—1— Herätysviesti Nro 2/2011 KRISTILLINEN LEHTI HERÄTYKSEN ASIALLA 3. vuosikerta www.herätysseura.fi Kiitosjuhla 1. 8. 2011 s. 2 tuo toverisi kesän juhliin Herätyslaulujen kaiku s. 3 Kesäleiri 11.-14. 7. 2011 s. 4 LASTEN SIVU s. 6 ja 7 Niilon tarina s. 8 ”Minä olen maailman valo, joka minua seuraa, ei vaella pimeydessä, vaan hänellä on elämän valo”. Joh. 8:12 Herätys viesti Golgatan kautta kiitokseen Lukijani, milloin olet viimeksi kiittänyt Jumalaa? Mieti tätä kysymystä hetki, ja palaa takaisin lukemaan teksti loppuun. Kenties mielessäsi on tällä hetkellä Paavalin sana kiittämisestä: (1. Tess. 5:18) ”Kiittäkää joka tilassa. Sillä se on Jumalan tahto teihin nähden Kristuksessa Jeesuksessa.” Jumalan tahto on siis että kiitämme Häntä. Koska se on Hänen tahtonsa, kuuliainen kristitty tahtoo olla kiitollinen, aivan kuin Pyhä Henki Paavalin kautta meitä opastaa. Varmasti on niin, että elämässämme Jumalan Sanan velvoittava ihanne ja käytännön todellisuus eivät useinkaan kohtaa. Tämä ei silti vapauta meitä vastuusta viipymään Herran edessä. Kun talvella on kylmä, hakeudut kaminan tai patterin äärelle lämmittelemään. Samoin, kun maailman pahat tuulet ja saatanan kierot metkut kylmettävät mielemme, meidän tulisi automaattisesti hakeutua Lunastajamme ja Vapauttajamme Kristuksen läheisyyteen. Kuinka voimme hakeutua Jumalan läheisyyteen? Ei kai vain sytyttämällä tulen takkaan? Se voi toki johdattaa mielemme ajatuksiin Jumalasta, ja tuskinpa siitä haittaakaan on. Kuitenkin paljon tärkeämpää kuin tuli takassa, on avattu Raamattu silmiesi edessä. Sieltä löydät Jumalan. Siellä sinulle puhuu iankaikkinen ja armollinen, rakastava Isä. Hän on Luojamme, joka ei tiukan paikan tullen jätä meitä. Me voimme sen sijaan ajautua Hänestä kauemmas. Raamatusta meille selviää muun muassa rukouksen merkitys. Ristitpä sitten kätesi tai kohotitpa ne ylös, pääasia on että sydämesi tuntee mistä apua on haettava. Raamattua lukemalla opimme tuntemaan Jumalaa ja myös omaa itseämme. Tiesitkö muuten, että Jeesuksen ”Minä seison ovella ja kolkutan” on tarkoitettu uskoville ihmisille, eli niille jotka jo tuntevat Jumalan? Ilm. 3:20: —2— ”Katso, minä seison ovella ja kolkutan; jos joku kuulee minun ääneni ja avaa oven, niin minä käyn hänen tykönsä sisälle ja aterioitsen hänen kanssaan, ja hän minun kanssani.” Aterioiminen on Lähi-idän kulttuureissa mitä suurin luottamuksen ja ystävällisyyden osoitus toista kohtaan. Jos saat kutsun juutalaiselta tai arabilta yhteiseen pöytään, se merkitsee että toinen on jo hyväksynyt sinut seuraansa ja tahtoo oppia tuntemaan sinut paremmin. Ajattele tuota jaetta tästä näkökulmasta: Jeesus tahtoo aterialle juuri sinun kanssasi! Ilm. 1:4-6: ”[...] Jeesukselta Kristukselta, uskolliselta todistajalta, häneltä, joka on kuolleitten esikoinen ja maan kuningasten hallitsija! Hänelle, joka meitä rakastaa ja on päästänyt meidät synneistämme verellänsä [...]” Mistä kiitollinen mieli tulee? Vastausta on haettava ihmisten asemasta Jumalan edessä. Jokainen meistä on Jumalan edessä syntinen ja siksi tuomittu. Yksikään ihminen ei pääse Jumalan luokse kuin koira veräjästä, vaatteet likaisina. Tarvitsemme anteeksiantoa. Ihminen on luonnostaan syyllinen ja siksi häpeää tulla Jumalan luokse. Meistä ei ole kiittämään, jos emme ensin selvitä asioitamme Jumalan kanssa. Synnit on tunnustettava ja syntielämä on hylättävä. Voiman siihen antaa Jumala itse Pyhän Henkensä kautta. Voit saada apua ripittäytymiseen joltakin toiselta Jeesukseen uskovalta. Voitte sitten yhdessä rukoilla ja tunnustaa syntinne Herralle. 1. Joh. 4:12: ”Jumalaa ei kukaan ole koskaan nähnyt. Jos me rakas- tamme toinen toistamme, niin Jumala pysyy meissä, ja hänen rakkautensa on tullut täydelliseksi meissä.” Mistä voimme tietää milloin olemme lähellä Jumalaa? 1. Johanneksen kirjeessä kerrotaan, miten toinen toisemme rakastaminen on Jumalan rakkauden ilmenemistä kauttamme. Silloin Jumala myös lupauksensa mukaan pysyy meissä. Amen! Miten hienoa! Kun syntitaakat on saatu anteeksi, koittaa riemullinen vapaus. Kun sisimpämme likaiset salaisuudet on pesty pois, on tilaa hengittää. Silloin Jumalan läsnäolo täyttää sydämemme ja olemme valmiit kaikkiin hyviin tekoihin. Silloin myös saamme voimaa rakastaa lähimmäisiämme ja jaamme mielellämme kiitollisuutta eteenpäin.Amerikkalainen kristillinen ylistysbändi ”Newsboys” on tehnyt kappaleen ”I am Free” (Olen vapaa). Tuohon kappaleeseen on sisällytetty kovin paljon. Kappaleessa on sanat: ”Through You our hearts will praise // through You the darkness flees // through You my heart screams: I am free! Yes I am free! // I am free to run // I am free to dance // I am free to live for You” Sama suomeksi: ”Sinun kauttasi sydämemme ylistää // Sinun kauttasi pimeys pakenee // Sinun kauttasi sydämeni huutaa: Olen vapaa! Kyllä, olen vapaa! // Olen vapaa juoksemaan // Olen vapaa tanssimaan // Olen vapaa elämään Sinulle” Voit kuunnella kappaleen kokonaan YouTubesta hakusanoilla ”I am free Newsboys” Teksti: toimitus. Kiitosjuhla 1. 8. 2011 klo18. —3— N uoruuden laulujen ja virsien kaiku ilmestyi elämääni, kun ystävä kysyi kesällä tulleen radion iltahartauden jälkeen siinä kuulemastaan laulusta ”ei pisaraakaan liikaa”. Laulu tuntui tutulta ja muistettuani sen alkusanat ”Ah johto Herran on parhain mulle”, alkoi laulu tekijöineen löytyä. Niin sukelsin nuoruudestani tutun Sinisen laulukirjan maailmaan. Laulun sanoittaja on Marja-Terttu Tolamo, jonka olen saanut elämäni varrella tulla tuntemaan henkilökohtaisesti. Säveltäjä Reino Alho on minulle tuntemaron. Tilattuani uudelleen itselleni Sinisen laulukirjan alkoi melkoinen matka herätyslaulujen maailmaan. Edellä mainittu löytyy siitä numerolta 196. 1960-luvulla yli kaikkien herätysliike- ja kirkkokuntarajojen nuoriso lauloi sinistä. Se oli keskuudessamme merkittävä herätyksen väline. Sinisen laulukirjan selkeä kehotus sydämen avaamisesta Herralle sai meissä hedelmällisen maaperän, ja me nuoret riensimme Jeesuksen luo isoina joukkoina. Me tulimme uskoon nuoruutemme etsikkoaikana. Sen vuosikymmenen nuoriso eli mustavalkoista, asialleen antautunutta elämää. 1960-luvun nuoriso jakautui uskovaisiin ja taistolaiskommunisteihin. Nuoruuden paloa oli runsaasti kummassakin laumassa. Silloin aatteet ja vaatteet olivat selkeät ja ehdottomat. Vielä I970-Iuvun alussa tämä näkyi nuorison aktiivisena osallistumisena mm. mielenosoituksiin. Jotenkin tämä nykyinen nuoriso ei näytä tuntevan vastaavaa aatteenpaloa. Herätys viesti Ilpo Nurmenniemi Herätyslaulujen kaiku tanut kaikki perusasiat elämässäni. Minun on pitänyt sopeutua liikaa, milloin kenenkin tahdon mukaan. Olen saanut paljon ystäviä eri herätysliikkeiden ja kirkkokuntien keskuudesta. Kiitän Jumalaa heistä jokaisesta! Yhteistyö erilailla ajattelevien kesken on mielestäni sujunut hyvin ja voin olla tyytyväinen siihen kaikkeen. Nyt kuitenkin huomaan, että minussa pohjimmaisena oleva Ilpo onkin jäänyt hoitamatta, enkä ole kokenut tulleeni hyväksytyksi ”omanlaisenani”. Saapa nähdä, mitä nämä nuoruuden hengelliset laulut saavat aikaan minussa tulevina aikoina. Nyt ne ovat mannaa ja hunajaa rääkätylle sielulleni. Sielussani soi edelleenkin ”Miksi viivyt sä poluil maailman...?” Jospa Herra antaisi sen armon, että elämän ehtoopuolellakin saisin elävästi laulaa Golgatasta, jolle saavuin synteineni! Kuivassa autiomaassa kulkeminen riittää, minä kaipaan ”Lähemmä Jeesus. ..” Kerttu ja Tauno Lappalainen, Tervetuloa SINISET LAULUT! ”taas kaikki kauniit muistot mun tuli mielehen” ! * 1950-luvun puolivälissä paikkakuntamme oppikoulussa puhkesi nuorisoherätys, ja kymmenittäin nuoria tuli uskoon. Tätä jatkui vielä 60-luvullakin melko pitkään. Jostakin syystä nämä nuoret hakeutuivat kotiimme, ja vasta juuri itsekin uskoon tulleina mieheni ja minä aloimJäätyäni eläkkeelle olen kokenut me heidän kanssaan Raamattua luolevani kuin autiolla saarella. Pitkä kien ja rukoillen etsiä matkaevästä seurakuntatyön tekeminen on sekoit- tälle uudelle tielle. Lauloimme pal- jon hengellisiä lauluja. En muista tarkalleen, milloin saimme käsiimme Sinisen kirjan, mutta heti sen löydettyämme aloimme sitä käyttää. Noihin aikoihin myös Pertti Nousiainen, Sinisen kirjan ”isä”, kävi kodissamme. Mutta ne muistot! Kaikki tähän uuteen äänitteeseen sisältyvät laulut ovat niin nostalgisia, että on mahdotonta nostaa niistä esiin mitään erikseen. Mutta yhä vielä muistan sen sananmukaisesti tiiviin tunnelman, kun olohuoneemme istuinsijat eivät riittäneet nuorten joukolle, vaan myös lattialla istuttiin - ja laulettiin SINISIÄ LAULUJA! Niiden sanoma ruokki nuorten sydänten Jumalan sanan nälkää, kun kaikki olimme juuri tielle päässeitä. Kun nuorten ja pian myös aikuisten keskuudessa puhjennut herätys levisi pitäjämme muihinkin kyliin aloimme pitää nuorten iltoja ja iltaseuroja ympäri pitäjää. Näissä lauloimme jatkuvasti kutsulauluina ”Niin alhaalla ei kukaan kulje”, ”Miksi viivyt sä poluill’ maailman” ja ”Golgatalle saavuin synteineni ”. Sinisen kirjan lauluissa on ollut ja on yhä syvä sielunhoidollinen näkökulma siten, että niiden sanoman sisäistäminen, todeksi kokeminen nostaa mieleen asioita, joista on hyvä keskustella sielunhoitajan kanssa. Toivotamme sydämestämme uusimuotoisen äänitteen ikinuorille lauluille siunattua matkaa kaikenikäisten sydämiin! Jk. Oheinen kirje on muistelo vuosikymmenten takaa herätyksestä, jonka Herra antoi. SINISISTÄ LAULUISTA on julkaistu kolme äänilevyä. Herätys viesti —4— Kesäleiriltä 11.-14. 7. 2011 —5— Pertti Nousiainen SINISEN LAULUKIRJAN HISTORIAA J umala oli ottanut minut omakseen 16 vuotiaana kirkastamalla oman syntisyyteni ja mahdottomuuteni. Kun olin toivoton taivaaseen pääsystä, Hän näytti näyn kautta, että minulla on mahdollisuus Jeesuksen uhrikuoleman kautta päästä sinne. Hän antoi samalla sydämeeni halun että elämäni oli sitä varten, että tekisin mahdollisimman paljon vaikeuksia Jumalan vastustajalle saatanalle. Vanhemmat halusivat minusta kauppiaan matemaattisen lahjakkuuteni ansiosta. Olin kaupassa harjoittelijana toista vuotta ennen uskoon tuloani. Uskoon tultuani oli päämäärä selvä, elämälläni oli yksi tarkoitus, kaikki Jumalalle. Tämä oli seurausta siitä että Hän antoi kaikki syntini anteeksi. Sanon Paavalin tavoin: "En voinut olla tottelematta taivaallista näkyä." Valmistuin Sisälähetysopiston ensimmäiseltä vuosikurssilta nuorisonohjaajaksi. Meille piti opistolla kitaransoittoa Nurmijärven kirkkoherra Kosti Kankainen. Olin lukenut Jumalan miesten elämäkertoja ja niissä kaikissa kävi ilmi laulun merkitys Jumalan valtakunnan työssä. Menin sotaväkeen Opistolta päästyäni. Jumala laski sydämelleni ettei minun tarvitse hakea työpaikkaa. Hän vie minut sinne missä voi minua käyttää. Ennen sotaväen loppumistä sain kortin Kauhavalta, jossa kirkkoherra Vähäpassi pyysi tulemaan sinne. Hän oli kuullut koulukaveriltani Eemeli Nyyssölältä minusta. Näin minä tulin Kauhavalle nuorisonohjaajaksi. Sain hyviä ystäviä Kauhavalta ja niille kerroin miten meidän tuli saada kitarakuoro nuorille. Eero oli musikaalinen ja hän lupasi harjoittaa sitä. Lähdimme muutaman ystävän kanssa Pietarsaareen siellä oli Landola-merkkisten kitaroiden tehdas. Sen omisti Matson. Ostimme kahdeksan kitaraa ja olimme onnellisia. Palattuamme Kauhavalle aloitimme soittoharjoitukset. Eero Somppi oli johtajamme. Vihlan Sirkasta sain äidin ja hänen pojastaan Antista uskollisen työkaverin. Antti oli monella tapaa lahjakas. Kun meille tuli ongelma, mistä saamme soittajille laulun sanoja, Antilla oli ratkaisu siihen. Lyseriini (saimme apteekista) ja sulatettava puuliima (saimme kaupasta) sekoitettiin kuumana toisiinsa se sitten kaadettiin tarjottimelle jäähtymään. Teimme kosmuskynällä laulun sanat akordeineen paperille. Painoimme paperin tarjottimen päällä olleeseen jähmettyneeseen liima ja lyseriini seokseen. Kirjoituksemme siirtyi seoksen pintaan ja niin siitä voitiin ottaa kaksikymmentä kopiota. Panulan Elli oli raamatupiiriläisiä ja hän pyysi että tulisimme heille pitämään kitarakuoroharjoituksia. Hänen poikansa Pekka joka oli musikaalinen olisi saatava mukaan. Niin menimme sinne ja äidin rukous toteutui. Olin paljon yhdessä Antin ja Pekan kanssa. Pekka musiikkia ymmärtävänä etsi meille hyviä lauluja ja kirjoitti niihin akordeja. Hänestä tuli pian kuoromme johtaja. Kävimme lähipitäjissä pitämässä kokouksia. Kerran menimme Härmän parantolaan ja kun hoitajat näkivät kitarat he sanoivat ettemme saa puhua siellä koska olemme vapaista suunnista. Sanoin nuorille että me Herätys viesti jokainen todistetaan, meillä on lupa parantolan johtajalta. Eräänä päivänä ollessamme pitämässä evankelioimispäiviä Eemelin kanssa Lappajärvellä, Eemeli kysyi mielipidettäni siitä, mitä mieltä minä olen jos pitäisimme Nuorten Kesäpäivät. Innostuin kovasti ajatuksesta ja sain Eemelin ylipuhutuksi että ne pidetään Kauhavalla. Tein siitä käsiohjelmat jaettavaksi eri seurakuntiin Pohjanmaalle. Eemeli oli Raamattuopiston työntekijänä kiertänyt seurakunnissa ja hänellä oli joka seurakunnassa ystäviä joille lähetin ohjelmia jaettavaksi nuorille. Olin monistanut lauluvihkon kitarakuoroa varten. Se oli nimeltä Kitarakuorolaluja ja siinä oli kuva kannessa laulavista pikkulinnuista. Se tunnettiin lintukirjana. Sitä käytettiin yhteisessä kitarakuorossa. Mukana oli Oulusta Bysrömin sisarukset äitinsä kanssa. Äiti oli hyvin musikaalinen ja kuoronjohtaja. Hän tuli yhteisen kuoromme johtoon vaikka sanoikin että hän on koko ikänsä vihannut kitarakuoroja niiden epämusikaalisuuden johdosta. Varmaan kuoromme ei tehnyt poikkeusta. Muistan elävästi kuinka hän kuoronjohtajana eli joka solullaan lauluissa. Siinä oli hyvä laulaa ja soittaa. Olin laulukirjaan pannut nimeni ja pian panin merkille että nuoret osoittivat sormellaan minua kun puhuivat laulukirjasta. En pitänyt tästä ja poistin nimeni laulukirjasta. Olin saanut Jumalalta tämän tehtävän ja luvannut polvillaan rukoillen etten halua rikastua. Kuusikymmen luku oli niukkuuden aikaa. Tein kirjoja mahdollisimman halvalla ja ne levisivät nuorten keskuuteen. Nuorten Kesäpäivät jatkuivat joka vuosi heinäkuun ensimmäisenä sunnuntaina. Väki lisääntyi ja Jumala teki työtään. Olin monistanut ja niitannut kirjoja pahvikansiin. Eräänä päivänä sain ajatuksen että kirjat näyttäisivät kauniinmilta jos niissä olisi muovikansi. Menin osuuskauppaan ja kysyin oliko heillä tähän sopivaa muovia. Myyjä innostui heti ja sanoi että he tilasivat muovia pöytien liinaksi mutta se ei mene kaupaksi koska se on liian ohutta. Ostin rullan heiltä sitä ja se oli sinistä. Liimasin sen laulukirjan päälle liimalla. Kirjaa ruvettiin kutsumaan tämän tähden Siniseksi laulukirjaksi. Jonkin ajan kuluttua kirjan esilehdelle laitoin tämän nimen ja poistin linnut. Pekalla oli serkku Seppo joka kovasti halusi päästä mukaamme hiihtoleirille Lappiin. Pekka vannotti Sepolle että jos me otamme hänet mukaan, hänen on luvattava käydä nuorten illoissamme tämän jälkeen, koska nämä hiihtoleirit kuuluvat vain seurakunta nuorille. Seppo lupasi ja myös täytti lupauksensa. Kun Pekka muutti Helsinkiin opiskellakseen teologiaa, niin hänen paikkansa Kauhavalla täytti Seppo kuoronjotajana ja laulujen muokkaajana. Kirja on kokenut monia muutoksia. Akordit oli muutettava, koska pianon ja harmoonin soittajat eivät ymmärtäneet kapon merkitystä kirjassa. Heitä varten teimme melodiat ja kitaroita varten akordit. Tavallisia laulajia varten laskimme säveltä joissa meni liian ylös. Kirja on levinnyt kaikkiin suuntiin ja seurakuntiin, jopa maan rajojen ulkopuolelle suomalaisten keskuuteen. se on saanut rohkaista ja virvoittaa Jumalan rakkaudesta joka kohtaa meidät Jeesuksen ristinkuolemassa. Tänäkin päivänä se löytää aina sinne missä ihmiset etsivät ja löytävät perustan joka ei petä, Jeesuksen, Jumalan Karitsan joka ottaa pois maailman synnin. Herätys viesti —6— LASTEN SIVU KOTIHIIREN JOULU Jouluaaton ilta hämärtyi. Ulkona satoi hiljalleen lunta ja talojen ikkunoilla loistivat kauniit joulukynttilät. Erään aivan tavallisen talon kätköissä nautti joulurauhastaan pikkuinen Ilona Kotihiiri. Hän istuskeli omassa kotikolossaan kynttilän loisteessa ja hyräili mietteissään joululauluja. Ihana rauha oli vallannut hänen mielensä ja hän ajatteli ensimmäisen joulun tapahtumia. Jeesus lapsen syntymää. Ilonan ajatukset keskeytyvät pienen pojan surulliseen itkuun. Harmistuneena Ilona vipelsi kolonsa oviaukolle ja katseli ympärilleen saadakseen selville mikä pientä miehenalkua suretti. Hän näki pojan itkevän kuusen juurella juuri avattujen lahjapakettien vierellä. - Mi.. minä en saa... aanut autorataa, poika nyyhkytti sydäntä särkevästi. -Jospa joulupukki ensi jouluna toisi sen sinulle, ehkä hän kiireissään unohti sen Korvatunturille, yritti äiti lohdutella. -Lähdetään hakemaan autorata Korvatunturilta ehdotti iso-sisko isälle. - Emme me nyt sinne lähde, vastasi isä. Katsopas mitä kaikkea kivaa joulupukki sinulle toi, sanoi äiti ja näytti pojalle nallea ja värityskirjaa. - Minä haluan autoradan! Pieni poika parkui kyynelten vieriessä hänen poskiaan pitkin. Isoäiti istui mietteliäänä sohvalla ja katseli miten toiset yrittivät lohduttaa murheen murtamaa pikkupoikaa. Sitten hän nousi ja käveli keittiöön vetäen oven kiinni perässään. - Nyt riittää itkut, sanoi isä. - Mummillekin tuli jo paha mieli. Poika jatkoi itkuaan, mutta ei enää sanonut mitään autoradasta. Ilona-hiiri livahti salaa kolosta katsomaan, mitä isoäiti teki keittiössä. Oven ali ryömittyään hän näki isoäidin istuvan keittiön pöydän ääressä kädet ristissä ja kuuli miten hän jutteli Taivaan Isälle. - voi Rakas Jumala! Auta meitä ihmisiä ymmärtämään, että sinun Poikasi on paras lahja ja hänen syntymäänsä meidän pitäisi nyt juhlia. Tuo rauhasi tähänkin kotiin ja anna meidän viettää iloinen joulu. Isoäiti huokaisi kyynel silmäkulmassaan. Hän istui vielä hetken aikaa rukoillen ja palasi sitten takaisin olohuoneeseen missä pieni poika yhä itki. Ilonakin vipelsi takaisin koloonsa, jonka aukolta hän jäi seuraamaan tapahtumien kulkua. -Minäpä kerron sinulle maailman parhaasta joululahjasta, isoäiti sanoi pojalle ja nosti hänet syliinsä. Isoäidin lämpimässä sylissä lapsi lopetti itkunsa. Myös isä, äiti ja isosisko hiljenivät kuuntelemaan kertomusta Jeesuksen syntymästä. Huoneen täytti suloinen rauha ja Ilona näki kolostaan, miten perheen ympärillä oli kirkkaasti hohtavia enkeleitä. Ihmiset eivät itse nähneet enkeleitä, mutta tunsivat sydämissään iloa kuunnellessaan tuttua kertomusta Betlehemin ihmeellisistä tapahtumista. Ilona kotihiiri ,,palasi kotikolonsa uumeniinja katsoi pienen joulukuusensa alle, eikä siellä ollut ainuttakaan pakettia. Se ei Ilonaa surettanut sillä hän iloitsi tietäessään, että sai tuntea itse Syntymäpäiväsankarin. Hän oli myös kiitollinen siitä, että Hän oli kuullut isoäidin rukouksen ja antanut myös Ilona-hiirelle ihanan joulurauhan. Pirjo Kamans Tommin ja Pirjon jouluterveiset "Vauvantuoksuinen joulutervehdys! Kolme kuukautta sitten pitkä odotuksemme palkittiin ihanalla tyttövauvalla. Vihdoinkin meitä on kolme! Ihmeellistä, miten niin pieni ihminen saa sydämen ihan sekaisin! Emmiina saa myös jo kokeilla näyttelijän lahjojaan jouluevankeliumissa, jossa hänellä on päärooli Jeesus -vauvana. Hyvää joulua ja siunattua vuotta 2012! Sormusen perhe" Syyskuussa Pirjo jäi kirjapainotöistä äitiyslomalle ja 15.10 klo 00:14 syntyi Pirjolle ja Theolle kaunis tyttövauva. Alankomaalaiseen tapaan tyttö sai heti nimen: Minke Liselotte. Minke on friisiläinen nimi ja tarkoittaa vahvaa. Liselotte tarkoittaa Jumalan valittua. Sekä Minke että vanhemmat voivat hyvin ja ovat kiitollisia saamastaan ihmeellisestä lahjasta. Hauskaa joulua kaikille –kesäleirillä taas tavataan! —7— Herätys viesti TAPAHTUI KAUHAVALLA 1966, O paikalle erehtyneen nuoren miettein: li yö, kun me sinne Ojutjärvelle moottoripyörillä kaahattiin. Pitihän sinne mennä, ku siellä oli ainakin 500 nuorta koolla. Tietysti me tyttöjen telttaan tungettiin. No metelihän siinä syntyi ja joku luutnantti tuli paikalle ja sanoi flikoille vain. ”Älkää heittäkö helmiä sioille!” Olihan teksti, joka mun sisuksiin vaikutti niin, että ku muu jengi lähti, niin mä jäin ja poikien teltasta sijan sain. Viluhan siinä yöllä tuli, kun en lähteissä arvannu jääväni. Piti yöllä nousta hölkkämään ja nuotiolle muiden palelevien nuorten kanssa lämmittelemään. Aamuauringon lämmössä sitten tarkenikin mennä telttaan nukkumaan. Mut’ kohta alkoi kaijuttimet huutaan: ”Herää, nouse syntinen..” ja laulua tuli tuutin täyreltä. Ei muuta ku hammaspesulle ja lipunnostoon. Siä sit’ kolome tasalatvaista kaveria heti kättelyssä paasas - ei suinkaan Suomen lipusta tai suvesta, vaan että mä oon syntinen konna ja parannus pitäs tehdä. Huh, huh! Onneks tykitys oli lyhyt ja pääsin ruokalippuja ostaan halpaan hintaan. Syöminen tuntui tosi mukavalta kylmän yön ja kolkon herätyksen jälkeen. ”Hei, mistäs päin sä oot? Onks teitä paljo? Kuka sut vikitteli tänne? Ootkos uskos?” Nyt alko puuro maistua paksul- Älkää pelätkö! Minä ilmoitan teille suuren ilon, joka on tuleva kaikelle kansalle. Teille on tänään Daavidin kaupungissa syntynyt Vapahtaja, joka on Kristus Herra. Luuk. 2:10,11 ta ja jotain piti kai yrittää vastatakin. Raamattutunti kuulutettiin seuraavaksi ja että sisällä on vapaita paikkoja’ No, mä tuumasin et teltassakin on vapaita paikkoja. Ei sekään lintsaus onnistunu! kun kovaääniset kailotti: ”Kuulkaa tekin, jotka vötkyilette siellä teltoissa. Ihmisen on tunnustettava synnit, jos hän meinaa pelastua’” - Niinpä niin, tulihan tuota luntattua ja väärennettyä... että tunnustettavaa jos meinaa uskoon. Eipä tästä nyt mitään tuu. Meen jätskille ja järvelle rauhoittumaan. Saankos mennä veneellä souteleen kysymykseeni vastattiin :’Tottakai.” Soudellessa mietin, kun kitaraporukan laulu kiiri pitkin veden pintaa:,”Tule Jeesuksen luo..”- Ei ne voi kaikki olla kaistapäitä Sekin yksi soittaa kitaraa ja laulaa. - ei se varmaan tyhjää viittis hokee. on se senverran fiksu. Nyt tulee vettä ku aisaa. Kiireesti rantaan saunalle. Hui, mitäs ne täällä konttaa! ”Kuule, tää on rukousvartio ihan sunkin pään menoks.” Meinaatteko, että oon aamulla 30 senttiä lyhempi, jos en tuu uskoon. ”Ei toki, mutta Jumala voi kirkastaa sullekin nää asiat, kun Häntä rukoillaan. Rukous on tykki, joka tehoo nytki.” Jaaha vai näin, ny pitää lähtee. Autoihin ei varmaan kuulu Jumalan sana. Mynämäki, Raahe, Alavus.. toi mikkeliläisten auto on auki ja tyhjä Sinne lepäämään. - ”Hei, onko täällä ketään. Äkkiä nyt huutaan. Mikkeli vastaan Vaasanlääni ottaa yhteen lentopallossa.” Tullaan, tullaan toki kattoon peliä - - Mitä nyt, kesken pelin rukoilevat. Onko nämä pelaajatkin uskovia. Vissiin, mut reiluja kumminkin. Saapas nährä mitä iltanuotiolla on. Kovaa linjaa edelleen, vaikka välillä nauretaankin ihan sydämen kyllyydestä. Nuorten todistuspuheenvuoroja tulee liukuhihnalta: ’Nyt on pelastuksen päivä..,Tänä päivänä, jos kuulette... Jeesus kutsuu sinua... On ihanaa olla uskossa... Olen jättänyt elämäni Jumalan käsiin... ja minä ja minä.” Niin, niin, mutten minä. Olis varmaan hienoa omistaa tuo sisäinen ilo, joka noista nuorista loistaa. Kumma kun niitä ei pelota vaan puhuvat rohkeasti. Jostakin sen voiman täytyy tulla! Ei tää ratkaisun tekeminen pohojalaaselta mieheltä heleposti käy, mutta rupiampahan käymähän seurakunnan nuorten illoissa. Eiköhän se siitä ajastaan seleviä. Terveisin ”yks sattumalta paikalle eksynyt” Jk. Tästä ”kuvitellusta” kaverista tuli ihan tään Kauhavan keikan perusteella aikanaan pappi ja kansanopiston johtaja, että sillee se vaan menee. Herätys viesti —8— sä vierasta. Meille se oli äidin ansiosta ja isän myötävaikutuksesta maailman luonnollisin asia. Suurhiihtäjä Jussi Ritolan sisar oli silloin seurakunnan diakonissana ja meidän pyhäkoulumme pääopettaja. Kirkkoherran kerrotaan kysyneen Jussilta Ritolan seuroissa hänen taivasasioidensa laitaa: ”Onko Jussin nimi taivaan kirNiilon tari joissa ja onko synnit anteeksi saatu Jeesuksen nimessä?” Tähän Jussi oli tuumannut: Pyhäkoulussa ”Kyllä ne minun ennätykset Pyhäkoulun käynti oli niin kovia olivat, että ne on merkittävä osa elämääni ja kyllä ylähälle merkitty taise sopi hyvin kuvioihin, kun vaankin kirjoissa”. sunnuntaisin oli ehdoton leikkimiskielto klo 10-12 Teinipäivät välillä. Kirkossa käymisistä ei ole muistikuvaa, mutta Tähän ajankohtaan liittysen tiedän, ettei muilla ollut vät pitkät pyöräretkeni. Ehkä minua enempää pyhäkoulumerkkejä. Siinäkin lajissa ne olivat eräänlaista kaukohalusin olla ykkönen. Taisin- kaipuuta ja miehistymisen pa olla hyvin pitkään vanhin merkkejä. Keskikoulun viimeisellä pyhäkoululainen. Lopuksi suostuin jopa opettajaksi, luokalla pidin koulussa envaikka laulamisen johtami- simmäisen aamuhartauteni. nen hirvittikin. Ensimmäinen Kävin silloin myös ensimpyhäkoulutuntini on hyvin mäisillä kristillisillä teinipäimuistissa: Jeesus parantaa villäni. Pari yläluokan tyttöä halvatun miehen, joka tuotiin puhui minut ympäri, ja niin Jeesuksen eteen katon kautta. sitä oltiin sitten Raahessa teiJohtamani laulu oli: ”Onpa nipäivillä. Kalevi Lehtinen taivaassa tarjona lapsillekin”. oli siellä puhumassa. Hänelle Opettamaani muistolausetta tein tiukkoja mieltäni askaren muista. Sitä kumminkin ruttavia kysymyksiä, mutpähkäilin, etteivät ikäiseni ten vastauksista tullut hullua kiltit tytöt käyneet pyhäkou- hurskaammaksi. Vapaaehtoilua. Se tuntui peräti oudolta, sia nuorten kokoontumisia vaikkei minulla ollut kanttia kovasti ihmettelin, koska ohmennä heitä pyytämäänkään. jelma oli mielestäni muutenKristillinen kasvatus taisi jo kin liian raskas. silloin olla johtavissa piireis- na Nuorisoherätys ”Mistä noilla nuorilla tuollainen uskallus ja into?” Se selvisi aikaa myöten Haminan nuorisoherätyksen aalloissa. - RUK oli päivällä pelannut Haminan A-nuoria vastaan pesäpalloa ja illalla yksi heistä todistaa: ”Etsikää ensin Jumalan valtakuntaa, niin kaikki muukin teille annetaan”. Mietin itsekseni: ”Jos tuo pitää paikkansa, niin kai minultakin laaka sitten lähtee yhtä komeasti kuin tuolta todistajalta (kakkos varalta)”. Mielestäni Haminan seurakuntanuorilla oli paljon puutteita, mutta siitä huolimatta he omistivat jotain aivan olennaista, joka minulta puuttui. Tulin suorastaan kateelliseksi. Halusin omistaa tuon uskon - maksoi mitä maksoi. Filippiläiskirjeen kolmas luku sen sitten minulle avasi. On pidettävä roskana kaikki maalliset saavutukset, urheilutulokset, kunniallinen elämä - tuon ylen kalliin Kristuksen tuntemisen rinnalla. ”Kaikki tai ei mitään” oli temppu, joka nuoralla tanssijan oli tehtävä, koska taivas ja maallinen hyvä eivät mahtuneet samaan koriin. Elämässä on vain kaksi vaihtoehtoa: joko olet kadotettu tai pelastettu. Mitään kultaista keskitietä ei ole ja piste. Siinä kovia lääkkeitä tuli minulle tuutin täydeltä. ”Hyvä on”. Tein ratkaisun ja minusta tuli aivouskovainen. Tein niin kuin Raamattu kehottaa. Siunattua Joulua ja armorikasta Uutta Vuotta lukijoillemme! Toivottaa Herätysseuran väki ! Sydämenusko Luokkatoverini pitivät minua jonkinlaisena kiihkouskovaisena sen jälkeen kun eräänä aamuna kouluun mennessäni ylämäessä tulin sydämenuskoon. Olin kuin kantosiipialus, joka nousee vedenpinnan yläpuolelle: ”Minä tiedän lunastajani elävän.” Aamen. Millä tämän tiedon saisi muille kerrotuksi? Tämän kokemuksen innoittamana ilmoitin omassa tyhmyydessäni Haminan nuorille: ”Nyt voitte lopettaa rukoussaartoni, sillä Lyyti on alkanut kirjoittaa.” Laadin luokkani kohdalle keväällä 1960 sotasuunnitelman, jolla voittaisin heidät Kristukselle. Raamatullista psykologiaa 27-henkinen luokkani oli siitä erikoinen, että ymmärrykseni mukaan heidän joukossaan oli vain kuusi uskovaksi tunnustautuvaa poikaa, muttei ainuttakaan tyttöä. Pentti Marttila liikutti minua syvästi, kun hän psykologian tunnilla lateli Raamatun totuuksia sanomalla: ”Miksi nämä asiat pitää tehdä niin vaikeiksi, kun saman asian Raamattu sanoo näin”. Hänellä psykologian numero oli 10. Mikä olisi tällaisen filosofin numero tänään?