SPL LUU:n alaosasto
SPL LUU:n alaosasto Jäsentiedote 1/2011 Tässä lehdessä: ◊ Jäsenmaksu s.3 ◊ Hallitus s.3 ◊ Puheenjohtajan palsta s.4 ◊ Johtokunta tiedoittaa s.5 ◊ Lajivastaavat s.6 ◊ Artikkeli: Ajatuksia saksanpaimenkoiran jalostuksesta Ismo Härkönen s.7 ◊ Artikkeli: Kuinka aloitan pennun kanssa tottelevaisuuskoulutuksen Rami Leino s.10 Jäsenmaksu 2011 Jäsenmaksu on 35 € Eräpäivä on 31.03.2011 Tilille: 111230-315694 Maksuviitteen saa tämän lehden osoitetarrasta. ps. tämän kummempaa laskua ei tule, joten hoidathan jäsenmaksusi ajallaan. Hallitus 2011 Puheenjohtaja: Varapuh.joht. Sihteeri Jäsen Jäsen Jäsen Jäsen Janne Saari Kari Lehtinen p. 040-5759050 email [email protected] p. 0400-445 158 email yleissaneeraus.lehtinen@ kolumbus.fi Tarja Matsuoi p. 041 548 5599 email [email protected] Jaana Nyman p. 040-729 7087 email [email protected] Carita Väärtinen p. 040-555 3838 email [email protected] Tom Juhola p. 040-559 5349 email [email protected] Minna Tero p. 040-516 5912 email [email protected] Puheenjohtajan palsta Tervehdys kaikille ja hyvää alkanutta vuotta! Vuosi 2010 on takanapäin ja talven keskellä on niin omistajien kuin koirienkin hyvä latailla akkuja tulevaa kautta kohti vaikka liikkumalla luonnossa jossa jo toisen lumisen talven myötä on ollut tarjolla postikorttimaisemia. Alaosaston syyskokouksessa johtokunnan kokoonpanoon ei tullut muutoksia. Mitään kovin isoja mullistuksia ei muutenkaan kaudelle 2011 ole suunnitelmissa, kentän kunnostuksessa työ jatkuu ja tiedossa onkin muutamat talkoot joissa kontin sisustus on tarkoitus viimeistellä, kunnostaa kentällä olevat esteet ja levittää kentälle hiekkaa maanparannukseksi. Tapahtumista suurimman muutoksen tulee kokemaan jäsentenvälinen tottelevaisuuskilpailu johon on tarkoitus ottaa mukaan myös suojelu toisena lajina. Muutoksen taustalla on vuodelle 2011 muuttuneet Mestarin Malja haasteottelun säännöt joissa tuo C-osa on myös mukana. Alaosaston jäsenmäärä vuoden lopussa oli tasan 100 mutta valitettavan suuri osa jäsenistöstä tuntuu kuuluvan ”nukkuvien puolueeseen” ainakin jos aktiivisuutta mitataan syys- ja kevätkokouksien osallistumisella. Vain esittämällä kokouksiin käsiteltäviksi asioita ja osallistumalla itse päätöksentekoon voi yhteisiin asioihin vaikuttaa. Viimevuoden syyskokoukseen osallistui johtokunnan ulkopuolelta vain yksi jäsen joka lienee lajissaan eräänlainen kyseenalainen ennätys. Myös johtokunnalle voi aina tuoda käsiteltäväksi omia ideoitaan ja ehdotuksiaan, joten jos Sinulla on mielessäsi jotain rohkeasti vain ehdotusta eteenpäin! Tässä jäsenkirjeessä on taas vuotuinen jäsenmaksu kehotus ja oman viitenumerosi löydät osoitetarrasta. Jäsenmaksua korotettiin 35€ suuruiseksi johon suurimpana syynä on Espoon kaupungin päätös nostaa kentän vuokra 250€ vuodessa 1300€ suuruiseksi. Neuvotteluvaraa asiassa ei ollut. Toimintaamme tukemaan saimme viimevuonna muutamia uusia yrityksiä joiden kanssa pyrimme jatkamaan yhteistyötä myös tulevaisuudessa. Haluankin tässä yhteydessä vielä kiittää arvokkaasta tuesta vuonna 2010 yhteistyökumppaneitamme eli Lihatukku Veijo Votkin, Kuusakoski ja Lippulaivan eläinpuoti! Kentällä tavataan! Janne Johtokunta tiedottaa Kokeet ja tapahtumat: Kenttätalkoot Huhtikuussa, ilmoitetaan nettisivuilla Mestarinmalja 30.4 BH-koe 17.05 Oma kenttä Tuomarina Pentti Rapila SchH 1-3 sekä AB 1-3 ja BC1-3 22.5 Oma kenttä Tuomari Esa Koivulahti, Maalimies Rami Leino SchH 1-3-koe 7.6 Haimoo Tuomari Heikki Hiltunen, Maalimies Rami Leino Cessyn pytty (Jäsenten väliset) 11.9 Jälkiviikonloppu 17-18.9 SchH-koe Syksyllä, ilmoitetaan nettisivuilla BH-koe Syksyllä, ilmoitetaan nettisivuilla Tiedustelut: Mika Leskelä p. 040-5759050 email [email protected] Seuraa nettisivuja http://spl.fi/ao/lansi-uusimaa/ Lajivastaavat Suojelu Lajista kiinnostuneet ottavat yhteyttä Popperiin. Tony Popper p. 040-8407395 email [email protected] tai maalimiehiimme suoraan: Janne Saari p.040-5759050 email Ismo Härkönen p. 050-5148568 email Rami Leino p. 0400-514878 email [email protected] [email protected] [email protected] Tottis Taija Tikkanen p. 040 5590356 (iltaisin) Tottelevaisuusharjoitukset kentällä joka maanantai klo 18.00 alkaen Kaupunki- ja kimppakävelyt sekä pienryhmätottis Ilmoittautumiset molempiin Ritulle p. 040-572 0049 Haku Jaana Nyman p. 040-729 7087 email [email protected] Haussa ei tällä hetkellä ole vedettyjä treenejä pienen kysynnän vuoksi. Jaanan kautta saa yhteyden muihin haku-harrastajiin, joten kannattaa ilmoittautua hänelle Ajatuksia Saksanpaimenkoiran Jalostuksesta Ismo Härkönen Saksanpaimenkoira on luotu käyttökoiraksi, joten näin ollen sen jalostus on käyttökoira jalostusta. Kuten varmaan monet tietävät on rodun jalostus jakautunut kahteen eri linjaan, käyttölinjaiseen ja näyttelylinjaiseen. Nämä saman rodun erilinjaiset koirat poikkeavat toisistaan tänä päivänä jo melkoisesti niin ulkomuodon kuin henkisten ominaisuuksien suhteen. Oma kokemukseni niin kasvattajana kuin maalimiehenä perustuu käyttölinjaiseen saksanpaimenkoiraan joten tässä jutussa käynkin asioita läpi tästä näkökulmasta. Kun aletaan suunnitella pentuetta josta oletusarvoisesti tulisi hyviä, terveitä ja harrastuskelpoisia pentuja joudutaan tekemään valintoja joissa tulee huomioida terveys ja luonneominaisuudet jalostukseen käytettävissä yksilöissä. Tässä kohtaa kasvattajan tulee olla ehdottoman rehellinen itselleen, kun selvittää yhdistelmään mahdollisesti tulevia riskejä sillä ei ole yhtään yhdistelmää mihin niitä ei tulisi, ja luonnolla on oma osuutensa jalostuksessa jota tulee kunnioittaa. Terveystietoa on varsin hyvin käyttöpuolen koirista saatavilla sillä niin kasvattajat kuin harrastajat kuvauttavat koiransa varsin kattavasti koska haluavat varmistua että harrastuskaveri on terve muutenkin kuin lonkkien ja etupään osalta. Kun terveyspuoli on kartoitettu, on aika tarkastella luonneominaisuuksia, näistä kertovat suojelukoetulokset, harjoituksissa nähdyt suoritukset, vanhempien taustoilla vaikuttavat koirat sekä linjaukset. Kaikista näistä muodostuu kokonaisuus josta kasvattaja muodostaa oman näkemyksensä millaisia luonneominaisuuksia yhdistelmään odotetaan, taas jälleen luonnon osuus tulee huomioida, paperilla kaikki saattaa näyttää hyvältä mutta käytännössä ei mennytkään niin kuin piti. Luonneominaisuuksien jalostaminen on rakenteen jalostamiseen verrattuna huomattavasti aikaa ja vaivaa vaativampaa, koska koirien henkiset ominaisuudet kasvavat tyypistä riippuen jopa kolmeen ikävuoteen saakka jolloin vasta saadaan luotettavaa tietoa koiran/pentueen luonneominaisuuksista. Myös yhdistelmän linjaus tunnettuihin periyttäjiin tuo kasvattajalle jotain informaatiota siitä mitä voisi olla tulossa niin terveyden kuin luonneominaisuuksien suhteen. Täytyy kuitenkin muistaa, että sisäsiitosasteen nosto korostaa niin hyviä kuin huonojakin ominaisuuksia, tässä kasvattajalla täytyy olla näkemys linjattavista koirista. Ajatuksia... Kun edellä mainitut asiat on käyty läpi ja yhdistelmä päätetty, suoritetaan astutus. Tämän jälkeen pentuihin alkavat vaikuttaa ympäristötekijät, ja tärkeimpänä alkuun niistä emo. Tässä korostuu se hyvän narttumateriaalin arvo, jo kantoaikana emä vaikuttaa syntyviin pentuihin joten sen tulisikin saada olla stressittömässä ja stabiilissa ympäristössä koko kantoajan. Hyvä narttu selviytyy pääsääntöisesti varsin itsenäisesti synnytyksestä, jollei mitään terveydellisiä komplikaatioita ilmene. Hyvä emo hoitaa pennut ensimmäiset 3-4 viikkoa itse, luoden niille stabiilin kasvuympäristön omalla rauhallisella käyttäytymisellään. Viiden ensimmäisen viikon aikana pentuja käyvät hoitamassa kasvattajan oman perheen jäsenet jotka narttu tuntee ja kokee laumaan kuuluvaksi, sillä hyvä narttu vaistomaisesti suojelee pentujaan ulkopuolisia kohtaan. Viiden viikon iässä on uusien pennun omistajien aika tulla tutustumaan tulevaan pentuunsa. Ajanjakso 5-7 viikkoa on leimaantumisen ja nopean oppimisen kautta, joka toki jatkuu vielä luovutuksen jälkeenkin. Tämä ajanjakso tulee käyttää mahdollisimman tehokkaasti hyödyksi. Hyvän suhteen luomiseksi onkin tulevan omistajan tehtävä runsaasti töitä sillä se palkitsee myöhemmin kun varsinainen koulutus alkaa. Hyvin ohjaajaansa leimaantunut ja hänet laumanjohtajaksi hyväksynyt koira hyväksyy ylemmältä annetut pakotteet osana laumahierarkiaa eikä ajaudu niin helposti konfliktiin ohjaajansa kanssa niin arkielämässä kuin koulutustilanteissakaan. Pennun valinta on aina oma projektinsa jossa pentulaatikosta pitäisi se oma löytää. Kannattaa kuunnella kasvattajan havaintoja pennuista sillä hän on kuitenkin seurannut pentuja alusta alkaen ja pystynyt muodostamaan laajemman käsityksen pennuista. Myös pennut alkavat muodostaa laumajäjestystä ihan vaistomaisesti ja näissä tilanteissa pystyy kyllä jo näkemään tiettyjä luonteenpiirteitä yksilöiden välillä, mikä on myös huomioitava valintatilanteessa. Voimakkaasti dominanssia esittävä urospentu vaatii määrätietoisen ohjaajan ja ei näin ollen sovellu ensimmäistä koiraa hakevalle ohjaajalle. Myös ruokahalu kertoo elinvoimaisuudesta ja on ilman muuta hyvä apu alkukoulutuksessa kun asioita voidaan opettaa ruuan avulla. Erilaisilla alustoilla liikkuminen kertoo että alustaongelmia ei välttämättä ole. Myös itsenäisyys ja liikkuminen pentulauman ulkopuolelle kertoo uteliaisuudesta ja rohkeudesta. Myös kiinnostuminen ihmisistä tulee huomioida, hakeeko aktiivisesti kontaktia vai onko pidättäytyväinen. Myös energisyys ja temperamenttisuus ovat toivottavia ominaisuuksia sillä viettimäärää ei kouluttamalla voi lisätä, ne ovat geneettisesti koiraan tulevia asioita, joita sitten koulutuksessa hyödynnetään ja säädellään. Ajatuksia... On paljon asioita joita valintaa tehdessä tulisi huomioida, joten kasvattajan näkemystä kannattaa kuunnella. Kun valinta on tehty ja pentu saapunut uuteen kotiin, alkaa pitkä ja toivon mukaan antoisa taival koiraharrastuksen parissa. Tässä tiivistelmässä halusin tuoda Teille harrastajille hiukan esiin näkemyksiäni Saksanpaimenkoiran jalostuksesta, ja siitä miten itse suoritan jalostuksellisia valintoja pentuetta suunnitellessani. Tulee muistaa että jokaisella kasvattajalla on oma näkemyksensä ja ajatuksensa siitä miten jalostustyötään tekee ja se takaa sen että on tarjolla vaihtoehtoja kun pennunvalintaa teette. Olipa harrastuslajisi mikä vain, haluan toivottaa Sinulle antoisia hetkiä oman Saksanpaimenkoirasi kanssa, reenikentillä tavataan!! Terveisin Ismo Härkönen Kennel Haus Zimmermann Kuinka aloitan pennun kanssa tottelevaisuuskoulutuksen Teksti: Rami Leino Kuvat: Piia Leino Aloitan pennun kouluttamisen välittömästi kun seitsemän viikkoisena haen pennun kotiin. Kouluttamisen aloitan ruuan kanssa, eli koira oppii heti alussa, että tekeminen johtaa positiiviseen lopputulokseen ja että jokaisen ruoka-annoksen eteen pitää (saa) tehdä töitä. Pentu myös oppii asioita nopeasti ja helposti. Aloitan yhdistämällä ruuan käsiin, jotta pentu pyrkisi tavoittelemaan aktiivisesti ruokaa käsistä. Täten sen ohjaaminen helpottuu ja aktiivisuus kasvaa. Käsistä tulee myös positiivinen asia. Ruuan vaihdan motivaatioesineeseen kun leikkiminen on sillä tasolla kuin haluan. En noudata mitään tiettyä kaavaa orjallisesti, vaan koulutus tapahtuu/edistyy täysin koiran oppimisen ja resussien mukaan, eli seuraavat harjoitteet on vain suuntaan antavia. Alussa harjoitukset ovat hyvin lyhyitä, mutta toisaalta pentu syö 3-4 kertaa päivässä joten sitä kautta saa toistoja ja pentu oppii nopeasti. Suhteen luominen aloitetaan myös välittömästi pennun saavuttua (suhdetta rakennetaan 24 h koko koiran elämän), jota kautta rakennetaan pohja koko tottelevaisuudelle. (suhde luodaan ihan perusasioilla eli ohjaaja on mustavalkoinen, määrätietoinen, selkeä laumanjohtaja, oikeudenmukainen ja jne.....) Kaikki liikkeet rakennan osissa, jotka sitten myöhemmin yhdistelen valmiiksi suorituksiksi. Esim. luoksetulon rakennan kahdessa osassa (ensin vauhti ja erikseen loppuasento). Noudoissakin rakennan ensin vauhdin ja itse noudon, sitten erikseen omina harjoituksina kapulan pitämisen, luovutusasennon, hyppyesteen ja A--esteen. Pidän myös huolen heti alusta alkaen, että tehdessäni harjoitusta pentu keskittyy olennaiseen ja on mahdollisimman korkeassa viettivireessä. Korkeassa vietissä kouluttamisessa pitää muistaa se, että oppimiskyky on alentunut ja liikkeiden sisäistäminen vie aikaa (mitä muuta pentuaikana on kuin aikaa), mutta toistoja tekemällä saa liikkeet toimimaan. Toistoja tekemällä tulee liikevarmuus ja liikkeet pentu yhdistää korkeaan viettiin, jolloin jää turhat hetsaukset pois. Häiriötäkin pyrin lisäämään mahdollisimman nopeasti ja mahdollisimman paljon (koiran mukaan). Kokemukseni mukaan, jos suhde on kunnossa ja pentu on aktiivinen, ei häiriöllä ole loppuen lopuksi merkitystä. Pentu keskittyy vain Kuinka aloitan... ohjaajan aktivoimiseen. Suhdetta pystyy myös luomaan leikin kautta. Leikin opettelu pitäisi alkaa myös heti pennun saavuttua. Pentuahan harvoin tarvitsee opettaa leikkimään, mutta semmoisen yhteisen harmonian löytäminen ohjaajan/koiran kanssa leikissä on se vaikein osa, joka jää kovin monelta saavuttamatta. Pienestä pitäen pennun pitäisi tuntea itsensä vahvaksi leikissä ja haastaa ohjaajaa leikkimään lisää. Myöskään irroittaminen ei saisi tuotaa pennulle sitä tunnetta, että se menettäisi jotain, vaan aina uudestaan se haluaisi aktivoida ohjaajaa leikkimään lisää. Pitäisi onnistua kaivamaan taistelutahto esiin, koska sitä kautta saadaan voima ja aktiivisuus suorituksiin. Ruualla rakennan vain teknisen valmiuden sekä pohjan kaikelle tekemiselle. Kun saan leikkimisen sille tasolle jolle sen haluan, siirrän kaiken tekemisen leikin varjolle. Silloin pääsen tekemään asioita korkeammassa vietissä. Tällöin koira oppii toimimaan korkeammassa vietissä ja yhdistää tekemisen korkeaan viettitasoon. Tekninen opettaminenhan on helppoa ja yksinkertaista, mutta se, että saa yhdistettyä vietin mukaan kyseisiin liikkeisiin ilman ärsykkeitä (pelkkä käskysana riittää) on kaiken A ja O. Vietin kauttahan suorituksiin tulee nopeus ja voima. Leikin kautta opetan ensimmäisenä pennulle aktiivisuuden (vastustaminen ja haastaminen). Samalla opetan hyökkäämisen, otteen korjaamisen ja rauhoittumisen (palvelevat myöhemmin myös suojelun puolella). Mutta se tärkein on aktiivisuus ohjaaja kohtaan. Kun leikkiminen on sillä mallilla, että pentu on aktiivinen ja haastaa ohjaajaa lelun kanssa, niin aloitan varsinaisen kouluttamisen leikin varjolla. Käytän alussa rättiä jonka päässä on naru. Vaihdan kuiten kuiten- kin nopeasti eri materiaaleihin ja välineisiin (Patukat ja pallot). eettä ttä se ei Leikin varjolla on myös hyvä opettaa irrottaminen siten, tuota turhaa konfliktia ohjaajan kanssa. Seuraaminen: Seuraamisharjoitukset aloitan aina ruuan kanssa. senRuoka vasemmassa kädessä ja käsi siinä asenassa, että pentu on optimiasennossa/paikassyöden koko ajan ruokaa(niin kutsuttua imuttamista). nnosossa Kuinka aloitan... Muutama askel kerrassaan edetään ja kun pentu on ymmärtänyt mitä tehdään, niin mukaan otetaan käskysana, joka annetaan alussa vasta kun pentu suorittaa tehtävää täydellisessä asennossa/paikassa, eli yhdistää kyseisen sanan tekemäänsä tehtävään. Pennun mukaan edetään eteenpäin siten, että sen mielenkiinto on koko ajan vahva ja se on aktiivinen. Asteittain pidennetään matkaa ja kun homma toimii, voi mukaan ottaa käännökset ja pysähdykset (kädellä ohjaa istumaan pysähdyttäessä ja myös käännöksissä kääntää kättä siten, että pentu oppii käyttämään peräpäätään). Kun tämä kaikki sujuu, voi pikkuhiljaa alkaa häivyttämään kättään nostamalla nopeasti sitä ylös ja tuoden heti alas. Tarkoitus on, että pennun tekeminen ei muutu (pää laske alaspäin). Käden nostoaikaa pidennetään pennun mukaan. Kun kaikki tämä toimii ja leikki on siinä mallilla että homma toimii, niin siirryn ruuasta motivaatioesineeseen, joka yleensä on seuraamisharjoituksissa pallo. Aloitan taas ikään kuin alusta pallon kanssa, eli pallo vasemmassa kädessä ohjaajan lantiolinjan yläpuolella siinä asennossa, jolla saadaan pentu suoraan perusasentoon kontakti ylöspäin (pallo sen verran ylhäällä ettei pennulla ole mahdollisuutta saada sitä). Ensin vahvistan ihan pelkkää perusasentoa, josta sitten alan liikkua askel kerrallaan. Mikäli kontakti katoaa tai pentu alkaa pomppia palloa kohden, aloitan aina uudestaan perusasennosta. Tällöin se oppii, että liikkeelle pääsee vain täydellisellä suorituksella. Harjoitukset voi aloittaa seinän vieressä siten, että pentu on ohjaajan ja seinän välissä. Tällöin ei tule poikittamisongelmaa, eikä tarvitse turhaan alkaa ohjailla peräpään toimintaa. Pikkuhiljaa kun homma toimii aina, siirretään pallo pois näkyvistä. Kun tehdään muutos, ruvetaan taas rakentamaan perusasennon kautta askel kerrallaan. Tällä tavalla tulee paljon toistoja ja vankka pohja, johon koiran on helppo palata, mikäli myöhemmällä iällä tulee seuraamisen kanssa ongelmia. Pysähtyvät liikkeet: Opetan niitä kahdessa eri tilanteessa. Erikseen kaikesta muusta tekemisestä, jolloin teen liikkeet paikaltaan kädellä ohjaten (yleensä pennun ruokailun yhteydessä). Normaalisti kun teen tottelevaisuutta, teen pysähtyvät liikkeet liikkeestä. Teen liikkeet järjestyksessä istu, maahan ja seiso (oppii jopa hieman ennakoimaan ja sitä kautta saa nopeutta). Aluksi kädellä ohjaten ja nopeasti vähennän apuja pois oppimisen myötä (liikkeessä aluksi Kuinka aloitan... pentu seuraa kädessä olevaa ruokaa, asento ei ole kuten seuraamisessa). Käskysanan lisään melkein heti, mutta sanon sen aluksi vasta kun pentu on toivotussa asennossa. Pentu oppii ensin toteuttamaan liikkeet käsiärsykkeillä, sitten vähennän kädellä tehtävää ärsykettä ja aikaistan käskysanaa, jolloin toivon mukaan pentu alkaa enemmän keskittyä käskyihin. Pikkuhiljaa aletaan myös lisätä kestoa ja erkanemismatkaa. Tärkeintä on alussa hakea suoritusvarmuutta, jotta pentu oppii ymmärtämään käskyt ja toteuttaa ne halulla. Suoritusvarmuuden jälkeen voi ruveta keskittymään liikkeen nopeuteen, eli palkkaan vain nopeista suorituksista, jolloin koira alkaa yrittää kovemmin ja nopeammin. Istumisliikkeen palkkaan monesti vain sosiaalisella palkalla (kehuminen), sillä saalispalkka tekee liikkeeseen yleensä liikaa jännitettä ja istuminen hidastuu merkittävästi. Luoksetulo: Apuohjaaja pitää pennusta kiinni ja itse lähden juoksemaan poispäin ja koko ajan hieman aktivoiden. Sopivan matkan päässä käännyn ja otan perusasennon, hetken hiljaisuus ja selkeä kutsu, jolloin apuohjaaja vapauttaa pennun. Pentu saa (toivottavaa) tulla niin kovaa, että se hyppää päin ohjaajaa (lopetusasennon opetan erikseen paikaltaan). Pikkuhiljaa pidennetään matkaa ja vähennetään ohjaajan aktiivisuutta. Tämän kaltaisia harjoitteita teen paljon nuorelle koiralle, jolloin varmistun, että vauhti pysyy aina vauhdikkaana. Kun olen erikseen opettanut perusasennon ohjaajan eteen, niin liitän luoksetulon, ensin lyhyeltä matkalta jolloin säästyy pahimmilta vammoilta. Liitettyäni loppuasennon luoksetuloon en enää anna palkkaa suoraan, vaan aina suoran loppuasennon jälkeen edestä (sivulletulot erikseen). Tällöin koira oppii, että mitä nopeammin se on edessä perusasennossa, sitä nopeammin palkka tulee. Apuohjaajan (kiinnipitäjä) kuitenkin pidän pitkään tuottamassa viettiä/vauhtia vaikka liitänkin loppuasennon liikkeeseen. Sivulletulot teen täysin erikseen, koska oman kokemukseni mukaan se vaan aiheuttaa vinoja loppuasentoja ja ennakoimista sivulle. Kuinka aloitan... Eteenmeno: Päätän yleensä harjoituksen eteenmenoon viemällä ruuanlopun kentän toiseen päähän (noin 3 metriä kentän päästä) koiran kanssa. Näytän mihin jätän ruuan ja vien pennun sylissä pois sillä tavalla, että se koko ajan näkee ruokakipon. Aloitan ensin lyhyeltä matkalta, mutta nopeasti kun pentu ymmärtää jutun juonen, niin pidennän paljon matkaa. Siinä vaiheessa kun ruoka vaihtuu motivaatioesineeseen, eteenmenon palkka muuttuu vanhaan hihan päälliseen, joka on helppo myöhemmin häivyttää. Maahanmenon yhdistän vasta siinä vaiheessa kun tiedän, että se toimii 100%. Niitä toistoja teen tosi harvoin ja siinä vaiheessa on aina palkkana motivaatioesine. Tärkeintä on saada pentu irtautumaan voimakkaasti ja suoraan haluttuun suuntaan. Palkka on aina noin kaksi-viisi metriä ennen kentän päätyä, jottei se koskaan opi hortoilemaan kentän ulkopuolelle. Noudot: Noutoja opetan vain motivaatioesineen kautta (taistelutahdolla). Noudon rakentamisen aloitan kun leikki on sillä mallilla, että pentu haluaa haastaa leikin aikana ja tuo kaiken vauhdilla ja voimakkaasti ohjaajalle (mieluiten törmäten voimakkaasti). Tässä vaiheessa on jo itse noutoliike miltei rakennettu, pentu haluaa tuoda kaiken ohjaajalle jotta leikki jatkuu. Noutokapulan otan käyttöön vasta silloin kun melkein kaikki on opetettu. Yleensä käytän purupatukkaa koko opettamisen ajan. Patukan kanssa en kuitenkaan juuri leiki vaan palkkaan sen erikseen pallolla. Patukan kanssa leikkiminen voi aiheuttaa sen, että pennulla on vain kiire patukalle, eikä takaisin ole enää hoppu. Opetan asiat yleensä seuraavassa järjestyksessä: itse noutoliike, vauhti molempiin suuntiin, pitäminen, loppuasento, hypyt (ilman noutoa), A-este (ilman noutoa) ja lopuksi esteet noudon kanssa. Noutoliike tulee itsestään jos leikki vaan on kunnossa. Vauhtikin tulee yleensä hyvän leikin kautta. Käytän alussa paljon ärsykkeitä, jolla varmistan, että liike on molempiin suuntiin vauhdikas. Pitämistä ja loppuasentoa harjoittelen leikin ohessa rauhoittumisharjoituksilla ja ohjaan silloin koiran oikeaan loppuasentoon (vahvistan jatkamalla leikkiä). Hypyt ja A-esteen opetan erikseen ihan kädestä pitäen, ohjaten ruualla tai pallolla. Varsinkin A-este on hyvä opettaa siten, että koira kävelee sen yli eikä loikkaa ylös ja sieltä suoraan alas. Esim. Kuinka aloitan... pallolla pentu ohjataan kulkemaan yli rauhassa ja palkka lentää vasta kun ollaan pois esteeltä. Nämä olivat minun ajatuksiani pennun ja nuoren koiran rakentamisesta tottelevaisuusosioon, jolla olen itse koiria kouluttanut. Tässä oli vain kuitenkin pieni marginaali asioista, jotka liittyvät kyseiseen aiheeseen, sillä koulutus tapahtuu aina koiran mukaan eli melkein aina joutuu muuttamaan harjoituksia sopiviksi juuri siihen hetkeen. Koulutus pitäisi aina lähteä koiran ja ohjaajan resurssien mukaan, itselläni ainakaan ei ole mitään semmoista yleistä kaava jolla rakennan pennulle tottelevaisuusosion, enkä usko sen tyylin kouluttamiseen. Tärkeimmät asiat minun mielestäni kouluttamisessa kuitenkin ovat, että suhde koiraan on kunnossa ja että ohjaaja että koira nauttivat tekemisestään. Kun suhde on kunnossa ja vaikein osa koulutusta (leikkiminen) sujuu, niin loppu on aika paljon helpompaa. Tärkeää myös olisi, että on hyvä ryhmä missä tehdä harjoituksia. Tällöin on apuohjaajia sekä ylimääräisiä silmäpareja käytettävissä. Yksin ei pysty rakentamaan huipputottelevaisuutta. Harjoitelkaahan ahkerasti! -Rami- Seuraamme tukivat vuonna 2010 Suuret kiitokset!
© Copyright 2024