sanomat - sogku

2011
sogsakk
sanomat
Tulevaisuus
hopeasta
Arktista
yhteistyötä
Sajos tulee —
Oletko valmis?
Sisältö
003Pääkirjoitus
004
Tulevaisuus hopeasta
006
Arktista yhteistyötä
008
Viimeinen veneentekijä
010
Porot, saamelaisuus ja kansainvälisyys
hankkeiden kulmakivinä
014
Sajos- Itsehallinnon elävä ja kehittyvä
symboli
017
Siida - Kurkistus kulttuuriin
018 Mediaosaamista pohjois-Lapin
tarpeisiin
020
Saamea opiskellaan yhteisvoimin
022
Poronhoito ammatiksi
024
Kolumni- Yhteiskuntaloparit
025
Frisbeegolfia Ivalossa
026Sarjakuvia
027
Pakina- saamelaispalvelusdirektiivi
028
Töihin Saakin jälkeen?
029
Multimediajournalisti maailmalla
030 Koulutustarjonta
SOGSAKK
Sanomat
Julkaisija:
Saamelaisalueen
koulutuskeskus
Toimittajat:
Sunna Kitti
Matti Kukkola
Janne Kyrö
Nasto Medvedeva
Kristiina Pihlaja
Henri Portti
Vilma Rautakangas
Etukannen kuva:
Vilma Rautakangas
Malli: Sunna Kitti
Takakannen kuva:
Sunna Kitti
Kuvassa Sami Laitin opinnäytetyö
Ohjaajat:
Erkki Feodoroff
Aki Harju
Hannu Tikkanen
Toimitus:
Saamelaisalueen koulutuskeskus
Menesjärventie 4, PL 50
99871 Inari
Ulkoasu:
Toimituskunta
Painopaikka:
Suomen Graafiset Palvelut Oy
Kuopio 2011
Painettu 100% uusiopaperille
www.sogsakk.fi
SOGSAKK Sanomat on medialinjan
opintoihin kuuluva
julkaisu.
AIDOT TAIDOT KUNNIAAN
DIEHTU JA DÁIDU GUOVDDÁŽIS
Saamelaisalueen koulutuskeskus on monialainen toisen
asteen oppilaitos. Toimipaikkamme sijaitsevat Inarissa, Ivalossa, Kaamasessa ja Enontekiöllä. Opiskelijoita toimipaikoissa on yhteensä noin 170 ja päätoimisia
työntekijöitä noin 60 henkilöä. Koulumme on perustettu
vuonna 1978, se on valtion omistama ja toimimme oman
lainsäädännön tehtävien mukaisesti. Opetuskielemme
ovat suomi ja saamet.
Sámi oahpahusguovddáš lea oahppolágádus, gos gávdno
diehtu ja dáidu, ja dáppe sáhttá lohkat máŋggalágan ámmáhii. Mis leat doaibmabáikkit Anáris, Avvilis, Gápmasis
ja Eanodagas. Oahppit dáin doaibmabáikkiin leat oktiibuot sullii 170 ja fásta bargit fas sullii 60. Min skuvla lea
vuođđuduvvon 1978, dan oamasta stáhta ja min barggut
leat meroštallon Sámi oahpahusguovddáža lágas ja ásahusas ja daid vuođul mii doaibmat. Min oahpahusgielat leat
suomagiella ja sámegielat.
Tehtävänämme on antaa koulutusta lähinnä saamelaisalueen tarpeita varten, säilyttää ja kehittää saamen kieliä,
saamelaiskulttuuria ja luontaiselinkeinoja. Tarjoamme
ammatillista peruskoulutusta ja
koulutuskeskuksessamme on seitsemän toisen asteen ammatilliseen
tutkintoon tähtäävää opintolinjaa.
Lisäksi järjestämme monimuotoista lisä- ja täydennyskoulutusta ja saamen kielen ja kulttuurin
koulutusta, sekä lyhytkursseina,
virtuaalikursseina ja lähiopetuksena. Järjestämme myös saamelaiskulttuurikoulutusta eli saamen kieleen ja kulttuuriin liittyviä lyhyitä
ja pidempiä kursseja eri puolella
saamelaisaluetta ja sen ulkopuolellakin. Kurssit ovat saamen kielen
kursseja tai saamen kielellä opetettavia saamelaiskulttuurikursseja.
Kursseillamme on vuosittain opiskelijoita lähes 1000. Kehitämme
myös aktiivisesti verkko-opetusta
ja virtuaalikoulua ja niihin liittyviä
tukipalveluja.
Kansainvälinen toiminta on yksi vahvuuksistamme.
Teemme aktiivista kansainvälistä yhteistyötä sekä saamelaisalueella Suomessa, Ruotsissa, Norjassa ja Venäjällä että
koko arktisen alueella ja meillä on tiivistä yhteistyötä myös
Lapin ja Oulun yliopistojen sekä arktisen alueen korkeakoulujen kanssa. Kansainvälinen toimintamme on laajaalaista ja keskittyy pohjoisten alkuperäiskansojen perinteisten elinkeinojen, sivuelinkeinojen, saamelaiskulttuurin ja
saamen kielen koulutus- ja kehittämisprojekteihin.
Min bargun lea ordnet oahpahusa ovdasajis sámeguovllu dárbbuid várás, seailluhit ja ovddidit sámegielaid ja -kultuvrra ja luondduealáhusaid. Mii fállat ámmátlaš
vuođđoskuvlejumi ja min skuvllas
leat čieža linjá, main sáhttá čađahit
gaskadási ámmátlaš dutkosa. Dáid
lassin mii ordnet máŋggalágan lasse- ja dievasmahttiskuvlejumi ja
sámegiela ja -kultuvrra skuvlejumi,
sihke oanehis- ja virtuálakursan
muhto maiddái njunnálagaid. Mii
ordnet maid sámekulturskuvlejumi
miehtá Sámi ja dan olggobealdege.
Sámekulturskuvlejumi kurssat leat
giellakurssat dahje kurssat, mat
oahpahuvvojit sámegillii. Kurssain
leat oahppit jahkásaččat lagabui
1000. Mii ovddidat aktiivvalaččat
maid fierbmeoahpahusa ja virtuálaskuvlla ja smiehttat čovdosiid
mat dorjjošedje daid.
Riikkaidgaskasašvuohta lea
okta min nanuvuođain. Mii
bargat aktiivvalaččat riikkaidgaskasaš ovttasbarggu sihke
sámeguovllus Suomas, Norggas, Ruoŧas ja Ruošša bealde ja olles arktalaš guovllus. Mis lea ovttasbargu maid
Lappi ja Oulu universitehtaiguin ja árkatalaš guovllu allaskuvllaiguin. Min riikkaidgaskasaš barggus lea viiddis
vuođđu ja mis leat jođus ollu iešguđetlágan skuvlen- ja
ovddidanprošeavttat, mat laktásit davviguovllu álgoálbmogiid árbevirolaš ealáhusaide, oalgeealáhusaide, sámekultuvrii ja sámegillii.
Luovia ratkaisuja,
uutta teknologiaa
ja arktista designia
yhdistettynä perinteisiin
saamelaisiin elinkeinoihin.
Hutkás čovdosat,
ođđa teknologiija
ja árktalaš design
giehtalagaid árbevirolaš
sámi ealáhusaiguin.
Sitä on Saamelaisalueen koulutuskeskus.
Tervetuloa opiskelemaan!
Dat lea Sámi oahpahusguovddáš.
Bures boahtin studeret!
Liisa Holmberg
rehtori
Liisa Holmberg
rektor
SOGSAKK sanomat 2011
3
Monia
houkuttelisi ajatus ottaa elämälleen täysin uusi suunta. Kaikki
eivät uskalla hypätä pois oravanpyörästä, eikä
työpaikan vaihtaminen tai paikkakunnalta muuttaminen tunnu järkevältä vaihtoehdolta. Arjesta on
tullut tasapaksua puurtamista. Joskus kuitenkin
koittaa hetki, jolloin mahdollisuus muutokseen tulee eteen itsestään.
TULEVAISUUS
HOPEASTA
Teksti:Vilma Rautakangas Kuvat:Vilma Rautakangas & Katja Lettinen
Oululainen graafikko Katja Lettinen, pohti alan vaihtoa neljä
vuotta. Pitkän työrupeaman jälkeen mainosala ei enää tuntunut
omalta. Uusi ura muotoilun parissa kiehtoi ja ajatus korualalle
siirtymisestä oli ottanut tuulta
alleen matkoilla Indonesiassa.
Katja tutustui paikallisiin hopeaseppiin ja näki mahdollisuuden
työskennellä itsekin jalometallien parissa.
Lopulta oikea hetki maisemanvaihdokselle tuli. Muutaman vuoden takainen irtisanomis-trendi pisti monet etsimään
uutta työpaikkaa. Katjan kohdalla irtisanominen tuli kuitenkin
otolliseen aikaan ja tulevaisuus
suunniteltiin uusiksi.
Katja muutti Inariin ja aloitti
jalometalli-alan opinnot vuoden
2009 syksyllä.
– Kun aloittaa opiskelun uudestaan pitkän työsuhteen jälkeen, kaikki tieto ja taito tulee
vain itselle. Siitä nauttii ja pystyy
hyödyntämään paremmin oppimaansa. Nuorempana ei vielä
tiennyt tekeekö koulun jälkeen
sen alan töitä mihin valmistui,
mutta tällä kertaa sävelet ovat
selvillä.
Jo samana talvena 2009, Katja
sai ensimmäisen tunnustuksen
töistään. Skadi-korusarja voitti
kansallisessa muotoilukilpailussa pääpalkinnon.
SOGSAKK sanomat 2011
Kilpailun tarkoituksena oli
löytää uusia ja innovatiivisia
tapoja hyödyntää porosta saatavia materiaaleja.
Katjan koruissa yhdistyivät poronluu sekä hopea kauniiksi kokonaisuudeksi.
Koulutöiden ohella, Katja
suunnittelee ja valmistaa omia
koruja, mutta pienimuotoisesti. Vasta valmistumisen jälkeen
on aika perustaa oma yritys ja
tehdä muotoilusta leipätyö.
Etelämpää muuttaneista voi
aluksi tuntua, että Inari on todella pikkuriikkinen paikka.
Katja hymyilee kertoessaan,
että viihtyy paikkakunnalla todella hyvin.
– Inariin muuttaessa näkee
pienen paikkakunnan edut.
Täällä on kodikas fiilis. Kaikki
tuntevat toisensa ja apua saa
jos sitä tarvii. Sama pätee myös
kouluun. Saakissa voi toteuttaa
itseään ja omia visioitaan niin
paljon kuin itsestä riittää potkua.
Hän kertoo saavansa artesaanin paperit näillä näkymin
jouluna 2013, sillä perheeseen
syntyy pian vauva. Muutto etelämmäksi jarruttaa opintoja ja
valmistumista hetken.
– Äitiysloman jälkeen opiskelu
jatkuu taas, sitten katsotaan
mihin elämä vie. Toivottavasti
korujen maailmaan. n
5
ARKTISTA
YHTEISTYÖTÄ
Saamelaisalueen koulutuskeskus kuuluu UArctic-yhteistyöverkostoon, jossa on mukana
yli 100 maapallon pohjoisilla
alueilla toimivaa yliopistoa, korkeakoulua ja muuta oppilaitosta. Arktisen yliopistoverkoston
jäsenet jakavat resurssejaan,
osaamistaan ja kokemuksiaan.
Yhteistyön tavoitteena on luoda korkea-asteen koulutusoh-
jelmia, jotka ovat tärkeitä ja
ajankohtaisia pohjoisen alueen
opiskelijoille.
”Yhteisvoimin pyrimme
edistämään monitieteistä
ja monipuolista koulutusta,
joka liittyy suoraan arktisen
alueen nykyajan haasteisiin.”
Arktinen yliopisto tunnustaa
alkuperäiskansojen keskeisen
roolin pohjoisen alueen koulutuksessa ja pyrkii ottamaan
huomioon heidän näkökulmansa ja toivomuksensa”,
UArtic.org-internetsivulla
kerrotaan.
Uarctic-yhteistyöverkostoon
osallistumisesta on hyötyä
kaikille. Sen myötä opiskelijat
saavat uusia koulutusmahdollisuuksia, jotka on luotu
heidän tarpeitaan silmällä
pitäen. Opiskelijat voivat esimerkiksi osallistua etäopetuskursseille ja tutkimusretkille
tai lähteitä vaihtoon ulkomaille. Arktinen yliopistoverkosto
auttaa myös pohjoisen alueen
tutkijoita luomaan yhteyksiä
muihin tutkijoihin.
Suomesta Arktiseen yliopistoverkostoon kuuluu 11 jäsentä. Saamelaisalueen koulutuskeskuksen lisäksi Lapista
ovat mukana Kemi–Tornion
ammattikorkeakoulu, Rovaniemen ammattikorkeakoulu
ja Lapin yliopisto. Kansainvälisistä vaihto-ohjelmista Pohjola Pohjolalle (north2north)
tarjoaa mahdollisuuden opiskella verkostoon kuuluvissa
oppilaitoksissa.
Vaihto-ohjelman kautta Inariin tuli myös neljännen vuoden opiskelija Tuyaara Amanatova.
Tuyaaran kotikylään Jakutskiin on Inarista seitsemän päivän matka.
6
SOGSAKK sanomat 2011
Venäjän Jakutskista kotoisin oleva Tuyaara on vapaa taiteilija ja tuleva erikoissuunnittelija.
OLIKO VAIKEA PÄÄSTÄ
OPISKELEMAAN SAAMELAISALUEEN KOULUTUSKESKUKSEEN?
Hain Inariin jo viime keväänä.
Kävin haastattelussa ja kirjoitin esseen. Monet laitoksemme opiskelijat ovat matkustaneet Skandinaviassa, ja heillä
on täältä erittäin hyviä ja lämpimiä muistoja. Siksi minäkin
halusin tulla tänne.
OLITKO ILOINEN KUN
SAIT TIETÄÄ PÄÄSEVÄSI
OPISKELEMAAN?
EIKÖ SINUA PELOTTANYT LÄHTEÄ NIIN KAUAS KOTOA?
Tietenkin olin hyvin iloinen
tästä mahdollisuudesta. Melkein itkin onnesta koko päivän.
SOGSAKK sanomat 2011
teksti ja kuvat: Nasto Medvedeva
Olen käynyt aikaisemminkin
hyvin kaukana kotoa, mutta
en ole koskaan ollut poissa
näin pitkää aikaa.
PIDÄTKÖ OPISKELEMISESTA SUOMESSA?
Kyllä, erittäin paljon – niin
opiskelemisesta kuin elämästäkin. Täällä on hyvin hiljaista
ja rauhallista. Kaikkialla vallitsee yhteenkuuluvuus luontoon, ja ympärillä on joukko
luovia, ystävällisiä ihmisiä.
Olen saanut paljon kokemuksia ja oppinut uutta. Siitä on
varmasti hyötyä minulle tulevaisuudessa.
ONKO SINULLA OLLUT
VAIKEUKSIA SOPEUTUA
UUTEEN KULTTUURIIN?
Kyllä, koska en valitettavasti
puhu suomea. Jotkut opettajat eivät puhu englantia, joten
toisinaan on vaikea kommunikoida ja ymmärtää, mitä pitää
tehdä.
HALUAISITKO
JÄÄDÄ
SUOMEEN OPISKELEMAAN
PIDEMMÄKSI AIKAA?
Jäisin oikein mielelläni. Haluaisin opiskella Suomessa vielä
ainakin kolme vuotta erikoissuunnittelijaksi.
Täällä vietetty aika on antanut minulle paljon. Olen hyvin iloinen ja toivotan kaikille
opettajille ja oppilaille kaikkea parasta. n
7
J
Veneillä edelleen hyvin kysyntää
Käsityöläinen Jouni Laiti on rakentanut tenolaisia jokiveneitä yli 40 vuotta, nyt jo viidennessä sukupolvessa. Ennen vanhaan veneenteko kuului jokaisen isännän välttämättömiin taitoihin, mutta nyt tilanne on toinen. Vuosien saatossa tekijät
ovat vähentyneet roimasti. Vielä 80-luvulla, veneenveistäjiä
oli toistakymmentä, nykyisin jäljellä on vain kaksi.
Käsityöammattia ei opita kirjoista, vaan tekemällä.
8
SOGSAKK sanomat 2011
Jouni on tehnyt veneitä jo pitkään, tukikohta on
aina ollut Utsjoella. Alalta saa kuvan, että kiirettä
ja töitä riittää kyllä.
– Kesän 2011 venetilauskanta on piristymään
päin ja parhaillaan menossa oleva venekurssi pitää
kiireellisenä, Jouni valaisee. Hän kertoo, että veneen tekee vielä nykyäänkin viikossa, mikäli materiaalit ovat valmiina. 90-luvulla kiireellisenä aikana Jouni teki yksin kaksi-kolme venettä viikossa.
Jouni pohtii, että tässä ammatissa työ opettaa,
ei teoria. Tekemällä ja kokeilemalla yli 40 vuoden
ajan antaa perspektiiviä.
Nuoremmat norjalaiset miehet ostavat vielä veneitä kiitettävästi. Eteläisimmät veneet ovat menneet Ranskaan Pariisiin ja parirekiä on mennyt
merentutkimuslaitoksen tilaamana Antarktikselle.
Pääosin veneet tilataan kuitenkin pohjois-Norjan
ja pohjois-Suomen alueelle.
– Kyllä Tenolaisella pääsee muuallakin kuin Tenojoella lohenpyynnissä, Jouni kehuskelee.
– Onnistumisen tunne on hieno asia, sen avulla
jaksaa eteenpäin ja saa kenties uusia ideoita, Jouni
riemuitsee. Käsityön arvostus on nykyään mallillaan ja näyttäisi siltä, että ostovoimaa liikkuu myös
enemmän kuin ennen.
Vuosien saatossa materiaalikustannukset ovat
nousseet, mikä aiheuttaa jatkuvaa mietintää hintojen saralla.
– Ennen kun teki pari venettä, pystyi ostamaan
vaikka traktorin. Kuinkahan paljon veneitä nykyään pitäisi tehdä, että voisi hankkia nykyaikaisen
traktorin, Jouni pohtii.
Kurssit kiinnostavat paikallisia
Jouni on vetänyt paljon vene, ahkio –ja rekikursseja, jotka ovat tehty yhteistyössä Saamelaisalueen
koulutuskeskuksen kanssa.
– Pääosin osallistujat ovat Ylä-Lapin alueen
eläkeläisiä ja työikäisiä. Nuorempia pitäisi saada
enemmän mukaan. Kenties kouluissa voisi painottaa enemmän jokiveneosaamiseen. Kysyntä alalle
on nykyään aika vähäistä, joten en tiedä onko kokonaisen koulutusohjelman järjestäminen järkevää, Jouni sanoo. Kurssien järjestäminen on hänen
mielestään hieno asia.
– Jos saisi mieluisen kisällin, niin olisi hyvä! Jouni vitsailee.
Veneentekijällä pitää olla monenlaista taitoa.
Visuaalista silmää täytyy olla, ja työtunteja ei saa
laskea, Jouni hymyilee. Täytyy pystyä itsenäiseen
työskentelyyn, viettää paljon aikaa yksin, pyörittää
itse yrityksen taloutta ja pitää myös olla vähän työhullu, Jouni nauraa. Lisäksi kun sattuu löytämään
hyvät materiaalit ja puut niin homma helpottuu
huomattavasti. Asiakkaita pitää myös osata löytää
ja kontakteja on hyvä olla. Jouni painottaa, että
täytyy vaan tehdä töitä vaikka välillä vastustaisikin. Raha on aina tiukassa.
Miksi Tenon vene on maailman paras jokivene?
Tenolainen on pitkä, kapea, vakaa ja ei ollenkaan
kiikkerä. Ja tietysti se on todella kaunis, veneentekijä kertoo. n
Teksti: Matti Kukkola Kuvat: Eeva Kukkola-Laiti
viimeinen
veneentekijä
ouni päätyi veneentekoalalle luonnollista
tietä. Isä teki veneitä ja hän ajautui itsestään apupojaksi. Nopeasti veneenteosta
tuli utsjokelaiselle oikea työ ja päivät pitenivät huomattavasti. Veneitä menee kaupaksi,
mutta tahti on rauhoittunut vuosien myötä. Vapaa-aikaa on vähän ja töitä tehdään hautaan asti,
Jouni nauraa. Jatkajia alalla on huolestuttavan
vähän, käsityöammatti periytyy nykyään yhä harvemmin.
– Jatkajaa Tenon Veneelle alkaa olla hankalaa
löytää, Jouni miettii. Omilla pojilla on erilaiset
intressit ja kiinnostus alaa kohtaan on nuorilla
muutenkin vähäinen. Jotkut kokeilevat veneentekoa hetken ja keksivät sitten jotain muuta, Jouni
sanoo.
Porot, saamelaisuus ja kansainvälisyys
hankkeiden kulmakivinä
Saamelaisalueen koulutus­
keskus on monipuolisten ja
kansainvälisten projektien
pohjoinen kehto. Lapin ainutlaatuiset puitteet antavat mahdollisuudet sellaisille hankkeille,
joita ei voitaisi toteuttaa
käytännönläheisesti Suomen
muissa oppilaitoksissa.
Saamelaisalueen koulutuskeskus
on saanut kehittämisvelvoitteen
muun muassa saamelaisuutta ja
poronhoitoa kohtaan.
– Kehitystyö tapahtuu pääasiassa projektien kautta, kehitysjohtaja Janne Näkkäläjärvi
toteaa.
Suurin osa hankkeiden rahoituksesta tulee Euroopan Unionilta. Tärkeitä rahoittajia ovat myös
maa- ja metsätalousministeriö
sekä työ- ja elinkeinoministeriö.
Näkkäläjärven mukaan ideat
hankkeisiin ja projekteihin saadaan alueen ihmisiltä ja opiskelijoilta.
– Suin päin ei kuitenkaan lähdetä kaikkia ehdotuksia toteuttamaan, vaan aina täytyy varmistaa se, että projekteilla on
alueellista vaikuttavuutta.
Saamelaisalueen koulutuskeskuksella on yhteistyöoppilaitoksia
Pohjois-Siperiasta
aina Alaskaan asti. Neljä vuotta
sitten Inarissa muodostettiin
kansainvälinen BEBO-verkosto.
Sana tulee saamesta ja tarkoittaa ”poroelinkeinon tulevaisuu-
10
Kehitysjohtaja Janne Näkkäläjärvi.
Oppilaitos on mukana kehittämässä porojen teknologista paikantamista.
den puolesta”. Tässä järjestössä
on mukana eri organisaatioita
ja instituutioita ympäri arktista
aluetta.
Poronluu hyötykäytössä.
Oppilaitoksessa on tehty kansainvälistä yhteistyötä aiemminkin, jo 1980-luvulta lähtien.
Vuonna 2001 Inarissa järjestettiin historian toinen maailman
porokansojen kongressi.
– Poro onkin selvä linkki
yhteistyöoppilaitosten välillä,
Näkkäläjärvi kertoo.
Kansainvälisen Arktinen poro
-hankkeen päätavoitteena on
parantaa poroelinkeinon elinvoimaisuutta ja nostaa porotuotteiden arvostusta suomen saamelaisalueella ja etenkin niissä
Venäjän pohjoisosissa, joissa on
porotaloutta. Projektissa edistetään myös yritysorganisaatioiden toimintaa, vientiä ja koulutusyhteistyötä. – Hankkeen
suomalainen kumppani Kometos OY on vienyt EU-tasoisia
teurastamoita Venäjän pohjoisiin osiin, ja Toivoniemessä on
koulutettu venäläisiä poromiehiä teurastamaan poroja. Samalla heille on opetettu, miten
poronnahkaa voi hyödyntää paremmin.
SOGSAKK sanomat 2011
Viime aikoina poromateriaalien tuotteistamiseen liittyviä projekteja on ollut käynnissä kolme: Sisnaa poronnahkaa,
Nutukas ja Poro muotiin. Poro
muotiin -hankkeen ohessa järjestettiin erilaisia työpajoja,
kuten laukku-, kenkä- ja graffitityöpaja. Hanke huipentui Siidassa järjestettyyn näyttelyyn,
jonka näki noin 30 000 ihmistä.
Näkkäläjärvi kuvaileekin hanketta menestykseksi.
Sarvesta ytimeen on jatkoa
Poro muotiin -hankkeelle hieman eri saralla.
– Tavoitteena on hyödyntää
poron sarvea ja luuta tehokkaammin tekemällä siitä esimerkiksi uusia tarvetyökaluja.
Tavoitteena on myös luoda uusia
ansaintamahdollisuuksia ja saada sarven ostajat ja poromiehet
kohtaamaan toisensa.
– Sarveahan on perinteisesti
käytetty niin koristelussa kuin
tarvetyökaluna,
Näkkäläjärvi
kertoo.
– Hankkeessa järjestetään työpajoja, joissa kehitetään uusia
tuotteita ja esimerkiksi sellaisia
työkalumuotteja, joilla voi helpottaa sarven työstämistä.
SOGSAKK sanomat 2011
Digi biellu -hankkeessa kehitettiin porojen teknologista paikantamista yhteistyössä poromiesten kanssa. Poronhoitoalueella
on tällä hetkellä arvioilta yli tuhat poropantaa. Saamelaisalueen
koulutuskeskuksella käytössä
on kolmisenkymmentä pantaa.
– Toiveena on, että voisimme
tulevaisuudessa antaa jokaiselle
poronhoitajaopiskelijalle yhden
pannan, jota hän pystyisi sitten
hyödyntämään opiskelussa ja
poronhoitotyössä, Näkkäläjärvi
toteaa. Hän uskoo, että teknologinen paikantaminen tulee yleistymään jatkossa.
Toinen porojen paikantamiseen liittyvä hanke sai alkunsa,
kun Suomen porotalouden eri
sidosryhmien kesken päätettiin
aloittaa selvityshanke Guorran.
Hankkeessa kartoitettiin porojen teknologisen paikantamisen nykytilaa sekä valmisteltiin
jatkohanketta. Jatkohankkeen
suunnitelmaa tehdään yhteistyössä Rovaniemen ammattikorkeakoulun kanssa.
– Digi biellu ja Guorran toimivat
eräänlaisena foorumina, jossa
laitevalmistajat ja poromiehet
keskustelevat ja vaihtavat kokemuksiaan muun muassa pantojen maastotesteistä.
Sápmi Ihttin -projekti alkoi,
kun opetushallitus myönsi rahaa ammatillisen lisäkoulutuksen kehittämiseen. Nykyään
hankkeen rahoitus tulee Lapin
ELY-keskukselta. Vuosittainen
rahoitus vaihtelee muutamista
tuhansista euroista aina 30 000
euroon asti.
Kyseessä on TYKE-raha eli
työelämän kehittämiseen ja palvelutoimintaan suunnattu raha.
– On tärkeää kehittää ammatillista lisä- ja täydennyskoulutustarjontaa, jotta se vastaisi
paremmin saamelaisalueen vaatimuksia, Näkkäläjärvi korostaa.
”Poro on selvä linkki”.
11
Muita tärkeitä projekteja
ovat muun muassa Neda Ordym,
Sapmi miehtta ja Kolttasaamelaista kulttuuria yli rajojen. Neda
Ordymissa luodaan matkailupalvelun tuotteita alkuperäiskansan ehdoilla, eikä tuoda paikalle
teollista massaturismia.
– Tavoitteena on vahvistaa
saamelaisalueen, Komin ja Nenetsian kulttuurimatkailullista
vetovoimaa koulutuksen ja verkostoitumisen avulla, Näkkäläjärvi täydentää.
Kolttasaamelaista kulttuuria
yli rajojen -hanke on kansainvälinen ja sen tarkoituksena on
edistää koltansaamen kielen ja
kulttuurin säilymistä. Sapmi
miehtta -hanke keskittyy puolestaan virtuaalisen opetuksen
kehittämiseen.
– Lisäksi haluan mainita Davvi-hankkeen, jossa Lapin yliopisto on hallinnoijana ja me
kumppanina. Davvissa tarjoamme Inarissa korkeakoulutasoista
opetusta eli mahdollistamme yliopisto-opintojen suorittamisen
saamelaisalueella, Näkkäläjärvi
toteaa.
S a a m e l a i sa l u een
koulutuskeskuksella on
tällä hetkellä noin
kolmen
miljoonaan euron edestä
projekteja, mikä
on
huomattava
summa, kun koulutuskeskuksen
kokonaisbudjetti
on viisi miljoonaa
euroa.
– Tällä rahoituskaudella, joka kestää vuoteen 2013
asti, toteutetaan
mahdollisesti vielä
muutama projekti.
Esimerkiksi porojen teknologiseen
paikantamiseen
liittyvä kehitys- Rehtori Liisa Holmberg tekee pukuvertailua.
hanke on työn alla,
jokin poroon tai poroelinkeinoon
Näkkäläjärvi toteaa.
– Lisäksi vireillä on yhteinen liittyvä opintokokonaisuus.
Kehitysjohtajan mukaan poporotalouskoulutushanke, jossa suunnitelmien perusteella roa voitaisiin käyttää tehokmukana olisivat myös Ruotsi, kaammin hyödyksi koulun
Norja ja Venäjä. Projektissa yh- profiloinnissa esimerkiksi yhdisdisteltäisiin porotalouskoulujen tämällä se tiiviimmin myös yleisopetussuunnitelmia. Voisimme aineisiin.
– Nykyään porotalouselinkeisiten tulevaisuudessa järjestää
non
harjoittajan pitää olla mopilottina yhteisen porokoulutusniosaaja eli hallita niin tietokoohjelman.
neohjelmat kuin kirjanpitokin.
Näkkäläjärven mielestä lähes Näiden aiheiden opetuksessa
kaikilla Saamelaisalueen koulu- voisi hyödyntää koulumme tietuskeskuksen linjoilla tulisi olla to- ja viestintätekniikan ja liikemahdollisuus valita talouden osaamista. n
Teksti: Janne Kyrö
Kuvat: Vilma Rautakangas,
Outi Länsman
Sogsakk arkisto
Haastattelussa kehitysjohtaja Janne Näkkäläjärvi
Millainen tausta sinulla on?
– Olen kotoisin Enontekiöltä poronhoitajaperheestä. Ja itsekin
olen poromies. Kävin lukion Hetassa, jonka jälkeen suuntasin
armeijan harmaisiin. Vuonna 2003 pääsin Lapin yliopistoon
opiskelemaan. Valmistuin sieltä vuonna 2006 hallintotieteiden
maisteriksi. Ennen Saamelaisalueen koulutuskeskusta vietin pari
kesää tullimiehenä. Oppilaitoksessa aloitin saamen kielen opettajana ja sitten toimin suunnittelijana. Vasta sen jälkeen aloitin
kehitysjohtajan työssä.
Mitä oikeastaan kuuluu kehitysjohtajan työhön?
– Olen mukana uusien projektien ja hankkeiden suunnittelussa.
Toimin myös eräänlaisena valmistelijana ja esimiehenä projektiväelle. Rehtori on tietenkin vielä minua ylempänä näissä asioissa. Teen tiiviisti yhteistyötä projektien parissa työskentelevien kanssa. Poromiestaustani vuoksi kyselen myös poromiesten
ajatuksia siitä, mitä he haluaisivat meidän ottavan opetuksessa
huomioon. Pelkästään poroihin ja projekteihin toimenkuvani ei
kuitenkaan rajoitu, sillä teen myös yleistä kehitystyötä. Opetusasioiden kehittämistäkin mietin.
Miten sinulla riittää energiaa, kun olet kehitysjohtaja, poromies ja mukana myös saamelaisyhdistys Johtti
Sápmelaccat ry:ssä?
– Kyllä välillä tuntuukin siltä, että vuorokaudessa eivät tunnit
meinaa riittää. Silti aina löytyy energiaa. Vapaa-aika on minulle
tosi tärkeä asia, ja yleensä pyrinkin jättämään työasiat työpaikalle. Ajankäyttö vaatii kyllä suunnittelua ja priorisointia.
Mitä teet vapaa-ajallasi?
– Joka päivä käyn koiran kanssa lenkillä. Olen mukana hirviporukassa, ja porohommissa käyn välillä
Enontekiöllä. Kaikenlainen luonnossa liikkuminen on lähellä sydäntäni. Talvella harrastan erityisesti
murtomaahiihtoa.
Pärjäisikö kehitysjohtajana joku ei-lappilainen?
– Onpa vaikea vastata tuohon (naurahtaa). Ei se mikään mahdottomuus ole, sillä työ kuitenkin opettaa.
Välillä olisi ehkä jotain etuakin olla vähemmän sisäpiiristä. Olisi mukava nähdä asiat joskus ulkopuolisen
silmin. Toisaalta tämä on kuitenkin niin ainutlaatuista seutua, että tietty näkemys ja kokemus elinympäristöstä helpottaa työtä kehitysjohtajana. Ei välttämättä ota nokkiinsa asioista niin helposti, kun tietää
enemmän taustoja.
Mikä Saamelaisalueen koulutuskeskuksessa vetää puoleensa opiskelijoita?
– Onhan tämä erityisen vetovoimainen koulu. Saamelaiset ovat Euroopan Unionin ainoa alkuperäiskansa, ja tämä on ainoa toisen asteen oppilaitos Suomessa, joka tarjoaa saamelaisalueen asukkaille suunnattua koulutusta. Varmasti etelästä tulevilla on halu oppia uutta kulttuuria ja lappilaisten elämäntapaa.
Lisäksi laaja ja kirjava opetustarjontamme tietysti houkuttelee tänne erilaisia ihmisiä. n
Vuoden nutukassatoa
nähtävillä kevätnäyttelyssä 2010.
12
”Kokemus elinympäristöstä helpottaa työtä”
SOGSAKK sanomat 2011
SOGSAKK sanomat 2011
13
Saamelaiskulttuurikeskus Sajos tulee olemaan yhtäaikaa parlamentti, kulttuurin osaamiskeskus ja tapahtumatalo.
Sajos,
Ensin sisältö
sitten vasta seinät
itsehallinnon elävä
ja kehittyvä symboli
Teksti: Kristiina Pihlaja
Kuva: Ulla Isotalo
– Voisi sanoa, että tämä unelma
on edennyt onnellisten tähtien
alla. Koko projektin ajan on ollut
oikea ihminen, oikeaan aikaan,
oikealla paikalla, projektipäällikkö Juha Guttorm kiittelee
loppusuoralla olevaa hanketta:
saamelaisten oman kulttuurikes­
kuksen Sajoksen rakentamista.
Ajatus omasta talosta on kytenyt saamelaisten mielessä
14
kulttuurin keskeiset toimijat ja
tämän tuomalla synergialla ylläpitää sekä kehittää saamelaisten
omaa yhteiskuntaa, elämää ja
kulttuuria.
– Vanhan perinteen kivijalkaan nojaten kehitämme uutta, etsimme ja löydämme uusia
käyttötarkoituksia vanhalle perinteelle uudessa maailmassa,
niin että saamen kansa pysyisi
ja kehittyisi kansana, eikä sulautuisi valtaväestöön, Juha Guttorm kuvailee ja korostaa, että
tästä syystä talo on ensisijaisesti
tarkoitettu saamelaisten omaan
käyttöön.
– Taloa ei rakenneta matkailukohteeksi, vaan paikaksi, jossa
jokainen voi tutustua saamelaiseen kulttuuriin. Kun kaikki
keskeiset toimijat ovat saman
katon alla, voidaan paremmin ja
tehokkaammin myös jakaa tietoa saamelaisesta kulttuurista,
hän uskoo.
ainakin 1970–luvulta lähtien.
Lopullisen sysäyksen hanke sai
90–luvulla.
– Vuonna 1996 tuli voimaan
laki saamelaiskäräjistä ja silloin
todettiin, että se tarvitsisi myös
arvoisensa tilat, Juha Guttorm
kertoo.
Huhtikuussa vietettiin harjakaisia ja rakennuksen pitäisi olla
kokonaan valmis lokakuussa.
Toiminta siellä käynnistyy ensi
tammikuussa. Talon virallisia
vihkiäisiä vietettäneen helmi–
maaliskuussa. Vuosikymmenien
unelma on vihdoin totta.
Sajos tulee olemaan saamelaisen itsehallinnon elävä ja kehit­
tyvä symboli, mutta kyse ei ole
vain saa­me­laiskäräjistä. Tavoit­
tee­
na on ollut koota saman
ka­­
ton alle kaikki saamelaisen
SOGSAKK sanomat 2011
Saamelaiskulttuurikeskuksen
suunnittelu alkoi vuonna 2000.
Kun hanketta käynnisteltiin,
alettiin ensin suunnitella sisältöä. Sitä tehtiin huolella noin
viisi vuotta ja sen aikana kertyi
asiaan liittyen noin 40 erillistä
selvitystä.
– Halusimme olla varmoja siitä, mitä ja millaisia sisältöjä tarvitsemme ja sitten rakentaa sille
tarkoituksenmukaiset puitteet ja
seinät. Halusimme toimivan, elävän talon. Tuomalla monenlaisia
toimijoita saman katon alle, talo
elää koko ajan, esimerkkinä vaikkapa kirjasto, jossa päivittäin käy
kaikenikäisiä ihmisiä, Juha Guttorm perustelee.
Sajos on siten samanaikaisesti sekä Suomen saamelaisten
parlamenttitalo että kulttuuri–,
koulutus– ja osaamiskeskittymä
SOGSAKK sanomat 2011
ja myös tapahtumatalo erilaisine
kokouksineen, musiikki–, elokuva– ja teatteriesityksineen. Toisiinsa limittyen nämä osatoiminnot tukevat toisiaan sisältöineen
ja tiloineen.
Piristystä myös
talouselämään
Kun hankkeelle haettiin rahoitusta, ajatusta myytiin sillä, että
talolla tulee olemaan myös laajat
talouselämää piristävät vaikutukset. Rakennuksen omistaja ja
rakennuttaja on Senaatti–kiinteistöt. Hanke maksaa lähes 15
miljoona euroa, josta Lapin liitto on myöntänyt viisi miljoonaa
euroa Euroopan unionin aluekehitysrahaston varoja.
Rakennuksen keskeisiä tiloja
ovat monitoimi– ja palveluaulan
ympärille ryhmittyvät yhteistilat: esiintymis–, kokous– ja
monitoimitilat sekä ravintola.
Yhteistilojen käyttö on tärkeä
osa kaikkea kulttuurikeskuksen
toimintaa. Sajoksessa on huippuluokkaa olevat kokous– ja
studiotilat, joita voidaan tarjota
erilaisten yhteisöjen käyttöön.
– Siellä on erinomaiset mahdollisuudet järjestää ainutlaatuisessa ympäristössä monenlaisia
niin kansallisia kuin kansainvälisiä kokouksia, konferensseja
ja tapahtumia kuten Skábmagovat–elokuvafestivaali tammikuussa, hän kuvailee ja kertoo,
että vaikka taloa ei vielä ole
yhtään markkinoitu, on jo tullut kyselyjä ja yhteydenottoja.
Muun muassa aivan äskettäin
oli neuvottelu, jossa asiakkaan
kanssa suunniteltiin ensi keväälle kansainvälistä seminaaria.
Juha Guttorm arvioi, että talo
tuo suoraan 10–15 uutta työpaikkaa Inariin, kun tarvitaan
sekä teknistä että huoltohenkilöstöä, mutta välillisesti varmasti vielä enemmän.
Sajoksen ikkunaverhojen sunnittelukilpailun voittajaksi valittiin kaksi ehdotusta. Toinen voittajaehdotuksista
oli saamelaisalueen koulutuskeskuksen opiskelijan Tytti Bräysyn suunnittelema paneeliverhomalli “Eloa ikkunassa” .
– Toiveemme on, että saame­
lais­kult­tuurikeskus toisi myös
sellaista vireyttä Inariin, että
se hou­kuttaisi varsinkin nuoria
kou­lutettuja ihmisiä takaisin kotiseudulle.
15
Inari luonteva
sijoituspaikka
Ei ollut itsestään selvää, että
talo rakennetaan Inariin, vaikka
Inarin kirkonkylästä on vuosien
varrella luontaisesti kehittynytkin saamelaisten keskuspaikka.
Valinta tapahtui demokraattisesti kilpailutuksella. Halukkaiksi ilmoittautui kolme kuntaa:
Inari, Enontekiö ja Utsjoki. Valituksi tuli kuitenkin Inari, jossa
puolestaan piti valita yhdeksän
vaihtoehtoisen paikan välillä.
– Päätös talon sijainnista Juutuanjoen rannalle oli lopulta aivan yksimielinen. Tällaisen rakennuksen tulee olla keskeisellä
ja näkyvällä paikalla. Se kohottaa jo olemassaolollaan saamelaisuuden arvostusta, Juha Guttorm painottaa.
Hän uskoo, että Sajos tulee
olemaan kansallisesti ja kansainvälisestikin kiinnostava ja vetovoimainen monikulttuurisuuden kohtaamispaikka laajojen,
uudenaikaisten ja tasokkaiden
yhteiskäyttötilojen ansiosta.
Sajoksen lähellä sijaitsee saamelaismuseo ja luontokeskus
Siida, jonka kävijämäärät todennäköisesti myös kasvavat Sajoksen toiminnan seurauksena. n
16
Medialinjan
uudet tuulet
Saamelaisalueen koulutuskeskus on Sajoksen toinen pääkäyttäjä. Sinne tulee oppilaitoksen saamen kulttuurin ja
kielten opetus sekä medialinja, jonka opetusohjelmaan
uudet tilat tuovat huimia muutoksia.
– Saamme uuden ääni– ja videostudion, joka mahdollistaa moniraitaäänitysten sekä greenscreen, virtuaalilavastustekniikan opiskelun. Studiossa voi tehdä videoita ja
äänittää musiikkia, medialinjan vastaava opettaja Erkki
Feodoroff kertoo.
– Lisäksi Sajoksen esiintymistilat mahdollistavat estradityöskentelyn sekä valon ja live–äänentoiston harjoittelun, kun tähän asti koulutuksessa on keskitytty lähinnä
radio– ja tv–tuotantoon, hän iloitsee.
Mikäli kaikki sujuu suunnitelmien mukaan, uusiin tiloihin päästään työskentelemään ensi vuoden alusta lähtien.
Teksti: Vilma Rautakangas Kuvat: Siidan kuvapankki
Kaikkiaan talossa tulee työskentelemään noin 60 henkilöä.
Sajoksen päävuokralaisena on
saa­
melaiskäräjät, joka vuokraa
tiloja edelleen muille käyttäjille.
Sinne asettuu kaikkiaan kahdeksan eri yhteisöä tai toimijaa.
Saamelaisalueen
koulutuskeskus on käräjien ohella talon
toinen pääkäyttäjä. Muita talon
käyttäjiä ovat Inarin kunnan kirjastotoimi, saamelaiskäsityöntekijöiden yhdistys Sámi Duodji
ry, saamelaisten sosiaali– ja terveysalan yhdistys SámiSoster ry,
Lapin aluehallintovirasto Lapin
Avi, Saamelaisarkisto sekä ravintola.
- kurkistus kulttuuriin
Kun seuraavan kerran matkaat pohjoiseen, piipahda tekemässä löytöretki paikalliseen kulttuuriin. Tutustu menneeseen ja nykyaikaan saman katon alla.
Sajos saa
oman postimerkin
Sajos on huomattu myös valtakunnallisesti jo ennen kuin
se on valmistunut. Itella on päättänyt julkaista siihen liittyvän postimerkin, joka tulee myyntiin ensi tammikuussa.
Postimerkin suunnittelijaksi on valittu inarilainen saamelaistaiteilija Aletta Ranttila.
Tänä keväänä pidettiin rakennukseen tulevien ikkunapaneeliverhojen suunnittelukilpailu. Saamelaisalueen koulutuskeskuksen opiskelijan inarilaisen Tytti Bräysyn
ehdotus “Eloa ikkunassa” ja rovaniemeläisen Anna–Leena
Pyylammen ehdotus “Riskuna” valittiin voittajiksi ikkunapaneeliverhojen kuvion suunnittelukilpailussa.
Talon nimestä pidettiin viime syksynä myös kilpailu ja siitä nimi Sajos. Se on inarinsaamelaisen Matti Morottajan
tekemä nimiehdotus. Sajos on inarinsaamea ja tarkoittaa
vanhastaan tukikohtaa tai asentopaikkaa, jossa ollaan tulilla pitempikin aika.
SOGSAKK sanomat 2011
Napapiirin turistirysistä pohjoiseen suuntaavilla
matkalaisilla, on edessään pitkä taival kohti pohjoisimman Lapin karun kauniita maisemia. Matkailijoille ei ole nelostien varrella montaa nähtävyyttä, jossa voisi vaihtaa saappaat tennareihin,
mutta museossa sääskiparvet ja suot saa jättää
oven ulkopuolelle.
Saamelaismuseo Siida tuo näyttelyillään Lapin
luonnon, sekä pohjoisen elämän erityispiirteet
kaikkien ulottuville. Ei tarvitse olla kokenut eränkävijä ymmärtääkseen mistä on kyse.
Euroopan ainoan alkuperäiskansan elämää käsitellään monin eri tavoin ja päänäyttely on rakennettu neljän vuodenajan ympärille. Pohjolan värikäs kulttuuri on laitettu kauniisiin raameihin, eikä
pölyisistä arkistokaapeista näy jälkeäkään.
Esineet, kuvat ja äänet ovat osa visuaalista kokonaisuutta, jossa luonto ja paikallinen elämäntapa tuodaan esille.Perusnäyttelyn rinnalla nähdään
vaihtuvia pienempiä näyttelykokonaisuuksia paikallisilta ja ulkomaisilta taiteilijoilta, sekä käsityöläisiltä.Siida on erityisesti museo, mutta sillä on
rooli myös kohtaamispaikkana. Kulttuurit sulautuvat saumattomasti yhteen, suomalaisten ja ulkomaalaisten vierailijoiden tuodessa väriä pieneen
kylään. Vaikkei museoissa kierteleminen viehättäisi, kannattaa silti poiketa reitiltä yhden kahvikupillisen ajaksi Siidan kahvilaan. Sarritin munkit on
rankattu pohjoiskalotin parhaimmistoon.
Saamelaismuseovierailun jälkeen lenkkarit voi
vaihtaa takaisin lantsareihin ja matka jatkuu kompassin osoittamaan suuntaan. n
Teksti: Aki Harju Kuvat: Aki Harju ja Erkki Feodoroff
Mediaosaamista
Pohjois-Lapin tarpeisiin
Teksti ja kuva: Henri Portti
Interaktiivinen Sápmi täsmä­
kouluttaa pohjoisen ihmisistä
media-alan moniosaajia.
Saamelaisalueen koulutuskeskuksessa käynnistyi viime syksynä Interaktiivinen Sápmi
-niminen mediahanke. Hanke
keskittyy erityisesti uusmedian,
sosiaalisen median ja reaaliaikaisen viestinnän tuomiin haasteisiin. Saamelaisalueella toimiva
hanke tarjoaa media-alan koulutusta työpaja-tyyppisinä kursseina.
Hankkeen vetäjänä toimii
SAKK:n medialinjan opettaja
Erkki Feodoroff. Hän on viime
vuoden lokakuusta asti perehdyttänyt media-alasta kiinnostuneita lappilaisia muun muassa
dokumenttielokuvien tekemiseen ja radiotyöskentelyyn.
– Työpajat antavat paikallisille mahdollisuuden toteuttaa
itseään ja tutustua media-alan
tehtäviin. Toki koulutuksista on
hyötyä myös niille, joilla on jo
perustiedot ja -taidot alalta, Feodoroff kertoo.
Hanke saa rahoituksensa
suurimmaksi osaksi Euroopan
Unionilta. Yksityisenä rahoittajana mukana on Inarin saamelaismuseo ja luontokeskus
SIIDA.
Hankkeen tavoitteena on
vastata saamelaisalueen tarpeisiin media-alan moniosaajista. Hankkeen aikana tuotetaan
myös oppimateriaalia saamelaiskulttuurista.
– Perimmäisenä tarkoituksena on saamen kielen ja kulttuurin säilyttäminen. Kursseilla tehtyjen viestintätuotteiden
avulla levitämme kulttuurin
tuntemusta myös saamelaisalueen ulkopuolelle.
18
Ulpu Siposen elokuva Opettajan
oppivuodet Inarijärven tuolla puolen
kertoo etelästä muuttaneen opettajan arkielämästä ja sopeutumisesta
vieraaseen kulttuuriin.
Hankevetäjä Erkki Feodoroff työskentelee myös medialinjan luokanvalvojana.
Tuotantoja festareille
ja televisioon
Interaktiivinen Sápmi -hanke
on tiiviissä yhteistyössä Saamelaisalueen koulutuskeskuksen
medialinjan kanssa. Medialinjan opiskelijat tukevat toimintaa
osallistumalla hankkeen järjestämille kursseille. Yhteistyön tavoitteena on pohjoisen mediaopetuksen kehittäminen.
Projekti kestää ensi vuoden loppuun saakka. Hankevetäjä Feodoroff on uusia ideoita täynnä.
– Kesäksi on suunnitteilla noin
viikon mittainen nuorten medialeiri. Sen tarkoituksena on antaa
nuorille mahdollisuus ilmaista
itseään liikkuvan kuvan keinoin.
Leiri järjestetään Inarissa.
Feodorff on hankkeesta innoissaan. Hän on hankkeen
keulahahmo, joten työnsarkaa ja
vastuuta on paljon. Hyviin puoliin kuuluu vapaus, joka antaa
mahdollisuuden suunnitella ja
toteuttaa ideoita oman mielensä
mukaan.
– Kurssilaisilta kerätty palaute on ollut rohkaisevaa. Lisäksi
olemme tehneet todella hienoja
tuotantoja, joita tullaan toivottavasti näkemään esimerkiksi televisiossa ja festivaaleilla tulevaisuudessa, Feodoroff päättää. n
SOGSAKK sanomat 2011
Aki esittelee kameraa kurssilaisille
ennen kuvausharjoitukseen lähtöä.
SOGSAKK sanomat 2011
Koltankielisiä elokuvia
Sevettijärveltä
Inarin Sevettijärvellä järjestettiin maaliskuun alussa kahdeksan päivän mittainen dokumenttielokuvakurssi. Kurssin aikana valmistui
viisi lyhytdokumenttia, joista kolme on koltansaamenkielisiä.
Saamelaisalueelle sijoittuvat dokumentit kertovat muun muassa
vahvoista kolttanaisista, saduista ja aikuistumisesta. Teemat käsittelevät niin oman kulttuurin uhanalaisuutta kuin vieraaseen kulttuuriin sopeutumista.
Sevettijärveläinen Sergei Kp. Fofonoff teki elokuvan vaimonsa
Matleenan käsityöharrastuksesta. Torniolainen Kerttu Hurtig ja
sevettijärveläinen Tyyne Sverloff kertoivat puolestaan yksin asuvan 77-vuotiaan Irinjan tarinan. Rautaperäjärvellä leskenä elävä
Irinja asutettiin sotien jälkeen Sevettijärvelle, kuten monet muutkin kolttasaamelaiset.
Kurssin aikana opiskeltiin dokumenttielokuvan tekemistä teoriassa
ja käytännössä. Koulutus huipentui 13. maaliskuuta pidettyyn ensiiltatilaisuuteen.
Kurssin järjestivät Saamelaisalueen koulutuskeskus ja Interaktiivinen Sápmi -hanke. Kouluttajina toimivat Erkki Feodoroff ja
Aki Harju. n
19
Saamelaisalueen koulutuskeskus on tii‑
vistänyt yhteistyötään Oulun yliopiston
kanssa. SAKK:n vuoden kestävässä saamen
kielen ja kulttuurin koulutuksessa suoritettavat opinnot voidaan hyväksilukea Oulun
yliopiston Giellagas-instituutissa. Yhteistyön
tavoitteena on kouluttaa monitaitoisia saamen kielen ammattilaisia saamelaisyhteisön
tarpeisiin.
Outi
Länsman,
saamen
kielen
opettaja.
Saamelaisalueen koulutuskeskuksen saamen kielen
opinnot vastaavat Giellagas-instituutin
inarinsaamen
perusopintoja
ja pohjoissaame vieraana
kielenä–perusopintoja
­­­­­­­ – SAKK:ssa kieliopinnot suorittanut opiskelija voi Giellagaksessa hakea hyväksilukua
opinnoilleen ja näin keskittyä
esimerkiksi
kulttuuriopintoihin, saamen kielen lehtori Outi
Länsman valaisee.
Opintojen vastaavuus on
konkreettinen esimerkki Oulun
yliopiston Giellagas-instituutin
ja Saamelaisalueen koulutuskeskuksen yhteistyöstä, jonka ansiosta saamelaisalueellakin voi
opiskella kahden saamen kielen
yliopisto-opintoja.
Saamelaisalueen koulutuskeskuksen pohjoissaamen kielen
20
Saamea
opiskellaan
yhteisvoimin
opinnot on tarkoitettu kaikille
pohjois- tai inarinsaamesta kiinnostuneille, ja kaikki halukkaat
voivat hakeutua koulutukseen.
Koulutuksessa lähdetään liikkeelle alkeista, joten aiempia
saamen opintoja ei vaadita.
jälkeen Saamelaisalueen koulutuskeskukseen, jonne hän laati
pohjoissaamen kielen opetussuunnitelman. Uusi opetussuunnitelma mahdollisti yhteistyön yliopiston kanssa.
Pohjoissaamen koulutus antaa opiskelijoille myös valmiudet
suorittaa yleisten kielitutkintojen keskitason tutkinnon.
Saamen kieli avaa ovia
Oulun yliopiston humanistiseen tiedekuntaan kuuluvassa
Giellagas-instituutissa opiskellaan ja tutkitaan saamen kieltä
ja kulttuuria. Giellagas on ainoa
paikka maailmassa, jossa saamelaista kulttuuria voi lukea pääaineena.
Länsman opetti Giellagasinstituutissa
pohjoissaamen
kieltä neljä vuotta ja siirtyi sen
Saamelaisalueen koulutuskeskuksen saamen kielen ja kulttuurin koulutus kestää vuoden
ja on laajuudeltaan 40 opintoviikkoa. Koulutus koostuu pääasiassa joko pohjoissaamen tai
inarinsaamen opinnoista, mutta niiden lisäksi on saamelaisen
kulttuurin opintoja sekä yleisiä
ja vapaasti valittavia kursseja.
Lisäksi tehdään opintomatkoja
ja kieliharjoittelu, joiden avulla
opiskelijalla on mahdollisuus
tutustua Saamenmaahan ja saamenkieliseen työelämään.
SOGSAKK
SOGSAKK sanomat 2011
tuksessa kokonaan. Tätä voikin
verrata aikuisten kielikylpyyn.
Länsman kertoo, että uutta
yliopistoyhteistyötä on jo hyödynnetty. Viime vuonna yksi
pohjoissaamen kielen ja kulttuurin koulutuksen suorittanut
opiskelija haki ja pääsi opiskelemaan Giellagakseen.
Inarinsaame kielitarjontaan
Tähän mennessä Saamelaisalueen koulutuskeskuksessa on tarjottu saamen kielen ja kulttuurin
koulutusta vain pohjoissaamen
kielessä. Länsmanilla on kuitenkin ilouutisia inarinsaamen
opetusta kaipaaville. Kielelle
on juuri valmistunut oma opetussuunnitelma, ja vuoden mittaiset opinnot alkavat syksyllä
2011. Suunnitelmissa on myös
aloittaa vuoden mittainen koltansaamen koulutus, mutta sen
tarkkaa ajankohtaa ei ole vielä
päätetty.
Pohjoissaamen osaamisesta
on hyötyä koko Pohjoiskalotin
alueella, sillä pohjoissaamenkielisiä työpaikkoja on etenkin
Norjan puolelle. Myös opiskeleminen Norjan puolella tulee
mahdolliseksi: yksi pohjoissaamen kielen ja kulttuurin koulutuksesta valmistunut opiskelija
on suorittamassa opettajaopintoja Saamelaisessa korkeakoulussa (Sámi allaskuvla)
Kautokeinossa. Korkeakoulun
opetuskielenä on pääasiassa
pohjoissaame.
Saamen kielen ja kulttuurin
koulutuksessa on opiskelijoina
sekä suomalaisia että saamelaisia. Linja on hyvä vaihtoehto sellaisille saamelaisille, jotka eivät
osaa saamen kieltä ja haluavat
sitä oppia. Sellainenkin opiskelija, joka hallitsee saamen kielen
alkeet, oppii vuoden aikana paljon uutta. Sen sijaan äidinkielenään pohjoissaamea puhuville
linja on liian helppo. – On selkeä
tarve lisätä ja kehittää äidinkielenään saamea puhuvien opetusta, Länsman kertoo.
Länsman lupaa, että pohjoissaamen koulutuksessa oppii kielen niin hyvin, että sillä pärjää
korkeakoulussakin.
Kielikylpyä aikuisille
Inarin- ja pohjoissaamen kielen
koulutukset antavat opiskelijoille hyvän saamen kielen kirjallisen ja suullisen taidon ja valmiudet käyttää kieltä erilaisissa
arkielämän viestintätilanteissa.
Opiskelu on kielipainotteista ja
perustuu runsaaseen vuorovaikutukseen opettajan ja muiden
opiskelijoiden kanssa. Myös
kulttuurikursseilta tuttu tekemällä oppii -metodi on hyväksi
havaittu tapa oppia kieltä.
Tunneilla puhutaan suomea
niin vähän kuin mahdollista.
Opintojen edetessä ja opiskelijoiden kielitaidon karttuessa
suomen kielestä luovutaan opeSOGSAKK sanomat
sanomat2011
2011
Saamelaisalueen
koulutuskeskuksen virtuaalikoulussa on
syksyllä 2011 ollut tarjolla pohjoissaamen kielen opintoja äidinkielisille. n
Teksti: Sunna Kitti
Saamen kielen ja kulttuurin linjalla saa monipuolisen kuvan saamelaisesta kulttuurista.
21
hän selvittää ja kertoo, että lisäksi koulussa on
opetettu nylkemistä, teurastusta ja lihanleikkuuta.
– Porosta saa paremman hinnan, jos osaa sitä
itse jatkojalostaa, hän toteaa.
Juhan-OulaNäkkäläjärvi opiskelee
Saamelaisalueen
koulutuskeskuksen
Luonto- ja ympäristöalan perustutkinnon
koulutusohjelmassa
poronhoitajaksi.
Porotaloudessa toimitaan edel­leen poron luontaiseen vuosikiertoon perustuvan ravinnon saannin ja lisääntymisen mukaan sekä niiden turvaamiseksi: poronhoitovuosi vaihtuu keväällä.
– Syksyllä on kiireisintä aikaa, kun on erotus.
Talvella poroja tarvittaessa ruokitaan. Keväällä porot vasovat. Kesä–heinäkuussa sitten merkataan
uudet vasat ja syksyllä on taas uudet erotukset,
Juhan-Oula kuvailee poronhoitajan työvuotta.
Vaikkei porojen kanssa enää samalla lailla eletä
ja kuljeta tunturissa kuin ennen, täytyy niitä kuitenkin jatkuvasti seurata ja pitää niistä huolta.
– Kestävä poronhoito puolestaan vaatii riittäviä
laidunmaita, ja porojen määrä pitäisi suhteuttaa
laidunmaihin, hän tuumii.
Hän arvioi, että 300-400 poroa täytyy kuitenkin
olla, että ala lyö leiville ja siitä on päätoimiseksi
elinkeinoksi, joka on hänen tavoitteensa.
Uudenajan ammattilainen, Juhan-Oula Näkkäläjärvi, uskoo vakaasti poronhoidon tulevaisuuteen.
Isän jalanjäljissä poronhoitajan ammattiin
Juhan-Oula perinneammattiin nykyaikaisin taidoin
Poronhoitajan ammatissa edellytetään omaaloitteisuutta ja kykyä toimia paliskuntayhteisössä ja yrittäjänä. Ammatinharjoittaja toimii lihan
tuottajana, jalostajana ja markkinoijana.
Poronhoitaja voi valintansa mukaan toimia vaikka poromatkailuun suuntautuvana monialayrittäjänä. Mihin Juhan-Oula ammatissaan suuntautuu,
hän ei osaa vielä sanoa. Sen näyttää tulevaisuus. n
Tietotekniikka mukana
myös poronhoidossa
Vaikka porotalous edelleen noudattaa poron luontaista
vuosikiertoa, liittyy ammattiin paljon nykyajan tuomia
haasteita. Poronhoitaja käyttää koneita ja laitteita, jotka
vaativat teknistä osaamista, mutta ne myös helpottavat
raskasta fyysistä työtä.
Työvälineenä ovat muun muassa erilaiset tiedonhallintamenetelmät. Poronhoitajatutkinnon opettajan Outi Jääskö
mukaan nykyaikainen poronhoitaja suunnittelee ja seuraa
reaaliajassa tietotekniikan avulla työn taloudellista kannattavuutta ja alan toiminnan kehittymistä.
Oppilaitoksen yhteydessä toimii myös poronlihan tuotantolaitos. Lisäksi koulutuskeskuksen välittömässä läheisyydessä sijaitsevat Paliskuntain yhdistyksen koeporotarha ja
Riistan- ja kalantutkimuslaitoksen porotutkimusasema.
Koulu tekee niiden kanssa läheistä yhteistyötä, joka mahdollistaa myös sen, että opiskeljat pääsevät tekemään ihan
oikeita töitä, Outi Jääskö kiittelee.
Porotaloudella on pitkät perinteet ainoana elinkeinona,
joka pystyy hyödyntämään laajoja pohjoisia alueita ympärivuotisesti. Vaativissa luonnon- ja matkailuympäristöissä
työskentelevä poronhoitaja ymmärtää myös luonnonilmiöitä ja edistää luonnon kestävää käyttöä
Porotaloudella on myös erityinen yhteiskunnallinen merkitys saamelaisen kulttuurin ja saamen kielten ylläpitämisessä ja kehittämisessä.
Teksti ja kuvat: Kristiina Pihlaja
– Olen pienestä pitäen kulkenut isän mukana ja
oppinut siihen elämäntapaan, Juhan-Oula Näkkäläjärvi, 18v, perustelee ammatinvalintaansa ja
toteaa, että on vaikea eritellä, mikä poronhoitajan
ammatissa erityisesti kiinnostaa.
– Mutta eihän tähän ala, jollei tämä kiinnosta,
hän tuumaa ykskantaan. Hän myös uskoo vakaasti
poronhoidon tulevaisuuteen varsinkin pohjoisissa
paliskunnissa.
– Poronlihan kysyntä on kasvanut, sillä ihmiset
ovat alkaneet vaatia laatua, hän tietää.
Lemmenjoelta kotoisin oleva Juhan-Oula valmistuu tänä keväänä poronhoitajaksi. Silloin on
läpikäyty Saamelaisalueen koulutuskeskuksen kolmivuotisen poronhoitajan koulutusohjelman opinnot Kaamasen Toivoniemessä.
Koulutukseen hän hakeutui heti peruskoulun
jälkeen; ammatinvalinta on ollut hänelle selvä pik-
22
kupojasta lähtien. Hänen isovanhempansa tulivat
aikanaan käsivarren Lapista poronhoitajiksi Lemmenjoelle. Työtä jatkoi Juhan-Oulan isä, ja nyt hän
itse aikoo seurata isänsä jalan jäljissä.
Hän kertoo alan muuttuneen paljonkin siitä,
kun oma isä ryhtyi alalle.
– Silloin kun isä aloitti, ei ollut koneita, nyt kuljetaan kelkoilla porojen luona. Lisäksi työhön saadaan valtiolta poronhoidontukea.
Tukien saaminen on myös syy suorittaa poronhoitajatutkinto, sillä tukien saamisen edellytyksenä on alan opinnot.
– Lisäksi, kun on tutkinto, voi saada starttirahan, hän perustelee hakeutumistaan koulutukseen. Hän arvelee, että tuskin sinne olisi muutoin
tullutkaan, vaikka myöntää, että koulutuksesta on
myös muuta hyötyä.
– Nykyisin ei riitä, että osaa kulkea porojen
kanssa tunturissa. Pitää myös osata kirjanpitoa,
Poronhoitajan ammatissa
tarvitaan edelleen myös
perinteisiä taitoja. Suopunginkäsittelytaito muun muassa on välttämätön, Ilman
sitä ei ammatissa pärjää
nykyaikanakaan.
SOGSAKK sanomat 2011
SOGSAKK sanomat 2011
23
Kolumni: Vilma Rautakangas
YHTEISKUNTA
LOPARIT
Hiuslakkaa, kuuskytkuus lukematonta sähköpostia, yliviivaustusseja ja valmiiksi suunniteltu elämä. Sitä on mun ja noin miljoonan muun naispuoliseksi luetun suomalaisen arki ja tulevaisuus. Tai
oli, kunnes koitti se päivä, jolloin enää
999 999 naista lukeutu tohon kategoriaan. Mä otin yhteiskuntaloparit.
Sinä päivänä kun yliopistosta tuli
palautuksena luuserin paperit, kiroilin yksiössäni ja tuijotin ikkunasta
naapuritalon elementtiseinää. Päätin, että nyt saa riittää. Avasin tietokoneen ja klikkasin lentoyhtiön
sivuille. Etsin ensimmäistä vapaata lentoa ihan mihin tahansa,
vaikka kuuhun. Ensimmäisenä
listalla luki Ivalo.
Ensin hihittelin, mutta ajatus alkoi kehittyä epäilyttävän
nopeasti. Tää etelän kaupunkien kasvatti ei ollu ikinä käyny
Punkaharjua pidemmällä äiti
Suomessa, ja yläasteen maantiedossa oli jotain puhetta, että
Lapissa on asutusta. Poro on se
miniatyyrihirvi, joka vetää SetäJoulun pulkkaa.
Kolmen päivän varoitusajalla pakkasin kamat ja päädyin
Inariin. Kurvailin Suomen halki
pitkin valtatie nelosta. Olin varma, että ajoin jossain harhaan
täysin suoralla tiellä ja päädyin
puoleenväliin Vladivostokia. Tuli
ikävä kehäkolmosen iltapäiväruuhkaa. Siellä sentään joku näkee, jos
ajat pusikkoon. Täällä joku löytää
luurangot puolen vuoden päästä ja
ihmettelee, että miks autonraadon
takakontissa on surffilauta.
Sitä alun epäuskoa kesti hetken.
Muutaman viikon jälkeen ei enää
tukehtunu raittiiseen ilmaan, kun
astui aamulla ovesta ulos. Parin
kuukauden päästä kukaan ei enää
kysyny kaupan kassalla törkeällä
24
englannilla, että kuinka pitkä sä oikein oot (180
senttiä näin sivumennen sanoen). Ja joulun aikaan kukaan ei enää ihmetelly, miten noin tiukkoihin farkkuihin mahtuu pitkät kalsarit alle.
Eikä sinne muuten mahdukaan, narrasin teitä
kaikkia.
Alkujärkytyksen hälvettyä iski tajuntaan aktiviteettien puute. Jos loppuviikot edellisessä
elämässä kuluivat pohtiessa, minkä värinen
kynsilakka sopii tukkaan, niin voitte kuvitella, tuliko pakkoliikkeitä perjantai-iltana silkasta toimettomuudesta. Ja toi on, kuulkaa, jossain ihan normaalia.
Oli maisemanvaihdos sitte pakon sanelemaa tai vahinko, niin parasta joka
tapauksessa. Kaikki ystävyys ja yhteishenki, mitä tästä paikasta huokuu, on
mieletöntä. Et voi olla pysähtymättä
tuijottamaan vihreänä leiskuvia taivaan
valoja, jotka tekee talvesta taikaa, vaikka naama olisi irtoamispisteessä pakkasesta. Missään muualla et voi eksyä
Pielpajärven merkityltä reitiltä ja miettiä
samalla, että vitsit, oon onnellinen.
Opettelin tekemään nuotion, kävin
avannossa ja jammailin saamirokkia. Tuskailin kirottua pimeää, yökkäilin pihalla
lojuville päättömille poroille ja ikävöin
etelään. Mutta kaikesta huolimatta, taisin saada taudin, joka vaivaa monia tänne
uskaltautuneita. Sitä kutsutaan lappirakkaudeksi.
Kävin ekaa kertaa elämässäni pilkillä jokin aikaa sitten. Käytin syöttinä lauantaimakkaraa, kun toukat
osoittautu tosi ällöiksi. Kun kerroin äidille, että aion pilkkiä, se
nauro puhelimessa niin kauan,
että ehdin keittää aamukahvit
sillä aikaa. Voi tätä epäuskoa.
Eteisessä on kumisaappaat
ja korkkarit vierekkäin, sulassa
sovussa. n
IVALON FRISBEEGOLFRADAN
MAINOSTILA HYÖTYKÄYTTÖÖN
Ivalolainen frisbeegolfharrastajien seura Skierru on
alkanut tehdä yhteistyötä saamelaisalueen koulutuskeskuksen kanssa.Tulevan kesän aikana Keinolahden
kelkkaradan ympäristöön tehty rata saatetaan lopulliseen kuntoon.
Saamelaisalueen koulutuskeskus osallistuu frisbeegolftoimintaan hyödyntämällä mainostilaa alueelta.
– Skierrun tarjous oli mielenkiintoinen, joten
Sogsakk tarttui tilaisuuteen. On aina hyvä huomioida paikallisia liikuntaharrastajia. Lisäksi koulu saa pysyvää mainosta alueelle, jossa liikkuu paljon ihmisiä,
Saamelaisalueen koulutuskeskuksen rehtori Liisa
Holmberg kertoo.
Frisbeegolf on suomessa uusi ja nopeasti suosiota
saava kaikenikäisten laji. Frisbeegolfin tarkoituksena
on kiertää metallihäkeistä ja heittopaikoista koostuva ratakokonaisuus mahdollisimman vähillä heitoilla
läpi. Lajin
ympäristöystävällisyys,
helppous ja halpuus ovatkin tekijöitä, jotka edesauttavat suuresti lajin suosion lisääntymistä maassa.
Frisbeegolf tavoittaa etenkin nuoret aikuiset, jotka
kenties kesällä miettivät tulevaa koulutuspaikkaansa.
Tällaiset ajan hengen mukaiset tilanteet Saamelaisalueen koulutuskeskus ottaa huomioon.
– Laji vaikuttaa monipuoliselta ja hauskalta. Ehkä
sitä voisi kokeilla vaikka henkilökunnan kanssa virkistäytymispäivänä, Liisa Holmberg hymyilee.
Koulu saakin todella hienoa näkyvyyttä Keinolahden radalla. Saamelaisalueen koulutuskeskuksella on
jo oma 6-väyläinen frisbeegolfrata Toivoniemen porotalouden linjan rakennusten läheisyydessä. Lajin
nouseva suosio ja mahdollisuus tulla esille mainostamisen muodossa onkin kätevästi toteutettavissa
Ivalon vilkkaalla frisbeegolfradalla.
– Uskon, että monipuolinen liikunta mukavassa
porukassa luo hyvät edellytykset töissä ja opiskeluissa jaksamiselle. Inarin kunta onkin panostanut
hienosti liikuntamahdollisuuksiin ja pitää näin hyvää
huolta asukkaistaan, Liisa Holmberg sanoo. n
Teksti ja kuvat: Matti Kukkola
SOGSAKK sanomat 2011
25
pakina
Safkaruletti:
saamelaispalvelusdirektiivi
Saamelaisalueen koulutuskeskuksessa pidetään
yllä satoja vuosia vanhaa käsityöperinnettä. Aitoa
saamelaista käsityötaidetta opetetaan kaikille, jotka sitä vain haluavat opiskella. Samalla saa oppia
saamelaisesta kulttuurista.
Saamelaisalueen koulutuskeskukseen eksyy tunnetusti mitä-sattuu-porukkaa mistä päin Suomea
tahansa. Moiset opintopaikkojen meressä ajelehtivat pökkelöt eivät tänne rantautuessaan ole edes
kuulleet saamelaisista, saati sitten tavanneet ketään alkuperäiskansan edustajaa.
Sitten he opiskelevat täällä tyytyväisinä lapinpukujen ja perinnepuukkojen tekemistä. Eiväthän
saamelaiset itsekään valmista niitä enää – miksi sitten muutkaan? Toisten käsissä saamelainen
kulttuuri muuttaa muotoaan. Laavuissaan nälkää
näkevät saamelaiset eivät enää pysty elättämään
perheitään perinnekäsitöillä. Ensin lantalaiset vievät heiltä elinkeinon, sitten naiset.
Asia on kuitenkin ratkaistavissa. Ensimmäiseksi on poistettava kaikki taustaltaan ei-saamelaiset
koulusta. Heidän tilalleen on värvättävä aitoja saamelaisnuoria. Sellaisia löytyy ihan läheltä: koulun
vieressä sijaitsee yläaste, jossa oikeita saamelaisia
kasvaa pilvin pimein.
Poroja tiellä:
Seuraavaksi Saamelaiskäräjien tulisi säätää erillinen saamelaispalvelusdirektiivi. Sen mukaan jokaisen saamelaistytön pitää ennen korkeampaa
akateemista tutkintoa osata valmistaa perinteinen
puku. Saamelaispojat direktiivi määräisi tekemään
perinnepuukkoja. Onhan selvää, että perinteisten
pukujen valmistaminen edesauttaa saamelaiseksi
kasvamista ja saamelaisena pysymistä enemmän
kuin yliopistojen humanistiset hömppätutkimukset tai lakimieheksi opiskelu.
Teksti:
Kuivalihaaja
Jokaisessa postikortissa saamelaiset istuvat perhepotretissa laavun edessä lapintakit visusti ojossa. Kortit kertovat ihanteista – menneestä ajasta,
jolloin kaikki oli vielä hyvin. Todellisuus on toinen
etenkin länsimaiseksi muuttuneissa kylissä, kuten pahamaineisen Saamelaisalueen koulutuskeskuksen päätoimipaikassa Inarissa. Täällä näkyy
ainoastaan vääräoppisia saamelaisia, jotka ovat
vaihtaneet lapintakkinsa verkakankaan samettiin.
Perinteiset värit sininen ja musta on korvattu sirkusteltan keltaisella.
Onneksi edelleen on olemassa toisenlaisiakin
saamelaisia: aitoja ja peräänantamattomia tosisaamelaisia, jotka rohkeasti ilmaisevat mielipiteensä
siitä, mitä oikeaan saamelaisuuteen kuuluu. Heidän mielestään esimerkiksi Saamelaisalueen koulutuskeskuksen tulisi valita opiskelijansa ennen
muuta etnisen taustan perusteella. Huomiota ei
pitäisi kiinnittää ollenkaan siihen, haluaako potentiaalinen opiskelija oppia tuntemaan saamelaista
kulttuuria ja elämäntapaa. Nämä saamelaisasian
shamaanit istuvat varmasti nytkin laavuissaan
puukkoja veistelemässä.
Onneksi hyvin veistetty puukko tuo sentään turvallisuudentunnetta näinä aikoina, jolloin joku saamelaisalueen ulkopuolinenkin saattaa tulla meistä
saamelaisista tietoisiksi. n
Näin siis varmistettaisiin, että saamelainen kulttuuri säilyy koskemattomana – kaukana muiden
kulttuurien vahingollisilta vaikutuksilta ja muotivirtauksilta. Ulottuvathan saamelaisen käsityöperinteen juuret keskiajalle saakka. Lapintakkien
keskieurooppalaiset kaulukset ja nutukkaiden
kärjet ovat varjelemisen arvoinen muisto saamelaisten tyylikkäästä menneisyydestä. Historiallista muotia ei saa päivittää. Aidot saamelaiset ovat
tunnetusti jyrkimpiä konservatiiveja.
26
SOGSAKK:n
SOGSAKKsanhomat
sanomat 2011
SOGSAKK sanomat 2011
27
Töihin
valmistumisen jälkeen?
teksti: Matti Kukkola
Saamelaisalueen koulutuskeskus on
ammatillisena oppilaitoksena keskittynyt paljon käytännön opetukseen
ja tarjoaa monelle mahdollisuuden
perustaa oma käsityöyritys tutkinnon
jälkeen tai sen aikana.Sogsakk-sanomat kävi kysymässä opiskelijoilta
heidän ajatuksiaan työllistymisestä
koulun jälkeen. Gallupin tulokset
kertovat, että työllisyyteen uskotaan ja työllistyminen opiskelujen
jälkeen koetaan tärkeäksi.
1. Uskotko, että työllistyt opiskelualaasi vastaavaan työhön valmistuttuasi?
2. Pitäisikö koulun panostaa enemmän yritys ja/tai yhteiskuntaopetukseen?
3. Millä tavoin koulun maantieteellinen
sijainti vaikuttaa opiskeluusi?
4. Onko mielessäsi ollut oman yrityksen perustaminen koulun jälkeen tai sen aikana?
5. Kuinka tärkeää sinulle on työllistyminen koulutusta vastaavaan työhön,
asteikolla 1 -5?
Henri Portti, media-linja:
1. En usko, että ainakaan aivan saman tien.
2. Ei tarvitse.
3. No vaikuttaahan se. Jos koulu olisi ollut
kauempana,
olisi voinut jäädä menemättä sinne.
4. Onhan se käynyt mielessä.
5. Ehkä 3 - 4.
Katriina Nevakivi,
esinesuunnittelu:
1. Uskon.
2. Koulu järjestää ensi syksynä kymmenen
opintoviikon yrittäjäkoulutuksen, joka on
vapaaehtoinen. Se on mielestäni riittävästi.
3. Positiivisesti, koska saan keskittyä olennaiseen
rauhallisessa ympäristössä. Myös ajankäsitys eli
rauhallinen tahti antaa aikaa omaksua asioita
paremmin.
4. Kyllä on.
5. 4.
28
Johanna Ihme, esinesuunnittelu:
1. Mahdollisuudet siihen ovat pienet. Pienimuotoista
yrittäjyyttä voisin harkita ja työllistyä sitä kautta
osaksi vuotta. Elantoa en usko tästä alasta saavani.
2. Mielestäni erillinen yrittäjyyskurssi on hyvä.
Kaikki eivät kuitenkaan ryhdy yrittäjiksi, joten yritys
ja/tai yhteiskuntaopetukseen käytetty kouluaika
olisi pois itse asialta eli käsitöiden opettelulta.
Ne, jotka tahtovat yrityksen perustaa, ovat myös
motivoituneita erilliseen yrittäjyyskoulutukseen.
3. Pitkä kotimatka. Ei paikalla juuri ole merkitystä.
Jos koulu olisi ollut yhtä kaukana etelän suunnalla,
en Lapin ihmisenä välttämättä olisi innostunut alun
perinkään sinne lähtemään.
4. Aluksi en suonut ajatustakaan tällaiselle
”koiranviralle” kuin yrittäjyydelle. Koulutuksen
ollessa nyt loppusuoralla toiminimen perustaminen
ei enää tunnu mahdottomalta ajatukselta, vaan jopa
toivottavalta.
5. Olisihan se mahtavaa tehdä mielekästä työtä, eli
5, mutta realistina tiedän sen olevan Lapissa melko
vaikeaa.
Katja Lettinen, koru- ja kivi:
1. Ajan myötä kyllä.
2. Ainakin yrittämisestä ja varsinkin
käsityöyrittämisestä olisi hienoa saada konkreettista
tietoa. Opetusohjelmassa voisi olla esimerkiksi
markkinointia, verkostoitumista, tuotehinnoittelua
ja työskentelyä kustannustehokkaasti.
3.
4. Kyllä, perustan aluksi toiminimen koulun jälkeen.
5. 5. n
SOGSAKK sanomat 2011
Multimediajournalisti
maailmalla
Gonzo-journalisti vierailee viestintäpajalla
Teksti: Henri Portti, Kuva: Erkki Feodoroff
Medialinjan entinen opiskelija Tero Titoff on viestinnän moniottelija ja median raudanluja ammattilainen. Työkseen hän valmentaa media-alalle
pyrkiviä nuoria.
on kuitenkin haettava kahvia. Siirrymme Titoffin
työhuoneeseen ja alamme keskustella hänen opiskeluajoistaan. Titoff kertoo opiskelleensa SAKK:n
multimediajournalistilinjalla vuosien 2003 ja 2005
välisenä aikana. Siemaisen kupposestani kuumaa
ja kuuntelen.
– Linjan opetustaso oli hyvä ja monipuolinen, mutta ehkä liian uutispainotteinen, Titoff muistelee.
Titoff viihtyi hyvin Saamelaisalueen koulutuskeskuksessa. Työvälineet olivat uudenaikaisia, ja
medialuokan syrjäisempi sijainti antoi mahdollisuuden työskennellä omassa rauhassa. Titoff työskenteli media-alalla jo ennen opiskelujaan, joten
hän hallitsi alan perusteet jo kouluun tullessaan.
Opiskellessa omia taitojaan sai syventää
Valmistumisen jälkeen hänellä oli hankaluuksia työllistyä. Tero teki neljän vuoden ajan pätkätöitä, kunnes vuonna 2009 sai paikan
viestintäpajalta. Titoff työskentelee videopuolen työvalmentajana
ja opastaa nuoria pajalaisia kuvauksen ja leikkaamisen saloihin.
Titoff on työskennellyt aikaajoin myös Saamelaisalueen koulutuskeskuksen medialinjan vierailevana opettajana. SAKK ei siten ole
täysin taakse jäänyttä aikaa. Titoff
kertoo, että tietynlainen kaipuu
kouluun on jäänyt.
– Opiskeluajoilta kaipaan eniten
valtion rahoitusta, hän toteaa pilke silmäkulmassaan.
Pajan harjoittelija saapuu paikalle ja kertoo tarvitsevansa Titoffia toisaalla. Lisäksi selviää, että
alkamaisillaan on palaveri, johon myös työvalmentajan on osallistuttava. Ymmärrän, että nyt on aika
lähteä ja nousen tuoliltani.
Kiitän haastateltavaani ja käyn viemässä kahvikupin keittiöön. Poistun paikalta tutun tuoksun
saattelemana: pohjaan palanut kahvi tuo mieleen
1980-luvun hämyiset huoltoasemat. Pihalla paistaa edelleen aurinko. Katson taivaalle ja lähden
ajelemaan kotia kohti. n
On kevään lämpimin päivä, kun laskeudun autollani Ivalojoen ylittävältä sillalta kohti kylän keskustaa. Hetken kuluttua käännyn pääkadun varrelta
oikealle, Rantatielle. Kohtisuoraan paistava aurinko häikäisee silmiä. Säteet ottavat kimmokkeen
viimeisistä lumikasoista ja lämmittävät tumman
takkini polttavan kuumaksi.
Olen matkalla Inarin kunnan viestintäpajalle,
jonka toimitilat sijaitsevat Ivalon lukion vieressä.
Tartun rohkeasti rakennuksen päädyssä olevaan
oveen ja astelen pimeään eteiseen. Ottaa aikansa
ennen kuin silmät tottuvat hämärään.
Pitkän käytävän varrella sijaitsevasta huoneesta kuuluu ääniä. Radio Inarissa työskentelevät
nuoret etsivät siellä juttuaiheita viikon viimeiseen
suoraan lähetykseensä. Käytävällä tuoksuu vanha
kahvi. Jatkan matkaani videopuolen tiloihin ja kysyn Tero Titoffia. Minulle kerrotaan, että hän on
lounastauolla. Jään odottamaan.
Titoff saapuu paikalle hetken odottelun jälkeen. Häneltä liikenee aikaa haastatteluun. Ensin
SOGSAKK sanomat 2011
29
Aitojen
taitojen
juurille
KOULUTUSTARJONTA
Ammatillinen
perustutkintokoulutus
Saamelaisalueen koulutuskeskus on ainutlaatuinen oppilaitos ja päätoimipaikkamme sijaitsee monikulttuurisessa
Inarissa. Saamelaisalueen koulutuskeskus on toisen asteen
oppilaitos jossa on mahdollisuus opiskella moneen ammattiin. Järjestämme monialaista ammatillista koulutusta
suomeksi ja saameksi sekä edistämme saamelaiskulttuuria
koko saamelaisalueella. Koulutus- ja tutkimusyhteistyötä
teemme Saamelaisalueen lisäksi arktisen alueen valtioiden
ja alkuperäiskansojen kanssa.
Luonto- ja ympäristöalan perustutkinto, 120 ov
Toivoniemi
- luontoalan koulutusohjelma, luonto-ohjaaja
- porotalouden koulutusohjelma, poronhoitaja
Ammattitutkintoihin
valmistava koulutus
Käsi- ja taideteollisuusalan perustutkinto,
120 ov, artesaani, Inari
- Erä- ja luonto-oppaan ammattitutkintoon valmistava
koulutus
- Saamenkäsityön ammattitutkinnot
- Porotalouden ammattitutkinto
- tuotteen suunnittelun ja valmistuksen koulutusohjelma
- korukivi- ja jalometalliala
- saamenkäsityöala, pehmeät materiaalit
- saamenkäsityöala kovat materiaalit
Tehtävä
Tehtävänämme on antaa koulutusta lähinnä saamelaisalueen tarpeita varten, säilyttää ja kehittää saamen kieliä,
saamelaiskulttuuria ja luontaiselinkeinoja. Tarjoamme ammatillista peruskoulutusta ja ammatillista lisä- ja täydennyskoulutusta ja meillä voit myös opiskella saamen kieltä ja kulttuuria, mediaa ja korkea-asteen opintoja. Lisäksi
järjestämme monipuolista saamelaiskulttuurikoulutusta eli
saamen kieleen ja kulttuuriin liittyviä lyhyitä ja pidempiä
kursseja eri puolella saamelaisaluetta ja sen ulkopuolellakin. Kehitämme aktiivisesti myös verkko-opetusta ja virtuaalikoulua ja niihin liittyviä tukipalveluja. Saamenkielisen
oppimateriaalin tuottaminen on myös yksi tehtävistämme.
Edistämme toiminnallamme alueen työllisyyttä ja elinkeinoelämää ja yhtenä tavoitteenamme on kehittää erityisesti
saamelaisväestön ammatillista osaamista.
Matkailualan perustutkinto,
120 ov, matkailupalvelujen tuottaja, Ivalo
- matkailupalvelujen koulutusohjelma
Hotelli-, ravintola- ja catering-alan perustutkinto,
120 ov, kokki, Ivalo
- kokin koulutusohjelma
Sosiaali- ja terveysalan perustutkinto,
120 ov, lähihoitaja, Ivalo
- Sairaanhoidon ja huolenpidon koulutusohjelma
- Vanhustyön koulutusohjelma
Poro – kestävää kehitystä parhaimmillaan
Tieto- ja viestintätekniikan perustutkinto,
120 ov, datanomi, Ivalo
- käytön tuen koulutusohjelma
Yksi ideologianamme on alkuperäiskansojen perinteiden ja
ympäristön kunnioittaminen. Teemme aktiivista kansainvälistä yhteistyötä arktisen alueen valtioiden ja alkuperäiskansojen kanssa ja yhteistyön tavoitteena on porotalouskoulutuksen ja porotaloutta tukevien elinkeinojen kuten
käsityö-, matkailu- ja mediakoulutuksen kehittäminen.
Liiketalouden perustutkinto, 120 ov, merkonomi, Ivalo
- asiakaspalvelun ja myynnin koulutusohjelma
Kaikkien perustutkintojen yhteydessä mahdollisuus
ylioppilastutkinnon ja lukion oppimäärän suorittamiseen.
Kieli ja kulttuuri
Meillä on laajaa kansallista ja kansainvälistä hanketoimintaa, jolla kehitämme saamen kieliä, saamelaiskulttuuria ja
luontaiselinkeinoja. Teemme yhteistyötä Lapin ja Oulun
yliopistojen sekä arktisen alueen korkeakoulujen kanssa.
Medialinja, 40 ov + 40 ov
Pohjoisten kielten linja: Pohjoissaamen kieli ja kulttuuri,
40 ov
Korkea-asteen linja: Inarinsaamen kieli ja kulttuuri, 40 ov
Saamelaiskulttuurikoulutus,
- Saamenkielisiä lyhytkursseja (esim. kieli- ja käsityökurssit)
- koulutukset lähinnä saamelaisalueella
Aikuiskoulutus
Aikuiskoulutus on aikuisväestölle suunnattua ammatillista
tutkintotavoitteista aikuiskoulutusta, ammatillista lisäkoulutusta ja lyhytkursseja. Aikuiskoulutus voi olla omaehtoista,
työvoimapoliittista tai työnantajan maksamaa henkilöstökoulutusta. Tutkintotavoitteinen aikuiskoulutus on näyttötutkintokoulutusta, jossa tutkintoon vaadittava ammattitaito
hankitaan valmentavassa koulutuksessa ja työssä oppimalla.
Ammattiosaaminen osoitetaan näytöillä.
OPINTOSOSIAALISET ETUUDET
Opiskelijoiden opintososiaaliset etuudet on määritelty laissa
630/1998 (laki ammatillisesta koulutuksesta) sekä oppilaitoksen omassa laissa 252/2010(Laki saamelaisalueen koulutuskeskuksesta). Osalla opintolinjoista opiskelijoilla on maksuton ruokailu koulupäivinä sekä mahdollisuus maksuttomaan
asuntolamajoitukseen. Opiskelijoilla on mahdollisuus hakea
Kelalta opintotukea.
HAKUAJAT JA PÄÄSYVAATIMUKSET
Ammatilliset perustutkintokoulutukset ovat yhteishaussa,
muihin haku suoraan oppilaitokseen. Linjojen alkamisajoista, pääsyvaatimuksista ja hakuajoista saa lisätietoja koulun
toimistosta
puh. 040 723 7319 tai suoraan opinto-ohjaaja
Liisa Sandilta puh. 040 707 3793 tai
[email protected].
Lisätietoja myös: [email protected]
Toimipaikat
Toimipaikat sijaitsevat Inarissa, Ivalossa, Kaamasessa (Toivoniemi) ja Enontekiöllä. Hallinnollinen keskus on Inarissa
ja Toivoniemessä sijaitsevassa luontaistalouden kehittämisyksikössä on mm. opetusteurastamo ja nahankäsittelytilat.
Asuntolat
Oppilaitoksemme asuntolat sijaitsevat kolmessa toimipaikassa eli Ivalossa, Inarissa ja Toivoniemessä. Ivalon ja
Toivoniemen asuntolat sijaitsevat aivan koulun vieressä ja
Inarin asuntola Jeera on puolestaan kauniilla paikalla Inarijärven rannalla.
30
SOGSAKK sanomat 2011
Kuvat: Ulla Isotalo
SOGSAKK sanomat 2011
31
TOIMIPAIKAT
www.sogsakk.fi
Saamelaisalueen koulutuskeskus
Sámi oahpahusguovddáš
Säämi máttááttâskuávdáš
Sää´mvuu´d škoou´l’jemkõõskõs
Saamelaisalueen koulutuskeskus
Menesjärventie 4, PL 50, 99870 INARI
Puh. 040 723 7309, faksi (016) 671 426
[email protected]
Saamelaisalueen koulutuskeskus
Ivalon toimipaikka
Jokikuja 10, 99800 IVALO
puh. 040 723 7309, faksi (016) 663 803
[email protected]
Saamelaisalueen koulutuskeskus
Luontaistalouden kehittämisyksikkö
Toivoniementie 290, 99910 KAAMANEN
puh. 040 723 7309
[email protected]
Saamelaisalueen koulutuskeskus
Enontekiön toimipaikka
Rivihalli 2, Ruijantie 5,
99400 ENONTEKIÖ
puh. 040 572 8398,
puh./faksi (016) 521 033,
[email protected]