1. No category

1
75 vuotta sitten: Tolvajärvi antoi toivoa
Talvisodan ensimmäinen torjuntavoitto
Suomalaiset sotilaat saavuttivat 75 vuotta sitten 12. joulukuuta 1939 Tolvajärvellä uskomattomalta
tuntuneen Talvisodan ensimmäisen torjuntavoiton. Se oli puolustustaistelujemme menestyksen alku.
Keskeisessä osassa Tolvajärven rintamalla oli everstiluutnantti Aaro Pajarin komentama PohjoisHämeen miehistä koottu Jalkaväkirykmentti 16.
Tolvajärven harjumaisema vuonna 1939. Ilmakuva Velj. Karhumäki.
Laatokan Karjala oli määrätty Neuvostoliiton 8. Armeijan operaatioalueeksi. Tämä armeija käsitti
kuusi divisioonaa, yhteensä noin 75.000 miestä . Sen suunnitelman mukaan Joensuu–Sortavala -tasa
tuli saavuttaa kymmenessä päivässä tuhoamalla tuon tasan itäpuolella olevat suomalaisjoukot. Sen
jälkeen oli jatkettava suomalaisten Kannaksen joukkojen selkään.
Venäläinen 139. divisioona tuli Laatokan Karjalassa 30. marraskuuta rajan yli Suojärven pitäjän
keskikohdalta. Hyökkäyksen kärkenä oli kaksi rykmenttiä. Venäläisdivisioonan runsasta 15 000
miestä vastassa oli vain kaksi vajaata suomalaispataljoonaa, yhteensä noin 1 000 miestä. Vihollisen
miesylivoima oli siis 15-kertainen ja järeän aseistuksen ylivoima vielä suurempi. Venäläisillä oli
aseistuksena muun muassa 154 panssarivaunua, kun suomalaisjoukoilla ei ollut panssarivaunuja
ollenkaan.
Venäläisellä puolella todettiin sotatoimien ensimmäisinä päivinä sujuvan suunnitelmien mukaan.
Ongelmia ei ollut ja poliittinen propaganda lisäsi vastustajiemme uskoa, että sodasta tulee lyhyt
salamasota, josta selvitään pienin tappioin ja että suomalaiset omista eduistaan huolehtien haluavat
pian solmia rauhan. Venäläiset joukot saavuttivat Tolvajärven itärannan 7. joulukuuta edettyään
kahdeksassa päivässä rajalta noin 70 kilometriä.
2
Pajarin rykmentti osaksi Osasto Talvelaa
Neuvostoliiton esitettyä lokakuussa 1939 neuvotteluja aluevaatimuksista Suomen poliittinen ja
sodanjohto päätti varotoimena järjestää Ylimääräiset kertausharjoitukset eli YH:n. YH merkitsi
käytännössä liikekannallepanoa. Sodan ajan joukkojen muodostaminen ja liikekannallepano oli
1930-luvun lopulla määrätty suojeluskuntien tehtäväksi.
Everstiluutnantti Aaro Pajarin
komentama Jalkaväkirykmentti 16
muodostettiin pääosin Tampereen ja
sen itä- ja koillispuolisten pitäjien
alueelta. Komppaniat koottiin lähinnä
pitäjittäin ja pataljoonat
seutukunnittain. Alipäällystö ja
joukkueiden johtajat nimettiin
suojeluskuntalaisista.
Rykmentin lähtökatselmus oli
Tammelantorilla 17.10.1939, jonka
jälkeen rykmentti siirtyi harjoitus- ja
linnoitusalueilleen Luumäen–Taavetin
alueelle.
Laatokan pohjoispuolella nopeasti
etenevä vihollinen muodosti todellisen
uhkan. Tällöin eversti Paavo Talvela
sai Ylipäällikkö Mannerheimilta
itsenäisyyspäivän aikoihin
tehtäväkseen ottaa vastuun Tolvajärvi–Ilomantsi -suunnan puolustuksesta. Talvela sai Ylipäällikön
reservistä haluamansa Pajarin komentaman JR 16:n. Tolvajärvi-Ilomantsi -suunnan joukoista
muodostettiin Ryhmä Talvela.
Osin iltayöstä 5. joulukuuta, pääosin 6. joulukuuta – Suomen 22. Itsenäisyyspäivänä –,
hämäläisrykmentti siirrettiin junakuljetuksin Luumäeltä Värtsilään ja sieltä marssien ja loppumatka
autoilla silloisen Korpiselän pitäjän Tolvajärvelle. Ensimmäiseksi saapunut pataljoona joutui heti
saavuttuaan torjuntataisteluun Tolvajärven kylän itäreunalla.
Tolvajärven suunnalle Talvela muodosti Osasto Pajarin, johon kuuluivat JR 16:n lisäksi vihollista
siihen asti viivyttäneet joukot sekä tykistönä III/KTR 6:n kaksi patteria ja kaksi erillistä patteria.
Yöllinen yllätyshyökkäys ja "Makkarasota"
Everstiluutnantti Pajari johti yöllä 8/9. joulukuuta vajaan kahden komppanian voimin
yllätyshyökkäyksen järven yli Tolvajärven harjun itäreunalle. Harjun notkossa oli suuri vaaraa
aavistamaton joukko vihollisia nuotiolla. Suomalaisten tulitus aiheutti valtavan hämmingin. Pajarin
miehet vetäytyivät taakse päin. Apuun tulleet vihollisjoukot tulittivat pitkään erehdyksessä toisiaan.
Suomalaiskomppaniat palasivat takaisin Tolvajärven kylään.
Eversti Talvela ja everstiluutnantti Pajari olivat suunnitelleet hyökkäyksen Tolvajärven
harjumaaston saavuttanutta vihollista vastaan. Tätä varten Pajari oli 10. joulukuuta käymässä
Talvelan luona Värtsilässä. Paluumatkalla muutama kilomeri ennen Tolvajärveä hän joutui keskelle
3
taistelutilannetta. Pohjoisen suunnasta hyökkäävää vihollispataljoona oli yllättänyt suomalaisten
huoltoyksikön ja tykistöasemat. Lähialueelta pikaisesti kootun noin 100 miehen avulla Pajari löi
koko aamuyön kestäneessä kamppailussa vihollispataljoona hajalle ja takaisin. Taistelu sai
Makkarasodan nimen, koska monella kaatuneella vihollisella oli kädessään suomalaisten
muonavarastosta otettu makkara.
Tolvajärven päähyökkäys 12.12.1939
Eversti Talvelan suunnitelmana oli vihollisdivisioonan tuhoaminen kaksipuolisella saarrostuksella
järvialueen molemmin puolin ja siihen liittyen sitova taistelutoiminta kylän keskikohdalla.
Vasemmalta hyökkäävä kahden pataljoonan suuruinen osasto kohtasi Hirvasjärveä ylittäessään
vahvan vihollisosaston ja sen eteneminen pysähtyi. Oikealla hyökännyt vahvennettu pataljoona
valtasi kylän eteläosan kohdalla olevan Kotisaaren, mutta ei pystynyt jatkamaan Tolvajärven yli.
Tarmokas komentaja Pajari antoi osastolleen käskyn lähteä rintamahyökkäykseen Tolvajärven
kylältä harjualueelle johtavan tien suunnassa. Samana aamuna myös vihollinen oli valmistautunut
hyökkäämään, mutta se odotti ilmavoimien tukea, jota ei kuitenkaan lupauksista huolimatta tullut.
Vihollisen hyökkäys viivästyi ja se oli Tolvajärven taistelun käännekohta. Aloite oli siirtynyt
Pajarille.
Suomalaisrykmentin kärkijoukkoina hyökkäsivät 4. komppania (kotiseutu Längelmäki), 5.
komppania (Eräjärvi-Längelmäki) ja 6. komppania (Kuhmalahti-Sahalahti). Alkoi yksi Talvisodan
rajuimmista taisteluista.
4
Hyökkäyksen alku sekä Tolvajärven kylän ja harjun välissä olevan Hevossalmen ylittäminen
melkein tappioitta onnistui pääasiassa konekiväärikomppanian erinomaisen tulen ansiosta. Mutta
vastarannalla alkoivat vaikeudet. Vihollinen pysyi sitkeästi pesäkkeissään ja ne vaiennettiin
lähitaisteluilla yksitellen. Myös omat tappiot alkoivat ankarassa kranaatti- ja konekivääritulituksessa
kasvaa.
Vasta valmistunut Mmatkailumaja syksyllä 1939.
Kuva Pyykkösen kokoelma.
Matkailumajasta on jäljellä kivijalka.
Kuva Markku Rauhalahti.
Harjulla olevan Matkailumajan valtaaminen oli erittäin vaikeata. Jyrkkä rinne antoi suojaa vain
alaosassa. Kymmenien konekiväärien tuli oli murhaava. Vaikka rakennuksen ympärillä olleet
konekiväärit ja jalkaväki saatiin tuhottua, majassa sisällä olevat pitivät puoliaan. Joka ikkunasta
ampui konekivääri. Matkailumaja saatiin valloitettua vasta iltapäivän lopulla, jolloin pataljoonan
pääosat olivat jo edenneet harjun toiseen päähän Kivisalmen tuntumaan.
Rykmentinkomentaja Aaro Pajari sekä pataljoonankomentajat Ilmari Laakso
ja Kauno Turkka Tolvajärvellä. SA-kuva..
5
Lisävoimia saanut vihollinen ei pysäyttänyt etenemistä
Menetettyään matkailumajan maaston neuvostojoukot irtautuivat myös sekä pohjoisella että
eteläisellä siivellä. Vihollisen koko rintama siis romahti. Talvela antoi Pajarille käskyn heti jatkaa
hyökkäystä antamatta neuvostojoukoille aikaa järjestää puolustustaan uudelleen. Väsymyksestä
huolimatta Pajarin pataljoonat jatkoivat seuraavana päivänä etenemistä.
Suomalaisten pahoin hajalle lyömän venäläisen 139. Divisioonan apuun oli tulossa veres 75.
Divisioona, valiodivisioona. Suomalaisrykmentin 25 kilometrin matka Tolvajärveltä Ägläjärvelle
vaati paljon verta. Heti Tolvajärven jälkeen Ristisalmella 14.–15.12. käytiin rajut taistelut.
Ägläjärvellä vihollinen puolustautui todella sitkeästi. Kylä oli vallattava pesäke pesäkkeeltä. Iltaan
mennessä 22.12. Ägläjärven kylä oli lopullisesti vallattu. Sotasaalis oli runsas.
Ägläjärveltä venäläiset joutuivat epäjärjestyksessä perääntymään Aittojoelle, jonne takaa-ajo
päättyi. Joki oli luonnollinen puolustuslinja. Pajari olisi mennyt pidemmällekin, mutta Ylipäällikkö
pysäytti hyökkäyksen jouluaattona siihen. Aittojoella ja varsinkin sen pohjoispuolella Viitavaarassa
käytiin seuraavien kahden ja puolen kuukauden aikana rajuja taisteluja, mutta asemat pystyttiin
pitämään Talvisodan loppuun 13. maaliskuuta 1940 asti.
Tolvajärven-Aittojoen rintaman taistelut vaativat
raskaat uhrit: Osasto Pajari menetti kaatuneita 630
kaatunutta, joista Tolvajärvellä 122, Ristisalmella 127
ja Ägläjärvellä 95 miestä. Pohjois-Hämeestä kootun
Jalkaväkirykmentti 16:n menetykset koko sodan
aikana kaatuneina olivat yhteensä 475 miestä.
Tiedämme, että vihollisen tappiot olivat monikertaiset,
mutta sen saavutukset vähemmän kehuttavat.
___________________________________________
Muistolaatta Matkailumajan kivijalassa.
___________________________________________
-----------------------Teksti perustuu Pajarin Poikien Perinneyhdistyksen ja Pirkanmaan aluetoimiston 13.12.2014
järjestämän Tolvajärvi 75 -juhlaseminaarin esitelmiin. Seminaari oli samalla Pirkanmaan
maakuntakomppanioiden perinnepäivä. Talvisodan Jalkaväkirykmentti 16 on Tampereen
Maakuntakomppanian perinnejoukkoyksikkö ja Jatkosodan Jalkaväkirykmentti 27 on Pirkanmaan
Maakuntakomppanian perinnejoukkoyksikkö.
Markku Rauhalahti
.