Vaahteralehti 2/2011 - Helsingin Kisa
2/2011 LEHTI Vaahtera HELSINGIN KISA-VEIKKOJEN TIEDOTUS- JA JÄSENJULKAISU PERUSTETTU 1912 SM-VIESTIT TUUSULASSA HÄN: Oona Hujanen, Kyösti Poutiainen 55. Kalevan malja! PEKKA MÄKELÄ: KUSSA KULJET HKV? KAIKKIEN AIKOJEN KALEVAN MALJA PISTESANKARI MIKAEL TALASJOKI Aulis Potinkara In Memoriam Pitkäkestoisen ja sisällöltään merkittävän uran suomalaisessa urheiluelämässä tehnyt sosiaalineuvos Aulis Potinkara kuoli 11. kesäkuuta 2011. Potinkara oli syntynyt 22. maaliskuuta 1934 Kuolemanjärvellä Karjalan kannaksella ja oli kuollessaan pitkäaikaisen sairauden uuvuttamana 77-vuotias. Vaikka yleisurheiluväki muistaa hänet ennen muuta vuoden 1978 EM-kisojen 10 000 metrin Euroopan mestarin Martti Vainion valmentajana, sijoittuvat hänen suurimmat urheilutoiminnan ansionsa useissa urheiluseuroissa, liikuntajärjestöissä ja kunnallisessa liikuntapolitiikassa tehtyyn työhön ja sen merkittäviin tuloksiin. Aulis Potinkaran vaikutuskanavat olivat todella moninaiset, kuten hänen tärkeimmistä luottamustehtävistään ja palkkatyönä hoitamistaan viroista ilmenee. Myös pituudeltaan ura oli harvinaisen pitkä, sillä aktiivista toimimista erilaisissa urheilun luottamus- ja virkatehtävissä kertyi yli puoli vuosisataa. Aulis Potinkara oli ennen muuta urheiluseuramies. Kun perinteikkään Turun Urheiluliiton yleisurheilu oli 1960-luvun puolivälissä kokenut seuran oman historiakirjan sanoin totaalisen romahduksen, tarvittiin seuratoimintaan uusia voimia. Aulis Potinkara tuli mukaan Turun Urheiluliiton yleisurheilujaoston puheenjohtajaksi vuonna 1971. Työtä uuden menestyksen luomisessa oli paljon, mutta ennen pitkää menestystä alkoi tulla sekä seuran oman junioritoiminnan että seuraan liittyneiden huippujen kautta. Tämä työ sai näkyvimmän palkintonsa vuonna 1979 Helsingissä, kun Turun Urheiluliitto voitti Kalevan malja -kilpailun toisen kerran seuran historiassa. Muutettuaan työnsä vuoksi Espooseen, jaksoi hän puhua ja toimia Espoon yleisurheilun kehittämiseksi. Konkreettisena tuloksena oli yhdessä Pertti Eräkareen kanssa perustettu Voittajat ry. Vaikka Voittajista ei tullutkaan suurta menestystä ja se sulautui myöhemmin Espoon Tapioihin, näytti seuran perustaminen tien miten tulee toimia: siellä, missä on runsaasti asutusta ja nuorisoa, siellä tulee olla myös toimiva yleisurheiluseura. Turun Urheiluliiton lailla toinen yleisurheilun mahtiseura, Helsingin Kisa-Veikot, oli 2000-luvun alussa kadottanut merkittävän osan aikaisemmasta urheiluvoimastaan. Vuosi 2001 oli urheilullisella menestyksellä mitaten seuran historian heikoin ”miesmuistiin”. Tarvittiin taas uusia osaajia ja Aulis Potinkara oli valmis ottamaan haasteen vastaan. Hänen vastuulleen tuli seuran valmennustoiminta. Syksyllä 2002 Potinkara valittiin HKV:n puheenjohtajaksi. Kisaveikoille Aulis Potinkara oli tehtävälleen omistautunut puheenjohtaja ja isähahmo, jonka johdolla vuoden 2001 syksyllä seurassa aloitettu ryhtiliike vietiin käytännössä läpi ja HKV palasi melko nopeasti takaisin Suomen ykkösseuraksi. Aulis Potinkaran työ ja vaikutus näkyivät urheiluseuratyön ohella monessa muussakin asiassa, mm. Suomen Valtakunnan Urheiluliiton (SVUL) ja Suomen Urheiluliiton luottamustehtävissä, kotikaupunkien urheilu- ja liikuntalautakuntien johtopaikoilla sekä poliittisessa toiminnassa. Luottamustehtävissään Aulis Potinkara oli ennen muuta yleisurheilun puolestapuhuja. Ainoa merkittävä hyppy lajin ulkopuolelle oli toimiminen Kiekko-Espoon hallituksen jäsenenä vuosina 1994–96. Vanhemman polven urheilujärjestöissä toimineet muistavat Aulis Potinkaran miehenä, joka kiireisenä sukkuloi kokouksesta toiseen, mutta joka kuitenkin toi aina oman asiantuntemuksensa ja panoksensa käsiteltäviin asioihin - ja ennen muuta - jaksoi kantaa huolta lajin tulevaisuudesta. Kun varsinainen palkkatyö päättyi Suomen allergia- ja astmaliitossa 65-vuotiaana, oli aikaa taas suurimmalle rakkaudelle, urheiluseuratyölle. Tätä viimeiseksi jäänyttä urheiluseurapestiään HKV:ssä Potinkara hoiti puheenjohtajana seitsemän vuotta, eläen mukana sen kaikissa menestyksen ja tappion päivissä. Keväällä 2007 Aulis Potinkaran elämä sai kuitenkin uuden käänteen, kun hän koki Lapin hangilla vakavan sydänkohtauksen. Hän toipui siitä kohtuulliseen kuntoon. Paras terä oli kuitenkin tekemisestä jo poissa ja uusi sairaus uuvutti lopullisesti hänen voimansa. Helsingin Kisa-Veikot ja koko suomalainen yleisurheiluväki muistavat suurella kiitollisuudella Aulis Potinkaran elämäntyötä. Seppo Martiskainen LEHTI Vaahtera 2/2011 Koko kauden jatkuva kilpailu tuo esille myös puutteita, joita parhaillakin seuroilla aina on. Kestävyysjuoksu on koko 2000-luvun ollut HKV:n menestyslaji, varsinkin miesten osalta, mutta tämä vuosi muodosti poikkeuksen - toivottavasti kyse oli vain välivuodesta. Nuoria on onneksi paljon tulossa. Toinen lajiryhmä, jossa on ollut jo pitkään parannettavaa, on heittolajit. Kannen kuva: Mika Myllyneva 55. Kalevan malja! HKV:ssa on paljon monin tavoin tärkeää toimintaa, mutta Kalevan maljalla on aivan oma erityisasemansa HKV:n historiassa. Voitimme tänä vuonna 55. maljan ja kuudennen kerran peräkkäin. Voidaan hyvin puhua myös juhlamaljasta, sillä nyt kilpailtiin sadannen kerran vuonna 1910 aloitetussa Kalevan malja -kilpailussa. Tämä kausi vahvisti, että meillä on yksi varteenotettava urheilija Lontoon olympialaisiin 2012. Roni Ollikainen oli jo nyt erittäin lähellä pääsyä MM-Daeguun. Helsingin EM-kilpailut avaa mahdollisuuksia myös muille urheilijoillemme. Kulunut kausi oli jälleen menestyksekäs. Kiitos kaikille urheilijoille, valmentajille ja taustajoukoille sekä koko seuraväelle upeasta kaudesta. Erkki Hirvonen päätoimittaja P.S. Edustusyleisurheilumme tila nähtiin MM-kisoissa kaikessa karmeudessaan. Toki odotetusti. Vaikka matka on pitkä, olisikohan Radiokadun kahdeksannen kerroksen viimeinkin aika kuunnella urheilijoita, valmentajia ja muuta seuraväkeä. HKV:n nuoret arvokisoissa Vaikka SM-kilpailujen sarja alkoikin HKV:n osalta keväällä maantie- ja maastojuoksuissa vaisusti, kirkastui ilme jo perinteisesti viesteissä, jotka muodostuivat myös iloiseksi HKV-väen tapaamiseksi, varsinkin kun kilpailupaikkakin oli lähellä Tuusulassa. * MM 17-v. Lille 6.-10.7. -Oona Hujanen, 400 metrin aitajuoksu, alkuerä 61,32, välierä 61,43 * EM 22-v. Ostrava 14.-17.7. -Roni Ollikainen, pituushyppy 6./771 (karsinnassa 776) -Anniina Laitinen, 400 metrin aitajuoksu, alkuerä 60,98 * EM 19-v. Tallinna 21.-24.7. -Tiina Säily, 7-ottelu 14./5255 (oma ennätys) * EYOF (Euroopan nuorten olympiafestivaalit) Trabzon 23.-30.7. -Niko Pronin, 110 metrin aitajuoksu, alkuerä 14,38 (koko kilpailun 11.) Osa urheilijoista joutui erilaisten vammojen takia olemaan koko kauden poissa SM-kilpailuista, mutta vastapainona oli sitten monen nuoren urheilijan onnistuminen ja venyminen omiin ennätyksiin kauden tärkeimmissä kilpailuissa. Ennätyksiä tekivät myös aikuisurheilijat. Merkittävässä roolissa olivat naiset ja tytöt, jotka hankkivat 2/3 HKV:n SM-pisteistä. Erityisesti on nostettava esille Anniina Laitisen kuusi Suomen mestaruutta ja 40,5 Kalevan malja -pistettä. URHEILUHIERONTAA Tulevia tapahtumia Tarjoan kisaveikoille ammattitaitoista ja luotettavaa urheiluhierontaa. Tulen sopimuksen mukaan luoksenne tai esimerkiksi treenipaikalle. Hieron joustavasti urheilijan tarpeiden ja harjoitusrytmin mukaan. HKV:n jäsenille 10 %:n alennus 90 min hieronnasta (norm. 80 €). 12.9 Nappulamestaruuskilpailut, Olympiastadion 16.9 Seuraottelu, Lahti 19.9 Nappulamestaruuskilpailut, Olympiastadion 17-18.9 Veteraanien SM-moniottelut, Pukinmäki 9.10 Syysmaastot Terveisin Hieroja Mikko Ekman p. 040 512 5453 Helsingin Kisa-Veikot ry. ja Vaahteralehti • Osoite: Olympiastadion, 00250 HELSINKI Puhelin: (09) 492 355, Sähköposti: toimisto@ helsinginkisaveikot.fi • www.helsinginkisaveikot.fi • Päätoimittaja: Erkki Hirvonen, p. 050-550 6172, [email protected] Ulkoasu: Kustannusosakeyhtiö Kureeri , Mika Myllyneva • Ilmoitukset: [email protected] • Paino: Printservice Oy, Helsinki Vaahteralehti ilmestyy neljä kertaa vuodessa SM-viestit HKV:n juhlaa Kahdeksan mestaruutta ja kuusi muuta mitalisijaa! Viime vuodet on HKV:ssä totuttu erinomaiseen menestykseen SM-viesteissä eikä Tuusulakaan heinäkuun alussa tehnyt poikkeusta. Erityisesti sunnuntai oli kuuden Suomen mestaruuden myötä ilotulitusta, josta runsaslukuinen kisaveikkokatsomo sai nauttia täysin siemauksin. Tänä vuonna loistivat eritoten naiset sekä 15- ja 17-vuotisten ikäluokat. Kilpailujen ainoan Suomen ennätyksen (8.29,91) teki HKV:n 15-vuotisten poikien 4 x 800 metrin joukkue, joka oli myös viestiviikonlopun ylivoimaisin voittaja - eroa kakkoseen tuli peräti 22,62 sekuntia. Saman sarjan tytöt jatkoivat 4 x 800 metrillä vuonna 2007 alkanutta HKV:n voittoputkea viidennellä mestaruudellaan. Uusi nousu pohjalta HKV on kaikkien aikojen paras yleisurheiluseura - 54 Kalevan malja -voittoa - ja kaikkien aikojen paras viestiseura, tällä hetkellä 102 aikuisten sarjojen viestimestaruutta lukuisista nuorempien sarjojen mestaruuksista puhumattakaan. Kaukana on aika - no, ei siitä ole aikaa kuin vain 10 vuotta - vuonna 2001, kun olimme viesteissäkin pohjalla saavutuksenamme vain yksi pronssimitali. Joskus jokin yksittäinen tapahtuma voi vaikuttaa ratkaisevasti kehityksen suuntaan - ”näin ei voi jatkua!” Vuoden 2001 SM-viesteillä oli kauaskantoinen vaikutus HKV:n tulevaisuuteen, sillä se oli lopullinen herätys ryhtyä töihin tavoitteena palauttaa HKV takaisin huipulle Suomen ykkösseuraksi. Ja tulosta on tullut. Nyt viisi peräkkäistä Kalevan malja -voittoa ja upeaa menestystä viime vuosien viestikisoista. Uusi sukupolvi Tyttöjen ja poikien 15-vuotisten ikäluokka suoriutui erinomaisesti viestiurakastaan. Kuusi finaalia, joista kolme mestaruutta, yksi pronssi sekä neljäs ja viides sija. Mestaruudet 4 x 800 metrillä molemmille ja pojille edellä mainittu SE-tulos joukkueella Joonatan Syrjänen, Tuomas Mäntyniemi, Samuel Vorselman ja Julius Uutela. Poikien joukkue vaali HKV:n pikaviestiperinteitä ja nappasi mestaruuden tiukan taistelun jälkeen ajalla 45,26 ja tytötkin saavuttivat pronssitilan. Palkintokorokkeelta jäätiin vain 4 x 80 metrin aidoissa; pojille neljäs ja tytöille viides sija. 17-vuotiaille jättipotti Nuorempien ikäluokan tavoin HKV:n 17-vuotiaat saalistivat kolme mestaruutta, tytöt 4 x 300 metrillä ja pojat vastaavalla matkalla ja 4 x 100 metrin aidoissa. Niiden lisäksi tytöille hopeaa 4 x 100 metrillä ja pronssia 3 x 800 metrillä sekä pojille hopeaa pikaviestissä. Vain kahdessa lajissa, tyttöjen 4 x 100 metrin aidoissa ja poikien 3 x 800 metrillä ei menestystä tullut. 19-vuotiailla tiukempaa HKV:n vv. 1992-93 syntyneet olivat kovemman haasteen edessä. Tasaisia suorituksia ja tuloksena kaksi pronssimitalia ja neljä muuta pistesijaa kahdeksasta lajista. Päättäväiset naiset Naisten 4 x 800 metrin kvartetti Anniina Laitinen, Minna Nummela, Katja Erävistö ja Suvi Selvenius uhkui lauantaina jo ennen starttia revanssihalua ottaa matkan valtikka If Nykarlebynejdeniltä takaisin HKV:lle. Juoksu olikin kisaveikkojen hallintaa alusta loppuun. Sunnuntaina oli aistittavissa sama päättäväinen tunnelma ennen 4 x 400 metrin viestiä ja tuloksena silläkin selvä mestaruus joukkueella Laura Kolehmainen, Suvi Selvenius, Katja Erävistö ja Anniina Laitinen. Pikaviestiin ei loukkaantumisten takia joukkuetta saatu. Miehillä vaisumpaa Viime vuosina pitkissä viesteissä, 4 x 800 metrillä ja 4 x 1500 metrillä, menestykseen tottuneet miehet joutuivat Mikael Talasjoen lopetettua ja Mikko Lahtion poissa ollessa tyytymään mitalien sijasta pistesijoihin, lyhyemmällä matkalla neljänteen ja pitemmällä kuudenteen sijaan. Pikaviestijoukkue jäi niukasti finaalipaikasta ja 4 x 400 metrillä sijoitus oli kymmenes. HKV paras seura Tuttuun tapaan HKV oli tänäkin vuonna viestien paras seura kahdeksalla mestaruudellaan. Hyvän vastuksen antoi rakas kilpakumppanimme Tampereen Pyrintö, joka sai seitsemän mestaruutta. Kommentti Helsingin Sanomilta pohjanoteeraus Uudenmaan maakuntalehti Helsingin Sanomat ”kunnostautui” jälleen yleisurheilun uutisoinnissa. Lehti ei kyennyt lähettämään toimittajaa 30 kilometrin päähän Tuusulaan. Yli kolmannes mestaruuksista tuli kuitenkin pääkaupunkiin. Sekä sunnuntain että maanantain lehdessä oli STT:n kautta saatu uutinen. Sunnuntaina vielä kahdella palstalla, mutta maanantaina vain yhdellä palstalla noin 10 cm. Tämä ei toki yleisurheilun osalta ole uutta, sillä laji ei kuulu Helsingin Sanomien urheilutoimittajien lajituntemukseen eikä osaamisalueeseen. Mikä tätä intohimotonta ja laiskaa toimitusta sitten kiinnostaa. Mikä on HS:n urheilutoimitukselle uutinen? Muistuu mieleeni esimerkiksi yleisurheilun EM-kilpailut Göteborgissa 2006. Kaksikko PusaFärdig täytti lehdestä mielenkiinnottomasti rutiiniuutisilla sivun/kisapäivä, mutta annas olla, kun Ville Tiisanoja antoi positiivisen doping-näytteen, niin jo kahden päivän aikana sivumäärä ylitti viikon mittaisten kilpailujen uutisoinnin. Tai iänikuinen hiihdon STT-dopingoikeudenkäynti, jolle uhrattiin uskomattoman paljon palstametrejä. Ketä tämä kiinnostaa… Erkki Hirvonen 1 2 3 4 5 1. Joose Paajanen M19-sarjan 4*800 metrillä. 2. Joni Heikkilä tuo HKV.n P15-sarjalaiset selvään voittoon 4*100m viestissä. 3. Kamilla Nurminen hoitaa hienosti N17-sarjan 4*100m loppukirikamppailun. 4. M17-miehet komeasti hopeasijalle 4*100m pikaviestissä. Joukkueessa juoksivat: Samuel Rautapalo, Niko Pronin, Matias Linkoaho ja Ville Heikkilä. 5. Tyttöjen 15 -sarjan pikaviestijoukkue pronssipallilla. Joukkueessa juoksivat: Nea Pronin, Salla Parviainen, Kira Kruuti ja Essi Lampola. 6. P15-sarjan 4*100m joukkue korkeimmalla korokkeella. Joukkueessa olivat mukana: Tomi Laakso, Joni Heikkilä, Jimi Råman, Joonatan Syrjänen. Kuvat: Mika Myllyneva 6 Hän Haastattelu: Erkki Hirvonen Kuvat: Mika Myllyneva - HKV on ihan huippua. Tosi kivaa tulla jokaiseen treeniin, ja harjoitella kavereiden kanssa isossa porukassa innostuneiden valmentajien ohjauksessa. Näin hehkuttaa 17-vuotisten MM-kisoista juuri palannut Oona Hujanen, joka kertoo löytäneensä oman lajinsa. - 400 metrin aitajuoksu se on ehdottomasti. Pitkä aitamatka on myös palkitseva. Jos en juokse ennätysaikojani, löydän itse juoksusta aina jotain muuta mielenkiintoista. Ja se tunnetila - nelosella ehtii elää aivan erilailla kuin lyhyemmillä matkoilla. MM-kisoista upeita kokemuksia Oona pääsi juoksemaan MM-kisoissa kaksi kertaa. Alkueristä hän selviytyi ajalla 61,32 välieriin, missä hän karsiutui finaalista ajalla 61,43. Tulokset jäivät vain puolisen sekuntia Oonan kesäkuussa tekemästä ennätyksestä 60,80 eli Lillen kisojen kaksi juoksua olivat erinomaisia. - Olen ehjiin juoksuihini itsekin tyytyväinen. Kilpailut olivat tosi kiva kokemus ja niistä jäi hieno fiilis. Viihdyin myös loistavasti kansainvälisessä porukassa. Jos vain kehitys jatkuu, niin tärkeänä motivaation lähteenä on pääsy vuosittain EM- tai MM-kisoihin. Niitähän tässä vaiheessa uraa riittää. Elän tässä hetkessä Oo na - Menen vuosi kerrallaan. En ole rakentanut mielessäni urheilu-urani kaarta. Tähän kesään saakka olen säilynyt loukkaantumisiltakin, mutta nyt alkukesästä podin alaselkääni. Kipu hävisi sitten omia aikojaan ja lääkärini Jari Syrjänen antoi luvan urheilla täysillä. Nyt keskityn Kalevan kisoihin ja oman ikäluokkani SM-kisoihin elokuussa. Syksyllä pitää katsoa ongelmaa uudelleen. Yleisurheiluun ystävien kautta - Harrastin telinevoimistelua, kunnes aloitin yleisurheilun toisella luokalla. Kiinnostuin yleisurheilusta, koska Kumpulan sivukoululla kaksi hyvää kaveriani harrasti yleisurheilua HKV:ssa ja myös opettajani Miili Meri (nykyisin Mero) juoksi aikoinaan HKV:ssa. Urheileminen on jatkunut myös koulussa, sillä menen syksyllä Märskyn urheilulukioon toiselle luokalle. Hujanen aitoen huipulle - Olen harjoitellut vuosia ryhmässä, jossa olen ainoa tyttö. Vetotreeneihin löytyy aina vetoseuraa, jolloin treeni tulee tehokkaaksi ja mukavammaksi. Yksin juokseminen vain kelloa vastaan on tylsää. Kilpailuissakin on HKV:ssa hyvä olla, koska seurakavereita on aina paljon mukana. Baletti tukee juoksua - Aloitin balettiharrastuksen samanaikaisesti yleisurheilun kanssa ja siitä on ollut hyötyä juoksemiselle, muun muassa jalkateräni ja nilkkani ovat paljon vahvemmat sen ansiosta. Perheen tuki tärkeää - Suuri merkitys on sillä, että olen saanut urheilemiselleni koko ajan tukea ja ymmärrystä perheeltäni. P.S. Kalevan kisoissa Oona sai pronssia 400 metrin aitajuoksussa omalla ennätyksellään 60,66. Ikätoverit Lauri Tarasti ja Seppo Kuusiola ttäjälle: vakuutus eksi een hintaan! ksesi nytIkätovereiden Pohjolaan. Uutena etuasiakkaana Lauri Tarastin ja Seppo Kuusiolan tiet yhtyivät HKV:ssa jo 1950-luvulla ensin urheilun ja 1960OP Pankista autovakuutuksen vuodeksi puoleen luvulla myös musiikin myötä. Yhteinen urheilullinen täysosuma miesten sarjassa osui vuoden 1965 SM-viestei- hin, kun molemmat olivat kiidättämässä HKV:n kapulaa 4 x 100 metrillä. Tuloksena Suomen mestaruus ajalla 41,8. Molemmilla oli jo aiemmilta vuosilta yhteisiä Suomen mestaruuksia poikien viesteistä, Sepolla myös miesutusasioiden keskittäminen ei muuten olevuodelta lain- 1964. Armoitettuja viestimiehiä molemmat, Sepolla yhteensä 14 ten mestaruus 4 x 400 metrin viestistä mitalia, joista viisi kultaista. Laurin ennätykset 100 m/10,8, 200 m/22,4 ja Sepon 100 m/10,8, 200 m/21,9 ja 400 ysy lisää konttoristamme tai soita m/48,8. Mainio ajankuvaus noistakin vuosista on Sepon kirjoittama kirja Urheilijana HKV:ssa 1954-73. Laurista op.fi, pohjola.fi ja Seposta voisi laatia lähes identtisen luettelon tehtävistä HKV:ssa yli 50 vuoden taipaleelta. He ovat toimineet muun muassa urheilijoina, valmentajina, toimitsijoina, tiedottajina, seuralehden toimittajina, johtokunnan jäseninä ja kilpailujen järjestelyorganisaatioissa. Palataanpa vielä musiikkiin - Lauri soittaa ja Seppo laulaa klassisen musiikin kappaleita. Parivaljakko on ilahduttanut lukemattomat kerrat HKV:n tilaisuuksissa ja tärkeissä vuosijuhlissa. Kuva Finlandia-talolta vuodelta 2001 Laurin 60-vuotisjuhlista. uusi Pohjolan etuasiakas henkilöauton liikennevakuutuksen yhteydessä. asiakas, jolla on vakuutus kolmesta eri vakuutusryhmästä Pohjolassa. 3.2011 saakka. OP-bonusasiakas on sellainen Helsingin OP:n asiakas, hteinen pankki- ja/tai vakuutusasiointi on 5.000 euroa. Pelejä kaiken ikäisille www.kureeri.fi 14.02.2011 11:07:18 Mielipide Teksti: Pekkä Mäkelä Kuvat: Mika Myllyneva Kussa kuljet HKV? Olen ollut jonkin aikaa mukana HKV:n toiminnassa, viime vuosituhannella keskinkertaisena urheilijana ja sittemmin niin 16-17-vuotiaiden kuin 5-6 -vuotiaiden valmentajaporukan jäsenenä. HKV:n toiminta on ollut kaikkien näiden vuosien ajan tuloksekasta ja itsellenikin antoisaa ja palkitsevaa. HKV on ylivoimaisesti Suomen paras yleisurheiluseura ja Kalevan maljalla mitattuna seuran menestys hakee vertaistaan kaikki lajitkin mukaan laskien. Toivon sydämestäni, että näin on tulevaisuudessakin. Miksi kirjoitan? Kirjoitan, koska mielestäni HKV:n kaltaisen ”organisaation” täytyy elääkseen olla jatkuvasti hereillä ja reflektoida itseään kriittisesti ja tulevaisuutta visioiden. Tarvitaan jatkuvaa positiivista pöhinää ja uusia ideoita sekä kumottaviksi että kokeiltaviksi. Jo Nummisuutarin Eskon isä aikoinaan tiesi, että maailma muuttuu. Muutokseen on osattava reagoida ajoissa, mieluiten hieman edellä ollen. Tämä edellyttää keskustelua ja tulevaisuuden hahmottelua. Kirjoitukseni tavoitteena on inspiroida keskustelua ja luonnollisesti keskustelun pohjalta toimintaa, joka luo edellytyksiä HKV:n loisteliaan historian jatkumiselle vähintään entisen veroisena. Tavoittelen monia asioita. Yksi tavoitteeni on “metodologinen”, yritys jäsentää joitain seuratoiminnan perusrakenteita, joiden osalta olisi hyvä käydä periaatteellista keskustelua, jotta näihin rakenteisiin mahdollisesti liittyviä ongelmia tai tehostamistarpeita olisi helpompi hahmottaa. Toinen tavoitteeni on yrittää hahmotella HKV:n toimintaan liittyviä näkökulmia ja ulottuvuuksia sekä “sisältäpäin” että “ulkoapäin”. Yleisenä tavoitteena on, että seuran sisällä syntyisi keskustelua, jota voisi käydä esimerkiksi tämän lehden sivuilla ja siihen osallistuisivat ainakin valmentajat, johtokunnan jäsenet, toimitsijatehtävissä toimivat, lasten vanhemmat ja tietenkin urheilijat. Lopetan kirjoitukseni muutamiin heittolaukauksiin, ajatuksentynkiin, joita muiden asioiden muassa toivon kritisoitavan ja kommentoitavan - toivottavasti aktiivisena jatkuvassa kirjoitussarjassa. I ”Metodologinen” osa Yksi tapa jäsentää urheiluseuratoiminnan perusrakenteita on toimintaan liittyvät roolit. Näihin rooleihin ja niiden keskinäisiin suhteisiin liittyen voidaan esittää kysymyksiä (ja parannusehdotuksia). Perusroolit ja -suhteet: Urheilija-valmentaja: Kuka valmentaa ja ketä? Miten valmennetaan? Mitä valmentajat voivat sitoutua tekemään ja minkälaisia periaatteita valmentajat ovat valmiita noudattamaan niin kasvatuksellisessa kuin urheilullisessakin mielessä? Urheilija-vanhempi: Kuka valmentaa? Kenen lapsi ja kenen vanhempi? Onko kentällä vain minun lapseni vai kenties ryhmä seuran lapsia, joista yksi on minun? Valmentaja-vanhempi: Kuka valmentaa? Kuka valitsee joukkueet? Onko vanhemman suhde seuraan kuluttajaasiakassuhde? Valmentaja-valmentaja: Kuka valmentaa ketä ja mitä? Kuinka voimme lisätä niukkojen valmennusresurssien hyödyntämistä ja valmentajien välistä yhteistyötä? Vaahteralehti avaa Mielipide-palstan, jolla HKV:n jäsenet voivat käydä seuran kehittämiseen liittyvää keskustelua max 3000 merkin pituisilla, mieluummin lyhyemmillä, ja napakoilla kirjoituksilla. Kirjoitukset lähetetään päätoimittajalle: [email protected] Urheilija-urheilija: kuinka suhtaudun toisiin seuran urheilijoihin omassa valmennusryhmässäni ja sen ulkopuolella? Vanhempi-vanhempi: Kuinka osallistun seuran toiminnan resurssointiin? Olenko mukana seuran taloudellisten edellytysten parantamisessa vai ”vapaamatkustanko” mieluummin? Osallistunko toimitsijatehtäviin vai onko oman lapseni kilpailu- ja harjoitussuoritukset ainoa asia minulle? Kannustanko ja autanko ehkä muidenkin lapsia? Urheiluseuran toiminnan jäsentämiseksi voi myös olla hyödyllistä tehdä eksplisiittiseksi sekä ne vahvuudet, mitä seurassa on, että avoimesti ja itsekriittisesti käsitellä asioita, jotka eivät ole niin hyvin kuin voisivat olla. Tällaisen jäsentämisen voi tehdä esimerkiksi yrittämällä yhdessä muotoilla HKV:n näkemys seuraavista asioista: a) arvot ja tavoitteet, toiminnan perusperiaat teet ja yhteiskunnallinen rooli b) seuran toimintaan osallistuvien sitoumukset c) toiminnan ongelmat d) kartoitus, nykytilanne e) toimenpidesuunnitelma epäkohtien korjaa miseksi f) seuran linja niin eettis-kasvatuksellisessa kuin valmennuksellisessakin mielessä Yksi lähtökohta HKV:n arvokeskustelulle voisi olla, että seura toimii vapaaehtoisvoimin ja sen ydintavoite on taata liikkuville lapsille turvallinen, kannustava, henkistä ja fyysistä kehitystä tukeva harrastusympäristö, jossa menestyksestä riippumatta kaikille lapsille pyritään tarjoamaan mahdollisuus kasvaa ja kehittyä sekä nauttia menestyksestä ja onnistumisesta yhtä hyvin kuin oppia käsittelemään tappioita ja pettymyksiä. Tämä lähtökohta ei ole ristiriidassa reippaan kilpailemisen ja kovan fyysisen rasittumisen kanssa. Luonnollisesti HKV:lla kilpaurheiluseurana on kilpailullisia tavoitteita eikä niitä myöskään ole syytä pitää vakan alla. HKV:n tasoinen seura ei saa sortua kaksinaismoralistiseen teeskentelyyn ja yrittää antaa ulospäin kuvaa kilpailunvastaisesta “haaleita kylpyjä ja velttohyppelyä kaikille” -ideologiasta samaan aikaan kun valmentajat ja vanhemmat riehuvat radalla suut vaahdossa, kun 7-vuotiaiden kisassa on tulossa piirin pronssi. Arvojen, puheiden ja toiminnan on vastattava toisiaan, vain näin HKV:n kokoinen seura voi olla uskottava kasvattaja ja urheiluvalmennuksen järjestäjä. Avoin kilpailemiseen ja menestymiseen tähtäävä toiminta ei ole ristiriidassa sen kanssa, että toiminnassa korostuvat eettiset ja kasvatukselliset periaatteet. Seuran toimintaan osallistuvien kannattaa aika ajoin ottaa hieman etäisyyttä ja muistaa, että kyseessä on kuitenkin suurelta osin lasten ja nuorten liikuntaharrastus, ei huippu-urheilu. Mutta, en missään nimessä halua puhua huippu-urheilua vastaan, vaan nimenomaan sen puolesta. Järkevä huippuurheilusta puhuminen urheiluseuratoiminnassa edellyttää sitä, että seura jäsentää toimintansa sektorit selkeästi ja mitoittaa toimintansa kullekin sektorille sille ominaisten ja asianmukaisten tavoitteiden mukaiseksi. Nappulaurheilu noin 15-vuotiaisiin asti eroaa merkittävästi nuorisourheilusta ikävuosina 15-19, mikä vuorostaan eroaa suuresti aikuis- ja huippu-urheilusta, joiden vaihe alkaa suunnil- leen 19 vuoden iässä. Tietenkin tällainen jyvitys on karkea ja yksilöissä on valtavia eroja (kaikista ei tule huippu-urheilijoita koskaan ja joku voi olla jo todella kovan tason urheilija 15-vuotiaana), mutta karkeastakin jäsennyksestä on hyötyä HKV:n kokoisen ja tasoisen seuran toimintaa hahmoteltaessa. Uskon, että eri lohkojen toiminnan oikea ymmärrys on itse asiassa tie huippu-urheilun edellytysten luomiseen. Toiminnan painopisteitä voisi ajatella esimerkiksi seuraavasti: 1) Nappulaurheiluvaiheessa kasvatuksellisten, eettisten seikkojen täytyy olla selkeästi esillä monipuolisen ja runsaan liikkumisen rinnalla, 2) Nuorisourheiluvaiheessa urheilemisen ja systemaattisen, tavoitteellisen harjoittelemisen painoarvo menee jo selkeästi ohi kasvatuksellisten painotusten. Kasvatukselliset tavoitteet on hyvässä tapauksessa jo sisäistetty ja muuttuneet osaksi urheilijoidemme luontoa, 3) Aikuis- ja huippu-urheilussa, jälleen hyvässä tapauksessa, haasteet, ovat ammattimaiseen valmennukseen ja harjoittelemiseen liittyviä. Eettiset periaatteet ovat luonnollisesti toimintaa ohjaavina läsnä kaikissa vaiheissa. II Urheiluseura ”sisältäpäin” ja ”ulkoapäin” Urheiluseuroihin kohdistuu monenlaisia toiveita, vaatimuksia ja paineita ulkoapäin, joihin pitää reagoida tai on viisasta ja oman edun mukaista reagoida sisältäpäin. Uskon, että urheiluseurat yleisesti ovat Suomessa erään- laisessa siirtymävaiheessa. Siirtymävaiheella tarkoitan kesken olevaa siirtymää talkoopohjaisesta ja enimmäkseen harrastelijavoimin toteutetusta toiminnasta kohti ammattimaisesti toteutettua toimintaa. Seuroihin kohdistuu monelta suunnalta ja monista eri syistä paineita “professionalisoida” tai ainakin antaa “professionalisoidun” vaikutelma. Yksi paineen luoja on yleinen markkinaistumiskehitys, joka huomaamattomasti johtaa vanhojen suhteiden uudenlaiseen hahmottamiseen. Jos ennen urheiluseuraan lapsensa tuova vanhempi hahmotti suhteensa seuraan sellaisena, että tuodessaan lapsensa seuraan vanhempi itse liittyy mukaan toimintaan, lanaamaan, mittaamaan ja jakamaan mainoksia jne., niin nyt suhteen hahmotus on muuttumassa maksava asiakas - palveluntarjoaja -suhteen suuntaan, jossa vanhempi ostaa palveluita lapsensa ”talentin” aktualisoimiseksi. Kärjistän tietenkin, mutta tällaista kehitystä käsittääkseni voi ainakin jossain määrin havaita. Urheiluseurojen toimintaedellytyksissä ei ole tapahtunut sellaista muutosta, että ne voisivat vakavasti omaksua tällaisten palveluiden tarjoajan identiteetin. Seurat ovat edelleen suurimmaksi osaksi talkoopohjaisia harrastelijoiden yhteenliittymiä, ympäröivät odotukset vain ovat muuttuneet ja näistä odotuksista seuraa ongelmia toiminnan ylläpitämisen kannalta. Toinen suunta, josta ammattimaisen toiminnan painetta kohdistuu urheiluseuroihin on urheiluliitto ja erilaiset huippu-urheilun kehittämistyöryhmät. Huippu-urheilun asiantuntijat ovat useaan otteeseen tuoneet julki huolensa siitä, että seuraava Pitkämäki saattaa jäädä löytymättä tai mennä pilalle ennen mitalin mitalia, kun seuroissa valmentajina häärivät kaikenlaiset oto-puoskarit - tämän huolen osalta tunnen luonnollisesti itsekin piston sydämessäni. Näihin kahteen esimerkkiin sisältyy melkoinen määrä infrastruktuuriin ja institutionaalisiin puitteisiin liittyviä seikkoja, joiden muuttaminen ei ole helppoa. Urheiluseurojen ei ole helppo muovautua sellaisiksi, että ne kykenevät vastaamaan näihin haasteisiin. Siitä ei kuitenkaan seuraa, ettei näitä paineita kannata ottaa vakavasti eikä niistä keskustella. Edelleen uskon, että ympäröivän yhteiskunnan muunkinlaiset muutokset aiheuttavat muutosta myös urheiluseurojen yhteiskunnallisen tehtävän hahmottamisessa. Kansanterveyden näkökulmasta nuorison ei-liikkuva osa on tärkeä ja perusteltu huolenaihe. Maahanmuuttajanuorten sopeutumisen kannalta urheiluseuratoiminnalla voisi olla paljon annettavaa. Maailman ehkä muuttuessa tiedostavampaan suuntaan, myös vammaisten lasten liikkuminen ja heidän mahdollisuutensa kohdata ei-vammaisia lapsia yhteisen mielekkään toiminnan parissa noussee keskustelunaiheeksi, joka saattaa vaikuttaa niihin odotuksiin, mitä urheiluseuroihin kohdistuu ympäröivän yhteiskunnan suunnalta. Ajassa elävän urheiluseuran on hyvä käydä keskustelua omasta identiteetistään myös tällaiset seikat huomioon ottaen, vaikkei yksi seura tietenkään voi tehdä paljoakaan tämän kokoluokan yhteiskunnallisten asioiden suhteen, ainakaan kovin nopeasti. Yksi ulkoinen seikka, joka vaikuttaa yleisurheiluseurojen asemaan ja toimintaan on kasvava lajikirjo. Lajit kilvoittelevat nuorista harrastajista ja lajikirjon kasvun myötä yleisurheilun suhteellinen osuus ja painoarvo pienenee. Yleisurheilun julkisuusarvo on suorastaan suhteettoman pieni, esimerkiksi viime vuonna yleisurheilun saamat palstamillimetrit Helsingin Sanomissa olivat alle eräänkin golfarin raskauden seurannan palstamillimetrien eivätkä suinkaan kilvoitelleet jalkapallon, jääkiekon tai sählyn palstamillimetrien kanssa. En lähde erittelemään mahdollisia syitä, mutta tilanteeseen ei pitäisi HKV:n eikä yleisurheiluväen yleensäkään olla tyytyväisiä. Urheiluseuran toimintaympäristön, ja kulttuurin yleisemmin, muutokset ovat tietenkin aika isoja asioita ja saattavat tuntua murskaavilta voimilta. Nuoret liikkuvat vähemmän. Vanhemmat ovat seuran maksavia asiakkaita eivätkä kiireisen työrytminsä vuoksi ehdi lanan varteen. Yleisurheilukisa on liian hidastempoinen tapahtuma musiikkivideoleikkaukseen tottuneille nuorille. Kännykän hassun soittoäänen keksiminen vain on nykyään hienompaa kuin se, että joku saa keihään lentämään kauas. Niinpä, mutta ihmiset ja sitä myöten urheiluseurat ovat siitä erityisiä olentoja, että ne pystyvät muokkaamaan omaa ”ekologista” lokeroaan ja ehkä leventämään markkinarakoaan. Meillä on taitavaa väkeä ja hyvä tuote, muut vain eivät tiedä siitä tarpeeksi! Ennakoin, että tämänkaltainen kirjoitus kirvoittaa helposti kritiikkiä. Jälleen joku ”velurnisse” intoilee, että kerta kaikkiaan asiat kuntoon ja ihmisille siistit vaatteet. Paljon ilmavaa puhetta abstrakteista tavoitteista ilman ajatustakaan ja sanaakaan keinoista, puhumattakaan tekijöistä. Kritiikillä on hampaansa, mutta sitä vastaan voi yrittää puolustautua. Ensinnäkin kartasta on vähän iloa, jos ei tiedä mihin haluaa mennä. Keinoista ja toteutuksesta ei kannata keskustella ennen kuin on hahmoteltu mitä tavoitellaan. Urheiluseuran tulevaisuushorisontissa on hyvä olla haaveita, tavoitteita ja välitavoitteita. Kaikkia keskusteltaviksi ehdottamiani haaveita ja tavoitteita ei ole tarkoituskaan edes yrittää toteuttaa, on arvokasta tietää myös, mitä ei halua. Ajatus on siis ensin puhua siitä, mihin pyrimme ja sitten siirtyä keskustelemaan siitä, miten pyrimme. Voimme yhdessä laatia sekä lyhyen että pitkän aikavälin tavoite-keinosuunnitelmia - uskon, ehkä naiivisti, tällaisen keskustelun tempaavan mukaansa ihmisiä myös toteuttamaan suunnitelmia. Avoin isonkin kuvan keskustelu palvelee myös sitä, että seurassa oleva valtava määrä hiljaista tietoa ja taitoa tulee näkyväksi ja kuuluvaksi, mikä taas tekee ulospäinkin tiettäväksi, miten hienosta seurasta ja toiminnasta on kyse. Luulisin, että seuraa, joka tietää tavoitteensa toiminnan eri alueilla, ja on tehnyt ne julkisiksi, on helpompi ”kaupata” myös taloudellisille sidosryhmille. Konkretiaa lisännee esimerkiksi seuraava hahmottelu. Jaetaan toimintamme kuva vaikka näin: a) valmennus b) kasvatukselliset ja eettiset periaatteet ja tavoitteet c) talouden vankistaminen d) julkisen profiilin terävöittäminen ja hahmottaminen Perustetaan näiden teemojen ympärille valmentajista, johtokunnan jäsenistä, vanhemmista ja muista mukana olevista ihmisistä työryhmiä pohtimaan seuraavanlaisia kysymyksiä: Kuinka organisoimme valmennuksen eri ikävaiheissa? Kuinka rekrytoimme ja koulutamme uusia valmentajia? Pystymmekö järjestämään harrasteliikuntaryhmiä ei-kilpailuorientoituneille vielä 15-ikävuoden jälkeenkin? Kuinka turvaamme menestyksen tulevaisuudessa ehkä heittolajeissakin? Miten autamme pikku-ollikaisia Ollikaisiksi? Saammeko aikaiseksi seuran ”ethoksen” (kasvatuksellisen puolen tavoitelista), jonka voimme julkistaa? Mitä sillä listalla tulisi olla? Kuinka saamme seuramme nostettua yleisesti tunnetuksi seuraksi aluksi vaikka vain Stadissa? Kuinka saamme sponsoritahot näkemään, että nimenomaan HKV on se seura, johon kannattaa panostaa? Miksi HKV ei ole ”brändi” HJK:n tai HIFK:n rinnalla stadilaisena huippuseurana? Mitä voisimme tehdä toisin, jotta näkyisimme ja kuuluisimme paremmin? III Heittolaukauksia Yleisurheilu on otollinen laji tarpeettoman lahjakkuusjankutuksen ja ”huippuosaamisen” tylsämielistämässä maailmassa. Yleisurheilu tarjoaa monipuolisen lajipaletin, jossa varsin erilaisin fyysisin ja muin perusominaisuuksin ja -edellytyksin maailmaan heitetyt lapset voivat löytää itselleen hyvin sopivan lajin ja siten kehittää itsetuntoaan. HKV:ssa on markkinapotentiaalia, kunhan vain näemme vaivaa sen oikean muotoilun löytämiseksi ja oikean kanavan viestimme välittämiseksi. HKV:n markkinastrategian muokkaamiseen haastan kaikki HKV:ssa urheilevien lasten vanhemmat. On selvää, että seuran operatiivisen johdon aika ei voi riittää yksin tämän tehtävän hoitamiseen eikä pidäkään. HKV tarvitsee lisää vapaaehtoisia mukaan ylläpitämään ja luomaan menestysperinnettään - kaikki piilevät voimavarat käyttöön! HKV:lla on vieläkin varaa tiivistää yhteistyötä seuran valmentajaresurssien ja valmennustietouden hyödyntämisessä. Yhteistyö on tie parempiin saavutuksiin sekä huippu-urheilun edellytysten luomiseen. Uskon säännöllisten valmentajatapaamisten, joissa käydään läpi esimerkiksi valmentajien kohtaamia valmennuspulmia lajitekniseen tietämykseen tai urheilijoiden kehityksen tehostamiseen liittyen, olevan yksi mahdollinen keino valmennuksen entistä tehokkaampaan toteutumiseen. Tuloksemme kertovat, että valmennuksessa ei dramaattisia ongelmia ole ollutkaan, mutta tavoitehan ei ole olla hyvä eikä edes paras vaan koko ajan parempi. Toivoo: Pxa Pekka Mäkelä, tutkija, käytännöllinen filosofia, Helsingin Yliopisto Legenda Haastattelu: Erkki Hirvonen Kuvat: Mikael Talasjoen arkisto Mikael Talasjoki Kisa-Veikkojen kisaveikko Mikael Talasjoki päätti menestyksekkään uransa viime kauteen. Kalevan malja -pisteissä hän ylsi huikeaan yli 300 pisteeseen, millä hän hallitsee ylivoimaisesti HKV:n kaikkien aikojen tilastoa. Mikä oli salaisuutesi, Mikael? - Varmasti ainakin se, että edustin menestyvää urheiluseuraa koko juoksu-urani ajan. Pisteitä tuli vuosien varrella kuin huomaamatta henkilökohtaisten saavutusten sivutuotteina. Nuoruusvuosinani pisteitä karttui 30-40 kaudessa. Suomen mestaruuskilpailuissa ohjelmaani kuuluivat maantie, maastot, viestit (1-2 matkaa), nuorten kisat (1-3 matkaa) ja Kalevan kisat (1-2 matkaa). Aikuisten sarjaan siirryttyäni ei samaan tietenkään ollut mahdollisuuksia, mutta kertyi pisteitä silloinkin vuosittain 10-25 lähinnä maastoista, viesteistä ja Kalevan kisoista. Tärkeää oli tietysti myös, että vältyin pahemmilta loukkaantumisilta. Lapsena monia urheilulajeja - Pelasin jalkapalloa 6-vuotiaasta lähtien ja minua kiinnostivat myös monet muut urheilulajit. Kilon ala-asteella ja Leppävaaran yläasteella olin mukana koulujen välisissä yleisurheilukisoissa, joissa sijoituin palkintokorokkeelle. 10 Kilpailuhenkisyys ja menestyksen tavoittelu oli alusta lähtien sen verran voimakasta, että jalkapallossa en tuntenut saavuttavani parhaita mahdollisia urheilumenestyksiä. Mietiskelinkin 14-vuotiaana urheiluun panostamista, ja osin koululiikunnasta saatujen hyvien tulosten siivittämänä päätin aloittaa ohjelmoidun harjoittelun juoksemisessa - päämääränäni kehittyä niin pitkälle kuin mahdollista. Liityin Espoon Tapioihin, mutta kerran viikossa harjoitteleva yleisurheiluryhmä, valmennuksen ohjaus ja harjoittelu itsessään eivät tyydyttäneet minua alkuunkaan. Helsingin Kisa-Veikkoihin - Onneksi kävin koulua Leppävaaran liikuntapainotteisella yläasteella ja liikunnanopettajanani oli Martti Laine, joka oli yleisurheilumiehiä ja teki yhteistyötä HKV:ssä silloin juosseen Timo Blomin kanssa. Tätä kautta siirryin HKV:hen ja Jan Vorselmanin valmennukseen. Harjoituspäiväkirjassani on merkintä 31.10.1993 harjoituksesta - tuolloin liityin HKV:hen ja ohjelmoitu harjoittelu alkoi. Vorselman veti 7-9 urheilijan ryhmää, joka koostui pika- ja kestävyysjuoksijoista. Pääsin siis heti hyvään ja motivoituneeseen harjoitusryhmään - ja ennen kaikkea sain valmentajalta harjoitusohjelman, jota alkaa toteuttaa. Estejuoksusta oma laji - Estejuoksu valikoitui päämatkakseni vähitellen. Aluksi pidin 3000 metrin sileää päälajinani, sillä voitinhan siinä jo 256 harjoituspäivän jälkeen Suomen mestaruuden. Estejuoksu alkoi kiinnostaa nuoruusvuosien hyvän menestyksen ja toisaalta myös tulevaisuuden tavoitteiden takia. Valmentajani kanssa pohdimme jo matkamme alkutaipaleella, että esteissä menestymismahdollisuuteni olisivat parhaimmat. Ja 17-vuotisten Suomen ennätys 1500 metrin esteissä vahvisti ajatuksemme oikeaksi. Ikimuistoisia juoksuja - Uralleni on mahtunut monta ennätysjuoksua, mutta ylitse muiden nousee kaksi. Toinen on 17-vuotisten 1500 metrin esteiden Suomen ennätys Eläintarhan kentällä 1996 ja toinen 22-vuotiaiden EM-kisojen 3000 metrin esteiden alkueräjuoksu Göteborgissa 1999. Edelleen voimassaolevan 17-vuotisten Suomen ennätyksen (4.05,87) jälkeen tuntui, että olimme oikealla menestyksen tiellä ja usko tulevaisuuteen pysyi vahvana. Göteborgin EM-kisojen alkueräjuoksu (8.42,40) ja pääsy finaaliin, kaksi vuotta muita nuorempana, valoi edelleen lisäuskoa tulevaisuuteen pahan ylikuntovuoden jälkeen. Vasta 32-vuotias, miksi lopettaa? - Pääsyy lopettamiselle oli se, että toisen lapsen syntymän jälkeen työn, perheen ja tavoitteellisen urheilun yhdistäminen olisi käynyt liian raskaaksi (joko minulle tai vaimolleni). Olin lopettamispäätökseen mennessä ehtinyt harrastaa tavoitteellisesti juoksua jo 17-18 vuotta, ja ehtinyt tässä ajassa myös kokeilla rajojani. Koin, etteivät uhraukset ole kaiken vaivan arvoisia - varsinkin, kun tiesin, että kompromisseilla minulla ei olisi mahdollisuuksia ennätystuloksiin. Halu menestyä ja vahvat tunnetilat - Motivaatio löytyy tavoitteista, joita on monenlaisia ihmisestä riippuen. Minulla tämä tavoite oli urheilussa aina hyvinkin yksinkertainen - olla paras, ja omien rajojen löytäminen! En usko, että koskaan ”pääsen” eroon juoksusta ja siitä saatavista positiivisista kokemuksista. Juokseminen on antanut minulle sellaisia onnistumisen elämyksiä ja tunnetiloja, joita ”tavallisessa elämässä” ei pysty kokemaan. Kukapa muu kuin urheilija itse tietäisi raskaan harjoituksen aikaansaaman mielihyvän tunteen kehossaan, tai ennätystuloksesta aiheutuvan onnistumisen tunteen - puhumattakaan suurien voittojen tuottamista tunnetiloista. Terveiseni kisa-veikoille... - Olen ollut onnekas, kun päätin nuoruudessani seurata kutsumustani juoksun pariin. Urheilu on takuulla antanut minulle enemmän kuin ottanut. Vuodesta 1996 lähtien olen lähes joka vuosi viettänyt talvesta kaksi kuukautta ulkomailla harjoitellen. Olen juoksun myötä päässyt matkustelemaan aina Australiaa ja Etelä-Afrikkaa myöten. Urheilun kautta olen myös tutustunut suureen joukkoon ihmisiä ja saanut paljon hyviä ystäviä. - Ajatuksena kaikella tällä siis, nauti urheilusta ja sen avulla saavuttamistasi positiivisista asioista - on etuoikeus saada toteuttaa itseään! HKV:ssä ja vaahteralehtipaidassa urheileminen on näkynyt minulle ehkä eniten viestijuoksuissa. Ensinnäkin HKV:llä on aina ollut asettaa SM-viesteihin kilpailukykyinen joukkue, mutta myös HKV-henki on tullut viestijuoksuissa parhaiten esiin, sillä kannustusta ja tukea ei koskaan ole radan vierestä puuttunut. Toisaalta HKV on tarjonnut minulle myös mahdollisuuden henkilökohtaiseen valmentajaan/harjoitusryhmään sekä harjoitusmahdollisuudet liikuntapaikoilla ja leireillä. HKV on tukenut minua myös taloudellisesti urani aikana - silloinkin, kun on ollut vaikeita hetkiä. Menestyksekästä jatkoa kaikille! 11 55. Kalevan malja :lle Helsingin Kisa-Veikot (HKV) on tämän vuoden paras yleisurheiluseura ja saavutti jo 55. Kalevan maljan voiton. Voitto on kuudes peräkkäinen, kun vuonna 2006 alkanut putki jatkui edelleen. Elokuun viimeisenä viikonloppuna päättyi kauden 2011 yleisurheilun Suomen mestaruuskilpailujen sarja nuorten moniotteluihin. HKV:n pistemäärä on 328, viime vuosina tasoaan nostaneen Tampereen Pyrinnön kakkossija tuli pistein 308,5 ja kolmanneksi sijoittui Turun Urheiluliitto 262 pisteellä ennen 236 pistettä saanutta Lahden Ahkeraa. HKV:n nuoret olivat vahvoja niin oman ikäluokkansa SM-kisoissa kuin aikuisten Kalevan kisoissakin. Suuri osa urheilijoista teki myös oman ennätyksensä kauden tärkeimmällä hetkellä. Menestynein kisa-veikko oli Anniina Laitinen, joka saavutti kuusi Suomen mestaruutta - 400 metrillä ja 400 metrin aitajuoksussa sekä Kalevan kisoissa että 22-vuotiaiden SM-kisoissa ja HKV:n 4 x 400 metriä ja 4 x 800 metriä voittaneissa naisten joukkueissa. Yhteensä saavutimme 40 mitalisijaa Kalevan maljaan laskettavissa SM-kilpailuissa eli 16-vuotiasta aikuisiin; mestaruuksia 14, hopeaa 12 ja pronssia 14. Kesän SM-kilpailut Kalevan kisat Erinomaisesti menneiden SM-viestien (juttu sivuilla 8-9) jälkeen olivat Turussa elokuun ensimmäisenä viikonloppuna vuorossa myös loistavasti sujuneet Kalevan kisat. Loukkaantumisista huolimatta saimme 75 SM-pistettä ja kamppailimme loppuun saakka Tampereen Pyrinnön kanssa Kalevan kisojen parhaan seuran tittelistä. Tällä kertaa jäimme kakkoseksi 6,5 pistettä Pyrinnölle hävinneenä. HKV:n naiset jyräsivät viestien tavoin tuoden 62 pistettä. Kaiken kaikkiaan SM-pisteille pääsi 11 urheilijaa, joista seitsemän teki kisoissa ennätyksensä. Mitalisijoja saavutimme myös seitsemän. Anniina Laitinen oli mestari sekä 400 metrin sileällä (oma ennätys 55,32) että 400 metrin aidoissa (59,38 sama kuin oe), hopeaa saivat Suvi Selvenius 1500 metrillä (oe 4.20,96), Tiina Taavitsainen seiväshypyssä (382) ja Roni Ollikainen pituudessa (oe 804) ja pronssille sijoittuivat Oona Hujanen 400 metrin aidoissa (oe 60,66) ja Suvi Selvenius 800 metrillä (2.06,18). Kansainvälisesti kovimman tuloksen teki Roni Ollikainen hypätessään pituutta ennätyksensä 804. Pistesijoille pääsi kuusi urheilijaa: viidensiä olivat 400 metrin aidoissa vasta 14-vuotias Nea Pronin, joka teki alkuerissä ikäluokkansa Suomen ennätyksen (61,66), Tiina Säily 7-ottelussa (5251) ja 800 metrillä Katja Eräväistö (oe 2.07,22), joka oli lisäksi kuudes 1500 metrillä (oe 4.28,53). Kuudensia olivat myös Jenna Sikiö keihäässä (karsinnoissa oe 50,01), Ossi Linkoaho 400 metrin aidoissa (54,49) ja Aki Nummela 1500 metrillä (3.50,11). Kalevan kisojen jälkeen HKV siirtyi Kalevan malja -kilpailussa 12 ykkössijalle. Viime vuodet tiukin kamppailu maljan voitosta on käyty erityisesti Turun Urheiluliiton kanssa, mutta nyt kovimmaksi kilpakumppaniksi nousi Tampereen Pyrintö, joka oli vain 17,5 pisteen päässä. Nuorten SM-kilpailut HKV:n nuoret jatkoivat hienoja suorituksia elokuun toisena viikonloppuna 16-17-vuotiaiden SM-kisoissa Jyväskylässä. Mutta niin tekivät myös tamperelaiset ja piste-ero supistui 10,5 pisteeseen; Lahden Ahkera ja TuUL jäivät jo ratkaisevasti. HKV:n mestareita olivat Oona Hujanen 17-vuotiaiden 300 metrin aidoissa (42,73) ja Kamilla Nurminen 16-vuotiaiden 300 metrillä omalla ennätyksellään 39,84. Hopealle sijoittuivat Aino Siitonen 17-vuotiaiden seiväshypyssä (oe 350), Valeria Borovskaya 16-vuotiaiden korkeudessa voittajan kanssa samalla tuloksella (165) ja Samuel Rautapalo 16-vuotiaiden 110 metrin aidoissa (oe 15,10) sekä Niko Pronin, joka oli 17-vuotiaissa toinen sekä 110 metrin (14,61) että 300 metrin aidoissa (oe 38,37). Pronssille sijoittuivat 16-vuotiaissa Kamilla Nurminen 100 metrillä (oe 12,62) ja Julia Uutela seiväshypyssä ennätystään 330 sivuten sekä 17-vuotiaissa Narda Ortila pituudessa (533), Oona Hujanen 300 metrillä (oe 40,21) ja Ville Heikkilä kolmiloikassa (oe 14,08). 19-vuotiaat kilvoittelivat Valkeakoskella 20.-21.8. Etukäteen oli tiedossa, että mitalit ja pisteet ovat tässä ikäluokassa tiukassa, mutta tulos oli parempi. Ikitaistelija Tiina Säily otti ehkä hieman yllättäen mestaruuden 100 metrin aitajuoksussa (0,7 metrin vastatuuleen 14,48) ja sai myös pronssia keihäänheitossa (42,13). Pronssille venyivät Hanna-Maria Penttinen kolmiloikassa (12,00) ja Jaakko Lehtilä korkeudessa (190). Kuudennen sijan saavuttivat Roosa Säily keihäänheitossa (oe 40,73) ja 800 metrillä Moona Latvala (2.20,08). Saman viikonlopun 22-vuotiaiden SM-kilpailuista Uudessakaupungissa odotettiin huomattavasti parempaa tulosta eikä odotuksissa petytty. Tuloksena neljä mestaruutta ja yksi hopea sekä useita pistesijoja. Anniina Laitisen Suomen mestaruudet 400 metrillä (56,39) ja 400 metrin aidoissa (61,09) eivät Kalevan kisojen menestyksen jälkeen yllättäneet ketään kuten ei varmasti Roni Ollikaisen ylivoimainen mestaruus pituushypyssä jälleen hyvällä tuloksella 786. Sen sijaan todella iloinen yllätys oli vammojensa jälkeen takaisin tulossa olevan Sofia Sadeharjun mestaruus pituushypyssä lievään myötätuuleen hypätyllä tuloksella 604. Ossi Linkoaho jatkoi Kalevan kisojen viitoittamalla tiellä ja sijoittui 400 metrin aidoissa toiseksi omalla ennätyksellään 54,24. HKV:n muhkeaa pistesaldoa kasvattivat hienosti neljänsillä sijoillaan Mia Marttila korkeudessa (167) ja Roni Ollikainen 200 metrillä (vastatuuleen 22,64, alkuerissä myös vastatuuleen oma ennätys 22,39). Tärkeitä pistesijoja toi tasaisilla pikamatkojen suorituksilla myös Tiina Rinne ollen vastatuulijuoksuissa 200 metrillä viides (25,57) ja 100 metrillä seitsemäs (12,58). 19- ja 22-vuotiaiden SM-kisojen jälkeen ero Tampereen Pyrintöön kasvoi tavoittamattomaan 35,5 pisteeseen ennen elokuun viimeisenä viikonloppuna Oulussa ja Iissä järjestettyjä nuorten moniotteluja, jotka päättivät SM-kauden. HKV oli mukana pienellä joukkueella. Menestyjä oli 19-vuotiaiden sarjan Tiina Säily, joka sijoittui pronssille (5126). Erityisenä valopilkkuna Tiinan sarjassa oli oma ennätys 566 pituushypyssä. Vaikka Tampereen Pyrintö kavensikin HKV:n pistejohtoa, tuli 55. Kalevan maljan voitto kuitenkin reilulla 19,5 pisteen marginaalilla. 14-15 -vuotiaiden SM-kilpailut Elokuun toisena viikonloppuna kilpailivat HKV:n 14-15 -vuotiaat tulevaisuuden toivot Varkaudessa. Ja hyvällä menestyksellä. Tuloksena kahdeksan mestaruutta kolme hopeaa ja kolme pronssia. 14-vuotiaissa kaksi mestaruutta juoksi Nea Pronin, joka teki 200 metrin aitajuoksussa myös Suomen ennätyksen (28,04) ja voitti 300 metrin juoksun (oe 40,95). Kolmoismestaruuden saavutti Joni Heikkilä, joka voitti sekä pituuden (oe 631) että 100 metriä (11,96) ja yhdessä Niklas Bryggaren kanssa pituuden joukkuekilpailun. Julius Uutela sijoittui toiseksi 800 metrillä ajalla 2.04,84. Tyttöjen kuulantyönnön joukkuekilpailuissa Satu Päällysaho ja Juulia Grönlund sijoittuivat myös toiseksi. Vuotta vanhemmissa mestaruuden saavuttivat Joonatan Syrjänen 800 metrillä (oe 2.01,66) ja 300 metrillä Jimi Råman (36,29, alkuerissä oe 36,21). Lisäksi Jimi oli toinen 100 metrillä (oe 11,44) ja Joonatan kolmas 300 metrillä (oe 37,49). Ida Räty otti mestaruuden 2000 metrillä (6.50,70) ja samalla matkalla pojissa Tuomas Mäntyniemi oli kolmas (6.25,11). Poikien kiekonheiton joukkuekilpailuissa pronssille sijoittuivat Tuukka Heinonen ja Niko Avikainen. T14-sarjan 5-ottelussa Nea Pronin oli ylivoimainen mestari pistein 3055, mikä on sekä T14- että T15-sarjan Suomen ennätys. Sarjaan mahtui kolme omaa ennätystä, 80 m aidat 11,80, pituus 559 ja keihäs 34,62. Veteraanien kesän arvokisat * MM-kisat; Sacramento 6.-17.7. -70-v. 10-ottelu 1. Kyösti Poutiainen -70-v. korkeus 2. Kyösti Poutiainen * MM 20-ottelu; Lisse Hollanti 20.-21.8. -70-v. 1. Kyösti Poutiainen * Pohjoismaiset mestaruuskilpailut Lappeenranta 1.-3.7. -kisa-veikkojen henkilökohtaiset mitalit 12 kultaa, 11 hopeaa, 16 pronssia * SM-viestit Pori 4.6. - 9 kultaa, 5 hopeaa, 2 pronssia * SM-kilpailut Mikkeli 29.-31.7. - 15 kultaa, 15 hopeaa, 10 pronssia Roni Ollikainen, kuva: Paula Noronen Tulokset HKV:n nettisivulla Aikuisliikkujat/HKV arvokilpailuissa. 13 Kyösti on uusi maailmanmestari... sivat oman kiinnostuksensa mukaan alkaa harrastaa monipuolista yleisurheilua, ei välttämättä siinä kilpaillen, vaan erityisesti saada siitä hauska kuntoa ylläpitävä harrastus. Palaute on ollut paljon parempi kuin kuvittelimmekaan - kahdeksana vuotena yli 1000 osanottajaa, kertoo Kyösti tyytyväisenä. Kaikki yleisurheilivat - Synnyin Tuusniemellä 1941 ja urheiluinnostus puri jo 1948, kun kuuntelin radiosta selostuksia Lontoon olympiakisoista. Yleisurheiluopit tuli saatua naapurin poikain kanssa kotipihoilla ja ahoilla käydyissä kilpailuissa 9-12 -vuotiaana. 1950-luvun alussa maaseudulla harrastivat ”kaikki” tärkeimpänä urheilulajina pidettyä yleisurheilua. Urheilu jäi sivuosaan, kun kesäohjelmaani tulivat ensin maataloustyöt 14-vuotiaana ja sitten monet kesät kuluivat Outokumpu Oy:n malminetsintäosastolla. Toki välillä urheiltiinkin ja muistamani mukaan voitin keihäänheiton Sallassa ja Paltamossa pidetyissä urheilukilpailuissa. Lukion viimeisellä luokalla 17-vuotiaana voitin Pohjois-Karjalan oppikoulujen mestaruuden keihäänheitossa ja pääsin kakkossijalle seiväshypyssä. Uusi kipinä - Opintojen loppuvaiheessa liikuntaharrastus virisi uudelleen. Olin muutaman vuoden Suomen ensimmäisen eli Ville Aroniemen kuntokoulun oppilaana. Työelämään siirryttyäni innostuin vähitellen Vakuutusalan Urheiluseuran järjestämistä yleisurheilu-, hiihto- ja suunnistuskilpailuista. Parhaat työpaikkaurheilusaavutukseni olivat kaksi mestaruutta pohjoismaisissa vakuutuskisoissa kuulantyönnössä. Hiihtotreenaus ja kestävyysharjoittelu tulivat ohjelmaani 1980-luvun alussa. Finlandia-hiihtoon osallistuin 16 kertaa ja Suomi juoksee -tapahtumaan viisi kertaa, ja tulipa juostua neljä maratoniakin. Mukaan veteraaniurheiluun - Kestävyysharjoitukset olivat kuitenkin jo jäämässä vähemmälle, kun kesällä 1997 ensin Olavi Niemi rekrytoi minut Pomppu-Ukkoihin ja myöhemmin tuona kesänä Eltsussa tapaamani Jutilan Pekka kertoi heitto-5-ottelun SM-kisasta ja näytti vielä miten painoa heitetään - tuon SM-kisan myötä se oli sitten menoa… - Vaikea sanoa, mikä on parasta veteraaniurheilussa ja aikuisliikunnassa, sillä hyviä puolia on niin paljon. Työvuosina urheilu oli tehokas keino irrottautua työpaineista. Urheilusuoritus vaatii täydellistä keskittymistä, ja siitä syystä se antoi paremman levon kuin pelkkä joutenolo. Nyt eläkevuosina urheilu on antanut sosiaalisen ympäristön, puhekaverit. - Jos ihmisellä on kilpailuviettiä, on urheilu hyvä vaihtoehto. Koen kilpailun useinkin enemmän kilpailuksi itseni kuin kilpakumppanien kanssa. Urheilussa itsensä voittamisen ja joskus myös itsensä kokoamisen kokemus voi antaa tyydytyksen tunteen. Kesäkuun neljäntenä 70-vuotiaiden sarjaan siirtynyt Kyösti Poutiainen juhli heinäkuussa syntymäpäiviään Sacramentossa Kaliforniassa saavuttamalla veteraanien maailmanmestaruuden. Sopiva paikka - ja laji, amerikkalaisten yleisurheilussa eniten arvostama 10-ottelu. Toki Eltsu on Kyöstille se oma paikka. Jo syntymäpäivänään kesäkuun alussa Eltsussa järjestetyissä Kyöstin kisoissa oli aistittavissa tuleva menestys. Kyösti on näyttänyt urheilumenestyksellään MM- ja EM-tasolla, SM-kisoista puhumattakaan, erinomaista esimerkkiä kaikille veteraaniurheilijoille. Näyttävän urheilu-uransa ohella Kyösti on ottanut myös todella paljon vastuuta HKV:ssa, aikuisliikuntajaoston puheenjohtajana, johtokunnan jäsenenä, aikuisten yleisurheilukoulun vetäjänä ja lukuisten kilpailujen järjestäjänä. Ei niin pientä eikä niin suurta tehtävää, mitä Kyösti ei varmasti ja luotettavasti hoitaisi. Arvostus noussut - Veteraaniyleisurheilun arvostus on mielestäni varsin korkealla ja osanottajamäärien sekä tulostason perusteella koko ajan nousussa. Aiheesta näkyy riittävän nettikeskusteluakin. Monet keskustelijat hakevat veteraaniurheilulle arvostusta samoilla kriteereillä, joilla huippu-urheilua arvostetaan. Veteraaniurheilu antaa harrastajalleen tavoitteita kaikilla tulostasoilla, mutta se antaa myös terveyttä, ja opettaa tuntemaan harjoittelun ja ruumiinkunnon hoitamisen merkityksen. Myös huippuyleisurheilun asema vahvistuu, kun laji on laajempien piirien yhteinen asia. HKV:hen vuonna 2003 - HKV:n jäseneksi liityin vuonna 2003, koska halusin jäseneksi maineikkaaseen seuraan ja olin hyvin tyytyväinen, kun pääsin heti tuoreeltaan toimitsijaksi Kalevan kisoihin Olympiastadionille. Vuonna 2004 ideoidun ja startanneen Aikuisten yleisurheilukoulun vastuuvetäjänä Kyösti on toiminut alusta alkaen. - Halusimme tarjota palvelun, jossa jo aikuisikään ehtineet voi- Haastattelu: Erkki Hirvonen 14 - keasti kontakteja muiden maiden urheilijoihin. Pääkaupunkien välinen kilpailutoiminta voi hyvin ja pidän tärkeänä, että Helsinki jatkaa panostustaan tähän toimintaan. Yleisurheilu oma laji Pääkaupungit kohtasivat - Hienosti järjestetyt ja erittäin hyvähenkiset kilpailut, niin kuin koko matka.Näin sanovat kuin yhdestä suusta Taina Mastomäki, Nea Pronin ja Dani Vakkilainen. Pohjoismaiden pääkaupunkien seiskaluokkalaiset ovat kilpailleet yli 60 vuotta yleisurheilussa, jalkapallossa ja koripallossa. Tänä vuonna koripallo korvattiin käsipallolla helsinkiläisten oltua koripallossa liian ylivoimaisia. Kisaveikkojen yleisurheilujoukkue Toukokuun kisamatka suuntautui Reykjavikiin 41 urheilijan ja kuuden aikuisen voimin. Tyttöjen käsipallojoukkueessa oli kymmenen ja poikien jalkapallojoukkueessa 15 pelaajaa. Yleisurheilujoukkueen kahdeksasta tytöstä ja kahdeksasta pojasta oli 13 HKV:stä. Aiemmin Taina Mastomäen oppilaanakin ollut Nea Pronin oli menestyksekkäin yleisurheilija saavuttamalla kilpailujen viidessä lajissa neljä voittoa ja yhden kolmostilan ollen siten ratkaisevassa roolissa Helsingin tyttöjen joukkueen voitossa. Pojat sijoittuivat kolmanneksi Oslon ja Tukholman jälkeen. - Todella hienot muistot jäivät matkalta. Kilpailut olivat hyvät ja jännittävät, mutta kilpailemista tärkeämmäksi koin muun toiminnan ja tutustumisen muiden maiden edustajiin ja hauskan yhdessäolon, kertoo Nea onnistuneesta matkasta. Samaa mieltä on poikien kilpailuun osallistunut Dani Vakkilainen, joka muiden tapaan pahoitteli juuri matkaa ennen tapahtuneen tulivuorenpurkauksen nostattaman tuhkapilven aiheuttamaa perilläoloajan lyhentymistä. - Odotetut geysirit jäivät nyt näkemättä, mutta muuten loistava matka, erityisesti mieleeni jäi Laugardalslaugin maauimala, joka oli lähellä majapaikkaamme. Siellä oli myös kil- pailujen päättäjäisdisko, muistelee Dani lämmöllä, muutenkin kuin kuumimman 44-asteisen altaan vedestä johtuen. Dani oli mukana ensimmäistä ja Nea jo kolmatta kertaa. - Aiemmin olen ollut Tukholmassa ja Helsingissä järjestetyissä kisoissa. Tämä oli vaiherikkain ja eksoottisin matka. Osanottajien hyvä henki ja fiilis näkyi myös kilpailuissa, sillä urheilukentällä kannustettiin kaikkia kansallisuudesta riippumatta, hehkuttaa Nea. - Kilpailujen henki oli minunkin mielestäni hyvä eli ei ollut mitään huutelua tai rasismia paitsi Helsingin ja Tukholman fudisjoukkueilla taisi olla jotain... Kisat olivat hyvin järjestetyt, ja jään jo odottamaan innolla ensi vuoden karsintoja ja kilpailuja, jotka järjestetään Oslossa, suunnittelee Dani. Urheilijoistaan ylpeä vetäjä Matkalla toimi tuttuun tapaan toisena yleisurheiluvalmentajana Taina Mastomäki, jonka mukanaolo juontaa juurensa jo yli 10 vuoden takaa. - Joukkueen yleisenä valintakriteerinä on, että osanottajat ovat seiskaluokkalaisia, vaikka alemmillakin luokilla olevia valitaan mukaan, jos he ovat riittävän hyviä. Yleisurheilussa joukkue valitaan alkukeväällä järjestettävien karsintakisojen perusteella. Kaikkien kisoihin osallistuvien koululaisten pitää asua ja käydä koulua Helsingissä. - Olen näiden koulukisamatkojen vetäjänä kokenut paljon ylpeyden ja onnellisuuden tunteita nuorten puolesta, sillä suomalaiset nuoret urheilijat käyttäytyvät todella hyvin, osaavat kieliä, ovat sosiaalisia ja hakevat roh- 15 - Yleisurheilu on ollut myös oma lajini. Harrastin lähinnä pika-aitoja ensin Noormarkun Nopsassa ja myöhemmin Kyröskosken Ponnessa. Kilpailemisen lopetin jo 16-vuotiaana, mutta kipinä urheiluun jäi. Matti Yrjölä kannusti minua valmennuksen pariin. Opiskellessani luokanopettajaksi Hämeenlinnassa, minulla oli opinnoissani erityispainotus liikunnalla. Musiikki on myös ollut tärkeässä osassa opettajan työtäni. - Ensimmäinen työpaikkani oli Helsingissä 1990-luvun alussa Vartiokylän ala-asteella ja viimeiset 10 vuotta olen toiminut Haagan peruskoulun liikuntapainotteisella ala-asteella. Mukavana lisämausteena työssäni on jo parinkymmenen vuoden ajan ollut ala-asteiden oppilasurheilutoiminta Helsingissä: järjestämme muutaman kollegani kanssa kilpailuja alaasteiden oppilaille niin yksilö- kuin joukkuelajeissakin. - Olin pitkään Helsingin Seudun Yleisurheilun, HELSYn, nuorisokouluttajana. Toimenkuvaani kuului piirileiritysten järjestäminen ikäkausiurheilijoille, Nuori Suomi koulutukset ja opettajien lajikoulutusillat. Omakohtaiseen liikuntaani kuuluvat lenkit, kuntosali, zumba, ja vähän golfia. Haastattelut: Erkki Hirvonen Kuvat: HKV:n arkisto Oman taloutensa isäntä tietää mistä vakuutukset kannattaa ottaa. OP-bonuksia kertyy nimittäin ihan tavallisesta pankkiasioinnista ja nyt myös Pohjolan vakuutuksista. Tule juttelemaan tai klikkaa op.fi Yhdessä hyvä tulee. 16
© Copyright 2024