3 - Suomi–Israel Yhdistysten Liitto ry
Ne ljä nne s v uos it ta i n i l m e s ty vä k u l ttu u r i l e h ti Jul k a i s i j a : S uom i-Israel Yh d istysten L iitto r y 3 • 2012 Julkaisija: Suomi-Israel Yhdistysten Liitto ry Finland-Israel Föreningarnas Förbund rf PL 247, 00531 Helsinki www.suomi-israel.fi, [email protected] SSN-L 1235-8290 ISSN 1235-8290 (Painettu) ISSN 1799-0742 (Verkkojulkaisu) Vastaava toimittaja: Reino Kurki-Suonio [email protected] Toimituskunta: Mikael Enckell, Vesa Hirvonen, Juha-Pekka Rissanen, Sirkku Salmela, Mila Westerberg. Ilmestyy: neljä kertaa vuodessa. Vuosikerta 20 euroa, kestotilaus 15 euroa. Ilmoitushinnat: 1/1 s. 170 euroa, 1/2 s. 95 euroa, 1/4 s. 55 euroa, 1/8 s. 35 euroa. Painopaikka: Painomerkki Oy, Helsinki. Taitto: Kirsi Pääskyvuori. 22. vsk. nro 3/2012 Kansikuva: Raoul Wallenbergin muistopatsas Budapestissa (Imre Varga 1987). Kuva: Wikipedia. Wallenbergin syntymästä tuli 4. elokuuta kuluneeksi sata vuotta, ks. s. 11. Israelin vaiherikas kesä 2012 ................................................3 Israelin kirjallisuuden kaudet...................................................4 Itämaiden juutalaisten juhlatavoista.......................................7 Sigrid Undsetin professori Klausnerille v. 1943 lähettämä kirje..........................................................................10 Raoul Wallenbergin syntymästä sata vuotta.....................11 Efraim Zuroff Simon Wiesenthal -keskuksesta vierailulla Suomessa...............................................................12 Olympialaiset ja Israel.............................................................14 Israelilaistaiteilijaa tapaamassa.............................................16 Israelin muusikoita kesän musiikkijuhlilla – Profeti della Quinta..................................................................18 Juha Sihvola muistoissamme...............................................19 Teatterineuvos Aulis Ruostepuro In Memoriam...............20 Konsertti Pohjois-Karjalassa.................................................21 Ystäväkuntavierailu Matei Jehudasta.................................22 Klassista musiikkia Galileassa..............................................23 Muinainen synagoga mosaiikkeineen löydettiin Galileasta...................................................................................24 Vaeltavan juutalaisen muistoja Marokossa.......................25 Ei lasten leikkiä –Jad Vashemin näyttely...........................26 Suomi-Israel yhdistysten liitto ry on poliittisesti ja uskonnollisesti sitoutumattomien ystävyysyhdistysten liitto. Tätä linjaa seuraten Jedidut pyrkii lisäämään Israelin maan ja kansan tuntemusta sekä levittämään tietoa Israelin kulttuurista, historiasta ja yhteiskunnasta. 2 JEDIDUT 3•2012 Kirjoittaja Haifan patsaspuistossa. Israelin vaiherikas kesä 2012 M ennyt kesä on ollut taas kovin vilkas Israelista uutisoinnin suhteen. Lähi-idässä laajemminkin riittää seurattavaa meille tarkkailijoille. Arabimaiden mylläkkä Israelin ympärillä on aivan oma lukunsa. Israelin rajanaapureista Egypti sai hallintoaan aikaisempaa parempaan kuntoon, ja samalla sen suhteet Israeliin ovat vielä suuri kysymys. Syyriassa tapahtuvat järkyttävät ihmisoikeuksien loukkaukset ja diktatuurin jatkuminen eivät ole vieläkään tulleet loppuunsa jo noin puolitoista vuotta jatkuneen verenvuodatuksen jälkeen. Israel nousi alkupuolella kesää otsikkoihin mm. Lontoon olympialaisiin liittyneen keskustelun johdosta. Olympiakomitean johto ei ollut valmis hyväksymään minuutin hiljaisuutta 40 vuotta aiemmin 1972 Münchenin kesäolympialaisissa palestiinalaisterroristien murhaamien 11 israelilaisurheilijan muistolle. Lontoon olympialaisten avajaisissa pidettiin sen sijaan hiljainen hetki uuden ajan kaikkien sotien ja konfliktien uhrien muistolle. Ilmeisesti ”poliittisen korrektiuden” nimissä olympialiikkeen johto ei voinut hyväksyä yhden yksittäisen kansan erityistä huomioimista, vaikka juutalaiset ovat mitä todennäköisimmin kärsineet eniten – kaikkiin muihin verraten – historian saatossa syrjintää, vihaa ja joukkomurhia. Lisäksi mitään vastaavaa ei koskaan ole tapahtunut yhdenkään toisen maan urheilujoukkueelle. Suorana jatkumona juutalaisten kärsimystiellä Bulgariassa tapahtui heinäkuussa terrori-isku lentokentällä israelilaisia kuljettaneessa bussissa tuhoisin seurauksin, useiden kuollessa ja vielä useampien loukkaantuessa pysyvästi. Israelin pääministeri viittasi teosta vastuullisia kyseltäessä Iranin johtoon. Iranin ja Israelin välit ovatkin olleet kovin jännittyneet jo pitkään. Kesän lopulla Suomessa on keskusteltu vilkkaasti Israelista ja Länsirannalta Suomeen tuotavien tuotteiden alkuperämerkinnöistä. Kirkon Ulkomaanapu, Vihreät ja jotkut muut tahot vaativat Israelin Länsirannalle rakentamissa siirtokunnissa tuotettuihin kulutushyödykkeisiin alkuperää selvästi merkittäväksi. Sama pitäisi mielestäni toteuttaa monien muidenkin maiden kiistanalaisilla alueilla valmistettujen tai kasvatettujen tuotteiden osalta. Erityisesti Israelin leimaaminen ongelmalliseksi tässäkin suhteessa on valikoivaa ja syrjivää. Olisi myös syytä muistaa, että Israel on mm. tietotekniikan huippuosaaja, jonka tuotekehittelylle monet suuryritykset saavat olla kiitollisia. Kyseistä kehitystyötä tapahtuu laajasti eri puolilla, ilmeisesti myös siirtokunnissa. Yksipuoliset boikotointikampanjat koituisivat boikotoijille itselleen kohtalokkaiksi, koska hekin – kuten valtava määrä ihmisiä koko maailmassa – ovat riippuvaisia israelilaisista innovaatioista päivittäin. Voimia ja virkeyttä Sinulle Israelin rinnalla seisomiseen näinä haasteellisina aikoina! Juha-Pekka Rissanen Helsinki – Tel Aviv 4 t 30 min Lennot sunnuntaisin Syyskausi 2012: 23.9. – 20.11. (paluu 29.11.) Kevätkausi 2013: 10.2. – 5.5. (paluu 12.5.) Annankatu 31-33 C, 00100 HELSINKI. Puhelin (09) 5657170. Faksi (09) 56571727, [email protected], www.toiviomatkat.fi JEDIDUT 3•2012 3 ISRAELIN KIRJALLISUUDEN KAUDET Ja’akov Sarig Lehden edellisessä numerossa julkaisimme alkuosan tri Ja’akov Sarigin nyky-Israelin kirjallisuutta käsittelevästä esitelmästä. Nyt julkaistava jakso käsittelee kuuden päivän ja jom kippur -sotien vaikutusta Israelin kirjallisuuteen. Esitelmän loppuosa ilmestyy lehden seuraavassa numerossa. Tekstin on hepreasta suomentanut Juha-Pekka Rissanen. Ja’akov Sarig (oik.) ja Juha-Pekka Rissanen. Kuuden päivän sodan kausi 1960- ja 1970-lukujen kirjallisuutta luonnehtivat teokset, jotka ilmaisevat Israelin kirjailijoiden reaktiota kuuden päivän sotaan (1967). Israelin suuri voitto Egyptin, Jordanian ja Syyrian armeijoista johti aistien juopumukseen (turtumiseen) sekä suuren voiman ja ehdottoman itsevarmuuden tuntoon. Israelilaisväestön ja sen johtajien kritiikki ei viivytellyt tuloaan. Dramaturgi Hanoch Levin kirjoitti poliittisen satiirin Ammekuningatar (1970), joka aiheutti suurta raivoa kunnes se vedettiin pois näyttämöltä. Levin hyökkäsi siinä niitä tapoja vastaan, joilla Israel vaihtoi miehityksen erottamattomaksi osaksi epäkauniita kasvojaan. Teos esittää poliittisen tilanteen ja kuuden päivän sodan jälkeisen politiikan päämäärättömänä ja israelilaisen ylpeyden sitä itseään loukkaavana. Levin katseli tässä draamassa niitä valtiollisia ongelmia, jotka saattoivat aiheutua sodan seurauksista. Raskas arvostelu, jota Levin esitti tällä teoksella, koski voimakkaasti tuon ajan israelilaisyleisöön, joka oli edelleen voiton euforian vallassa ja joka kieltäytyi hyväksymästä Levinin sitä väitettä, että sota, sen seuraukset ja siinä kuolleet olivat kaikki turhaa. Tuo euforia katosi jom kippur -sodan myötä. Näytelmä herätti ennennäkemättömän julkisen henkisen myrskyn. Kuuden päivän sodan ja sitä seuranneen miehityksen jälkeen israelilainen kerronta keskittyi utopistis-kokeelliseen kirjoittamiseen sekä ehdotuksiin israelilaisen kokemuksen korjaamiseksi. Samaan aikaan vahvistuivat myös messiaaniset 4 Hanoch Levin (1943–1999) Jitzhak Ben-Ner (s. 1937) Amos Kenan (1927–2009) pyrkimykset israelilaisessa yhteisössä, erityisesti poliittisen liikkeen Gush emunim (Uskollisten yhteisrintama) nousun myötä. Hanoch Levinin näytelmässä Chefets (Esine, 1972) inhimillinen todellisuus esitetään voimasuhteiden koneena, hyväksi käyttämisenä, hallitsijan ja hallitun välisenä nöyryyttämisenä. Samassa hengessä toimivat myös Jitzhak Ben-Nerin Sateen jälkeen (1979) sekä Amos Kenanin teokset Shoa II (1975) ja Tie Ein-Harodiin (1984). Nämä esittelevät suuruuden tunteen, joka valtasi israelilaisen politiikan vuoden 1967 jälkeen, ja ne ennustavat Israelille kauhistuttavan apokalyptisen lopun. Niissä kuvataan sisäisiä konflikteja, jotka hajottavat valtion ja israelilaisen yhteisön. A. B. Jehoshuan novellin Kesän 1970 alussa (1972) keskiössä on vanha opettaja, isä, jonka ainoa poika, akateeminen henkilö, palaa Yhdysvalloista vaimonsa ja poikansa kanssa, ja hänet rekrytoidaan kertausharjoituksiin. Isä opettaa Tanachia lukiossa, jossa hän kamppailee paikastaan sen jälkeen, kun olisi pitänyt lähteä jo eläkkeelle, ja siellä hän saa ilmoituksen poikansa kaatumisesta Jordanian rajalla. Ilmoitus antaa hänelle elämän hengen ja kohottaa hänen matalan asemansa koulussa, koska hän on nyt poikansa menettänyt isä. Jehoshua käyttää uhrauskertomusta arvosteluvälineenä, joka kätkee uhrien uhraamisen todellisen luonteen Israelin sodissa. Kovaa kritiikkiä saavat ne, jotka ovat valmiita uhraamaan poikansa tyydyttääkseen kansalliset päämääränsä. Nämä päämäärät paljastuvat lopulta vanhan isän omaksi intressiksi. A. B. Jehoshua (s. 1936) JEDIDUT 3•2012 Jehoshuan tavoin Amos Oz arvostelee kertomuksessa Tuulen tie israelilaisten tapaa selittää sotien uhrit hallitsevan puolueen ideologisilla selityksillä. Jitzhak Navon, Israelin valtion viides presidentti (1978–1983), kirjoitti kuuden päivän sodasta kertomuksen Kuusi päivää ja seitsemän porttia (1976). Kunnioittavaan kuvaukseen varustautumisesta Jitzhak Navon Jerusalemin vapauttamiseen sisältyy taivaassa (s. 1921) käyty oikeudenkäynti siitä, mitä sodassa tapahtui Jerusalemissa ja sen porteilla. Vanhan kaupungin seitsemän porttia taistelevat kunniasta saada olla portti, jonka kautta laskuvarjojääkärit menisivät vanhaan kaupunkiin. Jom kippur -sodan kausi Jom- kippur -sotaa (1973) seurasi Israelin kirjallisuudessa 1970- ja 1980-lukujen realistinen aalto. Tämä sota määriteltiin sodaksi, joka merkitsi maanjäristystä ja vauhditti poliittisia ja sosiologisia prosesseja israelilaisessa yhteisössä. Kova isku, jolla arabivaltiot loukkasivat Israelia, vaikutti kansalliseen muistiin. Sodan yllätys (Egyptin armeijan tunkeutuminen etelässä ja Syyrian armeijan tunkeutuminen Golanilla) oli vaikutukseltaan voimakkaampi kuin sen lopullinen onnistuminen. Israelin yhteiskunta heräsi harhakuvista. Kuuden päivän sodan voittoa seurannut liiallinen itseluottamus vaihtui turhautumiseen ja järkytykseen. Jom kippur -sota loukkasi raskaasti sabran hahmoa. Hän ei ollut enää sankarisotilas, jota ei ollut mahdollista haavoittaa, ja hänet heitettiin pois keskeiseltä paikaltaan israelilaisessa kirjallisuudessa. Tämä sota paljasti, että juutalaisten kohtalo, olemassaoloon kohdistuva uhka, koski myös sabraa eikä vain diasporajuutalaisia. Jom kippur -sodan vaikutuksesta sabran hahmo katosikin Israelin kirjallisuudesta, ja esille tuli israelilaisen hahmo. polvensa tärkeimpiä feministisiä kirjailijoita. Hänen tuotantonsa keskittyy Israelissa asuvien itämaiden juutalaisten identiteettiin, ja myös yleiseen naiskuvaan itämaiden juutalaisten yhteisössä Israelissa. Dorit Ravinianin kertomus Mantelikuja Omrigissa (1995) käsittelee Persian juutalaisuutta. Kertomus tapahtuu pienen persialaiskylän juutalaisten asuinalueella 1900-luvun alussa, ja sen keskiössä ovat kaksi lapsivaimoa: 15-vuotias Flora, joka on viimeisillä kuukausillaan raskaana, ja tämän serkku, 11-vuotias Nazi, joka on ollut kihloissa lapsuudestaan asti serkulleen Mussalle ja odottaa malttamattomasti päivää, jolloin voi mennä hänen kanssaan naimisiin. Syyrialaissyntyisen Amnon Shamoshin romaani Michel Ezra Safra poikineen (1978) on eriRonit Matalon koinen kuvaus Aleppon juutalaisyhteisön pienes(s. 1959) tä maailmasta, kirjailijan synnyinpaikasta. Kertomus kuvailee patriarkaalista perhettä, joka nauttii onnistuneilla liiketoimilla saadusta kunnioitetusta asemasta. Shamosh kuvailee epäjärjestystä Aleppossa sekä kolmen Israelin ja Syyrian välisen sodan vaikutusta Syyrian juutalaisiin. Romaanissa kuvataan myös kulttuurien kamppailua: ashkenaasit vastaan sefardit,”vanha” asutus vastaan ”uusi”, Amnon Shamosh juurevan perinteen säilyttäminen vastaan Eretz Is(s. 1929) raelin uusi kulttuuri. Eli Amirin romaani Kyyhkysten kasvattaja (1992) kertoo nuoren juutalaisen näkökulmasta viimeisen jakson juutalaisten asumisesta Bagdadissa ja heidän ensimmäisistä päivistään maahanmuuttajina Israelissa. Tapahtumat Irakissa tapahtuvat vähän sen jälkeen, kun arabimaat ovat lähteneet sotaan vuonna 1948, ja juutalaisyhteisö elää hallitsijoiden Eli Amir (s. 1937) ja muslimiasukkaiden vainojen pelossa. Sami Michaelin Viktoria (1993) on romaani Irakin juutalaisuudesta. Sen päähenkilö Viktoria syntyi 1900-luvun alussa Bagdadin juutalaiskorttelissa perheeseen, jota miehet hallitsivat. Hän eli Turkin vallan alla Israelissa ja koki ensimmäisen maailmansodan. Loppuelämänsä hän vietti Ramat Ganissa Israelissa. Kun sabra-normia oli loukattu, avautui myös tie etnisen sankarin esiin tulolle. Niin pitkään kuin sabra-normi hallitsi, ei ollut mahdollisuutta ro- Sami Michael maanille, joka kuvaisi juutalaisyhteisön elämää (s. 1926) Maahanmuuttajien vaikeuksia jossain arabimaassa. Jom kippur -sodan jälkeen käsittelevä kirjallisuus niitä syntyi runsaasti. Valtion olemassaolon ensimmäisten vuosikymmenten aikana Ronit Matalonin romaani Tuo, jolla on kasvot meihin päin sabroja ihailtiin johtuen heidän osuudestaan vapaussodas(1995) kertoo Egyptin juutalaisuudesta. Matalon on suku- sa. Heidät esitettiin esikuvana nuorisolle, joka tuli maahan JEDIDUT 3•2012 5 1950-luvun suurissa maahanmuuttoaalloissa. Maahantulijoilta vaadittiin, että he omaksuisivat sabrojen puhetavan ja käyttäytymisen ja että he seuraisivat kahta sabroille merkityksellistä väylää: sionismin todeksi eläminen kibbutsissa ja vakinaisen asepalveluksen suorittaminen. Uutta maahanmuuttajaa vaadittiin näin unohtamaan se juutalaisidentiteetti, johon hän oli kasvanut synnyinmaassaan, ja hyväksymään israelilainen maallistunut identiteetti. Tästä johtuen uusi maahanmuuttaja löysi itsensä keskeltä ristiriitaa, jossa toisaalta häntä vaadittiin hyväksymään sabrojen uudet, hänen omille arvoilleen vieraat normit, ja toisaalta hänellä oli luonnollinen halu toimia vanhempiensa kodista tuttujen arvojen mukaisesti. Israeliin uusina maahanmuuttajina saapuneet kirjailijat lykkäsivät näiden tunteittensa ilmaisun aikaan, jolloin kirjoittaminen tästä näkökulmasta tulisi kuulluksi. 1950- ja 1960-lukujen suuret maahanmuuttoaallot ja eri kulttuureista saapuneiden vastaanottamisen vaikeudet antoivat hedelmällisen maaperän näitä ongelmia käsitteleville kirjallisille luomuksille, joilla oli suuri tunnesisältöinen voima. Monet romaanit käsittelivät sitä tyrmistystä, joka liittyi itämaiden juutalaisten masentamiseen ja alistamiseen sekä Pohjois-Afrikasta muuttaneiden vaikeisiin olosuhteisiin. Sami Michael ei ollut hepreankielistä kirjallisuutta lukevien tuntema ennen vuotta 1974, jolloin hän julkaisi romaanin Tasa-arvoisia ja enemmän tasa-arvoisia. Siinä hän koskettelee israelilaisyhteisössä vallitsevaa yhteisöllistä kuilua sekä itämaiden juutalaisten syrjintään liittyneitä tuntemuksia. David, romaanin sankari, kertoo elämäntarinaansa mainiten, että jatkuvasti kaikkiin hänen askeliinsa vaikutti hänen syntyperänsä. Jehudit Händelin romaani Porraskatu (1954) kuvaa israelilaisen kaupunkiyhteisön marginaalissa eläviä. Se paljastaa eri uskonnollisten yhteisöjen välisiä paineita ja kertoo Wadi Salibin tapahtumista, sarjasta katumielenosoituksia ja mellakoita Wadi Salibin kaupunginosassa Haifassa vuonna 1959. Tapahtumat merkitsivät yhteisöllistä kapinaa sitä kollektiivista alistamista ja väheksymistä vastaan, jota harjoitettiin itämaiden juutalaisten uskonnollisen taustan vuoksi. Viha kohdistui myös tuolloin vallassa olleeseen Mapai-puolueeseen. Eli Amirin Uhrikukko (1984) kertoo lähinnä Irakista muuttaneista nuorista, jotka ovat päässeet väliaikaisasumuksista ja saavat koulutusta 1950-luvun kibbutseissa. Kirja pohjautuu kirjailijan omiin kokemuksiin osana nuorten joukkoa Mishmar HaEmek -kibbutsilla. Se on kuvaus kulttuurien 6 kohtaamisesta, vastapooleina erityisesti uskonnollisuus ja maallistuneisuus, diaspora-tausta ja kansallinen itsenäisyys, perinne ja uudistus. Kirja kuvailee myös kibbutsin vaikeuksia ja ristiriitoja sosialististen, demokraattisten ja sionististen arvojen välillä. Bulgarialaissyntyinen Shlomo Kalo kuvaa teoksessaan Pino (1962) elämää Shlomo Kalo maahanmuuttajien asuinalueilla suuren (s. 1928) kaupungin liepeillä. Irakilaissyntyisen Shimon Ballasin Väliaikaisasumus (1964) kertoo uusien maahanmuuttajien elämästä väliaikaisasumuksissa. Juutalaiset ja Israelin arabit Shimon Ballas (s. 1930) Suhde juutalaisten ja Israelin arabien välillä on myös keskeisenä aiheena useissa teoksissa. Sami Michaelin kirjan Pasuuna wadissa kertomus tapahtuu Haifassa Libanonin-sodan aikaan vuonna 1982. Se on Hudan, arabinaisen tarina. Huda asuu perheensä kanssa Haifan Wadi Nisnasissa, jossa arabit ja juutalaiset elävät toistensa naapureina. Hän on nuori, 30 vuoden ikäinen, naimaton ja herkkä. Hänen kertomuksensa on realistinen ja inhimillinen. Kertomus on esitetty yksikön ensimmäisessä persoonassa, sellaisen vähemmistöjä edustavan nuoren naisen näkökulmasta, joka ei sulaudu juutalaiseen ympäristöönsä. Kertomus paljastaa erityisiä ihmissuhteita Hudan perheen sisällä ja hänen työpaikallaan, kylän ja kaupungin arabien välisiä suhteita sekä suhteita arabien ja juutalaisten välillä rauhan ja sodan aikana. Myös Sami Michaelin kirja Suojelu (Chasut, 1977) käsittelee juutalaisten ja arabien välisiä suhteita. Tapahtumaaika on sota-aika, joka koettelee kaikkia periaatteita. Paine on suuri, ja ihmiset joutuvat olosuhteiden pakosta asumaan yhdessä. Sota toimii taustana sille, mitä tapahtuu kotirintamalla. Arabien ja juutalaisten keskinäiset suhteet ovat todella koetteilla. Eli Amirin romaani Jasmin (2005) käsittelee juutalaisten ja arabien välistä kiistaa korostaen siitä molemmille osapuolille aiheutuvaa kärsimystä. Kirjailija muistuttaa siitä euforiasta ja tunteiden juopumisesta, joka otti israelilaisyhteisön otteeseensa kuuden päivän sodan ylivoimaisen voiton jälkeen – ja samalla myös siitä halveksunnasta, joka kohdistui arabeihin ja kaikkeen mikä liittyi heidän kulttuuriinsa. Viimeksi mainittua eivät monet israelilaiset arvostaneet; se nähtiin puutteellisena, eikä se ansainnut mitään huomiota. JEDIDUT 3•2012 ITÄMAIDEN JUUTALAISTEN JUHLATAVOISTA Reuben Kashani Juutalaisten uusivuosi (roš hašana) ja suuri sovituspäivä (jom kippur) ovat syksyn juhlapäiviä. Oheisessa kirjoituksessaan Reuben Kashani kertoo niihin liittyvistä juhlatavoista. Kashani on monille suomalaisille tuttu kirjailija ja lehtimies, joka on perehtynyt juutalaisyhteisöjen perinteisiin eri puolilla maailmaa. E lul-kuun alusta jom kippurin eli sovituspäivän aattoon asti itämaiden juutalaiset nousevat varhain lausuakseen slihot-katumusrukouksen ja tahanun-anomusrukoukset sekä puhaltaakseen shofariin. (Elul ajoittuu elo-syyskuuhun. Tänä vuonna jom kippur on 25.–26. syyskuuta.) Jemeniläisen rukouskirjan mukaan hurskaat juutalaiset lausuvat slihotin elul-kuun ensimmäisestä päivästä alkaen. Joissain paikoissa oli kuitenkin tapana alkaa vasta viidentenätoista tai lausua ne roš hašanan (juutalaisen uudenvuodenpäivän) ja sovituspäivän välisinä katumuspäivinä. Aškenaasijuutalaiset alkavat slihotin viikkoa ennen uuttavuotta. Joissain juutalaisyhteisöissä suntio herätti seurakunnan jäsenet slihotiin. Tämä tapa periytyy jo Jerusalemin temppelin ajoilta. Euroopassa tämän tehtävän suorittajasta käytettiin nimitystä schulklopfer, koska hän koputteli oviin ja ikkunoihin puunuijalla. Jemenissä almuda’i kulki kaduilla ja kutsui juutalaisia nimeltä kolme tuntia ennen päivänkoittoa. Kurdistanissa suntio kutsui nimeltä jopa vastasyntyneet. Joissain paikoin kutsuttiin myös hiljattain kuolleet. Bagdadissa ovillekoputtaja herätti seurakunnan kaksi tuntia ennen auringonnousua. Jerusalemissa voi vieläkin kuulla suntion huutavan slihot, slihot ja kutsuvan ihmisiä koolle nimeltä mainiten: ”Haham Moshe, Adon Hayim, Mula Avraham, on slihotin aika.” Uudenvuoden- ja sovituspäivän aattoiltoina on slihotin jälkeen tapana ”peruuttaa vannomiset ja herjaukset”. Kukapa ei olisi vannonut tai kironnut vuoden aikana! Itämaiden juutalaisille tämä on erityisen tärkeätä. Rabbi Hidan (akronyymi koko nimestä Hayim Yosef David Azulai, Jerusalemissa vuonna 1724 syntynyt rabbi) antama kaava tähän löytyy useimmista sefardien rukouskirjoista. Libyan juutalaiset kutsuivat tätä seremoniaa ”neljänkymmenen peruutukseksi”. Se tapahtuu yleensä seurakunnan kolmen van- himman muodostaman tuomioistuimen edessä. Suuremmissa seurakunnissa tuomioistuimeen voi kuulua kymmenen rabbia ja yhteisön johtajaa. Joillain paikoin seurakunta jaetaan kahteen osaan: toinen osa edustaa maallista oikeusistuinta ja istuu, toinen seisoo. Ne, jotka seisovat, pyytävät peruutusta niiltä, jotka istuvat. Kun se on myönnetty, osat vaihdetaan. Joissain yhteisöissä tämä seremonia tunnetaan ”sielun lunastuksen” kaavana. Joissain tunnustetaan oikeuden edessä: ”Uskon kolmeentoista uskon perustaan sekä suulliseen perinteeseen.” Joissain käytetään erityistä kaavaa pahojen unien ja kirousten peruuttamiseen. Roš hašana on säädetty Toorassa: Seitsemännen kuun ensimmäisenä päivänä teidän tulee pitää pyhä juhlakokous. Silloin ette saa tehdä mitään työtä. Antakaa sinä päivänä merkki puhaltamalla torveen. (4. Moos. 29:1) Nimeä roš hašana ei löydy Raamatusta. Tišri- ja nisán-kuut kilpailevat rošin eli ”pään” asemasta: nisán oli ”kuukausien pää”, tišri puolestaan vuoden pää. Kaikuja tästä löytyy Mishnasta (Tooran selitysteos), jossa käsitellään muinaisina aikoina vietettyä ”neljää uuttavuotta”. Mishnassa roš hašanaa kutsutaan tuomiopäiväksi, koska rabbi Abban mukaan (Babyloniassa 200-luvulla vaikuttanut rabbi) enkelit menivät Jumalan luo kysyen: ”Maailmankaikkeuden Herra, miksi Israelin lapset eivät laula sinulle roš hašanana ja jom kippurina?” Hän vastasi: ”Kuningas istuu tuomioistuimellaan elämän ja kuoleman kirjat avattuina edessään; kuinka Israelin kansa voisi silloin laulaa?” Shofarin puhaltamiselle uudenvuodenpäivänä on annettu monia syitä ja tulkintoja. Rabbi Abahu (Palestiinassa 300-luvun alussa vaikuttanut rabbi) kysyi, miksi puhallamme shofariin, ja hänen mukaansa Jumala vastasi: ”Puhaltakaa shofariin minun edessäni, niin minä muistan Iisakin sitomisen, ja on ikäänkuin te uhraisitte minulle itsenne.” Rabbi Yitzhak JEDIDUT 3•2012 7 Puolanjuutalainen schulklopfer työssään 1920-luvulla. Kuva: Wikipedia. Tashlich, Theodor Breitwieserin (1847–1930) puupiirros. (200-luvulla Palestiinassa vaikuttanut rabbi) sanoi: ”Shofariin puhalletaan paholaisen hämmentämiseksi.” Paljon on kirjoitettu shofariin puhaltamisesta – siitä, miten monta kertaa ja minkälaisiin shofareihin, sekä äänen pituu- 8 desta, joka voi olla pitkä, lyhyt tai hyvin lyhyt. Äänet eivät miellytä korvaa, mutta herättävät pelkoa ja luovat salaperäisyyden tunnetta. Saadia Gaonin mukaan (900-luvulla elänyt, arabiaksi kirjoittanut rabbi) shofarin äänet muistuttavat temppelin hävityksestä. Maimonideen mukaan (Marokossa ja Egyptissä 1100-luvulla vaikuttanut rabbi) ääni on kuin naisten vaikerointia tai miesten huokailua. Roš hašanaa sanotaan myös shofarilla julistettavaksi pyhäksi juhlaksi (3. Moos. 23:24). Shofariin puhallettiin myös muiden juhlien sekä temppelin seremonioitten ja uhraamisen yhteydessä. Rukouksia säestettiin myös muilla intrumenteilla kuten harpulla, huilulla, pasuunalla ja laululla, mutta temppelin hävityksen jälkeen ei niitä ole enää käytetty. Vain shofar on jäänyt. Nykyisin kuulemamme törähdykset ovat samanlaisia kuin muinaisina aikoina. Monissa vanhoissa mosaiikeissa shofar esiintyy juutalaisena symbolina yhdessä lehtimajanjuhlaan liittyvien lulavkimppujen ja sitrushedelmien sekä ylipapin sovituspäivänä sytyttämien suitsukkeiden kanssa. Monissa juutalaisyhteisöissä on tapana nauttia ruokia, jotka symboloivat hyvyyttä ja onnellisuutta. Eräät viisaat ovat antaneet ohjeet niiden järjestykselle sekä niihin sopiviksi rukouksiksi. Kalojen ja muiden eläinten päitä syödään sen merkiksi, että meidän tulisi olla pää eikä häntä. 1200-luvun alussa kootun Vitryn rukouskirjan mukaan Ranskan juutalaiset söivät uudenvuodenpäivänä punaisia perunoita, vaaleita viinirypäleitä, viikunoita ja lampaan päätä. Talmudin syntyaikoina (ajanlaskun ensimmäisinä vuosisatoina) oli Babyloniassa tapana keittää lihaa hunajassa tai muussa makeassa. Euroopassa hunajaa pirskoteltiin talon nurkkiin. Tunisiassa painettiin roš hašanaa varten sekä hepreaksi että arabiaksi ”hunajalista”, joka kertoi ruokien ja rukousten järjestyksen. Persian ja Afganistanin juutalaiset ostivat ja teurastivat juhlaa varten lampaan, jonka liha jaettiin köyhille. Sen pää asetettiin juhlapöydälle rukouksin, että olisimme ”pää eikä häntä” sekä muistuttamaan Iisakista, jonka oinas pelasti. Adenissa juutalaiset söivät kalojen ja kananpoikien päitä. Joissain yhteisöissä teurastettiin kananpoika jokaiselle perheenjäsenelle. Jerusalemin vanhassakaupungissa sefardijuutalaiset jakelivat oliiveja iltarukouksen jälkeen sanoen: ”Olkoon ruokamme yhtä karvasta kuin oliivit, mutta tulkoon se Jumalalta eikä ihmisiltä.” Joissain itämaisissa yhteisöissä oli tapana panna kultaraha kiddush-viinipikarin pohjalle tuottamaan siunauksellista ja menestyksekästä uutta vuotta. Joissain yhteisöissä ei syöty hapanta, maustettua tai suolaista ruokaa, ja leipä siunattiin sokerissa tai hunajassa kastamisen jälkeen. Toisissa leivottiin makeita halla-leipiä ja leivonnaisia. JEDIDUT 3•2012 Uudenvuodenpäivän Toora-jakeissa sanotaan: ”Herra piti huolen Saarasta, kuten oli sanonut, ja täytti antamansa lupauksen. Saara tuli raskaaksi ja synnytti Abrahamille hänen vanhoilla päivillään pojan.” (1. Moos. 21:1-2) Päivän haftara (Tooran jakeitten jälkeen luettava jakso profeettojen kirjoista) kertoo lapsettomasta Hannasta, joka myöhemmin synnytti Samuelin ja kuusi muuta lasta. Myös Hannan kiitosvirsi luetaan (1. Sam. 2). Monissa juutalaisyhteisöissä lapsettomat miehet lahjoittavat suuria rahasummia saadakseen lukea nämä haftara-jakeet toivoen, että Jumala vastaisi heidän rukouksiinsa niinkuin hän vastasi Hannalle. Jakeiden lukija pyytää Jumalaa muistamaan hänen vaimoaan niinkuin hän muisti Saaraa ja Hannaa. Kirjassaan Childhood in Old Jerusalem (Lapsuus vanhassa Jerusalemissa, 1965) Yaakov Yehoshua kertoo Yaakov Tagirista, lapsettomasta rahanvaihtajasta, joka vuosittain lahjoitti sievoisen summan saadakseen lukea nämä jakeet uudenvuodenpäivän jumalanpalveluksessa. ”Kun Yakov Tagir tuli kohtaan ’Silloin hänen miehensä Elkana sanoi hänelle: ”Miksi itket, Hanna, etkä syö? Mikä sinua vaivaa? Enkö minä ole sinulle enemmän kuin kymmenen poikaa?”’ tiesimme, että hän osoitti sanansa vaimolleen Sarinalle, joka istui naisten puolella.” Tätä haftaraa pidettiin lääkkeenä lapsettomuuteen. Euroopassa lukija kutsuttiin usein lukemaan se naisille, joiden oli vaikea saada lapsia. Tashlich on juutalaisten tapa mennä uudenvuodenpäivän iltapäivärukouksen jälkeen joen tai meren rannalle ja lausua: ”Sinä heität kaikki heidän syntinsä meren syvyyksiin.” Sen alkuperää ei tiedetä, eikä sitä mainita Talmudissa eikä vanhassa rabbiinisessa kirjallisuudessa. Ensimmäisen kerran se mainitaan 1300-luvun rabbiinisessa aškenaasikirjallisuudessa. Voidaan olettaa, että tämä useimpien juutalaisyhteisöjen omaksuma seremonia levisi itään Euroopasta. Kapparot, keskiaikainen puupiirros. Rashi (Ranskassa vuosina 1040–1105 elänyt rabbi) viittaa myös toiseen tashlichin tapaiseen muinaiseen tapaan: Viisitoista tai kaksikymmentä päivää ennen uuttavuotta oli tapana tehdä lapsille tomulla, tuhkalla ja loalla täytettyjä koreja, joihin kylvettiin vihannesten siemeniä. Kun siemenet alkoivat itää, vanhemmat ottivat korit ja heilauttivat niitä lasten päällä seitsemän kertaa sanoen ”Tämä on minun sijastani, minun asemestani ja minun vastikkeenani”, minkä jälkeen he heittivät korit jokeen. Symbolisella teolla synnit heitettiin veteen. Kun kristityt näkivät tämän, he syyttivät juutalaisia veden myrkyttämisestä. Kapparotia, kanalintujen käyttöä sovintouhrina sovituspäivän aattona kuvataan joissain sefardien rukouskirjoissa seuraavasti: ”Juutalaisyhteisöissä on tapana teurastaa kanalintuja kunkin ruokakunnan sielujen edestä: kukko miesten, kana naisten sekä molemmat raskaina olevien naisten edestä.” Kirjallisuusilta Israelin kirjallisuus ja kulttuuri; vieraana mm. Juha-Pekka Rissanen. Aika: lauantai 1.12.2012 klo 17.00–20.00 Paikka: Kokoushuone 2, Caisa, Mikonkatu 17 C/Vuorikatu 14, Helsinki Vapaa pääsy Caisa järjestää yhteistyössä Kulttuuritarha ry:n sekä muiden kulttuuritoimijoiden kanssa kirjallisuusiltoja, joiden teemat vaihtelevat. Iltojen aikana luetaan erikielisiä tekstejä ja runoja sekä lähestytään teemaa historian, kielen ja musiikin kautta. Tarjolla kahvia, teetä ja pieniä illan teeman sopivia makupaloja. Kulttuuritarha ry ja Caisa JEDIDUT 3•2012 9 SIGRID UNDSETIN PROFESSORI KLAUSNERILLE V. 1943 LÄHETTÄMÄ KIRJE Jedidutin numerossa 1/2012 julkaisimme David Landaun kirjoituksen Sigrid Undsetista, norjalaisesta Nobel-kirjailijasta, joka taisteli Euroopan juutalaisten puolesta. Siihen liittyen julkaisemme seuraavassa Undsetin professori Klausnerille kirjoittaman kirjeen vuodelta 1943. Joseph Gedaliah Klausner oli juutalainen historioitsija, joka vuodesta 1925 lähtien toimi hepreankielisen kirjallisuuden professorina Jerusalemin heprealaisessa yliopistossa. Hän oli sionisti, joka tunsi Theodor Herzlin henkilökohtaisesti. Kirjailija Amos Oz on hänen veljensä pojanpoika. Hyvä Professori, Toivon, että me, jotka halveksimme antisemitismiä, tätä hävettävää ilmiötä, vihaamme sitä vielä Käytän tilaisuutta hyväkseni lähettääkseni teille ja enemmän kohdatessamme näitä kauheita rikokmuille ystävilleni Eretz Israelissa, kirjailijoille, rusia, jotka on tehty Euroopan juutalaisia kohtaan, noilijoille ja taiteilijoille henkilökohtaiset parhaat ja aiomme taistella sitä vastaan katkeraan loppuun toivotukseni, sekä myös kaikille niille kirjailijoille saakka. Juutalaisilla on oikeus puolustaa itseään ja taiteilijoille, jotka osallistuivat hätäkokoukseen tulevaisuudessa ja luoda itsenäinen valtio, jolla on Euroopan juutalaisten pelastamiseksi. kaikki tarvittavat toimielimet. Silloin juutalaiset tieTärkein tehtävämme on nyt pelastaa ne juu- Sigrid Undset tävät, että he voivat luottaa rehellisten miesten ja talaiset, jotka ovat yhä elossa Euroopassa. Hä- (1882–1949) naisten tukeen ympäri maailmaa ja myös Ameritäkomitea tekee parhaansa tämän suuren työn kan, Iso-Britannian, Norjan, Tanskan ja Hollannin onnistumiseksi. Mutta on toinenkin yhtä tärkeä juutalaisten tukeen. Tulevaisuudessa juutalaiset tehtävä: on luotava kansallinen kotimaa juutalaivoivat puolustautua vihollista vastaan uudistuneen sille, joilla ei ole kotimaata, ja kaikille juutalaisille, juutalaisen kansakunnan voimin. jotka eivät pysty tai eivät halua assimiloitua muiLähetän tämän kirjeen teille, koska haluan vahin kansoihin. Tämä tarve tulee yhä suuremmakkuuttaa teille, että teidän vetoomuksenne saa si, kun nykyinen sota voitetaan. Pelkäänpä, että vastakaikua koko sivistyneeltä maailmalta – miesodan jälkeen me kohtaamme rasistisen vihan het ja naiset, joilla on hyvää tahtoa ja rohkeutta, valtaisan aallon, jossa on mukana häijyjä ja väävastaavat vetoomukseenne ja osallistuvat kaikristeltyjä teorioita joidenkin kansojen luonteesta Joseph Klausner keen toimintaan, joka tähtää vapaan ja uudistuja ominaisuuksista, sekä kunniallisina että alempi- (1874–1958) neen heprealaisen kansakunnan perustamiseen. arvoisina pidetyistä kansoista, ja myrkyllistä antisemitismiä. Lupaan teille, hyvä professori, että me emme epäröi, ja etLuulen, että tämä on seurausta siitä syyllisyyskompleksis- tä Eretz Israelin nuorison osoittama suuri rohkeus saa aita, joka kasvaa saksalaisten sydämissä – niiden, jotka ovat kaan yhä kasvavaa vastakaikua sivistyneessä maailmassa. syyllistyneet suurimpiin sodan aikana juutalaiseen kansaan Käytän hyväkseni tätä tilaisuutta ilmaistakseni kiitollisuukohdistuneisiin rikoksiin. temme ja ihailumme maanne edustajille maassamme. He Syyllisyyskompleksi ei vaikuta vain saksalaisiin, se vai- kohottivat lipun juutalaisten oikeuksille ja ottivat tehtäväkkuttaa myös muihin kansoihin, jotka ovat osallistuneet juu- seen vaatia pelastumista, uudistusta ja kansallista ylpeyttä. talaisten julmiin vainoihin ja tuhoamiseen, ja myös niihin, jotka pysyivät kylmäverisesti välinpitämättöminä nähdes- Teidän vilpittömästi, sään murhattavaksi joutuvan kansan inhimillisen tragedian. Sigrid Undset 10 JEDIDUT 3•2012 RAOUL WALLENBERGIN SYNTYMÄSTÄ SATA VUOTTA Ulla Gudmundson R aoul Wallenbergin (1912–1947?) nimeä ympäröi lähes pyhimyskehä. Olemme taipuvaisia rekonstruoimaan historiaa valmis kaava mielessämme. Haluamme nähdä jatkuvuutta ihmisten elämänkaaressa. Wallenbergin kohdalla kiinnittää huomiota se, että hän v. 1944 tullessaan 31-vuotiaana Budapestin Ruotsin suurlähetystöön ei juuri ollut osoittanut kiinnostusta humanitäärisiin ongelmiin. Hänellä oli hyvä koulutus, opintoja ulkomailla, kokemusta liike-elämästä, tyttöystäviä, juhlapäivällisiä. Eräässä kirjeessään hän kertoo, että hän halusi ansaita rahaa: ”Haluan toki itselleni puolison, mutta ensin täytyy ansaita rahaa, mieluusti paljon”. Hän ei vaikuta epäitsekkäältä sankarilta, ei Punaiselta neilikalta. Kun luen Bengt Jangfeldtin (Raoul Wallenberg. En biografi) ja Ingrid Carlbergin (Det står ett rum här och väntar på dig) Wallenbergista kirjoittamia elämäkertoja, huomaan kuinka epäideologinen hän oli lähtiesään Budapestiin. Tehtäväksi saatu rahan hankkiminen USA:n War Refugee Board -säätiöltä ja ulkoministeriön tuen saaminen Unkarin juutalaisten pelastamiseksi vaikuttaa olleen hiukan jännittävämpää kuin pienen tuontifirman johtajana toimiminen. Puolen vuoden aikana Budapestissa, kun Raoul Wallenberg kohtaa tuhansittain henkensä puolesta pelkääviä ja nälkään nääntyviä ihmisiä, hänessä tapahtuu jotain. Hän kasvaa tehtäväänsä suuremmaksi. Jos hän olisi seurannut ohjeita, hän olisi pelastanut korkeintaan joitakin tuhansia Unkarin juutalaisia Ruotsiin. Muut, noin parisataatuhatta, olisi viety kuolemanleireihin. Mutta Wallenberg halusi sen sijaan pelastaa niin monta kuin mahdollista. Hän käytti turvapasseja, ”ruotsitaloa”, jakoi elintarvikkeita nälkää näkevien gettoihin ja henkilökohtaisilla toimillaan sananmukaisesti sieppasi natsien kynsistä niin monta kuin mahdollista. Luovuus, häikäilemättömyys, itsepäisyys, organisointikyky, henkilökohtainen charmi ja byrokraattinen kekseliäisyys näyttävät olleen avain menestykseen. Kaikki eivät Tukhol- Raoul Wallenbergin muistopatsas Tel Avivissa (Imre Varga 2002). Kuva: Wikipedia. massa, lähetystössä tai Washingtonissa kokosydämisesti kannattaneet hänen toimintatapojaan. Mielestäni Raoul Wallenberg oli käytännön ihminen. Hän ryhtyi toimeen aina kohdatessaan uuden ongelman. Inhimillisyys, ei tunneperäinen impulsiivisuus, oli toimien takana. Siitä ei tarvinnut puhua, olennaista oli toimiminen. Sietää pohtia, miten itsekukin käyttäytyisi vastaavassa tilanteessa. Sitä ei oletettavasti kukaan tiedä ennen kuin se osuu kohdalle.. Kyrkans tidning, 14. kesäkuuta 2012 Ulla Gudmundson on Ruotsin suurlähettiläs Vatikaanissa. JEDIDUT 3•2012 11 EFRAIM ZUROFF SIMON WIESENTHAL -KESKUKSESTA VIERAILULLA SUOMESSA N atsirikollisten metsästämiseen keskittyvä, perustajansa ja pitkäaikaisen johtajansa mukaan nimetty Simon Wiesenthal -keskus jatkaa aktiivisesti toimintaansa, vaikka II maailmansodasta on jo kulunut varsin pitkä aika. Vaikka sodan aikaisia juutalaisvainoihin osallistuneita ihmisiä ei ole enää paljon elossa, on heidän edustamansa antisemitismi edelleen voimissaan saaden aina uusia ilmenemismuotoja eri puolilla maailmaa. Simon Wiesenthal -keskuksen nykyinen johtaja tri Efraim Zuroff puhui Suomen-kiertueellaan pääasiassa keskuksen uusimmasta kirjasta Operaatio viimeinen mahdollisuus. Kuuntelin tätä esitystä Helsingin yliopiston Porthaniarakennuksessa 25.6.2012. Zuroff sanoi metsästäneensä jo yli 30 vuotta natsirikollisia. Heidät on saatava vastuuseen teoistaan. Kukaan noista rikollisista ei ole koskaan myöntänyt eikä katunut tekojaan. Zuroff keskittyi aluksi kuvaamaan Jugoslavian miehitystä seuranneita tapahtumia. Saksa miehitti Jugoslavian huhtikuussa 1941. Kroatiasta tuli natsien satelliittivaltio. Sinne perustettiin Kroatian natsipuolue Ustasha, jonka toimesta maahan pystytettiin keskitysleirejä. Yksi niiden johtajista oli Dinko Shakic, joka syyllistyi raskaisiin rikoksiin ihmisyyttä 12 vastaan. Hän toimi mm. Jasenovacissa, ”Balkanin Auschwitziksi” kutsutussa keskitysleirissä, jossa murhattiin ainakin 90 000 siviiliä. Shakic pakeni sodan jälkeen Argentiinaan, mutta palasi Kroatiaan valtion itsenäistyttyä. Johtavat kroatialaiset julkisuuden henkilöt vaalivat kansallismielisiä sympatioita ja nostalgiaa Ustashaa kohtaan. Kroatian itsenäisyyteen vuonna 1991 johtanut, ensimmäiseksi presidentiksi valittu Franjo Tudjman ei saanut kutsua vierailla Israelissa, vaikka valtioiden välille solmittiinkin diplomaattisuhteet. Tähän vaikutti se, ettei hän koskaan täysin perunut juutalaisvainojen laajuutta vähätelleitä kirjoituksiaan ja puheitaan. Varovaisuuteen Kroatian valtiojohtoa kohtaan vaikutti Simon Wiesenthal -keskuksen toiminta. Vielä merkittävämpää oli Dinko Shakicin syytteeseen saattaminen. Ensimmäinen toimenpide oli etsiä Jasenovacin leiristä henkiin jääneitä Israelista. Samoihin aikoihin, vuoden 1998 talvella, Shakic löydettiin Argentiinasta Santa Teresita -nimisestä lomakaupungista. Häntä haastateltiin tuolloin Argentiinan televisioon. Siinä haastattelussa hän myönsi selvästi johtaneensa Jasenovacin keskitysleiriä. Jatkotoimissa Israelin valtio yritti saada hänet oikeuden eteen Kroatiaan. Kuitenkin kaikki JEDIDUT 3•2012 kommunismin jälkeiset maat – erityisesti entiset neuvostotasavallat Itä-Euroopassa – ovat olleet hyvin vastentahtoisia ryhtymään oikeustoimiin entisiä kansalaisiaan vastaan. Shakic onnistuttiin lopulta kuitenkin saattamaan oikeuden eteen Zagrebissa, ja vaikka Kroatia yritti hidastaa oikeudenkäyntiä, Dinko Shakic sai tuomion rikoksista ihmisyyttä vastaan. Kroaattien oli pakostakin tunnustettava syyllisyytensä holokaustin kauheuksiin sekä pyydettävä anteeksi osallisuuttaan sotarikoksiin. Efraim Zuroff nosti esiin monia muitakin esimerkkejä henkilöistä, jotka Simon Wiesenthal -keskus on onnistunut saattamaan vastuuseen teoistaan. Silti suurin osa natsirikollisista ei koskaan ole joutunut tai ei ehdi joutua oikeuden eteen. Hyvin moni heistä pääsi sodan jälkeen turvaan joko EteläAmerikkaan tai Lähi-idän arabimaihin, erityisesti Syyriaan. Kun ihmisiä halutaan saada oikeuteen sodan aikaisista rikoksista, on otettava selville, onko kyseinen kertomus uskottava. Lisäksi on varmistettava, voiko kyseinen henkilö tulla terveytensä puolesta vielä oikeuden eteen. Ja kolmanneksi on selvitettävä, onko vielä saatavissa uskottavia todisteita tai todistajia. Efraim Zuroff totesi olevansa varmaankin ainoa henkilö, joka rukoilee natsirikollisille pitkää ikää; kuitenkin vain siksi, että heidät saataisiin vielä tuomiolle. Kuvaillessaan yleisesti II maailmansodan aikaisia juutalaisvainoja Zuroff mainitsi, että Itä-Euroopassa paikalliset pantiin toteuttamaan juutalaisvainot, ja että nämä yleensä tekivät likaisen työn aivan vapaaehtoisesti. Myös Baltian maissa oli yleinen ajattelu suunnilleen seuraavanlainen: ”Jos te juutalaiset olette osaltanne syyllisiä joukkotuhoon kommunistisessa Venäjän maassa, olemme vain samassa määrin syyllisiä juutalaisten joukkotuhoon.” Efraim Zuroffin kirja Operaatio viimeinen mahdollisuus on mielenkiintoisesti kirjoitettu, tositapahtumia kuvaava ja jännitysromaanin tavoin etenevä poliittisen historian esitys Euroopan lähimenneisyydestä. Se herättelee lukijan ajattelemaan pahuuden – tässä tapauksessa erityisesti juutalaisvastaisuuden – sitkeää juurtumista järkyttävän laajasti vielä nykypäivänkin ihmisten mieliin. Juha-Pekka Rissanen Juutalaisen vuoden 5773 juhlapäiviä ja -aikoja Israelissa Roš hašana — uusivuosi16.–18. syyskuuta 2012 Jom kippur — suuri sovituspäivä25.–26. syyskuuta 2012 Sukkot— lehtimajanjuhla30. syyskuuta – 7. lokakuuta 2012 Simhat tora — lain ilojuhla8.–9. lokakuuta 2012 Hanukka 8.–16. joulukuuta 2012 Tu bišvat — puiden uusivuosi26. tammikuuta 2013 Vainojen uhrien muistopäivä27. tammikuuta 2013 Purim 23.–25. helmikuuta 2013 Pesah — juutalaisten pääsiäisaika25. maaliskuuta – 2. huhtikuuta 2013 Jom Hashoa — natsien uhrien päivä8. huhtikuuta 2013 Jom Hazikaron — kaatuneiden päivä15. huhtikuuta 2013 Itsenäisyyspäivä16. huhtikuuta 2013 Lag baomer28. huhtikuuta 2013 Jerusalem-päivä8. toukokuuta 2013 Šavuot — viikkojuhla14.–16. toukokuuta 2013 Tiša be’av — suru- ja paastopäivä15.–16. heinäkuuta 2013 Juutalaisen kalenterin vuorokausi vaihtuu auringon laskiessa. Siksi juhla-aikoihin on sisällytetty myös aattopäivät. JEDIDUT 3•2012 13 OLYMPIALAISET JA ISRAEL Tänä kesänä saivat Lontoon olympiakisat jälleen monet meistä kiinnostumaan (penkki)urheilusta. Televisio välittikin aivan uskomattoman hienoja urheilusuorituksia. Inhimillisellä tasolla nähtiin huikeita onnen hetkiä ja myös karvaita pettymyksiä, mutta ennen kaikkea reilua urheiluhenkeä ja kilpakumppanien ystävyyttä yli kansallisuusrajojen. Näihin puoliin saattoikin nyt kiinnittää enemmän huomiota kuin aikoina, jolloin suomalaisten menestykset ja epäonnistumiset veivät päähuomion. Lee Korzits vauhdissa. Tuuli Petäjä Lontoon kisoissa. O sen kerran kesällä 1948, eikä vastaperustettu Israel niihin luonnollisestikaan vielä osallistunut. Ensimmäiset kisat, joihin Israel osallistui, olivatkin vuoden 1952 Helsingin kisat, joihin Israel lähetti 26 urheilijaa. Seitsemän yleisurheilijan lisäksi ryhmään kuului koripallojoukkue, neljä ampujaa, yksi uimari ja yksi uimahyppääjä. Pistesijoihin ei näistä kukaan kuitenkaan yltänyt. Parhaiten olympiakisojen yleisurheilussa menestynyt israelilaisurheilija on Esther Roth-Shahamorov (s. 1952). Münchenin vuoden 1972 kisoissa hän juoksi naisten 100 m alkuerissä uuden Israelin ennätyksen, mutta karsiutui loppukilpailusta jäätyään välierässään tasatuloksella täpärästi viidenneksi. Myös 100 m aitajuoksussa hän selvisi Mün- lympiakisojen historiallisen merkityksen suomalaisten kansallistunteelle tiedämme hyvin, ja vielä nykyisenä ammattiurheilun ja kaupallisuuden aikana saa suomalaisten osallistuminen suuriin urheilutapahtumiin jotain läikähtämään myös kaltaiseni ikääntyvän suomalaisen sydämessä. Mutta mitä mahtavat olympialaiset merkitä israelilaisille? Mikään suuri urheilumaahan Israel ei ole koskaan ollut, ja päällimmäinen olympialaisiin liittyvä assosiaatio saattaa Israelissa olla Münchenin verilöyly, urheiluhistorian kammottavin rikos, joka kohdistui niin Israeliin, juutalaisiin kuin myös olympiaaatteeseen. Minkälaista on Israelin osanotto ja menestys sitten ollut olympiakisoissa? Lontoossa pidettiin olympialaiset edelli- 14 JEDIDUT 3•2012 chenissä semifinaaliin, mutta luopui muiden israelilaisurheilijoiden kanssa jatkosta palestiinalaisterroristien kidnapattua ja murhattua yksitoista israelilaisurheilijaa, joiden joukossa oli myös Rothin pitkäaikainen valmentaja. Seuraavissa, Montrealin kisoissa vuonna 1976 Rothista tuli vihdoin ensimmäinen olympialaisten loppukilpailuihin selvinnyt israelilaisurheilija. Siellä hän sijoittui 100 m aitajuoksussa kuudenneksi. Ensimmäiset olympiamitalit israelilaisurheilijat saivat Barcelonassa vuonna 1992, ja siitä lähtien on mitaleita tullut kisoissa yksi tai kaksi lukuunottamatta Moskovan kisoja 1980, joista Israel jäi 64 muun maan kanssa pois, ja tämänkesäisiä Lontoon kisoja, joissa Israel jäi pitkästä aikaa mitaleitta. Kaikkiaan on Israel saanut yhden kultaisen, yhden hopeisen ja viisi pronssista olympiamitalia. Lajeina ovat olleet judo, purjehdus ja melonta. Tämänkesäisissä kisoissa Israel ei siis saanut yhtään mitalia. Pistesijoja tuli kaikkiaan kuusi, lajeina voimistelu, judo, purjehdus ja uinti. Heidän ehkä suurin olympiatoivonsa oli tällä kertaa purjelautailija Lee Korzits, jonka kilpailu meidän Tuuli Petäjämme kanssa oli jännittävä. Finaalipurjehdukseen saakka Korzits oli toisena. Tässä vaiheessa häntä huomattavasti vaatimattomammin aloittanut Petäjä nousi hänen kanssaan tasapisteisiin ja kolmanneksi. Viimeisessä purjehduksessa Korzits kuitenkin epäonnistui jääden loppupisteissä kuudenneksi, kun taas Petäjä säilytti asemansa saaden hopeaa. Suomen saalis oli näissäkin kisoissa Israelia parempi: yksi hopea, kaksi pronssia ja seitsemän pistesijaa. Tätäkin on pidetty niin vaatimattomana, että on vaadittu toimenpiteitä huippu-urheilumme tason parantamiseksi. Todettakoon tässä yhteydessä, että aiemmin olympialaisissa jaettiin palkintoja myös taidelajeissa. Viimeisen kerran tämä tapahtui Lontoon kisoissa vuonna 1948, jolloin Aale Tynni voitti kirjallisuuden lyriikkasarjan kultamitalin. Todelliset henkiset olympialaiset ovat kuitenkin ”Nobel-kisat”, joissa kilpailu Israelin kanssa on paljon vaikeampaa, ja kilpailutasomme parantamiseen toivoisi kiinnitettävän yhtä paljon huomiota kuin urheiluun. rks ISRAEL VUONNA 5773 Esitelmä- ja keskustelutilaisuuksien sarja syksystä 2012 kevääseen 2013 Helsingin yliopisto, päärakennuksen sali 12, Fabianinkatu 33 (3. krs) Huom: eri sali kuin viime vuonna ti 16.10.2012 klo 18.00 Tapa nauraa ja heiluttaa käsiä dramaturgi, näytelmäkirjailija ja ohjaaja Michael Baran ti 13.11.2012 klo 18.00 Heprean ja jiddishin kielikiista Israelissa FT, dosentti Simo Muir ti 4.12.2012 klo 18.00 Jerusalem – hiljaisuuden ja hälinän kaupunki toimittaja Leena Reikko ti 22.1.2013 klo 18.00 Arabikevään kumoukset ja Israel Lähi-idän erikoistoimittaja Heikki Kangas ti 12.2.2013 klo 18.00 Israel – toora ja tiede rabbi Simon Livson ti 19.3.2013 klo 18.00 Minäkö juutalainen? Ajatuksia identiteetistä, kulttuurista ja yrittämisestä ekonomi, kulttuuriyrittäjä Raul Grünstein ti 23.4.2013 klo 18.00 Rajojen ylityksiä Jerusalemissa teatteriohjaaja Mikaela Hasán Tilaisuuksiin on vapaa pääsy. Tervetuloa! Järjestäjänä Helsingin Suomi-Israel Yhdistys ry (lisätiedot Anna Muukkonen, p. 040-760 0446) JEDIDUT 3•2012 15 ISRAELILAISTAITEILIJAA TAPAAMASSA Yael Shalev (oik.) kodissaan Liisa Kurki-Suonion kanssa. K un viime vuoden keväällä osallistuimme vaimoni kanssa taidematkaan Israelissa, niin Tel Avivin taidegallerioita kierrellessämme ihastuin ensi näkemältä erääseen israelilaisen Yael Shalevin pronssiteokseen. Erityisesti minua puhuttelivat sen yksinkertaisen kauniit muodot ja Israelin valoa säteilevät värit: teoksen keskuksena on kullanvärisenä hohtava pallo, jonka ylle kaareutuvat vihreät, eilatinkiveltä näyttävät ”siivet”. Tuossa vaiheessa minuun vetosivat ennen kaikkea työn ”matemaattinen” abstraktius ja sen värien hohtava kauneus, ei niinkään sille annetun nimen Vanhemmuus ilmentämä symboliikka: kultainen lapsi vanhempiensa onnellisessa huomassa. Yön yli nukuttuani, pienten neuvottelujen jälkeen sekä selvitettyäni, minkälaisiksi osiksi teoksen voisi jakaa käsimatkatavaroihimme, päätin, että sen oikea paikka on kotonamme. Lentokentän turvatarkastuksessa syntyi jälkeemme kyllä pitkä jono, kun tarkaan tutkittiin, mitä näiden outojen, onttojen metallikappaleiden sisällä voisi olla. Kotiin palattuamme löysin verkosta taiteilijan kotisivut (http://yael-shalev.co.il) ja lähetin hänelle viestin, jossa ker- 16 roin löytöni herättämiä ajatuksia. Siihen vastasi hänen tyttärensä, jerusalemilainen biolääketieteen professori Ilana Ariel, jonka maailmanlaajuinen yhteistyöverkosto ulottuu myös Helsinkiin, Turkuun ja Kuopioon. Itsekin hän on myös taiteilija, joka eläkeiän lähestyessä on alkanut käyttää aikaisempaa enemmän aikaa tähän harrastukseensa. Viestissään hän toivotti tervetulleeksi vierailemaan seuraavalla matkalla sekä äitinsä luona Tel Avivissa että omassa kodissaan Jerusalemissa. Tämän vuoden maaliskussa olimmekin jälleen Israelissa, nyt Suomi-Israel yhdistysten liiton järjestämällä kulttuurimatkalla. Ohjelma oli antoisa ja hyvin tiivis, mutta Tel Avivissa päätimme erota muusta ryhmästä pariksi tunniksi käydäksemme tervehtimässä Yael Shalevia. Tapasimmekin aivan herttaisen, korkeasta iästään huolimatta pirteän ja taiteellista työtään yhä jatkavan taiteilijan, joka oli hälyttänyt Jerusalemista paikalle myös vävynsä. Tilava olohuone oli oikea taidegalleria, täynnä pronssitöitä, joiden muodot ihastuttivat matemaatikon mieltä. Abstraktien töiden pelkistetyt hahmot liittyivät toisiinsa jatkuvina kaarina, ja hahmojen toisiinsa su- JEDIDUT 3•2012 lautuminen välitti rakkauden antamaa harmoniaa ja sisäistä rauhaa. Sanoinkin taiteilijalle, että hän on varmasti saanut elää onnellisessa perheessä, minkä hän auliisti vahvisti. Yael Shalev on syntynyt Israelin vanhimmassa, vuonna 1921 perustetussa moshavissa, Jisreelin tasangolla sijaitsevassa Nahalalissa, jota hänen itäisestä Euroopasta muuttaneet vanhempansa olivat olleet perustamassa. Kibbutsien radikaalista yhteisöllisyydestä poiketen moshavit olivat luonteeltaan perhekeskeisiä, mikä selvästi heijastuu myös Shalevin töissä. Kuvanveistoa hän on opiskellut muun muassa Jakob Epsteinin johdolla, ja jo ennen taidekorkeakoulusta valmistumistaan hän sai Israelin opetus- ja kulttuuriministeriön palkinnon tunnustuksena saavutuksistaan ja persoonallisesta tyylistään. Hänen töitään on nykyisin monissa kokoelmissa ympäri maailmaa, ja Israelin julkisilla paikoilla ovat nähtävissä ainakin hänen Merenneito-veistoksensa Genesaretin järven rannalla Tiberiaassa sekä Välimeren rannalle Kesareaan pystytetty Perhe. Yael Shaleviin ja hänen töihinsä tutustuttuani voin yhtyä taidekriitikkoihin, jotka ovat hänestä sanoneet: ”Hänen pronssiveistoksensa säteilevät puhtautta ja inhimillistä lämpöä” (Tamer Avidar); ”Yael on lämmin ja herkkä ihminen, ja hänen veistoksensa ilmentävät hänen persoonallisuuttaan” (Hadassa Klatzkin); ”Monet hänen töistään ovat abstrakteja, mutta niiden välittämät teemat ovat selkeät: naiseus, perhe, mies ja nainen sekä tunteet heidän välillään” (A. Rapaport). Yael Shalevin ”Perhe” Välimeren rannalla Kesareassa. rks Seminaari holokaustista Aika: lauantai 10.11.2012 klo 12-20 Paikka: Agricolan kirkon krypta, Tehtaankatu 23, Helsinki. Useita luennoitsijoita Suomesta ja Israelista. Tiedustelut ja ilmoittautuminen: [email protected], p. 044-377 3377. Israel-solidaarisuusjuhla Aika: sunnuntai 11.11.2012 klo 17 Paikka: Vanha kirkko, Lönnrotinkatu 6, Helsinki. Mukana mm. suurlähettiläs Dan Ashbel, tri Susanna Kokkonen, John Remes, Pasi Turunen ja Hazamir-kuoro. Tapahtumat järjestää Israel Ystävyystoimikunta ja Jad Vashem. JEDIDUT 3•2012 17 ISRAELIN MUUSIKOITA KESÄN MUSIIKKIJUHLILLA – Profeti della Quinta Profeti della Quinta ja neljä instrumentalistia Sastamalan kirkossa. Kuva: Sastamala Gregoriana/Urpo Vuorenoja. K esän musiikkijuhlissa saatiin jälleen kuulla useita israelilaisia muusikkoja ja yhtyeitä, jotka edustivat musiikin eri maailmoja varsin monipuolisesti. Klassillista taidemusiikkia edustivat Mäntän musiikkijuhlien neljä israelilaista pianistia ja yksi violisti, joiden ohjelmassa oli muun muassa pianoduokonsertti Lähi-idän rauhan puolesta. Myös Kuhmossa oli pari jo vakiintuneisiin Kuhmonkävijöihin kuuluvaa israelilaista kamarimuusikkoa. Kansanmusiikkia puolestaan edusti Haapaveden festivaaleilla esiintynyt Yamma Ensemble, jonka ohjelmistossa juutalaiset perinteet yhdistyvät Lähi-idän ja länsimaisiin vaikutteisiin. Kesän erikoisin israelilaisyhtye oli varmaan Imatran Big Band -festivaaleilla nähty ja kuultu musiikki- ja ääniteatteriryhmä Voca People, joka yhdistää a cappella -laulua, beatboxausta, huumoria ja teatteria omaperäisellä ja visuaalisesti näyttävällä tavalla. Aivan kirjon toisessa ääripäässä taas oli Sastamala Gregorianassa esiintynyt vanhan musiikin yhtye Profeti della Quinta. Itselläni oli Kuhmon ohella tilaisuus kuulla Profeti della Quintaa. Heidän konserttinsa kiinnosti ennen kaikkea siksi, että ohjelmassa oli Salomone Rossin (n. 1570–1630) Salomonin lauluja, joista Jedidutin numerossa 4/2011 oli kirjoitus, enkä ollut Rossin musiikkia aiemmin kuullut. Rossi 18 oli Monteverdin aikalainen, joka tunnetaan sekä Mantuan hovisäveltäjänä säveltämästään ”maallisesta” musiikista että synagogakäyttöön tarkoitetusta liturgisesta musiikista. Jälkimmäisellä alueella hän oli uudistaja, joka yritti tuoda moniäänistä laulua synagogaan. Vanhan Testamentin aikana oli temppelissä kyllä ylistetty Jumalaa riemullisella psalmilaululla soittimien kanssa, mutta suru temppelin hävityksestä oli johtanut soittimien ja moniäänisyyden kieltämiseen sakraalimusiikissa. Salomonin laulut -konsertti olikin aivan huikaiseva kokemus – musiikin ja esiintyjien korkeatasoisuuden ohella myös siksi, että Sastamalan Pyhän Marian kirkon akustiikka on aivan erityisellä tavalla lauluäänille ja hentoäänisille vanhoille soittimille sopiva. Konserttisalina tämä 1400-luvulla rakennettu kirkko on sinänsä aika erikoinen: kalkitut harmaakiviseinät, tynnyrimäinen lautakatto ja maalattia. Mutta akustiikka on verraton, ja kuuluvuus on kaikkialla yhtä hyvä istuinpaikasta riippumatta. Vanhan musiikin ystävänä oli mieluisaa todeta, että myös tämä näennäisessä yksinkertaisuudessaan kiehtova musiikkimaailma näyttää löytäneen yleisönsä: Sastamalan syrjäinen ja ”vaatimaton” konserttipaikka oli tässäkin konsertissa ääriään myöten täynnä. JEDIDUT 3•2012 Profeti della Quinta on nuori, kahden kontratenorin, kahden tenorin ja yhden basson muodostama viisimiehinen lauluyhtye, joka on erikoistunut 1500-luvun ja 1600-luvun alun musiikkiin. Kansainvälistä mainetta yhtye sai viime vuonna voittamalla erittäin kovatasoisen York Early Music International Young Artist -kilpailun. Laulajien lisäksi Sastamalan konsertissa oli mukana instrumentalisteja, soittiminaan kitara, huilu, barokkiviulu, viola da gamba ja cembalo. Konsertin ohjelma oli koottu siten, että siinä vuorottelivat Rossin romanttiset, rakkauden kärsimyksistä kertovat lau- lut, synagogamusiikiksi sävelletyt psalmit sekä instrumentaaliset ”sinfoniat”. Erityisesti sakraalimusiikin vaikuttavuus sai pidättämään hengitystä, ja lopuksi jäi mielessä soimaan ylimääräisenä esitetty Kaddiš, joka päätti konsertin hartaan vakaviin tunnelmiin. Profeti della Quintalta on saatavilla Rossin musiikkia tämän konsertin tapaan sisältävä CD sekä Rossin Mantuaa ja hänen musiikkian esittelevä dokumentti-DVD (ks. yhtyeen kotisivu www.quintaprofeti.com). rks Juha Sihvola muistoissamme Helsingin Suomi-Israel Yhdistyksen hallituksen jäsen, professori Juha Sihvola (s. 1957) kuoli vaikeaan sairauteen 14. kesäkuuta 2012. Juha Sihvolan kuolema on suuri menetys yhdistyksellemme. Sihvola oli harvinaisen uskottava henkilö myötämielisessä suhtautumisessaan Israeliin: tiede- ja kulttuurimaailman arvostama, kriittinen mutta ystävällinen ajattelija. Sihvolan tasapuolisuutta kuvaa sekin, että häntä saattoivat lehtien palstoilla arvostella niin innokkaat arabikansojen ystävät kuin kiihkeimmät Israel-fanitkin. Sihvolan eettisesti läpiajateltu analyysi Lähi-idästä hänen palkitussa teoksessaan Maailmankansalaisen uskonto (Otava 2011) kannattaa lukea ja antaa muillekin luettavaksi. Sihvola edisti tiedeyhteyksiä Suomen ja Israelin välillä muun muassa toimiessaan Helsingin yliopiston tutkijakollegiumin johtajana 2000-luvun alussa. Hänen näkyvimpiä esiintymisiään tässä yhteydessä oli puheenjohtajuus Amos Ozin esitelmätilaisuudessa Helsingin yliopistossa syksyllä 2007. Sihvolalla oli kontakteja juutalaisiin tiedemaailman edustajiin Israelin ulkopuolellakin. Hänen tunnetuimpia ystäviään on maailmankuulu chicagolainen filosofi Martha Nussbaum, joka on viime vuosina vieraillut useita kertoja Suomessa. Helsingin Suomi-Israel Yhdistyksen hallitukseen Sihvola valittiin vuonna 2010. Sihvola ehti osallistua luentotoimintamme suunnitteluun ja luennoi itsekin syyskuussa 2010 aiheesta ”Kuinka fanaatikot parannetaan? Israelin uutta yhteiskuntafilosofiaa.” Sihvola vieraili Israelissa ja harkitsi pitkähköjen tutkimusaikojen viettämistä siellä tulevaisuudessa. Tämän vuoden alusta hän olisi ilman sairautensa uusimista aloittanut akatemiaprofessorina, jolloin hänellä olisi ollut mahdollisuus toteuttaa haaveitaan. Juha Sihvola jää kiitollisiin muistoihimme oikeamielisenä tiedemiehenä ja ihmisenä. Hänen muistoaan kunnioittaakseen Helsingin Suomi-Israel yhdistys on istuttanut viisi puuta Israeliin valtioneuvos K. A. Fagerholmin muistometsään. Vesa Hirvonen Helsingin Suomi-Israel Yhdistys ry:n puheenjohtaja JEDIDUT 3•2012 19 Teatterineuvos Aulis Ruostepuro In Memoriam Puhkeavan kesän kynnyksellä saavutti meidät suruviesti. Aulis Ruostepuro oli poistunut keskuudestamme 24.05.2012. Paljon hän ehti 86-vuotisen elämänsä aikana. Moninaisen yhdistystoiminnan, liike-elämän, mutta ennen kaikkea teatterin kautta on hän piirtänyt nimensä lähtemättömästi kulttuurihistorian lehdille. Yksi viimeisiä kuvia Aulis Ruostepurosta (edessä) otettiin, kun Turun seudun Suomi-Israel yhdistyksen hallituksen jäsenet Tapio Holvitie (vas.), Mikael Zewi ja Olli Palo kävivät häntä tervehtimässä talvella 2012. Erityisesti Aulis Ruostepuro tunnetaan ”Mister Samppalinnana”. Vuosikymmenten ajan riensi koko lounaissuomalainen teatteriväki kesäteatteriin Aurajoen rantamille. Ennen rakkaaksi muodostunutta kesätoimintaansa oli hän ehtinyt tehdä täyden päivätyön normaalin teatterin piirissä näyttämöltä aina hallinnollisiin johtotehtäviin asti. Aulis Ruostepurossa menetimme vankkumattoman Israel-ystävän. Turun seudun Suomi-Israel yhdistys ry:n puheenjohtajana, myöhemmin kunniapuheenjohtajana, sekä Suomi-Israel yhdistysten liiton hallituksen jäsenenä hänen toimensa tuottivat kiitettävää tulosta. Erityisen merkittävä oli projekti, jonka tuloksena Jerusalemin sinfoniaorkesteri monine maailmankuuluine jäsenineen konsertoi Suomessa vuonna 1983. Elis Sellan tiedetään olleen hänen vahvana aisaparinaan. Suomalainen kulttuuri, erityisesti teatteri ja Israel-ystävyystoiminta ovat Aulis Ruostepuron poismenon myötä nyt vailla yhtä vahvaa tukipilaria. Olli Palo Turun seudun Suomi-Israel yhdistys ry:n varapuheenjohtaja Israel-tilannekatsaus Aika: lauantai 27.10.2012 klo 16.00–18.00 Paikka: Tieteiden talo, sali 104, Kirkkokatu 6, 00100 Helsinki Puhujana YTM, opas Dave Hasenson Jerusalemista, puheenjohtajana TM Liisa Auruksenaho. Järjestäjänä Vantaan Suomi-Israel yhdistys ry 20 JEDIDUT 3•2012 KONSERTTI POHJOIS-KARJALASSA P idimme yhdessä sopraano Marjatta Airaksen ja pianisti Folke Gräsbeckin kanssa heprealaisten laulujen konsertin Mönnin kauniissa hirsikappelissa Kontiolahdella heinäkuun neljäntenätoista päivänä. Konsertti sisältyi Mönnissä neljättä kertaa järjestettyyn Suvessa soi -tapahtumaan. Viikonlopun toisena iltana oli vuorossa mustalaismusiikkia ja kevyttä klassista. Aloitimme konsertin suomalaisella Oskar Merikannon duetolla Soipa kieli. Sen jälkeen lauloin kaksi 1980-luvulla sävellettyä Batja Segalin laulua Gili meod ja Nisgav Adonai. Tämän jälkeen seurasi hepreankielinen duetto, jonka aikana Marjatta Airas pyysi myös yleisöä yhtymään lauluun. Kyseessä oli Shalom chaverim -laulun säkeistö, jossa toivotetaan tervetuloa. Marjatta jatkoi 1600-luvun kabbalistisen runon sävelmällä. Laulun nimi oli Shalom aleichem. Hän lauloi myös Abraham Idelsohnin Hava nagilan. Minä jatkoin Rachel Buskin laululla Hallelu et Adonai sekä v. 1953 syntyneen israelilaisen säveltäjän Ron Weidbergin Psalmilla 2. Laulu on alun perin sävelletty kuorolle, mutta säveltäjä on tehnyt sovituksen laululle ja pianolle Folkea ja minua varten. Marjatta Airas ja Folke Gräsbeck esittivät druusialaisen melodian Hine ma tov sekä Eliahu Gamalielin Eretz zavat halav udvash (Maa vuotaa maitoa ja hunajaa). Lauloin Batja Segalin Shiviti Adonain sekä Elisheva Shomronin v.1986 säveltämän Kadosh (Pyhä). Folke totesi ennen esittämäämme Stephen Adamsin Jerusalemia, ettei Adams suinkaan ollut amerikkalainen, kuten usein luullaan, vaan englantilainen laulaja, joka myös sävelsi. Väliajan jälkeen Folke Gräsbeck soitti pianolla Jean Sibeliuksen Belsazarin pidot. Teos on sävelletty näytelmämusiikiksi Hjalmar Procopén näytelmään. Näytelmä pohjautuu Danielin kirjan viidenteen lukuun, jonka Folke myös aluksi luki. Teoksen ensimmäinen osa on Itämainen tanssi. Sitä seuraa Juutalaisen tytön laulu, jossa avustin laulajana. Kolmas osa on Nocturno eli yölaulu, ja viimeinen osa on erittäin kaunis Khadran tanssi. Teos on alun perin sävelletty orkesterille, mutta Sibelius teki siitä myös pianosovituksen. Marjatta Airaksen ohjelmistoon ovat kauan kuuluneet negro spirituaalit. Illan konsertissa hän esitti kaksi Israelin kansan historiaan liittyvää laulua: Didn´t my Lord deliver Daniel (Eikö Herrani pelastanut Danielia) ja Wade in the water (Kahlatkaa vedessä). Jälkimmäinen liittyy Punaisen meren ylitykseen Egyptin orjuudesta palattaessa. Folke Gäsbeck (vas.) ja Marjatta Airas Mönnin hirsikappelissa. Seuraavaksi Marjatta Airas lauloi kolme laulua jiddishin kielellä: puolalaisen häälaulun Lomir zich iberbetn (Ollaan taas ystäviä), rakkauslaulun Papir iz doch vayz (Paperi on toki valkoinen) sekä kauniin ja tunnelmallisen liettualaisen kehtolaulun Dremlen feygl (Kaikki lintuset nukkuvat). Viimeksi mainitun sanoittaja on Leah Rudnitsky, ja se kertoo pienestä pojasta, joka on aivan yksin maailmassa. Konsertissa seurasi Marjatan, Folken ja minun yhdessä laulama kaanon Uri, livshi uzech (Herää, pukeudu voimaasi, Siion), jonka sanat ovat Jesajan kirjan luvusta 52. Ennen kuin päätimme konsertin Shalom chaverim -laulun säkeistöön, jossa sanotaan näkemiin, esitimme Marjatan kanssa vielä Oskar Merikannon dueton Oi, kiitos sä Luojani armollinen, jonka sanat ovat Eino Leinon. Shalom chaverim -laulun hyvästijättösäkeistö laulettiin jälleen kaanonina innostuneen yleisön kanssa. Yleisöä Mönnissä oli niin runsaasti, että tuoleja piti tuoda lisää. Se eli innostuneesti mukana, mikä tuntui esiintyjistä hyvältä. Hyttysetkään eivät lannistaneet tunnelmaa kappelissa! Suvi Gräsbeck JEDIDUT 3•2012 21 YSTÄVÄKUNTAVIERAILU MATEI JEHUDASTA Vantaan ystäväkunnasta Matei Jehudasta vieraili opetusalan delegaatio kaupungin sivistystoimen vieraana 28.3.–3.4.2012. Vantaalta oli ollut vastaavasti opetusalan ryhmä vierailulla ystäväkunnassa marras-joulukuussa 2011. Vantaan Suomi-Israel yhdistys järjesti lämminhenkisen iltapäivätapaamisen ryhmän kanssa Heurekassa. Juha-Pekka Rissanen esitteli vieraille yhdistyksen historiaa ja toimintaa, ja näyttelijä-laulaja Maria Vinberg esitti omia laulujaan kitaran säestyksellä. Vieraat tulivat Matei Jehudan alueen kibbutseista, moshaveista, kahdesta arabikylästä sekä kylästä jossa asuu sekä juutalaisia että arabeja yhdessä. Matei Jehudan alueella juutalaiset ja arabit tulevat hyvin toimeen keskenään johtuen siitä, että heillä on paljon yhteistä toimintaa. Neljäntoista hengen ryhmässä oli rehtoreita, lastentarhanopettajia, luokanopettajia, opetusministeriön edustaja, nuorisotoimen johtaja, opetustoimen johtaja sekä kunnanneuvoston jäseniä. Matei Jehudassa on menossa merkittävä muutos koululaitoksessa, ja työtä tehdään läheisessä yhteistyössä opetusministeriön kanssa. Muutostyössä panostetaan erityisesti johtajuuden kehittämiseen. Vantaan ja Suomen koululaitoksen maine on kiirinyt Matei Jehudaan, ja sieltä haluttiin tulla tutustumaan lähemmin meidän opetustoimeemme. Vieraat kävivät useissa kouluissa ja olivat vaikuttuneita koulujärjes- 22 temämme yhtenäisyydestä, opetusalan henkilöstön motivoituneisuudesta, välittämisestä, yksilöllisyydesta ja johtajien itsenäisyydestä. Vieraat kertoivat, että Matei Jehudan alueella on 57 asutusta. Peruskouluja on viisitoista, uskonnollisia kouluja on neljä, yksi arabikoulu, kolme lukiota ja yksi yhteinen koulu juutalaisille ja arabeille. Lastentarhoja on 91. Tällä hetkellä suuntauksena on, että ihmiset haluavat muuttaa kaupungeista pienempiin yhteisöihin. Matei Jehudan symboli on leijona Juudan sukukunnan mukaan. Alueella on Daavidin ja Goljatin taistelupaikka Tammilaakso. Myös Vanhan Testamentin kertomuksista tuttu Simson on asunut ja vaikuttanut siellä. Alueella on ollut viinitarhoja jo Simsonin aikoihin, ja nykyään on useita viinikellareita. Viinejä viedään myös ulkomaille. Tilaisuuden lopuksi yhdistyksen puheenjohtaja Liisa Auruksenaho antoi kaikille vieraille lahjaksi esiintyneen taiteilijan cd-levyn. Laila Jouhki JEDIDUT 3•2012 KLASSISTA MUSIIKKIA GALILEASSA Maxim Reider ta kaikille tärkeä ja kaikkia lähellä, toisaalta vain musiikki pystyy vangitsemaan tämän vaikeasti tavoitettavan käsitteen,” hän selvittää. ”Hyvin usein koen kokonaisen sävellyksen tai sen osan draamana, joka aukenee vähitellen tietyn ajan sisällä. Kuten elämälläkin sillä on alku, kesto ja loppu.” Plesser jatkaa, että musiikkiin sisältyvässä ajan käsitteessä on monia kiehtovia näkökohtia. ”On kappaleita, jotka liittyvät kelloon, kuten Mozartin sävellys mekaaniselle kellolle, tai Haydnin Kellosinfonia ja muita vastaavia. Mutta on myös fyysinen aika, päivän tunnit, niinpä ohjelmassa on yökonsertti, jossa esitetään Schubertin Yöhuilu-konsertto ja Mozartin Eine kleine Nachtmusik tai Schönbergin Verklärte Nacht sekä muita sävellyksiä, joista näkyy, mitä yö merkitsi näille säveltäjille.” Jerusalem Post online 13. heinäkuuta 2012 Zvi Plesser T ämän vuoden Voice of Music -festivaali Galileassa keskittyy ajan käsitteeseen. Voice of Music -tapahtuma tunnetaan myös nimellä Kfar Blumin festivaali. Tänä vuonna juhliin oli lisätty myös erillinen osio, joka oli laadittu koko perhettä ajatellen. Pianisti Idit Zvi oli aikanaan tämän kamarimusiikkifestivaalin ideoija. Nyt johtajana toimii yksi maan parhaista sellisteistä, Zvi Plesser, joka on usein järjestänyt runsaasti yleisöä kerääviä musiikkitapahtumia. ”Useimmat kamarimusiikkiteokset, yleisön rakastamat tärkeät kappaleet on jo sävelletty, emme voi paljon lisätä niihin tai muutella tilannetta,” Plessser toteaa suunnitellessaan ohjelmistoa. ”Voimme kyllä esittää vähemmän tunnettuja sävellyksiä ja uutta tuotantoa. Ennen kaikkea nautin siitä, että tutut kappaleet voidaan esittää uudesta näkökulmasta. Se saa meidät kuuntelemaan niitä uudella tavalla.” Viime vuoden ohjelma oli rakennettu metamorfoosikäsitteen ympärille: teema muunnelmineen. ”Tänä vuonna olemme valinneet ajan käsitteen musiikissa. Aika on toisaal- Vuotuista Voice of Music -musiikkijuhlaa on vietetty Kfar Blum -kibbutsissa Hulan laaksossa vuodesta 1985 lähtien. Tänä vuonna sen ajankohta oli 23.–28. heinäkuuta, ja yksi juhlan tunnetuimpia muusikoita oli huilisti Emmanuel Pahud, joka soitti siellä Bachin perheenjäsenten säveltämää musiikkia. JEDIDUT 3•2012 23 MUINAINEN SYNAGOGA MOSAIIKKEINEEN LÖYDETTIIN GALILEASTA Matti Friedman I sraelin muinaismuistoviraston tiedotteen mukaan PohjoisIsraelista löydettiin muinaisen synagogan rauniot. Huomiota kiinnitti erityisesti synagogan hieno mosaiikkilattia. Synagoga löytyi kaivauksissa, jotka saatettiin päätökseen kesäkuun lopussa Gennesaretin järven luoteispuolella Huqoq-nimisen kaupungin raunioilla samannimisen kibbutsin läheisyydessä. Muinaismuistoviraston mukaan synagoga on peräisin vuosilta 300-500 jKr. Tuohon aikaan juutalaisuuden tärkeat keskukset sijaitsivat maan pohjoisosassa. Mosaiikissa kuvataan naisten päitä, raamatullinen Simsonin hahmo, kaksi kettua, joiden häntiin oli sidottu soihdut – yksityiskohta Tuomarien kirjan Simson-jaksosta – sekä vaurioitunut hepreankielinen piirtokirjoitus, jossa seurakuntaa kehotetaan hyviin tekoihin. Kaivauksia johti professori Jodi Magness Pohjois-Carolinan yliopistosta yhdessä Israelin muinaismuistoviraston arkeologien kanssa. Muinaismuistoviraston tiedotteessa Magness toteaa, että synagogan mosaiikit edustavat korkeaa taiteellista tasoa. ”Tämä seikka sekä synagogan seinien rakentamiseen käytettyjen kivien monumentaalinen koko viittaavat kylän vaurauteen, koska rakentaminen on selvästi vaatinut paljon varoja,” hän totesi. Mosaiikki on suojattu peitteellä, ja se paljastetaan yleisön nähtäväksi kesän 2013 kaivausten alkaessa. Jodi Magness (oik.) kahden muun arkeologin kanssa Huqoqin mosaiikin äärellä. Kuva: Jim Haberman www.timesofisrael.com, 2. heinäkuuta 2012 Ariel Livsonin esitelmätilaisuus Ariel Livson esitelmöi Turussa aiheenaan Kuolleen meren kirjakääröt, uusinta tutkimustietoa. Aika: perjantai 30.11.2012 klo 18.00 alkaen. Paikka: Turun ortodoksikirkon seurakuntasali, Yliopistonkatu 19 b, Turku Järjestäjänä Turun seudun Suomi-Israel yhdistys ry 24 JEDIDUT 3•2012 VAELTAVAN JUUTALAISEN MUISTOJA MAROKOSSA Tanya Powell-Jones M arrakeshissa on runsaasti juutalaisia muistoja, vuoristosta aina kaupungin syrjäkujille asti. Vaikka aikaa olisi vain yksi päivä, matkailija löytää Marrakeshista runsaasti juutalaisten historiaa. Asiaa tutkiva ei koe yhtään ikävää hetkeä kulkiessaan muinaisesta laitakaupungin juutalaisLazama-synagoga Marrakeshissa. korttelista vuoristoon, Kuva: Tanya Powell-Jones. jossa asuvat viimeiset berberijuutalaiset. Marrakeshin entinen juutalaiskortteli Mellah sijaitsee vanhan kaupungin itäpuolella. Sulttaani Abdullah Al-Ghalib siirsi juutalaiset sinne turvaan 1500-luvulla. Kortteli oli aikanaan lähes itsenäinen kaupunki synagogineen, kauppoineen ja markkinoineen. Juutalaiskorttelin historiasta on jäljellä merkkejä, vaikka paikka on nykyään pääasiassa muslimien asuttama. Mellahin kapeilla kujilla monet taloista ovat katutason alapuolella, ja ovenpieliin on kiinnitetty mezuzat. Korttelissa on Lazama-synagoga, jonka Espanjasta aikanaan inkvisitiota paenneet juutalaiset ovat rakentaneet. Sisään astuessaan kulkija on kirkkaan sinisten ja valkoisten seinien ympäröimä, keskellä on huolellisesti hoidettu pihamaa. Alakerrassa on itse synagoga, yläkerrassa keittiö ja talmud-toorakoulu. Rakennuksen tarkoitus oli säilyttää juutalaisten Espanjassa noudattamia uskonnollisia perinteitä. Miaran juutalainen hautausmaa. Kuva: atlasobscura.com. Vuosien kuluessa eri yhteisöjen käytännöt ovat kuitenkin yhdenmukaistuneet, ja erot ovat suureksi osaksi hämärtyneet. Lähellä on myös Miaran juutalainen hautausmaa. Se on 1500-luvulta ja Marokon suurin. Siinä on eri alueet miehille, naisille ja lapsille. Parin tunnin matkan päässä on Aghbaloun kaupunki, jossa on Marrakeshin entisen päärabbin Solomon Ben Henchin 500 vuotta vanha hauta. Marokon juutalaisuuden merkittävä piirre oli pyhien miesten ja heidän hautojensa kunnioittaminen. Hananiah Alfassi, yksi harvoista jäljellä olevista laakson berberijuutalaisista, on vartioinut hautaa uskollisesti yli 30 vuotta. Lopuksi matkailija voi käyskennellä viereisessä yrttitarhassa ja nauttia kupillisen perinteistä minttuteetä berberityyliin. Jerusalem Post online, 8. elokuuta 2012 JEDIDUT 3•2012 25 EI LASTEN LEIKKIÄ – JAD VASHEMIN NÄYTTELY Jad Vashemin kiertävä näyttely ”Ei lasten leikkiä” on esillä Helsingissä marraskuussa 2012, minkä jälkeen se on vapaa kiertämään eri puolilla Suomea. Järjestäjät toivovat apua myös Jedidutin lukijoilta, jotta näyttely saataisiin mahdollisimman monelle paikkakunnalle. Jad Vashemin kiertävien näyttelyiden tavoite on lisätä tietoutta holokaustista ja sen monista universaaleista opetuksista. Jad Vashemilla on useiden vuosien kokemus tältä alueelta, ja sen kiertäviä näyttelyitä on ollut esillä ympäri maailmaa, mukaan lukien YK:n päämaja New Yorkissa ja Euroopan parlamentti Brysselissä, joissa se saavutti suurta menestystä. Marraskuussa 2012 Jad Vashem tuo ensimmäistä kertaa myös suomalaisen yleisön saataville näyttelyn Ei lasten leikkiä. Näyttelyä tukee suomalaisten Israel-ystävyysyhdistysten yhteiselimenä toimiva Israel-ystävyystoimikunta, jossa Suomi-Israel yhdistysten liittokin on mukana. Holokaustin aikana murhatusta kuudesta miljoonasta juutalaisesta noin puolitoista miljoonaa oli lapsia. Eloonjääneiden lasten lukumäärää on arvioitu vain tuhansissa. Holokaustin takia heidän lapsuutensa päättyi ennenaikaisesti. Siitäkin huolimatta he pysyivät silti lapsina – niin ne, jotka murhattiin holokaustin aikana, kuin myös ne harvat, jotka selvisivät hengissä, vaikka he samanaikaisesti joutuivat ottamaan harteilleen myös ylimääräisiä velvoitteita. Lapsista tuli usein perheen elannonhankkijoita, ja he kannustivat vanhempiaan sekä antoivat näille toivoa jatkaa päivittäistä epätoivoista eloonjäämiskamppailua. Kuitenkin aina kun heillä oli mahdollisuus olla tavallisia lapsia toisten lasten tavoin, he leikkivät, nauroivat ja ilmaisivat pelkojaan ja toiveitaan. Tämä näyttely on kertomus eloonjäämisestä – näiden lasten kamppailusta pitää kiinni elämästä. Se kertoo heidän ponnisteluistaan säilyttää lapsuutensa ja nuoruutensa sekä kuvailee niitä keinoja, joiden avulla he pyrkivät luomaan itsellensä ympäröivästä todellisuudesta poikkeavan, erilaisen todellisuuden. 26 Ei lasten leikkiä -näyttely on esillä Helsingissä 8.– 30.11.2012 Aschan Café Jugendissa, Pohjoisesplanadi 19. Siihen voi tutustua kahvilan aukioloaikoina ma–pe 8–20, la 10–19 ja su 11–19. Marraskuun jälkeen näyttely on vapaa kiertämään eri puolilla Suomea. Se sopii esitettäväksi kouluilla, kirjastoissa, seurakunnissa ja missä vain julkisissa tiloissa. Yhdistykset ja muut tahot, jotka voivat ottaa näyttelyn vastaan, pyydetään ottamaan yhteyttä seuraaviin henkilöihin: Näyttelyn sisältöä koskevat kysymykset: Tri Susanna Kokkonen, Jad Vashemin kristityt ystävät, [email protected], p. +972 2 644 3804 (su–to) Näyttelyn varaamista koskevat kysymykset: Pastori John Remes, näyttelytoimikunnan pj, [email protected], p. 044-377 3377 JEDIDUT 3•2012 ISRAELILAISIA KANSANTANSSEJA HELSINGISSÄ JA VANTAALLA Agricolan kirkon liikuntasalissa maanantaisin klo 17-18 alkeisryhmä, ohjaajana Pirkko Nyqvist (0400-885959) klo 18-20 jatkoryhmä, ohjaajana Viveca Unnérus (044-5218221). Kampin palvelukeskuksessa Salomonkatu 21, tiistaisin klo 11-12.30, ohjaajana Wim van der Kooij (044-5210225). Vantaan Jokirannan koululla lauantaisin klo 14-17. Tiedustelut Kristiina Rämö (040-526 0646, [email protected]), Tapani Rämö (040-526 0636, [email protected]). JOENSUUSSA Hukanhaudan seurakuntatalossa, Lonikintie 18, seuraavina aikoina: ke 10.10.2012 klo 18-20, ke 24.10.2012 klo 18-20, ti 20.11.2012 klo 18-20 ja la 1.12. klo 14-17. Tiedustelut Sirkku-Liisa Häyhä-Karmakainen, [email protected]. OULUSSA JA LÄHIYMPÄRISTÖSSÄ Oulussa ja lähiympäristössä voi tanssia israelilaisia kansantansseja useita kertoja viikossa. Opettajana Merja Meir, [email protected], p. 044-7698505. TURUSSA Turun seudun Suomi-Israel Yhdistyksen Rakefet-tanssiryhmä ottaa jatkuvasti mukaan toimintaansa uusia harrastajia. Harjoitukset sunnuntaisin klo 18.30-21.00, os. Brahenkatu 17 B (soita ovikelloa!). Yhteyshenkilö: Aulikki Laitinen, p. 040-7690489, [email protected]. HEPREAA HELSINGISSÄ Kalliolan kansalaisopistossa on useita eri tasoisia heprean kursseja, ks. www.kalliola.fi/Kalliolankansalaisopisto/Sivut/Kurssit.aspx. Opettajana Mila Westerberg, [email protected], p. 040-7235607. HELSINGISSÄ kokoontuu heprean keskustelupiiri Ulli Ingraeuksen kodissa, Arkadiankatu 17 A 7 (p. 09-493550) joka toinen lauantai (parillisina viikkoina) klo 12.30-14. Soita ja varmista kokoontuminen! OULUN kansalaisopistossa (Kaarretie 14) kokoontuu maanantaisin klo 17.15 muutaman vuoden opiskellut heprean jatkoryhmä ja klo 18.50 viime syksynä aloittanut ryhmä, johon myös uudet alkajat voivat tulla. Opettajina Ulla Keränen ja Anja Röpelinen, [email protected], p. 050-3767387. Haminan seudun Suomi-Israel yhdistyksen perinteinen heprealaisten laulujen risteily elokuussa 2012. JEDIDUT 3•2012 27 Julkaisija/palautusosoite: Suomi-Israel yhdistysten liitto ry Finland-Israel Föreningarnas Förbund rf PL 247, 00531 Helsinki [email protected] www.suomi-israel.fi Liittohallitus (2012): Juha-Pekka Rissanen (pj), Reino Kurki-Suonio (varapj), Liisa Elo, Suvi Gräsbeck, Marjatta Järvinen, Jouni Karppanen, Juhani Korjula, Anna-Riitta Muukkonen, Olli Palo, Sirkku Salmela, Hannu Taipale. Jäsenyhdistykset: Helsingin Suomi-Israel yhdistys ry – Föreningen Finland-Israel i Helsingfors rf PL 247, 00531 Helsinki [email protected] 050-346 1084 (pj Vesa Hirvonen) www.suomi-israel.fi/helsinki Haminan seudun Suomi-Israel yhdistys ry Niemenpääntie 37, 49490 Neuvoton [email protected] 050-355 6649 (siht. Jarmo Suntio) www.suomi-israel.fi/hamina Turun seudun Suomi-Israel yhdistys ry – Åboregionens Finland-Israel Förening rf Tapionkaari 15, 21530 Paimio (sihteeri) [email protected] 050-372 6100 (pj Tapio Holvitie) 040-838 9659 (siht. Marjatta Järvinen) www.suomi-israel.fi/turku Kouvolan seudun Suomi-Israel yhdistys ry 050-538 6680 (siht. Leea Villstedt) www.suomi-israel.fi/kouvola Tampereen Suomi-Israel yhdistys ry – Föreningen Finland-Israel i Tammerfors rf Tampereentie 1 as. 4, 36200 Kangasala (sihteeri) [email protected] 040-580 6055 (pj Birgitta Hisinger) 045-139 6293 (siht. Sirkku Salmela) www.suomi-israel.fi/tampere Vantaan Suomi-Israel yhdistys ry PL 113, 01301 Vantaa [email protected] 044-348 8735 (pj Liisa Auruksenaho) www.suomi-israel.fi/vantaa Kuopion seudun Suomi-Israel yhdistys ry Samoilijantie 8 B 1, 70200 Kuopio 040-705 3134 (siht. Heikki Juutinen) www.suomi-israel.fi/kuopio Jyväskylän Suomi-Israel yhdistys ry Jenkkakuja 1 B 44, 40520 Jyväskylä [email protected] 040-841 8207 (pj Sisko Hiltunen) www.suomi-israel.fi/jyvaskyla Koillis-Lapin Suomi-Israel yhdistys ry Eteläkaari 22, 97900 Posio 040-735 7643 (pj Ulla Pätsi) www.suomi-israel.fi/koillis-lappi Pohjois-Karjalan Suomi-Israel yhdistys ry Saavanlammentie 17 A, 81230 Mönni [email protected] 050 535 8326 (siht. Pirjo Myller) www.suomi-israel.fi/pohjois-karjala Jos haluat liittyä jäseneksi tai muuten tilata Jedidutin, täytä verkkolomake osoitteessa www.suomi-israel.fi/lomake tai ota yhteys johonkin jäsenyhdistykseen. 28 JEDIDUT 3•2012
© Copyright 2024