoittautunut tehokkaaksi keinoksi auttaa lasta, perhettä tai työntekijöitä omien sosiaalisten taitojen kehittämisessä. Vanhempien luottamus omiin ja lastensa taitoihin ja
osaamiseen vahvistuvat ja vanhemman myönteinen kuva lapsesta edesauttaa lapsen minäkuvan kehittymistä. Niin havainnot itsestä kuin ryhmänkin palaute ovat vahvistaneet osallistujien luottamusta selvitä tulevista arjen haasteista entisen riittämättömyyden tunteen sijaan.
VIGmll -koulutukseen osallistuvat harjoittelivat videointia- ja ohjausta. Jokainen osallistuja on tehnyt omassa työssään kuvauksia erilaisista vuorovaikutustilanteista, joista hän on käynyt videotallennetta apunaan käyttäen ohjauskeskustelua lapsen vanhempien tai tärkeiden henkilöiden kanssa.
Osallistujat ovat kokeneet menetelmän kokeilun haastavana, konkreettisena ja tehokkaana. Kuvan käyttäminen ja asiakkaan (esim. vanhempien) osallistaminen tavoitteiden asettamisen ja omien
vuorovaikutustaitojen kehittämiseen ovat avainasemassa. VIGmll –koulutukseen osallistuneet kokivat menetelmän opettelun parantavan heidän vuorovaikutustaitojaan ohjaustilanteissa sekä tuke67
van omaa ammatillista kasvua. Menetelmä antaa uuden konkreettisen ja voimaannuttavan työvälineen erilaisiin asiakastilanteisiin sekä esimerkiksi uuden työntekijän ohjaamiseen.
Mikä tekee asiakastyöstä vaikuttavaa – dialoginen työote asiakkaan kohtaamisessa
Arvokas elämä –hankkeessa on luotu mahdollisuuksia kahden prosessinomaisen dialogisuus -koulutuksen/valmennuksen kautta syventää sosiaali-, opetus- ja terveydenhoidon palveluissa toimivien
ammattilaisten osaamista tukea tarvitsevien lasten ja perheiden kohtaamisissa. Dialoginen asiakkaan
kohtaaminen –koulutuksiin osallistui yhteensä noin 40 ammattilaista. Koulutuksen tavoitteina oli
tukea perhelähtöisen ja kumppanuuteen perustuvan työotteen omaksumiseen, ratkaisukeskeiseen
ja avoimiin dialogeihin perustuvan työotteen omaksumiseen, koska hyvä vuorovaikutus ja asiakkaan kokemus kuulluksi tulemisesta on todettu tuloksellisemmaksi ja vaikuttavaksi sosiaali- ja hoitoalojen palveluiden onnistumisessa.
Mitä on dialoginen toisen ihmisen kohtaaminen? Dialogisuus avaa uusia – jopa voimavaraistavia
mahdollisuuksia ammattilaisten ja vanhempien yhteistyölle ja antaa eväitä vaativiinkin asiakastilanteisiin. Dialogisuus koetaan mahdollisuutena hyvään ja turvalliseen vuorovaikutukseen kaikissa ihmissuhteissa – työssä ja kotona – asiakassuhteissa ja moniammatillisissa palavereissa.
Kuulluksi tuleminen on vuorovaikutussuhteissa keskeinen tekijä. Dialogi perustuu toisen henkilön/
asiakkaan ulkoiseen dialogiin. Tartutaan sanoihin, lauseisiin, pohditaan prosessin etenemistä, yhteistyösuhdetta, puhuttua, käymätöntä keskustelua, toimintaa. Pohditaan yhdessä: Me! Ei te! Kunnioitetaan yhteistyösuhdetta.
Työntekijä ei voi nähdä asiakkaan sisäistä dialogia joten hyvässä suhteessa varotaan tekemästä johtopäätöksiä muusta kuin mitä on tilanteessa tuotettu:
”Älä kuvittele asiakkaan tekemisiä, puhetta tai muita sisäisiä asioita, älä luule, älä arvaile”.
Asiakasta voidaan auttaa ulkoisen dialogin kautta omaan sisäiseen dialogiin.
”Hyvä kun sanot tuon ääneen.”
Dialogisessa suhteessa kuunnellaan toista osapuolta. Ollaan ”eläviä” ja kiinnostuneita suhteessa. Yhteisen reflektion tavoitteena on saada asiakas reflektoimaan omaa asiaansa. Yhteinen reflektio perustuu sanottuun ja konkreettisesti havaittuihin asioihin.
68
Dialogisuus –koulutuksiin osallistuneet ovat ottaneet opitun käyttöönsä omassa työssään ja työparityöskentelyssä. Koulutus on innostanut infotilaisuuksien pitämiseen omissa työyhteisöissä ja keskustelut ovat innostaneet kehittämään käytäntöjä edelleen. Dialoginen työote on otettu käyttöön
myös perheiden kanssa työskenneltäessä ja sen on havaittu toimivan myös moniammatillisessa yhteistyössä.
Moniammatillinen kasvatuskumppanuuskoulutus
Kommunikaatio- ja vuorovaikutustaidot ovat sosiaali- ja kasvatusalan asiantuntijoiden yksi tärkeimmistä työtaidoista. Vuorovaikutustaitojen kehittäminen ei kuitenkaan ole kuulunut aikaisemmin moneenkaan sosiaali-, terveydenhoito- tai kasvatusalan perustutkintoon ja sitä on pidetty puutteena. Onnistuneet asiakastilanteet perustuvat usein toimivaan, hyvään vuorovaikutukseen.
Hyvä asiakastilanne syntyy samoin periaattein kuin kumppanuus ja sen edellytyksiä ovat kunnioittava suhtatutuminen toiseen osapuoleen, kuuleminen ja kyky dialogiseen, läsnä olevaan vuoropuheluun. Ammattilainen on asiakastilanteissa aloitteen tekijä ja hänen osaamisensa on merkittävä tekijä tilanteen tavoitteisiin pääsemisessä. Hyvä asiakassuhde edellyttää luottamusta, joka rakentuu
kuulemisesta ja kunnioituksesta ja kasvaa dialogisen vuoropuhelun ansiosta.
Kasvatuskumppanuuskoulutukset on havaittu yhdeksi mahdollisuudeksi pohtia ja harjoitella vuorovaikutustilanteita ja saada palautetta ja ohjausta omaan toimintaan. Koulutus perustuu kokemukselliseen oppimiseen ja elämänkerrallisuuteen. Omakohtaisen eläytymisen, reflektoinnin ja
ryhmäprosessin avulla voivat osallistujat päästä syvempiin ja todellisempiin muutoksiin tiedoissaan,
taidoissaan, arvoissaan ja asenteissaan sekä työ- ja toimintatavoissaan. Koulutuksessa käytetään dialogista toimintatapaa ja käsiteltyjä teemoja harjoitellaan vuorovaikutusharjoituksissa.
Kasvatuskumppanuuden peruskurssilla käsiteltiin kumppanuusperusteisen kasvatusyhteistyön, varhaisen vuorovaikutuksen, kasvattajuuden, vanhemmuuden sekä lapsuuden teemoja. Koulutuksessa
myös harjoitellaan ja perehdytään kasvatuskumppanuuteen dialogisten ryhmäkeskustelujen, rooliharjoitusten, välitehtävien ja lähdekirjallisuuden avulla.
Arvokas elämä –hanke järjesti moniammatilliselle ryhmälle kasvatuskumppanuuskoulutuksen keväällä 2012. Koulutuksen oli mahdollisuus testata kasvatuskumppanuusmateriaalin soveltuvuutta
moniammatillisen koulutusryhmän tarpeisiin, koska materiaali on alun perin on tarkoitettu varhaiskasvatukseen. Mukana moniammatillisessa kasvatuskumppanuuskoulutuksessa oli perhehoitajia, vammaispalveluiden työntekijöitä ja varhaiskasvatuksen sekä koulun iltapäivätoiminnan työntekijöitä. Lisäksi koulutukseen osallistui vammaispalvelusäätiön työntekijöitä. Osallistujat kokivat
koulutuksen tukevan heidän arjen kohtaamistilanteissa tarvittavaa osaamista. Osallistujat kokivat
69
myös koulutusprosessin antaneen eväitä oman ammatillisuuden tarkasteluun ja oivalluksia uudistua omassa asiantuntijuudessaan.
Kasvatuskumppanuuskoulutuksen tavoitteena oli auttaa mukana olleita perhehoitajia ja muita
työntekijöitä pohtimaan omien työ- ja toimintakäytäntöjen tulkinnallisia lähtökohtia ja käytännöllisiä vaikutuksia lapsen kasvun kannatteluun, vanhemmuuden vahvistamiseen, perheiden osallistumiseen ja toimivan kasvatusyhteisön ylläpitämiseen. Toiseksi tavoitteena oli perehtyä kumppanuusperustaisen vuorovaikutuksen keskeisiin periaatteisiin ja toimivan yhteistyösuhteen rakentamiseen.
Kolmanneksi tavoitteena oli syventää osallistujien ymmärrystä ja osaamista lapsen ja perheen pulmatilanteiden auttamisprosessista.
Perhehoidossa ja vammaispalveluissa kasvatuskumppanuus käsitteenä on vähän tunnettu. Kuitenkin työntekijöiltä, kuten lyhytaikaista perhehoitoa tekeviltä perhehoitajilta odotetaan kumppanuutta sekä perhehoitoon tukevan lapsen vanhemman kanssa kuin muiden perhehoitaja kollegoiden ja yhteistyössä mukana olevien muiden ammattilaisten kanssa. Kasvatuskumppanuus on
muutoshaaste sekä yksittäisen kasvattajan ja työntekijän ajattelutavalle että ohjaukselle ja johtamiselle sekä hoito- ja kasvatustyön uudistamiselle. Kasvatuskumppanuuskoulutus on hyvä mahdollisuus tukea ja oppia kumppanuusyhteistyötä ja vuorovaikutusta.
Koulutusmenetelmien vuoksi kasvatuskumppanuuskoulutukset on koettu myös voimaannuttavina
ja virkistävinä omaa kasvuakin edistävinä koulutuksina. Perinteisten kalvosulkeisten sijaan opitaan
parityöskentelyn ja ryhmässä tapahtuvan yhteisen keskustelun sekä pienten innostavien harjoitusten kautta toinen toisilta. Moniammatillisella kurssilla jokaisella on annettavaa ja moniammatillisuus on rikkaus.
70
Toimiva lastensuojelu – vammainen oppilas perusopetuksessa ja oppilashuollossa
Perusopetusikäisten vammaisten ja muiden erityistä tukea tarvitsevien lasten tuen tarpeiden havaitsemiseksi ja lasten hyvinvoinnin ja hyvän elämän turvaamiseksi käynnistettiin elokuussa 2013
moniammatillinen työryhmä, joka oli pilottina Arvokas elämä –hankkeessa moniammatillisen yhteistyön kehittämisessä tarvelähtöisesti. Mukana työryhmässä oli edustajia perusopetuksesta ja oppilashuollosta, lastensuojelusta, esiopetuksesta ja vammaispalveluista sekä Pesäpuu ry:n Emma ja
Elias –ohjelman Sisukas –hanke l. sijoitetun lapsen koulun käynnin tukeminen –hankkeesta.
Tavoitteiksi työryhmän työskentelylle asetettiin vammaisten oppilaiden lastensuojelussa ja hyvinvoinnin tukemisessa tarvittavan yhteistyön mallinnus. Erityisesti koettiin tarvetta vahvistaa yhteydenottamis- / konsultointikulttuuria oman asiantuntijuuden laajentamiseksi. Alkukeskusteluissa
pulmallisiksi kohdiksi koettiin myös yhteistyöprosessien johtaminen, asiakaspalavereihin valmistautuminen ja tiedonkulku. Tavoitteena oli myös Sisukas –projektin ja Arvokas elämä –hankkeen
pyrkimysten yhdistäminen synergiaedun saavuttamiseksi ja ajankäytön järkeistämiseksi
Kolme tapaamista käsittävän yhteistyöryhmän työskentelyn tuloksena todettiin tarve selkeyttää yhteistyöprosesseja ja käynnistää moniammatillinen yhteistyö heti asiakasprosessin käynnistymisen
yhteydessä. Vastuuhenkilöstä tai -tahosta tulee myös sopia alkuvaiheessa jotta päästäisiin eroon pirstalemaisesta palveluiden toteuttamisesta, joka hämmentää asiakastakin. Esiopetuksen nivelvaiheessa käytössä olevaa reittikarttaa täydennetään ja tämän vuosikellotyyppisen työvälineen uskotaan
tukevan ja auttavan tiedonkulkuun liittyviä pulmia. Työryhmä toteaa myös että tarvetta yhteisneuvotteluihin, sopimiseen ja tiedonkulun parantamiseen on paljon ja että pelisääntöjä haluttaisiin
tarkistaa yhteistyökumppaneiden kesken asiakasperheiden hyvinvoinnin ja hyvän elämän turvaamiseksi siirtymistilanteissa ja nivelvaiheissa. Reittikarttaa päivitetään tarvittaessa ja säännölliset moniammatilliset palaverit tukevat joustavaa palveluiden järjestämistä.
Lastensuojelun osalta tarvitaan myös vastuunkantamista muissakin lähipalveluissa kuin lastensuojelun avohuollossa. Perusopetuksessa koulukuraattorit ovat osaltaan lastensuojelun asiantuntijoita
koulumaailmassa ja yhteydenpitoa heidän kauttaan tulee lisätä lastensuojelun alkuarviointitiimin
kanssa (toimii Jyväskylässä).
Toimivan lastensuojelun ja lapsen ja perheen hyvinvointipalveluiden tueksi tarvitaan prosessikuvauksia sijoitetun lapsen koulun aloitukseen ja koulunkäynnin tukemiseen sekä vammaispalveluiden, lastensuojelun ja koulukuraattorien yhteistyön vahvistamiseen. Sosiaalityön roolia konsultoivana tahona on tarvetta vahvistaa vammaispalveluiden työntekijöiden tueksi lastensuojeluasioissa
ja vammaispalveluiden työntekijöiden asiantuntijuutta tulisi käyttää enemmän konsultoivana taho71
na silloin kun lastensuojelussa on asiakkaana vammainen lapsi ja hänen perheensä jotta vammaisen
lapsen tarpeet tulisi riittävästi huomioitua.
Lähisuhde – ja kuritusväkivallan ehkäisy –koulutuksesta
varmuutta ottaa huolet puheeksi
Sosiaali- ja terveydenhoidon ammattilaiset ovat kaivanneet vahvistusta kohdata lastensuojelu- ja lähisuhdeväkivallan käsittelyyn asioita. Väkivallan kierrettä on vaikea katkaista, väkivallasta puhuminen on tabu ja huolen puheeksi ottaminen asiassa on koettu vaikeaksi. Lähisuhdeväkivallan ehkäisy
–koulutuksessa pohdittiin väkivallan taustalla olevia syitä ja tutustuttiin menetelmiin, jotka helpottavat vaikeista tilanteista keskustelua. Avointa keskustelua tarvitaan ja ammattilaisten tulisi oppia
jakamaan ja pohtimaan tarvittaessa yhdessä vaikeita asioita ja valmistautumaan esimerkiksi huolen
puheeksi otto -lomakkeen avulla ennen vaikeita neuvotteluja. Lastensuojeluilmoituksen tekemisessä näissä tilanteissa ei tule aikaille, koska pelkkä huolen tiedostaminen ei auta lasta ja oikeaan aikaan
keskustelun käynnistäminen ehkäisee asian paisumista.
Lähisuhdeväkivallan ehkäiseminen –koulutus järjestettiin yhdessä Lapset ja perheet Kaste-hankkeen kanssa Keski-Suomen alueella. Koulutuspäiviä oli yhteensä viisi ja kouluttajana toimi Kaste-hankkeesta kehittäjäsairaanhoitaja, perheväkivallan ehkäisyn avainkouluttaja. Tilaisuudet järjestettiin Jämsässä, Äänekoskella, Pihtiputaalla, Saarijärvellä ja Keuruulla. Tilaisuuksiin osallistui
yhteensä 50 osallistujaa eri kunnista ja eri palvelualueilta kuten lastensuojelun perhetyöstä, varhaiskasvatuksesta, terveydenhuollosta, opetustoimesta, vammaispalveluista, sosiaalityöstä.
Tulevaisuuden työpajassa 12.9.2013:
Millaisia vammaisten lasten ja perheiden palveluiden tulisi olla vuonna 2015?
Arvioitaessa palveluiden riittävyyttä ja saatavuutta asiakkaiden palveluiden käyttäjien näkökulmasta
nousee esille hyvin monenlaisia asioita. Saadaksemme mahdollisimman monipuolisen kuvan vammaisten lasten ja perheiden palveluiden tilasta ja kehittämistarpeista sekä voidaksemme samanaikaisesti hyödyntää vuoropuhelua palveluiden kehittämiseksi, kutsuimme lapsi- ja perhepalveluissa
toimivia yhteiseen vuoropuheluun 14.9.2013 Jyväskylän kristilliselle opistolle. Työpajan menetelmänä käytettiin tulevaisuuden muistelu –menetelmää, joka on verkostodialogisten työkäytäntöjen
perheeseen kuuluva kehittämistyökalu.
Tulevaisuuden muistelussa on tavoitteena tuottaa mahdollisimman moniääninen, voimavarakeskeinen ja tasavertainen vuoropuhelu, jossa rakennetaan toiveikkuutta ja selkiytetään toimintamahdol-
72
lisuuksia. Tulevaisuuden muistelussa eri tahot pohtivat vuorollaan ääneen kysymyksiä, joita muistelua johdattava henkilö esittää.
Muistelun päätteeksi sovitaan yhdessä keskustellen, mitä asioita eri tahot tulevat tekemään halutunlaisen tulevaisuuden saavuttamiseksi, kenen kanssa he tekevät yhteistyötä, kuka toimintaa koordinoi ja mitkä ovat seuraavat konkreettiset askeleet, joita tullaan ottamaan. Osallistujat ovat kokeneet
dialogifoorumit hyödyllisiksi ja tulleensa kuulluiksi. Tulevaisuuden muisteludialogi on selkiinnyttänyt omia ja toisten toimintamahdollisuuksia.
Arvokas elämä –hankkeen järjestämässä tulevaisuuden työpajassa oli monipuolisesti eri palvelusektoreiden edustajia sekä vanhempia. Osallistujia oli yhteensä 24. Tilaisuuden vetäjänä toimi hankkeen työntekijöiden lisäksi Jukka Pyhäjoki Terveyden ja hyvinvoinnin laitokselta.
Palvelut läheltä. Vammaisten lasten ja perheiden palvelut halutaan toteuttaa mahdollisimman lähellä lapsen kasvu- ja elinympäristöä.
Tarvelähtöisyys. Tulevaisuuden visiossa vammaiset lapset ja perheet saavat ennaltaehkäiseviä palveluita tarvelähtöisesti eikä palveluita tarvitse ”mankua”. Palveluiden järjestämisen lähtökohtana
on lapsen ja perheen tarpeisiin vastaaminen. Palveluiden järjestämisessä katsotaan kokonaisuutta ja
palveluiden saaminen helpottuu ”yhden luukun” –periaatteella toimiviksi.
Toimiva yhteistyö, kumppanuusajattelu, asenteiden tarkistaminen sekä vertaistuki auttaa myös
vanhempia jaksamaan paremmin kuin vastakkainen asettelu.
Asiakkaan kuuleminen palvelutilanteissa. Asiakkaat toivoisivat viranomaisilta enemmän arvostusta ja kuulluksi tulemista palvelutilanteissa ja siten arvostusta omalle asiantuntijuudelleen ja lapsensa tuntemukselle. Vanhemmat toivovat myös palveluiden räätälöintiä ja joustavuutta perheen
tarpeisiin, koska perheen odotukset palveluista saattavat olla sellaisia, joita ei kunnan palveluvalikossa ole laisinkaan.
Palveluita kotiin. Arvokas elämä –hankkeen tilaisuuksissa, muissa keskusteluissa ja yhteydenotoissa ovat vanhemmat nostaneet esiin toiveensa saada kotiin konkreettista kotiapua ja perhehoitopalvelun käyttöön mahdollisuuksia. Tällaisia palveluita on kuitenkin ollut vaikea saada osana vammaispalveluita ja lastensuojelun puolella asiakasprosessit vaatisivat useinkin lastensuojeluilmoituksen,
jonka lähtökohtaa ei haluta yhdistää vammaisen lapsen perheen konkreettiseen arjen tukemiseen.
73
Lainsäädännön selkeytyminen ja valvontaa. Vanhemmat odottavat uutta valmisteilla olevaa vammaispalvelulakia ja lain selkeytymistä muun muassa subjektiivisten oikeuksien ja tiedonsaannin
osalta. Vanhemmat odottavat myös säädettyjen lakien valvontaa ja säädöksien noudattamatta jättämisen sanktioimista. Vammaisten lasten vanhemmat uskovat palveluiden kehittymisen olevan
mahdollista, mikäli lainsäädäntö tukee asiaa ja viranhaltijat koulutetaan tehtäviinsä ja lainsäädännön tuntemiseen.
Mikä huolestuttaa vammaisten lasten palveluissa? Tulevaisuuden työpajassa osallistujia huolestutti vammaisten lasten perheiden palveluiden saatavuus, riittävyys ja palveluiden oikea-aikaisuus.
Asiakaskohtaista palveluiden räätälöintiä, tiedottamista ja palveluohjausta tulisi olla riittävästi. Vanhempien äänen kuulemista pidetään tärkeänä ja huolenaiheena onkin epävarmuus asiakkaiden tarpeiden ja palveluiden järjestämisestä, vastuussa olevien päättäjien ja asiakkaiden vuoropuhelun vähäisyydestä ja tiedon kulusta.
Yhtenä huolenaiheena on runsaasti erityistarpeita omaavien asiakkaiden palveluohjaus ja palvelutarjonta. Palveluissa tulisi huolehtia koko perheen tarpeista ja vanhempien jaksamisesta perhelähtöisen palvelusuunnittelun pohjalta.
Mitä on jo tehty? Huolten vähentämiseksi tulevaisuuden työpajan osallistujat ottivat vastuulleen
työpajassa esillä olleiden asioiden välittämisen omalla työpaikallaan ja esimiehille. Arvokas elämä
–hankkeen toimijat myös välittävät esille nousseita ongelmia verkostossaan ja päättäville tahoille viranomaisjohdolle ja poliittisille päättäjille erilaisissa tilaisuuksissa sekä kirjallisesti. Erityisesti työpajassa koettiin tarvetta lähestyä ns. välijohtoa, joka voisi toimia tehtävässään palveluiden parantamiseksi.
Arvokas elämä –hanke on edistänyt vammaisten lasten ja perheiden hyvinvointiin liittyvien toimien lisäämistä muun muassa tilapäisten perhehoitopaikkojen riittävyyden ja saatavuuden suhteen. Hanke on myös loppuvaiheessa arvioinut toimintaansa kehittämistyössä mukana olleiden tahojen kanssa ja välittänyt hankkeen tuloksia ja viestiä palveluiden edelleen kehittämistarpeista sekä
asiakkaiden näkemyksistä palveluiden tilasta. Hanke on tehnyt myös esityksiä muun muassa tavoitteellisemman ja suunnitelmallisemman moniammatillisen yhteistyön tiivistämiseksi eri palvelusektoreiden välillä, osaamisen jakamisen ja konsultaation lisäämisestä palvelusektoreiden välillä sekä
esityksen maakunnallisen perhehoidon koordinaatioyksikön perustamisesta. Lisäksi hanke on kouluttanut 52 ammattilaista dialogisemman työotteen ja ajattelun vahvistamiseksi palvelutilanteissa.
Tuloksena näistä prosessikoulutuksista ovat ammattilaiset kertoneet saaneensa runsaasti oivalluksia
kumppanuusperustaisesta toimintatavasta ja ymmärrys kuulemisesta on lisääntynyt harjoittelun ja
teorian käyttöönottamisen myötä.
74
Sosiaalisen median mahdollisuudet sosiaali- ja terveysalalla
Sosiaalialalla sosiaalinen median mahdollisuudet ovat vielä melko vähän käytössä. Arvokas elämä –
hanke tiedottaa hankkeen etenemisestä kotisvuilla, facebookissa ja Twitterissä. Tavoitteena on vahvistaa sosiaalisen median käyttöä rohkaisemalla ammattilaisia esimerkiksi seuraamaan palveluihin
liittyvää asiakkaiden keskustelua erilaisilla keskustelupalstoilla ja tiedottamaan palveluista sähköisten medioiden kautta enemmän. Sosiaalisen median tekniikka on kuitenkin vielä monelle melko
uutta ja arkuutta osallistua aktiivisesti sen käyttöön on. Myös some seuraaminen tai osallistuminen
muuhun kuin tiedon hakuun on melko vähäistä.
Sosiaaliseen mediaan tutustuminen ja sen mahdollisuuksien oivaltamiseksi Arvokas elämä –hanke järjesti kolme koulutusiltapäivää keväällä 2012. Tilaisuudet järjestttiin Jyväskylässä ja Äänekoskella. Osallistujia oli yhteensä 25, joista 14 edusti järjestö- ja hanketyöntekijöitä, viisi sosiaalialan
työntekijöitä.
Sosiaalisen median mahdollisuudet iltapäivien kouluttajana toimi Markku Rissanen Jyväskylän
Ammattikorkeakoululta. Iltapäivien aikana käsiteltiin facebookin ja google + -palvelun käyttöä, Etherpad ja Todaysneet toimintoja ja niihin liittyviä tietoturva-asioita. Lisäksi tutustuttiin erilaisiin
uusiin tapoihin olla vuorovaikutuksessa esimerkiksi kokoustilanteessa, muokata yhteistä asiakirjaa
internetissä olevan alustan kautta tai käydä videoneuvottelua. Lino it –ilmoitustaulu tarjoaa työtai opiskeluryhmille mahdollisuuden käyttää yhteistä ilmoitustaulua, johon voi liittää kuvia, videoita, asiakirjoja tai muistilappuja. Uusien työalustojen ja menetelmien käyttö koetaan kiinnostavana, koulutus rohkaisevana, mutta haasteellisena sekä ajan suhteen että koko työyhteisön oppimisen
kannalta. Osalla osallistujista on jo pitkällä some -taidoissaan, mutta osa kokee tarvitsevansa vielä
runsaasti apua ja tukea käyttöön ottamiseen. Tietoa halutaan viedä eteenpäin muun muassa asiakkaille ja työtovereiden käyttöön. Koulutuksille toivottiin jatkoa ja kertausta.
75
3 Missä onnistuttiin – arviointia
Arvokas elämä –hankkeessa on kerätty arviointitietoa koko hankkeen ajan kaikissa tilaisuuksissa,
keskusteluissa ja neuvotteluissa sekä tehty kirjallisia arviointeja tilaisuuksien jälkeen kokemuksista.
Arvokas elämä –hankkeen väliraportti julkaistiin syyskuussa 2013. Väliraportissa on kuvattu hankkeen toimintaa, tuotoksia ja tuloksia sekä arvioitu hankkeen vaikutuksia syyskuun 2013 tilanteen
valoissa. Lisäksi vuoden 2014 alussa on tehty laajempi kysely hankkeessa mukanaoleville peilaten
heidän kokemuksia hankkeen tavoitteisiin ja vaikutuksiin. Tähän Webropol -kyselyyn vastasi 101
osallistujaa. Osallistujista suurin osa on ollut aktiivisesti mukana erilaisissa työryhmissä, työpajoissa
tai osallistunut muuten yhteiskehittämiseen tai kehittämistä tukeviin koulutustilaisuuksiin.
Missä hanke onnistunut? Arvokas elämä –hanke on otettu hyvin vastaan ja sen tavoitteet on koettu tärkeiksi. Hankkeen toimintamenetelmiä, tuotoksia ja tuloksia on arvostettu yhteistyökumppaneiden taholta. Erityisesti hankkeen toiminta vammaisten perhehoidon kehittämiseksi on koettu
tärkeäksi ja onnistuneeksi. Vastaajien mukaan Keski-Suomen maakunnan vammaisten perhehoidon sanotaan siirtyneen hankkeessa tehdyn työn ansiosta uudelle tasolle Keski-Suomessa. Hankkeessa
on tehty määrätietoisesti ja aktiivisesti työtä uusien perhehoitajien löytämiseksi ja jo toimivien perhehoitajien asemaan on vaikutettu muun muassa osallistumalla toimintaohjeen päivittämiseen sekä
järjestämällä perhehoitajien työhyvinvointia tukevaa toimintaa. Esitys suunnitelmallisemmasta ja
tavoitteellisemmasta yhteistyöstä tulevaisuuden perhehoidon järjestämiseksi on saavutus, johon on
päästy hyvällä ja tiiviillä kehittämistyöllä laaja-alaisessa yhteistyössä kaikkien toimijoiden kanssa.
Arvokas elämä –hankkeen on arvioitu onnistuneen hyvin tavoitteissaan huolimatta kuntakentässä
meneillään olevista useista muutoksista. Perhehoidon osalta maakunnallisten verkostojen on koettu vahvistuneen ja toimijat ovat tulleet kuulluiksi: hanke on ollut hyvä alku tulevalle yhteistyölle.
Hankkeen tuoma julkisuus ja näkyvyys on myös koettu vahvistaneen perhehoidon asemaa.
Vammaisten lasten oikeudet edistyneet. Arvokas elämä –hankkeen taustalla ja lähtökohtana on
vammaisten lasten oikeuksien parantaminen ja lasten tarpeisiin vastaaminen Yhdistyneiden kansakuntien YK:n lapsen oikeuksien sopimuksen mukaisesti. Hanke on tukenut kaikin tavoin vammaisen lapsen oikeuksien ja tarpeiden huomioon ottamista ja tietoisuuden lisäämistä palveluissa ja
palveluiden kehittämisessä. Arviointikyselyn mukaan vastaajat kokevatkin, että vammaisen lapsen
tasa-arvo, kunnioitus ja huomioon ottaminen ovat edistyneet hankkeen aikana. Työntekijät arvioivat palveluiden tukevan paremmin perheitä ja kokevat, että palveluiden kehittäminen on edistänyt
perheiden hyvinvointia. Kuitenkin vammaisten lasten vanhemmilla on useita toiveita ja odotuksia
tulevaisuuden palveluiden kehittämiseksi edelleen perheitä palvelevammiksi. Monet vanhemmat
kokevat joutuvansa taistelemaan heille kuuluvista lakisääteisistä palveluista ja toimimaan palvelui76
den koordinaattoreina voimavarojensa äärirajoilla. Tyytymättömyyttä ilmenee myös viranomaistahojen toimintaa kohtaan: vanhemmilla on huomautettavaa vammaispalveluiden järjestämistä koskevan valvonnan puutteesta. Vanhemmat kokevat, ettei lakeja ole kaikissa päätöksissä noudatettu ja
seuraamuksiakaan ei ole päätöksentekijöille langetettu. Vanhemmat epäilevät valvonnan vähäisyyttä, johon toivovat muutosta.
Menetelmätietous ja osaaminen vahvistuneet. Työntekijät ovat kokeneet tietoisuutensa lapsen
turvallisuuteen, vammaisten lapsen ja perheiden tarpeisiin sekä lastensuojeluun liittyvissä asioissa lisääntyneen. Lisäksi työntekijät arvioivat oman osaamisensa lisääntyneen hankkeen järjestämien
tilaisuuksien ansiosta. Erilaisissa tilaisuuksissa on voinut saada tietoa uusista menetelmistä ja harjoitella esimerkiksi dialogiseen kohtaamiseen liittyviä asioita, jotka ovat selvästi tukeneet asiakastilanteiden onnistumisia. Dialogisuutta käsittelevissä koulutuksissa on erityisesti tapahtunut havahtumisia ja oivalluksia vanhempien kuulemisen ja kokemusten hyödyntämisen merkityksestä.
Työkäytäntöjen toivotaan kehittyvän tulevaisuudessakin edelleen.
Kokonaisarviointi. Arvokas elämä hankkeen tekemässä arviointikyselyssä hankkeen toiminta ja
saavutukset arvioitiin kouluarvosanalla 8,43. Neljä vastaajaa piti hankkeen saavutuksia ja toimintaa 10 arvoisena, 12 arvioi hankkeen numerolla 9. Vastaajista 21 vastaajaa antoi arvosanaksi kahdeksan. Kolme vastaajista arvioi hankkeen arvosanalla 7. Liitteenä poimintoja po. arviointikyselystä 2014 (LIITE 5.).
Mitkä olivat suurimmat ongelmat ja haasteet vammaisten
lasten ja perheiden palveluiden kehittämisessä?
•
•
Toimintaympäristön levottomuus ja työntekijöiden kuormittuneisuus monien muiden rakenteellisten uudistusten samanaikaisuuden kuten kuntauudistuksen, sosiaali- ja terveyspalveluiden rakenneuudistuksen vuoksi.
Asiakaslähtöisyys kehittämisessä uutta: vammaisten lasten perheiden näkemysten ja tarpeiden
välittäminen palveluiden kehittämiseksi kankeaa.
Mitä lupaavia käytäntöjä saatiin aikaiseksi?
•
•
•
Kumppanuusajattelu lisääntyi erilaisten prosessikoulutusten kautta ja asiakaslähtöinen työote
on vahvistunut.
Vammaisten lasten perheiden perhehoitopalvelut kehittyivät ja saatavuus ja riittävyys lisääntyivät (KeVa -ennakkovalmennuksiin osallistui 60 henkilöä).
Maakunnallinen yhteistyö vahvistui yhteistyön tuella.
77
•
•
Perhehoidon koordinointiyksikkö –esitys ja toimintamalli. Juurruttaminen ja toimintamallin
käyttöönottamissuunnitelma tehty ja luo perustan suunnitelmalliselle ja tavoitteelliselle perhehoidon kehittämiselle.
Pieniä askeleita moniammatillisen yhteistyön kehittymiseksi.
Seuraavat askeleet palveluiden kehittämiseksi?
•
•
•
•
•
•
Perhehoitoyksikön käynnistäminen 1.1.2015 alkaen maakunnallisena yhteistyönä ja pilottina
1.1.2015-31.12.2016.
Perhehoidon toimintamallin käyttöönottaminen osana perhehoitoyksikön toimintaa.
Yhteistyöryhmässä (perusopetus, vammaispalvelut, lastensuojelu, SISUKAS –hanke) sovitut
lastensuojelulakikoulutukset, prosessikuvaukset ja säännölliset moniammatilliset palaverit ja
jatkokehittäminen vastuut jaettu osallistujat jatkavat työtä osana omaa työtään.
Keski-Suomen vammaisten lasten palveluiden ja perhehoidon kehittämistyöryhmä perustettu
ja toimii linkkinä kuntiin (kehitysvammaisten asuminen ja perhehoitoyksikkö).
Tarvitaan edelleen asiakaslähtöisyyden lisäämistä palveluiden kehittämisessä ja järjestämisessä.
Tarvitaan edelleen: elinikäisen oppimisen hengessä ammatillisen osaamisen ja asiantuntijuuden
vahvistamista vammaispalveluissa, perhehoidossa ja lastensuojelussa sekä erityisesti osaamisvajeiden vahvistamista tietopohjaa laajentamalla ja jaettua asiantuntijuutta lisäämällä.
Tulevaisuuden visiot?
Vammaisten lasten perheet saavat tukea kotiin riittävän ajoissa.
Vammaisen lapsen perheet tulevat kuulluiksi palvelutilanteissa ja ovat mukana palveluiden kehittämisessä.
Perhehoitopalvelua on tarjolla riittävästi kaikille erityisen tuen tarpeessa olevien lasten perheille.
Toimivat perhepalvelut: vammaispalveluiden, lastensuojelun ja muiden lähipalveluiden työntekijät
tekevät kokonaisvaltaisesti yhteistyötä lapsen ja perheen asioissa!
Perhehoitajat saavat tukea tehtävässään ja perhehoitajien tukivalikko on vakiintunut
Palveluista vastuussa olevat työntekijät saavat riittävästi tukea ja heidän työhyvinvointiaan tuetaan
riittävästi.
Tieteellinen tutkimustieto ja hyviksi todennetut käytännöt on otettu käyttöön.
78
Lopuksi
Kiitämme kaikkia vanhempia, perhehoitajia ja työntekijöitä, jotka ovat kulkeneet yhteistä matkaa
näiden kolmen vuoden 2011-2014 aikana! Keski-Suomen vammaispalvelusäätiölle ja Raha-automaattiyhdistykselle kiitos siitä, että Arvokas elämä – lastensuojelu ja perhehoito vammaisten lasten
tukena –hanke on toteutettu ja sen tuloksena on vauhditettu vammaisten perhehoidon kehittämistä ja uusien perhehoitajien löytämistä.
Toivottavasti hankkeen yhteistyötilaisuudet, valmennukset ja lukuisat kohtaamiset ovat olleet tukemassa ja innoittamassa jokaista edistämään vammaisen lapsen oikeuksien, kasvun, kehityksen ja
oppimisedellytysten kehittymistä.
Toivon mukaan yhteistoiminta on myös vahvistanut ja antanut voimavaroja ja eväitä omaan elämään ja ammatillisiin pyrkimyksiin.
Yhteiset prosessit vähitellen päättyvät. Työ lasten ja perheiden hyväksi jatkuu.
Tähän julkaisuun on koottu vammaisten lasten ja perheiden arvokkaan elämän kannalta keskeisiä
kokemuksia, ajatuksia ja kehitettyjä toimintamalleja. Kiitos kaikille tämän julkaisun I osion artikkelien kirjoittajille henkilökohtaisesta paneutumisesta välittää ajatuksiaan vammaisten lasten ja perheiden palveluista ja perhehoidosta.
Jyväskylässä 14.5.2014
Paula Korkalainen
Arvokas elämä –lastensuojelu ja perhehoito –hankkeen
projektipäällikkö
79
Lähteet
Arvokas elämä – lastensuojelu ja perhehoito vammaisten lasten tukena hankesuunnitelma 2010.
Arvokas elämä –hankkeen kotisivut www.arvokaselama.fi
Engeström, Y. & Virkkunen, J. (2007). Muutoslaboratorio – kehittävän työntutkimuksen uusi vaihe [The Change Laboratory – a new phase in developmental work research]. In E. Ramstad & T.
Alasoini (Eds.), Työelämän tutkimusavusteinen kehittäminen Suomessa: Lähestymistapoja, menetelmiä, kokemuksia, tulevaisuuden haasteita [Research-supported development of work in Finland:
Approaches, methods, experiences, future challenges]. Helsinki: Tykes [in Finnish
Eriarvoistuva lapsuus. lasten hyvinvointi kansallisten indikaattoreiden valossa. Lapsiasiavaltuutetun
vuosikirja 2014. Lapsiasiavaltuutetun toimiston julkaisuja 2014:3
Holm, J., Huuskonen, P., Jyrkämä, O., Karnell, S., Laimio, A., Lehtinen., I., Myllymäki, T. ja Vahtivaara, J-M. (toim.). 2010. Vertaistoiminta kannattaa. Asumispalvelusäätiö ASPA.
Jeglinsky, I. 2012. Family-centredness in services and rehabilitation planning for children and
youth with cerebral palsy in Finland. Department of Women’s and Children’s Health. Karolinska
Institutet, Stockholm.
Kaskela, M. & Kekkonen, M. 2006. Kasvatuskumppanuus kannattelee lasta. Opas varhaiskasvatuksen kehittämiseen. Stakesin oppaita 63.
KEHAS 2- ohjelma. Keski-Suomen alueellinen suunnitelma (kehitys)vammaisten henkilöiden asumisen ja palvelujen turvaamisesta 2013–2020
Korkalainen, P. 2009. Riittämättömyyden tunteesta osaamisen oivallukseen. Ammatillisen asiantuntijuuden kehittäminen varhaiserityiskasvatuksen toimintaympäristössä. Väitöskirja Jyväskylän
yliopisto. Jyväskylä. https://jyx.jyu.fi/dspace/handle/123456789/20351
Korkalainen, P. 2012. Arvokas elämä – lastensuojelu ja perhehoito vammaisten lasten kehityksen tukena. Ensimmäiset askeleet kehittämisen poluilla. Toimintakertomus 2011. Hankeraportti 1/2012.
80
Korkalainen, P. 2013. Arvokas elämä – lastensuojelu ja perhehoito vammaisten lasten kehityksen tukena. Kehittämisen askeleet kehittämisen poluilla. Toimintakertomus 2012. Hankeraportti 2/2013.
Korkalainen, P. 2014. Arvokas elämä – lastensuojelu ja perhehoito vammaisten lasten kehityksen tukena. Kehittämisen askeleet kehittämisen poluilla. Toimintakertomus 2013. Hankeraportti /2014.
Koskimies, M., Pyhäjoki, J. Arnkil, T. 2012. Hyvien käytäntöjen dialogit. Opas dialogisen kehittämisen ja kulttuurisen muutoksen tueksi. http://www.julkari.fi/bitstream/handle/10024/90856/
URN_ISBN_978-952-245-638-0.pdf?sequence=1, viitattu 15.5.2014.
Kovanen, P. 2003. VARSU. Varhaisen oppimaan ohjaamisen suunnitelma. Johdanto. Jyväskylä:
PS-Kustannus.
Kovanen, P. 2004. Oppiminen ja asiantuntijuus varhaiskasvatuksessa. Varhaisen oppimaan ohjaamisen suunnitelma erityistä tukea tarvitsevan lapsen ohjauksessa. Jyväskylä Studies in Education,
Psychology and Social Research 256.
Kovanen, P. & Uotinen, S. 2006. Oppi omiin käsiin. Liikuntavamma toiminnan haasteena. Jyväskylä: PS-Kustannus.
Krogstrup, H. 2004. Asiakaslähtöinen BIKVA –malli. FinSocin arviointiraportteja 1:2004. Stakes.
Kujala, V. 2014. Voikukkia –materiaali. Sininauhaliitto ry.
Laimio, A. & Välimäki S. 2010. Vapaaehtoistoiminta kehittyy. Keski-Suomen sosiaaliturvayhdistys.
Lainsäädännön muutostarpeet perhehoidossa. Perhehoidon valtakunnallisen toimintaohjeen lainsäädännön kehittämistyöryhmän väliraportti. Sosiaali- ja terveysministeriön selvityksiä 2010:15.
STM.
Leijonaemot ja muut vanhempien kirjoitukset. 2014.
Mannerheimin lastensuojeluliiton lasten ja nuorten kuntoutussäätiön materiaalit ja web-sivuston
2012 materiaalit.
81
Mentorit vähentävät työntekijöiden työtaakkaa. Artikkeli ja perhehoitaja Anneli Reijosen haastattelu Perhehoito –lehdessä 1/2014.
Mattus, M-R. 2001. Valtaistava ja yhteistyötä avaava haastattelumenetelmä perhelähtöisessä interventiossa. Acta Universitatis Lapponiensis 44.
Mäkilä, I. 2014. Perheiden kokemuksia perhehoidosta – kartoitus Arvokas elämä -hankkeen kehittämistyölle. Opinnäytetyön verkko-osoite http://www.urn.fi/URN:NBN:fi:amk-201404023794.
Määttä, P. 1999. Perhe asiantuntijana. Erityiskasvatuksen ja kuntoutuksen käytännöt. Jyväskylä: PS
-Kustannus.
Määttä, P. & Rantala, A. 2010. Tavallisen erityinen lapsi. Yhdessä tekemisen toimintamalleja. Jyväskylä: PS -Kustannus.
Perhehoitajalaki 3.4.1992/312. http://www.finlex.fi/fi/laki/ajantasa/1992/19920312. Perhehoitajalaki http://www.finlex.fi/fi/laki/ajantasa/1992/19920312
Perhehoitoliitto ry:
KeVa -ennakkovalmennusmateriaali. 2013.
Parasta perhehoitoa. Perhehoidon tietopaketti. 2013. Perhehoitoliitto ry
Perhehoidon hyvät käytännöt. Perhehoitoliitto ry. www.perhehoitoliitto.fi
Perhehoitoliitto. Mentorointi -esite. 2013.
Rantala, A. 2002. Perhekeskeisyys – puhetta vai todellisuutta. Työntekijöiden käsitykset yhteistyöstä erityistä tukea tarvitsevan lapsen perheen kanssa. Jyväskylä Studien in Education, Psychology and
Social Research 198.
Remsu, N. 2010. Videoavusteinen vuorovaikutuksen ohjaus päivähoidossa. Raportti. VIG MLL.
Remsu, N. & Törrönen, M. 2007. Varhainen vastuunotto. Aila Viinikaisen artikkeli Iloa ja turvaa
lapsen elämään – videoavusteinen perhe- ja vuorovaikutuksen ohjaus Varvas –hankkeessa. MLL ja
Lasten Nuorten Kuntoutussäätiö. Helsinki 2007.
Selvityshenkilötyöryhmän ehdotukset sosiaali- ja terveydenhuollon palvelurakenteen uudistamiseksi. Raportteja ja muistioita 2013:7. STM
82
Seppänen-Järvelä, R. & Karjalainen, V. (toim.). 2007. Kehittämistyön risteyksiä. STAKES. Sosiaali- ja
Tuulaniemi, J. 2013. Palvelumuotoilu .Helsinki: Talentum.
Valtioneuvoston periaatepäätös ohjelmasta kehitysvammaisten asumisen ja siihen liittyvien palvelujen järjestämiseksi 21.1.2010
Virtanen, P., Suoheimo, M., Lamminmäki, S., Ahonen, P. & Suokas, M. 2011. Matkaopas asiakaslähtöisten sosiaali- ja terveyspalvelujen kehittämiseen. Tekes. Helsinki 2011.
Uotinen, S. 2008. Vanhempien ja lasten toimijuuteen konduktiivisessa kasvatuksessa. Jyväskylä
Studies in Education, Psychology and Sosial Research 351.
83
LIITE 1.
Arvokas elämä –hankkeen yhteistyökumppanit
Vammaisten lasten vanhemmat. Keskeisimmät yhteistyökumppanit ovat vammaisten lasten vanhemmat ja vanhempia edustavat erilaiset ryhmät.
Keski-Suomen maakunnan vammaisia hoitavat perhehoitajat
Kuntayhteistyö: Hankasalmi, Jyväskylä, Jämsä, Joutsa, Keuruu, Kinnula, Konnevesi, Kuhmoinen,
Laukaa, Luhanka, Muurame, Perusturvaliikelaitos Saarikka, Petäjävesi, Wiitaunioni, Toivakka, Äänekoski, Uurainen.
Keski-Suomen vammaispalvelusäätiön Vanamon yksikkö
Keski-Suomen sijaishuoltoyksikkö.
Perhehoitoliitto ry.
Keski-Suomen perhehoitajat ry.
Pesäpuu ry.
Kehitysvammaliitto
Lastensuojelun keskusliitto
Vammaisten lasten ja nuorten tukisäätiö
Sosiaali- ja terveysministeriö STM
Kehitysvammaisten asumisen neuvotteluvaliokunta KVANK
Lapsiasiavaltuutetun toimisto
Terveyden ja hyvinvoinnin laitos THL
84
Länsi-Suomen aluehallintovirasto
Keski-Suomen sosiaalialan osaamiskeskus Koske
Hankkeet:
Emma ja Elias –ohjelman SISUKAS eli sijoitettu lapsi koulussa –hanke
Pirkanmaan maakunnallinen kehitysvammaisten perhehoidon yksikkö kehittämishanke KePe
Kehitysvammaisten palvelusäätiö
Oppilaitokset:
Jyväskylän ammattioppilaitos JAMK
Jyväskylän aikuisopisto JAO
85
LIITE 2.
Perhehoidon koordinointiyksikkö
Perhehoitoyksikön tehtävänä on maakunnallisen perhehoidon koordinointi ja käytäntöjen kehittäminen. Perhehoitoyksikkö käsittää sekä vammaisten perhehoidon että ikäihmisten perhehoidon
koordinoinnin. Perhehoitoyksikkö tarjoaa kunnille perhehoidon järjestämiseen liittyviä palveluita ja koordinoi maakunnallista perhehoitoa ja yhteistyötä. Erityisesti painotetaan perhehoitajalain
mukaista perhehoitajien tuen järjestämistä.
Toiminta perustuu kuntien keskeiseen yhteistyösopimukseen. Yhteistyösopimuksessa sovitaan toiminnan tavoitteista ja tehtävistä, henkilöstöresursseista, talousarviosta, kustannusten jaosta ja maksamisesta, salassapidosta, tietojen luovutuksesta ja rekistereistä, seurannasta ja arvioinnista sekä sopimuksen voimassaolosta, irtisanomisesta ja erimielisyyksien ratkaisemisesta.
Kunnan ja perhehoitoyksikön tehtäväjakoa täsmennetään pilottivaiheen 2015-2016 aikana käytännön kokemusten perusteella.
Perhehoitoyksikön tehtävät
•
•
•
•
•
•
•
•
•
perhehoidosta tiedottaminen
uusien perhehoidosta kiinnostuneiden etsiminen löytyminen, info- ja rekrytointitilaisuudet 2
kertaa vuodessa, kampanjat muiden perhehoidon toimijoiden kanssa (esim. Ajoissa kotiin –
valtakunnallinen kampanja)
perhehoitoperheiden hankinta ja rekrytointi (toimeksiantosopimussuhteinen perhehoito)
perhehoitajiksi hakevien valintaprosessi; kotikäynti, haastattelu, työryhmäpäätös valmennukseen hyväksymisestä
perhehoitajien KeVa -ennakkovalmennus; ajallinen kesto n. 5–6 kk (valmennusprosessi käsittää tutustumiskäynnin, 7 ryhmämuotoista tapaamista á 3 t, perhetapaamisia, välitehtävät ja yhteinen loppuarviointikeskustelu perhehoitajaksi aikovan valmiuksista; kuntalausunto, rikosrekisteriote)
perhehoitajapankin ylläpito ja päivittäminen
perhehoitopaikkojen välitys, seuranta ja palvelusta tiedottaminen yhteistyössä kuntavastaavan
kanssa
tarvittaessa osallistuminen perhehoitoon sijoituksen valmisteluun kuntavastaavan kanssa
tarvittaessa osallistuminen perhehoitajien tapaamisiin, ohjaus- ja valvontakäynteihin yhdessä
kuntavastaavan kanssa
86
•
•
•
•
•
•
perhehoitajien tukimuotojen jäsentäminen sekä mallintaminen, huom. perhehoitajan tehtävässä jaksamista ja tarpeita vastaavasti
perhehoitajan tuki: KeVa -ennakkovalmennus, täydennyskoulutus, työkokoukset, vertaistuki,
mentorointi, työhyvinvointi ja virkistystoiminta, pienryhmät/aloituksen intensiivinen tuki, yhteydenpito ja tapaamiset perhehoitajan kanssa
työnohjauksen organisointi (kunta kustantaa, kuten myös konsultoinnin asiakkaan asioissa)
perhehoitajien vapaiden ja vapaiden sijaistamisjärjestelmän kehittäminen (myöhemmin)
perhehoidon toteuman, seuranta, arviointi, kehittämistyö
kumppanuus- ja verkostoyhteistyö kuntataso, alueellinen taso, valtakunnallinen taso mm. Perhehoitoliiton verkoston ja vammaisjärjestöjen verkostoihin yhteydenpito
Yhteistyö kuntien kanssa:
•
•
•
yhteiset koulutuspäivät 2 x v. keväällä ja syksyllä
toimiva yhteistyö kuntien kanssa säännöllisin kontaktein ja kuntakäynnein
tiedottaminen ajankohtaisista asioista
Kunnan tehtäviä:
•
•
•
•
•
•
•
•
lakisääteinen valvonta
perhehoitopalvelun suunnittelu/asiakkaan ”löytyminen”: työryhmä, tiimi kuten esim. SAS-työryhmätyöskentely tai muu asiakaspintatyöryhmäkartoitus (ikäihmiset)
välitön asiakastyöhön liittyvä yhteistyö perhehoitajan omaisten/perheen kanssa, palvelusuunnitelmat, muiden palveluiden järjestämisestä vastaaminen
Perhehoitajalain mukaisen vastuutyöntekijän nimeäminen yksiköstä perhehoitajalle
toimeksiantosopimuksen laatiminen, palkkioiden ja kulukorvausten maksatukseen liittyvät
asiat
toimeksiantosopimukseen liittyvästä sopimisesta vastaaminen
sijoittava kunta vastaa perhehoitajan perehdyttämisestä ja asiakasta koskevasta työstä
perhehoitajan tukeen liittyvistä asioista sopiminen
Perhehoidon maakunnallinen ja alueellinen kehittäminen
•
•
•
luodun toimintamallin käyttöönottaminen, perehdytys, koulutus
laatukäsikirja/laadunarviointimallin kehittäminen, käyttöönottaminen ja seuranta
toimintaohjeen päivittäminen
87
•
•
•
•
•
•
•
•
lomakkeiden, tiedotusmateriaalin työstäminen, käyttöönotto ja kehittäminen (ja valmistaminen), tiedotteet kuntiin 4 x v
perhehoitomuodon – malleista tiedottaminen ja kehittäminen vastaamaan ajantasaista laatua
yhteiskunnallinen vaikuttaminen ja medianäkyvyys
ohjausryhmän /tukiryhmän kokoon kutsuminen, kokoukset 2 kertaa/vuosi (ohjausryhmän
tehtävistä sopiminen)
talouden hallinta ja seuranta
henkilöstön kouluttaminen ja perhehoitoon liittyvä täydennyskoulutus (mm. eettiset periaatteet ja kumppanuusyhteistyön sujuminen)
oppilaitosyhteistyö (perhekoti harjoittelupaikkana, opinnäytetyöt)
Perhehoitomuotojen työkokous ja yhteistyön tavoitteista sopiminen
- yhteistyön kehittäminen ikäihmisten perhehoidon kanssa
- yhteistyö Keski-Suomen sijaishuoltoyksikön kanssa
- yhteistyö Keski-Suomen sosiaalialan osaamiskeskuksen kanssa
88
LIITE 3.
Arvokas elämä –hankkeen ohjausryhmä, työrukkanen
ja perhehoidon kehittämistyöryhmä
Ohjausryhmän tehtävänä oli seurata hankkeen edistymistä ja keskustella hankkeen linjauksista sekä
ajankohtaisista hankkeen piiriin liittyvistä teemoista. Ohjausryhmän puheenjohtajana toimii Vammaispalvelusäätiön toimitusjohtaja ja kokouksen asioiden esittelijöinä hankkeen työntekijät.
Ohjausryhmään on kutsuttu edustajat vammaispalvelusäätiöstä, Keski-Suomen sosiaalialan osaamiskeskus Koskesta, edustajat Keski-Suomen kunnista, edustaja Terveyden ja hyvinvoinnin laitokselta, Perhehoitoliitosta, Keski-Suomen sijaishuoltoyksiköstä, Keski-Suomen sairaanhoitopiiristä,
Kehitysvammaliitosta ja Jyväskylän opetus- ja sivistystoimesta.
Ohjausryhmän kokoonpano (aakkosjärjestyksessä):
Ahonen Airi, Arvokas elämä -hanke
Alén Reija, Keski-Suomen sairaanhoitopiiri, neurologian yksikkö
Antila Sari, Vanhus- ja vammaispalvelut OIVA-yksikkö, Jyväskylä
Heikkilä Marja, Keski-Suomen sosiaalialan osaamiskeskus Koske
Heinämäki Liisa, Terveyden ja hyvinvoinnin laitos
Janhonen Jouko, Keski-Suomen vammaispalvelusäätiö
Korkalainen Paula, Arvokas elämä -hanke
Kuukkanen Maria, Perhehoitoliitto ry
Nevala Lea, Jyväskylän terveydenhoidon yhteistoiminta-alue
Norvapalo Päivi, Oppimis- ja ohjauspalvelut Onerva-koulu ja Keski-Suomen vammaispalvelusäätiö
Nykänen Jouko, Uuraisten kunta
Pietiläinen Erja, Lapsi- ja perhepoliittinen asiantuntija, Kehitysvammaliitto
Pollari-Urrio Paula, Keski-Suomen sijaishuoltoyksikkö
Saarinen Marja-Leena, Keski-Suomen vammaispalvelusäätiö
Suomi Alpo, Jyväskylän kaupungin opetustoimi
Tarvittaessa: Muikku Tero, talouspäällikkö, Keski-Suomen vammaispalvelusäätiö
Projektin työrukkanen. Projektin työrukkasen tehtävänä oli keskustella hankkeen teemoihin liittyvistä ajankohtaisista alaan liittyvistä asioista ja arvioida kehittämistarpeita kentän työntekijöiden
näkökulmasta. Rukkanen toimii yhteydenpitolinkkinä palveluissa toimivien ns. kentän ja hankkeen välillä sekä linkkinä alan järjestöihin ja muihin hankkeisiin välittäen tietoa molempiin suuntiin.
89
Projektin työrukkasessa on kahdeksan asiantuntijaa
Hanhikoski Emmi, Jyväskylän kaupungin vammaispalvelut
Kauppinen Raija, Jyväskylän varhaiskasvatuspalvelut opetus- ja sivistystoimi
Kuukkanen Maria, Perhehoitoliitto ry
Lahti Ulla, Jämsän kaupungin vammaispalvelut
Lehtovaara Pirjo, Keski-Suomen Vammais-Kaste –hanke (Keski-Suomen erityissairaanhoitopiiri)
Päivi Soikkeli, Keski-Suomen sijaishuoltoyksikkö
Siekkinen Riitta, Lapset ja perheet Kaste-hanke (Keski-Suomen sijaishuoltoyksikkö)
Välivaara Christine, Pesäpuu ry, Sisukas –hanke
Perhehoidon kehittämistyöryhmä. Vammaisten perhehoidon kehittämistyöryhmä perustettiin
syksyllä 2012. Perhehoidon kehittämistyöryhmän tehtävänä on ollut keskustella perhehoidon kehittämis- ja koordinoimistarpeista, ideoida, pohtia perhehoidon käyttöä ja perheiden palvelutarpeita sekä päivittää maakunnallinen toimintaohje. Perhehoidon kehittämistyöryhmä on myös seurannut hankkeen etenemistä.
Perhehoidon kehittämistyöryhmään kokoonpano vuonna 2013-2014:
Antila Sari, palvelupäällikkö ja Hanhikoski Emmi, vammaispalveluiden johtava sosiaalityöntekijä, Jyväskylä
Kainulainen Saila, sosiaalityöntekijä, Viitasaari
Koukka Anne-Mari, sosiaalityöntekijä, Laukaa
Lahti Ulla, palveluohjaaja, Jämsä
Vesimäki Mirva, vammaispalveluiden sosiaalityöntekijä, (Äänekoski Kutsuttu poissa)
Kuukkanen Maria, kehittämispäällikkö, Perhehoitoliitto ry.
Välimäki Tuulikki, palveluohjaaja, Keuruu
Ahonen Airi, projektityöntekijä, Arvokas elämä –hanke
Korkalainen Paula, projektipäällikkö, Arvokas elämä –hanke
Lisäksi kokouksiin ovat osallistuneet:
Aulikki Pärnänen, palveluohjaaja, Jyväskylän vammaispalvelut
Marja-Leena Saarinen, toimitusjohtaja, Keski-Suomen vammaispalvelusäätiö
Marja Heikkilä, johtaja, Keski-Suomen sosiaalialan osaamiskeskus Koske
Raili Haaki, suunnittelija, Keski-Suomen sosiaalialan osaamiskeskus Koske
90
LIITE 4.
Tulevaisuuden visiointia Arvokas elämä –hankkeen järjestämän
tulevaisuuden työpajan satoa 14.9.2013.
Vanhemmat ja läheiset
Viranomaiset, koulutus,
tutkimus
Lakiuudistus. Kehitysvammalaki ja vammaispalvelulaki on uudistettu:
kaikilla ryhmillä samanarvoiset palvelut. Palveluja on tarjolla, perheet
saavat palveluja peruspalveluista entistä enemmän.
Vammaisen lapsen tai
vanhemman perheille on
tarjota palveluja (varhaisen tuen sektorilla).
Järjestöt, kehittäjät
Vanhempien rooli yhteistyössä tunnistetaan
asiantuntijaksi perheensä asioissa. Viranomaiset
kuuntelevat paremmin.
Henkilökohtainen budjetointi käytössä laajemmin.
Työntekijät pysyvät lapsen polulla pidemmän aikaa
Itsemääräämisoikeus huomioidaan.
Asenteet ovat muuttuneet.
Palvelusuunnitelmapalaverit suunnitellaan vanhempien kanssa,
vältytään mammuttipalavereilta. Suunnittelu säästää usean työntekijän työaikaa => kustannussäästöt
Mikä ilahUusi vammaispalveluladuttaa vuon- ki on käytössä, lakia on
na 2015?
helppo soveltaa. Vammaispalveluissa ymmärretään subjektiivisten
oikeuksien merkitys. Tiedonsaanti palveluista toimii.
Palvelu yhden luukun periaatteella. Resursseja riittävästi.
Omaishoitolaki ja –kriteerit yhtenäistyneet, siirInkluusio, henkilökohtai- tyi KELA:lle, palvelujen
nen budjetointi toimii.
järjestäminen kunnalla
91
Perheiden palvelujen
saanti on mennyt parempaan suuntaan ja kynnykset palveluihin ovat madaltuneet.
Moniammatillinen yhteistyö on lisääntynyt,
perheitä ei juoksuteta, vaan lapsen ympärille kootaan tarvittavat ihmiset.
Koulut laativat opetussuunnitelmat yksityiskohtaisesti, suunnitelmassa näkyy myös työnjako.
Opettajat ovat koulutusmyönteisiä ja koulut ottavat vastaan ohjausta
Ehkäiseviä palveluita on
saatavilla eikä niitä tarvitse mankua. Järjestelmä
toimii ilman vastakkainasettelua.
Päätöksenteko on uskottavaa ja tunnistetaan
ehkäisevän toiminnan
merkitys kustannustehokkuutta lisäävänä toimintana.
Vaikeavammaisten nuorten koulutusmahdollisuudet laajentuneet.
Vanhempien puhe muuttunut, saavat tukea ammattilaisilta, vanhemmat
kokevat tulevansa kuulluksi. Yhteistyö ei ole
taistelutanner.
Ei ole enää hankalia vanhempia. Kumppanuustyöskentely on
käytäntönä. On opittu kuuntelemaan, lähtee
ammatillisesta koulutuksesta.
Lapsen/perheen ääni tullut kuuluville, itsemääOppilashuollossa henki- räämisoikeus. Tulkkipallöstöä.
velut ovat kehittyneet,
lapsen (myös monivamErikoissairaanhoito lähel- maisen) ääntä saadaan
lä perustasoa; nuorisovas- kuuluville.
taanotto matalalla kynnyksellä ok.
Kasvatuskumppanuuskoulutukset kaikille päiNuoria kuunnellaan.
vähoidossa, vanhempien
kuuleminen parantunut
Nuorten vertaistuki keja tavoitteet tulevat vanhittynyt.
hempien kautta.
Järjestöt tekevät yhteistyötä. Nuoret aktiivisesti
mukana.
92
Yhdistystoiminta on kehittynyt, tarjoaa sisältöä
myös lapsiperheille (”perheily”)
Perheillä on käytössään
järjestöjen tuottamaa materiaalia ja yhdistykset
saavat tukea
Toimintatavat mallintava
käsikirja auttaa saamaan
toimintatavat käytäntöön
Tutkimusmyönteisyys
Moniammatillinen yhteistyö toimii, vammainen lapsi saa palveluja
esim. koulupsykologilta.
Inhimilliset oppilasmäärät/ kouluterveydenhoitaja. Kouluterveydenhoitajien hyödyntäminen
erityisoppilaiden kanssa. Toimivat oppilashuoltotyöryhmät YPR-oppilailla.
Yhteisöllisyys lisääntynyt
koulumaailmassa (yhteiset oppimisprojektit)
Avustajaresurssit ovat parantuneet
Miten tähän
on päästy?
Sektorijakoinen koulutus
alkaa murtua, päästään
teemakohtaisesti yhteisiin
koulutuksiin, ratkaisulähtöiset oppimistehtävät
Yhdistyneiden kansakun- Palvelusuunnitteluun on
tien vammaissopimus ra- kiinnitetty huomiota, asiakkaan / perheen ääni
tifioitu.
kuuluville pienestä alkaen. Asiaa valmistellaan
Vanhempien rooli ollut aktiivinen ja ovat saa- perheen kanssa.
neet ammattilaisilta ymmärrystä ja konkreettista On pyritty pois lääketieapua ja tukea.
teellisestä kielestä
93
Yhteistyö paikallisesti ja
suhteessa päättäjiin, lain
käyttö apuna. Peruskoululainsäädännössä pykälät, jotka määrittelevät
tuen tarpeen, myös kunta- ja koulukohtaiset ohjeistukset.
Vertaistuki toimii ja ollut Moniammatillisia koulutärkeässä roolissa.
tuskokeiluja käynnistynyt
(esim. kuurosokeuden
Ystävien merkitys suuri. erikoisammattitutkinto
pätevöittää eri alojen amViranomaiset ovat saamattilaisia kuurosokeineet lisäkoulutusta.
den kanssa työskentelyn).
Lain ja asetusten noudat- Yliopistolla on käynnistamista seurataan ja sank- tynyt uudelleen yhteinen
tiot purevat.
opetus: fys ter + erit ped
+ psykologia + sosiaalityö
On opittu tekemään yli
palvelusektorirajojen ylit- Yliopistolla on tutkimus,
tävä budjetointia.
jossa vanhemmat toimivat puheenjohtajina palKokemusasiantuntijavelusuunnitelmapalavekoulutusta järjestetty ja
reissa
osattu ottaa käyttöön erilaisia ääniä omaavia hen- Vammaisneuvoston aloitkilöitä mm. kuntoutusteesta on syntynyt vamsuunnitelmien teossa.
maisten lasten ja nuorten
palvelujen kansalaisraaArvokas elämä –hankti. Arvokas elämä –hanke
keessa tuotettu tieto on
vauhditti vammaisneuotettu vastaan ja päättäjät voston toimintaa kansaovat tiedostaneet päätös- laisraadin syntymiseen.
ten, konkreettisen arjen
Kansalaisraati saanut
toiminnan ja palveluista vauhditettua palveluja
aiheutuvien kustannusten vammaisen vanhemman
yhteyden paremmin.
perheille
Terveydenhoitajat ovat
saaneet tietoa kehitysvammaisuudesta ja heitä
osataan hyödyntää
94
Taloudelliset ja inhimilliset perustelut toimivat (kouluissa psykologi
+ terv hoitaja / 500 oppilasta)
Henkilökohtaiset tapaamiset olleet avain, kouluille on viety konkreettista ja arkea tukevaa
tietoa ja vinkkejä: ”ehkä
osattiin mennä rinnalle kulkijaksi”. Asenne on
muuttunut, kun lapsissa
tapahtunut edistyminen
on nähty.
Tutkimuksissa olleen lapsen ympärille alettiin
koota erilaisia viranomaisia verkostoksi Yhteisen
ajattelun luominen, lähellä olo, ”sitkoisuus”
Yhteiset moniammatilliset tapaamiset (case-foorumit) Arvokas elämä –
hankkeen ja muiden
toimijoiden kanssa
LIITE 5.
Poimintoja Arvokas elämä –hankkeen tekemästä arviointikyselystä 2014
Kunnan työntekijät ja perhehoitajat
x) Suluissa oleva numero viittaa kyselyn kysymyksen numeroon
(5) Ajatuksia lapsen turvallisuuteen ja suojeluun liittyvien tavoitteiden toteutumisesta
TIETOISUUS:
Tietämyksen lisääntyminen, myös laajemmin julkisuuden kautta.
Hanke on edistänyt tietoisuutta lapsen yksilöllisistä tarpeista ja erityisyydestä palvelujärjestelmässä
sekä ylläpitänyt keskustelua ja kehitystyötä.
Hanke käynnisti keskustelua ja toi tärkeitä näkökulmia mm. foorumeilla ja koulutuksissa joissa
suuri määrä osallistujia.
Tietoisuus ei riitä jos toimijoilla ei ole resursseja.
TYÖKÄYTÄNNÖT:
Perhehoitaja koki hankkeen aktivoineen häntä arvioimaan omaa työtä ja sen tarkoitusta.
Koulutuksissa on esitetty asiantuntevasti ja laaja-alaisesti lapsen turvallisuuteen ja suojeluun liittyviä asioita ja annettu konkreettisia välineitä niiden toteuttamiseen oman työn kautta.
Lapsen erityisyyteen ja yksilöllisiin tarpeisiin vastaaminen edellyttävät käytännössä, että rajoja lastensuojelun ja vammaispalveluiden välillä puretaan.
Perhehoitajia ja arjen jatkuvampaa tukemista lisää vammaisille lapsille.
On huomioitava lasta ympäröiviä olosuhteita, joilla suuri merkitys lapsen kiintymykseen ja viihtyvyyteen -turvallinen ympäristö ja turvalliset ihmiset.
95
LAPSEN OIKEUDET:
Vammaisella lapsella on oikeus samanlaiseen arkeen ja kokemuksiin kuin muilla samanikäisillä lapsilla. Myös ammattilaiset ja vanhemmat voivat olla ylisuojelevia.
Lasten oikeuksien julistuksen mukaista oikeutta ja tasa-arvoa kaikille lapsille.
8. Ajatuksia vanhempien tukeen liittyvien tavoitteiden toteutumisesta
AMMATTILAISEN VAHVISTAMINEN TUKEMISTYÖSSÄ:
Koulutus toi hyvin esiin vanhempien kuulemisen ja heidän kokemustensa hyödyntämisen sekä antoi uusia näkökulmia.
”Ammattilaisten kouluttaminen ja osaamisen vahvistaminen avaavat uusia näkökulmia vammaisen
lapsen elämään ja oikeuksiin”. Hankkeen koulutukset vahvistivat vanhempien tukemista.
Antamalla vanhemmalle ja aisoille aikaa, pääsee lopulta yhteisiin tavoitteisiin vanhempia kuullen ja
lapsen parasta ajatellen.
MITÄ TARVITAAN:
Sijoitetun omaiset vaativat perhehoitajilta sellaista tukea, jota hänellä ei aina ole aikaa ja mahdollisuutta antaa. Perhekotien työrauhan säilymiseksi tulisi tehdä opas sijoitetun omaiselle, jonka voisi
hienotunteisesti antaa ja josta perhe löytäisi tiedon auttavista yhteistyötahoista.
Perhehoidon tuomat hengähdystauot ovat tärkeitä vanhemmille, jotta jaksavat ja pystyvät ottamaan
vastaan uusia haasteita.
Vanhemman on oikeus tarvitsemaansa tukeen.
MITEN AMMATTILAISET NÄKIVÄT VANHEMPIEN OSALLISUUDEN HANKKEESSA:
Ammattilainen uskoo vanhempien saaneen tukea hankkeen sisällöistä.
Tavoite olisi saavutettu paremmin jos vanhemmat olisivat olleet aktiivisempia osallistujia hankkeessa.
96
11. Ajatuksia perhehoidon aseman vahvistamiseen, määrään ja laatuun liittyvien tavoitteiden toteutumisesta
HANKKEEN TYÖ:
Kunnan näkökulmasta tämä on yksi tärkeimmistä tavoitteista ja toteutunut kiitettävästi. Maakunnalliset verkostot ovat vahvistuneet ja toimijat tulleet tutuiksi. Yhteisen toimintaohjeen päivittäminen on tärkeä saavutus.
Hanke on tässä tavoitteessaan onnistunut huomioiden kuinka vaikeassa ja moninaisessa kokonaisuudessa nykyisin toimitaan.
Hanke on ollut alku perhehoidon aseman esille tuomisessa ja vahvistamisessa. Tämän kehityksen
jatkuminen on turvattava, sillä tekemistä riittää. Julkisuus ja näkyvyys ovat tukeneet perhehoidon
asemaa.
PERHEHOIDON ASEMA NYT:
Vammaispalveluiden tulisi ohjeistaa heti alkumetreillä perheille perhehoitoa todellisena mahdollisuutena. Positiivinen markkinointi vanhempia tukien.
”Perhehoito on lapselle hyvä ja turvallinen hoitomuoto. Toivottavasti perhehoidon arvostus kasvaa
ja myös perhehoitajille maksettava korvaus huomioitaisiin suhteessa työn määrään.”
TULEVAISUUDEN NÄKYMÄT:
Perhehoidon asemaa lapsen tilapäishoidossa tulisi vahvistaa ja lisätä.
”Keskusyksiköt” tukivat ja loivat ennen ryhtiä perhehoidon kenttään. Uusi yksikkö tukisi perhehoitajia.
Vammaispalveluiden tulisi saada koordinoida toimintaa.
14. Ajatuksia perhehoitajan asemaan ja työhyvinvointiin liittyen tavoitteiden toteutumisesta.
97
HANKEEN TOIMET:
Arjessa perhehoitaja unohtaa itsensä helposti. Hankkeen koulutuspäivät ja yhteiset tapahtumat ovat
virkistäneet.
Peurungan perhehoitajien tilaisuudet olivat hyviä. Jatkossakin toivotaan vuosittaisia tapaamisia, joihin voisi yhdistää sekä koulutusta että vapaata seurustelua. Perhehoitaja tekee työtään yksin. Paikka kolleegojen tapaamiselle.
Hanke on vahvistanut perhehoitajien asemaa ja työhyvinvointia. Toive, että jatkossakin siitä huolehdittaisiin.
Palaute työhyvinvoinnista on ollut hyvää.
TOIVEET TULEVASTA KEHITYKSESTÄ:
Työnohjaus ja jokin matalan kynnyksen paikka puhua asioista tukisi perhehoitajien jaksamista.
Lomitusmuotoja olisi hyvä pohtia edelleen. Esimerkiksi kiertävä lomittaja että loman saanti ja loma
onnistuisi sellaisessa perhekodissa, jossa useita muistisairaita ja yhteen hitsautuneita asukkaita.
Asian esiin nostaminen ja jatkuva toiminta tärkeitä.
30. Mitkä tekijät vaikuttivat siihen että tavoitteet saavutettiin/ylitettiin/jäivät saavuttamatta?
SAAVUTETTIIN
Yhteistyö on haasteellista eri organisaatioiden, kuntien ja toimijoiden välillä. Hankkeessa kehitettiin tapoja tehdä yhteistyötä ja päästiin keskustelemaan asioista. Hyvin tehty työ ei näy välttämättä heti vaan hieman viiveellä.
Koulutuksia on ollut paljon ja niissä laaja-alainen ja runsas osallistujamäärä. Täten tieto on päässyt
välittymään laajasti.
Tarvittavat resurssit, osaavat ja innostavat hankkeen vetäjät. Hyvät koulutukset ja ammattitaitoiset
kouluttajat sekä käytännön toiminta.
98
JÄIVÄT SAAVUTTAMATTA
Lisää aikaa olisi tarvittu toiminnan juurruttamiseen.
Asia on laaja ja resurssit ovat kunnissa erilaiset. Kehitettävää riittää edelleen.
Vähäinen kiinnostus tai vähäinen osallistuminen hankkeeseen.
Vammaispuoli osallistui enemmän kuin lastensuojelu.
Perhehoitajia koulutettiin, mutta moni heistä ei aloittanut työskentelyä.
34. Mitä muuta haluaisit sanoa/ vapaa sana:
KIITOKSET:
Kiitos arkielämään sovellettavasta projektista!
Kiitos siitä, että hankkeessa on voinut olla mukana kukin aikansa ja energiansa suomilla mahdollisuuksilla ja tietoa on jaettu myös ”hankkeeseen kuulumattomille” tahoille.
Hankkeessa ollut ammattitaitoiset ja miellyttävät tekijät joiden työn jälki näkyy.
TOIVEET:
Toiveena maakunnallisen perhehoidon kehittämisen ja koordinoinnin jatkuminen. Ajatus maakunnallisesta perhehoitoa ohjaavasta keskuksesta loistava. Toivomus, että hankkeen työntekijä jatkaisi Keski-Suomen perhehoitajien keskusyksikön perustamisessa.
99
Hyvä lukija
Arvokas elämä –hankkeen tavoitteena on ollut vahva pyrkimys edistää Lapsen oikeuksien sopimuksen toteutumista ja toimia vammaisten lasten tasa-arvoisen kohtelun, turvan ja hoivan sekä oppimisedellytysten edistämiseksi.
Lapsen oikeuksien sopimuksen mukaan lapsen hyvinvointia edistetään ja varmistetaan
luomalla ympäristö, jossa hän saa mahdollisimman hyvät lähtökohdat elämälleen ja
mahdollisuudet kehittää yksilöllisiä kykyjään ja valmiuksiaan turvallisessa ja häntä eri
tavoin tukevassa ympäristössä.
Tavoitteen uskotaan tulevan lähemmäksi lainsäädännön uudistumisen, riittävien laadukkaiden lapsen ja perheen hyvinvointia tukevien palveluiden kehittämisen ja lapsen kasvu- ja kehitysympäristössä tapahtuvan kumppanuuteen perustuvan yhteistyön
kautta. Kumppanuus – vuorovaikutussuhde, jossa toteutuu kunnioitus, kuuleminen,
luottamus ja dialogisuus.
Tässä julkaisussa tarkastellaan vammaisten lasten ja nuorten palveluita ja niiden kehittämistä vanhempien, perhehoitajien, työntekijöiden, kouluttajien, tutkijan, kehittäjien, sosiaalijohdon ja järjestöjen edustajien näkökulmasta.
Keski-Suomen vammaispalvelusäätiö
Arvokas elämä – lastensuojelu ja perhehoito vammaisten lasten kehityksen tukena
Raha-automaattiyhdistyksen tuella 2014