Jotailan jutut 2013 - Sovio-Sovelius-suku
Jota i la n Ju tu t 18 Sovio-Sovelius suvun tiedote n:ro 1 8, toukokuu 201 3 JOTAILAN JUTUT 2013 Sukuyhdistyksen hallitus Puheenjohtaja Sihteeri / Rahastonhoitaja HANS LINDQVIST PAULA E RLA Alatie 10 B 02360 Espoo Puh. 0400 594 050 [email protected] Tapulinmäki 4 02780 Espoo puh. 0400 440 990 [email protected] T412 T227 Jäsen: Varajäsenet: PERTTI SOVELIUS BRITA E KBERG ja MIKA HEINONEN Sukuhaarojen yhteyshenkilöt: TEPPO SOVELIUS RAINER BERNDES HANS LINDQVIST TUULA MOILANEN PIA SOVIO-PYHÄLÄ MARTTI SOVIO JUKKA TOIVOLA ANDERS RÅDBERG JUKKA TOIVOLA HANS LINDQVIST Toiminnantarkastajat: Varatoiminnantarkastajat: JOTAILAN JUTUT Toimitus: Georg Soveliuksen sukuhaara Johan Valdemar Soveliuksen sukuhaara Fredrik Sovelius jr:n sukuhaara Bertil Soveliuksen sukuhaara Tor Sovion sukuhaara Jarl Sovion sukuhaara Anna Christina Argillanderin sukuhaara Rådbergien sukuhaara hautainhoitotoimikunta internet-toimikunta MIKKO KOIVUSALO ja MAIJA MUSTONEN KLAUS HOHENTAL ja MIKKO BERGROTH Tuula Moilanen Eero Sovelius-Sovio Pia Sovio-Pyhälä, yhteenvedot ruotsi ja englanti Taitto: Olli Nylander Kannen kuva: Parkki Impi kuivatelakalla Sharpnessin satamassa Englannissa. Hans Lindqvistin kokoelmat. Takakansi: Raahen museo ja kuunari Raahen Fiia, kuva Olli Nylander 2 NRO 18, TOUKOKUU 2013 Puheenjohtajan palsta Hyvät sukulaiset Aika rientää ! Kolme vuotta hurahti siitä kun viimeksi kokoonnuimme Raahessa. Nyt tulevana kesänä kokoonnumme jälleen yhteen muistelemaan vanhoja ”hyviä aikoja” sekä ennakoimaan tulevaa. Raahessa päätimme tulevaksi kokouspaikaksi Espoon kartanon. Se ei kuitenkaan onnistunut, sillä kesäviikonloput oli varattu häätilaisuuksiin. Turvauduimme siis vanhaan koettuun juhlapaikkaan Helsingissä . SUKUKOKOUS HELSINGISSÄ Lauantaina elokuun 3 päivänä 201 3. Ravintola Ostrobotnia Museonkatu 1 0 001 00 Helsinki. Juhlasali 2 krs klo 1 6.00 – 22.00 Merkkaa aika kalenteriin ja levitä sanaa tulevasta kokouksesta. Ilmoittautua voit vaikka heti. Tervetuloa. Ilmoittaudu Paula Erla: Tapulinmäki 4. 02780 Espoo p. +358 (0) 400 – 440 990 Hasse Lindqvist: Alatie 1 0 b, 02360 Espoo p. +358 (0) 400 – 59 40 50 [email protected] hasli.11 @suomi 24. fi Sukuyhdistyksen jäsenmäärä on jatkuva huolenaihe. Miten saada nuoret kiinnostumaan suvusta ja juuristaan. Kun perehdyin sukuseuramme vanhempiin pöytäkirjoihin ja painotuotteisiin, huomasin että huoli asiasta on ollut jatkuva. Tämä ei ole vain meidän seuramme ongelma, sukuseurojen kotisivuilta näkee että huoli on maailman laajuinen. Mitä tehdä asialle, siinäpä pulma. Käsitellään asiaa tulevassa kokouksessa Yhteystiedot. Jos olet muuttanut, hankkinut sähköpostiosoitteen tai vaihtanut sen uuteen, ilmoitathan asiasta. Lähetämme sähköpostia kaikille jäsenille. Parhain terveisin Hasse Lindqvist Sisällys 3 4 11 12 16 18 Puheenjohtajan palsta Eero Sovelius-Sovio Postimerkkejä ja matkustusta Mikä laulaen tulee se viheltäen menee - osa 2 Totta, tarua ja perimätietoa Matka mantereen halki 22 24 27 28 31 Kanadan Soviot Koti on antanut paljon, maailma opettanut lisää Bio Huvimyllystä vielä muutama sana Svensk resumé English summary 3 JOTAILAN JUTUT 2013 toiseksi nuorin. Sisarukset ikäjärjestyksessä vanhimmasta nuorimpaan: Jorma Juhani, Kerttu Inkeri, Eila Elisabeth, Paavo Ilmari, Eero Alarik sekä Teen haastattelua Eeron kauniissa asunnossa Jyväskylässä. Kol- Ilkka Olavi. HAASTATTELIJANA L AURA SOVIO E ERO S OVELIUS-S OVIO men huoneen ja keittiön huoneisto sijaitsee kerrostalon ylimmäsEeron syntyessä perhe asui Raasä kerroksessa, josta avautuu avara näkymä yli metsien. ”Jostain syystä olen aina asunut ylimmässä kerroksessa, minun täytyy nähdä kauas…” Eero sanoo ja nauraa lämpimästi päälle. Siirrymme olohuoneeseen, jossa on sellaiset kattaukset, että kattauksistaan kuuluisien Eeron äidin sekä Eeron isän sisarusten puolisoiden ei tarvitse pilven reunalla hävetä. Antimiin kuuluu mm. hilloja ja hyytelöitä, sushia, pieniä leivoksia, marenkimustikkapiirakkaa…kaikki tietysti itse tehtyä. ”Olen kyllä harkinnut keittokirjankin tekoa, mutta niitä on viime aikoina tullut niin paljon, että luovuin ajatuksesta. Haluan kokeilla aina jotakin uutta, hen naapuripitäjässä Pattijoella, en tee yleensä mitään suoraan re- Kopsan kylässä, Marttalan tilalseptistä.” la. Tila oli n. 91 hehtaaria, jossa oli sekä peltoa että metsää. Eeron kaiken läpäisevä . Tila oli maitotila, "... piirre tuntuukin Olen kyllä harkinjossa myös olevan uusien viljeltiin seasioiden ja toi- nut keittokirjankin tekoa, kä viljaa mintatapojen mutta niitä on viime aikoina että yleietsiminen, oli tullut niin paljon, että luo- simpiä sitten kysymys juurikasvevuin ajatuksesta..." vaikkapa kokja. Lisäksi kaamisesta tai opetkasvatettiin mm. tamisesta. salaattia, pinaattia, tomaatteja ja kurpitsoita. PääELÄMÄÄ MARTTALASSA rakennus oli suuri ja lisäksi tilalla oli talousrakennuksia. Eero Alarik Sovio syntyi vuonna Eläimiä oli paljon: lehmiä, vasi1927 ja oli kuusilapsisen perheen koita, sikoja, sekä sonneja. Jarlisä oli kiinnostunut karjanjalostuksesta ja siksi jätettiin aina yksi sonni takaamaan jalostuksen jatkuminen. Inkeri- sisar pelkäsi sonnia, jota joutui kuljettamaan nenärenkaaseen sidotusta nahkaremmistä ja Inkerin jokailtainen rukous kuuluikin näin” Hyvä Jumala, anna minun kuolla ennen kuin sonni tappaa minut!” Tilalla oli myös kaksi hevosta, Vauhti-ori ja erityisen älykäs Hippo-ruuna. Kirjoittaja Laura Sovio ja Eero Sovelius-Sovio Eeron kotona Jyväskylässä v. 2011 4 Talossa oli myös palvelijoita, jotka olivat lapsille läheisiä, yleensä kuin perheenjäseniä. Kerran Eero sai itselleen kuumottavan muiston : ”Sisäkkömme oli kantamassa suurta, kuumaa vettä sisältävää kattilaa tiskipöydälle. Äkkiarvaamatta juoksin sivulta tarrautuen hänen jalkaansa kiinni. Palvelija säikähti, kattila kallistui ja kuuma vesi valui selkääni. Palovammat olivat vaikeat ja laajat. Olin tuolloin ehkä 5-vuotias ja muistan vain, kun jouduin makaamaan vatsallani kolmisen viikkoa ennen kuin uusi iho oli kasvanut selkääni.” NRO 18, TOUKOKUU 2013 Eeron lapsuudessa talossa kävi kaikenlaista väkeä, joista hän muistaa erityisesti erään hollantilaisen taidekauppiaan Assendelftin. “Nämä vierailut olivat jotenkin aina jännittäviä. Assendelftillä oli aina mukanaan iso taidepinkka, joka oli kääritty rullalle. Hän halusi aina ostaa tai vaihtaa jotain tauluja meiltä“. Eeron kotona oli paljon perintötauluja. Eero muistaa mm. Pekka Takana Kerttu Sovelius, ylärivissä toinen vasemmalta Inkeri sylissään Halosen talvimaiseman, jonka Eero, sitten Eila ja Paavo. Alhaalla oikealla Jorma. Muut lapset isä oli ostanut oltuaan nuoruu- "kyläläisiä". dessaan kihloissa Pekka Halosen tyttären kanssa. Myöhemmin to, pienikokoinen ja avulias nai- me vaatimattomiin olosuhteisiin vanhemmat joutuivat rahapulas- nen. Kertulla oli aina kädet Arkkukariin”. sa myymään taulun. täynnä työtä, hän hoiti koko ta- Perhe joutui vuonna 1937 muutlouden sekä tilan suurta kasvi- tamaan Marttalasta Saloisten TÖITÄ JA HUVEJA maata ja muonitti viikonloppui- Arkkukariin Jarlin menetettyä sin Marttalaan suojeluskuntahar- omaisuutensa veljensä takausIsä Jarl hoiti yhdessä työväen joituksiin tulevia. Kerttu kuului velkojen takia. Marttalan menekanssa tilan viljelyksiä sekä kar- Lotta Swärd järjestöön. “ Äiti oli tys oli valtava isku, varsinkin jaa. Jarl oli suojeluskuntalainen uskonnollismielinen. Hän olisi Kerttu-äidille. ja piti melkein aina suojeluskun- käynyt mielellään kirkossa, muttapukua päällään. Isä oli ankara, ta sinne oli matkaa 14 kilometriä. SODAN JA OPISKELIJAELÄmutta oikeudenmukainen mies, Muistan yhden retken joulukirk- MÄN VIEMÄÄ joka joskus intoutui ryyppää- koon, olin silloin ehkä neljä- tai mään. “Juovuspäissään isä ko- viisivuotias. Naapurissa oli kuor- Eeron isä kaatui sodassa vuonna mensi lapset riviin ja piti ns. ma-auto ja äiti ja minä päästiin 1940, kun Eero oli vasta 13 sulkeisia. Jormalle isä oli liian kuljettajan hyttiin. Auton valot -vuotias. Lisäksi veli Paavo kaaankara, josta Jorma on ollut hie- valaisivat voimakkaasti tien ja tui sodassa Käkisalmessa vuonna man katkera, mutta minä en siellä oli puhelinlangoissa paksu 1941 omien vahingossa ampumuista saaneeni selkääni. lumikerros. Se vaikutti satumai- mana ollessaan vasta 18 -vuotias, selta.” joten perheelle koitti monessa Marttalassa kävi Jarlin veljiäkin suhteessa vaikeat ajat. Eero kävi välillä ryypyllä, mutta kun Ee- Eerolle on erityisesti jäänyt äi- kansakoulun ja jatkokoulun, opron perhe muutti Kopsasta Ark- distä mieleen laulaminen.” Äiti pikouluun ei perheellä ollut enää kukariin, ei ryyppyjäisiä enää lauloi paljon. Kotona laulettiin varaa ja lisäksi Eeroa tarvittiin ollut. Eero muistaa isänsä olleen mm. Kopoti kopoti koi, Telefoo- tilan töissä. Lopulta Arkkukari aina hyväsydäminen heikompio- ni Afrikassa ja muita lauluja. Äiti vuokrattiin pois ja äiti Kerttu saisia kohtaan ja avustaneen lauloi alttoa mm. Raahen laulus- muutti Raaheen. mahdollisuuksien mukaan vai- sa niin kauan kuin ääni kesti. Äikeuksissa olevia. ti oli työteliäs ihminen, eikä hän Eero lähti Kittilään, jossa toimi nalkuttanut edes silloin kun me- opettajana lukuvuodet 1946Äiti Kerttu (os.Rydman) oli hen- netimme Marttalan ja jouduim- 1949. Tämän jälkeen hän pääsi 5 JOTAILAN JUTUT 2013 Kajaanin seminaariin, josta valmistui opettajaksi vuonna 1954. Opiskeluajoistaan Eero kertoo seuraavaa: “Tein paljon aloitteita ollessani oppilaskunnan puheenjohtajana. Järjestettiin erilaisia tempauksia, mm. kerran Suomen punaisen ristin keräys kriisialueiden uhreille. Kutsuttiin koululle kaikenlaisia esiintyjiä, laulajia, pianisteja, lausuntataiteilijoita, aina kun sellaisia tuli kaupunkiin. Kaikki tämä vei paljon aikaa, ja seurusteluasiat jäivät sivummalle. Olihan minulla ihastuksia; yhtenä kesänä minut leikattiin Kajaanin sairaalassa ja siellä oli yksi oikein simpsakka ja kiva hoituri, mutta se jäi episodiksi vain.” Kajaanissa Eerosta tuli myös partiolainen. Partiotoiminta on leimannut vahvasti Eeron elämää sekä nuoruus- että aikuisiällä. hön ja sitä kesti neljä vuotta. Sen jälkeen partiotoiminta vähitellen jäi .” Eero 25-vuotiaana opiskelijana Kajaanissa Eero on aina ollut kiinnostunut luonnosta ja jo nuorena kesät kuluivat Lapissa vaeltaen ja talvet hiihtäen. Myös kasvien tutkiminen on Eerolle rakas harrastus OPETUSTA JA SUKUHISTO- vielä tänäkin päivänä. RIAA Opettajan uransa Eero aloitti Uravalintaansa Eero kommentoi vuonna 1954, jolloin hän oli näin: “ Oli jotenkin itsestään sel- vuoden Puolangalla keski- ja vää, että valitsin opettajan uran. kansalaiskoulun opettajana. Siitä Jos olisin jonkin muun ammatin matka jatkui Heinolaan, jossa valinnut, olisi se varmaankin ol- Eero toimi seminaarin harjoituslut puutarhuri. Mutta se olisi var- koulun opettajana vuosina 1955masti ollut paljon rankempaa. 1967 ja 1971-1972. Välivuodet Olen hyvin tyytyväinen valintaa- 1967-1971 Eero oli vt, kuvaamataidon lehtorina Raahen semini.” naarissa. Heinolan seminaarilaisia 1960luvulla Kittilän Sirkassa. Kaikkiaan 9:llä katkesi sukset hiihtoviikolla. 6 “Heinolan seminaarin harjoituskoulun opettajana ollessani v.1967-1971 suoritin partiojärjestön kolmevuotisen korkeimman johtajatutkinnon. Toimin partiolaisten kuraattorina seminaarissa, olin lippukunnan johtajana ja koulutin johtajatutkinnon suorittavia. Olin 1,5 vuoden ajan niin kiinni partiotyössä, että vain yksi päivä viikossa oli vapaata. Sen jälkeen väsyin koko partioon. Mutta sitten minut kutsuttiin valtakunnalliseen partiotyö- Pisimmän uransa Eero on tehnyt Jyväskylän yliopiston normaalikoulun lehtorina vuosina 19721990. Eero sanoo että työpaikka oli myös paras. “ Siellä innostuttiin, innostettiin ja tultiin mukaan. Tein 10 vuotta uraauurtavia opetusmenetelmäkokeiluja joista merkittävin oli integraatiokokeilu, joka on tunnettu Pohjoismaissa ja Saksassa asti. Projektissa taidehistoria ja kuvaamataito ovat ns.läpilyöviä oppiaineita.” Toisin kuin yleisesti luullaan, Eero luki itsensä ensin opettajaksi ja teki vasta myöhemmällä iällä arvosanaopintoja suomen kielessä, kasvatustieteessä ja taidehistoriassa Jyväskylän yliopistossa. Taidehistorian progradu tutkielma käsitteli Jyväskylän yliopiston kampusalueen vanhoja rakennuksia. Eero on myös tutkija ja tietokirjailija. Tunnetuksi on tullut mm. Alla: Seminaarin partiokillan työrakennuksella v. 1962 NRO 18, TOUKOKUU 2013 ma muilla kielillä. Se oli juuri vuoden sukukirjaksi vuonna päinvastoin! Siellä oli kaikkia 1999 valittu sukumatrikkeli. Jo mahdollisia kieliä, mm.venäjä. opiskeluaikoina Eero innostui Suurin osa oli kreikankielisiä ja tekemään kortistoa, joka pikku jouduin tietenkin opettelemaan hiljaa ulottui aina vain kauemkreikan aakkoset”. mas ja kauemmas lähisuvusta. Vuonna 1977 perustettiin sukuAntiikin Kreikan arkkitehtuuri ja yhdistys, jonka perustajajäsenet kuvanveisto veivät todella muolivat Eeron lisäksi Jussi sekä kanaan. Eero on tutkinut paljon Paul Sovio Eeron oman sukunimm. antiikin Kreikan temppeleimen tarina on seuraava: ”Opistä. Jumalatkin kiinnostavat: keluaikoina osa luokkatovereis“Apollon on aina kiinnostanut, tani alkoi jostain syystä kutsua koska hän on niin jalo verrattuna minua Soveliukseksi. Tämä jäi muihin Kreikan jumaliin. Apolminulle mieleen , ja kun menin lonia sanotaankin Kreikan KrisHeinolaan ne itähämäläiset eivät tukseksi. Minulla onkin sellainen jostain syystä oppineet Sovio suunnitelma, että tekisin sellai-nimeä. Yhtenäkin vuonna sain sen tutkimuksen, joka valottaisi kaikki sanomalehdet eri nimellä, Apollonia mahdollisimman moSorri, Savio, Soivio ja minua al- Työpöydän ääressä Heinolassa, nelta eri puolelta.” koi harmittaa moinen. Ajattelin, seminaarin harjoituskoulussa että koska meillä on kaksi suku- 1950-luvulla MAAILMAN ÄÄNIÄ JA HILnimeä, yhdistän ne ja siitä tulee niin hankala, että kaikkien on keleita eri teoksissa.. Tälläkin JAISUUTTA hetkellä on työn alla uusi kirja. kuunneltava, mikä se on.” Eero on saanut monta apurahaa Eero on utelias ja seikkailunhaEero on kirjoittanut myös van- ja Pro Raahe mitalin vuonna luinen ihminen, joka on kierrellyt maailmaa ja käynyt mitä erishemmistaan, kirjanen “Vanhem- 2007. kummallisimmissa paikoissa. pieni tarina” julkaistiin vuonna Kiinnostus intiaanikulttuureja 2006. Lisäksi Eero on julkaissut ANTIIKIN KRISTUS pari tietokirjaa: Ahto-laivan tarinan (näyttelyluettelo) sekä artik- Nuoruudessa alkoi Eeron "...Ajattelin, että koska meillä kiinnostus Antiikin arkkitehtuuria ja kuvanveistotai- on kaksi sukunimeä, yhdistän ryhmä ruokatauolla majan detta kohtaan. Eero oli 17 ne ja siitä tulee niin hankala, -vuotias, kun hän luki Anni että kaikkien on kuunneltava, Swanin kirjoittaman kirjan “Linnaisten vihreä kamari“. mikä se on." Kirjan päähenkilön äiti oli kreikkalainen ja isä suomalainen. kohtaan vei Eeron 1980-luvulla Tarina kiehtoi Eeroa kovin. kuukauden kiertomatkalle Mexicoon, jossa hän kiersi kaikEero veti turistimatkoja Kreik- ki tärkeimmät intiaanikeskukset. kaan ja oli yhteensä kahdeksan “Kuljimme pitkää, espanjalaisten kuukautta Ateenan Instituutissa “Kuolemantieksi” nimittämää järjestämässä antiikin kirjastoa. tietä. Nimi tuli siitä, että espanEeron tehtävänä oli laittaa tuhan- jalaiset luulivat pieniä alttareita sia teoksia lainauskuntoon. Teh- haudoiksi. Se on merkillinen tävä muodostui todella vaati- paikka. Siellä saattaa olla satoja vaksi: “Mennessäni Ateenaan en ihmisiä yhtä aikaa, mutta siellä tiennyt, millä kielillä kirjat oli- vallitsee täysi hiljaisuus. Äänet vat. Minulle sanottiin, että suurin jotenkin uppoavat siihen äärettöosa on suomeksi ja vain muuta- myyteen. Olen löytänyt sen hil7 JOTAILAN JUTUT 2013 jaisuuden muistakin pyhistä paikoista tai vähemmän pyhistä. Esimerkiksi Suomen tuntureista”. Eero on matkustanut eri puolilla Italiaa tutustumassa kreikkalaisten rakentamiin temppeleihin. Hän on ollut mm. kahteen otteeseen kuukauden verran Viila-Lantessa, mutta niiltä matkoilta saatua materiaalia hän ei ole vielä pystynyt hyödyntämään. Ortodoksikirkkoihin hän on tutustunut myös Jugoslaviassa, Turkissa, Baltian maissa sekä kahdella matkalla Venäjällä. Jaroslavin kirkot olivat upeimpia. "Tolkovaan ei tulkki suostunut lähtemään mukaan, mutta ajattelin että tuonnehan minun varmasti pitää mennä! vapaaehtoistyössä Japanissa lähetysjärjestöjen ylläpitämässä pienessä suomalaisessa koulussa kuvaamataidon ja historian opettajana. Palkkana oli asunto ja ruoka. Eero liikkui paljon ja tutustui erityisesti Japanin rakennustaiteeseen, etenkin temppeliarkkitehtuuriin. “Elin myös sen suuren maanjäristyksen vaiheet läpi. Jälkijäristyksiä oli satoja. Useimmat tulivat yöllä ja kummallista oli, että heräsin aina muutamaa minuuttia ennen järistystä, mutta nukuin heti sen jälkeen uudelleen. Minulla oli koko ajan varmuus, ettei minulle tapahdu mitään vaurioita jälkijäristyksistä. Varsinaisen suuren järistyksen tapahtuessa olin Hiroshisukukirjapalkinnon haastattelutilaisuu- massa hotellissa kovassa Intiassa Eero vietti puoli- Eero v. 2000 kotonaan. Taustalla Peter Rűfe- kuumeessa. Kahden päitoista kuukautta. Kierrok- dessa nactin "Kitaransoittaja". seen kuului mm., Mumbay, vän kuluttua olivat liikenMadras, Varanas, Agra ja neyhteydet kunnossa ja Delhi. Eeron oli tarkoitus mennä mänmuotoon. Kiinnostukseni matkustin takaisin Kiotoon, Pohjois-Intiaankin, mutta ei enää kohteena olivat mm. Masaihei- mutta jouduin seisomaan koko jaksanut. Intia verotti voimia. mon tavat ja kulttuuri. Keräsin päivän junassa. Se rasitti niin sieltä, kuten muualtakin, matka- paljo sairasta ihmistä, että kaksi Eero on selviytynyt matkoillaan kohteistani kansantieteellistä ai- viikkoa järistyksestä sairastuin ilman pahempia kommelluksia ja neistoa, joista yli 200 esinettä on nivelreumaan. Tähän minulla oli vaaratilanteita, vain kerran hä- nyt kahden suomalaisen museon hyvät valmiudet sukuperintönä.” neltä ryöstettiin lompakko Atee- kokoelmissa. Masaiden lisäksi nan Pireuksen maanalaisessa, kiinnostuin Makondeheimon Eero on saanut matkoillaan mutta siinäkään ei mennyt 180 veistotaiteesta ja vierailin Ma- paitsi reuman, myös suuren tumummonmarkkaa enempää. Tak- kondekylässä seuraamassa, mi- kun hyviä ystäviä ympäri maailsit ovat yrittäneet huiputtaa Ee- ten taidokkaat veistokset syn- man. roa monet kerrat, mutta eivät ole tyivät alkeellisilla välineillä. siinä onnistuneet. Suuri vahinko on, että heidän KUNINGATARNEIDONKIELTÄ käyttämänsä musta puu uhkaa METSÄSTÄMÄSSÄ AFRIKKALAISHEIMOJEN loppua kaskeamisen ja runsaan PARISSA Viime vuosina Eero on hoitanut käytön vuoksi.” kyseistä reumaansa ja terveytNoin 20 vuotta sitten Eero teki REUMAATTISIA tään talvisin Teneriffalla. Aika kuukauden matkan Tansaniaan ja JÄLKIJÄRISTYKSIÄ tulisi tietysti pitkäksi, ellei Eero Keniaan. “Matkalla oli mahdolliolisi löytänyt sieltäkin kiintoisuus perehtyä afrikkalaiseen elä- Eero oli lukuvuoden 1994-1995 saa tutkittavaa. 8 “Teneriffan kasvimaailma on ollut erittäin antoisa ja mielenkiintoinen, varsinkin kun siellä on paljon kukkivia kasveja. Ne ovat alkuperäiskasveja, mutta paljon on myös muualta kulkeutuneita kasveja. Vilaflor on kylä 1500 metrin korkeudessa, jossa on otettu sydämenasiaksi kasvattaa ja huolehtia kuningatarneidonkielestä. Kasvi kasvattaa ensin lehtiruusukkeen, jonka keskeltä seuraavana vuonna nousee jopa kolme metriä korkea kukinto. Teneriffalla olo ei suinkaan ole pelkkää oleilua, vaan olen pyrkinyt löytämään uusia asioita. Olen mm. tutustunut perusteellisemmin siellä sijaitseviin maailmanperintökohteisiin.” YSTÄVIÄ JA RAKKAUTTA YLI RAJOJEN Eerolla on aina ollut paljon ystäviä, ja niitä tulee yhä edelleen aina vain lisää. “Merkillistä kyllä, minulla on ani harvoja ikätovereita ystävinä. Paljon nuorempia ja paljon aviopareja. Elinikäisiä ystäviäkin on, esim. yksi japanilainen ystävä, jonka kanssa tapaamme joka vuosi. Olemme monena vuotena tehneet yhdessä ulkomaanmatkankin. Täällä Jyväskylässä on sellaisia aviopareja, joiden kanssa ollaan tunnettu jopa 50 vuotta.” Lujin ystävyyssuhde syntyi 1950-luvulla Eeron vieraillessa Unkarissa. Eero tutustui silloiseen maan nuorimpaan tohtoriin, ja se ystävyys jatkuu edelleen. Ystävykset tapaavat joka vuosi, ja tohtorin perheestäkin on tullut tärkeä osa tätä ystävyyttä. Eero on ollut kihloissa kerran. Kihlattu oli työtoveri Heinolasta. “Sitten ihastuin Heinolassa yhteen tanskalaiseen tyttöön, joka oli reumasairaalan askarteluohjaajana. Oikein kaunis ja kiva tyttö. Hän oli kuitenkin saanut suomalaisista miehistä huonon kuvan. Lisäksi hän lähti Yhdysvaltoihin opiskelemaan, eikä halunnut sitoa itseään.” Seuraava ihastus oli Eeron oppilas seminaarista. Tyttöä kuitenkin vaivasi oppilas-opettaja suhde, johon tämä yritys kaatui. “Tämä oli rankkaa, jo kolmas perättäinen epäonnistuminen, ja masennuin. Meni ainakin kolme vuotta, ennen kuin pystyin ajattelemaan mitään seurustelujuttuja”. Raahessa Eero tapasi taiteilijan, jonka kanssa ajatteli perheenkin perustamista. “Mutta hän oli niin voimakastahtoinen, että minusta olisi luultavasti tullut pelkkä taulujen kehystäjä..” Eero nauraa. Siilin pelastusoperaatio Eeron keittiössä v. 2000 Viimeisintä naisystäväänsä Eero kuvailee ylivedoksi: ”Nainen on psykologi ja uskon, että olisimme tulleet hyvin toimeen”. Tunne ei ehkä sittenkään ollut tar- NRO 18, TOUKOKUU 2013 peeksi voimakas, kun en kuitenkaan ollut valmis muuttamaan suhteen perässä Helsinkiin. Nainen on nykyisin naimisissa ja Eero on avioparin hyvä ystävä.” Olemme olleet yhdessä kolmisin Italiassakin. Meillä on hyvin hauskaa keskenämme.” Eero on kaikesta huolimatta tyytyväinen naimattomuuteensa. Mitä pidemmälle elämä kulkee, sitä tyytyväisempi hän on ratkaisuunsa. “Minulla on sellainen käsitys, että olisin varmasti ollut aika vaikea aviokumppani, koska minä kaipaan tietyn määrän vapautta, ja kaikki eivät ole sitä valmiita antamaan. Koen alituisten kompromissien teon myös äärimmäisen rasittavana, ja avioliitto on jatkuvien kompromissien tekoa. Ei kaikkia ihmisiä ole tarkoitettu avioliittoon.” KALLISTA AIKAA Eero on ollut eläkkeellä 23 vuotta ja nauraen sanoo tulevansa kalliiksi valtiolle. Eero ei kuitenkaan usko, että tulee koskaan todella jäämään toimettomaksi, ellei sairastu pahoin. Lääkkeet mm. sydämen rytmihäiriöön tosin nytkin madaltavat työkykyä, mutta siitä huolimatta Eeroa ajaa halu mennä eteenpäin. Tälläkin hetkellä on työn alla kirja. “Eihän minulla aika kulu, jos en tee työtä. Voin kyllä nykyisin jäädä lukemaan keskellä päivää. Pääasiallisesti luen historiateoksia ja muistelmia, niissä on paljon kulttuurihistoriaa. Kummallista muuten on, että muistan nykyisin vuosilukuja paremmin kuin ennen. Jonkin verran luen myös romaaneja. Lempikirjailijoita ovat olleet Victor Rydberg ja Delblanc, venäläisistä Paustovski. Tolstoita olen lukenut jonkin verran. Kotimaisista Wal9 JOTAILAN JUTUT 2013 huomataan, että ei tuosta mittään enää tuu.. “ tari, erityisesti Johannes Angelus ja Sinuhe. Sinuhe on läheinen, koska olen luennoinut paljon Egyptin taiteesta.” Eerohan luki yliopistossa aikuisiällä taidehistoriaa ja on elämänsä aikana pitänyt paljon taidehistorian luentoja kansalaisopistoissa välillä Tampere-Rovaniemi. “Oman opettajan viran ohessa pidin joskus n.10 tuntia viikonloppuluentoja. Se oli kyllä rankkaa, mutta mielekästä ja mukavaa työtä”. Eeron lempi-kuvataiteilijoita ovat mm. Turner, Levitan, Kandinsky, Van Gogh, Matisse, Monet. “Kotimaisista taiteilijoista myös Gallen-Kallela ja tietysti Eero Järnefelt, johon on yhtenä syynä Raahen kirkon alttaritaulu, josta olen tehnyt 40-sivuisen tutkielman ja jota tutkin edelleenkin”. Musiikki on Eerolle läheistä, varsinkin ooppera. Eero oli vuonna 1994 matkanvetäjänä musiikkimatkalla Euroopassa, jossa oltiin Mozartin jäljillä. Juuri Mozartin oopperat, erityisesti Taikahuilu, ovat Eerolle läheisiä. Aina, kun Jyväskylässä esitetään oopperaa, hän yrittää olla paikalla. Helsingissä käydessä, jos vain on aikaa, suuntana on oopperatalo. ”Kaija Saariahon ooppera “Kaukainen rakkaus” oli todella hieno kokemus!”. Eero uskoo, että joku ohjailee hänen elämäänsä ja sanoo, että suhteet yläkertaan ovat ihan kunnossa. CODA Eeron kotoa läytyy myös Eeron sedän, Fredrik Vilhelmin, vaimon Ellen Soveliuksen maalaama "Italialaisen linnan piha". Eero on ajatellut paljon elämän viimeistä vaihetta, terminaalivaihetta. Hänestä tuntuisi vaikealta mennä laitokseen, jossa on pelkkiä vanhoja ihmisiä. Lisäksi ajatus yksinäisyydestä ja toisiin ihmisiin turvautumisesta on pelottanut. “Mutta enää en halua sillä asialla itseäni rasittaa, vaan ajatella, että kaikki asiat on otettava vastaan sellaisina kun ne tullee. Ei kannata ennalta murehtia. Parhaassa tapauksessa sitä kuolee pystyyn! Kuolema ei ole enää todellakaan peikko ja paha asia. Ymmärrän oikein hyvin, jos ihminen on sairas ja väsynyt, että hän haluaa pois. Olen tehnyt sellaisen testamentin, että ei saa elvyttää, jos Tästä jutusta tuli pitkä, mutta tällaista miestä ei voi kutistaa muutamaan aukeamaan. Paljon on jäänyt kirjaamatta, ja kaikkein suurinta asiaa on edes mahdotonta kirjata. Eeron into ja uteliaisuus on loppumatonta, eikä Eero koe elämää koskaan tylsänä ja mielenkiinnottomana. Kaikki se lämpö, tuomitsemattomuus, ystävällisyys ja iloisuus ja jokin määrittelemätön, joka Eerosta huokuu, ajaa siteeraamaan Antoine de Saint Exuperyn kirjaa Pikku Prinssi: “Vain Sydämellään Näkee”. “Opiskeluaikoina otin laulutunteja, ja minua kehoitettiin jatkamaan pidemmällekin. Lauloin myös vahvistetussa kvartetissa, joka esiintyi tiiviisti ja toimi noin pari vuotta. Kuorossa olen laulanut myös, toista tenoria ja ensimmäistä bassoa. Laulu on aina ollut minulle tärkeää.” Yksi Eeron lukuisilta matkoiltaan tuomista taide-esineistä: Seetripuinen sadekäärme Meksikosta KUOLEMASTA 10 ILKKA SOVIO Postilaitoksen palveluksessa 1947-1991 Postimerkkejä ja matkustusta Osa 1 NRO 18, TOUKOKUU 2013 suunnittelu, valmistus, mainonta ja tilaajille toimittaminen hoidettaisiin mantereella. Uuden postimerkki ”valtion” perustaminen on äärimmäisen harvinaista. Tanskaan kuuluva autonominen Färsaaret oli lähinnä vastaavanlainen tapaus. Färsaaret sai omat postimerkkinsä 1970-luvun lopulla. Talousosastossa päätettiin, että olisi syytä hakea oppia sieltä. Opintomatkalle valittiin Maarianhaminan postikonttorin päällikkö Torsten Wikstrand ja ylle merkitty. Färsaaret oli kokemus sinänsä. Monet varmaankin tietävät, että maailman ensimmäinen pos- Luonto on hyvin karu, metsiä ei timerkki ilmestyi 6.5.1840 Isossa-Britanniassa. Suomi seurasi ole juuri ollenkaan. Kansa puhuu färinkieltä, jota meikäläisen on läesimerkkiä 1.3. 1856. hestulkoon mahdoton ymmärtää. Postimerkkien keräilystä muodostui maailmanlaajuinen harrastus. Postin johtaja on färsaarelainen, mutta johtoryhmässä oli myös Keräilijöitä arveltiin 1980-luvulla olevan lähes 100 miljoonaa. Ensimmäinen suomalainen filateliaopas julkaistiin 1908. Nyky- tanskalaisia, joten toimeen tultiin. Erikoisuutena voidaan mainita, etmaailmassa filatelian harrastus taitaa olla kuihtumassa. Tunnen muutamia henkilöitä, jotka yhä keräävät postimerkkejä, mutta he tä ainakin tuolloin oli Färsaarilla kaikki ovat ikäihmisiä. Nykynuorisolla on toisenlaiset harrastuk- kieltolaki. Väkeviä sai kyllä nauttia, esimerkiksi ravintolaan sai set. tuoda omat juotavat, mutta ne oli Suomessa postimerkkiasiat oli 1980-luvulle saakka järjestetty niin, tilattava Tanskasta. Pääkaupungin että merkkien suunnittelu, valmistus, markkinointi ja varastointi posti olikin täynnä alkoholipakethoidettiin posti - ja telehallituksen talousosastossa, tilausmyynti, teja. Postin johto tarjosi meille tilauspalvelu – ja vähittäismyynti(postitoimipaikkojen ohella) ta- päivällisen hotellissa. Johtajalla oli tullessaan postisäkki, joka oli lousosaston alaisessa postimerkkeilyjaoksessa. täynnä erilaisia pulloja. Mauno Koivisto päätti presidenttikautensa alkuaikoina, että AhveFärsaarilta matkustimme Kööpennanmaan maakunta saa omat postimerkkinsä. Ensimmäisten haminaan, jossa vierailimme merkkien julkaisuajankohdaksi kaavailtiin vuotta 1984. Tanskan filateliaosastolla ja Gröntoukokuussa 1983. Vasemmalta: lannin vastaavassa virastossa, joka Ahvenanmaalla oli Kööpenhamina Wikstrand, rouva Birkedal Tanskan filateliao- sekin toimi Kööpenhaminassa. tietysti postitoimi- Torsten Grönlannin virastoa johti oikea paikkaverkosto, sastolta, Ilkka Sovio ja Lars Cortsen (Aggalorak). inuiitti, jonka eskimonimi oli mutta ainoa paikka Aqqaloorak, tanskalaisnimi Lars Suomessa , jossa Cortsen. oli tarvittava tieto ja taito, oli postiPostimerkkeilyjaos oli aikaisemja telehallituksen pina vuosina osallistunut muutatalousosasto. Niinmiin ulkomaisiin pä oli luonnollista, postimerkkinäyttelyihin etupäässä että myös AhvePohjoismaissa ja Saksassa. Ennanmaan merkkien 11 JOTAILAN JUTUT 2013 simmäiset Ahvenanmaan postimerkit ilmestyivät 1.3.1984. Samana vuonna, heti Ahvenanmaan merkin ilmestymisen jälkeen oli Madridissa postimerkkien maailmannäyttely. Suomi ei ollut aikonut näyttelyyn osallistua, mutta tunnettu italialainen postimerkkiliike de Rosa tarjoutui järjestämään Suomelle tilat ja henkilöstönkin. He toivoivat kuitenkin, että Suomesta olisi joku ”Mikä laulaen tulee OSA 2. Vuodet 1 91 4 – 1 932 Asiakirjoihin perustuva tiivistetty tosikertuhotaan. HASSE LINDQVIST SOTA Madrid toukokuu ss maan näyttelyos a 1984. Suomen ja A hvenanasto. henkilö paikalla maata edustamassa. Valinta osui minuun. Suomen osaston menestys oli erinomainen, kiitos Ahvenanmaan merkkien, joista näyttelyssä kävijät olivat kiinnostuneita. Ulkomaisissa postimerkkinäyttelyissä myytiin postimerkkejä ja muita filateelisia tuotteita, hankittiin uusia kestotilaajia, neuvottiin asiakkaita heidään ongelmissaan, jaettiiin tietoa tuotteista ja toimitusehdoista sekä solmittiin suhteita maiden postihallintojen edustajiin. Vuonna 1914 alkanut ensimmäinen maailmansota päättyi 1918. Sotaa on kuvattu yhdeksi ihmiskunnan suurimmista murhenäytelmistä. Noin 16 miljoonaa ihmistä sai surmansa ja 21 miljoonaa haavoittui. Keisarit jotka olivat päättäneet ihmisten arjesta ja varsinkin elämästä, saivat väistyä .Uusia valtioita syntyi ja vanhoja kaatui. Venäjän keisarikunta luhistui ja uusi ihanneyhteiskunta, Neuvostoliitto näki päivänvalon. Neuvosto-Venäjän myllerrykset koskettivat voimakkaasti myös Suomea. Suomen eduskunta hyväksyi itsenäisyysjulistuksen äänestyksen jälkeen 9.8.1917. Neuvostoliiton synty vaikutti itsenäisen Suomen yhteiskuntaan, rauhattomuus lisääntyi ja syttyi kansalaissota. Vaikka Suomi onnistui pysyttelemään maailmansodan ulkopuolella, olivat sen vaikutukset tuntuvia, pieni Raahekin koki kovia. Vuosina 1917 – 1918 oli kova nälänhätä, toiminta Alla ja vasemmalla: Kuvia Färsaarilta 12 NRO 18, TOUKOKUU 2013 KIINTEISTÖJÄ huonot ajat eivät vaikuta ihmisiin joilla se viheltäen menee” Talouden on varallisuutta, sen osoittivat Fredrik II:n perilli- tomus siitä miten suurikin omaisuus lamaantui, tiloja huutokaupattiin ja pankit saivat omansa. Sodan loppupuolella 1918 maan talous syöksyi historiansa syvimpään lamaan, bkt putosi 30 % vuoden 1913 tasosta ja metsäkauppa pysähtyi, samoin vienti ja tuonti. KANSALAISSOTA 1918 set tultuaan ikään jolloin heidän isänsä jättämä merkittävä perintö oli käytettävissä. Ajat olivat epävakaat ja kiinteistöjä oli runsaasti kaupan Helsingin paraatipaikoilta, edulliseen hintaan. Isäni Matts Sovelius osti kiinteistöt Bulevardilta numerosta 17 hintaan 538.000 mk 26.10.1916. Ja kun rahaa oli, ostettiin saman tien Bulevardi 19. Ostohinta ei ole selvinnyt mutta myyntihinta 26.9.1918 oli 1.500.000 mk. Kiinteistön myyntiin liittyy joitain ”järjestelyjä”, sillä isäni osti kiinteistön yksin, mutta myyntikirjassa esiintyvät myyjinä myös August Lagerlöf ja hänen poikansa 18-vuotias Erik, jolla ei ollut varallisuutta. Mattsin sisar Karin Sovelius osti 14.2.1916 kiinteistön Saksalaisen kirkon vierestä, osoitteesta Eteläranta 2 hintaan 625.000 mk ja kiinteistö myytiin 27.1.1919 hintaan 1.500.000 mk. Vanhin tytär Ebba oli saanut perintöosansa 1913 mennessään naimisiin. Mitä Ebba Lövenmark teki perintörahoillaan, ei tiedetä, mutta 1924 perhe asui talossa Eteläranta 4, nykyinen Bernerin talo. Myös Arthur Lagerlöf osteli taloja, ainakin yhden Pariisista ja toisen Helsingin Munkkiniemestä, osoitteesta Perustie 31. Talo oli ns. ”Pikitalo” ja tarkoitettu hoitokodiksi mielenterveyspotilaille. Vaikeuksien keskellä kohtasi nuorta valtiota kansalaissota, josta kirjailija Väinö Linna luo seikkaperäisen kuvauksen teoksessaan ”Täällä Pohjantähden alla”. Sota oli lyhyt, mutta sen seuraukset olivat nuoressa yhteiskunnassa kauaskantoiset. Myös isäni Matts (Matti) Sovelius ilmoittautui kuulalle tyrkylle Raahessa, Ensimmäisessä rintamakomennuskunnassa. Matti joutui välittömästi taisteluihin, ensin Alhaisissa, Pirttijärvellä, Suodenniemellä, Mouhijärvellä ja Salmenkylässä jossa luoti tavoitti Mattia lievästi. Kun mies oli paikattu Tornion Kenttäsairaala 2:ssa oli hän PUUKAUPPAA 1919 31.3.1918 Karkun rintamalla. Tällä komennuksella kävi hänelle pahemmin. Hän palellutti molemmat A. Lagerlöf istui KOP:n tiloissa ja oli nimellisesti jalkansa pahoin ja varpaat amputoitiin. Matti käyt- nyt Raahe Oy:n toimitusjohtajana ( Raahen Puutati sen jälkeen ortopedisia kenkiä jotka oli tehty mittojen mukaan. Matti oli nyt invalidi ja sai oikeaan käteensä kepin ja nimikkeen” Matti och hans käpp”. Uskon että tämä vamma vaikutti hänen loppuelämäänsä ratkaisevasti. Matti piti hovia Pariisin taiteilijapiireissä, sekä matkatoimistoa ja residenssiä Tunisissa. Samppanjapullot poksahtelivat, halukkaat saivat vippiä ja juhlia riitti. Tunnetut taiteilijat kirjoittivat velkakirjoja, joita harvoin lunastettiin. Matti alkoholisoitui pahasti ja menetti rahansa. Hän oli erittäin kielitaitoinen ja toimi sotavuosina Suomen armeijan tulkkina . Bulevardi 17 - 19 13 JOTAILAN JUTUT 2013 vara Oy oli haudattu ). Kiireitä riitti myös eduskunnassa ja sen 8 valiokunnassa. Eduskunnassa on ja oli silloinkin paljon joutilasta aikaa joten Lagerlöf korjaili ja paranteli aiemmin kirjoittamiaan kirjoja Maalaisreformimme, Maatalousreformimme sekä Lärobok i allman handelslära för handelsskolor. Valitettavasti hän ei noudattanut kirjoittamiaan oppeja. jakajan takana. Kainuun puitten luonnollinen kuljetussuunta olisi ollut pohjoinen tai itä, mutta Lagerlöfin oli saatava puut länteen, puut olivat ”ison takana”. Tuhottu Eurooppa pyysi puuta, mutta mistä rahat. Selvityksen alla on edelleen mistä pääoma Kainuun mielettömään projektiin saatiin. Vuonna 1918 myytiin Fredrik II:n lasten talot Bulevardilla Sota on aina lisännyt kysyntää. Niin kävi nytkin. ja Etelärannassa. Myös ennen myyntiä oli ko. Kun kaikki oli tuhottu oli rakennettava uutta tilalle. kiinteistöihin haettu kiinnityksiä. Lapsilla ei ollut liiketoimia joten kiinnitysten hakijana oli mm. Lagerlöf. Talokauppojen jälkeen rahoja ei ole näkynyt. Isäni Matts tuhosi osuudestaan osan, mutta loput katosivat ”mustaan aukkoon”. Bulevardi 17 - 19 Nyt oli Lagerlöfin aika iskeä kultasuoneen. Vanha 1914 seisomaan jäänyt tukkiveturi odotti Lapissa käyttäjäänsä. Nyt piti ostaa leimikoita kaadettavaksi. Siikajokivarren puut oli jo parturoitu, kannattavia kohteita oli vain Kainuun korvessa, veden- Arthur Lagerlöfillä oli edelleen palava halu puukauppoihin. Innoittajana oli legendaarinen ”Samperi”, ”Lapin Leivän Isä”, Hugo Richard Sandberg, Kemi-Yhtiöitten pitkäaikainen metsäpäällikkö. Sandberg oli Lagerlöfin tavoin kokeillut konesavottaa 1913 Lapin Sallassa Nuottitunturilla. ”Samperi” tilasi Amerikasta kaksi höyrykäyttöistä telaveturia joilla oli tarkoitus vetää Sallan puut vedenjakajan yli Kemijoelle. Hanke loppui samoin kun Lagerlöfinkin, kannattamattomana. Jouduttuaan eroamaan Kemi-yhtiön palveluksesta, "Samperi" perusti Aavasaksa Oy:n. Yhtiön puuhiomo valmistui Ylitornion Tengeliöön 1919. Lagerlöf sotkeutui tähänkin kannattamattomaan hankkeeseen ja menetti rahat. Kirjoittajalla on Aavasaksa Oy:n osakekirjoja muistona. Isäni kertoman mukaan Aavasaksalla oli myös huvila jossa käytiin lomilla. ”Samperi” oli kuitenkin pelimiehiä. Vuonna 1925 oli hänellä Lapissa huomattava maaomaisuus, 26 tilaa, noin 5000 hehtaaria. PERUNKAJÄRVEN SAVOTTA Karin Soveliuksen (Nylander) talo Eteläranta 2. Hänen sisarensa Ebba (Löwenmark, myöh. Relander) asui talossa 4 14 Merialueitten aukeamista odotellessa varustauduttiin kuumeisesti puunkorjuuseen. Nyt kun raha-asiat olivat kunnossa ostettiin Kainuusta leimikoita ja kaivettiin metsäveturi esiin tulevia koitoksia varten. Kainuun korvessa tehtiin valtava työmäärä raivaamalla mäkimaastossa yli 10 kilometrin tieurat moottorireelle ja rekijonoille. Yksinomaan moottorireen ja siihen tarvittavien vaijereitten sekä muun kaluston hevospelillä kul- jettaminen kohteeseen on ollut melkoinen ponnistus. Teiden ja metsäkämppien rakentaminen vaati paljon miehiä, työtunteja ja hevosia. Lisää ongelmia aiheutti 1919 Suomeen levinnyt Espanjan tauti joka kaatoi miehiä petiin ja monet kuolivat. Aamuisin oli tapana katsoa nouseeko naapuritaloista savu. Puuta kerättiin moniin varastopaikkoihin ja kun merialueet oli raivattu miinoista, puun vienti tuhottuun Eurooppaan saattoi alkaa. Raahen satama avattiin 27.6.1920. Kun ikipuita kaadettiin tiesi metsuri arvonsa. Mukana olleen metsurin kertomaa: ”Ensimmäisenä talavena maksettihin kauhiat palakat ja siksi sitä sanothin villiksi talaveksi. Satamarkkaa sen aijjan rahhaa kaato” NRO 18, TOUKOKUU 2013 Raahen kaupunginvaltuusto päätti hyväksyä ja vastaanottaa lahjoituksen sekä maalauttaa lahjoittajan muotokuvan. Maalaus tilattiin taiteilija Eero Järnefeltiltä, hintaan 20.000mk. TUHO Jo seuraava vuosi, 1921, oli kohtalokas. Puutavaravarastot maailmalla olivat täyttyneet, kysyntä hiljeni, hinnat romahtivat. Tuli kova pulavuosi. Vientitulleja korotettiin ankarasti . Taivaalle nousi nyt synkät pilvet. Loppu läheni. Kaikki Arthur Lagerlöfin yhtiöt siirtyivät ”jälleen” pankin haltuun. Kun savotta lopetettiin 1922, olivat miljoonat kadonneet. Seikkailu osoitti ainakin sen, ettei vesirajan takaa voi tuoda puuta kannattavasti. Sen oli kokenut myös ”Samperi”. Kun savotta lopetettiin, kuljetettiin osa tavaroista pois. Tavaraa, heiniä, työkaluja ja hevosia ostivat metsurit ja kyläläiset. Tukkireet tervattiin ja nostettiin Posion talon seinustalle, puulla meni huonosti. Nyt oli puulle kysyntää, kauppa kävi ja rahaa tuli ovista ja ikkunoista. Sitä tuli ihan ruuhkaksi asti, joten ylimääräiset piti lahjoittaa pois. Vuonna 1920, täyttäessään 60 v Arthur Lagerlöf kirjoitti Raahen kaupunginvaltuustolle seuraavasti : ( Ote Metsäalan ammattilaiset arvelivat savotasta seulahjakirjasta) raavasti: Perunkajärven puut – 97928.026 kuutiojalkaa – oltaisiin pystytty ajamaan 20 hevosella 50 päivässä. Onneksi näin ei menetelty, se olisi ollut suomenhevoselle, kaiken muun lisäksi, kauhea kokemus. Tilitiedoissa vuodelta 1919 Varsinaisia moottorireen hankinta– ja pääomakustannuksia ei ole, mutta vuonna 1920 moottorireen arvo kalustoineen oli tilinpäätöksessä 766.481.76 mk. Saman vuoden tilinpäätöksessä oli 12 hinaajan arvo kalustoineen 1.468.577,12 mk ja 83 lastiproomun arvo 514.515,51 mk Perunkajärven konesavotta oli Arthur Lagerlöfin joutsenlaulu. Raahessa 1900 alkanut liiketoiminta, jossa mentiin vauhdilla päin seinää - alusta katkeraan loppuun - oli päättynyt. Paitsi että Raahe Oy oli mennyt, meni nyt loputkin. Arthur Lagerlöf teki henkilökohtaisen konkurssin, johon kaikki omaisuus katosi. Loiston päivät olivat ohi. Ebba ja Arthur Lagerlöf olivat nyt varattomia. Arthur toimi edelleen eduskunnassa monissa eri tehtävissä mm. pankkivaliokunnan sihteerinä 1926-28, tullilainsäädäntöneuvottelukunnan puheenjohtaja 1919 – 1921 sekä Suomen ja Ranskan kauppasopimusneuvotteluissa Pariisissa 1921. Hänet nimitettiin Rans15 JOTAILAN JUTUT 2013 Totta, tarua ja perimätietoa Pappi, rokottaja ja tiedemies Lagerlöfin moottorireki 1919 - 1922 kan kunnialegioonan upseeriksi 1921. Edellä kerrotun lisäksi tapahtui paljon muutakin, mutta se onkin sitten uuden jutun paikka. Varaton Arthur Lagerlöf joutui nöyrtymään ja anoi avustusta Raaheen perustamastaan rahastosta. Avustusta ei voitu myöntää, koska hakija ei asunut Raahessa eikä hän ollut koskaan tehnyt ruumiillista työtä. Loppuvuosinaan Lagerlöfit asuivat lukuisissa asunnoissa, eri puolilla Helsinkiä. Lopulta Arthur sokeutui ja kuoli Helsingissä 23. 8. 1930. Isoäitini Ebba Sovelius, sitten Lagerlöf, os. Ljunggren kuoli Helsingissä 2. 10.1932. Maailma jatkoi menoaan ja pikku Raahesta alkanut yritys muuttui ensin Rauma-Repolaksi ja sitten Yhtyneet Paperitehtaat Oy:ksi, jne. Lähteet: KOP-historiikki. 1 ja 2. Kauppakirjat. Isoäitini ja isäni aineisto. Sanomalehtiarkisto. Metsämuseon julkaisut. Sukulaisten haastattelut. Museovirasto. Kansallisarkisto. Sahateollisuuden historia. Lapin metsämuseo. Osoiterekisteri. Kaupunginarkisto. Maistraatinarkisto. PIA SOVIO-PYHÄLÄ Oli merkittävää, että Edward Borg suoritti ensimmäisenä maailmassa inarinsaamenkielen tutkinnon ja sai ”kiitettävän” todistuksen 20.2.1858 inarinsaamen taidostaan professori Elias Lönnrotilta. Samanlaisen todistuksen hän sai myös pohjoissaamen taidostaan 4.9.1860. M.m. hän valmisti huoneentaulun ”Andogas vuoda oppa” (Autuuden oppi) joka painettiin Helsingissä 1857. Taulusta ei ole muuta tietoa. Tästä näemme, että E.W. Borg oli Lapissa 11 vuotta, minä aikana hän ehti kirjoittaa 93-sivuisen ”Anar sämi kiela Aapis kirje” *(Inarinsaamen kielen aapiskirja), joka sisälsi myös Martti Lutheruksen *”Ucca Katkismus” *(Vähäkatkismus). Kirja painettiin Oulussa 1859. ”Aapis kirje” on toiseksi vanhin inarinsaamenkielinen julkaisu ja kirjoitustapa ei ole suurestikaan muuttunut puolentoista sadan vuoden aikana. Allekirjoittanut sai isoäidiltään Dagmar Soviolta (s. Wangel) perintönä tämän kirjan, jonka kannesta ja alkusivuista on ohessa kopiot. Toimiessaan pappina Inarissa ja Utsjoella isoisäni isoisä sai paljon ensikäden paikallistietoutta Lapista ja saamelaisista. Näin E.W. Borg kirjoittaa alkusanoissaan vuonna 1857: ”Rakkaat lapset! Tässä annetaan teille Aapiskirja ja Vähä Katkismus kirjoitettuna teidän äitienne ja syntymäkielellänne. Kahdella kielellä on tässä tuo pantu, että saisitte nähdä, miten kukin sana on omalla kielellänne, ja siten sekä paremmin ymmärtäisitte, mitä kirjassa seisoo ja 16 NRO 18, TOUKOKUU 2013 Esi-isämme, Rosa Soveliuksen (s. Borg) isä, Edvard Wilhelm Borg*) (s. 1830) oli pappisammattinsa lisäksi myös kielitieteilijä ja kansatieteilijä sekä Inarin ja Utsjoen rokottaja. 1) Hän saapui 2.4.1856 Inariin hoitamaan kappalaisena väliaikaista saarnaajan virkaa, mutta nimitettiin Inarin kappalaiseksi jo 3.4.1857 ja suoritti pastorin tutkinnon 17.3.1858. Kappalaisen viran lisäksi hän hoiti Utsjoen kirkkoherran sijaisuutta, jonka jälkeen siirtyi Utsjoen kirkkoherraksi 2.2.1860. Utsjoelle siirtymisensä jälkeen hän hoiti sieltä käsin Inarin kappalaisen sijaisuutta vuoden 1867 alkupuolelle. Papin viran ohessa hän toimi myös Utsjoen virallisena rokonpanijana eli rokottajana 29.4.1856 – 1.1.1867 välisen ajan. mitä Jumala teille tämän kautta puhuu, että myös oppisitte Suomen kieltä, jolla Pyhä Raamattu eli Bibbal ja monta muuta kaunista kirjaa on kirjoitettu. Jumala suokoon teille armostaan ymmärrystä, viisautta ja siunausta tätä kirjaa lukiessanne, niin että se saattaisi teille iankaikkisen autuuden Jeesuksen Kristuksen kautta. – Kirjoitettu Inarissa huhtikuussa mannadest ihä 1857 Edv. Wilh. Borg 2) Topeliuksen Tähtisilmä, Fammu, joka putosi pulkasta? Vietin pienenä tyttönä kesiä isoäitini luona ja kun satoi, ”fammu” kertoi usein omasta lapsuudestaan, vanhoista ajoista ja tietysti myös satuja. Fammu itse oli pienenä tyttönä jopa istunut satusetä Sakarias Topeliuksen sylissä, kun hän perheensä kanssa vieraili tämän luona Kuddnäsissä Uudessakaarlepyyssä. Wangeleilla oli Uudessakaarlepyyssä sukulaisia, jotka olivat satusedän ystäviä. Kertoessaan Tähtisilmä-satua hän mainitsi, että satu on erittäin tärkeä perheellemme, koska anoppinsa Rosa oli kertonut hänelle, että Sakarias Topelius oli saanut sadun aiheen kuunnellessaan Rosalle lapsena sattuneesta tositapahtumasta. Rosahan syntyi Inarissa vuonna 1857. Kun hän oli Edward Borg aivan pieni, hänet oli silloisen tavan mukaan laitettu kiinni omaan lapsen pulkkaansa, joka oli kiinnitetty poron vetämän ison pulkan perään. Kuinka ollakaan, lapsen pulkka oli jostain syystä vahingossa irronnut. Huomattuaan onnettomuuden vanhemmat kääntyivät epätoivoissaan takaisin ja alkoivat etsiä lasta tiettömältä lumiaavikolta. Iltakin alkoi jo hämärtyä, mutta onneksi lapsi ja pulkka lopulta löytyivät ja Rosa oli siinä tallessa vällyissään ja katseli jokellellen taivaan tähtiä. Ilkka Sovio oli tämän jutun minulta kuultuaan kertonut sen edelleen pikkuserkulleen Lars (Lasse) Näsmanille ja saanut tietää tämän Fjalar-isän kertoneen, että irronneessa pulkassa olikin Rosan Selma-sisko. No, tällaisista tarinoista syntyy helposti eri versioita, varsinkin, jos ovat Topeliuksen satujen innoittajina. Tyttöjen isä Edvard oli hyvin todennäköisesti tuntenut Topeliuksen, joka matkusteli paljon Pohjanmaan rannikkokaupungeissa keräten uutisia lehtikirjoituksiinsa ja kertomuksia yleensä. Topeliuksen sukujuurethan olivat Pohjanmaalla, jossa 1800-luvulla elettiin varsinaista kaupan- ja kulttuurin Rosa Borg kulta-aikaa. Sen ajan tavan mukaan matkalaiset yöpyivät 17 JOTAILAN JUTUT 2013 myös pappiloissa. Sadussa irronneessa pulkassa ei ole Rosa vaan pieni saamelaistyttö, jonka lantalainen löytää ja vie kotiinsa. Lapsen varttuessa hänellä havaitaan maagisia kykyjä. Mielestäni satu antaa mielenkiintoista tietoa 1800-luvun oloista Lapissa, jossa suomalaisasutus levisi yhä pohjoisemmaksi saamelaisasutuksen sekaan. Mikäli Tähtisilmän painettua versiota ei saa käsiinsä, niin sen löytää suomenkielisenä versiona internetistä: /http://fin. i-iter. org/content/t%C3%A4htisilm%C3%A4-zacharias-sakari-topelius/. Vaikka kyseessä on satu, niin antropologit saattavat samalla tavalla nykypäivinäkin kohdata uusia alkuperäiskansoja ja tallentaa heidän tarinoitaan. Ja mistä tietää, vaikka eräät meistä Sovioista, jopa Jotailasta saakka olemme perineet kiinnostuksen kohdata alkuperäiskansoja. Esimerkkinä mainittakoon Risto Tuominen, joka tässä lehdessä kertoo että on hoitanut Perun aimaraintiaanien hampaita, ja oma tyttäreni Aili Pyhälä on tutkinut ja asunut Amazonian intiaaniheimojen kanssa, sekä Perussa että Brasiliassa, ja tutkii parhaillaan Kamerunin Baka-kansaa. *)Edvard Borg oli Maria Sibeliuksen (os. Borg) Serkku ja Rosa Borg Jean Sibeliuksen pikkuserkku 1) Rosa Borg, s. Inarissa 26. 04. 1857 k. Raahessa 19. 02. 1928 oli Fredrik Oskar Soveliuksen vaimo, Bertil Sovion, Fredrik Soveliuksen, Tor ja Jarl Sovion äiti, Edit Näsmanin s. Borgin sisko 2) Saamelaismuseon nettisivu, josta löytyy myös Edvardin kuva http://www. samimuseum. fi/anaras/tutkimus/borg. html Matka manter Ensikosketukseni sukuyhdistyksen toimintaan ta sukukokouksessa. Sukuyhdistys jäi kuitenkin etä mukaan minua on sittemmin kannustanut Ilkka Sukuhistoriaan vain vähän tutustuneena on silti matkailijaa. Kerronkin tässä kirjoituksessa oma kanssa toteutetusta unelmasta, reppureissusta uu halkomaan. OUTI TASALA 18 reen halki NRO 18, TOUKOKUU 2013 Suunnitelmat reissuun lähtiessä olivat suuret, budjetti pieni. Tavoitteena oli kartoittaa mahdollisimman paljon Amerikan maata autolla reissaten; nähdä paitsi isoja kaupunkeja, myös pieniä kyliä ja sitä ’todellista Amerikkaa’. Reissua alettiin suunnitella hyvissä ajoin ja hyvä niin, sillä edullisten lentojen etsintään, autonvuokrien vertailuun ja yleiseen googlailuun kuluikin yllättävän monta tuntia. Hyvin suunniteltu on puoliksi tehty ja erityisesti kun näkemistä on paljon ja aikaa vain viitisen viikkoa. Suunnittelimme jo ennen lähtöä aikataulutuksen, jossa pysyimmekin hyvin. Aikatauluun on hyvä jättää hieman pelivaraa, jotta valitulta tieltä on myös mahdollista poiketa. Reissumme ensimmäiseksi paikaksi valikoitui Chicago, legendaarisen Route 66:n aloituspaikka. Chicagossa vietimme muutaman päivän kaupunkiin tutustuen ja heinä-elokuun taitteessa hellineeseen helteeseen totutellen. Chicago oli minulle jo ennestään tuttu, mutta tuskinpa sain tuosta kaupungista tarpeeksi tälläkään kertaa! Ihailimme maisemia John Hancock Centerissä, kuljeskelimme Navy Pierillä ja ihmettelimme Millennium Parkin the Beaniä. Chicagosta otimme auton alle ja suuntasimme Kanadan puolelle Niagaran putouksille. Ennen reissuun lähtöä putoukset olivat minulle yksi odotetuimmista kohteista. Putoukset eivät pettäneet ja niihin käytiin tutustumassa lähemmin putouksien kuohujen juurelle kuljettaneen Maid of the Mist -aluksen kyydissä. Piipahdus Kanadaan oli nopea ja jätti koko reissuporukan vakuuttuneeksi siitä että uusi, tarkempi tarkastelu olisi paikallaan. Kanadasta matka jatkui takaisin rajan yli ja reitille osuivat mm. Erie, Springfield ja Ohio. Toiveissa oli kokea eräs periamerikkalainen tapahtuma: käydä katsomassa amerikkalaista pesäpalloa. Cincinnatissa tämä toteutuikin 40 000 muun kannustavan ihmisen apahtui jo nuorella iällä Raahessa järjestetyssä seurassa. Tunnelma oli katossa ja pelin päätteeksi äiseksi pitkäksi aikaa ja jäseneksi ja toimintaan järjestäjät tykittivät joka perjantaiset ilotulitukset a Sovio, josta hänelle kiitos. (isommat kuin Suomessa koskaan on tullut nähtyä!). Amerikassa tosiaan kaikki on suurta. i selvää, että suvun edeltäjistä on löytynyt monta an matkakertomukseni muutaman kaverin Cincinnatista suuntasimme kohti etelää ja Nashvilleä uteen maailmaan, Pohjois-Amerikkaa ja Memphisiä. Molemmat kaupungit tekivät vaikutuksen rennolla ilmapiirillä, hyvällä ruoalla ja ennen kaikkea loputtomalla musiikkitarjonnallaan. Nashvillen the District ja Memphisin Beale Street vahvistivat mielikuvaa näistä kahdesta kaupungista musiikin mekkoina. Matka jatkui hyvässä rytmissä alas aina 19 JOTAILAN JUTUT 2013 New Orleansiin asti. New Orleans oli vaikuttava ja kaikista reissun kohteista vähiten amerikkalaisen tuntuinen kaupunki. Perinteiset ruoat, gumbo ja jambalaya, tuli kokeiltua ja musiikki täytti tämänkin kaupungin. New Orleansin suomaisemat vaihtuivat kuiviin Teksasin tasankoihin, lukuisiin ruutupaitoihin ja cowboy-hattuihin. Amarillon Cadillac Ranch on paikka jota Teksasiin eksyvän autoilijan ei kannata jättää välistä ja sinne myös meidän tiemme vei. Kyseinen paikka on 70-luvulla keskelle peltoa pystytetty taideteos: kymmenen vanhaa Cadillacin raatoa pystyssä. Näihin sitten ihmiset saavat ihan luvan kanssa käydä spraymaaleilla laittamassa oman merkkinsä. Teksasia tuli nähtyä osavaltion pinta-alaan verrattuna vähän, sillä tie vei jo pian kohti Kalliovuoria ja Colorado Springsiä. Kalliovuorilla kävimme korkeimmillaan noin 3000metrissä ja näissä metrilukemissa alkoi olla huomattavissa jo pientä pääkipua kaikilla. Hevosretki Kalliovuorten jyrkissä ja jylhissä maisemissa jäi muistoihin yhtenä huikeana kokemuksena. Vuo- Niagara Falls rilta lasketeltiin alas aavikolle, Four Cornersiin, Navajo intiaanien mailla olevalle neljän osavaltion kohtauspaikalle, sekä Monument Valleyhin. Monument Valley on kaunis kertymä punaväritteisiä kalliomuodostumia keskellä paahtavaa aavikkoa. Uskomattoman kauniit luonnonmaisemat Grand Canyon 20 jatkuivat myös seuraavina päivinä tutustuessamme Grand Canyoniin ja Zionin luonnonpuistoon. Vaikka Grand Canyon vaikuttava olikin, mielessäni siihen liittämät luotisuorat pudotukset, ruosteen väritys ja jylhät maisemat löytyivät hieman yllättäen näistä muista kohteista. Grand Canyonilla olimme kanjonin huipulla, Zionissa pääsimme tarkastelemaan näkymää rotkon pohjalta. Vaeltelu luonnonpuistossa oli helteestä johtuen rankkaa, mutta tähän puuhaan meillä olisi riittänyt paloa enemmänkin. Toiveissa on vielä joskus päästä koluamaan kanjoneita uudemman kerran. Kauniiden luonnonmaisemien jälkeen siirryimme tarkastelemaan ihmiskätten jälkiä. Kävimme Hooverin padolla, jonka jälkeen Las Vegasin välke piti otteessaan muutaman päivän ajan. Tämä kaupunki oli jo ennestään tuttu, mutta silti sen valtavat hotellit, kasinot ja neonkyltit jaksoivat hämmästyttää. Ison maailman meininki jatkui myös Los Angelesissa, jossa antaumuksella suoritimme turistiaktiviteetteja. Hollywood-kyltti, Walk of Fame, Santa Monica Pier ja Venice Beach tulivat tutuiksi. Elokuvafanille tuttu LA yllätti positiivisesti ja kolme päivää enkelten kaupungissa oli ihan liian vähän. NRO 18, TOUKOKUU 2013 Amarillo Cadillac Ranch Muutamaan sanaan tiivistettynä tärkeimmät nähtävyydet tässä kaupungissa olivat Golden Gate, Pier 39 ja ehkä ennen kaikkea Alcatraz! Pääsimme pahamaineiseen vankilaan iltakierrokselle ja saimme samalla annoksen San Franciscon historiaa ja alaLos Angelesista alkoi autoilumme viimeinen maailman gangstereiden tarinoita. osuus ylös rannikkoa. Koko reissun parhaat maisemat olivat Coloradosta länteen ja varsinkin tä- Matkan aikana kertyi autolla taitettuja kilometrejä mä viimeinen pätkä lumosi kaikki matkalaiset. noin 9500 ja tie vei 19 eri osavaltion kautta. Mantereen halkominen tarjosi mieletAutotie kiemurteli pitkin ...kolme päivää enkelten vuorenrinnettä, vieressä kaupungissa oli ihan liian vähän... tömiä maisemia ja suurta vaihtelua. Maissipeltoja, viinitilojyrkkä pudotus Tyyneen valtamereen. Santa Barbara, Monterey ja Santa ja, soita, vuoria, metsäisiä alueita ja kuivaa aavikCruz olivat kaikki viehättäviä pikkukaupunkeja koa. Juuri kaunis luonto ja sen monipuolisuus joissa oli Amerikan Rivieran tuntua. Californian tekivät suuren vaikutuksen. Eniten hämmästyttivät kauneuden täydensi piipahdus Big Basin ja hymyn huulille toivat ihanan ystävälliset ja autRedwoodin State Parkiin, massiivisten punapui- tavaiset ihmiset. Isoja autoja, pikaruokaa ja sujuvaa liikennettä. Suurta, suurta, suurta! Sitähän se oli. den metsään. Reissumme päättyi kaiken jo koetun ihanan jäl- Reissustamme voi halutessaan lukea enemmän keen ehkä yhteen ihanimmista, San Franciscoon. matkan aikana pitämästämme blogista: Kaupunki oli täynnä uskomattoman jyrkkiä mäkiä http://www. ihanastihukassa. blogspot. fi/ ja kuljeskelu kävellen oli yllättävän rankkaa. Kunnon turisteina turvauduimme kalliisiin, mutta vanhan ajan tuntua huokuviin raitiovaunuihin. 21 JOTAILAN JUTUT 2013 Kanadan Soviot Kertomus Sovioista Kanadassa alkoi vuonna 1957, kun Matti Sovio päätti jättää kauppalaivastossa kapteenin tehtävät ja muuttaa Brittiläiseen Kolumbiaan Länsi –Kanadassa. Hän ei tahtonut olla pitkiä aikoja poissa kotoa, vaan halusi olla enemmän kasvavan perheensä kanssa. Uusi asuinpaikka oli Surrey, Vancouverin esikaupunki, missä hän työskenteli laivaliikenneyrityksessä Vancouverin satama-alueella. Hänen vaimonsa Kyllikki ja kolme poikaa, Olli (10), Heikki (Henry) (9) ja Antti (Andy) (1) liittyivät joukkoon kesäkuussa 1958. Pojat aloittivat koulun ja oppivat nopeasti englantia, mutta perhe puhui yhä kotona suomea. OLLI SOVIO Matti jatkoi työssään Vancouverissa eläkeikään asti, vuoteen 1982, minkä jälkeen, Matti ja Kyllikki viettivät useita talvia Havaijilla tai Etelä-Kaliforniassa. Kotona he nauttivat puutarhanhoidosta, kävelystä ja kodin uudistamisesta. Kun koti ei enää vaatinut kunnostusta, he ostivat uuden talon. Matti Sovio 91-vuotis- Kaiken kaikkiaan he syntymäpäivänään muuttivat kuusi kertaa. Kyllikillä oli runsaasti luovia sisustusideoita, Matti taas oli taitava rakentamisessa. Meneillään Paul & Kim Sovio 22 olevat projektit pitivät heidät aina kiireisinä ja he rakastivat kaikkea tätä. Vuonna 1989 he muuttivat Abbotsfordiin, 80 km Vancouverista, jossa Olli, hänen vaimonsa Sandi ja lapsenlapset asuivat. Näin oli mahdollista viettää enemmän aikaa lastenlapsien kanssa ja onnellista yhteistä eläkeaikaa kesti 27 vuotta. Kyllikki Sovion leposija Haaralassa, Raahessa Kyllikki kuoli lokakuussa 2010 äkilliseen sydänkohtaukseen 87:n vuoden ikäisenä. Hänen toivomuksensa oli aina ollut tulla haudatuksi Raahen sukuhautaan. Toive toteutui toukokuussa 2011, Lucas & Tatjana Sovio Sandi, Tatjana, Lucas & Olli Sovio kun Matti, seuranaan Olli, Sandi ja Henry järjestivät pienen siunaustilaisuuden Raahessa. Seuraavan vuoden Matti asui kotona, mutta tunsi itsensä hyvin yksinäiseksi. Hän muutti Langley B.C:n palvelutaloon heinäkuussa 2012. Hän on nyt 92vuotias ja yhä hyväkuntoinen. NRO 18, TOUKOKUU 2013 perhe muutti Abbotsfordiin, missä he ovat siitä lähtien asuneet (1986). Sandi oli alun perin sairaanhoitaja, mutta hän palasi yliopistoon ja suoritti opettajan tutkinnon. Hän toimi opettajana, kunnes siirtyi eläkkeelle 2002. Henry sai lukion jälkeen jalkapalloilustipendin Olli opiskeli British Columbian yliopistossa ja Hawaijin yliopistoon, jossa hän oli neljä vuotta. valmistui lääkäriksi Hänet valittiin ammattilais1974. Opintojensa aijalkapalloilijoiden, Atlanta kana hän oli neljä Falconsien teamiin, pelaakuukautta harjoittelimaan National Football Leajana Helsingissä Tööguessa. Hän pelasi ammatlön sairaalassa. Olli tilaisena kuusi vuotta sekä avioitui Sandin (o.s. USA:ssa että Kanadassa. Harvey ) kanssa 1973. Vuonna 1973 Henry avioitui He olivat tavanneet Janinan (o.s. Pirog ) kanssa, yliopistossa, missä jonka hän oli tavannut jo luSandi opiskeli saikioaikana. Jalkapallouran raanhoitajaksi. Valjälkeen Henry suoritti BA- ja mistuttuaan he muuttiMA -tutkintonsa kasvatusoPaul, Katrina, Lucas, Sandi ja Olli vat Los Angelesiin, pissa ja toimi voimistelun, jossa Olli oli harjoitteurheilun ja maantiedonopetlijana Etelä-Kalifornian yliopistossa ja Sandi sai- tajana. Hän on kirjoittanut maantiedon oppikirjanraanhoitajana. Seuraavaksi he muuttivat kirjan, jota käytetään British Columbian kouluissa. Suomeen, Iisalmeen, jossa molemmilla oli työ- Henry ja Janina, hänen opettajavaimonsa ovat nyt paikka Iisalmen Aluesairaalassa. Vuoden kuluttua eläkkeellä. He nauttivat puutarhanhoidosta ja kauhe palasivat taas Kanadaan ja asettuivat pieneen niista viiden eekkerin tilastaan White Rock BC:ssä. kaupunkiin, 100 Mile House, Brittiläisen Kolum- He ovat luonnonsuojelijoita ja villieläinten ystäviä bian keskivaiheilla. Siellä Olli toimi yleislääkäri- ja matkustelevat paljon. nä. He valitsivat tämän alueen, koska ilmasto ja maasto muistuttavat paljon Suomea. Andy meni lukion jälkeen Simon Fraser yliopistoon Vancouverissa ja suoritti tutkinnon liikealalla. Kaksi heidän lapsistaan, Katrina (1977) ja Lucas Siitä lähtien hän on työskennellyt telekommuni(1978) syntyivät siellä. Neljän vuoden kuluttua he kaatiofirmassa, nimeltä Telus Corporation, Vancoumuuttivat takaisin Vancouveriin, missä Olli jatkoi verissa. Hän myös asuu samassa kaupungissa. erikoistumistaan ortopedisiin leikkauksiin. Tuona aikana syntyi kolmas lapsi, Paul (1982). Kun viisi Kaikki Ollin ja Sandin lapset asuvat ja käyvät töisvuotta kestänyt harjoituskausi ortopediksi päättyi, sä Vancouverin alueella. Katrina meni lukion jäl- Kim, Paul, Kyllikki ja Matti Raija ja Jacob Sovio Janina & Henry Sovio 23 JOTAILAN JUTUT 2013 keen British Columbian yliopistoon ja suoritti kinesiologin ja fysioterapeutin tutkinnot. Hän jatkaa parhaillaan opintoja päämääränään maisterin paperit fysioterapiassa. Hänellä on myös jooga-ohjaajan diplomi ja hän on opiskellut alaa New Yorkissa ja San Franciscossa. Kati on monipuolinen yleisurheilija, hän on juossut lukuisia maratoneja ja osallistunut Ironman-kilpailuun. Hän harrastaa myös murtomaahiihtoa ja retkeilyä. Lucas meni British Columbian yliopistoon ja suoritti BA- ja MA-tutkinnot Saksan kirjallisuudessa. Hän oli myös vuoden Freibergin yliopistossa Saksassa. Työura löytyi kuitenkin 2008, kun hän liittyi Kanadan ratsupoliisiin (Royal Canadian Mounted Police, RCMP). Nykyisin hän tekee työtä Surrey BC:ssä, ”Jengien taltuttamisyksikössä” (Gang supression unit). Luke ja hänen vaimonsa Tatjana (o.s. Shurr) avioituivat huhtikuussa 2012 Hampurissa, joka on Tatjanan kotikaupunki. Ensimmäinen lapsi on tulossa huhtikuussa 2013. Luke on hyvin urheilullinen. Judossa hänellä on musta vyö, hän kuuluu Whistlerin vuoren hiihtopartioon, patikoi, ja juoksee. Hänkin on osallistunut lukuisiin maratoneihin, mm. Helsingissä 2003. Samana vuonna hän otti osaa Finlandiahiihtoon. Paul täydensi opintojaan antropologiassa Victorian yliopistossa, mutta liittyi sitten Abbotsfordin Poliisivoimiin, jossa hän on tällä hetkellä SWAT-teamissa Emergency Response Team. Hän avioitui Kimberleyn (o.s. Stewart) kanssa 2006. Kim valmistui Victorian yliopistosta pääaineenaan biokemia. Heillä on kaksi lasta, Jacob 2007 ja Raija 2008. Paul, kuten sisarensa ja veljensä, on innokas ulkoilmaihminen ja vuorikiipeilijä. Myös Paul hiihti Finlandia-hiihdon 2003. Kimberley on lukion matematiikan ja kemian opettaja ja hekin asuvat Abbotsfordissa. 24 Koti on antanut paljon, RISTO TUOMINEN Omat juurensa on hyvä tunnistaa ja tuntea. Kannamme omaa kulttuuriamme mukanamme aina, liikuimmepa missä päin maailmaa tahansa. Olemme meitä ympäröineen kulttuurin tuotteita, joka on erityisen voimakkaasti vaikuttanut meihin lapsuus- ja nuoruusvuosinamme, jolloin oma identiteettimme on vahvimmin muodostunut. Emme kuitenkaan ole pysyvästi sitä, miksi kasvuvuosinamme kehityimme, vaan haluan uskoa kykyymme uudistua ja muokkautua ympäröivän maailman antamien virikkeiden myötä. Etäisyydet pienenevät vauhdilla, ja koko ajan enemmän olemme suomalaisuuden lisäksi pohjoismaalaisia, eurooppalaisia ja myös maailman kansalaisia. Avoimin mielin uusiin kulttuureihin ja ihmisiin tutustuminen auttaa meitä jokaista myös paremmin tuntemaan itsemme. Omaa elämääni ja tekemiäni valintoja on osaltaan ohjannut voimakas halu auttaa niitä jotka eivät ole yhtä hyväosaisia kuin mitä itse tunnen olevani. Auttamisen halun mukana on myös eräänlainen vastuuntunne. Suomalaiset kuuluvat siihen alle promilleen maailman kansalaisista joilla on turvallinen kotipiiri, vakaat työolot ja ennen kaikkea olemme saaneet nauttia käsittämättömästä etuoikeudesta koulutukseen. Pohjoismaisessa hyvinvointiyhteiskunnassa pidämme näitä kaikkia liian helposti itsestäänselvyyksinä. Valtaosalle maailman lapsista lukutaidon saaminen on kuitenkin vain kaukainen haave tai sen saaminen edellyttää perheeltä suuria uhrauksia. Hyvin usein suuria uhrauksia ollaan kehitysmaissa valmiita tekemään vain poikalasten vuoksi. Meidän ei myöskään tarvitse murehtia siitä, onko meillä tai perheellämme NRO 18, TOUKOKUU 2013 maailma opettanut lisää moni ja kaksi- ja neljävuotiaiden lasteni kanssa neljäksi vuodeksi kehitysyhteistyöhön Dar es Salaamiin, Tansanian pääkaupunkiin. Nuo vuodet jättivät minuun niin pysyvän vaikutuksen, että olen sen jälkeen vieraillut Tansaniassa viitisen toista kertaa, opettamassa ja ohjaamassa tutkimustyötä paikallisessa yliopistosairaalassa, Muhimbili Medical Centre’ssä. Viimeisin vierailuni oli marras-joulukuussa 2012, jolloin aloin myös ohjata tansanialaisen nuoren tutkijan väitöskirjatyötä. Väitöstyön yhteisrekisteröinti Dar es Salaamin ja Turun yliopistoihin oli yksi harvoista esittämistäni ehdoista. Varmistaakseni työn ja huvin yhdistämisen olen tansanialaisten ystävieni kanssa sopinut jo vuosia sitten, että minut saa kutsua luennoimaan ja työskentelemään vain metsästyskauden aikana. Loppuvuodesta myös syvänmerenkalastus Intian valtamerellä on parhaimmillaan. huomenna ruokaa. Monessa muussa yhteiskunnassa se on tavallisen ihmisen keskeinen huolenaihe, ei suinkaan laajakaistayhteyden nopeus. Seitsemänkymmenen vuoden yhteiskuntakokeilu osoitti, että kaikkea ei voi jakaa. Omasta yltäkylläisyydestämme voimme kuitenkin antaa osan niille joilla ei valinnanmahdollisuutta ole. Korkean koulutuksen tuoman ammattitaidon ja osaamisen antaminen Vuonna 2011 käänsin uuden lehden kansainvälitoisten hyvinvoinnin edistämiseen on yksi tällaisen sessä kehitysyhteistyössäni. Kevättalven iltana minulla sattui olemaan vapaata aikaa ja menin Turun jakamisen muoto. lääketieteen kandidaattiseuran järjestämään tilaiAutettavia toki riittää Suomessakin, köyhyys kun suuteen jossa Dr. Sujit Kolkatasta, Intiasta esitteli on niin kovin suhteellista. Mutta, seikkailunhalu johtamansa hyväntekeväisyysjärjestön toimintaa. on vienyt minua maailmalle auttamaan. Tämä va- Hänen esityksensä varsinainen tarkoitus oli rekrylinta on mukavasti yhdistänyt auttamisenhaluni toida nuoria opiskelijoita vapaaehtoistyöhön köyhistä köyhimpien intialaisten auttamiseen. tyydyttämistä ja itsekästäkin seikkailunhaluani. Esitelmän aikana ”näin valon” ja kun tuli kysyOlin ehtinyt turistina kierrellä Aasiaa ja Afrikkaa mysten esittämisen aika, kysyin: "Kelpaako teille jo moneen otteeseen ennen kuin 1987 lähdin vai- kokenut professori auttamaan?" Siltä seisomalta sovimme Dr. Sujit’in kanssa, että aloitan kuukauden vapaaehtoistyöni Indian Institute for Mother and Child järjestössä kesäkuun loppupuolella. Siitä tuli kerrassaan unohtumaton kesäloma. Terveyskasvatusopetus meneillään Dhaki kylässä, Intian Länsi-Bengalissa Joku saattaa kauhistella kesäloman viettona kliinisen ensiapuhoidon antamista kuutena päivänä viikossa. Etenkin kun työolosuhteet ovat äärimmäisen haastavat. Sähköä ei monissa maaseutuklinikoissa ole lainkaan. Tai jos on, se katkeilee jatkuvasti. Nekin instrumentit ja materiaalit joita sattuu käytettävissä olemaan, ovat vanhoja ja huonokuntoisia, eikä potilaiden tarvitseman seurannan ja jatkohoitojen järjestäminen yleensä onnistu. Mutta, kaikki se tehdään mikä mahdollista on. Vaihtoehtonahan olisi, et25 JOTAILAN JUTUT 2013 titute for Mother and Child organisaation kansainväliseen ryhmään. Kuukauden vapaaehtoistyöstä on sovittu ja saman valehoitajani kanssa lentoliput jo hankittu. Minulle tuleva reissu Intiaan on jo kuudes, valehoitajalleni ensimmäinen. Matkaoppaan roolissakin Suunnistajan otsalamppu on hyvä apu kun saan siis ilmeisesti väVuonna 2012 oli vuorossa Peru ja sähköä ei ole hän toimia. Suunnitelmaaseutukylät Andeilla. Järjestö oli toinen ja järjestelyt myös. Kun suomalaisella missa olisi myös kiertelyä Keralassa, aivan työmoraalilla tulin klinikalle kello kahdeksaksi, ku- eteläisessä Intiassa. Ja onhan se pikku pakko kierten oli sovittu, sain odotella paikallista hoitohenki- rättää valehoitaja katsomassa Taj Mahalia. Nämä lökuntaa pari tuntia. Noin kymmenen aikaan he ovat suunnitelmat, mutta aiemmat matkat kehityssaapuivat yksi toisensa jälkeen ja alkoivat keitellä maissa ovat opettaneet, etteivät ne välttämättä toteetä. Kello kahdeksaksi suunniteltu työpäivän alku teudu lainkaan. Se ei kuitenkaan saa haitata, upeita siirtyi yleensä 2-3 tuntia myöhemmäksi. Olimme kokemuksia on varmasti tiedossa. Ennalta arvaasopineet kuuden tunnin päivittäisestä työskentelys- mattomat tapahtumat ja täytenä yllätyksenä tapahtä, mutta normaali työpäiväni oli yleensä korkein- tuneet matkasuunnitelmien muutokset ovat usein taan kolmen tunnin mittainen. Joinain päivinä eivät niitä kokemuksia jotka parhaiten jäävät mieleen. perulaiset olleet järjestäneet mitään kohdetta työskentelylle. Silloin vietimme pikakouluttamani suo- Kansainvälinen yhteistyö ja kontaktit rikastuttavat malaisen valehoitajan kanssa päivää Cuzcon niin työtä kuin arkielämääkin. Olen saanut valtakaupunkiin ja inkakulttuuriin tutustumalla. Perussa vasti hyviä ystäviä ja vuosikymmeniä kestäviä opin suuresti arvostamaan intialaisen isäntäorgani- kiinteitä ystävyyssuhteita eri puolilta maailmaa, saation järjestelykykyjä. Eivät aikataulut ja sovitus- kun olen rohjennut lähteä kehitysyhteistyöhön ja ta kiinni pitäminen sielläkään suomalaisia vapaaehtoistyöhön. Vaikka annan kuukauden ajan käytäntöjä vastaa, mutta perulaisilla tuntuu olevan osaamistani maksutta köyhien ihmisten auttamivielä pitkä matka intialaiseen työmoraaliin ja orga- seen, tunnen itse olevani se, joka on saanut siitä ajasta eniten. nisaatiokykyyn, länsimaalaisesta puhumattakaan. teivät nuo rutiköyhät kyläläiset saisi mitään hoitoa, joka on aina ollut vallitseva tilanne Intian syrjäisellä maaseudulla. Neljän viikon vapaaehtoistyön jälkeen oli aika viettää pari viikkoa rinkka selässä Intiaa ja Nepalia kierrellen. Kyllä vapaaehtoistyökin jo seikkailunhalua tyydytti valtavasti, mutta reppureissuilu kruunasi kokemukset. Kun oli matkustettu kauas kotoa, kannatti vähän taas kierrelläkin. Kuukauden avustustyön jälkeen pääsin toteuttamaan yhden suurista matkahaaveistani. Valehoitajani kanssa matkustimme seitsemän päivän ajan jokilaivalla mahtavaa Amazonia ylös ja alas. Ihastelimme sademetsän tiheää vehreyttä ja joessa uivia vaaleanpunaisia delfiinejä. Piranjojakin kalastettiin, mutta vähänlaisesti niissä oli syötävää. Yösijana meillä oli muun rahdin päälle ladotut styrox-levyt ja pään päällä trooppinen tähtitaivas. Onneksi ei ollut sadekausi. Vielä ei ole palo sammunut, vaan ensi kesänä suuntaan jälleen Kolkatan eteläpuoleiselle Ganges-joen suistoalueelle, jossa aion olla osallistua Indian Ins- 26 Pienet potilaat odottavat vuoroaan Perussa Los Incas kylän koulun pihalla NRO 18, TOUKOKUU 2013 Bio Huvimyllystä vielä muutama sana Edellisessä Jotailan Jutuissa julkaistiin Reino Temmeksen selvitys Raahessa Sovelius-säätiön tontilla sijaitsevan elokuvateatteri Bio Huvimyllyn vuokrasopimuksesta ja sen päättymiseen liittyneistä vaiheista. Sittemminhän tämä paikallinen episodi nostatti laineita myös Helsingissä sukutapaamisessa, joten olemme nähneet aiheelliseksi valottaa asiasta myös toista näkökulmaa. Selvityksessa annettiin oikea kuva vuokrasopimuksen ehdoista, mutta jutussa kuvattua erikseen mobilisoitua "parjauskampanjaa" emme Raahessa havainneet. Sen sijaan pienellä paikkakunnalla liki 80 vuotta samassa paikassa toimineen elokuvateatterin kohtalo luonnollisesti nostatti voimakkaita mielipiteitä, puolesta ja vastaan. Parjaukset paikallislehtien yleisökirjoituksissa ja sosiaalisessa mediassa kohdistuivat kaikkiin näkemyksiin ja usein valitettavasti - Sovio-nimeä kantaviin. Soveliuksen Apurahastosäätiön hallitus valitsi kevätkokouksessaan 1 2.3. 2008 Jukka Ingerttilän ja Jukka Toivolan neuvottelemaan Bio Huvimyllyn vuokrasopimuksen jatkosta. Tämä siksi että säätiön puheenjohtajan ja elokuvayrittäjän välit olivat niin tulehtuneet ettei puheyhteyttä enää ollut. Neuvotteluja käytiin säätiön pohjaesityksen pohjalta. Neuvottelijat kävivät Bio Huvimyllyä pyörittävän Juha Koistisen kanssa hyvässä hengessä kaksi neuvottelua, mutta niin kuin tällaisissa neuvotteluissa ymmärrettävää on, osapuolilla oli erilaisia näkemyksiä vuokrasopimuksen yksityiskohdista. Asiasta käytiin neuvottelu myös kaupunginjohtaja Karjalaisen kanssa, joka oli hyvin halukas kaupungin puolelta etsimään asiaan ratkaisua. Neuvotteluja päätettiinkin jatkaa, koska kaikilla oli käsitys, että kaikkia osapuolia tyydyttävä ratkaisu olisi mahdollinen . Neuvotteluterveiset vietiin säätiön hallituksen kokoukseen 27.11 . 2008, jolloin puheenjohtaja Reino Temmes ilmoitti, että tarjous on tehty eikä siitä enää neuvotella. Hallituksen jäsen Tiina Elfving kannatti puheenjohtajan esitystä. Neuvottelijat Ingerttilä ja Toivola esittivät neuvottelujen jatkamista. Suoritetussa äänestyksessä äänet menivät tasan ja näin ollen puheenjohtajan äänellä neuvottelut todettiin päättyneeksi. Joulukuun alussa neuvottelijat Ingerttilä ja Toivola jättivät säätiön hallitukselle erokirjeen. Eroaan he perustelivat säätiön hallituksen valitsemalla ympäristölleen ja säätiölle itselleenkin vahingollisella toimintatavalla, johon he eivät voineet sitoutua. Koko surkean episodin lopputulos oli kaikkien osapuolten kannalta täydellinen mahalasku. Vuosia kestäneen julkisen myllytyksen ja taistelun jälkeen säätiön maine Raahessa kärsi vaikeasti korjattavan menetyksen. Huvimyllyn rakennus on saanut suojelupäätöksen, määrätty purkukieltoon ja välimiesoikeus on määrännyt rakennuksen säätiön omistukseen. Oikeudenkäynti- ja muut tuomarikulut olivat sekä säätiölle että yrittäjälle raskaat. Säätiö ei päässyt alkuperäisiin tavoitteisiinsa ja suuri yleisö on ihmeissään. Jukka Ingerttilä Jukka Toivola Olli Nylander Martti Sovio , , , 27 JOTAILAN JUTUT 2013 mer, eftersom relationerna till ”övre våningen” är i ordning. Svensk Resumé PIA SOVIO-PYHÄLÄ s. 2 Släktföreningens ordförande Hasse Lindqvist inbjuder medlemmarna till släktmötet, som hålls den 3 augusti 2013, kl. 16-22. Plats: Restaurang Ostrobotnias festsal, Museigatan 10, 2 vån. Han hoppas, att också yngre släktingar deltar i mötet, och i föreningens verksamhet i övrigt. Anmälningar till mötet : Paula Erla, Tapulinmäki 4, 02780 Esbo, e-post: [email protected], tel. +358(0)400-440990 eller Hasse Lindqvist, Alatie 10b,02360 Esbo, e-mail [email protected], tel. +358(0)400-594050 Om du flyttat eller fått ny e-postadress, var snäll och meddela också om det till Paula Erla. s.4 Laura Sovios intervju med vår släkthistoriker Eero Sovelius-Sovio (f. 1927) börjar med minnen från den tidiga barndomen på gården Marttala utanför Brahestad, där Eeros stränga men rättfärdiga, far, Jarl, iklädd skyddskåristernas uniform, höll ordning på sina sex barn. Den stillsamma modern Kerttu hade fullt opp med sysslorna på gården, som hade åkrar, kor, hästar och trädgårdsland, samt arbetsfolk. Fader Jarl måste dock i egenskap av borgenär för sin skuldsatta broder sälja gården och familjen flyttade till en mindre gård år 1937. Han stupade år 1940 då Eero var endast 13 år. Familjen hade inte pengar för skolavgifter i läroverk och Eero fick börja jobba på gården, men kom senare in vid seminariet i Kajana, och utexaminerades som lärare år 1954. Eeros lärarbana är lång och avsutar med lektorskap vid Jyväskylä universitets Normalskola (1972-1990). Vid sidan om sitt arbete studerade han vid samma universitet och har vitsord i finska, pedagogik och konsthistoria. Hans pro-graduarbetet (3 betygsuppsats) handlar om universitetets gamla campusbyggnader. Eero började hålla register över släkten redan under studietiden och har skrivit vår släktbok, som premierats. Därtill har han skrivit böcker och artiklar, med anknytning till Brahestad. Arkitektur och främmande kulturer har fört honom, både som reseguide och stipendiat, bl.a till Grekland, Italien, Mexiko, Östafrika, Indien och Japan. Eero är naturvän och facinerad av växter. Han har också varit verksam som scout och scoutledare. Eero är reumatiker och bor under vintrarna på Teneriffa. Vänkretsen är stor och internationell, han har varit förlovad och förälskad många gånger, men mån om sin frihet som han är, har han inte gift sig. Eero är pensionär sedan 23 år tillbaka, men tiden blir inte lång. Nya skrivprojekt håller honom i gång, han läser mycket, älskar bildkonst och musik, särskilt operor, samt tillägger, att döden inte skräm- 28 s.11 Ilkka Sovio (anställd vid Finlands Postverk under åren 1947-1991) Frimärksresor, Del 1 Ilkka börjar med en kort översikt över frimärkets historia. När frimärken började utges blev också frimärkssamlandet en stor hobby. Första märket utgavs i Storbritannien år 1840. Finland följde efter sex år senare. Man beräknar, att antalet filatelister uppgick till nära 100 milj. under 1980-talet. President Mauno Koivisto undertecknade år1982 förordningen om utgivning av frimärken för landskapet Åland. Planering, tillverkning, reklam, och försäljning sköttes av Post- och telestyrelsens ekonomiavdelning. Åland fick sitt första frimärke 1.3.1984. Färöarna, som i likhet med Åland har ett autonomt styre, hade fått sina första frimärken i slutet av 1970-talet. Det var nytt, att autonoma områden fick sina egna frimärken. Postchefen i Mariehamn, Torsten Wikstrand, och Ilkka företog en studieresa till Färöarna år 1983. Som en rolig detalj berättar Ilkka om den officiella middagen dit postchefen kom med en postsäck fylld av flaskor. Färöarna hade förbudslag då, och dryckerna beställdes per post från Danmark. Efteråt besökte herrarna postens filateliavdelning i Köpenhamn, samt Grönlands filatelitjänst, vars chef var inuit. Våren 1984 hölls Världsutställningen för frimärken i Madrid. Finlands utställning var en framgång tack vare de nya åländska frimärkena. (Del 2 i nästa nr). s. 12 Hasse Lindqvist: Del 2, Som man sår får man skörda-eller konsten att göra av med en stor förmögenhet. Sammandrag av del 1 (Jotaila 2012) : Kommerserådet Fredrik Sovelius hade varit änkling i 30 år (efter sin första fru Johanna f. Franzen) när han, som 69 åring, gifte sig med 29 åriga Ebba Katinka Ljunggren den 14.12.1891. Efter sex års äktenskap och tre barn (Ebba 12.11.1892, Matts 8.2.1895 och Katarina 16.10.1896) dog Fredrik och var vi sin död den elfte rikaste mannen i Finland. Ebba anställde vicehäradshövding Arthur Lagerlöf, lärare i affärsjuridik vid Brahestad borgare- och handelsskola, som sin advokat. Arthur såg sin chans, gifte sig med Ebba och blev samtidigt också barnens förmyndare. Förmögenheten placerade han i snabb takt i Kansallis Osake Pankkis (KOP) aktier och började verkställa sin dröm, ett skogsimperium, genom att köpa upp skog, först i Siikajokidalen och sen längre norrut i Kajanaland. Han investerade i företag, sågverk, fastigheter, maskiner för att transportera stockar, osv.. Han blev både stadsfullmäktig och riksdagsman, samt direktionsmedlem i banken. Familjen med sju barn (Ebba och Arthur hade nämligen i snabb takt fått gemensamma barn: Asta 1899, Erik 1900, Ebba 1902 och Elsa 1904) flyttade år 1910 till Helsingfors, Sandviksgatan 4. Samma år byggdes sommarvillan Weikkola i Lamminjärvi. År 1912 fick Arthur bergsrådstitel och var direktör i banken. Bankens vd. Nybom var i sin tur, tillsammans med banken, delägare i de lagerlöfska firmorna. År 1914 hade KOP garanterat Arthurs firmor med 23 miljoner mark. Banken fick nu nog. Far och son Nybom fick sparken från banken, men Arthur fick för syns skull sitta kvar till år NRO 18, TOUKOKUU 2013 1924. På 14 år hade Arthur lyckats slösa bort Ebbas arv. Till Arthurs försvar kan nämnas, att timmertransporten fortsatte till Brahestad hamn, Lapaluoto, men problemet var att exporten från hamnen upphörde vid första världskrigets utbrott den 4 augusti 1914. Östersjöblockaden spärrade handeln fram till år 1921. Del 2. inleds med en översikt av andra världskriget och inbördeskriget, samt deras ekonomiska följder i Finland och i Brahestad. Brahestad drabbades av ett svårt svältår under 1917-1918. Fastigheter såldes på auktioner och bankerna fick sina andelar. Finlands BNB sjönk med 30 % från 1913 års nivå. Också Hasses far Matts (Matti) Sovelius deltog i inbördeskriget. Han förfrös båda fötterna, och tårna måste amputeras. Han fick specialtillverkade ortopediska skor och käpp, och fick nu heta ”Matti och hans käpp”. Hasse tror, att fadern präglades av detta för resten av sitt liv. Matti höll hov med konstnärer i Paris, bodde och bedrev resebyråverksamhet i Tunis, champagnen flödade, och han skrev på vekslar och lånade ut pengar, som aldrig återbetalades. Han blev svårt alkoholiserad och förlorade sina pengar. Som mycket språkkunnig anställdes han som arméns tolk under kriget. Personer med tillgångar, såsom Fredrik II:s arvingar, lät pengarna rulla också under ekonomiskt svåra tider. Det fanns fastigheter till salu. Den 26.10.1916 köpte Matts Sovelius aktierna i huset Bulevarden 17 för 538,000 mark. Och eftersom pengar fanns, köptes också huset Bulevarden 19. Vad han betalade finns inget belägg för, men han sålde huset två år senare för 1,500,000 mark. Vissa arrangemang tycks ha ingått i försäljningen, för August Lagerlöfs och hans 18-åriga son Eriks namn finns plötsligt med i försäljningskontraktet. Erik hade då ingen förmögenhet. Matts syster Katarina (Karin) köpte 14.2.1916 fastigheten Södra kajen 2 i Helsingfors för 625.000 mark och sålde den tre år senare för 1,500,000 mark. Äldsta systern Ebba hade fått sin andel av arvet då hon gifte sig. Vad hon gjorde med pengarna vet Hasse inte, men 1924 bor hon med sin man i huset Södra kajen 4(nuv. Bernerska huset). Också Arthur Lagerlöf köpte hus, åtminstone ett i Paris och ett i Helsingfors, Grundvägen 31, Munksnäs. Trävaruhandeln tog fart år 1919. Nu ville Arthur Lagerlöf ta i bruk det gamla stocklokomotivet i Lappland,som stått stilla. Nya skogar måste köpas för avverkning. Varifrån han tog medlen för sina skogsköp är oklart, men 1918 sålde Fredriks barn sina hus på Bulevarden och på Södra kajen. För stocktransporterna från Lappland slog Arthur ihop sig med Hugo Richard Sandberg, skogschefen vid Kemi-bolagen. Sandberg beställde från Amerika två ångdrivna lokomotiver med boggikonstruktion och larvband för transport av stockar från Salla till Kemiälv. Projektet visade sig vara olönsamt. Men från Kajanaland kom det virke. Brahestad hamn öppnade den 27.6.1920. Pengar flödade in och när Arthur Lagerlöf fyllde 60 år donerade han 1 miljon mark till Brahestads stad för en fond för bidrag och pensioner till fattiga arbetare och deras familjer. Staden accepterade donationen och beställde av Eero Järnefelt ett porträtt av donatorn. Redan följande år kom katastrofen. Europas trävarulager var fyllda och Arthurs firmor konfiskerades av banken. Investeringarna i avancerade dyrbara maskiner för trävarutransporter blev svanesången för Arthur. Ebba och Arthur Lagerlöf var nu medellösa. Arthur hade fortfarande förtroendeuppdrag i banken och i riksdagen, samt dess kommitteer, och deltog bl.a. i handelsavtalsförhandlingarna i Paris år 1921, och blev utnämnd till officer i den franska hederslegionen. Medellös sökte han bidrag från den fond, som han grundat i Brahestad, men fick avslag. Enligt stadgarna beviljades medel endast till personer som gjort kroppsligt arbete. Under sina sista år bodde Lagerlöfs på olika adresser i Helsingfors. Arthur blev blind och dog i Helsingfors 23.8.1930. Ebba Lagerlöf, fd. Sovelius, f. Ljunggren dog i Helsingfors 2.10.1932. Företaget, som startade i Brahestad, blev först koncernen Rauma-Repola, och därefter Yhtyneet Paperitehtaat (Förenade Pappersfabrikerna). s. 16 Fakta, saga och muntlig tradition i familjen är Pia Sovio-Pyhäläs inlägg om Edvard Vilhelm Borg +), far till Fredrik Oscar Sovelius' hustru Rosa Sovelius f. Borg. Edvard var förutom präst, också lingvist och folklivsforskare. Vid sidan om sitt prästyrke vaccinerade han folk i Enare och Utsjoki. Han lärde sig enare-och nordsamiska, och fick språkintyg i dessa av professor Elias Lönnrot vid Helsingfors universitet. Edvard med familj bodde 11 år i Lappland. Hans viktigaste skriftliga arbete är en ABC-bok och Katekes på enare- samiska, som utkom år 1959 i Uleåborg. Pia har fått boken av sin farmor Dagmar (Daddi) Sovio f. Wangel. Rosa Sovelius har berättat för sin svärdotter Daddi om en episod hon råkat ut för som liten baby, och som lär ha inspirerat Zachris Topelius till sagan Stjärnöga. Topelius besökte ofta Österbotten, där hans familj hade sina rötter. Antagligen kände han Edvard Borg, eftersom de delade intresset för folklivsforskning. Lilla Rosa hade legat fastbunden i en barnpulka, som hade lossnat från förtöjningen till stora pulkan, som drogs av renen. När föräldrarna märkte olyckan började de förtvivlat leta efter sitt barn på den väglösa snövidden. Till slut hittades flickan där hon låg med tindrande ögon tittade på stjärnorna. I Topelius saga är flickan ett samiskt barn. En finne hittar henne och för henne hem till sin hustru. Flickan växer upp och börjar visa övernaturliga egenskaper, och kunde bl.a. spå. Sagan finns på internet: http://kokthansochgreta.nu/?p=10412. När Ilkka Sovio berättade historien till Lars Näsman, barnbarn till Rosas lillasyster, Edit Borg, sade Lars att han hört, att det var Rosas syster Selma som låg i pulkan. Hur som helst. Sagan är läsvärd än idag. +)Ett exempel på hur släkterna är invävda: Edvard Borg är kusin till Maria Sibelius, f.Borg, och Rosa småkusin (syssling) till Jean Sibelius. Rosas söner: Fredrik, Bertil, Tor och Jarl Sovio är tredje kusiner till Jeans och hans syskons barn. Tor Sovios svåger, Gustav Wangel, gifte sig med Jeans brorsdotter, Rita Sibelius. Deras son är första kusin till Tors barn. Så nu vet ni varifrån en del i familjen har musikaliska anlag . s.18 Outi Tasala har skrivit om En resa över kontinenten en ”lågbudgetresa” med buss och hyrd bil genom Nordamerika. Hon och hennes vänner hade i god tid planerat den 9500 29 JOTAILAN JUTUT 2013 km långa resan genom 19 delstater. Starten gick i månadsskiftet juli-augusti i Chicago, i värsta sommarhettan. Efter en avstickare över kanadensiska gränsen till Niagarafallen gick resan via Erie, Springfield och Ohio till en baseball-match och fyrverkeri i Chincinati. Sen till musikstäderna Nashville och Memphis och musik-och gourmetstaden New Orleans, enligt Outi den minst ”amerikanska” staden under hela resan. Efter det styrdes kosan till Texas vidder. Outi rekommenderar ett besök till Cadillac Ranch i Amarillo, ett konstverk som rests på 70-talet av 10 stycken gamla bilvrak på vilka besökarna får spraymåla sina signaturer. Färden fortsätter till Klippigabergen och Colorado Springs, och ner till slätten och Four Corners, där fyra delstater möts på Navajo-indianernas marker. Den mäktiga naturen imponerar under vandringen i Gran Canyon och Zions naturpark. Följande mål är Hoover-dammen, Las Vegas, Los Angeles och Hollywood. LA med sina sevärdheter skulle ha krävt mera tid. De vackraste platserna låg från Colorado västerut, på vägen ner till Stillahavskusten, i städerna Santa Barbara, Monterey och Santa Cruz. Resan avslutas i Big Basin Redwoods State Park och San Fransisco. Nordamerika har vacker natur, allt är stort, människorna vänliga och hjälpsamma. s. 22 Olli Sovio skriver om Famijen Sovio i Kanada. Ollis far, sjökapten Matti Sovio, bosatte sig i Vancouver Surry år 1957. Han hade fått nog av att vara ute till sjöss och borta från familjen, och fick anställning vid en skeppsfirma. Hustrun Kyllikki och sönerna Olli (10), Heikki (Henry 9) och Antti (Andy 1) kom dit följande år. Pojkarna lärde sig engelska i skolan, men hemma talades finska.. Pappa Matti tyckte om att bygga och snickra, medan Kyllikki gillade trädgårdsarbete och inredning. När ett hem blev färdigt såldes det och ett nytt hus köptes för renovering. Matti pensionerades år 1982. Kyllikki och han tillbringa många vintermånader på Hawaiji och i södra Kalifornien. Kylikki dog i slaganfall år 2010 i 87 års ålder. Hennes aska nedlades i familjegraven i Brahestad. Matti är nu 92 år och bor på ett ålderdomshem i Langley. Olli studerade medicin vid British Columbia-universitetet och tog läkarexamen år 1974. Vid universitetet träffade han sjukskötareleven Sandi Harvey, och paret gifte sig år 1973. Under studieåren praktiserade Olli fyra månader vid Tölö sjukhus i Helsingfors. Sandy och Olli arbetade båda först i Los Angeles och sedan vid distriktsjukhuset i Idensalmi. Familjen bor nu i Kanada. Henry fick ett fotbollsstipendium av Hawaiji universitetet där han studerade i fyra år. Han rekryterades av Atlanta Falcons och spelade i USAs mästerskapsserie. Han spelade fotboll professionellt i sex år, både i Kanada och i USA. Han gifte sig år 1973 med sin skolkamrat Janina Pirog. Efter BA i pedagogik fick han anställning som lärare i gymnastik, idrott och geografi och har skrivit en lärobok i geografi. Janina är också lärare. Nu är båda pensionerade, sköter sin trädgård och är aktiva inom miljö- och naturskyddsrörelsen. Andy studerade handelsvetenskap vid Simon Fraser universitetet i Vancouver. Han är anställd vid telekommunikationsfirman Telus i Vancouver. Ollis och Sandys barn bor i Vancouver: Katrina, är 30 joga-instuktör, och skall ta slutexamen i fysioterapi. Hon är en avancerad idrottare och har deltagit i många maratonlopp, hon är intresserad av terrängskidning och friluftsliv i allmänhet. Lucas (Luke) har slutexamen i tysk litteratur och har studerat också ett år vid Freiberg universitetet i Tyskland. Han är sedan år 2008 anställd vid Kanadas ridande polis (RCMPRoyal Canadian Mounted Police). Han och hans fru Tatijana f. Schurr, vigdes år 2012 i brudens hemstad, Hamburg, och de väntar sitt första barn i april 2013. Luke är en skicklig idrottare:svart bälte i judo, han skidar och springer maraton, och deltog bl.a. i Helsingfors' maraton och Finlandia loppet år 2003 .Paul har slutexamen i antropologi från Victorian universitetet och är anställd vid Abbotsford polisens nödtjänst SWAT. Han gifte sig år 2006 med Kimberley Stewart. Kim med examen i biokemi och pedagogik är gymnasielärare i matematik och kemi. Paul och Kim har två barn, Jacob (2007) och Raija (2008). Också Paul är aktiv idrottare och deltog i Finlandia loppet år 2003. s.24 Hemmet ger, världen lär kallar Risto Tuominen sin berättelse om resor som frivillig läkare och ryggsäcksturist i u-länder. Det är viktigt att känna sina egna rötter. Kulturen, som omger oss i barndomen ger grunden till vår identitet, medan världen utanför formar och förnyar oss efteråt. Genom hämningslös bekantskap med nya kulturer och människor lär man känna sig själv. Ristos eget liv och hans val har styrts av en stark vilja att hjälpa människor, som inte är lika vällottade som han själv. Han vill dela av sitt yrkeskunnande till u-ländernas fattiga, och samtidigt passa på att tillfredsställa sin äventyrslystnad. År 1987 reste han på fyra år som biståndsarbetare till Tanzanien, med fru och två barn på 2 och 4 år. Han har efter det lett undervisnings- och forskningsarbeten vid Muhimbili Medical Centre femton gånger. För att kombinera nytta med nöje vill han att besöken sammanfaller med jaktsäsongen samt säsongen för djuphavsfiske. År 2011, då Risto träffade Dr. Sujit från Kolkata i Indien, började en ny fas i hans biståndsarbete. På en tillställning i Åbo, där doktorn presenterade sin organisation och inbjöd unga studeranden som volontärer, frågade Risto om också en erfaren professor kunde duga. Det var början till samarbetet med Indian Institute for Mother and Child. En del undrar hur man frivilligt kan fira sin semester med att ge förstahjälp sex dagar i veckan, under svåra förhållanden på kliniker med ständiga strömavbrott, eller ingen elektricitet alls, med instrument och material som är gamla och i dåligt skick, och där observation och eftervård av patienter är svår att ordna. Fyra veckor i jobbet med påföljande ryggsäcksresa i Indien och Nepal var en fantastisk avslutning på resan. År 2012 jobbade Risto i Peru, i bergsbyar i Anderna. Organisationen var en annan, arbetsmoralen och arrangemangen likaså. Då han med finsk arbetsmoral infann sig klockan åtta, som avtalat, fick han vänta i ett par timmar innan den lokala vårdpersonalen infann sig - för att började dagen med att koka te åt sig. Enligt överenskommelsen hade man sex timmars arbetsdagar, men i praktiken blev det högst tre timmar per dag. Några dagar hade man helt glömt bort att NRO 18, TOUKOKUU 2013 ordna jobb åt honom. Då åkte han tillsammans med sin finska bluffsjukskötare, som han utbildat, till staden Cuzco och bekantade sig med inkakulturen. Efter kontraktets slut reste Risto och”bluffsjuskötaren” på en fantastisk sjudagars resa med flodbåt på Amazonfloden. På nätterna sov man under den bara tropiska stjärnhimmeln på styroxskivor, som radats ovanpå lasten. I år skall Risto på sin sjätte Indien-resa. Flygbiljetterna är köpta, också för ”bluffsjukskötaren”, som inte varit i Indien tidigare. Efter jobbet reser de till Kerala i södra Indien, och ”bluffskötaren” vill se Taj Majal. Det spelar ingen roll om planerna ändras, för oftast kommer de bästa upplevelserna just vid sådana tillfällen. Risto har genom sitt volontär- och biståndsarbete fått goda vänner och kontakter, och konstaterar att han får mera ut av sin tid genom att ibland ge en månad till de fattiga s. 27 Processen kring Biografen Huvimyllys hyreskontrakt av Jukka Ingerttilä, Jukka Toivola, Olli Nylander och Martti Sovio är en komplettering till det som Sovio-stiftelsens+) styrelseordförande Reino Temmes skrev i förra numret. Stängningen av Brahestads enda biograf, som varit verksam på samma ställe i nästan 80 år, har upprört inte endast stadsborna utan också en större allmänhet, för att inte glömma att personer som bär namnet Sovio kännt sig illa berörda av den negativa diskussionen som förts både i dagspressen och i de sociala medierna. Temmes skrev om kontraktet för uthyrningen av rätten till tomten, som ägs av stiftelsen och underskrevs med Biografen Huvimylly år 1936, med förlängning fr.o.m. år 1.12.1968 till 30.11.2011. Efter en konkurs år 2003 får biografen år 2006 en ny ägare, vars villkor för ett nytt hyreskontrakt inte kan godkännas. Temmes skriver om svartmålning och smutskastning av stiftelsen. Staden, som inkopplats, vill inte avstå från den tomt och fastighet, som stiftelsen vill ha i utbyte för biograftomten. Diskussionerna går i lås, och stiftelsens styrelsemedlemmar Ingerttilä och Toivola utses år 2008 att underhandla med berörda parter (biografägaren och staden). Diskussioner förs i god anda och med hopp om att nå en tillfredställande lösning. Bl.a. stadsdirektören är med i förhandlingarna. Den första raporten med förslag óm fortsatta underhandlingar går till omröstning på stiftelsens styrelsemöte. Rösterna faller jämt, men ordförandes röst avgör. Stiftelsens beslut är att sluta underhandla. Ingerttilä och Toivola avgår, då de inte kan underteckna ett beslut som förkastar deras förslag. Tvisten överlåts till Advokatbyrån Pentzin. Biografägaren har sin advokat. Tvisten, som avgörs till slut av en skiljenämnd, blev enligt de fyra, som skriver här, ett platt fall och en stor ekonomisk förlust för stiftelsen, biografen har flyttat ut, och stiftelsen har tvingats lösa in en fastighet, nyligen skyddad som kulturhistoriskt viktig byggnad med både rivningsförbud och underhållningsplikt för ägaren. +)Sovio-stiftelsen och Sovio-Sovelius släktförening är självständiga enheter, utan ekonomiska kopplingar sinsemellan. English summary PIA SOVIO-PYHÄLÄ Page 2. Our Family Association Board Chairman, Hasse Lindqvist, invites you to our Family Reunion, which will be held on Saturday, 3 August 2013, 16 to 22 hrs in Helsinki, at Restaurant Ostrobotnia, Museokatu 10, 2nd floor. He sends his special regards to all the younger members of the family, with a wish that they join the meeting and participates in the family activities in general. Please, confirm your participation to Paula Erla, Tapulinmäki 4, 02780 Espoo, email: [email protected], phone +358(0)400440990 or to Hasse Lindqvist, Alatie 10b,02360 Espoo, e-mail [email protected], phone +348(0)400594050. If you have moved or changed your e-mail address, please inform Paula Erla. Page 4. The interview with our family historian Eero Sovelius-Sovio (b. 1927) by Laura Sovio begins with Eero's memories from early childhood and his youth, when he lived with his family on the farm Marttala, outside Raahe. He remebers his father Jarl as a very strict but fair man, dressed in his Civil Guard (Suojeluskunta) uniform, keeping his six children always disciplined. His mother was a quiet woman busy while taking care of the household and the garden. The farm had cattle and some agriculture. The family lost the farm in 1937 as result of the loans father Jarl had guaranteed on behalf of his brother. Jarl was killed in the war in 1940 when Eero was 13 years old. The family did not have the money for high school, so Eero had to start working at the smaller farm where they had moved. But he later entered into teachers training in Kajani and graduated as teacher in 1954. Eero's carrier as teacher is long, his last posting being lecturer at the University of Jyväskylä Normal Lyceum (Training School) from 1972 to 1990. Alongside with his work Eero studied at the university and took exams in Finnish language, Pedagogics and History of Art. His paper for MA is about the old campus buildings of his university. Eero started to keep a register of his family already during his student years and he is the author of the book of the Sovio, which was awarded a premium. Moreover, he has written several books and articles, mainly with historical connection to the city of Raahe. Eero has also been very active in scouting. His interest in arcitecture and foreign culturers has taken him on travels to e.g. Greece, Italy, Mexico, East-Africa, India and Japan. And he is fond of nature and especially facinated by plants and flowers. During the last 31 JOTAILAN JUTUT 2013 years, Eero has, because of his reumathism, escaped from the cold during the winter months to the island of Tenerife. Eero has a big international circle of friends, but he has apprecieted his freedom so much that he never got married. He reveals, though, that he was once engaged and has fallen in love several times. Eero retired 23 years ago, but he keeps himself busy by reading, and writing new projects. He loves art and music, especially opera, and says that he is not afraid to die, because his ”relations upstairs” are clear. Page 11. Ilkka Sovio (employed by the Post and Telecommunication Service of Finland in 1947-1991) writes about his ”stamp trips” and tells that, when postage stamps were introduced, also collecting them became very popular all over the world. The first stamps were launched in Great Britain in 1840. Finland got its first stamps six years later. It is estimated that there were nearly 100 million philatelists in the world in the 1980ies. In March 1982, president Mauno Koivisto signed the treaty of proper postage stamps for Aland Islands. Their first postage stamps were launched on 1 of March, 1984. The work of planning, production, promotion and sale of the Aland Island stamps was done by the Economy Department of the Finnish Board of Post and Telecommunications. Faroe Islands, with same status of autonomus territory as Aland, had received their first postal stamps in the end of the 1970ies. Together with the Chief of the Postal Serivices of Aland in Marianhamina, Torsten Wikstrand, Ilkka did a study trip to Faroe Islands in 1983. At that time, Faroe Islands had prohibition, but liqour came in from Denmark. The Chief of the Postal Services himself came to the official dinner with bottles in a mail bag. After Faroe Islands the gentlemen visited the Philately Department in Copenhagen, and the philately services in Greenland, where the Chief was an Inuit. In 1984, the World Exhibition of postal stamps was held in Madrid. The Finnish exhibition there was a success thanks to the Aland Island postal stamps. (Part 2, in next bulletin) Page 12, Hasse Lindqvist: As you sow, so shall you reapor how a big fortune can be blown up. Summary of Part 1. (publ. in Jotaila 2012). Fredrik Sovelius had been widowed for 30 years (after his first wife Johanna Franzén), when he in the age of 69 married the 29 years old Miss Ebba Katinka Ljunggren on 14 December, 1891. After six years of marriage and three children (Ebba 12.11.1892, Matts 8.2.1895 and Katarina 16.10.1896) Fredrik died as the eleventh richest man in Finland. Ebba hired Mr. Arthur Lagerlöf , teacher of commercial law at the Raahe Business School, as her attorney. Arthur saw his chance, married Ebba and became the guardian of her children. He invested the money quickly in Kansallis-Osake-Pankki (KOP) stocks and began to carry out his dream, a forest imperium, and bought forests first in the valley of Siikajoki and soon more to the north. He invested in companies, sawmills, real estate, machinery needed for transportation of the logs, etc. He was elected both as a member of the city council and soon as member of the parliament, as well as board member of the 32 KOP-bank. The family with seven children (Ebba and Arthur had now four children in common: Asta 1899, Erik 1900, Ebba 1902 and Elsa 1904) moved in1910 to Helsinki, Hietalahdenkatu 4. The summer villa, Weikkola in Lamminjärvi, was built in the same year. In 1912, Arthur was decorated with a honorary titel of ”vuorineuvos”, and became also director of the KOP-bank. Arthur and a certain Mr. Nybom were both directors of the bank and of Arthur's companies. In 1914, the KOP-bank had guaranteed companies owned by Arthur up to 23 million marks. Father and son Nybom were fired, but Arthur was allowed to sit in the Board of Directors of the Bank until 1924. To Arthur's support we can say that the transport of timber to Raahe harbour, Lapaluoto continued, the problem being that the export forward from the harbour stopped on 4 March 1914. The First World War had started. The blockade of the Baltic Sea continued until 1921. Part 2. starts with an overview of the First World War and the Finnish Civil War that followed it, and especially of the economic consequences in the country and in Raahe. Raahe was hit by famine in 1917-1918. Properties were auctioned out and the banks took their share. The BNP of Finland declined by 30 % from the level of 1913 . Hasse's father Matts (Matti) Sovelius participated, as did many others, in the Civil War and got both his feet frozen, which resulted of an amputation of all his toes. After that he walked in specially designed shoes and used a stick, and he was called ”Matti and his stick”. Hasse thinks that this affected his fathe'rs life until his death. Matti lived a lavish life with artists in Paris, had his residence and travel agency in Tunis. Champagne parties and giving out loans, which never were paid back could not continue forever. Matti became heavily alcoholisized and his lost his money. As he was talented in languages the Finnish Army recruited him as translator during the war. People like the heirs of Fredrik let their money flow even during economically difficult years. Properties for sale were bought: Matti bought on 26 October, 1916, the city house Bulevardi 19 for 538,000 marks. And as he had money, he bought also the house Bulevardi 19. How much he paid for that is not known, but he sold it two years later for 1,500,000 marks. Some deals seems to have been made, because in the sales document appear the names of both Arthur and his 18 years old son, who did not at that time have any property. Matti's sister Katarina (Karin) bought on 14 February, 1916, the house Eteläranta 2 in Helsinki paying 625.000 marks for it and sold it three years later for 1,500,000 marks. The oldest sister Ebba had received her heritage when she got married. How she spent her money Hasse does not know, but in 1924 she resides with her husband in the house Eteläranta 4, which is now called Berner House. Even Arthur Lagerlöf bougth houses, at least one in Paris and one in Helsinki, Perustie 31, Munkkiniemi. The timber trade grew in 1919. Now Arthur Lagerlöf wanted to use his old locomotive for transporting logs, which stood unused in Lapland, but for that he needed new forests NRO 18, TOUKOKUU 2013 to log. From where he took the money to purchase the forests is unclear, but in 1918 his children sold their houses on Bulevardi and Eteläranta. For the transport of the logs from Lapland he got assistance from Hugo Richard Sandberg, forest chief at the Kemi Company. Sandberg ordered from USA two steam-driven locomotives with bogies and caterpillar treads for transportation of logs from Salla to the Kemi river. That project failed as unprofitable. But timber was coming in from Kainuu to Raahe harbour which opened on 27 June, 1920. Arthur had so much money now that he on his 60th birthday donated 1 million marks to a foundation from which money for pensions and assistance should be paid to the poor workers and their families in Raahe. The municipality accepted the donation and ordered a portrait of the donor to be painted by the famous Eero Järnefelt. Already the following year the catastrophe came. The timber warehouses of Europe were now full and Arthur's companies were confiscated by the bank. The investments in expensive machinery for timber transportation became the ”swan song” for Arthur. Ebba and Arthur Lagerlöf were now destitute. Arthur still had some commissions of trust in the bank and in the parliament, and he participated in a delegation of comercial negotiations in Paris in 1921. He was appointed Officer of French Legion of Honor. But being destitute, he applied for assistance from the foundation in Raahe he had established. But as the foundation rules stated, the assistance was ment for poor workers, Arthur's application was rejected. During his last years the Lagergöf couple was moving from flat to flat in Helsinki. Arthur became blind and died in Helsinki on 23 July, 1930. Ebba Lagerlöf, former Sovelius, born Ljunggren died in Helsinki on 2 October 1932. The enterprise which had its start in Raahe became RaumaRepola and later on Yhtyneet Paperitehtaat (United Papermills). Page 16, Pia Sovio-Pyhälä tells in her Facts, fiction and oral tradition in the family about Edvard Vilhelm Borg +), father of Fredik Oscar Sovelius' wife Rosa Sovelius b. Borg. Edvard besides being a priest, was also lingvist and ethnolog. He also vaccinated people in Inari and Utsjoki. He picked up both the Inari sami and the northern sami language, and received diplomas in both of them from professor Elias Lönnrot at the University of Helsinki. Edvard stayed 11 years in Lapland with his family. His main publication is an ABC-book in Inari-sami language combined with his translation of the Cathecismus, which was published in1859 in Oulu. Pia inherited this book from her grandmother Dagmar (Daddi) Sovio, b. Wangel. Rosa Sovelius told her daughter-in-law, Daddi, about an episode she was involved in as a baby, which inspired our famous writer of tales, Zachris Topelius, to write the story about a girl with ”eyes like stars” (org. Swedish ”Stjärnöga” in Finnish ”Tähtisilmä”). Topelius visited often Ostrobotnia province, where his family roots were. Most likely he knew Edvard Borg, because both shared the intrest in ethnology. In Rosas story she was tied in a pulka conected to the main pulka, which the reindeer was pulling. The baby- pulka came off, and it took a while before her parents noticed it. They turned around and started to look after her. It was almost dark when they finally found her. There she was smiling and looking at the blinking stars in the sky. In the fairy tale by Topelius the baby is a sami-girl found by a Finn, who took her home to his wife. When the girl grows up she starts to show unnatural talents, she could for example give predictions of what is going to happen. When Ilkka Sovio heard this story, he told it to Lasse Näsman, grandson of Rosa's younger sister Edith. Lasse had been told, that the baby in the pulka was, in fact, one of the younger sisters of Rosa, Selma Borg. Difficult to say afterwards which one it was, but the story inspirered by a relative is interesting enough to be read, still today. +)An example how the families during the class society were interlinked: Edvard Borg is 1 st cousin to Maria Sibelius, b. Borg, mother of composer Jean Sibelius. This means that Rosa and Jean are 2nd cousins, and Rosa's sons: Fredrik, Bertil, Tor and Jarl Sovio 3rd cousins with Jean Sibelius' and his sisters' and brothers' children. Now we know from where our possible musical talents originate. But let me continue: Tor's brother-in-law, Gustav Wangel, married Rita Sibelius, daughter of Jean's brother Christian Sibelius. So, their son is 1 st cousin of Tor's children. Page 18, Outi Tasala writes in her Crossing the Continent about a low-budget trip together with some of her friends travelling by bus and hired cars in USA and Canada. The 9500 km long journey visiting 19 states was planned long ahead. It started with sight-seeing in Chicago in the heat of June-August, then a break in fresh air by Niagara Falls. From there the company headed down back to USA and via Erie, Springfield and Ohio to watch, together with 40 000 other spectators, baseball followed by fireworks in Chincinati. After that to the music cities of Nashville and Memphis, and to the gourmet and music of New Orleans. According to Outi, New Orleans is the least American place during their entire trip. After the swamps the road takes to the planes of Texas. Outi recomends Cadillac Ranch in Amarillo, a statue complex of old Cadillac wrecks from the 70ies, on wich you can spraypaint your signature. Then to Rocky Mountains and Colorado Springs, and further to Four Corners, where borders of four states meet on the land of Navajo-indians. The grand nature continues to impose during the hike in Gran Canyon and Zion Nature park. Hoover-dam, Las Vegas, Los Angeles and Hollywood follows. The time spent in LA was too short to see everything.The best landscapes experienced were on the road west from Colorado, especially on the last leg on the road to the Pacific and the cities of Santa Barbara, Monterey and Santa Cruz. Before returning home, a visit to Big Basin Redwoods State Park and San Fransisco was a must. Outi concludes: North-America has beautiful scenery, everything big, people friendly and helpful. Page 22, Olli Sovio: The Sovio Family in Canada. The Canadian Sovio Story started in 1957 when 33 JOTAILAN JUTUT 2013 Matti Sovio decided to leave the Merchand Marines where he was a captain and emigrate to British Columbia in Western Canada. He did not like the long absences from home as he wanted to spend more time with his family. He settled in the Surrey suburb of Vancouver and worked in the shipping industry on the Vancouver waterfront. His wife, Kyllikki and three sons, Olli (10), Heikki (Henry) (9) and Antti (Andy)(1) joined him in June 1958. The boys started school and learned English quickly, but the family continued to speak Finnish at home. Matti continued to work in Vancouver till his retirement in 1982. After retirement, Matti and Kyllikki spent many of their winters in Hawaii or Southern California. At home they enjoyed gardening, walking and remodelling their home. Once there was no more renovating to do, they bought a new house and moved a total of six times. Kyllikki was good with creative ideas and decorating while Matti was skilled at construction. This kept them busy and loved doing it. They were always busy with new projects. In 1989 they moved to Abbotsford, a community 80km east of Vancouver, as Olli, his wife Sandi and the grandchildren lived there. That allowed for more time with the grandchildren and they spent 27 years of happy retirement together. Kyllikki died in October 2010 from a sudden stroke at the age of 87. It had always been her wish to have her ashes buried in the family grave in Raahe. This occurred in May 2011 when Matti accompanied by Olli and Sandi, and Henry attended a small ceremony at the cemetery in Raahe. For the next year Matti lived in their home but found that he was very lonely. He moved to Retirement Living in Langley BC in July 2012. He continues to enjoy good health there in his 92nd year. Olli, after High School, attended the University of British Columbia, obtaining a Medical Doctor degree in 1974. He spent four months during his medical studies at the Toolon Sairaala in Helsinki. Olli married Sandi ( nee Harvey), in 1973. They had met at university where Sandi was studying nursing. After graduation they moved to Los Angeles where Olli did his internship at the University of Southern California and Sandi worked as a nurse. Following the year in Los Angeles, they moved to Iisalmi, where they both worked at the Iisalmen Aluesairaala. After a year they returned to Canada and settled in a small town in central British Columbia, 100 Mile House. Olli worked there as a general practitioner. They chose this area because the climate and terrain is a lot like Finland. Two of their children Katrina(1977) and Lucas(1978) were born there. After almost four years there they moved back to Vancouver where Olli pursued speciality training in Orthopedic Surgery. While Olli was in training their third child Paul was born (1982). Once the five years training program was finished, the family moved to Abbotsford where they have lived since that time (1986). Sandi was a nurse initially but later returned to University and obtained her teaching degree. She taught school until her retirement in 2002. Henry, after High School received a football 34 scholarship to the University of Hawaii where he spent four years. He was chosen by the professional football team, Atlanta Falcons, to play in the National Football League. He played professionally for six years both in the USA and Canada. In 1973 he married Janina ( nee Pirog) whom he had met in high school. Following his football career Henry obtained his Bachelors and Masters Degrees in Education and taught high school physical education and geography. He has written a geography textbook that is now used in the high schools in BC. He and his wife, also a teacher, are both now retired. They enjoy gardening their beautiful 5 acre property in White Rock BC, They are strong advocates of nature and wildlife preservation. They also spend a lot of time travelling. Andy, after his high school graduation attended Simon Fraser University in Vancouver and obtained a degree in business. He has worked for Telus Corporation (telecommunications firm) in Vancouver since that time. He lives in Vancouver. Olli's and Sandi`s children all live and work in the greater Vancouver area. Katrina, following her graduation from high school attended University of British Columbia and obtained degrees in kinesiology and physiotherapy. She is currently working towards a Masters Degree in Physiotherapy. She is also a certified yoga instructor having trained for that in NewYork and San Francisco. In addition, Kati is an accomplished athlete, having completed numerous running marathons and two iron man competitions . She is also an avid cross country skier and hiker. Lucas attended the University of British Columbia, getting a Bachelors and Masters Degrees in German Literature. He also spent year studying at the University of Freiberg in Germany. Following graduation, Luke joined the Royal Canadian Mounted Police (RCMP) in 2008. He is currently working in Surrey BC in the `Gang suppression unit``. He and wife Tatjana (nee Schurr) live in Langley BC which is near Abbotsford. Tatjana and Luke were were married in April 2012 in Hamburg, Tatjana`s home town. They are expecting their first child in April 2013. Luke is very invested in sporting activities , judo (black belt), skiing ( ski patrol at Whistler Mountain), hiking and running. He too has complete a number of marathons including Helsinki 2003, and the Finlandia Hiihto 2003. Paul completed his degree at the University of Victoria in Anthropology. After graduation he joined the Abbotsford Police Force where he is now on the Emergency Response Team (SWAT). He was married to Kimberley( neeStewart) in 2006 after Kim finished her degree in biochemistry also at University of Victoria. They have two children, Jacob (2007), and Raija (2008). Paul like his sister and brother is an avid outdoor enthusiast and mountaineer. Paul also skied the Finlandia in 2003. Kimberley has her degree in education and teaches math and chemistry in high school and they live in Abbotsford. Page 24, Risto Tuominen calls his story Home gives but world teaches, where he shares his experience as volunteer doctor in developing countries and tells about his travelling in general. He underlines the importance of knowing ones own NRO 18, TOUKOKUU 2013 roots, because the culture around us during our childhood and youth gives us our identity, while the world shapes us. By openly getting acquinted with new cultures and people we get to know ourselves, as well. Risto's own life and his choises have been directed by a strong will to help those who have not been as favored as he has been. His wish is to use his professional skills to help the poor in developing countries and in the same time satisfy his love of adventure. His first mission was in 1987 when he moved as development worker to Tanzania together with his wife and 2 and 4 years old kids. After that, he has been to Tanzania twelve times teaching and supervising research work at the Muhimbili Medical Centre. In order to combine work with pleasure his invitations conincide normally with the hunting season and the time for deep-see fishing. In 2011, Risto met the Indian Dr. Sujit from Kolkata, a new phase began in his life as development worker. Attending a meeting, where Dr. Sujit presented his organisation inviting young Finnish medical students as volonteers, Risto asked if also an experienced Professor in Medicine would do. That's how his cooperation with Indian Institute for Mother and Child started. Somebody wonders perhaps why a person voluntarily spends his annual leave by working six days a week at a First Aid Clinic with constant power cuts, or with no electricity at all, with old instruments and bad materials, and hardly no possibility for observation or follow-up of the patients. After four weeks work the backpacking trip in India and Nepal was a fantastic finishing of the vacation. In 2012, Risto worked in mountain villages in the Peruvian Andes. The organization was different and so were the work moral and arrangements. When he, used to Finnish working habits, appeard to his work at 8 o'clock in the morning, nobody was there. Two hours later his Peruvian coworkers appeared and the first they did was to make the morning tea for themselves. According to the agreement, the length of the working day was six hours, but in practice it was less than three hours. Some days, no tasks were planned for him, so he used the opportunity to get some knowledge about the Inca culture. That he did together with a ”fake nurse” whom he had trained. When his contract was over he and his 'fake nurse' took a seven day long trip with riverboat on Amazon river. sleeping the nights under the tropical stars on styrox-boards on top of the cargo. This summer, Risto will go for his sixth working trip to India. He will work in the Ganges delta.He has already flight tickets for himself and for his 'fake nurse', who has not been to before. After the work is done, they will head to Kerala, in South India, and Risto will take his nurse also to Taj Mahal. Possible changes in travel plans usually bring the best surprises. In his voluntary work, Risto has made good friends and contacts, and he continues, that by giving one month now and then to the poor gives him more value added time. Chairman of the Sovio Foundation, Reino Temmes, wrote in the last Jotaila Bulletin. The closing of the only Cinema Hall in Raahe which stood on the same place for nearly 80 years, has stirred up feelings, not only among the people in Raahe, but also further, not to forget among the relatives carrying the name of Sovio, who have been upset being connected to the scandal blown up both in newspapers and social media. Mr. Temmes wrote in his overview about the lease which gave Huvimylly the right to use the foundation's plot. It was signed in1936, and extended from 1 December, 1968, to 30 November, 2011. After the bankrupcy in 2003 Huvimylly got a new owner in 2006. The conditions in the proposal for a new lease were not acceptable to the Foundation. Temmes also writes about blackmailing and insulting the Foundation. The municipality which had been involved was unwilling to accept the Foundation's proposal of a swap plot to the Foundation as replacement for the plot occupied by Huvimylly. Deadlock of the negociations followed, and the Foundation nominated in 2008 the Board Members Ingerttilä and Toivola to start a new round of negociations with the cinema owner and the municipality. Discussions were carried out on in a positive way and with a wish to find a solution convenient for all parts. Even the Mayor showed interest in solving the case. When the first report by the negotiators was presented to the Board there were an equal number of votes for and against a continuation of the negotiations, but with the vote of the chairman the decision of not continuing won. Mr Ingerttilä and Mr Toivola resigned, as they could not sign on something that was against their recommendations. The dispute was handed over to lawyers by both sides, and finally an arbitration ruled Huvimylly to sell its building to the Foundation, which was a costly affair, because the cinema moved out and the Foundation was now the owner of a property recently announced as a protected and historically valuable buildning, which the owner could not tear down, but had to maintain. +)Sovio-foundation and Sovio-Sovelius Family Association are two independent entities without any economic linkages. Page 27, A Dispute on the Land-Lease for Huvimylly Cinema Hall by Jukka Ingerttilä, Jukka Toivola, Olli Nylander and Martti Sovio is a continuation to what the 35
© Copyright 2024