Vaahteralehti 4/2012 - Helsingin Kisa
4/2012 Vaahteralehti 100 vuotta HELSINGIN KISA-VEIKKOJEN TIEDOTUS- JA JÄSENJULKAISU PERUSTETTU 1912 LEHT I a r e t h Vaa TI 2 3/2SIN0GIN1KISA-VEIKKOJEN TU RUSTET ISU PE JULKA JÄSEN S- JA EDOTU 1912 HEL LEHTI era V0a0avhuottta 1 ! malja levan 56. Ka 14-15 ja ss. 4-5 Säily Tiina telija is a it k I ss. 6-8 aksi äntav ta eläm n u k ii L alava Heli H s. 10 LEHTI Vaahtera LEHTI Vaahtera 100 vuotta 1912-2012 Joulukuussa sanailtiin siitä, kenen toimesta urheiluseuroille suuntautuvia valtion määrärahoja tulisi jakaa. Valo ry:ksi järjestäytynyt uusi liikunnan ja urheilun kattojärjestö (perustajina SLU, Nuori Suomi ja Suomen Kuntoliikuntaliitto) haluaa keskittää jaon itselleen, mutta opetus- ja kulttuuriministeriö (okm) on eri linjoilla. Hyvä näin, sillä osa rahasta uppoaisi keskusjärjestön pohjattomaan kaivoon. Okm:ltä toivon ryhtiä ja määrärahapolitiikkaa, joka pakottaa Valon keventämään liian laajaksi paisutettua organisaatiotaan. Tämä lehti on Suomen vanhimman urheiluseuralehden, HKV:n Vaahteralehden 100-vuotisnumero. Ensimmäinen painettu lehti ilmestyi 21.12.1912. Kisaveikkojen on syytä olla ylpeitä, sillä harvalla seuralla on oma lehti. Kehitämme viestintäämme yhdistämällä nettisivut ja printin yhä toimivammaksi kokonaisuudeksi. Siihen tarvitaan jäsenistön aktiivista panosta. Yleisurheilun nousu lähtee seuroista Suomen Urheiluliiton (SUL) marraskuun liittovaltuuston kokous oli paljon vartijana. Päätösten jälkeen päällimmäiseksi nousi huoli lajin tulevaisuudesta. Liiton puheenjohtajaksi valittu Vesa Harmaakorpi on OK ja ymmärtää yleisurheilua, mutta SUL:n puheenjohtajana hän on aivan väärässä paikassa. Yleisurheilumme olisi tarvinnut nyt puheenjohtajan, joka palaa joka solullaan lajille, ja joka pystyy innostamaan ja sytyttämään urheilijat, valmentajat ja muut seuratoimijat uskomaan työhönsä. Kiitos päättyvästä menestyksen vuodesta - hyvää joulua ja entistäkin tuloksekkaampaa vuotta 2013 kaikille, ja erityisesti uusille kisaveikoille. Jatketaan yhdessä upeaa toimintaa yleisurheilun hyväksi. Erkki Hirvonen päätoimittaja HKV:n johtokunta 2013 Puheenjohtaja Maarit Ovaska, [email protected], puh. 050 570 4310 Varapuheenjohtaja Jussi Valle, [email protected], puh. 040 7153 046 Jaana Eklund, [email protected], puh. 040 5171 384 Erkki Hirvonen, [email protected], puh. 050 550 6172 Hannele Karvonen, [email protected], puh. 040 8663 899 Mika Myllyneva, [email protected], puh. 040 5460 186 Pekka Mäkelä, [email protected], puh. 050 5335 140 Aki Nummela, [email protected], puh. 044 2050 310 Tuomas Näsi, [email protected], puh. 040 5667 454 Kyösti Poutiainen, [email protected], puh. 050 66588 Timo Vakkilainen, [email protected], puh. 045 1218 699 Oma lukunsa on liittovaltuusto, joka on toiminut kumileimasimena ja hyväksynyt SUL:n budjetit ja tilinpäätökset sekä menneen kesän EM-kisaseikkailun. Hyväksynyt sen, että liiton runsaan kuuden miljoonan budjetista menee vain 15-20 % varsinaiseen urheilu- ja valmennustoimintaan. Viimeisin seuratoimintaa halveksiva päätös oli taloudellisten kannustimien poistaminen seuraluokittelusta. Tosin harvan liittovaltuutetun seuraa päätös edes koski. Kateus menestyviä seuroja kohtaan on käsittämätön. Sääntöremontti on SUL:ssa tarpeen, ja jos liittovaltuustoa katsotaan tarvittavan, on sen jäsenyys taattava seuraluokittelun 10 parhaalle seuralle. Ainakin HELSY:ssä HKV on joutunut muiden seurojen mielivallan kohteeksi. HKV:n urheilullinen osuus on Kalevan malja -pisteissä laskettuna lähes puolet, mutta seuramme edustaja ei mahdu piiristä valittavan kolmen valtuutetun joukkoon. Toimihenkilöt Toiminnanjohtaja Reijo Siitonen, [email protected], puh. 040 5066 482 Nuorisopäällikkö Matti Laatikainen, [email protected], puh. 040 7027 371 Nuorisopäällikkö (alle 15-v.) Markus Rahnu, [email protected], puh. 041 4423 108 Seuratoiminnan tasollekin vaikuttavat myös muut viime aikojen tapahtumat. Huippu-urheilun muutosryhmä esitti loppuraporttinsa 5.12. Kaksi vuotta ja 2,5 miljoonaa euroa käytettiin sen tuottamiseen. Olipa muutosryhmältä hieno oivallus löytää ja nostaa urheilija keskeiseksi tuloksentekijäksi. Seuratasolla on aina tiedetty, että kilpaurheilussa urheilijavalmentaja -parivaljakko on kaiken ydin. Helsingin Kisa-Veikot ry. ja Vaahteralehti • Osoite: Olympiastadion, 00250 HELSINKI Puhelin: (09) 492 355, Sähköposti: toimisto@ helsinginkisaveikot.fi • www.helsinginkisaveikot.fi • Päätoimittaja: Erkki Hirvonen, p. 050-550 6172, [email protected] Ulkoasu: Kustannusosakeyhtiö Kureeri , Mika Myllyneva • Ilmoitukset: [email protected] • Paino: Printservice Oy, Helsinki Vaahteralehti ilmestyy neljä kertaa vuodessa • HKV:n Vaahteralehdellä vaiherikas historia toimintakertomuksia, sillä kai niitä edelleen tehdään. Olennainen ja mielenkiintoisin osa niistä jäisi lehden sivuilla elämään todisteena siitä, mitä seurassa kunakin vuonna on puuhailtu ja miten toimittu. Se olisi myös mielenkiintoista luettavaa niille, jotka eivät päivittäin seuraa seuramme edesottamuksia. Nykypäivän tapahtumien lisäksi voisi olla ”muisteloja”, vaikkapa HKV:n 100-vuotishistorian pohjalta. Seppo Martiskaisen kirjoittamaa loistavaa HKV:n satavuotishistoriaa Voittoon kuin luotu tulisi edelleen pitää esillä ja esimerkiksi lainata niille nykyjäsenille, jotka eivät sitä voi ostaa. Kisa-Veikko -lehdestä pursuava HKV:n yhteishenki on historiakirjassa johdonmukaisesti ja mukaansa tempaavasti esitetty. 100-vuotisjuhlien yhteydessä. Heitäkin Vaahteralehti voisi innostaa ja piristää, ehkäpä joku päättäisi tulla mukaan seuran toimintaan tai muuten tukemaan. Vaahteralehti on osa seuran menestystarinaa, jonka kruunasi jälleen Kalevan malja -voitto. Lämpimät Onnentoivotukset HKV:n 100-vuotiaalle jäsenlehdelle! 1980-luku: päätoimittaja Seppo Juha Pietikäinen vv. 1986-92 1970-luku: päätoimittaja Seppo Kuusiola vv. 1973-75 H.K.-V., HKV, Helsingin Urheilulehti, Vaahteranlehti, Kisa-Veikko, HKV:n Vaahteralehti - Suomen vanhimmalla urheiluseuralehdellä on ollut monta nimeä. Vuodesta 1981 lähtien on matkaa taitettu nykynimellä. Ensimmäinen Helsingin Kisa-Veikkojen painettu seuralehti ”H.K.-V.” näki päivänvalon 21.12.1912. Voimme ylpeinä juhlia lehden 100-vuotista olemassaoloa. HKV:lla ja Vaahteralehdellä on kunniakkaat perinteet, ja molemmilla on edessään myös erinomainen tulevaisuus, mihin jokainen seuran jäsen voi aktiivisella panoksellaan vaikuttaa. Kyselimme viideltä eri vuosikymmenillä vaikuttaneelta lehden päätoimittajalta näkemyksiä seuralehden merkityksestä omana aikanaan, tänä päivänä ja tulevaisuudessa. 1960-luku: päätoimittaja Lauri Tarasti vv. 1964-66 HKV:n jäsenlehti ”Vaahteranlehti” oli sammunut taloudellisiin vaikeuksiin vuonna 1931, jonka jälkeen kesti 28 vuotta lehden uudelleen syntymiseen vuonna 1959, nyt nimellä Kisa-Veikko. Ensimmäinen numero ilmestyi 29.6.1959 juuri ensimmäisten HKV: n järjestämien Maailmankisojen aattona. Jostain syystä minut oli valittu lehden toimituskuntaan, vaikka olin liittynyt HKV:hen vasta edellisenä vuonna ja olin 18-vuotias. Luultavasti Jaska Taipaleella oli asiaan vaikutuksensa. Olin lehden toimituskunnassa 8 vuotta, joista päätoimittajana vuodet 1964-66. Kisa-Veikon taloudelliset resurssit olivat tosi heikot. Valokuvia oli vähän, koska ne maksoivat senaikaisella tekniikalla paljon. Vuosina 1959-61 hoidimme postituksen omin voimin. Silloinen lehden päätoimittaja Heikki Norri, joka oli myös Maitotalous-lehden päätoimittaja, kutsui minut toimistoonsa so. Meijeriväen liiton toimistoon. Kirjoituskoneella kirjoitetut osoitteet leikkasimme aluksi osoitelapuiksi, sen jälkeen kaadoimme liimapurkin lautaselle ja sitten osoitelappu kerrallaan sipaisimme lautaselta liimaa lapun kääntöpuolelle ja iskimme lapun kuhunkin lähes tuhanteen lehteen. Olimme molemmat operaation päättyessä liiman vallassa. Kisa-Veikko ilmestyi päätoimittajakautenani 12-20-sivuisena. Tavallisesti kirjoitin itse lehteen yhden jutun jostain seuraamme koskettavasta aiheesta. Vakituisena avustajana oli nimimerkki Uppercut eli Yrjö Halme, seuramme grand old man ja Helsingin Sanomien vakiopakinoitsija. Vuositilastot ja muut tulokset olivat keskeistä aineistoa. Taitoin lehden itse, kun ei muutakaan vaihtoehtoa ollut. Lehti oli vaatimaton, mutta HKV:n oma lehti. Olen tuosta vuoden 1959 ensimmäisestä numerosta asti kerännyt kaikki sen jälkeen ilmestyneet HKV:n lehdet. Ne ovat todellinen HKV-muistojen aarreaitta. Urheiluseuran painettu lehti on jäsenistöä seuraan kiinnittävä julkaisu. Vuodet kultaavat kuvia ja kaverien tuloksia sekä seuran menestystä. Näin on ollut ennen vanhaan ja näin on nyt. Nykytekniikalla lehti on värikästä luettavaa ja katseltavaa. Se on HKV:n kuvastin kunakin aikana ja osa HKV:n sosiaalista mediaa. Nykyinen Vaahteralehti on hyvin toimitettu. Kaipaisin omalta ajaltani tuttuja HKV:n Toimin HKV:n tiedotusjaoston vetäjänä 197375 ja vastasin samalla silloisen Kisa-Veikko -jäsenlehden toimittamisesta. Lehti oli jäänyt ilmestymättä 1972, kun sopivaa henkilöä ei tehtävään löytynyt. Tämä oli tietysti seuratoiminnan ja tiedottamisen kannalta lähes katastrofi, varsinkin kun kyseessä oli yleisurheilun suurseura. Erityisen merkittäviä tapahtumia olivat vuosien 1973 ja 1975 Maailmankisat, joihin osallistui urheilijoita ympäri maailmaa. Katsojamäärätkin olivat huomattavat, vuonna 1973 peräti 47 000. Kisa-Veikko toimi myös Maailmankisojen käsiohjelmana, jossa samalla välitettiin yleisölle tietoa seurasta ja sen toiminnasta. Toimin sekä näiden että muiden kansainvälisten kisojen lehdistö- ja tiedotusvastaavana. Kisa-Veikon numeroissa oli myös Maailmankisojen tuloksia ja kuvamateriaalia, osallistuihan seuran omiakin urheilijoita niihin. Kun noina vuosina Kalevan malja päätyi muille seuroille, niin lehden merkitys hengennostajana oli erityisen huomattava. Jäsenlehti on välttämätön tietokanava seuratoiminnalle, eri intressitahoille ja myös medialle. Lehti toimii seuran historian tallentajana ja lähdeaineistona sekä tutkijoille että henkilökohtaisten urheilumuistojen kokoajille. Talvikausi on monille urheilijoille raskas, muistan sen hyvin myös omasta kokemuksesta. Kun Vaahteralehti kolahtaa postiluukusta, se säväyttää, ja uskon, että moni jaksaa taas talven pimeyden keskellä lähteä iloisena harjoituksiin. Tuskin tietotekniikan vallankumouskaan tulee lehteä korvaamaan, panostus siihen kannattaa. Talouden realiteetit rajoittavat tietysti seuralehden toimintaa, mutta sitä tehostamaan kannattaisi kuitenkin harkita seuraavaa: ehkä kerran pari vuodessa ilmestyvä ”kuukausiliite”, jossa olisi entisten aktiivien kokemuksia ja mietteitä sekä laajemmin erityisesti nuorten tuloksia. Moni saisi varmaan näistä vinkkejä ja uskoa tulevaisuuteen. Samoin voitaisiin yhteydenpitoa ”nukkuviin jäseniin” tehostaa, mikä onnistuikin ilmeisen hyvin seuran Muistiin jäävimpiä tapahtumia olivat totta kai kaikki lukuisat HKV:n järjestämät kansainväliset kilpailut (mm. GP-kisat, Fredan 3 tonnia, ym.), joista tein aina jutun kuvien kera lehteen. Lisäksi monet HKV:n järjestämät nuorten kisat Eltsussa olivat mieluisia tapahtumia. Toimin samalla myös toimitsija-/tuomaritehtävissä muun muassa Ruotsi-otteluissa, joista pystyi näköalapaikalta tekemään jutut lehteen. Yksittäisinä juttuina tulee mieleeni monia haastatteluja. Pitkän linjan urheilutoimittaja Harri Eljangon haastattelu HKV:n 80-vuotisjuhlanumeroon (1/1989) hänen kotonaan oli mieleenpainuva. Harri Eljanko oli ensimmäinen Ylen radioselostaja olympiakisoissa vuonna 1936 Garmisch-Partenkirchenin talviolympiakisoissa. Kesäkisat olivat sitten samana vuonna Berliinissä ja niistä kisoista muistetaan Martti Jukolan legendaariset selostukset. Eljangolla oli monenlaista kerrottavaa myös Urho Kekkosen SUL: n puheenjohtajakaudelta. Eljankohan on myös ollut Vaahteralehden edeltäjän päätoimittajana. Toinen mieleen jäänyt tapahtuma oli käynti Ylessä toimittaja Raimo Häyrisen vieraana, josta tein myös jutun (2/1991). Oli kova työ seurata Häyrisen toimintaa suorissa lähetyksissä. Nopeaa puhetta tuli niin paljon, ettei puoliakaan mahtunut omalle mukana olleelle nauhurille saatikka omiin muistiinpanoihin. Häyrinen kertoi vauhdikkaaseen tapaansa muun muassa ensimmäisestä omasta suorasta radioselostuksestaan, jonka hän teki yksin. Kysymys oli Muhammad Alin ja Sonny Listonin nyrkkeilyn raskaansarjan MM-ottelusta. Seuralehti on tietysti yhdysside seuran jäseniin, mutta myös samalla seuran käyntikortti yhteistyökumppaneille ja kaikille muille urheilun parissa toimiville tahoille. Urheilutoiminta yleensä ja HKV:n kaltainen suurseura ovat osa vankkaa suomalaista vapaaehtois- ja harrastustoimintaa. Tällä toiminnalla on myös yhteiskunnallinen funktio. Urheilupuolen edustajilla on oltava yhteydet päätöksentekijöihin. Siinä voi myös seuralehtikin olla osaltaan mukana. Haastattelin päätoimittajaaikanani senhetkistä ylintä Suomen valtiollista johtoa ja myös Helsingin kaupungin ylintä johtoa. Sitä ei ollut tapahtunut lehden historiassa aiemmin eikä näköjään päätoimittajakauteni jälkeenkään. Sähköisen median valtavan kehittymisen myötä ovat muuttuneet perusteellisesti mahdollisuudet urheiluseuratoiminnan tiedottamiseen netin kautta. Tiedottamisen on oltava reaaliajassa ja siihen netti tarjoaa erinomaiset mahdollisuudet. Jatkossa sähköinen seuralehti ja HKV:n omat nettisivut tarjoavat moninaiset mahdollisuudet kehittää seuran tiedotustoimintaa. Ja niin on HKV:ssä jo tapahtunutkin. Mutta painettu paperinen seuralehti puolustaa edelleen paikkaansa täydentämään nettilehteä. Vanhat HKV:n seuralehdet ovat mainioita tietolähteitä kertomaan omasta ajastaan. Kuinka kunnianhimoiset ja professionaaliset tavoitteet kukin päätoimittaja asettaa kuvata sen hetkistä aikakautta, on sitten asia erikseen. Oma lehtimiesharrastukseni ei ole jäänyt Vaahteralehden toimittamiseen, vaan kirjoittelen tällä hetkellä urheilusta muun muassa oman blogin muodossa Uudessa Suomessa. 1990-luku: päätoimittaja Heikki Peutere vv. 1993-96 Päätoimittajakauteni yksi mieliin painuvimpia muistoja on, kun Vaahteralehti julkaisi vuonna 1995 urheiluskoopin. Siinä haastateltiin Jaakko Tuomista, maamme kaikkien aikojen ehkä parasta 400 metrin aituria, joka kävi aamulenkillä presidentti Bill Clintonin kanssa. Juttua lainattiin laajasti suomalaisessa mediassa muun muassa Helsingin Sanomissa. Vuosittain järjestetyt Yleisurheilun Maailmankisat Helsingin Olympiastadionilla olivat toinen pysyvästi muistilokeroon tallentunut tapahtuma. Olympiastadionilla kävi juoksemassa, hyppäämässä ja heittämässä tukku maailmantähtiä. Erityisesti mieleeni on jäänyt kesä 1996, jolloin Suomen suuri ystävä namibialainen Frank Fredericks kukisti kanadalaisen lihaskimpun Donovan Baileyn satasella ajalla 9,87, mikä kestää vertailun vielä tänäkin päivänä. Mukana olivat myös Merlene Ottey ja brittiläinen vieterijalka, kolmiloikan MEmies Jonathan Edwards, joka poikkesi myös Eltsussa avaamassa HKV:n urheilukoulun lasten Olympialaiset. HKV:n toiminta oli toki paljon muutakin kuin Grand Prix -kisojen järjestämistä. Vaahteralehti oli olennainen osa seuran yhteishengen luomista ja tärkeä informaatioväline aikana, jolloin internet otti vasta ensi Seppo Kuusiola, vas. 4 x 400 m Suomen mestarina 1964. Muut oik. P.Juutilainen, H.Ehoniemi ja J.Takala. askeleitaan tiedonvälityksen valtamediana. Nykyisin tietoa haetaan joustavasti ja nopeasti netistä, mutta se ei ole syrjäyttänyt painettua lehteä. HKV:llakin on erinomaiset nettisivut. Pikemminkin voisi sanoa, että netti ja paperilehti täydentävät toinen toistaan. Verkko edellyttää lyhyttä ja nasevaa tekstiä. Painetussa lehdessä voidaan sen sijaan taustoittaa asioita enemmän, kuten esimerkiksi henkilöhaastatteluissa. Minusta oli tärkeää erityisesti lasten ja nuorten ”junnujen” esilletuominen. Lehdessä julkaistiinkin runsaasti kuvia ja haastatteluja nuorista ja seurattiin heidän kehitystään ikävuosien karttuessa. Tätä kautta nuoret saatiin myös aktiivisesti kirjoittamaan omia näkemyksiään. Näin syntyivät mm. ”junnupääkkärit” ja myöhemmin leikkimielinen juorupalsta - ”huhuputki”. HKV:ssa junnuille oli erinomaisia esikuvia, jotka innostivat hyviin suorituksiin. Kukapa meistä ei muistaisi Ringa Ropoa, Vesa-Pekka Pihlavistoa, Mikko Vallea, Lotta Bryggarea - vain muutamia mainitakseni. Vaahteralehti pyrki omalta osaltaan myös edistämään yleisurheilun harrastusmahdollisuuksien parantamista ajamalla voimakkaasti sisähallin rakentamista. Huonoja harjoitteluoloja esiteltiin kaupungin päättäjille. Muun muassa apulaiskaupunginjohtaja Antti Viinikka vieraili HKV:n harjoituksissa ja totesi sisähallin tarpeen. Sellainen oli jo 1990-luvulla löytyäkin Herttoniemen Öljynpuristamon lopettaessa toimintansa, mutta hanke kaatui tuolloin mihinkäpä muuhun kuin kaupungin rahanpuutteeseen. HKV:lla on takanaan loistava menneisyys ja edessä mahtava tulevaisuus. Vaahteralehti säilyttää asemansa paitsi seuran sisäisen tiedon välittäjänä myös yleisurheilun vahvana puolestapuhujana. Vaahteralehti on ja pysyy - vain tekijät vaihtuvat. Haastattelut: Erkki Hirvonen Haastattelu: Erkki Hirvonen Kuva: Mika Aaltosen arkisto Urheiluseura nousee arvonmuodostuksen keskiöön - Yksilönvapautta on pidetty Suomessa ja länsimaissa pitkään tavoittelemisen arvoisena asiana. Samalla kun sen määrä on lisääntynyt, perinteisten auktoriteettien, kuten valtion ja kirkon, merkitys arvojen muodostumisessa on vähentynyt. Näin sanoo tulevaisuustutkija, Aalto-yliopiston dosentti Mika Aaltonen. Urheilussa hänet muistetaan parhaiten kuuluisasta keskikentän maalistaan TPS:n paidassa Milanon San Sirolla Interiä vastaan syksyllä 1987 UEFA-Cupissa. - Ihmiset tekevät ja joutuvat tekemään ratkaisuja yhä enemmän omilla ehdoillaan. Välillä tuntuu, että kellumme tyhjän päällä, koska kukaan ei ole ottanut vastuuta hyvästä ja pahasta. Aaltonen peräänkuuluttaa kodin, koulun ja urheiluseurojen merkitystä 2000-luvun foorumeina, joissa arvoista pitäisi keskustella. Yksilön vapaus ja vastuu - Viime vuosisata elettiin vielä yhteiskunnan tarpeiden mukaan, arvot määriteltiin ylhäältä, pääasiassa valtion ja kirkon suunnalta. Nyt tämä yhteinen arvopohja on murtunut. Yksilöillä on enemmän valtaa ja vastuuta määritellä suhteensa muihin ihmisiin, eläimiin ja ympäristöön. Useimmat ihmiset tulevat toimeen tämän lisääntyneen vastuunsa kanssa, mutta osa ei. Aaltonen ottaa käsiteltäväkseen seuraavan aiheen ja puhuu isosta kuvasta yhteiskunnasta ja kuvaa viimeisen 140 vuoden aikana tapahtunutta kehitystä länsimaissa. - Julkisen sektorin osuus bruttokansantuotteesta on noussut noin 10 %:n tasosta lähemmäs 50 %. Ongelmalliseksi tämän kehityksen tekee se, että länsimaiden budjetit ovat lähes poikkeuksetta alijäämäisiä. Se tarkoittaa, että olemassa oleva malli, jossa huolenpito on perustunut akselille valtio kansalaiset ei ole taloudellisesti kestävä. - Koska emme voi enää luottaa siihen, että kunhan maksamme veromme, niin asioistamme huolehditaan, tarvitsemme sellaisia tapoja organisoitua, jotka perustuvat kansalaisen ja kansalaisen väliselle toiminnalle. Urheiluseuran kokoava voima - Urheiluseuran merkitys ja painoarvo on yhä tärkeämpi ohjaavana ja suuntaa-antavana tekijänä. Urheiluseura on näkyvä yhteisö, joka kokoaa paljon ihmisiä mukaan. Urheiluseuran merkitys sosiaalisena instituutiona on kasvamassa - seura pystyy rakentamaan yhteisöllisyyttä paikallisella tasolla, lähellä ihmisiä. - Organisaation arvot näkyvät niissä tavoitteissa, joita se tavoittelee ja niissä keinoissa, joita se tavoitteiden saavuttamiseksi käyttää. ”Urheiluseuran merkitys ja painoarvo on yhä tärkeämpi ohjaavana ja suuntaa-antavana tekijänä.” ratoiminnan ydintä ja täysin OK. Sen lisäksi on mietittävä millä tavoin matkaa tehdään, toisia kunnioittaen ja arvokkaalla tavalla. Tähän liittyy vuorovaikutus arvon ja merkityksen rakentamisessa. Toinen ei ole toista arvokkaampi toimija. Luotan siihen, että ihmiset pystyvät sisimmässään arvioimaan, miten jokin asia pitää tehdä. Haasteena on miten urheiluseurassa pystytään toteuttamaan arvomaailman matkanteko tasaveroisena varsinaisen urheilutoiminnan rinnalla sekä integroimaan ne keskenään. find fast Kansantaloudellista säästöä liikunnasta - Minulle urheilulla ja liikunnalla on ollut aina suuri merkitys. Tavoitteenani on joka päivä tehdä jotain mikä auttaa henkisessä ja fyysisessä kasvussani. Nykyisin pitää katsoa enemmän fyysisen kunnon perään, henkinen puoli hoituu helpommin, nuorempana fyysinen urheillessa automaattisesti ja silloin piti kiinnittää enemmän huomiota henkiseen kasvuun. Hyvän kunnon hankkiminen nuorena ja sen säilyttäminen tuo merkittävää kansantaloudellista säästöä. Uutta ja vanhaa Peruslähtökohtana tämän päivän urheiluseuran toiminnan motivoinnissa vs. urheiluseuran perustamisajankohdan ajattelu - mitä voidaan hyödyntää vanhasta, ja mitä uutta tarvitaan. Miten voimme ennakoida ja uudistua, jotta pärjäämme muuttuvassa maailmassa. Urheiluseuran urheilullisten tavoitteiden määrittely on seu- © 2013 adidas AG. adidas, the 3-Bars logo and the 3-Stripes mark are registered trademarks of the adidas Group. adidas.com/running Kuten niin monena vuotena aikaisemmin, Suomi on edelleen yleisurheilun eurooppalaisella ja kansainvälisellä huipulla ainoastaan miesten keihäänheiton ansiosta. Muista lajeista ainoastaan pituushyppääjät näyttivät kuuluvansa eurooppalaiseen huippukaartiin. Ruotsiottelun voiton perusteella kehuttu naisyleisurheilu on sen sijaan kaukana sekä Euroopan että vielä enemmän maailman huipulta. Ari Mannion ja Antti Ruuskasen pronssimitalit pitivät Suomen vielä mitalikannassa. Isolle osalle kisoihin selvinneistä suomalaisurheilijoista päätavoite oli tänäkin vuonna kisarajan saavuttaminen ja kisoihin osallistuminen. Totuuden nimessä on todettava, ettei kukaan EM- tai olympiakisoihin selvinneistä suomalaisista kilpaile tahallaan luontaisesta tyhmyydestä johtuen huonosti, vaikka eräiden kohdalla sellaisiakin kommentteja tänä kesänä kuului. Huippuurheilun maailma on karun kova ja tuulinen paikka, jossa pelkät hyvät aikomukset eivät paljon paina. Se on sitä nyt enemmän kuin koskaan ennen. HKV:n 100-vuotishistorian kirjoittanut ja seuran puheenjohtajana vv. 1986-90 toiminut Seppo Martiskainen HKV:n 80-vuotisjuhlavuonna 1989 Kalevan malja -juhlassa Suomen Urheiluliitolta saadun Sam Vannin serigrafin kera. VUOSI 2012 SUOMEN URHEILUSSA Olympiavuoden 2012 urheilullinen jälkimaku Vuosi 2012 oli ja on Suomen urheilussa tärkeiden tapahtumien vuosi, jolloin katsottiin sekä menneisiin saavutuksiin - olihan Tukholman ikimuistoisista olympiakisoista kulunut 100 vuotta - että tulevaisuuden haasteisiin. Yleisurheilijat elivät pääosin nykyisyyttä, olihan tarjolla harvinainen kaksien arvokisojen vuosi: olympiakisat Lontoossa ja EM-kisat Olympiastadionillamme Helsingissä. Lontoossa järjestetyt olympiakisat olivat hieno urheilujuhla, josta lordi Coen johtama kisaorganisaatio selvisi upein arvosanoin. Yleisöä oli kisapaikoilla runsaasti, mutta varsinkin yleisurheilukilpailujen katsomoon olisi ollut tulossa moninkertainen määrä, mikäli katsomokapasiteetti olisi suonut siihen mahdollisuuden. Kaikesta uusien lajien vyörystä ja palloilulajien mediassa saamasta ylikorostetusta asemasta piittaamatta olympiakisojen kuningaslaji on yleisurheilu. Se on ollut sitä koko olympiahistorian ajan ja Lontoon kisoissa lajin asema pikemminkin korostui kuin heikkeni. Siitä ovat todisteena niin kilpailupaikalla kuin televisioiden äärellä mitattujen katsojamäärien lisäksi useat urheiluhistoriaan jäävät kilpailut, joista kaikkein mahtavimmat olivat Kenian Daniel Rudishan ME-soolo 800 metrillä ja jamaikalaispikajuoksijoiden ylivoima. Samanlaista tunnelmaa ei koettu yleisurheilun EM-kisoissa, vaikka kisat urheilullisesti onnistuivatkin ennakko-odotuksia paremmin. Suomen Urheiluliitto otti kisat isännöidessään tietoisen taloudellisen riskin. Sen kohdalla toteutui klassinen syyn ja seurauksen vuorottelu. Kun omien urheilijoidemme menestysodotukset olivat heikommat kuin koskaan ennen Suomessa järjestetyissä yleisurheilun arvokisoissa, ei ole kovin iso yllätys, että yleisö kunnioitti kisakatsomoita poissaolollaan. Se puolestaan jätti kisojen tulokertymään pahan aukon, jonka suuruudesta ja kattamisesta keskustelut jatkuvat edelleen. Liiton taloutta kisojen tappio ei kaada, mutta ei se kovin suuri meriittikään liiton historiassa ole. Urheilun haasteet Suomalaisen urheilun tulevaisuuden haasteista ja niihin oikealla tavalla vastaamisesta on keskusteltu vilkkaasti vuoden aikana. Huippu-urheilun muutostyöryhmä on ollut näkyvästi esillä. Nykyajan koulutuksen saaneet ihmiset osaavat tyylikkäästi analysoida asioita ja linjata oikein tulevaisuuden tavoitteita. Siihen se monesti sitten jää, kun puheet on pidetty ja arki koittaa. Vaikea asia on muutoksen toteuttaminen muutosvastarintaisessa organisaatiossa, jossa kaikille pitäisi olla mieliksi. Siinä asiassa Suomen Olympiakomitean uudella johdolla on riittävästi työtä. Ongelma on, että vanhoissa organisaatioissa olevat työpaikat halutaan säilyttää, vaikka aika olisi ajanut niiden ja oman osaamistason ohi. Tämä asia näkyi selvästi noin 20 vuotta sitten, kun urheiluorganisaatiot olivat viimeksi myrskyn kourissa. Sama tilanne näyttää vallitsevan edelleen sillä erotuksella, että kakun jakajien määrä on merkittävästi kasvanut. Urheilun organisaatioviidakko rehottaa siis jatkossakin. Kun vastine otetaan liike-elämästä, ero urheilujärjestöihin tulee selkeästi esille. Menestyvät yritykset keskittyvät yhdelle tai korkeintaan muutamalle toimialueelle - ja menestyvät, kuolevat tai fuusioidaan muihin onnekkaampiin. Urheilussa tilanne on toinen. Jääkiekon ohella selkeitä painopisteitä ei ole. Vanhat menestyslajitkin, kuten esimerkiksi mäkihyppy, ovat vaikeuksissa, kun suuret palloilulajit vievät pääosan ja vammaishuippu-urheilu ja muut marginaaliryhmät ovat tulleet mukaan kilpailemaan niukoista resursseista. Tilanteen korjaamiseksi on vaadittu lisää yhteiskunnan rahaa. Sitä tietenkin tarvitaan, jos Suomi kovassa huippu-urheilun maailmassa aikoo menestyä. Kuten Olympiakomitean uusi puheenjohtaja Risto Nieminen aivan oikein totesi, ratkaisevaa ei ole kuitenkaan rahan määrä, vaan miten se käytetään. Hulvaton rahan käyttö esimerkiksi jalkapalloilussa antaa väärän signaalin myös muille lajeille. Velaksi otettavalla feikkirahalla tai miljardöörien pelimerkeillä sekin asia onnistuu. Kannattavuudesta ei ole niin väliä, kunhan näkyvyyttä tulee. Suomen Urheiluliiton haasteet Suomen Urheiluliitolla on samoin haasteita riittämiin: niin urheilullisessa menestyksessä, valmennuksellisessa osaamisessa kuin organisaation uudelleen rakentamisessa sekä myös liiton talouden tervehdyttämisessä. Kun vuona 2002 jätin Urheiluliiton hallituksen, teimme talousvaliokunnassa kattavan analyysin liiton talousnäkymistä. Päähavainto oli, että hallinnon osuus liiton rahankäytöstä oli vuosien saatossa kasvanut merkittävästi. Häviäjän asema tässä kehityksessä oli osin valmennukseen suunnatuissa rahoissa, mutta suurin häviäjä oli kuitenkin kenttätoiminta eli piirit ja seurat. Tämä kehitys on todennäköisesti edelleen voimistunut, sillä liiton organisaatio ei ole kymmenessä vuodessa juurikaan keventynyt. Tänä vuonna on ollut pakko toimia, osin EM-kisojen tappion vuoksi, osin muista syistä. Valmennusryhmiä on selkeästi supistettu, mikä on synnyttänyt ja synnyttää jatkossakin purnausta. Huippuryhmä Team Finland muodostuu enää 11 urheilijasta ja neljästä vammaisurheilijasta. Huolestuttavaa on, että urheilijoiden joukossa ei ole yhtään naista ja vain yksi juoksija. Myös muita valmennusryhmiä on karsittu reilusti. Vastuu näiden karsittujen valmentamisesta ja muusta tukemisesta on sysätty piirien ja seurojen vastuulle samalla kun piirien saamat avustukset poistetaan ja seurojen jäsenmaksuja liitolle korotetaan. Tilanne saa monen kentällä toimivan huokailemaan, mihin tällä menolla päädytään. Ainakin siihen, että ammattimaisesti valmentautuvien/urheilevien määrä laskee, mikäli omaa rahoitusta urheilu-uralle ei löydy. Kansainvälisen ja kansallisen huippu-urheilun kannalta se ei ole toivottava kehityslinja. Mediajulkisuudessa suomalainen yleisurheilu on kaikkein suurimmissa vaikeuksissa, vaikka ilmaiskanavilta tarjottavana televisiolajina se on vahvan asemansa säilyttänytkin. Maan levikiltään suurin sanomalehti kirjoittaa yleisurheilusta pääasiassa silloin kun on tullut ilmi jotakin, josta voi repiä irti negatiivista. Maakunnissa on vielä positiivistakin uutisointia, mutta marginaaliseksi lajiksi yleisurheilu on sielläkin jäämässä. Ikävin puoli uutisoinnissa on, että mediat eivät enää pelkästään välitä uutisia, vaan luovat niitä itse. HKV:n urheilullinen tulos Vaikeuksista huolimatta Helsingin KisaVeikkojen urheilullinen tulos oli hyvä. Tiukka taistelu kahden kenialaisen tukevasti vahvistamaa Turun Urheiluliittoa vastaan päättyi monien mielestä oikeaan lopputulokseen. Pitkästä aikaa HKV:llä on myös oma selkeä ykkösurheilija. Roni Ollikaisen huono tuuri oli, että Jämsän huippuhypyssä 832 tuulimittari näytti 0,2 m/s liian suurta lukemaa. Se vei olympiapaikan, mutta Ronin aika tulee vielä. Siitä ovat takeena hienot kilpailut Helsingin EM-kisoissa. Seppo Martiskainen Kuva: Reijo Pietilä Pelejä kaiken ikäisille www.kureeri.fi KALEVAN MALJA 20 parasta kautta aikojen KALEVAN MALJA JÄLLEEN HKV:lle Helsingin Energia toimi marraskuussa Helsingin Kisa-Veikkojen Kalevan malja -juhlan isäntänä. Johtaja Jarmo Karjalainen toivotti HKV:n urheilijat, valmentajat, toimihenkilöt, puheenjohtaja Maarit Ovaskan ja kunniapuheenjohtaja Yrjö Kokon tervetulleiksi. Taustalla HKV:n toisen pääyhteistyökumppanin Helsingin OP:n edustaja pankinjohtaja Marko Helin odottaa vuoroaan. Juhlassa palkittiin Kalevan malja -pisteitä saavuttaneet urheilijat ja heidän valmentajansa. Juhlassa oli mukana myös Suomen Urheiluliiton kunniapuheenjohtaja Jukka Uunila. Yrjö Kokon terveiset kaudelle 2013: Kalevan malja HKV:lla säily! KALEVAN MALJA 2012: URHEILIJAKOHTAISET PISTEET Koonnut: Seppo Martiskainen 31,75 23,75 20,50 19,92 19,00 18,00 16,50 14,00 13,75 12,50 Tiina Säily Aki Nummela Anniina Laitinen Annika Harri Oona Hujanen Roni Ollikainen Suvi Selvenius Jimi Råman Kamilla Nurminen Katja Erävistö 7,75 6,67 6,50 5,75 5,50 5,00 4,50 4,00 4,00 3,75 Moona Latvala Alli Walden Jarno Kivioja Nelli Akiala Matias Linkoaho Miika Koljonen Jaakko Lehtilä Valeria Borovskaya Jussi Makkonen Venla Valle 1,75 1,75 1,75 1,75 1,75 1,67 1,33 1,33 1,25 1,25 Markus Kallio Emmi Keinänen Hilkka Kontro Tomi Laakso Saku Lehikoinen Sonja Aaltomaa Tuomas Mäntyniemi Samuel Vorselman Amira Chokairy Ville Heikkilä 12,00 11,25 11,25 11,00 10,75 10,25 9,25 8,75 8,25 8,00 David Dawkins Minna Nummela Jerri Råman Jussi Kaavi Ossi Linkoaho Ilkka Mattila Samuel Rautapalo Mikko Lahtio Elias Mäkelä Aino Siitonen 3,33 3,25 3,00 2,75 2,58 2,42 2,25 2,00 2,00 2,00 Ida Räty Laura Kolehmainen Niko Pronin Sampo Rantala Joose Paajanen Nea Pronin Hanna Vihervaara Tuukka Heinonen Aino Tamminen Sara Vorselman 1,25 1,25 1,00 1,00 1,00 1,00 1,00 0,50 0,50 0,50 0,50 Elias Lassila Kaisa Pakarinen Ifeoma Chukwuma Juulia Kotiranta Narda Ortila Elsi Pöllänen Tiina Rinne Charlotta Bützow Beda Eronen Annika Hannola Kira Kruuti 10 11 301,25 230,33 203,00 201,25 182,42 177,08 161,58 150,50 137,17 134,75 Mikael Talasjoki ’79 1994-2010 Aki Nummela ‘85 2002-12 Vesa-Pekka Pihlavisto ’65 1981-2000 Heidi Suomi ’75 1990-99 Suvi Selvenius ‘80 2002-12 Jaakko Tuominen ’44 1959-71 Anniina Laitinen ’89 2004-12 Simo Wannas ’78 2002-11 Minna Nummela ‘82 2002-12 Jari Saarinen ’70 1984-95 132,92 130,00 123,67 123,50 120,50 120,25 118,25 116,92 115,50 115,42 Pia Lautala ’70 Kaisa Siitonen ’60 Ilkka Äyräväinen ’60 Roni Ollikainen ’90 Tommi Hartonen ’77 Pertti Pousi ’46 Pirjo Häggman ’50 Anna Suurnäkki ’67 Mikko Valle ’70 Mikko Lahtio ’84 1983-95 1983-91 1975-85 2005-12 1992-99 1962-70 1972-80 1981-94 1985-98 2003-12 Teksti: Erkki Alaja Kuva: Erkki Alajan arkisto TEHDÄÄN RESPECTIÄ Hyvin tuttu lienee tarina, jossa urheilutoimintaan jo nuorena mukaantullut löytää itsensä tunnustamasta seuransa värejä vielä viriilinä seniorina. Kuinka paljon liikunnaniloa, tekemisen meininkiä, onnistumisen elämyksiä ja autuaallista yhteisöllisyyden tunnetta näihin vuosiin onkaan mahtanut sisältyä! Tuttu lienee myös tarina, jossa urheilutoiminnassa innolla mukana ollut irtautuu jossain vaiheessa oman rakkaan seuransa otteesta. Välinpitämättömyys puolin ja toisin saattaa johtaa jopa katkeruuden tunteisiin. Välimatka seuraan ja vanhoihin kavereihin kasvaa helposti turhan pitkäksi. Vanhoista hyvistä ajoista muistuttavat enää vintillä roikkuvat kauhtuneet verkkarit. Maailmanmeno on muuttunut. Ennen niin itsestään selvä seurahengen jalo palo ei kanna välttämättä vanhemmalta lapselle. Yksilölliset vaihtoehdot repivät ihmistä eri suuntiin ja markkinavoimat kuiskuttelevat toinen toistaan houkuttelevampia tarjouksia. Perimmäiset tarpeet ovat kuitenkin olemassa entisenlaisina. Inhimillisessä ja kannustavassa urheilukulttuurissa ihmistä arvostetaan aidosti ja vilpittömästi. 12 Kuulostanee ihanteelliselta, kun yksilön kohdalla puhutaan ehjän elinkaaren mallista urheiluseurassa. Ihanteellisuudesta käytäntöön. Voiko olla järkevämpää tavoitetta kuin saada varttua omassa urheiluseurassa eri tehtävissä ja rooleissa koko elämänsä ajan? Nuorempana kilpaurheilua, vanhempana valmentajaksi, seniorina takaisin kilpakentille veteraaniurheilun pariin. Tai nuorempana erotuomariksi, vanhempana rahastonhoitajaksi ja seniorina lupaavien nuorten kummiksi. Urheilumme kentällä tehdään päivittäin mahtavaa seuratoimintaa. Sadat urheiluihmiset ja -yhteisöt muistavat myös omaa väkeään ansiomerkein, lusikoin, yhteisin tilaisuuksin ja muin keinoin. Lähtökohtina ovat kunnioitus urheilua, sen arvoja, historiaa ja tarinaa kohtaan sekä kunnioitus eri tason urheilijoita ja kaikkia urheilun parissa toimivia kohtaan. Arvostaminen, huomioiminen, kannustaminen, tunnustuksen antaminen, kiittäminen, kunnioittaminen ja muistaminen on puettu yhteen englanninkieliseen sanaan - Respect. Respect on jokaisen urheiluihmisen ja jokaisen urheiluyhteisön asia. Respect elää parhaimmillaan silloin, kun sitä tehdään 13 luontevasti osana omaa toimintakulttuuria. Respect tuo lisäarvoa seuroille, nostaa seuratoiminnan arvostusta, lujittaa seurahenkeä ja mallintaa vanhan hyvän ajan seuratoimintaa. Tämä kaikki koskee myös piiri- ja aluejärjestöjä, erikoisliittoja ja kattojärjestöjä. Respect vahvistaa urheilumme ydintä luomalla kestävämpää selkärankaa ja avarampaa sydäntä. Ajatelkaapa sanaa seuraylpeys ja sitä miten hienolta tuntuukaan saada olla ylpeä omasta seurastaan. Ja miten hienolta seurasta tuntuu saada olla ylpeä omista ihmisistään, jäsenistään, kasvateistaan, entisistä ja nykyisistä. Seuraylpeys voi nostaa päätään vain, jos meillä on jotain mistä ammentaa: historiaa, legendaarisia persoonia, uskomattomia tapahtumia ja pieniä kivoja juttuja, jotka me haluamme siirtää tarinoina jälkipolville. Tradition siirtäminen eteenpäin on juuri meidän tehtävämme. Tehdään Respectiä. Erkki Alaja, urheilumarkkinoinnin asiantuntija, Pähkinä Oy, toimii Roni Ollikaisen managerina Hän Haastattelu: Erkki Hirvonen Kuva: Mika Myllyneva Tapio Laitinen - innostunut valmentaja - Ennen kaikkea lapsella pitää olla oma palo urheilemiseen, vanhempi ei saa siirtää lapseensa omia odotuksiaan tai toiveitaan. Painottaa Tapio Laitinen, joka huolimatta yli 30-vuotisesta urheilu- ja valmentajaurastaan HKV:ssa tunnetaan tänä päivänä parhaiten Anniina Laitisen isänä ja valmentajana. Vanhempi-lapsi -valmennussuhde - Siitä lähtien kun aloin valmentaa Anniinaa, on tullut paljon mietittyä isä-tytär -valmennussuhdetta. Miten neutraalisti ilman omia odotuksiani pystyn suhtautumaan tyttären urheilu-uraan ja valmentamiseen. Huomaan, että välillä tulee oltua liian pehmeä, välillä liiankin kova. Joskus kun tuskailen Anniinalle jostakin treenistä, huomaan kuitenkin, että tuskailen itselleni, koska en osaa jotain asiaa Anniinalle opettaa. Tehojen lisäämisessä pitää olla tarkkana, ja enemmän olen joutunut toppuuttelemaan, koska Anniinalla on ollut halu harjoitella kovemmin. On ollut hienoa, että hän on saanut urheilla ilman vammoja. Menneellä kaudella Anniinalla tapahtui reipasta eteenpäinmenoa 200 metrillä (24,47) ja 400 metrin aidoissa (58,30). Nelosen aidat ei ole Anniinalle tullut sattumalta omaksi lajiksi, sillä hän pyysi itse kuutisen vuotta sitten - ”tee hänestä aitajuoksija”. Hauska yhteensattuma, sillä hänen syntyessään 1989 synnytyslääkäri tokaisi spontaanisti, että ”tästä tytöstä tulee aitajuoksija”. Yleisurheilu vei voiton suunnistuksesta Tapio muutti Lapin Tervolasta 22-vuotiaana työn perässä Helsinkiin ja on edustanut kaudesta 1981 alkaen Helsingin Kisa-Veikkoja. - Harrastin nuorena enemmän suunnistusta kuin yleisurheilua. Tervolaan valmistui 1974 halli, jossa oli kiertävä kumiasfaltilla päällystetty noin 150 metrin rata. Huomasin nopeuteni 50 metrin suoralla, jolla voitin A-poikien Pohjois-Suomen mestaruuden. Toiseksi sijoittui samalla ajalla myöhempi maajoukkuejuoksija ja valmentaja- ja poliisikaverini oululainen Hannu Puroila, jolle olen sopivissa käänteissä asiasta kuittaillut. Lopetin yleisurheilun välillä, mutta innostuin uudelleen, kun menin Tampereelle poliisikouluun 1980. Siellä oli opettajana 200 metrin ja pikaviestin olympiaedustaja Markku Juhola, joka silloin vielä jatkoi aktiiviuraansa. - HKV:hen tultuani oli valmentajani aluksi Markku Hyvärinen. Myöhemmin siirryin harjoittelemaan muun muassa Reijo Kukkosen ja Tapio Kallion kanssa Lauri Tarastin ryhmään. Ennätykseni kakkosella on 21,88 ja nelosella 48,58. Paras saavutukseni on 4 x 400 metrin SM-pronssi kaudella 1986. Valmennuskäsitykseni syntynyt prosessina - Kun lopetin 1988 kilpaurheilun, Siitosen Reijo pyysi minua valmentajaksi. Hetken mietittyäni vastasin kyllä. Valmensin aluksi poikaryhmää ja sitten ryhmääni tulivat Anna Suurnäkki, Matti Heusala sekä Jari Saarinen. Viimeisimpänä aikuisurheilijana ryhmään liittyi Lasse Juusela. Vielä ennen kuin aloin valmentaa yksistään Anniinaa, valmensin ryhmää, jossa olivat Anniinan lisäksi muun muassa Milla Lintilä, Sofia Sadeharju ja Mia Marttila. ”1970-luvun oppi ”nopeus on voimaa, jota taito säätelee” pitänee edelleen paikkansa mutta täytyy tarkemmin miettiä mitä nämä taito ja voima kyseisessä lajissa ovat.” Valmennustyö on kiehtonut minua aina. Jo poliisikouluaikana olimme Hannu Puroilan kanssa kiinnostuneita valmennuksesta ja kehittelimme omia valmentautumisjuttuja. Ajatuksiini vaikutti myös rovaniemeläinen valmentajani Esko Vanhala ja myöhemmin HKV:ssa Lauri Tarasti. 1990-luvulla keskustelin paljon Seppo Haaviston kanssa ja sain häneltä runsaasti vaikutteita omaan valmennustoimintaani. Keskustelu ja ajatustenvaihto muidenkin yleisurheiluvalmentajien kanssa on jatkunut ja näistä kaikista valmennusopeista olen kehitellyt omaa valmennustapaani. Parina viime vuotena olen käynyt dialogia Anniinan valmentamisesta entisen menestyneen 400 metrin aitajuoksijan (55,01) Petra Stenmanin kanssa. Viime aikoina mieltäni on askarruttanut voimavalmennus - miten saada voimaa lihaksiin lihaksia liikaa kasvattamatta. 1970-luvun oppi ”nopeus on voimaa, jota taito säätelee” pitänee edelleen paikkansa mutta täytyy tarkemmin miettiä mitä nämä taito ja voima kyseisessä lajissa ovat. Yleisurheilun eteenpäinmenon varmistaa vain yleisurheiluvalmentajien ja muidenkin lajien valmentajien hyvä kanssakäyminen ja valmennustietojen vaihto, kuppikuntiin ei meillä ole varaa. Niin leireillä kuin seurassakin täytyy saada syntymään hyvää yhteistyötä niin urheilijoiden kuin valmentajienkin kesken. ONNITTELUT IKÄISEKSEEN VAUHDIKKAALLE KISAVEIKOLLE. JUHLAVUODEN KUNNIAKSI HKV JÄSENILLE VIBRAM FIVEFINGERS -JALKINEET 20% ALENNUS HKV:n JÄSENKORTILLA. TARJOUS VOIMASSA TAMMIKUUN 2013 LOPPUUN. KUVAN MALLI KOMODOSPORT LS ON TODELLINEN CROSSTRAINING JALKINE, JOKA SOPII ERINOMAISESTI MYÖS JUOKSUUN. TUTKIMUSTEN MUKAAN VAHVISTAA JALKAPOHJAN LIHAKSIA JO 4 KUUKAUDEN TREENIN JÄLKEEN. SISÄ- JA ULKOKÄYTTÖÖN. SVH:149,90 - 2 0% TERVETULOA KAMPPIIN TUTUSTUMAAN LAAJAAN VALIKOIMAAN JUOKSUN ERIKOISVARUS TEITA. ÄLÄ SELITÄ. JUOKSE. KAMPIN KAUPPAKESKUS 4.KRS PUH: 09 - 6226 3444 ARK: 9-21 LA 9-18 SU 12-18 WWW.4RUNNERS.FI URHEILUN YSTÄVIÄ, AMMATTITAITOA JA ERIKOISJALKINEITA TASASELLE SEKÄ MAASTOON. 14 15 Vaahteranlehtiä puoli vuosisataa - muistikuvia HKV:n suurista hetkistä ja persoonista Rainer Stenius, Pertti Pousi ja Erkki Mustakari - häikäisevät hyppääjälahjakkuudet maailman mitoillakin - eivät koskaan päässeet kykyjensä rajoille. Vaikka tulokset olivatkin loistavia, loukkaantumiset vaativat veronsa. Jo ennen 25 ikävuottaan he kaikki olivat kilpakentiltä poissa. Pousin kolmiloikan Suomen ennätys 17.00 on kestänyt 44 vuotta, eikä huonosti hypännyt hänen ensimmäinen valmentajansakaan Kari Rahkamo - 16.40 vuonna 1960. Juoksija-lehden nuorena toimittajana olin paikalla, kun Antti Kalliomäki taivutti seivästä olympiahopealle Montrealissa 1976 ja Arto Härkönen vetäisi vasurilla keihästä olympiakultaan Los Angelesissa 1984. Suomen yleisurheilu oli voimissaan. Toinen heistä löysi elämänuransa politiikan, toinen sananjulistuksen parista. Tuorein lähihavaintoni Antista seiväsareenalla on M60-sarjasta veteraanien MM-Lahdessa 2009. Taitelijaprofessori Erkki Koposen näkö ja kuulo olivat jo huonot, kun hän kiipeili ketterästi katonrajassa maalausstudionsa rakennelmissa 90-vuotiaana. Inspiraatio eli hänen sisällään yhä voimakkaana. Arvostettu taidemaalari ja karikatyristi - Ollin pakinoiden kuvittaja - oli nuoruudessaan Suomen nopein mies 1920-luvun lopulla. ensuun Katajan Jukka Keskisalo ja HKV:n Mikael Talasjoki olivat tyyppeinä erilaisia, ehkä myös erilaisia lahjakkuudeltaan, mutta Mikaelia sisukkaampaa juoksijaa olen tuskin koskaan tavannut. Hänen bravuurinumeronsa nähtiin vuodesta toiseen Ruotsi-ottelussa ja SM-kilpailuissa mahtavien pistesaaliiden kerääjänä. HKV:n naisista yksi nousee muistikuvissani yli muiden: Pohjois-Suomen kylmien talvien kasvatti Kaisa Siitonen 800 metrillä huippulennossa. Kaisa sai pienestä kehostaan käsittämättömän paljon irti. Hänen kimmoisa askeleensa pyöri lennokkaammin ja korkeammalla kuin kenelläkään toisella suomalaisella mailerilla. Kalevan kisoissa Vaasassa 1986 Kaisan ylivoimainen esitys kukisti muun joukon viidellä sekunnilla 2.03-vauhdissa. Seppo Martiskaisen kirjoittama Helsingin Kisa-Veikkojen 100-vuotishistoriateos on täynnä mieluisia yllätyksiä. Ensimmäisten Maailmankisojen kilpailukutsu vuodelta 1959 toi pakahduttavia lapsuuden muistoja. Istuin siellä 11-vuotiaana koulupoikana Olympiastadionin takasuoran katsomossa. Juuri ennen 1500 metrin juoksua Ahti-isäni löi sekuntikellon kouraani, ”otapa aika”. Jännitys sai käteni tärisemään kuin horkassa, kunnes yritys lopulta onnistui. Viimeisen kierroksen rynnistys pysyy mielessäni. Rajuna kirimiehenä tunnettu Olavi ”Tankki” Salonen irvisti muutaman metrin päästä ohi sellaista kyytiä, että murskapaakut sinkoilivat piikkarien pohjista ilmaan. Hänen voittoaikansa kovassa kansainvälisessä seurassa oli 3.44,4. Tankki oli Kaipolan tallin miehiä, mutta kisat järjesti Helsingin Kisa-Veikot Apu- lehden avustamana. Jo silloin ymmärsin HKV:n valkopaitojen suuren merkityksen yleisurheilussa niin kilpakentillä kuin järjestötoiminnassakin. Salosen ohella ensimmäisten Maailmankisojen suomalaisvoittajat olivat Eeles Landström seiväs- ja Jorma Valkama pituushypyssä - molemmat olympiamitalisteja, uransa jossakin vaiheessa myös HKV:n edustajia. Kisa-Veikoillakin siis ehkä oli oma pieni osansa ”Olaveihin Suomi luotti”- teokseni synnyssä 50 vuotta myöhemmin. Sitä kirjoittaessani kävin tunnin mittaisen lämminhenkisen puhelinkeskustelun Pekka Juutilaisen kanssa. ”Parta-Pekka” otsanauhoineen toi ”Raaka-Rollen koplan” mainosmiehenä poikkeuksellista leikkimieltä radoille 1960-luvun alussa. Kerrottiin, että boheemi 190-senttinen Pekka kulki kisoihin liftaamalla ja jakeli palkintolusikkansa pikkupojille. Minulle hän totesi saaneensa tuloksiinsa nähden liikaakin julkisuutta. Ehkä niin, mutta 16 800 metrillä 1.47,5 ei ole huono aika! Kalevan kisat 1964 käytiin kotikaupungissani Oulussa. Se oli HKV:n nuorten lahjakkuuksien läpimurron aikaa. Pitkä Pekka voitti 800 metriä leikitellen, mutta 400 metrin aidoissa Jaakko ”Jaska” Tuominen joutui koville. Alkueränsä kahdeksannella aidalla hän meni nurin pitkin pituuttaan kuraiselle radalle, mutta säntäsi ylös ja raivasi hirveällä rutistuksella tiensä jatkoon. Jaska voitti finaalin, mutta kaatumisessa tullut vamma pilasi hänen juoksunsa Tokion olympiakisoissa lokakuussa. Jaska juoksi kaikkea 100 metristä 1500 metriin ja maastossa, moniotteli, aitoi Euroopan huipulla ja heitti ohimennen keihästä. Hän nousi kärkitasolle varhain, 17-vuotiaana, ja lopetti yhtä varhain 11 vuotta myöhemmin. Muistan Jaskan karhumaisen olemuksen, rentouden, valoisuuden, auttavaisuuden. Ihmisenä hän oli yksi parhaista. Selaan vanhoja lehtijuttujani Kisa-Veikkojen muistojen kera. Olavi Rinteenpää, neljäs sija Helsingin olympiakisojen estejuoksussa, kuntoliikkuja yhä 60 vuotta myöhemmin. Markku Aalto, SEpuolimaileri, arkkitehti, yksi Olympiastadionin restauroijista. Ilkka Äyräväinen, joka matkan juoksija 110 metrin aidoista esteisiin ja 5000 metrille. Mikko Valle, kymmenottelun seitsenkertainen Suomen mestari. Minna ja Aki Nummela, peruskiviä vaahteranlehtien menestyksissä läpi 2000-luvun. Vesa-Pekka Pihlavisto, joka ensimmäisenä HKV-läisenä juoksi 400 metrin aidat Tuomisen Jaskaa nopeammin. V-P:n pituushypyn Suomen ennätys P11-sarjassa on kestänyt lyömättömänä 36 vuotta. Kaksi kertaa pääsin harvinaiseen jutuntekoon HKV:n menneisyyden kanssa. Joulukuussa 1983 istuin toimittajalegenda Sulo ”Simeoni” Kolkan kanssa iltaa pirteäkuntoisen 88-vuotiaan Paavo Jaalen luona. Muistelimme Antwerpenin olympiakisoja 1920. Suomi sai silloin keihäänheitossa nelosvoiton, Jaale pronssilla. Kolme päivää myöhemmin puhelin soi. Siellä oli tuttu Simeoni, joka kertoi suruuutisen: Paavo Jaale oli kuollut. Syksyllä 2002 jututin samana päivänä kahta suurten odotusten estejuoksijaa. Jo 17 Nuoruus oli valttia kesällä 1974, kun olin pari viikkoa englannin opettajana SUL: n leirillä Kuortaneen urheiluopistolla. Muuan kookas 16-vuotias nuorukainen oli värikäs, vauhdikas, kantaa ottava persoona jo silloin. Eräänä päivänä, kuinka ollakaan, hänen lompakkonsa oli hukkateillä. Sitä etsittiin suurella joukolla opiston joka nurkasta turhaan, kunnes ilon huuto kantautui isolla volyymilla yli kentän. Lompsa oli löytynyt! Tuo nuori urheilija oli Arto Bryggare, jonka myöhemmät saavutukset tiedämme. Artsi urheili Lappeenrannan Urheilumiehissä, minkä jälkeen hänestä tuli yksi HKV:n merkittävistä vaikuttajista. Muistan taas Artsin karjaisun sinä päivänä kun hänen valmennettavansa Roni Ollikainen ottaa pituushypyssä arvokilpailumitalin. Matti Hannus Kuvat: Reijo Pietilä ja Suomen urheilumuseo Kaisa Stuttgartin EM-kisojen tunnelmissa Vaahteralehdessä 1986/3 Kaisa Siitonen Olympiastadionilla 1991 Kalevan kisoissa voittamassa 1500 metrin Suomen mestaruutta. Kuva: Reijo Pietilä a p l a h n a v a t t Liiku u l i e urh pa! kaup Tykkää meistä Facebookissa! Palvelemme pääkaupunkiseudulla: Espoo Friisilä Vantaa Tammisto Kuitinmäentie 27, 02240 Espoo Arkisin 10-21, la 9-18, su 12-18 Voimakuja 4, 01510 Vantaa Arkisin 10-20, la 10-18, su 12-18 www.budgetsport.fi 18 19 eli juoksujen tuoja (TMP), kun hän jo juoksi pikamatkoja HKV:n väreissä. Siinä edellä siis legendaarinen joukko kisaveikkoja, mutta legendoja syntyy menestyksellisen nykypolvenkin laajasta kisaveikkokaartista aikanaan. Ei voi kuin ihmetellä esimerkiksi Nummelan Akin skaalaa: hyviä tuloksia ja saavutuksia aina 400 metriltä maratoniin! Aika verraton kisaveikko! Toimin 1960-luvun puolivälistä lähtien 1980-luvun alkupuolelle saakka aktiivisesti kisojemme järjestelytouhuissa. Useimmat vuodet olivat menestyksellisiä, mutta kyllähän jakson lopulla tuli takapakkiakin, oli huonoa säätä ja muutakin epäonnea. Toistakymmentä vuotta myös valmentajana antoi valmiuksia johtotehtäviin työelämässäkin. TERVEHDYS VAAHTERANLEHTISTEN NYKYPOLVI! Menestyksenne tämän vuoden kilpakentillä sai minut kirjoittamaan, koska juttunne alkaa muistuttaa sitä, mitä koin 1960-luvulla. HKV voitti Kalevan maljan 13 kertaa peräkkäin vv. 1958-1970. KOSKIKESKUS Kun 1971 laskettiin myös naissarjojen pisteet mukaan, ei meillä vielä silloin ollut esittää mitään naisten puolelta, sillä naisyleisurheilu tuli HKV:n ohjelmaan vasta vuonna 1969. Meillä oli vain tyttöjä, joukossa kyllä monia lupaavia lapsia. Myöhemmin naistemme menestys on ollut lievästi sanoen loistavaa, kuten tiedetään. Minua voi kutsua kuusikymmenlukulaiseksi, koska oma aktiivikauteni urheilijana sijoittui sille vuosikymmenelle ja kuuluin suuriin ikäluokkiin, jotka tuottivat HKV:lle lukuisan määrän kansainvälisiä ja kansallisia huippuja. Näistä mainittakoon Pekka Juutilainen, Rainer Stenius, Jaakko Tuominen, Jarkko Tapola, Raimo Vilén ja koko 1946-ikäluokka, etunenässä taistelijamme Pertti Pousi, Kari Palmén, Kari Wauhkonen, Erkki Mustakari, Sakari Orkamo ja monet muut, sitten hieman myöhemmin Markku Aalto, tunnettu arkkitehti. Vilénin Raikka oli maan paras etenijä pesäpallossa TAFFGAIS ONNITTELEE Kimmo Aalto Mikael Fogelholm Eero Kytölä Timo Kytölä Harri Linnavuori Tuomas Raja Veli-Matti Salmenkylä Esa Sippola Mikko Vanni Ilkka Äyräväinen Tapahtumakalenteri Alkuvuoden 2013 tapahtumakalenteri näyttää jälleen kisapainotteiselta. Normaalisti sisätiloissa pyörivän harjoitustoiminnan lisänä on myös Liikuntamyllyssä tapahtuvaa kilpailutoimintaa, joka pieniltä osin haittaa treenejä. Kisailmoittautumiset hoituvat kilpailukalenteri.fi:n kautta, SM-hallit seuran toimiston kautta. www.haaga-helia.fi 20 Tammikuu: 18.1. Seuraottelu Tampereen Pyrintö/ HKV/ Turun Urheiluliitto/ Lahden Ahkera: Tampere (bussikuljetus, tiedote erikseen) 20.1. Junnuviestit 9-15-v: Mylly 25.1. Viestiseuraottelu Tampereen Pyrintö/ HKV/ Turun Urheiluliitto/ Lahden Ahkera: Turku (bussikuljetus, tiedote erikseen) Meille 1960-lukulaisille oli HKV-hengen synty- ja säilytyspaikka Eltsun 200 metrin lähtöpaikan paikkeilla sijainnut HKV:n kermanvärinen koppi katolla olevine vaahteranlehtitunnuksineen. Ei ollut sellaista kesäiltaa, etteikö ainakin jokin joukko kisaveikkoja olisi kerääntynyt koppimme viereiseen katsomoon istumaan. Itse kopissa oli hien ja linimentin yhteishaju, minkä tunnen vieläkin nenässäni. Mainittua koppia ja katsomoa ei ole ollut vuosikymmeniin, mutta kisaveikot ovat löytäneet Eltsusta uudet sopet kokoontumiseen. Ensisijainen viesti minulta, kuusikymmenlukulaiselta kisaveikolta, on teille nykypolven kisaveikot se, että muistakaa levätä treenien välillä tarpeeksi. Jos lepäätte kovienkin treenien välillä sopivasti, tapahtuu superkompensaatio eli kuntonne kohenee. Malttia vaaditaan ja oikeaa ajoitusta. Jos vain mahdollista, juoskaa tasaisella nurmella vetojanne mahdollisimman usein paljain jaloin! Hyppelyt portaita ylös vaihdellen jalkaa, tuottavat voimaa jalkoihin uskomattoman paljon. Niin minäkin tein Ruskeasuon hyppyrimäen portailla muun muassa harjoituskaudella vv. 1961-1962. Konstit ovat monet ja tuottavat tulosta, varsinkin jos ei ota asioita liian tiukkapipoisesti. Sitten ei muuta kuin Gutaa Jygeliä ja Nygeliä hela jengille (Hyvää Joulua ja Uutta Vuotta kaikille)! Harri Palmu, HKV:n jäsen vuodesta 1954 26.1. HKV:n Valmentajakoulutus (tarkempi tiedote myöhemmin) 26-27.1. NÅID-halli pm: Mylly Helmikuu: 2-3.2. Helsy-ottelut+avoimet hallit N/M17-19+ N/M: Mylly 9.2. Uudy-halli pm: Mylly 10.2. Helsy avoimet hallit 2: Mylly 16-17.2. SM-hallikisat N/M: Jyväskylä 23-24.2. SM-hallit 17-22-v: Tampere Maaliskuu: 2-3.3. Veteraanien SM-hallit: Mylly - HKV:n järjestämä kilpailu, toimitsijoita ja tekijöitä tarvitaan 9-10.3. TIJG 9-15-v: Tampere 16.-17.3. Junnuhallit 9-15v 23.3. pm-maantie N/M 21 ”Yleisurheilussa minua viehättää lajin reiluus - kuka heittää pisimmälle tai juoksee nopeimmin, on paras.” keskenämme kokemuksia ja tehdä yhdessä korvaavia harjoitteita. Yleisurheilun hienous - Annan kilpailutilanteessa kaikkeni ja juoksen rohkeasti. Pyrin myös harjoittelemaan tunnollisesti ja ”hyvällä sykkeellä”. ...sanoo vakuuttavasti Annika Harri, joka voitti tänä vuonna 19-vuotiaiden Suomen mestaruuden sekä 400 että 800 metrillä ja lisäksi SM-viesteissä kaksi hopeaa ja yhden pronssin. Kalevan kisoissakin naisten 800 metrillä tuloksena oli hieno seitsemäs sija. - Tulin yleisurheiluun ja HKV:hen 12-vuotiaana. Harrastin taitoluistelua viitisen vuotta 11-vuotiaaksi saakka ja välivuotena muun muassa ratsastin. Innostuin yleisurheilusta koulussa, jossa kaverini kanssa kokeilimme eri lajeja - pikajuoksu ja erityisesti pituushyppy tuntuivat kiinnostavimmilta. Kyselin isältäni helsinkiläistä yleisurheiluseuraa ja HKV kuulosti nimenä kivalta. Osallistuin aluksi parina vuotena HKV:n yleisurhei- lukouluun ja siitä se vähitellen lähti. Yllättäen juoksijaksi - Nelosen ja kasin valikoituminen päämatkoikseni tuli hieman yllättäen, sillä taitoluistelun oheisharjoitteisiini kuului muun muassa urheilukentän radan kiertäminen. Parikin kierrosta tuntui todella tylsältä enkä voinut kuvitella, että minusta tulisi joskus juoksija. Juha Heino passitti sitten minut joskus 2006 Liikuntamyllyssä juoksemaan tonnin HKV:n 1000 metrin juoksusarjassa eikä se tuntunutkaan pahalta. Kausi terveenä - Viime kesän roimat ennätysparannukset ja menestys johtuivat pääosin siitä, että ensimmäisen kerran vuoden 2008 jälkeen pääsin kilpailukauteen ilman vammoja. Ehkä olen nyt kehityskäyrälläni, missä minun pitäisi ollakin. Olen ollut 22 treenikaudella usein loukkaantuneena, mikä on tietysti vaikuttanut kevään tärkeään harjoitusvaiheeseen ja tulos on ollut kesällä sen mukainen. Juoksutyylini on juosta päkiöillä ja korkealla askeleella, joten loukkaantumisherkät jalkateräni ja nilkkani joutuvat koetukselle ja niiden lihaksia vahvistavat liikkeet ovat välttämättömiä. Tavoitteeni on parantaa ennätyksiäni - en ole tulevaisuuttani sen kummemmin ajatellut. Tällä hetkellä tärkeintä on saada ehjiä harjoituskausia alle vaikka vähemmillä treeneillä, jos on pakko. Ennätykset: 100 m/ 12,78 200 m/ 26,36 400 m/ 57,44 800 m/ 2.11,85 1500 m / 4.49,94 Haastattelu: Erkki Hirvonen Kuvat: Annika Harrin kuva-arkisto Urheiluopistosäätiö Vammojen yli ovat motivoiden auttaneet valmentajani Heli Parikka, Reijo Siitonen ja Mikko Kaipainen. Tosi hyvä juttu on myös se, että käyn lukiota MÄRSKYssä - kirjoitan keväällä. Urheilevassa kouluyhteisössä on sellainen henki, ettei urheilemista voisi lopettaa, vaikka olisi vastoinkäymisiä. Voimme myös jakaa VAAHTERAMITALEITA SATAA! 23 Pikku-idis Annika Harri - ”annan radalla kaikkeni” Yleisurheilussa minua viehättää lajin reiluus - kuka heittää pisimmälle tai juoksee nopeimmin, on paras. HKV:ssa on hyvä ja rehti henki ja paljon urheilijoita. Erityisesti viestit sytyttävät; juokseminen on erilaista, kun on osa joukkuetta ja kädessä kapula, joka pitäisi saada maaliin. Kilpailumatkoilta olen saanut hienoja muistoja, yhdessäolo matkalla, majapaikassa, tsemppaustilaisuuksissa - ne muistan varmasti aina. Fysioterapia K R O P P A Urheilufysioterapeutti Pasi Sinisalo Yhteistyössä HKV:n kanssa vuodesta 2003 -jotta pysyt liikkeessä- Vantaa, P.777 33 00 Mitalit, Pokaalit Lajipalkinnot, Kaiverrukset Onnittelemme 100-vuotiasta! Palkinnot voittajille. www.palkintotukku.fi PALKINTOTUKKU-KÄÄTY OY Teollisuuskatu 21 (Vallila), 00510 Helsinki puh. (09) 728 7330, [email protected] Avoinna ma–pe klo 9–17 Intersport Joensuu Kauppakatu 23 B, 80100 Joensuu Intersport Erä-Urheilu Kauppakatu 18, 80100 Joensuu Kuvittele käyväsi päivittäin töissä, tulevasi kotiin, raapaisevasi jotain syötävää jääkaapista, läsähtäväsi väsyneenä nukkumaan ja toistavasi kaavaa seitsemän päivää viikossa, välillä saamatta palkkaa kuukausiin - jopa vuosiin. MUSCLE CARE CENTER Hieronta ja lihashuolto Helsingin Jäähalli Temppelikatu 4 B, 00100 HELSINKI Puh. 0400 604 963 Palkkapäivä www.musclecarecenter.fi www.airam.fi Monesti mietit, mistä saisit rahaa käydäksesi töissä. Et voi sanoa olevasi työtön, koska juoksematonta tietä on aina maailma täynnä. Toisaalta, et voi mainita olevasi ammatiltasi kestävyysjuoksija, koska ammatista saa rahaa. Sitten kun palkkapäivä vihdoin koittaa, laarissa ei odotakaan mehukas shekki vaan mahdollisesti pala metallia, ennen kokematon tunnetila tai aiemmin saavuttamaton numerosarja. Tuo yksittäinen hetki antaa sinulle taas energiaa jatkaa kohti seuraavaa palkkapäivää. Palkkapäivää, jota ei välttämättä koskaan enää tulekaan. Miksi sitten jatkaa? Miksi yrittää? Miksi sitoa lenkkarit jalkaan kerta toisensa jälkeen? Seitsemänvuotiaana katselin Barcelonan vuoden 1992 olympialaisia unelmoiden olympiavoitosta. Kaksi vuotta myöhemmin Helsingin EM-kisoissa olin kisaturistina aamusta iltaan Olympiastadionilla. Nuorelle juoksijan alulle suurin hetki oli Risto Ulmalan juokseminen kympin EM-finaalissa. Veikkaus oli juuri ottanut voittajavedon ohjelmaan ja istuin eturivissä viiden markan vetotosite takataskussa jännittämässä ”Coloradon Suden” puolesta. Voitot jäivät sekä minulta että Ulmalalta saavuttamatta, mutta tuossa hetkessä oli jotain maagista: juokseminen kotiyleisön edessä kotoisella Olympiastadionilla olisi jotain, mitä kannattaisi metsästää. Unelmat ovat syy siihen, miksi jatkan, miksi yritän ja miksi sidon kengät jalkaan edelleen parikymmentä vuotta noiden ikimuistoisten momenttien jälkeen. Suomalaisen kestävyysjuoksijan asema nykypäivänä ei ole herkullisimmasta päästä, 24 Akin varikkotiimi SMmaratonin jälkeen: Jussi Myllyniemi, Carita Riutta, Aki ja Anneli. ja vaikka kultaisten vuosikymmenien menestyspaineet hönkivät lajin niskaan, niin mistään en silti koe luopuneeni juoksemisen vuoksi. Olympiavoitto jäi ja jäänee haaveeksi, mutta uskon saavuttaneeni paljon enemmän kuin koskaan todellisuudessa haaveilinkaan istuessani Stadikan eturivillä. Olen opiskellut urheilustipendillä Yhdysvalloissa ja Kiinassa, matkustanut ympäri maailman juoksemisen vuoksi, juossut kotiyleisön edessä Olympiastadionilla, tavannut ”Coloradon Suden” omalla metsästysmaallaan Alamosassa, löytänyt maailman parhaimman tyttöystävän juoksupiireistä, tutustunut uskomattomaan määrään hienoja ihmisiä, ja nyttemmin myös olen ollut mukana perustamassa juoksemiseen liittyvää firmaa, joka mahdollistaa juoksu-uran venyttämistä vielä muutamalla vuodella eteenpäin. Jos tämä riittäisi, niin tuskin kirjoittaisin tätäkään kolumnia. Elokuussa 2014 käydään yleisurheilun EM-kilpailut Zürichissä. Suomen kotisohvilla varmasti moni yhdeksänvuotias pojankloppi seuraa silmä kovana kaikki lajit aamusta iltaan. Jos Letzigrundin maratonportti aukenee meikäläiselle sinivalkoisessa juoksupaidassa, on yksi suuri unelma tullut päätökseensä - ja, mikä hienointa, ehkä myös aloittanut uuden unelman kotisohvalla. On vihdoin palkkapäivä. Aki Nummela akinummela.wordpress.com [email protected] 25 Hän Haastattelu: Mika Myllyneva Kuvat: Mika Myllyneva Markus Rahnu HKV:n junnutoiminnan moottori Markus Rahnu viihtyy silmin nähden lasten parissa ja lapset suorastaan fanittavat Markusta. Tilanne on siis puolin ja toisin hyvällä tolalla ja HKV:n nuorisotoiminta on saanut Markuksesta hyvän vetäjän. Oma aktiiviurheilijanura on nuoresta iästä huolimatta jo takanapäin, mutta valmentaminen on alkanut kiinnostaa, sen minkä opiskelujen ohella kerkiää. Päätin ottaa selvää, mikä on saanut Markuksen yleisurheilun ja kisaveikkojen pariin? Kerro omasta urheilutaustastasi? Olen aloittanut yleisurheilun 11-vuotiaana ja alusta asti valikoimassa olivat kaikki lajit. Myöhemmin ottelut ja aitajuoksu olivat päälajeinani. Urheilu on antanut paljon, mutta parhaana saavutuksenani pidän sitä, että olen oppinut keskittymään, nauttimaan onnistumisista ja edistymisestä. Urheiluura päättyi 19-vuotiaana vuonna 2009. Miltä yleisurheilun tilanne ja tulevaisuus näyttävät sinusta? Yleisurheilu on henkisesti ja fyysisesti kasvattava laji. Tämä seikka on tärkeä viestiä lapsille ja heidän vanhemmilleen. Yleisurheilu on monipuolinen laji ja sen harrastamisesta on hyötyä muidenkin lajien harrastajille. Yleisurheiluväen pitää olla avoimia toisia lajeja kohtaan ja löytää keinoja rakentavaan ja hedelmälliseen yhteistyöhön. Yleisurheilu tulee varmasti säilymään vahvana urheilun laajenevassa kirjossa. Terveisiä 100-vuotiaan Vaahteralehden lukijoille Pysykää kaikki mukana HKV:n monipuolistavassa ja kehittävässä toiminnassa! Milloin ja miten päädyit kisaveikkoihin? Tulin 12-vuotiaana mukaan kisaveikkoihin, koska HKV oli paras seura ja siten luonteva valinta. Niihin aikoihin Laatikaisen Matti, Eero Toivanen ja Kaj Forsström vetivät 12-vuotiaiden ikäluokkaa ja siitä homma lähti käyntiin. Ensimmäisistä harjoituksista on jäänyt mieleen armoton rimakauhu korkeuspaikalla, mutta siitä on myöhemmin selvitty ja korkeuskin on sujunut ihan mallikkaasti. 2006 siirryin Arton ja Harrin (Bryggare&Laiho) ryhmään, jossa viihdyin urheilu-uran loppuun asti. Parasta urheilu-urassani oli hyvä porukka ja loistava yhteishenki, joka on jopa tärkeämpää kuin ennätykset ja menestys. Miten päädyit mukaan valmennuskuvioihin? Keväällä 2010 Rekku (Reijo Siitonen) pyysi vetämään seiväsharjoituksia junnuille, mikä sopi minulle mainiosti. Siitä valmentajaurani lähti luontevasti liikkeelle. Seivästreenien jatkona aloin syksyllä pitää maanantaiharjoituksia 10-15vuotiaille junnuille. Siitä pesti laajeni sporttileireihin ja junnuvalmennukseen kesätyönä. Nyt olen toiminut alle 15vuotiaiden valmennuspäällikkönä. Mikä valmennustyössä ja nimenomaan junnuvalmennuksessa inspiroi? Lasten kasvamista ja kehittymistä henkisesti sekä liikunnallisesti on hieno seurata. Lasten innostuminen ja liikunnasta nauttiminen on myös palkitsevaa. Huonoja fiiliksiä ei tässä touhussa tule, vaikka aikaa siihen kuluukin. Junnuharjoituksissa pitää uskaltaa urheiluttaa lapsia iloisella asenteella. Harjoituksissa pitää tulla hiki sopivalla tavalla ja lasten tulisi kilpailla itsensä kanssa (mieluummin omia tavoitteita kuin kavereita vastaan). Miten näet HKV:n urheiluseurana HKV:ssä intohimo ja yhteishenki toimivat kantavina voimina. Perinteet ja historia liimaavat seuran kasaan, jotta siinä on hyvät puitteet toimia. Haluaisin toivottaa mahdollisimman monet mukaan seuran toimintaan. Lasten vanhemmat myös rohkeasti kentälle mukaan ja osallistumaan toimintaan. 26 27 Koonnut: Reijo Siitonen Vaahteralehden pitkän, mutta maineikkaan historian aikana lehdessä on julkaistu toinen toistaan mielenkiintoisempia artikkeleita ja henkilöhaastatteluja. Varsinaisia toistuvia ns. sarjaluonteisia palstoja on pääkirjoituksen ohella ollut kovin vähän. Mieleen tulevat ”Tapahtumakalenterit”, joiden merkitys seuran tiedotuksessa on vuosien varrella havaittu elintärkeäksi, kunhan ”ajankohtaista ennen” - päivämäärä ei ole lipsahtanut paino- tai jakeluteknisten ym. ongelmien ansiosta ohi. HuhuPutki-nimen saanut palsta on ollut vuosien saatossa yksi Vaahteralehtien toistuvista tarinantapaisista juttukyhäelmistä. HuhuPutki on nimensä mukaisesti pitänyt sisällään tositarinoita elävästä urheiluelämästä hiukan värillisten tai värittömien, eikä aina niin tyhjien lasien läpi tiiraillen. Yleisön ja lukijakunnan mieliksi tai harmiksi 100-vuotisVaahteralehti julkaisee joitakin otteita menneen ja kuluvan vuosisadan Huhuista, jotka ovat päätyneet Putkeen. HuhuPutki - Stars 3/1997 Jonkinlaisia juoruja (Ericsson GP:n ajoilta) 2/1999 Mahotonta meininkiä vappu-uutisia Hotellin vastaanotossa ja lentokentällä toimivat aktiivisesti (ja myös viihtyivät) britti- ja aussiurheilijoita ”ihailevat” HKV:n vetäjättäret/urheilijattaret (tarinat ehkä jatkuvat myöhemmin ilmoitettavana ajankohtana). Urheilullisia ykkösnimiä olivat Trine Hattestad ja Frank Fredericks. Ai niin, ja vuoden tulokas Tuokin ”ammattitaitoisessa” kuljetusryhmässä oli Pekka Ylimutka, joka hänkin oli uhrannut osan kesälomastaan kisatoimintaan. HKV:n teekkariosaston ehdoton vuoden kohotuskohta on vappu. Juhlavuoden vappu oli kostea, muutenkin kuin sään puolesta; monia opiskelija tuli bongattua Helsingin ja muiden lähikaupunkien raitilta. Mm. jo legendaariseen maineeseen mainosalalla kohonnut Pulu Pulkkinen ”viuhahteli” jonkinlainen vappunaamari yllään Lasipalatsin tienoilla, yrittäen varmaan linssiluteeksi aamu-TV:n lähetykseen. Huomattuaan kellon olevan jo iltapäivä, Pulu poistui paikalta. 4/1997 Urheilurintamalta 3/1999 Poikamiespalsta Pulu Pulkkinen on nähty juoksentelevan enemmän ”pulujen” kuin harjoituskilometrien perässä. HuhuPutki toivoo pikaista suunnanmuutosta kohti tavoitteellisempaa urheilutoimintaa, halliviestit lähestyy. (nykysuomeksi käännettynä ”sinkkupalsta”) Iki poikamies Tuokki Raja on puurtanut Matematiikan kertauskursseja ja eksynyt matkoillaan aina Kreikkaan saakka teemalla ”Lumilapion varresta lämpimään”. Tuokille lienee hyvä joululahja villasukat, koska on aina hyvä pitää jalat lämpimänä ja pää kylmänä, ei muuten flunssakaan iske niin helposti. 4/1997 HKV:n pukkipalvelu (maksuton mainos) Kärsitkö Pukkipulasta jouluaattona? Siihen löytyy ratkaisu HKV:n nopsakinttuisesta Pukkipalvelusta, puh (09) 349 77248 (Heka) tai 724 3614 (Tuomas). Soitellaan! ps. tämä juttu on tosi. 1/1998 Avantouintijoukkueemme kunnostautui Vierumäellä järjestetyissä Avantouinnin SM-kisoissa. Joukkue porskutteli -25 asteen pakkasessa kuudenneksi. Viimevuotiseen yllätyspronssiin ei tänä vuonna ylletty, liekö liika harjoittelu kylmässä vedessä kangistanut muuten ”lasikuituseipään” notkeat uimarimme. Joukkueessa pärskivät jälleen Perttu Turku, Mika Ryynänen, Seppo Pakarinen ja salaperäinen savolaistyttö Heli Hölsä. 28 Tiettävästi poikamiehet, jos näin nuoria ”sällejä” voi nimittää, Janne Andberg ja Heka Soini ovat olleet ahkerasti ”kalassa” milloin missäkin… saaliista ei HuhuPutken toimitukseen ole kantautunut tietoja. Sen sijaan vastuunottoa löytyy kiitettävästi, nimittäin Heikki Soini on ottanut valmennusvastuun P-12/13-vuotiaiden ryhmästä. HYVÄ HEKA!! Kaikki sen jo tietää, että Vesa-Pekka Pihlavisto ja Pia Lautala eivät enää ole sinkkuja!!! 4/1999 HuhuPutken vuoden valinnat Vuoden Auto: Jukka Nurmen kehräävä ranskalainen, toimii vieläkin… Vuoden Avaimet: Perhe Vallen kotiavaimet eksyksissä (suunnistustehtävän rastipiste 5) Vuoden Filmitähti: Essi Linnola, perusteluna vaikea luonnerooli selin makuulla Liikenneturvan mainoksessa Vuoden Gummidiskus: Mikko Vannin jo vuosia sitten kadonnut, Pukevan urheiluosastolta ostettu mainio kumikiekko Vuoden Gummisaapas: Tiina Luoman ikimuistoiset kumiskat vuodelta-62 Vuoden Huuli: Joulukinkkua muistuttava Este Ilkka on vuonna 2000 Tukholman maratonin lähtöviivalla, heh heh Vuoden Juhla: HKV:n 90-vuotisjuhlat urheilumuseossa ja stadikalla! Vuoden Julkaisu: ”Yhdeksän vuosikymmentä vaahteralehti rinnassa” ja samalla kiitokset Kaisa Peutereelle kirjan kokoamisesta. Ei ollut pieni urakka!!! Vuoden Maahanmuuttaja: ”Vosu” Vorselman perheineen kyllästyi Oulun kaamokseen Vuoden Panostus: Mika Ryynänen ammattiurheilijaksi, nörtteily on vähintään vuoden pannassa, ottakaa mallia!!! Vuoden Pettymys: Cat Vallen 10-ottelun keskeytys Seinäjoen Kalevan kisoissa Vuoden Possu: Tietokonemies IBM:n konttorilta (perustelu: joulukinkkua muistuttava ulkomuoto) Juhla Kisa-Veikko: Ilkka Mattila (entinen vuoden Mate) Vuoden Salanainti: Timo Blom ja Titta, tosi yllättäen naimisiin Vuoden Urheilija: Taas joku Mika… Vuoden Urheiluteko: Seppo Kuusiola kokosi näyttelyn Urheilumuseoon sekä esitti mainiot laulut avajaistilaisuudessa Vuoden Uutinen: Katja Nokelainen SAint, aamureppu heiluu Hennalassa Vuoden Vierailija: Jälleen Ericsson GP:n tähti Haile Gebreselassie Vuoden Väläys: Stadion Säätiön hallitus palkitsi HKV:n laadukkaan nuorisotoiminnan stipendillään! Vuoden Yllättäjä: Marko Hyytiäinen 3-4/2000 Tohtori! Maamme yksi kaikkien aikojen lahjakkaimmista naiskestävyysjuoksijoista, HKV:n urheilija Pia Lautala, on väitellyt itsensä tohtoriksi matemaattisluonnontieteellisestä tiedekunnasta. Pian aihe oli arkisen harmaa ja joka pojalle tuttu: Katekoli-O-metyylitransferaasi: inhibittoreidenglukuronidaatio ja substraattien metylaatio. Joopa joo. Väitöstilaisuuden jälkeen järjestetyn karonkan jatkojen virallisten juhlallisuuksien lisäksi myös HKV:n miesvoimistelijat onnittelivat Piaa omilla ”näytelmällisillä” keinoillaan, sivuten vastaväittäjän ja muiden juhlavieraiden iloksi Pian loistavaa urheilu-uraa sekä omaperäistä juoksutyyliä (lempinimi ”Keno”…). Loistava suoritus Pialta, HuhuPutki ja koko kisa-veikkoväki onnittelee jääden odottelemaan seuraavia juhlia, jotka Pia kenties viettää yhdessä esim. Veskun kanssa… 4/2002 HuhuPutken valinnat HuhuPutken toimitus on suorittanut vuoden mittaan eri toiminnoissa ansioituneiden Kisa-Veikkojen ”rankeerauksen”. Vuoden valinnoista ei voi valittaa ja ne ovat yleensä menneen kauden lumia. Vuoden urheilija: Markus Pöyhönen ansioistaan kilparadoilla Vuoden ääni: Saana Simonen, syysleirikiljahdukset ylittivät korkean ceen. Kuuluttajavirtuoosi ja Vaahteralehden vakiotilaaja A.Pettinen ylsi vain matalaan beehen ja jäi näin valitsematta… Vuoden Mate: Pitkällisen harkinnan ja ehdokkaiden seulonnan jälkeen toimitus päätyi Ilkka Mattilaan Vuoden tulokas: HKV:n miesvoimistelijoissa debytoinut Kalle Simpanen oli HuhuPutken toimituksen yksimielinen valinta tälle tittelille, perusteena täydellinen sopivuus miesvoimistelijoiden kankeaan joukkoon. Äyräväinen on tosin vieläkin kankeampi! Vuoden Kisa-Veikko: Valinta kohdistui monen hyvän ehdokkaan joukosta Aki Nummelaan, joka oli koko vuoden ajan lähes kaikessa mukana, pituushypyn lanamiehenä häntä ei ole vielä tavattu, mutta muuten erinomainen veikko! Vuoden nauru: Eikka Pankkosen kesäleirin maratonnauru illanvieton mittaisena löi laudalta Katy Elonkin Kota-naurun Vuoden letit: Suvi Myllymäen juoksulettimalli saanee jäljittelijöitä viimeistään tammikuisessa Viestiriehassa Otaniemessä Vuoden turkulainen: HuhuPutken palstoilla palontorjujana esiintynyt Tuomas Näsi on HKV:n vuoden turkulainen, tosin Minna Nummela hengittää niskaan täyttä höyryä, myös junnuvalmentaja Terhi Rautala ex-turkulaisena ansaitsee maininnan… Vuoden ompelija: Simo Wannaksen edesottamukset juoksuradoilla ovat olleet mitä parhaimmat, mutta räätälin vikaa ei hänessä havaittu mainosmerkkien ompelun perusteella, lopputulos oli persoonallinen… kts. SM-maastot Vuoden KIITOS!: HKV:n puheenjohtajana neljä vuotta ollut perus-Kisa-Veikko Mikko Vanni ansaitsee kiitoksen ja syvän kumarruksen koko HKV-väeltä. Toimin- 29 ta jatkuu MM-kisojen parissa! Hyvää joulua kaikille HuhuPutken toimituksesta! 1/2005 Viisikymmentä vuotta! Vuodet vierivät ja iäkkyys on iskenyt kyntensä muutamiin reipashenkisiin Kisa-Veikkoihin! Viidenkymmenen vuoden paalulle ovat syksyn aikana yltäneet lähettäjävirtuoosi, todellinen HKV:n toiminnan luottomies Pekka Ovaska ja tanssitaiteilija, urheiluelämän moniottelija Vesa ”Veteraani” Lappalainen. Pekka vietti päiviään Stadikallamme hienon torvisoittokunnan säestyksellä. Suomen Urheiluliitto onnitteli häntä jo keväällä pienen päivämäärävirheen seurauksena, Pekka ei ollut tapauksesta moksiskaan, totesi vaan että ”saahan tuota onnitella, mutta en minä kyllä läheskään niin vanha ole…”. Vesan juhlat taas tanssittiin Svenska Gårdenissa. Ohjelma sisälsi hienoja esityksiä Veskun oman kansantanssiporukan toimesta. HuhuPutken toimitukseen kantautui tietoa myös tanssien tiimoilta; veteraaniurheilija, maastojuoksija, junnuvalmentaja Eero Toivanen yllätti tanssiharrastuksellaan ja yllättävillä seuralaisillaan…samoin parketilla viihtyi veteraanijaoston puheenjohtaja Kyösti Poutiainen. 3/2007 Come-backeistä puheenollen…entinen ministeri, HKV:n 70-luvun paras urheilija Antti Kalliomäki on nähty myllyn seiväspaikalla tutuissa puuhissa. Hyvin näyttää vielä hyppy nousevan - mahtaako tässä olla Suomen veteraaniurheilulle uusi tähti? HuhuPutki seuraa parhaillaan kuumaa seurasiirtorumbaa. Tällä hetkellä tilanne näyttäisi seuraavanlaiselta: Tulossa: Jarno Kivioja (seiväs 540, kk 3), NicoTuomela (pikajuoksu), Vilma Vuohelainen ( 3-loikka 11.88, halli-SM 19v 3.) sekä Ilari Porkka (400m 48.10, halli-SM 1.) Menossa: Emmi Viitanen Comebackin HKV:n riveihin tekevät juoksijat Laura Kolehmainen sekä Tom Sjöberg. Saimme tiedon, että valitettavasti keihäänheittäjälahjakkuutemme Harri Haatainen on päättänyt palata takaisin kasvattajaseuraansa Lapuan Virkiään. Toivotamme Harrille kaikkea hyvää ja pitkiä kaaria jatkossakin! Tuli Olympiasta - Helsingin olympiakisojen 1952 soihdut ja soihtuviesti Suomen Urheilumuseosäätiön tutkimuksia -sarjassa ilmestyi marraskuun lopulla ensimmäisenä teoksena Terttu Mämmelän kirjoittama Tuli Olympiasta. Mämmelä kertoo seikkaperäisesti paikkakuntakohtaisin tekstein ja valokuvin olympiakesän 1952 soihtuviestistä ja soihtuviestiä varten tehtyjen 22 soihdun vaiheista. Soihtuviesti alkoi 25.6. Kreikan Olympiasta, josta olympiatuli juostiin Ateenaan. Viestireitin pituus Kreikassa oli noin 350 kilometriä. Seuraava etappimaa oli kahden Saksaan tehdyn välilaskun jälkeen Tanska, jossa soihtua kierrätettiin noin 450 kilometriä ennen sen Ruotsiin siirtymistä 1.7. Seitsemän päivän aikana Ruotsin läpi Malmöstä Haaparantaan soihtuviestille kertyi mittaa 2250 kilometriä. Olympiatuli saatiin 8.7. Suomen puolelle ja Tornion Pohjan Stadionilla järjestetyssä lähes 10 000 ihmisen olympiatulen maahantulojuhlassa Kreikan Olympiasta lähtenyt, Ville Pörhölän tuoma Hellaan tuli ja Pallastunturilta lähtenyt, Tauno Kontion tuoma Lapin tuli yhtyivät. Helsingin Olympiastadionille olympiakisojen avajaisiin 19.7. päättynyttä viestiä vei Suomessa varsinaisina soihdunkantajina 1680 henkilöä ja viestiä seurasi reitin varrella ja monissa järjestetyissä soihtujuhlissa arviolta yli miljoona kansalaista. Helsingin Kisa-Veikkojen juoksijoista olivat soihdunkantajina Armas Patjas ja Teuvo Paakkari. Paakkari oli HKV:n 800 ja 1500 metrin juoksijoita ja myöhemmin vv. 1966-67 myös HKV:n puheenjohtaja. Miten Sinut valittiin soihdunkantajaksi? - Päämääränäni oli päästä olympiaedustajaksi kotikisoihin ja olin ensimmäisen kerran harjoitellut säännöllisesti läpi talven. Ratkaisevassa karsintakilpailussa en kuitenkaan onnistunut, ja kilpailun jälkeen HKV:n silloinen johtokunnan jäsen Jukka Lehtinen tuli kysymään haluaisinko juosta soihtuviestissä, ja totta kai se sopi minulle. - Minua sotaveteraanina lämmitti kovasti, että osuuteni alkoi kuuluisan Ässä-rykmentin patsaalta läheltä Viidennen linjan ja Hämeentien kulmaa. Sain juosta lähes kilometrin osuuden Pitkällesillalle saakka ja vauhdikkaasti, koska viestin aikataulussa pysyminen haluttiin varmistaa. - Tunnelma kadun varsilla ja Hakaniemen torilla oli sateesta huolimatta mahtava. Koin juostessani tämän olevan yksi elämäni tähtihetkistä. Jos olisin olympiaedustajana pudonnut alkuerissä, harva olisi minut muistanut. Sain sitten olla mukana 50-vuotismuistojuoksussakin vuonna 2002. Hieman harmittaa, etten päässyt viime kesänä mukaan myös Lontoon olympialaisten soihtuviestiin - paikkoja oli suomalaisille hyvin rajoitetusti. Onnittelemme HKV:n Vaahteralehteä 100 vuoden taipaleesta Erkki Alaja Jenni Alsén Mauri Casimir Elovainio Kristina von Gerich Matti Hannus Ilkka Hirsto Janne Hirsto Erkki Hirvonen Tapio Kiiskinen Yrjö Kokko Olavi Lahtio Vesa Lappalainen Olli Lehtilä Pekka Luoma Ilkka Mattila Mika Myllyneva Risto Nieminen Jussi Ojala Heidi Ovaska Maarit Ovaska Pekka Ovaska Jani Paajanen Harri Palmu Pertti Paloheimo Reijo Pietilä Kaarina Potinkara Jari Rautapalo Mauri Simpanen Anneli Sirkiä Juhani (Jaska) Taipale Lauri Tarasti Sami Tuominen Jukka Uunila Jussi Valle SUL julkaisut Julkaisemiamme lehtiä ovat mm: - Yleisurheilun kuvalehti - Kunto & terveys - Huippu-urheilu uutiset - Spurtti News - HCM-lehti SUL-julkaisut.fi 30 31 Tässä ihan lähellä. Helsingissä, Espoossa, Kauniaisissa ja Vantaalla. Palvelemme sinua koko pääkaupunkiseudulla. Lähimmän konttorin löydät osoitteesta op.fi/helsinki 32
© Copyright 2024