Suomen Ilmailumuseon kokoelmat kertovat, osa 5. Teksti ja kuvat: Janne Mustonen Artikkelin on kirjoittanut Suomen Ilmailumuseolla TET-harjoittelun suorittanut 8-luokkalainen ilmailuharrastaja. Lockheed Lodestar Kar-Airin palveluksessa Vuodesta 1950 lähtien olivat Karhumäen veljekset halunneet laajentaa lentotoimintaansa. Niilo Karhumäen suunnitelmissa oli poikittaisreitti Ruotsiin Sundvalliin. Veljekset Karhumäki Oy:n sen aikainen lentokalusto ei kuitenkaan soveltunut niin pitkiin reitteihin, joten eteen tuli uuden kaluston hankkiminen. Sinnikkäästi etsittyään Karhumäet löysivät Norjasta edullisesti NATO:n käytöstä poistettuja sotilaskoneita. Karhumäet eivät valitettavasti ehtineet näitä koneita ostaa, sen sijaan koneita ostanut ruotsalaisyhtiö Aero-propaganda Ab myi koneita edullisesti. Veljekset Karhumäki Oy osti Aero-propaganda Ab:ltä Tukholmasta kolme Norjan Kuninkaallisille Ilmavoimille kuulunutta 14-paikkaista Locheed L-18 Lodestaria, joista kaksi saapui Suomeen keväällä 1951. Kävi ilmi, ettei kolmas koneista ollut koskaan kuulunutkaan Aero-propagandalle. Hyvittääkseen kolmannen koneen yhtiö luovutti suuren erän Lodestarien varaosia. Osat kuljetettiin perille Tukholman liikennehallituksen vanhalla linja-autolla. Koska uudet koneet mahdollisti- Uuden Lodestarin uudenuutukaiset Yhdysvaltalaiset malminetsintälaitteet. vat kansainvälisemmän lentoliikenteen, yhtiön nimeksi vaihdettiin Karhumäki Airways, nimi joka ymmärrettäisiin ulkomaillakin. Ensimmäinen kahdesta Lodestarista, OH-VKO, oli jo valmiiksi matkustajaversiossa, joten se voitiin ottaa käyttöön sellaisenaan. Kone oli ollut käytössä Norjan kuninkaallisella perheellä ja etenkin kruununprinssi Olavin käytössä. Toinen kone, OH-VKP, tuli rahtiversiona, joten siihen jouduttiin kokonaan rakentamaan matkustamon sisustus. Koneet otettiin käyttöön Helsinki-Joensuu-reitille. Koska koneiden kapasiteetti oli paljon suurempi, reittiä pidennettiin Jyväskylän kautta Vaasaan ja sieltä Sundvalliin. Uusi reitti avattiin Niilo Karhumäen 49-vuotissyntymäpäivänä 11.6.1951. Ilmailumuseon L-18–07 Lodestar OH-VKU Karhumäen veljekset päättivät aloittaa geologiset malminetsintälennot valtion laskuun. Tätä varten kolmas Lodestar olisi ollut tarpeellinen. Sitä ei kuitenkaan oltu Ruotsista saatu, joten Karhumäet ostivat Ruotsista Aero Nord Ab-yhtiöltä kesällä 1951 puurakenteisen kaksimoottorisen Airspeed A.S.10 Oxford II-koneen, joka sai rekisterin OH-VKR 15000 kruunun hintaan. Veljekset Karhumäki Oy osti vuonna 1952 Ruotsalaiselta Airtaco AB:ltä toisenkin Oxfordin alun perin ensimmäisen varaosiksi. OH-VKR:llä lennettiin malminetsintälentoja, kunnes se 23.9.1952 sai häiriön vasempaan moottoriin ja lentäjä Lasse Aaltonen teki onnistuneen pakkolaskun pellolle Matkanivan kylässä. Karhumäen veljekset eivät löytäneet uutta konetta korvaamaan vanhaa, joten varakone kunnostettiin ja se sai tunnuksen OH-VKT. Koneella ei kuitenkaan ehditty lentää malminetsintälentoja ennen uuden koneen löytymistä. 1 OH-VKU Suomen ilmailumuseon kokoelmissa. Veljekset Karhumäki Oy löysikin lopulta havittelemansa Lockheed L-18 Lodestar-koneen. Ensimmäisenä äänivallin ylittäneen koneen Bell X-1:en koelentäjä Chalmers H. Goodlin oli myymässä kuutta Lodestaria Algeriassa. Uuno Karhumäki ja Martti Palmujoki kävivät ostamassa Lodestarin 25 000 dollarin hintaan. Karhumäen tarkastaja Pentti Levola sai Vappupäivänä määräyksen lähteä konetta hakemaan. Paluumatkalla Genèvessä vietetyn yön jälkeen koneen suunnistuslaitteet olivat epäkunnossa, mutta Levola päätti siitä huolimatta kauniin sään perusteella lähteä Amsterdamiin pelkän kartan avulla. Valitettavasti heti nousun jälkeen taivas meni pilveen, eikä miehistö tiennyt koneen sijaintia. Lopulta laskeuduttuaan pilvien alapuolelle he huomasivat allaan merta. Täyskäännöksen tehtyään he saapuivat tuntien kuluttua perille Amsterdamiin. Tankattuaan siellä he jatkoivat matkaa Brommaan, vaikkakin eksyivät taas. Seuraavana aamuna kone pääsi turvallisesti Malmille. Kuoreveden lentokonetehtaalla aloitettiin heti uuden laitteiston asentaminen koneeseen. Laitteet olivat upouusia vain malminetsintään suunniteltuja. Laitteisiin OH-VKU:n ahtaanpuoleinen ”toimisto”. 2 kuului magnetometri, joka oli vanerisen kuoren sisällä pyrstön yläpuolella, aerosähköinen mittausjärjestelmä, johon kuului rungon läpi menevä ensiökäämi sekä sähkövintturilla sisään ja ulos vedettävä toisiokäämi, joka roikkui 150 metrin pituisen kaapelin päässä, sekä gammasädeskintillometri, ja elokuvakamera, joka kuvasi maastoa. Rekisteriksi kone sai OH-VKU, ja sitä kutsuttiin nimellä ”kultakuokka”. OH-VKU lensi viimeisen lentonsa 29.11.1972. Kone poistettiin käytöstä jo tällöin, mutta ilma-alusrekisteristä se poistettiin vasta 1.6.1976. Kone lahjoitettiin Tekniikan museolle 15.11.1973, josta se luovutettiin Suomen Ilmailumuseolle 17.8.1981, jossa se vieläkin seistä pönöttää. Koneessa on nähtävillä vanhaa malmietsintälaitteistoa, ja museolla on näytteillä myös Lodestarin moottori. Lähteet: Tervonen Ismo, Veljekset Karhumäki Valtonen Rauni, Karhumäet Keljossa Tervonen Ismo, Karair
© Copyright 2024