Kevät 2012
PÄÄKIRJOITUS PUHALLINSOITTAJIEN TYÖPAIKAT VÄHENENEVÄT PUOLUSTUSVOIMINE SÄÄSTÖJEN MYÖTÄ Puolustusvoimien säästötoimet puuttuvat rankalla kädellä puhallintyöpaikkoihin maassamme. Kyseessä on suurin muusikoiden ammattiryhmään kohdistuva irtisanominen Suomen itsenäisyyden aikana. Lakkautettavaksi on esitetty Savon, Satakunnan, Karjalan, Kainuun, Pohjan, Pohjanmaan Sotilassoittokunnat, Panssarisoittokunta ja Sotilasmusiikkikoulu, yhteensä lähes sata työpaikkaa. Maakunnallisesti tämä nakertaa vakavasti musiikin opetusta ja puhallinharrastusta. Nyt jo lähes vahvistettu soittokuntien eliminointi horjuttaa vakavasti koko maamme kulttuurielämää. Suomalaisten ylpeydenaihe on ollut koulutus. Myös musiikkipedagogia on ollut yksi vientituotteistamme ja suuri ylpeydenaihe. Tosiasia on kuitenkin, että samaan aikaan etenkin sinfoniaorkestereiden koesoittoihin osallistuu valtavasti ja yhä kasvavassa määrin ulkomaalaisia hakijoita. Suomalaisilla orkesterilla on ollut hyvä maine. Puolustusvoimien palvelukseen otetaan vain Suomen kansalaisia. Muusikoiden osalta siis lyömä- ja puhallinsoittajia. Nyt kaavaillulla "uudistuksella" on siten kauaskantoisia vaikutuksia. Tässä yhteydessä onkin oltava huolissaan myös, miten päätös vaikuttaa myös maakuntien ammattimaisen instrumenttiopetukseen ja musiikin harrastamiseen yleensä. Suomen Puhallinorkesteri vastustaa jyrkästi tällaista tuhoamista. Irtisanottavien määrä on kaikin mittarein ajateltuna kohtuuton. Kyse ei ole korkeapalkkaisista viroista, vaan hyvin kustannustehokkaasta toiminnasta. Nyt kuulijoilta ja runsaslukuiselta yleisöltä ollaan viemässä pois jotain hyvin arvokasta ja konkreettista. Kun konserteissa ja juhlissakaan ei kohta enää soi, niin olemmeko siis jääräpäisesti suut tupessa? Jos puolustusvoimat ei kykene laskelmiaan tarkistamaan, niin valtiovallan on mietittävä muita ratkaisuja. Yhtenä korvaavana toimenpiteenä voisi esittää, että maahamme perustettaisiin edes yksi ammattimainen siviilipuhallinorkesteri. Joka tapauksessa maamme kulttuurielämä tarvitsee suomalaisiakin puhallinsoittajia myös tulevaisuudessa. 27.2.2012 Suomen puhallinorkesteriliitto SPOL HALLITUS Puheenjohtaja Raine Ampuja Jenkkapolku 17 A 04420 JÄRVENPÄÄ Email: [email protected] puh. 040 50 77799 Varapuheenjohtaja Juhani Leinonen Mannerheimintie 5 B 10 49400 HAMINA [email protected] puh. 0400-750902 Sihteeri, internet ja jäsenasiat Tiiu Tuominen Lyhdekatu 3 B 5, 40740 JYVÄSKYLÄ [email protected], puh. 040 9637701 Taloudenhoito, Marita Rantamäki Pahaojantie 340, 39100 HÄMEENKYRÖ [email protected] 040 5139059 koulutus (tehtävä vaihtumassa kevään aikana) Pekka Ulmanen Kallioniementie 4 70260 KUOPIO [email protected] p. 0400 - 272 339 Kansainväliset asiat ja tiedotus Jukka Viitasaari Sammonkatu 36 B 39, 33540 TAMPERE [email protected] 050 3233698 Markkinointi, ilmoitusmyynti sekä ansiomerkkiasiat kts sihteeri ja rahastonhoitaja Jäsenet: Antti Nissilä Poppelikatu 14 C 14, 39500 IKAALINEN [email protected] 0400 393776 JäsenMarkku Korhonen Puusepänkuja 4 A 12, 90100 OULU [email protected] 040 7374717 Jouni Auramo Kauppakatu 12 C 47, 33210 TAMPERE [email protected] 050 3135588 Kansikuva: , ”Kevät herää”, kuvaaja Erja Joukamo-Ampuja 2011 1 Suomen puhallinorkesteriliitto Johtokunnan kokous Tampere 29.1.2012 Myönnetyt ansiomerkit: Karvian soittokunta FinnBand SHOP NYT SAAT NUOTIT KÄTEVÄSTI SUORAAN KONEELLESI PDF-tiedostoina Puinen vaakunateline: Lauri Viitala Kultainen ansiomerkki: Reijo Kohtamäki Markku Paloviita Hopeinen ansiomerkki: Ville Katajamäki 7ikko-kustannus, A-Minor Production, Musact ja SPOL www.finnbandshop.com Rauman Poikasoittokunta Kultainen ansiomerkki: Anne Lehtomäki- Koskinen Hannes Konno, rakastettujen laulujen unohdettu säveltäjä. Hannes Konnon nimi on tuntematon, mutta sävellykset eivät. ”Ruusuja hopeamaljassa” tai ”Anna arpisten haavojen olla” tunnetaan. Suosittu työväen marssi "Taistojen tiellä" sävellettiin alkujaan jääkäreille nimellä "Jää hyvästi isänmaa". Kaikkien säveltäjä on tietysti Hannes Konno. Puhallinyhtye Serpentti Espoosta on tehnyt varsinaisen kulttuuriteon julkaisemalla Hannes Konnon (1892-1942) sävellysten ja sovitusten CDlevyn. Levyn otsikkona on Meidän kaikkien yhteinen Puhallinmusiikin päivä tekee taas tuloaan 11.5.2012 Vuosi sitten saimmekin loistavan lähtölaukauksen tähän laajasti näkyvään tapahtumaan. Nyt koettavat uudet haasteet, villit ideat, kuuluvat ja näkyvät esiintymiset ympäri Suomea, joilla saamme äänemme kuuluville myös päättäjiin päin. Siis joukolla mukaan ympäri Suomea toukokuun 11. Osallistuvien orkestereiden kesken arvotaan yksi X-BOX! "Vaskimusiikkia iloiselta 1920-luvulta". Lisätietoja Kari Ketola 0400-432 186 [email protected] Levy julkistettiin Hannes Konno-konsertissa Porvoossa sunnuntaina 26.2.2012 Markku Ollila kokeiluttaa tuubaa ja baritonitorvea Käppärän koululla marraskuussa 2011 PUHALLUSTA PORISTA Porissa toteutettiin Palmgren-konservatorion järjestämänä soitinesittelykiertue, muutaman vuoden hiljaiselon jälkeen, marraskuussa 2010. Viikon mittaisella kiertueella vierailtiin neljässä alakoulussa, joissa oppilaat pääsivät kokeilemaan soittimia. Jokaisessa koulussa järjestettiin kahdesta neljään oppituntia, joiden aikana esiintyjät esittelivät soittimia ja soittivat yhdessä kaksi lyhyttä kappaletta. Soitinesittelijäryhmä oli koottu Palmgren-konservatorion opettajista, toisen asteen ammatiopiskelijoista ja aktiivisista harrastajista. Esittelytuntien pääpaino oli kuitenkin oppilaiden omassa soittimiin tutustumisessa. Innostuneita lapsia ilmoittautui puhallinorkesterikouluun tämän soitinesittelykiertueen pohjalta. Tammikuussa 2011 aloitti kaksi orkesteria yhden sijaan Markku Ollilan ja Elisa Nordströmin johdolla, koska aloittavia soittajia oli liki 40. Orkesterit yhdistettiin myöhemmin keväällä yhdeksi ryhmäksi. Puhallinorkesterikoulu ei ole uusi keksintö. Idea on kopioitu tamperelaisilta kollegoilta. Puhallinorkesterikoulun kesto on kaksi vuotta, jonka aikana tai jälkeen oppilailla on mahdollisuus hakeutua Palmgren-konservatorion varsinaisiksi oppilaiksi. Osa puhallinorkesterikoululaisista hakeutui jo muutaman kuukauden soitettuaan pääsykokeiden kautta konservatorion perusasteelle. Puhallinorkesterikoulun lukukausimaksulla oppilas saa lainasoittimen, orkesteritunnit ja soittotunteja. Laajuudeltaan ja minuuttimääriltään puhallinorkesterikoulu ei vastaa konservatorion opetusta, mutta se antaa hyvät eväät puhallinmusiikkiharrastuksen aloittamiseen ja konservatorion perusasteen oppilaaksi hakeutumiseen. Puhallinorkesterikoulussa on käytössä soitinkiintiöt, ja soittimiin valintaperusteena ilmoittautumisjärjestys. Soitonopettajina puhallinorkesterikoululaisilla toimii konservatorion opettajia. Puhallinorkesterikoulu toimii myös konservatorion D-puhallinorkesterina, johon ohjataan noin vuoden soittaneet puhaltajat ja lyömäsoittajat. Soitinesittelykiertueen ja aloittaneen puhallinorkesterikoulun palautteet ja kokemukset olivat niin positiivisia, että marraskuussa 2011 toteutettiin toinen vastaava kiertue. Neljän päivän sisällä esittelyryhmä tavoitti noin 850 porilaista lasta. Tammikuussa 2012 aloitti toinen puhallinorkesterikouluryhmä, joka keräsi yli 30 oppilasta. Toivoa sopii, että kun ensimmäinen puhallinorkesterikoulu lopettaa joulukuussa 2012, marraskuussa saadaan toteutettua uusi vastaava orkesterikiertue ja sen toiminta alkaa loppuun käydyn orkesterikoulun paikalla. 11-vuotiaat kaksostytöt Ella ja Reetta Haapaniemi aloittivat puhallinorkesterikoulussa tammikuussa 2011. Itse soittoharrastuksen kaksostytöt aloittivat muutama vuosi sitten. Tiedon ja innostuksen Otsolan opiston ja Palmgren-konservatorion C-orkesterista he saivat isänsä, Jari Haapaniemen, kautta. Tytöt aloittivat Uudenkoiviston koululla Jaana Holvikallion ohjauksessa. Ella valitsi soittimekseen trumpetin ja Reetta käyrätorven. Reetta vaihtoi myöhemmin käyrätorven klarinettiin. Kun tytöt kuulivat puhallinorkesterikoulusta syksyllä 2010, Ella hakeutui oppilaaksi trumpetilla ja Reetta oboella. Aktiiviset tytöt ovat soittaneet kahdessa orkesterissa, Corkesterissa ja puhallinorkesterikoulussa, tammikuusta 2011 alkaen. Ella soittaa kummassakin orkesterissa 5-luokkalaiset siskokset: Ella ja Reetta Haapaniemi trumpettia - Reetta taas soitti puoli vuotta sekä oboeta että klarinettia. Musiikin lisäksi he harrastavat partiota. Kun heiltä kysyy, mikä on orkesterisoitossa ja musiikkiharrastuksessa parasta, kumpikin vastaa lyhyesti "Yhteissoitto ja kaverit". . Keväällä 2011 kaksostytöt hakivat konservatoriolle "varsinaisiksi oppilaiksi", Ella jatkamaan trumpettiopintoja ja Reetta klarinettiin oboen sijaan. He tulivat hyväksytyiksi ja ovat Palmgren-konservatorion oppilaina ensimmäistä lukuvuottaan. Konservatorion opin alkaessa mukaan tulivat musiikin teoriaopinnot. Vielä syksyn 2012 toimivan puhallinorkesterikoulun "ensimmäinen saapumiserän" aikana Ella ja Reetta voivat halutessaan soittaa kahdessa orkesterissa samaan aikaan. Toisaalta: allekirjoittaneelta kysyttiin helmikuun alussa "Koska me päästään B-orkesteriin?" teksti Elisa Nordström kuvat Elisa Nordström ja Markku Ollila PTS 125 vuotta soittajan silmin nähtyä PTS-band eli Porin työväensoittokunta juhlii tänä vuonna neljän suuren konsertin voimin. Helmikuun 4. päivä juhlavuoden aloitti konsertti "Marssimusiikkia ja makeita säveliä". Muistoja Pohjolasta ja Jääkärinmarssin sijaan konsertissa kuultiin tällä kertaa puhallinorkesterilla vähemmän esitettyjä, yleisön toivomia, juhlamarsseja. Shubertin, Verdin ja Shostakovitsin lisäksi mukaan mahtui myös kaksi sooloesitystä. Huilisti Outi Teinonen esitti Konserttipolkan ja Pekka Satomaa saksofonisoolon venäläiseen teokseen nimeltä Muistelo. Konsertti oli kylmästä pakkaspäivästä huolimatta lähes loppuunmyyty. Toinen juhlavuoden konsertti vie ajatukset kevääseen ja kesään. Huhtikuun 21. päivä solistiksi saapuu Jaana Lammi ja marssimusiikki vaihtuu viihteellisempään suuntaan. Konsertilla ei ole vielä nimeä, mutta se voisi olla "Viihdemusiikkia ja vihreitä säveliä". (Muiden soittajien nimiehdotukset ovat olleet monin verroin parempia kuin minun, joten en ehdota tätä julkisesti orkesteriharjoituksissa.) Lokakuussa vuorossa on juhlakonsertti. Porin työväensoittokunnan 125-vuotinen historia on hieno saavutus, ja mikä sen paremmin sopisi konserttimiljööksi kuin Promenadisali. Juhlakonsertin ja joulun väliin sopii hyvin yksi konsertti, johon solistiksi saapuu Arja Koriseva. Koriseva on vieraillut PTS:n solistina aiemminkin, ja koska yhteistyö on sujunut hyvin, niin hänet on toivottu solistiksi uudestaan. Keskiviikkona 12. joulukuuta kuultava joulukonsertti on piste ii:n päälle. Porin työväensoittokunnan toiminta on virkeää ja aktiivista. Ison kokoonpanon lisäksi soittokunnassa toimii kaksi pienryhmää: Brass Quintet ja Delta eleven brass band. Kvintetti, tai siis kvintetti plus rummut, soittaa musiikkia humpasta jazziin ja rock´n rollista tangoon. Delta eleven brass band aloitti pelkästään instrumentaalikokoonpanona, johon kuuluu sähkökitara, rummut, tuuba, baritoni, kaksi pasuunaa, kolme trumpettia, altto- ja tenorisaksofoni. Myöhemmin ryhmä täydentyi laulajilla. Kummallekin pienryhmälle löytyy kysyntää, riippuen paikasta ja tilaajan musiikkitoiveista. Juhlavuosi painottuu koko soittokunnan konsertteihin eikä pienryhmillä ole omia konsertteja, mutta pienryhmät keikkailevatkin normaaliin tapaan. Olen sanonut kolme huonosti toteutunutta mielipidettäni: ensimmäisen hyvälle ystävälleni ja kaksi muuta monelle läheiselle ihmiselle. "Miksi sinulla tarvitsee olla aina porilainen poikaystävä? Ottaisit jonkun jostain muualta.", "Onneksi ei ikinä tarvitse soittaa marssiessa" ja "En halua muuttaa omakotitaloon": Tieni vei Tampereelta Niinisalon (ja tattooesiintymisten) kautta Poriin. Olin käynyt soittamassa muutamallaa PTS:n keikalla, mutta aktiiviharrastuksen aloitin tammikuussa 2010 muutettuani Poriin. PTS:ssä minua on alusta asti kiehtonut ensisijaisesti musiikillinen monipuolisuus. Tärkeää toimivassa orkesterissa on muut soittajat, sopivan haasteellinen materiaali ja soittajien sitoutuminen tavoitteisiin. Ostin entisen poikaystäväni, nykyisen aviomieheni, kanssa omakotitalon toukokuussa 2011 - siis soitan käyrätorvea, jos Luoja suo, PTS:ssä jatkossakin. Elisa Nordström Mieslahti Soi jälleen 30.7.5.8.2012 Mieslahti Soi 2012 on nuorekas kainuulainen ja valtakunnallinen orkesterisoiton leiri, joka on suunnattu puhallinmusiikin harrastajille. Musiikinsoiton harrastajat saavat yksityisopetusta soittimessaan, mutta ennen kaikkea ohjausta orkesterisoitossa. Luonnon läheisyydessä oleminen ja luontoon vetäytyminen on kaunis asia taiteilijan elämässä. Se inspiroi minua ja palauttaa minut takaisin alkuperäisten arvojen ja elämän olennaisten asioiden luo. Asioiden, joista musiikkikin suurimmalta osin on lähtöisin. Mieslahti Soi starttaa jälleen lähes kymmenen vuoden hiljaiselon jälkeen. Liikkeelle panevana voimana on ollut Kajaanin puhallinorkesteri, johtohahmonaan musiikin monipuolinen tehonainen Tanja Räsänen. Luonto saa ihmisen näkemään syvälle sisimpäänsä ja tekemään parhaansa. Tästä meillä on lukuisia esimerkkejä niin säveltäjien kuin kirjailijoiden joukossa. Tämän haluaisin jakaa nuorten oboistien kanssa Suomessa.” Tapahtuma järjestettiin edellisen kerran vuonna 2004. Tänä vuonna mukana on muusikoita useista korkeatasoisista, suomalaisista orkestereista. Leirin sisältö ja rakenne on suunniteltu yhdessä Kaartin soittokunnassa soittavan sooloklarinetistin ja musiikkipedagogi Tommi Nurmisen kanssa. Kokeneena ammattiorkesterimuusikkona ja pedagogina Tommi Nurmisella on paljon käytännön kokemusta sekä orkesterisoitossa että opetustyössä. Kansainvälisen vieraan Paltamon Mieslahti saa mm. Claudio Abbabon riveissä Lucerne Festival – orkesterissa soittavasta, ranskalaisesta oboistista Victor Aviatista, joka vierailee Suomessa ensimmäistä kertaa. Victor Aviat Kysyttäessä, minkälaisin ajatuksin Victor Aviat luonnehtii Suomeen tuloaan, hän vastaa: ”Synnyin Ranskassa Välimeren äärellä, joten uskon Suomen olevan jotain melkoisen uutta minulle. Itse asiassa se tosiseikka, että tapahtuma sijoittuu nimenomaan Pohjois-Suomeen, oli tärkeä asia minulle jo itsessään. Pidän ajatuksesta päästä kauas tutusta ympäristöstä, tutustumisesta uusiin ajatusmaailmoihin, ilmastoon, sosiaalisiin tapoihin ja maisemiin. Opin siten enemmän itsestäni ja siitä mitä teen. Leirin aikana opettajat voivat ideoida vapaasti opetussisältöjä ja oman soittimen ja uusien asioiden hallintaan on todella mahdollisuus paneutua. Tämä on mestari-kisälli – mallia parhaimmillaan. On erittäin antoisaa rakentaa toimivaa kokonaisuutta yhdessä erinomaisten muusikoiden ja kokeneen opistohenkilökunnan kanssa. Erityisen viehätyksen toimintaamme antaa tarmokas paikallinen sitoutuneisuus, jolla niin Paltamon Mieslahti kuin kajaanilaisetkin ovat lähteneet mukaan. Itse Kajaanista lähtöisin olevana muusikkona on hienoa toimia siellä, mistä itse on saanut niin paljon. Mieslahti soi 2012 – tapahtumassa opettavat mm. Elina Raijas, huilu, Sanna Hihnala, fagotti, Esa Tukia, käyrätorvi, Miikka Saarinen, trumpetti, Joonatan Rautiola, saksofoni, Darren Acosta, pasuuna. Satu Simola Mieslahti Soi 2012 taiteellinen johtaja L isätietoa: K ainuun O piston kurssisihteeri Sinikka K orhonen p. 0207 856 833 ja p. 0207 856 830 (opiston vaihde) ja sähköpostitse kurssisihteeri@kainuunopisto. Lisätietoa www.kainuunopisto.fi Ilmoittautumiset 30.4.2012 mennessä K ainuun O pistolle p 0207 856 833 ja kurssisihteeri@kainuunopisto. Ilmoittautumisen yhteydessä tarvitsemme seuraavat tiedot: nimi, osoite, syntymäaika, oma instrumentti ja aiemmat musiikkiopinnot, ruoka-aineallergiat, sekä toivomus huonekaverista. Skabaamassa Prahassa Yhteinen hanke Lumon Puhaltajilla (aikaisemmin Korson työväen soittokunta) oli ollut vuosia aikeena toteuttaa yhteinen ulkomaanmatka kohteena Ts ekin tasavalta. Kapellimestariksi vuoden 2011 alusta tullut Inka Puhakka muisti törmänneensä sattumalta Prahassa puhaltajien joukkoihin, jotka osallistuivat orkesterien vuotuiseen kilpailuun. Ei kun googlaamaan, koska seuraava kilpailu järjestettäisiin. Jo ennen kesää tilattiin keskisarjan pakollisen kilpailukappaleen partituurit. Paperilla ne eivät vaikuttaneet mahdottomilta, mutta stemmoja oli paljon enemmän kuin Lumossa soittajia. Kun sitten syksystä 2011 Inka Puhakka aloitti PPO WindBandinkin (aikaisemmin Pirtin Puhaltajien) kapellimestarina, kehittyi ajatus kahden pienen orkesterin yhteistyöstä, jolla arvioitiin saatavan riittävä kokoonpano kilpailuun osallistumiseksi. Isänmaan asialla Kun ulkomaille oltiin lähdössä, yhteisen kokoonpanon nimeksi otettiin komeasti United Lumo-PPO Wind Orchestra. Päätettiin, että vapaavalintaisena ohjelmistona Prahassa esitettäisiin suomalaista musiikkia. Pakollisen kilpailukappaleen (Karel Belohoubekin Reminiscence) ohessa syksyn 2011 yhteiseksi projektiksi otettiinkin 8.12 järjestetyn suomalaisen puhallinmusiikin konsertin valmistelu. Sen ohjelmistoa harjoiteltiin niin erikseen kuin yhdessä. Tästä ohjelmistosta sitten noukittiin Pahassa loppiaisena 2012 esitetyt kappaleet. Prahassa soitimme suomalaista musiikkia eri aikakausilta ja tyylisuunnista: Andante Festivo, Koiviston polska, Myrskyluodon Maija, Jazzvalssi ja Monark Avenue. Tästä ohjelmistosta ja sen esittämisestä saimmekin tuomareilta enemmän kiitosta kuin pakollisesta kilpailukappaleesta. Valitettavasti Prahan matka ei sopinut kuin osalle kahden orkesterin jäsenistä ja siksi pakollisesta kilpailukappaleesta jäi soittamatta liian moni nuotti. Olimmekin pääluvultamme vain puolet kilpailun toiseksi pienimmän orkesterin koosta. Kilpailuun osallistumista tulevaisuudessa harkitseville neuvommekin, että edellytys kilpailussa menestymiseen on vähintään noin 60 hengen kokoonpano. Arvostelussa painotetaan luonnollisesti myös soinnin täyteläisyyttä. 15. festivaali Prahan kansainvälinen puhallinorkesterien festivaali ja kilpailu järjestettiin 15. kerran. Järjestäjinä oli kongressi- ja ohjelmatoimisto Or-fea yhdessä Tsekin puhallinorkesterien liiton ja Prahan kaupungin kanssa. Tilaisuudella oli Kansainvälisen musiikkiliiton CISM:n tuki. Suomalainen orkesteri ei tiettävästi ole kilpailun historian aikana siihen aiemmin osallistunut. Kilpailu antoi mahdollisuuden kuunnella erinomaisia puhallinorkesteriesityksiä. Avajaisiltana kuuntelimme ”paikallista Kaartin soittokuntaa”, T ekin armeijan keskussotilassoittokuntaa. Sen 64- henkinen kokoonpano esitti monipuolisen ohjelmiston niin klassista kuin uuttakin, sekä vaativaa että viihdyttävää puhallinmusiikkia – erinomaisia solisteja niin trumpetissa kuin tuubassakin – päättäen ohjelmiston, kuinkas muuten kuin koda laskyyn. Päättäjäisseremoniassa kuuntelimme orkesterin pienen kokoonpanon böömiläistä polkkaa enemmänkin. – Orkesterin toivoisi vierailevan Haminan Tattoossa. Kilpailun huippuja ja konkareita Kilpailun Top-sarjan päätti italialainen I Filarmonici ehdottomasti festivaalin viihdyttävimmällä vapaavalintaisella ohjelmistolla. Se perustui virtuoosisooloihin, kuten tuuballa esitettyyn Rossinin Figaron aariaan. Oli kuitenkin oikein ja kohtuullista, että sarjan ja koko kilpailun voitti Mannheimer Bläserphilharmonie Saksasta johtajanaan Markus Theinert. Sarjan pakollisen kilpailukappaleen t ekin Pavel Stanekin Kolumbuksen ohella se soitti belgilaisen Jan Van der Roostin erityisesti puhallinorkestereiden kilpailukappaleeksi säveltämän From Ancient Times –teoksen, jolla orkesteri oli osallistunut menestyksekkäästi myös vuonna 2009 eurooppalaiseen puhallinorkestereiden kilpailuun. Orkesterin esitys oli taaskin superlatiivien arvoinen mitä tulee dynamiikkaan, sointiin, tarkkuuteen ja taiteelliseen vaikutelmaan. Mannheimin puhallinorkesterissa oli noin 70 soittajaa, oli bassosaksofonit ja kontrafagotit, oli harppukin ja lyömäsoitinten kanssa hääri seitsemän soittajaa. Tällaisen kokoonpanon soundi on mahtava verrattuna maamme isoimpien puhallinorkestereiden normaalikokoonpanoihin. Soittajakunnassa väitettiin olevan vain harvoja ammattimuusikkoja ja musiikin opiskelijoita, vaikka se on Mannheimin Musiikin ja esittävien taiteiden yliopiston studio-orkesteri. Sekä I Filarmonici että Mannheimer Bläserphilharmonie olivat osallistuneet aikaisemminkin Prahan kilpailuun, niin myös Harmonie Sternberk (Harmonia Top-sarja, parikin aikaisempaa osallistumista), fanfaariorkestereiden sarjassa yksinään kilpaillut Brassband Harp eb Luit Vuren ja Harmonia orkestereiden korkeassa sarjassa kilpaillut Dechovy orchestr ZUS VI. Muutama muukin orkesteri kertoo aikaisemmista kokemuksistaan koti- tai ulkomaisissa kilpailuissa, jokin orkestereista kertoo osallistuvansa säännöllisesti festivaaleihin ja kilpailuihin. Onkin mitä ilmeisintä, että tällaisiin kilpailuihin osallistuminen koetaan monissa orkestereissa ainakin yhtä tärkeäksi tapahtumaksi kuin se perinteinen vuosikonsertti. Omaa osaamista halutaan toistuvasti mitata suhteessa muihin orkestereihin. Verrattuna useimpiin muihin musiikin kilpailuihin, nämä amatööripuhallinorkestereiden kilpailut ovat huomattavan erilaisia: kilpailumenestystä ei seuraa levytyssopimuksia tai esiintymistarjouksia eikä kiinnityksiä. Siksi tämä on leikkisämpää. Tunnelmaa kuvasi se, että päättäjäisseremoniassa hypittiin böömiläistä polkkaa oluttuoppien kanssa. Palautteesta opiksi Orkesterimme sai ansaittua kritiikkiä paitsi siitä, että pakollisesta kilpailukappaleesta jäi liian moni nuotti soittamatta (säveltäjä Belohoubek kävi kyllä kiittelemässä esitystämme), dynamiikan puutteesta ja vireongelmista. Kilpailun jälkeen kapellimestari onkin tuon tuosta voinut vedota arvovaltaiseen kansainväliseen tuomaristoon saadakseen sanomansa perille. Toisaalta kiitosta herui orkesterin soundista, kapellimestaria kiiteltiin ja lupailipa päätuomari, joka oli havainnut että tämä yhdistetty kokoonpano oli soittanut vasta vajaat puoli vuotta, meille menestystä tulevaisuudeessa. Kilpailuun osallistuminen pisti soittajat harjoittelemaan stemmansa huippukuntoon ja kasvatti yhteishenkeä. Molemmat orkesterit havaitsivat yhteistyön toimivaksi ja tulevaisuudessa onkin suunnitteilla yhteiskonsertteja ja kenties kilpailumatkojakin suurella kokoonpanolla. Inka Puhakka ja Hannu Takala Spol tuki osallistumista 500 eurolla. 21.1.-31.1 2012 JAMIE ICON GOES AMERICA PRSRT STD ECRWSS U.S. POSTAGE PAID PLATTSBURGH, NY PERMIT NO. 87 POSTAL CUSTOMER Serving New York, Vermont & Quebec since 2000 IN NEWSPRINT & ONLINEÊUÊÜÜÜ°>iV >«>ÜiiÞ°V JANUARY 18 – 24, 2012 STONED IMMACULATE 6"1Ê£ÓÊUÊ--1ÊÓÈ 6 Kirkkokonsertti Castrop-Rauxelin Elisabeth -kirkossa WINTER HEALTH & WELLNESS 13 BETTER COMMUNITY BULLETIN BOARD 24 Sain kokea harvinaista herkkua kun matkustin kutsuttuna kahteen sävellyskonserttiini Yhdysvaltoihin. Konsertit oli järjestänyt aktiivinen suomenkävijä prof. Daniel Gordon ja konsertissa soittanutta Adidonrack Wind Ensemblea johti Mikkelin kaupunginorkesterin tuore intendentti Nikke Isomöttönen. Konserttien taustalla oli pitkäaikainen yhteistyöni saksofonitaiteilija Gordonin kanssa. Yhteistyömme saavutti yhden kulminaatiopisteensä kun Daniel kantaesitti hänelle säveltämäni alttosaksofonikonserton keväällä 2011 Panssarisoittokunnan ja musiikkimajuri Pasi-Heikki Mikkolan kanssa. Kiitokseksi hän kutsui minut ja Niken vastavierailulle kotikulmilleen Plattsburghiin ja antoi oman orkesterinsa käyttöömme. Plattsburghissa sijaitsee New York State Universityn kampus, jossa Gordon työskentelee musiikin professorina ja tällä hetkellä myös musiikin laitoksen johtajana, minkä lisäksi hän on alueella toimivan Adidonrack Wind Ensemblen toiminnan- ja taiteellinen johtaja. Adidonrack Wind Ensemble on alueen ammattisoittajista ja soitonopettajista koostuva puhallinorkesteri, joka konsertoi muutamia kertoja vuodessa. Nikke on meille molemmille tuttu ja hyvä yhteistyökumppani jo vuosien ajalta. Ensimmäinen viikonloppu sisälsi Plattsburghiin ja yliopistoon tutustumista, sekä ensikohtaamisen orkesterin kanssa. Harjoitukset olivat tehokkaat, mutta rentoutuneet. Stemmoista löytyi vieläkin virheitä… (sovittiin yhdessä että menevät tietokoneen piikkin.) Orkesteri oli mukava ja vastasi melko hyvin odotuksiani. Nikke oli vieraillut kapellimestarina orkesterin edessä jo vuosia aiemmin, joten hän tiesi mitä odottaa. Ensimmäisen viikonlopun ohjelmaan kuului myös keskustelutilaisuus suomalaisesta koulutuksesta. Tilaisuus kampuksella oli avoin ja sinne saapui yllättävän suuri ja heterogeeninen joukko. Aluksi katsoimme (Youtubesta!) Harvardissa tehdyn dokumentin The Finland Phenomenon (löytyy tuolla nimellä tuubista), jonka asetelma oli hyvin selvä: suomalainen koulutus on kaikin puolin loistavaa ja amerikan koulu sucks. Dokumentti oli verraten mielenkiintoinen ja osin hämmentävä - suosittelen sen katsomista! Katsannon jälkeen yliopistonopettajista, opettajista ja asiasta muuten vaan kiinnostuneista koostunut joukkio kyseli meiltä, aidoilta ihka eläviltä suomalaisilta, perusteltuja Jamie Icon goes America mielipiteitä dokumentin paikkansapitävyydestä ja yleistä tietoutta siitä miten koulutusasiat on Suomessa järjestetty. Keskustelun tukipilari oli Niken parempi puolisko Anu, joka opettajana oli asiantuntijuudesaan asiantuntevaisin meistä kaikista. Keskustelun lankoja piti käsissään hyvin rakentavaan sävyyn herrasmies joka oli käsittääkseni yliopiston opettajankoulutuslaitoksen (tai vastaavat tiedot) johtaja. Erityisen paljon molemminpuolista kummastusta herätti se, että amerikkalaisessa koulusysteemissä oppilaita testataan kokein ja testein erittäin paljon; heidän näkökulmastaan Suomessa huomattavasti vähemmän. Raskaaksi ja kuormittavaksi opettajat kokivat säännöllisesti pidettävät alueelliset ja valtakunnalliset kokeet jotka ovat koululle suuri kuluerä ja kaikille osapuolille stressaava käytäntö. Dokumentin yksi kantava hokema olikin että suomalainen koulusysteemi perustuu luottamukselle, amerikassa oppilaita testataan ja opettajia valvotaan. Kerron vielä tuonnempana aiheeseen liittyviä esimerkkejä amerikkalaisesta musiikkikasvatuksesta. 21.1.-31.1 2012 Kapellimestari Nick Grizzly! Seuraavat päivät maanantaista perjantaihin kuluivat tuiki vikkelään kun suuntasimme etelään kohti New Yorkin kauppalaa. Matka taittui kuin lentäen autolla Danielin kyydissä. Varmasti sivistyneimmät lukijat tietävät että NYC on kaupunkina kyllin kookas ja siellä on viljalti ihmisiä. Yllätyin kuinka moninainen Manhattanin niemimaa on: Times Square on hengästyttävän vilkas ja täynnä tööttäileviä autoja, Greenwich Village on idyllinen ja hiljainen. Chinatown oli uudenvuoden juhlien jälkeen vielä karnevaaliasussa, keskuspuisto vaikutti todella rauhoittavalta ja miellyttävältä. Viiden päivän aikana tutustuimme rikkaaseen paikalliskulttuuriin laajalti sen eri alueita kartoittaen. koosti ohjelman esityskuntoon ammattimiehen varmuudella. Tässä vaiheessa olimme ottaneet yleisesti käyttöön Danielin perheen meille keksimät USA –nimet. Allekirjoittanut oli tästedes Jamie Icon! (Mikä todellisen tähden kirkkaus ja kuuluisuuden sointi tuossa nimessä onkaan!), tarkoittaahan Ikonen itse asiassa pientä ikonia. Nikke Isomöttönen vaatikin hieman laajempaa asiantuntemusta: möttö on karhu, kuten kaikki tietävät. Möttönen on silloin pieni karhu, joten silloin Isomöttönen on … Päätimme lopputulokseksi Nick Grizzly! Jamie Icon ja Nick Grizzy! ARE YOU READY FOR JAMIE ICON AND NICK GRIZZLY!!! Kaksi konserttia Yleisöä konsertissa oli kutakuinkin puolen salillisen verran, joukossa oli muusikoita ja myös kunnon ihmisiä - fiksua ja valveutunutta porukkaa johon vitsinikin upposivat. Kyseessähän oli eräänlaiset juonnetut soitannot: ensin musiikkia, sitten vieraileva komistus juttelee hauskoja ja päälle vielä soittoa. Konsertti sujui hienosti, soitin mukana ensimmäisen puoliskon ensimmäisessä ja viimeisessä kappaleessa, muut jännitin yleisön joukossa, molemmat osuudet menivät hyvin. Yleisö oli kivasti tunteella mukana ja ilmaisi sen. Keikan jälkeen 50-vuotias pikkutyttö tuli värisevällä äänellä pyytämään maailman tähdeltä nimikirjoitusta, oih sallitehan! Hetken kuluttua ymmärsin hänen tarkoittavan minua, joten minä poikahan silipasin tytölle käsiohojelmaan ihan sydämen kuvan ja ihan että To Barbara from Finland With Love, JAMIE ICON. Toinen konsertti pidettiin Plattsburghissa, yliopiston E. Glenn Glitz Auditoriumissa joka oli hyvin kaunis ja kuuluvainen sali. Yleisöä saapui paikalle ilahduttavan paljon ja jopa yliopiston rehtori John Ettling vaimoineen kunnioitti meitä läsnäolollaan. Tunnelma oli lavan molemmin puolin vapautuneempi ja avoimempi kuin edellisenä päivänä, mihin varmasti vaikutti sekin että yleisö reagoi yllättävän voimakkaasti ja spontaanisti musiikkiini ja juontoihini. Nikke oli liekeissä ja erityisesti Kaikuja Laulumailta sai tunteita nostattavan lopetuksen. Soin itselleni oikeuden paukutella henkisiä henkseleitäni esiintyjien ja omasta puolestani kun kappaleen jälkeen joku huudahti täysin spontaanin oloisesti ”WOW!”. Lauantaiaamu tuli aikaisin ja herätti meidät roudaamaan lyömäsoittimia ja muuta kalustoa kohti Lake Placidia. Kahteen pakuun saatiin mahtumaan puolet koko läntisen pallonpuoliskon lyömäsoittimista, kaksi suomalaista muusikkoa, Daniel ja orkesterimme tuubisti Graig D.Russell, joka osottautui koko osavaltion avuliaimmaksi ja mukavimmaksi mieheksi. Matka vuoristoon ohi jäisten koskien oli huikea ja perillä odotti Lake Placid Center for the Arts. Sali oli soinniltaan hyvä ja lavakuuluvuuskin kelvollinen, osasyynä varmasti oli siirrettävät akustiikkalevyt jotka toimivat hyvin soundillisesti ja esteettisesti. Vastaaviin olin tutustunut vuotta aiemmin Midwest – tapahtumassa, silloin vain yleisön puolelta. Viimeiset parin tunnin treenit olivat hyvin rohkaisevat: kappaleet olivat tulleet viikon tauon aikana parempaan kuntoon ja Nikke Väliajalla ajauduin ihan sattumalta yleisön joukkoon kalastelemaan kehuja ja onnitteluja. Ohjelmistovalinta osoittautui onnistuneeksi sillä emotionaalinen pohjoinen sävelmaailma tuntui tehneen yleisöön vaikutuksen. Lopussa saimme STANDING OVATIONIN ja kansansuosio oli sanoinkuvaamaton. Jamie Icon goes America 21.1.-31.1 2012 Taiteilijan itsetuntoa hivelevän hypetyksen jälkeen palasimme sorvin ääreen, eli roudasimme lyömäsoittimet - onneksi vain käytävän päähän. 1960 –luvulta saakka hyvin palvellut Deagan –merkkinen marimba tosin kohtasi tiensä pään viimeisen 2 cm korkean kynnyksen kohdalla hajoten niin moneen osaan kuin mahdollista. Roudauksen jälkeen suuntasimme Presidents´ Houseen, joka ei tällä kertaa ollut Valkoinen Talo, vaan yliopiston rehtorin koti joka sinänsä oli talo ja valkoinen. Suomalaisten taiteilijoiden kunniaksi järjestetylle vastaanotolle saapui orkesterin hallituksen edustajia, yliopistoväkeä ja muita tärkeitä ja mukavia henkilöitä. Rehtori Ettling vaimoineen otti meidät vastaan ja ohjasi yksityiskokkinsa valmistamien kokkareiden äärelle. Paikallinen säveltäjä totesi minun juontaneen hyvin ja kiitti kohteliaasti musiikista, mutta ei sen enempää. Tilaisuus taidekokoelman keskellä ja takkatulen äärellä olevan karhuntaljan välittömässä läheisyydessä oli mukava ja mieleenpainuva. Seuraavana päivänä jäähyväisten jälkeen suuntasimme takaisin Suomeen hankien keskelle. Päätimme Atlantin yllä olla iloisia ja ylpeitä kaikesta kokemastamme, koska eihän tällainen ihan jokapäiväistä ole edes meidänlaisillemme Jos et ole viela kuullut, Jannen matka tanne oli valtava menestys. Standing ovation for the Plattsburgh concert. Ikonen oli sankari! Dan Gordon (oik.) emailisaan Puhallinorkesterin toimitukselle maailmatähdille. Musiikkikasvatusta Yhdysvalloissa Oppilaiden testaamiseen ja numeroarviointiin tutustuimme hyvin läheisesti, kun joulukuussa 2010 vierailin vaimoni Marja Ikosen kanssa USA:n keskipohjanmaalla, Minnesotassa (se on keskellä ja pohjoisessa). Tuolloin vierailimme useissa eri kouluissa tutustumassa musiikinopetukseen. Kaikissa oli yleisenä käytäntönä hyvin systemaattinen testaaminen, mittaaminen, määrittäminen ja dokumentointi. Käytännössä tämä tarkoitti sitä, että soitonopettaja antoi jokaiselle oppilaalle arvosanan useasta osa-alueesta jokaisen soittotunnin lopuksi. Hyvin useassa koulussa tarkoitti sitä että sama opettaja opetti KAIKKIEN puhallinorkesterin soittimien soittoa. Aivan oikein: kaikkien huilusta tuuban kautta lyömäsoittimiin. Vauraammissa kouluissa oli puhallinorkesteriohjelman käytössä jopa kaksikin opettajaa, jotka jakoivat soitinvastuun ja muun opetuksen keskenään. Oppilaita todellakin arvioitiin numeraalisesti koko ajan. Opettajat kertoivat että vanhemmat olivat hyvin kiinnostuneita lastensa menestyksestä ja halusivat tietoa siitä, hyvässä ja pahassa. Joissain paikoissa tämä oli johtanut jopa siihen, että oppilaat soittivat säännöllisesti määrätyt tehtävät mikrofonin kautta tietokoneelle jolle asennettu ohjelma suoritti arvioinnin ja latoi numerot ruutuun. Näin varmistettiin se että arvostelu on varmasti kaikille tasapuolinen! Seurasimme vierestä kun erään Middle Schoolin oppilaat soittivat tietokoneelle koesoittotehtäviä pyrkiäkseen alueelliseen puhallinorkesteriin. Mikrofonin läpi tallentui arvioitavaksi asteikko ja etydi. Yhdysvalloissa musiikinopetus on kaikin puolin järjestetty eri lailla kuin täällä meillä. Kaikille opetettiin kyllä ns. yleistä musiikkia, sen lisäksi tuli valita joko urheilu tai musiikki. Musiikki jakautui vielä erikseen jousikoulutukseen, puhallinkoulutukseen ja kuorolaulantoon. Kaikki tapahtuu kouluajalla. Soittotuntien pituus saattoi olla n. 20 minuuttia, joissakin kouluissa se oli ryhmäopetusta, jonka lopuksi kaikille annettiin julkisesti arvosanat. Mikäli lehdessä on tilaa liitän mukaan skannauksen Valley Middle Schoolissa käytetyn arviointilomakkeen. Janne Ikonen Kirjoittaja on säveltäjä ja lyömäsoittaja ja toimii kersanttina Savon Sotilassoittokunnassa, Mikkelissä. Jamie Icon goes America Pois perkussioähky! Sibelius-notataatio-ohjelmalla on helppo lisätä partituuriin lyömäsoittimia aina perkkussioähkyyn asti. Onhan toki mukava kuunnella triangelin kilkettä, symbaalien pauhua ja pikkurummun pärskettä, mutta mistä löytyvät me kymmenen lyöjää, jotka hutkisivat ne ilmoille kaikkien kuultavaksi? Puhallinorkesteri antaa pikakurssin soittajakohtaisen stemman laatimisesta (Sibelius 6 ja 7). Lähdetään liikkeelle ideasta, että on luotu Instruments-valikosta (i) ”Percussion 5 lines” ja haluttaisiin sen playback kohdalleen. Jos tämä ei ole sinulle tärkeää, voit lopettaa lukemisen tähän. Aktivoi ko. perkussioviivasto. Pääset editoimaan sitä nuolten osoittamista valikoista. Sibelius 6 yllä ja Sibelius 7 alla. Seiskassa tarkkana keskimmäisen nuolen kanssa. Valikoissa siirytään ylhäältä alas. Pois perkussioähky! II Klikattuasi ”edit instruments” pitäisi vielä klikata ”edit staff type” eli editoi viivastotyyppiä: Eteesi aukeaa partituurisi perkussionuottiviivasto. Nuppien soundeja voi vaihtaa ja voi lisätä instrumentteja. Tämä työvaihe vaatii harjaannusta, suosittelen treenamaan jollakin ei niin tärkeällä tiedostolla. Tehdyt muutokset vaikuttavat vain työn alla olevaan partituuriin! ”Choose sound” -valikosta löytyy melkoinen määrä perkussioinstrumentteja. Pois perkussioähky! III Nuotin nuppeja (noteheads) voi editoida Sibelius 6:ssa ”Properties” -valikosta kohdasta ”Notes” (vas.). Sibelius 7:ssä (ylinnä) pitää mennä valikkoon ”Notations”, sieltä ”Noteheads” ja se pikku viiva. Tämä siis nuotinkirjoitusvaiheessa. Tuloksena pitäisi olla siis yhden henkilön soitettavissa oleva stemma. Eri äänikertoja (sininen voice 1, vihreä voice 2) voi toisinaan samaan stemmaan kirjoittaa kahdellekin lyöjälle. Joskus on paikallaan myös lyömäsoitinpartituuri, fonttikoon pitää silloin olla stemmaluokkaa eli vähintään 6. On oma taiteenlajinsa sovittaa suomalaiselle usein kiusallisen vähälyöjäiselle puhallinkokoonpanolle värikkäät lyömät. Yhdelle soittajalle tarkoitetussa stemmassa täytyy vähän funteerata myös soittimen vaihtoon kuluva aika. Frank Tichelin partituureista kannattaa katsoa mallia, siellä saattaa esim. lukea anvilin (alasin) kohdalla, notta ”share with percussionist 2”, eli sama soitin on kahden lyöjän käytössä. Editonnin iloa! VIITASAURUS Pois perkussioähky! IV VIITASAURUS 50 VEE Jukka Viitasaaren syvähaastattelu by Risto Pohjonen Mäyrystä maailmalle Miten ylipäänsä päädyit puhallinmusiikin pariin? Isoisä Lauri soitti aikoinaan tenoritorvea ja isäni Heikki eskornettia Kuortaneen Torvisoittokunnassa. Olin Mäyryn kansakoulun neljännellä, kun opettajani, tunnettu kuoromies Martti Peltomäki yritti opettaa nuotteja. Ei mennyt jakeluun ja MP loihe lausumaan: -Isä on totinen torvensoittaja eikä poika osaa mitään! Kotona sanoin isälleni: -Opetammu soittamaha. Näin tapahtui ja ennenpitkää löysin itseni soittokunnasta ja Etelä-Pohjammaan Musiikkiopistosta. Antti Vainion käskystä vaivuin trumpetista alttotorveen. Myöhemmin tenorin ja baritonin kautta nykyiselle pohjalle, estuubaan. Milloin säveltäminen tuli mukaan kuvioihin? Markku (vas.), Heikki (kesk,) ja Jukka Viitasaari (oik.) 1974 Sain ensimmäisen sähkökitaran 6.10.1975 ja kun ei kehdannut mennä kansalaisopiston bändipiiriin (kirkonkylääset oli liian miästä) tuli tehtyä omia rokkirallatuksia. En pitänyt alkuhuuman jälkeen soittokunnan soittamasta musiikista lukuunottamatta Harold L.Waltersin sovituksia "punaasesta kiriasta". Talvella 1982 tein ensimmäisen teelmyksen Ruonan taistelun marssi. Marssista tuli farssi, mutta olipa Suomen sodan aikainen taistelukin hävitty. Ensimmäiset toimivat sävellykset puhallinorkesterille tein Puhkupilleissä 1987 Harri Mäntysen Keltinmäki Bluesin innoittamana. Perästä kuuluu -blues ja Etiäinen on vastikään päivitetty SBBY:n Big Bang -junioribigbandsarjaan, joten !taisin onnistua kertalaakista. Mites on muun musiikkikoulutuksen laita? EP Musiikkiopiston teoriasta ei ollut mitään hyötyä, OKL:n kurssikaverini Joose Tammelin (mm. Rehupiikles) antoi yksityisopetusta 1983 ja riuduin JKL:n konsan ja viihdyin JKL musiikkiopiston (rock/jazz)teoriatunneilla. Puhaltelin Mari Kaasisen ja Harri Mäntysen pedioppilaana. Säveltäjänä olen itseopiskeleva, onpa minut hyväksytty SS-mieheksi eli Suomen Säveltäjien jäseneksi. Mikä oli ensimmäinen laajemmalle levinnyt puhallinsävellyksesi? Livahdin veljeni Markun ja Mäntysen peesissä STM:n ja Sulasolin kustannettavaksi 1990 agraaritrilogian kappaleilla Juhulapoloneesi ja Veräjä aukes! Ne päätyivät nopeasti Paul Niemistön luotsaaman Ameriikan Poikien ohjelmistoon. Sitten tuli monen vuoden tauko keskityin rokkihommiin- mutta 1996 Mollipopista (STM) ja Beatmarssista (Blosari) lähtien niitä päätyi sitten laajemmaltikin soitettavaksi. Jyväskylän yliopiston puhallinorkesteri Puhkupillejä en väsy kiittämään laboratoriona; se oli notkea porukka. Jaksoin siinä 1986-1999, olin lähinnä baritonisti, sitten tuubisti ja aika kauan varakapu. Myös isolla pillisektiolla varustettu ILLU-Band työllisti, sain fonisti Peipon Maralta arvokkaita arriohjeita. Onko mitään selkeää käännekohtaa, ahaa-elämystä? Tietty se, kun Niemistön Pauli totesi hienosti: -Jukka Viitasaari is an unique voice in Finnish band music in that he strives to incorporate old traditional folk music idioms into modern formats. Niinhän se on, Tämä kuva on ilmestynyt myös Opettaja-lehdessä! rokkia, progea, pohojalaasta kansanlaulua, joskus jatsia ja pluussia. Taisin olla ensimmäisiä, jotka sävelsivät junnupuhaltajille tehtyä materiaalia kuten Höh! ja Pikkupuhkut. Vuonna 1998 Rainen ja Eliaksen radio-ohjelmassa sinfonisesta puhallinmusiikista kuulin ensimmäisen kerran jenkkisäveltäjää Ron Nelsonia. Lauds upposi, innostuin lyömäsoittimistosta ja kompleksisemmasta ilmaisusta, se oli minulle progemiehenä luontevaa. Ameriikan poikien eskornetisti Russel Pesola tilasi minulta laajan teoksen Concordia College Bandille 2000, 15-minuuttinenThe Missing Season voitti 2001 kakkospalkinnon Corcianossa Italiassa ja sain sillä ensimmäisen kustannussopimukseni ulkomaille. Sinulle on noita pystejä kertynyt… Seitsemän ulkomaista ja kuusi kotimaista, mutta kyllä niitä biisejä on kilpailuihin lähettettykin. Hidasta ja joskus turhauttavaakin touhua kun joka kisassa on erilaiset kokoonpanot. Tuleepa orkesteroitua. Kuortaneen soittokunta 1979, säveltäjän näkemys. Niitähän on kustannettu mm. Jenkeissäkin, miten se onnistui? Kun Riku Huhtasalon 2005 Satakunnan Sotilassoittokunnalle ja Rauman Puhallinorkesterille tilaamat Light up the Sky! ja Strange Dreams palkittiin Italiassa (I) ja Ranskassa (II) 2006, tajusin hyödyntää hyviä konserttinauhotteita ja MIdwesttuttavuuksiani. Jenkkisäveltäjä Aldo Rafael Forte esitteli minut livenä omille kustantajille ja TRN tärppäsi. Kyllä niitä siellä myytykin on, tuntuu hienolta. Mestaajateoksiani on myös BRS-Musicilla (USA), Bronsheimilla (Hollanti) ja WillScoreMusicilla (Australia). Tietty ScoreExchange-nettikustantamolla, se on automaatio Sibelius-nuottisoftan käyttäjille. Russell Pesolan vieraana Concordia Collegessa 200o. ! Pakko kysyä myös sävellysmetodeista, onko sellaisia? Välillä on pianokausi, välillä kitara. 2011 sävelsin kaikki yhdeksän tilausteosta autoillessain Tampere-Kuurtanes -väliä. Raivousahan äärellä rakenteetkin kristalloituvat. Mitään ei kuitenkaan yleensä synny ilman teoksen nimeä. Valmis matsku on yleensä synteesi kansanmusiikista, rockista, jatsista, elokuvamusiikista... Oletko säveltänyt muuta kuin puhallinmusiikkia? Tärkeinpänä tulee mieleen Rantasalmen nuoriseoteatterin tilaus musiikkinäytelmä Rautapuu (2009) Joel Elstelän tekstiin. Sitten on rockmusiikkia, myös sanat suomeksi ja enkuksi. Eipä sitä kannata päytälaatikkoon tuherrella kuoro- tai orkesteriteelmyksiä. Olen ihan onnelinen musiikillisessa lokerossani. Toimit myös kustantajana? Ostin veljeltäni perustamansa 7ikkokustannuksen puolikkaan 2000-luvun alussa, Markku keskittyi temperointilisuriinsa ja PanulaOpiston rehtoraattiin. Meillä, siis serkullani Aulilla ja mulla on aikamoinen katalogi, puolentoistasataa teosta ja lähes sataprosenttisesti jo FinnBandShopissa. Mites "juhlavuosi" näkyy/kuuluu? Tampereella oli 20.2. puhallinkonsertti Viitasauruksen aika, lähinnä nuorisopuhallinmatskua. Kompleksisempaa kamaa kuulee sitten Lieksan Vaskiviikolla ma 23.7. sävellyskonsertissani, mukana mm. Ameriikan Poijat ja Pohjan Sotilassoittokunta. Miten olet pysynyt hengissä puhallinsäveltäjänä S u o m e s s a ? Kaksi kautta, aloitin 2008. Kansainvälisia asioita ja yhä enenevässä määrin tätä jäsenlehteä: juttujen bongausta, räväämistä, editointia ja kirjoitteluakin. Onhan noita tilausteoksia onneksi ollut. Teostossa tulee jotain, puhtaaksikirjoitusta ja editointia, Sibelius-nuottisoftan opetusta Sotilasmusiikkikoululla, tänä vuonna kesätyöt Lieksan Vaskiviikolla ja Hamina Tattoossa, joskus saa apurahan. Let´s Eppelinin rokkikeikoistakin maksetaan (joskus). Ei ne pienet menot vaan ne pienet tulot! Millä irtaudut musiikkihommista? Onko sinulla ohjeistusta alalle halajaville? Tykkään käydä elokuvissa, fanitan Star Trekiä (TOS), kerään vanhoja sarjakuvia ja luen sotahistoriaa, lähinnä Saksan itärintama 1941-1945. Sakemannien Tiikeri-tankit kiinostavat erityisesti, minulla on tusina kirjaakin niistä ja olen käynyt koskettamassa niitä kolme kertaa Bovingtonin tankkimuseossa eteläEnglannissa. Raivoussahailu mettäs kohentaa kuntoa ja avartaa mieltä. Kesäisin kalastan. Älkää kuvitelko, että ensimmäinen teoksenne muuttaa käsityksiä länsimaisen taidemusiikin historiasta. Kärsivällinen pitää olla, joskus tuloksia joutuu odottelemaan vuosia. Editoi nuottisi kunnolla, noudata gradeluokituksia mutta tietenkin järki kädessä. Sanon saman mitä Petri Juutilainen minulle 1990-luvun alussa: tutki kaikki käsiisi saamasi puhallinpartituurit! Olet ollut SPOL:n hallituksessakin jo vuosia. ! Puhkupillien puikoissa Lieksan Vaskiviikolla 1995. Haastattelu: Risto "Rise" Pohjonen Kuvat: Viitasauruksen arkisto Koonnut Jukka Viitasari Maailman vaikein nuotti? Sattuipa tässä nimeltämainitsettoman pirkanmaalaisen suurkaupungin keväisessä Tattoossa, että yhteisnumerona esittettiin nimeltämainitsemattoman savoilaistuneen lyömäsoittajasäveltäjä-soittajakersantin railakas bailuteos. Odotin teoksesta aikaisemmin puhkuiltua letkeää versiota, mutta tyrmistyin kuultuani nuottiesimerkin unisriffin fraseerauksen: tat-tat-tat-tattat-tattat, kuin suoraan 30-vuotisesta sodasta. Asian tekee kiusallisemmaksi tekee esitystapaohje ja sattumalta tiedän, että säveltäjä on tarkoittanut kahdeksasosat soitettavaksi täyteen mittaan, ilman marssahtavaa t-kirjainta jokaisen nuotin lopussa. Johan tuon sanelee tyylilajkin. Syksyn Tattooseen mennessä korjautin asian. Kahdeksasosanuotti on mielestäni kirjavimmin tulkittu puhallinnuotti. Kuinka monta kertaa olenkaan kuullut mestaajateoksestani Veräjä Aukes! (seuraavan veljeltäni Markulta varastamani) teeman tyyllin: Sen poikkeuksetta kuulee tulkittavan tat-tat-tat-...Maximkonekivääri-imitaationa. Miksi? Jostain luin, että puhallinsoitto on laulun jälkeen ominta ilmaisua ihmisruumiille. Miksi siis katkoa kauniita melodialinjoja! taka tit-titi tat-tata ... Olisin halunnut siitä viuluisen tii-titi taa-tata eli 1/8 täyteen mittaan Joskus on tullut vastaan kommentteja, että ”sen ja sen tyylikauden mukaan viiva kahdeksasosan päällä soitetaan lyhyeksi.” Pyydän huomauttaa, että en ole tietääkseni luonut uutta tyylikautta. ...lukee Kopran Kimmon Kärkisovituksessa Mä tiedän sen. Swingfraseeraus eli kahdeksasosapari kolmimuunteisena on sitten oma taiteenlajinsa. Se ei ole helppo, mutta taatusti omaksuttavissa ja hallittavissa. Ettei vain kävisi niin, kuin eräässä apulaistuottamassani orkesterinauhoituksessa: muu kopla vetää diiba-daabaa antaumuksella, mutta vähän varttuneenmpi oboisti tyynesti tasajakoista... Seuraavat artikkelit toivoakseni vihkivät teidät maailman yleisimmän (ja vaikeimman?) nuotin saloihin. VIITASAURUS Artikulaatiomerkit rytmimusiikissa Jere Laukkanen Artikulaatiomerkit ovat yksittäisten nuottien tulkittuun kestoon ja korostamiseen vaikuttavia lisämerkkejä. Rytmimusiikin notaatiossa seuraavat artikulaatiomerkit ovat yleisimpiä: · staccatopiste: lyhentää nuotin esitettyä kestoa tyylistä ja temposta riippuen mahdollisimman lyhyestä n. puoleen nuotin kirjoitetusta kestosta – (tenuto)viiva: nuotti esitetään täyteen kirjoitettuun mittaansa (esim. tyyleissä, joissa se muuten tulkittaisiin lyhennettynä, kuten neljäsosanuotit swingfraseerauksessa); harvemmin käytetään merkitsemään hienoista painotusta nuotille > (vaaka-)aksentti: nuottia korostetaan dynaamisesti; ei vaikuta nuotin esitettyyn kestoon ^ pystyaksentti (marcato): nuottia korostetaan dynaamisesti jonkin verran enemmän kuin vaaka-aksentin kanssa, vaikuttaa yleensä myös nuottia lyhentävästi Yllä esitetyt lisämerkit merkitään rytmimusiikin notaatiossa aina nuottien yläpuolelle, jos mahdollista (divisikirjoituksessa alemman osuuden merkit tulevat kuitenkin alapuolelle), ja viivaston ulkopuolelle. Jos viivasto on riittävän väljä, voidaan viiva ja staccatopiste piirtää myös viivaston väleihin: Tenutoviiva ja aksenttimerkit keskitetään vaakasuunnassa nuotinpäähän. Staccatopiste keskitetään nuotinpäähän nuotin ollessa varsi alaspäin, mutta nuotinvarteen nuotin ollessa varsi ylöspäin. Huomaa, että staccatopistettä ei koskaan käytetä augmentaatiopisteellä varustettujen nuottien tai neljäsosanuottia pitempien aika-arvojen kanssa. Artikulaatiomerkkejä voidaan myös yhdistää: ! vaaka-aksentti + tenutoviiva = nuottia korostetaan ja se tulkitaan täyteen mittaansa; ! pystyaksentti + staccatopiste = nuottia korostetaan huomattavammin ja sitä lyhennetään tuntuvasti; ! viiva + staccatopiste = nuotti tulkitaan puolipitkänä ("detached") ja ehkä aivan hivenen painotettuna; ! pystyaksentti + viiva = nuotti soitetaan täyteen mittaansa ja tulkitaan huomattavan korostetusti, jopa raskaasti. Yhdistetyt artikulaatiomerkit keskitetään lähemmäksi nuottia piirretyn merkin mukaan. Aksenttimerkki tulee aina ulommaksi, viiva tai piste sisemmäksi. Yhdistetyssä viivassa ja pisteessä piste tulee lähemmäksi nuottia. Kahta aksenttimerkkiä ei voi yhdistää. Jatkuvana toistuva sama artikulaatio-kuvio voidaan merkitä Simile-tekstillä (suom. "samalla tavalla"). Riittävä määrä artikulaatiomerkkejä on piirrettävä ensin, jotta kuvio hahmottuu: Simile lakkaa vaikuttamasta nuottikuvion loputtua tai kun toisenlaisia artikulaatiomerkkejä asetetaan. Artikulaatiota voidaan myös merkitä tekstein. Esim. Sempre staccato = aina lyhentäen. Jere Laukkanen on jazziin ja maailmanmusiikkin erikoistunut säveltäjä, sovittaja ja kapellimestari ja Metropolia Ammattikorkeakoulun Pop/jazz-musiikin koulutusohjelman koulutuspäällikkö. Swengaavat kahdeksasosat, pikakurssi: Petri Juutilainen täyslaidallinen aiheesta, arkistojen aarre vuodelta 1996... Äänten pituus ja soittamisen artikulaatio (eli äänten erottelu toisistaan) traditionaalisessa nuottikirjoituksessa Pekka Siponen Äänen kestoon vaikuttavia merkintöjä ovat staccato, staccatissimo, tenuto ja kaaret. Staccato ! lyhentää nuottia Staccatissimo ! erittäin lyhyt ääni tai voimakas staccato (ei vaikuta äänenvoimakkuuteen) Tenuto ! täyteen arvoonsa soitettu nuotti, toisistaan erotellut äänet tai pieni painotus nuotilla Yhdistelmät ! tenutoa ja staccatoa voidaan yhdistää toisiinsa, jolloin nuotti on pidempi kuin staccato ja lyhyempi kuin tenuto Staccatoja ja yhdistelmiä voidaan käyttää neljäsosanuotissa ja sitä pienemmissä aika-arvoissa. Kaarilla on kolmenlaisia merkityksiä: Yhdyskaari ! yhdistää kaksi samankorkuista nuottia yhdeksi Legatokaari ! ohjeistaa artikulaatiota ! jouset: äänet soitetaan yhdellä jousenvedolla ! puhaltimet: äänet soitetaan kielittämättä, yhdellä hengityksellä ! laulu: äänet lauletaan yhdellä vokaalilla ! legatokaaren alle voi tulla yhdyskaaria Fraasikaari ! osoittaa kokonaisuuksia (fraasit eli lauseet), ei artikulaatioita ! kaarista ulommaisena ! voidaan käyttää katkoviivaa selkeyden vuoksi ! fraasikaaren alle voi tulla sekä legatokaaria että yhdyskaaria Perinteet: Kaaren päät ! legatokaaren päässä oleva nuotti on samanmittainen kuin sitä seuraava samanarvoinen nuotti (kahdeksasosan mitta on sama) ! kaaren päähän ei erikseen kirjoiteta artikulaatiomerkkiä Kirjoitetaan Soitetaan Staccatot ja kahdeksasosien pituudet vaikuttavat myös ympäröivään materiaaliin (kahdeksasosan mitta pysyy samana). Kirjoitetaan Soitetaan Yleisesti ottaen samanarvoiset äänet soitetaan samanmittaisina, ellei säveltäjä erikseen ole muuta kirjoittanut. Äänenvoimakkuuden merkinnät (aksentit ja voimakkuusmerkinnät) eivät vaikuta äänen pituuteen perinteisessä nuotinkirjoituksessa. Edellämainituista poikkeava artikulaatioiden käyttö kannattaa selittää ennen ensimmäistä nuottisivua. Aksentti > -korostus äänen alussa -toteutetaan suhteessa vallitsevaan nyanssiin ^ Marcato (eli hattuaksentti) -voimakas korostus äänen alussa -ei vaikuta äänen pituuteen (toisin kuin joissakin kevyen musiikin notaatiokäytännöissä) Yhdistelmät -korostuksia voidaan yhdistää nuotin kestoon vaikuttavien merkintöjen kanssa Forzando / forzato (fz) ja sforzando / sforzato / subito forzando (sfz) -voimakas korostus äänen alussa Luettavaa notaatiosta: Gould, Elaine. Behind Bars. Faber Music, 2011. Kahdeksasosa-musiikinhistorian yleisin ja samalla vaikein nuotti JP Lehto Alkaessani kirjoittaa tätä pientä esitystä nuotin luonteesta ystäväni Jukka Viitasaaren pyynnöstä olin näppituntumalta sitä mieltä, että kahdeksasosa on musiikinhistorian eniten kirjoitettu nuotti kautta aikojen. Halusin kuitenkin jotain pohjaa tälle olettamukselle, ja avasin kirjastostani sattumanvaraisesti valitusta kolmesta partituurista jokaisesta yhden sattumanvaraisesti valitun sivun. Laskin kaikki sivulla esiintyvät nuotit katsoen vain fyysistä olemusta, toisin sanoen pisteelliset ja triolin osat mukaan lukien. Tämän kapean ja epätieteellisen otannan tulokset olivat seuraavat: Tämä ei vielä todista yhtään mitään, mutta antaa viitteen siitä, että en ehkä ole aivan väärässä väittämäni kanssa. Empiirinen havaintoaineistoni tukee tätä suppeaa tutkimusta: jos mukana olisi ollut vaikkapa Mozartin ja Bachin teoksia, kahdeksasosien suhteellinen määrä olisi ollut varmasti vielä isompi. Miksi näin? Kysymys on kiinnostava, koska yhtä hyvin voisi olla toisin. Voisihan kirjoitetun musiikin valtaosa olla 4/4 sijaan kirjoitettu vaikkapa 4/2. En uhraa tähän pohdiskeluun aikaa vaan jätän sen aiheeksi vaikkapa Puhallinpäivien lukuisille keskusteluille... Siitä, miten nuotit on (sattumalta?) alettu kirjoittaa ylös, siirrymme siihen, mitä kirjoituksella kuvataan. On puhuttu sydämen lyöntitiheydestä, ja se lienee yksi hyvä peruste käsitellä musiikin pulssia. 60-80 lyöntiä minuutissa lienee ihmiselle biologisesti sopiva ja levollisen tuntuinen pulssi, rauhallinen mutta kulkeva andante. Alituisesti toistuvana nuottina se olisi kuitenkin junnaava ja puuduttava. Iskun jakaminen kahtia tuo musiikkiin keveyttä ja ilmaa, liikettä ja mielenkiintoa. Perustemposta riippumatta kahtia jaettua iskua voidaan musiikissa tarjoilla pitkätkin pätkät ilman suurta kyllästymistä. Ajatellaanpa vaikka Mozartin soitinkonserttojen säestyksiä: ne ovat kahdeksasosaa toisen jälkeen hamaan tappiin asti. Sanotaanko näin: riittävän nopea ollakseen puuduttamatta, riittävän rauhallinen ja tasainen ollakseen herättämättä liikaa levottomuutta, jolloin kiihkon ja tuskan ilmaiseminen voidaan jättää melodian ja harmonian sävelsuhteille. Yleisesti käytettynä ja seinätapetiksi jätettynä kahdeksasosa voi olla myös äärimmäisen tuhoava voima. Kaikkihan tiedämme muinaisten torvisoittokuntien altto ja tenoristemmat, joiden kaavamaisella ja epämusikaalisella toteutuksella voidaan saada aikaan kuvottavaa äänisaastetta. Melodiaan ja vastaääneen syntyy luonnostaan jotain musiikkia melkein väkisin, mutta Um-pappap-pap lauseen jälkiosa saattaa olla pahimmillaan musisoinnin irvikuva. Klassisen musiikin nopeiden osien ilman kaaria kirjoitetut kahdeksasosat soitetaan kirjoittamattoman säännön mukaan lyhyinä, jopa suoranaisina staccatoina. Barokin ajan sarjat saivat nimensä suoraan sen ajan tanssirytmeistä. Arvelen, että klassismin kauden sonaattien, konserttojen ja sinfonioiden ensimmäisten osien rytmiikka on melko tavalla sukua marssimusiikille. Tämä traditio on säilynyt klassisen musiikkikoulutuksen peruselementtinä meidän aikoihimme asti, ja selittää sen, miksi edelleen esimerkiksi triolipohjaisen, pehmeän kahdeksasosafraseerauksen aikaansaaminen on klassisella puolella kovan työn takana. Toki epäilen, että kevyen puolen koulutuksen tai itseoppimisen kautta kulkeneiden muusikoiden aikaansaama klassinen, hengittävä ja musikaalinen kahdeksasosasoitto on vielä kovemman työn takana. Jos lähdetään siitä, että kahdeksasosan pituus on kirjoitettu eli se, miten midi sen soittaa ilman mitään artikulaatiomerkkejä, nuotti on itse asiassa melko pitkä. Edellä luetelluista syistä kuitenkin kahdeksasosia perin harvoin elävässä musiikissa näin soitetaan: vaikka mitään merkintöjä ei olisi, kahdeksasosaa lyhennetään ,sekä musiikkityylin että myös oman maun perusteella. Koko- tai edes puolinuottia tuskin kukaan supistaa puoleen ilman eri käskyä, mutta kahdeksasosien ollessa kyseessä säveltäjät ja sovittajat tuntuvat luottavan yleisesti esittäjän intuitioon. Ehdottaisin heille, että mikäli puhallinmusiikin nopeaa kahdeksasosaa ei haluta lyhyenä, kirjoitetaan vaikkapa viivat päälle(vaikka periaatteessa nuotti on se mikä se on ja sitä voidaan erilaisin merkein ainoastaan lyhentää!). Nuottien pituudelle on artikulaatiomerkkien lisäksi olemassa hyviä termejä: portato(pitkä alukkeellinen), non legato(lyhennetty mutta ei lyhyt), staccato (lyhyt). 1/16 on taas useimmin niin nopea, että tulkinnanvara jää todella pieneksi (ellei oteta huomioon esim. Messiaenin Aikojen lopun kvarteton sello- ja viulusoolo-osien kaltaista kirjoitustapaa, joissa 1/16 tempomerkintä on muistaakseni luokkaa 72). Neljäsosa on alla breveä tai beethovenisia scherzoja huomioon ottamatta yleensä melko pitkä, lähes lähtökohtaisesti. Kahdeksasosa jää usein eniten tulkittavaksi ja vaikeimmaksi nuotiksi. Taustalla olevana ja tavallaan hyljeksittynä siinä voi kuitenkin olla koko musiikkiesityksen sielu ja se tekijä, mikä erottaa osaajat massasta. JPL Anu Koskisen kirjoittamasta Montolan Puhallinorkesterin 100-vuotishistoriikista lainataan tekijän luvalla konserttiaikamatkaa vuoteen 1986. Otetaanpa tällä kertaa pianosolisti Kari Hännisen näkö- ja kuulokulma. -Richard Addinselin Warsova-konsertto oli hauska tuttavuus. Siinä on virtuositeettiä ja kaunis laulava teema, mutta se on konsertoksi kokonaiskestoltaan lyhyt, vain 8 minuuttia. Muistan kuinka jännittävää oli soittaa solistina kun kaikki orkesterisoittajat olivat tuttuja, olinhan itse soittanut aiemmin trumpettia samassa orkesterissa. Muistaakseni orkesterin avustajat tulivat joukkoon vahvistukseksi mukaan vasta kenraaliharjoituksessa ja konsertissa pianon ääni ei sitten aina kuulunut... Kari Hänninen jatkaa... Vanhempani laittoivat minut luokanvalvojani neuvosta pianotunnille 8-vuotiaana. Muutamaa vuotta myöhemmin halusin päästä soittamaan orkesteriin jotain soitinta ja seurakunnan puhallinorkesterissa minulle annettiin soittimeksi tuuba. Soitin tuubaa sivusoittimena pianon rinnalla pari vuotta, mutta sitten kyllästyin yksitoikkoisiin stemmoihin ja tuuban kantamiseen. Halusin saada pienemmän soittimen ja päästä soittamaan melodiaa, joten keksin vaihtaa tuuban tilalle trumpetin. Tuubani oli ollut orkesterin lainasoitin ja orkesterilla ei ollut tarjota minulle trumpettia, joten vaihdon ehtona oli oman trumpetin Ritchie Sambora korostettuani heille että trumpetistia ei tarvinnut aina ensin viedä hankkiminen. Sain vanhempani innostumaan trumpetista harjoituksiin ja sitten hakea harjoituksista, koska trumpetti kulkee näppärästi polkupyörän tarakalla ja sen kanssa voi myös helposti kulkea bussilla. Tämä oli suuri muutos soittoharrastukseen ja niinpä vanhempani ostivat minulle musiikkikaupasta oman trumpetin. Trumpetinsoitto oli tuuban jälkeen helppoa koska siinä oli samanlaiset sormitukset, suukappale vain oli pienempi. Trumpetinsoittoa oli myös mukavampi harjoitella ja soitin oli helppo ottaa mukaan kesämökille. Soitettuani trumpettia puolisen vuotta liityin Lappeenrannan Big Bandiin ja ensimmäisellä yökerhokeikallani olin jo 13-vuotiaana. Soitin trumpettia pianon rinnalla lukion toiselle luokalle saakka, mutta siinä vaiheessa alkoi olla selvää että oppiakseni kunnolla edes yhden soittimen minun täytyy keskittyä siihen ja jättää muut pois. Päätin keskittyä klassiseen pianonsoittoon ja SibeliusAkatemian pääsykokeisiin jotka olivat edessä ylioppilaskirjoitusten jälkeen. Päivittäinen trumpetinsoitto sai siis jäädä, mutta soitan edelleen torvea erilaisissa juhlatilaisuuksissa kuten vappuna ja juhannuksena, mieluummin kuin hyvin. SibeliusAkatemian pääsykokeet onnistuivat hienosti ja pääsin opiskelemaan pianonsoittoa josta tulikin sitten minulle ammatti. Puhkupillien vappukeikka 1984! Kuka mahtaa olla tämä tyylikäs fonisti, joka sittemin loi mm. merkittävän rockuran lähinnä kosketinsoittajana ja on nyttemmin väitellyt tohtoriksi. Oikein vastanneen kesken arvotaan SPOL:n julkaisema SM-kisa CD, äänitys Janne Sinikedon. Vastaukset pe 11.5. 2012 mennessä: [email protected] Samalla voit kätevästi ilmiantaa potentiaalisia ehdokkaita palstalle... Also sprach Viitasaurus... Kuvatus on myöhäissyksyltä 1975, olin saanut ekan sähkökitaran eli puoliakustisen Höfnerin 6.10. Putkiradioitten kautta aluksi moluutettiin, niitä oli pahimmillaan peräti seitsemän, kitaralle kolme ja bassolle neljä. Siitähän remu syntyi kun tajusimme kytkeä ne peräkkäin! Kilpailussahan kysyttiin rokkailevan murkun henkilöllisyyttä. Oikean vastauksen (Jukka Viitasaari) tiesi Marja Ikonen! Palkinto (SM-kisa 2009CD) lähtee Rantasalmelle matkaan huomaamattomana postilähetyksenä... -Myin tyhmyyksissäni tuon kitaran 1978, mutta ostaja palautti sen minulle 2010; ei ollut oppinut soittamaan... Kitaraan minut pakotti tarttumaan Hurriganesin Albert Järvinen Get On -biisin ekan kitarasoolon takia. Onneksi ehdin nähdä tämän legendaarisen kitaristin keikoilla toistakymmentä kertaa. Järvistä tulee kuunneltua vieläkin, nykyään lähinnä Sissi-tyttäreni ehdotuksesta: -Kuunnellaan Alperttia! Aamulehden Ihmiset kertoi 5.2. nuorista klarinetisteista. Lisää juttuja skannattuina tai digikuvina voi lähettää [email protected] Etelä-Saimaa uutisoi 5.2. junnupuhaltajista (yllä), 12.2. Maavoimen Soittokunnasta ja Myllyksen Impasta 31.1. (alinna) Satakunnan Kansa suri 18.2. lakkautettavaa Satakunnan Sotilassoittokuntaa; Aamulehti säesti... Katsauksen loppuun vähän parempia uutisia Itä- ja LänsiSavosta. Kansainvälisiä häppeninkejä: 2012 Võsu Viis Virossa (18.7.-22.7.2012) kaipaa suomalaisia puhallinorkestereita Jungfrau Music Festival 30.6.7.7.2012 Interlaken Sveitsi Galaprogramm: Võsu Viis website : http://puhkpy.ee/?D=136 Sa 30. Juni 19.30 Uhr im KKThun Musical Night mit Orchester Fink & Steinbach (D) Info about festival: So 1. Juli 19.30 Uhr im Kultur-Casino Bern Danish Concert Band Bert Langeler: [email protected] (+372) 53 652 645 Estonian Wind Music Society board member Toomas Peterson: [email protected] (+372) 51 88 010 Estonian Wind Music Society President ---------------------------- International Wind Orchestra Festivals Berlin & Barcelona 2012 & 2013 4th International Wind Orchestra Festival Berlin in 2013. The Festival will take place in the concert hall of the "Universität der Künste Berlin". Festival date is Saturday, the 11th of May 2012 All (symphonic) wind orchestras can join the Festival. It is a Festival, no contest. Nevertheless one can choose to have 2 music works adjudicated by an international jury. There will be awards for: best conductor / best choice of repertoire / best presentation / best solo player. We offer complete arrangements from 8/9 - 12 May 2013 (extending your stay is possible of course). Extra Open Air Concert is possible. Final date of registration: 1 December 2012 Link: http://www.eventtours.nl/IWF_Berlin_2013_english.htm 2nd International Wind Orchestra Festival Barcelona in 2013. The Festival will take place in the beautiful concert hall "Sala Pau Casals" of the "L'Auditori Barcelona" Festival date is Sunday, the 19th of May 2012 Mi 4. Juli 19.30 Uhr im Kursaal Interlaken Soirée de Brienz: Nationale Jugend Brass Band & Nationales Jugendblasorchester Schweiz Do 5. Juli ganzer Tag Kursaal Interlaken Int. Konzertwettbewerb Fr 6. Juli 19.30 Uhr im Kursaal Interlaken Pro Brass (A) Sa 7. Juli 19.30 Uhr im Kursaal Interlaken Swiss Army Concert BandJungfrau Music Festival Höheweg 72 Postfach 79 CH-3800 Interlaken Schweiz / Switzerland Tel. +41 (0)33 821 21 15 Fax +41 (0)33 821 21 16 [email protected] http://www.jungfrau-music-festival.ch/index.php?page=9 Orkesterimatkalle Unkariin - Esiintymismahdollisuuksia: Yhteisesiintyminen unkarilaisen puhallinorkesterin kanssa Ulkoilmakonsertteja Budapestissä, Esztergomissa tai Balatonjärvellä Oma konsertti tilaisuus Kirkkokonsertti Esiintymismahdollisuus kirkossa jumalapalveluksen aikana - Retkiä, kaupunkikierroksia: Budapest, Esztergom, Visegrád, Szentendre, Balaton ja muita kohteita All (symphonic) wind orchestras can join the Festival. It is a Festival, no contest.Nevertheless one can choose to have 2 music works adjudicated by an international jury. There will be awards for: best conductor / best choice of repertoire / best presentation / best solo player. We offer complete arrangements from 16/17 - 20 May 2013 (extending your stay is possible of course). Extra Open Air Concert is possible. Final date of registration: 1 December 2012 Musiikki-illallinen viinikellarissa ja viinimaistijaiset Pusta ohjelma (ajelu, hevosnäytös, ratsastus) keskiaikaisia turnajaisia ja kuninkaalinen ateria kesäkelkkarata Link: http://www.eventtours.nl/IWF_Barcelona_2013_english.htm - Opastus suomen kielellä Registration for the Wind Orchestra Festivals 2012 is still possible! Postiosoite: Musik - Land Utazási Iroda Madách Imre u. 20. H-2534 Tát Unkari International Wind Orchestra Festival Barcelona in 2012 - Hyvää mieltä ja runsaasti huumoria: Faksi: 00 36 33 444 679 Festival date is Saturday, the 19th of May 2012 Arrangements for 16/17 - 20 May 2012 http://www.eventtours.nl/IWF_Berlin_2012_english.htm Sähköposti: [email protected] Kotisivu: http://www.musik-land.hu International Wind Orchestra Festival Barcelona in 2012 Vino pino ulkomaan puhallinfestivaaleja: Festival date is Sunday, the 27th of May 2012 Arrangements for 24/25 - 28 May 2012 http://www.wasbe.org/ http://www.eventtours.nl/IWF_Barcelona_2012_english.htm http://www.spolli.com/node/920 [email protected] www.spolli.com/forum/15 Uudet editoinnit: The Wastelands, UUTUUDET: Jyrki Koskinen: From Karelia with love Uljaasti soivaa konserttimusiikkia (gr 4) Lasse Eerola: Niittynätkelmä Kiehtovaa msuiikkia lapsille (sov. Petri Junna (gr2) Arttu Takala (gr5) Elokuvallinen teos, jossa neljä osaa Ghosts, Tuomas Kantelinen (gr5) nuotit verkosta (PDF)! www.finnbandshop.com Tarina kolmestatoista aaveesta, joista van harva on pelottava KONSERTTIIN: The Orion Nebula, Janne Ikonen (gr4) Konsertto lyömäsoittajille ja orkesterille Mieleni minun alenevi, Marja Ikonen (gr4) While your lips are still red, Tuomas "Nightwish" Holopainen, sov. Petri Junna. (grade 3) Narrien paraati, Markku Johansson (gr3) Kaveria ei jätetä, Jukka Viitasaari (gr3) SEIKKAILUT I TARINA ja 16 sävelmää lisäksi: Erja Joukamo-Ampujan (Sibelius-Akatemia) ”LUOMUS”-osio opastaa, miten ryhmä voi kehittää omia tarinoita ja improta. Runsas värikuvitus, MARSSIKAPELLIMESTARI Arctic moods, säv. Juuso Wallin (gr3) Marssisauvan käyttö, kuviomarssin alkeet ja marssisoiton perusteet, Havainnolliset valokuvat. Asiantuntijoina: Raine Ampuja, Juhani Leinonen Janne Siniketo Ave Maria, Raine Ampuja, (gr4) WWW.SPOLLI.COM: tai verkosta: WWW.FINNBANDSHOP.COM tilaukset 040 5077799 orkesterille, ja kuorolle Rukajärven tie, musiikkia elokuvaan Tuomas Kantelinen (gr4) The Unknown Legend, Ilari Hylkilä (gr3) sävellyskilpailun yleisövoittaja Andante Jubiloso, Janne Ikonen (gr2) Hinnat: GRADE 1-2 = 30 € (SPOL-jäsenille 25 €) GRADE 3 = 40 € (SPOL-jäsenille 35 €) GRADE 4 = 50 € (SPOL-jäsenille 40 €) GRADE 5 = 70 € (SPOL-jäsenille 50 €) GRADE 6 = 100 € (SPOL-jäsenille 80 €) Vihkosarjat ja kirjat kts. WWW.SPOLLI.COM
© Copyright 2024