1. No category

KuvaSeppälä-yhtiöiden sidosryhmälehti
1 • 2015
TA
S
I
M
LU
KE
ET
P
O
LE
IL
J
A
T
Valokuvaaja ei ole
koskaan valmis s. 4
Kempeleen Kirkonkylän
yhtenäiskoulussa
rakennetaan uutta
toimintakulttuuria s. 10
Tieto- ja viestintätekniikka
osaksi opetusta s. 6
Pääkirjoitus
KUVAJAINEN
Levoton maailma
– ei käy nykylapsia kateeksi
Kun seuraa tämän päivän valtavaa uutisvirtaa, joka jyrää eteenpäin korostaen kovaa
kilpailua, vastakkainasettelua, levottomuuksia ja ihmisten ja ympäristön pahoinvointia, herää kysymys, miten ja missä vaiheessa pienet lapset tulevat mukaan tähän myllytykseen. Onko esimerkiksi hyväksi omaksua omaan arvomaailmaansa television pudotuspeliohjelmat, joita pidetään suosittuina perheohjelmina. Ensimmäinen taisi olla
nimeltään Heikoin Lenkki, jossa opetettiin tuntemaan vahingoniloa heikoimmilleen.
Puistattavaa ajatella, että 6–8-vuotiaille opetettaisiin tällaista toisten tylyttämistä.
Onneksi lapsilla on suojautumiskeinonsa. Yksinkertaiset, ”vanhanaikaiset” leikit kiinnostavat edelleen, urheilu, liikunta, musiikki ja muut hyvät harrastukset pitävät pienen
pään kunnossa ja antavat aikaa kehittää ja vahvistaa itseään tähän vähän raadolliseen
maailmaan. Lasten täytyy antaa olla lapsia, aikuisten asiat tulevat sitten aikanaan.
Hyvää alkanutta lukukautta kaikille, toivottavasti maailman kriisit pysyvät hallinnassa.
Heikki Seppälä
hallituksen puheenjohtaja, päätoimittaja
2
KUVAJAINEN
JULKAISIJA
KuvaSeppälä-yhtiöt Oy
Vasaratie 2, 65350 Vaasa,
puh. 020 113 3300.
www.kuvaseppala.com
PÄÄTOIMITTAJA
Heikki Seppälä
[email protected]
TOIMITUSNEUVOSTO
Samuli Seppälä, Jari Lintala,
Krister Löfroth, Milla Anttila,
Martti Anttila
KANNEN KUVA
kuvassa takarivissä vasemmalta
Mikko Bergström, Pekka Pohjanheimo ja Tiina Riihijärvi. Edessä vasemmallalta Harri Hannula ja Markku
Heinonen.
TOIMITUS JA TAITTO
Viestintätoimisto Elettaria
[email protected]
KIRJAPAINO
Viestipaino Oy, Tampere
Lehden tilaukset,
osoitteenmuutokset ja
palaute toimitukselle
osoitteeseen
[email protected]
SEURAAVA LEHTI
ilmestyy elokuussa 2015.
Kehitämme palveluita
asiakkaiden toiveiden
mukaisesti
S
eppälän Koulukuvat on toteuttanut viimeisen
puolen vuoden aikana useita asiakaspalveluun liittyviä uudistuksia. Syyslukukauden 2014 alkaessa
avasimme uudistuneen nettikauppamme. Vaikka
syksy on kouluku-vausten kiireisintä sesonkia, saivat asiakkaamme tunnukset nettikauppaan suunnitelmiemme mukaisesti keskimäärin viidessä päivässä kuvausten jälkeen.
Tavoitteena on ollut asioinnin helppous netissä. Perheillä
on mahdollisuus valita kaikessa rauhassa kaikista kuvatuotteistamme juuri ne mieluisimmat ja koteihin toimitamme
perheen yksilöllisiä toiveita vastaavan kuvapaketin. Tämä
on vähentänyt huomattavasti kuvapalautusten määrää
edellisiin vuosiin verrattuna. Olemme myös uuden tuotannonohjausjärjestelmän ansiosta kyenneet nopeuttamaan
toimituksia keskimäärin viikolla.
Hymyilevä, totinen, veikeä, unelmoiva, rento. Kuvattavilla
on lukuisia ilmeitä. Olemmekin kuvaustilanteissa panostaneet erilaisten ilmeiden kuvaamiseen, jotta jokainen kuvattava löytäisi nettikaupasta itseä eniten miellyttävät ja
onnistuneimmat ilmeet.
Puhelimitse ja sähköpostitse neuvoja antava uusi iloinen
asiakaspalvelutiimimme aloitti toimintansa viime syksynä.
Tiimin jäsenet vastaavat asiakkaiden puheluihin näin kevätkaudella arkisin kahdeksasta neljään. Syksyisin asiakaspalveluajat ovat huomattavasti pidemmät. Sähköpostikyselyihin pyrimme vastaamaan vuorokauden sisällä viestin
vastaanottamisesta.
Suomen Asiakastieto Oy:n tuoreen luottolukituksen mukaan KuvaSeppälä-yhtiöiden luottoluokitus on parhaalla
mahdollisella AAA-tasolla. Luokitus kertoo, että yrityksen
taloudelliset tunnusluvut ovat keskimääräistä paremmat,
omistustausta on hyvä ja toiminnassa on riittävä volyymi.
Asiakkaillemme tämä merkitsee turvallista kumppanuutta kanssamme. Se tarkoittaa myös, että meillä on riittävät
resurssit toimintamme kehittämiseen. Jatkossa teemme
säännöllisesti perheille suuntautuvia asiakastyytyväisyyskyselyitä, joiden avulla jatkamme palveluiden, nettikaupan
ja tuotteiden kehittämistä.
Samuli Seppälä
toimitusjohtaja
KUVAJAINEN
3
Kuva: Studio Mitja Kortepuro
Valokuvaaja ei ole
koskaan valmis
Seppälän Koulukuvien kuvauspäällikkö Krister Löfroth.
Seppälän Koulukuvien kuvauspäällikkö Krister Löfroth voi liittää nimeensä lukuisia valokuvausalan tutkintoja ja arvonimiä kuvaavia kirjainlyhenteitä, kuten VuMu, SVLM, VEAT ja VAT. Näiden lisäksi hän sai
kesällä 2014 eurooppalaisten ammattivalokuvaajien järjestö FEP:n
(Federation of European Photographers) myöntämän QEP-arvonimen.
Siitä huolimatta Löfroth sanoo, ettei valokuvaaja koskaan ole valmis.
4
KUVAJAINEN
K
rister Löfroth ei lakkaa toistamasta, että muotokuvassa
tärkeintä on mallin ilme ja
olemus. Seppälän Koulukuvien kuvauspäällikkönä hän kouluttaa
uudet koulukuvaajat ja testaa uuden
tekniikan soveltuvuutta koulukuvauksiin. Hän on myös vastaus siihen,
millä osaamisella, ammattitaidolla ja
kokemuksella Seppälän Koulukuvien
laatu syntyy. Ammatillisesti kunnianhimoisena valokuvaajana hän haluaa
jatkuvasti kehittää itseään. ”Minua viehättää valokuvaamisessa se, että kun
oppii yhden asian, tulee samalla tietoiseksi kahdesta muusta asiasta, joista pitäisi oppia enemmän. Jos kuvaaja
säilyttää oikean asenteen kehittymiseensä, oppimista riittää iän kaiken”,
Löfroth sanoo.
Löfrothin valokuvaajan uran ensi askeleet otettiin, kun hän 13-vuotiaana
pääsi viikon mittaiseen työharjoitteluun kokkolalaiseen Foto-Björndahlin
valokuvausliikkeeseen. ”Lukioajoista
lähtien olin siellä kaikki lauantait ja
kesät töissä. Taisinpa joskus lintsata
koulustakin, että pääsin töihin. Enimmäkseen myin kameroita ja opin tuntemaan laitemaailmaa. Osasin jopa
hinnaston ulkoa”, Löfroth muistelee.
Työn ohessa hän kirjoitti ylioppilaaksi, valmistui yo-merkonomiksi ja kävi
armeijan. ”Armeijan jälkeen kokeilin
vähän muitakin töitä, mutta koko ajan
oli tunne, että kuvaaminen on minun
juttuni. Kun marraskuussa 1993 pääsin
KuvaSeppälään töihin, alkoi ammatillinen kehitykseni valokuvaajana. Suoritin valokuvaajan ammattitutkinnon
ja valokuvaajan erikoisammattitutkinnon. Vuosituhannen vaihteessa minut
valittiin vuoden muotokuvaajaksi ja
minulle myönnettiin Suomen Valokuvaajien liiton mestarin arvonimi. Ja
koko ajan työnantaja kannusti minua
pyrkimyksissäni.”
Löfroth kiittää Heikki Seppälää, joka
on ollut kyllin avarakatseinen palkatakseen jonkun kehittämään koulukuvayrityksen laatua. ”Jos haluaa tällä
alalla kehittää laatua, pitää olla koko
ajan aktiivinen, opiskella, kuvata ja
”Hyvä kuva
ei ole tyly,
kaiken selittävä
vastaus, vaan
kaunis kysymys.”
kilpailla.” Aktiivisuuden puutteesta
Löfrothia ei voi moittia. Hän on istunut muun muassa Suomen Valokuvaajain Liiton hallituksessa ja Visuaaliviestinnän Instituutin hallituksessa,
opettanut tulevia kuvaajia ja toimii
parhaillaan kuvallisen ilmaisun tutkintotoimikunnan puheenjohtajana.
Näyttely ja QEP-arvonimi
Vuonna 2013 Löfroth sai kutsun järjestää ilmailuaiheinen muotokuvanäyttely Helsinki-Vantaan lentoaseman
Photo Gallery -näyttelytilaan. Syntyi
huikea muotokuvasarja ”Naiset lentävät – Anti-Gravity Women”. Samoilla
kuvilla Löfroth haki ja sai eurooppalaisten ammattivalokuvaajien järjestö
FEP:n myöntämän QEP-arvonimen
(Qualified European Photographer).
Näyttely on esillä lentoasemalla huhtikuuhun 2015.
Fokus muotokuvissa
Krister Löfrothin fokus on tällä hetkellä muotokuvissa, mikä sopii hyvin
koulukuvia tuottavan yrityksen kuvauspäällikölle. Mutta miksi juuri muotokuvissa? ”Muotokuvissa tärkeintä on
mallin ilme ja olemus. Se on loputtoman kiehtovaa. Kun onnistut luomaan
kuvattavan kanssa vaikka vain tuhannesosasekunnin ajaksi erityisen tunnelman ja kuvaaman sen, siitä tulee
ikuinen. Olet pystynyt taltioimaan tarinan, jota kuvan katsoja kykenee jatkamaan. Hyvä kuva ei ole tyly, kaiken
selittävä vastaus, vaan kaunis kysymys”, Löfroth painottaa. ”Menestyäkseen muotokuvaajalla pitää olla aitoa
kiinnostusta ihmisiä ja inhimillisyyttä
kohtaan ja tilanteessa olemisen kyky.”
Valokuvaus on digitalisoitumisen myötä kokenut valtavan muutoksen. Krister
Löfroth sanoo, että on olemassa kuitenkin jotain, joka ei ole muuttunut,
ei muutu koskaan. ”Valon näkeminen
ja valon muotoileva ominaisuus eivät
muutu koskaan. Työn kulku, työskentelytavat ja työkalut ovat muuttuneet,
mutta pitää muistaa, että välineillä
on vain välineellinen arvo. Valo ja sen
ominaisuudet pysyvät. Oikealla asenteella kuvaajalla on tästä koko ajan
uutta oppimista, vaikka cv:tä ei enää
olikaan tarve täydentää.”
Krister Löfrothin omaa cv:tä ei ehkä
tarvitse enää täydentää. Ammattitaitoa ja osaamista on. Ammatillisella
aallonharjalla hän varmasti tulee pysymäänkin, vaikkei tulevista haasteista paljon puhukaan. Sen verran hän
kuitenkin suostuu paljastamaan, että
suunnitelmissa on hakea vuonna 2016
Master QEP -arvonimeä. Se edellyttää
luovuutta, uusia kuvia ja paljon uuden
oppimista.
Valokuva-alan lyhenteitä
VuMu = Vuoden Muotokuvaaja
SVLM = Suomen Valokuvaajain liiton mestari
VEAT = Valokuvaajan erikoistutkinto
VAT = Valokuvaajan ammattitutkinto
QEP = Eurooppalaisten ammattivalokuvaajien järjestö
FEP (Federation of European Photographers) myöntämä
arvonimi (Qualified European Photographer)
KUVAJAINEN
5
Tieto- ja
viestintätekniikka
osaksi opetusta
Tieto- ja viestintätekniikka on tullut osaksi tämän päivän opetusta. Nyt mietitään, miten turvata varhaiskasvatus- ja koulutuspalveluiden tasa-arvoinen ja yhdenvertainen järjestäminen.
Samalla OAJ:ssä kannetaan huolta opetushenkilöstön osaamisen ajantasaisuudesta ja kehittämisestä.
T
ietoteknisten laitteiden tulosta kouluihin on puhuttu yhtä
kauan kuin tietokoneita on ollut. Nyt puhe on konkretisoitumassa. Ensimmäiset tietokoneella tehtävät ylioppilaskirjoitukset järjestetään
syksyllä 2016. Siirtymäaika päättyy keväällä 2019, jolloin kaikki ylioppilaskokeen osat suoritetaan sähköisesti.
OAJ:n perusopetuksen erityisasiantuntija Jaakko Salo sanoo, että monissa
oppilaitoksissa tietotekniikan hyödyntäminen on ollut arkipäivää jo pitkään.
”On kouluja ja kuntia, jotka ovat edelläkävijöitä tietotekniikan hyödyntämisessä. Näissä sähköiset välineet ovat
olleet käytössä jo vuosia. Toisaalta on
myös kuntia, joissa asian eteen ei ole
tehty toistaiseksi juuri mitään. Nyt tuo
askel on kaikkialla otettava”, Salo toteaa. Hyvänä esimerkkinä Salo mainitsee
Vantaan, joka syksyllä 2014 hankki yli
16 000 tablettia esiopetuksen, perusopetuksen, lukioiden ja Vantaan ammattiopisto Varian käyttöön.
Kyse on arvovalinnoista
”Jokainen lapsi, koululainen ja opiskelija on oikeutettu saamaan laadukasta koulutusta ja kehittämään osaamistaan asuinpaikasta ja sosioekonomisesta taustasta
riippumatta”, sanoo OAJ:n perusopetuksen erityisasiantuntija Jaakko Salo.
6
KUVAJAINEN
Tieto- ja viestintätekniikasta puhuttaessa kunnilla on kaksi tärkeää asiaa ratkaistavanaan. ”Ensinnäkin tietoteknisiä
laitteita tulee olla kouluissa riittävästi.
Opettajille on heti hankittava digitaaliset työvälineet ja sen jälkeen myös
oppilaille. Toiseksi on varmistettava,
että kaikilla opettajilla on tarvittavat
taidot käyttää tieto- ja viestintätekniikkaa pedagogisena välineenä opetuksessa”, Salo painottaa. Monille talousvaikeuksissa kamppaileville kunnille
laiteinvestoinnit ja panostus opettajien
koulutukseen voivat osoittautua lähes
mahdottomaksi toteuttaa. ”Kyse on
arvovalinnoista. On tärkeää, että koulutus nähdään yhteiskunnassa investointina eikä kulueränä. Asiaa pitää tarkastella pitkällä aikavälillä ja päätökset
on tehtävä sen mukaisesti.”
Opettajat suhtautuvat
myönteisesti
tietotekniikkaan
Tutkimusten mukaan yli 90 prosenttia
opettajista pitää tietotekniikan käyttöä
opetuksessa ja oppimisessa hyvänä ja
tavoiteltavana asiana. Opetusmateriaalikustantaja Sanoma Pron teettämä
tutkimus jakoi opettajat kolmeen eri
profiiliin sen mukaan, miten he suhtautuvat sähköisiin sisältöihin. Kymmenestä opettajasta neljä oli innokasta,
viisi arkailevaa ja vain yksi suhtautui
tekniikkaan jarruttavasti. ”Arkailijatkin
näkivät hyödyt, mutta kokivat omat
tekniset valmiutensa heikoiksi. Jarruttajista en juuri huolestuisi, koska heitä
on tilastollisesti tarkasteltuna tässä
tutkimuksessa poikkeuksellisen vähän.
Opettajat ovat kehittämishenkisiä ja
heidän työssään opetuksen kehittäminen on läsnä koko ajan”; Salo sanoo.
Hän uskoo, että kunnilla olisi mahdollisuuksia antaa opettajille tarvittavaa
tietoteknistä koulutusta. ”Laadukasta
koulutusta olisi saatavilla. Meillä on
hyviä esimerkkejä hyvin hoidetuista
koulutuksista”, sanoo itse 12 vuotta
luokanopettajana työskennellyt Salo.
Koulutuspalveluiden
yhdenvertainen
järjestäminen tärkeää
Tietotekniikka on nykyään näkyvästi
läsnä ihmisten arjessa. On syntynyt käsitys, että kaikki perheet kuuluvat sen
piiriin. Eivät kuulu. Siksi varhaiskasvatus- ja koulutuspalveluiden tasa-arvoinen ja yhdenvertainen järjestäminen
on tärkeää. ”Jokainen lapsi, koululainen
ja opiskelija on oikeutettu saamaan
laadukasta koulutusta ja kehittämään
osaamistaan asuinpaikasta ja sosioekonomisesta taustasta riippumatta.
Jos tämä hukataan, taannutaan Suomessa aikaan ennen peruskoulua”, Salo
toteaa. Samalla hän haluaa oikaista
myös yleisen käsityksen nykynuorten
tietoteknisistä taidoista. ”Ajatellaan,
että lapset ja nuoret ovat diginatiiveja, jotka osaavat hyödyntää tieto- ja
viestintätekniikkaa suvereenisti. Sikäli
tämä pitää paikkansa, että kouluissa
ei juurikaan tarvitse opettaa, miten
konetta käytetään. Sen sijaan tiedon
hallintaa ja kriittistä medianlukutaitoa
on opiskeltava ja opetettava. Opetussuunnitelmaan onkin otettu mukaan
uutena asiana monilukutaito, joka
korostaa juuri näitä taitoja. Oppilaan
tulee pystyä hyödyntämään erilaisia
viestejä ja myös itse tuottamaan niitä”,
Salo sanoo.
Tekniikka ei mahdollista
ryhmäkoon kasvattamista
Julkisuudessa on väläytelty viime aikoina arvioita, joiden mukaan tietoja viestintätekniikan tulo kouluihin
mahdollistaa suuremmat ryhmäkoot.
Oman näkemyksensä keskusteluun
heittävät suurten ikäluokkien edustajat, jotka hanakasti muistelevat omia
kouluaikojaan ja jopa yli neljänkymmenen oppilaan luokkia. Silloinkin opittiin
ja kaikki olivat kiltisti. Tällaisille puheille
perusopetuksen erikoisasiantuntija hymähtää. ”Aika oli silloin erilainen ja niin
olivat opetus- ja kasvatusmenetelmätkin. Silloin ei kiinnitetty huomiota yksittäisen oppilaan henkilökohtaiseen
ohjaukseen. Kaikki luokassa tekivät
samaa asiaa samaan aikaan. Osa oppi,
osa ei ja ne jotka eivät oppineet, eivät
sitten oppineet. Olivat kuitenkin hiljaa,
kurissa ja nuhteessa. Nykytavoitteena
on huomioida jokainen oppilas ja hänen yksilölliset tarpeensa sekä edellytyksensä. Yhdenkään oppilaan ei anneta pudota pelistä. Tällä on saavutettu
meillä loistavia tuloksia. Tietotekniikka
voi olla hyvänä välineenä yksilölliseen
etenemiseen, mutta yksilöllinen ohjaus
vaatii aina osaavan opettajan ja aikaa.
Tämä edellyttää pieniä ryhmäkokoja.”
PELASTA KUKKO
– PELASTA KOULUTUS
OAJ on kirjannut tavoitteensa seuraavalle hallituskaudelle teemalla
”Pelasta kukko – pelasta koulutus”.
OAJ:n kampanjan keulakuvaksi on
valittu sympaattinen, vanhanaikaiseen kainalosauvaan nojaava
ja kampanjavideoilla hieman onnahteleva Aapiskukko, jonka viesti
on mitä vakavin. Kukkoon ja OAJ:n
vaalitavoitteisiin voi tutustua
osoitteessa www.oaj.fi.
KUVAJAINEN
7
ETSIMESSÄ-sarja esittelee Seppälän Koulukuvien kuvaajia.
Seppälän Koulukuvat ulottaa
palvelunsa
koko maahan
Seppälän Koulukuvien
myyntipäällikkö Harri
Hannula Pohjois- ja ItäSuomen alueen paikallisine valokuvaajineen
muodostaa palvelutiimin, jolle on tärkeää,
että kuvaukset sujuvat
yhtä laadukkaasti ja
joustavasti niin kasvukeskuksien suurissa
kouluissa kuin maan
etäisimpien haja-asutusalueiden pienimmissäkin
kyläkouluissa.
H
arri Hannula tuli Seppälän
Koulukuvien palvelukseen
kaksikymmentä vuotta sitten aluksi koulukuvaajaksi.
Reilu kymmenen vuotta sitten hän siirtyi kameran takaa myyntityöhön, joka
käsittää yhteydenpidon koulu- ja päiväkotikuvauksista päättäviin tahoihin
ensisijaisesti rehtoreihin ja päiväkotien
johtajiin, mutta myös vanhempainyhdistyksiin ja oppilaskuntiin. Vaikka yhteydenpito asiakkaisiin nykypäivänä on
puhelimitse ja sähköpostitse helppoa,
pitää Hannula henkilökohtaisia tapaamisia edelleen erittäin tärkeinä. ”Valokuvaaminen on ihmisten välistä kasvokkain tapahtuvaa toimintaa. Siksi on
luontevaa, että kuvaamiseen liittyvistä
8
KUVAJAINEN
asioistakin voidaan tarvittaessa sopia
kasvotusten”, Harri Hannula sanoo.
Kilometrejä Hannulan autoon työmatkoista kertyy vuodessa nelisenkymmentätuhatta, eikä asiakaskäynneiltä
aina ehdi yöksi kotiin, mutta Hannula
ei valita. ”Työaika on kaiken kaikkiaan
venyvä käsite. Tässä työssä toimitaan
asiakkaan ehdolla. Rehtorien lisäksi
nykyään yhä useammissa tapauksissa
myös vanhempainyhdistyksen jäsenet
haluavat tavata koulukuvayrityksen
edustajan ja olla päättämässä, kuka
koulussa kuvaa. Nämä tapaamiset ovat
pääsääntöisesti iltaisin”, Harri Hannula
sanoo.
Palvelu kattaa koko maan
Hannula sanoo nähneensä työssään,
miten Suomi on vähitellen jakautumassa alueisiin, joiden asukkaat nauttivat
kaikista palveluista ja toisaalla alueisiin,
joissa palveluja on niukalti jos lainkaan.
”Siihen on syynsä, eikä siitä sen enempää, mutta olen iloinen, että Seppälän
Koulukuvat ulottaa palvelunsa kattamaan koko maan. Tässä suhteessa kaikki lapset Suomessa ovat tasa-arvoisia”,
Hannula sanoo. Hän toteaa, että jos kuvauspaikkakunnalta lähimpään valokuvaamoon on satojen kilometrien matka, kuvauspäivään voidaan sisällyttää
myös tietyin edellytyksin paikallisten
asukkaiden passi- ja perhekuvien ottaminen, vaikka tämän tyyppiset kuvaukset eivät koulukuvauksiin normaalisti
kuulukaan.
Koulukuvaukset ovat aina odotettuja,
vaihtelua koulun arkeen tuovia tapahtumia ja kuvaajien vastaanotto on sen
Kuvassa Oulun Toripoliisi-patsaan seurassa vasemmalta
Markku Heinonen, Mikko Bergström ja Tiina Riihijärvi. K
ja Kimmo Pallari Rovaniemeltä.
”Seppälän Koulukuvat
ulottaa palvelunsa
kattamaan koko maan.
Tässä suhteessa
kaikki lapset Suomessa
ovat tasa-arvoisia.”
Seppälän Koulukuvien myyntipäällikkö
Harri Hannula.
a Seppälän Koulukuvien myyntipäällikkö Harri Hannula sekä valokuvaajat Pekka Pohjanheimo,
Kuvasta puuttuu paikallisen tiimin kuvaajat Kia-Frega Tyynismaa Oulusta, Kaisa Tampio Kajaanista
mukaisesti ystävällistä. Harri Hannula
sanoo huomanneensa, että mitä pohjoisemmassa ja pienemmässä koulussa
kuvaajat työskentelevät sitä odotetumpia kuvauspäivät ovat. ”Koulukuvaaja
on heti Joulupukista seuraavaksi odotetuin vieras. Jos koulussa käy vain harvoin vieraita, jokainen kävijä on tärkeä
ja huomioidaan.”
Ryhmäkuva
edelleen suosituin
Ryhmäkuva, jota aiemmat sukupolvet
sanovat luokkakuvaksi, on edelleen
suosituin ja tilatuin kuvatuote. Sen rinnalle ovat nousseet muotokuvat, jotka
kehystettyinä ovat löytäneet tiensä
osaksi suomalaiskotien sisustusta ja
joista tehtyjä pieniä tarrakuvia näkee
päivittäistavarakauppojen kassajonoissa lähes jokaisen aikuisen lompakossa.
Kuvatuotteista jääkaappimagneetti on
tullut jäädäkseen, mutta myös erilaisille
lahjatuotteille on kysyntää. ”Vanhemmat viimekädessä päättävät aina, mitä
tilataan vai tilataanko mitään. Nettikauppa on tehnyt asioinnista ja kuvapakettien valinnasta helppoa. Tämä on
siinäkin mielessä hyvin asiakaslähtöistä
toimintaa”, Harri Hannula sanoo.
Kaikki Pohjois- ja Itä-Suomen Seppälän
koulukuvaajat ovat paikallisia kuvaajia.
Heistä osa työskentelee jatkuvassa työsuhteessa Seppälän Koulukuviin, osa
työn luonteen mukaisesti kuvaussesongin ajan osa-aikaisina työntekijöinä
jonkin muun työn tai oman yritystoiminnan ohella. Yhteistä kaikille kuvaajille on, että heidät on testattu alalle ja
lasten kanssa työskentelyyn soveltuviksi ja he ovat saaneet työnantajaltaan
alalle vaadittavan koulutuksen. ”Koulukuvaajan pitää osata työskennellä kaiken ikäisten lasten ja nuorten kanssa.
Meidän Pohjois- ja Itä-Suomen kuvaajamme ovat todella taitavia ja omalle
työlleen omistautuneita. He osaavat
luoda ilmapiirin, jossa otetaan parhaat
koulukuvat”, Harri Hannula vakuuttaa.
KUVAJAINEN
9
Kempeleen Kirkonkylän yhtenä
rakennetaan uutta
Kempeleen kunnassa on käytössä Hyvän kasvun strategia. Viimeisen
neljän vuoden aikana strategiaa on toteutettu ja se on muuttunut käytännön ohjelmaksi, jossa lapsille ja nuorille on luotu yhtenäistä kasvun, kehittymisen ja oppimisen polkua varhaiskasvatuksesta perusopetuksen kautta toiselle asteelle, johon lasten ja nuorten vapaa-ajan
palvelut kiinteästi liittyvät. Kirkonkylän yhtenäiskoulussa ohjelmaan
ollaan tyytyväisiä.
Kempeleen Kirkonkylän yhtenäiskoulun rehtori Eero Siika-aho (vas.), Kempeleen nuorisotyön vastaava Sanna Tauriainen ja verkostorehtori Jukka Ojala muodostavat tehokkaan työryhmän. Kuvasta poissaolevat esikoulupäiväkodin johtaja Sirkku Mustonen, apulaisrehtorit Anu Veteläinen ja Janne Törmänen kuuluvat tiiviisti yhteiseen johtoryhmään.
10
KUVAJAINEN
iskoulussa
toimintakulttuuria
K
empeleen Kirkonkylän koulukeskukseen kuuluvat entisistä ala- ja yläasteesta muodostettu lähes tuhannen
oppilaan yhtenäiskoulu sekä samalla
kampuksella sijaitseva lukio, esikoulupäiväkoti ja lähikirjasto. Tärkeä
kumppani yhtenäiskoululle on nuorisotoimi, jonka toiminnasta vastaavalla Sanna Tauriaisella on työtilat
yhtenäiskoulussa. Kempeleen kunnan
nuorisotoimi koostuu neljästä palasta: nuorisotyöstä, erityisnuorisotyöstä, etsivästä nuorisotyöstä ja nuorten
työpajatoiminnasta. Tulevana vuotena
keskitytään koulunuorisotyön ja osallisuuden kehittämiseen.
”Olemme rakentamassa koulun, nuorisotyön, vapaa-ajan toiminnan sekä
kolmannen sektorin kanssa toimintakeskusta, jonka vahvuutena on jaettu
asiantuntijuus”, sanoo verkostorehtori
Jukka Ojala. ”Kehitämme uutta toimintakulttuuria. Koska taloudelliset
resurssit eivät kasva, mietimme, miten
voimme paremmin tehdä töitä lasten
ja nuorten parissa. Olemme tyytyväisiä
Hyvän kasvun ohjelmaamme.”
Myös Sanna Tauriainen sanoo olevansa järjestelyyn tyytyväinen. ”Olemme
lähellä nuoria ja se mahdollistaa konkreettisesti työn nuorten parissa. Nuoret voivat käyttää koulun tiloja omiin
tarpeisiinsa iltaisin. Myös kulttuuritoimi ja kansalaisopistotoiminta ovat
mukana toimintakeskuksessa.” Vaikka
nuorisotoimen hallinto on sijoitettu
Kirkonkylän yhtenäiskouluun, ei Kem-
peleen noin tuhannen oppilaan Ylikylän yhtenäiskoulukaan jää mistään
paitsi. ”Sielläkin on nuorisotyöntekijä,
joka tekee koulussa tehtävää nuorisotyötä”, Sanna Tauriainen sanoo.
Kirkonkylän yhtenäiskoulun toimintakeskuksessa yhteistyö näyttää olevan
eri toimijoiden välillä saumatonta.
”Täällä on ihmisiä, joilla on voimakas,
yhteinen toiminnan kehittämishalu.
Jos joku keksii jotakin, se on kaikkien
yhteistä omaisuutta, jonka avulla pyrimme tekemään asioita yhdessä paremmin”, sanoo koulun rehtori Eero
Siika-aho.
Yhteistyöstä
yhteiseen työhön
Tauriainen, Ojala ja Siika-aho muodostavat kolmikon, joka näyttää olevan
työstään ja nimenomaan koulun ja
nuorisotyön yhteistyöstä peittelemättömän innoissaan. Kolmikon puheesta
huomaa, että yhteinen hyvän kasvun
strategia on saatu toimimaan ja yhteisymmärrys kasvatuksen keinoista ja
tavoitteista on yhteinen. ”Ei, ei”, korjaa
Eero Siika-aho. ”Me emme sano, että
kasvatamme, vaan kasvamme yhdessä lasten ja nuorten kanssa.” Innostus
oman työn kehittämiseen on joka tapauksessa niin silmiinpistävää, että se
vaatii selityksen. Mistä se kumpuaa?
”Meillä on Kempeleen kunnan tuki. Se
on tärkeä asia. Kunta on antanut meille paljon vapautta kehittää omaa toimintaamme ja meitä kohtaan ollaan
varsin kannustavia. Olemme yhdessä
laatineet kriittisistä menestystekijöistä
yhteisen tahtotilan”, sanoo Siika-aho.
”Olemme pyrkineet
virkamiesten,
oppilaiden ja huoltajien kanssa yhteistyöstä yhteiseen työhön. Meille yhdessä tehty matka on tärkeä.”
Kodin ja koulun
yhteinen tehtävä
Kirkonkylän koulu pyrkii tekemään
yhteistyötä myös huoltajien kanssa.
”Yhteiset tapahtumat ja tapaamiset
kiinnostavat pienten lasten vanhempia, mutta isompien lasten vanhempien kanssa asia ei ole aivan yhtä hyvin.
Tämä lienee yleinen suuntaus kaikkialla. Nuorilla kasvuympäristö muuttuu
koko ajan haasteellisemmaksi. Tämän
takia yhteydenpidon isossa koulussa
myös vanhempiin tulisi olla tiivistä.
Yksi haasteistamme on miten saada
vanhemmat saadaan lähemmäksi
koulun toimintaa”, Jukka Ojala pohtii.
Toisaalta hän näkee toimintakeskuksen suuren koon myös vahvuutena.
”Meillä on paljon työntekijöitä, ja isona yksikkönä meillä on myös valtavasti
ammattitaitoa ja mahdollisuus tukea
oppilaita monin tavoin. Pidämme esimerkiksi huolta, että kaikki pääsevät
jatko-opintoihin. Tässä kymppiluokka
näyttelee tärkeää roolia. Lisäksi etsivä
nuorisotyö ohjaa niitä, joiden opinnot
ovat vaarassa jäädä kesken. Kun kunta
on eteenpäin katsova ja pyrkivä, kuten
Kempele, eri hankkeiden kautta syntyy
toimijaverkosto, joka pystyy tukemaan
monin tavoin nuoren uraa ja etenemistä. Meille on tärkeää luoda uskoa ja
toivoa tulevaisuuteen ja pitää huolta,
että kukaan ei jää yksin. Kannustamme nuoria. Epäonnistumisia ei tarvitse
pelätä. Uusia mahdollisuuksia on aina
olemassa.”
KUVAJAINEN
11
Canelipuun kunnostamassa koulurakennuksessa opiskelee 165 syrjäisen Ateswartalan kylän lasta.
Unelmasta tuli totta
syntyi Canelipuu
Monilla ihmisillä on halu auttaa maailman köyhiä lapsia.
Mutta miten sen voi tehdä
niin, että apu varmasti menee
perille täysimääräisenä. Yhden vastauksen tähän kysymykseen antaa Canelipuu ry.
C
Opettaja Rajkumar Mondal työssään Ateswartalan koulussa.
12
KUVAJAINEN
anelipuu ry on vuonna 2009 perustettu kehitysyhteistyöjärjestö. Se sai
alkunsa kolmen ystävyksen Katja
Harapaisen, Anni Rantasen ja Mrityunjay ”Matun” Mondal pitkäaikaisesta
yhteisestä unelmasta. He halusivat perustaa
yhdistyksen, joka toteuttaisi merkityksellistä ja konkreettista kehitystyötä ja parantaisi
köyhien lasten elinoloja. Reppureissuillaan yhdistyksen perustajat tutustuivat Intiaan, josta avustuskohteeksi
valikoitui Länsi-Bengalin osavaltiossa
Sundarbansin alueella sijaitseva pieni
Ateswartalan maalaiskylä.
Suuret hyväntekeväisyys- ja kehitysyhteistyöyhdistykset toimivat usein
ainakin osittain palkatun työvoiman
turvin. Tämä tarkoittaa, että osa avustuksina yhdistyksille annettavista varoista kuluu väistämättä palkkojen ja
toiminnasta syntyvien hallintokulujen
peittämiseen. Canelipuussa on toisin.
”Saamamme lahjoitukset ohjataan
sataprosenttisesti avustettaville. Yhdistyksen perustajajäsenet maksavat
henkilökohtaisesti itse kaikki yhdistyksen juoksevat kulut kuten pankkikulut.
Raul Brückner hoitaa internetsivujen
ylläpidon ja jokainen yhdistyksen jäsen maksaa omat vierailunsa Intiassa”,
kertoo Canelipuu ry:n hallituksen jäsen, Herttoniemenrannan ala-asteen
luokanopettaja Sara Alkula.
Canelipuulla on tällä hetkellä yksi
avustuskohde, Ateswartalan kylän
koulu Amader eskul, jonka tyhjillään
seisoneen, ränsistyneen koulurakennuksen yhdistys korjasi käyttökuntoiseksi. Tämän jälkeen yhdistys organisoi ala-asteen peruskoulun toiminnan
ja kylän lapset pääsivät aloittamaan
koulutaipaleensa. ”Tällä hetkellä koulussa on 165 oppilasta ja seitsemän
opettajaa. Vuonna 2013 koulu tunnustettiin valtion taholta kaikin puolin laadukkaaksi. Näin ollen koulun
oppilaat saavat ala-asteen virallisen
päättötodistuksen, mikä mahdollistaa
jatko-opiskelun. Vuonna 2014 aloitettiin kouluruokailu. Kaikki toiminta
pyörii Canelipuun avustusten varassa”,
kertoo Sara Alkula.
”Lahjoittajamme ovat
aina tervetulleita
katsomaan, miten
lahjoitusvaroja
käytetään.”
Mrityunjay ”Matun” Mondal
ja vaatimatonta. Sähkö syrjäiseen kylään saatiin vasta viime vuonna”, Sara
Alkula kertoo. Hän on itse vieraillut pariin otteeseen Ateswartalan kylässä ja
sen koulussa viimeksi vuonna 2013 ja
aikoo matkustaa avustuskohteeseen
jälleen heti, kun se on mahdollista.
Intiassa Canelipuun toimintaa koordinoi Mrityunjay ”Matun” Mondal, joka
vastaa koulun toiminnasta ja hankinnoista, kuten koulutarvikkeista ja -puvuista. Matun on myös lupautunut oppaaksi niille Canelipuun lahjoittajille,
jotka haluavat vierailla Ateswartalan
koulussa. ”Lahjoittajamme ovat aina
tervetulleita katsomaan, miten lahjoitusvaroja käytetään”, Matun sanoo.
Omassa työssään Herttoniemenrannan luokanopettajana Sara Alkula kertoo hyödyntäneensä kontaktia intia-
Herttoniemenrannan ala-asteen luokanopettaja Sara Alkula on yksi Canelipuu ry:n hallituksen jäsenistä.
laiskouluun. ”Olemme tehneet erilaisia
projekteja, kuten valmistaneet käsityötunneilla käsinukkeja ja lähettäneet
ne kaavoineen ja englannin tunneilla
oppilaiden tekemien tarinoiden kera
Intiaan. Siltä on sitten lähetetty vastavuoroisesti intialaislasten tekemiä käsinukkeja meille. Kaikki oppilaat ovat
olleet erittäin innoissaan projektista.
Tässä toteutuu kansainvälisyyskasvatus konkreettisessa muodossa.”
Kyläläiset mukana koulun
toiminnassa
Toimiva koulu on omalta osaltaan
tuonut Ateswartalan maalaiskylään
hyvinvointia. Esimerkiksi kaikki kouluruokailun raaka-aineet ostetaan kylän
maanviljelijöiltä lähiruokana. Kyläläiset ovat myös mukana koulun toiminnan suunnittelussa, toteutuksessa ja
arvioinnissa. Koululaisten vanhempia
kuullaan kuukausittain järjestettävissä
vanhempainilloissa, joihin osallistuu
jopa sata vanhempaa. ”Kylä ei ole köyhistä köyhin. Ei siellä nälkään kuolla,
mutta muuten kaikki on kovin vähäistä
Sara Alkula ja Annikka Peltomäki saivat lämpimän vastaanoton vieraillessaan Ateswartalan koulussa.
KUVAJAINEN
13
”Liiketoiminnan kannattavuus syntyy tällä toimialalla pitkälti oman tekemisen ja hyvien verkostojen kautta, niin kuin monissa
perheyrityksissä”, sanoo yksityisen päiväkotiketjun johtaja Hannu Rantanen.
Lastentalo Mukulax
on yksityinen päiväkotiketju
Päivähoidon palveluseteli on vakinaistettu
osaksi turkulaista päivähoitoa. Lastentalo
Mukulaxin johtaja Hannu Rantasen mukaan
palveluseteli tarjoaa vanhemmille valinnanvapauden ja yrittäjälle työrauhan.
14
KUVAJAINEN
Y
ksityinen päiväkoti ei välttämättä ole sen kalliimpi kuin kunnallinenkaan, ei ainakaan Turussa,
missä palveluseteli on vakiintunut osaksi päivähoitoa. Noin puolet
yksityisistä päiväkodeista noudattaa kunnallisia taksoja. Yksi niistä on Lastentalo
Mukulax. Taloudelliset syyt eivät siten sanele sitä, mihin päiväkotiin vanhemmat
lapsensa haluavat. ”Vanhemmille päivähoito maksaa Lastentalo Mukulaxissa
”Palveluseteli on antanut
meille työrauhan ja voimme
keskittää nyt kaikki voimavaramme laadukkaaseen
varhaiskasvatukseen ja
esiopetukseen.”
saman verran kuin kunnallinen hoito
tuloista riippuen. Tästä poikkeuksena
ovat kielisuihkuryhmät, joissa hoito
maksaa 20 euroa yli kunnallisen maksun. Seteli on tulosidonnainen eli perheen tulot vaikuttavat setelin arvoon
samalla tavalla kuin kunnallisessakin
päivähoidossa. Meiltä haetaan hoitopaikkaa jättämällä hakemus nettisivuillemme. Samaan aikaan tehdään
kaupungille
palvelusetelihakemus,
jolloin vanhemmat voivat hakea samalla kertaa palveluseteliä niin yksityiseen päiväkotiin kuin kunnalliseenkin
päivähoitoon. Kun hoitopaikka löytyy
meiltä, setelipäätös tulee suoraan päiväkotiin, jonka avulla päiväkoti pystyy
laskuttamaan kaupungilta erotuksen,
joka syntyy kattohinnan ja hoitomaksun välille”, kertoo Lastentalo Mukulaxin johtaja Hannu Rantanen. ”Palveluseteli on antanut meille työrauhan ja
voimme keskittää nyt kaikki voimavaramme laadukkaaseen varhaiskasvatukseen ja esiopetukseen.”
Mielikuvat yksityisistä ja kunnallisista päiväkodeista vaihtelevat. Varmaa
kuitenkin on, että varhaiskasvatus ja
esiopetus ovat Suomessa hyvissä ja
ammattitaitoisissa käsissä molemmilla
sektoreilla. Sekin on selvää, että päiväkoti ei yritystoimintana ole mikään
kultakaivos. Mukulaxin palveluksessa
on 45 työntekijää, joten kyseessä on
keskisuuri työnantaja. Hannu Rantasella on selkeä käsitys siitä, miten
viiden päiväkodin yrityksen talous pidetään tasapainossa. ”Liiketoiminnan
kannattavuus syntyy tällä toimialalla
pitkälti oman tekemisen ja hyvien verkostojen kautta, niin kuin monissa perheyrityksissä. Meillä ei esimerkiksi ole
kiinteistönhuoltoa. Toimimme neljässä
toimipaikassa vuokralaisina, jolloin
vuokranantaja vastaa kiinteistön kun-
nossapidosta. Kähärin päiväkoti toimii omistamissamme tiloissa ja täällä
huolehdimme kiinteistöstä itse. Meillä
on myös oma valmistuskeittiö, joka
palvelee kaikkia viittä Mukulaxin päiväkotia. Ja kuten muissakin perheyrityksissä itse tekemällä ja valjastamalla
perheenjäsenetkin töihin, syntyy kustannustehokkuutta. Esimerkiksi äitini
on ommellut verhoja ja tyttäreni tulee
avuksi, kun kausiflunssa kaataa henkilökuntaa”, Hannu Rantanen kertoo.
Oma valmistuskeittiö
ylpeydenaiheena
Oma valmistuskeittiö on Mukulaxin
toiminnan yksi keskeinen voimavara.
”Panostamme ruuan hyvään laatuun.
Keittiön toiminnasta vastaa loistava
emäntämme, joka ymmärtää luomuja lähiruuan merkityksen ja voi ottaa
huomioon myös erityisruokavaliot
kuten kasvisruokavalion”, Rantanen
kehaisee. Muita tärkeitä Mukulaxin
toiminnan kulmakiviä ovat pienryhmät, leikki ja projektit. ”Esimerkiksi 21
lapsen yli 3-vuotiaiden ryhmä jaetaan
kolmeen pienryhmään, joita jokaista
ohjaa koulutettu hoitaja. Toiminta jakaantuu näin oman aikuisen kanssa
olemiseen. Se rauhoittaa ja tekee yhdessäolosta vuorovaikutteisemman”,
Hannu Rantanen kertoo. ”Meillä myös
leikki on koko ajan läsnä. Se ei aina ole
niin itsestään selvää kuin voisi luulla.
Myös koko vuoden kestävät projektit
innostavine aiheineen ja kehyskertomuksineen ovat mukana toiminnassamme motivoimassa lapsia oppimaan, toimimaan ja osallistumaan.”
Lapsia ei valikoida
Joskus kuulee väitettävän, että yksityiset päiväkodit valitsevat asiakkaansa.
Hannu Rantaselta ajatus saa täystyrmäyksen. ”Meillä ei lapsia valikoida,
vaan hoitoon haetaan ja päästään normaalin hakumenettelyn mukaisesti.
Meillä on hoidossa myös erityislapsia,
kuten kunnallisissakin päiväkodeissa.
On olemassa tietysti erilaisia yksityisiä
päiväkoteja, mutta niinhän se on kunnallisellakin puolella. Kaikki toimintatapojen vastakkainasettelu on turhaa.”
Sen Rantanen toki myöntää, että työnantajana yksityinen sektori on vetovoimainen. ”Meillä ei ole ollut ongelmia
saada ammattitaitoista henkilökuntaa.
Tiedän, että kaikkialla asiat eivät ole
yhtä hyvin.”
Puskaradio on paras mainos
Mutta millä perusteella vanhemmat
sitten valitsevat joko kunnalliseen
tai yksityiseen päivähoitoon. Hannu
Rantasen mukaan aivan muilla kriteereillä kuin sen mukaan, vastaako
päiväkodin toiminnasta julkinen vai
yksityinen taho. ”Yksityinen toiminta
on dokumentoitua ja toisaalta viranomaisten taholta niin valvottua, että
joskus tuntuu, että vähempikin riittäisi. Me olemme toimineet pitkään, meihin luotetaan ja meillä on hyvä maine.
Se varmasti on yksi ratkaiseva tekijä.”
Kaikkein ratkaisevinta näyttää Rantasen mukaan kuitenkin päiväkodin
valinnassa olevan hoitopaikan sijainti.
Harva vanhempi haluaa päiväkodin
sijaitsevan eri puolella kaupunkia kuin
missä perhe asuu. ”Meille paras mainos on aina ollut puskaradio. Teemme
asiat korkealla moraalilla ja pyrimme
tekemään kaiken tuplasti paremmin.
Tarvittaessa emme pelkää sitäkään,
että joku vanhempi pahoittaa mielensä, jos asioista on puhuttava suoraan.
Jos olemme vaikkapa huolissamme
lapsen kehityksestä, sanomme sen
heti, jotta lapsi saa mahdollisimman
pian apua ja tukea. Lapsen etu on aina
tärkein.”
KUVAJAINEN
15
Seppälän Koulukuvien Educa-messujoukkue. Takarivissä vasemmalta Mari Valio, Harri Hannula, Jari Lintala
ja Jenni Toivanen. Eturivissä vasemmalta Dan Andersson, Antti Hynninen, Mari-Elina Lemmetty-Romu ja Tuuli
Okkonen. Kuva: Krister Löfroth.
Helsingin Messukeskuksessa tammikuussa järjestetty opetusalan valtakunnallinen koulutustapahtuma Educa 2015 oli jälleen yleisömenestys. Seppälän Koulukuvien osastolla kävijöillä oli
edellisvuosien tapaan mahdollisuus otattaa itsestään valokuva ja osallistua arvontaan. Arvonnan palkintona oli monipuolisilla ominaisuuksilla varustettu Lenovo IdeaTab A10-70 -tabletti.
Palkinnon voitti Anca Sarau-Vuorinen Turusta. Onnea voittajalle.
Valtakunnallinen
palvelunumeromme 020 113 3300
Myyntijohtaja Jari Lintala
puh. 0400 668 171
[email protected]
Myyntipäällikkö Antti Hynninen
pääkaupunkiseutu ja Etelä-Suomi
puh. 0400 707 589
[email protected]
Myyntipäällikkö Harri Hannula
muu Suomi
puh. 0400 557 495
[email protected]