Olin Intiassa kesällä 2009 työskentelemässä projektin parissa. Laitoin tähän
päiväkirjamerkintöjäni. Toivon että niistä välittyy asian oikea luonne.
Jori Hallinen, Turku 2011
5.6
” Kalkutta, Intia
Olen kotiutunut turvallisesti ja kohtuullisen vähällä stressillä asuntolaamme.
Lentokentältä minun piti ottaa taksi tänne. Kuvittelin sen olevan helppoa, kun
minulla oli osoite valmiina lapulle kirjoitettuna ja turvallinen pre-paid-taksi
hommattuna. Mutta ei täällä navigaattori- ja kadunnimi -vapaassa 14 miljoonan
ihmisen megapolissa sukkulointi niin helppoa ole. Taksikuski puhui noin
puolelle Tampereen populaatiota vastaavalle ihmismäärälle kysyen suuntaa.
Mutta lopulta asuntola löydettiin ja minua ei edes koitettu kusettaa hinnassa,
kun paikalliset vielä varmistivat hinnan. Muuten kyllä istuin koko taksimatkan
äimänkäkenä, täällä ei ihmiset, lika tai aaltopelti vähällä lopu. Kyllä nyt ollaan
aivan eri planeetalla ja kyllä kotipuolessa joku oli oikeassa, ei tähän kyllä vihree
härmäläinen voi valmistautua. Ei silti tunnu uhkaavalta tai siltä etteikö täällä
pärjäisi.
Asuntola on upea. Olen jo säätänyt itseni Intia-standardiin ja yllätyin propellista
katossa, tilavista huoneista, suihkusta ja länkkärivessasta. Ja muutenkin kuulin,
että asuntolan rottainvaasio on selätetty huhtikuussa. Muutama hiiri ja torakka
öisin sekä “cow-sized” rotta alakerran olkkarin sohvan alla, mutta se on
kuulemma leppoinen.
Lämpöä on riittävästi ja hikoan kuin sika, mutta tähän kuulemma tottuu.”
6.6
“Torstai.
Ensimmäisen aamun riksakyyti oli uskomatonta, uskon etten ikinä pysty
selittämään Kalkuttaa. Kyydissä oli silmille, korville ja nenälle niin älyttömän
paljon stimulaatiota. Kaupunki tuntuu olevan kauttaaltaan slummimaista ja
köyhyyttä on joka paikassa. Liikenne muistuttaa siemenjohdinta, kaikki haluaa
eteenpäin mahdollisimman nopeasti ja koittaa sovittaa itsensä pikkuriikkisiin
väleihin ja reaktioaikaa tilanteissa on noin millisekunnin ajan.
Indoor-klinikka on Intian standardein hieno. Ei täällä mitään erikoisia
lääketieteellisiä laitteita tai ilmastointia ole, mutta muuten hieno. Potilaat ovat
oikein mukavia, erittäin vastaanottavaisia.”
9.6
“Neljäs päivä.
Aloitimme päivän kymmenen aikaan. Menimme indoor-klinikan viereiseen
klinikkaan. Se oli klinikoista korkeatasoisin. Ihmisiä oli varmaankin puolen
tuhatta. Oli hienoa kokea ihmisten arvostus, kun aamulla saavuimme klinikalle.
Salin valtasi hiljaisuus ja tuijotus. Eihän me vapaaehtoiset mitään erikoista
verrattuna paikallisiin lääkäreihin aikaan saada, mutta tuntuu mukavalta auttaa
edes hieman. Pistelimme b-vitamiinia, kipulääkitystä ja hoidimme monelta ihon
sieni-infektioita.“
15.6
” …Monsuunisateen on pitänyt alkaa jo viikon ajan. Lämpöä on joka päivä 36-40
c. Hetkittäin kun ajattelee, että tästä pätsistä ei pääse mitenkään pois, alkaa
alimmissa aivokuorissa kyteä pakokauhu. Olen nyt hikoillut 10. Päivää putkeen,
nestettä on pakko juoda koko ajan vaikka siltikin tuntuu nestehukkaiselta…”
16.6
” Tänään olin klinikalla. Aamupäivällä oli rutiinikierros. Tarkastimme pikku
potilailtamme pulssin, kuumeen ja hengitystiheyden. Osastolla oli kaksi pientä
vauvaa, jotka olivat lohduttoman näköisiä. Elottomia, silmät melkein kokonaan
kiinni niin että ripsien alta paljastui vain vähän silmän valkuaista. Kuumeisia ja
kuola valui. Kun otin heiltä pulssin, näin kuinka huulet sykkivät yhtä aikaa
sykkeen kanssa…”
18.6
”…Keskipäivällä pakkasimme paikallisten naisten kanssa ravinnepaketteja. Ne
ovat tarkoitettu aliravituille ja raskaana oleville naisille sekä lapsille. Instituutin
naiset olivat tehneet jauhoa maidosta, riisistä, kuivatusta kalasta ja
palkokasveista. Pakettien ravintoarvot ovat erittäin hyviä ja ne ovat varmasti
ennaltaehkäisevästi parhain lääke moneen tautiin. Sanoin, että maassani nuoret
hyvin ravitut miehet syövät ravintoarvoiltaan samanlaista jauhoa
kasvattaakseen lihaksia, eivät tuntuneet ymmärtäneen…”
20.6
” …Täällä ei ole näkynyt vieläkään yhtä ainutta muuta valkonaamaa meidän
porukkamme lisäksi ja tuijotus on kadulla melko intensiivistä… “
21.6
“Tänään jouduin jäämään guest houseen. Ripuli on kestänyt kolme päivää ja
tänään oli pakko jäädä pois toiminnasta, kun oli niin pahoja kouristuksia.
Onneksi ei ole kuumetta. Voi että on tylsää. Kun oikein kouristaa, tuntuu että nyt
ollaan kaukana kotoa.
Yleisen tietouden mukaan vapaaehtoistyöntekijät saavat ripulin noin
kymmenennen päivän kohdalla. Kukaan ei sitä ole voinut välttää ja itsekin
sairastuin 17. Päivän kohdalla. “
25.6
“…Eilen käytiin Dhakissa. Siellä on ollut viikko sitten syklooni nimeltä Aila.
Veimme hätäapua kyliin. Katastrofi on ilmeinen, savimajat raunioina, eläimet
laihoja ja pellot täynnä tulvan tuomaa suolavettä. Alueella on mahdotonta viljellä
kahteen-kolmeen vuoteen. Veimme ruoka-apua IIMC:n johtajien kanssa.
Ihmisten reaktiot olivat ihmeelliset. Kun kävelimme tulvan tuhoamaa tietä
pitkin, ihmiset lopettivat askareensa, puheensa ja kumarsivat meille. Täällä
lapset eivät nauraneet tai halunneet leikkiä kanssamme. He vain seurasivat
vähän matkan päästä meitä koko ajan. Kun tulimme kylän tuhoutuneelle
aukioille, rupesivat ihmiset taistelemaan ruuasta. Kylän päällikkö sai tilanteen
lopulta rauhoittumaan ja ihmiset jonoon. Meillä ei ollut hädänpäivää, istuimme
meille kyhätyssä katoksessa ja kyläläiset tuulettivat meitä banaaninlehdillä. Oli
tietenkin hienoa antaa nälkää näkeville kädestä käteen apua, mutta tuho ja
paikan lohduttomuus tekee olon hiljaiseksi.”
27.6
” Menimme tänään Stefanon kanssa paikalliseen yliopistosairaalaan. Paikka oli
kolme vuotta vanha ja sisustusarkkitehti oli ilmeisesti innostunut retroilusta ja
ruosteesta. Pääsimme seuraamaan kahta operaatiota, sappikivien poistoa ja
tyräleikkausta. Itse leikkaussali oli moderni ja asiallinen. Stefano on Italiassa jo
päässyt seuraamaan leikkauksia ja sanoi operaatioiden ja välineiden olevan
vastaavanlaiset.”
29.6
” …Menimme tutustumaan IIMC:n maaseudun kouluun. Lapset olivat
innostuneita ja sanotaanko nyt ihania. Kerroin heille suomesta, yöttömästä
kesästä, päivättömästä talvesta, pakkasesta, harvaanasutuksesta. Pyysin
opettajaa tulkkaamaan asiani oppilaille, mutta opettaja oli niin hämmästynyt että
tivasi minulta vain asiasta ja jätti oppilaansa epähuomioon. Koulun henki oli
hyvä, oppilaat innokkaita, opettajat lempeitä ja ainakin oppilaat olivat erittäin
hyviä englannissa.
Ehkä parasta reissussa oli pitkä matka. Näimme paljon maaseutua, hyvin
hoidettua, puhdasta ja kaunista. Juttelimme Dakhin klinikan johtajan kanssa. Hän
on työskennellyt samanlaisissa projekteissa ympäri Aasiaa. Hän sanoi ihmisten
maaseudulla olevan huomattavasti onnellisempia kuin Kalkutan kaupungin
oravanpyörässä olevat. Elämä maaseudulla todellakin tuntuu paljon
rennommalta.”
5.7
” Tuoretta verta
Tänään oli ensimmäinen päivä noin kymmenelle uudelle vapaaehtoiselle. Nyt
huomaa kuinka tottunut tähän kaikkeen on. Ei enää naurata, kiinnosta tai ällötä
Kalkutan katukuva.”
8.7
“Lähtötunnelmat
Lähdin kalkuttaan oppimaan ja katsomaan. Tuntuu, että olen nähnyt enemmän
kuin odotin. Olen keskustellut/vuorovaikuttanut jollakin tavalla todella monen
ihmisen kanssa. Olen tutustunut moniin ja monista eri yhdyskuntaluokista.
Viidessä viikossa olen oppinut paikallisen aaltopituuden tason, jolla pystyin
tutustumaan ihmisiin tulematta kusetetuksi. Tutustumistani auttaa paikallisten
uteliaisuus ja kunnioitus minua kohtaan. En ole kohdannut suurta uhkaa, vaikka
olen rikas eurooppalainen kolmannen maailman suurkaupungissa.
Lähtö tuntuu haikealta, mutta kotiinpaluu tuntuu hyvältä ja kun katsotaan
jakoviivan alle on helpottavaa palata kotiin.”