TALJAJOUSI Tämän taljajousiosion on tarkoitus tulla osaksi SJAL:n valmentajakoulutusmateriaalia täydentämään sitä taljajousen osalta. Materiaalin kirjoittamiseen ovat osallistuneet mm. Jouni Väre, Anne Laurila, Juho Poikulainen ja Jari Haavisto. AMMUNTATEKNIIKKA YLEISTÄ Taljajousen ammuntatekniikkaa on käsitelty tässä tekstissä vain siltä osin kuin se poikkeaa tähtäinjousen ammuntatekniikasta. Ampumasuoritus on parhaimmillaan sarja uudelleen ja yhä uudelleen täysin samanlaisena toistettuja osioita. Sillä, miten sen teet, ei ole niin suurta merkitystä, kun teet sen aina samalla tavalla. Yhtä ainoaa oikeaa ampumatekniikkaa ei ole olemassakaan, vaan jokainen joutuu sen kehittämään itse. Tekniikka, jolla joku toinen ampuu loistavia tuloksia, ei sovi kaikille mm. kehon erilaisten mittasuhteiden vuoksi. OTE JOUSESTA Ota jousen kädensijasta kiinni vain kevyesti, älä purista, älä väännä. Jousikäden tulisi olla kohtisuoraan jousta vasten niin, että jousen paine jännitettäessä kohdistuu käsivarren luita pitkin aina selkärankaan asti. Jousikäden otteella on erittäin suuri merkitys jousen säätöihin ja osumaan, ja sen vuoksi onkin syytä käyttää aikaa sopivan otteen hakemiseen. ANKKUROINTI Ankkurointi ei saa olla liian voimakas sillä jänteen painuminen poskilihaksen sisään aiheuttaa sivuheittoa. Samoin vaarana on selkälihasten löystyminen, jos nojaa liikaa ankkurointipaikkaan ja erityisesti jos tukee vetokäden peukalon niskaan, jolloin pää saattaa heilahtaa laukaisuvaiheessa. LINJAUS Mikäli jänne ei lyö joka laukauksella samaan suuntaan, aiheutuu siitä sivuheittoa. Sivuheittoa aiheuttaa myös tähtäimen sivuasetuksen muuttuminen, ellei jousi asetu jokaisella suorituskerralla samaan asentoon. Linjauksen yhteydessä tarkistetaan myös ankkurointi, jousen kaltevuus vatupassista, ote jousesta ja takatähtäimen paikka. Takatähtäin ja etutähtäimen scope on keskitettävä siten, että takatähtäimen reiästä näkyy joka puolella yhtä paljon scopen rengasta. Jousi saattaa täydellä vedolla kääntyä hieman sivuun, mutta tätä kääntymistä ei pidä yrittää estää vääntämällä jousta. TÄHTÄYS JA LAUKAISU Tähtääminen ja laukaisu liittyvät kiinteästi toisiinsa, ja näistä kahdesta laukaisu on ehdottomasti tärkeämpi. Siksi tähtäämiseen ei tule kiinnittää liikaa huomiota, koska siitä saattaa seurata erinäisiä ongelmia laukaisutapahtuman aikana. Tähtäin saa liikkua yllättävän paljon, ja silti voi osua keskelle kymppiä. Siksi ei kannata keskittyä pitämään tähtäintä täysin taulun keskellä paikallaan, vaan antaa sen liikkua keltaisella ja keskittyä sen sijaan selkävedon ylläpitämiseen. Laukaisun voi suorittaa joko tiedostaen tai tiedostamatta. Yleisesti ottaen tiedostava laukaisu, jolloin ampuja itse päättää laukaisuhetken, on herkempi henkisille ongelmille kuten kyyläkauhulle. Tiedostamaton laukaisu tapahtuu joko kiristämällä vetoa selkälihaksilla pitäen laukaisusormi kiinni liipaisimessa, jolloin laukaisusormea ei tietoisesti liikuteta, tai puristamalla liipaisinta hitaasti. Viimeksi mainitussa tapauksessa kuitenkin laukaisuhetki jää nopeasti lihasmuistiin, jolloin laukaisusta tulee ennen pitkää tiedostettu. Perinteisesti on ajateltu, että talja- ja tähtäinjousen ampumatekniikat eroavat siten, että tähtäinjousella ammutaan aktiivisesta veto/työntöliikkeestä laukaisuärsykkeenä kuulo- tai tuntoaisti, kun taas talja-ampuja ampuu staattisesta jännitystilasta laukaisuärsykkeenä näköaisti. Tämä ei nykyään kuitenkaan aina pidä paikkansa, nimittäin vaikka taljajousella ammuttaessa jousikädellä ei juuri saakaan työntää, on tekniikka haavoittuvainen ja alttiimpi virheille, jos unohdetaan kiristys selällä ja jäädään kyttäämään hetkeä, jolloin tähtäin on keskellä taulua. AMMUNTA TAIVUTETULLA JOUSIKÄDELLÄ Monet huippuampujat ampuvat enemmän tai vähemmän kello kuuden/seitsemän suuntaan taivutetulla jousikäden kyynärpäällä. Asennolla on merkitystä silloin, kun vetokäden linjaus ei ole täydellinen. Tällöin syntyy tähtäysasennossa sivusuuntaisia voimia. Laukaisuhetkellä tällainen sivuttaisvoima pyrkii heilauttamaan jousikättä sivulle. Kun jousikäsi on hiukan taivutettu, sillä on tilaa liikkua ensisijaisesti eteenpäin ja sivuttaisvoiman tukipiste katoaa. Tarkoituksena on siis siirtää sivuheilahdukset mahdollisimman suurelta osin nuolen suuntaiseksi liikkeeksi. Taivutettu jousikäsi ei kuitenkaan ole ongelmaton. Siinä jousen aiheuttamaa rasitusta joudutaan kantamaan lihasvoimilla, koska kyynärpäätä ei ole lukittu. Lihaksien väsyessä saattaa niiden kontrollointi pettää, ja tällöin jousen työntövoimassa esiintyy eroavaisuuksia. Seurauksena tästä syntyy korkeushajontaa. Aloittavan jousiampujan kannattaakin aloittaa ammunta suoralla jousikädellä ja pyrkiä saamaan linjaus vetokädelle nuolen suuntaiseksi. Kun tekniikka on vakiintunut ja jos sivuhajontaa ei saada kuriin, voidaan kokeilla ammuntaa taivutetulla jousikädellä. VÄLINEET TALJAJOUSEN VALINTA Taljajousen hankinta kannattaa tehdä harkiten ja käyttää aikaa muutaman tärkeän perusasian selvittämiseen. Perusasiat ovat pääpiirteittäin samat kuin esim. tähtäinjousta valittaessa. Yksi tärkeimmistä valintaperusteista on ampujan kätisyys. Aiemmin tässä painotettiin jousen valitsemista hallitsevan silmän mukaan, mutta nykyään tätä pidetään vanhanaikaisena (Total Archery). Mikäli esim. oikeakätisen ampujan vasen silmä on hallitseva, olisi ehkä tässä tapauksessa edullisempaa ampua vasenkätisellä jousella, mutta ei kuitenkaan välttämätöntä. Onhan yleensä mahdollista opetella ampumaan “heikommalla“ silmällä vaikka peittämällä hallitseva silmä. Ampumista toinen silmä suljettuna tulisi kuitenkin välttää, koska se saattaa haitata jousikäden koordinaatiota ja toisaalta tähtäävän silmän näkökykyä pupillin suurentuessa kiinni olevan silmän vuoksi. Toinen tärkeä valintaperuste on aiottu käyttötarkoitus (taulu-, maastoammunta vai jousimetsästys), koska varsinkaan tauluammuntaa varten ei välttämättä kannata valita metsästyskäyttöön suunnitelluilla taljapyörillä varustettua jousta. Tauluammuntaan soveltuvat parhaiten jouset, joiden runkoprofiili on eteenpäin työnnetty tai lähes suora ja joka on varustettu “maltillisilla“ taljapyörillä, eli ei kaikkein voimakkaimmilla cameilla. Taakse vedetyt mallitkin soveltuvat kyllä tauluammuntaan, mutta ne ovat vaativampia ampua eivätkä niin anteeksiantavia, eikä niitä siksi suositella kokemattomille ampujille. Maasto- ja metsästysammuntaan valittavan jousen tulisi olla mahdollisimman hyväheittoinen, jottei muutaman metrin virhearviosta aiheudu ohilaukausta. On yleistä, että kyseiseen käyttötarkoitukseen valitut jouset ovat taakse vedettyjä malleja varustettuna taljapyörästöllä, joka antaa nuolelle parhaan lentonopeuden. Pyörien muoto vaikuttaa olennaisesti nuolen lentonopeuteen ja osumatarkkuuteen. Myös lavat vaikuttavat huomattavasti jousen heittovoimaan. Kahdesta osasta tehdyt lavat (split limbs), joita on erityisesti Hoytin jousissa, ovat kestävämpiä ja heittävät paremmin kuin tavalliset lavat. Tällä hetkellä markkinoilla olevista jousista nopeimmissa on kuitenkin yksiosaiset lavat (Bowtech). Tärkeitä valintaperusteita ovat myös ampujan ominaisuudet. Vetopituus on erittäin tärkeä tietää, sillä jousen vetopituutta voi muuttaa vain 1-2 tuumaa. Jos aikaisempaa ammuntakokemusta ei ole, olisi sitä syytä kartuttaa ohjatusti siten, että oppii jousiammunnan perusasiat, jotta pystyy määrittelemään itselleen soveltuvan ampuma-asennon ja ankkurointipaikan. Tämän jälkeen pystytään vasta mittaamaan tarvittava jousen vetopituus. Jousen vetopituus ilmoitetaan tuumina (1“ = 25,4 mm), ja se on mitattu jousen etureunasta (ulkoreunasta) siihen pisteeseen, jossa jousi saavuttaa minimijäykkyyden . Mikäli se mitataan kahvan pohjasta eli ns. pivot pisteestä, tulee saatuun mittaan lisätä 1 ¾“. Vetopituutta määriteltäessä on muistettava, että laukaisulaitteen malli vaikuttaa vetopituuteen. Taljajousessa on yleensä vetopituudelle 1-2 tuuman säätövara, joka antaa hiukan pelivaraa vetopituuden valinnalle. Mikäli laukaisulaitteessa on päädytty rannevetoiseen laitteeseen, tulee vetopituus määritellä säätöalueen lyhyemmällä asetuksella. Tämä mahdollistaa laukaisulaitemallin vaihdon sormivetoiseen ns. kahvalaitteeseen, joka lisää vetopituutta noin 1 tuuman. Tällöin jousta voi käyttää kummallakin laukaisulaitemallilla ainoastaan vetopituussäätöä muuttamalla. Kun vetopituus on selvillä, määritellään jousen jäykkyysalue. Taljajousen nimellisjäykkyys (=maksimijäykkyys) ilmoitetaan paunoina (lbs.)(1 lbs = 0,453kg) ja yleensä se saavutetaan 10 –15“ kohdalla. Tästä arvosta on laskettu jousen kevennys, joka ilmoitetaan prosentteina. Esimerkkinä jousi, joka on säädetty 50 paunan jäykkyydelle ja on varustettu 65 % pyörillä: sen vetojäykkyys täydellä vedolla on 17,5 paunaa. Jousen jäykkyyden valinta tulee suorittaa käyttäjän fyysisten ominaisuuksien perusteella. Taljajousissa on kuitenkin suuri jäykkyyden säätöalue, joten valinta on sen suhteen melko helppoa. Yleensä jousi toimii parhaiten, kun ollaan lähempänä jousen paunojen ylärajaa kuin alarajaa. FITA:n sääntöjen mukainen maksimijäykkyys on 60 paunaa. Normaalikuntoiselle henkilölle voidaan taljajousi valita esim. seuraavan taulukon mukaisesti: Miehet Naiset ja juniorit Minijuniorit 45 –60 paunaa 35 –55 " 20 –35 " Jousen painon ja jäykkyyden sekä ampujan voimien tulee olla keskenään tasapainossa. Kovin hentorakenteisen ampujan ei kannata valita kaikkein rajuimpia pyörämalleja sekä painavinta jousimallia. Valintaperusteita ovat myös jousen hinta, valmistaja, takuu, ulkonäkö, väri, ampujan aiempi kokemus yms. NUOLEN VALINTA Taljajousessa käytetään periaatteessa samoja nuolia kuin tähtäinjousella, joten nuolen valintaan liittyvät perusasiat ovat samoja. Nuolien valinta aloitetaan päättämällä ensin, mitä nuolityyppiä ja kenen valmistajan nuolta käytetään. Nuolimateriaaleja/rakenteita on valittavana kolme mahdollisuutta:    alumiininuoli hiilikuitunuoli komposiittinuoli eli alumiini-hiilikuitu-yhdistelmä, jossa alumiini on sisäputkena ja hiilikuitu muodostaa pintakerroksen. Alumiininuoli omaa suuremman halkaisijan (suurempi tuulipinta) sekä suuremman kokonaispainon (kaarevampi lentorata). Siksi sen käyttö ulkona ammuttaessa on olematonta, mutta sisällä yleistä. Ulkona käytetään hiilikuitu- tai yhdistelmänuolia. Verrattuna alumiininuoliin niiden suosio perustuu seuraaviin ominaisuuksiin:      pienempi ulkohalkaisija (pieni tuulipinta) kevyempi kokonaispaino (suorempi lentorata) suurempi nuolen nopeus suurempi jäykkyys suhteessa painoon värähtelee vähemmän laukaisussa ja vakautuu nopeammin kestävä Hiilikuitunuolien keveys vaatii kuitenkin hyvän ammuntatekniikan, ja on myös varmistuttava, että nuolen paino ylittää jousivalmistajan asettaman minimipainovaatimuksen, jotta vältytään jousirikolta. Liian kevyellä nuolella ammuttaessa jousen rakenteisiin jäävän jäännösenergian määrä kasvaa ja saattaa rikkoa jousen. AMO-suositus: 6 grainia/pauna. Nuolen valinnassa on tärkeää tietää vetopituus, jonka mittaaminen käy kätevästi mittanuolen avulla. Seuraavaksi on etsittävä oikea nuolen jäykkyys. Tässä vaiheessa otetaan käyttöön ko. nuolen valintataulukko ja suoritetaan valinta seuraavasti:      Luetaan taulukon käyttöön liittyvät ohjeet sekä selvitetään taulukon arvojen määräytymisperusteet. Verrataan näitä perusteita oman jousen ominaisuuksiin (pyörätyyppi, jännemateriaali, kevennys yms. seikat). Taulukoissa on yleensä ilmoitettu em. asioista tulevat korjaukset paunoina valintajäykkyyteen. Mikäli korjauksia ei ole ilmoitettu, on ne arvioitava. Olemassa on myös valintaa helpottavia tietokoneohjelmia. Etsitään taulukosta nuolityyppi vetopituuden ja jousen nimellisjäykkyyden perusteella. Kun nuoli on valittu, valmistetaan ko. putkista kaksi tai kolme valmista nuolta kts. nuolen valmistus. Testinuolet katkaistaan n. 2-3 cm ylipitkiksi, jolloin saadaan säätövaraa pituuden suhteen. Valitaan kärki, joka asettaa nuolen painopisteen 8-11% keskipisteen etupuolelle. Tähän prosenttilukuun ei kuitenkaan liikaa kannata tuijottaa. Sulka valitaan nuolen kokonaispainon perusteella eli mitä painavampi nuoli, sitä suurempi sulka.   Kevyempi sulka notkistaa nuolta, painavampi jäykistää. Valmista nuolet huolellisesti saman pituisiksi ja seuraa nuolivalmistajan ohjeita. Alumiininuoli katkaistaan putkileikkurilla ja hiilikuitu- ja yhdistelmänuoli erikoisleikkurilla. Käytäntö on osoittanut että taljajousella voi yleensä ampua hieman liian jäykällä nuolella. Notkeaa nuolta ei yleisesti ole pidetty hyvänä, mutta silläkin voi osua: amerikkalainen huippuampuja Dave Cousins ampuu kertomansa mukaan hieman notkealla nuolella. Nuolen halkaisija saa FITA:n sääntöjen mukaan olla enintään 9,3 mm. NUOLIHYLLY Taljajousessa käytetään pääasiassa kolmentyyppisiä nuolihyllyjä: alaspäin joustavia, alta putoavia ja sellaisia, joissa nuolenkannatin on ohutta metallia ja joustaa hieman, mutta muuten hylly ei jousta mihinkään suuntaan. Hyvältä nuolihyllyltä vaadittavia ominaisuuksia:         tukeva rakenteeltaan luotettava kiinnitys jousen runkoon täsmällinen ja johdonmukainen toiminta hyvä laakerointi (riittävän herkkä, ei saa olla klappia) nuolenkannattimien vaihtoehtoja useita (malleja, leveyksiä yms.) varaosien saanti toimintatapa muutettavissa (joustava/alta putoava) hyvä säädettävyys ja niiden lukitus: - sivusuunnassa - korkeussuunnassa - syvyyssuunnassa - nuolenkannattimen kulma ja pituus - jousto - alta putoavissa malleissa ajoitus - nuolenkannattimen akselin päittäisvälys Nuolihyllyn tehtävänä on pitää nuoli paikoillaan niin kauan, kunnes se siirtyy jänteen heittämänä lentoradalleen. Toinen tehtävä on ottaa vastaan laukaisussa syntyvä nuolen ensimmäinen notkahdus. Kuten myöhemmin on selostettu, nuoli lyö peräänsä poispäin siitä voimasta, joka jänteeseen kohdistuu laukaisuhetkellä (jänne tekee liikkeen, jota nuolen perä seuraa). Yleensä tämä liike syntyy pystysuunnassa laukaisulaitteella ammuttaessa ja vaakasuunnassa sormilaukaisua käytettäessä. (Laukaisulaitteella ammuttaessa nuolen jäykkyyttä ei voi arvioida kuten sormilaukaisulla, mikä on otettava huomioon erityisesti amerikkalaisia virittelyohjeita luettaessa.) Tästä johtuen hyllyn on joustettava ainakin notkahtelun suunnassa. Jouston tarkoituksena on estää kosketuksessa syntyvä isku ja siitä seuraava nuolen pomppaaminen hyllyltä. Lisäksi jousto vaimentaa notkahdusta ja näin pienentää taipuman määrää. Nuolihyllyn säädöt liittyvät kokonaisuuteen, joka muodostuu ampujasta, jousesta, nuolesta, laukaisulaitteesta ja nokin paikasta. Kaikki tekijät on sovitettava toisiinsa, jotta hyvä osumatarkkuus voidaan saavuttaa. Hyllyn perussäädössä on kiinnitettävä huomiota seuraaviin seikkoihin:         Kiinnitys keskiosaan on oltava luotettava; paikka ei saa muuttua käytön aikana. Nuolen on pysyttävä hyllyllä vedon ja tähtäyksen sekä laukaisutapahtuman aikana. Asennetaan siten, että nuoli on samassa linjassa jänteen ja jänneurien kanssa, jolloin heittävä voima on suoraan nuolen takana. Huom. nämä ovat alkusäätöjä, joita myöhemmin tarkennetaan testeillä. Huomioi, että joskus tähtäinpiste voi asettua nuolilinjan ulkopuolellekin. Aseta nokin paikan korkeus siten että nuoli irtoaa hyllystä vain hiukan perä ylhäällä, pyrkimyksenä estää nuolen voimakas painuminen hyllyä vasten sekä nuolen perän tai sulkien kosketukset hyllyyn. Mitä jäykempi hyllyn jousto, sitä korkeammalle nokin paikka yleensä asettuu. Pulveritesti on syytä tehdä aina vaikka nuoli osuukin hyvin. Pienikin kosketus yritetään saada pois, vaikka onkin aivan normaalia että nuoli laahaa koko matkan hyllyyn. Säätöjen onnistumisen saa parhaiten selville ampumalla: paras säätö on se, jolla nuolet “niputtavat“ parhaiten. Välttämättä nuolen täydellinen lento ei takaa hyvää “niputusta“. Ammuntatesteissä täytyy muistaa, että kaikki muuttujat, myös lihasten väsyminen, vaikuttavat lopputulokseen. JÄNNE JA VASTAKAAPELIT Taljajousen jännemateriaaleja on lukuisia erilaisia, ja uusia materiaaleja tulee markkinoille jatkuvasti. Esimerkkejä myyntinimistä ovat dyneema, dynaflite, fast-flite, ultracam, TS1, 452X, 8125 vain muutamia mainitakseni. Jänteitä ja kaapeleita saa ostettua myös valmiina omaan jouseen mittojen mukaan tehtynä. Teräskaapelit ovat jääneet pois käytöstä lukuun ottamatta joidenkin valmistajien halpamalleja. Suositukset säiemääräksi vaihtelevat materiaalista riippuen 12-26:n välillä. Jänteissä ja vastakaapeleissa esiintyy aluksi pituusmuutoksia pienen venymän sekä jänteen säielenkkien tasaantumisen vuoksi. Tästä syystä uudella jänteellä tai kaapelilla täytyy ampua muutamia satoja laukauksia ennen kuin lopulliset viritykset voi tehdä. Vastakaapeleita vaihdettaessa tulisi vaihto tehdä molemmille kaapelille samanaikaisesti. Uuteen jänteeseen ja uusiin vastakaapeleihin on suositeltavaa pyörittää aluksi noin kymmenen kierrosta ja venymisen tapahduttua tasata kaapeleihin mahdollisesti syntyvät pituuserot lisäämällä kierteitä. TALJAJOUSEN KÄYTTÖÖNOTTO Hankittuasi taljajousen (varsinkin uuden ollessa kyseessä) tarkasta huolellisesti, että se on virheetön (myös jänne ja kaapelit) ja kaikki osat ja ohjekirja ovat tallella. Tämän jälkeen kannattaa kirjata ylös jousen tarkat tiedot ja tuntomerkit sarjanumeroineen sekä myös jänteen ja vastakaapeleiden pituudet, jotka on yleensä merkitty alalapaan kiinnitettyyn tarraan. Myös jänneväli sekä pyörien asento on syytä kirjata, näin on myöhemmin helppo palauttaa “tehdasasetukset“. Tarkista, etteivät lapataskun ristitappien ruuvit ole löysällä. Tämän jälkeen jousi voidaan valmistella ampumakuntoon.   Kaapeliohjain - Kiinnitä kaapeliohjain ja käännä sitä sen verran, että sulat mahtuvat ohittamaan kaapelit. Nuolihylly - Aseta nuolenkannattimen korkeus sellaiseksi, että sivusta katsoen nuoliputken ja joustotallan reiän keskikohdat ovat samalla tasolla. - Aseta nuolenkannattimen etäisyys jousen rungosta perusasetukseen. Tämä mitta jousen ikkunaleikkauksesta nuolenkannattimen keskelle on yleensä mainittu jousen mukana tulevassa ohjekirjasessa. Jos näin ei ole, linjataan nuoli kulkemaan suoraan jänteen linjassa takaapäin katsottuna. Apuna tässä voi käyttää linjauspaloja tai maalarinteippiä, jotta jänteen kulku suhteessa lapoihin ja jousen runkoon on helpompi nähdä. - Aseta nuoli paikalleen ja säädä nokinpaikka niin, että nuolen ja jänteen muodostama kulma on 90      Tähtäin - Kiinnitä tähtäimen istukka paikalleen ja sen jälkeen itse tähtäin. - Scopen tulee olla tähtäimen rungossa sellaisessa asennossa, että vatupassi näyttää kallistuksen oikein myös ylä- ja alamäissä ammuttaessa. Parhaimmissa tähtäimissä scopen asentoa voi säätää kaikissa suunnissa (3-axis). Apuna tarvitaan toista vatupassia ja/tai pintaa, joka on “vatupassissa“ eli täysin pysty- tai vaakasuora. - Tähtäimen pystykisko tulee säätää samansuuntaiseksi jännelinjan kanssa. Jännetähtäin - Jännetähtäin asennetaan jänteen säikeiden väliin ja lukitaan punos- tai jännelangasta tai vahapintaisesta hammaslangasta tehtyjen liukuvien pikku punosten avulla. Nokinpaikka - Tee nokinpaikka punoslangasta tai laita metallinen nokinpaikka (tai kaksi) jänteeseen. D-loop - Kiinnitä D-loop, jos sitä käytetään. Jos solmut laittaa eri puolille jännettä, on syytä ottaa huomioon kulma, jossa laukaisulaitteen leuka pitää loopia, jotta vääntöä jänteeseen syntyy mahdollisimman. Solmut voidaan kuitenkin laittaa myös samalle puolelle jännettä. Tilleri - säädä tilleri nollille paunaruuveista. Muista pitää paunat sellaisina, että niillä jaksaa hyvin ampua. Solmut eri puolilla jännettä, nokinpaikka punoslangasta. Tilleri mitataan jännevälimitalla kuvan osoittamalla tavalla ylä- ja alalavasta. Tämä etäisyys lavoista jänteeseen on sama molemmissa lavoissa, jos tilleri on nollassa. Jokaiseen ruuviin, joka jousesta ja varusteista löytyy (myös paunaruuveihin), on syytä laittaa vedenkestävällä kalvotussilla tai maalikynällä merkki, jotta näkee heti, jos ruuvit pääsevät löystymään. Ammu parisataa laukausta ja tee jousellesi perusviritys. JOUSEN VIRITYS PERUSVIRITYS Perusviritys jouselle voidaan tehdä vasta, kun sillä on ammuttu muutamia satoja laukauksia ja se on varustettu kaikilla niillä varusteilla, joita aiot siinä käyttää. PYÖRIEN SYNKRONOINTI Jousen perusviritys aloitetaan taljapyörien ajoituksen eli synkronoinnin tarkistuksella, sillä on erittäin tärkeää, että kaikissa ns. kaksipyörämalleissa pyörien toiminta tapahtuu samanaikaisesti, jotta jousen voima siirtyy nuoleen suorassa linjassa, seuraahan nuolen perä myös jänteen pystysuuntaista liikettä. Mikäli ajoitus ei ole kohdallaan, nuolen perä lyö ylös tai alas riippuen siitä kumpi pyörä “edistää“. Toisin kuin joskus luullaan, ei laparuuvien kääntämisellä ole vaikutusta pyörien balanssiin. Sen määräävät aina kaapeleiden pituudet. Ajoituksen voi tarkistaa vertaamalla pyörien asentoja keskenään esim. lavan pintaan jonkin pyörän “nastan“, reiän tai muun molemmille pyörille yhtenäisen pisteen avulla. Vielä parempi keino on katsoa pyörien uria, kun jousen ollessa täydessä vedossa lähdetään varovasti löysäämään jännitystä. Jänteen pitäisi irrota molempien pyörien urista täsmälleen samaan aikaan. Pyörien ajoitus säädetään kohdalleen joko lisäämällä tai vähentämällä kierteitä kaapeleissa. Muutoksen voi tehdä kumpaan kaapeliin tahansa, mutta esimerkiksi Hoytin cam&1/2 pyörillä varustetussa jousessa ns. orjakaapeliin (kaapeli, joka kulkee alapyörästä yläpyörään) tehdyt muutokset vaikuttavat vain noin puolet siitä, mitä toiseen kaapeliin tehdyt muutokset. Ajoitus korjataan kaikissa 2-cam-jousissa (myös hybridit, esim. cam.5) seuraavasti: Jos alapyörän vedon stoppari osuu kaapeliin täyteen vetoon tullessa ennen yläpyörää, lisätään kierroksia alapyörään kiinnittyvään kaapeliin (eli siihen, jonka haaraantuva pää on kiinni yläpyörän akselissa). Katso myös mallikuva päinvastaisesta tapauksesta seuraavalta sivulta. Joskus voi kaapelin kääntäminen puolella kierroksella vaikuttaa enemmän kuin kokonainen kierros johtuen siitä, että kaapelin pää ja suojapunokset ovat taipuneet pyörän muotoon. Tilanne korjaantuu, kun jousella ammutaan muutaman kerran. Siksi onkin tärkeää, että aina säädön jälkeen ammutaan muutama laukaus ennen tarkastusta. Mikäli jousessa on teräskaapelit tehdään ajoituksen säätö kiertämällä kaapelia niin, että se kiristyy. Ns. one cam -jousilla ajoitusta ei sinällään voi säätää, vaan se on “tehty kohdalleen“ jo pyörän valmistusvaiheessa. Jottei tämä ajoitus muutu, on one cam -jousen jännettä tehtäessä huomioitava, että päätypunosten sisään jää yhtä paljon säikeitä, jotta punoksen halkaisijat pysyvät samoina. Mallikuva pyörien ajoituksen säätämisestä, kun yläpyörä koskettaa kaapelia ennen alapyörää. VETOPITUUS Seuraavana jousen vetopituus tulee säätää sopivaksi. Joissakin pyörämalleissa vetopituutta muutetaan siirtämällä jänteen päätylenkkejä vetopituuden säätönastalta toiselle riippuen siitä, kumpaan suuntaan sitä halutaan muuttaa. Yhden pykälän muutos muuttaa vetopituutta yleensä ½ tuumaa. Pyörässä on siis vetopituuden säätövaraa vähintään +/- 1“. Vetopituuden muuttamiseen tarvitaan jousiprässiä tai apujännettä, joilla jousen esijännitystä voidaan lisätä. Pyöreillä pyörillä jännettä voi kierrättää myös säätönastojen yli, jolloin vetopituus lyhenee entisestään, mutta cameilla tämä aiheuttaa nopeasti ongelmia kevennyksen kanssa. Toisissa pyörämalleissa vetopituutta muutetaan vaihtamalla moduulia tai kääntämällä niitä, kääntösuunta on merkitty moduuliin selkeällä +/- merkillä. Tässä tapauksessa on huomioitava, että kummankin pyörän moduulia siirretään saman verran. Joskus vetopituuden muutos voi vaatia pyöräkoon muuttamista. Vetopituutta voi jossain määrin säätää muuttamalla jänteen tai kaapeleiden pituuksia, mutta tämä on yleensä tarpeetonta, ennen kuin ampuja on sillä tasolla, että voi aloittaa omatoimisesti jousen hienosäädöt. Kierteiden lisääminen jänteeseen lyhentää vetopituutta, samoin kierteiden poistaminen kaapeleista. Vetopituuden lisääminen tapahtuu luonnollisesti päinvastoin. Huomattavaa on kuitenkin, että pyörien ajoitus muuttuu, kun kierteisiin kosketaan. Vetopituutta voi jonkin verran säätää myös laukaisulaitteen narulenkin tai D-loopin pituudella ja kädensijan korkeutta muuttamalla. On muistettava, että vetopituuden muutos vaikuttaa jousen jäykkyyteen. Vetopituutta lisäämällä paunat lisääntyvät ja päinvastoin.     Kun jänteen pituus lisääntyy, paunat lisääntyvät, vetopituus kasvaa ja jänneväli lyhenee. Kun lyhennetään jännettä, paunat vähentyvät, vetopituus lyhenee ja jänneväli kasvaa. Kun lyhennetään kaapeleita, lisääntyvät paunat, vetopituus kasvaa ja jänneväli kasvaa. Kun pidennetään kaapeleita, vetopituus lyhenee, paunat vähentyvät ja jänneväli lyhenee. Tästä tiedosta on myöhemmin hyötyä, kun jousen hienosäätö aloitetaan. Mikäli jousen teho pysyy samana, kasvattaa jännevälin pieneneminen hieman nuolen lähtönopeutta. Tämä johtuu jänteen tekemän matkan kasvusta. Tähän perustuvat myös ns. taaksevedettyjen runkomallien suuremmat nuolen lähtönopeudet. Vetopituuden säätämisen jälkeen pyörien ajoitus on aina syytä tarkistaa uudelleen. TILLERI Tilleriksi kutsutaan mittaa jänteen sisäpinnasta lavan ja rungon yhtymäkohtaan. 0-tilleri tai tasatilleri tarkoittaa sitä, että yhtymäkohdista jänteeseen mitattu matka on sama ylä- ja alalavassa. Jotkut jousivalmistajat suosittavat tillerin pitämistä nollilla, ja perussäädöksi se on kaikissa jousissa suositeltava. Tilleriä säädetään lapojen paunaruuveista kääntämällä. 0-tillerin säädöt kannattaa merkitä esimerkiksi maalikynällä paunaruuveihin myöhempää tarvetta varten (ks. tilleritesti). NUOLEN KÄYTTÄYTYMINEN Laukaisulaitteella ammuttaessa nokinpaikan korkeudesta johtuva pystysuuntainen liike on samanlainen kuin sormilaukaisulla, mutta ns. kalanpyrstöliike (nuolen vaappuminen) on vähäisempää ja sen kestoaika lyhyempi. Lisäksi tähän vaappumiseen vaikuttavat laukaisulaitteen ja jousen ominaisuudet ja säädöt. Nuolen vaappumisen voi tarkkasilmäinen nähdä perästä päin katsottaessa, eikä sitä pidä sekoittaa nuolen värähtelyyn. Laukaisun yhteydessä jänne irtoaa laukaisulaitteesta, ja samalla se voima, joka kohdistui hetkeä aikaisemmin laukaisulaitteeseen, siirtyy nuolen taakse. Tästä aiheutuu jänteeseen liike, joka liikuttaa nuolen perää poispäin laukaisulaitteen kiinnityspisteestä. Mikäli nuoli on oikean jäykkyyden omaava, se taipuu kaarelle tai kiharalle, ja seuraava notkahdus tapahtuu vastakkaiseen suuntaan. Tämä liike tapahtuu niin nopeasti, ettei sitä voi nähdä ihmissilmällä. Hyllyn pitää ottaa vastaan ainakin tämä ensimmäisen taipuma, joten sen täytyy joustaa alaspäin. Seuraavan notkahduksen aikana nuoli irtoaa hieman hyllystä, ja mikäli jousi on oikein säädetty ja nuolikaliiperi oikea, se ei enää kosketa hyllyä kovin voimakkaasti, vaikka onkin normaalia, että nuoli laahaa koko matkan hyllyyn, poislukien alta putoavat hyllyt. Nuolen värähtely on niin nopeaa (vaikkakin se vähitellen vaimenee), ettei sitä voi erottaa muuten kuin erittäin nopean videokameran hidastetusta kuvasta. Jos laukaisulaite on kiinnitetty nuolen alle, alkaa värähtely nuolen perän liikkeellä ylös, ja värähtely tapahtuu siis pystysuunnassa. Näin ei välttämättä tapahdu D-loopista ammuttaessa, jolloin jänteellä on nuolen molemmin puolin tukipisteet, joihin laukaisulaitteen veto kohdistuu. Tällöin nuoli lähtee puhtaammin liikkeelle. Tosin etuna värähtelyn alkamisesta perän liikkeellä ylös on se, että nuoli ohittaa hyllyn hieman paremmin. Siksi voikin kokeilla, antaako D-loop paremman tuloksen, jos se kiinnittyy alapuolelta kauemmas nuolesta kuin yläpuolelta. D-loop eliminoi myös tehokkaasti narulenkittömän laukaisulaitteen aiheuttaman jännettä vääntävän voiman, joten pysty- tai sivusuuntaista notkahdusta ei välttämättä edes tapahdu. Koska jousi on kuitenkin mahdoton virittää täysin takaa ampuvaksi, määrää lyönnin voima ja poikkeama nuolen suunnasta nuolen värähtelymuodon eli moodin ja tämän suunnan.    Yksinkertaisin moodi on se, että putki notkahtelee kahden solmupisteen välillä muodostaen kaaren. Tämä tapahtuu aina sormilaukaisussa, missä jänne lähtee melko paljon sivulle. Toinen moodi sisältää kolme solmua, joista yksi on keskellä, ja nuoli värähtelee S-kirjaimena. Kolmas moodi sisältää neljä solmua eli tuohon edelliseen tulee yksi mutka lisää jne. Eri muotoja voinee esiintyä myös yhtä aikaa. Jotta nuolen lento olisi hyvä, täytyy näiden solmupisteiden olla samassa linjassa eteenpäin työntävän voiman kanssa, eli jänteen täytyy lyödä niiden suuntaisesti. Eräällä videolla näkyy talja-ammunnassa näitä korkeampia moodeja, ja ne voi myös todeta laukaisulaiteampujan nuolista laskemalla mahdolliset hyllyn jättämät kulumajäljet, jotka näkyvät varsinkin alumiininuolista hyvin. Mitä paremmin viritetty jousi, sitä korkeammat värähtelyt syntyvät. Jäykemmillä nuolikaliipereilla esiintynee enemmän korkeampia moodeja. Kuitenkin mitä puhtaampi takalyönti on, sitä herkempi se on häiriöille. Tietyllä tavalla ohi lyövä viritys aiheuttanee aina saman moodin, vaikka isku vähän muuttuisikin. Luultavasti nuoli saattaa tehdä mutkan mihin suuntaan sattuu, jos viritys on "liian hyvä". Tämä vastaa sitä tilannetta sormilaukaisussa, että jäykkäsormisempi irrotus lyö perän eri suunnalle kuin herkempi irrotus. Mikäli laukaisulaite ei vapauta jännettä kunnolla tai vääntää sitä, aiheutuu siitä jänteeseen sivulta tulevia voimia, ja koska ensimmäinen notkahdus suuntautuu poispäin tästä voimasta, voi nuoli värähdellä myös vaakasuunnassa. Siksi onkin tärkeää, että laukaisulaite vapauttaa jänteen nopeasti ja mahdollisimman täydellisesti ja aina samalla tavalla. Laukaisulaite ei saa missään tapauksessa vääntää jännettä. Oikean jäykkyyden omaavan nuolen värähtely on symmetristä. Sen ansiosta nuoli säilyttää suunnan, jonka jänteen/jousen voima sille antaa. Väärän (liian notkean) jäykkyyden omaava nuoli värähtelee epäpuhtaasti, sen lentorata kaartuu värähtelyn vaikutuksesta ja se voi koskettaa hyllyyn tai jopa jousen runkoon. Lisäksi liike voi olla eri laukaisuissa erilainen aiheuttaen hajontaa osumiin. TESTIT PAPERITESTI Vaikka testaustapoja on monia, on paperitesti niistä ehkä helpoin suorittaa ja sen vuoksi yleisin laukaisulaitetta käyttävien taljajousiampujien testaus- ja viritysmenetelmä. Paperitestillä voidaan määritellä sekä nokinpaikan korkeus että nuolen käyttäytyminen lennossa. Paperiarkki pingotetaan suoraksi erillisen telineen avulla ja asetetaan taustan eteen olkapään korkeudelle. Etäisyys taustaan on oltava niin suuri, että nuoli on vapaassa lennossa lävistäessään paperin. Ammunta aloitetaan n. 2 metrin etäisyydeltä paperista. Kun nuoli lävistää paperin, sen asento voidaan lukea lävistysreiän perusteella. Kärki jättää paperiin pyöreän reiän, ja sulkienkin jäljet ovat selvästi nähtävillä. Aloitetaan säätö nokinpaikan korkeudesta. Säädetään nokinpaikan korkeus sellaiseksi, että nuolen kärki on hiukan alempana lävistyskohdassa kuin nuolen perä. Nuolen tulisi siis lähteä jousesta hiukan perä koholla. Kuitenkin niin vähän, että korjausliikettä vastakkaiseen suuntaan ei synny, vaan nuoli oikenee pystysuuntaisesta liikkeestä vakaasti. Etäisyys kärjen ja perän keskipisteiden välillä tulisi olla alle 1 cm, tällöin repäisyjäljen halkaisija on noin 2-3 cm. Kun nokinpaikan korkeus on saatu paikoilleen, voidaan siirtyä säätämään nuoli sivuttaissuunnassa oikeaan lentoon. Kun nuolen lento on lyhyeltä etäisyydeltä saatu riittävän hyväksi, tarkistetaan se ampumalla nuoli noin 0.5 metrin välein matkaa pidentäen. Tällä testillä voidaan määrittää nuolen hetkelliset asennot aina siihen saakka, kunnes se on vakaa. Pystysuuntainen liike tulisi koko alueella olla sellainen, ettei nuolen perä ole kärjen alapuolella. PAPERITESTIN TULKINTOJA LAUKAISULAITETTA KÄYTETTÄESSÄ Symmetrinen jälki. Kärki ja pyrstö lävistänyt paperin puhtaasti, jousen säädöt ovat kohdallaan. Tällainen jälki pitäisi syntyä ammuttaessa 5-8 m matkalta ja siitä ylöspäin. Ei toimenpiteitä. Lähes symmetrinen jälki. Pyrstö on lävistänyt paperin hieman ylempänä kuin kärki. Tämä lävistys on hyväksyttävä aivan läheltä ammuttuna, jollei kärjen ja pyrstön lävistyskohdan ero ylitä 2-3 mm. Ei toimenpiteitä. Lähes symmetrinen jälki. Pyrstö on lävistänyt paperin hieman yläviistossa ja ylempänä (klo 10-11) kuin kärki. Tämä lävistys on hyväksyttävä ja ehkäpä paras mahdollinen, jollei kärjen ja pyrstön lävistyskohdan ero ylitä 2-3mm. Ei toimenpiteitä. Virheellinen repeämä. Nuolen pyrstö on läpäissyt paperin huomattavasti ylempänä kuin kärki. Syynä tämänkaltaisen repeämän syntyyn voi olla:  Nokinpaikka liian korkealla. Laske nokinpaikkaa tai nosta hyllyä.  Nokinpaikka liian alhaalla (pomppu hyllystä). Nosta nokinpaikkaa tai laske hyllyä.  Liian tiukka nokinpaikka. Vaihda suurempi nokki tai tee uusi keskipunos.  Nokinpaikka painaa nuolta pystysuunnassa (lyhyt, pitkävetoinen jousi). Kokeile Dloopia. Jos ammut loopilla, kokeile ilman tai niin, että loopin molemmat solmut tulevat nuolen alle.  Nuoliputken päälle asennettava nokki osuu nuolihyllyyn. Laske hyllyä tai nosta nokinpaikkaa.  Huono ohitus, sulat osuvat hyllyyn. Valitse kapeampi nuolenkannatin.  Nuolihyllyn jousto väärä, liian jäykkä. Lisää joustoa.  Pyörien ajoitus väärä. Tarkista ajoitus.  Väärä tilleriasetus. Tarkista.  Viallinen nokki. Nokin pohja saattaa olla vino tai nokin pohjan viiste voi olla toispuoleinen. Vaihda nokki.  Suoritusvirhe. Kokeile erilaisia käsiotteita.  Jäykkä nuoli. On epätodennäköinen, mutta kokeile lisätä paunoja. Virheellinen repeämä. Nuolen pyrstö on läpäissyt paperin huomattavasti alempana kuin kärki. Syynä tämänkaltaisen repeämän syntyyn voi olla:  Nokinpaikka liian alhaalla. Nosta nokinpaikkaa tai laske hyllyä.  Liian tiukka nokinpaikka. Vaihda suurempi nokki tai tee uusi keskipunos.  Nokinpaikka painaa nuolta pystysuunnassa (lyhyt, pitkävetoinen jousi). Kokeile D-loopia  Notkea nuoli. Vaihda kaliperi, lyhennä nuolta tai vähennä paunoja.  Nuolihyllyn jousto väärä, liian herkkä. Vähennä joustoa  Pyörien ajoitus väärä. Tarkista ajoitus  Väärä tilleriasetus. Tarkista  Viallinen nokki. Nokinpohja saattaa olla vino tai nokinpohjan viiste voi olla toispuoleinen. Vaihda nokki  Suoritusvirhe. Kokeile erilaisia käsiotteita.  Liian vähän kärkipainoa.  Ohitusongelma. Tarkista osuuko nuolen perä tähtäimeen. Virheellinen repeämä. Nuolen pyrstö on läpäissyt paperin kärjen vasemmalta puolelta. Koska pyrstö on mennyt samalta korkeudelta kuin kärki, on nokinpaikan korkeus hyvä. Syynä tämänkaltaisen repeämän syntyyn voi olla:  Hyllyn sivusäätö väärä. Siirrä hyllyä oikealle. Erityisesti alta putoavaa hyllyä käyttävien kannattaa kokeilla myös hyllyn siirtoa vasemmalle.  Jousta vääntävä kahvaote.  Ohitusongelma. Tarkista, että sulat eivät osu hyllyyn, välikaapeleihin tai tähtäinlaitteeseen.  Liian voimakas ankkurointi. Jänne painuu liiaksi poskeen.  Laukaisulaite vääntää jännettä. Kokeile ampua D-loopista.        Laukaisulaite ei vapauta jännettä täydellisesti. Väärä laukaisulaitteen narun pituus. Kokeile eri pituuksia ja materiaaleja. Viallinen nokki. Tarkista, onko nokki vinossa. Vaihda nokki. Pyörän asento vino. Kiero jousi. Tarkista tulkkien avulla. Lapa tai lavat vinossa. Tarkista tulkkien avulla. Jousen kädensija. Kokeile ilman kädensijaa tai kahvalevyjä. Virheellinen repeämä. Nuolen pyrstö on läpäissyt paperin kärjen oikealta puolelta. Koska pyrstö on mennyt samalta korkeudelta kuin kärki, on nokinpaikan korkeus hyvä. Tämä on melko harvinainen repeämä oikeakätisellä laukaisulaiteampujalla mutta mahdollinen. Syynä tämänkaltaisen repeämän syntyyn voi olla:  Hyllyn sivusäätö väärä. Siirrä hyllyä vasemmalle. Erityisesti alta putoavaa hyllyä käyttävien kannattaa kokeilla myös hyllyn siirtoa oikealle.  Jousta vääntävä käsiote.  Ohitusongelma. Tarkista, että sulat eivät osu hyllyyn.  Laukaisulaite vääntää jännettä. Kokeile ampua D-loopista.  Laukaisulaite ei vapauta jännettä täydellisesti.  Väärä laukaisulaitteen narun pituus. Kokeile eri pituuksia ja materiaaleja.  Viallinen nokki. Tarkista, onko nokki vinossa. Vaihda nokki.  Pyörän asento vino.  Kiero jousi. Tarkista tulkkien avulla.  Lapa tai lavat vinossa. Tarkista tulkkien avulla.  Jousen kädensija. Kokeile ilman kädensijaa tai kahvalevyjä. Virheellinen repeämä. Tämänkaltaiset repeämät (kaikki suunnat) ovat useamman yhtäaikaisen virheen aiheuttamia. Syyt ovat samoja, kuin mitä edellä on lueteltu. Tässä tilanteessa tulee ensin yrittää säätää korkeussuuntainen virhe pois ja sen jälkeen korjata sivusuuntainen virhe. Paperitestiä tulkittaessa on muistettava muutamia asioita:     Paperin täytyy olla suorassa ja kiinnitetty niin, ettei se liiku. Repeämä kertoo nuolen asennon lävistyshetkellä. Luotettava kartoitus syntyy vasta useammasta paikasta ammuttaessa. Nuoli, joka ei paperitestiä läpäise, ei niputa pidemmältä matkalta riittävän hyvin (hajonta kasvaa tuulessa). Kun nuoli tottelee säätöjä ja repeämä saadaan riittävän pieneksi, voi sen suunta olla mikä tahansa kello kymmenestä kello yhteen.         Paperitestissä voi joutua tekemään myös täysin päinvastaisia korjauksia kuin yllä luetellut. Esimerkiksi nuolen jäykkyyden tai notkeuden arvioimiseen paperitesti ei välttämättä ole paras työkalu. Pienikin muutos missä tahansa muuttujassa vaikuttaa paperitestin tulokseen (em. lisäksi sulat, jännemateriaali, nokinpaikka ja sen tiukkuus, hyllyn jousto ja asema, nuolenkannattimen leveys, eri laukaisulaite, pyörien ajoitus, keskipunoksen pituus ja materiaali, jännemateriaali, säiemäärä jne.) Paperitestiä nuolitestinä käytettäessä se on vasta “alkukarsinta“: kaikki testin läpäisseet nuolet eivät niputa yhtä hyvin. Paperitestin jälkeen kannattaa kokeilla erilaisia nokinpaikan korkeuksia ja erilaisia säätöjä tilleriin ja hakea paras niputus testaamalla. Säädöt ovat kuitenkin yleensä melko hyvät testin jälkeen, joten muutoksia täytyy tehdä yksi kerrallaan ja pienin portain. Jos paperitesti antaa hyvän tuloksen, mutta nuoli ei niputa, on syynä tavallisesti liian notkea nuoli tai virheet ammunnassa. Testejä tehdessä on edettävä hitaasti, muutoin laukaisumäärät nousevat huomaamatta liian suuriksi. Ohjeet ovat laukaisulaiteampujalle tarkoitettuja, sormilaukaisijan kannattaa seurata tähtäinjousen ohjeita. Vastaavasti laukaisulaiteampujan on jätettävä omaan arvoonsa sormilaukaisulle tarkoitetut viritysohjeet sekä tulkinnat, huomioi tämä erityisesti lukiessasi amerikkalaisia viritysohjeita. TILLERITESTI Tämän testin avulla on tarkoitus etsiä ampumalla paras tilleri jousellesi ja ampumatyylillesi. Testi ammutaan tauluun noin 50 metrin matkalta, ja tätä testiä ammuttaessa pitää sääolojen olla erinomaiset. Testiä varten tarvitaan yhdeksän numeroitua paperiarkkia. Ennen kuin testi voidaan suorittaa, tulee jousen perusvirityksen olla kunnossa, tilleri säädettynä 0-asentoon, ja laparuuveissa pitää olla merkit. Joissakin oppaissa neuvotaan tekemään tämä testi niin, että vain toisen lavan säätöruuvia käännetään ¼ kierros kerrallaan ja joka säädön jälkeen säädetään nokinpaikan korkeus. Tämä testi antaa saman tuloksen, mutta nokinpaikkaa ei tarvitse säädellä, koska se pysyy muuttumattomana. Jousen jäykkyys säilyy myös muuttumattomana. 1. Säädä tähtäin niin, että nuolet osuvat noin 20-30 cm taulun keskustan alle. Kiinnitä tähän kohtaan paperiarkki #1. Ammu vähintään 9 nuolta tähdäten taulun keskustaan. Kaikkien laukausten tulee olla hyviä. 2. Vaihda tauluun paperiarkki #2. Löysää ylälapaa 1/8 kierros ja kiristä alalapaa 1/8 kierros ja tarkista nokinpaikan korkeus, näin meneteltynä jousen paunojen eikä nokinpaikan pitäisi muuttua. Ammu taas 9 nuolta tähdäten taulun keskustaan. 3. Vaihda tauluun paperiarkki #3. Löysää ylälapaa 1/8 kierros ja kiristä alalapaa 1/8 kierros ja tarkista nokinpaikan korkeus varmuuden vuoksi. Ammu taas 9 nuolta tähdäten taulun keskustaan. 4. Vaihda tauluun paperiarkki #4. Löysää ylälapaa 1/8 kierros ja kiristä alalapaa 1/8 kierros ja tarkista nokinpaikan korkeus varmuuden vuoksi. Ammu taas 9 nuolta tähdäten taulun keskustaan. 5. Vaihda tauluun paperiarkki #5. Löysää ylälapaa 1/8 kierros ja kiristä alalapaa 1/8 kierros ja tarkista nokinpaikan korkeus varmuuden vuoksi. Ammu taas 9 nuolta tähdäten taulun keskustaan ja vaihda tauluun paperiarkki #6. 6. Palauta tillerin 0-asetus ja kiristä ylälapaa 1/8 kierros ja löysää alalapaa 1/8 kierros ja tarkista nokinpaikan korkeus varmuuden vuoksi. Ammu taas 9 nuolta tähdäten taulun keskustaan. 7. Vaihda tauluun paperiarkki #7. Kiristä ylälapaa 1/8 kierros ja löysää alalapaa 1/8 kierros ja tarkista nokinpaikan korkeus varmuuden vuoksi. Ammu taas 9 nuolta tähdäten taulun keskustaan. 8. Vaihda tauluun paperiarkki #8. Kiristä ylälapaa 1/8 kierros ja löysää alalapaa 1/8 kierros ja tarkista nokinpaikan korkeus varmuuden vuoksi. Ammu taas 9 nuolta tähdäten taulun keskustaan. 9. Vaihda tauluun paperiarkki #9. Kiristä ylälapaa 1/8 kierros ja löysää alalapaa 1/8 kierros ja tarkista nokinpaikan korkeus varmuuden vuoksi. Ammu taas 9 nuolta tähdäten taulun keskustaan. Nyt olet ampunut 9 sarjaa erilaisilla tilleriarvoilla. Vertaa ammuttuja “kasoja“ ja etsi pienin. Säädä jousesi tilleriarvoksi se, mikä antoi pienimmän “kasan“. Tämä testi on syytä uusia aina, kun jousen kokoonpano muuttuu. AMMUNTATESTI Kun nuoli on saatu lentämään riittävän hyvässä asennossa, voidaan siirtyä ampumaan niputustestejä kauempaa. Testipaikka tulisi olla mahdollisimman tuuleton ja sisällä riittävästi valaistu. Alle 25 metrin matkalta ei saada riittävää selvyyttä asiasta. Ammunta voidaan tehdä sisämatkoilla 25 metrin tai 30 metrin matkalta ja ulkona ammuttaessa ensin 40-50 metrin sekä tämän jälkeen 60-70 metrin matkalta. Näistä etäisyyksistä erot tulevat jo selvästi esille. Ammunnan tässä vaiheessa tulisi ampujalla olla mukana avustaja, joka voi silmämääräisesti seurata nuolen lentoa. Kun nokinpaikka on oikea ja nuolen jäykkyys sopiva, ei nuolen lennossa näy mitään ylimääräisiä ja äkkinäisiä liikkeitä. Tarkkasilmäinen katsoja voi nähdä perän irtoavan hieman ylöspäin, mutta mitään vastaliikettä alaspäin ei saa syntyä. Nuolen lennosta syntyy vaikutelma "eloton". Tyynellä ilmalla ammuttaessa voi levottomasti lentävä nuoli niputtaa kohtuullisesti, mutta tuulessa hajonta yleensä kasvaa selvästi. Tästä syystä on nuolen lentoa analysoitava myös silmämääräisesti. Ammuntatestien tarkoituksena on löytää sellainen jousen, ammuntavälineiden ja nuolien välinen kokonaistoiminta, joka antaa parhaan mahdollisen tuloksen. Koska muuttujia on paljon ja testilaukauksien määrä fyysisistä syistä rajallinen, on kokeilua suoritettava harkiten. Tärkeimmät osumiin vaikuttavat asiat välineissä ovat:  nuolen jäykkyyden sopivuus jouseen  nokin paikan korkeus  nuolihyllyn sijainti ja säädöt  ohitusongelma  laukaisulaite  oikeat jousen säädöt  pyörien ajoitus Kokeilujen kannalta helpoimmin suoritettavat ja oleellisesti vaikuttavat muuttujat ovat:  jousen säätö  hyllyn sijainti ja jouston säätö  nokinpaikan muutos  ohitusongelman poisto NIPUTUSTESTI Koska pelkkä nuolen lennon tarkkailu ei välttämättä takaa pienintä nippua, on syytä keskittyä vielä niputukseenkin. Niputustesti suoritetaan ampumalla vaikkapa 70m matkalta (30m ja 50m soveltuvat aivan yhtä hyvin) hyviä suorituksia pyrkimyksenä saada aikaan pieni nippu. Testin aikana säädellään nuolihyllyn sivusuuntaa, korkeutta ja jäykkyyttä pienin portain ja etsitään asetus, joka antaa pienimmän nipun. PULVERITESTI Testillä voidaan selvittää, osuuko nuolen perä tai sulat jouseen tai nuolihyllyyn. Testi on syytä tehdä aina, vaikka nuoli osuisikin hyvin. Kuten edellä on selostettu, oikein säädetty nuoli irtoaa hieman hyllystä ensimmäisen notkahduksen jälkeen, joten nuolen puolivälin takapuolella ei saisi näkyä voimakkaita kosketusjälkiä. Testistä on apua myös sulkien asennon hienosäätöä tehtäessä hyllyllä, jossa sulat menevät lävitse nuolenpidikkeen välisestä aukosta. Tarkoitukseen soveltuu hyvin talkki, jota laitetaan nuolen peräosaan viimeiselle neljännekselle ja sulkiin. Ammuttaessa käsitellään nuolta huolellisesti, ettei talkkiin jää mitään jälkiä. Ammutusta nuolesta voidaan nyt havaita kaikki kosketukset pulveripintaa tutkimalla. Testitaustan tulee olla riittävän kova, ettei nuoli uppoa liian syvälle. Testi voidaan tehdä myös huulipunan avulla, mutta tätä testitapaa käytettäessä on syytä kertoa asiasta ensin kotiväelle, näin välttyy turhilta selittelyiltä. Myöskään esim. töihin ei kannata mennä, ennen kuin on vilkaissut peiliin... MUUT VIRITYKSET Tätä aihetta sivutaan vain pinnallisesti, koska kokeneet ampujat kyllä tietävät nämä alla luetellut “hienovirityskeinot“. Eri asia on, riittääkö aika tai mielenkiinto kaikkien näiden keinojen kokeilemiseen. Vasta-alkajien onkin syytä sivuuttaa nämä kenties monenkin mielestä kyseenalaiset virityskeinot. Jousen perusviritys riittää aivan hyvin, ja vasta-alkajan pistekertymää onkin helpoin lisätä oikeaoppisella harjoittelulla. Kokeneella ampujalla on mahdollisuus hankkia muutamia lisäpisteitä:         tekemällä nuolikartan. Nuolet numeroidaan, ammutaan tauluun ja osumat kirjataan ylös nuolikohtaisesti. Kun on ammuttu "riittävä määrä" valitaan "osuvimmat" nuolet kirjanpidon perusteella ja käytetään niitä kilpailunuolina. Jokaiselle ammuntamatkalle tehdään oma nuolikartta. (Helpoin tapa hankkia lisäpisteitä) valikoimalla nokit. Nokeissa on usein pieniä virheitä varsinkin nokin pohjassa ja sen viisteessä. tekemällä kärjet samanpainoisiksi vaa’an ja viilan avulla. valikoimalla samanpainoiset nuoliputket suuresta määrästä. (tulee kalliiksi) tai vaihtoehtoisesti laittamalla painavimman kärjen kevyimpään putkeen jne. kelluttamalla nuoliputket ja sulittamalla ne niin, että nuolen painavin puoli on nuolihyllyä vasten. kokeilemalla erilaisia nokkeja, sulkia, sulituskulmia ja kärkipainoja nuolissa. Koeammuntaa... etsimällä parhaan nuolityypin ja kaliiperin. (tulee kalliiksi) Koeammuntaa...              etsimällä parhaan nuolipituuden. Koeammuntaa... kokeilemalla nuolihyllyn sijainnin muuttamista pituussuunnassa. (voi olla enintään 60 mm pivot pisteen takana) kokeilemalla erilaisia jännemateriaaleja, säiemääriä, pituuksia ja kierremääriä. Koeammuntaa... etsimällä parhaan asennon pyörille. Koeammuntaa... etsimällä parhaan jännevälin. (täällä on "piilossa" useita lisäpisteitä) etsimällä parhaan tähtäinvälin. Etsinnän voi suorittaa vaikkapa ampumalla erilaisilla kahvaotteilla (ylä- ja alapainotteinen ote). Se tähtäinväli, jolla saadaan pienin korkeushajonta, on sopivin. siirtelemällä kädensijaa sivusuunnassa esim. lisäämällä kartonkipaloja kahvalevyn alle ja testaamalla, mikä asento on paras niputuksen kannalta. siirtämällä lapataskuja sivusuunnassa (muutetaan jännelinjaa). Pieni pelivara aluslevyjen paksuutta vaihtamalla, myös pyöriä voi hieman siirtää sivusuunnassa aluslevyjen avulla (ei voi tehdä purkamatta jousta). Täällä voi piileksiä monia lisäpisteitä varsinkin, jos kädensijan sivusiirto yhdistetään tähän. Koeammuntaa... "petaamalla" lapataskut. Lapataskuista poistetaan sivuttaisvälys esim. margariinirasian kannesta leikatuilla suikaleilla tai epoksimassalla. Tässä samassa yhteydessä voi myös linjata lavat samansuuntaisiksi (ei voi tehdä purkamatta jousta). etsimällä parhaan laukaisulaitteen narumateriaalin, paksuuden ja pituuden. Koeammuntaa... etsimällä parhaan loopin narumateriaalin, paksuuden, pituuden ja kiinnitysvälin. Koeammuntaa... etsimällä parhaan lapakulman. Lapakulmaa voi joissain tapauksissa hieman muuttaa muuttamalla ns. "rokkerin" korkeutta (pieni muovinen osa lavan ja lapataskun pohjan välissä). Joissakin jousimalleissa (esim. Martin ja Merlin) tämän voi toteuttaa vaihtamalla kuulien kokoa. Koeammuntaa... kokeilemalla erilaisia nuolenkannattimia, nuolenkannattimen varren pituuksia ja nuolenkannattimen joustoja (nuolihyllyn joustoa) Lopuksi vielä joitakin jousiammunnassa käytettäviä mittayksiköitä Painomitat: 1 lb = 16 oz 1 lb = 7000 gr pound (pauna) lb = 0,4535924 kg ounce (unssi) oz = 28,34952 g grain (graini) gr = 0,06479891 g Pituusmitat 1 ft = 12 in. inch (tuuma) in. = 2,54 cm foot (jalka) ft = 30,48 cm 1kg = 2,20462 lb 1g = 0,0352736 oz 1g = 15,4324 gr