Sarastus 4/2010 - Töölön yhteiskoulu
05 08 ”SARASTUS” Töölön Yhteiskoulun lukion lehti PÄÄTOIMITTAJA Roope Luokkamäki AD Kaarle Patomäki YHTEYSTIEDOT JULKAISIJA Töölön Yhteiskoulun oppilaskunnan hallitus KUSTANTAJA Töölön yhteiskoulu TOIMITILAT Töölön yhteiskoulu Urheilukatu 10-12 002350 PAINATUS Finepress Oy 2 ”SARASTUS” 4/10 TOIMITTAJAT Meri Mattila Anastasia Kirjanen Jenni Voong Sippo Rossi Ossi Hietala Mikko Hirvonen Aleksi Hokkanen Siiri Kähönen Otto Kopra Vili Vanhala Ella Tihlman Roope Luokkamäki Emilia Tapprest VALOKUVAUS Emilia Tapprest Roope Luokkamäki Ella Tihlman Valtteri Rautiainen Vili Vanhala Ossi Hietala Anastasia Kirjanen Jenni Voong Sippo Rossi TAITTO Meri Mattila Anastasia Kirjanen Jenni Voong Ossi Hietala Mikko Hirvonen Otto Kopra Vili Vanhala Kaarle Patomäki Nea Hukka Anna Tuomela Roope Luokkamäki AVUSTAVA OPETTAJA Irene Bonsdorff KANSI Kasperi Pitkänen SARJAKUVA Anna Tuomela 6 11 14 25 Ammattikoululaiset: Kaikki ”amiksethan” on samanlaisia tyhjäntoimittajia. Vai onko? 22 4 Pääkirjoitus 5 Jouluhysteria 6 Ammattikoululaiset 8 Suurennuslasissa: Hannu Rantala 11 Minä 14 Hurja remontti 16 Oppilaskunnanhuone 18 Ajasta ja avaruudesta 20 Nollat ja ykköset 22 Tee 25 Joulun taikaa 28 Empty sheet 30 Sanottua Minä: …... Hurja remontti: Mitä tapahtuu kun yhdistetään lukiolaisten oleskelutila ja kuntosali ja sijoitetaan se kellariin? Joulun taikaa: Perheelle ja kavereille, ehkä koirallekin pitäisi ostaa joululahjoja, mutta mitä? Ota vinkistä vaari! ”SARASTUS” 4/10 3 JOULUHYSTERIA Teksti ja kuvat: Vili Vanhala Joulu on ilon ja rauhan juhla, jolloin muistamme läheisiämme ja levitämme iloa ympärillemme. Tosin se vain saattaa unohtua Stockmannin kassan kilometrin mittaisessa jonossa vielä pidemmän lahjalistan kanssa seistessä. PÄÄKIRJOITUS ”Muru hei, takki auki. Täältä tulee hauki…” Näin päässä junnaa vieläkin viime kesän enemmän tai vähemmän virallinen kesähitti, Kymppilinjan Minä. Kappaleessa nuori mies kertoo omin sanoin elämästään, siitä miten hän näkee itsensä, miten muut hänet näkevät. Ja sitten on se hauki. Kyseinen kappale toimii ”Sarastuksen” tämänkertaisena teemana. Halusimme lähteä liikkeelle yksittäisestä kappaleesta, josta jokainen toimittaja voisi poimia rivin tai pari ja tehdä siitä täysin oman juttunsa. Tietynlaisen camp-arvon ja herkullisen ”Minä”konseptin ansiosta kymppilinja ohitti päätöksenteossa kasan merkittävimpiä suomalaisia rock/pop klassikoita. Ja hyvä niin. Kappale on nimittäin tarjonnut sekä meille toimittajille, että lukijoille hienon tilaisuuden kääntää katseen kohti omaa napaa. Lehden pääartikkelia varten laajensimme parissa viimenumerossa tutuksi tullutta ”Pulpetin takana”-oppilashaastattelua Minä-otsikon mukaisesti. Tällä kertaa kolme tykkiläistä sai kertoa itsestään, elämästään ja heille tärkeistä asioista – vähän niin kuin innoittajana toimineessa rallatuksessa. Kappale-teema sai myös toimittajat innostumaan. Vapaa viitekehys, jossa oli mahdollista tehdä periaatteessa mitä vain parista lauseesta, sai monet käyttämään omaa ääntään ja lehdessä nähdäänkin suuri määrä kolumneja, pakinoita ja ylipäänsä juttuja sellaisista aiheista, joista kukin halusi kirjoittaa. Itse kirjoitin ainakin abeille rakkaaksi tulleesta oppilaskunnan huoneesta ja sen hävittämisestä. Se oli juttu, jonka halusin kirjoittaa ja viimeinen sellainen, jonka Sarastukseen kirjoitan. Se tuntuu hyvin sopivalta. Roope Luokkamäki, päätoimittaja 4 ”SARASTUS” 4/10 Huolimatta joulun vanhoista piilevistä taustoista roomalaisena voittamattoman auringon päivänä ja myöhemmin kristillisenä Jeesuksen syntymäpäivänä, joulu on nykyihmiselle puhtaasti kaupallinen, lahjojen antamiseen ja ennen kaikkea vastaanottamiseen perustuva juhlapyhä. Huolimatta siitä, että joulun viettoa eivät enää ohjaa uskonnolliset tavat, on joulu jatkuvan stressin aihe ja rikkoo enemmän ihmissuhteita kuin sen pitäisi yhdistää. Tai ehkä joulustressi on jokavuotinen ilmiö, nyt kun ei ole korkeampaa tahoa ohjeistamassa, miten joulua tulee viettää. Koska jouluna hyvitetään ystävyys- ja sukulaissuhteiden koko vuoden jatkunut laiminlyönti, on joulun oltava täydellinen. Ja koska joulua juhlitaan joka vuosi, sen on oltava yhtäläisen täydellinen aina. Tämä aiheuttaa stressiä; Joulu ei ole täydellinen, jos kaikki ei onnistu. Joka joulu on suunniteltava minuuttiaikatauluin, jossa vessakäynneillekin on varattu juuri tietyt ajat, kaikki sukulaiset sadan kilometrin säteellä kodista on käytävä läpi ja kaikkien lasten on saatava juuri ne lahjat, jotka muksu on lahjalistaansa kirjannut – olisihan se hirveää, jos jälkikasvu joutuisi pettymään, kun kaikkea sen haluamaa krääsää ei paketista paljastukaan. Joulupöydässä on oltava juuri sitä mummon hyvää perunalaatikkoa, huolimatta siitä, viettääkö mummo joulua Mosambikissa vai mullan alla, kinkku on haettava aina siltä samalta ylihintaiselta lihatiskiltä. Sama naapurin setä, joka oli humalassa viime jou- luna, pitää saada joulupukiksi, vakuutteleehan se – aivan kuin edellisinä vuosina – että hän on juuri tänä jouluna selvä. Jouluperinteeseen myös kuuluu joka joulu harmitella sitä, että tämäkään joulu ei ollut sellainen kuin oli suunniteltu. Stressi vain kasvaa, kun aatonaattona on juostu sinne ja tänne etsien juuri sitä Nino-Petterin toivomaa pelikonsoli-3D-bluray-soitin-avaruusraketti – yhdistelmää, joka sattuu joulun hittituotteena olemaan loppu kaikista kaupoista. Ja mikäli se jostain sattuu löytymään, on hintalappuun laitettu muutama nolla liikaa, eikä ennen joulua lahjakassan täytteeksi otettu pikavippi enää riitäkään. Vaikka joulun todellisen merkityksen unohtuminen on luultavasti kliseisin – kumma kyllä kristillisten – tahojen syytös nykyajan joulunviettotavoista, on huolestuttavaa, että joulun nykyaikainen merkitys yhdessäolona ja toisten muistamiseen keskittyvänä juhlana on kadonnut, hautautunut median ja mainostajien luoman joulunviettopaineiden alle. Joulusta on tullut muoti-ilmiö, jota vietetään muodin mukaan ja annetaan lahjaksi sitä, mitä meidän halutaan antavan, ei sitä, mitä vastaanottaja haluaisi ehkäpä saada. Ihmisistä on tullut kuluttavaa karjaa, jonka tehtävä on vain ja ainoastaan toteuttaa yhtiöiden varastojen tyhjennys, toisin sanoen ostaa turhat tavarat pois varastoista pölyttymästä. Huolimatta markkinointikoneistojen jatkuvasta rummutuksesta ei esimerkiksi viime joulun hittituote piikkimatto, joita hamstrattiin kaikille kummin kaimoille useita kappaleita, saavuttanut suurta suosiota lahjapakkauksen avaamisen jälkeen, vaan piikkimatot päätyivät kotitalouksissa kaapin perälle ja kaupoissa alekoreihin. Karja syö suoraan isäntiensä kädestä juuri sitä heinää mitä heille tarjotaan. Vaikka joskus aineettoman lahjan, kuten teatterikäynnin tai avustuksen kehitysmaihin nähtiin olevan kapinaa joulun kaupallistumista ja materialismia vastaan, on sekin nykyään yksi muotisuuntaus, joka vain osoittaa välittämistä ympäristöstä. ”SARASTUS” 4/10 5 ” Saat naamaan mun viik sistä haavoja ” Jokaiselta paikkakunnalta pienimpiä lukuun ottamatta löytyy sellaisia. Ne kulkevat porukoissa, ja ne luulee tunnistavansa. Mutta tunnistaako? Olemmeko me lukiolaiset vain paskantärkeyttämme muodostaneet amiksen käsitteestä harmaan muovailuvahamöykyn? Näin taitaa olla, ja siksipä on aika paneutua amisuuden syvimpään olemukseen ”Sarastuksen” johdolla. HUOM! Tekstin ei ole tarkoitus loukata ketään, varsinkaan ammattikoululaisia, heidän ystäviään tai läheisiään, eikä se ole kirjoittajan henkilökohtaista agendaa. Tarkoitus on vain tehdä pilkkaa ja oikeuttaa se sillä, että käymme yksityistä lukiota ja peruskoulun päättötodistuksiemme keskiarvo on lähennellyt yhdeksää. ”Hä?” –amis ”Hä?” –amis on amistyypeistä ehkäpä helpoimmin tunnistettavissa, sillä tällaisella amiksella on sangen usein alasta kertova asukokonaisuus, kuten vaikkapa kuvassakin esitetyt logistiikka-haalarit. ”Hä?” – amiksen nimi juontuu kommentista, jonka todennäköisesti kuulet, kun kysyt henkilöltä jotakin, mikä ei kuulu hänen alaansa. Vaihtoehtoinen vastaus on ”Ei vittu kiinnosta.” Maahanmuuttokeskustelun alkaessa tekstiä alkaa kuitenkin tulla ripsipiirakoiden koristamana. Amis saattaa olla jo yli kaksikymmentä täyttänyt, mikä ei kuitenkaan takaa, että hän poikkeaisi käyttäytymisellään nuoremmista kollegoistaan. Rieju on vaihtunut ihka omaan, purppuranväriseen Toyota Corollaan. 6 ”SARASTUS” 4/10 ”No siis musta tulee niinku merkonomi” Tällainen ammattikoululainen saa valmistuessaan jonkin todella hienon nimikkeen kuten merkonomi tai datanomi, toisin kuin lukiossa nyhjäävät luuserit, joilla ei kolmen vuoden jälkeen välttämättä ole aavistustakaan, mikä heidän ammattinsa voisi mahdollisesti olla hamassa tulevaisuudessa. Tämä amis suhtautuu koulunkäyntiin rennosti ja toivoisi myös koululaitoksen tekevän niin, sillä hän on saanut turhasta kuvaajien ja attribuuttien opiskelusta tarpeekseen jo peruskoulussa. Huomaa, että vaikka kuvassa esitetty henkilö on naispuolinen, tämäntyyppisiä amiksia löytyy myös toisenlaisin asein varustettuna. Kysyttäessä, että mitä se merkonomi sitten tekee, vastaus on: ”No siis se tekee kaikkee jännää tietsikal ja sillai...” ”Lol” –amis ”Lol” –amis on amiksista vaikein tunnistaa, ehkäpä koska hän lienee enemmänkin kahden ensimmäisen tyypin välimuoto. Tällainen amis on usein kohtuullisen kunnollinen poika tai tyttö, joka haluaa vain ammatin saadakseen leipänsä päälle muutakin kuin ylähuulta, tai ehkä lukio ei vain kiinnostanut, vaikka potentiaalia olisi löytynyt. Vaihtoehtoisesti keskiarvo ei olisikaan riittänyt akateemisesti kouluttautumiseen, mutta se ei ”Lol” – amista haittaa. Herttoniemen yhteiskoulun yläasteelta vuonna 2009 valmistuneiden luokkakokouksessa tällaisella amiksella on söpö kumpu ja kolmisen lasta, ja hän on aivan yhtä harmiton kuin silloin joskus matikantunneilla. ”SARASTUS” 4/10 7 SUURENNUSLASISSA: Hannu Rantala ”Muru hei takki auki, täältä tulee Hannu, joka susta tykkää” ”No mä oon syntyny tuol maaseudulla, Teuvalla.” Elämä ennen internettiä ja digiaikaa oli hyvin erilaista kuin nykyään. Tietokonepelien ja netissä surffaamisen sijasta Hannu vietti vapaa-aikansa urheillen. Pienellä 7000 asukkaan paikkakunnalla urheilu oli muutenkin jos ei ainoa, niin ainakin varteenotettava harrastusmahdollisuus. Vähäisen tarjonnan vuoksi hiihdosta ja yleisurheilusta muodostuivat Hannun suosikit, vaikka siinä iässä hän olisi harrastanut mitä tahansa. Jos siihen vain olisi ollut mahdollisuus. Hannu kulki koko koulutiensä alusta alkaen Teuvalla. Lukion jälkeen urheilu oli yhä lähellä sydäntä. Hannu suoritti varusmiespalveluksen Lahden urheilukomppaniassa. ”Oli tullut siihen mennessä urheiltua sen verran paljon, että kannatti hakea erikoisjoukkoihin.” Painin Hannu löysi 11-vuotiaana, ja päälajiksi se muodostui jo 15-vuotiaana. Nuorelle tyypillisellä tavalla kiinnostus omaan lajiin kuihtui, ja Hannu oli valmis lopettamaan painin kokonaan. ”Odotin vain jotain negatiivista palautetta, jotta saisin syyn lopettaa harrastukseni. Pidinkin noin vuoden tauon. Sen jälkeen halusin mennä takaisin, mutta en pystynyt ilma, että joku pyytää. Kun pyyntö tuli, tulin takaisin kolmetoistavuotiaana, ja sen jälkeen paini on maistunut hyvältä.” Omaan lajivalintaan vaikuttivat varmasti myös Teuvan lajivalmennuksen huipputaso ja tasokkaat seuralaiset. ”Samasta seurasta tuli yksi olympiapronssimitalisti ja yksi nelinkertainen EM-mitalisti - siis ihan samoista treenikavereista. Itse pääsin vain pari kertaa kokeilemaan EM-kisoja”, sanoo Hannu vaatimattomasti. Liikunnan harjoittamisen mahdollisuus täyspäiväisenä ammattina herätti Hannun mielenkiinnon, kun hän pääsi lukemaan matematiikkaa ja liikuntaa. ”Piti tehdä valinta ja olin siinä nuoruudessa kerennyt valmentamaan ja tiesin että pärjään lasten kanssa todella hyvin. Se 8 ”SARASTUS” 4/10 tuntui paremmalta vaihtoehdolta.” Aktiivisesta urheilusta huolimatta opiskelut eivät jääneet taka-alalle ja Hannu valmistui ongelmitta normaalissa viidessä vuodessa. ”Kyllähän se niin on, että jos olisin nähnyt pilkahdusta siitä, että olisin jonkun arvokisamitalin voinut saada, olisin silloin varmasti satsannut siihen enemmän.” Lupaavana jatkunut painiura tuli päätökseensä v.1989, kun Hannu sai ensimmäisen lapsensa. ”Samana keväänä oli EMkilpailut ja päätin että sen jälkeen keskitytään jälkikasvuun." Lapsiaan Hannu ei ole yrittänyt saada painin pariin väkisinkään. Kuinka ollakaan, poika on lahjakas painija ja kenties jopa isäänsäkin parempi. Oli laji mikä tahansa, sen päämäärätietoinen harrastaminen tuo Hannun mukaan menestystä myös normaalielämään. ”Se antaa tosi paljon eväitä tavoitteelliseen elämänhallintaan, koska on jo pienestä pitäen joutunut tekemään päätöksiä ja sovittelemaan aikatauluja.” Tykkiin Hannu päätyi ensimmäistä kertaa vuonna 1986, liikunnanopettajan sijaiseksi kokonaiseksi lukukaudeksi. Pestin saaminen oli monen sattuman summa. Koulumme silloinen liikunnanopettaja oli yllättäen siirtynyt Namikan toiminnanjohtajaksi. Tähän aikaan Hannu oli uimastadionilla töissä, ja eräänä päivänä Tykistä tuli soitto. ”Tästä koulusta oli kysytty sattuisiko uimavalvojissa olemaan yhtään liikunnanopettajan koulutuksen omaavaa tulemaan sijaiseksi vuodeksi. Kahden päivän varoitusajalla!” Sijaisvuotensa jälkeen Hannu palasi suorittamaan vielä opintonsa loppuun, minkä jälkeen ura Tykin liikunnanopettajana on jatkunut. Parinkymmenen vuoden liikunnanopettajan kokemuksellaan Hannu pystyy kumoamaan tyypillisimmät väitteet nuorten kunnon rapistumisesta - ainakin tykkiläisten osalta. ”Täällä on sellaista oppilasainesta joka ”SARASTUS” 4/10 9 SIIRI KÄHÖNEN ME, MYSELF AND I tajuaa oman hyvinvointinsa merkityksen. Väittäisin että nämä nuoret ovat ikäistään paremmassa kunnossa keskimäärin”, kehuu Hannu. Keskiarvon hilautuminen ylöspäin näkyy YO-tulosten lisäksi myös nuorten kasvaneena itsetietoisuutena, tunnollisuutena ja he ymmärtävät liikunnan merkityksen osana hyvinvointiaan. Nykyisiä oppilaita ei voi suoranaisesti pitää liikunnassa parempina, koska erojen liikkaopemme sanoo olevan pieniä. Myös yksilöhuippu-urheilijoita oli Hannun uran alussa enemmän. Nykyään urheiluun vakavasti keskittyvät oppilaat menevät Mäkelänrinteen tai Pohjois-Haagan kaltaisiin urheilulukiohin. ”En odota huipputuloksia kun olen täällä opettajana, vaan odotan iloista mieltä ja sellaista innostusta liikuntaa kohtaan, jota varsinkin lukion puolella on tosi paljon. Sen huomaa, että oppilaat tiedostavat liikuntahetken mahdollisuutena pelata sosiaalista peliä ryhmässä ja nauttia siitä.” nykästään, joka tuntuu soivan koko ajan. ”Ei se minusta tärkeä ole, mutta tuntuu, että muilla on koko ajan asiaa minulle”, Hannu sanoo hymyillen. Puhelinlaskut ovat hänellä pysyneet nykyään maltillisina, noin 150 eurossa. Puheluiden määrää on vähentänyt siirtyminen paininvalmennuksessa maajoukkuetasolta seuratasolle: ”Vedän 3-4 treenit nuorille ja aikuisille viikossa tällä hetkellä. Ja jotta ei totuus unohdu, lauantaisin myös 3-vuotiaille. Se on ihan hyvää vastapainoa.” Teksti: Aleksi Hokkanen, Mikko Hirvonen. Kuvat: Ossi Hietala 10 NOPEETA Mersu vai Audi? Audi Montako kuppia kahvia menee päivässä? Kaksi nykyään Tämän päivän koululiikuntaan Hannu ei ole täysin tyytyväinen: ”Pakollinen liikunta on vähentynyt vuosien varrella aika paljon ja valinnaisuus on lisääntynyt. Valinnaisliikuntaa valitsevat yleensä ne oppilaat, jotka eivät niin paljoa ole sen tarpeessa ja harrastavat muutenkin paljon liikuntaa.” Keskustelu kääntyy myös odotettavasti toiseen suuntaan - pakkoliikuntaan. ”Ei sekään tietysti ole hyvä, jos on pakko liikkua”. Pakkoliikunta saattaa Hannun mukaan johtaa yhteiskunnalle kalliiksi tulevaan ”pommiin” 10-20 vuoden kuluttua. Nykyinen sukupolvi on liikunnallisesti jakautunut hyvin radikaalisti niihin, jotka urheilevat ja pitävät kunnostaan itsenäisesti huolta, ja toisiin, jotka eivät tee kuntonsa eteen mitään. ”Tässä mennään taas siihen, että Tykissä asiat on hyvin, mikä johtuu siitä, että oppilaat ovat itsetietoisia ja tietävät mikä on hyvästä ihmiselle. Tehdään keskimääräistä fiksumpia ratkaisuja kuin valtaväestö.” Hannu on oppilaiden keskuudessa kuuluisa painin lisäksi myös hänelle tärkeästä kän- 10 ”SARASTUS” 4/10 Paljon nousee penkistä? En tiedä Mitä mieltä olet saksalaisista? Täsmällisiä Jack Bauer vai Arnold Schwarzenegger ? Jack Bauer Katkaistu pumppuhaulikko vai revolveri? Ei kumpikaan Kokis vai Pepsi? Kokis Itä vai länsi? Länsi Lasketko wc renkaan käynnin jälkeen? Lasken Mitä mieltä olet tästä meidän lehdestä? Se on parantunut kokoajan vuosien varrella. Tää viimeinen oli sellainen, että kun näin sen ulkoisesti, ajattelin, että toihan näyttää ihan kioskilta ostetulta. Sen mystisen youn lisäksi laulujen sanoituksissa seikkailee usein vaihteleva, itsenäinen minä. Chisun kappale Miehistä viis kertoo minästä, joka tajuaa naisena riittävänsä sellaisenaan, Eminemin The way I am on kuvaus miehestä paineiden keskellä. Samaa aihetta toistaa Kymppilinjan viime kesän hitiksi noussut, mielipiteet voimakkaasti kertosäkeensä haukiteeman takia jakanut Minä. Jokainen meistä on minä. Minöjä on yhtä monta kuin ihmisiäkin; yksi on pitkätukkainen, huumorintajuinen ja perusfiilikseltään iloinen, toinen on huono lohduttamaan, mutta osaa loistavasti muilla tavoin piristää toisten päivää. Kolmannella on ruskeat silmät, heikko sydän ja kaksi vasenta jalkaa, ja välillä tapana sulkea tyttöystävänsä maailmansa ulkopuolelle. Vahvasta ja erottuvasta minästä kertova musiikki antaa kuitenkin vääränlaisen kuvan nykyihmisestä. Vaikka kappaleissa korostetaan nimenomaan itsenäistä, voimakasta, ympäristöstään suuresti eroavaa itseä, oikeassa elämässä minä ei tunnu millään riittävän. Parempaan tähtääminen ja itseltään paljon vaatiminen ovat normaaleita ja terveitä tapoja pyrkiä muuttumaan, ja välttämättömiä henkisen kehityksen kannalta. Pieleen menee kuitenkin silloin, kun minän haluaa muuttuvan täysin samanlaiseksi kuin muiden: pitäisi olla samanlainen ulkonäkö ja tavallisen haaleanpirteä persoonallisuus, samanlainen tapa asua ja elää ja hyvät, mutta silti huomiota herättämättömät arvosanat koulussa. Tilanne on hankala, sillä minän halutaan jatkuvasti vastaavan lähinnä lisääntyvän median aikaansaamia ihanteita ja odotuksia. ”SARASTUS” 4/10 11 Jokainen tuntuu olevan samaa mieltä siitä, että eri reittejä, voimakkaimmin ehkä kuukausittain ilmestyvien muotilehtien kautta, media tyrkyttää jatkuvasti satiininsileän ihon ja hädin tuskin vesirajan peittävien minimekkojen, kiiltävänpinkeiden lihasten ja kylmänrauhallisten treffilähestymisien ihannetta. Nämä ihanteet heijastuvat normaalin, nuoruusiässä ehkä itseään yhä etsivän ihmisen elämään, ja näkyvät selvästi, joskin miedompina kuin ylimuokatuissa hajuvesi- ja automainoksissa: useimmiten ei ole muiden mielestä okei pukeutua juuri niin kuin haluaa tai heittää juuri niin avointa – tai kieroutunutta – huulta kuin itse haluaisi. Aidon itsensä peittelemisyrityksistä ja aitojen ihmisten perään naureskelemisesta on hyvää vauhtia tulossa standardeja. Monien mielestä parasta maailmassa on itsensä löytäminen. On mahtava tunne, kun tajuaa, mistä oma minä on tehty tai mitä varten elämä on ylipäänsä olemassa: kun ensimmäistä kertaa pitää onnistuneen puheen. Tai kun viettää elämänsä kesän tutustuen uusiin ihmisiin, istuskelemalla festarialueen leirinuotion ympärillä tai juosten kaatosateessa ilman paitaa. Tai kun saa ensimmäistä kertaa käsiinsä pienen, kapaloidun käärön, joka on oikeastaan oman minän jatke. On sääli, että aidon minänsä muilta kätkevä ihminen ei välttämättä koskaan koe hetkiä, jolloin tuntee oikeasti elävänsä. Kun tykin opiskelijoilta kysyttiin, millaisia ovat olleet heidän elämänsä tärkeimmät hetket ja muutokset, he vastasivat seuraavasti. 12 ”SARASTUS” 4/10 Minuun on vaikuttanut eniten se, kun isäpuoleni muutti asumaan minun ja äitini luokse. Vihasin häntä silloin, sillä hän vei minulta kaiken huomion. Olin hyvin välinpitämätön, kunnes tapasin uudet sisarukseni. Se oli aluksi hyvin häkellyttävää, olinhan ollut ainut lapsi. Tulimme kuitenkin hyvin toimeen ja opimme leikkimään kaikki yhdessä. Pikkuhiljaa totuin isäpuoleeni, ja nyt hän on ollut äitini kanssa kihloissa 9 vuotta. Olemme nykyään oikein hyviä kavereita, mutta pientä kinaa ei oikein voi koskaan välttää. Henna Salonoja, 17 v. SYK:stä pois vaihtaminen yhdeksännen luokan jälkeen rohkaisi minua elämään rennommin ja nautinnollisemmin. Koulun vaihto auttoi pääsemään irti haitallisen voimakkaasta perfektionismistani ja muistutti, että opiskelun ohella voi tehdä myös omia juttuja. Enää en hylkää viikonloppuseikkailuja koulutöiden takia, vaan keskityn nauttimaan nuoruudestani. Arvosanani ovat laskeneet, mutta olen onnellisempi kuin koskaan. Ja mikä tärkeintä, psyykkeeni on tasapainossa. Marta, 17 Yleiseen minuuteeni ja persoonaani on eniten vaikuttanut yhdessäolo kotona ja matkustellessa isän, äidin ja tietysti kahden veljeni kanssa. Jokainen heistä on omalla tavallaan muokannut piirteitäni ja tapojani. Tehokkuutta ja itsenäisyyttä on kuitenkin opettanut se, että olen aina kulkenut hieman eri tietä kuin veljeni ja vanhempani, ja ihan nuoresta pitäen hoitanut asiani itse. Varhaisessa iässä aloitettu Kummelin katsominen on kierouttanut minua paljon. leikkipuistoon tai talviseen pulkkamäkeen. Mikko H., 17 v. Lähiaikoina minuun on ehdottomasti vaikuttanut puolen vuoden opiskelu ja oleilu Tennesseessä ja tässä lähistöllä. On tullut tavattua niin paljon uutta porukkaa ja pitänyt muodostaa suhteet ihmisiin ihan alusta, että ainakin kanssakäyminen toisten kanssa ja itsensä fiksun oloisena pitäminen ovat tuntuneet paranevan. Erilaista kulttuuria oppii tässä myös vähän tuntemaan ja ymmärtämään. Tosin katsoin juuri dokumentin Pohjois-Koreasta, ja sitä en oikein ymmärtänyt. Jengihän ihan palvoo johtajaansa! Ilmari, 17 Vanhempani ja heidän tapansa kohdella minua ovat muokanneet paljon itsetuntoani ja tapojani sekä isolla aikavälillä että luultavasti vielä edelleenkin. Tärkeä lyhyempi minua muuttanut tapahtuma oli ripari. En tuntenut sieltä aluksi melkeinpä ketään, joten se oli oikeastaan ihan uusi alku, vaikken mitään sellaista silloin tarvinnutkaan. Riparilla tajusin tiettyjä asioita, mietin toisia ihmisiä ja tajusin, miten voi sulautua uuteen porukkaan ja miten uusi porukka muuttaa ihmistä. Vaikken uskoon tullutkaan, niin viikko riparilla vaikutti minuun melkoisen paljon. Eero, 16 Pienenä toivoin itselleni sisaruksia voidakseni jakaa ikimuistoisia hetkiä näiden kanssa ja saadakseni perheensisäisiä leikkikavereita. Monilla ystävilläni oli jo vanhempia ja nuorempia sisaruksia, ja siksi ilahduinkin saadessani pikkuveljen. Varttuessani tajusin, että pikkuveli tuo myös suurta vastuuta. Isoveljenä olisin hänelle esikuva, suunnannäyttäjä ja mahdollinen tuki vaikeina aikoina. Vastuun lisäksi pikkuveli toi välillä ristiriitojakin, kun lelujen ja pelien omistusoikeuksista ei päästy sopimukseen. Pikkuveljen astuttua taloon ymmärsin, että perhe ei ole ainoastaan minä ja vanhemmat, vaan myös nuorempi sisarus on osa perheen rakkautta. Vaikka pikkuveljeni varttuukin kovaa vauhtia, sydämessäni hän on minulle yhä se pieni temmeltäjä, joka roikkuu paidan helmasta kiinni matkatessamme kesäiseen Nuorten vääristynyttä käsitystä itsestään ja toisista puidaan myös MTV:n uusimmassa realitysarjassa If you really knew me. Sarja seuraa amerikkalaisia kouluja, joiden oppilaat ja opettajat ovat jakautuneet voimakkaasti eri klikkeihin ja joissa kukaan ei tunne itseään tervetulleeksi omana itsenään. Kouluyhteisöä ravistelee valtava muutos ja tunnekuohu, kun jokainen oppilas avautuu vuorollaan vaikeista asioistaan koulukavereistaan muodostuvan ryhmän edessä. Kokemus on luonnollisesti rankka, mutta lopulta yhteisö tiivistyy ja kaikkien on helpompi näyttäytyä koulussa omana itsenään. Ei siis huono idea toteutettavaksi! Joten muru hei, takki auki. Tai, näin tappopakkasten aikaan, edes villatakki. Päästä minä vapaaksi. ”SARASTUS” 4/10 13 ”Tähän maailmaan meitä mahtuu monta…” Roope Luokkamäki Jos olet käynyt koulun kuntosalilla viimeaikoina, olet huomannut, että et ole. Se johtuu siitä, että itse kuntosalia ei enää ole. Tämä voi tulla yllätyksenä; minulle se ainakin tuli. Töölön Yhteiskoulun hallitus ja rehtori nimittäin päättivät pistää paikan remonttiin noin viikon varoitusajalla. Lisää hyviä uutisia seurasi pian. Kyseessä ei olisi lukuvuoden ainoa remontti, vaan seuraavaksi tietä koulun taloushallinnon toimistolle saisi tehdä oppilaskunnan huone. Oppilaskunnanhuoneesta on tullut keväällä koulusta lähtevälle vuosiluokalle tärkeä paikka. Harvoin koulussa on erilaisten ihmisten kesken niin hyvää yhteishenkeä kuin tämän vuoden abeilla on ollut. Sen verran voin sanoa kolme eri lukion vuosiluokkaa kahdessa maassa läpikäytyäni. Tämä ei olisi mahdollista ilman koko porukan yhteen kokoavaa tilaa. Koulussa viihtyy ihmeen paljon paremmin, kun on joku paikka, jossa voi tuntien välillä maata sohvalla, puhua kavereiden kanssa, kuulla hyvän biisin, nähdä videon linnusta johon osuu baseball-pallo tai vaikka piirtää Justin Bieberille viikset. On surullista, ettei seuraavan vuosikurssin opiskelijoille haluta antaa näitä samoja mahdollisuuksia. Tynkä-opkh :n ja tynkä-kuntosalin muussaaminen yhteen ja sijoittaminen kellariin kuulostaa järkyttävän huonolta idealta. Pahimmillaan se tarkoittaa molempien tilojen laajan käyttäjäkunnan katoamista. Vai miltä kuulostaa matka neloskerroksesta kellariin ja takaisin 15 minuutin välitunnilla, jotta voit seurata kuinka kaverisi hieltähaisevana kolisuttaa jalkaprässiä? Tai kuntoiluharrastuksen ensimmäisten 14 ”SARASTUS” 4/10 horjuvien askelten ottaminen kun koko luokkasi seuraa vierestä? Ratkaisu ei vaikuta järin toimivalta ja syykin on selvä: sitä eivät ole tehneet tilojen todelliset käyttäjät. Tuntuu suoranaiselta loukkaukselta, ettei päätöksenteossa ole kuultu Töölön yhteiskoulun oppilaita saati vaivauduttu ilmoittamasta asiasta heille muulla tavoin kuin kuntosalin oveen viikkoa aikaisemmin ilmestyneellä lapulla. Itse olen puuhannut Tykissä kaikenlaista ylimääräistä, koska olen jostain syystä kiintynyt paikkaan viimeisen kuuden vuoden aikana. Olen ollut mukana toteuttamassa puurojuhlaa, tykpäivää, tyk fm –lähetyksiä, oppilaskunnassa ja nyt ”Sarastuksen” päätoimittajana. Olen tavallaan ajatellut tykkiä myös minun koulunani, mutta ilmeisesti olen ollut väärässä. Luovuttaessamme adressin koulun salin ja opkh :n muuttamista vastaan, jonka oli allekirjoittanut suurin osa tämän lukion oppilaista kiitti rehtori kohteliaasti ”aktiivisuudestamme” mutta totesi samaan hengenvetoon, ettei adressilla mitään vaikutusta tulisi olemaan. Kiva sinänsä, että joku on huomioinut ”aktiivisuuteni”. On totta, että muutoksille ei aina voi mitään ja koulu tarvitsee lisääntyneen työmäärän takia uuden taloushallinnon toimiston. Tuntuu kuitenkin väärältä, ettei meillä oppilailla ole ollut mitään sanottavaa pääosin juuri oppilaita koskevassa päätöksenteossa. Homman olisi voinut hoitaa paljon tyylikkäämmin avoimesti asioista keskustelemalla mahdollisia ratkaisuja miettimällä. Nyt tuntuu vähän siltä, että muuten mukavasta paikasta, jota Tykki on ollut, on jäämässä ikävä jälkimaku. ”SARASTUS” 4/10 15 HYVÄSTI OPKH OSSI HIETALA AJASTA JA AVARUUDESTA Kertokaapa, ystävät ja kylänmiehet, mihin kaikki aika menee? Se vain katoaa jonnekin ja kiihtyy koko ajan. Tik-tik-tikittävä aika kulkee kuin juna ja jokainen tunti menee ohi yhä nopeammin. Jokainen viikonpäivä herättää ihmetyksen; taas on lauantai. Huomenna on taas sunnuntai ja ennen kuin huomaan, on taas lauantai. Hassuinta on, että aikaa ei tunnu kuluneen lainkaan, enkä esimerkiksi ole vieläkään sisäistänyt olevani lukion kakkosella. Viimeisen viikon tapahtumia joutuu oikeasti kaivelemaan muistista, että ne löytyvät. En muista, minä talvena sairastin angiinaa, vaikka se oli aika iso juttu sillä hetkellä. Kaikki vain menee jotenkin omalla painollaan, asioita tapahtuu ja tulee tehtyä, mutta päivät vaihtuvat. Muistan kyllä kaiken, ei siitä ole kyse, mutta asiat painuvat heti tapahduttuaan ajan kultaamien, hyvien muistojen alle ja nousevat sieltä sitä mukaa kun aika kultaa nekin. Aikakäsitykseni tuntuu tavallaan jakautuneen kahtia. Toinen puoli pitää päivittäistä rutiinia, toimintaa ja hetkiä koossa, toinen keskittyy pidempiin ajanjaksoihin, kuukausiin, vuosiin ynnä muuhun. Rutiinipuoli kokee erilaiset hetket eripituisina. Tylsät tilanteet vaikuttavat ikuisuuksilta, mukavat menevät ohi liian nopeasti; ilmiö on varmasti kaikille tuttu. Pidempien jaksojen puoleni ei sen sijaan koe ajankulun nopeuden muutoksia yhtä selkeästi. Sen silmissä aika vain kiihtyy eikä jarruta koskaan. 18 ”SARASTUS” 4/10 Taisinpa keksiä mistä tämä voisi johtua. Koska rutiinipuoli pyörii tapahtumien mukana ja hetkien välissä, ehkä se tarkkailee kiinnostavien tapahtumien välejä. Alitajunta, jota nyt pääsen taas riepottelemaan, määrittelee kiinnostavan tapahtuman ja aikakäsityksen rutiinipuoli merkitsee näitä muistiin ja vertaa johonkin jännään keskiarvoon. Pitkien aikavälien puolella ei ole käytettävissään mitään keskiarvoa, vaan kulunutta aikaa verrataan jo elettyyn. Kuten Viivi ja Wagner -sarjakuvan sikamainen päähenkilö aikanaan tiedelehdestä luki, viikko tuntuu viikon vanhasta yhtä pitkältä, kuin 50 vuotta 50vuotiaasta. Esimerkiksi kymmenvuotiaalle vuosi on yksi kymmenys elämän pituudesta, kun 20-vuotiaalle se on enää kahdeskymmenesosa. Samalla vaikuttaa toinenkin ilmiö: mitä enemmän kokee, sen vähäpätöisemmiltä uudet kokemukset tuntuvat. Nykyihmisen extreme-hakuisuus vain kiihdyttää tätä efektiä ja muutumme yhä kärsimättömämmiksi. Lisättäköön tähän teorian lopuksi iso ”ehkä”, etten puhu läpiä päähäni. Eikä tässä vielä läheskään kaikki: jännimmät hetket ajan kanssa taistellessa tulevat, kun muistan ajatuksen menneisyyden ja tulevaisuuden liitoskohdasta. Siinähän me jatkuvasti elämme, vain tämä hetki on nyt, kaikki muu on joko mennyttä tai tulevaa. Äsken mainitsemani ”tämä hetkikin” on tätä kohtaa kirjoittaessa jo menneisyyttä. On jokseenkin repivää, että ei voi tuntea kuuluvansa mihinkään koettavissa olevaan hetkeen, eikä nykyhetkeä voi määritel- lä niin, ettei se muutu ja karkaa jalkojen alta pois. Kuvittele käveleväsi nuoralla vailla kaatumisen mahdollisuutta. Jalkasi alla on tuhansia lankoja Y:n muotoisessa risteyksessä; takanasi paksu köysi ja edessä kaikki tuhannet langat erillään, eri suuntiin haarautuen. Kun otat askelen, yksittäinen nuora jalkasi alla kerää kaikki muut langat yhteen köydeksi taaksesi. Edessäsi ovat samojen lankojen seuraavat askeleen pituiset osat. Toista askeleen ottaminen. välttämättä ole loppu vaan etappi, kuten mikä tahansa muu episodi tai hetki elämässä. Pysähtymätön se on sikäli, että ihminen ei kykene itse todistettavasti pysäyttämään ajan kulkua. Mustan aukon keskellä aika on tiedemiesten mukaan pysähdyksissä, koska paikassa, jossa edes valo ei pääse liikkumaan, ei ole liikettä, eikä siten myöskään tapahtumia, mikä puolestaan johtaa ajan puutteeseen. Loppujen lopuksihan aika on näet vain ihmisten keksimä käsite tapahtumien välisten suhteiden kuvaamiseen. Voisin sanoa, että rannekello, se tavallinen ranta-Rolex, ei laitteena mittaa aikaa ulottuvuutena, vaan käsitämme sen viisareiden liikkeen ”ajan kulun” kuvaajana. Sekuntiviisari naksahtaa paikasta toiseen tasaisin välein, ja välit me käsitämme sekunnin pituisina ajanjaksoina. Viisarin liikkeet tuntuvat muuttavan tempoa tilanteesta riippuen. Jos kiinnostavia tapahtumia tulee jatkuvana virtana, tuntuu viisarikin lentävän ja toisin päin. ”ihminen ei kykene itse todistettavasti pysäyttämään ajan kulkua” Menneisyyttämme eivät ehkä olekaan vain valitsemamme tiet, vaan myös ne tiet, joita emme valinneet syystä tai toisesta. Kaikki meille tarjottu kuuluu meihin, varsinkin, jos olemme hylänneet nämä asiat tietoisesti. Tulevaisuuteemme kuuluvat kuitenkin mielestäni etupäässä unelmamme ja tuntemamme mahdollisuudet. Valinnan hetkellä mahdollisuuksia tulee aina tuhansittain lisää erilaisten kompromissien muodossa. Sattuman mahdollisuus ja lukemattomat epätodennäköisemmät vaihtoehdot lisäävät oman osuutensa mahdollisuuksien joukkoon. Ja koskaan emme pysähdy tällä matkalla. Toisaalta ikuinen, pysähtymätön matka universumin neljännen ulottuvuuden läpi on... Hyvin jännä, sanoisin. Sanon ikuinen, koska en usko, että ihminen voi varmasti tietää matkansa päättyvän jossain vaiheessa. Edes kuolema ei Aika on jälleen hyvä esimerkki siitä, miten ihminen aina pyrkii selittämään ihan kaiken näkemänsä ja kokemansa. Maailmamme ja todellisuutemme kun perustuvat siihen, että ymmärrämme ne. ”SARASTUS” 4/10 19 Otto Kopra: Nollat ja ykköset 010001100111010101100011011010110010000001111001011011110111010100100000001000100101001100100010 Tietotekniikan kehitys ja sen lieveilmiöt kuten esimerkiksi sosiaalinen media sekä vertaisverkot – ovat tehneet lain rikkomisen äärimmäisen helpoksi. Rikoksia tehdäänkin yhä enemmän ilman, että edes rikollinen tietää toimineensa lainvastaisesti. Nykyään jokainen on lainrikkoja. Lavealla tiellä ollaan jatkuvasti askelen edellä, eikä poliisi pysy rikollisten perässä, kun taistelua käyvät suuret määrät nollia ja ykkösiä. Sosiaalisen median kautta kansoille on avautunut aivan uusia keinoja ilmaista itseään: Kuka ajaa omaa asiaansa, kuka taasen jonkun toisen asian yli. Facebookin ryhmillä voit ilmaista itseäsi tykkäämällä sivusta, joka yrittää paljastaa hallituksen ja kukkahattutätien yhteisen salaliiton, tai kertoa mielipiteesi siitä, miten ”olisit valmis istumaan pari vuotta Astrid Thorsin taposta”. Nopeasti vilkaistuna nämäkin ryhmät ovat hauskoja vitsejä, joita sitten kelpaa laittaa profiiliinsa niiden kymmenien muiden unohdettujen ryhmien joukkoon, mutta toinen näiden ryhmien perustajista sai monien fanien lisäksi pienen kasan syytteitä niskaansa - ja ei, kyse ei ole nyt tuosta salaliittoryhmästä. Sananvapaus on hieno asia, mutta sitä pitäisi osata käyttää vastuullisesti. Eipä arvannut tämä huumorimies, että ryhmä tulisi saamaan jopa hieman liikaakin huomiota hänen makuunsa. Syyte nostettiin törkeästä kunnianloukkauksesta, laittomasta uhkauksesta, julkisesta kehottamisesta rikokseen sekä kiihottamisesta kansanryhmää vastaan. Rikosnimikkeitä kertyi siis yksi joka toisesta sanasta ryhmän nimessä. Kuulostaako liian mielivaltaiselta ollakseen totta Suomen kaltaisessa oikeusvaltiossa? Kunnianloukkaukseen riittää lakipykälien mukaan ”toisen halventaminen”, kunhan se ”ei selvästi ylitä sitä, mitä voidaan pitää hyväksyttävänä”. Julkisuus määrittelee 20 ”SARASTUS” 4/10 pelkän kunnianloukkauksen ja törkeän kunnianloukkauksen eron. Kukaan ei vain tunnu tietävän, mikä on tuo maaginen hyväksyttävän halventamisen rima. Missä menee raja, jonka toisella puolella virkavalta alkaa hengittämään niskaan? Entä ovatko sosiaalisen median palvelut joukkotiedotusvälineitä? Olisi ollut täysin laillista, jos joku olisi kaveriporukassa kertonut olevansa valmis istumaan pari vuotta Thorsin taposta, todennäköisesti vaikka se olisi lisätty facebook-tilaankin. Julkinen ryhmä facebookissa sitten näemmä on se raja, vai onko? Jos tilan näkee keskimäärin facebookin käyttäjältä löytyvän 130 kaverin joukko, se on vähän. Entä jos Thorsia halventaisi ulkoilmatapahtumassa 130 hengen kuullen? Silloin olisi ehkä jo alkanut tapahtua. Entäpä he, joilla on vaikkapa 250 kaveria listallaan? Jos raja menisi siinä, niin entäpä jos lisää vielä yhden kaverin tilan päivityksen jälkeen? Entä jos kyseessä on suljettu ryhmä, mutta johon on kutsuttu satoja ihmisiä? Miten ihmisten oikein oletetaan tietävän missä raja menee, jos viranomaisetkaan eivät sitä tiedä? Informaatiotulva tuntuu olevan niin massiivinen, että oikea tieto hukkuu kaiken muun alle, tarpeettoman tiedon pyristellessä pinnalla keveämmän viihdearvonsa avulla. Pinnalle on silti jatkuvasti pulpahdellut aivan uusia kanavia toteuttaa sananvapautta, eikä horisontissa näy loppua tälle kehityssuunnalle vielä pitkään aikaan. Ja kaiken tämän suolaisen veden päällä ajelehtii mm. piraattivene myrskyn silmässä. Piratismi on malliesimerkki internetin nopeasta kehittymisestä johtuvasta rikollisuudesta. Alansa ykköset käyvät taistoa armeijanaan miljoonat lataajat. Maan tavaksi muodostunut lataaminen on jo niin yleistä, että poliisin re- surssit riittävät vain murto-osaan tekijänoikeuksilla suojatun materiaalin levittäjistä, puhumattakaan tällaisen materiaalin lataajista. Koska kiinnijäämisprosentti on äärimmäisen pieni, on rangaistuksetkin kovia: Yksittäisille ihmisille tulee maksettavaksi kirjaimellisesti miljoonia euroja sakkoja, kun suurin osa piraateista ei tule koskaan saamaan syytteitä. Terve järkikin kertoo, ettei tällainen pelote ole toimiva taikka sen enempää järkeväkään ratkaisu, mutta se on paras menetelmä niin kauan kuin se on ainoa. Olisihan se hienoa jos laitonta lataamista ei esiintyisi tai kiinnijäämisprosentti olisi jotain muutakin kuin promilleluokkaa, jolloin korvausvaatimuksetkin tippuisivat järkeviin summiin. Lataajat yrittävät oikeuttaa tekonsa itselleen pitämällä kovaa ääntä pahoista levy-yhtiö-mafioista ja artistien keikkatulojen tärkeydestä. Tämä muuttuu surulliseksi siinä vaiheessa kun lataaja alkaa itse uskomaan vakuuttelunsa, jolloin hän huijaa enemmän itseään kuin artisteja. Onhan tietotekniikan kehitys tuonut mukanaan paljon hyvääkin: ihmisten kommunikointi on helpottunut huomattavasti ja esimerkiksi lukion nasuista, niiden jatkoista sekä jatkojen jatkoista on helppo tiedottaa ihmisille sekä tällä tavalla kerätä suuri määrä osallistujia. Pahimmillaan internet osaa kuitenkin toimia äärimmäisen epäluotettavan idiootin tapaan. Sähköisessä äänestyksiä ääniä katoilee ja yritykset omistavat kaiken sisällön, mitä palvelun käyttäjät palveluun lataavat. Lisäriskiä tuo se, jos sattuu olemaan esimerkiksi jonkin julkisuuden henkilön kaima: Tämän sai kokea helsinkiläinen 32-vuotias Ville Valo, kun hänen Facebook-tilinsä suljettiin ilman ennakkovaroitusta, sillä hänen luultiin esiintyvän Ville Valona. Sinne menivät ne lomakuvat, joita ei tajuttu tallentaa facebookin lisäksi myös omalle koneelle. Ei sillä, moni olisi varmasti kateellinen tälle Ville Valolle. Moni on yrittänyt poistaa profiiliaan yksityisyydestä huolestuttuaan siinä onnistumatta. Profiilin poistamisen jälkeen sivuille on kuitenkin jäänyt kummittelemaan outo tietosivu, joka on wikipedia-artikkelien tapaan henkilön entisten kavereiden muokattavana. Tälle sivulle on jäänyt mm. profiilikuva ja muut julkiset tiedot, kuten nykyinen opiskelupaikka. Oman lusikkansa tähän soppaan lisäävät ammattilais-nörtti-kriminaalit, jotka tekevät tietomurtoja kehittävämpien harrastusten puutteessa. Jos sähköisessä äänestyksessä katoaa ääniä ilman, että kukaan edes yrittää saada niin aikaan, niin voimme vain kuvitella mitä voisi tapahtua, jos joku vähänkään asiansa osaava tietoverkkojen vapaustaistelija päättää aloittaa pyhän sodan mätää yhteiskuntaa vastaan. Taistelu valtioiden ja yritysten pahan valtakuntaa vastaan on nykyään äärimmäisen helppo taistella. Allekirjoittanutkin pystyisi pääsemään käsiksi hyvinkin monen opettajan wilma - ja sähköposti-tunnuksiin täysin idioottivarmasti ja helposti niin halutessaan. Uusi pitkälle kuuluva mutta näkymätön rikosten muoto on asetelmansa puolesta surullinen, sillä poliisi ei pysty mukautumaan uusiin tilanteisiin läheskään tarpeeksi nopeasti, ja rikolliset pysyvät jatkuvasti askeleen edellä. Nollien ja ykkösten taistelu tulee kestämään vielä pitkään. Sen päättymiseen asti on toimittajan kuitenkin tyydyttävä vain yrittämään olla menettämättä uskoaan ihmiskuntaan ja uskoa virtuaalielämän evoluutioon. Otto Kopra ”SARASTUS” 4/10 21 T Ja vois sitä valita toisin, rahat menee leffoihin ja ravintoloihin The Ounce -erikoisliikkeen teevalikoimia. Aloitin teemaailman tutkimisen Kampin lähistöllä sijaitsevasta The Ounce erikoisliikkestä. Voimakas teen tuoksu peitti koko huoneen astuessani sisään. Sisustus oli vanhanaikainen - jopa tarjoilijat olivat pukeutuneet vanhanaikaisiin asuihin -ja taustalla soi rauhallinen klassinen musiikki. Hetken päästä kiinnitin huomioni kymmeniin erilaisiin astioihin, jotka olivat täynnä erilaisia yrttiteesekoituksia. Veikkaisin, että makuja oli reippaasti yli sata. Valkoista, vihreätä, mustaa, maustettua ja maustamatonta teetä, kaiken maailman sekoituksia löytyi. Lopulta päädyin ’’Napolin auringoksi’’ kutsuttuun maustettuun vihreään teehen. Kokeilin muutamaa muutakin ja kaikki olivat hyviä. Mainittava oli kiinalainen musta Yunnan 0211-tee, joka oli maustettu voimakkaasti ja oli kirkkaan punaista. Kokeilin sitä aluksi ilman sokeria, mutta päädyin lopulta lisäämään sitä ja kokeilin myös hunajaa. Jotkut juovat teetä, jotkut kahvia, kun taas toiset juovat energiajuomia. Yhteistä näillä kaikilla nestemäisyys ja kofeiini. Keskitytään nyt kuitenkin yhteen jaloimmista juomista, joka on tietenkin tee. Teetä voi nauttia aika monella tavalla, vaikka varmasti kaikille tulee ensimmäisenä mieleen halpa pussitee. Se on pääsääntöisesti varsin juotavaa, varsinkin sokerin kanssa. Jos yleensä käytät sokeria, kokeilepa joskus juoda teetä ilman, sillä makuero on merkittävä. Jos jaksaa nähdä hieman enemmän vaivaa ja kykenee maistamaan hiukan erikoisempia makuja, kannattaa siirtyä japanilaiseen teehen. Se maistuu monesti voimakkaammalle, ja siihen ei yleensä laiteta sokeria. Tölkeissä tulevaa jääteetä voi tuskin edes kutsua teeksi, mutta kai sekin on mainittava. Tänne palaan varmasti joskus uudestaan. Kaikki valmistettiin paikan päällä, sokeri oli luomua ja astiat olivat enemmän kuin näyttäviä. Teepannut olivat lasisia, jotta juoman väri näkyisi selvästi. Juontitilassa on vain pari pöytää, joten suosittelen varaamaan paikat etukäteen. Miksi kuitenkaan tuhlata 45 minuuttia varsin kelvollista facebook-aikaa erikoisessa tunnelmassa ihmeellisessä paikassa teetä hörppien, kun kaiken lisäksi yksi kuppi voi maksaa jopa neljä euroa? Sanoisin, että rauhallinen tunnelma ja tajunnan räjäyttävä makuelämys riittää vastaukseksi. Jätä väliin seuraava karkkipussi ja käy juomassa hyvää teetä Fredrikinkadulla. Kunnon jäätee on asia erikseen, mutta sitä harvemmin tulee juotua muuten kuin kesällä. 22 ”SARASTUS” 4/10 ”SARASTUS” 4/10 23 Joulun taikaa Teksti ja kuvat: Jenni Voong & Anastasia Kirjanen Seuraavaksi päätin kokeilla kotona keitettyä japanilaista teetä tavallisen pussiteen rinnalla. Kokeilin japanilaista genmaichateetä, jossa oli paahdettua riisiä seassa. Maku oli hiukan erikoinen, mutta lämmin juotava oli varsin nautittavaa. Valmistaminen on kohtalaisen tarkkaa, jotta saadaan paras maku irti eikä teestä tule kitkerää. Ensiksi laitetaan teenlehdet teepannuun, johon kaadetaan sitten kuumaa vettä ja annetaan sen olla noin 40 sekunttia pannussa, jonka jälkeen kaadetaan kuppiin ja nautitaan. Vesi ei saa olla kiehuvan kuumaa, eikä teelehtien saa antaa liota liian kauan vedessä. Vaikuttaa ehkä pikkutarkalta, mutta se vaikuttaa olennaisesti makuun. Jos olisi ollut enemmän aikaa ja turhan paljon rahaa, olisin varmaan käynyt japanilaisen teeseremoniakurssin, joka vie teen juonnin toiseen ulottuvuuteen hienostelussa ja pikkutarkoissa seikoissa. Useimmiten juon mustaherukkateetä, vaikka se onkin halpaa pussiteetä. Sanoisin, että se on välillä jopa parempaakin kuin hienompi japanilainen tee. Pussiteen hyvä puoli on se, että makuja on lähes rajattomasti ja sitä saa kaikkialta. Kannattaa kokeilla kaikkea. Joulu lähestyy, ja jossain päin maailmaa Joulupukin pikkutontut ahertavat saadakseen lahjat valmiiksi, sillä joulu on pian ovella. Olethan lähettänyt oman lahjalistasi Korvatunturille? Kadut täynnä ihmisiä, punaista ja valkoista kaikkialla, joululaulut kantautuvat korviin joka kulman takaa ja alta. Tähän aikaa vuodesta kenelläkään ei ole aikaa tuhlattavaksi, sillä kiirettä pitää ja tekemistä riittää. Jokaiselle pitää löytää ”se täydellisin ja ihanin lahja”. Läheisimpien ihmisten lisäksi pitää tietenkin muistaa myös serkun kaiman veljen koiraa, jolle käy vain ”se oikea”. Joulu ei tietenkään ole vain lahjojen ostamista, joulua rakastaville tämä on hyvä syy ostaa ihania joulukoristeita ja käydä läpi kaikki joulumyyjäiset. Joulukuusen koristelua, jouluherkkujen leipomista, talon koristelua vessaa unohtamatta ihanilla jouluvaloilla, tätä kaikkea jouluihmiset odottavat vuodesta toiseen. Joululauluja voi huoletta soittaa aamusta iltaan ilman, että naapurit valittavat. Jouluna voi hyvällä omatunnolla syödä niin paljon herkkuja kuin jaksaa. Eihän muutama lisäkilo haittaa, lämmittää ainakin mukavasti. Ja kerrankin on hyvä syy laiskotella päivät pitkät viltin alla katsoen jo niiin moneen kertaan nähtyjä, mutta kuitenkin rakkaita jouluelokuvia. 24 ”SARASTUS” 4/10 Poikkeuksen tähän tekevät jouluvihaajat, jotka yrittävät piiloutua pimeimpään ja syrjäisimpään talon kellariin, jotta pääsisivät pakoon tätä vuoden turhinta juhlaa. Valitettavasti joulusta ei vain voi olla pitämättä. Kukapa voisi kieltäytyä kupillisesta höyryävän kuumaa kaakota kermavaahdon kera tai pellillisestä uunituoreita pullia. Kellareista löytyy varmasti puoliksi syötyjä pipareita ja suttuisia lahjatoivelistoja, jotka on yritetty piilottaa hätäisesti nurkan rakoihin tai kellarin uumeniin… Kyllä pukki tietää, missä lapsoset piileskelevät. Jouluhan on vuoden odotetuin ja rakastetuin juhla, miksi kukaan joulua vihaisi? ”SARASTUS” 4/10 25 Ideat vähissä...? Lahjakortti Jos perinteiset lahjat tonttuineen ja poroineen eivät innosta, käytä luovuuttasi ja taitojasi. Sinullakin on varmasti piileviä kykyjä, joista et tiennyt. Jouluherkut - Kukapa ei ilahtuisi herkkukorista, joka on täynnä suussa sulavia leivonnaisia. Pipareita, suklaata mm… Valokuvakirja - Tee upea kirja vuoden ikimuistoisimmista hetkistä, kuvat kertovat enemmän kuin sanat! Oma biisi - Sävellä tai sanoita oma kappale, johon piilotat salaisimmat ja syvimmät tunteesi… Hemmottelupaketti - Kokoa kori täyteen kaupan ihanimpia tuoksusaippuoita ja hierontaöljyä. Aina ei kuitenkaan tarvitse mennä kotia pidemmälle, vaan voi kietoutua lämpimän viltin alle ja aloittaa neuletyö. Neulominen on nyt trendikkäämpää kuin koskaan. Miten olisi paksu kaulahuivi, johon kietoutua talven pakkasia piiloon. Tai villasukat, jotka lämmittävät mukavasti jalkoja kylmän ja masentavan koulupäivän jälkeen. Tässä sukan ohje uteliaimmille. 1 . Luo puikolle 52 silmukkaa ja jaa ne 4 puikolle, esim. 12–14-12-14. Neulo 2o 2n neuletta. Yhdistä 1. ja 4. puikon kohdalta. Neulo varsi niin pitkäksi kun haluat. 2 . Kantapää: A. Neulo 1. puikon silmukat 4. puikolle oikein. B. Käännä työ ja nosta yksi silmukka neulomatta. Neulo loput nurin. Käännä työ. Nosta yksi silmukka neulomatta ja neulo rivi oikein. Käännä työ ja toista kahta edellä mainittua riviä yht. 13 krt ( yht. 26 riviä). Neulo kerros nurin. C. Neulo samalla tekniikalla kuin kohdassa b. Neulo kunnes työssä on jäljellä 9s. Nosta yksi silmukka neulomatta. Neulo seuraava silmukka ja nosta nostettu silmukka neulotun yli = ylivetokavennus. Käännä työ. Nosta ensimmäinen silmukka neulomatta ja neulo 9 s. Neulo kaksi silmukkaa yhteen ja käännä työ. Toista näitä rivejä kunnes kaikki reunasilmukat loppuvat. Keskellä pitäisi olla koko ajan 10 silmukkaa. Neulo viimeinen rivi oikein. D. Kerää puikolle 13 silmukkaa puikkojen välistä ja neulo ne oikein. Tässä kohdassa syntyy helposti reikiä, joten älä venytä silmukoita liikaa. Joulun soittolista: - Hyödynnä omia erityistaitojasi antamalla kortti, jolla saa esimerkiksi yhden halin. 3 . Jatkossa neulo kaikki silmukat oikein. Kavenna 1. puikolla 2 viimeistä silmukkaa yhteen ja 4. puikon alussa kaksi silmukkaa ylivetämällä. Tee kavennuksia joka toisella kierroksella yhteensä 4 kertaa. Nyt silmukoita pitäisi olla alkuperäinen määrä. Loppukevennykseksi listasimme kaikkien aikojen joulutunnelman luojat, mikäli et ole vielä sellaiseen päässyt: Petteri Punakuono Jouluyö, juhlayö Joulumaa Joulupuu on rakennettu Joulu on taas Tonttujen jouluyö Joulupukki Kuuraparta Ratiriti-rallaa Kilisee, kilisee kulkunen We Wish You A Merry Christmas Santa Claus Is Coming To Town Jingle Bell Rock Last Christmas 4 . Neulo tavallisesti, kunnes pikkuvarvas on kokonaan peittynyt. Muistathan kuitenkin ettei joulu ole vain lahjojen ostamista tai kodin koristelua. Älä ota turhaa stressiä jouluvalmisteluista, kaiken ei tarvitse mennä sekuntiaikataulun mukaan. Maailma ei kaadu, jos joulupuurosta unohtuu mantelit ja glögistä rusinat. Talon ei tarvitse olla täydellisessä kunnossa ja elämisen merkit saavat näkyä, myös jouluna. Nauti lomasta, vietä aikaa läheistesi kanssa, älä myöskään unohda itseäsi: välillä on hyvä ottaa taukoa ja rauhoittua. 5 . Neulo 1. ja 3. puikkojen kaksi viimeistä silmukkaa yhteen ja 2. ja 4. puikkojen kaksi ensimmäistä silmukkaa ylivetämällä. Tee kavennukset joka toisella kerroksella, kunnes silmukoita on jäljellä kaksi jokaisella puikolla. 6 . Katkaise lanka n. 10 cm päästä ja vedä lanka kaikkien silmukoiden läpi. Päättele työ nurjalta puolelta. PS. Joulupukin osoite hukassa? Joulupukin pajakylä - 96930 Napapiiri psst… hyvää joulua… 26 ”SARASTUS” 4/10 ”SARASTUS” 4/10 27 EmptySheet Mitä tulee mieleesi kun kuulet Kymppilinjan kappaleen ”Minä”?
© Copyright 2024