Pohjalainen 14.12.2013 - Vaasan Kaupunginorkesteri

21
Lauantaina 14. joulukuuta 2013
KULTTUURI
Puh: (06) 2477 587
[email protected]
Luetuimmat jutut netissä: www.pohjalainen.fi
Joululauluja kolmella kielellä
PIETARSAARI  Let´s go 60`s -kuoro
esiintyy ensi lauantaina joulumielellä. Konsertissa The Most Beautiful
Chrismas Songs kuullaan tuttuja ja
rakastettuja joululauluja kolmella
kielellä: suomeksi, ruotsiksi ja englanniksi. Ohjelmistossa ovat ainakin White
On yhdentekevää, onko teos sävelletty 500 vuotta vai viisi
minuuttia sitten. Tärkeää on, että voin seistä esittämäni
musiikin takana. Kitaristi Ismo Eskelinen, Rondo 12/13
Christmas, Let it snow, Sydämeeni
Joulun teen jne ja kuoronjohtajan Siv
Ågrenin omia joululauluja. Ruotsinkielisessä työväenopistossa perustettu
kuoro osallistui 2009 Suomen paras
kuoro -kilpailuun. Konsertti alkaa Pietarsaaren lukiossa kello 18.30.
Tero Hautamäki, Seinäjoki (esimies) (06) 247 7586, Laura Krohn, Vaasa (06) 247 7587, Anne Puumala, Seinäjoki (06) 247 7585 [email protected]
Teatteritieteen professori emerita Pirkko Koski teki liki 700-sivuisen
teatterihistoriikin.   KUVA: LEHTIKUVA / ANTTI AIMO-KOIVISTO
Teatterin tuntija
nosti näyttelijät esiin
STT
HELSINKI Teatteritieteen pro-
Timo Konttiselta on esilllä tavalla tai toisella hylätyistä ihmisistä
kertovia teoksia. 
Näyttelyn teema on Hylätyt. Tatuoijana työskentelevä Antti Vaaranmaa teki näyttelyyn 16-osaisen sarjan Kissanpentuja.  KUVAT: JARNO PELLINEN
Tummanpuhuvia kuvia hylätyistä
Näiden nuorten miesten näyttelyn avajaisissa ei tarjoilla viiniä vaan kossuvissyä
LAURA KROHN
VAASA Vaasan taidehallissa on
esillä hieman surumielinen,
mutta suora ja turhia kaunistelematon näyttely. Sen takana
on kolmen nuorta miestä: Antti
Vaaranmaa, Timo Konttinen
ja Henrik Harju. He tuntevat
toisensa pitkältä ajalta. Kakki
ovat opiskelleet samassa taidekoulussa Uudessakaarlepyyssä
vuosina 1998-2004. Kaikki vaikuttavat edelleen Pohjamaalla:
Vaaranmaa asuu Mustasaaressa, Konttinen Pietarsaaressa ja
Henrik Harju Pedersöressä.
Nyt taiteilijat päättivät laittaa hynttyyt yhteen näyttelyssä. Teemaksi sovittiin Hylätyt,
jota jokainen käsittelee omalla
tavallaan.
Miehille jäi  hyvät muistot taidekoulusta. Paitsi taidekoulutusta, aika oli oman itsensä etsimistä.
–  Mutta siellä ei pääse käsiksi
todellisuuteen. Koululla on ateljeet ja hienot mahdollisuudet,
sanoo Konttinen.
Taidekoulun jälkeen elämä
taiteilijana ei olekaan niin ruusuista. Jokainen tekeekin töitä
muilla aloilla: Konttinen huonekaluliikkeessä, Harju rakennusalalla ja Vaaranmaa tatuoijana.
Taide kulkee kuitenkin ohessa. Konttinen ja Harju ovat pi-
täneet yhdessä näyttelyitäkin.
Vaaranmaa on pitänyt jo 12
vuotta omaa tatuointistudiota
ja taiteentekeminen on jäänyt
vähemmälle.
–  Jos piirtää asiakkaille pitkiä
päiviä, niin ei sitä enää kotona
halua tehdä.
Hän ottikin näyttelynpitämisen kokeiluksi: innostuisiko hän taas taiteen tekemisestä, vaikka se tietäisikin entistä
pitempiä päiviä ja lisää stressiä.
– Vielä en osaa sanoa, aikonko jatkaa. Ehkä avajaisten jälkeisenä päivänä se kirkastuu.
Näyttelyn avajaisia vietettiin Vaasan taidehallissa eilen.
Taiteilijoiden hienostelematon
asenne tuli esiin myös tarjoilussa: perinteisen viinilasin sijaan
avajaisyleisö sai käteensä mukillisen kossuvissyä.
Henrik Harju on lähestynyt Hylätyt-teema rakennusten kautta. Esillä on sarja valokuvia autiotaloista, jotka on kehystetty vanhoihin ikkunanpokiin.
Lisäksi häneltä on esillä sekatekniikalla toteutettuja teoksia,
joissa on käytetty myös autiotaloista löydettyä materiaalia.
Antti Vaaranmaa pohdiskeli pitkään näyttelyn teemaa,
ja alkoi sitten maalata teossarjaa mielessään lapsuuden leik-
kipaikka metsässä, josta löytyi
kaikkea hylättyä. 16-osaisen
sarjan loppuosan töissä teema
muuttui, ja töissä on läsnä kuoleman symboliikka.
Timo Konttiselta on mukana 60 pienempää teosta, jotka puolestaan kuvaavat hylättyjä ihmisiä: niin vaimon jättämää aviomiestä, kuoleman jälkeen jäljelle jääneitä omaisia,
oman onnensa nojaan jätettyä
vanhusta tai sairasta lasta sairaalassa.
Töissä on läsnä hylätyksi jäämisen vahvat tunteet: raivo,
pelko, epätoivo.
Teokset kuuluvat Konttisen
365-projektiin.
–  Kun käy töissä ja on kolme
pientä lasta, ei jää aikaa tehdä
mitään isoa. Vaimo ehdotti, että tee kuitenkin päivittäin jotain pientä ja nopeaa, kuten taidepäiväkirjaa.
Niinpä Konttinen nykyään
joka ilta lasten mentyä nukkumaan ottaa tussin tai pensselin
käteensä.
Vaasan jälkeen  näyttely siirtyy tammikuussa Seinäjoen
taidehalliin ja sen jälkeen Pietarsaaren Tupakkamakasiiniin.
o Hylätyt-näyttely Vaasan taidehallissa 12.1.2014 saakka.
Konserttiohjelmassa
täyttä tavaraa
Musiikki
Vaasan kaupunginorkesterin
konsertti  Vaasan kaupungintalossa 12.12.2013. Kapellimestari
Jin Wang, solisti Simina Croitoru,
viulu. Ohjelmassa Britten, Ravel,
Sarasate, Beethoven.
VAASA Kaupunginorkesterin
torstain konsertissa kuultiin
ensimmäisenä Benjamin Brittenin viimeinen orkesterisävellys vuodelta 1974, Suite on English folk tunes. Britten oli menettänyt uskonsa sävellyskykyihinsä sydänleikkauksensa jälkeen,
jonka aikana hän sai aivoinfarktin. Ystävät saivat masentuneen
kuitenkin töihin ja niin syntyivät orkesterisovitukset englantilaisiin kansanlauluihin.
Orkesterilaisilta kuultiin vahvoja soolo-osuuksia, mm. oboisti Panu Sivonen pääsi näyttämään taitojaan. Harppu oli jännittävä lisä.
Kapellimestari Jin Wang johti hienostuneita musiikillisia yksityiskohtia tarkkuudella. Illan
ilmaisuvoimainen näyttö kertoi
myös hyvästä eläytymiskyvystä.
Vahvaa musiikkityötä siis puolin ja toisin.
Illan solistivieras saapui Romaniasta. 23-vuotias Simina
Croitoru opiskelee vielä Bukarestissa, mutta on jo pitkällä viulunsa hallinnassa. Maurice Ravelin Tzigane vaatii soittajalta
paljon teknistä taituruutta, joka täytettiin. Croitorun tummanpuhuva viulu, jossa on täyteläinen sointi, sopi mustalaismaailmaan. Temperamenttinen
viulisti sai teokseen aitoutta. Sama jatkui Pablo de Sarasaten
teoksessa Zigeunerweisen, jossa
soiton vapaudella on erityinen
merkitys.
Illan päätti Ludwig van Beethovenin 6. sinfonia, lisänimeltään Pastoraali, joka muotoutui
säveltäjän rakkaudesta luontoon.
Beethoven asui säännöllisesti kesiä maaseudulla. Hän onkin
sanonut: ”Maaseudulla tuntuu
kuin jokainen puu puhuisi minulle: pyhä, pyhä! Metsän ihastus! Kuka voi ilmaista tämän kaiken?” Sinfonia voi.
Teoksen tulkinnalle tärkeää
on luonnon kajahtelu, orkesterisointi. Jin Wang antoi soinnin laskea ja nousta tarkoitusten
mukaan. Vaasan kaupunginorkesterilta luonnistui Beethoven.
Orkesterin jousisoittimet olivat
hyvässä iskussa.
Konsertti oli kokonaisvaltainen ja eheä.
KATARIINA JÄRVINEN
Maaseudulla tuntuu kuin jokainen
puu puhuisi minulle: pyhä, pyhä!
Metsän ihastus!
Kuka voi ilmaista
tämän kaiken?”
Sinfonia voi.
Ludwig van Beethoven
Carl Warghin teos on nimeltään Joulupöytä.
Paula Blåfieldin keramiikkateos Light my
Fire on esillä Black Wall Galleryn RED-joulunäyttelyssä.
Taiteilijaseura mukana Kasarmin joulubasaarissa
LAURA KROHN
VAASA Kulttuurikasarmilla ta-
pahtuu tänään Joulubasaari-tapahtumassa. Vaasan taiteilijaseuran Black Wall Galleryssa on
esillä juuri avattu seuran REDjoulunäyttely.
Näyttelyn on jyryttänyt ja ripustanut Ossi Lehto. Hän on valinnut mukaan erityisesti värikkäitä teoksia joulun vuoksi. Joulunäyttelyn järjestetään nyt toisen kerran.
Mukana on 35 teosta 20 eri
taiteilijalta. Taiteilijaseuraan
kuuluu tällä hetkellä 45 jäsentä.
Alueella on tänään myös esityksiä, askartelua, tapahtumia
ja taiteilijoiden joulubasaari, jossa he myyvät itse teoksiaan. Kuvataidetta on tarjolla grafiikas-
RED-näyttely
Vaasan taiteilijaseuran
RED- joulunäyttelyn osallistuvat: Kaj Smeds,Tiina
Lehtimäki, Leo Ackley,Seppo
Kari, Paula Blåfield, Ossi Lehto,
Kia Bruun, Peter Borotinskij,
Carl Wargh, Cata Ahlbäck,
Sirpa Seppelin, Marita Perttula,
Susanna Paavola-Lehtinen,
Jani Järvinen, Asko Halme,
Tuija Arina-Sundelin Ulla
Vapola, Tuiri Aho, Helena Saari,
Anna Katriina Puikko ja Annita
Ödman.
ta valokuviin. Osa taiteilijoista
pitää tapahtumassa työhuoneeseensa avoimia ovia, jotta ylei-
sö pääsee tutustumaan heihin
ja taiteeseen.
Esityksiä on tasatunnein.
Kello 12 Kpanlogo Yede pitää
afrikkalaisten tanssien esityksen omassa tilassaan Kasarmi
13:ssa.
Kello 13 virittäydytään joulutunnelmaan, kun Soiva Sammakko laulattaa ja leikittää jouluaiheisesti esitystilassaan Kasarmi 13:ssa.
Kello 14 Pikku Aasin nukketeatterissa nähdään varjoteatteriesitys Äiti kertoi, jossa äidin tarinat tulevat varjokuvissa eloon.
Päivän viimeinen esitys nähdään kello 15 Purppuralinnussa.
Kadonneen jäniksen arvoituksessa Juulia Jänishousu leikkii
metsässä yksin, kun hän törmää
Sirkus Kanikorvan tirehtööriin.
Tirehtööri on kadottanut yhden
jäniksen taikurin hatustaan.
Vaasan kaupunginkirjasto on
mukana tapahtumassa. Pop up
-kirjastosta voi lainata mm. joulukirjoja ja –musiikkia sekä lukemista joulunpyhiksi. Lisäksi kirjaston tonttujen kanssa voi askarrella pinssin poistokirjoista.
Tem­paus on osa hanketta, jolla pyritään saamaan kirjaston
palveluille ja kokoelmille uutta
näkyvyyttä. Ideana on tulla ulos
kirjastorakennuksista ja mennä
sinne, missä ihmiset ovat.
o Kulttuurikasarmin joulubasaari 14.12. kello 12-16, Kasarmi 13 ja
14 sekä Purppuralintu.
fessori emerita Pirkko Koski
(s. 1941) on hiljattain saanut valmiiksi suuren kirjoitustyön, jonka lopputulos on juuri ilmestynyt Näyttelijänä Suomessa -teos
(WSOY).
Lähes 700-sivuinen teatterihistoriikki poikkeaa muista suomalaisista alan laajoista opuksista siten, että se on kirjoitettu näyttelijöiden näkökulmasta
- ei ohjaajien tai näytelmäkirjailijoiden.
– Näyttelijä on jäänyt hämmästyttävän vähälle osalle monissa suppeammissakin historiikeissa. Se johtuu varmaan
siitä vaikeudesta, että näytteli-
jän työ on tapahtumaluonteista.
Onneksi aika monet näyttelijät
ovat kirjoittaneet muistelmiaan,
Koski kertoo.
Kronologisesti etenevä Näyttelijänä Suomessa alkaa Turun
akatemian 1600-luvun teatteriharrastuksesta ja päättyy tämän vuosituhannen teatteri-ilmiöihin. Kosken mukaan viimeisin suuri murros suomalaisessa teatterimaailmassa on
2000-luvulla tapahtunut näyttelijän ammattikuvan pirstoutuminen ja vakituisten kiinnitysten väheneminen.
– Monessa tapauksessa ne
ovat päättyneet kokonaan. Ammattikuvaa rakennetaan nyt lyhyiden prosessien kautta.
Tien päällä ja pään sisällä
KIRJA
Roope Lipasti: Perunkirjoitus.
Atena 2013. 288 s.
Roope Lipastin edellisen, Rajanaapuri-romaanin tapaan on hänen uudessakin teoksessaan päähenkilönä kaksi erilaista miestä,
nelissäkymmenissä olevat veljekset Teemu ja Janne. He lähtevät automatkalle kohti Itä-Suomea mummon aviomiehen Jalmarin perunkirjoitukseen, Jalmari tuhkauurnassa matkakumppanina.
Jalmari on ollut käytöksestään
päätellen hyvin varakas mies, joten tiettävästi ainoina omaisina
veljekset odottelevat sievoista perintöä.
Miesten on tarkoitus käväistä
muutamissa liikkuvaa elämää viettäneen Jalmarin monista kymmenistä asuinpaikoista, mutta matkan kuluessa he tulevat myös käyneeksi läpi jonkin aikaa huurteessa ollutta veljessuhdettaan.
Tarinan kertojana toimii vanhempi veli Teemu, omien sanojensa mukaan kunnon mies, joka
on yliopistossa vaihtanut teologian
luvut matematiikkaan ja työskentelee vakuutusyhtiössä. Viehätysvoimainen Janne taas on jättänyt
peruskoulun kesken samana päivänä kun on ohittanut oppivelvollisuusiän, ryhtynyt rakennustöihin ja elättää nyt Teemun arvelujen mukaan itsensä hämärillä bisneksillä.
Veljesten kepeänkirpeän sanailun ja piikittelyn takana on lapsuudesta saakka kannettuja kau-
Outi Heiskasen
laaja näyttely
esille Turkuun
HELSINKI Wäinö Aaltosen museossa Turussa avautuu perjantaina Matkaseurue-näyttely,
joka esittelee akateemikko Outi Heiskasen tuotantoa.
Laajassa retrospektiivisessä näyttelyssä museon täyttävät Heiskasen uudet ja vanhat
teokset. Mukana on esimerkiksi grafiikkaa, veistoksia ja installaatioita, kaikkiaan lähes
300 teosta.
Heiskasen taiteen aiheet
ovat monesti intiimejä, mutta universaaleja. Teokset kuvaavat elämyksiä usein jonkin
kiertoilmaisun kautta. Taiteilija käyttää grafiikan menetelmiä monin eri tavoin ja on kehittänyt muun muassa kombi-
Roope Lipasti osaa huumorin keinot.  KUVA: ATENA/VESA-MATTI VÄÄRÄLÄ
noja ja kilpailua, mutta myös suuria suruja.
Kilpailtava on vielä aikuisenakin
ja mistäpä muusta kuin naisista.
Teemu on hahmo, jonka itseriittoiset mielipiteet herättävät huvittuneita hymähdyksiä ja hyrähdyksiä. Kertojana Teemu on tietenkin
selitysten suhteen etulyöntiasemassa, ja aina välillä selviää, ettei hän aivan luotettava kertoja ole.
Veljesten matka ei suju kolhuitta,
mutta terävimmät iskut palleaan
he saavat vasta perillä – monestakin suunnasta.
Lipasti osaa sujuvasti huumorin
keinot lempeästä hulvattomaan,
ja välillä singahtaa hyvin maaliin
osuvia nuolia nykymaailman menosta. Myös aforistisissa ja arjen
filosofisissa pohdinnoissa Lipasti
on taitava.
Hän raaputtaa henkilöidensä
pintaa vähitellen sieltä täältä yhä
syvemmälle, niin että monet asiat
selviävät matkan varrella sekä lukijalle että veljeksille itselleen.
HANNELE PUHTIMÄKI
naatiotekniikkaa, jossa samaan
teokseen vedostetaan kuvia
useilta eri laatoilta.
Matkaseurue-näyttely on
avoinna helmikuun 23. päivään asti.
Teatteri palkitsi
50 000:nnen
katsojan
VAASA Vaasan kaupunginteat-
teri palkitsi torstaina Vadelmavenepakolaisen esityksessä vuoden 50 000:nnen katsojan. Hän oli vaasalainen Ritva
Rapo, jolle luovutettiin teatterin lahjakortti kukkien kera.
Viideskymmenestuhannes
katsoja palkittiin jo neljäntenä vuonna peräkkäin teatterin
saavutettua kyseisen katsojamäärän.