05 Maanantaina 23. heinäkuuta 2012 Tonttukivi vartioi peltoa Kumpulan tilan isäntä elvytti vanhaa kansanperinnettä Jari Vierula Seinäjoen ja Peräseinäjoen puolivälissä, Lehtimäenkylässä, asuva Jorma Mäki-Jussila raivasi muutama vuosi sitten pellon kuivatuksen yhteydessä laskuojaa uuteen paikkaan. Uuden ojan linjalla oli kivimuodostelma, joita hallitsi kaksi suurta kiveä, joiden ympärillä oli hiotuneita leipäkiviä, limppuja, lukematon määrä. Kivet nosteltiin kaivinkoneella uuteen paikkaan. Siinä vaiheessa Mäki-Jussila ei ajatellut asiaa sen enempää, mutta myöhemmin pisti silmään sanomalehtiartikkeli tonttukivistä. – Luin artikkelin tarkkaan ja tulin siihen tulokseen, että pellossamme on täytynyt olla tällainen tonttukivialue, Mäki-Jussila tuumi. Tonttukiviä on esiintynyt pohjoismaisissa kulttuurimaisemissa. Tunnettu nähtävyys on Merikarvialla, jossa niitä on useita kylän peltojen laitamilla. Uskomuksien mukaan tonttukivet ovat parantaneet maan hedelmällisyyttä ja vartioineet peltoja. Mäki-Jussila kertoo olevansa seitsemäs asukas Jussilan numerolla, eli peltosaralla, jossa kivet sijaitsevat. Ensimmäinen torppari aloitti silloisella Ilmajoen Ämmälän metsämaalla vuoden 1850 seutuvilla. Silloin syntyi luultavasti myös leipäkivimuodostelma, joka koottiin ison kiven päälle tonttukiveksi. – Silloisella torpparilla on täytynyt olla tietoa tonttukivistä. Ei näitä kiviä ole vahingossa tänne peltokivelle ladottu, Mäki-Jussila pohtii. Hyvin on hoitanut hommansa Mäki-Jussila kiistää pilke silmässään olevansa pakana, mutta haluaa pitää yllä ikivanhaa kansanperinnettä. Hän on väsännyt muutaman tonttukiven peltojensa laidalle. – Ei siitä varmaan mitään haittaakaan ole, vaikka tonttukivi peltoa vartioi. Aika hyvin ne ovat jo hommansa hoitaneet, sillä olen saanut näistä pelloista aivan eurooppalaista tasoa olevan sokerijuurikassadon, hän naurahtaa. Tonttukivi Tonttukivi, eli napakivi, on perinteinen suomalainen nimitys keskeisellä tai näkyvällä paikalla olevalla pystykivelle. Ne ovat ihmisen pystyttämiä ja pystykiven päälle on yleensä nostettu pyöreähkö kivi. Uskomuksen mukaan kivet on koettu hedelmällisyyden lisääjiksi. Niiden on myös ajateltu olevan alueen haltijan valtapiirin keskuksia, josta nimitys tonttukivi. Lähde: Wikipedia Jorma Mäki-Jussila siirsi pellostaan löytyneet sileät leipäkivet ja isommat kivet uuteen paikkaan tonttukiveksi. Järvi kimmelsi ja haitari soi Jari Vierula Suomen Siirtolaisuusmuseon Hakalan talolla Kalajärven rannalla on kesäkuusta lähtien vietetty joka keskiviikkoilta mukavaa musiikkitapahtumaa Maailman Raitilla Rattoosasti. Tapahtuma oli myös viime kerralla nimensä veroinen, sillä upea auringonpaiste loi rattoosan tunnelman. Yleisö nautti kesäsäästä, vieressä kimmelsi Kalajärvi ja pelimannit soittivat kauniita säveliä. Yleisö pää- si laulamaan myös yhdessä ja pian kiirivät tutut sävelet Kultainen nuoruus, Kullan ylistys, Inarin järvi... Väki tykkää laulaa Toiminnajohtaja Tellervo Lahti oli iloissaan upeasta säästä, sillä sade oli ajanut yleisön edellisillä kerroilla sisätiloihin. Väkeä on osallistunut yhteislauluiltoihin mukavasti. – Halusimme järjestää Hakalan talolle tällaisen tapahtumasarjan, sillä ihmiset tykkäävät laulaa. Mikäs täällä on ollessa järven rannalla ja kuunnella haitarin soittoa. Ohjelmaan oli merkitty soittoa Peräseinäjoen Pelimannien tahdissa, mutta tällä kertaa ryhmä oli kutistunut kahteen mieheen. Se ei tahtia haitannut, sillä Asseri Saranpää viulussa ja Markus Kanto haitarissa pistivät parastaan. Edellistä lauluiltaa teemoitti Tangomarkkinoiden kunniaksi kauneimmat tangot. Aikaisemmin on laulettu myös karjalai- Asseri Saranpään viulu ja Markus Kannon haitari tahdittivat mukavaa yhteislauluiltaa. sia lauluja. Seuraavan kerran Hakalan talolla lauletaan yhdessä ensi keski- viikkoiltana, jolloin mukana on mestaripelimanni Airi Hautamäen kaksiriviset, Peräseinäjoen pelimannit sekä Seinäjoen Eläkkeensaajien tanhuryhmä.
© Copyright 2024