1 Kohdeopas kreetalaiseen kulttuuriin Johdanto Tämä kreetalaisen kulttuurin kohdeopas johdattaa matkailijan syvemmälle kreetalaiseen kulttuuriin. Oppaassa on paljon hyödyllistä tietoa niin ensi kertaa Kreetalla käyvälle kuin jo useammin saarella vierailleelle. Osa asioista nähdään kreetalaisen kulttuurin pohjalta ja osa kreikkalaisen kulttuurin pohjalta. Syynä tähän on se, että monet asiat ovat hyvin samanlaisia kummassakin kulttuurissa ja niitä on vaikea jakaa ja eritellä. Talouskriisistä huolimatta Kreetalle ja muualle Kreikkaan on yhä hyvin turvallista matkustaa. Palvelu on yhä erittäin ystävällistä, ruoka erinomaista sekä luonto ja meri houkuttelevat luokseen lomailemaan. Katsaus Kreetan historiaan Minolainen kausi kukoisti Kreetalla 2500 – 1000 eKr. Minoalainen kulttuurin synty on yhteydessä idästä tulleisiin maahanmuuttajiin. Tuolloin Kreetalla oli jo kehittynyt lineriaarinen kirjoitusjärjestelmä, joka näyttää olleen indoeurooppalainen. Minolaisen sivistyksen keskuksia olivat Kreetan eri osien satamakaupungit, joista oli läheisiä yhteyksiä Egyptiin ja muualle itään. Kreetalta on myöhemmin löydetty viitteitä egyptiläisistä kuten myös Egyptistä on löydetty eri kylien haudoista vaatekappaleita, jotka ovat alun perin olleet kreetalaisia. Minolaisella kaudella on rakennettu Knossoksen palatsi ja muita palatseja. Tältä kaudelta on löydetty myös runsaasti esineitä kuten naamioita, kultaisia astioita, hautausesineistöä sekä kypäriä ja norsunluuesineitä. Minolaisella keramiikalla on jo varhain ollut korkea laatu sekä maljakoiden koristelu ja kuviointi on ollut taidokasta. Vuosina 1800 – 1500 eKr. minolainen Kreeta oli koko Egeanmeren alueen talouden ja kulttuurin keskus. Vuonna 1210 venetsialaiset valloittivat Kreetan. Tällöin saaren hallinto järjestettiin venetsialaiseen malliin ja saari jaettiin neljään lääniin ja 20 maakuntaan. Nämä ovat olemassa vielä tänäkin päivänä. Läänien pääkaupunkeihin eli Haniaan, Rethymnoniin, Iraklioniin ja Agios Nikolaokseen rakennettiin mm kirkkoja, suihkulähteitä ja linnoitetut satamat. Vuonna 1645 turkkilaiset hyökkäsivät Kreetalle ja turkkilaispiiritys kesti jopa 21 vuotta, jolloin Iraklion vihdoin antautui turkkilaisille. Vuonna 1821 Kreikan manner vapautui Turkin vallasta ja muu Kreikka itsenäistyi vuonna 1832 Englannin, Ranskan ja Venäjän tukemana. Kreetalaiset halusivat olla osa muuta Kreikkaa ja vihdoin vuonna 1913 Kreetasta tuli osa Kreikkaa. Toisen maailmansodan aikana vuonna 1941 saksalaiset hyökkäsivät Kreetalle, jolloin moni saksalainen laskuvarjohyppääjä kuoli. Vuonna 1944 saksalaiset vetäytyivät pois Kreetalta. 2 Toisen maailmansodan jälkeen Kreeta alkoi järjestämään talouttaan ja panostamaan maatalouteen ja myöhemmin matkailuun. 1970-luvulla saarelle alettiin perustamaan yliopistoja. Museot Iraklionissa ja Haniassa sijaitsevat Kreetan arkeologiset museot. Museot ovat jaettu saleihin, joissa on esillä esineitä aina 3500 eKr. saakka: saviteoksia, keramiikkaa, kultakoruja ja tauluja. Iraklionin lähellä sijaitseva labyrinttimainen Knossos-palatsi on tärkeä minolaispalatsi, joka löytyi vasta 1900-luvun alussa arkeologisten kaivausten avulla. Knossoksen palatsikompleksiin kuuluu portaikkoja, käytäviä, valtaistuinsali, varastotiloja, alttareja, aarrekammio ja muita tiloja. Kreetan keskiosan etelärannalla Matalan rantakaupungin lähellä sijaitsee Kreetan toiseksi suurin minolaispalatsi Knossoksen jälkeen, Faistos. Faistoksen palatsiin kuuluu mm portaikkoja, käytäviä, pihoja, saleja, erilaisia huoneita, pyhäkköjä, alttari, teatterialue. Faistoksen palatsi on Knossoksesta pienempi, eikä sitä ole millään tavoin kunnostettu ja korjattu. Sijainti ja ilmasto Kreeta sijaitsee eteläisellä Välimerellä vain noin 200 kilometriä Afrikan rannikosta pohjoiseen. Kreetaa lähellä ovat Kithiran saari lännessä, Gavdoksen saari etelässä, Santorinin saari pohjoisessa sekä Karpathoksen ja Kasoksen saaret idässä. Kreetaa ympäröi Kreetanmeri saaren pohjoispuolella ja Libyanmeri saaren eteläpuolella. Kreeta on Kreikan suurin saari ja asukkaita Kreetalla on noin 600 000.Kreeta on pinta-alaltaan noin 8300 neliökilometriä. Kreikan pääkaupunki, Ateena sijaitsee noin 500 kilometriä pohjoiseen. Kreetalla vallitsee tyypillinen Välimeren ilmasto. Kesät ovat pitkiä ja kuumia, talvet ovat leutoja ja lyhyitä. Noin 70 % sateesta tulee marras – ja helmikuun välillä. Kreetalla on keskimäärin 320 aurinkoista päivää vuodessa. Kevät ja alkukesä ovat mukavia matkustusaikoja. Silloin ei ole vielä liian kuuma (noin 25 – 30 astetta), luonto on kauneimmillaan, päivät lämpimiä sekä meri ihanan raikas. Keskikesällä, heinä - ja elokuussa on monesti tukalan kuuma ja lämpötila kohoaa usein noin 40 asteeseen. Tällöin merivesikään ei enää kunnolla viilennä. Syys- ja lokakuussa on mukava aika nauttia miellyttävän lämpimästä ilmastosta (noin 25 astetta) sekä lämpimästä merivedestä. Ajoittaisen sadekuurot tuovat pikaista virkistystä sekä auttavat luontoa jaksamaan. 3 Kreetalla, toisin kuin monilla muilla Kreikan saarilla, luonto ei kuivu täysin kesälläkään. Kukat jaksavat kukkia ympäri vuoden ja mm appelsiinipuut tekevät satoa. Meltemiatuuli puhaltaa pohjoisesta kesä – ja elokuussa ja tuo helpotusta kuumuuteen. Keväällä ja syksyllä puhaltaa sirokkotuuli, joka tuo mukanaan kosteaa ilmaa. Lämpötilat tammi-joulukuu (Heraklion) Ylin 16 16 18 21 24 28 30 39 28 26 21 19 Alin 9 9 10 12 16 18 20 22 20 17 14 11 Vesi 16 16 17 18 20 23 24 25 24 23 19 17 Vuodenaikojen vaihtelun näkee Kreetalla hyvin. Aikaisin keväällä alkaa kukkaloisto. Kesällä on aika kuivaa kun sadetta ei ole tullut pitkään aikaan. Syksyllä ilma viilenee, mutta maisema on silti värikäs. Talvella korkeilla vuorilla on jopa metreittäin lunta ja valkohuippuiset Lefka Ori vuoret näkyvät pitkälle kesäkuuhun. 4 Oliivisato korjataan talvella ja Kreetan rinteissä ja tasangoilla kasvaa miljoonia oliivipuita. Ympäri vuoden on mukava kerätä erilaisia hedelmiä, vihanneksia, villivihanneksia ja yrttejä luonnosta. Monet matkailijat myös pitävät kävelemisestä, vaeltamisesta ja polkupyöräilystä. Varsinkin appelsiinilehdoilla ja sisämaan vuoristossa tällaiset liikuntamuodot ovat suosittuja. 5 Kreikan kieli Käytössä on kaksi eri kreikan kieltä; kreikkalaisten puhuma kieli on dimotiki eli kansankieli ja tuomioistuinten ja vanhojen kirjoitusten katharevusa eli puhdas kieli. Kreetalla puhutaan myös kreetan murretta, jota paikalliset ymmärtävät ja puhuvat pienemmissä kylissä. Kaupungeissa puhutaan yleisesti tavallista kreikkaa. Kaikki kreetan murteella puhuvat osaavat myös tavallista kreikkaa. Kreikkalaisissa aakkosissa ja latinalaisissa aakkosissa ei ole vastinetta toisilleen. Samalla paikannimellä saattaa olla monta erilaista kirjoitusasua. Sanojen painotuksella on tärkeä osa kreikan kielessä, sillä samalla lailla kirjoituttu sana, mutta eri lailla äännetty voi tarkoittaa aivan toista asiaa. Kreikkalaiset aakkoset aiheuttavat paljon vaikeuksia matkailijoille. Tämän vuoksi nimet kirjoitetaan latinalaistetussa asussa. Tieopasteisiin nimet ovat kirjoitettu ylle kreikaksi ja alle latinalaiseen asuun. Karttoihin nimet ovat yleensä merkitty latinalaisessa asussa ja suluissa kreikkalaisin aakkosin. 6 7 Kreikassa puhutaan laajalti englantia, siitä kiitos koulu – ja yksityisopetukselle. Monet kreikkalaiset ovat eläneet mm Amerikassa, Australiassa ja Englannissa ja palanneet myöhemmin kotikyläänsä tai kotisaarelleen. Etenkin matkailualalla työskentelevät puhuvat ihan hyvää englantia. Pienissä kylissä monesti ei puhuta englantia, jolloin matkailijan kannattaa osata ainakin muutama sana kreikkaa. Mikäli matkailija osaa puhua vain muutamankin sanan kreikkaa, saa hän yleensä sydämellisen vastaanoton. Hyvää huomenta – kalimera Hyvää päivää – kalispera Hyvää yötä – kalinichta Hei – jassas (teitittelymuoto tai monille) Hei – jassu (lapsille) Kiitos – efharisto Kyllä – ne Ei – ohi Mitä kuuluu – ti kanis Mitä teille kuuluu – ti kanete Hyvää - kala Elekieli ja tervehdykset Kreikkalaiset käyttävät paljon elekieltä. Kieltä ymmärtämättä kreikkalaisia kuunnellessa voi heidän kuvitella riitelevän helposti. Tämä ei kuitenkaan ole totta, vaan kreikkalaiseen kulttuuriin kuuluu vilkas elehtiminen käsillä, ilmeillä ja kovaan ääneen puhuminen. Kyllä sanotaan nyökkäämällä leukaa alaspäin, ei sanotaan nykäisemällä leukaa nopeasti ylöspäin ja samalla nostetaan luomia (ja päästetään naksautusta muistuttava ääni kurkusta). Pelkkä naksautus on hyvin tyly kiellon ilmaisu. Tule tänne tehdään ojennetulla kädellä, jolla kauhotaan kämmenellä ilmaa, näyttämättä kämmenen sisäpuolta. Kämmenen sisäpuolen osoittamisella kiroat henkilön. 8 Perhesiteet Perhe ja lähisukulaiset ovat kreikkalaisille erittäin tärkeitä ja heidän kanssa jaetaan ilot ja surut. Isä on perheen pää ja naiset ovat taka-alalla. Koko perhe on mukana sosiaalisissa tapahtumissa. Jokainen kreikkalainen vaikuttaa sukunsa jäsenenä. Monesti samassa talossa tai naapurustossa asuu monta sukupolvea. Isovanhemmat huolehtivat usein lapsenlapsista vanhempien ollessa töissä. Kesäisin lomaillaan yhdessä suurena perheenä mahdollisuuksien mukaan, suvun kotikylässä tai kotisaarella. Perhesiteet näkyvät myös nimenannossa. Kreikassa on tapana nimetä lapset isovanhempiensa mukaan. Vanhemman pojan nimeksi annetaan usein isoisän nimi ja vanhimman tyttären nimeksi usein annetaan isoäidin nimi. Näin ollen monesti esimerkiksi serkuilla on sama etunimi , mutta kutsumanimi on lyhenne tai muunnos etunimestä. Yleisiä kreikkalaisia nimiä ovat mm Maria ja Jorgos. Kreikkalaiset miesten etu –ja sukunimet loppuvat s-kirjaimeen, joka kertoo maskuliinista. Naisten sukunimet loppuvat kirjaimeen ennen viimeistä s-kirjainta. Monet nimet tulevat Kreikan historiasta ja mytologiasta kuten Iraklis ja Aristotelis. Miesten ja naisten etunimet ovat samantapaisia, kuten miehen nimi Panagiotis ja naisen nimi Panagiota tai Jorgos ja Jorgia. Uskonto Uskonnolla on ollut tärkeä asema Kreikassa jo siitä lähtien kun ensimmäiset Keski-Aasiasta tulleet kreikkalaiset toivat mukanaan äitijumalattaren palvonnan. Kristinusko omaksuttiin roomalaiskaudella keisari Konstantinuksen aikana. 400-luvulla kirjoitettiin kreikaksi Vanha ja Uusi Testamentti, jotka ovat edelleen käytössä kreikkalaisortodoksisessa kirkossa. Noin 98 % kreikkalaisista ovat ortodokseja. Muslimeja, katolisia ja juutalaisia on väestöstä alle 2 %. Monet kreikkalaiset ovat etääntyneet kirkosta, mutta syntymä, kuolema ja avioliitto tuovat heidät takaisin. Naislesket kulkevat vuosikausia mustissa aviomiehen tai muun perheenjäsenen kuoleman jälkeen. Miesten edellytetään kantavansa mustaa surunauhaa vuoden ajan. Pappeja pukeutuneina mustiin päähineisiin ja kaapuihin ovat luonnollinen osa kreikkalaista katukuvaa. Saarilla kirkon asema on keskeinen ja pappi herättää suurta kunnioitusta. Kreetalla on paljon pieniä kappaleita. Ennen perinne määräsi jokaisen perheen rakentamaan oman kappelinsa. 9 10 Jos kirkon ovet ovat auki, voi pistäytyä sisällä. Kirkkoon ei kuitenkaan saa mennä lyhyissä shortseissa eikä olkapäät paljaina. Voit sytyttää kynttilän ja jättää siitä muutaman kolikon rahalippaaseen. Useimmat kirkot kuitenkin ovat suljettuina, ellei niissä ole jumalanpalveluksia. Jumalanpalvelukset pidetään lauantai-iltaisin ja sunnuntaiaamuisin Jumalanpalvelukset ovat aina kreikankielisiä. Juhlat Kreikassa ei juhlita syntymäpäiviä vaan ainoastaan nimipäiviä. Tällöin sankari tarjoaa sukulaisilleen ja ystävilleen kakkua tai muuta makeaa tai tekee heille pöydän eli vie heidät ulos syömään tai kutsuu kotiinsa aterialle. Keväällä ennen paaston alkamista juhlitaan kolmen viikon ajan karnevaaleja. Silloin kaikenikäiset pukeutuvat ja käyvät ulkona ja osallistuvat suureen karnevaalikulkueeseen. Paasto kestää 40 päivää ja päättyy pääsiäislauantaina keskiyön messun jälkeen. Paastokautena ei järjestetä suuria juhlia, kuten häitä tai ristiäisiä. Pääsiäinen on ortodoksisen kirkkovuoden suurin juhla. Sitä vietetään ortodoksisen ajanlaskun mukaan, ja yleensä se sijoittuu viikon tai kahden viikon katolisesta pääsiäisestä. Siihen valmistaudutaan suursiivouksella, leipomisella ja ruoan laitolla. Torstaina koristellaan Kristuksen hauta, jota kuljetetaan ympäri kylää pitkäperjantaina. Lauantaina puoliltaöin julistetaan Kristus ylösnousseeksi ja Jerusalemista lennätetty tuli sytytetään alttarilla. Vappua juhlitaan kevään juhlana ja silloin mennään ulos piknikille ja tehdään kukkaseppeleitä, joilla koristellaan sisäänkäynnit. Elokuun 15. Päivänä juhlitaan Neitsyt Marian taivaaseenastumisen päivää, joka on yleinen vapaapäivä. Kansallispäivää sekä Marian ilmestymisen päivää vietetään maaliskuun 25. Päivä. Ortodoksisena jouluna juhlitaan Pyhää Vasilista kuten myös uutena vuotena. Lapset saavat lahjoja joulusta loppiaiseen saakka sukulaisiltaan ja ystäviltään, eivät joulupukilta. Loppiaisena liturgian jälkeen keräännytään merenrannalle, jossa pappi heittää ristin veteen ja nuoret hakevat sen takaisin uimalla ja samalla siunaavat veden. Matkailijat voivat osallistua juhlapäiviin. Helpoin tapa osallistua on mennä kirkkoon yhdessä paikallisten asukkaiden kanssa. Mikäli matkailijoilla on kreetalaisia tuttuja, kutsuvat he monesti myös matkailijat mukaan juhliin. Juhlapäivinä monet kaupat, pankit, postit ja muut palvelut ovat kiinni. Turistialueilla ravintolat ja osa kaupoista on auki lähes normaalisti. 11 Aikakäsitys Kreikassa on sama aika kuin Suomessa. Tämä ei kuitenkaan tarkoita, että ajankäsite olisi samanlainen. Mikäli sovit tapaamisen kreikkalaisen kanssa, hän on aina vähintään vartin myöhässä. Vasta mikäli kreikkalainen on kaksi tuntia myöhässä, saattaa hän esittää anteeksipyynnön. Puolelta päivin tarkoittaa aikaa klo 12 – 16 välillä, iltapäivällä klo 16 jälkeen, illalla klo 22 jälkeen ja aamulla klo 10 – 12 välillä. Yksikään konsertti ei ala klo 21, silloin vasta ensimmäiset saapuvat paikalle. Mikäli saavut Kreetalle työasioissa, pohjoismaista ajankäsitettä sovelletaan paremmin. Sinua odotetaan lentokentällä ajoissa ja tehdystä aikataulusta pidetään kohtuullisen hyvin kiinni. Pitkiä odotuksia ei pitäisi tulla missään ja vaikka saapuisit hiukan ajoissa paikalle, sinua jo useimmiten odotetaan. Avrio on kreikankielinen sana, joka tarkoittaa huomenna. Tämä sana kuvaa hyvin kreikkalaisten elämänasennetta. Miksi tehdä jotain tänään, kun sen voi tehdä huomennakin. Huominen monissa tapauksissa voi venyä jopa muutamaksi viikoksi, tehtävästä asiasta riippuen. Aukioloajat ja postipalvelut Kaupat ja toimistot avaavat arkisin noin klo 9 ja ovat auki klo13 tai 14 asti. Kaupat avaavat uudestaan klo 17 tai klo 18. Yleensä maanantaisin ja keskiviikkoisin kaupat eivät avaa uudestaan enää illalla. Turistialueilla kuitenkin kaupat ovat yleensä koko päivän auki noin kello 9 aikaan aamusta kello 24 asti yöllä sekä arkena, viikonloppuna että juhlapyhänäkin. Turistialueiden supermarketit avaavat yleensä jo klo 8. Postitoimistot ovat auki arkisin kello 8 – 14. Pankit ovat auki maanantaista torstaihin kello 8 – 14 ja perjantaisin kello 8 – 13.30. Postimerkkejä myydään myös kioskeissa sekä turistikaupoissa. Kirjelaatikot ovat keltaisia ja niissä on monesti torven kuva. Postin voi yleensä antaa hotellin vastaanottoon postitettavaksi. Maaseudulla postilaatikkoja ei tyhjennetä joka päivä. Euroopan maihin kortti kulkee noin 7 – 10 päivässä ja muualle maailmalle noin kahdessa viikossa. Korttiin tai kuoreen kannattaa kirjoittaa AIR MAIL, joka yleensä nopeuttaa lähetyksen perille saapumista. 12 Ostokset Kreikassa on hyvät ostosmahdollisuudet ja ostoksia voi tehdä turistikaupoissa, matkamuistomyymälöissä, ostoskaduilla ja supermarketeissa. Kreikassa käsityöt, nahkatuotteet, kulta ja hopea, keramiikka, viinit, hunaja ja mausteet ovat edullisia. Näitä kannattaa ostaa kotiin viemisiksi sekä tuliaisiksi. Mikäli aikaa on, kannattaa hinta – ja laatusuhteita vertailla. Monesti esimerkiksi viinit ovat aika paljon edullisempia lentokentän myymälässä kuin supermarketissa. Nykyään Kreetaltakin löytyy monien eri ketjujen vaateliikkeitä. Osaa näistä ei ole vielä Suomessa. Esimerkiksi Zaran vaatteet ovat noin 30 % edullisempia Kreikassa kuin Suomessa. 13 Liikennekulttuuri Kreikkalaiset liikennesäännöt sekä liikennemerkit ovat suhteellisen samat kuin muualla Euroopassa. Liikennemerkkejä on kuitenkin aika harvassa. Monesti teillä ei ole ennakoivia tiekylttejä vaan käännös voi tulla samaan aikaan kuin tiekyltin huomaa. Kreikkalaisten ajotyyli on kuitenkin aivan erilainen kuin meidän pohjoismaalaisten. Sanoin voisi kuvailla heidän ajavan kuin viimeistä päivää riippumatta tiestä ja sen kunnosta. Eniten kannattaa varoa moottoripyöriä ja skoottereita sekä kylissä tavattavia traktoreita ja muita työkoneita. Jalankulkijoita ei kunnioiteta, eikä suojateitä oikeastaan ole kuin suurissa kaupungeissa. Torven soittaminen, huutaminen, kiroilu ja käsimerkit ovat osa normaalia kreikkalaista liikennekulttuuria. 14 Kreikkalaiset kammoksuvat jonoja ja heidän pitää aina saada olla ensimmäisenä jonossa, tavalla kuin tavalla. Kahdella kaistalla liikennevaloissa saattaa tämän seurauksena olla jopa viisi rinnakkain. Kun valot vaihtuvat, se joka painaa eniten kaasua voidaan nimittää voittajaksi (aina seuraaviin liikennevaloihin asti). Liikennevaloissa keltainen on aivan turha väliväri. Vihreä väri tunnetaan yleisesti ja punaista väriä ajatellaan vain kehotuksena. Kaikkialla liikennevaloissa ei edes ole keltaista väliväriä laisinkaan. Kreikkalaisten mielestä liikennemerkit ovat turisteja varten. STOP- merkkiin eivät kreikkalaiset pysähdy, korkeintaan hidastavat vähän vauhtia. Etuajo-oikeutta ei myöskään tunnisteta, joten mitä röyhkeämpi, nopeampi ja ovelampi olet, sitä paremmin selviät liikenteessä. Ajaminen kaupunkien keskustoissa varsinkin juuri ajokortin saaneelle voi olla pelottava kokemus. Skootterit ja moottoripyörät pujottelevat ruuhkassa, ihmiset hyppivät kadulle ja välillä autoja tuntuu olevan ympärillä enemmän kuin tilaa oikeasti on. Harvemmin kuitenkaan kolareita näkee. Nopeusrajoitukset ovat pääteillä 100 km/h ja taajamissa 50 km/h. Kreikassa turvavöiden käyttö on pakollista kuten myös kypärän käyttö moottoripyörällä ajettaessa. Näitä kuitenkin käytetään harvoin. Moottoriteillä on tapana että vasemmalta ohitetaan ja kaikki matelevat eli normaalia nopeutta ajavat käyttävät aivan oikeinta tienlaitaa. Kreetalaisilla on tapana välkyttää valoja moottoritiellä kun poliisi on lähellä. Tällä tavoin kuljettaja osaa hiljentää nopeuttaan nopeusrajoitusten mukaiseksi. Liikennesakot ovat Kreikassa korkeita, ja pelkästä ilman turvavyötä ajamisesta voi saada usean sadan euron sakon. Kreikkalaiset pysäköivät lähes minne tahansa. Mikäli kreikkalainen on pysäköinyt ajotielle hätävilkut päällä, se tarkoittaa että ajaja on käymässä jossakin. Turistin kannattaa kuitenkin noudattaa sääntöjä. Kaduille saa pysäköidä, ellei pysäköintiä ole kielletty. Vapaan paikan löytäminen voi kuitenkin olla vaikeaa. Monissa kylissä on ilmainen pysäköintialue kuten tori-aukio, jonne voi pysäköidä toripäiviä lukuun ottamatta. Tiekarttoja on useita ja yleensä parhaimmat kartat saa autovuokraamoista. Karttoja suositellaan olevan kuitenkin vähintään kaksi, sillä monesti kartat eroavat paljon toisistaan niin kylien kirjoitusasulta kuin olemassa olostaan. Joissakin kartoissa ei ole merkitty kaikista pienimpiä tietä ja kyliä, ja joidenkin karttojen mukaan tie on olemassa ja toisen mukaan ei. Näissä tapauksissa kannattaa pysähtyä ja pyytää paikallisilta kuten taksikuskeilta apua. Autonvuokraus on Kreetalla yleistä. Autoa vuokratessa kannattaa aina ottaa täysvakuutus, joka kattaa kaiken. Monesti teillä on mm isoja kivenmurikoita tai tie on muuten huonokuntoinen. 15 Kesäkuukausina autossa on tuskaista istua ilman ilmastointia, joten kannattaa tarkistaa onko vuokraamassa autossa ilmastointi saatavilla. Polttoaine on Kreetalla nykyään kalliimpaa kuin Suomessa. Paikallisbussiverkosto on Kreetalla hyvä. Busseja suurista kaupungeista toiseen menee yleensä noin kerran tunnissa. Mikäli matkustat pienestä kylästä esimerkiksi toisen läänin suureen kaupunkiin kuten Iraklioniin, tulee bussia vaihtaa ensimmäisessä suuressa kaupungissa kuten Haniassa. Paikallisbussit ovat edullisia, reilusti alle Suomen hintatason. Esimerkiksi matka Plataniaksen kylästä Haniaan (15 km) maksaa noin 2 euroa. Lippu Haniasta Retimnoniin (60 km) maksaa noin 10 euroa. Lipun voi ostaa joko rahastajalta bussissa tai kioskilta. Busseihin mennään sisälle aina takaovesta ja ulos etu- tai takaovesta. Bussit eivät pysähdy jos ovat aivan täynnä. Matalalattiabusseja Kreetalla ei ole vielä paljon ja lastenrattaat laitetaan tavaratilaan. Taksilla on suhteellisen edullista liikkua. Taksin voi ottaa lennosta tai tilata hotellin vastaanotosta. Mikäli taksi tilataan valmiiksi, on hinta yleensä muutaman euron korkeampi. Taksikuskin kanssa voi yhä yrittää sopia hinnan valmiiksi, vaikka nykyään kaikki kuitit pitäisi kirjoittaa ajetun matkan mukaisesti. Taksi Hanian kaupunkiin 16 Plataniaksesta maksaa reilut 10 euroa, öisin hiukan enemmän. Taksi Hanian lentokentältä Plataniakseen maksaa noin 30 – 35 euroa. Taksikuskit puhuvat aina ainakin hiukan englantia. Vieraanvaraisuus Kreetalaiset ovat kohteliaita ja vieraanvaraisia ihmisiä. Tätä ominaisuutta ei näytetä vain ystäviä kohtaan vaan myös vieraita kohtaan. Kreikan kielessä xenos tarkoittaa sekä ystävää että muukalaista (sekä ulkomaalaista). Mikäli matkailija kuljeskelee pienissä kylissä ja ihastelee paikallisten kasvimaita tai puutarhoja tien sivusta, saattaa paikallinen tuoda heille puutarhansa hedelmiä. Kreikkalaiset ovat myös hyvin lapsiystävällisiä ja myös matkailijoiden lapset saavat heiltä paljon huomiota. Monet kreikkalaiset miehet harrastavat kamakia eli yrittävät iskeä ulkomaalaisia nais-matkailijoita. Mikäli tutustuminen kreikkalaisiin miehiin ei kiinnosta, tarvitsee vaan olla kohtelias ja se yleensä riittää. Mikäli ulkomaalainen mies kiinnostuu kreikkalaisesta naisesta, se edelleen herättää pahennusta lähes kaikissa perheissä. Kreetalaisten suhtautuminen ulkomaalaisiin on varauksellista. Tuttavuus kehittyy vähitellen ja tuttavat juttelevat yleensä jokapäiväisistä asioista, eivät uskonnosta, politiikasta tai Turkkia koskevista asioista. Kreetalainen tulee tuntea kauan, jotta hänestä saa hyvän ystävän. Mikäli ollaan Kreikassa, on tärkeää että tuttava sopeutuu paikallisiin tapoihin. Näihin kuuluvat mm tupakoiviin sopeutuminen, myöhäinen ulos lähteminen ja aamuun asti juhliminen. Ruokailu ja illanvietto Mikäli kreetalaiset syövät aamupalaa, on se rinkeli tai korppuja hunajan tai hillon kanssa. Monille aamiaiseksi riittää kahvi ja lounas syödään yleensä vasta kolmen jälkeen. Tämän jälkeen yleensä vietetään ruokalepoa eli siestaa. Kreikkalaiset syövät arkisin kotona perheen kesken. Yksin syömistä pidetään säälittävänä. Pääruokailu tapahtuu myöhään illalla, yleensä yhdeksän maissa. Yleensä alkuruoat ja salaatit syödään yhteisiltä lautasilta. Kreikassa on tapana tilata useita erilaisia alkuruokia ja jakaa ne ruokailijoiden kesken. Monesti pääruokaa ei tarvitse tilata laisinkaan. Ravintoloissa mies voi olla kokki, mutta lähes poikkeuksetta kotona nainen laittaa ruoan. 17 18 Viikonloppuisin kreikkalaiset syövät usein ulkona, usein suurella porukalla sukulaisten tai ystävien kanssa. Pöydässä istutaan ajan kanssa, ruokaa ei vaan tankata. Ruokapöydässä pitää olla ääntä ja erilaisia makuja. Yleensä pöydässä istutaan hyvin tiiviisti. Kesällä kreikkalaiset ruokailevat aika myöhään, runsaasti auringonlaskun jälkeen. Lapset saattavat valvoa myöhään yhdessä toisten lasten ja aikuisten kanssa. Yleisenä suosituksena kannattaa seurata missä paikalliset asukkaat syövät, koska siellä ruoka on varmasti erittäin hyvää ja maukasta. Kaikissa ravintoloissa peritään kattausmaksu, joka on yleensä noin yhden euron henkilöltä. Tämän maksuun sisältyy leipäannos. Juomarahaa suositellaan annettavaksi noin 10 % laskun loppusummasta. Juomarahan antaminen on kuitenkin täysin vapaaehtoista. Kreikassa on monia erilaisia ruokapaikkoja. Souvlatsidikossa saa hyvää pikaruokaa eli pitaleipään käärittyä lihaa tai tikussa olevaa lihaa, jossa on mukana ranskalaisia perunoita, tomaattia, sipulia ja tzatzikia tai jogurttia. Ovelistiriossa saa grilliruokaa kuten myös tavallista kreikkalaista ruokaa. Ouzeria ja mezedopolio ovat auki vain iltaisin ja niistä saa alkupaloja pikkunälkään. Tavernat ovat yleensä perheyrityksiä ja ruoka valitaan katsomalla lasivitriinistä. Estiatoriot ovat tavernoja hienompia ruokapaikkoja, jossa pöydät ovat katettu valmiiksi ja niissä on kankaiset pöytäliinat. Ruoka valitaan listalta ja ruoan valmistus kestää pidempään kuin tavernoissa. 19 Kreikkalaiset tykkäävät istua kahviloissa. Ennen vanhaan kahvilat olivat lähes ainoastaan miehille, jossa he istuivat tuntikausia keskustellen, lukien sanomalehteä sekä palaamassa lautapeliä, tavlia. Yhä kafeneionin eli miesten kahvilan löytää lähes jokaisesta kylästä. Nykyään naisetkin käyvät kahvilla länsimaalaistyyppisissä kahviloissa. Kuumalla ilmalla juodaan mielellään jääkahvia eli frappea. 20 Kylmemmällä ilmalla juodaan kreikkalaista kahvia, pikakahvia tai suodatinkahvia. Kahvit voi tilata suoraan haluamallaan tavalla eli ilman maitoa ja sokeria sketo, puolimakeana metrios, makeana glikos sekä maidolla me gala. Zaxaroplasteio eli konditoria myy paljon erilaisia keksejä ja leivoksia. 21 Kreikkalaisilla on tapana lähteä iltakävelylle eli voltalle. Voltalla saatetaan kävellä edes takaisin samaa katua useampaan kertaan, joko perheen kanssa tai tyttö – tai poikaporukalla. Voltan päätteeksi käydään usein kahvilassa tai syömässä tavernassa. Ennen aikaan volta oli vanhempien hyväksymä tapa, jolloin lapset voivat tavata vastakkaisen sukupuolen edustajia. Monet kreetalaiset käyvät ulkona myöhään yöllä tapaamassa ystäviään drinkeillä tai syömässä ravintolassa. Yökerhot alkavat täyttyä vasta puolen yön jälkeen ja juhlintaa jatketaan aamuun asti. Kreikkalaiset kuitenkaan eivät juo alkoholia humalahakuisesti, vaan ainoastaan pitääkseen hauskaa ja ottamalla samalla muutaman drinkin. Kreetalta löytyy myös buzukeja, joissa soitetaan pitkäkaulaista kielisoitinta ja paikallinen laulaja laulaa. Lavalla tanssitaan kreetalaisia tansseja ja heitellään kukkia. Lautasia ei rikota enää samalla lailla kuin ennen. Buzukeissa esitykset alkavat aikaisintaan klo 23. Kreetalainen ruokavalio Kreikkalaiset rakastavat hyvää ruokaa. Kreetalaista ruokavaliota pidetään Euroopan terveellisimpänä. Kasviksia ja vihanneksia syödään paljon, usein myös kalaa ja harvemmin lihaa. Kalaa ja lihaa syödään vihannesten lisukkeena. Oliiviöljyä käytetään sekä ruoan valmistuksessa sekä lisätään vihannesten ja salaattien päälle. Maitotuotteista käytetään eniten juustoa ja jogurttia. Pienet lapset juovat jonkin verran maitoa. Kreetalaiset tekevät ruokaostoksensa lihakaupoissa, leipomossa ja toreilla. Suuremmissa kaupungeissa on markkinat useita kertoja viikossa. Varsinaisissa ruokakaupoissa kreetalaiset yleensä käyvät hakemassa vain täydennykset. Kala kalastetaan itse tai ostetaan tutulta kalastajalta yleensä aamuvarhain. 22 Yrtit ja villit salaatit kerätään itse ja ne kuivatetaan tai käytetään tuoreina maustamaan ruokaa tai keitetään. Kreetalla on noin 30 miljoonaa oliivipuuta, eli noin 30 puuta henkeä kohden. Oliivit kerätään itse ja niistä valmistetaan öljyä. Monilla kreetalaisilla on oma puutarha tai viljeltyä maata, jossa kasvatetaan mm tomaatteja, kurkkuja, munakoisoja, kesäkurpitsoja ja vesimeloneja. Avokadoja, sitruunoita ja appelsiinejä voi kerätä ympäri vuoden. Kreetalla kasvaa myös granaattiomenoita, mansikoita ja banaaneja. Hedelmiä syödään välipaloiksi tai joskus ruoan jälkeen. Makeaa syödään harvoin, oikeastaan vain juhlatilaisuuksissa ja jäätelöä kun on kuuma. Suosituimpia alkuruokia ovat tzatziki eli jogurtilla, kurkulla ja valkosipulilla maustettu dippi, dolmadakia eli viininlehtikääryleet, jotka on täytetty riisillä ja mausteilla, keftedes eli pienet yrteillä maustetut lihapullat, xoriatiki salata eli kreikkalainen salaatti, jossa on tomaattia, kurkkua, sipulia, oliiveja ja fetajuustoa. Kreetalla tarjoillaan myös kritiki salata eli kreetalaista salaattia, jossa edellä mainittujen lisäksi on mm korppuja. Lähes jokaisessa ravintolassa salaatit valmistetaan vähän eri tavoin ja niihin lisätään esimerkiksi paprikaa tai porkkanaa. Annoskoot ovat suurehkoja, ja monesti pelkkä salaatti riittää pääruoaksi. Erilaisia kaloja syödään niin alkuruoaksi kuin pääruoaksi. Suosittuja kaloja ovat erilaiset pikkukalat, mustekala, sardellit sekä erilaiset äyriäiset kuten katkaravut. Kala on Kreikassa kallista ja syynä siihen on Välimeren vähäinen kalan määrä. Varmasti kuuluisin kreikkalainen ruoka on mousakas eli uuniruoka, jossa on kerroksittain jauhelihaa, munakoisoa ja päällä valkokastiketta. Muita suosittuja liharuokia ovat souvlaki eli lihavartaat, pastitsio joka tehdään makaronista, jauhelihasta ja tomaattikastikkeesta ja kypsennetään uunissa, stifado sipulien kanssa uunissa haudutettua naudanlihaa sekä gemista eli riisillä (ja jauhelihalla) täytettyjä tomaatteja ja paprikoita. 23 Makeita jälkiruokia hedelmien lisäksi ovat baklava eli hunajalla maustettu lehtitaikinaleivos ja rizogalo eli kylmä riisivanukas. Kreetalainen ruokavalio sopii lähes kaikille. Esimerkiksi kasvissyöjille löytyy paljon erilaisia ateriavaihtoehtoja. Mikäli olet kovin allerginen, kannattaa matkaan mukaan ottaa allergiakortti, jossa kerrotaan allergioista eri kielillä. Tätä kannattaa näyttää tarjoilijalle, joka näyttää sitä eteenpäin keittiöön ja kertoo asiakkaalle mitä ruokia hän voi ravintolassa vaaratta syödä. Ympäri Kreetaa on monia viinitiloja ja saaren eri osien viineillä on oma makunsa ja värinsä. Viinirypäleistä valmistetaan viiniä ja rakia. Viiniä ei pidetä seurustelujuomana, vaan se nautitaan aterian kanssa. Tunnettuja kreetalaisia viinejä ovat Kritikos ja Boutari. Retsina on männynpihkalla maustettu viini, joka sopii hyvin kreikkalaisten ruokien kanssa. Maku vaatii yleensä jonkin verran totuttelua. Ouzo eli anisviina nautitaan aperitiivina raakana tai veden kanssa. Raki on paikallinen pontikka, jota käytetään paljon flunssalääkkeenä. Mythos on tunnetuin kreikkalainen olut ja se on maultaan kirpeä. 24 Lomalukemista mukaan Kreetan matkalle: Hislop, Victoria. Saari. Perttula, Pentti. Itäisen Välimeren kasviopas. Ventura, Piero. Kreeta : tarukuningas Minoksen saari. Papadopoulos, Dimitrios. Kreikka: matkasanakirja. Lähteet: Bennett, Lindsay. Kreeta matkaopas. 2011. Tammi. Harcourt Davies, Paul. Kreikan saaret. 1996. Könemann. Louhisola, Oiva ja Raili. Kreikka kulttuuri- ja matkaopas. 1993. Editum. Tuominen, Merja. Zeuksen paratiisi. 1985. Kansankulttuuri. Tuominen-Gialitaki, Merja. Kreeta vieraanvaraisten jumalten saari. 2002. Tammi.