Palveluauto 3/2013 - Suomen Palvelutaksit ry

Palveluauto
Suomen Palvelutaksit ry:n jäsen- ja tiedotuslehti 3 2013
Sisältää
Messulipun!
Tässä lehdessä
Pääkirjoitus . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 3
Hallitus ja toimihenkilöt vuonna 2013 . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 3
Taksivälitysjärjestelmän ongelmia
palvelutaksiyrittäjän näkökulmasta . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 4
Vertaistukea ja vaikuttamista . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 6
Kotiutuskyydin tilaaminen ja matkojen yhdistely . . . . . . . . . . . . 7
Videoesittelyt yleistyvät työhakemusten
liitteinä. Kuvassa Eero-Pekka Vuorensola.
Tänään annan aaltojen viedä . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 8
Reilu Rekrytointi tekee työtä
yhdenvertaisen työllistämisen
puolesta, s. 18
Mikä tahansa auto ei täytä
potilasturvallisuusvaatimuksia . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . .10
Taksivälitysjärjestelmän
ongelmia s. 4
Apua,
tarkastaja tulee, s. 9
Tampereen pirssistä . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . .12
Apua, tarkastaja tulee! . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 9
Terveiset tolpalta . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . .11
Tokmannin mannekiini . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . .13
Kaikenkattavaa autohifiosaamista . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . .14
Joensuun vammaisneuvosto,
25-vuotta hyvän asian puolesta . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . .16
Trafi vastasi vammaisneuvostolle . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . .16
Näyttelytason äänentoistoa invataksissa . . . . . . . . . . . . . . . . . .18
Reilu Rekrytointi –
yhdenvertaisen työllistämisen puolesta. . . . . . . . . . . . . . . . . . .18
Festarikansaa tullaan auttamaan
muttei vammaista . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . .19
Suomen Palvelutaksit ry on
messuilla osastolla 109 (A-halli).
Messulippu sivulla 21
Apuväline ei ole kertakäyttötavara . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . .20
Tyskälihaanen ja laihankarppi . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . .21
Palveluauto 3/2013
Mediatiedot ja näköislehti:
www.suomenpalvelutaksit.fi
2
Kustantaja: Suomen Palvelutaksit ry
Päätoimittaja: Juhani Haapoja,
0400 361 430,
[email protected]
Toimitus: Maj-Lis Krouvi,
040 503 6149, [email protected]
Kuvat: Ari Rönni
Tämän lehden toimituskunta:
Juhani Haapoja, Martti Hautamäki,
Karoliina Joutsia, Antti Järvinen,
Unto Laakkonen, Emilia Mäkiranta,
Ari Rönni, Marko Västilä, Jan Åhman
ja Maj-Lis Krouvi
Ulkoasu ja taitto: Maisan paja
Paino: Eura Print Oy
Kannen kuva: Outi ja Timo / Ari Rönni
Levikki: 700 kpl
Palveluauto-lehti ilmestyy
vuonna 2013 4 kertaa:
maalis-huhtikuussa, heinä-elokuussa,
loka-marraskuussa ja joulukuussa.
Lehden 4/2013 aineistopäivä:
15.11.2013.
Aineiston toimitus: sähköisesti
[email protected], muulla
tavalla toimitettavasta aineistosta
voi sopia puhelimitse 040 503 6149.
Ilmoituslaskutus: 14 vrk/netto
Ilmoitusreklamaatiot: 7 vrk
Lehden vastuu ilmoituksen pois jäämisestä
tai ilmoituksen julkaisemisessa sattuneesta
virheestä rajoittuu ilmoituksen hintaan.
Pääkirjoitus
T
aas rakkaat ystävät mennään
kohti syksyä kovaa vauhtia.
Osa meistä yrittäjistä on pitänyt kesälomansa; osa on vain lisännyt vauhtia kesän lämmössä. Meillä
isäntäyrittäjillä tahtoo olla taipumus,
että lomat mennään samaa tuttua rataa. Oli mukava tavata teitä kollegoita
Kouvolassa kesäkokouksessa; siellä
minäkin vietin pari päivää kesälomaa.
Kolmas kesälomapäiväni oli koko perheen kesken Särkänniemessä; siellä
vaari sai kokea vauhtia ja päätähuimaavia tilanteita lapsenlapsien kanssa huvilaitteissa.
Koulut ja muut sopimusajot ovat
taas tältä syksyltä alkaneet. Kilpailutukset näissä joissakin kuljetuksissa
ovat mielestäni hyvin vääristyneitä,
kun samalla viivalla tarjoamassa on
yksityinen yrittäjä ja yhteiskunnan ylläpitämä laitos, joka saattaa antaa tarjouksen jopa puoleen hintaan siitä, mitä LVM on taksaksi vahvistanut. Yrittäjä ei tällaisessa tilanteessa voi muuta
kuin nostaa kädet pystyyn. Toisinaan
tuntuu muutenkin, että yhteiskunnalla
on tarkoitus käyttää omaa kalustoaan
virka-aikana ja ajattaa yrittäjillä illat ja
viikonloput. Näinä aikoina yrittäjien on
huomattavasti vaikeampaa löytää kuljettajia työhön.
Olen viime aikoina miettinyt paljon
myös yhteiskunnan verotuskäytäntöä.
Varsinaisesta työstään varhain eläkkeelle päässeet hyväkuntoiset ja innokkaat
työntekijät turhautuvat, koska eläkkeellä
työskentelevien verotus on kertakaikkisen
rankkaa. Itse menetin juuri sanomattoman hyvän työntekijän, koska työnteossa
ei kerta kaikkiaan ole järjen häivää; noin
50 % palkasta olisi mennyt veroihin. Itseni lisäksi myös vakituiset asiakkaani jäävät
kaipaamaan mukavaa, tuttua kuskia.
Monilla meillä palvelutaksiyrittäjillä on
ongelmana kuljetusten välityskeskuksien mielivaltainen kyytijako. Pahimmillaan tämä voi johtaa jopa yrittäjän kodin myyntiin. Saattaa pankki suositella
kalustonkin myyntiä; kuka haluaisi lypsävän lehmän myydä? Itse olen ehdottomasti sitä mieltä, että välityskeskuksien tulisi olla täysin ulkopuolisia, niin ettei
osakkaina olisi taksiyrittäjiä. Keskuksien
kyytijaon pitäisi myös mielestäni olla julkista. Silloin se ehkä paremmin olisi rehellisellä pohjalla.
Vaikka on huomattavissa, että taksien
kilometrimäärät ja tulot vähenevät vuosittain, ELY-keskukset jakavat silti lisää
esteettömiä liikennelupia, koska kaupungit ja kunnat haluavat lisätä kilpailua ja
näin saada hintoja alas. Kilpailu kiristyy
entisestään.
Moniin alamme epäkohtiin pyrimme
yhdessä yhdistyksenä vaikuttamaan.
Asiat ovat hankalia ja päättävät koneistot pyörivät hitaasti. Monille yrittäjille vali-
tettavasti liian hitaasti. Koen kuitenkin,
että yhdessä yhtenäisenä rintamana meillä on vaikutusvaltaa. Olemme
oman alamme asiantuntijoita; meidän
tulee kantaa ammattitaitoamme ylpeydellä.
Yhdistyksemme toimintaan voi tutustua Tampereella apuväline-messuilla marraskuun toisena viikonloppuna. Olemme esittelijöinä Vehon
messuosastolla, jossa on esillä esteettömään liikkumiseen rakennettua
kalustoa. Tavataan siellä!
Haluan toivottaa teille kaikille turvallisia kilometrejä värikkäässä syksyssä.
Juhani Haapoja
päätoimittaja
puheenjohtaja
Hallitus ja toimihenkilöt vuonna 2013
Hallituksen puheenjohtaja: Juhani Haapoja
Latovuorentie 6, 60510 Hyllykallio
0400 361 430, (06) 414 9240, fax (06) 423 8345
Marko Västilä
Tervasaarenkatu 5 D 18, 33610 Tampere
0400 636 432, 0400 336 173
Hallituksen varapuheenjohtaja: Unto Laakkonen
Mesikkapuistikko 15, 80230 Joensuu
0400 181 580
Matti Metsola
Nienpalontie 12, 48720 Kotka
(05) 218 4455, 040 512 6998
Sihteeri/Rahastonhoitaja: Leena Kojo
Westerholminkatu 3 A 6, 20320 Turku
040 707 2817, fax (02) 233 9309
Lars Lindroos
Kanervakuja 6, 23800 Laitila
0500 320 240
HALLITUKSEN JÄSENET:
Ari Rönni
Tapionkatu 15, 28120 Pori
0400 720 296
Miika Juuti
Cummeruksenkuja 3, 57600 Savonlinna
040 517 6850
Palveluauto 3/2013
Sähköpostiosoitteet ovat muotoa:
[email protected]
3
Nykymuotoinen taksin
tilausvälitysjärjestelmä
toimii parhaiten isohkossa
kaupunkitaajamassa, kun
tarvittava kuljetuskalusto on
mahdollisimman samanlaista
ja kuljetustarve samoin.
Palvelutaksiyrittäjän näkökulma:
Taksivälitysjärjestelmän ongelmia
N
ykymuotoinen taksin tilausvälitysjärjestelmä toimii parhaiten isohkossa kaupunkitaajamassa kun
tarvittava kuljetuskalusto on mahdollisimman samanlaista ja kuljetustarve samoin.
Kuljetustapahtumia pitää syntyä riittävästi
ja kalustoa olla tarjolla ajankohtaan nähden hieman enemmän kuin kysyntää.
Oikeastaan autoilijoiden kannalta tilanne parhaimmillaan on sellainen että kysyntää on yhtä paljon kuin tarjontaa. Tällöin auton käyttöaste pysyy korkeana ja
hukka-ajo vähenee, kun seuraava mahdollinen kyytitilaus on jo välityksen kautta tulossa auton vapautuessa edellisestä
kuljetuksesta. Seuraava kyyti tulee mahdollisesti jopa läheltä edellisen asiakkaan
jättöpaikkaa, jolloin sekä asiakas on tyytyväinen palvelun nopeuteen että autoilija
lyhyeen odotusaikaan kyytien välillä.
Tällöin välitysjärjestelmä on omimmillaan ja tehokkaimmillaan. Tällaiseen
kyytejä ketjuttavaan standardiasiakas
standardikyyti -toimintaan välitysjärjestelmät alun perin on suunniteltukin.
Mikäli autoja on ajovuorossa liikaa,
ajettavien kyytien välissä oleva tauko pitenee, ja auton tuotto huononee. Mikäli
autoja taas on liian vähän, seurauksena on kipakat kirjoitukset yleisönosastopalstoilla, kun taksia ei saa. Pikkujoulujen pikkutunnit ja muut ruuhka-ajat ovat
ongelmallisia ajankohtia, jonka perusteella välitysalueella olevaa kalustomäärää ei voi, eikä pidä mitoittaa. Näiden
ruuhkahuippujen kysyntää ei takseilla
4
voida kattaa, vaikka liikennelupien ja autojen määrä tuplattaisiin.
Ei niin kovin lähikylästä
Välitysjärjestelmän kömpelyys tulee selvimmin esiin pienillä paikkakunnilla ja silloin, kun kalustoon kohdistuu erityistarpeita. Esimerkiksi paikkakunnalla, jossa
on käytettävissä vain yksi esteettömiin
tai paaritaksikuljetuksiin soveltuva auto,
voidaan kohdata ongelmia. Tilanne syntyy, kun paikkakunnan esteetön auto on
suorittamassa kuljetusta, joka voitaisiin
hoitaa henkilöautolla ja samaan aikaan
tarvittaisiin toiseen kuljetukseen esteetöntä autoa.
Yleensä tällöin välitysjärjestelmä hakee lähialueelta vapaata tai kohta vapautuvaa autoa tietyn ajan, mutta jos autoa ei tuon järjestelmään säädetyn ajan
puitteissa löydy on välitysyhtiön henkilökunnan puututtava peliin ja yritettävä järjestää asiakkaalle auto. Kun tämä seuraavaksi lähinnä oleva vapaa auto sitten
jostain lähikylästä tai ”einiinkovin” lähikylästä löytyy ja tulee, on todennäköistä,
että auto on myöhässä ja kustannukset
jotain muuta, kuin oman asemapaikan
autolla. Pahimmassa tapauksessa kunnan x auto on suorittamassa kunnassa y
kuljetusta, ja päinvastoin.
Mikäli tällöin on kyse yhteiskunnan
korvaamasta kuljetuksesta, alkaa ”yhdistelyn mukanaan tuomat säästöt” -kassa huveta. Oikeastaan tasapuolisuuden
nimissä Kela voisi vastavuoroisesti pitää
kirjaa siitä, paljonko joustamaton välitysjärjestelmä hukkaa rahaa toiminnalisista
ongelmistaan johtuen.
Varsinkin ennakkotilauksien kohdalla ongelma on ratkaistavissa mikäli tietoa autojen sijainnista, kuljetukseen kuluvasta ajasta ja kuljetuksen lähtöajasta voitaisiin käyttää insinööritieteen kellonaikaan sidottua kyllä-ei menetelmää
joustavammin.
Mikäli kunnan x auto liikennöi usein
kunnan y alueella, seurauksena saattaa
lisäksi syntyä eri kuntien autoilijoiden välillä lievää sanaharkkaa. Yleensä tämä
ongelma kärjistyy kaupunkikeskuksen
ja sitä ympäröivien kuntien autoilijoiden
välille. Huoli ajojen toisaalle valumisesta saa joskus melko suuret mittasuhteet.
Tämä on ymmärrettävää, koska järjestelmää luotaessa luvattiin, että kyytien
jakosuhde ei tule muuttumaan.
Taitamatonta käyttöä?
Iso ongelma on se, että kuljetusten jakautuessa epäloogisesti, yleensä auton
käyttöaste laskee turhien ajokilometrien
mukana. Nykypäivän ajatusmaailmaan
kuitenkin kuuluu, että toimintaa on yritettävä tehostaa. Raskaan kulurakenteen
ammatíssa tyhjien kilometrien ja penkkien ajamisen poistaminen on kuitenkin se
ensimmäinen ja tärkein tekijä, jolla autoilun kannattavuutta voi parantaa. Mikäli
auton käyttöaste on alhainen ja kannat-
”
Tulevaisuudessa matkustetaan
kuljettajattomalla taksilla
tavuus on huono, seurauksena on tarve
taksojen korotukseen. Alhaiseen auton
käyttöasteeseen päästään toki asemapaikan liikennelupakiintiön harkitsemattomalla kasvattamisella tai äärimmäisenä keinona jopa liikennelupien vapauttamisella. Tätä lupamäärien kasvattamista
tukee myös joidenkin kaupunkien asiaan
riittämättömästi perehtynyt lausunnonantaja lausunnollaan, joka Ely:n kyselyihin automaattisesti vastaa kuten edellisenä vuonnakin, että taksikalustoa ei
ole riittävästi saatavilla.
Ennen jäykkää ohjelmistoavusteista kyydinvälitystä pienempien paikkakuntien autoilijoilla oli itse mahdollisuus
vaikuttaa ajojärjestelyn järkevyyteen.
Yleensä tämä tapahtui asiakkaiden
kanssa kuljetusten ajankohdista sopien,
terveydenhuollon ja koulutoimen kuljetukset ensisijaisesti huomioiden. Näiden
kuljetusten lomaan sovittiin asiakkaiden
kanssa kuljetuksia, jotka eivät olleet kellonajallisesti niin kriittisiä. Sähköisessä
välityksessä tilanteissa, jossa kuljetuksen lähtöpaikan läheltä ei autoa löydy,
autojen hakuketjuista johtuen voi järjestelmän tekemä auton valinta olla sangen
pahasti järjen vastainen. Tieto siitä, onko
tällöin kyse välitysohjelman taitamattomasta käytöstä, vai itse ohjelman ongelmista jää välitysyhtiön tietoon. Saattaa
jopa aiheutua tilanne, jossa keskuksen
välittämä kyyti on ristiriidassa asemapaikkasäädösten kanssa.
Kela voisi vastavuoroisesti
pitää kirjaa siitä, paljonko
joustamaton välitysjärjestelmä hukkaa rahaa toiminnalisista ongelmistaan johtuen.
Palveluauto 3/2013
Oman lisänsä tähän vyyhteen tuo
vielä se, että mikäli kuljettaja ei osaa
tai halua käyttää järjestelmää parhaalla mahdollisella tavalla, voi tunne siitä
että järjestelmä on susi, voimistua entisestään.
Sähköinen
välitysjärjestelmäkään
ei kuitenkaan poista kyydeillä pelaamisen mahdollisuutta. Tällä tarkoitan kyytien järjestelyn manipulointia tai toisaalta
kyytien valikoimista. Ideaalimaailmassahan näin ei tapahdu. Välitysyhtiön valta
ja vastuu on iso. Mikäli välitysyhtiö ei toimi avoimesti, kuunnellen, neuvotellen,
autoilijoita asiallisesti informoiden muutoksista ja uusista toiminnallisuuksista,
usko järjestelmään ei voi olla kovin vahva. Jos välittäva osapuoli ei toimi oikein,
on tähänkin voitava puuttua. Nykyisin
autoilijat on sanktioitu, välitysyhtiöt toimivat osakkaidensa tahtotilan mukaan.
Säännöt ja toimintatavat on oltava selviä
sekä autoilijoille että välitysyhtiölle.
Kaiken ajojärjestelyn ja välityksen
kannalta tarpeellisen tiedon ja osaamisen kerääminen yhteen paikkaan, eli
välityskeskukseen, ei ole tarkoituksenmukaista eikä usein myöskään mahdollista. Nykyisin erityiskuljetusten kohdalla
kuljetuksen kannalta tärkeiden tietojen
saaminen kuljettajalle asti ei aina toteudu. Tämä johtuu joko välittäjästä tai itse
välitysjärjestelmän rajoituksista. Kuljettaja on usein paras henkilö erityiskuljetuksissa selvittämään mitä ongelmia tilattavaan kuljetukseen voi sisältyä. Olisi
järkevää että näiden kuljetusten tilaukset
ja välitys voidaan pitää poissa välityskeskuksesta. Kyseisten asiakasryhmien
pitää saada soittaa tilauksensa suoraan
haluamalleen autoilijalle.
Käytännössä tämä tapahtuu yksinkertaisesti vakiotaksin käyttöoikeuden saamisen helpottamisella niin Kelan kuin sosiaalitoimenkin kuljetuksissa. Usein näiden asiakasryhmien kuljetusten säästösyin perusteltu yhdistely ei ole muutenkaan mahdollista eikä tarkoituksenmukaista.
Välitysjärjestelmän
ominaisuuksiin
kuuluu myös osittainen palvelun persoonattomuus. Kuljettaja on toki henkilö joka
kuljetustapahtuman suorittaa. Kuljetus tilataan kasvottomalta koneistolta, jonka
takaa saatavan palvelun laatu voi vaihdella suurestikin. Tämä on mahdollista,
koska kuljettajan avattua välityspäätteen
kyydit tulevat ajettaviksi siitä huolimatta
oliko ratin takana Antti Asiakaspalvelija
vai Harri Hapannaama. Asiakas kyytiin ja
ajo kohteeseen, ja asiakas pois autosta.
Seuraava kyyti on jo mahdollisesti näytölle tulossa. Kuljettajan ei tarvitse välitysyhtiön ulkopuolella toimivan autoilijan
tavoin joka kerta asiakaspalvelutapahtuman aikana markkinoida palveluaan
uudelleen siten, että hänen puhelimensa soi seuraavankin kerran kun asiakas
kuljetusta tarvitsee. Normikyydissähän
asiakas tilaa kuljetuksen välitysyhtiöltä.
Mikäli palvelun laatua halutaan kehittää,
on asiakkaalla oltava mahdollisuus valintaan. Vasta tämä kannustaa autoilijoita parantamaan palvelun laatua.
Käsien puuttumatta
Ehkä muutaman vuoden päästä olemme
kuljetuspalvelun tuottajana osa sellaista
palveluketjua, jossa koneaivot osaavat
vastaanottaa kaikenlaiset asiakastilaukset ja välittää kuljetukset siten, että aina
on oikeanlaista kalustoa oikeassa paikassa ja oikeaan aikaan ilman, että ihmisen aivot ja kädet puuttuvat tapahtumaan.
Toisaalta viitteenä vielä pidemmälle
tulevaisuuteen voisi vaikka mainita Yhdysvalloista lähtöisin oleva Uber-nimisen, ensisijaisesti kyydin ja lisäksi taksin
välityspalvelun. Tässä palvelussa kyyti välitetään suoraan asiakkaalta kyydin tarjoajalle. Muun muassa Google investoi 250 miljoonaa Uberiin. Toisaalta
Google on myös kehittämässä itsenäisesti liikenteessä kulkevia autoja. Uberin
välittämän ja kuljettajattoman auton tarjoama matka on todennäköisesti tulevaisuudessa mahdollista. Palvelutaksiyrittäjän ammattia ja siinä tarvittavia työtä
tekeviä käsiä ei kuitenkaan edes Uber ja
Google pysty korvaamaan.
Ari Rönni
5
Vertaistukea ja
vaikuttamista
Turun MS-yhdistyksen Porin seudun alaosaston ensimmäinen kokoontuminen pidettiin vuonna 1972
ja siitä alkoi järjestötyön pohjan
luominen nykyiselle toiminnalle.
O
man yhdistyksen perustamista
lykättiin vuosia, sillä Porista ei
löytynyt neurologian asiantuntemus ennen kuin seitsemänkymmentä
luvun lopulla, jolloin Satakunnan Keskussairaalaan saatiin neurologian asiantuntijaksi lääkäri Tapani Jolma. Porin
Seudun MS-yhdistys perustettiin loppuvuonna 1980 ja rekisteröitiin 1981.
Porin Seudun MS-yhdistys ry:n toiminta kattaa tänä päivänä lähes koko
Satakunnan keskussairaalapiirin. Toimialueeseen kuuluu Porin lisäksi Harjavalta, Honkajoki, Huittinen, Jämijärvi, Kankaanpää, Karvia, Kokemäki, Köyliö, Lavia, Luvia, Merikarvia, Nakkila, Pomarkku, Siikainen, Säkylä ja Ulvila. Raumalla
ja sen lähialueilla toimii oma yhdistys,
jonka kanssa tehdään yhteistyötä. Yhdistys pyrkii 33. toimintavuotenaan erityisesti toimimaan yhdyssiteenä multippeliskleroosia (MS) ja harvinaisia neurologisia sairauksia (Harnes) sairastaville
sekä heidän läheisilleen.
Yhdistyksen toimitila, Naseva sijaitsee Yrjönkadulla aivan Porin keskustan
Varoja toimintaan kerätään monin tavoin. Kirpputori ja erilaiset myyntituotteet ja tempaukset
tuovat tuloa kassaan.
Jo tavaksi tulleeseen
isänpäivän sukkamyyntiin valmistautuminen
on kovassa vauhdissa.
Perinteisten ”pässinpökkimät” ovat viime vuosina
saaneet rinnalleen iloisen
värisiä villasukkia, jotka
miellyttävät myös nuorempaa väkeä.
6
tuntumassa. Yhdistys on omistanut tilat
yhdessä Satakunnan Epilepsiayhdistys
ry:n kanssa vuodesta 1997 alkaen. Siihen asti kiertolaiselämää viettänyt yhdistys sai vihdoin pysyvän paikan toiminnalleen.
Porin Seudun MS-yhdistyksen toiminnan tavoitteena on jäsenten arjessa jaksaminen ja selviytyminen. Viljasen mukaan tavoitteen saavuttamiseksi suunnitellaan ja järjestetään muun muassa
kokouksia, keskustelutilaisuuksia, illanviettoja ja erilaisia retkiä. Jäsenille lähetettävien tiedotteiden lisäksi tärkeäksi
tiedotuskanavaksi ovat nousseet kotisivut ja etenkin Facebook, jonka kautta on
viime aikoina tavoitettu hyvin varsinkin
nuorempaa väkeä.
- Pyrimme mahdollisimman paljon
vaikuttamaan myös yhteiskunnan asenteisiin ja päätöksentekoon esimerkiksi
tekemällä erilaisia esityksiä ja antamalla
lausuntoja, sanoo yhdistyksen puheenjohtaja Pirjo Viljanen.
- Vaikka toiminta on monipuolista ja
uusia juttuja kehitellään koko ajan, kerhoillat ovat toimintamme sielu, Viljanen
kertoo.
Kerhoilloissa voi vaihtaa kuulumisia
ja tavata tuttuja. Siellä on myös tarjolla
elintärkeää vertaistukea, jota varsinkin
uuden diagnoosin kanssa kamppailevat
kipeästi tarvitsevat.
Porin Seudun MS-yhdistys ry:n puheenjohtaja Pirjo Viljanen ja
rahastonhoitaja Timo Santamanner kertovat, että Yhdistys järjestää jatkuvasti toimintaa. Tällä hetkellä suosittuja ovat muun muassa SAMK:n
fysioterapiaopiskelijoiden vetämä jumpparyhmä, sekä nuorten illat alle
35-vuotiaille. Vähän varttuneemmille on puolestaan tarjolla ”Nahistuneet nuoret” -ryhmä. Toimintaa järjestetään myös Harjavallassa ja
Kankaanpäässä.
Viljanen kertoo, että osa kerhoilloista
ja tapahtumista on tarkoitettu vain jäsenille. Toimisto on avoinna keskiviikkoisin
klo 10-15, jolloin Nasevaan ovat tervetulleita kaikki, joita MS tai Harnes koskettaa. Ovet ovat avoinna ja kahvipannu
kuumana.
Pidä huolta
Juttua tehtiin keskiviikkona, jolloin paikalla oli kymmenkunta jäsentä. Tunnelma oli välitön ja puheensorina ylitti reippaasti kahvikuppien kilinän.
Paikalla oli myös aktiivinen jäsen ja
yhdistyksen rahastonhoitaja Timo Santamanner. Hän kertoi, että Nasevasta on
vuosien varrella muodostunut hänelle lähes toinen koti.
- Samaa sairautta sairastavat ymmärtävät toisiaan ”puolesta sanasta” ja
osaavat suhtautua oikein toistensa sairauteen. Jos täällä tipahtaa vaikka kahvikuppi lattialle, ei kukaan juuri päätään
käännä. Tilanne on kaikille tuttu, Santamanner sanoo.
Tapaamisissa ja kerhoilloissa jaetaan
vertaistukea, käytännön neuvoja ja apua
arjesta selviämiseen niitä tarvitseville.
Santamanner kertoo, että yksi hyödyllisimmistä neuvoista on ollut se, ettei vahingon sattuessa kannata heti rynnätä siivoamaan tai palasia keräämään. Pieni hengähdystauko siinä kohtaa antaa etäisyyttä
asiaan ja tasoittaa harmia ja suuttumusta.
- Täällä voi olla juuri sitä, miltä on, eikä tarvitse selitellä sairauttaan tai olotilojaan. Vaikea on kuvitella miten asiat olisivat ilman yhdistystä ja sen jäseniä ja
tapahtumia, Santamanner pohtii.
Oman sairauden hyväksyminen on
MS-tautia sairastavalle loputon projekti.
- Juuri kun opit toimimaan sairauden
tuomien rajoituksien kanssa, se muuttuu ja etenee ja olet taas nollapisteessä: Kaikki on uutta ja totuttelu alkaa
alusta.
Santamanner sai sairaudestaan diagnoosin vuonna 2001. Oireita oli ja syytä
niihin etsittiin 1980-luvulta asti. Tuohon
aikaan diagnoosin tekeminen oli vaikeampaa kuin nykyään.
- Se oli raskasta aikaa. Pahinta oli,
kun leimattiin luulosairaaksi ja työpinnariksi, hän muistelee.
Kysyttäessä, millaisen neuvon he
antaisivat vastasairastuneelle, Pirjo Viljanen ja Timo Santamanner kehottavat
tulemaan rohkeasti ”kokeneempien” puheille.
- Tekee hyvää huomata, ettei painiskele näiden asioiden kanssa yksin, Santamanner sanoo ja muistuttaa vielä, että
omasta jaksamisestaan kannattaa pitää
huolta.
- Selvittäkää esimerkiksi mitä apuvälineitä ja tukia teille kuuluu ja pitäkää
muistakin oikeuksistanne kiinni.
Maj-Lis Krouvi
MS-tauti lyhyesti
MS-tauti on keskushermoston eli aivojen ja selkäytimen sairaus. Tauti ei
suoraan vaurioita muuta elimistöä.
Immuunijärjestelmä puolustaa kehoa
esimerkiksi haitallisilta bakteereilta.
MS-tautiin sairastuneen immuunijärjestelmä toimii virheellisesti ja hyökkää
omaa hermostoa vastaan. MS-tauti
kuuluu ns. autoimmuunisairauksiin.
MS-tautia sairastaa noin 7 000
suomalaista. Se on Suomessa nuorten aikuisten yleisin vakava neurologinen sairaus. Diagnoosi tehdään tavallisesti noin 20–40-vuotiaana. Sairastuminen alle 16 tai yli 60 vuoden iässä
on harvinaista. MS on yleisempi naisilla kuin miehillä, noin kaksi kolmasosaa sairastuneista on naisia.
Kotiutuskyydin
tilaaminen ja
matkojen yhdistely
Tilataanko laitosten kotiutuskuljetukset välityskeskukselta niin ajoissa että matkojen yhdistely mahdollistuu ja
että välityskeskus pystyy teknisesti
suorittamaan yhdistelyn?
Riittävän ajoissa tilattu kyyti takaa, että
välityskeskukselle jää aikaa kuljetusten
yhdistelyn järjestämiseen. Tämä mahdollistaa myös sen, että ensisijaisesti
haettavalle kotikunnan autolle (välityskeskuksesta riippuen) jää tarpeeksi aikaa ehtiä hakukohteeseen.
Kelan toimintamallin mukaan matkojen yhdistelystä johtuen kotiutuskuljetuksissa voisi asiakkaan kotimatkan
kuljetuksen lähtöaika viivästyä enintään
tunnilla. Tämän odotuttamisajan hyväksikäyttö osaltaan helpottaa yhdistelyä.
Asiakas luonnollisesti ei koe viivytystä
hyvänä, eikä ehkä yhdistelyäkään.
Kaikissa hoitolaitoksissa ei kuitenkaan kotiutuskyytejä tilata ennakkoon.
Vakiintunut käytäntö tällöin yleensä on,
että kyyti tilataan vasta, kun potilas on
saanut paperit käteen, pukenut ulkovaatteet päälle ja kävellyt sairaalan ulko-ovelle valmiiksi autoa odottamaan.
Tällöin ei ole kyse ennakkotilauksesta,
vaan usein tilausvälityskeskuksesta asiakkaalle osoitetaan lähin vapaa auto, joka todennäköisesti on kotiuttavan hoitolaitoksen kunnan auto. Yhdistelyn yrityskin jää tässä tapauksessa toteutumatta.
Mikäli kyse on hoitolaitoksesta ulkokuntaan suuntautuvasta matkasta, tällöin asiakkaan kotikunnan auto usein jää
toiselle sijalle kyytiä välitettäessä noutoajan muodostuessa asiakkaan kannalta pitkäksi. Tällä taas on vaikutuksensa
kyydinjakotilastoihin.
Mikäli toimintatapoihin näissä suorakorvausmatkojen periaatteen vastaisesti
toimivissa hoitolaitoksissa ei saada muutosta, on vaikea kuvitella että yhdistelyprosentti voi nousta nykyisestään. Tämän
muutoksen pitää lähteä hoitolaitoksen
ohjeistamisesta ja sisäisistä toimintatapojen tarkistamisesta. Siinä haaste, johon taksinkuljettajan tai välityskeskuksen on vaikea vaikuttaa.
Lähde: www.ms-liitto.fi
Ari Rönni
Palveluauto 3/2013
7
Takapenkin paikalta huudeltua
Tänään
annan aaltojen viedä
Syystervehdys teille palvelevat autoilijat ja kaikille muille, jotka tunnustatte
eksyneenne kuluttamaan tämän lehden
sisältöä muun kuin taksiliikennöinnin innoittamana. Esimerkiksi punatukkaisen
kolumnistin jutut kiinnostaa? No jaa,
saattoi mennä nyt itsekehun puolelle,
mutta haluan uskoa, että olen onnistunut lunastamaan paikkani tällä palstalla
ja syvin kiitos siitä kuuluu teille lukijat!
No niin, syksy on tullut ja aina tässä
vaiheessa iskee varhaisen joulustressin lisäksi pakonomainen tarve juosta
karkuun vinkuvaa syystuulta. On aika
hautautua torkkuhuovan sisään ja nauttia kupponen kuumaa kamomillateetä
tai kahvia makuhermojen mieltymysten
mukaan, mutta koen olevani velvoitettu murjomaan syksyn ankeuden mielistänne ja vien teidät vielä hetkeksi kesäisiin tunnelmiin. Tässä tulee tuntuvaa
jatkoa viimeisimmälle kansikuvalle. Olkaa hyvä! Ja ellei syksyn ankeutta mielissänne ollutkaan, pyydän anteeksi hävytöntä olettamustani asian suhteen ja
nauran kanssanne. On siis aika palata
ajassa kolmisen kuukautta taaksepäin
heinäkuun alkupuolelle. Silloin oli merivedessäkin vielä mukava uida.
Pyörätuoli näyttäisi yksinään
orvolta rannalla, enkä minä.
8
Kuva: Miikka Pihlajamäki.
Käsieni liike
muodosti askeleeni
Minunko
tuohon pitäisi istua?
Aluksi en nähnyt muuta kuin kilometrien mittaisen rannan. Aallokot nostivat
päätään yli rantaviivan ja sen korkein
pää tervehti minua äänekkäillä tyrskyillään. En tiennyt mitä oli tulossa, mutta olin innoissani. Aamun ensimmäiset
auringonsäteet kulkivat kattojen harjanteilta vankan oloisesti hajallaan ympäri
rantaa seisovien puiden latvoihin.
Hiukseni olivat kosteat, olin jättänyt
ne auki, tuuli kuivattaisi ne riehakkaalla leikillään. Se tarttui tiukasti kasvoille
pudonneeseen hiussuortuvaan ja heitti
sen taaksepäin. Lämpö viihtyi poskieni päissä, ja sai otteeni tuntumaan keveältä. Tartuin kiinni pyörän karheaan
pintaan ja annoin käsieni yhdenmukaisen liikkeen muodostaa askeleeni.
Minä tunsin askelteni keveyden, mutta
kukaan ohikulkija ei pystynyt tunnistamaan niitä. Useammat kädet tarttuivat
topakalla otteella pyörätuolini selkämykseen ja ottivat otteen sen työntökahvoista tarjoten apua. Oli ilo huomata, kuinka vilpittömästi toisilleen tuntemattomat ihmiset halusivat auttaa ja
kiitoksen sanat jätin viihtymään heidän
korvilleen. Olin liidellyt tuulen mukana
jo muutaman sata metriä ja minun oli
hidastettava tuolini liikettä. Otin pyörästä tiukemman otteen ja se pysähtyi.
Edessäni kohosi jyrkkä mäki ja annoin ohikulkijan auttaa minut ylös. Rannan toisella puolen aurinko poltti auringonpalvojien selät, kun taas toisaalla
se liimasi märkäpuvut yhä tiukemmin
purjelautailijoiden sulavalinjaiseen vartaloon. Tänään oli minun vuoroni kokeilla, kuinka märkäpuku asettuu raajoihini, jotka mielellään asettuvat luonnottomiin asentoihin. Miten tandem
lauta kantaa, kun tarkoitus on tasapainottaa lauta istuen? Kuinka pitää purje
liikkeessä ainoastaan yhdellä kädellä,
ilman että kaataisi sitä päälleen? Kysymysten aiheuttama epävarmuus tuotti
yhtä aikaa innostavaa jännitystä ja sen
seurauksena annoin nauruni purskahdella hallitsemattomasti pitkin rantaa.
Siinä hetkessä uskoin itseeni ja halusin
omia rajojani tuntematta tehdä mahdottomasta mahdollista.
En ole koskaan ollut sidottu pyörätuoliini, kuten kuulen monesti puhuttavan.
Minun käteni toimivat riittävästi, joten
voin vapauttaa itseni noista vöistä.
”Naps”. Avasin turvavyön lantioltani ja
pyysin avustajaani nostamaan minut
ylös märkäpuvun pukemista varten.
Kun puku oli saatu puetuksi, oli rantaan
sillä välin lastattu useita tuoleja muistuttavia rakennelmia. Minun oli tarkoitus sovittaa niitä selvittääkseni mikä
ratkaisuista toimisi parhaiten. Näistä
yksi, josta käytettiin nimitystä kanoottituoli, oli jo olemassa. Se oli kehitetty
vesillä liikkumiseen. Muuten näytti siltä,
että liikkeelle oli lähdetty vanhasta kunnon muovipuutarhatuolista. Sen jalat
oli katkaistu ja istuinosa käsinojineen
nökötti rannalla istujaa vailla. ”Minunko
tuohon pitäisi istua?” Sain juuri ja juuri
sanotuksi hämmennykseni ja innostukseni vallatessa kaikki raajani. Käteni alkoivat täristä, mutta hymy nyki suupieltäni tahattomasti ylöspäin. Apuvälineitä
kehitelleet ohjaajat vastasivat yhteen
ääneen ”kyllä” ja siinähän sitä sitten
jo istuinkin puutarhatuolissa keskellä
rantaa. Tuoli tuntui järkevältä vaihtoehdolta, mutta aloin kyseenalaistaa tuon
kapineen turvallisuutta. ”Köytetäänkö
minut tähän kiinni” kysyin topakan oloisesti. Varmuuteni touhuun järkkyi, kun
minulle vastattiin ”Ei me mitenkään voida köyttää sinua kiinni, voit vaikka hukkua, jos lauta kaatuu aaltoihin”. Oli siis
luotettava kelluntaliiveihin. Selkeä mielikuva minulla oli ainoastaan siitä, että
heittäydyn veden varaan ja annan tuulen ohjata liikkeitäni. Minulle riitti lupaus siitä, että pintasukeltajat olivat paikalla, jos tuuli heittäytyisi hankalaksi ja
olisin kumossa laudan ja kanoottituolini
kanssa.
Vauhti
nostatti kylmäpäisyyttä
Minut avustettiin kolmipyöräiseen tuoliin, jonka kookkaat pyörät eivät uponneet hiekkaan ja sen kevyt runko oli
suunniteltu niin, että se kelluttaisi painoni veden päällä. Painottomuuden
Apua,
tarkastaja tulee!
tunne houkutti. Kuvittelin itseni makaamaan
selin aaltojen päälle vartaloni liikkuessa kevyemmin kuin koskaan olin aiemmin tuntenut. Kokenut ohjaaja lähti kanssani purjehtimaan kohti tuntematonta. Siirsin painon
laudan etunenään ja nostin katseeni laudan
reunalta kaukaiseen rannan rajamerkkiin.
Uskalsin metri metriltä hukuttaa katseeni
edessä kuohuvaan aallokkoon ja ohjasin
purjetta miltei itse. Vasen käteni oli kiinnitetty
hanskalla kiinni purjeen liikettä säätelevään
tankoon ja oikea käteni puristui vasemman
päälle tukeakseen sen asentoa. Purje pysyi tasapainossa, kun ohjaajan kädet ottivat
paikkansa omieni vierestä keventääkseen
ison purjeen kokonaispainoa. Purje yltäisi
peittämään minut kokonaan alleen kaatuessaan. Niin ei onneksi ollut koskaan käynyt, vaikka tuuli riepottelikin purjetta rajusti.
Napakan tuulen osuessa kohdalle lautaa ei
pysäyttänyt mikään. Se nousi korkeimman
aallon päähän ja odotti minun antavan voimakkaan nykäisyn purjeelle. Purje taipui
kevyesti kääntösuuntaa kohti ja vauhti nousi nousemistaan. En enää malttanut pysyä
nahoissani, vaan suustani alkoi lipsahdella pelon ja innostuksen sekoittamia kiljahduksia. ”Apua, iik, Pysyyhän tää pystyssä?”
Ja kun paniikki oli mennyttä, halusin vain
vauhtia lisää. Tuoli laudan päällä myötäili
laudan liikkeitä ja kallisteli puolelta toiselle
hallitsemattomasti. Vartaloni painonsiirroilla
sain laudan tottelemaan ja se hypähteli riehakkaasti eteenpäin ja sen nokka oli useita
senttejä irti veden pinnasta. Vauhti nostatti
minussa kylmäpäisyyttä ja halusin kokeilla
taidokkaita ilmalentoja laudan päältä, joiksi kaatumista itse kutsuin. Pelosta kalpeina ohjaajat pyysivät minua lopettamaan. En
uskonut, vaan tein sen minkä olin tullut tekemään. Raahasin rajoitteeni rantaan kerran. Halusin tuntea itseni vapaaksi, päästää
itseni irti itsestäni. Tuuli vie, vesi kannattaa.
– Silloin en ole riippuvainen kenestäkään,
en tarvitse mitään. Pyörätuoli näyttäisi kerrankin yksinään orvolta rannalla, enkä minä, niin kuin oli totuttu ajattelemaan.
Annetaanhan ajatuksen juosta ja palataan
asiaan jouluisin aihein.
Syksyynne lämpöä tuoden
Emilia
Palveluauto 3/2013
Työsuojelutarkastaja Tarja Iivonen ja invataksiyrittäjä Lars Lindroos.
Mikä on fiilis kun työsuojelutarkastaja soittaa ja haluaa tulla tarkastusta tekemään? Luulen, etten ole ainoa, joka puhelun jälkeen ajattelee, että Apua!
Säikähdys johtui minun kohdallani tietämättömyydestä. Mitä hän
aikoo tarkastaa? Vaikka en tiennyt tehneeni mitään väärin, pohdin,
tuleeko tästä nyt ”tukka pois ja linnaan” -tilanne.
Sitten sain sähköpostissa tiedon siitä, mitkä asiat tarkastuksen
aikana käydään läpi.
• tapaturmavakuutuksen ottaminen (asiapaperi, josta näkyy,
onko vakuutus otettu)
• työterveyshuollon järjestäminen (työterveyshuoltosopimus,
työterveyshuollon työpaikkaselvitys ja toimintasuunnitelma)
• työaikakirjanpito (tehdyt tunnit ja niistä suoritetut korvaukset)
• työntekijän ajopäiväkirja (tauot ja vuorokausilevot, esim. taksamittarin printti kelpaa, kunhan se muistetaan ottaa joka päivä.
Tämä ei koske työnantajaa.)
Tapaturmavakuutusta ei tarvitse ottaa, ennen kuin työntekijällä on yli
12 työvuoroa tehtynä. Tämä perustuu tapaturmavakuutuslain 10 §
(www.finlex.fi): ”Työnantaja on vapaa vakuuttamisvelvollisuudesta,
kunnes hänen kalenterivuoden aikana teettämiensä työpäivien lukumäärä on enemmän kuin 12.
Tapaturmavakuutuslaitosten liitto vastaa 1 momentissa tarkoitetun työnantajan työntekijälle sattuneen työtapaturman korvaamisesta tämän lain mukaisesti. Tapaturmavakuutuslaitosten liitolla on
oikeus periä suorittamansa korvaus työnantajalta, enintään kuitenkin 83,75 euroa tapaturmaa kohden.”
Niin kuin kuvasta näkyy, minulla on vielä tukka päässä, eikä kaltereitakaan näy missään. Asiat olivat kunnossa, lukuun ottamatta
huomautusta siitä, että ylityötunnit pitää käydä ilmi ilman erillisiä
laskutoimituksia.
Yllätyksekseni tarkastustilanne oli miellyttävä. Sovinkin työsuojelutarkastaja Tarja Iivosen kanssa, että pidämme yhteyttä ja käytämme hänen asiantuntemustaan myöhemmin jäsenistön hyväksi
esimerkiksi lehtijutun tai jonkinlaisen tietoiskun muodossa.
Lars Lindroos
9
Mikä tahansa auto ei täytä
potilasturvallisuusvaatimuksia
Standardoiduissa
ambulansseissa
voidaan kuljettaa potilas jopa sairaalasängyssä ilman ongelmia. Muilla ajoneuvoilla kuljetettaessa tilaajien tulisi ottaa
huomioon muutamia keskeisiä potilasmukavuus ja -turvallisuusvaatimuksia.
Toisaalta vastuullinen yrittäjä tietää itsekin, minkälaista kalustoa hän voi käyttää
makuulla olevan potilaan kuljetuksessa.
Miten potilas
sijoitetaan autoon?
Kuljettajalla tulisi olla välitön katsekontaktimahdollisuus potilaaseen.
T
erveydenhuoltolain ja ensihoitoasetuksen seurauksena sairaankuljetuksen hallinto ja koordinointi on keskitetty sairaanhoitopiireille
yhtenäiseksi ensihoitopalveluksi. Ambulanssityössä uudistuksen tavoitteena on
yhtenäistää ja uudistaa palvelutasoa, jolloin kullakin yksiköllä on joko perus- tai
hoitotason valmiudet. Sen lisäksi potilaiden kuljetuksissa tarvitaan muitakin
ajoneuvoja kuin ambulansseja. Niiden
tulisi täyttää eräitä potilasturvallisuuden
ja matkustusmukavuuden keskeisiä kriteereitä, vaikka mukana ei olisikaan terveydenhuoltoalan koulutuksen saanutta
henkilökuntaa.
Sairaanhoitopiirien säästökuurit voivat kuitenkin johtaa myös sellaisten ajoneuvojen käyttöön, joissa turvallisuusnäkökohtia ja potilasmukavuutta ei ole otettu riittävästi huomioon. Tilanteen sekavuutta lisää sote-uudistus, joka lähivuosina muuttaa hallintokuviot, jolloin myös
kuljetuspalveluiden tilaajaorganisaatiot
muuttuvat ainakin osittain toisiksi.
10
Ensinnäkin kuljettajalla tulee olla välitön
katsekontaktimahdollisuus potilaaseen,
minkä vuoksi pääpuolen tulee suuntautua
auton menosuuntaan ja olla puheen kuuloetäisyydellä kuljettajasta. Ajoneuvossa ei ole tarkoituksenmukaista keskustella potilaan kanssa huutamalla. Vielä
pahempi on, jos ei keskustella lainkaan.
Toinen merkittävä seikka on potilastilan
kokonaistilavuus, koska siellä tulee olla
riittävästi happea. Ilmanvaihdon pitää toimia, sillä potilaan vireystilan ja yleisvoinnin ei kuljetuksen aikana pidä laskea. Kukin kuljettaja varmasti mielellään takaisi
potilaalle turvallisen ja vaivattoman kyydin, mutta ajoneuvo ei sitä aina mahdollista. Ilmanvaihtoon ja hengitystilaan liittyen potilaan kasvojen ei tule olla lähietäisyydellä ajoneuvon katosta.
Kolmas ja keskeinen seikka on potilaan alustan, sängyn tai muun, kiinnittäminen alustaansa. Sen tulee tapahtua standardoidusti niin, ettei kuljetusalusta pääse auton äkillisissä liikkeissä esimerkiksi
risteysliikenteessä hallitsemattomasti heilahtelemaan. Suomen oloissa myös sääja tieolosuhteet asettavat potilasturvallisuuden ja -mukavuuden koetukselle, jolloin kaikkien mahdollisten varmennusten
on oltava kuljetuksen tilaajan tiedossa.
Luonnollisesti potilaan turvallinen kiinnittäminen kuljetusalustaan on eräs keskeinen ammattiosaamisen kriteeri.
Sairaankuljetusta on kehitetty hoidollisemmaksi jo viimeiset 40 vuotta ja päädytty nykyaikaiseen lääketieteellisesti
johdettuun ensihoitojärjestelmään. Vasta nyt voidaan vaatia lailla ja asetuksella
säädettyjä standardeja sekä kaluston että henkilökunnan koulutuksen suhteen.
Tosin kuntien ja sairaanhoitopiirien ta-
lous on tökkinyt koko ajan vastaan, kun
ensihoitopalvelua on kehitetty kohti kansainvälisesti vertailukelpoista huipputasoa.
Kaikki potilaiden kuljettaminen ei vaadi ambulansseja eikä sitä varten koulutettua ensihoitohenkilökuntaa. Ensihoidon kehittäminen kuitenkin on luonut
paineita myös muiden potilaankuljetusmuotojen palvelutason kehittämiselle.
Palvelutaksien henkilökunnalta ei voida
vaatia sairaanhoidollista koulutusta. Voitaneen kuitenkin uskoa, että esimerkiksi
moni lähihoitaja saattaa hakeutua yrittäjäksi tai työntekijäksi kuljetusyritykseen.
Ambulanssien kanssa ei voida kilpailla potilaista, mutta miellyttävä kokemus
kuljetusyrityksen toiminnasta kantautuu
piankin puskaradion kautta palveluiden
tilaajien ja käyttäjien korviin. Se on mahdollista vain tarkoituksenmukaista kalustoa käyttäen. Potilas ei esimerkiksi viihdy ahtaassa putkimaisessa tilassa, jossa
hän herkästi saa takautumia esimerkiksi
magneettikuvauslaitteessa saamistaan
kokemuksista.
Kuljetusten tilaajat saattavat käyttää
säästöpaineissaan ja tietämättömyyttään epätarkoituksenmukaista kalustoa.
Toisaalta taas pitkiinkin hoidollisiin siirtokuljetuksiin sairaaloista sidotaan pelastuslaitosten kalustoa, vaikka ei olisi kiirekään. Paikkakunnalle voi syntyä ambulanssityhjiö. Hyvästä tarkoituksesta huolimatta ensivaste ei aina sitä tyhjiötä täytä. Niinpä kannattaisikin harkita muiden
palveluntuottajien kaluston käyttöä, jos
potilas ei vaadi intensiivistä lääketieteellistä hoitoa matkan aikana. Mikäli vaatii,
kyseessä onkin kiireellinen kuljetus, jossa vaaditaan koulutettua ensihoitohenkilöstöä. Sairaalasta tai terveyskeskuksesta voidaan lähettää tarvittaessa hoitaja potilaan saattajaksi muuhunkin ajoneuvoon kuin ambulanssiin.
Ei takapakkia
menneeseen
Nykyisellä vaatimustasolla ei pitäisi minkään kuljetusmuodon suhteen ottaa
enää takapakkia säästösyistä. Suomessa käytiin myös 1990-luvun lamavuosina
värikästä keskustelua ns. paaritaksien
uudesta esiinmarssista sairaankuljetuksissa. Silloinkin säästösyistä luistettiin
turvallisuudesta jopa sellaisten potilaiden kohdalla, jotka tarvitsivat matkan aikana happihoitoa. Paaritaksi-käsite tulee
1950-luvulta, jolloin varsinaisia ambulanssiautoja oli maaseudulla vielä varsin
vähän. Niinpä taksiyrittäjät virittivät henkilö- ja farmariautoihinsa tilan paareille,
jotta sairaat voitiin kuljettaa makuuasennossa lääkärin hoitoon. Sitä mukaa kuin
maahan oli helpompi saada tuontilisenssivaikeuksien hellittäessä lisää ambulanssiautoja, samat henkilöt ja perheet
jatkoivat sairaankuljetusyrittäjinä. Sairaankuljetus ei vielä silloin elättänyt itsessään ketään, vaan sitä harjoitettiin
usein muun autoilun yhteydessä. Maaseudulla SPR oli jo ennen yksityistä sairaankuljetusta huolehtinut monien seutukuntien ambulanssitoiminnoista.
Nykyisin on käytettävissä riittävän
korkeatasoista kalustoa, olipa potilaan
siirtämisellä toiseen hoitolaitokseen kiire
tai ei. Samoin kotoa ja kotiin kuljettaminen on yhtä vaativaa kuin muukin potilaan siirtäminen. Samat perusvaatimukset tietysti pätevät aina, olipa potilas kuljetuksen aikana auton kiinteällä istuimella, pyörätuolissa tai makuulla.
Yleisesti pitää muistaa edellä lueteltujen lisäksi turvatekijöitä, joiden merkitys
korostuu yllätyksellisissä tilanteissa matkan aikana. Auton potilastilassa ei saa
olla teräviä särmiä ja reunuksia, joihin
voi vahingossakin satuttaa jonkin kehonosan. Niin muodoin ei saa olla myöskään
irtaimia tai huonosti kiinnitettyjä pikkutarvikkeita eikä auton normaalivarustukseen kuuluvia esineitä.
Kaikki edellä kuvattu muodostaa hyvän potilaspalvelun kanssa kokonaisuuden, jonka vain ajan tasalla oleva ja turvallisuusorientoitunut palvelu/invataksiyritys voi täyttää. Kussakin sairaanhoitopiirissä ja myöhemmin sote-alueella
tulisi olla selkeät kriteerit, minkälaisia
ajoneuvoja tilataan sellaisiin potilaskuljetuksiin, jotka eivät vaadi varsinaista ambulanssiautoa.
Antti Järvinen
Kirjoittaja on toimittaja, joka kirjoittaa
mm. ambulanssi- ja Systole-lehteen.
Palveluauto 3/2013
Terveiset tolpalta
Välillä kiitos tulee vasta lopussa
Yllä mainitut sanat tulivat mieleeni, kun
ammattiystävien kanssa juteltiin Liikkuvan Poliisin ( LP ) osaston lopettamisesta. Tähän saakka LP on tuottanut
meille pientä jännitystä elämään, kun
ovat suorittaneet työtään maantiellä. Nyt LP:n johtotoiminta yhdistetään
muun poliisi toimintaan. Tässä vaiheessa alkaa toivoa, että ammattitaito
ja kokemus eivät tien päältä katoa.
Taksialalla on varmasti eniten löytynyt huomauttamista nopeuksista. Raskaskaluston puolella on työllistänyt niin
sanottu ”kabotaasikuljettusten” pykälien kautta liikkunut, paljolti ulkomaalainen kalusto ja kuljettajat. Ulkomaalaisten ajatukset ja säännöt eivät välttämättä ole ihan yksi yhteen meidän
sääntöjemme kanssa. Yhteisen kielenkin löytäminen on varmasti välillä tuottanut ongelmia, varsinkin kun toisella
puolella halut siihen ovat seuraamuksien pelossa olleet melko pienet. Tuskin sanaa ”kiitos” on näissä keskusteluissa paljoa käytetty.
Suomalaiset tavaraliikenneyrittäjät
ovat alkaneet liputtaa kalustoaan naapurimaihin ja käyttää halvempaa työvoimaa. Meidän alallamme tuskin voidaan tehdä vastaava.
Ongelmana on, että alalle pyrkivä ja
halukas työvoima vähentyy koko ajan.
Nyt pitäisi löytää se ratkaisu, millä voidaan pyörittää autoa tuottavasti ajovuorojen mukaan ilman, että isäntä on
se viimeinen venyvä lenkki.
Ajokirjan pitäminen kuljettajalle ei
tuo ajoja lisä. Nyt kun käydään kiivasta keskustelu taksien ajoajoista, niin
ihmettelen, jos alalle saadaan yrittäjiä, joka osaavat laskea sen, mitä jää
viivan alle. Luulen, että alalle tulee jatkossa vain vähemmän lasku- ja ammattitaitoisia yrittäjiä. Isot yhtiöt hakevat jo kaikki mahdolliset vapaat liikenneluvat ja saavat ne myös, sillä muita
hakijoita ei ole. He eivät tunne samaa
lukkarinrakkautta
asemapaikkansa
asukkaiden palveluun kuin me.
Jos mennään siihen, että yrittäjä
ei saa tehdä viikonloppuna sitä, mihin
on tottunut eli siivota ja pestä autoaan,
niin kyllä se totuttelua vaati. Entäs viikon posti- ja lippulappusysteemit? On-
Kuva: Maj-Lis Krouvi
”
Aina ei tarvita
ambulanssia
ko tämä skenaario tulevista, kiukkupäisistä yrittäjistä, jotka noudattavat jämptisti ajoaikaa ja samaan aikaan manailevat vapaudenriistosta yrittämisessä.
Paajasen raportissa on mainittu,
että kaikki yhteiskunnan maksamat
ajot tarkistetaan ja ehdotetaan uusia
ratkaisuja. Autoilija, joka on ajanut ns.
24/7-periaatteella kotoaan, varmasti miettii mikä meni pieleen. Mitä tein
väärin, että en saa toimia niin kuin tähän asti?
Myös liikenneluvan saanti on raportissa mainittu: taksi ”alalle tuloa koskevaa sääntelyä tulee yksinkertaistaa”,
vaikka yhteiskunnan ajot vähentyvät
säästösyistä ja muut ajomäärät huonon taloudellisen tilanteen vuoksi.
Mitä jos tässä käy niin kuin muualla,
kun ”yksinkertaistettiin” taksialalle tuloa. Autokanta vanheni huomattavasti,
autot olivat likaisia sisältä ja päältä, istuimet rikki, renkaat huonot, kuljettajat
eivät välttämättä hallinneet maan kieltä ja osoitteet olivat hukassa, koska
kuljettaja ei osannut kirjoitta niitä navigointilaitteeseen. Lähellä tätä tilannetta oltaisiin meilläkin, jos vallalla olisi
taksimaailman ”kabotaasikuljettus”.
Palatakseni sanaan ”kiitos”: Olisi
hienoa osata olla iloinen siitä, että aina silloin tällöin sen sana kuulee, eikä
aina miettisi, että se on vain sana, joka
kuluu sanoa.
Lars Lindroos
Vuoden kaasupalkittu,
hallituksen jäsen
11
Tamperee pirssistä
No mää ny sitte päätin pläjjäyttää
kanssa tämmöstä tarinaa, ku meinaa pyyrettii, että koitanny jotain
kertoo miten siä Tampereella nää
taksihommat niinko hoiretaa. Emmää ny tierä onko näissä ny niin
kauheesti kertomista, samalaista
ratinpyäritystä seon ku muillaki.
Enkä mää ny tiärä onko tää ny niin
kommeeta eres lukee saati sitten
puhuaka näistä meirän touhuista.
Kahreksa poikaa ja
kahreksa mäyräkoiraa
Nii semmosta muistelin tossa isälleki
kerran, ku yhressä yävuorossa menin
sitte hakee yhtä kasihoo poikaporukkaa
tualta Leinolasta. Nii oli talvi siinä ja lumitöitä yritteli sit talon eressä yks poika
työnnellä ku kääntelin rintterin siihe viäree. Tuli autolle ja sano että:
- Teekkös meille lumityöt orotellessas, ku
meinaa toi jengi on tua sisällä viä ja orottaa ny jourut? Ja paa ny se mittari toppii,
ku me ollaa tämmösiä köyhiä opiskelijapoikia...
Sanon sille, että:
- Juu kyä mää sevverran voin siinä
lumitöitäki tuupata, mut se maksaa sitte
nelkytä egee tunti, mut kyä seki homma
käy… mutta emmää mittaria katkase, ku
mää oon töissä nääs enkä millää huruajolla... vai että köyhiä opiskelijapoikia ja
isootaksia vaa tilaillaa tänne orottelee...
Poika siihe sitte, että:
- Oho, säähä ihme taksikuski oot ku senkin tekisit kai määki neljästäkympistä ...mut
eivais mää meen kattoo pääseekö noi juapot tualta kohta… orota ny rauhassa.
Semmosia kaheksantoista täyttäneitä
poikia hoippuili hetken perästä kyytii ja
ja jokkaisella oli sitte mäyräkoira kainalossaa ja kännykkä toisessa, nii eihä nää
nykynuoret ennää mihkää liiku iltasin ilman näitä kahta tarvekalua.
No Jäähalllin suuntaa tiätysti siinä
lährettii ja kauhee oli kinaamine päällä,
kuka tän kyyrin oikee maksaa, ku oli kuulemma aina jonku toisen syy, se orottelu.
Sitte kyselivät että:
- Paljoks tää ny tekee per naama jos
jokaine maksaaki sitte itte osuutensa?
Oli sitte hiljasta vähä aikaa ku sanon, että pääsette kolmella eurolla per
naama! Yhtäkkiä oli kaikilla hauskaa, ku
taksikyyti oli nii halpaa, että vaa kolme
egee, – asiallinen äijä!
Isälle tätä juttua ku kerroin ja se ihmetteli kauheesti tota nykynuarisoo ja onneks
noi sun omat penskat ei oo tommosissa
porukoissa, mutta mihkä sää ne koirat
sitte oikee laitot, että tuliko ne sinne autol lattialle istuu vai mihkä? Että mihkä
ihmeesee ne niitä koiria sitte oikee vei?
Kahreksan poikaa ja kahreksa mäyräkoiraa, että oliha se ihmeelline kyyti?
Ukko toisteli mun
sanojani ja nauro taas
No sitte tuli miälee yks sunnuntaiaamu
ku olin alottanu sev vuoron sitte kuurelta
ja ei siinä mittää ollu. Seittemä jälkee sitte nasahti eka kyyti tuolta sitynesteeltä.
No aattelin että joku väsyny yön ryypänny sieltä tulee kummiski ja johki Hervvantaan tiätysti.
No melkein oikein, putkasta just päässy ukko sieltä kömpi rintterin etupenkille.
Aattelin onkohan sillä eres rahaa ku, oli
pikkuse väsynee näkönen ja haisiki viä
rapulaiselle. Ilmottiki sitte yhe karun nimen ja naureskeli, että tieräkkös missä
seo. No, ehäm mää sitä tiänny. Kyselin,
että onko tää jossai Pirkkalassa tai Kan-
kasalla, ei meinaa ollu Tampereen katuja. No seo Jyppykyläs, että sinne päi, anna palaa ja naureskeli mulle vaa. No kyselin sitte varovaisesti, että kuis sää tän
makselet, että onko meinaa rahaa oikee
vai kortillako mennää? Kaveri reväytti
lompsaansa auki ja sano, että kyllä täällä
on, että anna palaa ny. Kattelin, että kyä
siä ainaki kolmesattaa oli, että voi sitte
lähtee tuuppaa. Mies osottautuki oikee
mukavaks matkaseuraks. Nauro mulle
kokoaja ja toisteli mun sanojani ja nauro taas, että mää kuulemma tapan sen
nauruun ja lopetany ku vattasta sattuu.
Ihmettelin sitte, että mikä nyo ku noi
naurattaa. Se kerto asuneensa joskus
parikytä vuotta sitte Tampereella ja tykkäs kuunnella tampereen kiältä. Että
kuulemma o nii hauskaa kuultavaa.
Mää sanon, että karrmeeta tää o,
mutta hyvä jos tykkäät, parempi seon
niin! Olisha se karrmeeta ku sanosit, että pirä ny turpas ukko kiinni. Mies nauroi
vesikarpalot silmissään.
Kerto sitte tarinansa ja oli se aikamoine. Oli kuulemma ollu Junalla menossa
laivalle vaimonsa kanssa ja olivat siinä
sitte ottaneet vähä ruuan päälle ja allekin jonkiverra vettä vahvempaa. Matkalla oli sitte tullu jonku kanssamatkustajan
kanssa riitaa ja konnarit oli sitte ottanu
tään miähen rautoihi ja tilannu Tampereelle konstaapelit vastaan ja eiku valtion kyyrillä Sorille putkaa.
Vaimo oli sit kuulemma jatkanu Turkkusee junassa ja siältä Turun taksilla takas kotii Jyppykylää. Kävi miästä sääliks, sitte ku oli risteilyki maksettu ja kaikki meni mönkää. Tehtii sopimuskauppa
kyyristä. Miestä nauratti silti kovasti ja
soittiki sitte vaimolleen, että tulossa ollaan ja ”kiitos vaan kivasta risteilystä!”
Vaimo siä kotona sitte vaa miästä orotteli, ku oli nii rakkaat toisillee.
Mies kerto sitte mulle, arvaas mikä
tää risteily olis ollu
- Semmonen parisuhderisteily, niinku
kuinka parisuhdetta hoiretaan, jossa olis
ollu joku seminaarikin siittä aiheesta. Että oikkee hyvi sitte seki meni!
Nii että täämösiä täällä o sattunu, kerrotaa sitte taas joskus lissää ku sattuu
miäleen juolahtaa.
Että mukavaa syssyn jatkoo kaikille vaa!
Marko Mansesta
12
Tokmannin mannekiini
”Osa (vammaisten) avustajista
haluaa pukea avustettavan päälle verkkarit vain siksi, että ne ovat
helppoja ja mukavia” (avustajille).
Myös vammaiset itse näitä vaatekappaleita suosivat, ainakin minä. Verkkarit ovat usein liukasta materiaalia ja näin
ollen helpot vetää päälle/pois. Ne ovat
usein myös jotain hengittävää materiaalia
ja sitä kautta ohuet, eivätkä varmasti pidä
ainakaan pakkasta loitolla. Toisaalta eivät
myöskään ole kuumat kesällä. Jos kituutetaan pienellä työkyvyttömyyseläkkeellä,
niin vain reilun kympin hintakin houkuttaa
verkkarit halpiskaupasta ostamaan.
”Vammaispalvelulain tarkoituksena on
edistää vammaisen henkilön edellytyksiä
elää ja toimia muiden kanssa yhdenvertaisena yhteiskunnan jäsenenä sekä ehkäistä ja poistaa vammaisuuden aiheuttamia haittoja ja esteitä.”
Sellaisia avustajia ei ole yksin kotonaan asuvilla, että he tulisivat kolme kertaa päivässä ensin avustamaan ulkoiluun
tai koiran kanssa ulkoiluun sopivat lämpimät housut jalkaan ja sitten ulkoilun päätyttyä auttamaan ne pois.
Näin ollen toppahousut laitetaan aamulla päälle ja autetaan illalla ennen nukkumaan menoa pois. Huonolla tuurilla
niitä ei enää auteta perjantai-iltana pois,
vaan pidät ne koko viikonlopun päälläsi.
Muutoin aika itsenäisesti selviävälle ei
välttämättä ole tarjolla edes tätä joka aamu tapahtuvaa avustusta. Esimerkiksi 15
avustajatuntia viikossa ei kerta kaikkiaan
siihen riitä, jos muutakin elämää on kuin
housujen laittoa ja riisumisia.
”Vammaiselle henkilölle korvataan hänen vammansa tai sairautensa edellyttämän tarpeen mukaisesti kokonaan tai
osittain kustannukset, jotka hänelle aiheutuvat tämän lain tarkoituksen toteuttamiseksi tarpeellisista tukitoimista sekä
ylimääräiset kustannukset, jotka aiheutuvat vamman tai sairauden edellyttämän
vaatetuksen ja erityisravinnon hankkimisesta. Päivittäisistä toiminnoista suoriutumisessa tarvittavien välineiden, koneiden
ja laitteiden hankkimisesta aiheutuneista
kustannuksista korvataan puolet.”
Joululahjasäärystimet ovat tarpeen pakkasilla. Varsinkin verkkareiden päällä.
Tässä se kuitenkin sanotaan, että juuri vammaisille suunniteltuja vaatteita voisi
hankkia ja käyttää yhteiskunnan osallistuessa kustannuksiin.
Vammaisiin liittyvissä palveluissa ja tukitoimissa ajan tasalla pysyäkseen pitää
olla vähintään lakimies tai kunnan vammaispalvelussa töissä, jotta tietää kaikki
oikeutensa. Kukaan kuntien vammaispalveluista ei tule vammaispalvelulaista esitelmöimään kaikille sen palveluihin oikeutetuille. Itse olen pariin otteeseen käynyt
vammaispalvelulain verkkokurssin.
Jan Åhman
Raajarikkoiset ry
Puheenjohtaja/päätoimittaja
[email protected]
Palkittu työpaikka
tien päällä.
Teitä palvelee:
ERKKI MOISIO
(02) 634 0113
0400 183 086
FORD TRANSIT CUSTOM
-pakettiautomallisto alk.
32.915,14 €
(+ toim.kulut 600 €).
Se on ylellinen, huippuvarusteltu ja täynnä älykästä teknologiaa. Täysin uusi Ford Transit Custom on viiden tähden työpaikkasi tien päällä. Hiljaisesta, uuden sukupolven ohjaamosta
löydät mm. 8 suuntaan säädettävän istuimen, SYNC-kommunikaatiojärjes telmän, vakionopeudensäätimen, lämmitettäväntuulilasin ja ilmastoinnin. Ajettavuus on huippuluokkaa ke-
hittyneen ESP-järjestelmän sekä voimakkaiden ja taloudellisten moottoreiden ansiosta. Käytännölliseen tavaratilaan mahtuu esim. kolme eurolavaa tai väliseinän läpilastausluukun
avulla kolmemetrisiä putkia.
ford.fi/hyotyajoneuvot
Tervetuloa koeajolle!
Transit Custom – Kansainvälinen Vuoden Pakettiauto 2013.
Palveluauto 3/2013
Puinnintie 18-20 | 28360 Pori
Puh. 02 6340 100
Automyynti
www.vesamatti.net
www.ford.fi
Huolto
Varaosat
MA-PE
LA
MA-PE
MA-PE
9.00-18.00
10.00-14.00
7.30-16.30
8.00-17.00
13
Kaikenkattavaa
autohifiosaamista
Multimedia on päivän sana. Autoissakin. Navigointijärjestelmien,
peruutuskameroiden tai satelliittipaikantimien lisäksi autoihin asennetaan erilaisia viihdejärjestelmiä,
jotka voivat sisältää perinteisten
radion ja cd- tai dvd-soittimen lisäksi esimerkiksi usb-soittimia ja
-liittimiä, mp3-soittimia ja -tallentimia, digi-TV-laitteita ja näihin liittyviä kuulokkeita tai näyttöjä takapenkkiläisiä viihdyttämään. Lista
erilaisista mahdollisuuksista ja yhdistelmistä on loputtoman pitkä.
-M
eillä tehdään niitä kaikkia, sanoo autohifialan
yrittäjä Jarkko Laine
Hifi Konexista.
Hänen mukaansa yksi suosituimmista
on tällä hetkellä bluetooth, joka mahdollistaa esimerkiksi puhelimeen puhumisen ja puhelimeen tallennetun musiikin
kuuntelun auton stereoiden kautta.
Ensimmäinen Hifi Konex -liike perustettiin vuonna 1997 Kokemäelle. Kodinkoneita myyneen liikkeen valikoimaa laajennettiin autostereoihin, eikä aikaakaan
kun hifi vei miehet. Kodinkoneet myytiin
14
pois ja erikoistuttiin autojen äänentoistoon. Nykyään Hifi Konex toimii kolmella paikkakunnalla. Vuodesta 1999 asti
toiminnassa mukana ollut Jarkko Laine vastaa vuonna 2000 Poriin ja vuonna 2006 Turkuun perustetuista liikkeistä.
Kolmas Hifi Konex -liike sijaitsee Rovaniemellä ja siitä vastaa alun perin Kokemäelle liikkeen perustanut Timo Meltaus.
Laatua ja palvelua
Erilaisia järjestelmiä ja laitteistoja on tarjolla hämmentävä määrä. Esimerkiksi internetistä etsimällä tavallisen kuluttajan
saattaa olla vaikea löytää juuri sitä itselle sopivaa vaihtoehtoa. Hifi Konexissa
palvellaan kokonaisvaltaisesti. Yhdessä
asiakkaan kanssa kartoitetaan tarpeet,
valitaan sopivat laitteet ja asennetaan
ne paikoilleen.
- Erityisalaamme on lähes kaiken kattava autohifiosaaminen. Meiltä tehdään
pieniä ja suuria töitä Avaimet käteen -periaatteella, kertoo Laine.
Hifi Konex kilpailee paitsi laadulla
ja palvelulla, myös hinnalla. Vaikka uusiin autoihin saa tehtaalta tilaamalla lähes millaiset multimedialaitteet tahansa,
niistä joutuu maksamaan kovan hinnan
autoveroineen. Jälkiasennuksena tehty
vaihto vastaavaan laitteistoon tulee lähes aina edullisemmaksi. Laadusta ei
tarvitse tinkiä ja vaihtaa voidaan myös
integroidut soittimet.
- Moni ei tiedä, että integroitu soitin
voidaan vaihtaa ja siihen mahdollisesti
liitetyt rattisäätimet saadaan toimimaan
myös jälkiasennetussa laitteistossa, kertoo Laine. Hänen mukaansa, auton merkistä ja soittimesta riippuen, integroidunkin laitteen asennushinta alkaa muutamasta kympistä.
Kaiuttimen vaihdosta
näyttelyautoon
Hifi Konexin päivärutiineihin kuuluu soittimien ja kaiuttimien vaihtoa ja asennusta sekä erilaista äänentoiston perusparannusta. Myös peruutuskameroita ja
navigointilaitteita myydään ja asennetaan melko paljon.
Jutuntekohetkellä työn alla oli mopoauto, joka sisältä tyhjäksi riisuttuna odotti
vaimennusta, hifilaitteiston asennusta ja
verhoilua.
- Nykyään vaimennetaan myös muiden kuin autohifiharrastajien ajoneuvoja,
kertoo Laine. Vaimentaminen, paitsi parantaa musiikin kuuntelunautintoa, lisää
huomattavasti matkustusmukavuutta.
Jarkko Laineen takana näkyvän myymälän valikoimiin kuuluu autohifi- ja multimediatuotteiden
lisäksi esimerkiksi asennustarvikkeita, vaimennusmateriaaleja ja verhoiluhuopia. Kotitalouksiin
tarjolla on muun muassa kotikaiuttimia, vahvistimia, soittimia ja projektoreita.
- Päivätyön lisäksi ja vastapainoksi olemme rakentaneet myös muutamia
näyttelyautoja, kertoo Laine.
Näyttelyauton rakentaminen on valtaisa projekti ja siinä mitataan osaaminen ja ammattitaito.
Työ aloitetaan tyhjentämällä auto kokonaan ja rakentamalla se alusta asti uudelleen. Rakentaminen aloitetaan korin
vaimentamisella, jonka jälkeen tehdään
puusta, metallista ja lasikuidusta tarvittavat tuet ja telineet sekä asennetaan laitteistot.
Vaikka suurin osa töistä tehtiin Hifi
Konexilla Porissa, viimeisintä näyttelyautoa siirreltiin eri puolille Suomea sen
mukaan, mikä vaihe kulloinkin oli menossa. Auto maalattiin Jyväskylässä, viritettiin Lahdessa, koritöitä tehtiin Vaasassa ja verhoilu Kangasalalla.
Palveluauto 3/2013
- Sitä voi sanoa ”kansalliseksi projektiksi”, nauraa Laine.
Aikaa kului lokakuusta pääsiäiseen ja
pelkästään Hifi Konexin osuus tehdyistä töistä oli 3800 tuntia. Hifi Konexin rakentamia näyttelyautoja on esitelty muun
muassa erilaisilla messuilla ja alan lehdissä.
Autoihin ja kotiin
Tyypillinen asiakas on Laineen mukaan
ihan tavallinen ihminen, joka haluaa uuden soittimen rikkoontuneen tilalle tai
korvata perussoittimen multimedialaitteistolla.
Vaimennuksia,
peruutuskameroita,
navigaattoreita ja multimediaa asennetaan yksityisautojen lisäksi entistä
enemmän myös takseihin. Asiakkaan
”
Kodinkonet
myytiin ja hifi
vei miehen
mukavuutta on parannettu muun muassa paaritaksissa asentamalla kattonäyttö taakse ja kamera auton eteen. Lisäksi
multimedialaitteet parantavat kuljettajan
odotusajan viihtyvyyttä ja handsfree tuo
mukanaan turvallisuutta.
Muutama vuosi sitten Hifi Konex lisäsi kotilaitteiden tarjontaa. Valikoimiin
kuuluu liikkeestä riippuen kotikaiuttimia,
vahvistimia, soittimia, projektoreita ja
muita kotihifituotteita. Samaan aikaan
rakennettiin Porin liikkeeseen kuunteluhuone, jossa pääsee tutustumaan kotilaitteistoihin olohuoneenomaisissa tunnelmissa.
- Meillä koekuunnellaan kaikki myytävät laitteet ja tarkistetaan muutenkin niiden kunto, kertoo Laine.
Maj-Lis Krouvi
15
Kuvat: Unto Laakkonen
Juhlan pääpuhujan,
Sari Loijaksen (vas.) ja
Joensuun vammaisneuvoston puheenjohtaja
Paula Lehikoisen takana
näkyy taulu, johon juhlaa
tekstitettiin. Esteettömällä
juhlapaikalla oli myös kaksi yleisavustajaa, viittomakielen- ja kirjoitustulkkaus
sekä induktiosilmukka.
Joensuun vammaisneuvosto
25-vuotta hyvän asian puolesta
Pentti Keskisalo
Erkki Räsänen
atteriravintolan Lasiterassilla järjestetyssä pääjuhlassa Motoran nuorten kansantanssiryhmä ja Lauluyhtye Kaiutin. Illan
juonsi ja vieraille Eino Leinon runoja lauloi tangokuningas Erkki Räsänen.
Juhlassa myönnettiin kaksi kunniakirjaa, jotka esteettömyyden eteen tehdystä ansiokkaasta työstä saivat arkkitehti
Jouni Töyrylä ja rakennusinsinööri Mervi
Valta.
- Mervi Valta on ensimmäinen kunnallinen esteettömyysasiamies Suomessa, joten siinäkin asiassa olemme olleet edelläkävijöitä, toteaa Lehikoinen tyytyväisenä.
25-vuotishistoriikki
Marjatta Räty
Lopuksi laulettiin Karjalaisten laulu.
J
heenjohtaja Paula Lehikoinen.
Juhlan avasi vammaisneuvoston varapuheenjohtaja Pentti Keskisalo ja kaupungin tervehdyksen toi kaupunginhallituksen jäsen Marjatta Räty. Juhlapuheen
piti Sosiaali- ja terveysministeriön neuvotteleva virkamies Sari Loijas.
Lähes satapäistä yleisöä viihdytti Te-
oensuun kaupungin vammaisneuvosto juhli 25-vuotista taivaltaan 6.10.2013.
- Tilaisuus oli lämminhenkinen ja kaikin puolin onnistunut. Näin järjestäjän
näkökulmasta voin sanoa, että ei paljon
paremmin enää olisi voinut mennä, summaa Joensuun vammaisneuvoston pu-
16
Paula Lehikoinen on ehtinyt olla mukana
monessa tärkeässä asiassa. Yksi niistä
on 25-vuotishistoriikin kokoaminen.
- Olen ollut 8 vuotta vammaisneuvostossa jäsenenä ja seitsemäs vuosi on
täyttymässä puheenjohtajana. Olen myös
ollut tekemässä molempia vammaispoliittisia ohjelmia, mutta tämä historiikin teko
on ollut kaikista mieluisinta, Lehikoinen
iloitsee.
Aihetta iloon antoi myös vuosien varrella tehty hyvä työ, sillä, kuten Lehikoinen juhlapuheessaan painotti: Jo aivan
ensimmäinen vammaisneuvosto on paikkansa ja työtehtävänsä heti tiennyt, käärinyt hihat ja tehnyt töitä hartiavoimin.
Lehikoinen huomasi asiakirjoja ja
haastatteluja historiikkia varten tutkiessaan, että vammaispalvelulain antamaa
mahdollisuutta nimittää kuntaan virallisesti vammaisneuvosto oli jo ehditty odottaa. Toki paljon työtä oli tehty aiemminkin,
mutta näin saatiin ”virallisempi” asema
toimia tärkeän asian puolesta.
Lehikoinen kertoi, että vammaisneuvoston ensimmäiset vuodet täyttyivät lähinnä tiedottamisesta.
- Vuonna 2006 päätöksen henkilökohtaisesta avustajasta sai 40 ihmistä, kun
viime vuonna sama luku oli 200, kertoo
Lehikoinen, ja jatkaa, että tästä voidaan
nähdä, miten tarpeellista on tehokas ja
asianmukainen tiedottaminen.
Suurimmiksi saavutuksiksi, joissa Joensuun vammaisneuvosto on vuosien
varrella ollut mukana, Lehikoinen mainitsee muun muassa vammaispoliittiset ohjelmat 2000 ja 2007, toimimisen valtakunnallisten vammaisneuvostopäivien järjestäjänä 2002 sekä Suomen ensimmäisen kunnallisen esteettömyysasiamiehen saamiseen Joensuuhun. Suurimpiin
saavutuksiin kuuluu Lehikoisen mukaan
myös se, että kuusi vuotta kestäneen
väännön jälkeen vuonna 2012 Vammaispalvelulain mukaisilla matkoilla luovuttiin
yhdistelystä ja asiakas sai halutessaan
ohisoitto-oikeuden.
- Suuret hankkeet ovat vuosien varrella usein olleet pieniä helpompia toteuttaa,
kertoi Lehikoinen puheessaan.
Suurista, suhteellisen nopeasti edenneistä hankkeista, joihin vammaisneuvosto on vaikuttanut, hän mainitsi kaupungintalon saneerauksen ja Marjalan
esteettömän asuntomessualueen.
Esimerkkinä pienistä hankkeista, hän
kertoi, että jo vuonna 1989 oli tehty esitys
Linnunlahden uimarannan muuttamisesta vammaisille soveltuvaksi.
- Sitä odotamme edelleen, Lehikoinen
totesi.
Maailma muuttuu
Eri tavalla liikkuvat, puhuvat, aistivat ja
toimivat eivät enää herätä yleisissä tiloissa yhtä suurta hämmennystä kuin aiemmin. Lehikoisen mukaan tästä osakiitos
kuuluu kunnallisille vammaisneuvostoille
ja näiden tekemälle hyvälle työlle. Osa
kiitoksista annettakoon lainsäätäjille ja
Joensuussa myös kaupungille, jonka teknisen viraston henkilökunnalla on oikeanlainen asenne asioihin.
- Työtä on vielä paljon tekemättä, mutta tästä on helppo jatkaa, toteaa Lehikoinen.
Maj-Lis Krouvi
Palveluauto 3/2013
Trafi vastasi
vammaisneuvostolle
Palveluauto-lehti 1/2013 kirjoitti otsikolla
”Pyörätuolia ei saa kiinni junaan”, miten
joensuulainen Aapo Kokko sinkoutui kesällä 2012 pyörätuoleineen vaunun etunurkkaan Helsingistä Joensuuhun matkalla olleen Pendolino-junan jarruttaessa
voimakkaasti. Tilanne päättyi onnellisesti
ilman ihmisvahinkoja, mutta johti siihen,
että Joensuun kaupungin vammaisneuvoston alulle pistämä aloite junien invapaikkojen turvallisuuden selvittämistä
päätyi Valtakunnalliseen vammaisneuvoston kautta Trafi:n vastattavaksi.
Trafi vastasi 18.9.2013 päivätyllä kirjeellä. Kirjeen ovat allekirjoittaneet osastonjohtaja Björn Ziessler ja erityisasiantuntija Jouni Karhunen.
Poimintoja vastauksesta
Trafin kirjeessä myönnetään, että pyörätuoli saattaa jatkaa matkaansa ikävin
seurauksin hätäjarrutuksessa ja kerrotaan, että rautateiden tekninen sääntely Suomessa perustuu yhteiseen eurooppalaiseen rautatiealueeseen tähtäävään EU-lainsäädäntöön. Suomessa
komission päätös on saatettu voimaan
Liikenteen turvallisuusviraston määräyksellä ”Esteettömyys rautateillä” (TRAFI/18099/03.04.02.00/2012).
EU-tasolla on valmisteltu komission
päätöksen (2008/164/EY) vuonna 2014
voimaan tulevaa uudistusta. Koska sääntelyn uudistustyöryhmässä tiiviisti mukana ollut Euroopan vammaisfoorumi (EDF)
ei esittänyt pyörätuolin paikoillaan pysymisen varmistamista koskevaa vaatimusta, seikkaa ei osattu huomioida muutostyössä. Aloitteen saapuessa Trafiin päätöksen uudistamistyö oli jo siinä vaiheessa, ettei uusia teknisiä vaatimuksia voitu
enää ottaa mukaan.
Pyörätuolien kiinnitysjärjestelmät eivät ole pakollista junissa. Trafin mukaan
velvoittavan sääntelyn puute ei estä rautatieyritystä halutessaan varustamasta
kalustoaan turvallisuutta tai mukavuutta
parantavilla varusteilla, kuten pyörätuolin
kiinnityshihnoilla. Esimerkiksi Helsingin
ja Pietarin väliä liikennöivässä Allegro-junassa pyörätuolipaikat on varustettu kiinnityshihnoin.
Pyörätuolipaikan saatavuudesta ja junassa liikkumisessa Trafin kirjeessä ollaan paljolti samalla kannalla kuin vam-
maisneuvostossa. Pyörätuolipaikka tulee
luovuttaa pyörätuolimatkustajalle ja kulkuväylät tulee pitää avoinna.
Trafissa uskotaan, että tulevaisuudessa vaunukaluston asteittain uudistuessa
pyörätuoliasiakkaan mukavuuteen ja turvallisuuteen tullaan kiinnittämään enemmän huomiota. Esimerkiksi IC-junien ravintolavaunuissa tilanne paranee lähiaikoina, kun VR ottaa käyttöön kaksikerroksiset
ravintolavaunut, joissa alakerta on suunniteltu pyörätuolin käyttäjät huomioiden.
Trafin toimenpiteistä aloitteen suhteen kirjeessä sanotaan seuraavaa: ”Liikenteen turvallisuusviraston lakisääteisiin tehtäviin kuuluu muiden muassa liikennejärjestelmän yleisestä turvallisuudesta ja turvallisuuden kehittämisestä
huolehtiminen (Laki Liikenteen turvallisuusvirastosta, 13.11.2009/863).
Edellä kuvattu EU-lainsäädäntö ei oikeuta unionin jäsenvaltioita asettamaan
matkustajavaunujen varustukselle sellaisia pakottavia kansallisia lisävaatimuksia,
jotka poikkeavat YTE:n määräyksistä,
vaikka tarkoitusperät olisivat hyviä. YTEvaatimuksista on mahdollista poiketa
kansallisesti, mutta se edellyttää EU-komission myöntämää lupaa poikkeamiselle. Vallitsevan käytännön mukaisesti komissio on suhtautunut pidättyvästi pakollisten kansallisten lisävaatimusten asettamiseen, koska niiden pelätään muodostuvan kaupan esteiksi. Sen vuoksi Liikenteen turvallisuusvirasto ei aio ryhtyä hakemaan poikkeusta kansallisen määräyksen antamiseksi. Sen sijaan Liikenteen
turvallisuusvirasto on jo asiantuntijakeskustelujen yhteydessä saattanut asian
Euroopan rautatieviraston tietoon, jotta
asia voitaisiin ottaa huomioon valmisteltaessa seuraavaa YTE-uudistusta.”
Liikenteen turvallisuusvirasto aikoo
saattaa parannusehdotukset VR-Yhtymän tietoon ja ottaa asian ratkaisemisen
vapaaehtoispohjalta yhdeksi aiheeksi
VR:n kanssa käytäviin keskusteluihin.
Joensuun vammaisneuvoston puheenjohtaja Paula Lehikoisen mielestä tilanne näyttää hyvältä.
- Asia on etenemässä sekä EU:n tasolla että kansallisesti, joten voimme olla
tyytyväisiä tilanteen kehitykseen, Lehikoinen sanoo.
Maj-Lis Krouvi
17
Kuva: Pasi Lehto
Hieman pioneerihenkeä käyttäen
Genelec soi myös
invataksissa.
Näyttelytason
äänentoistoa invataksissa
I
nvataksiyrittäjä, Suomen Palvelutaksit ry:n hallituksen jäsen Ari Rönni
on musiikkimies henkeen ja vereen,
joten kovin iso yllätys ei ole, että hänen
invataksistaan löytyy Hifi Konexin asentamat huippuluokan äänentoistolaitteet.
Mercedes-Bentz Sprinteriin on asennettu Alpinen ICS-X8, DSP:n sisältävä
multimediasoitin, 4 kappaletta Genelec 6010A -kaiuttimia ja Genelec 7050B
subbari.
Suomalainen Genelec Oy on 35 vuot-
ta valmistanut korkeatasoisia tarkkailukaiuttimia, joista useat mallit ovat voittaneet arvostettuja palkintoja ja saavuttaneet standardimaisen aseman ammattilaisten keskuudessa ympäri maailmaa.
Genelec oli tässä tapauksessa luonnol-
Reilu Rekrytointi –
yhdenvertaisen työllistämisen puolesta
Kuva: Reilu Rekrytointi -hanke
V
Videoesittely työhakemuksen liitteenä tuntuu toimivan hyvänä ennakkoluulojen poistajana ja siksi
valtakunnallinen projekti kouluttaa videoiden laatimiseen ja sosiaalisen median käyttöön työnhaussa. Seuraava koulutus on marraskuussa Turussa.
Kuvassa sosionomi Anna-Maija Huhtikangas.
18
ammaisjärjestöjen
yhteinen huoli yhdenvertaisuuden toteutumisesta rekrytoinneissa
käynnisti vuonna 2012 Reilu
Rekrytointi -hankkeen. RAY:n
tuella toimiva kaksivuotinen
asennetiedotuskampanja pyrkii muun muassa työnhakuvideoiden ja kumppanuustyöpajojen kautta vaikuttamaan
asenteisiin vammaisten ja
pitkäaikaissairaiden työnhakijoiden työnhakutilanteissa.
Avainasemassa on haastekampanja, joka toimii www.
reilurekrytointi.fi verkkosivujen kautta.
- Haastekampanja käynnistyi vuoden alussa ja tähän
mennessä haasteita on lähetetty liki 900. Haasteen ovat
lähettäneet myös sosiaali- ja
terveysministeri Paula Risik-
ko, työministeri Lauri Ihalainen, liikemaailmasta HOK-Elannon henkilöstöjohtaja Antero Levänen ja johtaja Mika
Wilen ManpowerGroupista. Myös useat järjestöt ja pienemmät yritykset ovat
lähteneet mukaan. Kaikkien nimensä
julkaistavaksi antaneiden internet-linkit
löytyvät verkkosivuiltamme, kertoo projektipäällikkö Karoliina Joutsia
- Sähköisen haasteen voi lähettää
kuka tahansa, kertoo hankkeen projektisuunnittelija Kaisa Karvonen ja jatkaa,
että haastettaviksi ei kannata laskea ainoastaan yrityksiä sillä toimivathan järjestöt, kunnat, valtio sekä yksittäiset
henkilöt työnantajina.
Osaamisen huomioiminen vamman
sijaan on hankkeen kantava teema.
Verkkosivuilta löytyy kymmenen avointa työhakemusta laadukkaina video- ja
äänitiedostoina. Videon tehneistä kuusi on saanut työtä ja yksi opintojensa
päättämiseen tarvittavan harjoittelupaikan.
linen valinta, sillä saman merkin kaiuttimet soivat myös taksimiehen kotona. Laajasta mallistosta löytyy sopivat
tuotteet kaikkiin ympäristöihin, hieman
pioneerihenkeä käyttäen myös invataksiin.
- Työnteko on astetta mukavampaa
kun voi ”työhuoneessaan” nauttia laadukkaasta äänentoistosta, sanoo Rönni.
Paitsi kuljettajan paikalla, äänentoisto
toimii loistavasti myös muualla autossa.
Asiakkailta onkin saatu pelkästään kiittävää palautetta.
- Monet asiakkaat ovat pahoitelleet
matkan lyhyyttä, naurahtaa Rönni.
Samoilla linjoilla oli myös Porin Invataksi Oy:n auton erikoisesta äänentoistosta kiinnostunut AutoSound-lehti, joka
kirjoitti tämän vuoden ensimmäisessä
numerossaan muun muassa:
”Laitteistoa kuuntelisi oikein mielellään paljon pidempään, kuin se nyt oli
mahdollista. Kyseessä kun on työkalu,
jonka piti päästä jatkamaan matkaansa
seuraavien asiakkaiden luokse.
Kokonaisuutena invataksin hifisetti
on mielenkiintoinen ja oikeasti varisinkin
etupään osalta hyvin soiva paketti. AutoSound suosittelee, jos tulee tarvetta taksimatkalle Porin suunnalla!”
Maj-Lis Krouvi
Osaamista ja koulutusta
Työnantajien on mahdollista kantaa yhteiskuntavastuuta rekrytointiensa kautta.
Ympäristövastuu alkaa olla eri toimijoiden tiedossa ja yhteiskuntavastuun sosiaalinen näkökulma on yleistymässä.
- Palkkatuen merkitys työllistämiskynnyksen madaltajana on yksi näkökulma
asiaan, kuvaa Joutsia ja jatkaa, että toinen näkökulma on työyhteisön monimuotoisuus. Työnhakijoilla on osaamista
ja koulutusta, puhumattakaan esimerkiksi niistä ongelmanratkaisutaidoista, joita
vammainen henkilö oppii pienestä pitäen käyttämään osallistuakseen muiden
tavoin. Niillä, jotka ovat palkanneet henkilökohtaisen avustajan, on osaamista
myös työnantajatehtävistä.
- Liian vähän mietitään vammaisia
henkilöitä kuluttajina. Kuluttajien tarpeiden ja uusien asiakasryhmien löytäminen on vaivattomampaa, jos henkilöstö
on moninainen, Joutsia lisää.
Palveluauto 3/2013
Festarikansaa
tullaan auttamaan
muttei vammaista
Jäin tuossa pari viikkoa sitten niin sanotun Kirkkorinteen talon viereen kuusen alle invasähkömoponi kanssa, kun
se hajosi lopullisesti vanhuuttaan. Se on
ollut kovassa käytössä, kun käyn koirani
kanssa päivittäin kolmasti lenkillä säässä kuin säässä.
Mediassa on kerrottu pelastuslaitoksen auttavan festarikansaa, muttei minua auttanut silloin.
Minulla oli juuri sillä kertaa jäänyt puhelin kotiin ja jouduin odottamaan Kirkkorinteen talon parkkipaikalle sattumalta saapunutta nuorta bemarikuskia noin
tunnin koirani kanssa.
Bemarikuskin
puhelimella
soitin
112:een, mutta siellä nuiva naisääni sanoi, ettei minulla ole ns. terveydellistä
syytä saada apua. Tivasin, etten pääse kävelemään metriäkään ja pakkohan
minun on sieltä pois päästä. Ilmakin oli
vähän sateinen. Hän sitten lopulta vastahakoisesti lupasi ilmoittaa poliisille, jotka tulivatkin noin 10 minuutin kuluttua.
Sanoivat hekin, että voivat lainata puhelinta, joka asia oli jo siis hoidossa. Eivät
edes autosta nousseet.
Matkaa olisi ollut noin 800 metriä, joten reippaat kaksi poliisimiestä olisivat
voineet minut vaikka työntää kotiin niin
halutessaan. Vapaalle laitettuna invasähkömopo on ihan helppo työnnettävä.
He olisivat voineet pyytää myös palolaitosta apuun – ai niin: en ollutkaan kissa
puussa.
tien päällä tai akku simahtanut. Toiset ne
auttavat vaikka oma terveydentila olisi
huono. Toiset eivät auta edes viran puolesta, vaikka palkka juoksee.
Sähkömopo oli ollut pari päivää aikaisemmin korjauksessa. Se oli saatu
jonkinlaiseen kuntoon, mutta minulle ei
TAYSista ilmoitettu, että mopo vetelee
viimeisiään eikä moottoria kannata vaihtaa. Jos olisin sen tiennyt, olisin valinnut
paremmin reittini, enkä olisi mennyt varta vasten mäkiseen maastoon.
Liikkumisen kannalta sähkömopo on
minulle erittäin tärkeä. Teen sillä koiranlenkit, käyn kalassa ja kauppareissuilla.
Kunta säästää, kun en ajele sen piikkiin
taksilla, vaikka minulla siihen vammaispalvelulain sallima oikeus olisikin. Taksilla voisin sen sijaan ajella vaikka Tampereelle kirjastoon ja takaisin. Lempäälässä kun en pääse sähkömopollani kirjastoon, sillä hissi on liian pieni.
Pari viikkoa ajelin todella huonoilla
akuilla varustellulla kulkupelillä, kunnes
TAYSista tuotiin käyttööni uusi sähkömopo ja pääsin taas kunnolla ajelemaan
pidemmällekin.
Jan Åhman
Juttu on julkaistu myös LempäälänVesilahden Sanomissa kesäkuussa 2013
Toiset auttaa, toiset ei
Onneksi bemarikuski vielä etsi puhelimellaan lempääläläisen tuttuni numeron
ja antoi soittaa hänelle. Paikalle saapuneella tutulla oli selkä sökönä, mutta hän
työnsi urheasti itse tekemiään kahta luiskaa pitkin kolmipyöräisen sähkömoponi
pakettiauton takatilaan, jonne myös koira pääsi matkan ajaksi.
Tämä kaverini on monesti muulloinkin
minua tullut pyyteettömästi auttamaan,
kun sähkömoposta on mennyt rengas
Festareilla saa apua, vaikkei miestä
mäessä autettukaan. Jan Åhman Tammerfestissä 2012.
19
Kuvat: Maj-Lis Krouvi
Apuväline ei ole
kertakäyttötavara
S
airastuminen on aina vakava
asia. Ihmisluonnolle on ominaista
vastustaa muutosta ja pahinta on
usein se, ettei voi ymmärtää, miksi juuri
minä. Onneksi kenenkään ei tarvitse jäädä yksin sairautensa kanssa. Terveydenhuollon henkilöstön lisäksi apua ja vertaistukea tarjoavat muun muassa monet
yhdistykset.
Nivelreumaa sairastava ystäväni väittää, että mitä nopeammin sairautensa
pystyy hyväksymään, sitä paremmin sen
kanssa pystyy elämään. Hän kertoo jo sairautensa varhaisessa vaiheessa perehtyneensä erilaisiin apuvälineisiin. Hänen tapauksessaan apuvälineet sekä säästävät
kipeitä niveliä että mahdollistavat arkipäiväisissä tilanteissa pärjäämisen.
Varaosia verkkokaupasta
- Apuvälineen käyttöä ei kannata hävetä
eikä niiden käytön aloittamista pitkittää,
sanoo yrittäjä Eva Heikkilä Pro-Hewa Ab
maahantuontiyrityksestä ja muistuttaa,
että tarjonta on tänä päivänä erittäin moninainen.
- Jokaiseen tarpeeseen löytyy varmasti oikeanlainen apuväline.
Pro-Hewa tuo maahan ja myy apuvälineissä käytettävien pyörien, ilma- ja
umpikumirenkaiden sekä kaluste- ja teollisuuspyörien lisäksi muun muassa apuvälineiden varaosia, kuten pyörätuolien
pinnasuojia, kelausvanteita, jarruja, vaijereita sekä istuin- ja selkäosia sekä työtuoleja ja nousutukia.
Heikkilän asiakkaisiinsa kuuluu sairaaloiden apuvälineyksiköiden ja apuvälineliikkeiden lisäksi apuvälineiden valmistajia esimerkiksi mittatilauspyörätuolien valmistaja. Yksityistä ihmistä hän palvelee
ensisijaisesti verkkokaupassaan.
Korjaa tai paranna
- Nykyään kalliita apuvälineitä korjataan
ja niiden ominaisuuksia parannetaan varaosilla, Heikkilä sanoo ja kertoo esimerkkinä avustajajarrullisista pyöristä, jotka on
helppo asentaa tavallisten kuljetuspyörien tilalle.
- Työntökahvoissa olevat jarrukahvat
helpottavat oleellisesti myös taksinkuljettajan työtä luiskassa tai mäessä työnnettäessä, Heikkilä pohtii. Lisäksi hän suosittelee nimenomaan taksien ja julkisten laitosten pyörätuoleihin huoltovapaita umpikumirenkaita.
- Hyvä apuväline ei aina ole kallis tai
monimutkainen, sanoo Heikkilä.
Apuvälineen ei tarvitse aina olla pelkästään
asiallinen ja hyödyllinen, se voi olla myös
iloinen ja hauska. Eva Heikkilä esittelee varaosina myytäviä pyörätuolien pinnasuojia,
joista etenkin nuorempi väki pitää.
Ojantie 37, 28130 Pori [email protected]
20
Maj-Lis Krouvi
H E WA
• erilaiset pyörät ja renkaat
• apuvälineiden varaosat
• Hepro-työtuolit
O-
AB
• peruutustutkat
• keskuslukot
• hands free -sarjat
• yms.
PR
• taksivarustelut
• hifi-laitteet
• murtohälyttimet
• vakionopeuden
säätimet
O-
Paljon mielenkiintoa herättänyt Gripo
Alu -tanko on siitä hyvä esimerkki. Tämä
nousemiseen ja siirtymiseen tarkoitettu
teleskooppinen tanko voidaan asentaa
lattian ja katon väliin ilman minkäänlaisia
työkaluja. Teleskooppitankoon kiinnitettävien lisälaitteiden, kuten erilaisten avustavien tankojen, kahvojen, hihnojen, pöytien ja tuolien avulla sitä voidaan käyttää
moniin eri tarkoituksiin.
OY
PR
AUTOSÄHKÖASENNUKSET AMMATTITAIDOLLA
Tuosta vaan polkaistaan. Eva Heikkilä
näyttää, miten helposti Gripo Alu -teleskooppitangon asentaminen käy ilman
minkäänlaisia työkaluja. Koska kiinteää
asennusta ei tarvita, tanko on helppo
siirtää uuteen paikkaan tai ottaa muutettaessa mukaan.
H E WA
TAVATAAN
APUVÄLINEMESSUILLA!
OSASTO 301
Klikkaa verkkokauppaamme:
www.pro-hewa.fi
Savipajakatu 21, 28610 Pori
(02) 631 4750, [email protected]
Jarmo Immonen 0400 885 085
Jarmo Kotisara 040 702 6588
No, viimmeen se Hulta sittej joutuu oikeen sellaasehen
pyörälavittahan, jota liikuteltihin käsin siitä kummien päältä
pyörittelemällä. Tottahan soli
ainollu vähä sellaanen tyskälihaanen, eikä juurikaa ottanu
juoksuaskelta jousei aiva pakko ollu. Mutta viimmevuosina
ne jalaat sitte pikkuhiliaa meni
aina vain huonommaksi, kunei enää tarvinnu lehemänkää
alle taittua. Mutta Samppa se
viä käveli poistiehensä, vaikka kovaa sekij jo klemppas
etukumaras, ja aroosti vasenta lonkkaansa, tottahan siäkiv
varmahan joku kulumavika oli.
Soli ainollus sellaanen luiseva
ja laihankarppi, eikä suuremmin vaivojansa valittanu.
Nyssitte oli se aamu, ku
Hultalloli se lääkäriaika, ja noli
jo aijjoos tilannup Pentiltä kyytin, kus soli jo ennestänsä tuttu, ja silloli sellaanen isoo auto, johonka tuo Hultankip pyörärekkules mahtuu.
Ensim mentihin tietysti sinne lääkärihin, ja sieltä sitte risettien kans atteekihin, jokoli
osuukaupan kans samoos tiloos. Pihalla Samppa kuhaa
Pentin korvahan, jotta jos se
menis tuon Hultan kans atteekihin, kus sillä ittellä oli vähä
muuta tekemistä. No Hulta
päriäs atteekis yksinki, eikä
Pentti viittiny kieltää ku Hulta
pyyti sitä sillaikaa hakemahan
pari pakettia Kultamokkaa,
kus soli tarioukses.
Kup Pentti tuli Hultan kans
auton työ, niin Samppa jo orotteli auton takana, ja niil lähärettihin kotiappäin. Entiässitte
tykkäskö Samppa niin kovaa
siitä kotiappäim menosta, kus
se rupes taas kovaa seliittämähän sitä, kussoli nuorempana ollu pohojaases tukkisavotas, ja kuinka kovaa sieloli parahat miehet tienannu.
Sitte se yhtäkkiä havahtuu,
ja sanoo Pentille jotta ”Eksä
kuule Pentti viittisi ajaa tuon
Urhon pihan kautta, kum mullolis sille vähä asiaa?”. No,
Pentti arvas Sampan asian, ja
sanoo jottei näillä kelan kyytiillä saap poiketa kut tarpehellisille asioolle, se tiesi vanhas-
tansa, jottei sieltä Urhon tykyä
olsin niiv vail lähärettykää.
No, lääkärireisu tuli kumminkit teheryksi, ja kumpakis
sai omat lääkkeensä, ja elämä oli taas kutakuinki uomihnansa.
Martti Hautamäki, 79 vee
Kirjoittaja laulaa Etelä-Pohjanmaan
mieslaulajat Jusseissa, harrastaa
runon kirjoittamista ja lausuntaa,
tanssia ja muutakin pientä esiintymistä.
Bussilla messuille Tampereelle
Palvelutaksit messuilla
Messujärjestäjä Expomark 0y on järjestänyt Apuvälinemessuille bussikuljetuksia to 7.11. ja pe 8.11. Maksulliset
bussit liikennöivät seuraavilta paikkakunnilta: Helsinki, Jyväskylä, Kuopio, Lahti, Lappeenranta (Kouvola) ja Turku.
Hinta 25 euroa sisältää edestakaisen matkan ja sisäänpääsyn messuille. Busseissa ei ole invapaikkoja.
Tarkemmat tiedot ja aikataulut apuvälineen nettisivuilta:
www.apuvaline.info kohdasta Messukävijä.
Suomen Palvelutaksit osallistuu messuille yhteistyössä
Vehon kanssa. Samalla osastolla ovat myös Tamlans Oy,
Prostyle Oy, Carsport, Q’Straint/Handi Finland, KenLift ja
Pensi Rescue.
A – HALLI
OSASTO 109
LI
I
AA
Tule moikkaamaan!
KU
Palveluauto 3/2013
Kauhajoen murteella
Tyskälihaanen
ja laihankarppi
N TAM
21
Suomen Palvelutaksit ry:n jäsenyrittäjät
Alavus
Espoo
Forssa
Hamina
Hamina
Heinola
Helsinki
Helsinki
TAKSIPALVELU IJÄS OY
ESPOON MONITOIMITAKSI OY
KORSI JANNE
LIINAMAA TOMMI
TAKSIPALVELUT LIINAMAA
PALVELUTAKSI LAHTINEN PEKKA OY
HELSINGIN PALVELUAUTO OY
OY HANDICAB AB
Helsinki
Helsinki
Hyvinkää
Hämeenlinna
Ikaalinen
Ilmajoki
Imatra
Imatra
Joensuu
PÄÄKAUPUNKISEUDUN TAKSIT OY
TAKSI MÄKINEN OY
HYVINKÄÄN TILA-AUTOT OY
PALVELUTAKSI YLITALO RIITTA
TAKSIPALVELU ANSSU RANTALA KY
JUSSI HAAPOJA
IMATRAN INVATAKSIPALVELU LAMPINEN OY
VUOKSEN INVATAKSIPALVELU
KAIMA OY
Jämsä
Järvenpää
Järvenpää
Kauhajoki
Kauhava
Kerava
Keuruu
Kiuruvesi
Kokemäki
Kotka
Kotka
Kotka
Kouvola
Kouvola
Kuopio
Kuopio
Kuusankoski
Lahti
Laitila
Lappajärvi
Mikkeli
Mäntsälä
Mänttä
PALVELUAUTOT HEINO YRJÖ
INVATAKSI TERVA-AHO HANNU
ROTAXI OY
PALVELUTAKSIT JANNE KORTESLUOMA KY
KAUHAVAN PALVELUTAKSI
ROTAXI OY
KEURUUN PALVELUTAKSI KY
INVATAKSI KÄRKKÄINEN HEIKKI
INVATAKSI LOHENNENÄ PEKKA
INVATAKSI NORTAMAA OY
METSOLA MATTI
PALVELUTAKSI VANHALA KY
KOUVOLAN TAKSI JA TILA-AUTOPALVELU OY
POSTIVAL OY
KUOPION TILA-AUTO OY
TILATAKSIT ESKO MIETTINEN OY
KOUVOLAN TAKSI- JA TILA-AUTOPALVELU
INVATAKSI NIEMI HEIKKI
INVATAKSI LINDROOS LARS
PALVELUTAKSI LUOMA
MIKKELIN INVATAKSI KY
MÄNTSÄLÄN PALVELUTAKSI KY
MÄNTÄN SEUDUN SAIRAANKULJETUS OY
Nastola
Närpiö
Pori
Pori
Pori
PALVELULIIKENNE SALPAUS OY
NÄRPES INVATAXI
INVATAKSI KUUSISTO TAUNO
PORIN INVATAKSI OY, RÖNNI
TAKSILIIKENNE KOSKINEN TARMO
Puumala
Pyhäranta
Pyhäsalmi
Pyhäsalmi
Raisio
PALVELUTAKSI MAIJUKKA
TMI ARTO VUORELA
PALVELUTAKSI JAATINEN REIJO
PALVELUTAKSI KARI JAATINEN
LOUNAIS-SUOMEN PALVELUTAKSIT
0400 260 260, [email protected]
(09) 225 7340, 0400 100 612, [email protected]
0400 311 400
0400 633 633, [email protected]
(05) 344 7300
050 523 0426
0207 432 150
(09) 700 18950, 0500 400 900,
[email protected]
040 731 8384, [email protected]
(09) 728 8277, 0400 301 205, [email protected]
040 500 452
(03) 616 1685, 0400 481 090
0400 336 936, [email protected]
0400 950 190, [email protected]
(05) 434 1113, 0400 252 359, [email protected]
040 844 6069, [email protected]
0424 741 369, 0400 278 046,
[email protected], [email protected]
(014) 718 209, 0400 242 529
0400 432 849
0400 646 387
0400 367 990
0500 641 067, [email protected]
040 700 8465
0400 751 172, [email protected]
0400 277 590
(02) 556 3147, 0400 653 097, [email protected]
(05) 218 4455, [email protected]
040 512 6998
(05) 288 777, 0400 550 777, [email protected]
[email protected]
040 557 0447, [email protected]
(017) 363 4420, 0400 673 955, [email protected]
0500 573 520, [email protected]
040 761 3799
0400 497 577
0500 320 240, [email protected]
0400 744 399, [email protected]
(015) 161 030, 0100 5858, [email protected]
0400 346 730
(03) 474 9000, 0400 540 412,
[email protected]
(03) 883 5301, 050 604 33
0400 261 058, [email protected]
(02) 639 4021, 0400 228 855
(02) 633 5871, 0400 228 287, [email protected]
(02) 635 0233, 0400 328 283,
[email protected]
050 589 3066, [email protected]
0440 451 964, [email protected]
(08) 787 077, [email protected]
050 313 2274
Rauma
RAUMAN SEUDUN PALVELUTAKSIT OY
Rauma
Salo
Salo
Savonlinna
Seinäjoki
Seinäjoki
RAUMAN TILATAKSIPALVELU OY
PERNIÖN TAKSIPALVELU KATJA KIKAS
SUVERI & LINTULA OY
JUUTIN LIIKENNE
HEIKKI HAAPOJA
J. HAAPOJA OY
Seinäjoki
Seinäjoki
Seinäjoki
Suhmura
Tampere
Tampere
Tampere
Tarvasjoki
Turku
Turku
Turku
Turku
Turku
Turku
Turku
Turku
Turku
Turku
Turku
Turku
Turku
Turku
Turku
Turku
Turku
Turku
Turku
Turku
Turku
Ulvila
Uusikaarlepyy
Uusikaupunki
Vaasa
Vaasa
Viitasaari
Vähäkyrö
JUSSI HAAPOJA
PALVELUTAKSI R. LAITAMÄKI
SEINÄJOEN PALVELUTAKSI
INVATAKSI HIRVONEN VEIJO
INVATAKSI VÄSTILÄ MARKO
PALVELU-TAXI JARMO MÄKINEN
TILAUSLIIKENNE ATRO VUOLLE OY
TAKSILIIKENNE ANTTI JA LIISA POUSAR
ANTIN INVATAKSI OY
INVATAKSI HEIKKILÄ PENTTI
INVATAKSI NIKO LEHTONEN OY
INVATAKSI VEHVILÄINEN PETRI
INVATAKSIPALVELU TURKU OY
KULJETUS FRÖBERG OY
LAINE YHTIÖT OY
MARIKAN INVATAKSI OY
MARKON INVATAKSI OY
OY SUOMEN CITYTAXI TURKU
PALVELUTAKSI SUSA KOSONEN-HARKKA
PALVELUTAKSIT TURKU OY
TAKSI TURKU OY
TAKSIBUSSIT OY TURKU
TAKSIPALVELU OSMO LAINE OY
TAKSIPALVELU SAMI KIVELÄ
TAKSIPALVELU YLIKÄNNÖ
TOMMIN INVATAKSI OY
TURUN ERIKOISTAKSIT OY
TURUN INVATAKSIT OY
VIHDANMÄKI OY
ULVILAN PALVELUTAKSIT OY
NYKARLEBY SJUKHEM
TILAUSTAKSI MATTI SJÖBERG
INVATAKSI K&J NIEMI KY
VAASAN INVATAKSIPALVELU
J. PAANASEN LIIKENNE OY
KYRÖNMAAN PALVELUTAXI
Tilauskeskus
TURUN SEUDUN INVATAKSIT RY
@
050 529 4942, 050 3709280,
[email protected]
044 593 3403, [email protected]
0400 741 231
(02) 733 7222, 040 586 2294, [email protected]
(015) 536 550, [email protected]
040 550 3919, [email protected]
(06) 414 9240, 0400 361 430,
[email protected]
0400 950 190, [email protected]
0400 862 094, [email protected]
0500 767 617, [email protected]
(013) 749 262, 0400 650 262
0400 336 173, 0400 636 432, [email protected]
0500 974 900, [email protected]
040 522 3760, 0400 630 476, [email protected]
0400 224 595
040 744 8291
0440 383 838
0500 113 311
0400 996 559
0400 999 999, 0500 222 222, [email protected]
0400 725 511
0400 326 812
0440 991 191
0440 220 440
0500 200 000, [email protected]
050 569 0393, [email protected]
0500 200 000, [email protected]
044 041 0041
0400 975 613, [email protected]
050 492 8732
044 504 5463
(02) 536 9369
(02) 236 2999, 0400 860 215, [email protected]
0500 999 999
0500 532 511, [email protected]
[email protected]
(06) 788 9020, [email protected]
(02) 842 3418, 0400 236 257
(06)-315 5771, [email protected]
(06)-315 1111, [email protected]
0400 571 040
0400 364 970
(02) 233 2233, [email protected]
Tarkistathan yhteystietosi!
Suomen Palvelutaksit ry on siirtynyt sähköiseen tiedottamiseen, joten erityisesti pyydämme
teitä tarkistamaan sähköpostiosoitteenne. Yhdistykseltä saa edelleen myös ”paperipostia”,
joten päivitättehän tarvittaessa postiosoitteenne.
Muutokset yhteystiedoissa voi ilmoittaa:
sihteerille, [email protected], puh. 040 707 2817 tai
tiedottajalle, [email protected]
Tilataksien Ykkönen
Mercedes-Benz Citan, Vito, Viano ja Sprinter
Menestystarina jatkuu...
Citan Kombi 108 CDI taksihinta alk. (alv 0%)
17 758,06 €
Vito 110 CDI 1+8 KB Business, taksihinta alk (alv 0%)
32 999,88 €
Vito 113 CDI KB tila-autopohja ilman korityötä, esteetön, koululaistaksihinta alk. (alv 0%)
31 992,26 €
Vito 113 CDI K tila-autopohja ilman korityötä, invataksihinta alk (alk 0%)
29 330,65 €
Viano 2,0 CDI 1+6 Business, taksihinta alk. (alv 0%)
40 529,04 €
Sprinter 313 CDI A2 tila-autopohja ilman korityötä, invataksihinta alk. (alv 0%)
36 491,94 €
www.mercedes-benz.fi /tila-autot
Lähde: Liikenteen turvallisuusvirasto TraFi, Mercedes-Benzin taksimarkkinaosuus 29,56 %, 1-9 /2013.