SATAKIELI - Vantaan Steinerkoulu
SATAKIELI Jäsentiedote 2 • 2010 V A N T A A N S E U D U N S T E I N E R K O U L U STEINERPÄIVÄKODIT METSÄTÄHTI, PIKKUKARHU JA POHJANTÄHTI lukuvuosi 2009–2010 vantaan seudun steinerkoulu Paukkeri Pirkko Rousu Outi Selvenius Maija (hoitovapaa) Telsavaara Pauli Tierala Tekla Uusimäki Jukka Vitikka Marja-Leena Ylimartimo Laura Kouluyhdistyksen johtokunta 2010 Juulia Salonen, puheenjohtaja Jaana Palviainen, varapuheenjohtaja Jyri Anttila Jukka Jormola Kirsi Ojala-Kinnunen Soili Pohjalainen Rainer Sarström Maila Tikkanen Asko Uusimäki Claire Federer-Rahkonen Muu opetushenkilöstö Hirvelä Heidi Laine-Wager Kirsi Peltonen Sirppa Toiviainen Mia Varajäsenet Jouni Gustafsson Juha Hietala Tuula Lento-Hukkinen Hannamari Hänninen Tuuli Pitkänen Muu henkilökunta Toimisto koulusihteeri Seuna Ritva taloussihteeri Sideri Teija Luokanopettajat 1. Helenius-Talvitie Mervi 2. Luotonen Mika 3. Mäkinen Esa 4. Numminen Ewy 5. Kaivola-Karvinen Tiina 6. Nieminen Paula 7. Perkiömäki Sirpa 8. Oksanen Tuomo Kiinteistöt kouluisäntä Ilkka Hänninen siivous Kaija Uzun (Pohj. Rakennushanke & Best Oy) Keittiö Kari Hakkarainen Hannele Kuusisto Sanna Nuorala Aineopettajat Federer-Rahkonen Claire Hertell Liisa Honkavirta Kosti Järvelä Outi Kaartinen Eveliina Kannisto Riina Kautiainen Anne Kiskola Anu Koskimies Kai Koskimies Maija de Leeuw van Weenen Pia Lehmus Tiina Lindström Kirsi Lukkarila Sinikka Järvelä Outi Paalasmaa Jarno Kouluterveydenhoitaja Nina Lindholm Oppilasmäärä perusopetus 206 lukio 62 yhteensä 268 Oppilaiden kotikunnat Helsinki 9 Järvenpää 17 Kerava 37 Mäntsälä 4 Nurmijärvi 3 Sipoo 16 Tuusula 42 Vantaa 140 pääkirjoitus Kaikki yhdessä, rakensimme suuren perheen, ompelimme toisillemme siivet selkään, kannattelimme toisiamme käsivarsillamme ja vahvistuimme. Aioimme hypätä pilven reunalta, jokainen eri suuntiin, ilmassa erosimme, sinkoilimme turvallisesta kolosta. Emme koskaan unohtaneet, että joskus olimme kuuluneet johonkin, että jotkut olivat joskus rakastaneet meitä... Johanna Aho, 9. lk SISÄLTÖ Vantaan seudun steinerkoulun henkilökunta ..........................................2 Pääkirjoitus ...................................................................................................3 Muistoa. Naurua. Huutoa. Kyyneliä. Itseänsä etsiviä nuoria ...............4 Vuosikertomus: luokat 1–12 ................................................... ..................5 Lasten ja nuorten päihteidenkäyttö .......................................................18 Hippiäiset rauhankoulussa ......................................................................20 Vanhempainyhdistyksen kouluvuosi .....................................................21 Ajanmukainen yhteistyö opettajan ja vanhempien välillä ..................22 Vantaan seudun steinerkoulu Satakielentie 5, 01450 Vantaa Puh. toimisto (09) 8386 480 Puh. opettajat (09) 8386 4818 www.vantaansteinerkoulu.fi Steinerpäiväkoti Metsätähti Rasinkatu 13, 01360 Vantaa Puh. (09) 874 2835 Steinerpäiväkoti Pohjantähti Kirkkotie 8, 04300 Tuusula Puh. (09) 273 3290 Kouluun ilmoittautuminen: Ritva Seuna, puh. (09) 8386 480 Steinerpäiväkoti Pikkukarhu Osoitteenmuutokset ja Kukkakatu 6, 04430 Järvenpää ilmoitusmyynti: Puh. 050 443 0238 [email protected] Taitto: Niina Mälkiä. Jäsentiedote 2/2010. Toimitus: Esa Mäkinen. Kannen kuva: Bianca Gauffin. Painopaikka: Savion Kirjapaino Oy. lukuvuosi 2009–2010 muistoja. naurua. huutoa. kyyneliä. itseänsä etsiviä nuoria. Yhdeksännessä luokassa kävijöitä on ihastuttanut hieno, koko ajan kasvava valokuvaseinä. Hienojen kuvien tekijä Bianca Gauffin. mäkuvaan heitä. Koulussamme on myös erilaisia juhlia ja tapahtumia. Niissäkin roikkuu kamera kaulassani. Rakastan kuvaamisessa sitä, että saan vangita tietyn hetken ja tunteen kuvaksi, jota voin katsella monien vuosien jälkeen ja muistella millaista oli nuoruuteni ja luokkatoverieni elämä. Elämäni on kuvaamista. Elämäni on kuva. Minun intohimoni on valokuvaus. Olen kuvannut luokkaamme ja kouluamme keväästä 2009 lähtien järjestelmäkamerallani. Kannan kameraani melkein joka ikinen päivä koulun ja kodin välillä. Muistoja. Naurua. Huutoa. Kyyneliä. Itseänsä etsiviä nuoria. He ovat minulle ja kameralleni elämää. Luokassa kuvaan yksilöllisesti luokkatovereitani, mutta myös ryh- Bianca Gauffin, 9. lk lukuvuosi 2009–2010 ensimmäinen luokka Ensimmäisen luokan oppilaat kuulivat kouluvuotensa aluksi Elsa Beskowin tarinan Pellen uusista vaatteista. Kirja kuvailee hauskalla tavalla, kuinka Pelle joutuu tekemään erilaisia apupojan töitä saadakseen uudet vaatteet pieneksi jääneiden tilalle. Villan Pellen vaatteisiin lahjoittaa lammas. Lampaan villaa karstataan, värjätään, kehrätään ja kudotaan kankaaksi. Lopuksi räätäli ompelee kankaasta Pellen uudet vaatteet. Tämä kertomus mielessään ensimmäisen luokan oppilaat alkoivat suunnitella omaa neulostyötään, pannulappua. Värivaihtoehtoina olivat sininen, punainen, keltainen ja vihreä. Aluksi oppilaat piirsivät pannulappusuunnitelmansa paperille. Tämän jälkeen kerimme kerälle valmiiksi työstetyt villalangat ja otimme esiin neulepuikot. Neulepuikot ratsastivatkin rohkeana ritarina ristiin rastiin rotkossa ja ruman ryövärin pauloista pelastettiin kaunis prinsessa. Keväällä, kun valkovuokot nostivat päätään, luokkamme äidit yllätettiin äitienpäivänä näillä itse neulotuilla pannulapuilla. Kouluvuotemme huipentui kevätretkeemme Sotunkiin. Vierailimme Härmälän kotieläintilalla. Oppilaat pääsivät tutustumaan maatilan lehmiin, vuohiin, hevosiin, sikoihin, kanoihin ja kukkoon. Maatilakierroksen lopuksi pääsimme karsinaan, jossa suloiset karitsat ja kilit ympäröivät meidät. Karsinan nurkassa määki lammas, joka muistutti Pellen lammasta, villalankojemme lahjoittajaa. Mervi Helenius-Talvitie toinen luokka Nähdessäni viime syksyllä omat oppilaani ekaluokkalaisten vierellä jonossa, havahduin siihen kasvuun ja kehitykseen mikä oli tapahtunut koko edellisenä lukuvuonna. Kesäloman tuoma etäisyys auttoi näkemään muutokset. Odotan taas siis innolla tämän lukuvuoden tapahtumien todellista näkemistä ensi syksynä. Tässä kuitenkin jotain siitä, miten olemme toisen luokan aikana astelleet polkuamme eteenpäin. Kymmenkunta kanoottia laskettiin kylmänä, aurinkoisena syysaamuna kaislikon läpi Sipoonjokeen. Jokaiseen kanoottiin istuutui yksi vanhempi ja yksi tai kaksi lasta. Alun huojumisen, tutinan ja pelonkin voittaneina kanoottijono eteni lopulta varsin vauhdikkaasti pitkin tyyntä joenpintaa, syksyn väriloistoa ihaillen. Jokaisen mutkan takaa löytyi aina jotain uutta ihailtavaa. Erään mutkan takaa löysimme yllättäen tuttuja kasvoja ja mehu- ja pullatarjoilun. Siitä kiitos kuuluu aktiivisille toisen luokan vanhemmille. Retki päättyi pitkän peltoosuuden ja kevyen vastatuulen jälkeen Brobölen padolle, jossa vietimme vanhempien kanssa mukavan hetken makkaraa paistellen ja jutellen. Retkeä muistellen laskimme vielä syksyn pimeydessä matematiikan jaksolla kolmen kertotaulua kanoottien avulla. Myös toisten kanoottien auttaminen joessa olevien haasteiden yli heijastui yhteiseen matkaamme toisen luokan tilanteissa. Retki oli erittäin mukava ja antoi pontta syksyn opiskeluihin. Muina töinä kakkosluokkalaiset ovat virkanneet huilupusseja, muovailleet eläinsatuhahmoja, maalanneet, soittaneet huilujaan, kirjoittaneet tekstaten tarinoita, laskeneet laskuja, opetelleet olemaan ystävinä toisilleen, retkeilleet, juhlineet ja tehneet paljon muuta mukavaa mitä elämään koulullamme mahtuu. Taidot ovat kasvaneet monissa asioissa. Lasten silmissä on jo tarkempi katse siirtyessämme alaluokkien pesästä ensi syksynä isoon E-rakennukseen. Penkkileikit ovat taaksejäänyttä elämää, kun pääsemme 3. luokassa istumaan pöytien ääreen. Maailma alkaa avautua ensi lukuvuonna taas uudesta näkökulmasta käsin. Mika Luotonen lukuvuosi 2009–2010 KOLMAS luokka Saimme monta uutta opettajaa ja erilaisia uusia välineitä. Muutimme pienten talosta isoon koulurakennukseen. Meillä on pöydät ja tuolit, ei enää penkkejä. Harjoittelija Leilan kanssa saimme piirtää ja maalata luomiskertomuksia. Leikkasimme sirpeillä oman pellon ruista, teimme siitä lyhteitä ja puimme niistä jyvät irti varstomalla. Lopulta pääsimme leipomaan itse ruisleipää. Retki Liesjärvelle ja Torronsuolle oli paras. Tutustuimme vanhaan metsänvartijan tilaan. Saimme ruokkia eläimiä. Kiipesimme korkeaan näkötorniin ja sieltä näki koko valtavan suon yli. Monet kokeilivat suohon uppoamista. Paluumatkalla lauloimme bussissa koko ajan tosi kovaa. Lukukirjana meillä oli Kultainen kompassi. Se kertoi Lyra-nimisen tytön seikkailuista ja monet meistä pitivät sitä jännittävänä ja hienona kirjana. Uuras-niminen työhevonen kävi vie- railulla. Saimme harjata sitä ja valjastaa sen. Kokeilimme äestämistä ja ajoimme kärryillä. Matematiikassa teimme allekkainlaskuja ja tutkimme mittoja sekä suuria lukuja. Teimme ovat viivaimet. Keväällä laskimme melkein joka päivä matikkatreeniä: kolmekymmentä laskua ja kymmenen minuuttia aikaa. Laskimme muuten, että olemme nähneet yhteensä kahdeksan näytelmää tänä vuonna! neljäs luokka Vuoden kohokohtia olivat erilaiset esitykset. Esitelmän pito ja palokunnan esittäminen olivat kivoja. Matematiikassa kiinnostavia olivat murtoluvut. Arne Nuottimäki Opin laskemaan murtolukuja, sekä supistamaan ja laventamaan niitä. Olen myös oppinut tekemään ristipistoja ja tiedän, miten Helsinki perustettiin. Kasperi Suvanto Mielestäni neljännellä luokalla kivoimpia aineita olivat matematiikka ja kotiseutuoppi. Matematiikassa opin paljon uusia asioita. Minä pidin murtoluvuista. Niistä oli niin paljon erilaisia laskuja. Pidin myös sanallisista tehtävistä. Ne olivat aika vaikeita, mutta kyllä ne sitten älläsi. Kotiseutuoppi oli mukavaa, koska saimme esittää pienet esitykset vanhasta ajasta. Se ryhmä, jossa minä olin, esitti vanhan ajan talon väkeä Helsingissä. Taloon syttyi tulipalo. Esittäminen oli mukavaa kirjoittamisen ja piirtämisen lisäksi. Ronja Gustafsson Me olemme opiskelleet matematiikkaa, kotiseutuoppia ja eläinoppia jaksotunneilla. Matematiikassa olemme opetelleet paljon murtolukuja, sekalukuja ja jakojäännöstä. Minusta on ollut hauskinta kotiseutuoppi, koska tiedämme enemmän Suomesta. Olemme piirtäneet erilaisia tavaroita esimerkiksi kastelukannuja, tuoleja ja hiihtomonoja. Käsityötunnilla olemme ähertäneet ristipistoja. Suurin osa meistä on jo tehnyt yhden jos toisenkin ristipistotyön. Jade Tamminen Yksi vuoden kohokohtiani oli kalapuikot. Opin paljon matematiikkaa ja muuta kivaa. Neljännellä luokalla on ollut mukavaa. Esitin pääroolia Sammon taonta esityksessä. Akseli Tukiainen Minun paras tuntini oli käsityö, koska se oli kivaa ja hauskaa. Minä pidin myös jaksosta, koska siinä oli paljon aikaa tehdä kaikenlaisia hauskoja juttuja. Paras oppiaiheeni oli Kalevala. Kuulin tosi jännittäviä tarinoita Väinämöisestä, Seppo Ilmarisesta, Lemminkäisestä, Kullervosta ja Sammon ryöstöstä. Mihael Nyappinen Neljännellä meidän luokka on käsitellyt muun muuassa kotiseutuoppia, eläinoppia ja muita kivoja aineita. Myös matematiikassa olemme oppineet murtolukuja, x-laskuja, murtoluvuista sekaluvuiksi ja sekaluvuista murtoluvuiksi laskuja. Hauskoja hetkiä koulussa oli se, kun olimme Heurekassa, koska liiku ja pelaa näyttely oli niin kiva! Meidän luokka kävi myös ilmailumuseossa. Siellä oli monia lentokoneita ja yhden lentokoneen sisään pääsi. Olemme tehneet myös savitöitä ja se on hauskaa puuhaa! Krista Tamminen lukuvuosi 2009–2010 viides luokka Viidennellä luokalla meillä alkoi ruotsi, maantieto ja puutyö. Ruotsi on mielestäni mukavin kieli. Olemme jo oppineet aika paljon. Vaikka usean kielen opiskelu samaan aikaan tuntuu välillä raskaalta, siitä ehkä on hyötyä tulevaisuudessa. Puutyössä olen tehnyt voiveitsen ja heittokoneen. Heittokone oli helppo tehdä. Luokan kanssa teimme näytelmän Fedja-setä, kissa ja koira. Minä esitin posteljooni Petshkiniä. Niko Heikkilä Viides kouluvuoteni alkoi melko hyvin. Meille tuli heti kouluvuoden alussa uusi aine, ruotsi. Ruotsi on lempiaineeni kielissä. Meille tuli myös harjoittelija. Harjoittelijan nimi oli Susanna. Hän oli meillä joulukuuhun saakka. Susanna oli oikein mukava. Hän opetti meille uusia asioita. Marraskuun alussa me esitettiin näytelmä. Sen nimi oli Fedja-setä, kissa ja koira. Minä esitin Mustia, eli koiraa. Minun mielestäni se oli oikein hauska näytelmä. Lempikohtani oli kun Naakka sanoo: – Kuka siellä? Sara Reinilä Viidennellä luokalla on tapahtunut paljon. Luokan alussa meillä alkoi ruotsi. Olimme melko hyviä siinä. Jaksossa meillä alkoi historia. Se oli kiinnostavaa, koska se kertoi muinaisista kulttuureista. Meille tuli myös puutyön ja käsityön jakotunnit. Käsityössä teimme lapaset. Musiikissa tuli uusi ope. Kävimme Suomenlinnassa, siellä katsoimme videon Suomenlinnasta. Meillä oli myös tavalliseen tapaan Unicef-kävely, jossa useat kävelivät 13 kilometriä, kuten minä. Oli myös avoimet ovet tammikuussa ja Keskiaikamarkkinat sun muuta. Miko Hietala Viidennellä luokalla olemme käyneet monilla erilaisilla luokkaretkillä. Lisäksi meillä on alkanut paljon erilaisia aineita, esimerkiksi puutyö ja ruotsi. Teimme myös perinteisesti viidennellä luokalla näytelmän. Näytelmän nimi oli Fedja-setä, kissa ja koira. Uusina jaksoina meille tuli Kreikan historia, maantieto ja puutarhaoppi. Fanny Karlsson Viides kouluvuosi oli hyvin mukava. Saimme paljon uusia aineita, mm. puutyön, ruotsin ja puutarhaopin. Teimme paljon luokkaretkiä. Kävimme Kansallisteatterissa ja Suomenlinnassa. Viidennellä luokalla teimme kirjaesitelmät, jotka olivat kolmannet esitelmämme. Esitimme näytelmän Fedja-setä, kissa ja koira, jossa minä olin Naakan roolissa. Syyslukukaudella luokassamme oli Susanna-niminen harjoittelija Snellman-korkeakoulusta. Hannes Lento-Hukkinen 10 KUUDES luokka Meidän luokkamme on ihan kiva, mutta joskus jotkut riehuvat vähän liikaa, joka ei ole oikein mukavaa. Meidän luokkamme ilmapiiri on parantunut huomattavasti, pystymme kaikki juttelemaan yhdessä ilman haukkumista tai muuta kiusaamista. Leirikoulu paransi huomattavasti tyttöjen ja poikien keskenäisiä välejä, sen aiheutti varmaankin yhteiset asuntolat. Kun asuu yhdessä melkein kaikkien luokkalaistensa kera oppii vähitellen sietämään ja loppujen lopuksi tajuamaan, että niitä hyviäkin puolia löytyy ihan mukavasti. Meidän luokkamme on siis ihan mukava. Leirikoulumme Lähdimme koululta bussilla Hakaniemeen ja sieltä metrolla Herttoniemeen ja bussilla Jollakseen ja lautalla Villinkiin. Saavuimme sinne noin puoli kahdentois-ta aikaan. Ensimmäisenä päivänä menimme Myrskykalliolle, jossa oli tosi kovat aallot. Illalla menimme uimaan, merivesi oli aika kylmää, noin 16–17 astetta. Menimme myös saunaan ja suihkuun. Saunan jälkeen grillasimme omia vaahtokarkkeja ja makkaroita ja sen jälkeen menimme majoituksiin ja opettaja luki jonkun tarinan. Aamulla menimme aamupalalle ja lähdimme sen jälkeen Myrskykallioille ja piirsimme katajan ja tulimme takaisin majoituksille ja sitten meillä oli hetken vapaa aikaa. Kun kello oli 12, menimme syömään. Illalla menimme taas uimaan. Seuraavana päivänä kävimme Villingin stadionilla Kimmon kanssa, joka oli meidän oppaamme leirillä. Torstaina pakkasimme, lähdimme lautalla noin yhdentoista aikaan ja menimme samaa reittiä koululle ja siitä kävelin kotiin. Tarmo Vepsäläinen 11 Minä lentoon leijun pilvien päälle päivän valossa, lennän kuin kuikka konsanaan korea. Laskeudun laiturille laiturille laholle joka taholle tasaiselle, taas lentoon lehahdan. Kiidän Kiinaan, Koreaan koreaan Koreaan, siivet sivaltavat korvat kohisevat. Jo viimein väsähdän. Potkuria polkaisin moottoria toivoisin peräpyrstö peräsin korkeutta keräsin kohoaa korkeusperäsin. Bensamittari nollaa näyttää parasta on siipiä käyttää. lukuvuosi 2009–2010 seitsemäs luokka Vierailimme Heurekassa tähtiopin jaksolla joulukuussa. Siellä osallistuimme Tiedettä pallolla näyttelyyn, jossa pallolle heijastettiin eri planeettoja. Kuvat planeetoista ja auringosta olivat oikeita satelliittien ottamia kuvia. Näimme myös avaruudesta otettuja kuvia Maapallomme vuorokauden- ja vuodenajoista, lentoliikenteestä, säästä ja pilvirintamista aivan samaisen päivän aamuun saakka. Saimme myös nähdä kuvia jäätiköiden sulamisesta viimeisen kymmenen vuoden aikana. Kävimme elokuvissa ”Kosmiset törmäykset” ja ”Matkalippu maailmankaikkeuteen”. Vapaa-aikana saatoimme tutustua erilaisiin fysiikkaan liittyviin kokeisiin. Heurekassa oli myös pihanäyttely, johon emme kiinnittäneet juurikaan huomiota, koska oli talvi ja pihalla oli erittäin kylmä. Rasmus Tieaho Menimme maaliskuussa Heurekan järjestämään Nano-päivään. Siellä teimme nanoaiheisia tehtäviä erilaisissa pajoissa. Ensimmäisessä pajassa testasimme ”taikahiekkaa”, joka ei kastunut. Testasimme myös muistimetallia, joka palautui vedessä aina entiseen muotoonsa, vaikka sen väänsi mutkalle. Yhdessä vaiheessa mittasimme kuinka pitkiä olemme nanometreissä ja tutkimme koeputkien ja mansikkaesanssin avulla kuinka paljon on nano. Myös kaikki muutkin pajat olivat mielenkiintoisia. Kaikkiaan kokeita oli kahdeksan. Päivän alkuvaiheessa kuuntelimme luennon nanosta, josta opimme paljon. Päivän lopuksi täytimme kyselylomakkeen ja sitä vastaan saimme vapaaliput näyttelyihin. Päivä oli kokonaisuudessaan mielenkiintoinen. Sini Laurikainen ja Ronja Karttunen 12 kahdeksas luokka Pitkän etsinnän jälkeen valitsimme 8. luokan näytelmäksi Michael Enden ”Momo ja harmaaherrat”. Päätimme myös jakaa luokan kahteen ryhmään. Näin alkoi valmistua samasta aiheesta kaksi erilaista tulkintaa. Ryhmät työskentelivät hyvin itsenäisesti. Vapautta oli paljon, mutta sen myötä myös vastuuta. Ryhmät pääsivät lisäksi seuraamaan toistensa harjoittelua, mikä koettiin opettavaiseksi. Kaiken hulinan keskellä oppilaat kirjoittivat prosessista aineen. Seuraavassa oppilaiden mietteitä siitä, miltä näytelmän teko heistä tuntui. Tuomo Oksanen Kolme tuntia harjoituksia putkeen ilman taukoja, siinä on kestämistä! Mutta näytelmän tekeminen on ollut myös hauskaa! Tähän kohtaan voisin laittaa paljon hyviä adjektiiveja, mutta käytänkin vaihtoehtoisesti ilmaisua ”mukavan uuvuttava”. Näytelmän tekeminen kahdessa ryhmässä oli hyvä idea, koska näytelmistä tuli hyvin erilaiset, ja oli helppoa keskittyä pienessä ryhmässä. Mielestäni jossain vaiheessa osa ihmisistä otti näytelmän teon liian kilpailuhenkisenä, mutta siitäkin päästiin yli kun tajuttiin, että ollaan kaikki samassa veneessä. Ville Ruokonen Teimme näytelmää aluksi omassa luokassa ja musiikkiluokassa, jossa saimme idean, että lainaisimme koulun sähköpianoa näytelmäämme. Harjoitteleminen sujui aluksi ihan hyvin, mutta kun pääsimme saliin, kaikki alkoi mennä alamäkeen ja riitelimme paljon. Lopulta näytelmä rupesi taas sujumaan ja pääsimme yli erimielisyyksistä. Mielestäni saimme tehtyä näytelmästä hyvän. Ja vaikka se 13 olikin melko vakava, saimme siihen jotain huumoria, mikä oli mielestäni hyvä. Melina Heimsch Näytelmän tekeminen on ollut todella hyvää vaihtelua. Myös kahdessa eri ryhmässä työskentely on ollut toimivaa. On hyvä, että ryhmissä on saanut tuoda oman mielipiteensä esille ja että se on otettu myös huomioon. Mielestäni molemmat ryhmät ovat tehneet aivan eri version, ja kummatkin ovat onnistuneet. Itse olin innostunut, kun näytelmää alettiin työstää. Välillä oli kuitenkin päiviä, kun mikään ei tuntunut onnistuvan ja kaikki olivat väsyneitä, mutta se varmasti kuuluu asiaan. Suvi Hemmilä Näytelmän teko oli kuin seikkailu. Ensiksi piti valita hyvä ja luokallemme sopiva näytelmä. Tämän jälkeen jaettiin roolit. Minun piti aluksi olla hauska ja hiukan valehteleva Gigi, mutta asiat muuttuivat ja loppujen lopuksi roolihahmoni olivat Nino, Francesca, turisti ja harmaaherra II. Roolijaon jälkeen alkoi kova paahtaminen. Viikkojen kuluessa syntyi hieno ja hauska näytelmä. Ja oli hienoa, että opettaja antoi meille suhteellisen vapaat kädet. Nyt näytelmä kertoi enemmän meistä. Jasmine Forsström lukuvuosi 2009–2010 yhdeksäs luokka Kiva vuosi on ollut, kaikkea vastaan on tullut, nyt se melkein on loppu, kaikki pitää hyvästellä, kohta on jo hoppu. Veikka Niemi Meidän luokka on paras. Suurin osa luokastamme on ollut täällä ensimmäisestä luokasta asti, joten ei ihme, että olemme kuin veljiä ja siskoja. Muutkin, jotka ovat tulleet myöhemmin luokallemme, ovat päässeet osaksi koko porukkaa. Nyt, yhdeksän vuoden jälkeen, joudumme eroamaan toisistamme ja se masentaa, ei sen takia, että rakastamme tätä koulua, ei, vaan sen takia, että olemme myyräpopulaatio, tiivis ja yhtenäinen. Tulen ikävöimään kaikkia suuresti ja toivon, että pysyisimme yhteydessä koko elämämme ajan. Rakastan tätä apinaluokkaa! Useimmat meistä nähdään toisiamme koulunkin ulkopuolella. Se tarkoittaa, että emme ikinä unohda toisiamme. Sitten vanhainkodissakin selitetään sylki lentäen tästä luokasta. Olette parhaita! Iza Haaparinne Tulin tähän kouluun ensimmäisellä luokalla. Olen aina vihannut kaikkia mahdollisia korvaavia koulupäiviä ja koulumme juhlia, mutta nyt, kun lähden täältä, niin ehkä kuitenkin jään hieman kaipaamaan koulumme hulluja perinteitä. Niitä on kiva muistella. Kamalaa ajatella, että joudun eroamaan luokastani, luokkalaiseni ovat kuin veljiä ja siskoja... Toivottavasti pystymme pitämään yhteyttä keskenämme. Vaikka lähdenkin tästä koulusta, tulen aina olemaan ikuinen steinerlapsi. Mimosa Lindholm 14 ... yhdeksänteen kouluvuoteen mahtui paljon kaikenlaista: matkat Porvooseen ja Tampereelle, vierailu Heurekan Nano-päivään ja kahden viikon pituinen harjoittelu, työelämään tutustuminen (tet) ... Toki yhdeksäs luokka oli muutakin kuin pelkkiä retkiä, töitä on pitänyt tehdä paljon enemmän kuin kahdeksannella luokalla... Lotta Hyvönen ... yhdeksäs luokka oli opetuksellisesti mainio, mutta myös haastava. On aina mukavaa oppia uusia asioita koulussa... Aleksanteri Gustafsson ... Olimme Pietun kanssa Pyöräkorjaamo Lundbergillä. Pääsimme siellä huoltamaan, purkamaan ja kasaamaan pyöriä. Hinnoittelimme myös tavaroita ja siivosimme myymälää. Tet oli oikein mukava... Waltteri Rahkonen ...Olin Oopperan puvustamossa. Ensimmäisenä päivänä, kun menin puvustamoon, olin hyvin jännittynyt. Tapasin ensimmäiseksi puvustamon päällikön, joka oli todella mukava ja esitteli minulle puvustamon ja muutamia tärkeitä henkilöitä. Loppupäivän silitin ja rullailin monen metrin pituisia balettitossujen nauhoja... Riikka Suurla ... Oli hauska tutustua työelämään kaupassa ja mitä se työ pitää sisällään; hyllyjen täyttämistä ja järjestelemistä, kuormien purkamista ja kuormakirjojen täyttämistä. Ensimmäinen viikko meni siihen, että opetteli, ja toinen viikko sujui ongelmitta... Jenna Haukka kymmenes luokka 10. luokalla on mukavaa. Ollaan vaan hengailtu koko vuosi. Opiskelu on sujunut hyvin ja se on ollut melko samanlaista kuin 9. luokalla. Olimme maatalousleirillä syksyllä lukuvuoden alussa. Tapolassa saimme lypsää lehmiä ja opimme paljon maatalousasioita. Se oli ihana leiri ja lehmät söpöjä. Nyt on tulossa maanmittausleiri ja odotamme sitä ennakkoluuloisina. Mukava vuosi on ollut. Oli melko rauhallinen vuosi, joka luultavasti johtui luokkamme pienuudesta. Mieleenpainuvimpana muistona on ollut maatalousleiri eli kuten me sitä kutsumme ”lehmäleiri”. Leirillä oli hauskaa ja se oli kokemus jonka voisin elää uudestaan. Kymmenes luokka on sujunut hyvin ja nopeasti. Oppilaat kävivät heti alkuvuodesta Maatalousleirillä oppimassa maataloutta ja eläinten hoitamista. Siitä tuntui jääneen hyvät muistot kaikille. Loppukeväästä pääsemme vielä mittaamaan erilaisia asioita luonnossa Maanmittausleirillä. Luokan oppilaiden kanssa on ollut mukavaa ja innoittavaa työskennellä. Pia de Leeuw van Weenen ja Sinikka Lukkarila 15 lukuvuosi 2009–2010 yhdestoista luokka Tämä vuosi kului todella nopeasti. Mieleenpainuvin asia, jonka muistan oli meidän luokan englanninkielinen näytelmä Hamlet, joka meni loppujen lopuksi hyvin. Tästä vuodesta muita mieleenpainuvia asioita oli kahden viikon mittainen sosiaalialan yöharjoittelu, joka meni ihan mukavasti... Mielenkiintoista oli myös retki Tampereelle, jolloi tutustuimme Tampereen teknilliseen yliopistoon ja Tampereen yliopistoon. Noora Juurmaa Vuosi 2009 ja 2010 pitivät sisällään monenmoista kurssia ja tapahtumaa. Opettavin ja rasittavin oli varmasti sosiaalialan työharjoittelu, joka kesti kaksi viikkoa. Yllättävän vähällä työllä on onnistunut etenemään ihan hyvin, siihen nähden, että on jo lukion toisella luokalla. Yhteenvetona koko vuosi on ollut sivistävä ja nautittava. Miro Kuusinen Minusta hauskaa oli Tampereella, kun käytiin katsomassa ammattikorkeakoulua ja teknillistä yliopistoa. Tykkäsin myös työharjoittelusta, jossa sain olla lasten kanssa. Kouluvuosi on mennyt nopeasti. Jasmin Kallberg Näytteleminen oli kivaa. Tiia Sunila Tästä vuodesta ei jäänyt mitään mieleen. Kerran käytiin Tampereella. Näytelmäkin väsätttiin johonkin väliin. Iiro Aalto 11. luokan näytelmä – aivan loistava, varsinkin haamu. Doris Gauffin 11. luokan näytelmä oli paras. Työharjoittelu oli kiva. Jessica Forsström 11. luokan ehdottomia kohokohtia olivat näytelmän tekeminen ja jatkoopiskelupaikkaan tutustuminen Tampereella. Heikki Jämsä Tänä vuonna oli sosiaalialan työharjoittelu, joka oli ihan järkyttävää tuskaa, koska en voi sietää lapsia. Heidi Mustonen Meillä oli tänä vuonna sosiaalialan työharjoittelu, mikä oli elämäni ihanin kokemus.. työharjoittelu avasi minulle uusia tuulia työelämään. Olin harjoittelussa Järvenpään steinerpäiväkoti Pikkukarhussa. Lapset tykkäsivät valtavasti tekemistäni piirustuksista. Järjestin lapsille ”kaikki mukaan” -leikkejä. Tädit Pikkukarhussa kannustivat Snellman-korkeakoulun varhaiskasvattaja-linjalle, työni laatu oli kiitettävää. Kiitos Pikkukarhun väelle! Heikki Vitikka 16 kahdestoista luokka 12. luokan opiskelijat tekivät päättötyön itse valitsemistaan aiheista: Esa Havu: Flash-animaatio Aarni Jormola: Korukivien hionta ja tutkielma suomalaisista puolijalokivistä ja jalokivistä Juulia Lehtinen: Valokuvaus, muotokuvia Aaro Oikarinen: Sähkökitaran valmistus Juho Oikarinen: Ruokailuryhmän (pöytä ja penkit) valmistus Samuli Palonen: Soiva tuoli Viivi Porthen: Varsan kehitys ja kasvattaminen -käsikirja Joona Tikkanen: Auton kunnostusta Antti Toivonen: Laatikkoleijan valmistus Aleksi Väisänen: Shakkilaudan ja -nappuloiden valmistus Terhi Väyrynen: My little Pony -kustomointi Päättötyökurssin tavoitteena on auttaa opiskelijaa omien kykyjensä löytämisessä. Lopputulos on tärkeä, mutta sitäkin tärkeämpää on työprosessi, itsetuntemuksen kurssi ja kamppailu oman itsensä kanssa. Koko projektin läpivieminen, esimerkiksi aikataulun sovittaminen muutenkin vaativaan opiskeluvaiheeseen, opettaa asioita tulevaisuutta varten. Ensimmäisestä luokasta asti harjoitellut taidot ja valmiudet tulevat ehkä parhaiten näkyviin kun 12-luokkalainen astuu yleisön eteen ja ottaa vastuun työstään. Esittelyä oppilaille, opettajille, vanhemmille ja muille kiinnostuneille voi pitää kouluvuoden merkittävimpänä tapahtumana. Opiskelijat selostivat työnsä vaiheita ja vastasivat yleisön esittämiin kysymyksiin työnsä asiantuntijoina. Eräänlaisen tasapainottavan vastakohdan päättötyölle muodosti 12. luokan toinen suuri projekti, näytelmä. Laura Ylimartimon johdolla ryhmä yhdisti voimansa yhteiseen ponnistukseen toteuttamalla Uula Erosen näytelmän Aaverakastaja. 17 Oman sävynsä kouluvuoteen toi myös jatkuva taustalla tapahtuva varainkeruu. Lukuvuosi huipentui kulttuurihistorian leiriin Barcelonassa. Matkalla muun muassa syvennettiin arkkitehtuurin ja historian oppisisältöjä. Jarno Paalasmaa lasten ja nuorten päihteidenkäyttö perheen ja koulun merkitys sekä mahdollisuudet Laura Colliander Keskiviikkona 7.4., heti pääsiäisloman jälkeen, vanhempainkunta järjesti koulun vanhemmille tarkoitetun päihdekasvatusaiheisen luennon. Asiantuntijana kuultiin Tuuli Pitkästä, joka on A-klinikka-säätiön vanhempi tutkija Järvenpään Sosiaalisairaalassa. Tuuli on aikaisemmalta koulutukseltaan steinerkoulun liikunnanopettaja. Hän on myös koulumme vanhempia. Luento oli täynnä tutkittua tietoa nuorista ja vanhemmista päihteidenkäyttäjistä. Tämä juttu on vain lyhyt tiivistelmä joistakin monista esille nousseista asioista ja teemoista. Tuuli Pitkänen muistutti, että päihdekasvatus on aloitettava jo lapsuudessa – aloitus murrosiässä on vähän liian myöhäistä. Vanhempien tehtävä on suojata kehittyvää lasta, ja murrosiän kausi, jolloin keskushermosto ja aivot kehittyvät nopeasti, on päihteiden käytön riskiaikaa. Lapsen biologinen kehitys on altis riippuvuuksien kehittymiselle ja siksi alkoholin käytön aloitusikää olisi saatava mahdollisimman myöhäiseksi. Aikaisin aloitettu käyttö altistaa myöhemmille päihdeongelmille, mielenterveysongelmille sekä huonolle koulumenestykselle. Vanhempien ei tule ostaa nuorille juotavaa, ei edes paria kaljapulloa, koska tämä antaa väärän viestin eikä kuitenkaan ole sanottua, että nuori joisi vain ne pari pulloa – todennäköisesti hän yrittää muita reittejä saada lisää. Kaikki nuoret eivät juo, ja tämä on tärkeä muistaa: ei omankaan lapsen tarvitse juoda, vaikka hän väittäisi että ”kaikki muutkin”. Vanhemman johdon- mukaisuus siinä, että alaikäisenä ei juoda, on tärkeää, samoin sen korostaminen, että kyse ei ole siitä että haluttaisiin kieltää kiellon vuoksi, vaan lapsen terveen kehityksen suojelemisesta. Lapsikeskeinen kasvatusote on suositeltavampi kuin autoritaarinen. On tärkeää, että lapsen ja aikuisen välillä on hyvä luottamussuhde, jossa vaikeistakin asioista voidaan puhua suoraan. Tämän suhteen rakentaminen ja hoitaminen alkaa lapsen syntymästä. Jos lapsella on ahdistusta tai muuta psyykkistä pahoinvointia tai emotionaalisia ongelmia, siihen on ehdottomasti syytä tarttua ja etsiä lapselle oikeaa tukea ja apua, jotta lapsi ei ryhtyisi etsimään ”lääkettä” päihteistä, jotka pahentavat tilannetta. Koska yhteiskunnassamme aikuisten humalahakuinen juominen on yleistä, on hyvä kiinnittää huomiota omaan esimerkkiinsä ja juomatapoihinsa. Mitkä ovat omat tavat rentoutua tai pitää hauskaa? Onko alkoholin oltava siinä mukana? Tuuli Pitkänen painotti tutkimustuloksia, että alkoholin ”maistattaminen” kotona ei ehkäise ongelmakäyttöä kuten joskus uskotaan, vaan alentaa kynnystä käytön aloittamiseen. Päihteistä puhumiseen liittyy monia haasteita. Tarvitaan asiallista tietoa, ei pelottelua. Usein myös moralisointi, syyllisyys tai syyllistäminen haittaavat keskustelua. Vanhemmalla voi toisinaan olla omia päihteisiin liittyviä rankkoja kokemuksia, pelkoja tai ahdistuksia. Liian rankkoja asioita ei voi jakaa lapselle, jonka elämän- 18 • lasten bileissä ja juhlissa on aina aikuinen valvomassa, • arki-iltoina lasten kotiintuloaika on _, viikonloppuisin _. • voimme soittaa toisillemme ja jutella sekä iloisista että vaikeista asioista, • emme hyväksy kenenkään kiusaamista vaan pyrimme selvittämään asian välittömästi, • emme hanki tai tarjoa lapsille tupakkatuotteita tai päihteitä, • ilmoitamme toisillemme, jos alamme epäillä tai tiedämme, että joku lapsistamme käyttää tupakka-tuotteita tai alkoholia, kokeilee huumeita, väärinkäyttää lääkkeitä, pinnaa koulusta, näpistelee tai on muuten rikollisilla teillä. Kirjoita nimi listaan jos olet mukana! kokemus ei riitä, vaan niistä on keskusteltava muiden aikuisten kanssa. Oma opettaja on nuorelle ensisijainen tiedon antaja, ehkä vanhempiakin tärkeämpi. Opettajan sanaan luotetaan ja sillä on painoarvoa, ja on pidettävä huolta, että nuori ei jää kavereiden kuulopuheiden tai netin kautta saatavan disinformaation varaan muodostaessaan mielipidettään päihteistä. Opetussuunnitelma, jossa on asiallinen päihdekasvastussuunnitelma, on tärkeä tuki opettajalle. Verkostosopimus avuksi Tuuli Pitkänen esitteli luennolla käytännön työkalun päihdekasvatuksen tueksi – verkostosopimuksen. Sopimuksella yhteisö – esimerkiksi luokka – voi tehdä kirjallisen sopimuksen, että luokan vanhemmat pitävät huolta siitä, että puuttuvat päihteiden käytön ilmenemiseen luokassa. Sopimuksessa mukana olevat voivat esimerkiksi ilmoittaa toisilleen, jos näkevät toisen lapsen vaikkapa tupakoimassa tai ostamassa alkoholia väärillä papereilla. Sopimuksessa myös sovitaan kotibileiden säännöistä luokan kesken ja sitoudutaan päihteettömyyteen. Sopimuksen tekeminen madaltaa kynnystä ottaa yhteyttä ja keskustella asioista. Se helpottaa yhteisön sisäistä yhteydenpitoa ja luo yhteistä arvopohjaa. Mukaan tulevat allekirjoittavat paperin ja laittavat siihen myös puhelinnumeronsa. Paperi kopioidaan kaikille sopimuksen tekijöille. Sopimusta voidaan muokata ja siihen voidaan lisätä asioita yhteisen periaatekeskustelun perusteella. On tärkeää, että kaikki mukaan tulevat ovat sen takana. Tähän mennessä ainakin yksi luokka koulussamme on ajatellut ottaa verkostosopimuksen käyttöön. Ehkä teidänkin luokassanne olisi kiinnostusta? Ottakaa asia puheeksi vanhempainillassa, opettajan kanssa jutellessa tai muita vanhempia tavatessa. ”Lapsen kasvattamiseen tarvitaan koko kylä!” Lisätietoa aiheesta ja verkostosopimuksesta: [email protected] Esimerkki verkostosopimuksen sisällöstä: Yhdessä sovimme, että • lasten yövierailuista kaverien luona sovitaan myös vanhempien kesken, 19 hippiäiset rauhankoulussa Laura Colliander Iltapäiväkerho Hippiänen kävi maaliskuussa Pasilan Rauhanasemalla osallistumassa rauhan ja kehityksen toimintapäivään Rauhankouluun. Iloiselle joukolle retki oli jännittävä ja hauska tapahtuma. Pasilan Rauhanasema toimii Pasilan entisen rautatieaseman rakennuksessa aivan nykyisen rautatieaseman lähellä, keskellä korkeita kerrostaloja. Rakennuksessa on usean rauhanjärjestön toimitiloja, muun muassa Aseistakieltäytyjäliiton ja Rauhanliiton toimistot. Toimistot ovat yläkerrassa ja alakerrassa on avaraa tilaa toimintapäiville. Rauhankouluohjaajat Anna Saxman ja Julia Dahlberg veivät lapset draamatarinamatkalle pienen Mohammed-pojan elämään. Tarinassa käytiin läpi sudanilai- sen Mohammedin elämän käännekohdat: sisällissodan syttyminen, joutuminen sissien vangiksi, pakeneminen pakolaisleirille. Elämä leirillä oli erilaista kuin mitä se oli ollut kotona ennen sotaa. Lapset eläytyivät hyvin tarinaan. Monelle jäi vahvasti mieleen pakeneminen sissien luota. Tarinan jälkeen keskusteltiin aiheesta, niin Mohammedista kuin siitäkin, mitä ihminen tarvitsee elääkseen rauhassa. Rauhankoulupäivät ovat kaksiosaisia – ensimmäisen ja toisen kerran välillä on yleensä vähintään viikko, ja välissä on välitehtävä. Toinen kerta voidaan pitää lasten omassa koulussa, jos siihen on tilat. Hippiäiset saivat kuitenkin nyt yhden pitkän iltapäivän. Rauhankoulun taustalla ovat Rauhanliitto ja Rauhankasvatusinstituutti. Kokemukselliset rauhankasvatuspäivät on suunnattu peruskouluille ja lukioille, mutta miksei myös steinerkoululaisille. Draamatarinoita on hyvin monenlaisia, muitakin kuin tarina Mohammedista, ja niitä voidaan muokata ryhmän tarpeiden, iän ja koon mukaan. Ihmisenä kasvaminen, kansainvälisyys, osallistava kansalaisuus ja vastuu kestävästä tulevaisuudesta ovat joitakin aiheita, joita Rauhankoulussa voi käsitellä innostavasti ja hauskasti. Toimintapäivät ovat kouluille maksuttomia, sillä Rauhankoulu saa rahoituksensa tällä hetkellä Ulkoministeriöltä. Lisätietoja: [email protected] www.rauhankoulu.fi 20 vanhempainkunnan kouluvuosi Kun syksy koittaa niin vanhemmatkin rehkii miten kaikki valmiiksi markkinoille ehtii? On tehtävä niin paljon uutta julistetta, kylttiä ja viiriä kuutta! Entä kuka hoitaa kahvilan, kuka paistaa makkaran? Pidetään palaveria, hääritään ja hyöritään keskiaikaan yhdessä touhuten pyöritään. Marraskuuksi päivä kun painuu juhlasalista kahvin tuoksun vainuu – siellä juhlitaan koulun 25 vuotta ihastuksen kohteena kokemusten nuotta kaadetaan kahvia, teetäkin riittää vanhemmat näin koulua kiittää. Tammikuussa kun lauantaina kouluun tullaan silloin ovet auki jää ja vieraita rullaa tunteja kuunnellaan ja kysyä saa – mikä tulijaa kiinnostaa? Myös vanhempien kirpputori väkeä kerää täällä moni antoisa keskustelu herää. Mietitään kevääksi jotain erityistä hyvää tekisi mieli uutta tiedonjyvää kutsutaan meille puhujia kaksi tekemään vanhemmat viisammaksi! Huh niin sulaa lumet ja kevät jo entää ajatukset syksyn markkinoihin lentää... Suunnitelmat alulle kuin taikina pullaan syksyllä taas yhteen tullaan! Tervetuloa taas syksyllä vanhempainkuntaan uudet ja vanhat vanhemmat! Vanhempainkunta on avoin toimintaryhmä, jonka tärkeimmät työt kuluneena lukuvuotena olivat Keskiaikamarkkinat ja ABC-oppaan valmistaminen (http://vantaansteinerkoulu.fi/vsshome/omatsivut_files/ABCweb.pdf) 21 ajanmukainen yhteistyö opettajan ja vanhempien välillä Esa Mäkinen ja Anita Ollonberg Toimiva ja tasapainoinen kasvatuskumppanuus edellyttää taitoja ja ymmärrystä sekä opettajilta että vanhemmilta. Perinteiset, usein yksipuolisesti kasvatuksen ammattilaisten valta-asemaan perustuvat tavat ovat nykytilanteessa vanhentuneita. Steinerkasvatuksen perustana on Rudolf Steinerin toiminta Stuttgartin Waldorfkoulun perustamisen ja alkuvuosien yhteydessä (1919-1924). Hän esitti selkeät ja perustellut lähtökohdat kodin ja koulun yhteistyölle. Voi sanoa, että ne ovat yhtä aikaa järkeenkäypiä ja idealistisia, kuten niin moni muukin hänen esittämänsä. Vanhentuneiksi niitä ei voi väittää. Vanhempien tuki voimaannuttaa opettajaa Steiner edellytti, että koulun on hankittava ”vipuvoimaa” kasvatusnäkemyksensä ideaalien ymmärtämiseen siten, että näytetään, miten kaikki toiminta on vankasti tärkeimpiin kulttuurisiin ja ajanmukaisiin vaatimuksiin vastaavaa. Tämä herättää vanhemmissa ymmärrystä, kiinnostusta ja luottamusta koulua kohtaan. Tämä vanhempien kiinnostus, tuki ja luottamus vahvana mielentilana on sellainen voimanlähde, joka parhaimmillaan voi voimaannuttaa opettajaakin. Tämän tuen voi Steinerin mukaan kokea, kun opettaja vanhempainillassa kuvailee luokan elämää ja tavoitteitaan ja vanhemmista huokuu vastaan voimakas myötäeläminen lapsia kohtaan sekä arvostus opettajan ja koulun työtä kohtaan. Näinkö Steiner heti aluksi esitti erittäin suuren vaatimuksen vanhemmille? Ei, vaan nimenomaan koululle. On toimittava niin, että tällainen luottamus ja tuki voi syntyä. On oltava sen arvoinen, sillä 22 vanhempien oletus on, että he voivat arvostaa ja luottaa lastensa kouluun. Myöhemmin eräässä luennossaan Steiner esittää, että voimaannuttava vanhempien tuki opettajalle olisi jopa tärkein tai yksinäänkin riittävä vanhempainiltojen tarkoitus. Vanhempienkin intressissä on pitää opettaja työssään kaikin puolin ja etenkin sielullisesti hyvävoimaisena. Seuraavaksi Steiner edellyttää – mitä ilmeisimmin nimenomaan opettajilta – että viestinnän on oltava selkeää ja ymmärrettävää. On vältettävä vaikeaselkoisuutta, turhaa korkealentoisuutta ja oltava suorapuheisia. Jälleen hän korostaa, miten tärkeätä on, että vanhempien, jotka ”lastensa kautta tuntevat tiettyä rakkautta Waldorf-koulua (steinerkoulua) kohtaan” on pystyttävä saamaan ote niistä ajatuksista, tuntemuksista ja tahdon impulsseista, jotka inspiroivat ja kantavat koulua. Oppilaan kodin kunnioittaminen Seuraavaksi tulee esiin jotain hyvin radikaalia, ottaen huomioon, että nyt ollaan vuoden 1923 saksalaisessa yhteiskunnassa: ”Tämä koulu ei tahdo, että opettajan ja vanhempien välinen suhde perustuisi johonkin uskon tapaiseen auktoriteettiperiaatteeseen.” Samana vuonna Englannissa Ilkleyssä pitämillään luennoilla kasvattajille hän palasi aiheeseen ja korosti kodin kunnioittamisen tärkeyttä. Hän otti selvää etäisyyttä sen ajan monista kasvatuksen ja psykologian virtauksista, jotka olivat kriittisiä kotikasvatusta ja vanhemmuutta kohtaan. Steinerin lähtökohta on pragmaattinen, käytännöllinen todellisuus määrää toimintaa. Kotitilanne, vanhemmat ja perhesuhteet ovat ilmiselvä tosiasia lapsen elämässä ja perheen jäsenet ja heidän suhteensa ovat kutoutuneet sellaisiksi kuin ovat jo aikoja sitten ennen lapsen kouluun tuloa. Aivan suorin sanoin hän tahtoo kieltää opettajilta lapsen perhesuhteiden ja -olojen repostelun, epäasiallisen ja turhan arvostelun, sillä lapsi tarvitsee alakouluiässä kokemusta läheisestä ja rakastettavasta auktoriteetista. Kasvava lapsi kokee lapsenomaista kunnioitusta ja rakkautta kasvattajaa kohtaan ja nimenomaan tarvitsee siinä iässä juuri tätä ”oloa”. Vanhempien tehtävä Steinerin mukaan on vaalia lapsen mahdollisuutta tähän tunteeseen. Steiner esittää vanhemmille, että he toivottavasti ymmärtävät tämän periaatteen nimenomaan lapsensa kautta ja pidättäytyvät arvostelemasta opettajaa lapsen kuullen, ettei mahdollisuus tähän turvallisuuteen katoaisi. Ja jälleen hän kehottaa opettajia toimimaan siten, että vanhemmat voivat arvostavasti ja rehellisesti tällaiseen tukeen sitoutua. ”Tullessani minäksi, sanon Sinä” Viimeisenä, ympyrän sulkevana hyvän yhteistyön kriteerinä Steiner esitti toivomuksen, että opettajan ja vanhempien väliset suhteet olisivat aitoja ”sydämestä sydämeen” -tason ihmissuhteita. Tähän pääsemiseksi vuorovaikutuksen tilanteissa on oltava myös välitöntä ja epämuodollista kohtaamista. Esitelmätyyppiset vanhempainillat, 23 jossa huolellisesti säilytetään lasiseinä luennoivan ammattipedagogin ja hiljaa kuuntelevan vanhempien joukon välillä eivät voi riittää. Asetelmaa täytyy rikkoa ja koska kyse on syvälle iskostuneista, suorastaan ritualistisista mielenkaavoista tämä voi vaatia rohkeutta ja vaivannäköä melko paljonkin molemmilta osapuolilta. Pienen lapsen näkökulmasta kaikki häntä ympäröivät aikuiset ovat hyviä ja luotettavia ja samalla puolella, hänen tukenaan. Tämä lapsen oletus on syytä muistaa ja ymmärtää kun lähestymme toisiamme ja toimimme opettajina ja vanhempina. Steinerkasvatuksessa ydinprosessi on kasvattajan ja kasvatettavan dialogi, opettajan ja lapsen välinen Minä–Sinä -suhde (Martin Buberin dialogifilosofian mukaan). Koulun ydintä eli sisintä tarkoituksen toteutumisen piiriä eivät siis ole opettajakokous, hallintomalli, opetussuunnitelma, luokka eikä edes opetus, steinerpedagogiset ideat tai antroposofia. Ne ovat kaikki ydinprosessia ympäröiviä tukiprosesseja. Tukiprosessit määrittelevät, jäsentävät ja ihan konkreettisestikin luovat mahdollisuuksia ydinprosessien moninaisuuden toteutumiselle. Nimenomaan vanhempien ja opettajan välinen yhteistyö on tällainen tärkeä tukiprosessi. Artikkeli on aiemmin julkaistu Fredrikakoulun lehdessä. Kevään 2010 ylioppilaat Blom Pirre Hertell Hanna Kallio Susanna Kuutti Topi Salmi Eetu Tirkkonen Olli-Pekka Tonttila Tommi Keskiaikamarkkinat sadonkorjuuaikaan 25.9.2010 Vantaan seudun steinerkoulu, satakielentie 5, 01450 Vantaa 24
© Copyright 2024