Vuosikertomus F.pdf - Oulun Steinerkoulu

5. LUOKKA
Opettaja:
Hannele Siira-Kemppainen
Aarnio Miro
Ahonen Toivo
Angeria Oula
Georgiev Milena
Hansen-Haug Tytti
Hentilä Juho
Kivioja Abou
Kuvaja Kaapo
Laurila Santeri
Pikkuaho Emmi
Puroila Solja
Rahko Malla
Ruddock Hanna
Sääskö Taneli
Wennström Vilja
Tanelin kasviopin sivu
Viidennen luokan syyslukukausi alkoi kasviopilla. Etsimme varjon ja valon kasveja pihamailta ja
tienvarsilta. Yritimme myös löytää kasveja, jotka viihtyisivät märässä. Pilpasuolta löysimme
kaikkea – myös hiekkarinteen, jota pitkin oli ihana kieriä makuultaan alas. Opettelimme
tunnistamaan yhteensä 30 yleisintä puuta, varpua, sammalta, kukkaa ja marjaa.
Syyslukukauden huipennus oli näytelmä Pinokkiosta, jonka esitimme sekä perinteisin teatterin
keinoin että varjoteatterin avulla. Lavastuksen suunnittelu ja toteutus oli kokonaan oppilaiden
käsialaa. Myös monien kohtausten lopullinen idea löytyi oppilaiden kekseliäistä päistä.
Uutena oppiaineena tuli maantieto.
Kun syksyllä kaivauduimme
kotiseudun multaan kasveja
tutkiessamme, maantiedon tunneilla
matkasimme pohjoisen tuntureilta
etelän viljaville ja vesirikkaille alueille.
Kuuntelimme oppilaiden esitelmiä
eri puolille Suomea suuntautuneista
reissuista perheen kanssa. Ryhmissä
tutkimme muiden Pohjoismaiden
luontoa ja elinkeinoja.
Pohjoismaiden kartta on
Santerin käsialaa.
Myös historian jaksot veivät meidät pois kotiseudulta. Tutustuimme Intian ja Persian
muinaiskulttuureihin, pyramidien ja faaraoiden Egyptiin ja lopulta antiikin Kreikkaan. Tarinat
Spartasta ja Ateenasta kirvoittivat monia keskusteluja. Odysseus oli odotettu lukuvieras
pääainetunnin lopuksi.
Milenan buddha
Ja tietysti osallistuminen Espoossa pidettäviin steinerkoulujen viidesluokkalaisten olympialaisiin
yhdessä Rovaniemen steinerkoulun viidennen luokan kanssa oli arvoisensa päätös antiikin Kreikan
jaksolle.
''Olympialaisissa satoi vettä ja oli huono ilma, mutta eihän meitä ole sokerista tehty. Minä ja Malla
olimme Mykenen kaupungissa. Pituushypyssä hyppäsin toisella kierroksella 2,3 metriä.
Tarkkuusheitto oli ihan uus juttu. Korkeushypyssä hyppäsin aika hyvin, vaikka olen näin lyhyt.
Keihäänheitossa sain tyylipisteitä. Sitten syötiin ja juostiin maraton.''
Emmi Pikkuaho
6. LUOKKA
Opettaja: Kirsi Perttola-Ylinampa
Al-Khanji Eva
Immonen Minttu
Korhonen Kia**
Kuusela Jesper
Leikas Pekka
Maaninen Maria
Mursu Veera
Nevala Paavo
Nikula Olli-Veikko
Oja Kerttu
Ollikkala Maria
Otsamo Rosaliina
Pirttiaho Elvi
Prittinen Unna-Maria
Pylväs Teo
Savaloja Janette
Vaarala Totte
Valkama Unna
Pekan maalaama Goethen väriympyrä
Kuudes luokka on siirtymävaihe lapsuudesta nuoruusikään: huoleton lapsuus alkaa olla takana, ja
murrosikä saavuttaa oppilaan toisensa jälkeen. Tämä murrosvaihe näkyy luokassa: oppilaat ovat
toisinaan häliseviä ja levottomia, toisinaan omissa maailmoissaan. Lapsuuden reippaus ja
heittäytyminen on poissa, ja tilalle on tullut varautuneisuus ja kyseenalaistaminen. Asioita täytyy
alkaa arvioida uudelta pohjalta, eikä opettajan tai vanhempien sanaa ja esimerkkiä enää niellä
mukisematta. Kun tähän sielulliseen murrokseen – epävakauteen, epävarmuuteen ja
haavoittuvuuteen – lisätään nopea fyysinen kasvu ja kehon muutokset, hontelo olo ja kömpelyys,
ollaankin jälleen kerran uuden tilanteen edessä. Steinerpedagogiikka pyrkii vastaamaan tähän
haasteeseen, ja se näkyy opetussuunnitelmassa ja erilaisissa tavoissa opettaa ja työstää asioita.
Kuudennella luokalla oppilaiden itsenäinen ajattelu alkaa herätä syy-seuraussuhteiden tajuamisella:
pohditaan, miten asiat ovat suhteessa toisiinsa ja millaisia vaikutuksia asioilla ja teoilla on. Omia
mielipiteitä alkaa olla asiasta kuin asiasta, ja niitä esitetään kärkkäästi, samoin aletaan kiinnittää
huomiota omiin oikeuksiin. On tärkeä oppia perustelemaan näkemyksiään ja kuuntelemaan toisten
mielipiteitä sekä ymmärtää oikeuksien ja velvollisuuksien yhteenkuuluvuus, tekojen ja sanomisten
seuraukset.
Kuudennen luokan opetussuunnitelma tarjoaa paljon aineistoa tällaisten asioiden läpikäymiseen:
maantieteen jaksolla tarkastellaan maapallon kasvillisuusvyöhykkeitä, historiassa perehdytään
antiikin Roomaan, kansainvaelluksiin ja keskiaikaan, geologiassa sukelletaan maankuoren
rakenteeseen, kivien syntyyn ja kiertokulkuun, äidinkielessä tutustutaan tapaluokkiin ja niin
edelleen. Uutena oppiaineena kuudennella luokalla alkaa fysiikka. Fysiikan keskeisiä asioita
kuudennella ovat äänioppi, valo-oppi ja lämpöoppi ja jonkin verran kurkistetaan myös sähkön ja
magnetismin maailmaan. Opetus etenee kokeiden avulla. Opettaja valmistelee erilaisia kokeita, joita
oppilaat havainnoivat. Havainnoinnissa pyritään suureen tarkkuuteen ja objektiivisuuteen. Oppilaat
kirjoittavat havaintonsa omaan vihkoonsa kotona tai koulussa seuraavana päivänä.
Otteita oppilaiden havaintomuistiinpanoista ja vihkoteksteistä:
Valo
Valoa tulee esimerkiksi auringosta, tulesta ja sähköstä. Pimeässä kaikki esineet näyttävät harmailta,
mutta valossa näkee esineiden värit. Kun on ollut pitkään pimeässä ja sitten laittaa valot päälle, on
valo niin kirkasta että joutuu siristelemään. Kynttilän valo pimeässä on niin heikkoa, ettei se yllä
kovinkaan pitkälle. Rajaa pimeän ja valon välillä ei voi nähdä selvästi. Aurinko valaisee, halusimme
tai emme, mutta yöllä valaisevat kuu ja tähdet.
Kokeessa opettaja osoittii kahdella erivärisellä lampulla liitutauluun, jonka edessä Minttu seisoi. Kun ope
näytti vihreää valoa, tuli Mintusta pinkki varjo ja toisin päin. Kun ope osoitti kummallakin valolla yhtä
aikaa, tuli kaksi varjoa, joista toinen oli pinkki ja toinen vihreä.
Opettaja laittoi taululle ison valkoisen paperin ja sen päälle vuorotellen erivärisiä paperilappuja. Meidän
piti tuijottaa värillistä paperilappua ja sitten valkoista paperia: valkoisella paperilla näkyi väripaperin
vastaväri. Sinisen vastaväri on oranssi, punaisen vihreä ja keltaisen violetti.
Täytimme kahdeksan pulloa vedellä. Laitoimme ensimmäisen pullon melkein täyteen ja viimeiseen ihan
vähän. Täydestä pullosta kuului matalampi ääni ja tyhjimmästä korkein, kun pulloa napautti lusikalla.
Pidin toista kättä kylmässä vedessä ja toista lämpimässä. Kun sitten laitoin kummatkin kädet haaleaan
veteen, tuntui kylmässä kädessä kuumalta ja lämpimässä kädessä haalealta.
Opettaja laittoi yhteen lasiin kylmää vettä ja toiseen kuumaa. Kun kylmään veteen laitettiin mustetta, se jäi
lillumaan veteen, mutta kun kuumaan veteen laitettiin mustetta, se sekoittui heti.
Sähkö
Sähköä tarvitaan valaistukseen, kodinkoneisiin, lämmitykseen ja elektroniikkaan, sähköjuniin ja
sähköautoihin. Luonnossa sähköä voi nähdä ja tuntea, kun ukkosella salamoi. Sähköiskun voi saada
vaikka koskemalla sähköaitaa. Jos ilmapalloa hankaa hiuksiin, niin hiukset sähköistyvät ja nousevat
pystyyn. Sellaista sähköä sanotaan hankausähköksi eli staattiseksi sähköksi.
Havaintokeskeisessä opetuksessa keskitytään ilmiöön
ja puhtaaseen havaintoon. Ei siis lähdetä luonnon
lainalaisuuksista itsestäänselvyyksinä, vaan päädytään
niihin omien havaintojen kautta. Havaintokeskeinen
opetus vahvistaa objektiivista, ennakkoluuloista
vapaata ajattelua.
Kuudennelta luokalta alkaen opettajan asiantuntijuuden
merkitys kasvaa ja auktoriteettiasema vastaavasti
vähitellen vähenee. Oppilaan itsenäisen, omaan
tutkimukseen ja ajatteluun pohjaavan työskentelyn
määrä kasvaa, tietysti opettajan tuella ja ohjaamana.
Kuudennella luokalla otetaan suuri harppaus kohti
kolmatta seitsenvuotiskautta, jonka päämääräänä on
itsenäisen, vapaan ja elävän ajattelun kehittäminen.
Myös piirtäminen voi olla havaitsemista ja sen
harjoittelua. Viereisessä kuvassa on Unna-Marian
piirtämä talvinen koivu.
7. LUOKKA
Opettaja: Tarja Eteläinen
Honkamaa Tommi
Hämäläinen Pihla*
Ijäs Nora
Karjalainen Ida-Kaisa
Laurila Mona
Ollikkala Saku-Erik
Pikkuaho Iida*
Pirhonen Aatto
Rahko Saana
Raitala Lyy
Rantaniemi Matti
Rissanen Joona
Salkosuo Veeti
Strömfors Joel
Tanska Anssi
Törmänen Aaron
Vaara Juha
Vainio Sara
Äärelä Oula
Noran historian vihkon kansikuva
Seitsemännellä luokalla nuorella on tarve rakentaa siltoja maailmaan tukeutuen omiin
henkilökohtaisiin arvostelukyvyn voimiinsa. Näitä voimia kehitetään steinerkoulussa muun muassa
itse tehden. Itse tehty valmis työ ohjastaa jo seuraavaa hyvän matkan. Murrosikäisen suhde
opettajan auktoriteettiin heikkenee. Tämän vuoksi opetustyyli muuttuu.
Itse tehty jalostuu ikäkauden mukaisesti itsenäiseksi ajatteluksi. Yksi opettajan monista tehtävistä
on ohjata nuoria tässä sydämensivistystä vaativassa lajissa. Nuoren kannustaminen itselliseen
ajatteluun on tietoinen tönäisy kohti hänen omaa kohtalonvirtaansa.
Napanuoran katkaisu vanhasta kunnon luokanopettajasta – ja vanhemmista – on vaivalloinen mutta
pakollinen prosessi. Nuori tarvitsee irtiottonsa, jotta saisi näkymän omaan elämäntiehensä.
Yksilöitymisprosessi on turvallinen, kun tukena on tuttu yhteisö.
Kuluneen vuoden teemana koulutyössä onkin ollut itsenäinen työskentely. Opiskelu muuttuu
kahdeksatta luokkaa kohden mentäessä yhä enemmän oman työn aktivoimiseksi. Tiedonhaku ja
lähdekriittisyys ovat avainajatuksia seitsemäsluokkalaisen arjen työlle.
Äidinkielen jaksolla oli neljä kokonaisuutta: kieli, kielenhuolto, kirjallisuus sekä media ja
tiedonhaku. Tekstipakin avulla opeteltiin suullisten ja kirjallisten tekstien tekemisen vaiheet sekä
opeteltiin tunnistamaan erilaisia tekstilajeja. Käytännön sovelluksia aiheesta kirjoitettiin historian ja
maantiedon aiheista. Nämä työt olivat jakson kypsyysnäytteitä. Keskustelua kirvoitettiin myös
äidinkielen tärkeydestä ihmisen sisäiselle olemassaololle, niin kansakuntana kuin yksilönäkin.
Vuoden teema, kausaliteetti, syy- ja seuraussuhteet värittävät opetussuunnitelman kaikkia aineita.
Ihmisopin jaksolla käsiteltiin ihmisen tärkeimmät elintoiminnot. Perehdyttiin ihmiskehoon sen
toiminnan ja rakenteen kautta. Seksuaalikehityksestä keskustelimme Raisa Cacciatoren teosten
tukemana. Aiheina olivat muun muassa rakkaus, seurustelu ja ehkäisy, henkilökohtainen hygienia
sekä se, että vastuuseen itsestä kuuluu myös kunnioitus toista kohtaan. Keskustelimme myös siitä,
miten media käsittelee seksuaalisuutta, ja sen mahdollisesta vaikutuksesta nuoren oman seksuaaliidentiteetin muodostumiseen.
Ravinto ja terveys -tunneilla kuulimme useita vierailijoita, jotka pohtivat kanssamme käytännön
esimerkkien kautta hyvää ravitsemusta. Ruoka ravitsee myös ulkoisia aisteja. Jakso kirvoitti hienoja
keskusteluja. Kysymys siitä, mikä meitä ravitsee, jäi ajatuksen siemeneksi koko joukolle.
Yksityiskohta
Monan
maalauksesta