Kuvajainen 2014 / 01 - Seppälän Koulukuvat
KuvaSeppälä-yhtiöiden sidosryhmälehti 1 • 2014 TA S I M ET P O LE IL J A T E LUK SURE-FIRE:n puheenjohtaja Riikka Lindroos toivoo lisää resursseja opetukseen s. 4 Joulupukin virallisessa koulussa lapsilla on sananvaltaa s.12 Haaparannassa toimii ainutlaatuinen kaksikielinen peruskoulu s. 8 Pääkirjoitus Hedelmällistä kesää odotellessa Tähän aikaan vuodesta voidaan sanoa, että valoisampia aikoja kohden ollaan menossa. Me täällä pohjan perillä tunnemme selviävämme pienemmillä murheilla kuin monissa etelän maissa, joissa valoa ja lämpöä riittää, mutta sekasorto ja kiihko nousevat aika ajoin pinnalle. Näitä meidän pieniä murheita aina aktiivinen mediamme ottaa esille. Eräs sattui silmään ja sai ärtymiskynnyksen ylittymään. Tarina: perhe oli marketissa ostoksilla. Lapset heittelivät toisiaan mandariineilla ja vaihtoivat salaa mummojen ostoskärryjä keskenään. Perheenisän kommentti oli, että ”ei sillä niin väliä ole”. Nämä pienet iskän silmäterät käyttäytyvät ehkä koulussakin miten sattuu, kun hyväksyminen on kotoa etukäteen saatu. Suvaitsevaisuutta kuitenkin tarvitaan. Yhteiskunta on monimutkainen ja kilpailuhenkinen. Tukea tarvitsevat niin ujot hiljaiset lapset kuin ylivilkkaatkin. Jonkinlainen systeemi saisi olla myös vanhempien kasvattamiseksi. Heikki Seppälä toimitusjohtaja, päätoimittaja PS. Toivottavasti mandariiniepisodi kaupassa oli julkisuuteen tullessaan vahvasti liioiteltu. KUVAJAINEN JULKAISIJA KuvaSeppälä-yhtiöt Oy Vasaratie 2, 65350 Vaasa, puh. 020 113 3300. www.kuvaseppala.com PÄÄTOIMITTAJA Heikki Seppälä [email protected] TOIMITUSNEUVOSTO Samuli Seppälä, Jari Lintala, Krister Löfroth, Milla Anttila, Martti Anttila KANNEN KUVA Mikaela Löfroth TOIMITUS JA TAITTO Viestintätoimisto Elettaria [email protected] KIRJAPAINO Viestipaino Oy, Tampere Lehden tilaukset, osoitteenmuutokset ja palaute toimitukselle osoitteeseen [email protected] SEURAAVA LEHTI ilmestyy elokuussa 2014. 2 KUVAJAINEN KuvaSeppälä-yhtiöt Oy:n kehitysjohtaja Samuli Seppälä. Koulukuvat uudistuu asiakkaidensa eduksi S eppälän Koulukuvat on viime vuosina investoinut merkittävästi palvelu- ja tuotantoprosessiensa kehittämiseen. Koulukuvien tietojärjestelmät on uusittu koko toiminnan osalta alkaen kuvaustilanteesta aina laskutukseen ja kuvien arkistointiin saakka. ”Sekä asiakaspalvelussamme että tuotannossamme on nyt täysin uudet tietojärjestelmät. Lisäksi olemme uusineet nettikauppamme ja puhelinjärjestelmämme”, kertoo KuvaSeppälä-yhtiöt Oy:n kehitysjohtaja Samuli Seppälä. ”Nyt, kun sisäiset prosessimme ovat kunnossa, voimme kaikilta osin keskittyä entistä paremmin palvelemaan asiakkaitamme.” Käytännössä uudistukset ovat jo viime vuonna näkyneet Koulukuvien asiakkaille siten, että kaikilla perheillä, joiden lapsia on kuvattu, on mahdollisuus nähdä kuvat netissä ja perheet ovat voineet verkossa valita juuri sellaisen kuvapaketin kuin ovat sopivaksi katsoneet. ”Tietojärjestelmien kehittyminen mahdollistaa nyt myös sen, että voimme arkistoida kaikki vuonna 2013 ja sen jälkeen ottamamme kuvat sähköiseen arkistoomme. Asiakkaamme voivat jatkossa ostaa kuvatuotteita myös aiempina vuosina otetuista kuvista”, Samuli Seppälä kertoo. Koulukuvat merkittävä työllistäjä Kehittyneistä tietojärjestelmistä huolimatta Seppälä Koulukuvat työllistää edelleen suuren joukon ihmisiä. Kuvien matka valokuvaajan kamerasta valmiiksi, kotiin toimitetuiksi kuviksi kulkee monien käsien kautta. Kuvaajien lisäksi tarvitaan ihmisiä tietojärjestelmien hallintaan, kuvalaboratorioon, postitukseen, taloushallintoon, markkinointiin ja asiakaspalveluun. ”Huippusesongin aikaan palveluksessamme on jopa 200 henkilöä. Kuvaajamme toimivat kotikunnistaan käsin, joten toimintamme työllistävä vaikutus tuntuu ja näkyy eri puolilla Suomea”, Samuli Seppälä toteaa. ”Koulut ja opettajat hyötyvät myös mittavista uudistuksistamme. Pystymme toimittamaan koulujen arkistomateriaalit, niin sähköiset kuin perinteisetkin, entistä nopeammin koulujen käyttöön. Myös opettajien kuvien valmistus nopeutuu ja lisäksi olemme tehneet päätöksen jatkaa virallisten passikuvien ottamista ainakin ensi lukukaudella tiettävästi ainoana valtakunnallisena koulukuvayrityksenä Suomessa.” KUVAJAINEN 3 SURE-FIRE:n p Lisää re Riikka Lindroos valittiin Suomen Rehtorit ry:n puheenjohtajaksi tammikuussa 2013. Puheenjohtajuus on luonteva jatke Lindroosin aiemmille luottamustehtäville. Rehtorina hän on toiminut 16 vuotta. S URE:n puheenjohtaja ja Turun Suomalaisen Yhteiskoulun lukion rehtori Riikka Lindroosin ei tarvitse miettiä, kun häneltä kysytään, mikä asia on tällä hetkellä hänen agendallaan ensimmäisenä. ”Pidän erittäin tärkeänä, että keskustelun keskiöön nostetaan hyvä koulu ja se, miten kouluista voidaan sellaisia tehdä.” Lindroosin mukaan hyvä koulu syntyy yhteisöllisyydestä koulussa ja toimivasta johtamisjärjestelmästä, josta, kuten viimekädessä kaikesta muustakin koulun toiminnasta, vastaa rehtori. Julkisuudessa on puhuttu siitä, miten rehtorin virka ei nykyisellään ole kovin vetovoimainen. Työtä on paljon ja talouden kiristäminen vie kouluilta toimintaedellytyksiä. On puhuttu suoranaisesta uhkaavasta rehtoripulasta. Riikka Lindroos ei näe tilannetta aivan näin pahana. ”Muodollisesti päteviä saadaan varmasti jatkossakin virkoihin. Enemmän olen huolissani siitä, riittääkö rehtoreilla intoa ja intohimoa työhönsä. Ilman sitä tässä työssä on vaikea jaksaa.” Asennetta vaatii 4 KUVAJAINEN uheenjohtaja Riikka Lindroos toivoo sursseja opetukseen kokonaisvastuu, joka rehtorilla on kaikesta mahdollisesta, mitä koulussa tapahtuu. ”Rehtorin pitää olla kaikkialla ja ajatuksellisesti sulkea etukäteen pois kaikki mahdolliset ongelmatilanteet, joista voi joutua jopa oikeudelliseen vastuuseen. Toimintakenttä on niin laaja, että tämä on mahdotonta. Siitä huolimatta pitää osata ennakoida ja nähdä, ei vain kulman taakse, vaan vielä seuraavankin kulman taakse”, Lindroos kuvailee. ”Olemme menossa kohti oikeudellistamisyhteiskuntaa, jossa kaikkiin ongelmatilanteisiin haetaan syyllistä. Kun se löytyy, ollaan tyytyväisiä, vaikka se ei itse ongelmaa korjaakaan. Koulussa viimekädessä vastuunkantaja on aina rehtori. En ihmettele, jos tehtävä ei kaikkia houkuttele ja on saanut jotkut viroissa olevat rehtorit siirtymään takaisin opetustehtäviin. Se on huolestuttava trendi”, Riikka Lindroos sanoo. Kun puhutaan hyvästä koulusta, puhutaan monien asioiden summasta, jolle voi antaa monenlaisia määritelmiä. Asiaa voidaan tarkastella niin ulkoisten kuin sisäisten tekijöiden näkökulmasta tai määrittää käsitettä henkisten tai aineellisten resurssien kautta. Jokainen rehtori haluaa varmasti tehdä omasta koulustaan parhaan mahdollisen. ”Samaan aikaan, kun vaatimustaso nousee, talous kiristyy. Moni rehtori vastaa budjetista. Kun kuntapäättäjät tekevät leikkauksia, käytännössä rehtori on se henkilö, joka miettii, mistä ne leikkaukset tehdään. Ei ihme, että rehtorit väsyvät ja turhautuvat”, Riikka Lindroos miettii. ”Minusta on tärkeää, että rehtori voi hyvin ja saa tukea arjen työhön. SURE:n kautta pyrimme tukemaan rehtoreita mahdollisuuksiemme mukaan.” Jaettu johtajuus Jotta rehtori ei aivan ryytyisi tehtävä- ja vastuutaakkansa alla, apuna voi olla jaetun johtajuuden mallit. ”Se on nykyaikainen johtamisjärjestelmä, jonka voi ainakin soveltuvin osin ottaa käyttöön heti”, Riikka Lindroos sanoo. ”Rehtori voi ja hänen tulisikin jakaa johtajuutta apulaisrehtorille, johtoryhmälle ja erilaisille opettajista koostuville tiimeille. Näin koko opettajakunta pääsee mukaan vaikuttamaan työyhteisön hyvinvointiin ja päätöksentekoon.” Malli on motivoiva, sillä kukapa ei haluaisi olla vaikuttamassa omaan työhönsä ja työympäristöönsä. Turun Suomalaisen Yhteiskoulun lukiossa jaettu johtajuus on toteutettu onnistuneesti. Rehtorin kanssa hallinnollista vastuuta ovat jakamassa apulaisrehtori ja koulun muu henkilökunta. ”Voin luottaa opettajiini 170-prosenttisesti”, Riikka Lindroos sanoo selvästi ylpeänä työyhteisöstään. Kiitosta saa myös Lindroosin työnantaja Turun kaupunki, joka ymmärtää rehtorin luottamustehtävän velvoitteet Suomen Rehtorit -yhdistyksen puheenjohtajana. ”Minulle on sanottu, että se on myös työnantajan etu, että heillä on avoin ja suora kontakti siihen, mitä tällä alalla valtakunnassa tapahtuu. Minusta se on hieno asenne.” Päivän puheenaiheet Koulu ja erilaiset koulumaailmaa ja opetusta koskevat puheenaiheet pulpahtelevat julkisuudessa esille tasaisena virtana. Välillä julkinen keskustelu käy kiivaanakin. Opetukseen ja koulun käytäntöihin liittyviin asioihin kun on helppo kenen hyvänsä ottaa kovaäänisesti kantaa yleisönosastoissa ja sosiaalisessa mediassa. Yksi viimeaikaisista puheenaiheista on ollut maksullinen tukiopetus. Samanaikaisesti, kun yksityisopetusta myyvät yritykset kasvattavat liiketoimintaansa erityisesti pääkaupunkiseudulla kymmenien prosenttien vuosivauhdilla, on keskusteluihin noussut kysymys koulutuksen tasa-arvon toteutumisesta. Riikka Lindroos sanoo, ettei lämpene maksulliselle tukiopetukselle. ”Kantani on, että koulun pitää pystyä antamaan tukiopetusta niille oppilaille, jotka sitä syystä tai toisesta tarvitsevat. Meillä on peruskoulu, jonka tehtävä se on. Siksi opetuksesta ei saa tinkiä eikä leikata. Päinvastoin. Koulujen pitää olla päättäjien päätöksenteon ykkösasioita siten, että yhteiskunta investoi lapsiin ja nuoriin.” Riikka Lindroos varoittaa tuijottamasta liiaksi Pisa-tutkimusten hyviin tuloksiin. ”Tutkimus ei kerro koko totuutta, eivätkä tutkimuksen hyvät tulokset oikeuta ajattelemaan, että opetuksesta voidaan leikata”, hän napauttaa. Aikaa ajatuksille Nykyihmisellä on kiire, eivätkä rehtorit tee siinä asiassa poikkeusta. Kalenteri täyttyy helposti aamusta iltaan toinen toistaan tärkeämmillä merkinnöillä. On tekemistä ja touhua. Samalla stressi lisääntyy. ”Jari Sarasvuo puhui aiheesta viime lokakuussa Pro Rexi –tapahtumassa Hämeenlinnassa. Hän kysyi meiltä, milloin me mietimme ja suunnittelemme asioita. Hän muistutti, että täpötäysi kalenteri ei kerro mitään tehokkuudestamme. Se kolahti. Olen sen jälkeen raivannut kalenteriini aikaa myös ajattelulle. Suunnittelen ja hahmottelen asioita ja olen huomannut sen todella tehostavan työskentelyäni. Suosittelen tätä muillekin”, Riikka Lindroos sanoo. KUVAJAINEN 5 Muotokuvassa valaisu vaikuttaa kokonaisuuteen Kaikissa muotokuvissa tärkeintä on aina mallin ilme ja olemus. Tämän aukeaman kuvien avulla Seppälän Koulukuvien kuvauspäällikkö Krister Löfroth, VuMu, SVLM, VEAT, VAT näyttää, miten valaisu vaikuttaa kokonaisuuteen. Kaikki aukeaman kuvat on kuvattu mallin silmien korkeudelta suoraan edestä. Kuvaaja on kuvatessaan tullut välillä lähemmäksi mallia ja valaisua on muutettu kuvausten aikana. Kaikki aukeaman kuvat on kuvattu mallin silmien korkeudelta suoraan edestä. P hotoshopilla on helppo muuntaa kasvojen ilmettä ja laittaa vaikka sarvet mallin otsaan, mutta jo pelkällä valolla tai vaikkapa polttovälin valinnalla voi vaikuttaa mallin olemukseen suunnattomasti”, Krister Löfroth toteaa. ”Esimerkkikuvat näyttävät hieman karrikoiden valaisun merkityksen ottamatta kantaa siihen, mikä tyyli tai ilmaisu on hyvää tai huonoa. Esimerkiksi viranomaismääräykset pakottavat kuvaajaa käyttämään valaisua, joka leventää kasvoja.” ” Leveää ja kapeaa Kasvot levenevät, kun ne valaistaan tasaisen leveästi tai jopa sivuille vaalenevasti, kuten kuvassa vasemmalla. Kasvot kapenevat, jos tehdään päin vastoin, eli jätetään posket varjoon, kuten keskimmäisessä kuvassa on tehty. Kuvassa oikealla kasvot on kuvattu klassisella muotokuvavalaisulla. Krister Löfroth kertoo, että googlettamalla ”Rembrandtin kolmio” netistä löytyy lisää opastusta klassiselle muotokuvavalaisulle. ”Mutta, kuten yleensäkin internetistä tietoa hakiessa, kannattaa olla tarkka, sillä netissä on tarjolla sekä oikeaa että virheellistä tietoa”, Löfroth muistuttaa. 6 KUVAJAINEN Litistystä ja venytystä ”Niin kutsutuissa täyden kennon kameroissa olevaa 50-millistä objektiivia/polttoväliä kutsutaan normaaliksi. Tämä hämäävä nimitys johtuu siitä, että silloin objektiivi tuottaa perspektiivivaikutelmaltaan kuvan, joka vastaa silmän normaalia näkövaikutelmaa. Kun polttoväli on pidempi, syntyy kuvassa vaikutelma, että kuvan lähin elementti näyttäisi olevan taaimmaista elementtiä lähempänä kuin todellisuudessa oli. Lyhyemmällä polttovälillä, laajakulmalla, lähin elementti kuvassa näyttäisi olevan kauempana kauimmaista elementtiä kuin todellisuudessa” Löfroth kertoo. Kuvassa vasemmalla on 200 millisellä putkella kuvatut kasvot. ”Länsimaissa ihmiset ovat yleistäen tottuneet katsomaan kasvoja nimenomaan hieman ”litistyneinä”, joten pidämme siitä, että nenämme on korvia lähempänä kuvassa kuin todellisuudessa”, Löfroth toteaa. Kuvassa oikealla kasvot on kuvattu laajakulmalla, jolloin vaikutelma on aivan toinen. Kova vai pehmeä valo? Valo voi olla kovaa (esim. metallipintaiselta heijastimelta) tai pehmeää (esim. valkoisen katon kautta). Vasemmassa kuvassa on ison vaalean pinnan kautta saatu aikaan pehmeänkaunis ja anteeksiantavainen valaisu vieläpä siten luotuna, että kontrastit ovat hyvin pienet. Käytännössä siis tummat varjot ovat aika lähellä kuvan vaaleita osia. ”Haluan painottaa, että ei ole oikeaa ja väärää valaisua. Kuvan tarve määrää tekniikan niin valaisun kuin muidenkin toteutusten osalta” Löfroth sanoo. Kuvassa oikealla kova valo piirtää ihohuokosia esiin ja yhdistettynä koviin kontrasteihin eli paljon hyvin tummaa ja hyvin vaaleaa, saadaan aikaan dramaattisia kuvia. ”Tämän kaltainen valaisu yleensä sopii elämää nähneelle miehelle. Näyttää ihan siltä kuin mallilla olisi tuolloin karismaa” Löfroth toteaa. Ilme ”Kaikissa muotokuvissa on aina tärkeintä mallin ilme ja olemus. Vaikka osaisi kuvata muidenkin kuin omasta mielestään hyvän kuvan, ei millään osaamisella ole mitään väliä, jos kuvasta näkee että malli ei tunne oloaan mukavaksi. Aukeaman muissa mallikuvissa on kaikissa neutraali ilme, jottei valaisun ja muiden seikkojen vertailu sekaannuttaisi ilmeiden vertailuun. Tässä kuvaparissa kaikki on teknisesti samoin, vai ilme vaihtuu” Löfroth sanoo. KUVAJAINEN 7 Haaparannassa toimii ainutlaatuinen KAKSIKIELINEN PERUSKOULU Tornio-Haaparannan Kielikoulu, Språkskolan, on vuonna 1989 perustettu Suomen ja Ruotsin valtioiden tukema peruskoulu, joka on osoittanut käytännössä, että kaksikielinen koulu toimii siinä missä yksikielinenkin. T ornio Suomessa ja Haaparanta Ruotsissa ovat kaksi eri kaupunkia, joiden välissä virtaa Tornionjoki. Asukkaidensa näkökulmasta nämä kaksi kaupunkia muodostavat yhden suuren kaupungin. Yhteen kaupunkeja ovat liittäneet muun muassa yhteinen lämpöverkko, jätevedenpuhdistamo ja pelastuslaitosten yhteinen tikasauto. Kaupunkien valtuustot pitävät yhteisiä kokouksia ja kaupunkien koululautakunnillakin on yhteinen, vuotuinen kokouksensa. Kielikoulu, Språkskolan, sijaitsee Haaparannan puolella. Koulu ottaa oppilaikseen joka vuosi 20 torniolaislasta, joiden kotikieli on suomi ja vastaavasti 18 haaparantalaista lasta, joiden kotikieli on ruotsi. Oppilaat valitaan kielikouluun arpomalla 8 KUVAJAINEN ilmoittautuneiden joukosta. ”Meillä on sekä suomen- että ruotsinkielisiä luokkia, joissa opiskellaan ensimmäisestä luokasta lähtien naapurin kieltä. Lisäksi kaikki oppilaat aloittavat englannin kielen opiskelu ensimmäisellä luokalla”, kertoo luokanopettaja Pekka Hyötylä. ”Ensimmäisestä luokasta alkaen lapset opiskelevat kielellisissä sekaryhmissä kuvaamataidon, musiikin, käsitöiden, kotitalouden ja liikunnan tunneilla. Haaparantalaisista lapsista monet puhuvat suomea, mutta on joukossa ummikoitakin. Koska suomalaislapset tulevat suomenkielisistä perheistä, he harvoin osaavat ruotsia kouluun tullessaan. Seitsemännestä luokasta eteenpäin nämä oppilaat hallitsevat jo suhteellisen hyvin ruotsin kielen. Tietysti yksilöllisiä eroja on, mutta yhdeksännellä luokalla oppilaat ovat yleensä saavuttaneet jo hyvän tason naapurikielessä”, Hyötylä toteaa. Tornio-Haaparannan kielikoulu toimii Ruotsin opetushallinnon alaisena, mutta sopeuttaen tuntisuunnitelmaansa suomalaisittain. ”Meillä on vähän pitemmät koulupäivät kuin suomalaiskouluissa. Suomalaislapset ovat tämän kyllä panneet merkille”, Hyötylä naurahtaa. Merkittäviä eroja Hyötylä ei Suomen ja Ruotsin opetussuunnitelmissa näe. ”Matematiikassa Suomessa on kovemmat vaatimukset kuin Ruotsissa, mutta vastaavasti Ruotsissa teknisten aineiden opetus alkaa aikaisemmin kuin Suomessa.” Jatko-opintoihin Tornio-Haaparannan kielikoulusta suomalaislapset lähtevät pääsääntöisesti Tornion lukioon ja ammattikouluun, mutta niitäkin on, jotka jatkavat opintojaan Oulun yksityisessä ruotsinkielisessä lukiossa tai Haaparannan lukiossa. Luokanopettajat Lars-Göran Harila (vas.) ja Pekka Hyötylä työskentelevät Tornio-Haaparannan kielikoulussa. Ruotsalaislapset jatkavat pääsääntöisesti opintojaan Ruotsissa, mutta näistäkin oppilaista jotkut hakeutuvat joko Oulun ruotsinkieliseen lukioon tai johonkin suomalaiseen ammattikouluun. ”Ruotsissa on vähän sellainen ajattelutapa, että kaikkien pitäisi hankkia korkeakoulututkinto. Ammattiopinnot eivät ehkä ole niin arvostettuja Ruotsissa kuin Suomessa. Oppilaitosten tasossakin saattaa olla eroja. Kaksikielisten ruotsalaisnuorten silmissä suomalaiset ammattikoulut ovat vetovoimaisia” Hyötylä sanoo. Kielikeskustelu ällistyttää Tornio-Haaparannassa Suomessa käytävää pakkoruotsikeskustelua seurataan ällistyneinä. ”Ihmettelemme tätä keskustelua totaalisesti. Samaan aikaan kysellään, miksi suomalaiset pienet ja keskisuuret yritykset eivät menesty Ruotsissa ja Nor- jassa. Syy on, ettei suomalaisyrityksissä osata ruotsia. Kielitaito on ruotsalaisessa yritysmaailmassa välttämätön, jos haluaa menestyä. Englanti on kaikille vieras kieli ja kauppaa halutaan tehdä omalla äidinkielellä”, Hyötylä lataa. ”Mitä enemmän osaa kieliä sitä helpompaa niitä on oppia lisää. Oma tyttäreni puhuu neljää ja poikani viittä kieltä.” Yksi asia erottaa Kielikoulun 5. luokan luokanopettaja Lars-Göran Harila vahvistaa sen, minkä Pekka Hyötylä jo on kertonut. Elämä Torniossa ja Haaparannassa soljuu sulassa sovussa ilman naapurien välistä kitkaa. ”Saatan asioidessamme kaupungilla ylittää valtakunnan rajan useamman kerran päivässä. Ei sitä ajattele tai noteeraa sen kummemmin. Omat lapseni käyvät baletissa Tornion puolella ja torniolaispojat tulevat pelaamaan sählyä Haaparantaan”, Harila kuvailee. Mutta yksi asia on, joka jakaa suomalaiset ja ruotsalaiset omiin leireihinsä ja se on jääkiekko. Kun Suomi ja Ruotsi ottelevat jääkiekkokaukalossa toisiaan vastaan, tilanne on totinen. Omien puolella ollaan tinkimättömästi. ”On ollut mielenkiintoista huomata, että mikään muu urheilu- tai kilpalaji ei synnytä vastaavaa kahtiajakoa kuin jääkiekko”, Harila sanoo. Vaikka kisa jääkiekkokaukalossa on totista, nujakointiin se ei kuitenkaan ole johtanut. ”Mutta pientä sanailua tai pöyhistelyä tappio tai voitto aina aiheuttaa. Siinä kohtaa kansallistunto nostaa päätään”, opettaja naureskelevat. KUVAJAINEN 9 Joensuussa sopimuskuvaaja on paikallinen yrittäjä Joensuulaisella liikkeenharjoittajalla ja valokuvaajalla Arto Piiroisella on 34 vuoden kokemus fotoalalta. Vuosien varrella toimiala on kokenut suuria muutoksia, mutta hyvällä palvelulla, asiakkaiden tarpeita vastaavalla tuotevalikoimalla ja ahkeruudella Piiroinen on pysynyt alalla. Vuodesta 2000 Piiroinen on toiminut myös Seppälän Koulukuvien kuvaajana Pohjois-Karjalan ja Itä-Savon alueella. A rto Piiroisen ura valokuvauksen parissa alkoi vuonna 1979, kun hän sai oppisopimuspaikan Sakari Ikosen valokuvaalan myymälästä Outokummusta. Sakari Ikonen oli aikanaan oman alansa edelläkävijöitä ja menestyvä liikemies, joka rakensi maan kattavan valokuvaamoliikkeiden ketjun 1980-luvulla. Häneltä opin hyvän asiakaspalvelun juurta jaksaen”, Arto Piiroinen kertoo. Sen verran hyvin Ikosen opit nuoreen Piiroiseen upposivat, että oppisopimuspaikka vaihtui nopeasti myymälänhoitajan tehtäviin. Kun toiminta laajeni, laajeni myös Piiroisen vastuu. ”Parhaimmillaan minulla oli kaksikymmentä fotoalan erikoisliikettä vastuullani Itä-Suomen alueella”, Piiroinen muistelee. Joensuun Helios-myymälässä myydään kameroita, valokuvaustarvikkeita, kuvatuotteita ja tietysti valokuvia, joita asiakkaat teettävät digikuvistaan. ”Myös erilaiset kuvatuotteet ovat nykyään kysyttyjä”, sanoo liikkeenharjoittaja ja valokuvaaja Arto Piiroinen. 10 KUVAJAINEN 90-luvulla moni valokuvausliike lopetti toimintansa tai siirtyi työntekijöiden omistukseen. Arto Piiroinen lukeutui niihin, jotka ryhtyivät silloin yrittäjiksi. ”Aluksi Helios-ketju toimi franchisingperiaatteella, mutta ajan myötä liikkeet muuttuivat yrittäjävetoisiksi”, Piiroinen kertoo. Tunnetun nimensä liikkeet saivat omistuspohjan muutoksesta huolimatta pitää. ”Liikkeenhoito ei siitä sen helpommaksi muuttunut. Haasteita on riittänyt”, Piironen toteaa. Opastusta ja neuvontaa Arto Piiroinen oli kuvannut kouluja ja varuskuntia jo 80-luvulla, joten siirtyminen kameran taakse sujui luontevasti. ”Digiaika toi tälle alalla valtavan murroksen. Itse päätin pysyä kehityksessä mukana. Siitä taitaa nyt olla 15 vuotta, kun myimme ensimmäisen digikameran”, Piiroinen sanoo. ”Nykyään kamerakauppiaalla on tiukkaa, koska jakeluteitä on niin paljon. Kilpailu on kovaa, eikä vähiten nettikaupan vuoksi.” Kovaan kilpailuun Joensuun Helios vastaa asiakaspalvelulla. ”Jokainen liikkeeseen astuva asiakas on tärkeä ja häntä on palveltava parhaalla mahdollisella tavalla.” Kuten monella muullakin alalla, myös kamerakaupassa on huomattu, että ihmiset käyvät katsomassa tuotetta liikkeessä ja ostavat sen sitten netistä. ”Vastaamme tähän tilanteeseen tarjoamalla asiakkaillemme opastusta ja neuvontaa. Järjestämme tarvittaessa henkilökohtaista koulutusta kameran käytöstä ja kuvaamisesta. Tätä nettikauppa ei kykene tekemään.” Joensuun Helios-myymälässä myydään kameroita, valokuvaustarvikkeita, kuvatuotteita ja tietysti valokuvia, joita asiakkaat teettävät digikuvistaan. Monet ovat myös huomanneet, että nyt on korkea aika pelastaa suvun vanhat diat ja kaitafilmit ja siirtää ne DVD:lle tai korjauttaa suvun jäämistöistä löytyneet vaurioituneet valokuvat. Studio Joensuun Helios-liikkeen yhteydessä on myös studio, jossa paikalliset ovat tottuneet vuosien varrella kuvauttamaan niin lapsi-, rippi- ylioppilas- kuin hääkuvansakin. ”Ylioppilaskuvat ovat säilyttäneet asemansa. Nuoret eivät niistä ehkä niin piittaa, mutta vanhemmille se on tärkeä juttu. Hääkuvaukset sen sijaan ovat pirstaloituneet. Niitä ottavat nykyään muutkin kuin ammattikuvaajat. Meillä täällä Joensuussa on kolme oppilaitosta, joissa opetetaan kuvausta ja kuvankäsittelyä. Nuoripari saattaa valita kuvaamista opiskelevan kaverinsa taltioimaan tärkeää päiväänsä”, Arto Piiroinen kertoo. Studiossa otetut lapsikuvat sen sijaan ovat suosittuja. Niitä otetaan paljon. Etenkin vauvakuvat, puolivuotis- ja yksivuotiskuvat ovat suosittuja, koska niin pienet eivät vielä ole päiväkodissa, missä lapsia kuvataan vuosittain. Päiväkodit ja koulut Arto Piiroinen on yksi niistä Suomen lukuisista valokuvausalan yrittäjistä, jotka Arto Piiroinen. kuvaavat päiväkoteja ja kouluja. ”Aloitin päiväkoti- ja koulukuvaukset 90-luvun alussa. Aluksi tein kuvauksia yksin. Se oli sikäli rankkaa, että kuvaamisen lisäksi tein myös sen kaiken muun työn, mitä koulukuvaamiseen liittyy. Vuonna 2000 minusta tuli Seppälän Koulukuvien sopimuskuvaaja. Sen jälkeen olen saanut keskittää osaamiseni markkinointiin ja kuvaamiseen. Kuvien käsittelyyn liittyvän tietohallinnan, pakkaamisen, postituksen, laskutuksen ja kaiken muun vastaavan työn tekee nyt päiväkoti- ja koulukuvausten osalta Seppälä. Seppälän sopimuskuvaajaksi ryhtyminen on ollut merkityksellistä sikälikin, että olen nyt verkostoitunut alan muiden koulukuvaajien kanssa, joista monet ovat omalla paikkakunnallaan yrittäjiä kuten minäkin. Voimme hyödyntää osaamistamme ja jakaa kokemuksia. Olemme paikallisia, mutta meillä on valtakunnallisen toimijan tuki takanamme. Yhteisön tuki on tässä työssä tärkeä.” Vuosien mittaan Arto Piiroinen on tullut tutuksi monissa Pohjois-Karjalan ja Itä-Suomen kouluissa ja päiväkodeissa. ”Toiminta-alueeseeni kuuluu kymmeniä pitäjiä, mikä tietää paljon lähtöjä ja kilometrejä. Näille kuvauskeikoille lähden kuitenkin aina iloisella mielellä”. Sillä aikaa, kun Piiroinen on kuvausmatkoillaan, hoitavat Leila Piironen ja Tiina Heikkinen Joensuun Helios-liikettä. KUVAJAINEN 11 Joulupukin virallisessa koulussa lapsilla on sananvaltaa Nivavaaran koululla Rovaniemellä menee mukavasti talouden taantumasta huolimatta. Hyvähenkisessä työyhteisössä viihtyvät niin oppilaat kuin koulun henkilökunta. Koulurakennus on ajanmukainen, opettajat päteviä ja rahaakin on toistaiseksi löytynyt riittävästi koulun toiminnan pyörittämiseen. Tässä pöydässä oppilaskunnan hallituksen äänivaltaa käyttävät Sakri Semenoja (vas.) Emma Sankala ja Erika Majava. Rehtori Mikko Paananen kuuntelee. 12 KUVAJAINEN ”Yksi keskeinen ajatus on lisätä oppilaiden vaikuttamismahdollisuutta omassa työskentely-ympäristössään.” V uonna 1992 toimintansa aloittaneessa Nivavaaran koulussa annetaan opetusta yleisopetuksen vuosiluokilla 1-6 ja erityisopetusta pienryhmissä vuosiluokille 1-10. Oppilaita on 300. Alakoulun vieressä sijaitsee 500 oppilaan yläkoulu ja kaksi päiväkotia, joten alueella liikkuu päivittäin kaikkiaan noin tuhat lasta. Saarenkylä, jossa Nivavaara sijaitsee, oli aikaisemmin Rovaniemen maalaiskunnan keskus. Rovaniemi ja Rovaniemen maalaiskunta päättivät vuonna 2004 yhdistyä 1. tammikuuta 2006 Rovaniemen kaupungiksi. Tämän jälkeen rakentaminen alueella on ollut vilkasta. ”Vielä pari vuotta sitten koulu natisi liitoksissaan. Lapsia on edelleen Nivavaarassa niin paljon, että hyvin läheltä tätä koulua joudutaan menemään toisiin kouluihin”, sanoo rehtori Mikko Paananen. Vaikka tilanahtautta on, koulurakennus on toimiva, hyväkuntoinen ja ajanmukainen. ”Koulun suunnittelu ja rakentaminen ehdittiin aloittaa 80-luvun huumassa, kun rahaa vielä oli”, toteaa Paananen, joka on toiminut koulun rehtorina lähes koko sen toiminnan ajan. Itsensä näköiseksi hän ei kuitenkaan halua koulua sanoa. ”Ei tämä ole yhden ihmisen näköinen koulu, vaan toivottavasti meidän kaikkien täällä töitä tekevien näköinen. Meillä on 40 henkilön henkilökunta. Muodostamme ketjun, jossa yhdenkään ihmisen työpanos ei ole sen tärkeämpi tai vähäisempi kuin toisen. Jos yksikin puuttuu, ketju on poikki. Meillä jokaisella on vastuu omalta osaltamme työhyvinvoinnista ja siitä, että koulu toimii”, Paananen sanoo. ”Toivon työyhteisöltä joustavuutta, jotta kukaan ei tulisi sanomaan, että jokin asia ei kuulu hänelle tai ei ole hänen hommiaan. Koulun kaikki oppilaat ovat meidän lapsiamme, joista pidämme huolta kokonaisvastuullisesti. Nykyaikai- sen johtamisen tulee olla sellaista, että esimies luo puitteet ja mahdollisuudet, joissa todelliset opetuksen asiantuntijat, opettajat saavat vastuun ja vapauden toimia.” Mikko Paanasen roolia esimiehenä helpottaa se, että tiukoilla olevasta kuntataloudesta huolimatta rahaa koulun arjen pyörittämiseen on toistaiseksi riittänyt. ”Tärkeää on sekin, että kaikki opettajamme ovat päteviä ja opettajia on riittävästi. Jokaista auki tulevaa paikkaa kohti meillä on joskus jopa yli sata hakijaa, joten päteviä opettajia on saatavilla. Täällä pohjoisessa monet asiat ovat hyvin”, Paananen toteaa. Joulupukin virallinen koulu Nivavaaran koulu sijaitsee vain vajaan kahden kilometrin päässä Joulupukin Pajakylästä, joten koulun ja Pajakylän välillä on ollut vuosien mittaan monenlaista, välillä vilkastakin yhteistyötä. ”Aikaisempina vuosina oppilaamme kävivät Pajakylässä tonttuilemassa, kun paikalle tiedettiin tulevan paljon turisteja. Se oli lapsille hyvä tapa saada yrittäjyyskasvatusta ja tuntumaa matkailuelinkeinoon, joka täällä on tärkeä työllistäjä. Sittemmin tonttuilusta on luovuttu, mutta meillä on edelleen elävä kontakti Joulupukkiin. Jos hän tarvitsee pikku apulaisia, me tulemme apuun”, Paananen kertoo. Toimiva oppilaskunta Nivavaaran koulussa halutaan saada oppilaiden äänet kuuluviin. Ajatus, että ala-asteikäiset olisivat liian pieniä toimimaan oppilaskunnan hallituksessa, ei täällä saa kannatusta. ”Yksi keskeinen ajatus on lisätä oppilaiden vaikuttamismahdollisuutta omassa työskentely-ympäristössään. Meillä opettajat ovat olleet tässä asiassa aloitteellisia. Meillä on muodostettu ohjausryhmä, johon kuuluu luokanopettaja, erityisluokanopettaja ja koulunkäynnin ohjaaja. Ohjausryhmä antaa tarvittavaa tukea oppilaskunnan hallitukselle. Meillä hallitukseen voi päästä 3:sta luokasta lähtien”, Paananen kertoo. Mikko Paananen pitää oppilaskunnan hallituksen vaaleja ja äänestämistä hyvänä tapana opettaa lapsille demokratian alkeita. ”Meillä on oppilaskunnan hallituksen vaalien lisäksi pidetty jo vuosia myös harjoitusäänestyksenä presidentin vaalit, jotka noudattavat oikean äänestyksen protokollaa äänioikeuden tarkistuksineen ja äänestyskoppeineen.” Nivavaaran koulun oppilaskunnan hallituksen kautta oppilaiden äänet on saatu hyvin kuuluviin ja lapsille tärkeät asiat ovat nousseet koko koulun yhteisiksi projekteiksi. Hallituksessa istuvat kolmasluokkalaiset Emma Sankala ja Sakri Semenoja ja kuudesluokkalainen Erika Majava kertovat, että nyt oppilaat ovat kiinnittäneet erityistä huomiota siihen, että kaikki ottaisivat ruokaa vain sen verran, että lautanen myös tyhjenee. Tämä, jotta ruokajätteen määrä saataisiin minimoitua. Tavoite, josta kaikkien sopii ottaa mallia. Myös siisteyteen on kiinnitetty huomiota. Oppilaskunnan hallitus organisoi kampanjan koulun naulakkosiisteyden parantamiseksi ja palkitsi tässä parhaiten onnistuneen luokan. Vaikka hallitustyöskentely on antoisaa, Emma, Sakri ja Erika eivät näillä näkyminen usko aikuisina ryhtyvänsä kansanedustajiksi tai muihin vastaaviin töihin, joissa hoidetaan kansakunnan yhteisiä asioita, mutta varmaahan tämä ei tietysti ole. Ainakin koulu antaa heille siihen hyviä eväitä pienestä pitäen. KUVAJAINEN 13 ETSIMESSÄ-sarja esittelee Seppälän Koulukuvien kuvaajia. Koulukuvauksia ja sukellustöitä Koulukuvaaja Patrik Lindgreniä voi sanoa monitoimimieheksi. Osan vuotta Lindgren toimii koulukuvaajana. Kun koulut on kuvattu, hän sukeltaa – kirjaimellisesti – teollisuuden rakennus- ja tarkistustöihin. Tämän lisäksi toimelias mies tähtää yrittäjäksi. Patrik Lindgrenin ja hänen nuorimman poikansa tämän Kuvajaisen kanteen kuvasi Mikaela Löfroth studiossaan Hämeenlinnassa. P atrik Lindgrenistä tuli koulukuvaaja osin sattumalta. Mies oli myyntitöissä ja harkitsi alan vaihtoa, kun silmiin osui vuonna 2006 Seppälän Koulukuvien rekrytointi-ilmoitus. Ilmoituksella haettiin uusia kuvaajia, joille luvattiin koulukuvaajan koulutus ja työhön perehdytys. ”Tällainen työ ei ollut juolahtanut mieleenikään, ennen kuin näin ilmoituksen. Minulla oli hyviä muistoja omilta kouluajoiltani koulukuvauksista, jotka Seppälän Koulukuvat hoiti. Ajattelin, että lasten ja nuorten kanssa työskentely olisi mukavaa. Päätin pyrkiä koulutukseen. Epäilin, etten saa opiskelupaikkaa, koska hakijoita oli satoja ja vain 12 valittiin jatkoon”, Patrik Lindgren muistelee. Opiskelupaikka ja sitä kautta uusi ura koulukuvaajana kuitenkin urkenivat. ”Olen siitä lähtien yhtä syksyä lukuun 14 KUVAJAINEN ottamatta kiertänyt kuvaamassa päiväkodeissa ja kouluissa. Asun Forssassa, joka sijaitsee tämän työn kannalta maantieteellisesti hyvässä paikassa. Kaksikielisenä kuvaan sekä suomen- että ruotsinkielisissä kouluissa Etelä-Suomen alueella.” Sukellus vedenalaisiin työkohteisiin Koulu- ja päiväkotikuvausten kovin sesonki sijoittuu syyslukukauteen, jolloin koulukuvaajat ovat täystyöllistettyjä. Sydäntalvi ja kevät tuovat hiljaisemmat ajat, jolloin kuvaajat usein tekevät myös muita töitä. Lindgrenin kohdalla se tarkoittaa sukellusta vedenalaisiin työkohteisiin. Niin alukset kuin kaikki vedenalaiset rakenteetkin kaipaavat säännöllistä kunnostusta. Meneillään on myös aina veden- alaisia uudisrakennushankkeita, joihin tarvitaan rakennustyöt osaavia sukeltajia. Heitä ei maassamme ole kovin paljon. Lindgrenin arvion mukaan parisenkymmentä. ”Sukeltaminen oli minulle alun perin harrastus. Suoritin Thaimaassa sukelluksen peruskurssin. Suomessa suoritin Advanced open water diver - ja Rescue Diver sekä Divemaster –kurssit, joten saatoin toimia sittemmin Thaimaassa myös oppaana ja apukouluttajana. Tykkään tehdä paljon töitä. Oppaana olo alkoi jossakin vaiheessa tuntua liikaa lomailulta, joten päätin lähteä jatko-opintoihin ja vaihdoin Thaimaan +28 asteiset vedet Norjan +4 asteisiin vesiin maaliskuussa 2009. Norjassa suoritin teollisuussukeltajan ammattitutkinnon sikäläisessä oppilaitoksessa, Norwegian School of Commercial Diving. Sen jälkeen, kun pääsin Seppälän Koulukuviin kuvaajaksi, se onkin ollut ainoa vuosi, jolloin en ole tehnyt syksyllä koulukuvaajan töitä”, Lindgren kertoo. Norjassa suoritettu ammattitutkinto ja aiemmin hankittu työkokemus rakennustyömailta pätevöittivät Lindgrenin sukellustöihin, joita hänelle nykyään tarjoaa Suomen Teollisuus-Sukellus Oy. Veden alla työskentelyyn tottuu Niille joille pelkkä kastautuminen omassa mökkirannassa on vaativa suoritus, sukeltajan työ herättää monia kysymyksiä. Onko se vaarallista? Vaatiiko se poikkeuksellisen hyvää kuntoa ja miten psyyke kestää pitkät työskentelyjaksot veden alla? Ja kauanko siellä veden alla voi ylipäätään yhtämittaisesti olla? Patrik Lindgren hymyilee kärsivällisesti. Huomaa, että hän on vastannut tällaisiin maallikon esittämiin kysymyksiin lukemattomia kertoja aikaisemminkin. Ei, työ ei ole vaarallista. Rekkamies maantiellä on suuremmassa vaarassa joutua onnettomuuteen kuin sukeltaja omalla työmaallaan. Hyvä peruskuntokin riittää työn tekemiseen. Veden alla työskentelyyn tottuu, eikä se sen jälkeen ole sen kummempaa. Alle yhdeksän metrin syvyydessä voi periaatteessa olla ja työskennellä vaikka miten pitkään. Mutta tiettyyn epämukavuuteen on sopeuduttava. ”Aina on vähän kylmä tai kuuma”, Lindgren naurahtaa. Suositusten mukaan sukellustiimissä pitää työskennellä vähintään kolme henkilöä. Yhden sukeltaessa kaksi muuta tiimin jäsentä työskentelevät aluksella, laiturilla tai maalla. ”Mutta se on vain suositus”, Lindgren täsmentää. ”Lainsäädäntö tällä alalla on Suomessa vielä aivan lapsen kengissä.” Ammattimiehet kuitenkin osaavat huolehtia itsestään ja arvioida sukellusolosuhteet. ”Koskaan ei ole ollut turvatonta oloa, eikä vahinkoja ole sattunut.” Sen verran tarpeekseen Patrik Lindgren sukeltamisesta saa työnsä puolesta, että vapaa-ajan sukeltaminen Suomen sameissa vesissä on jäänyt. Thaimaaseen suuntautuvilla lomillaan hän edelleen sukeltaa, koska siellä vedenalainen maailma tarjoaa loputtomasti visuaalisia elämyksiä. Tavoitteena yrittäjyys Kaksi työtä ja perhe, johon kuuluu vaimo, kolmen pientä poikaa ja koira, eivät täytä Patrik Lindgrenin kalenteria niin, etteikö sieltä löytyisi tilaa vielä uusillekin haasteille, kuten yrittäjyydelle. Ajatus yrittäjäksi ryhtymisestä syntyi, kun Lindgren kuuli paikallisen Talsoilan kioskin olevan purku-uhan alla vuonna 2010 sattuneen tulipalon jäljiltä. Lindgren ilmoitti kaupungin päättäjille olevansa halukas kunnostamaan kioskin kahvilaksi ja lisäksi vuokraamaan sen vieressä olevan noin 800 neliön alueen vapaa-ajan käyttöön. Tämähän kaupungille sopi. ”Minulla oli yritysidea valmiina. Suoritin äskettäin yrittäjäkurssin, jolloin liikeideani vain kirkastui. Avaan vappuna 2015 kahvilan ja sen viereen minigolfradan”, Lindgren paljastaa. ”Hankkeen toteutuminen vaatii vielä paljon töitä ja investointeja, mutta uskon, että siitä tulee vetovoimainen vapaa-ajanviettopaikka forssalaisille. Suunnitelmissa on palkata paikalle vastuuhenkilö ja eiköhän sieltä irtoa kesätöitä parille opiskelijallekin.” Vaikka yritystoiminta vaatii aikaa, ei Patrik Lindgrenillä ole pienintäkään aikomusta jättää sen enempää koulukuvaajan kuin teollisuussukeltajankaan töitä. ”Ei missään tapauksessa. Yritystoiminta ei työllistä minua siinä määrin, että jättäisin nykyiset työni, joista niin kovasti pidän.” ”Tiettyyn epämukavuuteen teollisuussukeltajan työssä on sopeuduttava. Aina on vähän kylmä tai kuuma”, Patrik Lindgren toteaa. KUVAJAINEN 15 Seppälän Koulukuvien aina iloinen ja energinen joukko piti messuvieraista huolta Educa-messuilla tänäkin vuonna. Takarivi vasemmalta Dan Andersson, Harri Hannula, Jari Lintala, Antti Hynninen ja Jenni Toivanen. Eturivi vasemmalta: Maru Lemmetty, Mari Valio ja Tuuli Okkonen. Helsingin Messukeskuksessa tammikuussa järjestetty opetusalan valtakunnallinen koulutustapahtuma Educa oli jälleen yleisömenestys. Seppälän Koulukuvien osastolla kävijöillä oli edellisvuosien tapaan mahdollisuus otattaa itsestään valokuva ja osallistua arvontaan. Arvonnan palkintona oli Samsung Galaxy tab 2. Palkinnon voitti Jonna Vesalainen Helsingistä. Onnea voittajalle. Valtakunnallinen palvelunumeromme 020 113 3300 Myyntijohtaja Jari Lintala puh. 0400 668 171 [email protected] Myyntipäällikkö Antti Hynninen pääkaupunkiseutu ja Etelä-Suomi puh. 0400 707 589 [email protected] Myyntipäällikkö Harri Hannula muu Suomi puh. 0400 557 495 [email protected]
© Copyright 2024