Vahtikorva 2011-2 - Suomen kuulo
2/201 1 Koira hyvinvoinnin tukena Uusi ääniapulainen Ote Milon päiväkirjasta 1 TERVEISIÄ LARUSTA Sisällysluettelo Yhdistys Terveisiä Larusta . . . . . . . 3 Jäsenten esittelyjä . . . . . . . 4 Terveisiä kouluttajalta. . . . . . 6 Koira hyvinvoinnin tukena . . . . 10 Uusi ääniapulainen . . . . . . 15 Ote Milon päiväkirjasta . . . . . 16 Toimintakertomus 2010 . . . . . 18 Toimintasuunnitelma 2011 . . . . 19 Vuosikertomus 2010 . . . . . . . 20 Tapahtumia. . . . . . . . . 22 Hallituksen puheenjohtaja Tuulia Sundgren Lauttasaarentie 18 a 9 00200 Helsinki puh. 050-5482386 [email protected] Hallituksen varapuheenjohtaja Anni Kauppinen puh. 045-6396421 Hallituksen sihteeri Haluatko olla mukana tekemässä hyvää? Ota yhteyttä sähköpostitse: [email protected]. Voit tukea kuulokoiratoimintaa myös lahjoituksin – pienikin summa auttaa! Suorat lahjoitukset voi osoittaa Suomen kuulo- ja tukikoirat ry:n pankkitilille: Nordea 204418-15788. Lisätietoja kuulokoiratoiminnasta ja Suomen kuulo- ja tukikoirat ry:stä saat Sari Strombergiltä numerosta 040-5007 347 tai sähköpostitse [email protected]. Yhdistyksen toiminta-ajatus Suomen kuulo- ja tukikoirat ry suunnittelee, kehittää ja toteuttaa kuulo- ja tukikoirien koulutusta ja tiedottaa toiminnastaan. Yhdistys toimii verkostona, johon kuuluvat kaikki kuulo- ja tukikoirien koulutukseen osallistuvat ihmiset, kuulo- ja tukikoirien käyttäjät, muut yhteistyötahot sekä tukijat. Katriina Mähönen puh. 050-5846146 [email protected] Hallituksen jäsenet Kristiina Torp Hanna Pekkarinen Mari Piiparinen Katriina Mähönen Hallituksen varajäsenet Leena Aaltonen Pääkouluttaja Miia Kantinkoski puh. 040-5007347 [email protected] Vapaaehtoiskoordinaattori Sari Strömberg puh. 040-5007347 [email protected] Markkinointi [email protected] Vahtikorvan levikki 150 Toimituskunta: Leena Aaltonen ja Katriina Mähönen Taitto: Taide Milou, Milla Koivunen 2 (Kansikuva: Minna Tallberg) tai oikeammin terveisiä Tuomarinkartanon vinttikoirakeskuksesta. Istun täällä kauniissa auringonpaisteessa katselemassa, kuinka enemmän ja vähemmän taitavat koirat suorittavat toko-kokeen li kkeitä. Olen täällä vastaavana koetoimitsijana. Tosin lähinnä nimenä paperil a ja koepöytäkirjojen tarkastajana ja allekirjoittajana, sil ä täällä on loistavasti toiminut ja käytännön järjestelyt hoitanut koetoimikunta, joten voin vain nautiskella kauniista päivästä ja sil oin tällöin avustaa li kkeenohjaajana toimivaa Saanaa poistamalla ja palauttamalla kehään ruutumerkkitötsiä. Kerrankin hetki aikaa olla tekemättä mitään ja antaa ajatusten tulla ja mennä. No, kirjoittelenhan tätä juttua ruutuvihkoon ja myöhemmin koneelle edelleen lähetettäväksi. Koiraharrastuksen hyviä puolia on monipuolisuus, on niin paljon erilaisia lajeja voihin osallistua, tokoa, vepeä, ipoa, hakua, agilityä, tanssia ja ties mitä nyt keksitään, vaikkapa erilaisissa koirayhdistyksissä toimiminen. Itse aloitin Kuulokoirayhdistyksessä lähinnä harrastuksen vuoksi, mutta tänä keväänä on hallitustyötä kertynyt aiempia vuosia enemmän. Välillä olen kadehtinut Scarlett O’Haran huolettomuutta mutta yhdistyksellä on ollut edessään niin merkittäviä muutoksia, että toimeen on pitänyt tarttua hartiavoimin Yhdistyksellä on ollut vilkas kevät, helmikuussa oli vuosikokous omine velvoitteineen. Helmikuussa yhdistys liittyi Elinkeinoelämän keskusliittoon ja siellä Sosiaalialan Työnantajat ry:hyn. Heidän järjestökoulutukseensa osallistuin, ja olimmehan Annin ja Pinjan kanssa vapaaehtoistoiminta-tapahtumassa Helsingin työväenopistolla, katsokaapa täältä tarkemmin: www.sivistys.net/kuulokoirille_kaksijalkaista_tukea.html. Maaliskuussa järjestimme kaksipäiväisen Koira hyvinvoinnin tukena -seminaarin, sunnuntaina yleisölle ja maanantaina kutsutuille ns. asiantuntijaseminaarin. Molemmat seminaarit sujuivat onnistuneesti, kiitos siitä työryhmälle. Kiitos myös ystävilleni Irjalle ja Sikelle, jotka sunnuntaina hoitivat kahvituksen. Toukokuun alussa palkattiin vapaaehtoistoiminnan koordinaattori Sari Strömberg, ja hänen toimenkuvansa laatiminen ja kouluttajan toimenkuvan päivittäminen ovat olleet aiheena monessa puhelinpalaverissa ja työryhmien kokouksissa. Lisäksi olen ollut ja olen taas menossa RAY:n järjestämään koulutukseen. Yhdistyksemme toiminta laajenee vähitellen paremmin koko maata kattavaksi, mutta vielä on paljon tehtävää. Samalla myös jäsenistöllä on hyvä tilaisuus tulla mukaan viemään yhdistystä eteenpäin. Kaikki aktiivisuus on tervetullutta ja tarpeen jotta yhdistys pystyisi paremmin vastaamaan sille asetettuihin tavoitteisiin. Tulkaa mukaan tilaisuuksiin! Askollekin kuuluu hyvää. Huvin vuoksi olen päättänyt opettaa sille noutamista, vaikkei se taidakaan apsojen lempipuuhaa olla mutta voihan sitä kokeilla. Nyt aamut ovat niin valoisia, että aamulenkit ulottuvat ainakin näin viikonloppuisin rannalle asti ja tietysti tuon hupsun on mentävä mereen kahlaamaan ja juomaan. Toivonpa vaan kylmää kesää niin ettei tulisi paljon sinilevää. Ei oikein koira ymmärrä, miksi joskus pääsee ja joskus ei sinilevän vuoksi pääsekään kahlaamaan ja jopa makoilemaan mereen. Ihanan aurinkoisia kevätpäiviä ja myös lempeitä kevätsateita kaikille! ”Koiraruno” Tuulia ja Asko Minä muuttaisin Kuuhun enkä ottaisi mukaan muuta kuin koiran. Yhdessä me lähtisimme kävelyl e joka ilta. Kulkisimme pitkin kraaterin laitaa ja ulvoisimme täyden Maan aikaan Heidi Soosalu Kuva Minna Tallberg 3 Vapaaehtoiskoordinaattorin ja hallituksen uusien jäsenten esittely Mari Piiparinen Heippa! Olen Mari Piiparinen, 31-vuotias eläintenhoitaja Vantaalta. Aloitin Suomen kuulo- ja tukikoirat ry:n hallituksessa tänä vuonna ja näin sain taas yhden yhdistysharrastuksen :). Yhdistys- ja järjestötoimintakokemusta minulla on mm. Helsingin Huonokuuloiset ry:stä sekä Kuuloliitto ry:stä. Harrastan näiden erinäisten järjestöaktiivin pestien lisäksi harrastajateatteria, geokätköilyä, laskettelua sekä nyt uusimpana aloitin alkuvuodesta kouluttamaan itselleni kuulokoiraa. Kuulokoirakokelas (kuvassa) on musta labradorinarttu, 5-vuotias Jeni. Jeni on toiminut aiemmin opaskoirana ja on ollut viime joulukuusta lähtien ”varhaiseläkkeellä” meillä. Kuva Mari piiparinen ”Päivähoidossa” olen Opaskoirakoululla toimien kennelhoitajan tehtävissä sekä Opaskoirakoulun omalla klinikalla eläinlääkärin avustajana. Tykkään matkustella, saunoa ja istua iltaa ystävien kanssa. Minulle maistuu parhaiten kuiva valkoviini ja meksikolainen ruoka. Pohjois-Karjalassa sijaitsee kesämökki, jonne pääsee aina lomilla lepäilemään. Toivon, että yhdistyksen väki koirineen osallistuisi aktiivisesti yhdistyksemme järjestämiin tapahtumiin sekä vuosikokouksiin ja olisi muutenkin yhteydessä hallitukseen, jotta saataisiin yhdistyksemme toiminta pidettyä virkeänä. Seuratkaa ilmoituksia ja tulkaa mukaan! Tapaamisiin! Saana Haarma Olen Saana Haarma ja asun kahden brittikissan kanssa Lauttasaaressa. Koiria minulla ei tällä hetkellä ole, mutta aiemmin minulla on ollut sileäkarvaisianoutajia, norwichinterrieri ja newfoundlandinkoira. Olen ollut mukana Kuulokoirayhdistyksen hallituksessa muutamia vuosia jokunen vuosi sitten. Tuulia kysyi minua hallituksen varajäseneksi talvella ja jotenkin hassusti siinä taas niin kävi, että suostuin. Vapaa-aikani vietän mieluiten kotona ja kesällä maalla. Laiskottelen vaikka kutomalla villasukkia. Islantiin haluaisin joskus matkustaa. Lempiruokaani on äidin tekemä jauhelihakastike, keitetyt perunat ja punajuuret. Parhaimpia hetkiä päivästä taitaa olla illalla jos ehtii makoilemaan sohvalla ja kissa kiipeää kehräämään vatsan päälle. Tai sitten nukkumaan mennessä kun toinen kissa tulee kylkeen kiinni ja toinen tyynylle nukkumaan. 4 Kristiina Torp Olen Kristiina Torp, 27-vuotias espoolainen eläinlääkäri. Olen erityisen kiinnostunut eläinten käyttäytymisestä ja ihmisten ja eläinten välisestä vuorovaikutuksesta. Perheeseeni kuuluu miehen ja pienen pojan lisäksi kaksi hovawarttia ja englanninsetteri. Vapaa-ajalla minut löytää yleensä kotoa hellan äärestä tai puutarhasta kaivelemasta kukkapenkkiä. Sekä lapsi että koirat osallistuvat tietysti mielellään kumpaankin hommaan. Laiskoina hetkinäni istun sohvan nurkassa lehtikasaan tai hyvään kirjaan syventyneenä. Koirien kanssa parasta on ulkoilu luonnon rauhassa, koirat vapaina ja onnellisina juosten. Kuva Kristiina Torp Sari Strömberg Olen Sari Strömberg, ja toukokuun alusta aloitin yhdistyksen vapaaehtoistoiminnan koordinaattorina. Asustan Vantaalla omakotitalossa maaseudulla. Mieheni ja minun lisäksi huushollissa vauhtia pitää neljä koiraa: kaksi mudia ja kaksi shelttiä. Olen ollut ns. elukkahullu pienestä pitäen: kantanut hiiriä, sisiliskoja, sammakonkutua ja koppakuoriaisia kotiin lemmikeiksi äitini kauhuksi. Notkunut naapurin suomenhevosta ja lehmiä taputtelemassa ja mankunut vanhempani väsyksiin erilaisilla lemmikkitoiveilla. Lapsuudessani kotonamme oli marsu, kissoja, akvaario vaan koiraa en saanut ottaa. Joten heti kun muutin pois kotoa tuli taloon koira ja siitä se sitten lähti….. Omien koirien kanssa olen käynyt näyttelyissä, harjoitellut paimentamista, jälkeä ja flyballia sekä kilpaillut haussa, tokossa, rally-tokossa ja agilityssä. Olen toiminut tottelevaisuuskoulutusohjaajana ja agilitykoulutKuva Virpi Leinonen tajana. Nykyisin toimin agility- ja rally-toko kouluttajana. Vuosien varrella olen toiminut eri koirayhdistyksissä sekalaisissa tehtävissä: lehden tekijänä, hallituksen jäsenenä, kouluttajana, epävirallisten kisojen tuomarina, Kiva koirakansalainen -testaajana sekä talkoolaisena kisoissa ja tapahtumissa. Kuulokoirayhdistyksessä toimin aktiivisesti vuosina 1996–2000. Olen todella ilahtunut, miten yhdistys on vuosien saatossa mennyt eteenpäin, ja minusta on mahtavaa olla mukana nyt tässä uudessa vaiheessa, jossa luodaan entistä vahvempi ja kattavampi tukiverkko kaikille kuulo- tai tukikoiraa tarvitseville. 5 Terveisiä kouluttajalta Kesä on oivallista aikaa totuttaa koira erilaisi n ympäristöihin ja elämän ilmiöihin. Erityisen helppoa kesällä on harjoitella rauhoittumista. Koska rauhoittuminen erilaisissa ympäristöissä vaatii yleensä aikaa, on sitä mukavampi opiskella lämpimällä säällä. Harjoitukset kannattaa aloittaa koiralle tutussa ympäristössä. Koiran päästessä aiheesta jyvälle voi vähitellen siir tyä vilkkaampaan ympäristöön. Tavoitteena on koira, joka omistajan pysähtyessä asettuu tämän jalkoihin lepäilemään. Eri koiril a on erilainen tapa rentoutua, mitään tiettyä asentoa niiltä ei tarvitse vaatia. Tärkeää on sen sijaan harjoitella omistajan erilaisia asentoja. Kannattaa harjoitella siis sekä istuvaa että seisovaa asentoa. Seisovaa siksi, että koiran on hyvä osata odottaa rauhassa omistajan jutellessa tapaamiensa ihmisten kanssa. Omistajan istuskelua taasen harjoitellaan erilaisia kahvila-, ravintola- ja ynnä muita istuskeluja varten. Harjoitus sujuu parhaiten kun aloitetaan sellaisessa paikassa, jossa koira on luonnostaan rauhallinen. Harjoitteluhetki on myös hyvä valita niin, että koira on jo valmiiksi väsynyt. Harjoituksen aikana koira on taluttimessa kiinni omistajan asettuessa paikkaan ja asentoon, jossa haluaa olla. Sitten vain ollaan. Ja ollaan. Ja ollaan…. Kunnes koira rauhoittuu ja asettuu aloilleen. Jos koira koettaa keksiä itselleen jotain muuta tekemistä (haukkuu, yrittää mennä jonnekin muualle, raapii omistajan jalkoja tai mitä tahansa muuta) sitä ei huomioida lainkaan. Valitse harjoituksessa käytettäväksi sellainen talutin, jota koira voi tarvittaessa vaikka pureskella. Tärkeää olisi että MIKÄÄN koiran toiminta ei saa omistajaa kiinnittämään koiraan huomiota. Harjoittelun tuloksena koira oppii, että omistajan pysähtyessä sen ei kannata yrittää tehdä mitään muuta kuin asettua aloilleen. Harjoittelun tulisi aina loppua vasta koiran rauhoituttua. Siihen kannattaa siis varata aikaa. Kesän varalle haluaisin vielä muistutella ampiaisten, kyiden ja punkkien vaaroista. Koiran ei pidä antaa metsästää ampiaisia ja se tulisi käydä päivittäin läpi siinä mahdollisesti olevien punkkien varalta. Punkkeja vastaan on ole- massa erilaisia karkotteita. Niiden käytössä on hyvä muistaa, että pelkästään yrtteihin tehonsa perustavat pannat ja karkotteet eivät ole kovin tehokkaita. Jos taas harkitaan vahvempia aineita sisältävien tuotteiden käyttöä, on hyvä muistaa että ne eivät ole koirallekaan täysin vaarattomia. Kyyn purema voi olla koiralle kohtalokas. Mikäli kyy puree koiraa, se on aina vietävä eläinlääkäriin mahdollisimman pian. Nykyisten suositusten mukaan koiralle EI kannata antaa kyypakkauksen tablettia, jos eläinlääkärille pääsee nopeasti. Se voi jopa haitata koiran selviämistä kyynpuremasta. Kyytabletin voi hätätapauksessa antaa, jos koiran vieminen eläinlääkärille viivästyy paljon. Ja viimeiseksi haluaisin muistuttaa kuumuuden vaaroista. Koiraa ei saa jättää kuumalla säällä autoon ilman että auton ikkunat ovat kunnolla auki. Lämpötila autossa nousee yllättävän nopeasti koiralle hengenvaaralliseksi. Älkää siis ottako turhia riskejä! Viettäkäätten kaikki koirinenne hauska ja iloinen kesä! Nauttikaa lämmöstä, uimismahdollisuuksista ja jäätelöstä. Jäätelöön liittyen, kouluttajan viimeinen virallinen ohje tässä kohtaa on: koirillakin on oikeus nauttia jäätelöstä, älkää evätkö niiltä moista ihanaa kesäherkkua! Miia 6 Kuva Minna Tallberg 7 8 9 R uotsalaiset syntymäpäivät ja Kaimion koirien täit Koira hyvinvoinnin tukena -seminaarin antia Kuvat Minna Tallberg Seminaari järjestettiin maaliskuisena sunnuntaina Lauttasaaren yhteiskoulun tiloissa. Kymmenpäinen kuulijajoukko seurasi ruotsalaisen kuulo- ja tukikoirakouluttaja Kerstin Jonssonin, Suomen kuulo- ja tukikoirat ry:n kouluttajan Miia Kantinkosken sekä eläintenkouluttaja Tuire Kaimion luentoja. Luentopäivä oli monipuolinen ja antoisa. Itseäni huojensi tieto siitä, että roturisteymien on havaittu etsivän saalista kaukaa. Eipä enää tarvitse joukolla ihmetellä, miten oma palveluskoiraristeymäni jolkottaa metsässä kuin paraskin ajokoira. Sitä paitsi Tuikku lupasi, että tositilanteessa koirani jäisi henkiin. Onhan sekin jotain. Kerstin Jonsson vietti syntymäpäiviään kertomalla tukikoiratoiminnasta Ruotsissa, jossa tällä hetkellä on parisenkymmentä tukikoiraa, joista suurin osa diabeteskoiria. Epilepsiakoiria on neljä ja kuulokoiria kuusi. Kouluttajia naapurimaassa on ruhtinaallisesti parisenkymmentä, heistä osa tuntikouluttajia. Koirilta vaadittavat ominaisuudet ja testaukset eivät juuri poikkea Suomen käytännöistä. Koiran käyttäjällä on oltava lääkärintodistus, jonka perusteella hän voi tehdä anomuksen koirasta kuulo- ja tukikoiraliitolle. Koiran tulee olla 1-3 vuotta vanha, fyysisesti terve ja luonteeltaan tehtävään sopiva. Aggressioita ja arkuutta ei saa esiintyä. Koirakko kutsutaan kolmen vuorokauden alkukurssille, jossa koiran käyttäytymistä seurataan. Koiran kyky rentoutua on erityisen tarkkailun alla. Koulutukseen hyväksymisen jälkeen koirakolle etsitään oma kouluttaja, jonka johdolla koulutus tapahtuu noin kerran viikossa koirakon kotona sekä paikoissa, joissa koirakko yleensä liikkuu. Koulutus kestää noin vuoden, jonka jälkeen koira saa tukikoiraliivin, mikäli se läpäisee testin. Koiran tarkkailu jatkuu sen valmistuttuakin, sillä voihan sen elämässä tapahtua asioita, jotka muuttavat käyttäytymistä. Kerran tukikoira ei siis tarkoita aina tukikoira. Epilepsia- ja diabeteskoirien koulutuksessa vahvistetaan niiden luontaista reagointia kohtaukseen. Kerstinin mukaan jokainen koira reagoi jollain tavalla, reaktio pitää vain osata nähdä. Joskus pelkästään koiran katse muuttuu. 10 Epilepsiakoirat mursivat nuorten eristäytyneisyyden Vuonna 2006 Kerstiniltä tiedusteltiin hänen halukkuuttaan osallistua Ruotsin Epilepsialiiton ja paikallisen kuulo- ja tukikoiraliiton yhteishankkeeseen, johon osallistui neljä 11–20-vuotiasta vaikeaa epilepsiaa sairastavaa nuorta. Koulutuksen tavoite oli, että koira osaisi hakea apua silloin, kun nuori saa kohtauksen, mutta koulutuksen tuloksena nuorten elämä muuttui sangen paljon. Jokainen heistä sai varmuutta toimia omillaan, ja he onnistuivat murtautumaan ulos kuplasta, jonka sairaus oli heidän ympärilleen puhaltanut. Yksi nuorista kävi läpi kaksi leikkausta hankkeen aikana eikä tarvitse enää tukikoiraa. Aivokalvontulehduksen seurauksena kehitysvammautunut Adam sai erityissijan Kerstinin tarinassa. Adamista Kerstin on myös kirjoittanut kirjan ”Adam och hans epilepsihund – Om en pojkes utveckling i samspel med sin hund” yhdessä Karin Paulssonin kanssa. Kirjaa voi tilata osoitteesta www. soshund.se. Adam oli autistinen, omassa maailmassaan elävä poika. Kommunikaatio hänen kanssaan oli hankalaa, eikä poika huomioinut Kerstiniä mitenkään ensi tapaamisella, jonka tarkoitus oli selvittää, voisivatko poika ja koira tehdä töitä yhdessä. Lapsen ja koiran kontaktia lähdettiin hakemaan namien murupolulla, jonka päässä Adam oli viimeinen nami kädessään. Adamin äiti uskoi, että koiran kosketus olisi pojasta epämiellyttävää, sillä Adam ei pitänyt ihmis- ten puheesta saati kosketuksesta. Koira kuitenkin seurasi nameja ja otti viimeisen namin pojan kädestä. Adam hymyili, ja yksi tavoite oli saavutettu. Pyrkimyksenä oli koiran kautta stimuloida pojan oikeaa, tunteita säätelevää, aivopuoliskoa ja sitä kautta aktivoida muutakin aivotoimintaa. Puolentoista vuoden aikana pojan kehitys oli huimaa. Adamin tunnepuoli kehittyi niin paljon, että poika, joka aiemmin ei tuntenut kenkiensä puristavan, oppi tuntemaan, jos kengät kastuivat ja osasi kaataa niistä veden pois. Koulutuksen loppuvaiheessa Adam pystyi myös pitämään katsekontaktia koiraansa ja koira seurasi häntä kaikkialle. Koulutuksen alkaessa 11-vuotias Adam nukkui vanhempiensa välissä, sillä kohtaukset olivat niin pahoja, että pojan ei uskallettu antaa nukkua yksin. Koira oppi kuitenkin hakemaan apua kohtauksen sattuessa, minkä jälkeen poika jätettiin vaihevaiheelta omaan huoneeseensa yksin nukkumaan. Tämä oli Adaminkin tahto. Jo muinaiset roomalaiset… Näillä sanoilla aloitti kuulo- ja tukikoirakouluttaja Miia Kantinkoski luentonsa tukikoirien erilaisista käyttötarkoituksista maailmalla. Järjestelmällinen henkilökohtaisten hyötykoirien koulutustyö alkoi ensimmäisen maailmansodan jälkeen Saksassa, jolloin sotasokeille alettiin kouluttaa opaskoiria. Maailmanlaajuista tilastoa henkilökohtaisista hyötykoirista ei ole, mutta jotain määrästä kertonee se, että Yhdysvalloissa on tällä hetkellä noin 20 000 henkilökohtaista hyötykoiraa ja 60 niitä kouluttavaa tahoa. Tukikoirille ei ole olemassa maailmanlaajuisesti yhteisiä kriteereitä eikä lainsäädäntöä. Myös terminologia on sekalaista. Suomessa puhutaan henkilökohtaisista hyötykoirista, jollaisia ovat opaskoira, avustajakoira, kuulokoira ja tukikoira. Tukikoiran (aid dog) määritelmä on se, että tukikoira tukee pitkäaikaissairaan hyvinvointia. Sairauksia, joissa koiraa käytetään maailmalla tukena, ovat ainakin näkövammat, MS-tauti, masennus, Parkinsonin tauti, kuulovammat, paniikkihäiriöt, PTSD (traumaperäinen stressihäiriö, joka on esimerkiksi Yhdysvalloissa laajamittaista sotien tähden), migreeni, ruoka-aineallergiat, skitsofrenia, leikkausten jälkihoito sairaalassa, narkolepsia, autismi ja cp-vamma. Koirien kouluttamisessa tulee tarkoin miettiä käyttötarkoituksen eettinen puoli paitsi oman etiikan myös maan lainsäädännön kannalta. Tästä esimerkkinä Kantinkoski mainitsi koiran käytön autistisen lapsen apuna niin, että peruskäskyt osaava koira sidotaan kiinni lapseen ja koira toimii vanhempien apuna. Tällainen malli olisi Suomessa ongelmallista todennäköisesti sekä lastensuojelun että eläintensuojelun 1 näkökulmasta. Ruotsissa valtio tukee koirien käyttöä ammattilaisen työparina esimerkiksi leikkauksen jälkeisessä kuntoutuksessa. Tutkitusti koira vaikuttaa suotuisasti ihmisen hyvinvointiin ainakin lisäämällä oksitosiinin eritystä, jonka seurauksena stressihormonien määrä verenkierrossa vähenee, verenpaine laskee, ahdistuksen tunne vähenee ja sosiaalisuuden tunne kasvaa. Se, miten erilaisia henkilökohtaisia hyötykoiria tehtäväänsä koulutetaan, vaihtelee maittain. Ammattilaisen kouluttama koira ei yhdysvaltalaisen tutkimuksen mukaan ole ratkaisu, mikäli omistaja ei itse ylläpidä koulutusta. Suomessa kuulo- ja tukikoirille tarjotaan koulutusapua, mutta koulutusvastuu on koiran omistajalla. Kantinkoski kehui erityisesti lapsia koiran kouluttajina. Lapsilla riittää mielikuvitusta eikä huonoja maneereja ole vielä opittu. Lasten kanssa koirista saa myös suurimman hyödyn. Esimerkiksi kuulovamma etenee usein ajan kuluessa. Koira tuo mahdollisuuden suurentaa maailmaa ja edistää puheen kehitystä. Herkkyyskaudet kannattaa hyödyntää jokaisen koiran koulutuksessa Eläintenkouluttaja Tuire Kaimion luennon aihe oli tukikoirien koulutuksessa käytettävät menetelmät. Luennossa käsiteltiin paljon pentuvaihetta, sillä pikkupentuaika vaikuttaa peruuttamattomasti koiran luonteeseen. Kasvattajaan onkin syytä tutustua kunnolla ja pennun molemmat vanhemmat on syytä nähdä. Kouluttamisessa muokataan koiran synnynnäisiä käyttäytymismalleja ja helpoimmalla päästään, kun tehtävään valitaan ominaisuuksiltaan sopiva koira. Kouluttaminen on nopeinta, jos koiran haluttu käytös poimitaan silloin, kun se ilmestyy koiran käyttäytymismallistoon eli hyödynnetään ns. herkkyysaika. Samaten ei-toivottua käytöstä kannattaa sammuttaa tai muokata sen ilmestyessä. Herkkyyskausi kestää yleensä vain viikon tai kaksi, ja jos ärsykettä, joka saa aikaan tietyn käytöksen, ei tarjota, käytös ei kehity kunnolla. Lohdutuksen sanana kaikille aikuisen koiran omistajille: toki käytös kehittyy myöhemminkin, mutta hitaammin eli vaatii kouluttajalta enemmän työtä ja aikaa. Huonot kokemukset pentuna voivat olla aikuisen koiran ongelman taustalla. Siksi pikkupentuajan tärkeistä hetkistä on hyvä olla tietoinen. Yli 12-viikkoisena välttämiskäyttäyty- 12 minen ylittää koiran uteliaisuuden. Pennut siis tottuvat ennen tätä ikää helpommin uusiin asioihin, mutta on tärkeää, että ne eivät säikähdä. Pysyvät pelot nimittäin kehittyvät koirille 8-10-viikkoisina. Uudet asiat tuleekin esitellä pennulle vähitellen. Yksinoloa tulee alkaa harjoitella vasta lähellä luovutusikää, muutamia minuutteja kerrallaan. 6-8-viikkoiset pennut ovat herkkiä stressille, mikä on sangen hankalaa ajatellen yleisiä käytäntöjä, jotka ajoittuvat usein näille viikoille: kuulo- ja pentutestejä, tunnistusmerkintää ja uuteen kotiin autolla köröttelyä. Noin 8-viikkoisena on erityisen häiriöherkkäkausi. Pentua ei tulisi tällöin jättää yllättäen yksin. Vasta kolmikuinen pentu on valmis pidempään yksinoloon. Ero kotipesästä tai sisaruksista on pennulle pahempaa kuin ero emosta. On todettu, että aikaisin, 6-7-viikkoisina, luovutetut pennut ovat sairastelevampia ja alttiimpia mm. eroahdistukseen ja ylivarovaisuuteen kuin myöhemmin vieroitetut pennut. Myös kuolleisuus on suurempi varhain vieroitetuilla pennuilla. Eroahdistukseen muuten vaikuttaa koiran perimä ja totuttamistapa, mutta nuoruusajan yksinolon pituus ei siihen vaikuta. Koirakuvia Kuvaan tilauksesta koiria Etelä-Suomen alueella. Kuvaan myös lapsia, isoja ja pieniä lemmikkejä sekä tapahtumia. Tarjoan myös koulutuspalvelua sekä koirille että hevosille. Minna Tallberg, puh. 050-520 3598, [email protected] www.minnatallberg.com 13 Leipä tulee talon puolesta, lisukkeet tulee ansaita Koira on onnellisimmillaan saadessaan toteuttaa synnynnäisiä käytösmallejaan. Tämä olisi jokaisen koiranomistajan syytä huomioida esimerkiksi koiran ruokinnassa. Lähestulkoon kaikilla koiraroduilla on tallella halu etsiä ja pilkkoa ruokansa. Koira on lähestulkoon laiduntava eläin. Kyläkoirien valveillaoloajasta suuri osa menee ruoan etsimiseen. Kouluttamisen näkökulmasta nameilla kouluttaminen on erityisen luonnonmukainen tapa varsinkin silloin, jos koulutushetket voi pilkkoa pieniin tuokioihin pitkin päivää. Kaimio muistutti, että ruoalla ei saa kuitenkaan kiristää koiraa. ”Leipä tulee talon puolesta, lisukkeet tulee ansaita” eli perustarpeista tulee huolehtia, mutta herkkujen eteen tehdään töitä. Ruoan hankintaan liittyy myös koiran metsästyskäyttäytyminen. Sisäsyntyisen käyttäytymismalliston toteuttaminen on useimmille koirille niin palkitsevaa, että siinä vaiheessa kun orava lähtee koiran edestä karkuun, eivät mitkään komennot enää auta. Tuijotus ja hiipiminen ovat vielä vaiheita, jolloin koira pystyy kuuntelemaan käskyjä. Koulutuksessa kannattaa huomioida myös eläimen sisäinen vuorokausirytmi. Uusien temppujen opettaminen on tehokkainta silloin, kun eläin (tai ihminen) on luonnostaan virkeä. Myös levon ja aktiivisuuden vuorotteluun kannattaa kiinnittää huomiota. Työkoirankin on tärkeää osata rentoutua ja taitoa voidaan sille opettaa. Levon määrää on syytä tarkkailla siksikin, että lisääntynyt lepäily on yleensä merkki siitä, että kaikki ei ole hyvin koiran elämässä. Esimerkiksi masentunut tai nivelongelmainen koira lannistuu helposti paikoilleen. Sosiaalista käytöstä ei ihminen voi yksin koirilleen opettaa muuta kuin tarjoilemalla koiralleen läpi 14 kasvuiän mahdollisuuksia tavata muita koiria. Ennen kuin koira on 7–8 kk vanha, on sen syytä päästä tapaamaan erilaisia koiria mahdollisimman usein, mutta turvallisissa olosuhteissa. Yksikin huono kokemus aiheuttaa monesti paljon työtä. Kadulla vastaantulevista koirista ei voi täysin tietää, joten leikkihetket muiden koirien kanssa on syytä järjestää erikseen ja ottaa tavaksi, että kadulla ei lajitovereita tervehditä. Tämä voi joskus olla työlästä kanssataluttajien tähden. Kaimio kertoikin, että tarvittaessa hän estää koirien tervehtimisen vaikka sanomalla, että tässä koirassa on täitä. Yleisin syy omien perheenjäsenten puremiseen tai heille murisemiseen on se, että koira pelkää. Puutteita sosiaalistamisessa ei voi täysin korvata, siksi nuoren koiran eristäminen on vaarallista. Aggressiivisuus myös periytyy ja arkuus on voimakkaasti perinnöllistä. Lisäksi aran emon käytös vaikuttaa pentuihin. Luentonsa lopuksi Kaimio muistutti, että aggressiivinen koira tulee aina viedä ensin eläinlääkärille ja varmistua sen terveyden tilasta. Hän myös listasi koulutuksellisia asioita, joilla pennun epävarmuutta voidaan vähentää. Totuta kiinnipitämiseen ja hoitamiseen. Opeta vaihtamaan herkkupalat toiseen. Opeta koiralle kaikki pyynnöt, älä pyydä muuta. Tuijottaminen ja taputtelu voivat lisätä epävarmuutta. UUSI ÄÄNIAPULAINEN 8.4.2011 Lili-koira ja isäntänsä Vilho Pekkarinen Onnea! ”Oli riemukasta katsoa, miten Viljon ja Lilin yhteistyö sujui. Se oli aivan saumatonta! Lili tietää, mitä siltä odotetaan ja toimii rivakasti ja innostuneesti ja osaa kuitenkin rentoutua, kun työtehtävä on ohi. Vilhon tapa palkita ja huomioida koiraansa on ihan omaa luokkaansa. Sellaista näkee harvoin!” Testaajat Kaarina Kantinkoski ja Katriina Mähönen Jenny Koljonen KuvatMinna Tallberg 15 Ote Milon päiväkirjasta GIANT MAXI Kuvat ja juttu Seija Uimonen Kauhistus! Emännässä on varmaan kirppuja. Joskus sen jälkeen, kun olemme olleet metsäretkellä tai minä olen leikkinyt koiraystävieni kanssa koirapuistossa, emännällä on vikkelää kutinaa niskassa ja hartioil a. Se menee yön aikana ohi. Kun ei nyt vain minuunkin niitä tartuttaisi! Tähän Miia antoi selkeän ja lyhyen vastauksen. Suunnil een näin: Koiran kirput eivät tartu ihmiseen. Ne ovat voineet olla lähtöisin esimerkiksi oravista ja menehtyvät nopeasti. Milo saa siis olla huoletta. Kirput elävät onnellisina lyhyen elämänsä loppuun asti emännässä. MINI MEDIUM Koiraa on karvoihin katsominen Kuvat © JM. Labat - JP. Lenfant - 03/2011. – myös ikään, kokoon ja erityistarpeisiin... Size Health Nutrition on edistyksellinen ravitsemusratkaisu kaikenkokoisille ja -ikäisille koirille. Sarjan räätälöidyistä täysravinnoista löytyy oikea ruoka jokaiselle koiralle. Myynti lemmikkitarvikeliikkeissä. www.royalcanin.fi 16 17 KUULOKOIRATOIMINNAN TOIMINTAKERTOMUS 2010 Yleistä: Tukikoirakoulutus aloitettiin. Koulutuksessa on nyt yksi koira epileptikon ja toinen diabeetikon avuksi. Kuulokoiran tehtävien laajentamista on mietitty mm. menieriä sairastavan asiakkaan tueksi. Kuulokoiriksi koulutettavien koirien koulutusohjelma rakennettiin edeltävien vuosien kokemusten pohjalle. Kuulokoirat olivat vuoden aikana esillä tiedotusvälineissä, mm. koiraharrastus- ja päivälehdissä sekä televisiossa. Toimintaa esiteltiin myös erilaisissa tapahtumissa. Kuulokoirien uusi testi on osoittautunut haastavammaksi kuin luultiin. Kahden ulkopuolisen testaajan käyttäminen hidastaa koirien valmistumista. Uusien testaajien koulutusta kehitettiin ja uusia testaajia etsittiin. Rahoitus: RAY myönsi toimintaan 40 000 euron kohdennetun toiminta-avustuksen ajalle 1.3.2010– 28.2.2011. Kuulokoirakouluttaja: Kuulokoirakouluttajana toimi Miia Kantinkoski. Hallinto: Toiminnan hallinnosta vastasi Suomen kuuloja tukikoirat ry:n hallitus, jolle kuulokoirakouluttaja työstään raportoi. Koulutusviikonloppu: Vuonna 2010 järjestettiin ensimmäinen viikonloppumuotoinen koulutustapahtuma. Koulutusviikonloppu on pakollinen jokaiselle kuulotai tukikoirakoulutukseen osallistuvalle. Koulutusviikonloppu järjestettiin 20.–21.11.2010 Punkalaitumella. Viikonlopun ohjelma: Alkeiskurssilaiset Yhdistyksen toiminta ja viralliseen kuulokoiran titteliin oikeuttavien testien sisältö Koiran työkyvyn varmistaminen 18 Koiran omistaja oman motivaation ylläpito Koiran koulutus teoriassa Arkitottelevaisuuden koulutusta käytännössä Koiran vakuutukset Jatkokurssilaiset Testattavien taitojen harjoittelua käytännössä Omistajan oma motivaatio osa 2 Ongelmakäytöksen muokkaaminen Koiran työkyvyn varmistaminen osa 2 Koiran ensiapu Tiedotus: Kuulokoiratyötä esiteltiin mm. Kuuloliiton tilaisuuksissa ja Huonokuuloisten lasten vanhempien yhdistyksen tapahtumissa. Yhdistys osallistuin myös Kennelliiton Hyötykoiratoimikunnan kokouksiin, hyötykoiraseminaariin ja Voittaja 2010- sekä Helsinki Winner 2010 -näyttelyyn. Kuulokoiratoiminnasta ja tapahtumista kerrottiin Vahtikorva-lehdessä, yhdistyksen kotisivuilla www.koiratukena.fi sekä sähköposti- listalla ja postitetuilla tiedotteilla. Kuulokoirakouluttaja toimitti kuulokoiraa käsittelevää aineistoa asiasta kiinnostuneille. Tiedotusta ja koulutustilaisuuksia varten laadittiin esitteitä ja opetusmateriaalia. Kuulokoirakouluttajan koulutus: Miia Kantinkoski suoritti Eläintenhoitajan ammattitutkinnon, osaamisalanaan eläintenkoulutus. Kouluttaja osallistui IAHAIO-seminaariin Tukholmassa heinäkuussa. SUOMEN KUULO- JA TUKIKOIRAT RY TOIMINTASUUNNITELMA 2011 Kuulokoirien koulutus: Kuulokoirien koulutusmenetelmiä kehitettiin edelleen. Vuoden aikana koulutuksessa oli erirotuisia ja - ikäisiä koiria, tarkemmat tiedot koirista liitteenä olevasta taulukosta. Kuulokoirakouluttaja vastasi vuoden aikana moniin tiedusteluihin kuulokoirien koulutuksesta ja koiran hankinnasta. Yhdistyksen hallitus tukee ja seuraa tiiviisti kuuloja tukikoiratoiminnan kehittämistä ja laajentamista. Toiminnan tukijoina jatkavat Tapiola-yhtiöt, Royal Canin ja Sanasilta Oy, Tracker Oy. Lisää tukijoita etsitään. Yhdistyksen hallitus suunnittelee, kehittää ja toteuttaa kuulo- ja tukikoiratoiminnan laajentamista valtakunnalliseksi. Yhdistyksen kotisivuja päivitetään ja facebook-ryhmää aktivoidaan. Pyritään järjestämään kesäleiri. Vuoden aikana perehdytettiin valmistumassa olevien kuulokoirien omistajia uuden testin vaatimuksiin ja uusien vaatimusten mukaisiin koulutustapoihin. Yhdistyksen toiminnassa keskitytään kuulo- ja tukikoirakäsitteen tunnetuksi tekemiseen. Palkataan vapaaehtoistoiminnan koordinaattori. Hyötykoirapäivillä 2011 Vapaaehtoiset tukihenkilöt: Hankitaan oma toimitila. Messukeskuksen Voittaja 2011 -koiranäyttelyssä Kehitetään vapaaehtoisten verkosto koko maan kattavaksi. Kehitetään yhteistyötä Kuuloliiton, Kuulovammaisten lasten kuntoutuskodin KVLV-tuki ry:n ja Diabetes-, Epilepsia- ja Allergialiittojen sekä Aivosäätiön kanssa. Vapaaehtoiset auttavat kuulokoiran omistajaa koiran kouluttamisessa. Koiran koulutusohjelma suunnitellaan yhdessä koulutussihteerin ja omistajan kanssa. Vapaaehtoinen tukihenkilö auttaa koiran omistajaa koulutusohjelman toteuttamisessa. Vapaaehtoisia tukihenkilöitä käytetään apuna mahdollisuuksien mukaan. Yhteistyö muiden tahojen kanssa: Vahtikorva-lehti on yhdistyksen jäsenlehti, joka ilmestyy kolme kertaa vuodessa. Yhdistyksen jäsen- ja varainhankintaa pyritään tehostamaan. Yhdistys on mukana: Järjestetään yleisöseminaari sekä kutsuseminaari tukikoiratoiminnasta keväällä 2011. Samat vanhat yhteistyökumppanit (Tracker oy, Lions Club, Royal Canin, AgriaTapiola, Helsingin yliopiston Eläinlääketieteellinen tiedekunnan Eläinten hyvinvoinnin tutkimuskeskus, Sanasilta Oy, eläinkouluttaja Tuire Kaimio) jatkoivat yhteistyötä kanssamme. Koska kuulokoiratoimintaa suunnataan koko ajan enemmän lapsiperheille, aloitimme yhteistyön Kuulovammaisten lasten vanhempien yhdistyksen kanssa. 19 SUOMEN KUULO- JA TUKIKOIRAT RY VUOSIKERTOMUS 2010 1 YLEISTÄ Vuoden 2010 Kuulokoirayhdistys ry:n vuosikokouksessa hyväksyttiin sääntömuutos, ja yhdistys muutti nimensä Suomen kuulo- ja tukikoirat ry:ksi ja laajensi toimintaansa kuulokoirien lisäksi tukikoirien koulutukseen. Yhdistyksen toiminta-ajatus: Suomen kuulo- ja tukikoirat ry suunnittelee, kehittää ja toteuttaa kuulo- ja tukikoirien koulutusta ja tiedottaa toiminnastaan. Yhdistys toimii verkostona, johon kuuluvat kaikki kuulo– ja tukikoirien koulutukseen osallistuvat ihmiset, kuulokoirien käyttäjät, muut yhteistyötahot sekä tukijat. Yhdistys on Helsingin seudun kennelpiirin jäsen. Vuoden aikana on keskitytty kouluttamaan uusia testaajia ja lisäkouluttamaan valmiita testaajia. Kiva-team ry:n rotutuntemus-kurssille osallistuivat Tuulia Sundgren, Miia Kantinkoski, Kaarina Kantinkoski, Tiina Lilja, Tero Korpisalo ja Leena Aaltonen. Miia Kantinkoski osallistui International Association of Human-Animal Interaction Organizationsin järjestämään eläinten hyvinvointiseminaariin Tukholmassa 1.–4.7.2010. Vuoden aikana valmistui kaksi ääniapulaiskoiraa. Testausvalmiita kuulokoiria on 7, ääniapulaisia 2 ja tukikoiria 1. Yhteistyökumppaneina jatkoivat Tapiola-yhtiöt, Royal Canin, Tracker Oy, Nutrolin ja Sanasilta Oy. 2. TIEDOTUS 2.1 Vahtikorva on yhdistyksen jäsenlehtiahtikorva on yhdistyksen jäsenlehti Vuoden aikana toimitettiin kolme Vahtikorva-lehteä. Lehti postitettiin jäsenille sekä Kennelliittoon, Kopolan kurssikeskukseen, HUS Lasten Kuulokeskukseen, Kuuloliittoon, muutamalle eläinlääkäriasemalle ja Opaskoirakoululle sekä RAY:een ja muille yhteistyötahoille. 2.2 Yhdistyksellä oli osoitteessa www.kuulokoira.fi kotisivut, joita päivitetään säännöllisesti. tuloksen siirtämistä yhdistyksen omaan pääomaan. T:mi Feenix (Tiina Korhonen) lahjoitti yhdistykselle 50 €. 5 HALLINTO 5.1 Vuosikokous pidettiin Saaran Kodissa, Helsingissä, 28.2.2010. Kokous hyväksyi tilinpäätöksen ja toimintakertomuksen 2009 sekä muut vuosikokousasiat sekä antoi hallitukselle vastuuvapauden. 5.2 Hallitus Vuosikokous valitsi yhdistyksen puheenjohtajaksi Tuulia Sundgrenin. Hallitukseen valittiin Sanna Mikkola, Anni Kauppinen ja Katriina Mähönen. Lisäksi hallitukseen kuuluivat edellisessä vuosikokouksessa valitut Katariina Hallman, Tiina Lilja sekä Hanna Pekkarinen. Varajäseniksi valittiin Leena Aaltonen ja Raimo Lindfors. Talousasiainhoitajana toimi tilitoimisto Tili &Talous, Reet Luht. Hallituksen kokoukset Hallitus kokoontui 9 kertaa ja kirjasi 114 pykälää. Läsnäolo kokouksissa: Tuulia Sundgren, puheenjohtaja 9/9 Anni Kauppinen, varapuheenjohtaja 9/9 Katriina Mähönen, sihteeri 4/7 Hanna Pekkarinen 1/9 Katariina Hallman 4 /9 Tiina Lilja 3/9 Sanna Mikkola 5/7 Raimo Lindfors 6/9 Leena Aaltonen 3/7 Lisäksi kokouksissa oli kutsuttuna kuulo- ja tukikoirakoirakouluttaja Miia Kantinkoski ja harjoittelija Jenny Koljonen, eläintenhoitajaopiskelija Kainuun ammattiopistosta. Hallituksen tukena toimivat leiri- ja lehtitoimikunnat. Leiritoimikunnassa olivat Tuulia Sundgren ja Anni Kauppinen. Lehtitoimikunnassa olivat Katriina Mähönen ja Leena Aaltonen sekä Milla Koivunen. Tilintarkastajat Varsinaisina tilintarkastajina toimivat KHT Erkki Rask ja HTM Ritva Saarni. Varatilintarkastajina Heikki Niemi 6 EDUSTUKSET Miia Kantinkoski oli yhdistyksen edustajana Suomen Kennelliiton hyötykoiratoimikunnassa. Miia Kantinkoski ja Tuulia Sundgren olivat Hyötykoiraseminaarissa 4.–5.2.2010 Järvenpäässä. Yhdistys oli mukana SKL:n hyötykoiraständillä Kennelliiton Voittaja 2010 - ja Helsingin Voittaja 2010 -näyttelyissä 11.-12.12.2010. Yhdistys osallistui Kuuloliiton ”Pysy kuulolla”-tapahtumiin Hyvinkäällä 21.4, Kuopiossa kesäkuussa ja Helsingissä 14.10. Viime mainitusta oli myös juttu MTV3-uutisissa. Tuulia Sundgren kävi esittelemässä kuulokoiratoimintaa Kuuloliiton kesäpäivillä 12.6. Pajulahdessa ja vieraili Porvoon kuuloyhdistyksessä Porvoossa 18.10.2010. KUULOKOIRIEN KOULUTUSTOIMINTA Kuulokoirien koulutustoiminnasta on erillinen toimintakertomus. SUOMEN KUULO- JA TUKIKOIRAT RY Hallitus 2.3 Kuulo- ja tukikoirista oli artikkeleita mm. Hyvinkään paikallislehdessä, Akaan seudun sanomissa, Koiramme-lehdessä ja Kuuloviestissä. Tuulia Sundgrenia haastateltiin Yle:n Tampereen alueradioon. 3. JÄRJESTÖTOIMINTA 3.1 Jäsenistö Jäseniä oli vuoden alussa 22 ja kannatusjäseniä 2. Vuoden lopussa jäsenmaksun maksaneita oli 34, perhejäseniä 4, kannatusjäseniä 1, yhteensä 39 jäsentä. Liittymis-ja jäsenmaksut Toimintavuoden liittymismaksu 4 € Varsinaisen jäsenen jäsenmaksu 17 € Perhejäsenmaksu 5€ Kannatushenkilöjäsenmaksu 20 € Kannatusyhteisöjäsenmaksu 70 € 4 TALOUS 4.1 Jäsenmaksuista kertyi saatiin 623 €. 4.2 Ray:lle jätettiin syksyllä korotettu kohdennettu toiminta-avustushakemus kuulo-ja tukikoirien koulutukseen sekä vapaaehtoistoiminnan kehittämiseen. RAY:n avustusehdotus Valtioneuvostolle oli 125000 euroa. (16.12.1010). 4.3 Taseen 31.12.2010 loppusumma oli 16 284,65 € ja tilikauden tulos 875,35 €. Hallitus esittää tilikauden 20 21 Tule mukaan Royal Canin KoiRamaRssiin! KOULUTUSVIIKONLOPPU 2011 Tämän vuoden koulutusviikonloppu järjestetään 15.-16. lokakuuta Hauholla. Tarkemmat tiedot ilmaantuvat yhdistyksen nettisivuille lähempänä, mutta päivämäärä kannattaa laittaa kalenteriin jo nyt. KUULO- JA TUKIKOIRALEIRI Perinteinen ”syyskesäleiri” pidetään Tammelan Ruostejärven leirikeskuksessa 2.– 4.9.2011. Leiriohjelma on vasta tekeillä mutta kaikenlaista hauskaa puuhastelua on tiedossa. Ehkäpä leiri-olympialaiset tai juoksukilpailu tai jotain aivan muuta. Pientä köysilossiakin voi kokeilla. Saunakin lämmitetään ja säiden salliessa istuskellaan rannalla nuotion äärellä. Kaikesta tästä tulee lähiaikoina lisätietoa s-postikirjeellä, minkä jälkeen alan vastaanottaa ilmoittautumisia. Royal Canin Koiramarssi on kävelytapahtuma, johon kutsumme mukaan kaikki koiranomistajat ja heidän koiransa.Voit osallistua marssille yhden tai useamman koirasi kanssa. Myös ” koirattomat” ovat tervetulleita mukaan! Royal Canin lahjoittaa marssin hyväntekeväisyyskohteelle jokaista kävelyyn osallistuvaa tassua kohden 0,5 kg koiranruokaa. Marssin jälkeen tarjoamme kaikille osallistujille juomaa ja koirille Royal Canin -maistiaisia. Jokaiselle osallistujalle yllätyslahja! AIKA & PAIKKA: TUEN KOHDE: Pe 17.6. 2011 klo 18.00 Musti ja Mirri Klaukkala Suomen kuulo- ja tukikoirat ry:n Tuulia Sundgren ([email protected]) MUISTUTUS KOTITEHTÄVISTÄ! Muistattehan marraskuussa kuulo- ja tukikoirien koulutusviikonloppuun osallistuneet mietittäväksenne annetut tehtävät? Mielenvirkistyksen vuoksi tässä vielä lista mietittäväksenne annetuista kysymyksistä: 1. Millainen koira sinulle luonteensa puolesta sopisi? / Mitä hyvää omassa koirassani on? 2. Mieti, mihin käyttötarkoitukseen koirasi on rotunsa puolesta alkujaan jalostettu, ja mieti, mitä tuon tehtävän osista se voi toteuttaa toimiessaan kuulo- tai tukikoirana? 3. Mikä on oman koirasi rodun terveystilanne? Millaisia fyysisiä ongelmia rodulla on? Selvitä asiaa ja mieti, miten voit auttaa omaa koiraasi elämään terveempää elämää. 4. Miten oman koirani fyysistä hyvää oloa voi parhaalla mahdollisella tavalla tukea? Tehtävät voi palauttaa joko Miialle: [email protected] tai Nökölle: [email protected]. 22 Klaukkala – Kuonomäentie 1, 01800 KLAUKKALA • puh. 075 325 7034 Avoinna: ark. 10-18, la 10-14 • [email protected] Kuva, Leena Aaltonen 23 Jos vastaanottajaa ei tavoiteta, lehti palautetaan osoitteeseen: Sundgren Tuulia, Lauttasaarentie 18 a 9, 00200 Helsinki KUULOKOIRASTA KERTOVA LASTENKIRJA Miia Kantinkoski ja Milla Koivunen JENNIN KARVAKORVA Kauniisti kuvitetussa lastenkirjassa kerrotaan Jennistä, joka haaveilee koirasta. Jenni ja hänen äitinsä pohtivat, millainen olisi heille paras koira. He käyvät katsomassa villakoiranpentuja, ja pentueesta löytyy Jennille kaveriksi Emppu-koira. Emppu kasvaa ensin emonsa ja sisarustensa luona ja muuttaa sitten Jennin luo. Jenni opettelee leikkimään oikealla tavalla Empun kanssa. Yhdessä äidin kanssa Jenni opettaa Empulle tärkeitä taitoja. Empusta tulee aikuiseksi kasvettuaan Jennin kuulokoira ja hyvä ystävä. n e e l i n e s ä j . a a € o j 2 r 2 a t n a y r a t t n i a oir -kirjaa h na.fi. k i k u t e ja akorva k u t o l a u r i u o k v k r n a @ e k a i l m u n o i Su una Jenn eseen: tu e jäsenet aukset osoitt Til 24
© Copyright 2024