1. No category

Euro-CIU:n vuosikokouksen yhteydessä Innsbruckissa huhtikuun lopussa 2011 pidettiin Itävallan
SI-yhdistyksen järjestämä tieteellinen konferenssi. Konferenssin teemana oli "Istutteet ja
tulevaisuus". Tässä lyhyet yhteenvedot luennoista:
Säästävät istuteleikkaukset
Professori Georg M. Sprinzl Innsbruckin lääketieteellisestä yliopistosta luennoi mahdollisimman
kevyistä, jäännöskuuloa säästävistä leikkaustekniikoista, joiden tavoitteena on samalla olla
turvallisia, luotettavia ja niiden on oltava toistettavissa sisäisen osan rikkoutuessa. Hänen luentonsa
perustui lähinnä MedELin Sonata- ja Concerto-istutteiden leikkauksiin, joita hän oli leikannut lähes
200 kertaa miltei kymmenessä eri maassa. Leikattujen potilaiden ikä oli vaihdellut 11 kuukauden ja
78 vuoden välillä.
Luennoitsija kertoi, että kevyiden leikkaustekniikoiden kehityksen ansiosta leikkauksen kesto on
laskenut 4-5 tunnista alle yhteen tuntiin. Professori Sprinzl oli sitä mieltä, että nykyisin leikkauksen
tavoitteena tulee aina olla lähtökohtaisesti jäännöskuulon säilyttäminen. Tätä hän perusteli mm.
väitteellä, että saman korvan elektroakustisella (akustinen kuulolaite ja istute samassa laitteessa)
stimulaatiolla saadaan hänen mukaansa pääsääntöisesti parempia tuloksia.
Muita kevyen leikkaustekniikan etuja ovat mm. aiempaa huomattavasti pienempi leikkausarpi sekä
nopea toipuminen leikkauksesta. Professorin mukaan yksi tärkeimpiä tekijöitä mahdollisimman
kevyen leikkaustekniikan saavuttamisessa on oikean elektrodityypin valinta. Hän siis oli sitä mieltä,
että erilaisille potilaille tulisi käyttää erilaisia elektrodeja. Hän oli myös vahvasti sen kannalla, että
leikkaus tulee tehdä ns. pyöreän ikkunan kautta eikä "kokleastomiana", jossa elektrodia varten
simpukkaan tehdään erillinen aukko.
Professorin mukaan tulevia istutetrendejä ovat mm.:
-sisäisen ja ulkoisen osan pieneneminen
-lääkepumppujen integroituminen istutteisiin
-uudet ja paremmat prosessoreiden ohjelmoinnit
-leikkaustekniikoiden kehittyminen
-jäännöskuulon säilyttäminen ja hybridi-istutteiden (=akustinen kuulokoje ja istute samassa
laitteessa) yleistyminen
Jäännöskuulon hyödyntäminen ja elektroakustinen stimulaatio
Professori Wolf Dieter Baumgartner Wienin korva- ja implanttiklinikalta puhui jäännöskuulon
säilyttämisestä isuteleikkauksissa. Wienissä implanttileikkaukset on aloitettu jo vuonna 1977. Tänä
vuonna Wienin klinikalla tullaan juhlimaan tuhannennen implantin leikkausta. Klinikka on yksi
maailman johtavista implanttikeskuksista ja toimii läheisessä yhteistyössä MedELin kanssa.
Professori oli itse leikannut yli 200 implanttia.
Elektroakustinen stimulaatio (EAS) keksittiin luennoitsijan mukaan vuonna 1999 Frankfurtissa.
Aiemmin klassisia istutteita leikattiin periaatteessa vain potilaille, joiden sananerotuskyky oli nolla.
Nykyisin leikataan potilaita, jotka jäännöskuulon avulla pystyvät yksitavuisten sanojen
erotuskyvyssä jopa 45 %:n tasoon. Tämä voidaan tehdä, koska elektroakustisella istutteella voidaan
taata joka tapauksessa parempi kuulo.
EASiin perustuva laite pitää siis sisällään sekä istuteprosessorin että akustisen kuulolaitteen.
Elektrodi on puolestaan lyhyempi, jolloin isuteleikkauksessa säilytetään syvemmällä simpukan
kierteessä sijaitseva matalien taajuuksien luonnollinen jäännöskuulo. Elektrodin työntäminen
tehdään leikkauksen lopuksi ja hyvin nopeasti (alle minuutissa), jolloin jäännöskuulon
tuhoutuminen minimoidaan. Luennoitsija kertoi, että on myös tapauksia, joissa EAS-laitetta
käyttävä henkilö ei käytä laitteen kuulolaiteominaisuutta lainkaan. Potilas kuulee matalat taajuudet
akustisesti ilman vahvistusta ja jäännöskuulosta puuttuvat korkeat taajuudet kuullaan siis laitteen
istutteen kautta.
Professorin esittämien tutkimusten mukaan kevyellä leikkaustekniikalla jäännöskuuloa menetetään
hyvin vähän (muutama desibeli) istuteleikkauksessa. Kymmenen vuoden seurantatutkimuksen
mukaan jäännöskuulo ei myöskään ajan myötä huonone. Viidestäkymmenestä leikatusta potilaasta
kuitenkin kaksi olivat menettäneet jäännöskuulonsa.
Luennoitsija kertoi, että EASiin perustuvaa istuteleikkausta ei ole vielä hyväksytty kansainväliseksi
standarditoimenpiteeksi. Tämä johtuu osittain siitä, että leikkaus tulee suorittaa työntämällä
elektrodi simpukkaan ns. pyöreän ikkunan kautta. Vastaavasti kokleostomia (elektrodin vieminen
simpukkaan erikseen tehtävän aukon kautta) on nykyisin vakiintunut leikkausmuoto erityisesti
Yhdysvalloissa, mikä on omalta osaltaan hidastanut EASin yleistymistä
Kantasoluhoidot
Tohtori Veronika Starlinger Wienin yleissairaalasta luennoi lyhyesti sisäkorvaan liittyvästä
kantasolututkimuksesta. Hän kertoi, että kantasoluhoitojen perusidea on tuottaa kantasoluista
erikoistuneita soluja, joilla voidaan korvata vahingoittuneita tai toimimattomia soluja (esim.
sisäkorvan karvasoluja).
Luennoitsija kertoi, että maailmassa on noin 350 miljoonaa ihmistä, jotka kärsivät eriasteisista
kuulovioista. Nykyisin heitä voidaan auttaa erilaisilla teknisillä apuvälineillä mutta on mahdollista,
että tulevaisuudessa myös kantasoluhoidoilla voidaan hoitaa kuulovikoja. Korvan simpukan
monimutkaisuuden takia tämä ei kuitenkaan ole kovin helppoa ja yksinkertaista.
Simpukan karvasolujen kantasolututkimus etenee tällä hetkellä kahdella eri rintamalla: 1)
kantasolujen istuttaminen vahingoittuneeseen sisäkorvaan ja 2) lääkeaineen avulla tapahtuva
soluterapia, jolla solut saataisiin taas toimiviksi. Tohtori totesi, että kantasoluihin liittyvä tutkimus
on niin nuorta, että vielä ei voida olla edes varmoja, saadaanko siitä ikinä kehitettyä oikeilla
potilailla toimivia hoitoja.
Kuulovammojen genetiikka
Wienin yleissairaalan genetiikan laitoksen johtaja professori K. Frei luennoi kuulovammojen
genetiikasta. Professorin mukaan noin 20%:iin geneettisistä kuulovammoista liittyy myös muita
liitännäisvammoja, kuten esim. näkövamma Usherin syndroomassa. Geneettisen kuulovamman
syynä on jonkin sisäkorvan erikoistuneen karvasolun tai sisäkorvan rakenteen geneettinen anomalia,
joka johtaa kuulon osittaiseen tai täydelliseen toimimattomuteen. Merkittävin kuulovammoja
aiheuttava geenivirhe on Connexin 26. Esimerkiksi tutkimuksessa, johon osallistui 93
istutekäyttäjää, 29:ltä löydettiin Connexin 26.
Suuntakuulo
Wienin akustiikan tutkimuskeskuksen johtaja tohtori Bernhard Laback luennoi kolmiulotteisesta
kuulemisesta liittyen istutteiden tulevaisuuden kehitykseen. Tohtori kertoi, että äänen
hahmottamisessa tilassa on kolme komponenttia: 1) vasen vrs. oikea, 2) ylhäällä vrs. alhaalla /
takana vrs. edessä ja 3) etäisyys kuulijasta. Labackin johtaman keskuksen tutkimuksessa pyritään
selvittämään, miten ihminen yleisesti ottaen hahmottaa äänen lähteen sijainnin ja miten tämä
vastaavasti tapahtuu istutekäyttäjillä.
Yksi tutkimuksen löydös oli, että pääsääntöisesti SI-käyttäjien suuntakuulo on aina
normaalikuuloisia huonompi. Hyvä uutinen kuitenkin oli, että suuntakuuloa voidaan parantaa mm.
prosessorisignaalin ohjelmointia muuttamalla ja parantamalla. Osaa tutkimusten tuloksista tullaan
käyttämään eri istutevalmistajien laitteiden kehityksessä.
Yhteenvetona luennoitsija totesi, että parantamalla istutteiden kykyä tarjota käyttäjille parempaa
suuntakuuloa saavutetaan seuraavia hyötyjä:
-puheenerotus melutilanteissa
-ympäröivän äänikentän yleinen hahmottaminen
-itse suuntakuulon paraneminen
Myöhäinen implantointi
Arnold Erdsiek luennoi oman kokemuksensa kautta implantoinnista tilanteessa, jossa implantoitava
korva on ollut hyvin pitkään (useita vuosia) ilman kuuloa. Luennoija kävi asiaa läpi oman
elämänkertomuksensa kautta.
Arnold implantoitiin kymmenien vuosien kuurouden jälkeen. Hänellä oli suuret odotukset istutteella
saavutettavasta kuulosta, mistä lääkärit eivät olleet kovin innoissaan. Ensimmäisten säätöjen jälkeen
saavutettu kuulo oli Arnoldille suuri pettymys vaikka hän oli kuullut elämänsä ensimmäiset kuusi
vuotta. Arnold vertaa istutteella kuulemaan oppimista labyrinttiin, jossa pitää aina uudestaan ja
uudestaan palata takaisin päin kunnes löytää lopullisen tien labyrintin läpi; toisin sanoen oppii
yhdistämään kuullun äänen sen merkitykseen.
Vuosikymmenien kuuroutensa aikana Arnold selvisi huulioluvun ja intuition avulla mutta kertoi
usein tunteneensa epävarmuutta ymmärtämisen suhteen. Istutteen myötä hän kertoo saaneensa
yhteyden ääniin perustuvaan informaatioon ja tunteisiin. Kommunikaatiosta muiden ihmisten
kanssa tuli monimuotoisempaa.
Arnoldin istutekuulon kehittyessä hän tuli samalla tietoiseksi sen rajoista: keskustelu ryhmässä,
kaukana oleva puhuja, suuntakuulo tai nauttiminen musiikista tuntuivat mahdottomilta tavoitteilta.
Viiden vuoden leikkausvälillä saadun toisen istutteen myötä kuuleminen kuitenkin parani.
Uudemalla implantilla yksin kuuleminen oli pelkkää hölynpölyä mutta yhdessä ensimmäisen
implantin kanssa kuulemisesta tuli aivan uudenlainen ja täydellisempi kokemus. Kahden istutteen
kanssa kuuleminen vaati kuitenkin myös paljon työtä. Mutta kahden vuoden harjoittelun jälkeen
Arnold huomasi pystyvänsä erottamaan, mistä suunnasta ääni tuli sekä erottamaan ryhmästä yhden
puhujan äänen. Hän myös kertoi, kuinka voi nykyisin nauttia erittäin paljon musiikin kaikista
vivahteista istutekuulonsa myötä.
Lopuksi Arnold vertaa istutteella kuulemisen opettelua musiikkiinstrumenttiin. "Mikäli jollekulle
antaa huilun ja väittää, että tämä pystyy saamaan sillä aikaiseksi kaunista musiikkia, ei ole täysin
väärässä, koska kyseisellä henkilöllä on potentiaalia oppia soittamaan tuota huilua. Sama pätee
istutteeseen: ei pidä uskoa itse laitteeseen vaan sitä käyttävän henkilön haluun ja kykyyn oppia
hyödyntämään tuota laitetta."
Implantin käyttö yhdessä kuulevan korvan kanssa
Detlef Fischer kertoi oman kokemuksensa kautta implantin käytöstä tilanteessa, jossa yksi korva on
kuuro ja toinen kuuleva. Detlef oli kuuroutunut joulupäivänä. Toiseen korvaan kuulo palautui mutta
toinen jäi kuuroksi. Hän oli tuntenut, että "puolet hänen päästään puuttuu". Ääniä oli vaikeaa
tunnistaa eikä niiden lähdettä pystynyt enää paikallistamaan. Hänen oli siis tehtävä päätös
mahdollisesta implantista.
Hänelle kerrottiin, että leikkauksessa jäännöskuulo voidaan menettää ja kuuroutumisen myötä
alkanut tinnitus ei välttämättä poistu. Leikkauksen jälkeen korva oli täysin kuuro mutta tinnitus oli
kadonnut. Detlef oli hyvin hämmästynyt, kuinka hyvin hän kuuli heti ensimmäisen säätökerran
jälkeen. Kuulemaan oppiminen yhdessä kuulevan ja istutekorvan kanssa ei kuitenkaan osoittautunut
helpoksi. Hän aloitti harjoittelun, jonka tavoitteena oli oppia, miltä ääni kuulosti kuulevalla korvalla
ja toisaalta istutekorvalla. Harjoittelun kautta asiat edistyivät ja hän sai myös suuntakuulonsa
takaisin. Meluisissa olosuhteissa kuuleminen on myös helpottunut. Detlef oli vahvasti sitä mieltä,
että ihminen kuulee paljon paremmin kahdella kuin yhdellä korvalla.
Kuulovammaisen lapsen erilaisuuden tunne
Kuulovammaisiin lapsiin erikoistunut erityisopettaja ja psykoterapeutti Anton Egger luennoi
kuulovammaisten lasten erilaisuuden tunteesta. Lapsen vamma voi Eggerin mukaan johtaa siihen,
että lapsi kokee itsensä erilaiseksi ja yksinäiseksi. Tästä johtuen lasten on hyvä saada tukea ja apua
heitä ympäröiviltä aikuisilta. On myös tärkeää, että kuulovammaiset lapset tapaavat toisiaan. Näin
heille syntyy tunne, että he eivät ole vammansa kanssa yksin maailmassa.
Anton Egger puhui integraation puolesta, koska hän näki hyvänä, että kuulovammaiset lapset voivat
kasvaa ja oppia muiden lasten kanssa yhdessä, eivät omana eristettynä ryhmänään. Egger kuitenkin
korosti, että onnistuneenkin integraatioon täytyy aina olla seurattua ja lapsen erityisyyttä ei saa
unohtaa. Lisäksi lapsille tulee siis tarjota kuitenkin lisäksi mahdollisuus tavata muita
kuulovammaisia lapsia.
Euro-CIU:n pj Gilles Cognat ja uusi sihteeri Sari Hirvonen-Skarbö