1. No category

Cl u b Re nau l t d e F i nla n d e r.y.
1984 – 2014
2/2014
Piikkiö • Vaasa • Livonsaari • Härmälä
Turun
Kuntotesti Ja Korjaus Oy
Erikoistunut
RENAULT-autojen huoltoihin ja korjauksiin.
• AutoCom-vikatesteri
• Rengastyöt
• Katsastuspalvelu
• Ilmastointihuolto
• Myös muut merkit
• Pakettiautot
• Pyörän kulmien säätö
S i s ä l t ö
4........ Kesän Grand Tour de Renault Piikkiössä
8........ Äkkilähtö Pariisin autonäyttelyyn
11........ Ravintola nimeltä Dauphine
12........ Retromobile-matkalla 2014 nähtyä
16........ Punaisen ristin Rellut
19........ MCC – Megane Coupe Cabrio Club
20.........1. Kesäpäivät olivat Vaasassa 30 vuotta sitten…
22........ Mission Possible II: Kovalevyn kosto
24......... Neste Oil Rally 2014 – Only once in a lifetime
26........ Kesäpäivä Livonsaaressa
27......... Syyskokoontuminen Härmälässä 5.-7.9.2014
28........ Renault Suomessa 1980-luvulla
29........ Renault 14 TL -keräilykuva
s. 4
s. 20
s. 12
Hei kaikki Relluttelijat
Autokorjaamo Kujala on Renault-asiantuntija Vantaalla
Autokorjaamo Kujala on paikallinen Renault-huolto Vantaan Korsossa.
Olemme erikoistuneet huoltamaan ja korjaamaan ainoastaan Renaulteja!
Tunnemme Renault-automerkin ja sen ominaispiirteet läpikotaisin.
Renault-autojen korjaamisesta meillä on yli 30 vuoden kokemus.
Käytämme aina alkuperäisiä tai alkuperäislaatuisia varaosia ja tarvikkeita,
näin varmistamme autosi luotettavan ja turvallisen
toimivuuden. Varaosilla ja työllä takuu on yksi vuosi.
Meillä tarjouksessa:
Valeo pyyhkijän sulat -30 %
Exide akut -25 %
Saat huollon autollesi nopeasti. Hätätapauksissa aina
nopeasti ja kiireettömissä määräaikaishuolloissakin
1-2 viikon varausajalla.
Tervetuloa vanhat ja uudet asiakkaat!
Jarmo Kujala
Urpiaisentie 7 B 1
01450 Vantaa
(09) 8728 911
[email protected]
Renaultist
Puheenjohtajalta
Olemme muuttaneet saman talon toiseen päähän uusiin avariin tiloihin.
2
s. 8
s. 4 s. 16
Puh. (02) 239 1361
[email protected]
Avoinna arkisin 8 - 16.30
Pitkämäenkatu 15, 20250 Turku
Autokorjaamo Kujala Oy
2 / 2 0 1 4
2/2014
Renautist
Numero 2/2014
Vuosi 2014 on kiirinyt jo syyspuolelle ja harrasteajoneuvojen ajot alkavat olla lopuillaan
tältä vuodelta. On siis aika palata hieman kuluneeseen vuoteen, joka oli kerhomme
30-vuotisjuhlavuosi. Kuluneelta vuodelta onkin paljon kerrottavaa eri tapahtumista,
joihin kerhomme jäsenet ovat osallistuneet.
Classic Motorshow’lla aloitettiin 3.-4.5. Kerholla oli messuilla oma osasto, joka oli
rakennettu taidolla ja tunteella Relluja kohtaan. Esillä olleet ajoneuvot olivat hienoja
pelejä ja rekvisiitta kohdallaan. Kiitos kaikille autonsa näyttelyyn tuoneille. Suuret kiitokset myös Rouskun Mikon tiimille, joka rakensi näyttelyn, sekä näyttelypäivinä mukana olleille toimitsijoille.
Ranskalainen Visiitti oli tänäkin vuonna järjestetty Akaan Viialaan. Citroen-erho
toimi pääjärjestäjänä yhteistyössä Panhard-kerhon kanssa. Tapahtuma keräsi tänäkin
vuonna kiitettävän määrän osanottajia, taisi kaukaisin osanottaja olla ihan Ranskanmaalta Renault 4 Fourgonilla.
30-vuotistaivalta juhlittiin Gran Tour de Renault -tapahtuman yhteydessä 18.–20.7.
Piikkiössä Tuorlan majatalolla, joka olikin monelle jo tuttu paikka ennestään. Tapahtuma oli myöskin Pohjoismaiden yhteiskokoontuminen, mikä toikin osallistujia mukavan määrän Norjasta, Ruotsista ja Tanskasta. Kaukaisin ilmoittautuja oli aina Ranskasta
saakka – valitettavasti tämä autokunta ei kuitenkaan päässyt osallistumaan tapahtumaan Renault Coeletten rikkouduttua Ivalon suunnalla. Suomalaisia Renault-harrastajia oli tietysti runsaslukuisina tapahtumassa mukana. Suuret kiitokset Turun seudun
kerholaisille järjestelyistä.
Syystreffejä pidettiin Palvaanjärvellä ja Härmälässä, joka keräsikin paikalle mukavasti
niin aikuisia kuin lapsia sekä lemmikeitä.
Muista tapahtumista mainittakoon esimerkiksi Livonsaarella kesätorin yhteydessä
järjestetty pieni epävirallinen harrasteajoneuvonäyttely. Sielläkin kerholaisia oli kiitettävästi paikalla mm. Helsingin, Tampereen ja Lahden suunnalta. Piittarin Tapio ja Kivijärven Markku olivat Tapion kauniilla Kasi Gordinilla mukana Jyväskylän Neste Oil Rallyssa
näytösluontoisesti Harjun ek:lla.
Tältä osin vuosi alkaa olla paketissa, joten ei muuta kuin Rauhallista Joulun odotusta
ja Onnekasta Uutta Vuotta
Jarmo ”Japi” Kankare
P.S. Pistelkäänhän taas Relluja talven aikana kesäkuntoon.
s. 11
Club
Renault de Finlande ry:n
kerholehti
Toimittanut:
Wellu
Aineiston kokoaminen:
Kari Kitti
Avustajat:
Bruinink Tom
Hartikainen Jukka
Heinänen Wellu
Häkkinen Sari
Kankare Jarmo
Kitti Kari
Koskinen Timo
Kouhia Raimo
Leppänen Juha
Mikola Antti
Moisio Juha
Mäkinen Mika
Peisalo Jouni
Peisalo Jorma
Piittari Tapio
Pinomäki Veijo
Rumpunen Erja
Salo Maarit
Sonkki Miikka
Takalo Merja
Japi Kankare
3
Kesän Grand Tour de Renault
Piikkiössä 18.–20.7.2014
1. Dauphine, Taisto Tuominen 2. R8, Jukka Järvi 3. R16, Albert Sjöberg
Kuvat:
Mika Mäkinen ja Kari Kitti
Konkarin näkemys
Suven suloisuutta saimme kokea jälleen, kun Tuorlassa vietettiin Renault-kerhon 30-vuotista taivalta helteisenä viikonloppuna. Samalla oli myös
pohjoismainen kokoontuminen. Kunnioitettava
määrä Renault-harrastajia olikin saapunut sekä
Ruotsista, Norjasta että Tanskasta. Turun seudun
harrastajat olivat lupautuneet järjestämään tilaisuuden ja Piikkiön Tuorlan tarjoamat puitteet ovat
erinomaiset juuri tällaisen tapahtuman järjestämiseen. Suuri pallokenttä mahdollistaa autojen
kokoontumisen yhteen ja myös rompetorille sun
muille tapahtumille jää vielä reilusti tilaa. Kartanomiljöö tarjoaa myös hienot puitteet ruokailulle
sekä muulle viihtymiselle.
Puheenjohtaja Japi sekä Kari kuten myös leidiosastoa Riittaa ja Hannelea unohtamatta olivat
nähneet runsaasti vaivaa tapahtuman onnistumiseksi. Muu Turun poppoo auttoi sitten siinä, missä
tarvittiin enemmän voimaa eikä niinkään järkeä,
kuten telttakatosten pystyttämisessä.
Kaikki Grand Tour de Renault -tapahtumat käyneenä on hauska muistella, miten kesätapahtumamme on vuosien myötä kehittynyt. Kaikki alkoi
Vaasasta vuonna 1985, kun kokoonnuimme paikallisen kirjaltaja (tai mikä sitten olikin) seuran rantamökille. Autoja oli kymmenkunta ja niistä kesän
kauneimmaksi valittiin ruotsalaisen Jan Stoevelsenin 4CV. Tosi hieno se olikin, eikä moisia kaunottaria oltu Suomen kamaralla ennen nähtykään. Kolmannet kesäpäivät olivat Turussa Kakskerrassa ja
jo tuolloin kerhon ensimmäinen kunniajäsen Olavi
Ukkonen totesi, että mihin tämä johtaakaan, kun
tapahtumat ovat aina vain edellistä hienompia.
Hienoja tapahtumia on ollut paljon, kuten tämänvuotinen Tuorlan tapahtumakin. Sää on ollut
lähes poikkeuksetta aina helteinen. Autot ovat
vuosi vuodelta tulleet hienommiksi ja entistä huolellisemmin entisöidyiksi. Osa autoista on jopa hienompia ja viimeistellympiä kuin uutena tehtaalta
lähtiessään, kuten esim. urjalalaisen Heikkilän Sepon autot, R 15, 12 farkku ja mitä niitä kaikkia on-
kaan ollut. Malliskaala laajenee kaiken aikaa osaksi
tuontiautojen ansiosta, samoin aiemmat käyttöautot ovat muuttuneet harrasteautoiksi, näin on
käynyt mm. Tipparellulle, perus-Vitoselle, R12:lle
ja myös R21 alkaa olla harrasteikäinen. Viimeaikainen buumi näyttää ollen avoautot, joissa erityisesti Tampereen seutu on kunnostautunut (Juha nyt
on enemmän tuolta Lahdesta päin).
Vuosien varrella on tullut paljon Renault-tuttuja
ja -ystäviä. Välillä joku on pitänyt paussia tapaamisista, mutta innostunut sitten uudelleen (hyvä Heli ja Wellu). Tapahtuman pitäisi kestää varmaan viikon, jotta ehtisi kaikkien tuttavien kanssa vaihtaa
kuulumisia. Sori vaan, jos tulee käveltyä vauhdilla
ohi. Tunnelma on aina ollut mahtavan leppoisaa,
enkä muista koskaan olleen minkäänlaista epäsopua, sekin osoittaa miten fiksua porukkaa Renaultharrastajat ovat.
Pitiköhän kirjoittaa jotain tämän vuoden tapahtumasta? Suomen loistelias joukkue voitti ainakin
maajoukkuekisan. Kesän kauneimmat autot olivat
hienoja (katsokaa kuvista) ja monta hienoa harraste-Rellua jäi palkitsematta, omistajalleen palkinnoksi kuitenkin aina jää ajamisen ilo.
Ensi vuonna sitten taas Vaasassa. Rellutellaan.
Antti Mikola
Ensikertalaisen näkemys.
Himoksen iskelmäfestivaalit vuonna 2011 on kaiken alku tälle jutulle. Menomatkalla sinne piti pysähtyä Tampereelle katsomaan keltaista Megane
Cabriota joka sitten yllätys yllätys tarttui mukaamme ja matka jatkui sillä kohti Himosta.
Renault-kerhoon liityimme Tuorlan kesätapahtuman lähestyessä kotiseudullamme.
Suomisen Riitta vanha tuttuni lastemme kouluajoilta alkoi yllyttää minua mukaan järjestämään
kesäistä Tuorlan pohjoismaista tapahtumaa.
Saimme kutsun Tapsan kanssa Riitan ja Karin
luokse kuulemaan tapahtumasta enemmän. Siitä
alkoi arpajaisvoittojen keruu ja jotain kilpailujakin
oli määrä suunnitella.
Itse tapahtuma osui upeaan viikonloppuun,
5 Rodeo Norjasta.
Clio GT Ruotsista.
Yhteistyökumppanimme Keskusautohallin Master.
4
Aika harvinainen 11 Turbo.
Renaultist
2/2014
5
aurinko paistoi täydeltä taivaalta ja kuumuus oli
aikamoinen. Tuorla on hieno paikka järjestää tapahtumia.
Tuli itsellenikin yllätyksenä mitä kaikkea siellä oikein on, ravintolan puolella kyllä on tullut käytyä
syömässä.
Kun saavuin paikalle perjantaina niin Riitta esitteli minulle aluetta ja kerholaisia, niinpä päädyin
sitten info-pisteeseen vastaanottamaan tulijoita
alueelle.
Paikalle oli saapunut kerholaisia Tanskasta, Norjasta, Ruotsista ja tietenkin me suomalaiset. Jo ilmoittautuneet ranskalaiset eivät päässeet paikalle
koska Mörköön oli Lapissa tullut joku pieni tekninen ongelma.
Perjantain ohjelmassa oli hauskaa yhdessäoloa,
makkaran grillausta ym. Itse en ollut yötä tapahtumapaikalla, mutta hauskaa kuulemani mukaan
oli ollut.
Tommy Lind Tanskasta.
Lauantaina kun saavuin paikalle niin ohjelmassa
oli erilaisia kilpailuja ja tietenkin maaottelu. Kilpailusta mielenkiintoisin oli ns. kännilaseilla kävely,
oli hauskaa seurata kun kilpailijat yrittivät kävellä
viivojen välissä. Tässä kohtaa voisi laulaa ”Me tulimme kapakasta kai hiukkasen horjuen”
Kentällä oli myös rompetori missä Rellujen osat
ynnä muut tilpenhöörit vaihtoivat omistajaa. Olipahan myynnissä jopa tölkkien nipsuista tehtyjä
laukkuja ym.
Eikä mikään tapahtuma olisi mitään ilman saunomista, sitten puhtaana kelpasi mennä illalliselle
kartanon päärakennukseen. Ruoka oli maittavaa
ja sitä oli riittävästi, ilta kului seurustelun merkeissä.
Tiaiset ottavat rennosti Tuorlan nurmikolla.
Itse en ole mikään autojen superharrastaja, niistä kun en mitään edes ymmärrä, kunhan on ratti,
neljä pyörää ja liikkuu. Kuitenkaan en pidä mahdottomana ajatuksena että olisin mukana toistekin…. ehkäpä ensi vuonna Ruotsissa.
Erja Rumpunen
Sunnuntai oli arpajaiset ja silloin palkittiin kesän
kauneimmaksi valittu Renault, tänä vuonna se oli
Tuomisen Taiston ”Sämpylä”. Upea auto.
Näin ensikertalaisen silmin tapahtuma oli Rellu
harrastajien rentoa, mukavaa yhdessä oloa. Tavataan tuttuja ympäri Skandinaviaa ja turistaan
kuulumiset. Upeita autoja oli todella paljon. Toiset ovat nähneet todella vaivaa rekvisiitan ja vaatetuksen kanssa että kaikki sointuu yhteen, esim.
vihreä Estafette jäi mieleeni.
Ainoa ihmetyksen aihe oli että vaikka tapahtuma oli pohjoismainen niin yllättävän vähän heitä
oli mukana.
Urho Mattila, tuleva Renault-kerholainen? Nytkin ajokkina oli Scenic 1,4 Tce.
6
Rolf Carlssonin tyylinäyte.
Renaultist
2/2014
7
Äkkilähtö Pariisin autonäyttelyyn
Clio R.S. on keltaisena upea.
Zoe oli Paris 20 km toimitsijoiden käytössä.
Yli puolen vuoden vatuloinnin
päätteeksi syyskuun
20. päivän kohdalla kiusaus kävi
kestämättömäksi.
Pariisin autonäyttelyyn olisi päästävä.
Halpoja lentoja ei juuri ole ollut tänä
vuonna tarjolla,
mutta onneksi edulliset hotellien
hinnat kompensoivat mukavasti
kustannuspuolta. Ei muuta kuin matkaan!
Renault Sport R.S. kilpurin perusta.
Uusi Espace on komea ilmestys.
Megane RS Gendarmerie
Clio Initiale Parisin takaluukussa ei lue Clio.
Espacen kojetaulu.
Pienikulutuksinen Renault EOLAB konsepti. 8
Avantimen konsepti.
Renaultin lippulaiva, Espace oli viimeinkin esillä
täysin uudistuneena, ja komeahan tuo oli. Espace
pohjautuu hyvin pitkälle viime vuonna Frankfurtissa esiteltyyn Initiale Paris konseptiautoon. Ulkonäkö
oli todellakin muuttunut perusteellisesti kuten myös
sisätilojen design. Muita merkittäviä uutuuksia autossa ovat esimerkiksi 250 kg pudonnut paino, uusi Multi-Sense-järjestelmä, mahdollisuus 4Control
(nelipyöräohjaus) alustaan, LED-valoteknologia sekä
täysin uudistunut voimalaitevalikoima. Pituutta autolla on 4,85 m, leveyttä 1,87 m ja korkeutta 1,68
m joka on peräti 63 mm vanhaa Espaa matalampi. Akseliväli on 2,88 m. Autoa saa sekä viisi- että
seitsemänpaikkaisena. Moottorivaihtoehtoina tulee
kolme 1,6 litraista voimanpesää. Bensiinimoottori
on Energy TCe 200 EDC jossa on 200 hv ja 260 nm.
Dieselit ovat Energy dCi 130 manuaali jonka teho on
130 hv ja vääntö 320 nm sekä Energy dCi 160 EDC
Renaultist
Poliisien ajokoulun Clio RS.
Renault Talisman Coupe konsepti.
2/2014
Upea Renault Nerva Grand Sport 1935
9
Hollannin kirjeenvaihtajalta
Vuoden 2000 alussa hankimme Renault Saviemin
vuosimallia 1976 - matkailuauton, jolla ajamme yhä
kaikki kesän matka-ajot. Se on palvellut uskollisesti
meitä, ennen lasten kanssa reissatessa ja nyt lastenlapset ovat yhtä ihastuneita sillä matkustamiseen.
1950-luvulla Renault päätti, että jokaisessa EurooIhastus 25:een jatkui ja toiseksi autoksi hommatpan pääkaupungissa tulisi olla yksi iso päämyymälä.
tiin Renault 25 TX vm. 1990, kun sitä meille täällä
Hollannissa se tietenkin rakennettiin keskeiselle paiOulaisissa tarjottiin. Sillä sitten ovat Epsa ja Miksu
kalle Amsterdamiin.
ajaneet ajokorttinsa. Se on tällä hetkellä myös ajoTalo valmistui 1960 ja se oli todella vallankumoTeksti ja kuvat: Tom Bruinink
kunnossa Kilpualla. Seuraava hankinta oli Renault
uksellinen: siinä oli käytetty paljon uutta rakennusSafrane vm. 1992, Eskon pitkäaikainen haave sekin.
tekniikkaa, lasia ja alumiiniprofiilia. Ensimmäisessä
Tällä hetkellä sekin on ajokuntoisena oman pihan
kerroksessa oli näyttelyhuone, jossa kävin usein pikkatoksessa odottamassa ajoon pääsyä. Sitten hankupoikana katsomassa uusia hienoja autoja, kuten
kittiin seitsemän hengen Renault 21 Nevada GTS
Alpine A110:ä. Myöhemmin päädyin töihin samaan
vm. 1993, joka oli Emmin hallinnassa. Tällä hetkellä
rakennukseen, toimistoni sijaitsi ylemmissä kerroksisse on ajokunnossa odottamassa katsastusmiehen
sa.
haluamia uusia takaiskareita. Sen jälkeen siitä tulee
Maan alla oli suuri pysäköintihalli, jossa olevat lehvävyn
ensimmäinen Alussa
Renaultmalleja
(tosin ehkä enemmän
distöautot kuuluivat
toimenkuvaani.
Emmin
lasten
kerhoon
kuljetuksia
olivat Dauphine, R8, R10, R16 ja R4; loppuvuosina varten). Mutta
se on vävylle
hyvä mahdollisuus
huomata Renaulthallin täyttivät Twingo,
Clio, Megane
ja Laguna. Katävänä myös hyvä valikoima
autojen
erinomaisuus.
ton pysäköintipaikat oli varattu uusille autoille, jotka
uusvanhoja tyyliin sopivia
Toiseksi
viimeinen hankinta on Renault
Megane
odottivat luovutusta
asiakkaille.
Dauphine-postikortteja.
1.9
dCI
farmari
vm.
2001,
joka
on
rekisteröity
Nykyään rakennuksessa ei ole enää Renaultilla yhTämä Rellu-matkailijalle
pakettiautoksi.
Se on edullinen
ajoautosopiva
ja ainaravintola
sillä
tään osastoa, talon
täyttävät kuntosali,
radioasema
löytyy
käytössä
joka
tarvitsee
edullista
ajamista
yksin
ja lukuisat pienemmät toimistot. Mutta tärkeimpäosoitteestataiWibautstraat
kaksin.
Viimeinen
hankinta
on Renault224,Amsterdam.
25 TX vm.
nä on ensimmäisen
kerroksen
vanhan
esittelyhallin
Paikan
1989,
joka
on
ollut
Ranskan
suurlähetystön
kilvillä(caferestauranttäyttävä ravintola, jolle sen omistaja on antanut painettisivulla
CD-2715. Senimen:
on tällä
hetkellä
meidän toinen
ajoau- oleva toinen
kan perinteitä kunnioittavan
Cafe
Restaurant
dauphine.nl)
tomme.
Haaveita
seuraavista
autoista
jo
on,
Dauphine.
osoite,mutta
Prins Bernhardplein
sehän
onkin
harrastuksen
suola.
♦
Ravintola on tietenkin suosittu hollantilaisten
175, vie myös ihan samaan
Ravintola nimeltä Dauphine
Paikallisten harrastajien Colorale 4x4.
Alain Prostin vanha turbokauden Formula 1.
Espan halkileikkaus.
Ranskan VETKUN osastolta kuvattu hieno Renault kuormuri.
Renaultin avomalli vuodelta 1908.
jossa tehoa 160 hv ja vääntöä 380 nm. Suomeen tulo on vielä tällä hetkellä neuvottelun alla, mutta yritystä kuulemma olisi, hmm katsotaan jospa keväällä…
Renault lanseerasi Pariisissa Initiale Paris huippuvarustelunsa. Ensimmäisenä se tulee
saataville Clioon ja uuteen Espaceen. Initiale Parisia luonnehtii Renaultin mukaan neljä
pääpiirrettä: arvokas ulkoasu, erinomainen viimeistely, poikkeuksellinen ylellisyys sekä
yksilöity asikaspalvelu. Ylellisiltä nuo kyllä näyttivätkin.
Kolmas uusi juttu oli Renaultin EOLAB-konseptiauto. Proton avulla on tutkittu erilaisia tapoja saavuttaa erityisen matala kulutus. Yhdistetyksi polttoaineenkulutukseksi
ilmoitetaan 1 litra/100 km ja CO2 päästöiksi 22 g/km! Autossa on keskitytty painon
minimoimiseen, aerodynamiikkaan ja Z.E. Hybrid teknologian hyödyntämiseen. Autossa pitäisi olla noin 100 uutta realistista teknistä ratkaisua, jotka saattavat pikkuhiljaa
siirtyä myös tuotantomalleihin.
Uusi Twingo lohkaisi Renaultin osastolla todella suuren osan itselleen. Olihan kysymyksessä oikeastaan samalla auton lanseeraus Ranskassa, eli me olimme kerrankin
Suomessa edellä! Kilpa-autoaihio Renault Sport RS taisi myös olla ensimmäistä kertaa
esillä laajemmalle yleisölle. Oikeastaan kaikki muutkin Renault mallit olivat esillä vähintään yhden auton voimin, tai no Latitudea ei kyllä enää näkynyt. Dacian uutuuksina
olivat tänä vuonna Dokker ja Lodgy Stepway.
Hallissa 8 on perinteisesti ollut esillä iäkkäämpää kalustoa. Tämänkertaisena teemana oli autot ja muoti. Sieltäkin löysi Renault harrastaja mielenkiintoisia kohteita. Esillä
olivat mm. Dezir, Alpine A 310, Nerva Grand Sport ja Avantime konseptiauto.
Perjantaina olikin sitten mukavasti aikaa käydä Atelier Renaultissa ostoksilla ja Pubin puolella yhdellä. Samalla oli hyvä tehdä myös vertailukäyntejä muiden merkkien
Champs Elysee esittelytiloihin, hienoja ovat nekin. Tokihan tuohon päivään mahtui
myös hurjaa suhailua läpi kaupungin metrolla, muutamakin pienoismallikauppa, juomista ja syömistä, lelukauppoja jne.
Kun ei enää ole niin tarvetta kierrellä noita turistikohteita, niin matkan varrella tuli
tehneeksi muita kiinnostavia havaintoja. Vanhempia Renaulteja Pariisin ytimessä näkee enää harvoin. Safraneja näkyi vielä muutamia pari 25:ta jokunen 19 ja 21 sekä
Super vitosia. Vanhemmat pelit taitavat lymyillä hiukan loitommalla glamourista?
Eifel-tornin viereisellä kentällä oli alkamassa jonkinlainen Pariisin 20 km juoksutapahtuma jossa Renault oli jossain määrin mukana. Toimitsijoiden käytössä näytti
olevan pari Zoeta ja Espacea. Kentälle oli myös tuotu kaunis valkoinen avo Renault
vuodelta 1908 ja hieman vähemmän kaunis Marnen taksi.
Näyttelystä palatessa törmäsin kadun varressa mystiseen 2012-2013 Grand Sceniciin. Mustaan uudenkarheaan autoon oli räkähitsattu lokasuojan levikkeet, johtoja
meni läpi oudoista paikoista ja eteen oli puhkaistu reikä jonkinlaiselle lauhduttimelle.
Myös katon reunat aaltoilivat hiukan sen näköisenä että koria oli saatettu vaikkapa
aavistuksen levittää. Minkäköhän tulevan Renault mallin testimuuli oli kyseessä, Megane SUV’in vai uuden Koleoksen?
Kyllä kannatti sittenkin lähteä! Paljon kaikkea kiinnostavaa tarttui jälleen muistiin,
sekä päähän että kameraan. Ehkä näemme jälleen lokakuussa 2016.
12.10.2014 Miikka Sonkki
Renault-harrastajien keskuudessa, ja siellä on myy-
kohteeseen.
U
MacHelp.fi
H
A
K
Va
Sa
M
Le
Fo
K
N
K
Ky
V
Macintosh osaamista
Espace Initiale Paris
Nina Riccin väreihin koristeltu paku.
040 5422628
[email protected]
www.machelp.fi
10
Renaultist
2/2014
1/2014
11
Retromobilematkalla 2014
nähtyä
Perjantaina suuri osa päivää meni luonnollisesti valtaisan näyttelyhallin käytäviä risteillessä. Nähtävää oli niin paljon, että tällainen metsien mies oli koko ajan vaarassa
saada jonkinlaisen ähkyn. Hyvin sieltä kuitenkin pois selvittiin. Tämän kuvakoosteen
kuvat 5–18 keskittyvät tarjoamaan poimintoja näyttelyn varsin laajasta taidetarjonnasta. Kuten kuva 9 osoittaa, oli Retromobilen vuoden 2014 taideosastolla osa teoksista
sangen suurikokoisiakin. Kaikkein upeimmista teoksista en kehdannut mahdollisten tekijänoikeudellisten seikkojen vuoksi kuvaa ottaa, kun ilmeisesti taiteilija itse seisoi vieressä. Kuvassa 19 on mielestäni hauska opaste- tai ehkä jopa varoituskilpi, joka killui erään
vanhimman maailmansodan aikaisen sotilasajoneuvon peräosassa. Sen alkuperäinen
tarkoitus ei ole selvinnyt minulle vieläkään. Ajoneuvo, johon se oli kiinnitetty, oli joka
tapauksessa moottorivetoinen.
Taidetarjonnassa havaitsin valitettavan vähän Renault-aiheisia teoksia. Kuvassa 20 on ainoa, josta sain tallennettua
kuvan.
Lopulta väsähtäneinä, mutta tyytyväisinä, jätimme näyttelypaikan ja hakeuduimme takaisin maanalaiseen putkistoon. Siellä pitkä, koliseva ja huojuva mekaaninen luomus
kuljetti meidät vikkelästi takaisin majapaikkaamme.
Tarinani etenee kronologisessa järjestyksessä. Perjantai-ilta
huipentui hotellilla Riitan ja Karin huoneessa suurella joukolla
tapahtuneeseen päivän kokemusten kertaamiseen.
3
Teksti: Jussi
Leppänen
Kuvat: Jussi
& matkaku
mppanit
4
2
1
Mistä lie juohtunutkin päähäni ajatus kirjoittaa kokemastani kevään
2014 Pariisin matkasta sanotaanko vaikkapa eräänlainen kuvakertomus.
Siis millaisina visuaalisina muistikuvina ja tallenteina matka jäi mieleeni.
Tämä juttu perustuu siis aika pitkälti kuviin, joita mahdutan mukaan niin
paljon kuin lehden toimitus sallii. Kuvat ovat oman ja matkakumppanieni kameroiden yhdessä niittämää satoa.
Matka Retromobile 2014 -näyttelyyn alkoi varhain helmikuisena torstaiaamuna tulevan huonetoverini Timon noutamisella. Menomatkalla
lentoasemalle poimimme mukaan vielä Rodenkin. Sitten etenimme päättäväisesti mutta rivakasti Helsinki-Vantaan asemalle.
Siellä porukkamme täydellistyi vielä Juhalla. Pienen odottelun ja
normaalien rituaalien kautta ilmaan ja pilviin.
Perillä hotellilla Pariisissa olimme jo ennen puolipäivää. Kuvassa
1 hotellimme Opera Saint Georgesin vaatimaton julkisivu. Valitettavasti kuvassa eteen on parkkeerannut kilpailijan tuote, eikä
meille mieluisamman konsernin aikaansaannos. Kuvassa 2 onkin
yksi harvoista Tipparenuista, joita Pariisissa liikenteessä näimme.
Se majaili hotellimme kadulla hotelliamme vastapäätä. Ja harvinaisen suorapeltinenkin se oli, ottaen huomioon kuvassakin näkyvän paikallisen pysäköintitavan. En jäänyt katsomaan, miten se
tuosta lähti selviytyen puskurit pulleina taipaleelle.
Turisteilua ja retroilua
Koska olimme päättäneet, että perjantai on meidän Retromobile-päivämme, jäi meille torstai-iltaan mainiosti aikaa
turistihaahuilulle. Koska olimme viksuina ja maalimaa nähneinä lunastaneet asianmukaiset kausiluonteiset metrotiketit, meidän oli helppo porhaltaa hetken reittikartastoa
tutkittuamme tutustumaan siihen ehkä maailman tunnetuimpaan teräsrakennelmaan. Siis siihen, josta herra Eiffel on
tullut tunnetuksi. Ilta oli ehtinyt jo hämärtyä päästyämme
odottelun ja jonottelun jälkeen ylös, joten saimme ihailla korkeuksista kaupungin valomerta. Muistona siitä kuva 3, jonka
alareunassa hiljaa virtaa Seine. Matkalla takaisin hotellille pistäydyimme vielä Champs-Élysées’llä tervehtimässä L’Atelier
Renaultia ja sen näyttelykattausta. Sieltä muistona ”taiteellinen” kuva 4 erään näyttelyesineen maskista.
5
6
9
7
10
11
8
12
Renaultist
2/2014
13
18
19
20
12
17
13
Hotellissamme asuva, kerhoamme edustava porukka oli lähes kokonaisuudessaan paikalla. Näyttelystä tehtyjä hankintoja ihasteltiin ja vaikkei palaa niin
paljoa nautittukaan, niin sen painiketta nyt kuitenkin.
Shoppailua
Lauantaiaamu oli hiukan sateentihruinen, mutta olimme siitä huolimatta
päättäneet lähteä Hannelen ja Timon innostamina tutustumaan Pariisin erääseen kirpputorialueeseen. Kaupunginosan nimeä en muista, mutta hotelliltamme etelään se sijaitsi. Ja metro kuljetti sinne ripeästi. Kaupustelualue oli
laaja ja katoksia pöytineen silmän kantamattomiin. Ostamaan houkuttelevaa
nähtävää oli paljon, mutta jostakin syystä alueesta mieleeni tallentui parhaiten kuvan 21 taulu pirteästä tytöstä vihreine kumisaappaineen. Iloisen ja vilpittömän näköinen tyttö kaikkineen.
Lauantaipäiväämme mahtui vielä turistipatikointia Seinen siltoineen, Louvren pihalla kuikuilua, tutustumista Galeries Lafayette Haussmann tavarataloon kattoterasseineen (se on rakennuksena upea – kuin palatsi) ja illalla vielä
iloinen päivällinen hotellissamme asuvan kerhomme joukkion kanssa. Punaisen Myllyn takana sijaitsevan ravintolan nimi oli Basilic, muttei seurueemme
tietääkseni saanut sieltä vatsavaivoja. Ilmeisesti nimi ei käännykään suomeksi
basilliksi…? Antimensa olivat tosi maittavia. Iltamme taisi jälleen saada rauhaisan päätöksensä Riitan ja Karin huoneessa vietetyn tuokion jälkeen.
Sunnuntai olikin valitettavasti jo poislähdön päivä. Aamupäivän käytimme
kuitenkin vielä samoilemalla kävelymatkan etäisyydellä sijaitsevalle Montmartrelle. Kyseisen kaupunginosan jykevin monumentti on Sacre Coeur
-kirkko, jonka sisäkautta kiertämällä siirryimme kirkon vieressä sijaitsevalle
katutaiteilijoiden ”valloittamalle” alueelle. Kuvissa 22–24 satunnaisotannalla
kolme esimerkkiä taiteilijoiden tarjonnasta, kuvassa 24 naivistinen näkemys
Punaisesta Myllystä.
Tällaiseen kuvalajitelmaan tiivistän muistikuvani keväisestä messumatkasta.
Matka oli toki paljon riemastuttavampi kuin näistä kuvista voi arvatakaan. Silti
jo yksikin kuva kuulemma vastaa tuhatta sanaa…
14
21
14
16
15
23
22
24
Renaultist
Renaultist
1/2014
15
Punaisen ristin Rellut
Ambulanssit kuuluvat
poliisi- ja paloautojen kanssa
samaan hälytysautojen
kaartiin; siihen, joita
me ikuiset pikkupojat
käännymme aina
katsomaan, kun sellainen
menee pillit huutaen ohitse.
Otsikkona on Punaisen
ristin Rellut, mutta onhan
tässä mukana muitakin
sairaankuljetusautoja. Osaan
pienoismalleista punainen
risti on ilmeisesti laitettu
ihan vaan sen vuoksi, että
auto näyttäisi enemmän
ambulanssilta. Itse
asiassa yhdessäkään tässä
esitellyssä pienoismallissa
ei ole minkäänlaista
ambulanssisisustaa, ei paarin
paaria.
Kuvat ja texti: Kari Kitti
1. AG vuodelta 1910 saa kunnian aloittaa tämänkertaisen pienoismallikatsauksen, se on ainakin kylkitekstien perusteella Iso-Britannian Punaisen
ristin auto. Malli on sen verran vanhaa tuotantoa, että ainoat muoviosat ovat istuimet, ikkunat ja renkaat. Muut ovat metallia ja sen kyllä huomaa auton painossakin. Tähän sopii hyvin maininta ”näitä ei enää valmisteta”. Mallin voisi antaa jopa lasten leikkeihin, akselitkin ovat yli millin
vahvuista umpirautaa. Mallitehdas teki monta eri versiota samasta tyypistä, näitä oli saatavilla eri firmojen logoilla ja värityksellä sekä bussina. Tämän nimenomaisen yksilön minulle toimitti kerhomme pitkäaikainen ex-puheenjohtaja Heinäsen Wellu, hän löysi sen Vantaan Maxi-Marketista
vuonna 1991 ja toi sen ystävällisesti Turkuun asti. Valmistaja: Matchbox, Englanti.
2. Seuraavana on vuorossa valkoinen Mörkö-Rellu, pohjalevyssä
merkintä 1000 kg. Valmistajan kirjan (Les jouets Renault) mukaan
pienoismalli on vuodelta 1959. Punaiset vanteet ja valkoiset renkaat
olivat yleisiä tuon aikakauden leluautoissa ja sopivat mielestäni loistavasti juuri tähän autoon. Tämä Goelette on kenties hieman puutteellinen, siitä ovat vuosien saatossa ovet tippuneet kovassa ajossa
jonnekin matkan varrelle. Mutta se on entisöity ja auto on saanut
uuden hieman valumajälkeisen maalipinnan, kyljen teksti ja punainen risti ovat uustuotantoa. Tuulilasin yläpuolinen risti sen sijaan on
alkuperäinen, se on näköjään kestänyt hieman upotettuna rajutkin
leikit. Taka-astinlauta on ihme kyllä kestänyt liikkuvana ja toimivana
kaikki nämä vuodet (n. 54 vuotta). Auto löytyi Pariisin suurimmalta
kirpputorilta erittäin tympeältä myyjältä vuonna 1996. Nyt se kuitenkin viettää onnellisia eläkepäiviään suomalaisessa vitriinissä muiden lajitovereiden joukossa. Valmistaja: CIJ, Ranska.
3. Ranskan armeijan Goelette-ambulanssi on jotenkin kulahtaneen
näköinen, mutta hieman väsyneestä ulkonäöstään huolimatta se on
täysin ehjä ja toimiva laite. Jopa takaovikin on säilynyt reissussa mukana, tällä on myös varmaan paljon leikittyjä kilometrejä takanaan.
Sitä ei oikein raaski entisöidäkään, nuo maalin kulumat kuuluvat juuri
tämän yksilön elämään. Dunlop-renkaat ovat kyllä uutta vastaavassa
kunnossa, niissä on vielä kulutuspintaa loistavasti jäljellä. Tämä Mörkö pääsi tuon edellisen viereen harhailtuaan kodittomana vuoden
2000 Talvi-Heikki-rompetoritapahtumassa. Valmistaja: Dinky Toys
Meccano, Ranska.
16
4. Sininen Estafette on porukan pienin malli, 1:86 kokoisena se edustaa HO eli ns. pienoisrautatieluokkaa. Tämän kaunokaisen
esikuva oli Pariisin koillispuolella sijaitsevan
Livry-Garganin Punaisen ristin ensiapuosaston Esta, auto ilmeisesti päivysti paikkakuntaa halkaisevan N3-valtaväylän varrella.
Mallin valmistaja on ollut todella valppaana
ja laittanut juuri Livry-Garganin postinumeron alun numerot (93) 0,8 millin korkuisina
rekisterikilven numerosarjan loppuun. Auton
vuosimalli on jostain 60-luvun alkupuolelta,
koska siinä on vanha säleikkö, mutta ei enää
kuljettajan liukuovea. Estakin on jo 10 vuotta
hengaillut vitriinissäni, tämä on matkamuisto
Nizzan Renault-myymälästä. Valmistaja: Norev, Ranska / Kiina.
5. Espanjan Kansalliskaartin 4F4 eli se lyhyempi Fourgonnette on Gran Canarialla palvelleen ensiapuauton hyvä pienoismalli. Nythän
joku voisi luulla, ettei Tipasta oikein ole sairaankuljetusautoksi, mutta mm. Carrier-niminen firma varusteli 60-luvulla tavallisestakin
Tipasta aivan kelvollisen potilaskuljettimen.
Ei tarvitse kuin poistaa toinen etupenkki ja
pistää takapenkki kahtia, sitten vain kiskot lattialle paareja varten ja siinä meillä on yksi makuupaikka, saattajakin mahtuu vielä mukaan
kuljettajan taakse istumaan. Tässä pienoismallissa ei kylläkään ole sitä ratkaisua toteutettu,
vaan sisällä on kaksi tavallista istuinta. Malli
on maalausta myöten hyvin toteutettu, on
huomioitu etusäleikön puuttuva kromikehys,
kantavuuslukemat kolmiopellissä sekä tehty
hyvä keulamerkki. No,etuovessa voisi kyllä olla liukuikkuna, kuljettajan puolelta se löytyy.
Malli on hankittu RetroMobile-reissulta 2011.
Valmistaja: IXO / Altaya, Ranska / Kiina.
6. Valkoinen 5 TL on Ranskanmaalla vieläkin toimivan systeemin ns. lääkärin hälytysajoneuvo. Siellähän lääkäri kutsutaan
usein kotiin ja jos tapaus on kiireellinen, niin lääkäri heittää
vaan sinisen vilkun katolle ja sitten mennään ja lujaa. Lääkärin autosta on tehty muitakin Renault-pienoismalleja, esim.
Alpine 310. Tämä Vitosen malli on tehty 1972, joten se on
hieman krouvimpaa tekoa, vaikka on siinäkin kojelauta ja ratti
oikein mallinnettu. Sitä valmistettiin myös kovakattoisena sekä autokouluversiona. Tämän mallin hieman huvittavina yksityiskohtina ovat rättikaton läpi tulevat antenni ja hälytysvilkku. Auto on yksi kokoelmani alkupään autoista, ostettu joskus
80-luvun lopulla Humppilan Essolta eli sieltä, missä kaikki tosi
autoasiantuntijat ovat kaffella. Valmistaja: Norev, Ranska.
Renaultist
2/2014
7. Ykköskorin Espace on espanjalaisen terveydenhuollon ensihoitoauto. Eihän sielläkään ole sisällä mitään ambulanssivarustusta, kunhan ovat tehtaalla
teipanneet erilaisia versioita lasten ja keräilijöiden iloksi. Onhan tämäkin aika
karkeaa tekoa mutta nyt jo hyvinkin harvinainen. Tästä ei oikein saa selvää,
onko kyseessä ensimmäisillä lampuilla varustettu auto vai eteenpäin vinot
lyhdyt, eli ph 2. Näitä on sitten valmistettu lukuisia eri versioita, mm. ralli-,
poliisi- sekä paloautona. Valmistaja: Guisval, Espanja.
17
8a ja 8b. Guisval teki myös pienempiä 1:64-kokoisia
autoja samasta Espacesta, nämä kaksi ambulanssia
ovat TSE-versioita ja samalla muotilla tehtyjä. Ensimmäinen on ostettu 1993 ja toinen UN-versio 2003;
kuluneet 10 vuotta ovat hieman muuttaneet ulkonäköä. Uudemmassa eivät enää etuovet aukea, mukaan
ovat ilmestyneet hälytysvalomajakka, vetokoukku ja
uuden vanteet. Yhdistyneiden Kansakuntien eli YK:n
ambulanssi on jotenkin aidomman näköinen, kun siinä ei ole mitään ylimääräistä kuviota maalipinnassa.
Molemmat ovat matkamuistoja Espanjasta, noihin
aikoihin näitä vielä oli rantakatujen turistimyymälöissä tarjolla. Valmistaja: Guisval, Espanja.
9. Toisen sukupolven Laguna 3.0 V6 24V uudemmalla keulalla ei tosiaan taida olla
Punaisen ristin auto, mutta pääsi tähän katsaukseen mukaan ainoana eläinlääkärin autona. Tunnen muuten yhden eläinlääkärin, jolla on oikeasti samanlainen pienoismalli.
Auton pohjalevyyn on entisaikojen malliin laitettu teknisiä tietoja, tässä tapauksessa
sieltä löytyy tieto hevosvoimista, 210 kpl sekä huippunopeus, 235 km/h. Tälle 1:64-kokoiselle mallille annetaan erikoispalkinto erittäin hyvästä takaluukun Laguna-tekstistä,
Rellun logosta sekä 17 tuuman Silverstone-vanteista. Koskapa se on Renault Toys -sarjaa, niin mukana on tietenkin vetokoukku ja pienellä sormella avattava takaluukku ilman lasia. Auto on hankittu Raision Keskusautohallista varaosanumerolla 77 11 237
422. Valmistaja: Norev, Ranska / Kiina.
10. Loput malleista ovat uudemmalla sinisellä ristillä
varustettuja autoja. Entisenä Moduksen omistajana
minun oli melkein pakko ottaa mukaan yksi 1:64
Grand Modus Dynamique, siihen käy samat kehut
kuin Lagunaankin. Vanteet ovat nyt mallia Kimono ja
Ambulance-teksti nokan päällä, tosin tavallaan väärin päin. Tuo ei näy edellä ajavan peilistä oikein päin.
Auto on tullut tilaustyönä maahamme: eräs Renaultkerholainen kävi Pariisin autonäyttelyssä 2010 ja siinä
samalla kun hän tietenkin poikkesi Champen Rellupuodissa, niin toi pyynnöstäni tämän pikku harvinaisuuden Suomeen. Valmistaja: Norev, Ranska / Kiina.
11. Belgialaiset rekisterikilvet omaava Trafic on oikeastaan pienoismalli, vaikka sitä myydään tavallaan lelun hinnalla. Autossa on hintaansa nähden paljon hyviä yksityiskohtia.
Pohjalevyyn on valettu kaikkea tarpeellista, on runkopalkit, moottorin apurunko, pakoputkisto ym. Tämän nokkapellillä lukee ”oikein” päin ecnalubmA. Tuon pitäisi näkyä
peilissä oikein. Tätä ambulanssia ei tietenkään ole myynnissä Suomessa, joten täytyy
siirtää keho ulkomaille tai ostaa netistä. Oltiin katsomassa yhtä vanhaa kaupunkia Keski-Euroopassa ja kun Helsinki-kadulla sijaitsevasta paikallisesta Renault-kaupasta ei löytynyt yhtään uutuutta, niin piti tietenkin tutkia kaikki lelukaupat ennen kuin tärppäsi.
Auto on ostettu Prahasta, siellä ei ollut myynnissä muita kuin tsekkiläisiä merkkejä, Skodaa ja Tatraa. Mutta kun Abrix on tsekkiläinen valmistaja, niin sen takia oli myynnissä
myös Cararamalta ”peritty” Trafic. Valmistaja: Abrix / Cararama, Tsekki / Kiina.
12. Viimeisenä oleva valkoinen Trafic dCi 100 on puolestaan aivan oikeasti hyvin tehty
pienoismalli, kun edellisessä autossa on yksivärinen musta ohjaamo, niin tämän kabiinista löytyy valkoista, vaalean- ja tummanharmaata sekä mustaa väriä. Autoon on
muutenkin saatu sovitettua kaikenlaista kivaa. Katolle antenni, ilmastointilaitteen venttiili sekä keltaista että sinistä valoa vilkkuva hälytysvalomajakka, takaosan läpinäkyvät
tummennetut lasit, takalasin pyyhin, kaksivärinen kojelauta ja siinä varoitusvilkkujen
punainen nappula, hyvät logot vanteissa, mainiot etu- ja takavalot. Rekisterinumeron
perusteella auto on rekisteröity eteläisessä Ranskassa Atlantin Pyreneitten departementissa. Auto on ostettu vanhaan hyvään aikaan 2005 (siis silloin kun siellä vielä oli pienoismalleja) Tampereen Käyttöautosta. Valmistaja: Norev, Ranska / Kiina.
18
Renaultist
MCC
– Megane Coupe Cabrio Club
Texti ja kuvat: Jorma Peisalo
Kesälomamatkalla vietimme viikon Saksassa lähellä
Belgian ja Hollannin rajaa Gemünd-nimisessä kylässä. Eräänä päivänä olimme kävelyretkellä kylän lähellä olevassa luonnonpuistossa (Nationapark Eifel). Yksityiskohtana mainittakoon, että ihan villisti luonnon
helmassa ei kannattanut retkeillä: alueella on kylttejä, joissa kehotetaan kulkijoita pysymään poluilla
mahdollisten räjähtämättömien ammusten vuoksi.
Vaikka sodasta on jo aikaa, niin kaikki sen vaikutukset
eivät vieläkään ole ohi.
Patikoinnin lomassa päätimme poiketa katsomaan alueella olevaa nähtävyyttä nimeltään Vogelsang (linnunlaulu). Rauhaista nimestään huolimatta
tällä paikalla on sotaisa historia, sillä paikka oli alun
perin kansallissosialistien koulutuskeskus. Sodan loppuvaiheissa se joutui ensin brittien hallintaan ja sitten belgialaisille, joilta se siirtyi Saksalle vasta 2006.
Nyt paikkaa kunnostetaan nähtävyydeksi ja vaikka
työ on vielä kesken, niin alue on kyllä näkemisen arvoinen. Jos sattuu liikkumaan tuolla suunnalla, niin
kannattaa poiketa.
No, miten tämä sitten liittyy Relluihin? Hikisen
patikoinnin jälkeen päätimme mennä haukkaamaan
lounasta Vogelsangin ravintolaan. Kun pääsimme
pöytään perinteisen saksalaisen makkara-annoksen ja nestehukkaa tasapainottavan juoman kera,
niin huomio kiinnittyi viereisessä pöydässä istuvan
miehen paidassa näkyvään logoon, jossa oli jotain
tuttua. Kun katsoi tarkemmin, niin kyseessä näytti
olevan isompi seurue ja tuo sama logo löytyi useammastakin paidasta.
Varsin pian siis selvisi, että olimme lounastamassa samassa paikassa Saksan Megane Coupe Cabrio
Clubin kanssa. Kun saimme oman lounaamme nautituksi, suunnistimme kohti parkkipaikkaa kamera
valmiusasemissa.
Oheisista kuvista saa jonkinlaisen tuntuman paikalla olleista kaunottarista. Melkein kaikissa oli tehty
myös jotain pientä tuunausta, kun katsoi tarkemmin.
Megane Cabriot ovat viime aikoina olleet muodissa
myös oman kerhomme harrastajien parissa – lieköhän meilläkin kohta oma Coupe Cabrio –jaos?
2/2014
19
Ensimmäiset Kesäpäivät olivat Vaasassa
30 vuotta sitten…
taa ja pitää niissä erityisesti mukavasta yhdessäolosta, illanistujaisista ja niiden tarinatuokioista.
Renaultit nuortuneet
Kesäpäivien konkarit sanovat kuin yhdestä suusta,
että Rellut ovat nuortuneet ja nuoremmistakin malleista on tullut harvinaisempia.
- Esimerkiksi R19, R11, R9 malleja ei arvosteta vielä
tarpeeksi. Onneksi pojalla on alkuperäinen R19 16 v.
Tuleva klassikko, Wellu tiedottaa.
- Vuosiin en ole nähnyt Renault 14 mallia. Mahtaakohan niitä olla edes yhtään rekisterissä, pohtii sitä
vastoin Raimo Kouhia.
Ai niin. Tyyräilettehän taas ensi suvena 2015 Vaasaan? Totta kai, lupailevat kummatkin.
suuri vaikuttaja ja kerhon ensimmäinen kunniajäsen, joka tyyräili Dauphinellaan. "Sämpylöillä" tulivat
myös Aino ja Antti Mikola sekä Veikko Vanhanen.
Mukana oli myös Tampereen Jukka Tuominen Floridellaan sekä monia nuoria Renaultisteja.
Lahden toiselta puolelta Ruotsista kokoontumiseen osallistui Jan Stöversten huippuharvinaisella Renault 4 CV Cabrioletillaan.
Teksti: Timo Koskinen
Kuvat: Timo Koskinen,
Raimo Kouhia ja Wellu
Club Renault Finlanden perinteiset kesäpäivät järjestetään tutusti ensi suvena heinäkuun viimeisenä
viikonloppuna 24.-26., nyt jo 31. kerran. Tällä kertaa
maamme Renault-harrastajat tyyräilevät Relluillaan
Pohjanmaan rannikkokaupunkiin Vaasaan.
Treffipaikassa on historian havinaa, sillä ensimmäinen "Suuri" Renault-kokoontuminen, Grand Tour de
Renault oli Vaasassa 27.-28.71985. Pääpaikka oli Kirjaltajien huvila meren rannalla Sundomissa.
Wellu puuhamiehenä
Kokoontumisen kovimpana puuhamiehenä ja kokoonkutsujana oli Veli-Matti "Wellu" Heinänen. Myös
allekirjoittanut oli tuolloin suurella innolla mukana ja
otti etelän väen Vaasan moottoritien loppupäässä
ennen kaupunkia vastaan. Autona peffan alla jo tuolloin -65-mallinen Dauphine Gordini, jolla ajan edelleen yhtä matkaa.
Wellu Heinäsen mukaan hän ajoi Vaasaan valkoisella -65-mallisella Tipallaan Heli-vaimonsa veljen Janne
Petäjän kartturoimana.
- Into oli kova, eikä matka tuntunut missään, kun
oli ensimmäinen ”virallinen” kokoontuminen. Paikka
oli hyvä. Vuonna 1985 Renault-henkisiä ja merkkikerhosta tietoisia nimiä sekä osoitteita oli tuolloin vaatimattomasti 35 kappaletta, hän muistaa.
Muita Vaasaan ajaneita olivat muun muassa Olavi
Ukkonen nyt jo edesmennyt, Jyväskylän Suurajojen
Olavi Ukkonen.
Veikko Vanhanen ja Jan Stöversten.
Kuin yhtä perhettä
Wellu Heinänen ja Raimo Kouhia sanovat, että on
hienoa kokea, kuinka Renault-harrastajat ovat kuin
yhtä perhettä.
- Monista meistä on tullut ihan perhetuttuja. Kiva
nähdä aina vuoden jälkeen, nykyään useamminkin,
kuukausitapaamiset ym., sanoo Wellu joka oli 15 ensimmmäisessä kokoontumisessa puheenjohtajana.
Sen jälkeen hän on ollut kesäpäivillä harvemmin,
mutta nykyään taas aktiivisesti, kertoo Wellu.
Raimo Kouhia on ollut puolestaan mukana 15 ker-
”ELLE EST BELLE”
”SE ON KAUNIS”
CLIO
SUOMEN KAUNEIN PERHEFARKKU
IRINA BJÖRKLUND
Juhlavuoden
kunniaksi
Renaultit
tyyräillään
rannikkokaupunkiin
myös ensi
kesänä.
Raimon ensivisiitti
Tamperelainen Raimo Kouhia sanoo, että ensimmäinen kokoontuminen oli hänelle ja Ilse vaimolleen
ensi visiitti Vaasaan. Autona heillä oli tuolloin sen ajan
huippuhieno kullanvärinen 20 TS.
- Vaasan kokoontuminen meni mielestämme nappiin. Siitä on kuitenkin hatarat muistot, mutta viihdyttiin ja saatiin puhua vähän ruotsiakin. Vaalean
vihreässä esitteessä oli telttamajoitus, mutta se oli
vedetty yli ja kirjoitettu käsin sisämajoitus. Ilseä se
hiukan epäilytti, mutta oli majoitus, mikä tahansa,
nyt mennään, hän tokaisi topakasti.
Raimon mukaan jos olisi ollut joitain epäkohtia, kyllä siitä olisi kotimatkalla puhuttu, olihan Ilse puoliksi
saksalainen, Kouhia summaa.
UUDISTUNEET: CLIO 5-OV. AUTHENTIQUE NYT 14 590 €
CLIO SPORT TOURER AUTHENTIQUE NYT 15 580 €
NYT MYÖS UUSI EDC-AUTOMAATTIVAIHTEISTO
TEHOKKAALLA 120 HV MOOTTORILLA ALK. 20
290 €
IHASTU KAUNEUTEEN, RAKASTU LAATUUN. Clio hatchbackin ja farmarin saat nyt myös uudella tehokkaalla TCe 120 hv moottorilla
ja EDC-kaksoiskytkinautomaattivaihteistolla. Koeaja Renault – voita Clio: koeajamalla minkä tahansa uuden Renaultin voit voittaa
uuden Clion omaksesi. Renault Tyytyväisyystakuu: jos et ole tyytyväinen uuteen autoosi, voit palauttaa sen 30 päivän sisällä.
CLIO-mallisto alk. Clio 5-ov. 1,2 16v 75 Authentique 14 590 € (autoveroton 11 181,32 + arvioitu autovero 2 808,68 + tk 600). Malliston EU-yhd. 3,4-5,5 l/100 km,
CO2 90-127 g/km. Kuvan auto erikoisvarustein.
MINUN RENAULT
Illanistujaiset.
20
Miikka Sonkki
Renault tuotepäällikkö
puh. 0207 218 225
Vanhan Vaasan raunioilla.
Renaultist
[email protected]
2/2014
RENAULT-OMISTAJIEN OMA PALVELUKANAVA OSOITTEESSA » MINUN.RENAULT.FI
DRIVE THE CHANGE
MINUN RENAULT
www.keskusautohalli.fi
Allastie 1 RAISIO puh. 0207 218 220
21
Teksti ja kuvat: Juha Moisio
Sulje silmäsi, keskity ja toivo oikein kovasti.
Pahus. No, ei se mitään. Sulje silmäsi, pinnistä ja toivo vielä kovemmin. Pihkuran pihkura,
eikö vieläkään tullut valmista? Ei taida tämä
toivomalla toteuttaminen toimia, ainakaan
näillä leveysasteilla.
Jotensakin tähän tulemaan päädyttiin Hollolan aakkoshuoltsikan kahvipöydässä, kun
kerhon Lahden seudun alajaosto kokoontui
kuukausitapaamisen merkeissä kevättalvella
2014. Mikäli toukokuun alussa järjestettävään
Classic Motor Show 2014:ään olisi tarkoitus
Mission Possible II: Kovalevyn kosto
kerholle saada edes puolisäädyllinen näyttelyosasto, voisi hihojen fyysistä käärimistä
olla aihetta harkita ihan vakavissaan. Näyttelyn teemaan sopivien autojen löytäminen
ja osastolle saaminen kun on merkittävyydestään huolimatta vasta puoli voittoa; itse
näyttelyosaston somistuskaan ei taivastelemalla hoidu.
Näyttelyorganisaatio tarjoaa kerhoille tietyn lattiapinta-alan osastoa varten, mutta
kerhojen itsensä tehtävä on rakentaa osastoista näköisiään. Kerholla ei tiettävästi ole
palkkalistoillaan täysipäiväisiä messumiehiä,
joten talkoinahan homma olisi toteutettava.
Järjestäjä antoi kerhomme käyttöön kaksi
36 m²:n kokoista vierekkäistä osastolohkoa,
joista osaston mitoiksi tuli 12 x 6 metriä.
Edellisiltä vuosilta oli opittu, että tuollaiseen
tilaan mahtuu suuremmin survomatta neljä
eurooppalaisella kohtuudella mitoitettua automobiilia.
Renault-unelmia etsimässä
Vuoden 2014 näyttelyteemana oli "Unelmia",
ja osastolle kutsuttaville autoillehan piti kehitellä teemaan sopiva peitetarina. 4CV ja
Dauphine saisivat edustaa "arjen unelmia" eli
pieniä perheautoja, jollaiseen tavallisella tulitikkutehtaan työläiselläkin saattoi olla uutena
varaa säästettyään ensin ahkerasti vähintään
puolet elämästään. Toista puoliskoa edustaisivat sitten Renaultín - ja ennen kaikkea Suomen - mittapuulla eksoottisemmat unelmat
kuten Floride-avoauto, jollaisella ajaessaan
se hieman paremman perheen tytärkin on
saattanut unelmoida käyvänsä ainakin vastavaloon katsottuna Brigitte Bardot'sta. Ja
edellisille 50-/60-luvun autoille kontrastia
antamaan uudempi vuosimallin 1984 Fuego
Turbo, joka ikään kuin huomaamatta on jo
ehättänyt kypsään, lievästi urheilullisuuteen
vivahtavaan 30 vuoden mobilisti-ikään.
Noille neljälle kaunottarelle piti siis rajatuilla resursseilla laatia edes jokseenkin puolisäädylliset näyttelykulissit. Tänä vuonna emme
edelliskerrasta poiketen saisi sponsorilainaksi
ammattimaisia trusseja, nostureita, valonheittimiä tai messumattoa, täysikokoisesta
kuljetuskalustosta puhumattakaan. Käytettävissä oleva messubudjetti oli ymmärrettävästi
22
tarkoin rajattu, joten siltä pohjalta piti lähteä
kehittelemään mahdollisimman kustannustehokasta, ja mielellään tulevina vuosina
uudelleen hyödynnettävää ratkaisua. Messuhallin paljas lattia kaikessa karuudessaan se
ei kuitenkaan tulisi olemaan, mikäli toimeenpanevalla joukkiolla asiaan olisi mahdollisuus
vaikuttaa.
Eri lattiamateriaaleja mietittäessä ideat sinkoilivat valtoimenaan, ja ajattelu ei todellakaan tapahtunut pelkästään laatikon sisäpuolella. Monia ennakkoluulottomasti nimettyjä
kandidaatteja (esim. karike, sepeli, kattohuopa, solumuovi, tekonurmi, laminaatti...)
hylättiin joko liian suuritöisinä, kulutusta
kestämättöminä, kalliina tai näyttelyoloissa
epäkäytännöllisinä. Lopulta päädyttiin osittain helmikuisen Pariisin RetroMobilen – ja
siellä erityisesti Renault Classicin osaston –
inspiroimina kovalevyyn. Kovalevy saattaisi
kestää huolellisesti käsiteltynä ja varastoituna useammankin vuoden näyttelyt, ja levyt
maalaamalla osaston värimaailma olisi melko
portaattomasti säädettävissä halutuksi. Jopa
psykedeeliset kuviot olisivat periaatteessa
toteutettavissa. Messumattoon verrattuna
kovalevyn valinnassa painoi juuri helppo (no,
siitä edempänä...) värityksen vaihtomahdollisuus. Kovalevyn materiaalivahvuudeksi
määrittyi hinnan, varastoitavuuden ja siirreltävyyden perusteella kolme milliä paksu laatu. Koska koko 12 x 6 metrin osasto ei voisi
koostua yksittäisestä laatasta, piti laskea minkä kokoisia laattoja kovalevystä sahautettaisiin. Classic MotorShowssa vuodesta toiseen
osastot rakentuvat sivultaan kuusimetrisistä
neliöistä, joten laattakoko päätettiin sovittaa
tuohon mittaan sopivaksi.
Meiltähän tämä käy
Sivultaan 120-senttinen neliö osoittautui lopulta nelilaskimella suoritetuissa vaativissa
laskelmissa optimaaliseksi ratkaisuksi. Tuon
kokoisia laattoja osastoon uppoaisi 50 kappaletta. Hankkeen primus motor, monsieur
Rousku, hoiti lähestulkoon kadehdittavalla
tarmolla ja omistautumisella tarvittavat järjestelyt tarveaineiden saattamiseksi talkooporukan ulottuville. Kovalevyt hankittiin "tukikohdan" lähistöllä sijaitsevasta alan liikkeestä, joka hoiti myös määrämittaan sahauksen.
Lisäksi kyseinen monsieur kunnostautui
suorittamalla tarvittavat maalihankinnatkin;
arvovaltainen raati oli päättänyt (ilman valitusoikeutta) värjätä levyt tyylikkään tummanharmaaksi. Koska kovalevy on huokoinen
materiaali ja levyt ohuita, pitäisi levyjen nurja
puolikin "kastella" eli maalata. Mikäli vain le-
Renaultist
vyjen toinen puoli maalattaisiin, levyt vetäisivät kuperiksi kun maali turvottaisi vain toista
puolta levystä. Levyn kääntöpuolta varten
hankittiin halvinta mahdollista "jämämaalia",
se kun kuitenkin jäisi katseilta piiloon.
Kun tarvehankinnat oli tehty, oli jäljellä
enää pieni mitätön urakka, nimittäin levyjen
maalaus. Piiloon jäävä puoli telattaisiin reippaasti ohennetulla maalilla kerran, kun taas
näkyvä puoli maalattaisiin kahdesti: Ensin
runsaahkosti ohennetulla värillä tartuntakerros ja lopuksi tuhdimmalla seoksella lopullinen pinta. Telalla maalattavaa pinta-alaa olisi
siis kaikkiaan 216 m². Erona normaaliin lattian
tai seinän telaamiseen vielä sellainen nyanssi,
että levyt eivät siis ole naulattuna mihinkään
kiinni yhtenä isona pintana, vaan niitä pitää
siirrellä, käännellä ja kuivattaa urakan edetessä. Varsin pian molemmille talkoolaisille selvisi, että kaksi autotallia ja reiluhkon kokoinen
omakotitalotonttikin käyvät levysulkeisissa
yllättävän ahtaiksi... Uutterilta talkoolaisilta ei
maalausurakkaan loppujen lopuksi mennyt
kuin n. 20 tuntia per nenä, eli käytännössä
yksi perjantai-ilta ja seuraava viikonloppu.
Maalin menekkikin oli arvioitu täydellisyyttä
sivuten, joten Spede-shown vanhaa mittakeppivitsiä lainaten kahvi ja pulla menivät
ihailtavan tasan.
Kolme levyistä päätettiin vielä osaston
ilmeen keventämiseksi maalata trikolorin
väreihin eli yksi siniseksi, yksi valkoiseksi ja
yksi punaiseksi. Tämä toteutettiin pikaisesti
spraymaaleilla. Lattiamateriaalin valmistuttua
oli vielä huolehdittava osastolle tulevasta kalustuksesta. Puheenjohtajamme Japi tarjoutui
jalosti lainaamaan osaston kaunistukseksi hiljattain pelastamansa Renault-valomainoksen,
ja yhtä jaloon tekoon yltyi myös Raimo Kouhia lainaamalla upeaa emaloitua Renault-metallikylttiään. Molemmat esineet ovat aitoa
retroa todennäköisesti 60-/70-luvuilta.
Koska osastolla ei kuitenkaan varsinaisia
seiniä tulisi olemaan, piti kylttien esillepanoa
varten hieman improvisoida. Emalikyltille
kehiteltiin nurkista valitettavan runsaana löytyvästä romusta reilussa varttitunnissa teline,
jossa kyltti seisoisi lattiatasossa hieman kallistettuna. Valomainos vaatikin sitten astetta
intensiivisempää improvisointia, mainos kun
on alun perin mallia korkealla talon seinässä
90 asteen kulmassa ulospäin sojottava. Mainos haluttiin osastollakin nostaa lattiatasoa
korkeammalle, joten sille piti laatia jonkinlainen kiinnitystolppa. Onneksi menneiden
vuosien kokoontumisajojen jäljiltä jäsenistöltä (Rode) löytyi mobiili lipputangonjalka, eli
malli, joka pysyy pystyssä päälle pysäköidyn
auton renkaan painosta. Tähän jalkaan piti
sitten vain pikaisesti liittää sopiva pystytanko.
Aikaahan oli käytettävissä onneksi vielä
ruhtinaallisesti, eli suunnilleen näyttelyn rakentamista edeltävänä iltana haettiin varaosaliikkeestä pisin suora pakoputki mitä löytyi,
1/2014
taisi olla parimetrinen. Tähän sitten piti hitsata lipputangonjalkaan sopiva laippa. Helppo
homma, jos osaa hitsata, mutta tehtävään
ryhtyneellä talkoolaisella oli alla pari suht.
epäonnistunutta hitsausyritystä n. 20 vuotta aiemmin, ja tarvittava hitsauskonekin piti
ensin kaivaa esiin sieltä kaikkein synkimmän
romuvuoren syövereistä. Syntynyt hitsaussauma oli siis kohtuullisen kouraisevaa katsottavaa, mutta onneksi kyseinen "sähkölinnunkakka" kuitenkin piti viritelmän kunnialla
kasassa. Valomainos piti vielä jotenkin saada
tolppaan kiinni, tämä kävi näppärimmin paria pakoputkiklemmaria muokkaamalla.
Raivokkaan improvisoinnin tuloksena syntyneet tellingit naamioitiin lopuksi vähemmän silmille pomppaaviksi tummanharmaalla spray-vasaralakalla maalaamalla. Osaston
tarveaineet alkoivat vähitellen olla valmiina.
Vielä juolahti mieleen kehitellä autojen esittelylapuille jokin hieman elegantimpi ratkaisu
kuin tuulilasinpyyhkijän alle lätkäiseminen.
Paikallisessa "Kakkospuodissa" oli sopivasti
lasilla varustettuja isoja kuvakehyksiä poistomyynnissä euron kappale, joten tilaisuus
teki vaarin. Esittelytekstit saatiin kehyksiin ja
kehys sijoitettaisiin kunkin auton vasemman
eturenkaan tuntumaan.
Loppu hyvin, kaikki hyvin
Näyttelyviikonloppua edeltävänä perjantaina oli sitten vuorossa osaston rakentaminen.
Messuhallille hyvissä ajoin aamupäivällä saapunut nelihenkinen iskuryhmä laittoi hihat
ja lahkeet heilumaan, ja tulosta alkoi syntyä.
Osasto sijaitsi tänä vuonna alkuperäisessä
Suurhallissa, jossa on myös yleisurheilun sisäkisat mahdollistava joustava lattiapäällyste.
Tälle pehmeäpintaiselle tatamille alkoi syntyä
uutuuttaan kiiltelevää lattiapinnoitusta mattoteipin ja iskuryhmän vastaanpanemattomalla yhteisvaikutuksella. Pystytysvaiheesta
työkiireisiin vedoten laistaneen talkoolaisen
saapuessa paikalle kolmen tienoilla hän saattoi vain todeta, että hienoa työtä, tämähän
on taputtelua vaille valmis! Autot ja rekvisiitta
asemoitiin paikoilleen, ja lopulta osasto olikin
valmis viikonlopun karkeloihin.
Itse näyttelyviikonloppukin sujui sitten
hienosti kerholaisten talkoohengen riittäessä
myös osastolla päivystämiseen, joka muuten
käy täydestä työstä sekin. Katsokaapa vain
jollain ammattimessuilla edustajien innostuneisuutta vaikkapa messujen kolmantena
päivänä, uskoisin että monilla alkaa silloin jo
paras kiriherkkyys olla hieman hakusessa...
Tässä jutussa siis avattuna tuollaisen sinänsä yksinkertaisen näyttelyosaston rakentamiseen liittyvää taustaa. On hienoa että
kerhosta löytyy aktiivisia jäseniä, joiden talkoohengellä saadaan kerholle näkyvyyttä
ja potentiaalisia uusia jäseniä mahdollisesti
kiinnostumaan kerhon toiminnasta. Voisi
tässä lopuksi vielä tulevia näyttelyitä ajatellen
heittää verkkoja vesille, eli mikäli olet kiinnostunut auttamaan osaston ideoinnissa tai
rakentamisessa, niin ei muuta kuin yhteyttä
kerhoon. Samoin osastolle tulevan materiaalin sponsorointiakaan ei tiettävästi katsota
karsaasti, joten myös materiaalinen apu on
aina tervetullutta. Esimerkiksi suurikokoisten
bannereiden tai osaston aiheeseen liittyvien
suurkokotulosteiden sponssaukset otettaisiin
luultavasti riemusta kiljuen vastaan.
Lopuksi vielä kerhon puolesta suurkiitokset
kaikille vuoden 2014 näyttelyosaston mahdollistaneille – ideointi- ja rakennusporukka,
materiaalia osastolle lainanneet sekä osastolla
päivystäneet. Ja tietysti myös näytillä olleiden autojen omistajat; ilman teidän aikaanne
ja panostustanne kerholla olisi ollut näyttää
vain uutuuttaan kiiltelevä, tyhjä lattia!
23
Teksti ja kuvat: Tapio Piittari
kiitos Jarmo Kovaselle Vaasaan.
Auto valmistui tekniikaltaan ja ulkoasultaan ja niinpä koitti lähdön aika kohti Jyväskylää torstaina 31.7.
kymmenen maissa aamulla. Markku lähti kukonlaulun aikaan Ranualta niin, että kohtasimme perillä Paviljongilla yhden maissa. Perille päästiin, ja saimme
ajaa koko yhdistelmän Paviljongin isoon huoltohalliin. Vuorossa oli auton purkaminen ja pölyjen pyyhkiminen, renkaiden ilmanpaineiden tarkistus ja sitten
juttelemaan muiden yhdeksän kuljettajan kanssa
tulevasta pätkästä ja ennen kaikkea rengasvalinnasta. Siinä päädyimme käyttämään rallirengasta, joka
osoittautui oikeaksi valinnaksi.
Neste Oil Rally 2014
Näytillä ennen pätkää
Gummeriksen kadulla.
“Only once in a lifetime”
Tällä legendaarisella lauseella kuvailen vähintään yhtä legendaarista Neste Oil Rallyn
pikataivalta nimeltään Harjun EK, joka ajettiin vuosien katkon jälkeen aivan Jyväskylän
kaupungin keskustassa. Tänä vuonna tapahtuman järjestäjät Suomen AKK:sta halusivat
järjestää erikoiskokeen yhteyteen näytösajon eri ikäkauden kilpa-autoilla, joilla on aikanaan osallistuttu Jyväskylän Suurajoihin.
Edeltäjäni G-jaoksen vetäjänä, Jukka Suvisalmi, omasi tarvittavat suhteet AKK:n päättäjiin, jotta yksi kymmenestä mukaan valittavasta ralliautosta olisi Renault 8 Gordini.
Jukka kartoitti meitä harrastajia ja kyseli, kuka olisi valmis lähtemään mukaan. Kun kysymys minulle esitettiin, niin en epäröinyt hetkeäkään.
Aikamoinen kiire siinä sitten tulikin, koska virallinen sähköpostikutsu tapahtumaan
tuli lauantaina 26.7. ja erikoiskoe piti ajaa jo torstaina 31.7. klo 17.
Aivan ensimmäiseksi täytyi löytyä osaava ja sopiva kakkoskuljettaja kartturin vaativaan rooliin. Onneksi meidän harrastajien keskuudesta löytyy henkilöitä, joille tämäntyyppinen mahdollisuus on kunnia-asia ja siihen sitoudutaan täydellä sydämellä.
Kartturiksi lupautui Markku Kivijärvi Ranualta. Lyhyestä valmistautumisajasta johtuen
Markku oli jo sisällä Ranuan hillamarkkinoiden järjestelykoneistossa ja sen valmistelutyöt piti hoitaa samaan aikaan Harjun EK:n kanssa. Markku valmisteli, delegoi ja valvoi
niin, että pääsi mukaan Jyväskylään. Iso kiitos Markulle mukanaolosta.
R8G oli kesän ajojen jäljiltä kunnossa, mutta kyllähän sitä kaikenlaista varmistelua piti
tehdä. Minun R8G:ni on ollut päälliseltä lookiltaan original, eli siinä ei ole ollut mitään
tarroituksia.
Park ferme.
24
Ensin auto omaan talliin ja työ käyntiin:
- kaikkien nesteiden vaihto/tarkistus
- jarrupalojen tarkastus/vaihto
- alustan kaikkien kiinnityksien varmistaminen
- moottorin sytyspuolen tarkistaminen/säätö
- polttoainepuolen tarkistus ja tuplawebereiden säätäminen erikokoisia suuttimia kokeilemalla.
Mukaan otettiin vielä siviilirenkaat, tunkki, tulppia,
vara virranjakaja, puola, työkaluja jne, eli pakettiauto
oli tarpeeseen.
Todella ison valmistelun ja pohdinnan tuotti erikoiskokeella käytettävien renkaiden valinta ja hankinta. Itse en enää omistanut käyttökuntoisia renkaita,
joten soittokierros tehtiin kavereille samalla kysellen,
että millähän renkaalla tuommoinen sora/asfalttipätkä kannattaisi ajaa???? Ahon Eero lainasi kuvioidut
Yokohama-scliksit ja Koskisen Timo antoi omaksi Pirellin hyväkuntoiset rallirenkaat, mistä iso kiitos molemmille. Eero lainasi vielä umpitraileria ja sponsori
antoi pakettiauton vetoautoksi.
Sponsoreiden hankinta oli iso työ; olin puhelimessa lähes koko lauantain ja maanantain, sunnuntain
rauhoitin auton huoltamiseen. Sponsoreita lähti
ihan mukavasti mukaan, mutta sponssitarrojen hankinta ja kiinnittäminen oli sekin näköjään oma taiteenlajinsa. Osa sponsoreista halusi ehdottomasti,
että heidän oma teippaajansa kiinnittää tarrat, osa
halusi teettää tarrat itse jne. Aikataulu oli tiukka, ja
osa mainostoimistoista nosti kädet pystyyn. Tästä
ei lannistuttu, vaan kaikki sovitut tarrat teetettiin ja
kiinnitettiin. Markku teetti nimitarrat ja takalokasuojan Renault 8 Gordini -tekstit Rovaniemellä, itse
kävin auton kanssa Vaasan mainostoimistoissa ja
Tervajoella kiinnitettiin katon tarrat. Myös omassa
tallissa kiinnitettiin ainakin kolmannes tarroista, josta
Renaultist
Harjun EK – Show Run
Kyseessä oli näytösajo ilman ajanottoa nimellä Harjun EK – Show Run. Ohje kuitenkin oli, että ajon pitää
olla näyttävää ja nopeaa, mutta vahinkoja ei saa sattua. Sivuluisut olivat jopa suositeltuja J
Lähdimme letkassa klo 17:30 ja ajoimme Gummeruksenkadulle, jossa autot olivat näytillä kolmen
vartin verran. Kello 18:45 lähdimme tutustumaan
reittiin erikoiskokeen läpi ajaen. Takaisin lähtöalueelle ja varsinainen EK alkoi klo 19:20 minuutin välein
lähtemällä. Varsinainen kilpailu tällä EK:lla alkoi WRCautojen aloittaessa klo 20:30.
Ilma oli kauniin poutainen ja yleisöä oli jo ihan
mukavasti paikalla. Jännitys oli melkoista odottaessamme lähtövaloihin saapumista. Ihmeellistä oli, että
kun vuoromme tuli ajaa pysäytyskeppiä vasten odottamaan lähtölaskentaa, meille tuli aivan rauhallinen
olo. Tämä tiesi hyvää ja ei muuta kuin tuplawebereiden kaasuläpät selälleen ja menoksi.
EK oli teknisesti erittäin haastava pinnan vaihtuessa kahteen kertaan asfaltilta soralle ja kapeita kävelyteitä puiden reunustamilla alueilla. Korkeuserot olivat
myös suuret. Oman haasteensa toivat useat katukivetysten ylitykset sekä hidastetöyssyt. Lujaa mentiin,
mutta tarkasti, ettei vaan taita rengasta alle sivuluisussa kadunreunusta kohti mentäessä.
Usealla autokunnalla oli ongelmia tulppien nokeentumisen kanssa, kun tutustumiskierros ajettiin
niin rauhallisesti. Meidänkin auto rökelti vähän ensimmäisessä 180 asteen kurvissa, mutta siitä sitten
kone aukesi, kun saatiin pitää läpät auki J.
EK meni mielestämme hyvin eikä kukaan muukaan sortunut vakaviin ajovirheisiin. Maaliin saapuminen oli todella mahtava tunne onnistumisesta. Kuvaa incar-kamerasta: https://www.youtube.com/
watch?v=nNI0OJtt9xg
EK:n jälkeen ajoimme takaisin Paviljongille, auto
halliin ja saman tien jo VIP-bussi odotti meitä lähtemään Harjun EK:n VIP-tilaisuuteen. Pääsimme
kansainväliseen glamouriin mukaan ja illan mittaan
tapasimmekin useita merkittäviä henkilöitä. Päällämme oli Gordini-jaoksen paidat ja aika moni tuli meiltä
kyselemään, että tekös te ootte niitä Renu-kuskeja.
Juttelimme mm. aikansa naislegendan Michelle
Moutonin kanssa, tietenkin Renault 110 Alpinen
ralliominaisuksista. Rallimakkarat jäivät tässä tilaisuudessa syömättä, sillä tarjolla oli mitä monipuolisimpia hiukopaloja asiaankuuluvien juomien kera. Ehdimme ruokailun lomassa seuraamaan, kun meidän
jälkeemme lähteneet kuljettajat paahtoivat samaa
Harjun EK:ta. Kiva oli katsellakin, kun tieto reitistä oli
omakokemuspohjaista. Ilta meni mukavasti……..
Toinen kilpailupäivä kuitenkin koitti. Majoituspaikkamme oli Sokos-hotelli Paviljonki, eli asuimme ihan
kilpailukeskuksen sydämessä. Aamiaisellakin oli mukavaa meininkiä, kun nautimme aamiaisemme yhdessä mm. Jari-Matti Latvalan, Miika Anttilan, Sebastien Ogierin jne. huippukuljettajien kanssa samassa
tilassa.
Markku joutui lähtemään aamiaisen jälkeen Hillamarkkinoiden pariin, mutta itse jätin kilpailukaluston
näytille Paviljongille. Seurasin kolmena päivänä useita eri EK:ita, mm Lankamaa, Kakaristo, Mökkiperä,
Surkee ja viimeisimpänä tietenkin hypyistään kuulu
Ruuhimäki. Paviljongin aluehan oli todella mielenkiintoinen. Alueella sijaitsi majoitus, huoltoalue ja
kaikki muu oheistoiminta oli koottu hienosti tiiviille
alueelle. Tekemistä ja katseltavaa riitti.
Rallihan oli mahtava menestys J-M Latvalan voittaessa. Jännitys säilyi läpi kilpailun ja sai vielä lisäjännitettä lauantai-iltapäivän aikana, kun Latvala ajoi
monta EK:ta jarrut vain kolmessa pyörässä. Mahtavaa taistelua ja onneksi voitto tuli Suomeen.
Niin se sunnuntai-iltapäivä vaan pakotti lähte-
Rallimakkaralla erikoiskokeella.
mään kotiin. Kotimatka meni
kuitenkin mukavasti muistellen ralliin valmistavaa kiireistä
aikaa ja neljää varsin hektistä
kilpailupäivää. Bonuksena tieto siitä, että auto on ehjänä
kyydissä menossa kotiin huilaamaan…..
VIP-tilaisuuden pöytä.
Näytillä pe-la Paviljongilla
jossa oli mm. kaikkien majoitus,
huoltoporukka, kisatapahtumat jne.
Lähtöpaikalla.
Osallistujat ja ajojärjestys:
MB 220 S
Saab 96 Monte Carlo (2-tahti)
Morris Mini Cooper
Ford Cortina GT
Renault 8 Gordini
Talbot Sumbeam Lotus
Audi Quatro
Ford Sierra Cosworth
Lancia Delta Integrale
Mitsubishi Galant VR4
2/2014
Juha Liukkonen
Pertti Kurki-Suonio, ajaa Simo R. Lampinen
Sakari Puumalainen (omistaa myös R8G:n)
Sakari Salminen
Tapio Piittari
Petteri Sappinen
Risto Takala
Jyrki Sulka
Mika Helenius
Lasse Lampi
25
Kesäpäivä Livonsaaressa
Teksti: Mika Mäkinen
Minulta kysyttiin, haluaisinko tehdä pienen jutun Livonsaaren tapahtumasta, koska olen uusi jäsen jasamalla tulisin tutummaksi muille jäsenille. Olen Mika
Mäkinen, asun Nokialla ja Renuja meidän perheessä
on ollut vuodesta 2002. Jäsenenä Suomen Renaultkerhossa olen ollut kohta kolme vuotta, ja omistan
toista vuotta R10:n vuosimallia 1970.
Tapasin Japin Ranskalaisessa visiitissä ja hän tiedusteli, olisinko tulossa 5.7. Naantaliin Livonsaareen. Sinne tulisi muutama harrasteauto ja tapaaminen olisi
pienimuotoinen, mutta jo perinteeksi muodostunut
päivä. Uutena jäsenenä oli tietenkin mukava saada
kutsu tapahtumaan. Nyt pääsisin testaamaan R10:n
ajo-ominaisuuksia pitemmällä matkalla.
Aamu alkoi Nokialla varsin aurinkoisena ja lähdin
reissuun isäni kanssa. Suunnittelimme ajelevamme pienempiä teitä reilulla aikataululla. Matkalla
pidimme kaksi pysähdystä, joista ensimmäinen oli
Huittisissa. Siellä taukoa vietti myös R16-retkikunta.
Olimme perillä Velkuassa ensimmäisten joukossa,
ja seurasimme loppumatkan vihreää Fiat 850 Sport
Coupeta. Jonkin ajan päästä myös ruskea R16 saapui
perille, olivat kuulemma hiukan eksyneet reitiltä.
Pikku hiljaa paikalle oli saapunut parikymmentä
toinen toistaan hienompaa menopeliä, Renuja, Fiat,
Alfa Romeo, Volkkareita, Volvo ja pari vanhempaa
-96 Saabia. Päivän aikana paikalla pyörähti myös
muita harrasteautoja. Pihalle oli järjestetty torimyyntiä ja tarjolla oli mm. maukkaita muurinpohjalettuja,
lämmintä pullaa, hyvää kahvia, alkukesän parhaita
mansikoita ja perunoita sekä kirpputori.
Tapahtumassa ilma oli aurinkoinen, ja paikalla kävi
päivän aikana mukavasti väkeä. Muutama oli kiinnostunut harrasteautoista, ja he tulivat juttelemaan
sekä kertomaan mitä muistoja heillä oli vanhoista autoista. Aika kului nopeasti hyvässä seurassa ja
paluumatkalla päätimme isän kanssa vielä poiketa
Kauttualla. Siellä tätini miehensä kanssa on pitänyt
autokauppaa jo 1960-luvulta asti. He myös ovat innokkaita Renault- ja Alfa Romeo -harrastajia. Kotiin
pääsimme illalla ja täytyi todeta, että kyllä R10 antaa
ihan kelpo kyydin.
Kesätapahtuma Livonsaaressa oli kerrassaan mukava ja toivottavasti ensi vuonna pääsemme taas
osallistumaan. Suuri kiitos Japille kutsusta ja järjestelyistä.
Syyskokoontuminen Härmälässä
5.–7.9.2014
Texti: Merja Takalo
Syyskuun ensimmäisenä kauniina viikonloppuna
meitä Renault-harrastajia kokoontui Härmälän leirintäalueelle nelisenkymmentä, joista kymmenkunta päiväkävijöinä.
Itse saavuimme ensimmäisinä jo perjantaina iltapäivällä, ja päivän kuluessa alkoi väkeä saapua lisää.
Ensimmäinen tehtävä olikin mökkien ja alueen koristelu Renault-lipuilla. Varmaankaan ohikulkijoille ei
jäänyt epäselväksi, minkä sortin harrastajia oltiin.
Perjantai-iltana miehet saunoivat ja muut aloittivat
grillaamisen ja makkaran paiston. Ilta kuluikin nopeasti yhdessä kuulumisia vaihdellen. Ilmakin oli suosiollinen ulkona oleskeluun.
Lauantaiaamu valkeni kostean sumuisena, mutta
ilma kirkastui päivän edetessä. Osa porukasta kävi
kävelemässä ja muut viettivät päivää alueella oleskellen. Kahden jälkeen Tampereen Käyttöauto toi esitteille uuden Renault Twingon ja myös Meganen. Siinä sitä sitten olikin ihmettelemistä ja osa kävi Twingolla koeajelullakin. Näpsäkän tuntuinen auto ja
myös makeita värejä oli tarjolla.
Iltapäivä jatkui arpajaisilla, jonka jälkeen oli frisbeegolf-kisa, joka osoittautui paljon vaikeammaksi kuin
miltä se näytti. Voitto meni uusinnankin jälkeen puoliksi Kyrölän Jounille ja Lehteisen Jukalle.
Mölkkyäkin pelattiin ja illalla oli jo perinteiseksi
muodostunut kolikonheittokisa. Osallistujia oli taas
niin paljon, että ensi syksynäkin saadaan kisapalkinto
hommattua. Tänä vuonna voittaja olikin kaikkien aikojen nuorin, Arttu Salo.
Lehtitoimikuntakin kokoontui illalla, joten lehden
toinen numero tänäkin vuonna lienee taattu.
Illalla grillattiin ja vietettiin aikaa yhdessä illan pimetessä. Aamulla heräsimme taas sumuiseen säähän. Meidän pitkämatkalaisten oli aika lähteä heti aamusta, että ehtii ennen illan saapumista kotiin. Muu
väki jäi vielä nauttimaan hyvästä seurasta.
Kiitos kaikille mukana olleille, ensi vuonna tavataan.
Lehden ilmoitushinnat
Hinnat koskevat sekä väri että mustavalkoisia ilmoituksia. Ilmoittajan aineiston on oltava painokelpoinen PDF-aineisto. Yleensä firmat
kyllä tietävät, mitä se tarkoittaa. Ilmoitukset tulee toimittaa sähköpostilla osoitteeseen lehti@
renaultkerho.net. Aineistopäivä löytyy lehden
sivulta 31 sekä yleisesti kerhon nettisivulta (Yhteyshenkilöt/Renaultist). Lisää teknistä neuvontaa voi kysellä Wellulta sähköpostitse osoitteesta
[email protected].
26
Ilmoitus
leveys x korkeus (mm)
Hinta
1/4 sivu (A6)
105 x 148
80 euroa
1/2 sivu (A5)
210 x 149
130 euroa
1/1 sivu (A4)
210 x 297
300 euroa
2/1 aukeama (A3)
420 x 297
600 euroa
Renaultist
Arttu Salo
2/2014
Oranssin väristen Captureiden fanitus meni välillä ihan päättömäksi.
27
#
Renault Suomessa 1980-luvulla
taan 771 kpl Renault-henkilöautoja. Seuraavana vuonna saatiin lopultakin volyymiluokkaan
uutta myytävää, kun myyntiin tuli vuoden
autoksikin valittu Renault 9. Seuraavan vuonna seurannut viisiovinen sisarmalli R11 olisi
varmasti ollut suositumpi, jos hinnoittelu olisi
osunut paremmin kohdalleen. Valitettavasti
vuodelta 1987 ei noista malleista löydy erillisiä
rekisteröintilukuja. Tähtitieteelliseksi hinnoiteltu uusi Super 5 ei sen sijaan myyntiin juurikaan vaikuttanut, Vitonen teki paluun vasta
vuonna 1988 uuden hinnoittelunsa ja uuden
maahantuojan myötä.
Suuremmat Renault-mallit saavuttivat
80-luvun puolivälistä eteenpäin pitkästä aikaa
merkittäviä myyntimääriä. R21 oli itse asiassa toiseksi myydyin yksittäinen Renault-malli
80-luvulla. Kaksvitosiakin rekisteröitiin samana aikana liki 500 yksilöä, mikä oli suorastaan
tyrmäys verrattuna R20/30-mallistoon. Uuden ajan airut Espacekin ennätti Suomeen
lopulta 80-luvun lopulla 28 auton voimin.
Tavara-autoja 80-luvulla myytiin selvästi
paremmin kuin 70-luvulla, mutta missään
kärkikahinoissa ei tuolloinkaan oltu. Myyntimalli oli pääasiassa Trafic.
80-luvun parille viimeiselle vuodelle sijoittuu kaksi merkittävää tapahtumaa Renaultin
Suomi-historian kannalta. Maahantuonnin
taustavoimaksi vaihtui tuolloin Oy Volvo Auto
Ab, joka aloitti vuonna 1989 uuden Renault
Teksti: Miikka Sonkki
Renaultin 1980-luku Suomessa oli voimakkaan kaksijakoinen. Vuonna 1981 nähtiin todellinen aallonpohja ja vuosikymmenen loppuessa oltiin uuden maahantuojan ja kasinotalouskuplan myötä voimakkaassa kasvussa.
1980-luvun aamunkoitteessa Renaultin
mallisto oli huonossa jamassa, ja Suomessa
asiakkaille kelpasivat edes jollakin tavoin ainoastaan Vitonen ja R18. Myös jälleenmyyjäverkosto oli heikentyneen malliston myötä
rapistunut maakunnissa lähinnä huojuvien
pikkufirmojen ja valtio-omisteisen Sisu Auton hoitoon. Pääosa uusista autoista taidettiin myydä pääkaupunkiseudulla Autorexin
toimesta. Tippa ja R12 olivat vanhentuneet
käsiin, eikä niitä enää vakavin mielin maahan
tuotukaan. R14 ei muuten vain kelvannut
Suomessa kenellekään, ja R20 ja R30 näyttivät säästöpossuilta, mutta maksoivat saman
kuin edustusautot. Fuego oli upean näköinen,
mutta epäkäytännöllinen ja kallis.
Vuonna 1981 ensirekisteröitiin enää ainoas-
19:n maahantuonnin. Siitä alkoi Renaultin uusi nousu Suomessa.
Kaikesta huolimatta 1980-luvun aikana
Suomeen tuli monipuolinen lajitelma erilaisia Renault-malleja, joten harrastajille luulisi
löytyvän riittävästi kalustoa. Myös harvinaisuuksia pitäisi löytyä, tuotiinhan maahan esimerkiksi R5, R11, R18, R21 ja Fuego Turboja
muutamia kappaleita kutakin.
Lähde: Autontuojien tilastot/Mobilian arkisto
1980
1981
1982
1983
1984
1985
1986
1987
1988
1989
Yht.
R4
20
8
9
2
0
0
0
1
0
1
41
R5
490
213
92
29
20
5
20
27
460
481
1.837
R9
0
0
578
577
372
555
464
9/11 yht
263
12
9/11 yht
R11
0
0
0
5
235
282
217
451
80
16
4.107
R12
62
1
1
0
0
2
0
0
0
0
66
R14
95
50
9
0
0
0
0
0
0
0
154
R18
566
453
264
180
168
105
33
4
1
1
1.775
R19
0
0
0
0
0
0
0
0
0
919
919
R20/30
14
5
9
6
0
0
0
0
0
0
34
R21
0
0
0
0
0
0
351
601
627
567
2.146
R25
0
0
0
0
83
128
102
60
76
46
495
Fuego
2
41
21
16
14
3
0
0
0
0
97
Espace
0
0
0
0
0
0
0
0
18
10
28
Trafic ha
0
0
2
4
13
6
7
3
5
5
45
1
Express
0
0
0
0
0
0
0
0
0
1
1.249
771
985
819
905
1.086
1.194
1.147
1.330
2.059
Kaikki merkit yhteensä
103.167
104.961
128.017
119.440
126.995
138.272
143.183
151.432
173.519
176.771
Renaultin markkinaosuus
1,21 %
0,73 %
0,77 %
0,69 %
0,71 %
0,79 %
0,83 %
0,76 %
0,77 %
1,16 %
15
52
38
133
175
189
182
110
128
148
1.170
Renault yhteensä
Trafic pa
Express pa
0
0
0
0
0
0
0
0
41
52
93
Saviem
2
0
0
0
0
0
0
0
0
0
2
28
Renaultist
2/2014
29
Mallivastaavat
Tiedustele mallien vastuuhenkilöiltä, jotka löytyvät oheisesta listasta. Kyseiset henkilöt osaavat kertoa malliin
liittyvää tietoa. Jos olet kiinnostunut mallivastuusta,niin
ota yhteyttä kerhoon.
Alpine (A110, A310, R5 Alpine...)
Antti Mikola
Hämeenkatu 2 B 36, 20500 Turku.
puh. 0400-528 063, [email protected]
Estafette
Timo Paukama
Nikinojantie 264, 04770 Sahakylä
puh. 050-463 7744,
[email protected]
Floride
Taisto Tuominen
Eestinmalmintie 27, 02300 Espoo
puh. (09) 801 2118, 040-506 7494
Fuego
Jouni Peisalo, Patokoskenkatu 12, 15700 Lahti,
puh 0400-717049
R4/R6
Raimo Kouhia
Tutkijankatu 2 A 32, 33720 Tampere
puh 040-556 0665
R5
Sami Luoto, Korventie 14 B 6, 28600 Pori,
puh. 0500-723593
R5 GT Turbo
Markku Kivijärvi
Kotaojantie 26, 97700 Ranua
puh. 040-5862165 [email protected]
R8/12 Gordini
Jukka Suvisalmi, Kivimäentie 9, 33480 Ylöjärvi
[email protected]
R10
Jukka Tuominen
Vesalantie 44 C, 31500 Koski TL
puh. 0400-641 404
R9/11
Kimmo Venetpohja
Leiniäläntie 76, 38220 Stormi
puh. 0400-950 722
[email protected]
R15/17
Aarno Oksala
Vekkulantie 1158, 42140 Juokslahti
puh. 050-345 5468, [email protected]
R16
Jukka Lehteinen
Kallinlahdenkatu 13, 39500 Ikaalinen
puh. 0400-739 870, [email protected]
R19
Timo Leiqvist,
Majavatie 4 B, 01450 Vantaa,
puh. 050-378 2167 (iltaisin ja viikonloppuisin)
R25
Alpo Survonen
Antinniementie 3, 37620 Valkeakoski
puh. 0400-799 196
Savikat
Jari Saarela, Riitamaantie 326, 49290 Vastila,
puh. 0400-107170
Myynnissä olevat mallit
Miikka Sonkki, Nummikuja 51, 21555 Taattila,
puh. 040-527 9220
[email protected]
Pienoismallit
Kari Kitti, Siltasuontie 4, 21530 Paimio
puh. 040-564 0134
[email protected]
Jäsenmaksut
Vuoden 2015 jäsenmaksu on 20 euroa
ja perhejäseneltä 5 euroa/perhejäsen
(puoliso, alle 18-vuotias lapsi). Liittymismaksu on 10 euroa, sen voi maksaa
kerhon tilille 471010-260811. Jäseneksi
voi liittyä täyttämällä lomakkeen tai
jäseneksi haluava voi ottaa yhteyttä
jäsensihteeri Maarit Saloon tai puheenjohtaja Jarmo Kankareeseen.
Renaultist
#
30
2/2014
Club Renault de
Finlande ry:n hallitus
Puheenjohtaja
Jarmo Kankare
Lumilantie 4, 21280 Raisio
Puh.044-5575605
[email protected]
Hallituksen jäsenet
Sami Luoto
Korventie 14 B 6, 28600 Pori
Puh. 0500-723593
[email protected]
Juha Leppänen
Kourutaltankatu 7 B 29, 33560
Tampere
Puh. 040-869 3859
Miikka Sonkki
Nummikuja 51, 21555 Taatila
Puh. 040-5279220
Merja Takalo
Oksantie 14, 88300 Oulainen
[email protected]
Hallituksen varajäsenet
Anna Rautiainen, Jyväskylä ja
Petri Heino, Tampere
Kerhon taloudenhoitaja
Jukka Tuominen
Vesalantie 44 C, 31500 Koski TL
Puh. 0400-641 404
Kerhon sihteeri ja jäsensihteeri
Maarit Salo
Pyölintie 69, 03400 Vihti
Puh. 050-352 3783
[email protected]
Tulevia tapahtumia
31. Grand Tour de Renault
Vaasa 24.–26.7.2015
Pohjoismaiden
Renault-kokoontuminen
Romme, Ruotsi 4.–5.7.2015
Ovatko yhteystietosi
ajan tasalla?
Tieto osoitteen- ja kalustonmuutoksista Salon Maaritille. Tiedon voi laittaa
myös täyttämällä kerhon kotisivuilla jäsenlomakkeen ja laittamalla viestiosaan
merkinnän ”osoitteenmuutos”.
Vakituiset
kokoontumiset
Helsingin seutu
Kuukauden toisena tiistaina klo 19. Paikkana Neste Oil Vantaa Tikkurila Kehä
3, Niittytie 2.
Jyväskylän seutu
Kokoontumiset Palokan ABC:llä joka kuukauden ensimmäinen keskiviikko klo 19.
Lahden seutu
Kokoontumiset ABC Savikukko Hollolassa
joka kuukauden toinen maanantai klo 19.
Oulun seutu
Kokoontumiset Ouluntullin Nesteellä
kuukauden ensimmäisenä maanantaina
klo 18.
Porin seutu
Kokoontumiset Hautausmaan parkkipaikalla vastapäätä ABC:tä joka maanantai
klo 18. Yhteyshenkilö Sami Luoto,
puh. 0500-723593.
Tampereen seutu
Kokoontumiset parillisten viikkojen
tiistaina klo 18. Paikka ABC Lahdesjärvi
Automiehenkatu 39. Yhteyshenkilö Jukka
Hartikainen, puh. 0400 666 910.
Turun seutu
Kokoontumiset kuukauden ensimmäinen
torstai klo 18. Paikka Auranlaakson ABC
Kaarinantie 702. Yhteyshenkilö Kari Kitti,
puh. 040 564 0134.
Vaasan seutu
Kokoontumiset joka kuukauden viimeinen maanantai klo 18.00. Paikka
vaihtuu joka kerta, kutsu kokoontumiseen tapahtuu tekstiviestillä. Jos haluat
mukaan, ole yhteydessä Eero Ahoon,
puh. 050 390 1246.
Uudet jäsenet 1.3.-30.9.2014
Ylipää
Jyrki
Mattila
Jerri
Katiskoski Kaarlo
Mikkonen Esa
Heinänen Vesa
Silander
Kimmo
Möller
Jukka
Lyytikäinen Juuso
Silander
Kalevi
Heinonen Marko
Zacharov Nick
Leinonen Per-Eric
Malinen
Jyrki
Koponen
Harri
Byckling
Juho
NOKIA
LIETO
SÄÄKSJÄRVI
HELSINKI
JOKELA
JYVÄSKYLÄ
TURKU
VIHTI
KARJALOHJA
ESPOO
IISALMI
NIINIKOSKI
LAHTI
PIIKKIÖ
KOTKA
Nettinurkka
www.renaultkerho.net
Kerhon sähköpostiosoite on
[email protected]
ja Jorman kotiosoite on
Laajaniitynkuja 3 I 71, 01620 Vantaa
Seuraavan lehden
materiaali
Seuraavan Renaultistin juttujen aineistopäivä
on 31.3.2015. Erityisesti kaivataan juttuja
harrastajien autoprojekteista.
31
Ranskalaisella visiitillä
Teksti ja kuvat: Jorma Peisalo
Kesäkauden alkamisen varma merkki on
Ranskalainen visiitti. Tänä vuonna ranskattariin hurahtaneet kokoontuivat lauantaina 18.5. Viialaan vanhan vaneritehtaan
piha-alueelle Citroen-kerhon ja Automobile Club Panhard Dynastian järjestämään
tapahtumaan. Kaunis ja lämmin sää houkutteli paikalle suuren määrän harrastajia
tuttuja tapaamaan ja autokantaa katsastamaan.
Pari
sukupolvea
Clioja.
Harvinainen Megane RS 265 Trophy teki etuvetoisten
tuotantoautojen rataennätyksen Nürburgringin radalla
2011. Taakse jäivät etuvetoisten lisäksi mm. Audi RS6
Avant, Mercedes E63 AMG, BMW M5, Porche Boxter S,
Audi RS3 ja BMW 1 M Coupe.
Vaihteeksi
hieman erilainen
kuvakulma.
Kaikki paikat olivat täynnä, sillä visiitissä oli
varsinainen yleisöryntäys.
RTF:n
kalustoa oli esillä myös varsin mukavasti.
Iloisen värinen kaksikko.
R20 alkaa olla harvinainen näky, tämä oli
myynnissä, joten toivottavasti se löysi hyvän
kodin.
Kuvan Modus oli ensi
kertaa visiitissä.
Paikalla oli
runsaasti myös
muita ranskalaisia malleja.
A310 ja uusi onnellinen omistaja.
Hieman tuunatumpi R5.