Kolea sää ei lannistanut

www.aikashop.fi
Nro 26
26. kesäkuuta 2014
RV
Ristin Voitto
Digi-
Ristin voitto
<< PRO1 - Itella Posti Oy <<
Itella Green
Walk in
Jerusalem
w w w. r i s t i n v o i t t o . f i
Liisa Moliis
”Konferenssi on paljon enemmän kuin kokoukset”
Mika Keisu tuo perheensä juhannusjuhlille joka kesä. Sivu 2
Kolea sää ei
lannistanut
Pääkirjoitus » Muuttovoittoinen Suomi
»Juhannuskonferenssi toi uskoa
elämään Sivut 4–7
»Teinien ohjelma
uusiksi Sivu 5
■ Elämä ja Valo juhli pyöreitä
Sivu 6
■ Tunturimessu Sivu 7
■ Israel Houghton Sivut 14–15
Sivu 3
» puheenaihe » uutiset » keskustelu » usko ja elämä » ajassa » radio-TV » ilmoitukset
2 puheenaihe
26. kesäkuuta 2014
RV
15 m2, neljä päivää ja kuusi henkilöä
Konferenssi kuuluu
Keisujen kesään
Ruut Ahonen
RV
suurtapahtumassa moni kohtaa
Jumalan erityisellä tavalla. Keisujen tässä suhteessa merkittävin
konferenssi osui vuoteen 2008.
– Meidän Thaimaahan lähtömme ratkesi oikeastaan silloin, Mika
muistaa.
Keisut olivat jo pidempään kokeneet sydämellään merkillistä
poltetta kohdata Kaukoidässä lomailevia suomalaisturisteja.
Polte ja kipuilu sai vastauksen,
kun Mika ja Outi tapasivat lähetysteltassa ensimmäistä kertaa Juhani ja Irma Waarnan, jotka tuolloin vastasivat Kotikirkon työstä
Thaimaan Phuketissa.
– Olimme vain kokeneet, että
meidän pitäisi mennä puhumaan Kotikirkon esittelypisteelle.
Emme tunteneet Waarnoja emmekä sitä, että he olivat rukoilleet
lapsityön käynnistäjiä kirkolleen.
Keskusteluhetki johtikin Keisut
jo seuraavana talvikautena asumaan Phuketiin buddhalaiseen
naapurustoon ja tekemään kutsumustyötä Kotikirkon kautta.
Oikeastaan vuoden 2008 konferenssin jälkeen Keisujen elämä
ei ole ollut samanlaista kuin ennen. Sen jälkeen perhe on viettänyt kaksi lähetysjaksoa Thaimaassa. Tarkan johdatuksen kokeminen on jättänyt kaipuun kuulla
Jumalan ääntä myös jatkossa. Keisut huomaavat, että konferenssiin
tulo herkistääkin hengellisiä korvia tietyllä tapaa.
Lasten ehdoilla
Keisuilla eletään eri-ikäisten perheenjäsenten ansiosta montaa konferenssia yhtä aikaa. Kuvasta puuttuu perheen esikoinen Ada-Sofia.
Ruut Ahonen
Ilmapiiri, kohtaamiset
ja halu kuulla Jumalan
puhetta saavat vetämään
P
kenttäkodin Keuruulle.
elle
Hermanni -soittoääni havahduttaa asuntovaunussa istuvan Mika Keisun.
Puhelimen näytöstä selviää, että
enää tavoittelija ei ole työkaveri
vaan ystävä, joka on päässyt onnellisesti juhla-alueelle. Outi Keisu huokaa helpotuksesta.
– Heidän autonsa meni rikki
matkalla mutta nyt kaikki on kunnossa.
Keisujen kuusihenkinen perhe
Haukiputaalta on liittynyt osaksi pitkää asuntovaunujonoa loivasti kumpuilevalla nurmikentällä. Vanhempien mukana ovat
matkanneet Venla, 15, Eedit, 8,
ja Aabel, 2. Esikoinen Ada-Sofia,
18, aikoo saapua Keuruulle muun
perheen perässä kavereidensa
kanssa.
Keisut ovat vetäneet konferenssiin saman vuokravaunun jo kah-
deksannen kerran. Juhlille saapuminen sinänsä on heille paljon
tätä pidempi perinne. Helluntaikodeissa kasvaneet vanhemmat ovat käyneet juhlilla lapsesta saakka, ja omalla perheelläkin
Keuruun yöttömään yöhön tähdätään joka kesä.
– Olisiko meillä 20 vuoden aikana jäänyt väliin vain yksi juhannus. Kyllä konferenssi kuuluu kesään. Jos ei muita reissuja tehdä,
niin tänne ainakin tullaan, Mika
juttelee.
“Vuoden kohokohta”
Keisut eivät tule opistonmäelle
perinteen velvoittamina.
– Lapset odottavat konferenssiin pääsyä jo talvella, vaikka
muut yhteiset reissut eivät aina
jaksaisi niin innostaa, Outi nauraa.
– Kyllä konffa on ollut aina
semmoinen vuoden kohokohta,
jota odottaa tosi paljon, Venla sanoo.
– Varsinkin nuortenkokoukset
ovat olleet aivan mahtavia joka
vuosi, ja tietenkin on mukava nähdä kavereita ympäri Suomea. Oikeastaan heti kun tullaan, niin lähden johonkin kavereitten kanssa.
Keisuilla koetaankin monta
erilaista konferenssia yhtä aikaa.
Aabel tyytyy kuivaan vaippaan ja
pikkuautoihinsa, Eedit viihtyy lastenkokousten ja puuhateltan välillä. Isot tytöt elävät kavereidensa kanssa aivan eri vuorokausirytmiäkin. Siksi he majoittuvatkin
usein vaunun vieressä autossa tai
teltassa. Tähän perustuu myös sopuisa yhteiselo alle 20 neliömetrin
majoituksessa. Toki myös pitkä
kokemus helpottaa kenttäelämää.
– Teemme asioita vähän vuoron perään, Mika sanoo.
– Kyllä tämä toimii, kun teinit
syövät yöllä, Outi hymyilee.
Ennen kuin Venla vilahtaa ulos,
hän ehtii antaa pari asiantuntevaa
kommenttia nuorten konffaelämästä. Eli: moneltako mennään
nukkumaan?
– Ööm, mitä mä sanoisin. Ehkä
kolmen-neljän aikaan.
Venlan mukaan puolenyön jälkeen kentällä pyörii lähinnä nuoria. Yöttömässä yössä saatetaan
pelata footbagia ja ”olla vaan”. Ja
jos nälkä yllättää, silloin tullaan
vaunulle syömään.
Outi jatkaa äidillinen lämpö äänessään heränneensä joskus siihen, että jopa kymmenen nuor-
ta on pakkautunut tiiviisti asuntovaunuun, ruokapöydän äärestä
kuuluu ”kauhea räpätys” ja kenttäkoti heiluu kuin huvipursi.
– Se on minusta jotenkin ihanaa. Olen aina varannut ylimääräistä ruokaa tällaisia hetkiä varten. Täällä nuoret uskaltaa päästää vapaasti kulkemaan. Alue on
turvallinen, mikä ei ole ollenkaan
itsestään selvää muualla, Outi kiittelee.
Räätälöityjä kohtaamisia
Milloin tulitte, milloin lähdette?
Ovatpa lapset jo isoja! Mennäänkö
kahville? Juhannuksen vakiorepliikkejä kuuluu eri puolilta. Eikä
kyse ole vain vuorosanoista vaan
odotetuista kohtaamisista, jotka
ovat kiinteä osa juhlien hengellistä antia.
– Ilmapiiri ja uskovien yhteys
voimaannuttavat. Kun näkee ihmisiä, heitä voi rohkaista juttelemalla tai huomioimalla, Mika
pohtii.
– Täällä näkee paljon ihmisiä, joita ei näe muualla. On ihana
kuulla näiden ihmisten kuulumisia, Outi lisää.
Ihmisten lisäksi keskikesän
Näin konferenssiperhe leiriytyy
Mika, paljonko neliöitä asuntovaunussanne on?
– Hyvä kysymys. Olisiko 20…no ei ehkä ihan. Sovitaan, että 15.
Outi, montako säilykepurkkia on mukana?
– Niitä on nyt itse asiassa aika vähän: kaksi hernekeittoa ja kaksi
tonnikalaa. Syömme kyllä lämpimän ruuan vaunulla ja sitten teemme eväitä kentälle.
Mika, miten vaunun avaimet riittävät kaikille?
– Minulla on yhdet avaimet ja toisille avaimille on piilo.
Outi, unohtuiko kotiin jotain tärkeää?
– Huomattiin, että tiskirätti ja kertakäyttölautaset unohtuivat, joten
ne pysähdyttiin ostamaan matkalta.
pääkirjoitus 3
26. kesäkuuta 2014
– Saanko mä sen viiseurosen, Eeditin vaalea pää pistää ovesta.
Lukuisat vanhemmat jakavat
Keisujen kokemuksen siitä, että
konferenssi on hieno juhannuksenviettopaikka eri-ikäisille perheenjäsenille. Vaikka juhlille tulo
rokottaa lompakkoa, sinne lähtemistä ei juuri kyseenalaisteta.
– Tämä on niin hyvä paikka
viettää juhannusta, että mielellään
siitä maksaakin. Mutta toki täälläkin voi olla pienemmällä budjetilla esimerkiksi tekemällä ruuat itse,
Outi huomauttaa.
Keisutkin kokkaavat vaunulla
lämpimän ruuan kerran päivässä.
Pientä ekstraa tuovat juhlakentällä nautitut lätyt tai pitsa.
Juhla soljuu lasten ehdoilla. Se
onkin vuosi vuodelta helpompaa,
sillä perheille suunnattu tarjonta
on kaiken aikaa monipuolistunut.
Esimerkiksi Eedit pitää itse huolen, ettei väliin jää yksikään lastenkokousnäytelmä.
– Tykkään myös käydä askartelemassa siellä, missä tein tämän, Eedit sanoo ja osoittaa värikästä Rölli-koristenukkea. Ystävän kanssa väsätty maskotti tosin
saa jäädä vaunuun kotimieheksi,
kun Mustameri ja kaverit taas kutsuvat.
Mikan mukaan heitä vanhempina kiinnostaa, ei jalkapallon
MM-kisat vaan pääteltan aamun
ensimmäinen kattaus.
– Meille tärkeitä ovat raamattutunnit. Hienoa on myös se, kun
voi rohkaista ihmisiä ja tulla itse
rohkaistuksi. Konferenssi on paljon enemmän kuin kokoukset.
Ristin Voitto
Kristillinen viikkolehti ■ Vuodesta 1912 ■ Päätoimittaja Leevi Launonen
Suomen helluntaiseurakuntien julkaisu ■ 103. vuosikerta, ISSN 0355-4155 ■ www.ristinvoitto.fi
Toimituksen postiosoite rv.toimitus@aikamedia. fi ■ Aikamedia/RV-lehti, Jäspilänkatu 2, 04250 KERAVA ■ fax (09) 495 676
Muuttovoittoinen Suomi
TILASTOKESKUKSEN mukaan ulkomailta Suomeen muutti vuo-
den 2012 aikana 31 280 henkilöä. Määrä on toistaiseksi suurin
Suomen itsenäisyyden aikana, ja todennäköisesti muuttotrendi vain jatkuu.
Viimeisten 25 vuoden aikana maahanmuuttajien määrä on
kasvanut noin 80 prosenttia. Kun Suomessa asui vuonna 1990
vieraskielisiä noin 25 000 henkeä, heitä on tänään jo yli 200 000
enemmän.
Amerikan Yhdysvalloissa maan suurimman helluntailiikkeen,
Assemblies of God -kirkkokunnan, suurimpia kasvutekijöitä ovat
maahanmuuttajaseurakunnat, erityisesti latinoseurakunnat.
Kanadassa puolestaan kiinalaiset maahanmuuttajat ovat
puhaltaneet uutta elämää haaleisiin seurakuntiin.
Campus Crusade -järjestön tekemän tutkimuksen mukaan Yhdysvaltoihin muuttaa vuosittain yli 400 000
maahanmuuttajaa, joilla ei ole ollut minkäänlaista kosketuspintaa kristinuskoon. Kuitenkin heistä vain
joka kymmenes kuulee elämänsä aikana evankeliumin Yhdysvalloissa. Torontosta on tullut
ensimmäinen kaupunki Pohjois-Amerikassa, jossa muualla syntyneet maahanmuuttajat ovat jo enemmistönä kaupungin
asukkaista.
Helsingin Saalemissa viime vuosi oli ilahduttava, sillä 25 maahanmuuttajaa kastettiin seurakunnan jäseniksi. Heistä kaikki ovat lähtöisin
maista, joissa kristittyjä vainotaan.
Kristittyinä meidän tulisikin muistaa, että huljutellessamme
kesällä varpaitamme laiturinnokalla, veljemme ja sisaremme kokevat samanaikaisesti monissa maissa suuria vainoja. Heidän
hätänsä on myös meidän hätäämme.
Puuttumatta muuten maahanmuuttajaviraston toimintaan on
aihetta asettaa kyseenalaiseksi päätökset, joilla kristittyjä – myös
helluntaiseurakuntien jäseniä – käännytetään ja karkotetaan
Suomesta takaisin maihin, joissa heihin tulee kohdistumaan vainoja, mahdollisesti jopa hengen menetys.
Tänä kesänä Suomen turvasäilössä oli eräs uskoon tullut nuori mies, joka oli saanut käännytyspäätöksen. Kun viranomaiset olivat tulossa toimeenpanemaan päätöstä, mies pyysi,
että hänet kastettaisiin ennen karkotusta. Kun hän sitten
kertoi olevansa valmis elämään Kristukselle ja myös kuolemaan hänen nimensä tähden, kastoin hänet vesipullosta
vettä päälle valelemalla Kristuksen seuraajaksi ja seurakuntaperheen jäseneksi.
Viime vuonna Suomessa tehtiin 1 827 myönteistä päätöstä turvapaikan tai oleskeluluvan saamisesta.
Kielteisen päätöksen sai 1 903 henkilöä.
Miten me kristittyinä suhtaudumme maahanmuuttajiin?
Huolestuttava trendi uskovienkin keskuudessa tuntuu olevan välinpitämättömyys, katkeruus tai jopa
viha. Todellisuudessa maahanmuuttajat ovat meidän
voimavaramme sekä kansakuntana että herätysliikkeenä.
Mika Yrjölä
Maahanmuuttajat
ovat meidän
voimavaramme.
Kirjoittaja on Helsingin Saalem-seurakunnan johtaja.
Millaista palautetta RV-lehti sai?
KEVÄÄLLÄ tehtiin laaja asiakaskysely, jossa
arvioitiin Aikamedian palveluja ja joidenkin
asioiden osalta myös Ristin Voitto -lehteä.
Aikamediassa on työstetty viime viikkojen
aikana kyselyn tuloksia.
Millaista arviointipalautetta Ristin Voitto sai, päätoimittaja Leevi Launonen?
– Osa palautteesta oli sen yleisluotoisuudesta johtuen vaikeasti tulkittavaa ja osa
keskenään ristiriitaista. Kaksi asiaa aineistosta nousee kuitenkin selvästi esille: lehden ajankohtaiseen sisältöön ollaan erittäin tyytyväisiä ja hengellistä antia Ristin
Voitolta odotetaan nykyistä enemmän. Sisällön ajankohtaisuus sai kaikissa ikäryhmissä, miesten ja naisten keskuudessa sekä
eri puolilla maata lähes parhaan mahdolli-
sen arvion. Tulkitsemme tämän tarkoittavan ennen muuta tyytyväisyyttä lehden uutisaineiston ajankohtaisuuteen.
– Sen sijaan hengellisen sisällön osalta emme ole onnistuneet yhtä hyvin. Lukijat pitivät hengellisyyttä tärkeänä asiana
ja arvioivat, ettei lehti ole täysin vastannut
näihin odotuksiin. Sanallisista palautteista
saimme vihjeitä siitä, että esimerkiksi opetusartikkelit ovat olleet monille lukijoille
teologisesti liian vaativia.
– Vastauksissa tuli esiin myös laajan lukijakunnan erilaisia toiveita. Toiset esimerkiksi toivoivat nykyistä vähemmän raamatunopetusta ja enemmän yhteiskunnallisia
aiheita. Ja toisten mielestä sisältösuhde pitäisi olla juuri päinvastoin.
Mikä lehdessä ärsyttää lukijoita?
– Joitakin lukijoita ärsyttävät suuret kuvat ja mielipidepalstalla usein samoina toistuvat aiheet. Lisäksi muutamien mielestä
”nuoret teologit” ovat saaneet lehdessä hie-
man liikaa valtaa.
Mikä palautteessa ilahdutti?
– Monetkin asiat. Yksi ilahduttava tieto oli se, että noin 80 prosenttia vastaajista
piti RV-lehteä niin tärkeänä, että oli valmis
tukemaan taloudellisesti sen tilaamista kaikille seurakuntansa jäsenille.
Miten palautetta hyödynnetään?
– Aiomme syventää lehden hengellistä
sisältöä, hakea kirjoituksiin enemmän käytännönläheisyyttä ja saada juttuihin koskettavampaa kieltä.
(RV)
Ajankohtaisuus
sai lähes parhaan
mahdollisen
arvion.