Raportti Toivottu vai torjuttu – tohtori työelämässä -seminaarista Hotelli Arthur, 9. joulukuuta 2013 Tieteentekijöiden liiton Nuorempien tutkijoiden -työryhmä Tieteentekijöiden liiton Nuorempien tutkijoiden -työryhmä järjesti 9. joulukuuta seminaarin, joka pohjautui syksyllä 2012 nuoremmille tutkijoille suunnatun kyselyn (Nutu-kysely) tuloksiin. Seminaarissa pohdittiin tutkijanuraan ja tohtoreiden työllistymiseen liittyviä kysymyksiä ja tavoitteena oli löytää ratkaisuja ja uusia avauksia kyselyssä esiin tulleisiin ongelmiin ja epäkohtiin. Nutu-kyselyn mukaan tutkimustyössä ja tohtoroitumisessa nuoria tutkijoita eniten puhuttavat kysymykset olivat: 1) työn tekemisen ehdot 2) rekrytointi 3) palkkaus ja toimeentulo 4) työllistyminen ja työttömyys Seminaari tarjosi nuoremmille tutkijoille mahdollisuuden keskustella näistä asioista, miettiä ratkaisuja sekä tuoda esille olemassa olevia hyviä käytänteitä. Seminaari aloitettiin työpajoissa joissa osallistujat pohtivat ja kommentoivat kaikkia teemoja vuorollaan. Työpajojen ohjaajat koostivat keskusteluista yhteenvedot, jotka he esittelivät ennen paneelin alkua. Seminaariin ja työpajatyöskentelyyn osallistui yli 50 henkeä. Paneelin osallistujat olivat opetusneuvos Erja Heikkinen (OKM), tutkimusrehtori Taina Pihlajaniemi (Oulun yliopisto), johtaja Mervi Karikorpi (Teknologiateollisuus ry) sekä nuorempi tutkija Sandra Wallenius-Korkalo (Lapin yliopisto, Tieteentekijöiden liitto). Paneelin juonsi Jussi Vauhkonen (SATY). Seminaarista on julkaistu Acatiimissa 1/2014 kaksi artikkelia: Katri Pajusola: ”Tohtori työelämässä – toivottu vai torjuttu?” http://www.acatiimi.fi/1_2014/01_14_16.php Maria Hakkarainen ja Sandra Wallenius-Korkalo: ”Väitös: työelämän punainen matto vai umpikuja?” http://www.acatiimi.fi/1_2014/01_14_17.php. Tässä raportissa esitetään kooste työryhmien työskentelyn tuloksena syntyneistä ideoista, ehdotuksista ja esiin tulleista hyvistä käytänteistä. Ryhmä 1: Työn tekemisen ehdot Johanna Stenholm & Anne Koskela Työryhmän vetäjät olivat koostaneet NuTu-kyselyn pohjalta keskustelun rungoksi kysymyspatteriston, jossa haettiin vastauksia muun muassa siihen, mitä tutkijan työhön pitää kuulua ja missä suhteessa tutkimus, opetus ja hallinto ovat työsuunnitelmassa, miten suhtautua tutkijanuran jatkuvaan epävarmuuteen, millainen tutkijan uran pitäisi olla tulevaisuudessa ja miten yliopistotyönantajan pitäisi sitoutua tutkijaan. Keskustelussa nousi osallistujien omien kokemusten pohjalta esiin tutkijoiden tutkimusrahoituksesta riippuva epätasa-arvoinen asema yliopistolla (palkkasuhde/apuraha), laittomat määräaikaisuudet, tutkimuksen pätkärahoitus, tutkimusrahoituksen riskin sälyttäminen tutkijoille, nuorempien tutkijoiden opetustyön määrään ja laatuun liittyvät ongelmat sekä tutkimustyöhön ja työsuhteeseen liittyvän ohjauksen puute. Keskustelua herätti myös yliopiston ”monopoli” tutkimustyössä ja yliopiston tutkimustyön suuntautuminen tulevaisuudessa. Kysyttiin muun muassa, onko apurahatutkimukselle tulevaisuudessa sijaa yliopistoissa. Vaihtoehtoina yliopistoille esitettiin think tankeja ja itsenäisiä tutkimuslaitoksia. Työpajan keskusteluissa esiin nousseita ehdotuksia tutkijan työn ehtojen parantamiseksi: 1) Yliopiston tulisi sitoutua tutkijaan, pitkäaikainen sijoitus tutkijaan, ei pikalainoja! 2) Yliopistolla oltava selkeä yhtenäinen linja, sillä erot yliopistojen tiedekuntien ja jopa laitosten käytänteissä ovat isoja, mikä aiheuttaa epätietoisuutta henkilöstössä. Ratkaisuna ehdotettiin johdonmukaisempaa ja avoimempaa viestintää TES:stä, yleisistä sopimuksista ja yliopiston omista käytänteistä. • Avointa tietoa toivottiin muun muassa siitä, mistä voi saada rahaa, milloin rahoitusta haetaan, kenen rahoitusta tulisi hakea (ohjaajan, nuoremman tutkijan vai tutkimusryhmän) 3) Sitoutuminen tutkimuksen ja työn ohjaamiseen • väitöskirjatutkimuksesta tutkimus- ja rahoitusprosesseineen tulisi luoda realistinen kuva jo perusopintovaiheessa • ohjaussopimukset väitöskirjatutkimuksessa • mentorointi • työkokemuksen saaminen/arvostaminen o muun työelämän ja yliopiston yhteistyö • Väittelyn jälkeen yliopiston myöntämä kolmen kuukauden tutkimussuunnitelmarahoitus • Vuoden työsuhde väittelyn jälkeen (käytössä muun muassa Lappeenrannan teknillisen yliopiston kauppatieteiden yksikössä) 4) Urapolkujärjestelmien kehittäminen ja oman osaamisen arvostaminen • Väitöskirjatutkijoiden ja tutkijatohtoreiden paikkojen välille toivotaan tasapainoa • Tenure track -uramallille luotava selkeät linjaukset kriteereistä, joilla voi hakea pestiä, kuten montako julkaisua, missä lehdissä, miten opetusta arvioidaan • Tutkijan uran siirtymissä tuettava tutkijaa, erityisesti siirryttäessä väittelystä post doc tutkijaksi • Tukea oman urapolun järjestelmälliseen suunnitteluun, aina plan B! • Ammatti-identiteetin ja osaamisen tunnistaminen ja vahvistaminen: tutkijanura vai erityisasiantuntijaura? • Nostettiin esiin ”yrittäjämalli” – toiminimenä tutkija • Kaikille halukkaille mahdollisuus yliopistopedagogisiin opintoihin • Oman tutkimuksen yhteiskunnallisen vaikuttavuuden tunnistaminen ja toteuttaminen Ryhmä 2: Rekrytointi Maria Hakkarainen & Sandra Wallenius-Korkalo Keskustelun pohjana oli kysymyksiä muun muassa siitä, onko tutkijan ura houkutteleva vaihtoehto ja mitä sen houkuttelevuuden parantamiseksi voitaisiin tehdä. Työryhmässä tarkasteltiin erityisesti yliopistojen vastuuta väitöstutkijoiden ja väitelleiden tutkijoiden työllistymisestä, keskusteltiin rekrytoinnin käytänteistä ja haettiin ratkaisuja rekrytoinnin ongelmiin. Työpajan keskusteluissa esiin nousseita ehdotuksia tutkijan työn ehtojen parantamiseksi: 1) Yliopistojen on jaettava enemmän tietoa siitä, mitä väitöskirjatutkimustyö tarkoittaa, tohtorin tutkinnon eduista ja haitoista työmarkkinoilla, työllistävyydestä sekä tehtävä hakukriteerit tohtoriohjelmiin tiukemmiksi, jotta rahoitus ja ohjaaja-ohjattava asetelmat olisivat tasapainossa. 2) Yliopistojen on kiinnitettävä huomiota väitöskirjatutkijoiden ohjaukseen: • Ohjaus systemaattiseksi, tutkimussuunnitelman säännöllinen päivittäminen sekä tutkimussopimuksen käyttöönott • Professorin vastuu ohjattavistaan tutkimusprosessin aikana ja sen jälkeen (esim. suositukset, hakemusten kommentointi, rahoitusmahdollisuuksien esittely, verkostot) • Työelämätaidot osaksi tutkintoa, yliopistolta myös positiivinen asenne muuta työelämää kohtaan, työelämäharjoittelu tarkoituksenmukaiseksi • Tutkijantyön keskeiset työelämätaidot integroitava väitöskirjaprosessiin ja osattava tunnistaa: tieteen popularisointi (kieli, rohkea esittäminen), akateemisten taitojen tunnistaminen ja popularisointi (kokonaisuuksien ja kompleksisten kokonaisuuksien hallinta, tiedonhankinta, -hallinta ja tiedon tuottamisen taidot), ryhmätyötaidot (yhteisartikkelit, projekti- ja tutkimusryhmätyöskentely); hyvänä käytäntönä esille nousi muun muassa Tutkimusjohtamisen opintokokonaisuus (TUJO) • Mentorointi osaksi jatkotutkintoa, myös yliopiston ulkopuolisia mentoreita 3) Nuorempien tutkijoiden oma vastuu • Taitojen kerryttämisestä, tunnistamisesta, tunnustamisesta ja sanallistamisesta • Uravalinnasta ja työllistymisestä • Omien sosiaalisten verkostojen rakentamisesta 4) Verkostojen, tutkimusryhmien ja uusien tutkijakoulujen merkitys tohtorikoulutukseen hakeutuville on selkeytettävä • Yliopistokohtaisten tutkijakoulujen erilaiset formaatit tekevät koulutuksen sisällön vertailun vaikeaksi, valtakunnallinen formaatti olisi parempi – yliopistoilta odotetaan parempaa ja selkeämpää tiedottamista • Tutkijakoulujen hakukäytäntöjen tulisi olla selkeitä, valintaperusteiden avoimia ja ymmärrettäviä 5) Yliopistojen, TE-toimistojen ja liiton roolit tutkijoiden/tohtoreiden työllistämiseksi • Tavoite: Yliopisto kantaa vastuuta väitöstutkijoiden ja väitelleiden tutkijoiden työllistymisestä • Yliopistojen rekryn kohdistettava palveluja erityisesti nuoremmille tutkijoille • Väitöskirjatutkimuksen pitäisi merkitä palvelussuhdetta yliopistoon, mikä vähentää apuraharuljanssia • Yliopiston kehitettävä urapolkujärjestelmää • Yliopistojen perehdytettävä rekrytoimansa tutkijat työhön, työtiloihin, työolosuhteisiin, palveluihin sekä työehtosopimuksen keskeisiin kohtiin • Työnantajien ja tutkijoiden kohtaamisten edistäminen o alueelliset rekrytointitapahtumat o tiedottaminen erilaisista mahdollisuuksista työtä etsiville o ”yrityshautomojen” tapaiset foorumit ei-yrittäjille • TE-toimistoille taattava resurssit auttaa nuorempia tutkijoita, akateemisten palvelut • Rekrytoitumisen vaihtoehtoisten väylien tunnetuksitekeminen o työharjoittelut yksityisellä ja julkisella puolella o kohdennetun täydennyskoulutuksen järjestäminen (esim. projektiosaaminen) • Liiton tarjoama urapalvelutietous – haasteena monialaisuus, enemmän koordinointia 6) Rekrytoinnissa tulee noudattaa yhdenvertaisuutta, avoimuutta ja oikeudenmukaisuutta • Huonot käytännöt tunnistettava ja niistä on pyrittävä aktiivisesti eroon o esim. hyvä veli -järjestelmä, läpinäkymätön rekrytointi, korkeasti koulutettujen työelämätaitoihin kohdistuneet epäluulot, väitöstutkimuksen ja hanketöiden yhteensovittamisen vaikeus, pätkätyöt • Tutkijoiden rekrytointiin yliopistojen ulkopuolelle panostettava o julkisen puolen roolia tohtoreiden työllistäjänä kasvatettava o yksityisen puolen tiedottaminen tutkijoiden/tohtoreiden työllistämisestä Ryhmä 3: Palkkaus Hannele Mäkelä & Mika Helander Palkkaus kertoo työnantajan arvostuksesta työntekijää ja hänen työtään kohtaan. Millaisen viestin antaa yliopiston palkkausjärjestelmä ja sen soveltaminen? Palkkauksen tulisi tukea pitkäjänteisen, laadukkaan tutkimuksen tekoa ja sitouttaa tutkijoita tavoitteiden saavuttamiseen. Mutta onko yliopistotyönantaja valmis maksamaan työn vaativuuden ja työstä suoriutumisen mukaan? Monen tutkijan arkea on alipalkattu, epätasa-arvoinen pätkätyö sekä palkkausjärjestelmän ongelmat. Tutkijoiden arkea kuvastaa myös ”akateeminen yrittäjyys”, se että tutkijat vastaavat itsenäisesti omien työolosuhteidensa suunnittelusta ja hallinnasta, palkasta, sosiaaliturvamaksuista, verotuksesta ja urasuunnittelusta sekä kantavat yksin näihin liittyvät riskit. Palkkaus-ryhmässä keskusteltiin muun muassa tulotason riittävyydestä, tulojen säännöllisyydestä, palkkatasa-arvosta, yliopiston palkkausjärjestelmästä sekä ”akateemisesta yrittäjyydestä”. 1) Tulojen riittävyys ja säännöllisyys • Palkan pienuus ei houkuttele tutkijanuralle, tieteen arvostus ei näy palkkauksessa o tutkijoita haittaavat tulojen epäsäännöllisyys ja matalat tulot o tutkijat joutuvat miettimään, onko varaa perheeseen • Väitöskirjatutkimus on päätoimista työtä, ja sille pitäisi olla rahoitus vähintään neljäksi vuodeksi • Yliopiston tarjoamat tukiprosessit ovat tärkeitä, etenkin väitöskirjatutkijoiden rahoituksessa. • Tutkijan työssä pitäisi ottaa huomioon alakohtaiset erot, ulkomaanjaksot tms. • Tutkijanuran eri vaiheissa on tarvetta ”siltarahoitukselle” 2) Palkkatasa-arvo • Samasta työstä sama palkka! • Palkkauksen pitäisi olla läpinäkyvää ja palkkauksen kriteerien käytön johdonmukaista ja selkeää • Palkkausjärjestelmän tasojen määräytymistä on selkeytettävä, ja taattava mahdollisuus käydä palkkaneuvotteluja työntekijän aloitteesta • Kutsumusammateissa käytetään hyväksi kutsumusta palkkauksen kustannuksella – nuoret tutkijat tyytyvät vähään, eivät uskalla vaatia 3) Tutkimusrahoituksen hallitseminen – ”akateeminen yrittäjyys” • Tutkijan mentorointi rahoituksen hakemisessa ja hallinnoinnissa • Apurahatutkijoiden statusta on nostettava! Apurahatutkija ei saa olla yliopistolle ilmaista työvoimaa • Akateemisen yrittäjyyden vapauden, turvallisuuden ja vastuun kysymykset askarruttavat • Tutkijan kehitettävä itseään ja kilpailtava jatkuvasti uransa eteen: onko tutkijalla varaa ”höllätä” lainkaan vai meneekö aiempi työ hukkaan? • Unohtuiko kilpailussa ja rahoituksessa tiedon intressi? Ohjaako tilaustutkimus (tai ”yrittäjyys”) tutkimuksen suuntaa? Ryhmä 4: Työllistyminen – työttömyys Päivi Miettunen & Miiko Sokka Nuorempien tutkijoiden asema apurahojen, palkalla olon ja työttömyyden vuorotellessa on epämääräinen eikä kukaan tunnu tietävän tarkalleen, mitkä ovat tutkijan oikeudet ja velvollisuudet. Lisää tietoa näistä kaivataan. TE-toimistoille pitäisi edelleen viedä viestiä, että tutkijoiden työttömyysturvan tulkintoja pitää yhtenäistää: niissä on edelleen edelleen paikallisia, jopa virkailijakohtaisia eroja, eikä olemassa olevien säädösten soveltaminen tutkijoihin onnistu. TEtoimistoissa pitäisi pohtia tarkkaan mitkä ovat tutkimustyön erityispiirteet. Lähes kaikissa keskusteluissa nousi suurimpana ongelmana esille nuorempien tutkijoiden asema yliopistoyhteisössä. Yliopistojen sitoutuminen työntekijöihinsä ja tutkijoiden sitouttaminen tutkimuksen tekemiseen on heikolla pohjalla. Ei ole kenenkään etu, että tutkijoita kohdellaan kuin yksityisyrittäjiä, joista joillekin yliopisto tarjoaa tietokoneen ja työpöydän nurkan, jos sitäkään. Yliopistoissa on yleistynyt käytäntö, jonka mukaan työhuone ja sähköpostitunnukset viedään tutkijalta nopeasti väitöksen jälkeen, jolloin mahdollisuutta hakea rahoitusta yliopiston affiliaatiolla ei ole. Sähköpostiosoitteen välitön muutos haittaa myös tutkijan rahoitus- ja tutkimusverkostojen hyödyntämistä. Tutkijat pitäisi nähdä strategioiden mukaisesti yliopistojen tärkeimpänä voimavarana, ei kulueränä, ja yliopistojen sekä yksiköiden tulisi sitoutua pitkäjänteiseen tutkimustyöhön. Työryhmä keskusteli työllistämisestä, työttömyydestä ja työllistämis- ja rekrypalveluista yliopistojen, TE-palvelujen ja liiton toiminnan näkökulmista. Keskusteluissa tulivat muita ryhmiä enemmän esille aiheeseen liittyvät omat huonot kokemukset, mikä kertoo siitä, että tutkijanuran eri vaiheisiin ei ole kiinnitetty yliopiston, viranomaisten eikä liiton taholta tarpeeksi huomiota. Työttömyys on useimmille tuttu vaihe tutkijanuralla, ja sen ahdistavuutta lisää se, että työttömyys merkitsee usein häviötä kovassa tutkimusrahoituskilpailussa. TE-palvelut tutkijalle ovat niukat ja nekin vähät palvelut, joita on mahdollista saada, jäävät käyttämättä, jos yliopistotyönantaja ei ole aktiivinen osapuoli (esim. muutosturva). Yliopistojen käytänteet vaihtelevat liikaa tiedekunnittain ja yksiköittäin, jopa tutkimusryhmittäin ja eriarvoistavat tutkijoita. Joissakin yksiköissä/tutkimusryhmissä vastuuhenkilö auttaa nuorempia tutkijoita rahoituksenhaussa, toisissa taas kukin on vastuussa itse oman rahoituksen hankkimisesta. Osallistujat kysyivätkin, mikä on yliopistotyönantajan vastuu tutkijoista, jotka työskentelevät enimmäkseen määräaikaisissa työsuhteissa tai apurahalla. Yleensä tutkijoiden sitouttaminen yliopistoyhteisöön koettiin heikoksi. Huolta aiheutti myös se, että yliopistojen toimintaa ohjaa ministeriön rahoitusmalli, minkä vuoksi tutkijakoulutukseen otetaan enemmän tutkijoita kuin resurssit antavat myöten. Puutteellisen ohjauksen lisäksi suuret sisäänotot merkitsevät ankaraa kilpailua rahoituksesta. Yliopistoilla ei ole myöskään mietitty, miten suhtaudutaan perheelliseen tutkijaan vanhempainvapaiden tai kansainvälistymisen näkökulmasta. Työhuoneen ja sähköpostiosoitteen puuttumisen lisäksi ulkopuolisuuden tunne hidastaa tutkijan työtä ja heikentää työhyvinvointia. Ehdotuksia tilanteen muuttamiseksi: Yliopisto • Yliopistojen pitäisi sitoutua tutkijoihin myös väitöksen jälkeen: siltarahoitus ja post doc paikat, kehityskeskustelut. • Väitöskirjaohjaus pitää laskea opetukseksi, jotta tutkija saa meriittiä opetustyöstä • Myös menestymisen apurahan haussa pitäisi olla meriitti. • Ruotsissa vanhempainvapaakin lasketaan työkokemukseksi! • Laitosten ja tutkijoiden yhteistyölle on annettava mahdollisuus. Vähemmän hierarkkisia raja-aitoja, enemmän tasa-arvoista kollegiaalisuutta. • Yliopistojen rekrytointipalvelut myös nuoremmille tutkijoille. Työnantajan hoidettava osuutensa työttömyyden uhatessa tutkijaa (esim. muutosturva). TE-palvelut Vain kolmasosa tohtoreista työllistyy yliopistosektorille. Kaksi kolmasosaa sijoittuu yliopistojen ulkopuolelle, yksityiselle sektorille tai julkiselle puolelle. • Työllistymisen nopeuttamisessa olisi hyvä, että TE-toimistot järjestäisivät akateemisesti koulutettujen ja työnantajien treffejä. • TE-toimistojen tulisi tarjota akateemisille suunnattua koulutus- ja uraneuvontapalvelua. Työttömyys on tuttua tutkijanuran eri vaiheissa. Sen sijaan TE-toimistoille tutkijan työttömyys ja työttömyysturvan ehdot eivät aina ole selviä. Erityisesti apurahatutkijoiden työttömyydestä on tehty erilaisia tulkintoja, minkä vuoksi on tärkeää, että • Kaikissa TE-toimistoissa tunnetaan Työ- ja elinkeinoministeriön ohjeistus apurahatutkijan työttömyydestä ja noudatetaan sitä. Keskustelujen pohjalta kävi ilmi, että tulkinnat siitä, mikä työttömälle tutkijalle on sallittua ammattitaidon ylläpitämiseksi ja ammattitaitonsa markkinoimiseksi, vaihtelevat paikkakunnittain. Työ- ja elinkeinoministeriön ohjeistuksen mukaan työtön tutkija voi ammattitaidon ylläpitämiseksi: • hakea apurahaa • julkaista artikkeleita, jotka valmistuivat ennen työttömyysjaksoa • luennoida ja kirjoittaa lyhyitä artikkeleita satunnaisesti • osallistua oman alansa konferensseihin Työttömyyskassojen suhteen pohdittiin työssäkäynnin ehdon täyttymistä. Tutkijat, jotka antavat tuntiopetusta, kokevat asian ongelmallisena, sillä usein opetustunnit eivät riitä, koska tuntien valmistelukerroin ei ole realistinen eli on liian pieni. Osa ehdotti ongelman ratkaisemiseksi jopa mieluummin pienempää tuntipalkkaa ja sitä kautta suurempaa tuntimäärää. Tutkijoita askarrutti myös tutkimustyön tekeminen omalla toiminimellä. Ennen kuin se yleistyy, olisi syytä selvittää työskentelymuodon mahdolliset haitat tarkkaan. Myös omaa aktiivisuutta ja out-of-the-box -ajattelua korostettiin. Liitto Liiton suunnalta tutkijat toivoivat enemmän tietoa työttömyysturvasta, sen määräytymisestä ja käytänteistä. Lisäksi apurahan vaikutuksesta työttömyysturvaan haluttiin lisää tietoa. Johtopäätökset Seminaari työpajatyöskentelyineen toi esille sen, kuinka epävarmoilla ja alati muuttuvilla työmarkkinoilla tutkija työskentelee. Määräaikaisuudet, apuraha- ja työttömyyskaudet tekevät tutkijan työskentelyolosuhteista vaikeat, hidastavat tutkimustyötä ja haittaavat tutkijan keskittymistä työhönsä. Tutkijat toivovat yleisesti yliopistoilta selkeitä periaatteita ja vastuunottoa tutkijanuran vaiheista, sitoutumista tutkimustyötä tekevään henkilöstöönsä sekä avointa tiedottamista. Viranomaisilta kaivataan johdonmukaista linjaa suhteessa tutkijan työttömyyteen sekä akateemisille suunnattuja työllisyys- ja urapalveluja. Liiton tehtävänä työllistymis- ja työttömyysasioissa nähtiin tiedon jakaminen ja jäsenistön tukeminen työuran vaikeuksien kohdatessa.