Miten tapasitte? Vuosikymmen Ateenan olympialaisista EU

KáóKaó
Kevät 2014
Hinta 10 Ä
Miten tapasitte?
Vuosikymmen Ateenan olympialaisista
EU-puheenjohtajuus
Seikkailu Kreikassa
SISÄLTÖ
3
Paakirjoitus
Sara Saure
4 Ammattina: maanviljelija Arja Kuivainen, Syros
Sara Saure
KáóKaó
Kevät 2014
Hinta 10 Ä
6 Loma, sattuma, yhteiset opinnot…
Koonnut: Sara Saure
8 Rakkautta olympiahengessa
Iina Airio
9 Olympiakylan suomalainen tuulahdus
Sara Saure
12 Nekromanteionissa ennustivat vainajat
Maarit Nieminen
13 Suurlahetysto Kreikan EUpuheenjohtajuuskauden hulinoissa
Heini Hyrkko
Miten tapasitte?
Vuosikymmen Ateenan olympialaisista
EU-puheenjohtajuus
Seikkailu Kreikassa
15 Kaksi vuotta myohemmin
Erkki Huittinen
18 Petralonan luolasta 2014-luvulle
Martti Leiwo
20 Terveisia Merimieskirkolta!
Mari Hilonen
22 Aasiasta pakolaistyohon Ateenaan
Liisa Puhalainen
23 Kreikan Punainen Risti
Petri Korhonen
25 Kirjailijapalsta: Κokemusten vaihtoa
Markku Hattula
26 Seikkailullinen unelma sinisen meren aarella
Taavi Vartia
28 Festarihyppelya
Eleanna Breza
30 Ruokapalsta: Paluu vanhoihin vihanneksiin
Armi Arabatzi
32 Onko Kreikassa kiltteja lapsia?
Sara Saure
34 Rebetikan juurilla
Εero Heimolinna
36 Kreikka pieni pala maapallolla; Leros pieni
tahra Aegean meressa
Susanna Ilppola
39 Yhteystiedot
Kansikuva : Sara Saure
Kreikan suomalaisten ja
Kreikan ystavien tiedotuslehti
Ilmestynyt vuodesta 1995.
Ilmestyy kerran vuodessa.
Levikki 1500 kpl.
Toimitus:
Vastaava toimittaja: Sara Saure
Sosiaalikuraattori Mari Hilonen
Arja Heinonen-Riganas
Annu Marttila
Lehden ulkoasu ja painatus:
Marou Creations
Lehden postiosoite:
Scandinavian Church
Daidalou 18
105 58 Athens, Greece
Sahkopostiosoitteet:
Sara Saure: [email protected]
[email protected]
[email protected]
[email protected]
Marou Creations: [email protected]
Luukut auki
Kuluva vuosi ja erityisesti sen ensimmainen puolisko on Kreikalle merkkipaalujen aikaa.
On EU-puheenjohtajuusjarjestelyja ja eurovaalit, joiden alla Ateenassa piipahti tyovierailulla muun
muassa paaministeri Jyrki Katainen.
Unohtaa ei saa toukokuisia kunnallisvaalejakaan. Ne saattavat eurovaalien ohella ratkaista, paatyyko
Kreikka ennenaikaisiin parlamenttivaaleihin.
Elokuussa tulee kuluneeksi 10 vuotta Ateenan olympialaisista. Itsestani tuntuu, etta kisathan vasta
kaytiin. Suorituspaikat ovat jalkeenpain hyodyntamatta – surullista - mutta jai Ateenalle sentaan upea
metro ja viihtyisa Olympiakyla asuinkayttoon.
Aikanaan olympialaiset kohensivat Kreikka-kuvaa.
Eras vayla tehda se uudelleen on kulttuuri, jonka saralla Suomen ja Kreikan valilla on vilkasta: Kosilla
kuvataan nailla hetkilla yhteistuotantona koko perheen seikkailuelokuvaa ja seuraaviakin
filmihankkeita on vireilla.
Tassa numerossa kaksi Kreikassa pitkaan vaikuttanutta asiantuntijaa, elakkeelle siirtynyt Ateenan
suurlahettilas Erkki Huittinen ja Suomen Ateenan-instituuttia johtanut Martti Leiwo kertovat
nakemyksensa Kreikasta.
Kirjoituksissa muistutetaan, etta tulevaisuudenkuvan luominen valtiolle on vaihtoehtojen
punnitsemista, mika taas vaatii tietoa maan menneisyydesta. Huomioitavaa on myos se, etta talousja yhteiskuntaolojen tiukentuminen nakyy jo Suomessa asti. Etumatka Kreikkaan ei ole monella alalla
sama kuin ennen.
Numeroiden mukaan lama on vihdoin taittumassa.
”Onko todellakin?” kysyvat kreikkalaiset rastimaksujen ja tyottomyyden keskelta. Vaikeuksissa ei ole
helppoa ajatella positiivisesti. Siihen voimme kuitenkin vaikuttaa, elammeko arjessa saleikkunat auki
vai poteroidummeko luukkujen taakse.
Kaskaksen julkaisemista auttoivat Suomen Merimieskirkko ry, Kirkon Keskusrahasto ja Suomi-Seura,
Suomen Ateenan- suurlahetysto ja Suomen Ateenan-instituutin saatio. Ilman yhteistyota lehden
tekeminen olisi mahdotonta.
3
Lukuiloa!
Sara Saure
LOMA, SATTUMA, YHTEISET OPINNOT…
Siinä yhdistäviä tekijöitä Kreikassa asuvien suomalaisten ja heidän kreikkalaisten puolisoidensa
tapaamiselle. Keräsimme tälle palstalle Kaskaksen lukijoiden kohtaamistarinoita. Jokaiselle itselleen
oma tarina on tietenkin ainutlaatuinen.
Minulla oli kesätyöni vuoksi asunto Ateenassa. Luonani asui suomalainen tyttö, jolla oli kirjekaverina
poika Mytiliniltä. Poika ei itse päässyt näyttämään paikkoja suomalaiselle kirjekaverilleen, joten hän
lähetti kreikkalaisen ystävänsä "ulkoiluttamaan" tyttöä. Kotiini saapui poika kukkakimppu ja suklaarasia
kädessä hakemaan ystävääni ulos. Yllätyin tuosta kohteliaasta tavasta. Kuljimme kolmistaan kaupungilla
viikon verran, jonka jalkeen poika jäi kotiini ja yhteinen polkumme alkoi. Mytilinin kirjekaverista tuli
”kumbaroksemme.” S.E.A
Oli yliopistomme tutustumisviikko Englannissa ympäri maailmaa tulleille opiskelijoille. Kun astuin sisään
hotelliin, näin heti nykyisen vaimoni. Hän kääntyi katsomaan, ja kuin elokuvissa hänen hiuksensa leijuivat
ilmassa. Olin välittömästi myyty! Vastasin kuitenkin kavereilleni "ei ole minun tyyppiäni", kun he sanoivat
että "tuossahan sinulle olisi kiva likka." Vaimoni ei puolestaan voinut sietää ensimmäisten viikkojen
aikana määrätietoisuuttani ja itsepäisyyttäni. Kohtalo puuttui kuitenkin peliin. Pitkin syksyä meillä oli
kaikki samat oppitunnit ja hyppytunnit joiden aikana tutustuimme toisiimme paremmin ja virallinen
seurustelu saattoi alkaa. Kreikkalaisen jumalattaren pauloissa
Olin interreilillä ystävättäreni kanssa. Korfulla näin hänet kahvilassa ja sanoin ystävälleni, että tuon
miehen kanssa haluan naimisiin. Katselimme toisiamme koko illan, mutta jossain vaiheessa mies lähti ja
ajattelin, että no niin, se siitä...Seuraavana päivänä tapasin hänet samassa kahvilassa uudestaan ja
uskaltauduin juttelemaan, mutta vieläkään ei tapahtunut mitään. Lähdin pettyneenä kahvilasta ja äkkiä
hän juoksi perääni ja kysyi ”Saanko kävellä kanssasi?” Nyt ollaan kävelty yhtämatkaa 27 vuotta.
Ariadni
Reissasin Kreikassa vuosia ja lopulta päädyin maahan turistikaudeksi töihin. Sain tarpeekseni
kreikkalaisista, mutta turistien ja kaikkialta Euroopasta tulleiden sesonkityöläisten kanssa viihdyin
erinomaisesti. Kesäkauden päätyttyä palasin Suomeen ja pestauduin kreikkalaiseen ravintolaan
tarjoilijaksi. Siellä tapasin työmatkalla olleen kreikkalaisen asiakkaan, vaikka olin vannonut pysyväni sen
maalaisista kaukana. Kohtaamisessa eivät siis puhaltaneet Välimeren leppeät kesätuulet vaan oltiin
tammikuisessa Suomessa. Kerran näinkin
Tapasin mieheni Kosilla ja ihastus oli täysin yksipuolista. Siis minun taholtani. Kului kaksi vuotta ja olin
jälleen Kosilla lomalla. Silloin, suureksi ällistyksekseni kreikkalainen ihastukseni kiinnitti vihdoin minuun
huomiota romanttisessa mielessä. Muutin Kreikkaan 3 kk ikäinen poikavauvamme mukanani.
Manta
Odottelin Ateenassa pysäkillä bussia rannalle. Bussi tulikin, mutta lähti tyhjänä pois. Äimistyneenä
uskaltauduin kysymään pysäkillä olevilta kreikkalaisnuorilta - joukossa myös tyttöjä sekä tuleva mieheni mistä oli kysymys. He vakuuttivat, että bussi tulisi pian ja että hekin olivat uimaan menossa.
Odotellessamme juttu alkoi luistaa muistakin asioista ja lopulta päädyimme samalle rannalle, vaikka
myöhemmin sain tietää, että alunperin kreikkalaisnuoret olivat aikoneet muualle. Se uimareissu oli
poikkeuksellista myös miehelleni, joka yleensä auttoi aina lauantaisin isäänsä kukkakaupassa.
Vannomatta paras
Suomineidot viettivät iltaa Champs Elyseellä, kahvilassa lähellä Riemukaarta. Olin töissä Pariisissa ja
lähdössä jouluksi kotiin. Kahvilassa meidät pyydettiin kreikkalais-kyproslaisten poikien pöytään ja aloin
jutella vieressä istuvan pojan kanssa. Kävi ilmi, että olemme molemmat kokkeja. Muistan vieläkin sen
ensimmäisen kädenkosketuksen. Kuin jokin sanoinkuvaamaton sähköisku... Kauha ja kattila
6
Tulin ystävättäreni kanssa eräänä kesänä Iokselle, mutta saari oli liian vilkas yöelämältään, joten
päätimme lähteä. Laivatoimiston mukaan olisi pitänyt lähteä laiva Androkselle, mutta se oli väärä tieto.
Niin otimme seuraavan laivan, minne se sitten menisikään. Laiva saapui Syrokselle. Ystävättäreni löysi
poikaystävän ja muutti saarelle. Minä tulin perässä vuoden lomalle ja enkös tavannut saarella mieheni!
Onnetar
Me, viisi tyttöä olimme Kreikassa. Kaverini olivat tavanneet mukavia poikia ja sopineet tärskyt uudelleen.
Jokainen poika oli silmännyt ”tyttönsä.” Lähdin treffeille kuokkijaksi, kun ei muutakaan ohjelmaa ollut.
Niin kävi, että ihastuin kaverini valitsemaan poikaan ja hän minuun. Ystävättäreni ei ollut asiasta
moksiskaan. Lähtiessämme kohti kotimaata sain juna-asemalla pojalta kliseisen lupauksen ikuisesta
rakkaudesta. Naimisissa olemme nyt kolmatta vuosikymmentä. Ulpukka
Opiskelin Italiassa kieltä ja arkkitehtuuria. Joulun alla Kreikan suurlähetystö järjesti kaupungin
kreikkalaisille opiskelijoille illanvieton. Suomalainen ystävättäreni, jolla oli kreikkalainen poikaystävä,
pyysi minutkin mukaan juhliin. Paikalla oli myös tuleva mieheni. Lopputuloksena oli, että kaksi nuorta
opiskelijaa, eri maailmoista rakastuivat neutraalilla maaperällä yhdistäen kulttuurikaupungit.
Rooma-Ateena
Muutin Kreetalle pakoon tyoorientoitunutta elamaani. "Sinne kaikenkarvaisten Jorgosten keskelle",
ystavieni kanssa vitsailtiin. Loysin viehattavan vuokra-asunnon, jonka puutarhassa oli sitruunapuu. Piha
oli yhteinen naapurin kanssa, erotettu rautalanka-aidalla ja portilla.
Kuinka ollakaan, naapurissa asui ystavallinen, komea, parrakas yksinhuoltaja Jorgos neljan teini-ikaisen
poikansa kanssa. Alkuun valttelimme pihaa toisen ollessa siella, mutta kerran satuimme sinne yhta aikaa,
mina risaisessa kotimekossa ja papiljotti otsalla ja Jorgos Uuno Turhapuro -asuisena. Se rikkoi jaan. Alkoi
tuntua yha kotoisammalta ripustella pyykkia tai tehda muita piha-askareita samalla aidan yli toisen
kanssa rupatellen. Kielitaitokin koheni, koska Jorgos puhui vain kreikkaa ja kreetaa. Sitruunapuun
hoidosta tuli yhteinen projektimme.
Jorgos alkoi myos pikkuhiljaa "lahjoa" minua - ensin pullollisella viinia, sitten hedelmilla, kukilla, ruolla,
treffipyynnoilla. Kesti viela lahes kaksi vuotta ennen kuin taman Pohjolan neidon sydan suli ja
uskaltauduin vastahakoisesti treffeille. Pikku hiljaa pihan aita purettiin ja asunnot muuttuivat
yhteiskayttoon, ruokahuolto toimi naapurissa ja vaatehuolto minulla. Lopulta menimme naimisiin.
Asumme edelleenkin kahta asuntoa, koska tarpeeksi isoa uutta kotia ei ole loytynyt. Varsinkaan sellaista,
jossa on piha ja sitruunapuu. Lissu
Kuva : Sara Saure
êáöÝ-ïõæåñß
Amerikis 9, Syntagma
210 3628261
áðü ôï 1958
ÖÙÍÔÁÓ
7
Iina Airio
RAKKAUTTA OLYMPIAHENGESSÄ
kirjoittaisin talvilajeista Torinossa 2006, raapustaisin
juttuja Pekingissä esikoinen masussani potkien ja että
olisin Lontoossa 2012 purjehdusmaajoukkueen tiedottajana.
Iina Airio
Pireuksen satama-alue on peittynyt helmikuun harmauteen. Satelee vettä. Seisoskelen Ateenan maailmancupregatan ilmoittautumiskopin edessä ja odotan. Yhtäkkiä
alkaa tapahtua: tuuli nappaa kiinni suomalaisen purjehdusvalmentajan kädessä olevaan paperipinkkaan ja alkaa
heitellä arkkeja ympäri parkkipaikkaa.
Kaikki nuo olympialaiset pysyvät lämpiminä mielessäni,
mutta erityinen paikkansa on Ateenalla. Katsoin äskettäin netistä kuvia tuolloin niin valkeina ja ylväinä hohtaneista olympia-areenoista. Nyt uimastadionin allas on
pinttynyt ruskeaksi, softball-kentän ovat vallanneet
rikkaruohot ja melontapaikka ammottaa käyttämättömänä. Kerran niin kauniin värikkäät olympiatunnukset
ovat romahtaneet paikoiltaan maahan, syvänsiniset
katsomot rähjääntyneet.
Juoksen auttamaan ja kun ojennan paperit takaisin tuolle
nuorelle miehelle, huomaan, että hänellä on todella kivat
ruskeat silmät.
Ateena ei ole ainoa laatuaan, sillä kalliit suorituspaikat
rappeutuvat myös Pekingissä ja monissa sen edeltäjissä.
Olympialaisia varten tehdyt suursijoitukset ja kaupungin
kasvonkiillotukset eivät useinkaan palvele kyseisen maan
kansalaisia. Verorahat hupenevat stadioneihin, joille ei
ole jatkokäyttöä. Kun olympiabanderollit rullataan alas,
paljastuvat takaa samat vanhat ongelmat; rappeutuneet
asuinlähiöt tai päiväkodin kesken jääneet rakennustyöt.
Olisi suotavaa, että olympialaiset toisivat tullessaan
kestävää kehitystä ja pysyvää hyvää. Mutta miten, kun
maailmanlaajuinen show vaatii niin näyttävät ja monitahoiset kulissit?
Nyt kymmenen vuotta myöhemmin muistan tuon kohtaamisen tarkasti siksi, että hänestä tuli myöhemmin
aviomieheni ja meille syntyi sinisilmäisen esikoisemme
kaveriksi viime kesänä ruskeasilmäinen toinen poika.
Mutta helmikuinen Ateena merkitsi minulle, silloiselle
urheilutoimittajalle, myös kiinnostavaa työmatkaa
tulevaan olympiakaupunkiin. Raitiovaunukiskot olivat
tuolloin vielä rakennusvaiheessa, mutta kesällä ne
kiidättivät jo matkustajia pitkin rantatietä. Taksikuskit
suihkivat talvella omaperäiseen tyyliinsä kuittia antamatta, mutta olympialaisten aikaan ne tilittivät ajonsa
säntillisesti.
Nykytilan kuvia katsoessani harmittelen, mitä Ateenan
olympianäyttämölle on käynyt, mutta samalla olen kiitollinen, että sain kokea antiikin kaupungin kukoistuksessaan. Kisat olivat niin katsojille kuin urheilijoillekin ikimuistoiset ja äärimmäisen onnistuneet.
Ja itse kesäkisat, ne olivat minulle unelma. Pääsinhän
paitsi ensimmäisiin olympialaisiini, myös koko kilpailujen
synnyinseudulle. Jännitin yleisurheilijoiden menestystä
olympiastadionilla, raportoin purjehtijoiden menosta
vesillä, pakenin hellettä miekkailuhallin helpottavaan
pimeyteen, paahduin beachvolley-areenalla ja ennen
kaikkea nautin huikean kaupungin kukoistuksesta.
Iltaisin me eri medioiden urheilutoimittajat kokoonnuimme "Oksanan baariksi" kutsumaamme paikkaan
keskustaan. Söimme saganakia, kastoimme tuoretta
leipää tsatsikiin ja joimme joskus ouzot päälle.
Purjehduskeskuksen viereisellä rantakadulla söin
mahtavia mereneläviä, joista paistetun mustekalan
sitruunainen maku ja pienten friteerattujen kalojen
rapeus tuntuvat vieläkin kielelläni.
Stadionin maali on ehkä murtunut, mutta kreikkalaiset
voivat seistä yhä ylväinä olympiarenkaiden alla: he
järjestivät kaikkien aikojen kisat.
Muistan miettineeni kerran rannalta hotelliin kävellessäni, pääsenköhän vielä uudestaan olympialaisiin. Laskeskelin, että Pekingin 2008 aikaan olisin 29-vuotias.
Olisikohan minulla silloin jo perhettä? Enpä tiennyt, että
Sara Saure
8
Teksti ja kuvat: Sara Saure
OLYMPIAKYLÄN
SUOMALAINEN TUULAHDUS
Tuhansille urheilijoille rakennettu Ateenan olympialaisten kisakylä sijaitsee Parnithavuoren juurella. Kylä luovutettiin asuinkäyttöön olympialaisten jälkeen. Satu Korpisen
kolmihenkinen kreikansuomalainen perhe asuu ja viihtyy kylässä vuodesta 2006.
Arvalla kotiin
Kymmenen tuhannen asukkaan Olympiakylä Ateenan
pohjoispuolella on melkein Nafplionin kokoinen pikkukaupunki. Kylän esikuvana on Barcelonan kehuttu, 1992
olympialaisten kisakylä.
Urheilijoiden käytössä Ateenan olympialaisissa ja paralympialaisissa palvellutta kylää on asutettu jo kymmenen vuotta. Nykyisin Οlympiakylää voi kutsua syystäkin
nuorison kyläksi. Kaupungin asunto-organisaatio on jakanut huoneistot ensisijaisesti lapsi- ja suurperheille.
Ateenalaisen Satu Korpisen kreikkalainen puoliso oli
oikeutettu asuntoon Olympiakylässä perheen alaikäisen
lapsen ja pitkästä työurasta kertyneiden leimamerkkien
perusteella.
Asiakirjoissa reilun sadan neliömetrin huoneisto on
Korpinen-Foteinoksen perheellä väliaikaisomistuksella.
Veroilmoituksessa se katsotaan omistusasunnoksi, joten
sähkölaskussa on maksettava ylimääräinen kiinteistövero. Asunnon lyhennys oli alkujaan 248 euroa kuussa.
Talouskriisin puhjettua summaa on leikattu puolella.
-Lopullinen valinta huoneistoihin tapahtui arvonnalla,
Satu muistelee.
- Emme olleet silloin edes paikalla. Kuulimme voitosta
tuttavaltamme.
Tulosten jälkeen perheitä kierrätettiin tulevalla
asuinalueella.
- Pähkäilimme kylää bussin
ikkunasta kuin turistit,
Satua huvittaa.
Kultamitalistien kadulla
Olympiakylän rakennusten tulisi kestää isoja maanjäristyksiä, olihan Ateenan 1999 voimakkaan järistyksen
keskus lähellä, Parnitha-vuoren tuntumassa.
Kylässä on usean rakennuttajan kädenjälkeä ja käytetyissä materiaaleissa eroja. Monilta asukkailta onkin
kulunut remontointiin ja kosteusongelmiin se, mikä
pienentyneissä asunnon lyhennyksissä nyt säästyy.
Keittiöt taloihin on nikkaroitu vasta olympialaisten
jälkeen.
Korpinen-Fotinoksen perhe on ollut onnekas. Heidän
asunnossaan ei ole heikkoa äänieristystä lukuun ottamatta ihmeempää korjattavaa.
Satu asuu voittajapurjehtija Sofia Bekatorun kävelykadulla, neljän perheen pientalossa. Kylän kadut on nimetty
kreikkalaisten olympiaurheilijoiden mukaan.
-Meitä on talossa neljää eri kansallisuutta ja hyvin
tulemme toimeen. Kylässä on asukkaita joka yhteiskuntaluokasta ja pihoilla maalaistunnelma.
Olympialaisissa Sadun taloyhtiössä majoitettiin marokkolaisia mitalijuoksijoita. Ties vaikka voittaja olisi säihkytellyt kultaansa juuri Sadun makuuhuoneessa.
Suomalainen naapurilähiö
Satu on Olympiakylän ainut suomalainen asukas. Hiljaisessa kylässä kuljeskelee mielellään. Väljyys on houkutellut paikalle aika ajoin myös tv-sarjojen ja automainosten tekijöitä. Olympiakylään on helppo pystyttää iso
kalusto ja kuvata raitilla. Vammaisurheilijoille rakennetut
rampit tekevät alueen sopivaksi liikuntarajoitteisille.
Satukin joutui täyttämään asunnonhakulomakkeissa
kysymyksen ”Miltä tuntuisi, jos naapurissasi asuisi
vammainen?”
Vihreää kylässä on asukasta kohden paljon. Vehreys tuo
melkein mieleen suomalaisen puutarhalähiön. Myös
modernissa rakennustyylissä ja väreissä on jotain
kotoista. Se ihastutti aikoinaan Satua alueen arkkitehtuurissa.
-Kyse ei ole urheilijoiden asunnoista vaan kokonaisesta
pikkukaupungista.
-Vielä kun asukkaat oppisivat olemaan parkkeeraamatta
autonsa kreikkalaiseen tapaan pihalle, oman ikkunan
alle. Tilaa on teiden leveydeltä muuallakin, Satu harmittelee.
Suomea Olympiakylä muistuttaa myös vilkkaalta yhteisötoiminnaltaan. Asukasyhdistys on ottanut suljettuja
liikehuoneistoja käyttöönsä, avannut työttömien pisteen
ja edesauttanut uuden koulun rakentamista.
Muinaista vesiputkea peittää kate Sadun kodin liepeillä.
Kuvat:
1. Satu kuntoilee samalla kentällä kuin vuoden 2004
olympiaurheilijat.
2. ”Ilmavaa” istuskelua vaahterakujalla. Olympiakylän
kunnostukseen ei löydy rahaa.
3. Monista taloista on jo poistettu paralympialaisiin
rakennetut rampit.
4. Asukastoiminta ja yhteiskunnallinen aktiivisuus
kohtaavat Olympiakylässä.
1.
4.
2.
3.
10
Muinainen vesiputki
Satu Korpisen asuinalue sijaitsee historiallisesti merkittävällä alueella 360 metriä merenpinnan yläpuolella.
käynnillä. Alueen syrjäisen sijainnin varjopuoliksi Satu
listaa pankin ja postin puutteen. Asioilla käymistä
varten tai kahvittelemaan suomalaisten ystävien
kanssa on tehtävä julkisilla välineillä koko päivän retki.
-Bussipysäkiltä näkee kirkkaalla säällä meren ja Akropoliksen.
Fanfaareista unohdukseen
Olympiakylän, kuten muiden Ateenaan olympialaisiin
rakennettujen suorituspaikkojen ongelma on ylläpito.
Se on kriisin myötä retuperällä.
Alueella pistävät silmään turhautuneen nuorison
tihutyöt. Leikkipuistot, urheilukentät ja suihkulähteet
ovat rempallaan ja marmoreissa graffitteja. Kylän
istutukset vaatisivat myös jatkuvaa kastelua.
Ympärillä levittäytyvät antiikin demokset Dekeleia ja
Akharnai. Jälkimmäisen vauraus perustui viljan,viinin- ja oliivinviljelyyn sekä miilunpolttoon. Olympiakylässä onkin tehty merkittäviä muinaislöytöjä.
Alueen nähtävyys on Rooman keisari Hadrianuksen
100-luvulla jKr. rakennuttaman vesijohtojärjestelmän
maanpäällinen osuus. Parnithan juurelta vetensä
keräävä, noin 25 kilometrin pituinen järjestelmä
toimii yhä maan alla, halkoen Ateenaa liki 2000 vuoden jälkeen!
-Alkuvuosina saimme kirjata ylös vikoja ja puutteita ja
ne myös korjattiin. Kylässä oli vartijoita joka kulmalla.
Nyt alueella on vartija vain vandalistien tuhoamassa
tyhjässä rakennuksessa, josta piti tulla kisojen jälkeen
ministeriö, Satu kertoo.
Edut ja haitat
Luonnon läheisyys, ulkoilumahdollisuudet sekä lasten
vapaa liikkuvuus ovat Sadulle Olympiakylässä
tärkeitä.
Olympiakylä kuuluu Aharnen vähävaraiseen kuntaan.
Kunnostustyöt eivät etene, kun kaupungin asuntoorganisaatiokin toimii enää tekohengityksellä.
-Täällä herää linnunlauluun, yrttien tuoksuun ja
lammaskelloihin. Kuusitoistavuotiaalla pojallani,
Aleksillakin on paljon samanikäistä seuraa.
-Jäteautot sentään kiertävät. Toisaalta, jos tuhotaan,
miksi odottaa että paikat korjattaisiin heti, Satu pohtii
ja elättelee parannustoiveita kymmenvuotiaiden
olympialaisten kunniaksi.
Perusasiat, kuten leipäkauppa, muutama kioski,
apteekki, poliklinikka, poliisi ja palokunta Olympiakylästä löytyvät. Iso ruokamarketti on kylän sisään-
Mutta ilman kohennuksiakin pärjätään.
Sadun perheelle Olympiakylä on paras paikka asua.
Satu poikansa Aleksin kanssa kotiparvekkeella.
11
Maarit Nieminen
Kuva: Wikipedia
NEKROMANTEIONISSA
ENNUSTIVAT VAINAJAT
Odysseus sai hakemansa Teiresiaan ennustuksen, mutta
samalla tapasi kuolleen sotatoverinsa, edesmenneen äitinsä ja niin monia menehtyneitä sankareita, että lopuksi
miehineen riensi pois manalasta ja takaisin ihmisten
ilmoille.
Ipiroksen eli antiikin Epeiroksen Nekromanteion (Nekyomanteion) sijaitsee 20 km Pargasta kaakkoon. Se oli antiikin kreikkalaisten oraakkelipaikka, jossa haettiin yhteyttä
vainajiin ja ennustuksia heiltä. Itse manalassa tavalliset
kreikkalaiset eivät itse pystyneet käymään - siihen kykenivät vain sankareista suurimmat. Kuuluisin manalan kävijöistä oli Odysseus, jonka Kirke neuvoi manalan sisäänkäynnille, Haadeksen ja Persefoneen valtakuntaan, seuraavin sanoin:
Vaan kautt´ Okeanon kun laivasi tuonne on tullut,
kussa on laakea ranta ja lehdet Persefoneian,
kuivuvakukkaiset pajupuut sekä poppelit pitkät,
rantaan Okeanon syväpyörtehisen jätä laiva,
Hadeen tunkkaiseen asumukseen astuos itse.
Kussa Pyriflegethon Akheron-joen huomahan yhtyy
siellä ja Kokytos, jonk´ alkuna synkeä Styks on,
virtojen yhtyvien jyrinässä on kallio jylhä;
tunkeu kallion luo…
(Odysseia 10:508-516 suom. Otto Manninen)
Tämän Odysseiassa kuvatun manalan sisäänkäynnin arkeologi Sotirios Dakaris yhdisti nykyisen Aheron-joen
pohjoisrannan Mesopotamos-kylän vieressä oleviin raunioihin, jotka hän löysi Johannes Kastajan kukkulalta
1950-luvulla. Kaivauksissa löytyi pronssikautisia hautoja,
600-luvun eaa. keramiikkaa, terrakottafiguureja, jotka on
yhdistetty manalan jumalan kulttiin, sekä suuri rakennuskompleksi. Rakennus on ollut käytössä hellenistisellä ajalla, 300-luvulta vuoteen 167 eaa., kunnes se paloi Rooman
valloittaessa Kreikan. Odysseiassa mainitut Pyriflegethon
ja Kokytos olivat ilmeisesti nykyisen Aheron-joen sivuhaaroja. Pari tuhatta vuotta myöhemmin 1700-luvulla
kukkulalle rakennettiin P. Johannes Kastajan kirkko.
Manalassa Odysseus tapasi edesmenneen sokean ennustajan Teiresiaan ja pyysi tältä ennustusta kotiinsa Ithakan
saarelle palaamisesta. Tietomme vainajien palvonnasta
antiikissa ovat hyvin rajallisia, sillä kyseessä oli salainen
kultti: uskovaiset eivät saaneet kertoa siitä ulkopuolisille.
Tiedämme kuitenkin, että yhteydenottoa vainajiin valmisteltiin huolellisesti ruumiillisesti ja henkisesti muun
muassa dieeteillä, puhdistautumisriiteillä, rukouksilla ja
uhreilla. Vainajille uhrattiin hunajaa, maitoa, vettä , viiniä
ja uhrieläinten verta. Kun vainajat saivat verta juodakseen, he saivat tietoisuuden ja pystyivät näin ennustamaan tulevaisuutta. Seremonian ajan uskovaisten tuli
olla hiljaa. Lopuksi he puhdistautuivat rituaalimenoilla,
mm. suitsuttamalla.
Odysseus kuvaa Odysseiassa, kuinka:
veri koht´ulos uhkui tumma, sen ääreen
sielut vainajien elotonten nous ikiyöstä, [...]
tunkihe kuopan luo luvutonna ne tuolta ja täältä
pauhuin hirmuisin; minut valtasi kalpea kauhu.
(Odysseia 11:36-37, 42-43, suom. Otto Manninen)
Nekromanteionin rakennuskompleksi on
suurehko ja sokkeloinen
Sen keskiosa on vanhempi (300-200-luvuilta eaa.). Ydinrakennus muistuttaa mausoleumia: se on ikkunaton ja
hyvin paksuseinäinen tila, jossa holvikaaret kannattelevat kattoa. Rakennus on nimetty manalan jumalparin
Haadeksen ja Persefoneen palatsiksi. Kaivauksissa on löytynyt myös rautaisia hammasrattaita, pronssisia pyöriä ja
vastapainoja, joiden on ajateltu kuuluneen nostolaitteeseen, jolla Haadeksen papit pystyivät nostamaan "vainajan hengen" pyhiinvaeltajien nähtäviin, ikään kuin teatteriesityksissä (vrt. teatterimaailman Deus ex machina).
Ydinrakennusta laajennettiin 200-luvun lopulla eaa.:
tuolloin siihen lisättiin ikkunattomia käytäviä, huoneita ja
sisäpiha, joka ympäröitiin huoneilla. Nämä ilmeisesti
rakennettiin papiston ja pyhiinvaeltajien tarpeita varten.
..
..
Rakennuksesta on loydetty satoja esineita
Suurimmat ovat varastoruukkuja, joiden särkymistavasta
on päätelty niiden räjähtäneen vuoden 167 eaa. tulipalossa. Ruukuista on löytynyt hiiltyneitä siemeniä: viljan
jyviä, härkäpapuja ja lupiinin siemeniä. Raa'at härkäpavut ja lupiinin siemenet ovat myrkyllisiä ja niillä voi olla
huumaavia ominaisuuksia. Ne ovat ehkä edistäneet vainajien henkien ilmestymistä pyhiinvaeltajille. Lisäksi rakennuksesta on löydetty lamppuja, pieniä vaaseja, myllynkiviä, simpukoita, työkaluja ja pieniä manalan kuningattaren Persefoneen sekä sen kolmipäisen vahtikoiran
Kerberoksen terrakottapatsaita. Patsaita uskovaiset tapasivat tuoda uhrilahjoina temppelialueille.
Nekromanteionin lisäksi antiikin maailmassa oli muitakin
tunnettuja manalan sisäänkäyntejä. Kuuluisin niistä oli
eteläisen Peloponnesoksen Tainaron-niemen luola.
..
..
On Nekromanteionista esitetty eriaviakin
..
mielipiteita
Monien nykyarkeologien mielestä säilyneet rauniot eivät
olekaan Nekromanteion, vaan vain linnoitettu hellenistinen maalaistalo. Kreikan kulttuuriministeriö esittelee
sitä kuitenkin manalan sisäänkäyntinä, joten voimme
toistaiseksi pysyä tässä kiehtovammassa tulkinnassa.
Kharoniksi pukeutuneet lautturitkin voivat ainakin toistaiseksi kuljettaa turisteja Aheron-jokea manalan portille!
Lisatietoja: ∆άκαρης, Σωτήριος,
Το Νεκυοµαντείο του Αχέροντα. ΤΑΠ 2000.
12
Suurlähetystö Kreikan
EU-puheenjohtajuuskauden hulinassa
kinen päätöksentekojärjestelmä edellyttää pääsääntöisesti sekä kansallisten hallitusten edustajista koostuvan ministerineuvoston että Euroopan parlamentin
enemmistön tukea – usein pitkien neuvotteluiden jälkeen. Parlamentin valmistautuminen toukokuun vaalikoitokseen alkaa jo huhtikuussa, jolloin Brysselin istuntosali hiljenee ja euroedustajat siirtyvät lainsäädäntötyöstä vaalitauolle. Parlamentin hengähdystauko
jättää Kreikalle käytännössä kolme kuukautta aikaa puskea puheenjohtajuuskautensa aikana läpi haluamansa
lainsäädäntöhankkeet, jotka edellyttävät Lissabonin
sopimuksen mukaista parlamentin enemmistön tukea.
KALENTERISIVUJEN KÄÄNNYTTYÄ vuodelle 2014
Euroopan huomio kiinnittyi entistä tiiviimmin Ateenan
valokeilaan. Vuoden alkajaisiksi tummennetut autot,
punaiset matot ja kameroiden välke johdattelivat
korkean tason kutsuvieraat Ateenan konserttitalo
Megaron uumeniin, jossa pääministeri Antonis Samaras
isännöi Kreikan puolivuotisen EU-puheenjohtajuuskauden avajaistilaisuutta. Ensimmäisten viikkojen
juhlapuheiden hiljennyttyä arki alkavan kokousrumban
ympärillä käynnistyi toden teolla.
JÄSENVALTIOSTA TOISEEN KIERTÄVÄN EU-junan
vetovastuu siirtyi Kreikalle jo viidennen kerran maan 32vuotisen jäsenyyshistorian aikana. Perinteisesti EUpuheenjohtajuutta on pidetty kunkin maan tilaisuutena
nostaa parrasvaloihin omia prioriteettejaan lyhyen,
mutta intensiivisen puolivuotiskauden aikana. Vuonna
2009 voimaan tullut Lissabonin sopimus korostaa
kuitenkin aiempaa vahvemmin EU-politiikan Brysselvetoisuutta. Samalla se vähentää unionin vaihtuvan
puheenjohtajuusmaan vetovastuuta. Muutoksesta huolimatta yksinään seremoniaalisesta mandaatista ei ole
kysymys.
KREIKAN VAIKEA TALOUSTILANNE heijastuu puheenjohtajuuden käytännön arkeen. Kiristyneissä olosuhteissa
Ateena on ollut pakotettu karsimaan ylimääräiset kulut
ja loistokkaat himmelit minimiin. Toisaalta tietyt asiat
eivät koskaan muutu. Edes niukkuuden keskellä mikään
ei himmennä Kreikan ainaista vetovoimaisuuden sädettä
– läpi talven paistavaa aurinkoa ja pohjoisia kokousvieraita hellivää lauhaa Välimeren ilmastoa. Kaupunkina
Ateena ei jätä vierailijoitaan kylmäksi. Kiintotähtenä ja
kokousvieraiden ihailun kohteena on itseoikeutetusti
kaupunkimaisemaa hallitseva Akropolis ja sen juurelle
levittyvät Plakan sokkeloiset kadut. Historian havinaa voi
aistia myös puheenjohtajuuskauden virallisella kokousestradilla Zappeionissa, joka toimi jo ensimmäisten
nykyaikaisten Olympiakisojen miekkailun kisa-areenana
vuonna 1896.
VUONNA 2014 Kreikan puheenjohtajuuskauden tavoitteita leimaavat luonnollisesti talouskysymykset työllisyydestä ja talouskasvusta euroalueen yhteistyön tiivistämiseen. Talouden ohella esille nousevat maahanmuutto
ja meripolitiikka, jotka kuvastavat Kreikan ja laajemmin
Kaakkois-Euroopan alueellisesti keskeisiä kysymyksiä.
PUHEENJOHTAJAN EU-MENUN ASIALISTALLA vilisee
useita merkittäviä tavoitteita pankkiunionin kriisinratkaisumekanismista eurooppalaisen kilpailukyvyn
edistämiseen. Käynnistymässä on myös energia- ja ilmastopoliittinen tulevaisuuskeskustelu Euroopan komission tammikuussa julkaiseman tiedonannon pohjalta.
TOUKOKUUN EUROOPAN PARLAMENTTIVAALIT
antanevat kimmokkeen kevään aikana kiihtyvälle
julkiselle EU-keskustelulle. Vaalit vaikuttavat Kreikan
puheenjohtajuuskauden aikana hyväksyttävien EU:n
lainsäädäntöhankkeiden läpiviemiseen. EU:n kaksikär-
Kreikan puheenjohtajuuskaudella
kokouspaikkana toimii historiallinen Zappeion.
13
riin, Italiaan. Monenkirjavan 28 jäsenvaltion unionissa
puheenjohtajuus ei ole jokavuotista herkkua – tai hampaiden kiristystä.
Puheenjohtajuuskausi hallitsee pitkälti
suurlähetystömmekin arkitaivalta.
Ministerien saapumiset löytyvät jo hyvissä ajoin
korostetun punaisella alleviivattuna kalenterien sivuilta.
Korkean tason vierailut venyttävät väkisinkin pienen
suurlähetystön resursseja. Alku on opettanut, että
jokaisesta tarkoin tehdystä suunnitelmasta löytyy
vähintään porsaan ellei norsun mentävä reikä. Vierailun
koittaessa rutiinit pöllyävät, ja vain harva löytää itsensä
toimistolta koneen ääreltä. Kaikesta kuitenkin selvitään
yhteispelillä, tehokkaalla aikataulutuksella ja yhteistyöllä kreikkalaisten kollegoiden kanssa.
KREIKKA TOIVOO puolivuotiskautensa tuovan maalle
nostetta eurooppalaisten kumppanien silmissä. Suurlähetystömme osalta luvassa on ministerien vierailutahdin
kiihtyminen; siis hulinaa ja vaihtuvia tilanteita.
TAMMIKUUSSA ATEENASSA VIERAILIVAT oikeusministeri
Anna-Maja Henriksson ja sisäministeri Päivi Räsänen.
Sitten vuorossa oli puolustusministeri Carl Haglund.
Puolustusministerien kokouksessa helmi-maaliskuun
vaihteessa pohdittiin maailman konfliktipesäkkeitä sekä
EU:n yhteistä turvallisuus- ja puolustuspolitiikkaa. Tiukkojen taloudellisten realiteettien vallitessa jäsenmaita
houkuttelevat lisääntyvä yhteistyö puolustushankinnoisssa sekä sisämarkkinoiden kehittäminen.
Ministeri Haglund edusti Suomea
EU:n puolustusministerikokouksessa.
KESÄKUUN LOPPUUN MENNESSÄ puheenjohtajakauden
karavaani on väistynyt Ateenan katukuvasta. Historiallisen Zappeionin valot himmenevät ja puheenjohtajuuskapula siirtyy Joonianmeren vastarannalle naapu-
Teksti ja kuvat: Heini Hyrkkö
Kirjoittaja työskentelee EU-puheenjohtajuuskausikoordinaattorina Ateenan suurlähetystössä
Vuokrattavana loma-asunto 52 m 2
Ateenan Rivieralla, Ateenaan 40km.Terassi merelle.
www.kreikkanyt.fi
Alk 300 eur/viikko
Puh: 050-585 8985, www.liemola.com
Klubin tarkoituksena on koota yhteen kaikki Kreikkafanit,
antaa ajantasaista tietoa Kreikasta ja kulttuurista,
pitää klubi-, musiikki, ja tanssi-iltoja, järjestää konsertteja
sekä Kreikan kulttuuria esitteleviä tapahtumia
liity jäseneksi - ei jäsenmaksua!
14
KAKSI VUOTTA MYOHEMMIN
Jatin Ateenan elokuussa 2011 neljan vuoden kauden jalkeen Suomen suurlahettilaana ja siirryin elakkeelle. Toimikauttani leimasi hyvin voimakkaasti Kreikan vuonna 2008 alkanut talouskriisi, joka oli nopeasti kasvanut koko euroalueen
olemassaoloa uhkaavaksi. Kriisi ei millaan muotoa ollut ohi Kreikasta lahtiessani.
Suomi taas oli 2000-luvun ensimmaisena vuosikymmenena paistatellut kansainvalisten vertailujen karkisijoilla melkeinpa milla sektorilla tahansa, huipentumana Newsweekin nimitys maailman parhaaksi valtioksi. Suomen talous oli AAAluokkaa, hyvinvointivaltio toimi, poliittinen ilmasto oli vakaa ja kansa vaurastui.
Seuraavassa arvioitani ja huomioitani Kreikasta ja Suomesta viimeksi kuluneiden kahden vuoden ajalta.
Kreikka Suomesta nähtynä
Olin eraassa ensimmaisista raporteistani vertaillut
Suomen ja Kreikan yhteiskuntien eroja seuraavalla tavalla:
·konsensuksen sijaan eturyhmien pysyvä konflikti
·yhteistyön sijaan ryhmäetujen ajaminen
·keskinäisen luottamuksen sijaan luottamuspula
toimijoiden välillä
·koalitiohallitusten sijaan yhden puolueen
enemmistöhallitukset
·kompromissihakuisuuden sijaan kompromissien
teko vaikeaa
·uudistushenkisyyden sijasta yleinen muutosvastarinta
·virkakoneiston toimivuuden sijaan laajamittainen
korruptio
Suomeen paluuni jälkeen olin käyttänyt tätä vertailua
lukuisissa pitämissäni esitelmissä, kunnes vähitellen,
Suomen poliittiseen ja taloudelliseen tilanteeseen sisään
päästyäni aloin epäillä onko arvioni enää todenmukainen. Vaikka maiden väliset yhteiskunnalliset erot ovat
edelleenkin suuria, Suomella ei mielestäni monella
sektorilla ole enää sellaista etumatkaa kuin ennen.
Olen Kreikasta lähtöni jälkeen seurannut verraten tarkkaan maan tapahtumia jo senkin vuoksi, että jouduin
välittömästi lukuisien haastattelu-, luento- ja artikkelipyyntöjen kohteeksi (ensimmäinen tuli jo muutto-matkalla), ja oli välttämätöntä pitää yllä päivittäistä Kreikan
kriisin seurantaa. Näitä pyyntöjä tuli siinä määrin, että
vaimoni Marjatta puuskahti kerran ¨minun tekevän ihan
samaa työtä kuin Ateenassakin, mutta kukaan ei maksa
siitä palkkaa!¨ Minulle tuli tätä kautta hyvin selväksi,
kuinka suuri mielenkiinto Kreikan tapahtumia kohtaan
Suomessa vallitsee.
Kun Kreikka ja troikka sopivat ensimmäisestä hätäohjelmasta keväällä 2010, teimme suurlähetystössä kolme
vaihtoehtoista mallia tulevasta kehityksestä: Optimistisen, realistisen ja pessimistisen. Optimistisessa mallissa
Kreikka troikan tuella selviäisi kriisistä, realistisessa se
kurjistuisi ja joutuisi velkajärjestelyihin ja pessimistisessä
Kreikka joutuisi niin suuriin vaikeuksiin, että se joutuisi
eroamaan eurosta. Vähiten todennäköisenä pidimme
optimistista mallia.
·lainkuuliaisuuden sijaan lakien rikkominen yleistä
Nyt, runsaat kolme ja puoli vuotta myöhemmin tuntuu
siltä, että realistinen malli on osoittautunut nimensä
mukaiseksi, vaikka pessimistisen mallin toteutuminen on
välillä tuntunut olevan lähellä. Kriisi ei kuitenkaan ole
ohitse, eikä taloudessa ole vielä saatu pohjakosketusta ja
päästy kasvun alkuun. Merkittäviä parannuksia on kuitenkin saatu aikaan valtion -ja kansantaloudessa ja jopa
jossain määrin poliittisessa elämässä, mutta hinta on
ollut kova.
Ateenasta lähetettiin olympiatuli Tampereella 2009
järjestettyihin Euroopan nuorten olympiafestivaaleihin.
Kuva: Sara Saure
Valtiontalous on saatu lähelle tasapainoa ankarin palkkojen ja menojen leikkauksin ja veronkorotuksin, mutta
edelleenkin tarvitaan rahoitusta velanhoitokustannuksiin. Velkataakka on kasvanut huolimatta mittavasta
yksityisten velkojen anteeksiannosta, ja tässä onkin eräs
keskeisimmistä ongelmista. Kreikka tarvitsee kasvuun
päästäkseen joko uuden velkajärjestelyn, oli se uusi velkojen anteeksianto tai korkojen ja maksuaikojen helpotuksia, tai kolmannen tukipaketin. Tosin korot ovat jo niin
alhaalla ja maksuajat niin pitkiä, ettei niissä enää ole
paljoa helpotettavaa.
15
Paljon vaikeampi tilanne on talouden ja yhteiskunnan
rakenteellisten uudistusten alueella, missä tuloksia ei ole
saavutettu riittävästi. Sovittujen uudistusten toimeenpano tuntuu vaikealta, mikä johtuu ymmärtääkseni pitkälle siitä, ettei ole olemassa toimeenpanosta
vastaavaa, riittävän tehokasta koneistoa. Edistysaskel on
ollut siirtyminen Nea Dimokratian ja PASOKin koalitiohallitukseen, jossa päätöksenteko on aiempaa leveämmillä hartioilla, joskin hyvin pienen enemmistön varassa.
Minua askarruttaakin se, kuinka pitkään koalitio pysyy
pystyssä ja vielä enemmän se, minkälainen on seuraavien vaalien jälkeinen uusi hallituskoalitio. Olisi Kreikan
kannalta edullista, jos uuden hallituksen hartiat olisivat
nykyistä leveämmät.
Selkeä käänne on tapahtunut myös Suomen suhtautumisessa uusiin leikkauksiin ja veronkorotuksiin. Kreikkalaisten katsotaan yleisesti kärsineen jo tarpeeksi. Kovin
paljon kannatusta ei kuitenkaan ole Kreikan uudelle tukipaketille, mutta eipä enää juuri vaadita tai ennakoida
Kreikan eurosta eroakaan. Voisin kuvitella, että kolmas,
paljon aiempia pienempi tukipaketti Kreikalle eurovaalien jälkeen on todennäköisin ratkaisu Kreikan saamiseksi
kasvun alkuun.
Kasvuun pääsy ei kuitenkaan ole sama kuin kriisin voittaminen. Suomella kesti 1990-luvun laman päättymisen
jälkeen seitsemän vuotta päästä kansantaloudessa lamaa edeltäneelle tasolle. Kun Kreikan lama on jo nyt noin
kaksi kertaa syvempi kuin Suomen (kansantuotteen
laskulla mitattuna), on selvää että tulee kestämään varmaankin yli kymmenen vuotta, ennen kuin kriisi on kokonaan voitettu. Tässä onnistumisen kannalta olisi välttämätöntä saada aikaan kansallinen ohjelma, johon ainakin
tärkeimmät osapuolet sitoutuisivat ja olisivat valmiita
kompromisseihin. Luottamusta osapuolten välillä ei rakenneta julistuksin vaan pitkäaikaisen yhteistyön kautta.
Myönnän että tämä on paljon vaadittu Kreikan poliittisen
perinteen ja vallitsevan kriisin oloissa, mutta muita teitä
ulos kriisistä ei uskoakseni ole.
Eläkepäivillä Kuhmoisissa tyttärentytär Ninan kanssa.
Kuva: Marjatta Huittinen
ymmärtääkseni paljolti ideologisista syistä. Samoihin aikoihin hyvinvointivaltion kehittäminen oli tullut tiensä
päähän. Kysymys alkoi olla hyvinvointivaltion säilyttämisestä, ellei pelastamisesta. Globalisaatio taas oli asettanut Suomen talouden uuteen tilanteeseen. Maailmanlaajuisessa taloudessa päätöksenteko ei ollut omissa
käsissämme samassa määrin kuin ennen: pääomat eivät
tunne rajoja. Kansainvälisen talouskriisin alettua vuonna
2008 oltiin yhtäkkiä tilanteessa, jossa vienti romahti,
kansantalous kääntyi jyrkkään laskuun, valtiontalouden
alijäämä paisui ja Suomi alkoi velkaantua nopeasti.
Siten, palatessani Suomeen tilanne oli monin tavoin erilainen kuin aiemmin. Suomen komeat saavutukset olivat
ja ovat edelleenkin suuri ylpeydenaihe, mutta reaalimaailma ympärillämme on muuttumassa huonompaan
suuntaan. Tuntuu siltä, että työkalut tilanteen korjaamiseksi ovat hukassa. Konsensuksen sijalle on tullut
kompromissihaluttomuus. Olen ollut huomaavinani, että
Suomen yhteiskunnallisessa keskustelussa suosituin
verbi on ¨tyrmätä.¨ Uusi ajatus tai ehdotus, tuli se miltä
taholta tahansa, lähes aina tyrmätään välittömästi ja keskustelua ehdotuksesta ei saada edes alkuun.
Suomi muutoksessa
Minulle ja ikäpolvelleni Suomen suurin vahvuus on ollut
konsensus. Kyky sopia yhdessä, kompromisseja tehden
yhteiskunnan, politiikan ja talouden suurista linjoista. Erityisesti konsensus näytti voimansa 1990-luvun puolivälissä, kun Suomi ponnisteli omin voimin ulos lamasta ja
kääntyi vahvaan nousuun.
Tämä järjestelmä alkoi murtua 2000-luvulla, kun työnantajat alkoivat irrottautua laajoista tulosopimuksista,
"
Selkeä käänne on tapahtunut myös Suomen suhtautumisessa uusiin leikkauksiin ja veronkorotuksiin.
Kreikkalaisten katsotaan yleisesti kärsineen jo
tarpeeksi.
16
"
...KAKSI VUOTTA MYOHEMMIN
"
Kreikalla on vahvuuksia, joiden avulla se voi
nousta, mutta joita täytyy voida hyödyntää
täysipainoisesti ja suunnitelmallisesti.
"
kaan varma teoriani sortumisesta. Suomen ja Kreikan poliittiset, taloudelliset ja yhteiskunnalliset erot eivät todellakaan ole enää niin itsestään selviä kuin jokunen vuosi
sitten. Toisaalta Irlanti on jo irrottautunut troikan holhouksesta, ja Portugalin odotetaan seuraavan ehkä jo
pian. Kreikan osalta ei olla yhtä toiveikkaita, mutta ainakin talouskasvuun odotetaan päästävän tänä vuonna.
Nurkkavaltioteoriani toimii toivottavasti taas jo lähitulevaisuudessa.
On joskus sanottu, että ¨suomalaiset ovat hyviä
kriisitilanteissa, parhaimmillaan perikadon uhatessa,
mutta hyviä aikoja suomalaiset eivät kestä.¨ Tämä
luonnehdinta sopii hyvin myös nykytilanteeseen. Pitkään
kestäneen nousukauden aikana puolueiden, eturyhmien
ja kansalaistenkin välinen yhteistyö alkoi kangerella.
Emmekö Suomessa todellakaan kestä hyviä aikoja?
Otammeko itsestäänselvyytenä kaiken sen, mitä on rakennettu vuosikymmenien aikana ja minkä ansiosta Suomi, Euroopan köyhiin ja kehittymättömiin valtioihin kuulunut maa on noussut maailman huipulle? Olemmeko
unohtaneet, että hyvinvointivaltiollakin on rajansa, eikä
sitä voida jatkuvasti paisuttaa uusilla eduilla, olivat ne
kuinka perusteltuja tahansa?
Kreikalla on vahvuuksia, joiden avulla se voi nousta,
mutta joita täytyy voida hyödyntää täysipainoisesti ja
suunnitelmallisesti. Ennen kaikkea matkailumaana Kreikalla on kaikki valtit käsissään, luonto, ilmasto, kulttuuri ja
historia ja ammattitaito niiden hyödyntämiseen. Turismissa Kreikka voisi mielestäni satsata enemmän teemamatkailuun ja matkailukauden pidentämiseen, mm. vauraiden ja aktiivisten eläkeläisten saamiseksi Kreikkaan nykyistä enemmän.
Nyt kun elämme taloudellisessa taantumassa, olisi sopiva
hetki saada Suomi takaisin tasapainoiseen kasvuun. Kyse
ei ole pelkästään kansainvälisen kilpailukykymme parantamisesta, vaan myös menestymisen perusedellytysten,
hyvän koulutuksen, sosiaaliturvan, terveydenhuollon,
työilmapiirin ja tehokkaan hallinnon turvaamisesta.
Teollisen pohjan vahvistaminen olisi suuri edistysaskel
ajatellen viennin lisäämistä ja kauppataseen tasapainottamista. Tässä työssä on olennaista lisätä tutkimus- ja
kehitysmäärärahoja uusien, kilpailukykyisten tuotteiden
luomiseksi. Näillä tuotteilla voitaisiin myös vähentää
tuontitavaroiden osuutta kulutuksessa ja saada kauppatasetta tasapainoon. Myös Kreikan markkinointiin ulkomailla tulisi panostaa enemmän. Kansainvälisen kilpailun
kiristyessä vanhalla maineella ei aina pärjää vaan tarvitaan voimakasta esilletuloa.
Suomalaiset ovat kuitenkin hyviä kriisitilanteessa, ja tästä
on jo nähty ensimmäiset merkit. Konsensusajattelu teki
melkoisen paluun, kun alkusyksystä saatiin aikaan klassista tulopoliittista sopimusta hyvin paljon muistuttava
sopimus työnantajien, työntekijöiden ja valtion välillä.
Palkankorotukset supistettiin minimiin kahdeksi vuodeksi, ja valtio luopui eräistä verojenkorotuksista. Myös
hallitus laati itselleen mittavan rakennemuutospaketin.
Se tosin ei tule riittämään edes hallituksen mielestä, vaan
pian päätettäneen uusista toimista, ja tällöin voi olla
vaikeaa välttää leikkauksia ja veronkorotuksia. On liian
aikaista katsoa käänteen tapahtuneeen, mutta tiettyä
toiveikkuutta on ilmassa.
Kotipesäkin pitäisi saada kuntoon ja tämä lienee vaikeinta. Kreikan kuvan kohentaminen vaatii pitkäaikaista toimintaa, missä ei saavuteta tuloksia hyvilläkään mainoskampanjoilla tai trikeillä. Se, mikä oikeasti auttaa kreikkakuvan parantamisessa, on todellinen yhteiskunnallinen
muutos, joka saa aikaan vakautta, toimivuutta ja turvallisuutta.
Kreikka ja Suomi samalla tiellä?
Joskus 2000-luvun alussa kehittelin puolitosissani
¨Euroopan nurkkavaltioteoriaa.¨ Ajatusta, jonka mukaan
Euroopan nurkkavaltioilla Kreikalla, Portugalilla, Irlannilla
ja Suomella on paljon yhteisiä piirteitä, jotka johtuvat
paljolti maiden sijainnista Euroopan nurkissa. Oma vahva
kulttuuri, kieli jota ei puhuta muualla, iso ja usein ikävä
naapuri ja hyvä kriiseistä selviytymiskyky ovat eräitä
yhteisiä piirteitä. Myöntää täytyy, että uskoin teoriani
osoittautuneen kelvottomaksi Kreikan, Portugalin ja
Irlannin jouduttua kukin EU:n komission, Euroopan keskuspankin ja IMF:n holhoukseen ja Suomen porskuttaessa AAA-maana.
Kreikalla on paljon hyviä ystäviä, jotka eivät ole kääntäneet selkäänsä näinä vaikeinakaan aikoina. Suomalaiset ovat varmaan eräitä kaikkein uskollisimmista, enkä
usko että tilanne tulee muuttumaan.
Myös minulle, samoin kuin vaimolleni Marjatalle Kreikka
säilyy läheisimpänä niistä maista, joissa olemme palvelleet. Itselleni suhde Kreikkaan on paljolti samanlainen
kuin kotimaakuntaani Lappiin, ei ihan järjellä vaan
enemmänkin tunteella käsitettävä tarve palata aina
takaisin tuttujen ihmisten ja maisemien piiriin.
Nyt, kun Suomen julkisessa keskustelussakin varoitetaan
jatkuvasti Kreikan tielle joutumisesta, en ole enää kovin-
Nähdään taas!
17
Erkki Huittinen
Teksti: Martti Leiwo
Kuvat: Wikipedia
Petralonan luolasta 2014-luvulle
henki putkahtavat aina silloin talloin esille.
Joka tapauksessa Kreikka on edelleen olemassa. Se
kohtaa meidat ystavallisena ja aurinkoisena, mutta
myos polttavan kuumana ja viimaisen kylmana,
kostean homeisena, koyhana ja upporikkaana, ongelmallisena ja ongelmattomana, ja – uuden uutukaisena
asiana – uhkaavan uusnatsistisena.
Vastakohdat kohtaavat Kreikassa, mutta on varmaa,
etta pienet ongelmat eivat sita kaada. Ehka kannattaa
kuitenkin menna yksityiskohtiin, silla ongelmia on
oikeasti paljon.
KREIKKA ON KREIKKA. SIITA VOIDAAN LAHTEA.
Kreikka on maa, jossa on ollut organisoitua asututusta
ainakin paleoliittiselta ajalta asti. Frankhthin luolassa
lahella Nauplionia asui monenlaisia taitoja osaavaa
vakea yli 20 000 vuotta, jonnekin 3000:een eaa. asti.
Tama on kuitenkin lyhyen lyhyt aika, kun ajatellaan
ensimmaisia ihmisasukkaita. Petralonan luolaa Halkidikissa asutti kaivajansa mukaan Archanthropus
europaeus petraloniensis, varhaisin eurooppalainen
hominidi. Vaikka luolasta loytyneen hominidin kallon
ajoitus on hyvin vaikeaa, se kuului joka tapauksessa
aikaisemmalle lajille kuin Homo Sapiens. Tama pieni
ekskursio kauas menneisyyteen antaa pohjan ihmisasutuksen historiaan nykyisen Kreikan alueella.
Monta kriisia on mahtunut matkalle tasta Petralonan
hominidista 2014-luvulle, mutta jotenkin taas kerran
osa ihmisista kuvittelee olevansa niin ainutlaatuisia,
etta he voivat halveksia menneisyytta ja sen
tutkimista, julistaa humanismin hyodyttomaksi rahan
tuhlaukseksi ja hehkuttaa lyhytnakoista ja naiivia
individualistista egoismiaan suurena totuutena.
Talouskriisi on pudottanut pelkastaan toissa vuonna
keskiluokasta todelliseen, ei naennaiseen, koyhyyteen
noin 2 miljoonaa ihmista. Heilla ei ole tuloja kaytannossa lainkaan ja he elavat muiden ihmisten avun varassa. Euroopan johtajat puhuvat tervehdyttamisesta,
ikaan kuin olisi olemassa potilas, joka hoidetaan
kuntoon tietylla kuristushoidolla, jota ei ole kokeiltu
aikaisemmin. Pannaan siis tehokkaasti mutkat suoriksi, miljoonan erilaisen harmaan savyt mustavalkoiseksi, ja luodaan tervehdyttamisohjelma, joka tappaa
potilaan. Nayttaa silta, etta toisenlaisia ohjelmia ei
tehda, koska ne ovat monimutkaisia, ne vievat paljon
aikaa ja ne ovat poliittisesti vaikeita. Suoraviivaisuus ja
tehokkuus ovat suosiossa. Tehokkuus kaataa alleen
hitaan ajattelun, ja todennakoisesti kay niin, etta se
tulee lopulta maksamaan aivan hirvittavan paljon
enemman kuin hidas, ajatteluun ja huolelliseen analyysiin pohjautuva asiainhoito.
MITEN KREIKASSA MENEE? NO, HUONOSTI.
Mieleeni palaa 1990-luvun alun pilapiirros, jossa
pilapiirtaja Arkasin lempihahmo, vankilarotta, tuijottaa suoraan silmiin kapala pystyssa ja toteaa καιρός
ν'αφήσουµε τους εγωισµούς και να σκεφτούµε λίγο
τον εαυτό µας. Tarvinneeko tuota sen enempaa
kommentoida? Mutta toisaalta Kreikassa tapahtuu
paljon myonteistakin ja yhteishenki ja jopa talkoo18
Ajatteleminen on usein kiusallista, koska myos
vaihtoehdot pitaa punnita. Silloin tarvitaan tietoa
menneisyydesta, ja sen tiedon avulla voidaan
koettaa konstruoida tulevaisuutta. Nain voidaan
luoda useita erilaisia mahdollisia tulevaisuuksia,
joista pitaisi valita paras. Potilaan kuolema voi olla
paras valinta vain silloin, kun ollaan varmoja, etta
kuolema edistaa ratkaisevasti tulevaisuudessa
tapahtuvia positiivisia asioita. Positiivisina asioina on
kuitenkin pidettava vain koko ihmiskuntaan liittyvia
asioita, ei talouseliitin hyvinvointia potilaan tappamisen jalkeen.
Minimaalisen pienen jakson aikana, eli noin 200:n
viime vuoden aikana Kreikka on ollut enemmän tai
vähemmän itsenäinen herderiläiseen nationalismiin
perustuva hallinto-alue, jonka sisällä poliittiset
erimielisyydet ovat suuret, ja jonka lähihistorian hirvittäviä haavoja ei ole käytännössä ollenkaan käsitelty, saati hoidettu. Ulkopuolinen analyytikko huomaa
nopeasti perusasiat. Jos nämä perusasiat eivät
muutu, on aivan turhaa luoda positiivista kuvaa valtion tulevaisuudesta, vaikka Kreikka alueena jatkaa
olemassaoloaan.
Syrjästäkatsojan ajatuksia
Ehkäpä kaikkein vakavin ja suurin ongelma on
kreikkalaisessa yhteiskunnassa vallitseva keskinäinen luottamuspula. Suuri määrä älyä, viisautta ja
suoranaista nerokkuutta menee hukkaan, koska hyviä ajatuksia ei voida toteuttaa muutoksen luoman
pelon vuoksi. Muutosvastaisuus yhdistyneenä luottamuspulaan sisältää aina ajatuksen siitä, että
muutos tuo toiselle enemmän kuin minulle eikä
sellaista voi sallia. Toisaalta luottamuspulaa lisää se,
että monesti muutoksilla pyritään todellisesti hyödyttämään vain pientä osaa väestöstä, oli tämä osa
sitten mikä tahansa.
Luottamuksen puute luo myös uskomattoman monimutkaisen sääntö- ja lakiviidakon, jolla yritetään
paikata juuri tätä luottamuspulaa. Ollaan siis klassisessa kehäpäätelmässä. Tällä tavalla on saatu aikaan tilanne, jossa yksinkertaisista hallintoon ja hallinnoimiseen liittyvistä asioista selviää nopeasti vain
laittomasti, kirjekuorilla tai klienttijärjestelmän avulla, ja suurista asioista vain klienttijärjestelmän avul-
la. Laillisen tien noudattaminen vie kauan, joskus
useita vuosia. Joskus tiellä ollaan, kunnes kulkija ymmärtää tyhmyytensä ja sopeutuu vallitsevaan käytäntöön.
Kaiken positiivisen kehityksen ja hyvän lopputuloksen ensimmäinen ehto olisi siis koko säädösjärjestelmän ja hallintokäytännön täydellinen muutos. Kaikki mahdolliset talouden tervehdyttämiseksi
suunnitellut säästöhoidot ovat hyödyttömiä, jos tätä
perusteellista muutosta ei tehdä. Samalla pitää hallinnon ja hallittavien välille syntyä syvä ja terve
luottamus, kuten myös kaikkien eri kansalaisryhmienkin välille. Saapa nähdä!
Onneksi Kreikka on kuitenkin paljon muutakin kuin
talouskriisistä kärsivä valtio.
Luonnon monimuotoisuutta
Olen asunut Kreikassa noin kymmenen vuotta. Edelleen olen ällistynyt siitä, kuinka täydellinen matkailumaa Kreikka on. Niin valtavaa luonnon monimuotoisuutta en ollut osannut kuvitella. Kun näin Zagorohorian miljardit eriväriset kukat Pääsiäisenä 2011 ja
nuuskutin niiden huumavaa tuoksua, käsitin myös
alueelliset mikroilmastot paljon paremmin kuin
aikaisemmin. Varhaisissa mielikuvissani Kreikka oli
maa, jossa voin hengittää kuivan timjamin aromia
piikkipensaiden keskellä jollakin saarella tai kuivassa
vuoristossa. Nyt tiedän, että se on paljon muutakin,
ja se on myös täynnä yllätyksiä. Samalla opin ymmärtämään, miksi monilla kreikkalaisilla on maastokäyttöön sopiva moottoripyörä tai auto. Oma kömpelö
farmarini oli vaikeuksissa kaiteettomilla, kuoppaisilla
ja kapeilla vuoristossa kulkevilla sorateillä.
Päällimmäisenä
Ateenassa elämä ei ole ikävää, harmaata eikä tylsää.
Ateena on meluisa, upea ja dynaaminen kaupunki,
jonka käsittämättömään rumuuteen mahtuu niin
paljon käsittämätöntä kauneutta, että kaiken yllä
viipyilevä vastakohtaisuus ei ikinä unohdu. Ateena
pursuaa erilaista ohjelmaa: lapsille ja aikuisille on jatkuvasti kaikkea kuviteltavissa olevaa. Kaupunki elää,
kuolee, luo ja syntyy uudestaan. On ikävää olla sieltä
poissa.
"Onneksi Kreikka on kuitenkin
paljon muutakin kuin talouskriisistä kärsivä valtio.
S
yksyllä, kun lomat oli pidetty ja koulut alkaneet, myös
Ateenan Merimieskirkon toiminta käynnistyi tauon ja
akkujen lataamisen jälkeen. Heti syyskuun alussa
Merimieskirkon johtoryhmä tuli Ateenaan pitämään
workshop-kokoustaan. Samalla keskusteltiin Ateenan
tilanteesta, sen vaikutuksista kirkon tämän hetken toimintaan
mutta myös tulevaisuuteen.
TERVEISIÄ
MERIMIESKIRKOLTA!
Mari Hilonen
Suomi-koulu pyrähti käyntiin syyskuussa. Koko syys-ja kevätlukukauden lauantaisin kirkon tiloja käyttävät useat kymmenet
ihmiset.
Syksyn myötä Merimieskirkon ohjelma uudistui jonkin verran.
Kerran kuussa kokoontuu keskustelukerho, jossa käsitellään eri
aiheita. On ollut mukava kuulla kerholaisten näkökantoja aiheista.
Tiistai-iltojen aikana on syntynyt mielenkiintoisia keskusteluja.
Myös kerran kuussa kokoontuva Kirjakerho avaa ovia uusien
lukuelämysten pariin. Οn mahtavaa saada tietoa kirjailijasta, kirjan
tapahtumapaikasta ja historiasta sekä kuulla kerholaisten
mielipiteitä kirjoista. Nämä kerhot jatkavat aina kesäkuulle asti,
joten vielä ennätämme keskustelemaan monesta mielenkiintoisesta aiheesta sekä tutustumaan useaan erilaiseen kirjaan.
Syksyllä vietimme kaksi ”Hyvän olon” –aamupäivää. Osallistujat
tilasivat erilaisia hoitoja etukäteen, jotka toteutti Ateenassa asuva
suomalainen kosmetologi.
20
K
orson seurakunnan Merimieskirkkoryhmä
Vantaalta teki myös viikonloppumatkan
Ateenaan. Heidän kanssaan vierailimme muun
muassa Ateenan Suomi-instituutissa ja Antiikin
Korintissa Apostoli Paavalin jalanjäljillä. Samanaikaisesti Ateenaan oli tutustumassa myös Kirkon
Turistityön uusi koordinaattori Bror Träskbacka. Ateenan
Merimieskirkko tekee läheistä yhteistyötä Kirkon Turistityön kanssa ja turistipappi toimittaa yleensä Ateenassa
pidettävät suomalaiset jumalanpalvelukset.
Rippikoulutunteja pidimme kerran viikossa. Vaikka koululaisia olikin vain yksi, tunnit olivat mukavia ja ehkä
haastavia myös opettajalle. Kävimme läpi luterilaisen
kirkon peruspiirteitä, tutustuimme jumalanpalveluselämään, kirkon toimintoihin ja palvelumuotoihin sekä
luimme Suomessakin käytössä olevaa rippikoulukirjaa.
Konfirmaatio oli 09. helmikuuta 2014 ja sen toimitti
Merimieskirkon diakoniajohtaja Jarmo Karjalainen.
Akropoliin, Ateenan Merimieskirkkoon ja kreikkalaiseen
talveen, sehän on melkein sama kuin Suomen kevät.
Maaliskuun 20.-22. päivinä osallistuin Kirkon Turistityön
Itäisen Välimeren työntekijäkokoukseen, kokous pidettiin
Skandinaavisella kirkolla. Paikalla olivat Turistityön
koordinaattori Bror Träskbacka ja Ilkka Mäkelä kirkkohallituksesta sekä Rodoksen ja Kyproksen suomalaiset
turistipapit ja kanttorit.
Syksyn tärkein tapahtuma ovat aina tietenkin joulumyyjäiset. Järjestelyt alkavat jo hyvissä ajoin kun teemme
tilaukset ja järjestämme kuljetukset. Tänä vuonna kaikki
sujui suhteellisen hyvin. Tosin vasta kun kuorma tuli Ateenaan huomasimme, että puutteita oli. Emmekä olleet
saaneet tietoa asiasta etukäteen. Tuolloin alkoi muun
muassa poronlihan metsästys. Onneksi paikallinen ruotsalainen huonekaluliike pystyi avustamaan puutteen korjauksessa. Lakritsat kuitenkin jäivät pois tämän vuoden
myyjäistuotelistasta.
Kevät ilman pääsiäismyyjäisiä ja perinteistä kirpputoria ei
ole kevät. Huhtikuun ensimmäisenä viikonloppuna
Paulusgården muuttuu jälleen kerran kirppariksi. Samalla
kävijöillä on tilaisuus tehdä makeis-ja suklaahankintoja
pääsiäistä varten.
Palmusunnuntaina 13.4.2014 vietetään tänä vuonna
yhteispohjoismaalainen jumalanpalvelus St. Pauls Anglikaanikirkossa.
Heti myyjäisten jälkeen alkoivat joulutohinat. Juhlimme
Suomen itsenäisyyttä, tutustuimme virsikirjaan ja uusiin
virsiin kanttori Vesa Mäkeläisen johdolla sekä lauloimme
kauneimmat joululaulut.
Lisätietoja Merimieskirkon toiminnasta saat
www.merimieskirkko.fi
Joululomalla oli itse kullakin mahdollisuus rauhoittua ja
hiljentyä joulun sanoman pariin. Loppiaisen jälkeen aloittivat toimintakerhot jälleen. Helmikuun alussa vietimme
Nordic Film Festivalin yhdessä Skandinaavisen kirkon
kanssa. Neljänä päivänä katsoimme neljä eri pohjoismaalaista elokuvaa.
Skandinaavinen kirkko on kesätauolla 28.7. – 24.8.2014.
Muistathan päivittää osoitetietosi, myös sähköpostiosoitteen, jos haluat jatkossa tietoa kirkon toiminnasta ja
KASKAS-lehden kotiin kannettuna.
Loimaan seurakunnan rippikoululeiriä pidettiin jälleen
Ateenassa ja Loutrakissa hiihtolomaviikolla. Kaksikymmentä nuorta loimaalaista tutustui antiikin tärkeisiin
paikkoihin, kuten Areopagos:in, Antiikin Korinttiin ja
21
Teksti ja kuvat: Liisa Puhalainen
Aasiasta pakolaistyöhön Ateenaan
Olemme Puhalaisen perhe, viime syksystä asti pohjoisateenalaisia.
Alunperin tulemme Suomen ”Ateenasta” eli Jyväskylästä.
Muutimme Kreikkaan elokuussa 2013 toimiaksemme pakolaistyössä
kreikkalaisjohtoisessa kansainvälisessä Helping Hands- järjestössä
(ΧΕΡΙΑ ΒΟΗΘΕΙΑΣ). Järjestö ei maksa palkkaa, mutta elantomme
saamme Suomesta Ev.-Lut. Kirkon kehitys- ja lähetystyöjärjestö
Kylväjältä, jonka lähettäminä täällä työskentelemme.
Ateena on tällä hetkellä yksi maailman keskeisimmistä pakolaisvaltatien solmukohdista, jonka läpi kulkee vuosittain kymmeniä
tuhansia kotimaansa jättäneitä siirtolaisia, maailman levottomimmilta alueilta. Etenkin suurin osa Eurooppaan pyrkivistä persiankielisistä Afganistanin ja Iranin pakolaisista päätyy olosuhteiden
pakosta useimmiten ainakin vuodeksi tai pariksi jumiin Ateenaan.
Puhalaisen perhe uuden edessä
Vuosina 2008-2013 toimimme kristillisessä avustustyössä Afganistanissa ja opimme alueen kieltä ja kulttuuria.
Levottomuuksien lisääntyessä ja lasten kasvaessa oli hyvä aika vaihtaa maisemaa. Iloitsemmekin, että voimme nyt elää
helpommassa ja vapaammassa ympäristössä, mutta kuitenkin päivätyönämme nimenomaan meille rakkaaksi tullutta
Afganistanin kansaa auttaen. Helping Hands- järjestöllämme on Omonialla, Ateenan keskustassa ARC eli Athens Refugee
Centre -niminen pakolaiskeskus, jossa tarjoamme ilmaista ohjelmaa ja tukea maahanmuuttajille.
Tällä hetkellä säännöllisessä viikko-ohjelmassa on kahdelle noin 130 hengen ryhmälle järjestetyt persiankieliset
ohjelmalliset kutsulounastilaisuudet, naisten ja lasten suihkupäivät lounaan kera sekä miestenilta illallisen ja keskustelun
merkeissä.
Perjantaisin on kaikille kansoille avoin teetupa pelailun, elokuvien ja rennon oleskelun merkeissä. Lisäksi järjestämme
erityisiä vaatejakopäiviä vähintään kerran kuussa. Vuosittain järjestämme myös pakolaisleirejä, lääkärien päiviä, retkiä,
englannin- ja kreikankursseja sekä viikoittain vähintään parina päivänä pienten lasten leikkituokioita ja isompien lasten
askartelu- ja pyhäkoulutuokioita. Erityisen suosittuja ovat järjestömme joulujuhlat, joinne paikallisten seurakuntien
vapaaaehtoisten avustuksella olemme voineet kutsua noin 500 pakolaista juhlaillalliselle. Tarjoamme mieleenpainuvaa
ohjelmaa ja annamme jokaiselle henkilökohtaisen lahjan. Lähes viikoittain kokoontuu myös nuorten ryhmä, jossa keskustelemme nuorten ongelmista ja opettelemme toimimaan eurooppalaisessa kulttuurissa.
Tukensa Helping Hands- järjestö saa pääosin kreikkalaisilta sekä muutamilta
ulkomaisilta kristillisiltä seurakunnilta sekä yksityisiltä lahjoittajilta. Monet
kreikkalaiset firmat lahjoittavat ruokaa ja muita tarvikkeita, joulujuhliin lasten
leluja ja hygieniatuotteita. Ison jugurttilahjoituksen turvin voimme antaa
pikkulapsille viikoittain kalsiumiannoksen pikkujugurtin muodossa. Joku taas
tarjoaa firmansa painopalvelut ilmaiseksi jne.
Meitä on mukana paljon, vaikka kokoaikaisia vapaaehtoisia työntekijöitä vain
kymmenkunta onkin. Monet Ateenan alueen koulutkin lahjoittavat järjestöllemme säännöllisesti vaatteita ja leluja. Kaikki menee sitä mukaa käyttöön
kiitollisille tulijoille, jotka eivät ole paljon voineet mukanaan tänne tuoda.
Vaikka työmme on pitkälti peruskreikkalaisen yhteiskunnan ulkopuolella,
iloitsemme monipuolisesta tuesta, jota jo nyt olemme saaneet asettumisprosessissa ja käytännön kysymyksissä kreikansuomalaisilta. Meillä on kova
hinku oppia pian Kreikankin tapoja, kieltä ja kulttuuria.
Pakolaiskeskuksen ovien
avautuessa on tungosta
Voimia ja iloa kaikille, vuoden iloihin ja suruihin!
22
KREIKAN PUNAINEN RISTI
Petri Korhonen
Olen ollut töissä Suomen Punaisessa Ristissä
(sen keskustoimistossa) seitsemän ja puoli vuotta.
Asuttuani nyt kolmisen vuotta Kreikassa on aika vilkaista,
miltä täkäläisen Punaisen Ristin toiminta näyttää.
Kuvat: Suomen Punaisen Ristin kuva-arkisto
23
Organisaatiorakenne
Muiden Punaisten Ristien tavoin Kreikan Punainen Risti on organisaationa jakautunut paikallisesti
toimiviin osastoihin ja projekteihin (joissa vapaaehtoiset toimivat), hallinnollisiin piiriorganisaatioihin
(2 kpl, Ateena & Attika ja loppu maa) sekä keskustoimistoon ja 24 henkiseen hallitukseen.
Organisaation toiminta
Kuten Suomessakin, Kreikan Punaisen Ristin
toiminta perustuu vapaaehtoistyöhön. Kreikassa
vapaaehtoisia eri toimialueilla on tällä hetkellä
noin 13700 (Suomessa noin 45000).
Työ painottuu seuraaville alueille:
·vanhustyö
·fyysisen ja henkisen terveyden edistäminen
·vammaisten avustaminen
·pakolaisten, turvapaikanhakijoiden ja maahanmuuttajien auttaminen
·perheiden ja lasten suojeleminen
·rikollisuuden torjunta
·hätäapu
·varainhankinta ja erityistoimet
©Kimmo Brandt
©Ibrahim Malla
Näitä tehtäviä toteutetaan niin toimina
yhteisöissä, organisaatioiden -sekä Punaisen
Ristin tiloissa kuin kouluttamalla ja opastamallakin. Työtä tehdään yksittäisten henkilöiden ja perheiden parissa sekä yhteistyössä eri
viranomaisten ja sidosryhmien kanssa tai
osana yhteisöä.
Linkkejä:
http://www.redcross.gr
http://www.redcross.fi
http://familylinks.icrc.org/en/pages/home.aspx
Kreikan Punainen Risti talouskriisin aikana
Talouskriisi on vaikuttanut myös Kreikan Punaiseen Ristiin. Erityisesti tämä on näkynyt sen kykynä toimia auttajana ja suoraan henkilökunnan palkanmaksussa. Huhujen
mukaan osa palkatusta henkilökunnasta on joutunut
tekemään työtä välillä täysin palkatta. Vaikeuksista huolimatta Kreikan Punainen Risti on kyennyt toteuttamaan
toimintaohjelmaansa ja pitämään kaikki toimipisteensä
toiminnassa.
Kreikan valtio on puolestaan kyennyt huolehtimaan lakisääteisestä rahoituksestaan Kreikan Punaiselle Ristille,
mutta koska avun tarve on kasvanut räjähdysmäisesti
kriisin myötä, ei rahoitus ole riittävää kattaakseen tämän
hetkisiä tarpeita.
ICRC (Punaisen Ristin kansainvälinen komitea) on omalta
osaltaan auttanut pitämällä tiivistä yhteyttä kansalliseen
yhdistykseen ja tehnyt yhteistyötä niissä puitteissa, jotka
järjestön periaatepäätökset mahdollistavat. ICRC on myös
aikeissa perustaa yhdessä Kreikan Punaisen Ristin kanssa
Ateenaan henkilötiedusteluun ja perheenyhdistämiseen
(Restoring Family Links) keskittyvää toimipistettä.
24
©Andrea Ciresa/Italian Red Cross
Markku Hattula
Kokemusten vaihtoa
Kuva: Marko Mäkinen
Yhdessä italialaisten, belgialaisten, saksalaisten ja kreikkalaisten kanssa olemme saaneet oppia
muistojen videotallennusta. Hankkeen nettialustalta, memoro.org. –sivustolta löytyy ihan
tavallisten ihmisten (yleensä seniori-ikäisten) lyhyitä, kunkin omalla äidinkielellään kertomia,
mielenkiintoisia tarinoita. Jokaisen ihmisen elämä asuinpaikasta riippumatta sisältää jonkun
mielenkiintoisen, sattumanvaraisen, joko onnekkaan tai järkyttävän tapahtuman, jonka kertoja
haluaa jakaa muiden ihmisten kanssa.
Suomessa olen ollut mukana vuosikymmeniä kirjailijatyöni ohessa vetämässä eläkeikäisten
elämäntarinan kirjoittajakursseja. Mottomme on ollut: Jokainen ihminen on laulun arvoinen.
Satojen tapaamieni ihmisten myötä olen huomannut, että totisesti jokaisen ihmisen elämä on rikas,
jokaiselta löytyy joku helmi, musta tai valkoinen, joka kannattaa tuoda myös toisten nähtäväksi.
Niistä me opimme, niiden kautta myötäelämme ja voimme jakaa tunteitamme lähimmäistemme
kanssa, maasta ja kielestä riippumatta.
HISstory –hankkeen tiimoilta olemme kokoontuneet kerran jokaisessa osallistujamaassa. (viimeinen
kokoontuminen Saksassa on vielä edessä tänä keväänä). Viime kesäkuinen tapaaminen oli
Ateenassa. Sykähdyttävää oli kokea Ateenan henki taas kerran.
Μeillä oli mahdollisuus tutustua kreikkalaisten ystäviemme ja hankkeessa osallisina olevien ihmisten
myötä entistä paremmin museoihin, ravintoloihin, konsertteihin, kirpputoreihin ja kaikkeen
muuhunkin, mitä kesäinen Ateena rikkaan kulttuurinsa myötä vain voi tarjota. Se on kuitenkin
sanottava, että minua itseäni kiinnostavat eniten ihan tavalliset ihmiset ja heidän elämänsä. Aina kun
aika antoi myöden, livahdin istumaan katukahvilaan, tilasin virkistävän juoman ja vain nautin.
Nautin auringon lämmöstä, katselin ihmisiä ja seurasin kaduilla vapaasti liikkuvien koirien touhuja.
Kirjailija minussa halusi tarkkailla. Samalla kun aistit tekivät havaintoja, ajatukset kulkivat omia
latujaan.
Totta kai Ateenan elämää seuratessani murehdin samalla mielessäni Kreikan rahoituskriisiä, korkeaa
nuorisotyöttömyyttä, tyhjiä liiketiloja ja monien ateenalaisten kasvoilla näkyviä huolten varjoja.
Κatukahvilassa istuessani muistin yhden kreikkalaisen matkailualan perheyrityksen omistajan toivomuksen suomalaisessa lehdessä: ”Parhaiten te autatte meitä, tulemalla tänne. Käyttämällä meidän
palveluja, ja ostamalla kukin varojensa mukaan meidän tuotteitamme.”
Tämän minä olen muistanut, nytkin tätä kirjoittaessani, on enää viikko siihen, kun matkustan
seuraavan kerran Ateenaan, kirjoittamaan ja kokemaan kaupungin ainutkertaista ilmapiiriä.
HISstory- hankkeen Suomen osuus järjestettiin viime maaliskuussa Salossa, Turun lähellä, Eläkeliiton kurssikeskuksessa järven rannalla metsän keskellä. ”Keskellä ei mitään”, niin kuin meidän
ulkomaiset vieraamme ystävällisesti huomauttivat. Sattui niin hienosti, että sää suosi. Aamuisin aurinko paistoi puhtaanvalkoiselle lumelle, yöpakkasen kovettama hanki Lehmijärvellä kantoi kävelijää. Kreikkalainen ystävämme Anda, käveli joka aamu järvenjäällä, ja kertoi jälkeenpäin kokeneensa
jotakin… jotakin suurta.
Tutkimme yhdessä netistä, minkä kaikkien eläinten jälkiä Anda Lehmijärven jäällä oli nähnytkään.
Kettu, jänis, ilves, orava, hirvi… nyt ainakin… Sellainen on Eurooppa, vuorovaikutusta ja kokemusten vaihtoa. Ateenasta Saloon… ja muualle.
Markku Hattula on riihimäkeläinen kirjailija.
Hattulalta on julkaistu maaseutuaiheisia teoksia, sotaromaaneja , näytelmiä ja novelleja.
Hattula on toiminut kirjoittajakouluttajana 1980-luvulta lähtien ja tehnyt aiheesta
opaskirjoja. Rahat ja henki-nimisen esikoisdekkarin loppunäytös tapahtuu Kreikassa.
25
KirjailijaPalóta
Kolmen viime vuoden aikana olen saanut työni puitteissa olla mukana
viiden eurooppalaisen maan yhteisessä HISstory –hankkeessa, joka
kuuluu EU:n Grundtvig –rahoitusohjelmaan. Aihekin on ollut
mielenkiintoinen: muistot.
SEIKKAILULLINEN UNELMA
SINISEN MEREN ÄÄRELLÄ
Hyvät suomalaiset lukijat! Minulta toivottiin omakohtaista kertomusta Kaskaslehteen siitä, miksi vuosi toisensa jälkeen kehittelen tv- ja elokuvatuotantoja
Kreikkaan, vaikka alan töitä riittää ihan mukavasti kotimaassakin. Yritän nyt kertoa
muutamalla sanalla, miksi niin sinnikkäästi haaveilen kuvauksista kuuman
auringon alla.
Ajatus Kreikan saaristoon sijoittuvasta seikkailuelokuvasta tai tv-sarjasta syntyi
oikeastaan jo vuosina 1999-2000, kun käsikirjoitin ja ohjasin YLE:lle ”Pertsan ja
Kilun uudet seikkailut.” Sarjaa kuvattiin Kotkassa ja sen edustalla Suomen
rikkonaisessa saaristossa. Samoina kesinä kävin kuvaustaukojen aikana lomalla
Kreikan saaristossa. Silloin oivalsin, että Pertsan ja Kilun olisi hyvin voinut kuvata
Kreikassa – poikien suuri seikkailu merellä ja saaristossa ei ole kansallisuuteen
sidottu asetelma, vaan ajasta ja paikasta riippumaton perusta suurelle
seikkailulle. Jokaisella alan tekijällä on oma unelmansa, ja seikkailuleffan
kuvaamisesta Kreikassa tuli minun unelmani.
Tie on ollut pitkä. Kehittelin erilaisia ajatuksia vuosikausia, ja jo vuonna 2006 tulin
Ateenaan etsimään paikallista tuotantoyhtiötä ihan vakavissani. Löysinkin
kokeneen tuottajan, Lilette Botassin, jonka yhtiö Inkas Films oli erikoistunut
kansainvälisiin yhteistuotantoihin. Kehitin käsikirjoituksen ”The Missing Route” –
kertomukseen suomalaisesta ja kreikkalaisesta pojasta, jotka salaisen, fantasiamaisen reitin kautta löytävät toisensa ja tutustuvat toistensa kulttuureihin
suuren seikkailun siivittäminä. Tv-sarjaksi tarkoitettu tarina sai nopeasti rahoitusta eri tahoilta, mutta keskeytyi lopulta talouskriisin alkaessa. Kaikki nämä vuodet olen silti tuottajan kanssa pitänyt hanketta vireillä, ja vakaa aikomuksemme on
yhä viedä se jonakin päivänä maaliin asti. Kuvauspaikkoja olen etsinyt niin
Kreikassa kuin Suomen Lapissakin.
Kuvauspaikka Kosilla
Vuosien varrella kehittelin muitakin Kreikkaan sijoittuvia hankkeita. Nyt,
lopultakin, kuluvalle vuodelle on varmistunut pitkä elokuva, ”Seikkailu Kreikassa”,
jossa päätuottajana on suomalainen yhtiö ja päärahoittajana Suomen Elokuvasäätiö. Kreikkalaisena osatuottajana on minulle läheiseksi tullut Inkas Films.
Kuvaamme elokuvan kokonaisuudessaan Kosilla, kuvaukset alkavat huhtikuussa
ja päättyvät kesäkuussa. Suomessa elokuva tulee ensi-iltaan lokakuun 2014
lopussa.
Vaikka olen kaikki nämä vuodet kirjoittanut ja ohjannut tuotantoja Suomessa, on
”Seikkailu Kreikassa” –elokuva minulle hyvin tärkeä virstanpylväs. Pääsen
lopultakin ohjaamaan leffaa sinisen meren äärellä! Luonteeltaan tuotanto on
todellinen yhteistyö kahden maan välillä: Suomesta tulee minun lisäkseni
ykkösapulaisohjaaja, pääkuvaaja, ääniryhmä, linjatuottaja ja kuvaussihteeri.
Kaikki loput työryhmän jäsenet ovat kreikkalaisia. Κuvausryhmässä on noin 40
ammattilaista ja lisäksi tietysti näyttelijät. Suomalaisina niminäyttelijöinä ovat
Laura Malmivaara ja Ville Myllyrinne, sekä kolme poikaa, joiden nimiä en vielä tätä
kirjoittaessani saa julkistaa. Kreikkalaisia tähtiä ovat muun muassa Natalia
Dragoumi, Yannis Zouganellis, Ioanna Triandafyllidou, Orpheas Avgoustidis ja
Gerasimos Skiadaresis. Lisäksi meillä on satoja avustajia joukkokohtauksissa.
Taavi Vartia ohjeistaa näyttelijä Natalia Dragoumia
26
"Seikkailuleffan kuvaamisesta Kreikassa tuli minun unelmani."
Yhteistuotannoissa maiden välille syntyy helposti pientä
”maaottelua”, mutta me olemme tähän mennessä onnekkaita;
tuotantokulttuurisilta eroilta on lähes kokonaan vältytty. Itse
koen liehuttavani molempien maiden sinivalkoista lippua.
Kuvauspaikka Kosilla
”Seikkailu Kreikassa” –elokuvan lisäksi minulla ja kreikkalaisella
tuottajalla on työn alla ”Mama's Boy” –niminen komedia. Se
kertoo riemukkaalla ja koskettavalla tavalla nykymiehen
asemasta – siitä kuinka miehen pitäisi olla pehmoinen koti-isä ja
toimintasankari samaan aikaan... Olen ihan varma, että
elokuvasta tulee suuri hitti Kreikassa, ja toivon kovasti, että
tuottaja löytäisi sille rahoituksen jo tämän vuoden puolella.
YRITÄN VIELÄ LOPUKSI TIIVISTÄÄ SEN, MIKSI OLEN NIIN SINNIKÄS
”OPERAATIO- KREIKAN” SUHTEEN:
Kreikasta tuli minun unelmani, joka nyt lopultakin myös
toteutuu. Matkustelemaan pääsen muutenkin, esimerkiksi
dokumenttielokuvistani Afrikassa on tullut minulle hyvin tärkeitä
työsarkoja, mutta ne ovat asia erikseen. Kreikkaan minulla on
syntynyt erityinen side, johon liittyy myös vastuuntunne. En
halua olla sellainen tekijä, joka kolkuttelee ovia eri puolilla, ja jos
ei tärppää niin sitten luovutetaan ja lähdetään pois. Kreikassa on
moni minuun uskonut ja halunnut tehdä kanssani elokuvaa, ja
haluan olla omien puheideni ja haaveideni mukainen. Onneksi
olen pystynyt olemaan. Vastuu muiden luottamuksesta on
mielestäni tärkeä osa suurta unelmaa.
www.housekastri.net
Taavi Vartia
Käsikirjoittaja, ohjaaja
Kuvat: Sara Saure ja Inkas Films
Vuokraamme huoneistoja Kreetalla
Hanian Plataniassa, yläkylässä
kesällä ja talvella.
Kreetalla on tekemistä ja näkemistä!
Hinnat, varaustilanne ja tarjoukset kotisivultamme
tai
+358 40 50 03 489
Raila Järveläinen
Facebookissa on myös lisää kuvia
Teksti ja kuvat:
Eleanna Breza
FESTARIHYPPELYÄ
Eri puolilla Kreikkaa jarjestetaan vuosittain mielenkiintoisia elokuvafestivaaleja. Tassa artikkelissa tarkastelun kohteena
ovat Thessalonikin, Draman ja Olympian kansainvaliset filmifestivaalit.
Thessalonikin kansainvälinen
elokuva- ja dokumenttifestivaali
Vuodesta 1960 jarjestetty Thessalonikin elokuvafestivaali on Kreikan merkittavin elokuvajuhla ja Thessalonikin kansainvalisesti arvostetuin kulttuuritapahtuma.
Festivaali jarjestetaan kaksi kertaa vuodessa: maaliskuussa dokumenttifestivaali ja varsinainen elokuvafestivaali
marraskuussa.
Naytokset tapahtuvat historiallisessa Olympion-elokuvateatterissa seka sataman entisissa varastorakennuksissa,
jotka on taidokkaasti muutettu elokuvateattereiksi.
Naytosten lisaksi festivaaliohjelmaan kuuluu keskustelutilaisuuksia elokuvantekijoiden kanssa, nayttelyita seka
erilaisia musiikkitapahtumia.
Festivaalikavijoiden jonot Aristotelous-aukiolla ovat
tuttu naky thessalonikilaisille. Muutenkin keskustassa
tuntuu, etta koko kaupunki pyorii festivaalihumun ymparilla. Tunnen vannoutuneita kavijoita, jotka kahden viikon
ajan muokkaavat paivaohjelmansa festivaalin ohjelman
mukaan. Tapahtuman lukuisat vapaaehtoistyontekijat
koostuvat opiskelijoista ja nuorista elokuvaentusiasteista. Viime vuosina festivaalin parhaimmistoa on
voinut katsoa myos muualla Kreikassa.
Facebookissa toimii elokuvafestivaalin ystavien ryhma
”ΖΩ Φεστιβαλ Κινηµατογράφου Θεσσαλονίκης”, jossa
kavijat vaihtavat kokemuksia ja kirjoittavat omia
arvosteluja. Ryhma on hyva tietolahde ja auttaa valitsemaan naytoksia laajasta ohjelmasta; viime marraskuussa
festivaalin aikana naytettiin noin 150 elokuvaa.
Thessalonikin filmifestivaali on ollut aika ajoin osana
kiivastakin keskustelua. Vuonna 2009 yli 50 kreikkalaista
elokuvaohjaajaa esitti erimielisyytensa Kreikan elokuvalakia kohtaan kieltaytymalla osallistumasta valtionpal-
28
kintojen jakoon, joka tapahtuu Thessalonikin festivaalin
yhteydessa. Ohjaajat antoivat aloitteelleen nimen
”Elokuvantekijat sumussa” (”Κινηµατογραφιστές στην
οµίχλη”) ja jarjestivat Ateenassa oman tapahtuman.
Epatyytyvaisyyden kohteena ei ollut Thessalonikin
festivaali vaan kulttuuriministerio. Boikotti osoitti, kuinka
tarkea asema Thessalonikin juhlilla on maan elokuvaalalle ja se johti uuteen lakiehdotukseen kreikkalaisen
elokuvan valtionrahoituksesta.
Vaikkakin festivaalin yksi tarkea tarkoitus on esittaa
Kreikan ja Balkanin alueen elokuvantekijoiden teoksia,
festivaalin varsinainen kilpailuosio on kansainvalinen.
Siina nuoret, lupaavat elokuvantekijat ympari maailmaa
kilpailevat keskenaan. Jotta elokuva voi olla palkintoehdokkaana, sen tulee olla ohjaajan ensimmainen tai
toinen kokopitkaelokuva. Festivaali onkin arvostettu
maailmalla siita, etta se vahvistaa sitoutumattomien elokuvantekijoiden asemaa.
Vakiintuneiden ohjaajien elokuviakin toki nahdaan,
vaikka ne eivat asetu palkintoehdokkaiksi. Vuonna 2013
festivaalin avasi Jim Jarmushin uusin, hieman erikoinen
vampyyrielokuva Only Lovers Left Alive (elokuvan on
tuottanut kreikkalainen Christos Kostantakopoulos).
Suomalaiset elokuvat ovat myös suosiossa. Festivaalilla
nähtiin 2012 Aki Kaurismäen uraa luotaava retrospektiivi.
Festivaalin aikana esitettiin 11 Kaurismäen elokuvaa,
uusimmasta Le Havresta klassikoiksi nousseisiin Boheemielamaa ja Mies vailla menneisyyttä -elokuviin. Ohjaaja
itse oli Thessalonikissa vieraana. Vaikka han ei omien
sanojensa mukaan ikina katso elokuviaan toista kertaa
niiden valmistuttua, han oli paikalla jokaisen naytoksen
jalkeen vastatakseen yleison kysymyksiin. Tapasin ohjaajan Pohjois-Kreikan Suomi-Seuran tiedotteen, Venttiilin
haastattelun merkeissa, ja Kaurismaki kehui festivaalin
jarjestelyja. Han oli sita mielta, etta tapahtuma osoitti,
miten elokuvafestivaali voi olla samalla suuri mutta ilmapiiriltaan yleisolaheinen ja rento.
Suomalainen elokuva on ollut edustettuna dokumenttipuolellakin. Viime vuosina Thessalonikissa on nahty
Joonas Berghallin ja Mika Hotakaisen ohjaama Miesten
Vuoro seka Jukka Karkkaisen ja J.-P. Passin Kovasikajuttu.
Dokumentti kuvaa Pertti Kurikan Nimipaivat –punkkaribandin jasenia, heidan treenejaan kehitysvammaisten
kulttuurityopajassa ja nousua kansainvalisen yleison
eteen. Elokuvat saivat
Suomessa
vuosina
Tsotakou
Margaritaperakkaisina
kuva:
parhaan dokumenttielokuvan Jussi -palkinnon.
Syksylla 2014 Thessalonikissa nahdaan ainakin Pirjo
Honkasalon uusin elokuva Betoniyo, joka perustuu Pirkko
Saision romaaniin.
Thessalonikin dokumenttifestivaali maaliskuussa 2014 ja
elokuvafestivaali marraskuussa 2014.
http://www.filmfestival.gr/
https://www.facebook.com/groups/zw.festival/
pohditaan maahanmuuttoon liittyviä ongelmia.
Suomalaisilla osallistujilla on ollut festivaalilla kunniamainintoja ja 2010 Hamy Ramezan voitti toisen palkinnon teoksellaan Viikko ennen vappua. Viime vuonna
Suomi oli edustettuna Jaana Wahlfrossin animaatioelokuvalla Talviaave, jonka graafiikka perustuu taidemaalari Pieter Bruegelin teoksiin.
Myos taman festivaalin antia voi seurata muissa
kaupungeissa. Elokuvat matkaavat esimerkiksi Ateenaan.
Draman lyhytelokuvafestivaali syyskuussa 2014
http://www.dramafilmfestival.gr/
Olympian lasten ja nuorten festivaali
Toisin kuin tapahtuman nimesta voisi paatella, varsinaisella festivaalilla ei esiteta lasten ja nuorten tekemia
elokuvia, vaan lapsuutta ja nuoruutta kasittelevia
ammattilaisten elokuvia (jotka on suunnattu nuorelle
yleisolle). Ohjelmassa on seka kokopitkia elokuvia etta
dokumentteja ja lyhytelokuvia.
Tapahtuma jarjestetaan Peloponnisoksen alueella,
Pyrgoksen kaupungissa, mutta muutkin kaupungit, kuten
Patras, Aigio ja Mesologgi saavat elokuvateattereihinsa
festivaalin antia.
Thessalonikin kansainvälinen
lyhytelokuvafestivaali
Thessalonikin elokuvafestivaaleista vahemman tunnettu
on pienimuotoinen lyhytelokuvafestivaali. Tapahtuma
jarjestetaan kerran vuodessa Aleksandros -kulttuurikeskuksessa. Viime vuonna festivaali kaynnistyi osana kaupungin Dimitria -kulttuuriviikkojen ohjelmaa.
Lyhytelokuva on oma ilmaisumuotonsa, yleensa kokeellisempi kuin kokopitkat elokuvat ja pienempi taloudellisilta resursseiltaan. Taman vuoksi lyhytelokuva on niin
kokeneille kuin nuorillekin elokuvantekijoille tarkea ilmaisuvaline. Lyhytelokuva vaatii yleensa katsojalta
enemman, silla aiheita kasitellaan vapaammin eika
kaikkea valkokankaalla tapahtunutta seliteta.
Thessalonikin lyhytelokuvafestivaalin ohjelmakokonaisuuteen voivat tekijat ympari maailmaa lahettaa omia
teoksiaan, mutta jarjestaja myos kuratoi tribuutteja eri
maiden elokuville. Viime vuoden festivaalilla nahtiin
muun muassa vuoden 2012 parhaan lyhytelokuvan Oscar
-ehdokkaat ja tietysti Oscar-voittaja Curfew.
Suomesta ei ole viela esitetty elokuvia.
Thessalonikin lyhytelokuvafestivaali syksylla 2014.
www.tisff.eu
Pyrgoksessa on tilaa myos lasten ja nuorten luomuksille.
Festivaalin aikana jarjestettavassa kansainvalisessa
Camera Zizanio -tapahtumassa Euroopan maiden nuoret
osallistuvat tyopajoihin, tekevat elokuvia yhdessa ja
esittavat audiovisuaalisia teoksia. Camera Zizanion
teoksille jaetaan palkintoja festivaalin palkintojen jaon
yhteydessa.
Festivaalia on kehuttu erityisesti siita, etta lapset ja
nuoret ovat aktiivisesti mukana: lasten muodostama
raati jakaa omat palkintonsa, lapset vetavat ohjelmaa
paikallisella radiokanavalla ja editoivat festivaalin lehtea.
Paivan viimeisen elokuvanaytoksen jalkeen esitetaan
lasten tuottama viisiminuuttinen filmi paivan kulusta. Ja
yksi festivaalin palkinnoista jaetaan parhaalle tytto- ja
poikanayttelijalle!
Suomalainen elokuva on osallistunut tapahtumaan
viimeksi 2012.
Olympian lasten ja nuorten elokuvafestivaali seka
Camera Zizanio loppuvuodesta 2014.
Festivaalin naytoksiin on ilmainen sisaanpaasy.
http://camerazizanio.net/
Draman kansainvälinen
lyhytelokuvafestivaali
Syyskuiset Draman juhlat perustettiin 1978. Alunperin
tarkoitus oli esittää vain kreikkalaisia lyhytelokuvia,
mutta nykyään Kreikan osuuden ohella järjestetään
myös kansainvälinen festivaali.
Varsinaisen kilpailuosion ohella Dramassakin järjestetään tribuutteja. Esimerkiksi viime vuonna nähtiin
Euroopan elokuva-akatemian palkitut lyhytelokuvat.
Student Panaroma -ohjelmaosiossa esitetään opiskelijoiden teoksia. Viime vuonna ohjelmistossa oli poikkeuksellisesti myös yksi kokopitkäelokuva, Euroopan parlamentin LUX -palkinnon voittanut Io Sono Li. Elokuvassa
29
Armi Arabatzi
Paluu vanhoihin vihanneksiin
Mitä sinä sitten syöt? on kysymys, jonka olen saanut usein kuulla Kreetalla mennessämme suvun juhliin.
Kunnes sain kreikkalaiset uskomaan, että vatsani kyllä täyttyy juhlapöydän vihannespuolesta, jota riittää aina
runsaasti: kreikkalainen salaatti feta-juustoineen, raa'at latva-artisokat sitruunaliemessä, keitetyt villivihannekset, oliiviöljyssä friteeratut kesäkurpitsat ja perunalohkot, tsatsiki sekä hyvä maalaisleipä.
Kritamos eli merifenkoli, kuva: Anna Meurling
Kasvisruoka on ollut valinnoissani luontainen vuosien
varrella ja ollut esillä tavalla tai toisella, ennen kuin
edes tiesin vegetareista tai vegaaneista. Aito vegaani
en ole, koska syön välillä myös merenantimia ja juustoa
ja jogurttia. Terveys sanelee paljon mitä lautaselta
löytyy. Kun olin nuori äiti, sormieni niveliä särki niin
kovasti että oikein pelkäsin pienen vauvan putoavan
otteesta. Lääkäri käski varautumaan että vanhempana
minulla olisi reuma. Olen saanut pidettyä reuman
melko hyvin poissa jätettyäni maidon lähes kokonaan.
Pari vuotta sitten ystäväni sai minut kiinnostumaan elävästä ravinnosta ja aika hyvin olen jäänyt koukkuun!
Elävä ravinto eli raakaruoka on hyvin terveellistä, koska sitä valmistettaessa ei tuhota vitamiineja keittämällä tai
paistamalla. Liottamalla pähkinöitä ja siemeniä ja idättämällä niistä saa hyvin ravintorikasta ruokaa. Tuoreista
vihanneksista ja hedelmistä sekä marjoista voi tehdä oikein maistuvia soseita ja mehuja lisukkeeksi.
Muutamat ystäväni vuosien varrella ovat kysyneet, että miten voi saada tarpeeksi proteiinia, jos ei syö lihaa.
Monelle yllättävä totuus on, että proteiinia saa joistakin kasviksista suunnilleen yhtä paljon kuin lihasta.
Kasviksista parhaimpia proteiinin lähteitä ovat mantelit ja pavut. Parsakaali puolestaan on hyvin monipuolinen
vitamiinien osalta. Eräs työkavereistani väitti, että kasvisravinnosta lapsi ei kasva. Vastasin siihen, että katsoppas
esimerkiksi elefanttia tai kirahvia!
Pula-ajan vihannekset tämän päivän herkkua
Kreetalla olen oppinut monien yrttien terveellisyydestä ja joka vuosi olen saanut tutustua uusiin syötäviin
villivihanneksiin. Viime vuoden maukas uusi tuttavuus on κρίταµος (kritamos) eli merifenkoli, joka on hyvin cvitamiinipitoinen. Se on myös monelle kreikkalaiselle tuttu isoäidin kautta. Tinoksen saarella sitä kerätään
myyntiinkin. Merifenkolia voi syödä raakana salaatissa tai keitettynä, sen voi säilöä etikkaliemeen ja käyttää
salaatissa lisukkeena.
Jokin aika sitten etsin kreetalaisista ja ateenalaisista
siemenkaupoista Suomessakin suosiota kasvattaneen
lehtikaalin siemeniä. En löytänyt niitä mistään. Kun sitten
kuvailin eräässä taimi -ja siemenkaupassa mitä kasvia
tarkoitan, huudahti noin kolmekymppinen sähköasentaja:
"Sehän on sitä, mikä kasvaa isoäitini puutarhassa. Se on pulaajan ruokaa!”
Lehtikaali, kuva: Armi Arabatzi
Tämä selitti lehtikaalin puuttumisen nykyaikaisesta kreikkalaisesta keittiöstä; huonoja aikoja ei haluta muistella. Ehkä nyt olisi kuitenkin aika palata vanhoihin hyviin
vihanneksiin, vaikka talouskriisin jokainen tahtoisi loppuvan. Lehtikaalia voi käyttää ruoan laitossa pinaatin
tapaan ja siitä voi myös paahtaa uunissa oikein herkullisia shipsejä.
30
shipsit
·200 g lehtikaalia
·1 sitruunan mehu
·2 tl oliivioljya tai avokadooljya
·hyppysellinen hienoa merisuolaa
Mausta halutessa mustapippurilla, chilillä tai
paprikajauheella.
Ruodi lehtikaalin lehdet ja revi paloiksi
sekoitusastiaan. Lisää sitruunamehu-öljyseos ja
mausteet. Sekoita hyvin käännellen lehtiä
(onnistuu parhaiten käsin). Paista lehdet rapeiksi
noin puoli tuntia 150 asteisessa uunissa. Muista
käännellä lehtiä paistamisen aikana.
Jos sinulla on kuivuri, kuivata 40 asteen
lämpötilassa, kunnes lehdet ovat aivan rapeita.
Kuivurissa kuivattaminen säilyttää raaka-aineen
ravintoaineet paremmin ja maku on kuivurilla
kuivatettaessa parempi.
tattaripuuro kahdelle
·2 dl liotettua tai idatettya tattaria
·3 rkl auringonkukansiemenia
·5 kuivattua luumua tai taatelia
·4 dl vetta
·2 tl hunajaa tai vaahterasiirappia
·2 tl raakakaakao- tai carobjauhetta
Huuhtele illalla tattari hyvin useammassa vedessä,
ensin muutama kerta kylmällä vedellä, kerran
kuumalla ja vielä kerran kylmällä. Vaaleanpunainen
väri, joka irtoaa veteen on fagopyriini-niminen
aine, sitä ei ole hyvä syödä. Liota tattari runsaassa
vedessä, mieluimmin lasiastiassa. Lisää joukkoon
auringonkukansiemenet.
Jos haluat idättää tattarit, se täytyy aloittaa jo
vuorokausi ennen puuron valmistusta seuraavasti:
Pese tattarin siemenet hyvin useassa kylmässä
vedessä ja yhdessä kuumassa vedessä, huuhtele
lopuksi kylmässä vedessä. Liota 10-20 minuuttia ja
idätä huoneenlämmössä noin 24 tuntia. Tässä
tapauksessa liota auringonkukansiemenet omassa
astiassa yön yli.
Laita toiseen astiaan luumut/taatelit ja 2 dl vettä.
Liota näitä kaikkia yön yli.
Siivilöi aamulla tattarit ja siemenet ja huuhtaise
vielä kerran. Lisää luumut ja niiden liotusvesi,
hunaja/vaahterasiirappi ja kaakao/carob. Soseuta
sauvasekoittimella tai tehosekoittimella kuohkeaksi
puuroksi. Tarkista maku ja lisää hunajaa tai aitoa
vaniljasokeria mieltymisesi mukaan. Voit myös
lisätä puuron päälle tuoreita tai sulaneita
pakastemarjoja tai hedelmän viipaleita.
Kreikassa ja etenkin Kreetalla on monia herkullisia
perinteisiä kasvisruokia. Σοφεγάδα on helppo ja
yksinkertainen perusohje arkiruoaksi.
sofegada
·2 desia oliivioljya
·1 silputtu sipuli
·1-2 valkosipulin kyntta murskattuna
·5-6 pientä kesäkurpitsaa tai 2 keskikokoista
(Suomessa pieniä)
·1/2 kilo villivihanneksia (vlita amarant ja vähän
mustakoisoa) tai pinaattia
·200 gr vihreitä tuoreita tai pakastettuja papuja
·1/2 munakoisoa leikattuna 4:aan osaan
·2 paprikaa ilman siemenkotaa
·3-4 perunoita leikattuna 4:aan osaan
·5-6 kypsaa tomaattia pieneksi silputtuna
·persiljaa (tai tilliä/tuoretta fenkolia/minttua maun
mukaan)
·suolaa ja pippuria
Kaada oliiviöljy leveään ja matalaan kattilaan tai
paistokasariin. Kuullota sipuli -ja valkosipulimurskaa
vähän aikaa. Lisää puhdistetut ja huuhdotut kasvikset.
Anna kypsyä 20 minuuttia, lisää vähän vettä ja
villivihannekset tai pinaatti. Keitä vielä sen verran,
että vesi haihtuu pois liemestä. Etanan ystävät voivat
lisätä myös niitä mukaan.
Raakapuuroakin voi kokeilla - ja ihastua! Puuroille
on yhtä monta ohjetta kuin on tekijääkin. Kypsät
hedelmät erilaisten viljojen tai siementen kanssa
ovat herkullista ja terveellistä ravintoa
aamuateriaksi tai välipalaksi.
kuva: Armi Arabatzi
Herkullisia hetkiä!
31
ONKO KREIKASSA KILTTEJÄ LAPSIA?
Suomen tunnettavuus lisaantyi tana jouluna kun joulupukki ja tonttu Korvatunturilta seikkailivat
Ateenassa. Virkatehtaviin kuului vierailu lasten syopasairaalassa ja paikallisen joulumaan avaaminen.
Naita asioita et tiennyt joulupukista, 12-vuotiaasta Asla-tontusta ja Korvatunturin poroista.
Yleistä joulupukista :
Hauskin pukin kuulema lahjatoive : ”Hommaa isosiskolle poikaystävä, niin että sisko muuttaa kotoa
ja huone vapautuu.”
Tärkein työkalu taskussa kynän lisäksi : Pilli, sillä parran vuoksi vettä voi vain hörppiä.
Motto lapsille ja aikuisille : Kun hölmöilette, hölmöilkää hallitusti, kun kinastelette, kinastelkaa
viisaasti.
Ketä seuraavista kuuluisuuksista Teemu Selänne, Madonna, Mika Häkkinen, Martti Ahtisaari
joulupukki ei ole tavannut : Teemu Selännettä.
Pelottavin tilanne virantoimituksessa : Tupperwaren edustajien pikkujoulut. Kahdeksan
turvamiestäkään ei saanut aisoihin kahtatuhatta, joulupukista innostunutta naista.
Suurlahettilas Pekka Linnulla riitti kysyttavaa joulupukilta
Joulumaan siunaus kreikkalaisittain
Joulupukin kokemuksia Kreikan matkalta :
Koskettavinta : Toivomuskirje yli sadan syöpäsairaan
lapsen kädestä.
Mieltyi : Tavernassa kuultuun kreetalaiseen lyyraan.
Yllättävintä : Vierailun kreikkalaiselta järjestäjältä
löytyi rovaniemeläinen pehmokettu. Kyseisiä
maskotteja ei ole valmistettu kuin muutama
kymmen.
Surullisinta : Kreikkalaisten alhainen palkkataso.
Erilaista : Lapset eivät käytä Kreikassa yhtä paljon
silmälaseja kuin Suomessa.
Joulupukki tuomassa iloa lasten sairaalaan
32
Teksti: Sara Saure
Kuvat: Sara Saure, Joulupukin arkisto
Suomen pukki tapaa Valimeren serkkunsa
Aslan kokemuksia Kreikan matkalta :
Erilaista : sitruunan maku ja mandariinin tuoksu,
mäntyjen ulkonäkö ja sateen ropina.
Yllättävintä : puissa lehtiä talvella, paljon
mopoautoja sekä kilttejä ihmisiä.
Yleistä Asla-tontusta :
Kuuluu : Luontotonttujen kategoriaan. Viihtyy
retkeillen, kalastaen ja poroja syöttäen. Lempiaine
koulussa biologia.
Tärkein työkalu suippolakin ohella :
Poronnahkainen reppu. Sisältää kortteja, joihin
joulupukki antaa nimikirjoituksia.
Käynyt aiemmin : Norjassa ja Haaparannassa.
Asla-tonttu kuuluu luontotonttujen kategoriaan
Joulupukin porot :
Nimet : Poroilla on ikäkausinimi ja oma nimi.
Ikäkausinimiä ovat muun muassa kermikkä, urakka,
vuonnelo, vuorsa ja kunteus. Oikeita nimiä ovat
Kilhakka, Mustakero ja Arvaamaton.
Poro inhoaa : Kosketusta ja valokuvausta.
Kuvaaminen onnistuu vasta pitkän lenkin jälkeen.
Porolla on : Erinomainen muisti. Se muistaa sekä
ihmisen hyvät että huonot teot.
33
REBETIKAN JUURILLA
sopi hyvin. Duo laajeni pian kvartetiksi, kun mukaan tuli
Martti Leiwo (kitara) ensimmäisen vaimonsa (laulu)
kanssa. Martistahan tuli myöhemmin Ateenan instituutin
johtaja.
Varsinaisesti rebetika- ja laika-musiikkia pääsin soittamaan, kun Amam-aman-yhtye perustettiin 1982: kaksi
buzukia ja kaksi kitaraa sekä laulu. Muutama vuosi
myöhemmin yhtyeeseen tuli mukaan basso ja rummut.
Soitimme vaihtelevasti rebetika-, laika- ja dimotikalauluja riippuen siitä, mitä tanssiva yleisö halusi. Kreikan
tanssien villitys oli levinnyt Suomeen 80-luvulla ja
tanssihalu oli kova kaikissa juhlissa. Varsinainen rebetika
jäi vähemmälle, kun se ei ole erityistä tanssimusiikkia ja
muusikkojen on toteutettava yleisön toiveita.
Ihastuin erityisesti Jannis Papaioannuun (1913–72) ja rupesin järjestämään vaimoni kanssa suosituksi tulleita
Papajoannun syntymäpäiväjuhlia vuodesta 1993 lähtien
(sankari itse oli kuollut 1972). Niissä juhlissa soi erityisesti
Papaioannun musiikki ensin Aman-Aman-yhtyeen ja vuodesta 1995 lähtien Laiki Familia-yhtyeen esittämänä.
Jannis Papajoannun 100-vuotissynttäreitä vietettiin
25.1.2014.
JOTAIN SELITTÄMÄTÖNTÄ siinä kreikkalaisessa musiikissa
on, mikä valloittaa ja saa suomalaisenkin tanssimaan.
Itselleni selitän sen lumovoiman johtuvan onnistuneesta
sekoituksesta läntistä ja itäistä musiikkiperinnettä. Siksi
siihen perehtyminen on ollut antoisaa – vaativaa, muttei
mahdotonta.
Omasta musiikillisesta kehityksestäni olen kertonut
kreikkalaisille tarinaa, kuinka olen soittanut trumpetilla
suomalaista tanssimusiikkia, amerikkalaisia evergreeneja ja jatsia; kitaralla lattareita, bossa novaa ja klassisia
kappaleita sekä domralla venäläisiä romansseja. Lopulta
löysin buzukin eikä soitinta ole enää tarvinnut vaihtaa.
Kreikkalaiset pitävät kovasti tästä tarinasta – ja onhan se
totta.
Rahisevia levyjä
Ensimmäisen innostukseni synnytti Mikis Theodorakis ja
levy, jonka vaimoni toi tuliaisena Kreetalta 1975. Kreikka
oli tuolloin juntan kaatumisen jälkeen täynnä musiikkia.
Theodorakis viehätti aikansa ja arvostan häntä tietysti
vieläkin. Mutta sitten tutustuin rebetikamusiikkiin ja se
vei sydämen. Ystäväni, kreikankielen lehtori Jussi
Korhonen oli tuonut 1975 Ateenasta kolme levyä:
Rebetikan historia 1-3 (Ρεµπετική ιστορία 1-3, 1925–55).
Ne olivat aarreaitta. Rahisevat levyt täynnä tunnetta ja
niitä soitettiin – bluesia, kuten jotkut ovat todenneet.
Opin tuntemaan aluksi erityisesti nimet Tsitsanis, Papaioannu ja Vamvakaris. Tämän jälkeen buzuki-soittimen
tarve oli ilmeinen. Ensimmäisen buzukini hankin ateenalaisesta soitinkaupasta 1976. Myöhemmin ostin Mundakisin ja Spurdalakisin buzukit.
Duosta Laiki Familiaan
Kun vaimonikin oli innostunut kreikkalaisesta musiikista,
perustimme lauluduon. Ohjelmistossamme oli runsaasti
kansanlauluja (dimotika ja nisiotika), joihin duettolaulu
Laiki Familia Papajoannu-juhlissa, kuva: Pentti Vikki
34
Kompania Pentara, Vamvakaris-ilta
kuva: Pentti Vikki
kuitenkin. Tuli kuunnelluksi rahisevia levytyksiä satoja
tunteja.
Papaioannun tunnetuimmat kappaleet kuuluvat edelleen ohjelmistoon: Faliriotissa, Modistrula, Prin to xarama, Anikse-anikse, Andreas Zepos, Vadiso ke paramilo,
Kapsuris jne.
Papaioannun 88-vuotissyntymäpäiviksi 2001, järjestimme konsertin Savoy-teatteriin. Kutsuimme solistiksi
hänen poikansa Antonis Papaioannun Ateenasta.
Laiki Familia- yhtye on ollut hyvin suosittu ja olemme
kiertäneet monissa kymmenissä juhlissa koko eteläisessä
Suomessa. Kokoonpanoksi vakiintui Eero Heimolinna
(buzuki, laulu), Vuokko Heimolinna (laulu), Teuvo
Ryynänen (keyboard), Tarja Ryynänen (haitari). Tarpeen
mukaan täydennettiin orkesteria tumbelekilla, kitaralla
tai viululla. Koska Suomessa ei ole ollut musiikkitavernoita, ovat keikat yleensä olleet ystävyysyhdistysten tai
firmojen järjestämiä.
Kompania Pentara
Nuotinnostyöni ei onneksi joutunut pölyttymään
kirjahyllyyn, sillä 2011 löysin muusikoita, jotka olivat
valmiit perustamaan kanssani aidon rebetikayhtyeen.
Annoin sille nimeksi Κοµπανία Η ΠΕΝΤΑΡΑ ”Viitonen”:
Eero Heimolinna (buzuki, laulu), Vuokko Heimolinna
(laulu), Risto-Pekka Pennanen (kitara), Petri Tohka
(baglamas) ja Vesa Putkonen (tumbeleki). Ohjelma
koottiin pääosin Markoksen sävelmistä ja ensimmäinen
esiintyminen oli keväällä 2012.
Perinteisen rebetikayhtyeen rungon muodostavat buzuki, baglamas ja kitara. Tämän kokoonpanon mallina oli
meille – kuten monille kreikkalaisillekin yhtyeille –
Markoksen oma yhtye 1930-luvulta, kuuluisa ”Pireuksen
nelikko”.
Kreikkalaisen musiikin lumo ei ole häipynyt.
Markos Vamvakaris nuoteiksi
Papaioannu-innostukseni hiipui vuosien kuluessa ja
siirsin kiinnostukseni Markos Vamvakarisiin (1905-72).
Sitä kautta saatoin syventää tietoisuuttani rebetikan juurista. Markoshan on nostettu puolijumalan asemaan
rebetikamusiikin säveltäjänä ja esittäjänä.
Olin tietenkin soittanut Markoksen sävelmiä vuosikymmenet sen suuremmin niitä miettimättä. Ovathan hänen laulunsa ”Frankosiriani”, ”Oli i Rebetes”,
”Ta Matoklada su lambun”, ”Mavra matia, mavra
fridia”, ”Osi ehune pola lefta”, ”Mangiko melahrino” ja
”Vergules” ikivihreitä sekä kaikkien tuntemia.
Tutkimusretkeni Markoksen musiikkiin alkoi vuonna
2006. Hankin arkistooni kaikki LP- ja CD-levyt, joihin
oli tallennettu hänen säveltämäänsä musiikkia. Arvelin, että parhaiten pääsen sisälle hänen maailmaansa, kun kirjoitan nuoteiksi hänen kaikki saatavilla olevat levytetyt kappaleensa. Ihan kaikkia en
kuitenkaan kirjoittanut, mutta 205 laulua ja sooloa
Eero Heimolinna
Suomen Ateenan-instituutin ystävät ry:n puheenjohtaja
35
Teksti ja kuvat: Susanna Ilppola
Kreikka pieni pala maapallolla;
Leros pieni tahra Aegean meressä.
todettuun metodiin - kymmeneen laskemiseen – ja vielä
moneen kertaan ja useammalla kielellä.
Kun tänä aamuna katson valoon Ateenan asuntoni
parvekkeen ovesta ja nautin täysin siemauksin vapaapäivästä ja suurkaupungin tarjoamista kulttuuri –ja
”hengailu”mahdollisuuksista, pulpahtelee mieleeni
muistoja Leroksen valonsinisestä taivaasta, valoa
välkkyvistä talon seinistä ja niiden kontrastista, herkullisen tumman sävyisistä vuorimaisemista. Odota
hetki, sanon melkein ääneen itselleni, ja
nuo muistot muuttuvat sekunnissa
aisteiksi, ihan oikeiksi mauiksi,
tuoksuiksi ja eläviksi kuviksi.
Miltä sitten Leros näytti 90-luvun alkupuolella, saari joka
oli kerännyt mainetta lähinnä kauhukuvilla siellä toimivasta psykiatrisesta sairaalasta ja edesmenneen Göran
Schildin loistavilla kertomuksilla purjevene
Daphen kotisatamasta?
Suloisen unelias Agia Marina
kello 08.00 lauantaiaamuna:
Mikä on se juttu, joka saa juuri
minun kokemukseni kuulostamaan erilaiselta kuin
muiden Kreikassa asuvien
suomalaisten?
Tyypillistä kreikkalaista pikkusataman rantaviivaa koristaa muutama pikkukahvila. Ylikuormitetut, äänekkäät vespat kulkevat
ajokaistaa pitkin poikin, välillä varoittamatta pysähtyen huomenten heittoon autoonsa nojailevalle taksikuskille, pari aasiakin näkyy kipittelevän kaiken kansan seassa.
Myöskään turistit eivät puutu
tästä, niin täydellisestä maalauksesta. Mikään ei tätä idylliä voisi särkeä,
kaikki kohdallaan ja silmä lepää.
Mieti,mieti,mieti, hoen
kuin kaikkien rakastama
Nalle Puh - millaista hunajaa
minun purkistani löytyy, mistä
se on tehty,miltä se ihan oikeasti maistuu?
Se on tehty pitkistä kävelyretkistä ja
seikkailuista Leroksen korkeiden ja usein
tuulia majoittavien vuorien huipuille, missä oreganon tuoksu on päätä huimaava ja missä lähtöruutua
reunustavat vaaleanpunakukkaiset mantelipuut tai joskus nilkkoja näykkivät ”villikoirat.” Todellakin sunnuntaiset, tai jopa jokapäiväiset kävelyretket ovat saarella
asuvien suurta luksusta, jonka arvon tietenkin vasta nyt
olen täysin ymmärtänyt.
Minäkin hyppään oman kullanruskean kreikkalaisen moponi kyytiin ja sulattelen eroa juntin Leroksen ja kansainvälisen trendikkään Kosin välillä, jossa silloin aupairina työskentelin. Sokkeloisia katuja ajellessani ja väistellen melkein mitä tahansa liikkuvaa menetin kai sydämeni saarelle eikä ihme! Sanojen sekamelskassa, perheenjäsenten lujassa halauksessa ja kaikin puolin vähän
ihmeolentona siinä älämölyssä, tunsi joensuulainen tyttö
itsensä osaksi jotain niin eksoottista, tutkimusmatkailijoiden kokemaa aarteenetsintäkiihkoa, että päätös jäädä
muutamien vuosien jälkeen saarelle oli täysin luonnollista.
Sitähän se ihmismieli on, että harjoitellaan läpi
elämän hetkessä elämistä.
Seurauksena suuresta rakkaudestani vuoriin, sai esikoistyttäreni matkustella maharepussa profeetta Iliaksen
pikku kirkkoon parinkuukauden ikäisenä, monen paikallisen kauhuksi. Meille jo kuluneeksi käynyt sanonta ”kuinka voit palella kun olet Suomesta?” ei ikävä kyllä saanut
uutta muotoa kun kyseessä oli jälkeläiseni, jota edesvastuuttomana muukalaisena raahasin säällä kun säällä
suuntaan jos toiseen. Pienellä paikalla koko yhteisö kasvattaa ja ottaa osaa lapsenkasvatukseen- tai ehkä paremminkin hyvinvointiin. Täytyi vain usein turvautua hyväksi
Lerokselle siis jäin, saarelle jolla siihen aikaan ainoa
näkyvä tv-kanava oli ERT 1, pastoröity maito vasta tulevaisuuden näkymissä, Lewis-farkut harvinaisuus ja jolla
sain hölmön blondin maineen kun kerroin Suomessa
markkinoille tulleesta leipäkoneesta.
36
Juhlan jälkeen palaa arki, myös paratiisissa.
taas unohdettuihin alueisiin ja
erakoituneisiin ystäviin.
Hauskaa tässä on se
että, kun vuosien jälkeen pääsin vihdoin kesälomalle
Lerokselle, saarelta löytyi vielä tutkimattomia s a la is ia
rantoja ja hippi- glamour kesäbaareja; loputtomattomia
tarinoita.
Luulisi, että pienellä paikkakunnalla liikkuminen olisi
helppoa ja jokapäiväinen elämä kiireetöntä ja leppoisaa.
Näin ei kuitenkaan ole. Aviomies odottaa sielläkin
päivällistä pöytään töistä päästyään, kaupassa on
käytävä ja pienemmät lapset koulusta on jonkun
haettava. Leroksen kadut ovat äärettömän kapeita,
niinpä ”ruuhka-aikoina” soudetaan ja huovataan.
Välimatkat eivät välttämättä ole muutaman
korttelin pituisia ja koulukyyditys on lapsille, jotka
asuvat kilometrien päässä. Alakoululaisten reppu
painaa parhaassa tapauksessa ”vain yhden
karpuusin verran” ja he saattavat unohtua
koulumatkalla rantakadulle kivenheittokisaan.
Koska perhettä kohti on yleensä yksi auto ja koulu-ja
työmatkat eivät käy yksiin, ”mamat” kansoittavat
tienvarret aamuisin ja iltapäivisin, monesti apuun
rientävät mummit ja ukit myös. Hieno traditio,vaikkakin
aikaavievä, tuo manuaalinen koulukyyditys, joka myös
luo pohjan sosiaaliselle kanssakäymiselle kaupasta
pankkiin, vihannestorilta leipomoon. Tuttuja ja ystäviä
tapaillaan päivittäin töidenkin
lomassa, minkä voi tietenkin
katsoa useimmissa tapauksissa siunaukseksi
ja paikallisuutisten
päivityshetkeksi. Tämä on Leroksen
talvella täyttä elämää päivisin. Iltaisin et sen sijaan
juuri kehenkään
kaduilla törmää.
Mitä siis hunajapurkkini vielä sisältää?
Ystäviä, niitä ikuisia ystäviä joille ei soiteta päivittäin
tuskin edes kuukausittain, jotka aina tuntuvat omilta,
melkein perheeltä. Niinhän sen täytyy ollakin ja miten
muuten se voisi ollakaan. Jos olet istunut lukemattomia kertoja kynttilän valossa odottaen taas
tuhannennen kerran milloin sähkökatkos loppuu
ja esittänyt pienen rukouksen Panagialle, että
kaikki kalliit kahvilan jääkoneet ja pakastimet
heräisivät henkiin, tai pitänyt kolme päivää
seuraa lentonsa ja laivansa myrskyn takia
menettäneelle ystävälle, niin eikö se jo kaiken
kestä. Ne leroslaiset ystäväni ja kaikki ne
ihmiset joita sata kertaa päivässä näet ja sanot
hyvät huomenet ja illat, välillä ärsytykseen asti,
heitä kannan edelleen mukanani purkin kansi
tiukasti suljettuna.
Kesällä kaikki menee päälaelleen, kuten turismista elävillä
saarilla käy, etenkin oman
yrityksen parissa työskentelevien kohdalla. Aikaa ei tunnu riittävän muuhun kuin työntekoon ja elämä rajoittuu muutaman neliökilometrin alueelle. Puolet saaresta on kuin
pois pyyhkäisty. Mutta kun koittaa syyskuu, tutustutaan
Sanotaan ”there`s everyday everywhere.” Pieniä suuria
totuuksia ja allekirjoitan tuon täysin, mutta myös jokaisella meistä on mahdollisuus maustaa päivänsä omin
keinoin. Vaikka nykyään Ateenassa asunkin ja nautin
kaupunkielämästä, lukee edelleen maustepurkissani
Leros ja siinä on muuten iso loraus hunajaa!
Ystäviä, niitä ikuisia
”there`systäviä
everyday everywhere.”
Mieti,mieti,mieti, hoen
vain yhden karpuusin verran
joensuulainen
tyttö
päätös jäädä
Seurauksena suuresta rakkaudestani vuoriin
37
Suurlähetysto tiedottaa
Passimaksu maksettava etukäteen suurlähetystön pankkitilille
Passimaksu, 120 €, maksetaan 1.1.2014 alkaen etukäteen edustuston pankkitilille. Suomen
suurlähetystön pankkitiedot ovat: Embassy of Finland, Alpha Bank, IBAN GR33 0140 1940 1940
0232 0000 776. Huom.: Edustustossa ei voi maksaa käteisellä eikä pankki- tai luottokorteilla.
Tilille maksettaessa tulee viestikenttään kirjoittaa hakijan/hakijoiden nimi ja sanan
”passihakemus”. Kuitti tulee esittää passia anottaessa. Mikäli valmis passi halutaan
toimitettavaksi postitse, maksu kirjatusta kirjeestä on 5 euroa. Maksu suoritetaan
passimaksun tilille maksamisen yhteydessä.
Ennakkoäänestys Europarlamenttivaaleissa
Europarlamentin vaalit pidetään Suomessa 25.5.2014. Kreikassa on mahdollista
äänestää ennakkoon Ateenassa, Kreetalla, Rodoksella ja Thessalonikissa.
Ateena Suomen suurlähetystö, Hatziyianni Mexi 5, 115 28 Ateena
14.-17.5.2014 ke-pe klo 10-15, la klo 10-13
Kreeta Suomen kunniakonsulaatti, Efedron Polemiston 1, 73100 Hania, Crete
16.-17.5.2014 pe klo 14-19 ja la 10-13
Rodos Suomen kunniakonsulaatti, Hotel Manousos, G. Leon 25, 851 00 Rodos
15.5.2014 klo 10-14
Thessaloniki Ravintola Marathos, 2. krs, Mitropoleos 6 & Katouni, Ladadika, 54624 Thessaloniki
17.5.14 klo 10-14
Äänioikeutettu on 1) asuinpaikkaan katsomatta jokainen Suomen kansalainen, joka viimeistään
vaalipäivänä täyttää 18 vuotta ja 2) muun Euroopan unionin jäsenvaltion kansalainen, joka
viimeistään vaalipäivänä täyttää 18 vuotta ja jolla on kotikuntalaissa tarkoitettu kotikunta
Suomessa 51. päivänä ennen vaalipäivää, jollei hän ole menettänyt äänioikeuttaan siinä
unionin jäsenvaltiossa, jonka kansalainen hän on. Äänioikeuden edellytyksenä kuitenkin on,
että henkilö ilmoittautuu äänioikeusrekisteriin Suomessa.
Äänioikeutettu saa samoissa europarlamenttivaaleissa äänestää vain yhdessä EU:n
jäsenvaltiossa: joko kotivaltiossaan tai siinä valtiossa, jossa asuu (asuinvaltiossaan).
Lisätietoja: www.vaalit.fi
Pysyvästi tai toistaiseksi Kreikassa asuvien henkiloiden yhteystietojen ilmoittaminen
suurlähetystolle
Suurlähetystolle tehtävät ilmoitukset tehdään samalla verkkosivulla www.matkustusilmoitus.fi
kuin matkailijatkin tekevät. Ilmoituksen tehneisiin suomalaisiin saadaan tarvittaessa paremmin
yhteys erilaisten kriisitilanteiden yhteydessä. Kriisitilanteita ovat esimerkiksi
suuronnettomuudet, tuhoisat luonnononnettomuudet tai evakuointia vaativat tilanteet
ulkomailla.
Uusi palvelu loytyy verkkosivuilta osoitteesta matkustusilmoitus.fi ja
ruotsinkielisille osoitteesta reseanmalan.fi.
Vinkki ilmoituksen tekijälle: Ilmoituksessa kysytään matkan alkamispäivää. Kyseiseen kohtaan
voi laittaa maahanmuuttopäivän tai päivän, jolloin ilmoituksen tekee. Kun asuu maassa
vakituisesti, jätetään lähtopäivä merkitsemättä. Kun ilmoituksen tekoa jatketaan, tulee
myohemmin vastaan kohta, jossa merkitään, että asuu maassa pysyvästi.
Tiedoksi: Heraklionin kunniakonsulaatti tilapäisesti suljettu 1.2.2014 alkaen.
38
SUOMEN KUNNIAKONSULAATIT KREIKASSA
KREETA, HANIA Kunniakonsuli
Inge-Maj LASSFOLK-TSONTOS
Osoite: Finland's Honorary Consulate,
Efedron Polemiston 1, 73100 Hania, Crete
Puh: + 30 28210 97994,
Fax: + 30 28210 88037
email: [email protected]
KREETA, IRAKLION Kunniakonsuli
Rita SJOSTRAND
Kunniakonsulaatti on
tilapaisesti suljettu 1.2.2014 lahtien.
KORFU Kunniakonsuli
Jaana HAVO-BARDIS
Postiosoite: Honorary Consulate of Finland,
P.O.Box 113, 49083 Tzavros, Corfu
Puh: +30 693 71 19 301, 26610 91890,
Fax: +30 26610 90230
email: [email protected]
KOS Kunniakonsuli
Stamatis VUKUVALIDIS
Posti- ja kayntiosoite: Honorary Consulate
of Finland, V-Tours Travel Agency, Head
Office, Marmaroto, 853 00 Kos
Puh: +30 22420 22340,
Matkapuh: +30 694 43 62 848,
Fax: +30 22420 56729
email: [email protected]
PATRAS Kunniakonsuli
Maria FILOPOULOU
Postiosoite: Honorary Consulate of Finland,
Othonos Amalias Street 12, 262 23 Patras
Puh: +30 2610 622500,
Matkapuh: +30 694 43 43 476
Fax: +30 2610 623574
email: [email protected]
THESSALONIKI Kunniakonsuli
Marko SUOMALAINEN
Postiosoite: Honorary Consulate of Finland,
1st km Thessalonikis-Kalohoriou, 57009
Thessaloniki
Puh: +30 2310 511191
Fax: +30 2310 314400
email: [email protected]
SUOMEN
ATEENAN LAHETYSTO
KREIKAN SUOMI-KOULUT
ATEENAN SEUDUN SUOMI-KOULU
Opettaja Pauliina Mäkinen-Loukas
Puh: 210 4653049, 695 60 24 393
email: [email protected]
http://ateenan-pireuksensuomikoulu.fi
RETHIMNONIN SUOMI-KOULU
P.O.Box 535, 74 102 Rethymnon, Crete
Opettajat: Anna Hovi ja
Riikka Turpeinen-Tsiledaki
email: [email protected]
HANIAN SUOMI-KOULU
Opettaja: Ritva Pollanen-Psaroudaki
Puh: 28210 42 317
email: [email protected]
Opettaja: Petra Stratoudaki
Puh: 697 36 66 270
email: [email protected]
Opettaja: Pirkko Aalto-Garofalaki
Puh: 697 58 51 305
email: [email protected]
RHODOKSEN SUOMI-KOULU
SPOR, Georgiou Seferi 108, 851 00 Rhodes
Opettaja: Minna Puhakka-Pastikou
Puh: 694 59 33 698
email: [email protected]
Opettaja: Marika Karkkainen
Puh: 694 59 66 251
email: [email protected]
KOSIN SUOMI-KOULU
Styl. Thymanaki 3, 85300 Κos
Opettaja: Marika Nurmi
Puh: 6938715550
Koulun Puh: 22420-29066
email: [email protected]
RODOS Kunniakonsuli
Ioannis MANOUSOS
Toimistovirkailija: Virpi Koskiniati
Kayntiosoite: Manousos City hotel,
G. Leontos 25, 851 00 Rhodes
Postiosoite: Honorary Consulate of Finland,
P.O.Box 92, 851 00 Rhodes
Puh: +30 22410 35780
Matkapuh: +30 694 46 70 239
Fax: +30 22410 35780
email: [email protected]
THESSALONIKIN SUOMI-KOULU
P.O. Box 18608, 54005 Thessaloniki
Opettaja: Outi Holopainen
Puh: 697 97 74 482
Opettaja: Maria Karoliina Psitillis
Puh: 697 62 58 428
email: [email protected]
www.suomi-seura.gr
ATEENAN MERIMIESKIRKKO
"Pyhan Paavalin talo" sijaitsee Ateenan vanhassa kaupungissa:
Daidalou 18, 10558 Plaka, Athens, Puh: 210 4516 564, Fax: 210 4519 145.
Sosiaalikuraattori Mari Hilonen Puh: 697 77 15 228.
Avoinna: ma-ke klo 12-19, to 16-20, pe suljettu, la 9.30-14, su 18-21.
www.merimieskirkko.fi, www.svenskakyrkan.se/aten
Facebook: Ateenan Merimieskirkko / Scandinavian Church in Athens
RODOKSEN TURISTIPAPPI
Turistipappi Pertti Hell, kanttori Terho Taipalinen,
[email protected]
39
Kayntiosoite: Hatziyianni Mexi 5, 6. krs,
11528 Athens
Postiosoite: P.O.Box 18123, 11610 Athens
Puh: 210 7255860, Fax: 210 7255864
email: [email protected]
www.finland.gr
SUOMEN
ATEENAN-INSTITUUTTI
Johtaja Jari Pakkanen
Assistentti Saara Kauppinen
Toimistonhoitaja Maria Martzoukou
Zitrou 16, 11742 Athens
Puh: 210 9221152, Fax: 210 9216145
email: [email protected]
www.finninstitute.gr
KREIKAN
SUOMI-SEURAT
RODOKSEN SUOMI-SEURA
Pj. Riitta Fagerlund
Puh: 697 73 73 276
SUOMI-SEURA KOS
Pj. Anna Holopainen
Puh: 693 88 90 772
email: [email protected]
RETHIMNONIN SUOMALAISET
Pj. Teija Kiviranta
Puh: 697 28 99 608
P.O.Box 535, 74102 Rethymnon
[email protected]
HANIAN SUOMALAISET
Pj. Inge-Maj Lassfolk-Tsontos
Puh: 697 44 67 670
email: [email protected]
POHJOIS-KREIKAN SUOMI-SEURA
Pj. Outi Holopainen
Puh: 2310 44 53 49, 697 97 74 482
email: [email protected]
OH OI, GIA SSOU –
V I K I N G L I N E TO I VOT TA A S I N U T
T E RV E T U L L E E K S I !
Uusi alus tammikuu
sta 2013:
E
MS VIKING GRAC
a
Turku– Tukholm
Mukavasti ja helposti kohtuullisin hinnoin matkalla Kreikkaan
ja Suomeen.
Nauti mukavasta ja ystavallisesta palvelusta, maukkaasta
skandinaavisesta ruuasta, mukavasta tunnelmasta,
upeista nakymista seka raikkaasta tuulahduksesta...
www.vikingline.fi
KARAVAANARIT &
MATKAILUAUTOT
TERVETULOA!