Kuulo- ja tukikoiralehti Tunteet koiran koulutuksessa Vuosikymmen matkailua kuulokoiran kanssa 1 Yhdistys Hallituksen puheenjohtaja Kristiina Torp puh. 040-965820 [email protected] twitter: @KristiinaTorp Hallituksen varapuheenjohtaja Hanna Pekkarinen 045 6776133 Hallituksen jäsenet Irene Turunen Elli Kapanen Leena Pasanen Maiju Kaajakari Anu Lehmonen-Långbacka Hallituksen varajäsenet Tuulia Sundgren Markku Pasanen Hallituksen sihteeri Anu Lehmonen-Långbacka Kuulo- ja tukikoirakouluttaja Miia Kantinkoski [email protected] Vapaaehtoistyön koordinaattori Tuuli Mähönen puh. 040 5007 347 [email protected] Haluatko olla mukana tekemässä hyvää? Ota yhteyttä sähköpostitse: [email protected]. Voit tukea kuulo- ja tukikoiratoimintaa myös lahjoituksin. Pienikin summa auttaa! Suorat lahjoitukset voi osoittaa Suomen kuulo- ja tukikoirat ry:n pankkitilille: IBAN FI15 2044 1800 0157 88, BIC: NDEAFIHH. Lisätietokenttään teksti: Lahjoitus. Lisätietoja kuulo- ja tukikoiratoiminnasta ja Suomen kuulo- ja tukikoirat ry:stä saat kouluttajalta tai vapaaehtoistyön koordinaattorilta (yhteystiedot vieressä). Yhdistyksen toiminta-ajatus Suomen kuulo- ja tukikoirat ry suunnittelee, kehittää ja toteuttaa kuulo- ja tukikoirien koulutusta ja tiedottaa toiminnastaan. Yhdistys toimii verkostona, johon kuuluvat kaikki kuulo- ja tukikoirien koulutukseen osallistuvat ihmiset, kuulo- ja tukikoirien käyttäjät, muut yhteistyötahot sekä tukijat. www.koiratukena.fi Sisällysluettelo Kuulo- ja tukikoiralehti 1/2014 Puheenjohtajan terveiset . . . . . . . 3 Tunteet koiran koulutuksessa. . . . . 4 Toiminta jatkuu, malli muuttuu. . . . . 6 Vuosikymmen matkailua kuulokoiran kanssa .8 Valmistuneet . . . . . . . . . . . 12 Suomen kuulo- ja tukikoirat ry:llä on nykyisin myös oma Facebook-sivu, joka löytyy yhdistyksen nimellä. Kuulo- ja tukikoiralehti levikki 400 kpl Toimituskunta: Kristiina Torp, Maiju Kaajakari, Tuuli Mähönen Taitto: Taide Milou Etukannen kuva Jasmin Pyykkö ”kuulokoiraoppilas Domi” Takakannen kuva: Tuuli Mähönen ISSN 2324-061X (painettu) ISSN 2324-0628 (verkkojulkaisu) 2 Puheenjohtajan terveiset Alkuvuosi vuosikokouksineen ja alkavine koulutuksineen on aina ollut kiireistä aikaa yhdistyksen toiminnassa. Tänä vuonna toiminta on ollut poikkeuksellisen intensiivistä RAY:n ilmoitettua tammikuisessa avustusehdotuksessaan kohdennetun toiminta-avustuksemme päättymisestä. Itse kukin on joutunut pohtimaan toiminnan jatkoa sekä omalta että yhdistyksen kannalta. Avustuksemme päättymisen mukanaan tuomista muutoksista voit lukea enemmän tästä lehdestä. Muutos ei alkanut tammikuussa, vaan jo viime vuonna uudistettiin testauksia. Uusilla testausjärjestelyillä saatiin valmistuneita koiria enemmän kuin pitkään aikaan. Niiden omistajat kertovat lehdessä siitä, miten koira on vaikuttanut heidän elämäänsä. Rentouttavan loman jälkeen on taas uutta intoa paneutua arjen haasteisiin ja koiran koulutukseen! Itse vietän kesän kukkapenkkejä muksujen ja koirien kanssa kaivellen, unohtamatta välillä loikoilla. Syksyn tullen palaan työelämään, mutta tulen myös olemaan viikoittain yhdistyksen toimistolla Valkeassa talossa puhelimen (040-9652820) ja sähköpostin ([email protected]) äärellä. Kristiina Torp 3 TUNTEET KOIRAN KOULUTUKSESSA Teksti Tuuli Mähönen KuvaTuuli Mähönen Usein kuulee mainittavan siitä, että koiraa koulutettaessa tulisi olla oikea mielentila. Tilanteen tulisi olla myönteinen kokemus molemmille, niin omistajalle kuin tämän koirallekin. Entä jos ei ole? Entä jos vaikkapa väsyttää töiden tai koulupäivän jälkeen niin paljon, että ei kerta kaikkiaan huvita ryhtyä harjoittelemaan. Tai on väsymyksestä niin ärsyyntynyt, ettei positiivisuudesta ole tietoakaan. Mitä silloin on tehtävissä? Voiko tunteisiinsa vaikuttaa? Viime aikainen tutkimustieto ihmisten käyttäytymistieteiden alalta väittää, että jotakin on tehtävissä. Omiin tunteisiinsa voi vaikuttaa. Eivätkä nämä menetelmät ole monimutkaisia tai muuten kovin vaativia. Tarvitsee vain ottaa pieni hetki itselleen ja keskittyä siihen mitä on tekemässä. Tunnetyöskentelyä ohjaavat ammattilaiset kehoittavat mm. hengittämään rauhallisesti silloin kun hermostuttaa. Ensi kerran ennen koiran koulutusta voit siis kokeilla tätä: kouluttaja Miia ja koiransa Mimi • Järjestä itsellesi pieni hengähdystauko ennen kuin aloitat koiran koulutuksen, jo 5 min. riittää, tarvittaessa mene johonkin tilaan, jossa saat olla hetken yksin. • Hengitä rauhallisesti sisään ja ulos, anna ilman virrata nenän kautta sisään ja suun kautta ulos sellaisena kuin se luonnollisesti kulkee, älä tehosta hengitystä. • Sulje silmät, mikäli se helpottaa keskittymistäsi. • Laske hengityksiä yhdestä kymmeneen, keskity pelkkään laskemiseen, mikäli ajatuksesi harhailee muualle, palauta se lempeästi takaisin hengityksen laskemiseen, päästyäsi kymmeneen, voit halutessasi jatkaa hengityksen laskemista aloittaen uudelleen luvusta yksi.. Jatka tätä kunnes tunnet olevasti sopivan rauhallinen työskentelemään koiran kanssa. • Ota vielä lopuksi myönteinen hyväksyvä asenne tulevaan koulutustilanteeseen ja mikäli itsellesi tuntuu sopivalle, nosta kasvoillesi kevyt hymy. Hengitys toimii ankkurina nykyhetkeen. Hengitykseen keskittymällä olet täydesti läsnä tässä ja nyt. Huomaatko eroa koirasi käytöksessä itseäsi kohtaan? Millainen on kontaktinne laatu, jos olet tehnyt tämän lyhyen hengitysharjoituksen ennen varsinaista koiran koulutusta? 4 Mielekkäitä koulutustilanteita toivotellen, Tuuli kuulo- ja tukikoirat esittelyssä messuilla 5 Toiminta jatkuu, malli muuttuu Raha-automaattiyhdistyksen (RAY) päätettyä lopettaa yhdistyksemme kohdennettu toiminta-avustus tämän vuoden jälkeen, hallitus on miettinyt uutta suuntaa kuulo- ja tukikoirakoulutuksen jatkumiselle. Olemme hakeneet siihen projektiavustusta RAY:lta ensi vuodeksi. Toimintatavan muutos on mahdollista toteuttaa ainakin jossain määrin myös siinä tapauksessa, että RAY:n rahoitusta ei ensi vuodeksi saataisikaan Mitään yksiselitteistä syytä nykymuotoisen rahoituksen loppumiseen emme ole saaneet selville. Ainakin osasyy on se, ettemme ole osanneet kerätä oikeanlaista tietoa toimintamme vaikutuksista. Yhdistyksen hallitus puheenjohtajineen on vaihtunut tiuhaan viime vuosina, emmekä ehkä ole saaneet aikaiseksi niin paljon kuin olisimme halunneet. Ensimmäistä kertaa tänä vuonna pystyttiin hallitustyöskentelyä jatkamaan vuosikokouksen jälkeen ilman ylimääräisiä henkilövaihdoksia ja yhteisellä linjalla. Suuri kiitos kuuluu hallituksen jäsenille, jotka uhraavat vapaa-aikaansa yhdistyksen eteen. Muutoksia toimintamme seurannassa ja arvioinnissa on tehty jo viime vuonna ja niitä tehdään edelleen. Järjestimme maaliskuun alussa jäsenistölle ja muille toiminnasta kiinnostuneille workshopin, jossa suunniteltiin toiminnan jatkoa. Workshopin ehdotuksesta hallitus päätti muuttaa toimintaa sillä tavalla, että sitä on mahdollista 6 jatkaa vaikka RAY:n rahoitusta ei ensi vuodeksi saataisikaan. Tämä tarkoittaa suuria muutoksia toiminnassa, sillä kahden täysipäiväisen työntekijän palkkaamiseen ei tule olemaan mahdollisuutta. Jatkossa yhdistyksellä ei tule olemaan yhtä palkattua kouluttajaa, vaan useita yhteistyökouluttajia ympäri Suomen. Samalla koulutusta tehostetaan ja jatkossa tähdätään siihen, että koira valmistuisi työtehtäväänsä vuodessa kahden sijaan. Käytännössä tämä tarkoittaa sitä, että koulutus yhdistyksen toimesta aloitetaan vasta vähintään vuoden ikäisen peruskoulutetun koiran kanssa. Yhdistys tarjoaa jäsenilleen tukea pennun koulutusavun löytämisessä. Toukokuussa järjestetyn avoimen workshopin aiheena oli yhdistyksen varainhankinta. Tämä onkin erityisen tärkeä aihe, johon ei ole pystytty kunnolla paneutumaan viime vuosina. Yhdistys tarvitsee jäseniä, tukijoita ja lahjoittajia, jotta monet varsinaiset yhdistystoiminnan kulut saataisiin katettua. Workshopissa esille nousseita varainhankintakeinoja olivat mm. erilaisten tapahtumien järjestäminen, tavaroiden myynti, sponsoroinnit ja koirakummius. Näiden toteuttamiseen tarvitaan kuitenkin vapaaehtoisia tekijöitä. Samalla keskusteltiin yhdistystoiminnan kehittämisestä, sillä tämänhetkiset jäsenedut ovat laihanlaisia. Kesän aikana jäsenistölle lähetetään linkki jäsenkyselyyn, jonka perusteella yhdistystoimintaa kehitetään. Vastaathan kyselyyn, jotta saat äänesi kuuluviin! Muutos voi usein tuntua vaikealta ja raskaalta, silloinkin kun se on välttämätöntä. Hallituksen tavoitteena on kuitenkin tärkeäksi kokemamme kuulo- ja tukikoiratoiminnan jatkuminen ja avun tarjoaminen mahdollisimman monelle sitä tarvitsevalle. Toivottavasti yhdistyksestä tulee muutosten jälkeen entistä ehompi! 7 Vuosikymmen matkailua kuulokoiran kanssa Kuvat ja teksti Maiju Kaajakari Tämän vuoden 2014 aloitimme junamatkalla Ouluun, kuulokoirani Rosan syntymäsijoille. En ollut muistanutkaan miten rauhoittavaa tuntien istuminen junassa on! Silloin voi keskittyä kirjan lukemiseen, mussuttaa eväitä ja katsella oho vilistävää maaseutua. Ja miten yksinkertaista junailu on. Ei turvatarkastuksia, ei odottelua. Istuimme (Rosa asianmukaisesti tunnusliivit päällä omalla viltillään) palveluvaunussa, mikä hieman arvelutti konduktööriä – lemmikkivaunu kun on erikseen. Mutta kuulokoiran ID-korttia näyttämällä asia selkisi, olimme oikeassa paikassa! Keväämmällä sitten jälleen lennämme, tällä kertaa Amsterdamiin. Lennot on jo varattu ja hotelli löydetty. Sen etsimiseen tuhrautui monen monta tuntia useana päivänä. Sivusto www. pettravel.com tiesi vain muutaman koiraystävällisen hotellin kaupungista, ne kaikki olivat täynnä. Jouduin jälleen etsimään sopivaa majoituspaikkaa netistä pitkään. Matkaan valmistautumiseen kuuluu vielä hotellin lähellä olevan eläinlääkäriaseman etsiminen valmiiksi, pitää saada koiralle ekinokokkilääkitys ennen Suomeen paluuta. Matkapäiväkirjoista, Teneriffa Koiran kanssa kulkevana olen alkanut yhä enemmän arvostaa joutomaita, erilaisia sellaisia. 8 Puerto de la Gruzin koirat hoitavat aamutoimensa liki aallonmurtajaa, joutomaalla. Sinne säntäävät koiranomistajat aamuisin ja iltaisin, päästävät koiran hihnasta ja kävelevät rannalla, kasa pieniä muovipusseja taskussaan. Voi kysyä - ja moni on kysynyt - onko mitään järkeä raahata koira mukaan Teneriffalle, kun matkaan menee kuusi tuntia lentoaikaa suuntaansa. Ensinnäkin Rosa on kuulokoira, jota tarvitsen kertomaan minulle tarvitsemani äänet niin kotona kuin muualla. Toisekseen yksineläjänä ja yksinmatkaavana koira tuo minulle turvallisuutta, koiraa lukemalla havaitsen ympäristöstä sellaista, mihin en itse kykene. Näin pystyn välttämään vaaroja. Kolmanneksi haluan viettää vapaa-aikaani Rosan kanssa. Tämä tarkoittaa matkakohteen valintaa siten, että ensin kartoitan hotellit, jotka hyväksyvät koiran mukaantulon. Koiralla pitää olla rokotukset ja passi kunnossa, mutta niinhän ne pitää olla kunnossa muutoinkin. Rosa on pienestä pitäen tottunut matkustamaan omassa kassissaan, jossa se tuntee olonsa turvalliseksi. Rosa ei sitä paitsi hämmenny vieraan kielen sorinasta eikä mene sekaisin halvasta alkoholista. Hyvä matkakumppani tekee mieluusti samoja asioita kuin itsekin haluaa tehdä. Meitä molempia kiinnostavat kävelyretket, mieluummin maastossa kuin kadulla. Pistäydymme taidenäyttelyissä tai putiikeissa nuuhkimassa trendejä. Emme pidä melusta, mutta meistä on hauska istua rauhallisella kävelykadulla katsomassa maailmanmenoa. Aurinkoinen sää saa meidät molemmat hakeutumaan veden lähelle, nautinnollisesti selälleen makaamaan tai vaikkapa hiekkalinnoja tekemään. Rosan bravuuri on vallihautojen kaivaminen. Ruokatottumisemme ovat erilaisia, mutta sen olemme ratkaisseet pitäytymällä kumpikin omassa ruokavaliossamme myös matkatessa. Ei ole siitäkään sitten riitaa syntynyt. Matkapäiväkirjoista, Oulu Talviaika on Helsingin keskusta-asujan koiratassuille kovin epämukavaa teiden suolaamisen vuoksi. Äitini koti sijaitsee Oulussa alueella, jossa kauppamatkan voi tehdä potkukelkalla ja jossa ladullekin pääsee kotiovelta. Mikäli pakkanen ei ole turhan kova, on seutu mäyräkoiran talvionnela. Yksi juttu kannattaa tosin huomioida: naapurisuhteiden vaalimiseksi on syytä pitää koira kiinni piha-alueillakin. Moni näet säilyttää ruokiaan muovipussissa oven ulkopuolella, ns. lisäjääkaapissa, talven kylmiä hyödyntäen. Matkapäiväkirjoista, Fuengirola Olin yhteydessä kolmeen valmismatkajärjestäjään, ja sain kaksi hotellivaihtoehtoa koko Välimeren alueelta. Hotellit eivät hyväksy koira-asiakkaita, ei vaikka kyseessä olisi opaskoira. Kummallista, sillä koira sotkee ihmistä vähemmän, ainakin minun kodissani. Nuorena tyttönä olin siivoojana Tukholmassa, Grand Hotell Saltsjöbadenissa. Opin monta asiaa hotellisiivouksesta, muun muassa sen, etten ikinä käytä hotellin hammaslasia sitä ensin itse tiskaamatta. En muista yöpyikö hotellissa koiraa, mutta yhden jalkapallojoukkueen majoittaminen jäi lähtemättömästi mieleen. Kondomeja, viinapulloja ja tupakantumppeja jätetty; pyyhkeitä, saippuoita ja sen semmoista viety. Kysymys kuuluu: mitä vastaavaa hotellissa yöpyvä koira voisi tehdä? Koirat hyväksyvä hotelli oli Espanjan Fuengirolassa, paikka on kuin Itä-Pasila meren rannalla. Mutta tärkeintä on paikkakuntalaisten asenne meihin turisteihin. Ja se asenne oli hyvin kohdallaan! On muuten aika hulvaton näky katsella rantahietikolla lojuvaa mäyräkoiraa ottamassa aurinko vatsanahalle! Rosa piti kovin Teneriffan hotellistamme, joka oli ymmärtänyt laittaa mäyräkoiralle oman penkin. 9 Matkapäiväkirjoista, Malta Pienestä mäyräkoirasta tallustelu autokaistaa leveämmällä jalkakäytävällä on mukavaa. Iltakävely meren rannalla on paikkakunnan yleinen huvitusmuoto, siellä tavataan tutut ja tutustutaan tuntemattomiin. Rosasta tällainen kulttuuri on erittäin passelia. Tapaamamme Maltan syyttäjäviraston syyttäjä kertoi, että saarella joutuu vankilaan, jos potkaisee koiraa. Välittömästi vankilaan. Tämä tieto kertoo maltalaisten asenteesta eläimiin, asenteesta joka näkyy ystävällisenä ja kohteliaana suhtautumisena koiriin ja koiran kanssa liikkuviin. Saarelaiset itse suosivat etupäässä isoja, sileäkarvaisia koiria. Välimerellisessä ilmastossa paksu turkki onkin liikaa. Rosa on tottunut lentomatkaaja, hän haluaa jo kentällä mennä omaan kassiinsa. Se on viisasta, sillä ihan kaikki eivät eläimistä välitä, ruuhkaisissa tiloissa varsinkaan. Kun koiraa ei näe, siitä ei tiedä! Rosan kanssa matkaamisen pulmana on turvatarkastus, liikkuva hihna, jolle laitetaan koirakassikin läpivalaisuun, ilman koiraa tietysti. Harvoin onnistun suuntaamaan Rosan katseen muualle, ja niinpä se hihna haukutaan ärhäkästi. Kiusallista, minulle, mutta kaikkialla muualla tuo tyttö käyttäytyy matkatessa mallikelpoisesti. Eläimiä koskevat määräykset vaihtelevat EU:n sisälläkin. Malta on koiriensa terveydestä tarkka maa, sinne mentäessä pitää muun muassa olla todistus raivotaudin vasta-ainetestistä. Meitä tuli sikäläisen maatalousministeriön virkamies oikein tulliin vastaan, tutkimaan, että rouva Rosan passi oli kunnossa ja rokotusmerkinnät kohdallaan! Aika komean miehen panivat asialle, kiitokset siitä. Matkapäiväkirjoista, Vierumäki Pakkasin mukaan matkalaukullisen ruokaa, sopivan määrän after ski -juomia ja tietysti urheilukamppeet. Rosalle ostin uuden sporttisen pusakan, ettei nyt heti amatööriksi paljastuisi. Punaisen, totta kai, laatutuoteen Stockmannin eläinosastolta. Linja-autoilla matkaan, Suomen Urheiluopistoon Vierumäelle! Vähänpä muuten urheilusta tietävät ne, jotka matkaavat omilla autoillaan kotiovelta milloin minnekin. Toista on kuljettaa julkisen liikenteen voimin viikoksi ruokaa, kamppeet ja koira. Yritin patistaa Rosaa umpihankikävelyyn. Ei innostunut, vaan palasi oitis tallotulle polulle. Pitäisikö minun kertoa Rosalle enemmän monipuolisen liikunnan tarpeellisuudesta, haasteista joita uudet lajit antavat? Tai ehkäpä en itsekään koikkelehtisi kaulaani myöten hangessa. Joka tapauksessa valkea hanki, lumiset puut, kuun ja tähtien loiste ovat asioita, joista koirakin osaa nauttia. Tuskin urheilulomalta palattiin kun jo suunnittelen seuraavaa matkaa. Ensi kesänä on jännä lähteä Haapsaluun katsomaan mitä muutoksia siellä on tapahtunut, viimeksi olimme siellä Rosan kanssa kaksi vuotta sitten. Virosta on kantautunut hyviä uutisia, jotka ovat vahvistaneet uskoani siihen, että ihmisten hyvinvointi näkyy myös eläinten parempana vointina. Haapsalun kaupungin koiraohjelma ja ennen muuta siellä asuva tarmokas eläinlääkäri on saanut ihmiset havahtumaan koirista huolehtimiseen. Kulkukoiria ei enää kaduilla elele. Tilanne ja asenteet ovat muuttuneet muutamassa vuodessa toisenlaisiksi. Maiju Kaajakari PS. Kuulokoiraksi koulutettu Rosa on ollut lisäksi työmatkoillani mukana Brysselissä, Porissa, Kuopiossa, Karjaalla, Rovaniemellä ja Hämeenlinnassa. Kuntoutusjaksoja olemme olleet Mikkelissä. Vapaaajan matkoja olemme tehneet kotimaan kohteiden ja päiväkirjoista esiintyvien paikkakuntien lisäksi Benalmadenaan, Tukholmaan, Kööpenhaminaan ja Tallinnaan. Rosa Roomassa 10 11 ONNEA KOU VALMISTUNEET ASIA 12 Tuija ja Toivo kuvaaja Miia Kantinkoski Anniina ja Kamu kuvaaja Anne Matilainen Sekarotuinen Toivo valmistui kuulokoiraksi 28.8.2013 Villakoira Kamu valmistui kuulokoiraksi 10.9.2014 Toivon omistaa Tuija Miettinen. Kamun omistaa Anniina Matilainen. OULUTUKSESTA ASIAKKAAMME! Mia ja Inca kuvaaja Katriina Mähönen Chihuahua Inca valmistui kuulokoiraksi 8.7.2013 Incan omistaa Mia Leväsvirta. Mian tukihenkilönä koiran koulutuksessa toimi Elli Kapanen. 13 Jekku työssä kuvaaja Mika Kunnas Labradorinnoutaja Jekku valmistui kuulokoiraksi 10.12.2013 Jekun omistaa Terhi Kunnas. Terhin tukihenkilönä koiran koulutuksessa toimi Anu Nieminen. 14 Helmi ja Roosa kuvaaja Miia Kantinkoski Kääpiövillakoira Helmi valmistui kuulokoiraksi 28.8.2013 Helmin omistaa Roosa Laakkonen 15 Jos vastaanottajaa ei tavoiteta, lehti palautetaan osoitteeseen: Suomen kuulo- ja tukikoirat ry, Ilkantie 4, 00400 Helsinki Tukihenkilöiden vertaisleiri 2014 16