4 - Suomi–Israel Yhdistysten Liitto ry
Ne ljä nne s v uos it ta i n i l m e s ty vä k u l ttu u r i l e h ti Jul k a i s i j a : S uom i-Israel Yh d istysten L iitto r y 4 • 2011 Julkaisija: Suomi-Israel Yhdistysten Liitto ry Finland-Israel Föreningarnas Förbund rf PL 247, 00531 Helsinki www.suomi-israel.fi, [email protected] SSN-L 1235-8290 ISSN 1235-8290 (Painettu) ISSN 1799-0742 (Verkkojulkaisu) Vastaava toimittaja: Reino Kurki-Suonio [email protected] Toimituskunta: Mikael Enckell, Vesa Hirvonen, Juha-Pekka Rissanen, Sirkku Salmela, Mila Westerberg. Ilmestyy: neljä kertaa vuodessa. Vuosikerta 15 euroa, kestotilaus 12 euroa. Ilmoitushinnat: 1/1 s. 170 euroa, 1/2 s. 95 euroa, 1/4 s. 55 euroa, 1/8 s. 35 euroa. Painopaikka: Painomerkki Oy, Helsinki. Taitto: Kirsi Pääskyvuori. 21. vsk. nro 4/2011 Säännöllisen 12-tahokkaan muotoinen holmiummagnesium-sinkki-kvasikide. Kuva liittyy sivun 11 artikkeliin kemian tämänvuotisesta Nobel-palkinnosta. Kuva: I. R. Fisher et al./Philosophical Magazine. Shalom!........................................................................................3 Seminaaritilaisuus Israelin sotilaspoliittisesta asemasta...4 Israelin rajanaapurit, uhka Israelille vai toisilleen?..............6 Tervetuloa suurlähettiläs Ashbel!.........................................10 ”Kvasitutkimus” tuotti Nobel-palkinnon............................11 Kibbutsiliike...............................................................................12 Kahden rauhan Jerusalem.....................................................14 Chava Alberstein tunnelmoi Savoy-teatterissa Helsingissä................................................................................16 Kuvakertomus Jyväskylän Suomi-Israel-yhdistyksen 25-vuotisjuhlasta .....................................................................18 Suuri Israelin tuntija ja ystävä Matti Kapanen on poissa.......................................................19 Ei mitään uutta auringon (tai kuun) alla...............................20 Tel Avivin museo on WOW!..................................................21 Salamone Rossi, säveltäjä ilman keltaista tähteä............22 Oudin lempeä sointi................................................................23 Ei mikään pieni ihme................................................................24 Negevin ihmeitä.......................................................................25 Kulttuurimatka Israeliin...........................................................26 Suomi-Israel yhdistysten liitto ry on poliittisesti ja uskonnollisesti sitoutumattomien ystävyysyhdistysten liitto. Tätä linjaa seuraten Jedidut pyrkii lisäämään Israelin maan ja kansan tuntemusta sekä levittämään tietoa Israelin kulttuurista, historiasta ja yhteiskunnasta. 2 JEDIDUT 4•2011 Shalom! J oulun ja hanukan lähestyessä on rauhoittumisen aika, vaikka maailma ympärillämme tuskin rauhoittuukaan. Kovin jouluista tai hanukkaista ei tästä lehdestä kuitenkaan tullut, etenkin kun kerromme lokakuisesta Israelin sotilaspoliittista asemaa käsitelleestä seminaarista. Vaikka kuuluivathan (taivaalliset) sotajoukot Luukkaan mukaan ensimmäiseenkin jouluun! Taakse jäävä vuosi on ollut monella tavoin rauhaton, niin arabimaissa ja Israelissa kuin Suomessa, Euroopassa ja koko maailmassa. Tapahtumat ovat edenneet nopeasti ja ennustamattomasti niin, että tämän lehden lokakuiset Lähi-idän tilannearviotkin vaatisivat varmaan päivitystä. Aikamme rauhattomuutta lisää maailman pienentyminen niin, että missä tahansa tapahtunut voi vaikuttaa kaikkialle muuallekin. Kaaosteoreetikot puhuvat ns. perhosefektistä: perhosen siipien liike jossain päin maailmaa voi johtaa hirmumyrskyyn jossain muualla. Nykyaikaisen tiedonvälityksen ja sosiaalisen median ansiosta ”perhoset” voivat myös aikaisempaa paljon helpommin ja nopeammin aiheuttaa ”hirmumyrskyjä”. Toisaalta suurikin järistys voi jäädä muualla lähes huomaamatta, ellei kohde ole median suurennuslasin alla niinkuin Lähi-itä ja Israel ovat. ”Perhosvaikutus” ei näy ainoastaan taloudellisissa ja yhteiskunnallisissa asioissa, vaan myös muoti-ilmiöissä ja massaliikkeissä. Sosiaalisessa mediassa ihmisten on helppo pitää vilkasta keskusteluyhteyttä laajaan joukkoon samoin ajattelevia. Tästä on paljon iloa ja hyötyä, mutta vaarana on, että kritiikin puute johtaa myös harkitsemattomuuksiin, niinkuin joidenkin ääri-ilmiöiden kohdalla olemme nähneet. Myös Israel-ystävyyden kohdalla meidän on syytä varoa, ettei yli-innokkuudesta aiheudu julkisuudessa enemmän vahinkoa kuin hyötyä. Pidetäänhän meitä muutenkin usein Israelin ”puhtauteen” sokeasti uskovina idealisteina tai uskonnollisina fundamentalisteina. Ystävyysjärjestönä Suomi-Israel yhdistysten liitto ei ole poliittinen toimija, mutta Israelin oikeus turvalliseen olemassaoloon on meille luovuttamaton. Tämän oikeuden toteutumisen kannalta voi olla kriittistä se, mihin käynnissä oleva ”arabikevät” johtaa, ja miten Palestiinan käynnistämä valtiohanke etenee. Tästä syystä Liitto on monien muiden tavoin kiinnittänyt huomiota siihen, ettei talousasioiden työllistämällä Suomen hallituksella näytä olevan yksimielistä linjaa Israelia koskevissa ajankohtaisissa kysymyksissä. Liitto onkin esittänyt avoimen vetoomuksen, jossa hallitukselta toivotaan selkeän kannan muodostamista ja julkistamista. Vetoomus on nähtävissä liiton verkkosivuilla. Mutta palataan vielä siihen rauhaan. On tässä lehdessä toki siitäkin jotain, nimittäin Jerusalemista taivaallisen ja maallisen rauhan kaupunkina. Tähän Jerusalemin olemukseen kai kuuluu sekin, että siitä on tullut myös rauhan koetinkivi. Rauhallista joulua ja hanukkaa toivottaen Reino Kurki-Suonio Helsinki – Tel Aviv non-stop Toiviomatkojen omat tilauslennot. Meno-paluu alk. 499 euroa. Kevät 2012: Lennot sunnuntaisin 12.2. – 29.4. (paluu 6.5.) Syksy 2012: Lennot kerran viikossa 23.9. – 20.11. (paluu 29.11.) Reittilentoja Keski-Euroopan kautta päivittäin läpi vuoden. Annankatu 31-33 C, 00100 HELSINKI. Puhelin (09) 5657170. Faksi (09) 56571727, [email protected], www.toiviomatkat.fi JEDIDUT 4•2011 3 SEMINAARITILAISUUS ISRAELIN SOTILASPOLIITTISESTA ASEMASTA Turun seudun Suomi-Israel yhdistyksen perinteenä on järjestää parin vuoden välein ajankohtaisia Israeliin liittyviä seminaaritilaisuuksia. Tämänsyksyisessä, 5.10.2011 järjestetyssä seminaarissa käsiteltiin Israelin sotilaspoliittista asemaa Lähi-idässä. Alustajina seminaarissa olivat kenraalimajuri evp Kalervo Sipi, toimitusjohtaja Rony Smolar, kirjailija Pekka Sartola ja toimitusjohtaja Gideon Bolotowsky. Puheenjohtajana toimi Turun Suomi-Israel yhdistyksen toiminnanjohtaja, VTM Mikael Zewi. Tilaisuus alkoi kenraalimajuri Kalervo Sipin asiapitoisella analyysillä Israelin ja sen rajanaapureiden suhteista. Esitys antoi tukevan pohjan muille alustuksille, ja julkaisemme sen tässä lehdessä kokonaisuudessaan. Muita alustuksia referoidaan seuraavassa lyhyemmin. Suhteet arabivaltioihin Rony Smolar (vas.), Pekka Sartola ja Mikael Zewi. Kuva: Olli Palo. Kalervo Sipi (vas.) ja Gideon Bolotowsky. Kuva: Olli Palo. 4 Toimitusjohtaja Rony Smolar alusti aiheesta Israel arabivaltioiden diplomatian kohteena. Hänen mukaansa maiden suhteita hallitsevat vihollisuudet, väkivaltaisuudet ja uhkailut niin, ettei diplomatiasta voi paljon puhua. Keskinäisen diplomatian sijasta näyttämönä on yleensä ollut YK alajärjestöineen, ja kysymykset ovat koskeneet rauhanturvaamista ja Israelin eristämistä. Marokon, joka on neljänneksi suurin arabivaltio, Smolar toi esille arabimaista maltillisimmin Israeliin suhtautuvana. Siellä on 1950-luvulla tapahtuneen maastamuuton jälkeen edelleenkin merkittävä juutalaisvähemmistö, ja siellä on rabbien hautoja, jotka ovat juutalaisten pyhiinvaelluskohteita. Kuningas Mohammed VI:llä (s. 1963) on myös juutalaisia neuvonantajia, joista André Azoulay (s. 1941) on ollut tässä asemassa jo hänen isänsä, Hassan II:n (1929-1999) aikana. Hassan II:lla oli aikanaan merkittävä osa Egyptin ja Israelin rauhanneuvottelujen toteutumisessa sekä Egyptin presidentti Anwar Sadatin (1918-1981) historiallisessa Jerusalemin vieralussa vuonna 1978. Myös Tunisia on suhtutunut Israeliin maltillisesti. Se on avoin juutalaisten matkailulle, ja siellä käy vuosittain tuhatmäärin juutalaisia turisteja, lähinnä Djerban saarella, missä sijaitsee juutalaisten pyhiinvaelluspaikkoja. Muammar Gaddafin (1942-2011) johtama Libya pysyi Israelin vastaisessa rintamassa. Myös Saudi-Arabia, Oman ja Bahrain ovat siinä edelleen. Syyriassa on arabimaailman JEDIDUT 4•2011 Israel-vastaisen kauppaboikotin toimisto. Iran uhkailuineen on tietenkin oma lukunsa. Turkki, jonka suhteet Israeliin olivat aikanaan lämpimät, pyrkii palauttamaan ottomaanisen mahtinsa ja etsii Israelin tilalle Lähi-idästä uusia liittolaisia. Smolar päätti alustuksensa arabiliigan kolmeen EI-julistukseen, jotka ovat edellen voimassa valtaosassa arabimaita: EI rauhalle Israelin kanssa, EI tunnustamiselle, EI neuvotteluille. Pientä edistystä on tosin ollut Saudi-Arabian rauhanaloite, joka rauhan vastineena yksipuolisesti kuitenkin edellyttää mm. Israelin vetäytymistä kaikilta miehittämiltään alueilta. Kohti rauhaa vai sotaa? Kirjailija Pekka Sartolan alustuksen otsikkona oli Israel ja sen rajanaapurit, kohti rauhaa vai sotaa? Siinä hän täydensi Sipin esille tuomia historiallisia faktoja mainiten mm. Balfourin julistuksen (1917) sekä Kansainliiton päätöksen jakaa alue Transjordaniaksi ja juutalaisten kansalliskodiksi (1922). Hänen mukaansa arabien pääasiallisin tavoite aluekysymyksissä on ollut, ettei siellä olisi ei-islamilaista valtiota. Sotilaallisen tilanteen suhteen Sartola oli vähemmän optimistinen kuin Sipi ja näki sen kehittyvän kohti vakavaa aseellista yhteenottoa. Merkittävinä tähän vaikuttavina tekijöina hän näki radikaalin islamin voimistumisen sekä Turkin radikalisoitumisen. Hizbollahin maltillistumiseen hän ei myöskään luottanut. Median puristuksessa Toimitusjohtaja Gideon Bolotowsky alusti aiheesta Israel kansainvälisen median puristuksessa. Hän aloitti siteeraamalla Aiskhylosta noin 2500 vuoden takaa: ”Sodan ensimmäinen uhri on totuus!”. Länsimaiset oikeudenmukaisuutta ja kompromisseja tavoittelevat arvot ovat Bolotowskyn mielestä hioneet linssit, joiden läpi näemme kaksi lasta: yhden, jolla on koko piirakka — Israelin — ja toisen, jolla ei ole siitä palaakaan — palestiinalaiset. Länsimaisen ajattelutavan mukaan meidän tulee pakottaa osapuolet sopimaan erimielisyytensä ja jakamaan piirakka: tuloksena tulisi olla sekä elinkelpoinen, alueellisesti yhtenäinen palestiinalaisvaltio että turvalliset rajat omaava Israel. Alue tulisi siis jakaa uudelleen. Bolotowskyn mielestä tämä kvartetin (YK, EU, USA, Venäjä) ajama ratkaisu on sekä ylimielinen että lapsellinen: se näkee osapuolet lapsina eikä ota huomioon konfliktin historiaa ja dynamiikkaa. Hänen mukaansa konfliktin ydin ei ole territoriaalinen vaan ideologinen. Arabien hylkäyspolitiikka ei ole muuttunut sataan vuoteen: edellenkään he eivät ole valmiita tunnustamaan juutalaisten historiallisia oikeuksia Välimeren pohjukan alueeseen yleisesti ja Jerusalemiin erityisesti. Kansainliitto ja sen jäsenvaltiot sen tunnustivat, niinkuin Sartolakin totesi. Neutraalia mediaa ei Bolotowskyn mukaan ole, mutta laatujournalismi tuo eri näkökohdat esille. Tiedonvälityksessä asenteellisuus ilmenee monin tavoin: sanavalinnoissa, siinä mitä ei kerrota, valikoivassa raportoinnissa, tapahtumien irrottamisessa yhteyksistään, eri näkökohtien sijoittelussa ja suoranaisissa asiavirheissä. Näistä kaikista Bolotowsky toi esille esimerkkejä Lähi-idän tapahtumien raportoinnissa. Mahdollisina syinä median vinoumiin Bolotowsky näki painostuksen tai sensuurin, tietojen tarkistamattomuuden, liioittelun- tai sensaationhalun, ennakkoluulot ja suoranaiset väärennökset. Näistä kaikista hänellä oli myös monien tuntemia esimerkkejä. Bolotowskyn mielestä voi myös ihmetellä sitä, miksi Palestiinan kysymys saa mediassa niin suuren huomion, kun jopa tuhat kertaa suuremmat tragediat voivat samanaikaisesti jäädä lähes huomiotta. Hänen esimerkkeihin perustunut johtopäätöksensä oli, että liberialaisten, sudanilaisten, sri lankalaisten, pohjoiskorealaisten, ruandalaisten, kolumbialaisten, kongolaisten, guinealaisten, burmalaisten, nigerialaisten, sierra leonelaisten, meksikolaisten, tiibetiläisten, tšetšeenien, länsisaharalaisten, kurdien, kashmirilaisten ja jopa miehitettyjen alueiden ulkopuolella asuvien palestiinalaisten kokemat ihmisoikeuksien loukkaukset jäävät mediassa suhteettoman vähälle huomiolle Israelin ja palestiinalaisten väliseen konfliktiin verrattuna. Esityksensä Bolotowsky päättikin siihen toivomukseen, että huoli ihmisoikeuksista kohdistuisi samalla tavoin muuallekin maailmassa kuin mitä se nyt kohdistuu tähän pieneen Lähi-idän maatilkkuun. rks Tilaisuuden videointi on nähtävissä TV7:ssä perjantaina 30. joulukuuta 2011 klo 22:10 ja se on myös ladattavissa verkko-osoitteesta http://jkpaa.wippiespace.com/ video sekä ostettavissa Turun seudun Suomi-Israel yhdistykseltä hintaan 25 €. JEDIDUT 4•2011 5 ISRAELIN RAJANAAPURIT, UHKA ISRAELILLE VAI TOISILLEEN? Kenraalimajuri evp Kalervo Sipi Alustus Turun seudun Suomi-Israel yhdistyksen 5.10.2011 järjestämässä seminaarissa Reservin kenraalina en missään nimessä esitä tässä puolustusvoimien virallista kantaa. Esiinnyn pikemminkin koko aikuisen ikäni Israelia ihailleena ihmisenä sekä sotilaana israelilaisten isänmaallisuutta ja maanpuolustustahtoa arvostavana henkilönä. Maidemme välillä on mielestäni paljon yhtäläisyyksiä, muutakin kuin sinivalkoinen lippu. Esitykseni on siis reservin kenraalin subjektiivinen näkemys, ehdottomasti ei tieteellinen analyysi. Siinä saattaa myös olla virheitä – lähinnä poliittisissa tilanteissa. Lähi-idän pitkästä konfliktista Välittömästi Israelin valtion syntymisen jälkeen toukokuussa 1948 Palestiinan arabit, Jordania, Egypti, Syyria ja Libanon hyökkäsivät Israeliin. Arabien hyökkäys päättyi tappioon. Sodan jälkeen Israelin haltuun jäi suurempia alueita kuin YK:n jakosuunnitelmassa maaliskuulla 1947 oli kaavailtu. Samalla Egypti miehitti Gazan ja Transjordania Länsirannan. Suuri määrä arabeja pakeni tai karkotettiin uuden juutalaisvaltion alueelta, YK:n mukaan 711 000. Näihin päiviin asti jatkuneen Lähi-idän kriisin vuoksi pakolaiskysymys on edelleen ratkaisematta. YK vaati vuonna 1948 vihollisuuksien lopettamista Palestiinassa ja päätti lähettää tarkkailijoita aselepoa valvomaan. Ensimmäiset aseistamattomat sotilastarkkailijat saapuivat alueelle kesäkuussa 1948. YK:n historian ensimmäinen rauhanturvaamisoperaatio, UNTSO (United Nations Truce Supervision Operation), oli perustettu. Tämän operaation tehtävänä on valvoa Israelin ja sitä ympäröivien arabimaiden aseleposopimuksia sekä estää yksittäisten tapausten eskaloituminen kriiseiksi. Sen toimialue käsittää lähes koko Lähi-idän, ja sen sotilastarkkailijaryhmiä on ollut kaikissa Israelin naapurimaissa. Tällä hetkellä pääosa niistä toimii Etelä-Libanonissa ja Golanin ylängöillä. YK:n turvallisuusneuvosto on asettanut UNTSO:n toimimaan kunnes rauha Israelin ja sen naapurivaltioiden kesken on solmittu. Käytännössä operaatio eroaa useimmista 6 Tuolloinen kapteeni Harri Pantzar (oik.) ja tanskalainen kapteeni Torben Kruger UNTSO:n tarkkailutehtävissä Golanilla 1973. Kuva: UN Photo/Yutaka Nagata. muista rauhanturvaoperaatioista siten, että sen mandaattia ei tarvitse uusia määräajoin. 1949 tehtiin aseleposopimus Israelin ja arabimaiden välillä (Egypti, Jordania, Syyria, Irak ja Libanon). Israelin ja Egyptin rauhansopimus on vuodelta 1979, Jordanian kanssa rauha tehtiin vuonna 1994, ja samana vuonna laadittiin rauhansopimus Israelin ja PLO:n välillä. Rauhansopimus puuttuu edelleen Israelin ja Syyrian sekä Israelin ja Libanonin väliltä. Vain kaksi arabimaata, Egypti ja Jordania, on siis solminut virallisen rauhansopimuksen Israelin kanssa. Suomi on osallistunut UNTSO-operaatioon vuodesta 1967, ja siinä työskentelee tällä hetkellä 15 suomalaista. Kenraalimajuri Juha Kilpiä aloitti operaation komentajana 1.5.2011. Hänen määräämisensä tuohon tehtävään on mahtava tunnustus meille suomalaisille! Kenraalimajuri Juha Kilpiä. Kuva: Puolustusvoimat. JEDIDUT 4•2011 Israelin naapurimaat – lähinnä sotilaalliselta kannalta Libanon Libanonissa on kuluvan vuoden kesäkuussa onnistuttu muodostamaan hallitus, jossa enemmistönä on Hizbollahliike liittolaisineen. Libanon ehti olla ilman toimivaa hallitusta tammikuusta lähtien, jolloin nämä kaatoivat lännen tukeman hallinnon. Hizbollah (Jumalan puolue) on vuonna 1982 perustettu poliittinen ja sotilaallinen libanonilaisten šiiamuslimien järjestö ja puolue. Israel, Australia, Yhdysvallat ja Kanada luokittelevat sen terroristijärjestöksi, mutta esimerkiksi Euroopan unioni ja Venäjä eivät sitä tee. Hizbollah-järjestö luotiin vastustamaan Israelin invaasiota Libanoniin sekä Israelin myöhempää Libanonin eteläosien miehitystä. Sen apuna on ollut Iranin lähettämiä vallankumouskaartilaisia, joiden läsnäolo oli mahdollista Syyrian myötämielisyyden ansiosta. On esitetty arvioita, että Iranin todellinen syy Hizbollahin avokätiseen tukemiseen oli iranilaisen, islamilaisen vallankumouksen levittäminen Libanoniin ja yli koko arabimaailman. Alkuaikoinaan Hizbollah todella kannattikin Iranin kaltaisen islamistijohtoisen mallin tuomista Libanoniin, mutta 1980-luvun jälkeen se on merkittävästi maltillistunut ja toimii nykyään monilta osin tavallisen puolueen tavoin. Järjestöä johtaa sheikki Hassan Nasrallah, ja se on laajalti Iranin ja Syyrian rahoittama, vaikka saakin varoja myös hyväntekeväisyyden ja kaupallisen toiminnan kautta. Hizbollah tekee yhteistyötä palestiinalaisten asejärjestöjen kanssa. Israelin entisen ulkoministerin Silvan Shalomin mukaan Hizbollah rahoitti vuonna 2004 yli 7,5 miljoonalla eurolla kuuttakymmentä eri Hizbollahia vuodesta 1992 vastarintasolua Israelin miehitjohtanut sheikki tämillä alueilla. Hassan Nasrallah (s. 1960), Sotilaallisessa mielessä tikuva: Wikipedia. lanne on selvästi se, että Hizbollah jatkaa varustautumistaan. Toisaalta Iran ja Syyria saattavat käyttää hyväkseen Libanonin ääriaineksia ja provosoida hyökkäyksen Israeliin. Libanonissa on vallalla vastakkaisiin suuntiin repiviä voimia, ja jos jossain suurvaltapolitiikka joutuu törmäyskurssille, niin Libanonissa. Vuonna 1978 toimintansa aloittanut YK:n rauhanturvaoperaatio UNIFIL sai tehtäväkseen valvoa Israelin vetäytyminen Etelä-Libanonista sekä tukea Libanonin hallitusta alueen haltuunotossa. Etelä-Libanonissa on noin 2 000 UNIFIL-rauhanturvaajaa. Syyria Tunisiasta alkunsa saanut ”arabikevät” alkoi Syyriassa maaliskuussa. Kansannousun takana ovat samat syyt kuin muissakin arabimaissa. Ihmiset ovat kyllästyneet harvainvaltaan, korruptioon ja jähmeään talouteen. Syyrian erityispiirre on vuosia jatkunut kuivuus, joka on ajanut maatalouden vaikeuksiin ja maaseudun asukkaat kapinaan. Nyt siellä vallitsee tietyissä kaupungeissa sisällissodan kaltainen tilanne, jonka raakuutta kuvaa hyvin se, että viimeisten kuuden kuukauden aikana on sisäisissä erimielisyyksissä kuollut yli 2 700 ihmistä. YK:n toimintamahdollisuudet Syyrian verisen tilanteen suhteen ovat rajalliset. Syyria sijaitsee herkällä alueella Libanonin, Israelin ja Irakin välissä, mikä estää sotilaallisen väliintulon. Israel ja Syyrian nykyinen hallitus vihaavat toisiaan, ja ulkopoliittisesti niiden välit ovat kireät. Syyrian kansallista yhtenäisyyttä on korostettu ulkoisilla uhkakuvilla ja Israelvastaisuudella, joilla perusteltiin vuodesta 1963 asti voimassa ollut poikkeustilalaki. Israeliin verrattuna Syyria on sotilaallisesti heikko, eikä sen nykyhallinto kaipaa avointa konfliktia Israelin kanssa. Islamistihallinto sen sijaan voisi intoutua seikkailupolitiikkaan. Eräs maiden väleihin vaikuttava seikka on se, että Syyria tukenee Hizbollahia – vaikka se virallisesti tämän kieltääkin. Sotilaana huomiotani on kiinnittänyt se, että vuosia 2006 – 2009 koskevassa tilastossa Syyria oli Lähi-idän suurimpia aseostajia, sijalla viisi. Sen edellä olivat Saudi-Arabia, Israel, Egypti ja Algeria. Mielenkiintoista on myös se, että Venäjä on auttanut Syyriaa modernisoimaan ilmapuolustustaan Israelin uhkaa vastaa sekä on hieromassa runsaan 200 miljoonan euron risteilyohjuskauppaa. Israel valloitti ”kuuden päivän sodassa” 1967 Syyrialta Golanin kukkulat ja liitti ne 1981 yksipuolisesti omiin alueisiinsa. Kenraalina ymmärrän tämän hyvin, sillä Syyria oli käyttänyt Golanin ylänköä tulittaessaan Israelia tykistöllä. Syyria pyrkii ylläpitämään asemansa Golanilla, mutta epäilee Israelin harjoitustoiminnan enteilevän hyökkäystä sinne. Tämäkin hiertää Syyrian ja Israelin välejä. Kesäkuun alussa – vuoden 1967 sodan vuosipäivänä – mielenosoittajat ryntäsivät Golanin kukkuloilla maiden tulitaukolinjalle ja yrittivät tunkeutua piikkilanka-aidan läpi. Seurauksena oli verenvuodatus. Viimeaikaisten tapahtumien jälkeen Israelin puolustusvoimat on vahventanut Syyrian rajan linnoittamis- JEDIDUT 4•2011 7 ta syvemmin kaivannoin, uusin henkilömiinoin, ylimääräisin valvontapistein, raskain piikkilangoin ja korkeammin aidoin. Ainakin toistaiseksi presidentti Bashar al-Assad ja hänen perheensä ovat Syyrian todellisia vallanpitäjiä. Israelin kannalta tämä on hyvä asia, sillä al-Assadista tiedetään, millainen hän on, mutta mahdollisista uusista johtajista ei välttämättä voi sanoa samaa. Jordania Minun tietämykseni ja ymmärrykseni mukaan tilanne Jordanian ja Israelin välillä on vakaa, eikä muutoksia ole odotettavissa. Toki Jordaniassakin ovat levottomuudet lisääntyneet tänä vuonna, ja se kasvattaa Israelin tuskaa. Jordania on kuitenkin solminut rauhansopimuksen Israelin kanssa 1994, ja se näyttää pitävän. Oman mielenkiintoisen lisänsä tilanteeseen tuo se tosiasia, että yli 50 % jordanialaisista on palestiinalaislähtöisiä. Jordania on huolissaan tilanteesta naapurimaassaan Syyriassa. Levottomuudet saattavat vaikuttaa Jordaniaan asti. Egypti Tilanne Egyptissä on kansannousun jälkeen taas kohtuullisen rauhallinen. Helmikuun vallankumouksen, voisi jopa sanoa sotilasvallankumouksen, jälkeen Egyptiä on johtanut sotamarsalkka Mohamed Hussein Tantawanin luotsaama sotilasneuvosto. Tantawani oli Mubarakin hallinnossa puolustusministerinä 20 vuotta. Tilanne Egyptin ja Israelin välillä on pitkään ollut vakaa, vaikka välejä kiristää yhä jatkuva aseiden ja rakettien salakuljetus Egyptin kautta Gazaan. Suhteet maiden välillä tulehtuivat, kun Israelin sotilaat ampuivat elokuussa viisi Egyptin rajapoliisia. Sotilaat ylittivät palestiinalaisterroristeiksi epäilemiään asemiehiä jahdatessaan silloin Egyptin rajan. Terroristit olivat aiemmin tappaneet kahdeksan ihmistä Israelin sotilaita kuljettaneessa bussissa Eilatissa. Egypti vaatii Israelilta virallista anteeksipyyntöä, mutta tähänastiset eivät ole mielenosoittajien mielestä olleet riittäviä. Maata väliaikaisesti johtavat kenraalit ovat todenneet, että Egypti kunnioittaa Israelin kanssa aiemmin luotuja suhteita ja sopimuksia. Elokuussa alkaneen konfliktin on kuitenkin pelätty vaarantavan jopa maiden vuonna 1979 solmiman rauhansopimuksen. Egypti oli ensimmäinen arabimaa, joka tunnusti Israelin, mutta voiko Israel luottaa siihen, että rauhansopimus Egyptin kanssa pitää myös tulevaisuudessa! Egyptin uusista vallanpitäjistä, keitä tahansa he lopulta ovatkin, Israel ei voi olla varma. Kansalaisten keskuudessa elää vahva Israel-vastaisuus, mikä voi heijastua myös maan viralliseen politiikkaan. Kansan mielipide noussee vallanvaihdon jälkeen määräävämpään asemaan Egyptin Israel-suh8 teissa. Arvoituksellinen on Egyptin parhaiten järjestäytynyt poliittinen ryhmä Muslimiveljeskunta, joka on lausunnoissaan todennut: ”sitä mitä tapahtui ennen vallankumousta, ei enää siedetä vallankumouksen jälkeen”. Hallitus, jossa Muslimiveljeskunta istuisi, olisi nykyhallintoa jyrkempi Israelia kohtaan. Mutta sotaan Israelia vastaan tuskin sekään haluaisi, koska se olisi tuhoisaa Egyptille. Tosiasia on, että armeijan johto pelkää islamisteja siinä kuin Mubarak. Armeijan keskijohdossa on islamistien kannattajia ja konservatiiveja, jotka eivät hyväksy ystävällisiä suhteita Israeliin ja Yhdysvaltoihin. Yhdysvallat on kuitenkin luvannut jatkaa mittavaa rahallista tukeaan Egyptin armeijalle ja taloudelle. Palestiinan kysymys Palestiina käsittää nykyisin Gazan kaistan ja Länsirannan. Palestiinan kansallisneuvosto, maanpaossa oleva palestiinalaisten parlamentti, julisti 15. marraskuuta 1988 Palestiinan valtion perustetuksi. Palestiinan itsenäisyyden on tunnustanut 114 valtiota. Muun muassa Suomi, Yhdysvallat ja Israel eivät ole tätä tehneet. Israelin kannalta hankalaa, jopa katastrofaalista oli se, että kesällä 2007 Hamas otti Gazan väkivalloin haltuunsa maltillisemmalta Fatahilta. Israel ja Palestiina ovat jatkuvassa ”nokkapokassa”. Esimerkiksi Israelin sotilasoperaatiossa Hamasia vastaan Gazaan 27.12.2008 – 18.1.2009 kuoli n. 1 300 henkilöä ja loukkaantui 5 300. Israel aloitti Hamas-järjestön pommitukset Gazassa joulukuussa 2008. Syynä tähän oli puolivuotisen tulitauon päättyminen ja Hamasin jatkuva rakettituli Israelin puolelle. Näissä toimissa, samoin kuin viimeaikojen Gazan saarrossa, Israelia on syytetty suhteettomasta voimankäytöstä. Israel on kuitenkin pyrkinyt välttämään tilanteen liiallista kärjistymistä palestiinalaisten kanssa, pois lukien Gazan tapahtumat. Se pitää Länsirantaa edelleen hallussaan, mutta ei enää ”rautaisella otteella”. 700 km:n mittainen muuri Israelin ja Länsirannan välillä sekä Israelin harjoittama siirtokuntapolitiikka eivät ole omiaan helpottamaan tilannetta. Kysymyksessä on taistelu maasta! Palestiinan tilanne on nyt hyvin ajankohtainen, kun Palestiinan presidentti Mahmud Abbas jätti 23.9.2011 YK:lle hakemuksen täysjäsenyydestä ja sai aikaan aikamoisen teatterin. Israel ja Yhdysvallat vastustavat hanketta nykyehdoin. Yhdysvaltojen mukaan Lähi-idän ongelmien ratkaisuun ei ole oikoteitä, vaan se kulkee neuvottelujen kautta. Lähi-idän kvartetti Yhdysvallat, EU, Venäjä ja YK valmistelevat lausuntoaan. Abbas torjui kvartetin ehdotuksen rauhanneuvotteluista. JEDIDUT 4•2011 Palestiinan presidentti Mahmud Abbas (vas.) luovuttaa jäsenhakemuksen YK:n pääsihteeri Ban Ki-moonille 23.9.2011. Israelin uusi ohjustentorjuntajärjestelmä ”iron dome”. Tosiasia on kuitenkin, että Israel tarvitsee tätä tukijaansa! Toisaalta Israel on USA:lle tärkeä puskuri Iranin suuntaan. Mitä lääkkeitä Israelilla sitten on mahdollista rajanaapureiden uhkaa vastaan? Tässä lyhyt listani: • ohjusten ja rakettien torjuntajärjestelmä – ”iron dome” – todella tärkeä, mutta riittävän ajoissa tehtävien havaintojen kannalta vaikeasti toteutettava • alueen valvontakyky mm. lennokein • ydinase – Israelin hallitus ei ole myöntänyt eikä kieltänyt ydinaseiden olemassaoloa, mutta sen hallussa on n. 200 ydinasetta, ja määrä pyritään kaksinkertaistamaan • kolme saksalaisvalmisteista Delfin-luokan sukellusvenettä, jotka saattavat olla yhteensopivia 1 500 km kantavien risteilyohjusten kanssa • ”kuolleen miehen kahva”: mahdolliselle hyökkääjälle käy vielä huonommin • Israelin asevoimat ovat Lähi-idän suorituskykyisimmät – tämän voin sotilaana allekirjoittaa • oma lukunsa ja tarinansa ovat salaiset operaatiot • mediarintama – tällä alueella Israel on jo aloittanut työn Israelin ydintutkimuslaitos Dimonassa. Yhteenvetona edellä esittämästäni listaan Israelin turvallisuuden pilarit: • rauha Egyptin kanssa • vakaa Syyria • ystävyys Turkin, Jordanian ja USA:n kanssa – joista viimemainittu on tukeva ystävä Näihin liittyen on kuitenkin syytä esittää muutama avoin kysymys: Jatkuuko rauha Egyptin kanssa? Onko Egyptistä ja Turkista tulossa Lähi-idän uusi voimakaksikko? Miten Syyrian levottomuudet vaikuttavat? Epävarmuustekijöitä ovat Libanon, palestiinalaiskysymys ja aluekiistat. Mikä vaikutus on sillä, että Jordanian väestöstä on yli 50 % palestiinalaisia? Entä suhteet USA:han, jotka ovat viime aikoina olleet viileät? Mitä tapahtuu tai voi tapahtua tulevaisuudessa? Lähi-idän rauhanneuvotteluissa Annapolisissa marraskuussa 2007 ei löytynyt ratkaisua, mutta neuvotteluja luvattiin jatkaa. Äskettäin ovat tiedotusvälineet nostaneet tietoisuutemme kysymyksen palestiinalaisten valtion perustamisesta. JEDIDUT 4•2011 9 Hizbollahin varustautuminen etenkin Libanonissa näyttää vääjäämättä johtavan seuraavaan konfliktiin Israelin kanssa. Hamasin toiminta Gazan alueelta taitaa olla ikuisuuskysymys! Palestiina-kysymys ja ennen kaikkea Gazan tilanne ovat ilmeinen uhka Israelille. Egypti tullee tiukentamaan toimiaan Gazan vastaisella rajalla, mikä voi vaikuttaa äärijärjestöjen toimintaan Egyptissä. Golanilla tilanne pysynee samankaltaisena. Pitkällä aikavälillä yritykset itsenäisen palestiinalaisvaltion perustamiseksi jatkuvat. Se ei kuitenkaan ratkaise Lähiidän tilannetta. Libanonin rauhallisen tilanteen edellytyksenä on saada Hizbollah ja muut äärijärjestöt hyväksymään uuden presidentin johtama hallinto. Hizbollah on saatava alistumaan kuriin, jotta uutta sotaa Israelin kanssa ei tule. Lopuksi Omana sotilaan synteesinäni annan otsikon kysymykseen vastaukseni, joka ei ole missään nimessä tieteellinen, vaan reservin kenraalin subjektiivinen näkemys. Israel on Lähi-idän vahvin sotilasmahti, ja sillä on takanaan Yhdysvaltain vankka tuki. Israelilla ei juurikaan ole rajanaapureissaan ystäviä, mutta siitä huolimatta en usko naapureiden olevan sille uhka täysimittaisen sodan muodossa. Hyökkäys Israelia vastaan olisi itsemurha, sillä niin voimakkaasti ja selkeästi Israel on luvannut käyttää hallussaan olevaa ydin- asetta. Oma lukunsa on ”epäsymmetrinen” sodankäynti, johon en tässä alustuksessa ehdi ottaa kantaa. Palestiinalaisvaltion synnystä olen sitä mieltä, että ilman kahdenvälistä sopimusta ei rauhaa Lähi-itään synny. Palestiinalaisvaltio on Lähi-idän rauhanprosessissa yleisesti hyväksytty tavoite, kunhan se tarkoittaa samalla myös Israelin olemassaolo-oikeuden tunnustamista. Israelilla on rajoillaan kaksi sotaisaa järjestöä, Libanonissa Hizbollah ja Gazassa Hamas. Kiistämätön tosiasia on, että suurempaa tai pienempää uhkaa Israeliin kohdistuu Libanonista Hizbollahin hahmossa ja Gazasta tulevana jatkuvana raketti- yms. tulituksena. Viimeksi mainittu on kuitenkin hehtaariammuntaa, vaikka joskus tappioitakin aiheuttavaa. En sotilaana kutsuisi tätä toimintaa Gazan alueella sodaksi. Aseellinen jihad kuitenkin jatkuu muodossa tai toisessa! Ovatko naapurivaltiot sitten uhka toisilleen, on enemmänkin poliittinen kysymys, ja siihen en vielä reservissäkään halua enkä toisaalta osaakaan ottaa kantaa. Palveluksessa ollessani laki kielsi minua osallistumasta poliittiseen toimintaan, ja sitä periaatetta jatkan vieläkin. Kaikki naapurit näyttävät kuitenkin olevan Israelia vastaan, eivätkä vihoittele keskenään. Onneksi ei arabien yhteistä rintamaa ole muodostunut – ainakaan vielä! Ymmärrän sotilaana hyvin israelilaisten periaatteen: ”Jos osoittaa heikkoutta, sitä käytetään hyväksi!” Israel on kautta aikojen osoittanut sellaista vahvuutta ja asennetta, jolle minä nostan hattua. Tervetuloa suurlähettiläs Ashbel! Israelin uusi Suomen ja Viron suurlähettiläs Dan Ashbel luovutti valtuuskirjansa presidentti Tarja Haloselle 3.11.2011. Dan Ashbel on syntynyt Tel Avivissa vuonna 1949 ja hän on suorittanut valtiotieteiden maisterin tutkinnon keskittyen Lähi-itään. Israelin ulkoministeriön palveluksessa hän on ollut vuodesta 1975. Ashbel on palvellut diplomaattitehtävissä useissa eri maissa, muun muassa Israelin suurlähettiläänä Itävallassa ja Sloveniassa vuosina 2005-2009 sekä samalla Israelin pysyvänä edustajana Euroopan yhteistyö- ja turvallisuusjärjestössä ja YK:n Wienissä sijaitsevissa kansainvälisissä elimissä. Ennen Suomeen tuloaan Ashbel toimi Knessetin diplomaattisena neuvonantajana vuosina 2009-2011. Dan Ashbelilla ja hänen puolisollaan Zehavalla on kolma poikaa ja neljä lastenlasta. 10 JEDIDUT 4•2011 ”KVASITUTKIMUS” TUOTTI NOBEL-PALKINNON Alumiini-palladium-mangaanikvasikiteitten mosaiikkia. Kuva: Wikimedia/J.W. Evans. Vuoden 2011 Nobel-kemisti Daniel Shechtman (s. Tel Aviv, 1941). Kuva: Wikimedia/Technion. Tämänvuotinen kemian Nobel-palkinto myönnettiin 70-vuotiaalle israelilaiselle professori Daniel Shechtmanille, joka työskentelee ensi vuonna 100-vuotisjuhliaan viettävän Israelin teknillisen yliopiston, Technionin, materiaalitieteitten laitoksessa. Tämän jälkeen Technionissa on peräti kolme kemian nobelistia, sillä vuoden 2004 kemian palkinnon saivat saman laitoksen professorit Avram Hershko ja Aaron Ciechanover. Kaikkiaan on Nobel-palkintoja myönnetty jo kymmenelle israelilaiselle, vaikka valtio perustettiin vasta 1948. Shechtmanin palkinto myönnettiin kvasikiteiden löytämisestä, ja siihen liittyy varsin poikkeuksellinen historia. Tutkiessaan vuonna 1982 Yhdysvalloissa elektronimikroskoopilla alumiinin ja mangaanin seosta Shechtman näki hämmästyksekseen jotain mahdotonta: kiteitä, jotka muodostivat viisinkertaista symmetriaa. Teorian mukaan kiderakenteessa saattoi nimittäin olla kolmin-, nelin- ja kuusinkertaista säännönmukaisuutta, mutta viisinkertainen ei teorian mukaan ollut mahdollista yhtenäisessä, toistuvassa kiderakenteessa. YouTube-videohaastattelussa ( www.youtube.com/ watch?v=EZRTzOMHQ4s) Shechtman kertoo hauskasti, miten hän ensin ajatteli näkevänsä harhoja, mutta varmistuttuaan havainnosta moneen kertaan hän riensi innostunena kertomaan siitä kollegoilleen. Nämä eivät ainoastaan olleet uskomatta havaintoa, vaan alkoivat suhtautua Shechtmaniin vihamielisesti. Laboratorion johtaja, joka oli hänen hyvä ystävänsä, moitti häntä ankarasti, kehotti perehtymään alan Vuonna 1912 Technion näytti Haifassa vielä tällaiselta. Nyt siellä on kolme kemian nobelistia. Kuva: Wikimedia/Dan Adler. teoriaan ja lopuksi erotti hänet tutkimusryhmästään, ettei laboratoriolle koituisi tästä älyttömyydestä enempää häpeää. ”Mahdottoman” havaintonsa aitoudesta vakuuttuneena Shechtman yritti julkaista havaintojaan tieteellisessä aikakauslehdistössä, mutta artikkeli hylättiin epäkiinnostavana. Kemian ja rauhan nobelisti, maailmankuulu Linus Paulingkaan (1901-1994) ei suhtautunut Shechtmaniin vakavasti, vaan sanoi: ”Mitään kvasikiteitä ei ole olemassa, on vain kvasitutkijoita!” Lopulta Shechtmanin havainnoille saatiin kuitenkin vahvistusta muualtakin, ja hänen löytämänsä uusi kiinteän aineen rakenne pakotti tarkistamaan kiderakenteitten teoriaa. Näille kvasikiteille on ominaista alhainen lämmön- ja sähkönjohtavuus sekä erittäin suuri lujuus, minkä vuoksi niille on runsaasti käyttöä muun muassa tarkkuusinstrumenttien teräksessä sekä sähkökaapelien ja keittovälineiden pinnoituksessa. Nimitys ’kvasikide’ on lyhenne sanoista ’kvasijaksollinen kide’. Kun tavallinen kiderakenne toistaa samaa kuviota yksinkertaisen kaakeloinnin tapaan, niin kvasikiteitten muodostama rakenne muistuttaa niitä arabialaisia mosaiikkeja, joiden rakenne on säännöllinen, mutta ei koskaan samanlaisena toistuva. Edellä mainitun YouTube-haastattelun lopussa Schechtman antaa kokemusperäisen neuvon, joka sopii niin tutkijoille kuin meille muillekin: ”Jos uskot johonkin asiaan, niin kuuntele muita, mutta ole myös valmis taistelemaan!” rks JEDIDUT 4•2011 11 KIBBUTSILIIKE Kuluneena vuonna on Suomessakin juhlittu kibbutsiliikkeen satavuotista historiaa. Juhlavuoden kunniaksi on Israelin suurlähetystö myös kerännyt kibbutsinkävijöiden muisteluja ja valokuvia. Koska kibbutsit ovat monella tavoin ainutlaatuinen ilmiö, jolla on ollut suuri vaikutus suomalaistenkin israelinkävijöiden elämään, tarkastelemme, mitä ne ovat olleet ja mitä ne nykyisin ovat. Istutetaan toivoa tuleville sukupolville Kibbutsi on alkuperäinen israelilaisluomus, useamman sukupolven yhteinen maatalousasutus, jolle on ominaista yhteisöllinen elämä, demokraattinen hallintomalli, tuotanto- ja kulutusvälineiden yhteisomistus sekä vastuu jokaisen jäsenen ja lasten hyvinvoinnista, terveydestä ja koulutuksesta. Hieman historiaa Deganian rakennustöitä (1912). Kibbutsin alku on Deganiassa, jonka perusti tusinan verran pioneereja vuonna 1910 Genesaretinjärven rannalle. Siitä lähtien Israeliin on perustettu 273 kibbutsia, jotka ovat hajautuneina eri puolille Israelin karttaa ja jotka tietyssä määrin myös ovat piirtäneet sen rajat. Suurimman osan kibbutseista perustivat sekä Israelin että muun maailman sionististen nuorisoliikkeiden kasvatit, jotka pyrkivät toteuttamaan niitä arvoja, joiden mukaan olivat tulleet kasvatetuiksi – ihmisyhteisöjen yhteisöllistä ja tasa-arvoista elämää. Alusta alkaen kibbutsit näkivät itsensä sionistisen elämäntavan toteuttavana voimana Israelin maassa, Eretz Israelissa, luomassa oikeudenmukaista, tuottavaa ja solidaarista yhteiskuntaa. Kibbutsit nousivat enimmäkseen asuttamattomille maa-alueille. Niissä elettiin vaikeissa olosuhteissa, muokattiin maaperää viljelylle, tehtiin terasseja vuorille ja rakennettiin asutuksia kuin linnoituksia rajoille. Jordanin ylitys Deganiassa (1913) Kibbutsit ja valtion perustaminen Jo ennen valtion perustamista kibbutsit toteuttivat monia kansallisia tehtäviä: asutus, nuorison opastaminen, uusien maahanmuuttajien vastaanottamisessa auttaminen ja ennen kaikkea palvelu turvallisuudesta huolehtimisessa. Ennen valtion syntyä toimittiin Haganan ja Palmachin puitteissa, ja 12 Varjoliitokuva Genesaretinjärven eteläpuolelta (2003). Degania alef ylhäällä vasemmalla, keskellä Degania bet. Kuva: Wikipedia/Ben Herzberg. JEDIDUT 4•2011 valtion synnyttyä rekrytoiduttiin Israelin puolustusvoimiin ja palveltiin innokkaasti vapaaehtoisina sen erityisyksiköissä. Kibbutsit myös kunnostautuivat luovan kulttuurin uudistusmielisyydessä, joka yhdistää juutalaisperinteen sellaisen uuden, omaperäisen ja uusiutuvan luovuuden kanssa, jossa on Eretz Israelin tuoksu. Ne johtivat myös Israelin juhlien uudistamista sekä niiden aseman vakiinnuttamista. Kriisistä uusiutuneeseen kasvuun Sen taloudellisen kriisin hetkellä, joka iski Israeliin viime vuosisadan 80-luvulla, useat kibbutsit kärsivät yhdessä valtion koko luovan sektorin kanssa. Monet kibbutsien jäsenet jättivät kibbutsin, ja uudet epäilyksen tuulet tunkeutuivat kibbutsien pihoille. Uusiutuvien sekä yhteisölliselle ja tasaarvoiselle elämäntavalle uskollisten kibbutsien rinnalla monien kibbutsien elintavoissa tapahtui merkittäviä muutoksia. Tämä merkitsi kulutustarvikkeiden ja palvelujen yksityistämistä sekä palkkahallinnon portaistamista siten, että palkka jaetaan kibbutsin jäsenille tehtävän ja työn laadun mukaan. Toiveittesi mukainen kibbutsi Nykyisin kibbutseja on kahta eri päätyyppiä. Toinen on yhteisöllis-tasa-arvoinen ja uusiutuva kibbutsi, jossa jäsenten toivoma yhteisöllisyyden ja tasa-arvoisuuden taso on määritelty uudestaan. Toisen kibbutsityypin muodostavat ”kaupunkikibbutsit”, joita on kehitysalueiden kaupungeissa. Ne harjoittavat pääasiassa yhteisöllisiä ja koulutustoimintoja. Koulutusaktiivisuus on keskeistä myös niiden yhteisöllisten ryhmien toiminnassa, joissa ihanteena on kibbutsielämä, sekä noin kymmenen ”kouluttajakibbutsin” toiminnassa, joissa on sekä kaupunkimaisia että kyläyhteisömäisiä, pioneerien nuorisoliikkeisiin kuuluneiden jäsenten pystyttämiä kibbutseja. Pojat palaavat kotiin Viime vuosina, aina maailmanlaajaan ja Israelissakin vaikuttaneeseen talouskriisiin asti, tuli tunnetuksi kibbutsien pyrkimys pelastua kriisistä, joka vaikeutti niiden elämää kahden viime vuosikymmenen aikana. Monissa kibbutseissa alkoi tuolloin prosessi, joka merkitsi taloudellisen ja demografisen kasvun alkua. Monet nuoret, joiden oli aikaisemmin vaikea löytää paikkaansa kibbutsissa ja jotka lähtivät sieltä pois, palaavat nyt perheineen takaisin. He pyytävät saada rakentaa sinne nyt kotinsa. Kaipaus yhteyteen, jaettuun yhteisölliseen elämänlaatuun, maaseutuympäristöön ja yhteisvastuulliseen koulutusjärjestelmään sekä mahdollisuus työskennellä ja saada ansionsa oman suuntautumisensa mukaan, kaikki tämä muuttaa kibbutsin ennen näkemättömän kiehtovaksi elämäntavaksi. Teksti on osa kibbutsiliikkeen esitettä. Tämä – ja paljon muuta – löytyy internet-osoitteesta www.kibbutz.org.il. Kyseisen keskuksen edustaja on Aviv Leshem, jolle voi myös lähettää sähköpostia osoitteeseen [email protected]. Esittelytekstin jälkimmäinen osa julkaistaan lehden seuraavassa numerossa. Tekstin on kääntänyt hepreasta suomeksi Juha-Pekka Rissanen. Lokakuun 28. päivänä vuonna 1910 kymmenen miehen ja kahden naisen ryhmä saapui Genesaretinjärven eteläpuolella sijaitsevaan Umm Jumiin, Juutalaisen kansallisrahaston aiemmin ostamalle maa-alueelle. Tästä tulostaan he kirjoittivat: ”Tulimme perustamaan kansalliselle maalle itsenäisen, heprealaisten työläisten asutuksen, yhteisöllisen kommuunin, jossa ei ole riistäjiä eikä riistettyjä.” Siellä he ryhtyivät viljelemään viittä viljalajia: vehnää, ohraa, kauraa, maissia ja durraa. Paikalle he antoivat maissia tarkoittavasta sanasta dagan juontuvan nimen Degania, joka syrjäytti paikan vanhan nimen. Seuraavana vuonna tästä asutuksesta syntyi Israelin ensimmäinen kibbutsi, Degania alef. Vuonna 1920 sen eteläpuolelle perustettiin toinenkin kibbutsi, Degania bet. Degania alefista tuli myös paikka, missä saadun koulutuksen jälkeen monet diasporasta saapuneet ryhmät perustivat kibbutseja ja moshaveja muualle Israeliin. Vuoden 1948 sodassa deganialaiset onnistuivat pysäyttämään Syyrian armeijan etenemisen, mutta Degania alef tuhoutui täysin. Degania alef on ollut monen huomattavan israelilaisen koti. Siellä asuivat ja työskentelivät muun muassa runoilija Rachel Bluwstein (1890-1931), työläisssionismin pääideologi A. D. Gordon (1856-1922) ja sionistisena kansallissankarina tunnettu Joseph Trumpeldor (1880-1920). Moshe Dayan (1915-1981) oli toinen siellä syntynyt lapsi. Vuonna 2007 myös Degania alefin elintavoissa tapahtui oheisessa kirjoituksessa mainittu muutos, jossa yhteisöllisyyden tasoa arvioitiin uudelleen. Deganiaan ja sen historiaan voi tutustua tarkemmin internet-sivulla www.degania.org.il. JEDIDUT 4•2011 13 KAHDEN RAUHAN JERUSALEM Jordi Savall ja Montserrat Figueras (vas.) sekä Hespèrion XXI. Kuva: Andreu Coca. Yksi Helsingin uuden musiikkitalon ensimmäisiä konsertteja oli Helsingin juhlaviikkojen ohjelmistoon syyskuun alussa kuulunut Jordi Savallin Jerusalem-konsertti. Harvinaislaatuisen ohjelman lisäksi konserttiin houkutteli myös tilaisuus tutustua uuden musiikkitalon kehuttuun akustiikkaan. Konsertti tarjosikin unohtumattoman elämyksen, vaikkei siinä täysin luotettukaan salin akustiikkaan, vaan ääni hajautettiin mikrofonien kautta eri puolille salia sijoitettuihin kaiuttimiin. Jordi Savall (s. 1941) on espanjalainen, tarkemmin sanottuna katalaani, viola da gamba -virtuoosi, säveltäjä ja kapellimestari, joka on tullut suurelle yleisölle tunnetuksi muun muassa elokuvan Kaikki elämän aamut gambamusiikista. Savallin ja Manuel Forcanon ideoiman ja pääasiassa Savallin itsensä kokoaman ja säveltämän Jerusalem-ohjelman täydellinen nimi on Jerusalem, kahden rauhan kaupunki: taivaallinen ja maallinen rauha. Tuon yli 2,5-tuntisen kokonaisuuden esitti konsertissa suuri eksoottisten kieli-, puhallin- ja lyömäsoittimien sekä laulajien yhtye. Savallin lisäksi siinä esiintyivät La Capella Reial de Catalunya, Hespèrion XXI, Al-Darwish of Galilee (Palestiina) sekä ryhmä vierailevia muusikoita Israelista, Armeniasta, Kreikasta, Irakista ja Turkista. Yhtyeen tähtisopraano, Montserrat Figueras oli 14 valitettavasti sairastunut juuri ennen konserttia, mutta muut laulajat paikkasivat tämän vajeen hienosti. Savallin Jerusalem on matka pyhän kaupungin rikkaaseen, mutta ristiriitaiseen historiaan. ”Kaksi rauhaa” viittaa kaupungin nimen etymologiaan. Taivaallista rauhaa lupasivat ja julistivat siellä profeetat, ja maallista rauhaa ovat etsineet sitä sen viisituhatvuotisen dokumentoidun historian ajan hallinneet johtajat. Kaupunki on ollut rauhanomaisten pyhiinvaeltajien päämäärä, mutta myös sotilaiden ja armeijoiden kohde, joka on toistuvasti saarrettu ja poltettu. Tyyliltään Jerusalemin musiikkii ulottuu klassisesta maailmanmusiikkiin, ja ajallisesti se johtaa muinaisajoista nykyaikaan. Teoksessa yhdistyvät juutalainen, kristillinen ja arabimusiikki, ja se tuo esille Lähi-idästä nykyisinkin löytyvän tyylien rikkauden. Erityisesti Lähi-idän sävelasteikkojen mikrointervallit lisäävät teoksen vaikuttavuutta länsimaisen kuulijan korvissa. Teos alkaa Savallin shofareille ja anafireille (itämainen pasuuna, jota leeviläisten sanotaan käyttäneen Jerusalemin temppelissä) säveltämällä järisyttävällä Jeriko-fanfaarilla, ja tähän huumaavaan pauhuun se myös päättyy. Väliin jäävä kokonaisuus muodostuu seitsemästä osasta: JEDIDUT 4•2011 • Taivaallinen rauha: apokalypsin ja viimeisen tuomion profeetat • Juutalaisten Jerusalem 1000 eKr.-70 jKr. • Kristittyjen Jerusalem 326-1244 • Pyhiinvaeltajien Jerusalem 383-1250 • Arabien ja ottomaanien Jerusalem 1244-1917 • Maanpakolaisten turvapaikka 1400-luvulta 1900-luvulle • Maallinen rauha: velvollisuus ja toivo Kukin osa muodostuu useista erillisistä, mutta yhtenäiseen aiheeseen liittyvistä kappaleista. Mukana on myös luettua tekstiä ja rukousten resitointia. Henkilökohtaisesti minulle jäivät koskettavimpina mieleen kuudennen osakokonaisuuden järkyttävät valituslaulut: Sarajevon sefardiperinteeseen perustuva Palestina hermoza y Santa, palestiinalainen valitusrukous, armenialainen valituslaulu hävitetylle Anin kaupungille sekä El male rahamim, muistohymni holokaustin uhreille. Viimeksi mainittua hiljennyttiin kuulemaan Shlomo Katzin historiallisena äänityksenä vuodelta 1950 — Shlomo Katz oli keskitysleirivanki, joka lauloi tämän hymnin teloitusryhmän edessä Auschwitzissa, jolloin ryhmän johtajana toiminut upseeri heltyi, säästi hänen henkensä ja auttoi lopulta pakenemaan. Teoksen ydinsana on rauha, joka on koetuksella etenkin ristiretkistä ja ottomaanien valloituksista kertovissa osissa. Teos päättyy kuitenkin rauhan mahdollisuuteen: eri kulttuureista tulevat laulajat esittävät oman versionsa tunnetusta Uska Dara -melodiasta, ja rauhan puolesta vedotaan Jerusalemissa käytetyillä eri kielillä. rks Edellistä kirjoittaessani näin verkosta, että Jordi Savallin puoliso, vanhan musiikin laulutekniikkaan erikoistunut Montserrat Figueras oli kuollut edellisenä päivänä, 23.11.2011. Savallin Jerusalem on saatavilla Alia Voxin erinomaisena CD-levytyksenä, jossa Montserrat Figuerasin sopraano loistaa kirkkaana. YouTubessa on teoksen esityksistä myös useita näytteitä. Israel vuonna 5772 Esitelmä- ja keskustelutilaisuuksien sarja syksystä 2011 kevääseen 2012 Helsingin yliopisto, päärakennuksen sali 13, Fabianinkatu 33 (3. krs) Kevätkauden 2012 tilaisuudet: ti 17.1.2012 klo 18.00 Näkökulmia elokuvien Israeliin ohjelmistosuunnittelija Antti Alanen ti 7.2.2012 klo 18.00 Identiteettiongelmia osa 787 eli: Ei minullakaan helppoa ole toimittaja Ruben Stiller ti 13.3.2012 klo 18.00 Israel juutalaisen koulun opetuksessa apulaisrehtori Daniel Weintraub ti 24.4.2012 klo 18.00 Israel — sosiaalisen median ja teknologian edelläkävijä mediatutkija Lilly Korpiola Tilaisuuksiin on vapaa pääsy. Tervetuloa! Järjestäjänä Helsingin Suomi-Israel Yhdistys ry (lisätiedot Anna Muukkonen, p. 040-760 0446) JEDIDUT 4•2011 15 CHAVA ALBERSTEIN TUNNELMOI SAVOY-TEATTERISSA HELSINGISSÄ Israelin pop-musiikin kiintotähtiin lukeutuva Chava Alberstein konsertoi Savoy-teatterissa Helsingissä 20.9.2011 kolmihenkisen yhtyeensä kanssa. Yhtyeeseen kuului kaksi kitaristia, joista toinen soitti välillä balalaikaa, sekä yksi lyömäsoittaja. Alberstein esiintyi tunnelmallisesti eläytyen ja itseään kitaralla luontevan intensiivisesti säestäen. Pitkän taiteilijauransa aikana solisti on kerran aikaisemminkin esiintynyt Suomessa. Albersteinin musiikille on ominaista kerronnallisuus ja sävelmien harmoninen melodisuus. Laulujen sanat kuvailevat arkista elämänmenoa monipuolisesti sekä heijastaen rikkaasti sitä kirjavaa elämäntodellisuutta, jonka keskellä Israelissa eletään jatkuvasti. Trubaduurimaiseen tyyliinsä Alberstein käsittelee kitaraansa taidokkaasti laulaen sävykkäällä ja tunnelmallisella, mutta myös selkeällä alttoäänellään kauniin varmasti. Lyhyissä välijuonnoissaan Alberstein viittasi omiin elämänkokemuksiinsa, erityisesti yksinhuoltajaäidin kanssa elettyyn lapsuuteen, josta hänelle jäi paljon rikkaita ja kauniita muistoja. Joihinkin lauluihin hän veti yleisön mukaansa rohkaisten kaikkia laulamaan mukana kertosäkeissä sekä liittymään musiikin rytmiin käsiä taputtamalla. Israelissa yhteislaulutilaisuudet ovat yleisön rakastamia, ja Chava Alberstein on yksi kestosuosikeista yleisön laulattajana. Albersteinin musiikki koskettaa edellä mainitun lisäksi konstailemattomuudellaan ja konkreettisuudellaan. Konkretia liittyy arjessa läpi elettyihin kokemuksiin. Lisäksi musiikissa — erityisesti laulujen sanoituksissa —kuuluu elämänfilosofista pohdintaa, jonka pääviestiksi nousee toivo keskellä toivottomuutta ja elämän jatkuminen entistä vahvempana siellä, missä kaikki näyttää tyrehtyvän. Juha-Pekka Rissanen 16 JEDIDUT 4•2011 Chava Alberstein on epäilemättä Israelin menestynein laulaja, joka on julkaissut melkein 50 levytystä 1960-luvun lopulta alkaen. Monet niistä ovat kulta- tai platinalevyjä. Chavan kehitys artistina kuvaa Israelin kehitystä maana. Hänen kasvukipunsa ovat Israelin kasvukipuja. Chava ja Israel ovat jopa samanikäisiä. Kuitenkin hän sanoo: ”Vaikka olen asunut Israelissa koko ikäni, kyseenalaistan jatkuvasti paikkani maailmassa. Ehkä tämä johtuu taiteilijana olemisesta, ehkä juutalaisuudesta. En ole varma.” Tämä katkeransuloinen jännite kansallisen ja universaalin välillä on ilmeinen kaikissa hänen levytyksissään, hellistä rakkauslauluista uhmakkaisiin lauluihin rauhasta ja sorrosta. On rukouksentäyteisiä lauluja, jotka ylistävät ihmiskauneutta, ja melankolisempia lauluja menetyksestä, köyhyydestä ja yksinäisyydestä. Esittämänsä laulut hän on itse säveltänyt. Yhdessä Klezmatics-yhtyeen kanssa Alberstein on julkaissut levyn The Well (kaivo), joka sisältää jiddishinkielisiä runoja kansanomaisin melodioin. Yhtyeen laulaja Lorin Skamberg toteaa: ”Israelissa on vaikea löytää ketään, joka tekee lauluja jiddishiksi. Jotkut ihmiset pitävät vieläkin jiddishiä kielenä, jota puhuneet juutalaiset eivät osanneet puolustaa itseään. Mutta Chava ymmärtää kieleen liittyvän ilon ja syvyyden.” Jiddish oli Albersteinien äidinkieli Puolassa, missä Chava syntyi. Perhe muutti Israeliin Chavan ollessa 4-vuotias. Kuitenkin hän kuvailee tuntevansa itsensä hieman vieraaksi joka paikassa, jopa Israelissa. Hepreaksi Chava Alberstein on julkaissut yli 40 albumia. Niistä kuusi on saanut Kinor David -palkinnon (kinor = harppu). Hän on myös julkaissut kuusi albumia jiddishiksi sekä englanninkielisen levyn klassikoista, Gershwinistä aina Lennonin ja McCartneyn musiikkiin. Kaksitoista levyistä on kultalevyjä, kuusi platinaa, ja yksi on kolminkertainen platinalevy. ”Jos puhumme todellisesta kansanlaulajasta, hän on Chava Alberstein”, klirjoittaa Yediot Aharonot, Israelin suurin päivälehti. Lehti kutsuu Chavaa tärkeimmäksi naislaulajaksi Israelin historiassa. Chava Alberstein sanoo tulleensa siihen tulokseen, että hyvä taide kuten hyvä valtiokin saavutetaan parhaiten katsomalla sisäänpäin ja ulospäin. Vuonna 2003 julkaistiin 200 Chavan laulua CD-boxina. Hänestä on myös tehty filmi nimeltä Liian aikaista olla hiljaa, liian myöhäistä laulaa. Filmi kuvaa hänen rakkauttaan runouteen ja jiddishin kieleen. Filmi on tilattavissa myös kotikäyttöön Aviv-tuotannosta Israelista. Juhlapäiviä ja -aikoja Israelissa Hanukka Tu bišvat – puiden uusivuosi Vainojen uhrien muistopäivä Purim Pesah – juutalaisten pääsiäisaika Jom Hasoa – natsien uhrien päivä Jom Hazikaron – kaatuneiden päivä Itsenäisyyspäivä Lag baomer Jerusalem-päivä Šavuot – viikkojuhla Tiša be’av – suru- ja paastopäivä Roš hašana – uusivuosi Jom kippur – suuri sovituspäivä Sukkot– lehtimajanjuhla Simhat tora – lain ilojuhla Hanukka 20.-28. joulukuuta 2011 19. tammikuuta 2012 27. tammikuuta 2012 7.-9. maaliskuuta 2012 6.-14. huhtikuuta 2012 19. huhtikuuta 2012 25. huhtikuuta 2012 26. huhtikuuta 2012 10. toukokuuta 2012 20. toukokuuta 2012 26.-28. toukokuuta 2012 28.-29. heinäkuuta 2012 16.-18. syyskuuta 2012 25.-26. syyskuuta 2012 30. syyskuuta - 7. lokakuuta 2012 8.-9. lokakuuta 2012 8.-16. joulukuuta 2012 Juutalaisen kalenterin vuorokausi vaihtuu auringon laskiessa. Siksi juhla-aikoihin on sisällytetty myös aattopäivät. JEDIDUT 4•2011 17 Kuvakertomus Jyväskylän Suomi-Israel-yhdistyksen 25-vuotisjuhlasta Jyväskylässä juhlittiin paikallista Suomi-Israel-yhdistystä 13.11.2011. Lisätietoja ja -kuvia tämän kolmituntisen juhlan rikkaasta ohjelmasta löytyy verkosta yhdistyksen kotisivun kautta (ks. lehden takasivu). Juhla alkoi juhlakahveilla. Yhdistyksen puheenjohtajan, Yhdistyksen historiikin esitti perustajajäseniin kuuluva Juhani Starczewskin, Hannu Taipale. tervehdyssanat. Suomen ja Israelin liput saapuvat saliin. Juhlapuheen piti Israelin suurlähetystön lähetystösihteeri Yuval Donio-Gideon (oik.) Juha-Pekka Rissasen tulkkaamana. Suvi ja Folke Gräsbeck esittivät juhlassa sekä suomalaista että juutalais-israelilaista musiikkia. 18 JEDIDUT 4•2011 Jyväskylän kristillinen tanssikoulu vastasi juhlan runsaista tanssiesityksistä, joissa miehetkin tanssivat. Juhlan juonsi yhdistyksen varapuheenjohtaja Inkeri Tuunanen. Suuri Israelin tuntija ja ystävä Matti Kapanen on poissa Matti Kapanen eli mielenkiintoisen elämän, jonka kokemuksiin hän sai valoisalla luonteellaan monen ystävänsä ja tuttavansa ilolla mukaan. Tietotekniikan ammattilaisena hän oli aikoinaan aloittamassa Saloran tehdasta Etelä-Afrikassa, minkä jälkeen hän oli viemässä suomalaista osaamista myös korkean teknologian Israeliin, Saloran nimissä. Israelissa tuli valmistettavien televisioiden nimeksi Silora. Israelin vuosiensa aikana Matti loi syvän lämpimät ja laajat suhteet israelilaisiin työtovereihinsa ja ystäviinsä. Monet Matin suomalaiset ystävät saivat tutustua hänen henkilökohtaisella opastuksellaan Israelin monipuolisiin matkailuihmeisiin ja paikallisiin ruokiin. Vastapainoksi monet israelilaiset ystävät vierailivat hänen opastuksellaan kaunista, vihreää Suomea ihastelemassa. Matti oli opetellut Silora-vuosinaan myös hepreankielen taidon. Allekirjoittanut tutustui Mattiin hänen osallistuessaan muutama vuosikymmen sitten sukelluskurssille Eilatissa. Matti oli aina innokas oppimaan uutta ja ratkomaan haasteita. Sukellusretkille hän osallistui innokkaasti aina Sharm El Sheikin Punaisenmeren alueelle asti. Matti vieraili Israelissa ja Eilatissa vuosittain. Nyt jo aikuisiksi kasvaneet lapseni tunsivat hänet osana perhettämme hänen useiden lämminhenkisten Eilatin vierailujensa ansiosta. Matti, jos kukaan, oli saanut syntymälahjana ystävällisen ja aina toisen parasta ajattelevan, auttavan luonteen. Matti eli täysipainoista, laajasydämistä elämää aina viimeiseen hetkeensä asti, jolloin yllättävä sairaskohtaus kohtasi täysin terveen, terveiden elämäntapojen miehen. Matti oli toivonut saavansa lähteä ajallaan seisovilta jaloilta, ja niin hän myös lähti ystävälleen perunoita tuomislahjaksi kuokkiessaan Veikkolan uuden kotinsa aamukasteiselta pellolta. Rakkaiden läheisten lisäksi Lohjan seudulla Matin iloista naurua jäivät kaipaamaan sadat ystävät ja tuttavat, joiden televisioita ja tietokoneita hän avuliaasti korjaili vuosikymmenien ajan. Osku Puukila Kirjoittaja on toiminut yli kolme vuosikymmentä Punaisenmeren olosuhteiden asiantuntijana, vedenalaisvalokuvaajana ja sukellusoppaana. Matti Kapanen (13.4.1938 — 4.9.2011) oli jäsenenä Helsingin Suomi-Israel yhdistyksessä, joka muisti hänen poismenoaan KAF-metsän puuadressilla. JEDIDUT 4•2011 19 EI MITÄÄN UUTTA AURINGON (TAI KUUN) ALLA Stuart Geller Elisheva Carlebach vahvistaa uudessa kirjassaan, että kaikki juutalaisen tradition suuntaukset käyttävät samaa kalenteria, joskus vähäisin muunnoksin. K aikki juutalaisuuden suunnat – ortodoksit, konservatiivt, reformistit jne – käyttävät samaa juutalaista kalenteria. Näin toteaa Alisheva Carlebach kirjansa Palaces of Time (Ajan palatseja) esipuheessa. Koska kalenteri perustuu sekä auringon että kuun ilmiöihin, sitä hallitsee astronomia. Se on selkeä esimerkki tieteen ja juutalaisen uskonnon yhdistämisestä. Kirja ei kerro niinkään siitä, kuinka kalenteri toimii, vaan sen kehittymisestä. Carlebach selittää, että juutalaisten piti olla tietoisia myös kristittyjen kalenterista; joulua kutsuttiin nimellä nittel – muunnos latinan sanoista dies natale (syntymäpäivä). Hän huomauttaa kirjassaan, että pyhäinpäivää kutsuttiin nimellä kol hakedeshim (yksi kirjain, vav, puuttui), jonka hän kääntää merkitykseksi ne, jotka ovat langenneet epäpyhyyteen. (Carlebach itse noudattaa tarkasti juutalaista traditiota.) Kun juutalaiset alkoivat käydä Euroopan markkinoilla, heidän oli etukäteen tiedettävä, minä päivinä ei ollut viisasta mennä ulos. Jo varhaisista ajoista juutalaisyhteisöt pitivät kalenteria niin monimutkaisena, että ainoastaan oppineet, ts. rabbit ymmärsivät sen. Kirjan kannessa on tätä havainnollistava kuva. Siinä Jaakob nousee tikapuita tiimalasi kädessään saadakseen itselleen taivaasta kalenterin salaisuuden. Kirjan kuvituksessa ovat myös Aadam ja Eeva kalenteria tutkimassa. Myöhäiskeskiajalla eurooppalaiset kristityt olivat jo kehittäneet käsikirjan astronomisten laskelmien mukaan kalenterin laatimista varten. Juutalaiset kutsuivat kirjaa nimellä sefer evronot. Sanan juuri ain-bet-resh tarkoittaa raskautta tai väliin sovittamista. Vuosina, jolloin lisättiin ylimääräinen kuukausi, kalenteri paisui. Kirja muistutti paljon nykyajan almanakkaa, siinä oli vuoden kierto, päiväntasaukset ja päivänseisaukset, juhla- ja paastopäivät. Carlebach kertoo kiinnostavan tarinan päiväntasauksista ja päivänseisauksista: Niiden aikana oli tapana olla juomatta vettä. Uskottiin, että taivas vuosi verta juuri niinä päivinä. Kirjassa on vuodelta 1674 peräisin oleva piirustus, jossa 20 nainen pitää kädessään pientä taimea, ja hänen takanaan on taulukko, jossa on neljä heprealaista kuukautta — tishrei, tevet, nisan ja tamuz. Jokaisen kohdalla on kertomus, joka liittyy veteen tai vereen. Abraham uhraa Iisakin, ja veitsestä tippuu verta, Jefta uhraa tyttärensä, joka vuotaa verta, Mooses muuttaa Niilin vereksi, ja Mooses lyö kalliota, josta veden sijasta tuleekin verta. Kalenterin edeltäjä, sefer evronot, tiesi tarkat ajat, jotka olivat elämän ja kuoleman kysymyksiä. Carlebach kertoo, että vuoden kierrossa vesi symboloi ajan hahmotonta virtaamista tärkeiden ajankohtien välillä. 1600-luvulta peräisin oleva sefer evronotin aukeama. Vasen sivu kuvaa mekaanista kalenterilaitetta, jonka kolmea kehää voitiin pyörittä toisiinsa nähden. JEDIDUT 4•2011 Carlebachin kirja on enemmän kuin kalenterin kehityksen tarkka kuvaus, koska kirjoittaja pystyy syvempään analyysiin siitä, mitä on perinteen takana. Juutalainen elämä on kertomus kertomuksen sisällä. Suurempi tarina kertoo elämän sykleistä, syntymästä, koulunkäynnistä, bar tai bat mitsvasta, avioliitosta ja saman kierron toistumisesta seuraavissa sukupolvissa. Elämän suuren tarinan sisällä on vuoden kierto, joka antaa tarkoituksen ja suunnan elämälle. Jerusalem Post online 16.syyskuuta 2011 Elisheva Carlebach on huomattavan saksanjuutalaisen rabbiinisuvun jälkeläinen ja toimii professorina Columbiayliopistossa Yhdysvalloissa erityisalueenaan juutalainen historia, kulttuuri ja yhteiskunta. Hänen uusin kirjansa Palaces of time: Jewish calendar and culture in early modern Europe on ilmestynyt tänä vuonna Harvard University Pressin kustantamana. TEL AVIVIN MUSEO ON WOW! Näin otsikoi Helsingin Sanomat Vesa Sirénin kirjoittaman artikkelin, jossa esiteltiin Tel Avivin taidemuseon 2.11.2011 avattua lisärakennusta. Itse kirjoitus alkaa ylistyksellä: ”On se wow, hyvinkin WOW. Se hohtaa valkoisena auringonvalossa, koostuu ulkokuoreltaan 480 yksilöllisestä laatasta ja pyörryttää katsojaa yksityiskohdillaan ja omaperäisellä muodollaan.” Rakennuksen suunnittelija on Harvardin yliopiston arkkitehtuurin professori Preston Scott Cohen. Sen arkkitehtuuria on sanottu Tel Avivin Bauhaus-tyylin moderniksi jatkeeksi, ja rakennusta on kehuttu kaupungin onnistuneimmaksi puoleen vuosisataan. Viidestä näyttelykerroksesta kolme on maan alla, ja ne kiertävät kaikki rakennuksen keskelle jäävää ”valoputousta”. Lahjoittajiensa mukaan rakennus kulkee nimellä Herta and Paul Amir Building, ja se kaksinkertaistaa viereisen vanhan päärakennuksen näyttelytilat. Ensimmäinen uuden puolen näyttely esittelee saksalaisen Anselm Kieferin töitä, jotka käsittelevät Saksan syyllisyyttä holokaustiin. JEDIDUT 4•2011 21 SALAMONE ROSSI, SÄVELTÄJÄ ILMAN KELTAISTA TÄHTEÄ Salamone Rossi (n. 1570-1630) oli Italiassa syntynyt juutalainen viulisti ja säveltäjä. Hänen elämäntyönsä sijoittui renessanssin ja varhaisbarokin välimaastoon. Rossin suku tunnettiin lahjakkaana, ja siinä oli ollut oppineita ja muusikoita aina Jerusalemin temppelin ajoilta asti. Taitavana viulistina Salamone onnistui pääsemään Mantuan hovin suosioon aikana, jolloin Italiassa muutoin elettiin antisemitismin aikaa, ja juutalaisten piti yleisesti käyttää keltaista tähteä ”häpeän merkkinä”. Mantuan hovissa oli kuitenkin vapaa ilmapiiri, se suosi taiteita, ja sillä oli vahva kulttuuriperintö. Siihen aikaan juhlissa, häissä, teattereissa ja kappeleissa soitettiin mm. Monteverdin, Gastoldin, Wertin ja Viadanan musiikkia. Salamonen sisar lienee ollut ensimmäinen juutalainen nainen, joka esiintyi ammatikseen oopperassa. Rossi sävelsi aluksi keveitä romanttisia lauluja, mutta siirtyi vakavampiin madrigaaleihin, joita hän sävelsi tunnettujen runoilijoiden teksteihin. Moniäänistä musiikkia kuultiin yleisesti kirkoissa. Salamone oli aikaansa edellä soveltaessaan sitä synagogamusiikkiin. Soitinmusiikin alalla hän oli myös edelläkävijä säveltäessään teoksia, joissa yksi ääni nousi varsinaiseksi melodiaksi. Säestyksenä saattoi olla kitaraa edeltävä luuttu. Rossi loi myös sävellyksiä, joissa tarvittiin taiturimaista viulutekniikkaa. Kiinnostavinta Rossin musiikissa on kokoelma Songs of Solomon, joka sisältää juutalaista liturgista musiikkia. Kokoelman nimi ei viittaa Raamatun Laulujen lauluun. Se on peräisin vuodelta 1623 ja sisältää psalmeja, hymnejä ja rukouksia hepreankielisin tekstein. Ne on sävelletty barokin tyylin mukaisesti ilman juutalaisen liturgisen laulun perinnettä. Yksiäänisesti tekstejä oli laulettu jo Salomon ajoilta asti, mutta moniääninen musiikki oli synagogassa kiellettyä vielä pari sataa vuotta Rossin jälkeen. Hepreankielisten tekstien käyttö teki hänestä myös ainutlaatuisen barokkisäveltäjien joukossa. Musiikki muistuttaa Monteverdin tyyliä, mutta sanat ovat hepreaksi. Salamone Rossin kohtalosta ei ole varmuutta. Hän kuoli joko itävaltalaisten hävittäessä Mantuan gheton tai sitä seuranneeseen ruttoon, joka raivosi alueella. 22 Salamone Rossin kokoelman Songs of Solomon kansilehti (1623). Aikanaan säveltäjällä oli synagogan piirissä myös ymmärtäjiä. Modenan rabbi Leo totesi, että Jumalan ylistämisessä tämän musiikin keinoin ei voi olla mitään väärää. BBC radio 3 online 23. marraskuuta 2011 Salamone Rossin musiikkia voi kuunnella YouTubesta säveltäjän nimellä. JEDIDUT 4•2011 OUDIN LEMPEÄ SOINTI Lauren Minsky Kurdilaulaja Aynur Dogan (s. 1975). Oud-soitin. Kuva: Wikipedia/Viken Najarian. L Turkkilainen laulaja Aynur Dogan laulaa sovituksiaan kurdien omista lauluista. Niiden esittäminen on taiteellis-poliittinen kannanotto maata kohtaan, jonka johto kielsi esittämästä kurdimusiikkia monen vuoden ajan. [Myös Doganin kurdilauluja sisältänyt albumi oli kielletyn musiikin listalla vuonna 2005.] Aynurin lauluissa on vahvoja vaikutteita folkmusiikista, Lähi-idän musiikista, persialaisesta, intialaisesta ja andalusialaisesta musiikista. Yksi kohokohdista on Mark Eliyahun uusien teosten ensiilta. Hän esittää myös isänsä Piris Eliyahun sävellysten uusia sovituksia. Lyyran soittaja Stelios Petrakis, oudin- ja kitaransoittaja Efren Lopez ja perkussionisti Bizhan Chimirani soittavat yhdessä Välimeren alueen ja Lähi-idän musiikkia. Huolimatta kansainvälisestä painostuksesta ja israelilaisiin arabitaiteilijoihin kohdistuneista uhkauksista kaikki ovat vakaasti päättäneet osallistua. Esitykset kuullaan BBC Radio 3:ssa, ja brittilehti Songlines omistaa tapahtumalle yhden numeron. Yksi festivaalin tuottajien päämääristä on yhdistää ihmisiä runouden, musiikin ja tanssin avulla. Oud-festivaalit ovat saavuttaneet juuri tämän tavoitteen. ähi-idän kitaraa muistuttava oud-soitin ja muut etniset instrumentit heräävät eloon Jerusalemin kansainvälisillä oud-festivaalilla, jota vietetään nyt 12. kertaa. Oudfestivaalilla soitetaan perinteistä arbimusiikkia eri muodoissaan, ja se kokoaa monimuotoisia esityksiä sekä joukon lahjakkaita muusikoita. Israelilainen nykymuusikko Meir Banai avaa juhlat Jerusalemin teatterissa ja sovittaa oman musiikkinsa festivaalin henkeen. Esityksessä on mukana oudin soittaja, ja siinä kuullaan säveliä rockrytmeistä etniseen musiikkiin. Vaikka EU ei tänä vuonna olekaan tukemassa festivaalia, taiteellinen johtaja Effie Benaya lupaa säilyttää korkean tason. Joka vuosi on saatu kuulla kaukaisten kulttuurien sointuja ja uudistettuja paikallisia sävelmiä, jotka usein jäävät huomaamatta. Yleisö voi nauttia kurdien ja Välimeren alueen musiikista sekä kuulla parhaita juutalaisia ja arabimuusikoita. Myös edesmenneitä muusikoita kunnioitetaan. Yksi heistä on kreikanjuutalainen soololaulaja ja säveltäjä Rosa Ashkenazi, kreikkalaisen bluesin ykkösnimi, jonka kuolemasta on 30 vuotta. Tämän vuoden festivaali korostaa erityisesti naisten osuutta. Israelilainen arabilaulaja Amal Marcus esittää lauluja uudesta kokoelmastaan, jota on ylistetty yhdeksi tämän vuoden merkittävimmistä ilmiöistä musiikin alalla. Israelilainen säveltäjä ja laulaja Esti Kenan Ofri tulkitsee yhden illan aikana sävellyksiä nykyrunouteen. Jerusalem Post online 9. marraskuuta 2011 Arabimusiikkia runsaasti esitellyt Jerusalemin 12. vuotuinen oud-festivaali pidettiin 10.-19.11.2011. JEDIDUT 4•2011 23 EI MIKÄÄN PIENI IHME Rachel Marder Israel Inside on uusi filmi, joka osoittaa, kuinka pienestä kansakunnasta tuli teknologian ja liike-elämän jättiläinen. Elokuvan on luonut Jerusalem Online University. Uuden dokumentin nimi on kokonaisuudessaan: Israel Inside: how a small nation can make a big difference (Israel sisältäpäin: miten pienellä kansalla voi olla suuri vaikutus). Tekijöiden tarkoitus on uudistaa Israelin valtion kuvaa erityisesti amerikkalaisten olohuoneissa innovatiivisena, eettisenä maana, joka etsii väsymättä ratkaisuja nykypäivän globaaleihin ongelmiin. ”Meidän on aika ottaa tila haltuumme,” sanoo Rebecca Shore, joka on yksi käsikirjoittajista ja rabbi Raphael Shoren vaimo. Tämä on filmin tuottaja ja Jerusalem Online University.com -hankkeen toimitusjohtaja. Projekti perustuu ajatukseen elokuvan avulla toimivasta opetuksesta ja asenteitten muutoksesta. ”Media on tavallisesti esittänyt Israelista negatiivisen kuvan, mutta tässä tapahtuu toisin,” Rebecca Shore toteaa. ”Me päätämme asialistan ... haluamme näyttää Israelin, jota konflikti ei määrittele.” Israel Inside saa ensi-iltansa Miamissa joulukuun alussa., mutta jerusalemilainen yleisö sai jo varaslähdön tilaisuudessa, jossa filmin näyttämisen yhteydessä pidettyyn keskustelutilaisuuteen otti osaa myös juutalaistoimiston johtaja Nathan Sharansky. Dokumentti on älykäs ja diplomaattinen avaus: se ei yritä millään tavalla väitellä, puolustella tai vakuutella. Politiikka on todella kaukana tästä dokumentista. Se on pikemminkin inspiroiva ja tunnekylläinen katsaus siihen, mikä pitää Israelin 24 liikkeellä, mikä selittää sen itsenäisyyden ajan teknologisen ja liike-elämän menestyksen. Tarkoitus on osoittaa, kuinka israelilaiset ovat lyhyessä ajassa saaneet maassa aikaan myönteisiä muutoksia vastoin ennakko-odotuksia, Raphael Shore kertoi näytöksessä. ”Filmi tuo valokeilaan israelilaisen yhteiskunnan arvomaailman, perheen, koulutuksen, vapaaehtoistyön ja elämän monimuotoisuuden sekä Israelin kukoistavan hyväntekeväisyystyön, liike-elämän ja teknologian. Nämä ovat yleimaailmallisia aiheita, jotka löytävät vastakaikua, oli katsojien tausta mikä tahansa,” kertoi keskustelussa Jonathan Medved israelilaisesta videofirmasta. ”Ei ole kyse argumenteista vaan tunteista ja mielikuvista.” Ne tekijät, joka auttavat maata toteuttamaan mahdollisuuksiaan, ovat filmin mukaan perhe, sitkeys, rohkeus, koulutus ja tikun olam, halu tehdä maailmasta parempi paikka. Israel katsoo yli rajojen kriisiaikoina. Israel Inside näyttää mm. lääkintäryhmät, jotka pystyttivät kenttäsairaaloita Haitiin ja Japaniin katastrofitilanteissa. ”Se on juutalaisten DNA:ssa,” toteaa filmissä Daniel Gordis, Jerusalemin Shalem Centerin johtaja. Jerusalem Post Online 30. lokakuuta 2011 Raphael Shoren kolme vuotta sitten perustama Jerusalen Online University (www.jerusalemonlineu.com) tarjoaa multimediakursseja kokeakoulujen opiskelijoille ja aikuiskoulutukseen. Sen erityisalueena on Israelin ja juutalaisuuden tuntemus. Laitoksen akateeminen johtaja on Harvardin yliopistosta sinne siirtynyt psykologian professori Tal Ben-Shahar (kuva), jonka ajatuksiin positiivisesta psykologiasta Israel Inside perustuu. JEDIDUT 4•2011 NEGEVIN IHMEITÄ Wayne Stiles Makhtesh Ramon Negevissä. Kuva: Wikipedia/Mark A. Wilson. S ain jonkinlaisen aavistuksen israelilaisten tyvän jostakin. Makhtesh tarjoaa geologille erämaavaelluksesta, kun taivalsin autiohavainnollisen katsauksen kauas maankuoren maan halki. Kesäisellä matkallani ei tarvinnut historiaan: on vulkaanista kiveä, savea montarkistaa säätiedotusta. Ilma vaihteli tulikuuta lajia, kvartsiittia isoina murikoina ja massiimasta kiehuvaan. Siksi suosittelen matkaa visia ylösalaisin kääntyneitä lohkareita. Alue syksyllä tai talvella. on Israelin suurin luonnonpuisto. Egyptistä lähdön jälkeen israelilaiset vaelMakhteshin reunoja kiertävä moottoritie sivat Siinaille, sieltä Kadesh Barneaan, jokuljettaa tämän päivän turisteja, mutta muinaika on Paaranin autiomaan vieressä, sekä sina aikoina tie kulki makhteshin poikki, ja sitä Negevissä sijaitsevaan Zinin autiomaahan. käytettiin kauppatienä, joka tuli nabatealaisten Kaikkiaan he kiertelivät autiomaassa neljäkaupungista Petrasta. Mausteet ja erityisesti kymmentä vuotta.. tuoksuvat voiteet ja suitsukkeet olivat reitin Omalla matkallani Negevin ylängöllä kautuottoisia kauppatavaroita. Historijoitsija Plineimmat näkymät olivat makhtesh-nimiset nius kertoo, että Välimeren ja Timnan (jossa ainutlaatuiset muodostelmat. Heprealainen olivat mm Salomon kuparikaivokset) välillä oli nimi on käytössä, koska tällaisia kraatterei65 kamelien pysähdyspaikkaa. ta on vain Israelissa. (Kraatteri on epätarkka David Ben Gurion näki Negevin autioilmaisu, suom. huom.) Eroosio on muodosmaan mahdollisuudet ja siirtyi asumaan Sde tanut laakson, jota ympäröivät jyrkät kalliot Bokerin kibbutsiin. Omalla esimerkillään hän joka puolelta. Termi makhtesh tarkoittaa huhkehotti muita israelilaisia luomaan asutusta maretta, maljamaista astiaa, jossa aineksia laajaan Negevin autiomaahan. Galileasta etehienonnetaan survimella. lään kulkeva vesijohto on auttanut Ben GuMakhtesh Ramon on maailman suurimpia rionin unelmaa toteutumaan. On innostavaa kraattereita. Se on 400 metriä syvä, 40 kiloajatella, että vettä virtaa Negeviin lähellä ZiVuorikauris Makhtesh metriä pitkä ja 8 kilometriä leveä. Sen syntynin autiomaata ja sitä kohtaa, jossa Mooses Ramonissa. Kuva: miseen liittyy maan kuoren muinaista liikettä löi sauvallaan vettä kalliosta! Wikimedia/Ester Inbar ja jatkuvaa eroosiota. Kun olen katsellut Makhtesh Ramonia sen länsireunalla Jerusalem Post online olevasta observatoriosta, olen aina nähnyt vuorikauriin ilmes- 7. marraskuuta 2011 JEDIDUT 4•2011 25 Kulttuurimatka Israeliin Suomi-Israel yhdistysten liitto järjestää Kinneret Toursin kanssa kulttuurimatkan Israeliin 3.-10.3.2012. Matkan johtajana on liiton puheenjohtaja Juha-Pekka Rissanen. Matkan ohjelmassa on mm. Jerusalemin, Tel Avivin, Safedin ja Haifan taidekohteita, tutustuminen Beit Alfan ja Tabghan mosaiikkeihin, Shaar Hagolanin kivikautisiin figuureihin sekä Beit Sheanin kreikkalais-roomalaiseen kaupunkiin, tapaaminen Haifan taiteilijoiden kanssa, konsertti Jerusalemissa sekä käynti Golanin kukkuloilla ja Danin luonnonpuistossa. Tarkemmat tiedot löytyvät verkkosivulta www.kinnerettours.fi/kevat2012/tai/index.htm. Hintaan 1168 € sisältyvät bussikuljetukset, puolihoito, retket, opastukset ja palvelurahat. Lentohinta Tel Aviviin on tämän lisäksi n. 450 €. Tiedustelut ja ilmoittautuminen: Juha-Pekka Rissanen +358 44 516 6120, [email protected]. Israelilaisten kansantanssien kertauskurssi 20.1.-22.1.2012 Aloitamme vanhimmista tansseista ja tanssimme vuosikymmenten läpi tähän päivään asti. Jatkoryhmässä jälleenkokemisen riemua ja alkeisryhmässä uuden viehätystä! Paikka: Raseborg-opisto, Lähdelammentie 155, 10300 Karjaa Aika: Alkaa perjantaina 20.1. sapattiaterialla klo 18 (huoneen saa aikaisemmin), loppuu sunnuntaina 22.1. klo 17. Ohjaajat: Merja Meir (jatkoryhmä) ja Jouni Pajunen (alkeisryhmä). Ilmoittautuminen: 2.1.2012 mennessä Taina Hyytiäiselle (p. 010 770 3741, [email protected]) Lisätietoja: Viveca Unnérus (p. 044 521 8221) Tervetuoa Raaseporiin nauttimaan tanssin rtiemusta! Israel rukouskalenteri 2012 suomeksi! . 26 JEDIDUT 4•2011 ISRAELILAISIA KANSANTANSSEJA HELSINGISSÄ JA VANTAALLA Agricolan kirkon liikuntasalissa maanantaisin klo 17-18 alkeisryhmä, ohjaajana Pirkko Nyqvist (0400-885959) klo 18-20 jatkoryhmä, ohjaajana Viveca Unnérus (044-5218221). Kampin palvelukeskuksessa Salomonkatu 21, tiistaisin klo 11-12.30, ohjaajana Wim van der Kooij (044-5210225). Vantaan Jokirannan koululla lauantaisin klo 14-16. Tiedustelut Kristiina Rämö (040-526 0646, [email protected]), Tapani Rämö (040-526 0636, [email protected]). JYVÄSKYLÄN Suomi-Israel Yhdistyksen miesten karkeloryhmä kokoontuu kerran kuussa lauantaisin klo 15–17. Yhteyshenkilö: Juhani Starczewski, p. 040-757 3537, [email protected]. OULUSSA JA LÄHIYMPÄRISTÖSSÄ Oulussa ja lähiympäristössä voi tanssia israelilaisia kansantansseja useita kertoja viikossa. Opettajana Merja Meir, [email protected], p. 044-7698505. TURUSSA Turun seudun Suomi-Israel Yhdistyksen Rakefet-tanssiryhmä ottaa jatkuvasti mukaan toimintaansa uusia harrastajia. Harjoitukset sunnuntaisin klo 18.30-21.00, os. Brahenkatu 17 B (soita ovikelloa!). Yhteyshenkilö: Aulikki Laitinen, p. 040-7690489, [email protected]. HEPREAA HELSINGISSÄ Kalliolan kansalaisopistossa on useita eri tasoisia heprean kursseja, ks. www.kalliola.fi/Kalliolankansalaisopisto/Sivut/Kurssit.aspx. Opettajana Mila Westerberg, [email protected], p. 040-7235607. HELSINGISSÄ kokoontuu heprean keskustelupiiri Ulli Ingraeuksen kodissa, Arkadiankatu 17 A 7 (p. 09-493550) joka toinen lauantai (parillisina viikkoina) klo 12.30-14. Soita ja varmista kokoontuminen! OULUN kansalaisopistossa (Kaarretie 14) kokoontuu maanantaisin klo 17.15 muutaman vuoden opiskellut heprean jatkoryhmä ja klo 18.50 viime syksynä aloittanut ryhmä, johon myös uudet alkajat voivat tulla. Opettajina Ulla Keränen ja Anja Röpelinen, [email protected], p. 050-3767387. Lisätietoja Israel-ystävyyteen ja Israelin kulttuuriin liittyvästä toiminnasta löytyy liiton verkkosivuilta www.suomi-israel.fi. Täydennyksiä voi sinne lähettää osoitteella [email protected]. JEDIDUT 4•2011 27 Julkaisija/palautusosoite: Suomi-Israel yhdistysten liitto ry Finland-Israel Föreningarnas Förbund rf PL 247, 00531 Helsinki [email protected] www.suomi-israel.fi Liittohallitus (2011): Juha-Pekka Rissanen (pj), Reino Kurki-Suonio (varapj), Liisa Elo, Suvi Gräsbeck, Birgitta Hisinger, Marjatta Järvinen, Jouni Karppanen, Juhani Korjula, Anna Muukkonen, Olli Palo, Juhani Starczewski, Hannu Taipale. Jäsenyhdistykset: Helsingin Suomi-Israel yhdistys ry – Föreningen Finland-Israel i Helsingfors rf PL 247, 00531 Helsinki [email protected] 050-346 1084 (pj Vesa Hirvonen) www.suomi-israel.fi/helsinki Haminan seudun Suomi-Israel yhdistys ry Niemenpääntie 37, 49490 Neuvoton [email protected] 050-355 6649 (siht. Jarmo Suntio) www.suomi-israel.fi/hamina Turun seudun Suomi-Israel yhdistys ry – Åboregionens Finland-Israel Förening rf Maariankatu 1 B 64, 20100 Turku [email protected] 050-372 6100 (pj Tapio Holvitie) 050-520 1288 (siht. Ritva Kaseva) www.suomi-israel.fi/turku Kouvolan seudun Suomi-Israel yhdistys ry 050-538 6680 (siht. Leea Villstedt) www.suomi-israel.fi/kouvola Tampereen Suomi-Israel yhdistys ry – Föreningen Finland-Israel i Tammerfors rf Tampereentie 1 as. 4, 36200 Kangasala (sihteeri) [email protected] 040-580 6055 (pj Birgitta Hisinger) 045-139 6293 (siht. Sirkku Salmela) www.suomi-israel.fi/tampere Vantaan Suomi-Israel yhdistys ry PL 113, 01301 Vantaa [email protected] 044-348 8735 (pj Liisa Auruksenaho) www.suomi-israel.fi/vantaa Kuopion seudun Suomi-Israel yhdistys ry Samoilijantie 8 B 1, 70200 Kuopio 040-705 3134 (siht. Heikki Juutinen) www.suomi-israel.fi/kuopio Jyväskylän Suomi-Israel yhdistys ry Muurarintie 9 B 8, 40520 Jyväskylä [email protected] 040-757 3537 (pj Juhani Starczewski) www.suomi-israel.fi/jyvaskyla Koillis-Lapin Suomi-Israel yhdistys ry Eteläkaari 22, 97900 Posio 040-735 7643 (pj Ulla Pätsi) www.suomi-israel.fi/koillis-lappi Pohjois-Karjalan Suomi-Israel yhdistys ry Saavanlammentie 17 A, 81230 Mönni [email protected] 050 535 8326 (siht. Pirjo Myller) www.suomi-israel.fi/pohjois-karjala Jos haluat liittyä jäseneksi tai muuten tilata Jedidutin, täytä verkkolomake osoitteessa www.suomi-israel.fi/lomake tai ota yhteys johonkin jäsenyhdistykseen. 28 JEDIDUT 4•2011
© Copyright 2024