10
Kymen Sanomat | Maanantaina 13. helmikuuta 2012
Kulttuuri
Kuva: Aapo Huhta
Keijo Luoto
Nyt hohkaa: Veikko Muikku (vasemmalta), Meriheini Luoto, Maksim Purovaara ja Valtteri Lehto.
Hohka leimahti liekkiin
Suomalainen
kansanmusiikki voi
hyvin.
Matti Tieaho
KOTKA. Suomeen on syntynyt
vaivihkaa yhteisö, jonka tekeminen ei jää pelkkään peukuttamiseen. Suomalainen kansanmusiikki voi paksusti. Uusin virstanpylväs jo usean vuoden jatkuneeseen menestystarinaan on helsinkiläinen Hohka-yhtye, joka julkaisi sopivasti vuodenvaihteessa esikoislevynsä Puutarhautuminen.
Ajoitusta voi pitää onnistuneena, sillä marraskuussa yhtye voitti pohjoismaisen pelimannimestaruuskilpailun
NORD11:n yhtyesarjan Ruotsin Taalainmaalla Sälenissä.
Tämän jälkeen Hohkasta tuli laajempien joukkojen omaisuutta.
Nykyään voi jo
häpeilemättä
tunnustaa,
että harrastaa
kansanmusiikkia.
Maksim Purovaara
Kansanmusiikkiyhteisössä
yhtye oli jo tätä ennen tullut
tutuksi eloisana keikkabändinä, jota on nähty niin kirjas-
toissa, matineoissa kuin baareissakin etupäässä Helsingin
ja Uudenmaan alueella.
— Nykyään voi jo häpeilemättä tunnustaa, että harrastaa kansanmusiikkia, yhtyeen basisti Maksim Purovaara kuvailee pelimannisoittajan
osaansa ja naurahtaa:
—Kansanmusiikki on pop.
USKONTOTIETEITÄ Helsingin
yliopistossa lukeva Purovaara
on poikkeus Hohka-yhtyeessä. Viulisti Meriheini Luoto ja
kanteletta sekä kitaraa soittava Valtteri Lehto opiskelevat Sibelius-Akatemiassa kansanmusiikkia, haitaria ja pianoa soittava Veikko Muikku
musiikkikasvatusta. Purovaara tunnustaakin, että yhtye
on hyvin perillä suomalaisen
kansanmusiikin virtauksista.
Näissä piireissä ei voi olla tietämättä muita kaltaisiaan.
Kansanmusiikin menestyksistä Purovaara kiittää kansanmusiikin koulutusta Sibelius-Akatemiassa. Laadukkaan koulutuksen ja soittajien
innostuksen lisäksi SibeliusAkatemia on musiikkialan
korkeimpana opinahjona luonut kansanmusiikkiin yleistä
arvostusta.
Purovaara myöntääkin, että kansanmusiikki mielletään
enemmän taide- kuin viihdemusiikiksi.
— Se edustaa täällä sitä akateemisuuden toista puolta,
Purovaara pohtii kansanmusiikki-ilmiön suhdetta taideja viihdemusiikin välillä. Kansanmusiikissa tekijät tekevät
omaa juttuaan, ja siitä puuttuu viihdemusiikkibisneksen
isous. Hohkan esikoisestakaan hän ei odota kaupallista
menestystä. Vaikka levyä voi
toki tilata netistä, jakelu tulee
olemaan pitkälti omissa käsissä eli keikkojen yhteydessä
myytävänä.
— Tuntuu vähän siltä, että
kansanmusiikissa levy ei ole
itseisarvo, vaan että keikoilla
olisi yleisöllä jotain kotiinviemistä.
HOHKA-YHTYE on sataprosenttisesti Helsingin Sibeliuslukiossa syntynyt. Koko nelikko kävi Sibelius-lukion. Lukiolaisten päähänpisto on toiminut jo kuusi vuotta, ja Purovaara myöntää, että yhteensoitto on vuosien kuluessa nivoutunut vahvaksi.
Hän tähdentää, että yhtyeen
musiikkikuva lähti rakentu-
maan käytettävistä soittimista. Kun soittimet olivat pelimannitavaraa harmoonista,
haitarista ja kanteleesta lähtien, kansanmusiikilliset elementit tulivat esiin kuin itsestään.
— Musiikki lähtee kyllä pelimanniperinteestä, mutta se
on vaan lähtökohta. Mihin se
siitä lähtee, on omaa tulkintaa. Emme ole koskaan soittaneet
perinnemusiikkia,
vaan omaame näköistä musiikkia juurista, Purovaara
sanoo.
Hohka
Perustettu 2006
Debyyttialbumi Puutarhautuminen 2011
Meriheini Luoto, vilu,
avainviulu
Valtteri Lehto, kantele, kitara
Veikko Muikku, haitari,
piano
Maksim Purovaara, kontrabasso, harmooni
www.hohka.net
Maailman musiikkia pelimannilaitteilla
Albumit
Hohka: Puutarhautuminen
Sibelius-Akatemian kansanmusiikkiäänitteitä 116, 2011
VUODENVAIHTEEN alla ilmestynyt Puutarhautuminen osui
hyvään saumaan. Hohka-yhtye ehti juuri sitä ennen voittaa Pohjoismaiden pelimannimestaruuden bändisarjan
Ruotsissa. Nuorista soittajista
tuli kerralla mielenkiintoisia.
Hohkan levyllä vuosikausien yhteissoitto kuuluu: menossa oivalletaan, missä kaveri menee. Lukuisat rytmilliset koukut ja evoluutiomai-
sesti kappaleissa kehittyvät
melodiat pitävät mielenkiinnon yllä. Myös albumikokonaisuus kestää kuuntelua. Tämä levy ei ole yhtä ja samaa
polkan kehittelyä.
Studioalbumilla peruskokoonpanoa on kasvatettu.
Mukaan on tuotu lyömäsoittimia ja lisävoimaa jousisoittimista. Albumin päättävä
Rheespun ja Maksimin häävalssi saavuttaakin jousivahvistusten kanssa suorastaan
kamarimusiikkimaisen yleisvaikutelman. Sehän sopii, sillä eihän klassisen musiikin
perinnettä ilmasta napattu.
Kamari- ja sinfoniasäveltäjät
ottivat vaikutteita hekin mistä saivat. Tämä levy on siitä
oivallinen todiste!
Viulu, kantele, harmooni,
kontrabasso ja kantele kuulostavat kokoonpanolta, jossa
kuulee heti pohjanmaalaisen
pelimanniperinteen nirskeen
ja narskutuksen. Ensivaikutelma onkin hämäävä, mutta Hohka on aidosti nykykansanmusiikkiyhtye. Äänimaailma kuulostaa pelimanniyhtyeeltä, mutta kappaleissa on
vaikutteita otettu rohkeasti ympäri maailmaa. Puutarhautuminen on etnomusiikkia pohjanmaalaisella soundilla.
Välillä mennään foxtrot-jatsin poljennossa, välillä kuuluu mustalaisperinne ja saattaa joku aistia myös latinovaikutteita. Ja musiikki rullaa
kepeästi koko ajan eteenpäin.
Kohta kohdin soitanta hohkaa
niin, että kuulijan nestetasapaino järkkyy: hän saa nautinnollisia kiksejä, kun mielentila läpi tulevan musiikin
myötä ravistuu.
Suosittelen tämän 43-minuuttisen soittoa lämpimästi
muuallakin kuin kansanmusiikkipiireissä.
Matti Tieaho