1. No category

inkerilaisten viesti
n u m er o
i k u u 1969
inkerilaisten viesti
TOIMITUS:
Korkeavuorenkatu 10 A 18 Helsinki 12.
Paatoim.it taj a:
Matti Vironmaki, puii. 631285.
TodinituBsiliteeri:
Plrkko Huurto, pun. 783660.
Kettutie 4 B Helsinki 80.
KONTTORI:
Aurorankatu 7 A 1, Helsinki 10.
Pogtisiirto n:o 30636.
TILAUSMAKSUT:
Konttorin osoitteella postasiirbotilille
30 636.
TILAUKSET JA
ILMOITUKSET:
Huopalahdentie 10. A. 20, Helsinki 33,
pub. 487 619.
TILAUSHINTA:
ink 8:— vsk, seka kobi- etta ulkomaille.
ILMOITUSHINNAT:
l/lsivumkl50:—
1/2 » » 80:—
1/4 » » 50:_
PAAASIAMIES
BUOTSISSA:
Arm'as Paakkonen
Boras, Tingsgatan 4 B. Pull. 033/101 850.
Postisiirfco n:o 626047
Euolinilmoitukset 10:
Kuva ilmoitiiksessa 10:
Kiitos- ym. ilm. 10:-
Lehti iJmestyy kerran kuukaudiessa.
Kusfcantaja ja julkaisija:
INKEBIL AISTEN
B.Y.
r
YHDISTYS
KANSIKUVA KEBTOO: KABTASSA NAKYVISTA
INKEBIN
SEUBAKUNNISTA
OVAT POHJOIS-INKERIS HAAPAKANGAS, KELTTO, LEMPAALA, MIIKKULAINEN, BAAPYyA, SIESTABJOKI, TOKSOVA, VALKEASAABI, VUOLEE, ITA-INKERIIN KTJULUI VAIN KAKSI SEUBAKUNTAA: JABVISAABI JA MABKKOVA,
KESKI-INKERIIN KUULUIVAT HATSINA, HnTTAMAKI,
INKEBE, KABPIO,
KOLPPANA, KOPBINA, KUPANTTSA, LIISSILA, MOLOSKOVITSA, TUUTABI,
TYBO, VENJOKI, LANSI-INKERHN KATTILA, KOSEMKINA (NABVUSI), NOVASOLKKA, SOIKKOLA JA VIBON INKEBI. TATA JAOTUSTA KAYTTAVAT INKEBILAISEN KANSANBUNOUDEN TUTKIJAT NYKYAAN.
HERMAN RASKI
-'-.
Eansakoulunopettaja H e r m a n
Raski
va, opiskeluun innoittava opettaja, ja lukui-
kuoli uuden vuoden paivana Helsingissa
sa oli opiskelijoiden maara, jonka ban val-
pitkaaikaisen taudin murtamana. Han odi
misti elamantaipaleelle. Herman Raski oli
syntynyt
luonteeltaan vilkas, hyva seuramies ja isan-
maanviljelijan
poikana v. 1898
Hietamaen seurakunnassa Laakalan kylas-
maallisia
sa. Herman alkoi opintonsa Kolppanan se-
Han oli syvasti uskonnollinen, mika antoi
minaarissa v. 1914. Silloin oli kasissa en-
vakavan poh.jasa.vyn hanen elamalleen, ja
simmaisen maailmansodan alku, mutta tus-
tama yhdisti haneit Piltti-rouvaansa, jonka
kin seminaarissa osattiin arvata millaiseksi
kiiijoituksia olsnime nahneet usein julkais-
muodostuivat sen vanhimman luokan oppi-
tuna leiidessamme. Han oli lahtoisin Inkerin
laiden vailieet. Luokan pojat joutulvat sa-
oloissa vaka.varaisesfca kodista ja oli sielta
tatehtaviin vaikoisten venalaisten puolelle
perinyt taloudellisen ajattelutavan, niin et-
ja
naima peraantyivat, siirtyi koko
ta oli hankkinut Hiketoiminnalla takalaisen-
luokka Suomeen, jossa tilapaisesti jarjeste-
kin mittapuun mukaan melkoisen omaisuu-
tyilla
den.
kun
kursseilla
Helsingissa
valmistuivat
asioita harrastava
kansalainen.
kansakoulunopettajiksi. Herman Raski toimi
Herman oli innostunut synnyinseutunsa
opebtajana pitkaaikaisesti kahdessa paiikas-
asiasta. Han oli aina mukana Inkeri-jarjes-
sa, ensin Miehikkalassa w. 1926—1937 ja
tojen toiminnassa, kuuluen niiden johtokun-
Neuvottoman kansakoulussa Vehkalahdella
tiin, pitaen puhsita ja harrastaen monella
vv. 1937—1983, siirtyen sen jalkeen vietta-
muulla tavalla Iruxeri-asiaa.
maan elakevuosiaan HeLsinkiin. Han oli hy-
EA.J.
3
MUISTOJA MIKKUJLAISISTA
Miikkulaisi on entisen Suomenrajan ja
Laatokan kutoiassa. Linnuntieta rajan pituns oli yli kolme neljannesta pitajanrajasta.
Ja merenrantaa lahelle keisarintykkitieta.
Laatokan pinta-ala on 18,004 km2, pit-uus
207 km, syvyys 260 m. Monet niemet lisaavat rannan. pituutta roimasti. I/ahdissa saivat kalat rauhassa losaantya. Vain lehmat
ja hevoset joissakin, etenkin Poiinioii kohdassa kaislikoissa kuumalla pukeilaivat paarmoja pakoon, haii'itea luonnonrauhaa.
Miikkulaisi oli Vuoleen sisarseurakunta,
kasittaen Ylakylan, Alakylan, Nassinkylan
Toserovan, Sokelovan ja Salokylan. Se oli
Inkerinmaan vauraimpia 'karjatalouspaikkakuntia. Karjatuotteet paalinen ja rahka olivat kovin kysyttya. Kilpaa omat ja ylavallan parisniekat ajoivat joka viikko tatoissa
tarjoten hintojaan. Tyttotalojen isannat lienea myyneet vaiiraaminille poikamiesparisniskoille, tietenkin oonan kylalaisiMe. Eihan
sita tybtoa ylavallalle naitettu. Ani harvoista taloista vletiin itse joka toinen viikko
tuotfceet Pietariin vaiituisiin paikkoihin.
Naissa laitettiin myoskin voita.
Kalastaiminen ja niarjastaminen oli arvofcas lisaitulo. Jousuun satamassa kalakellarit
tayttyivafc ja tyhjentyivat alati siiasta ja
lohesta. Eevaisin melkeinpa, joka talossa kalastefctiin lysilla lahnaa, haukea. Pietarin
saalilba tali, vuodeksi kalaa pybtyihin. Parempi kala pit! ostaa vain kalastajilta.
Metsissa oli kaikenlaista marjaa yllinkyllin, jopa mustia viininiarjoja. Talojen lehmapaimenet (taloilla oli omat lenmapaimenet) pmmivat suuren .kantamukset joka paiiva raakaravinnoksi ja sailottavaksi. Pietariin viej at ajoivat hevosella perheineen varhain sadankilon piikkosakit rattailla. Metsasta suoiiaan puolukka- tai karpalokuorma
Koisaiaren ;tai — Siitonin torilie myytavaksi.
Sitten taas uutta hakemaan. Oli hyvin tuottava tula ja helposti hoidettavissa, kenella
vain oli perhsbta.
Talvisin isannait ottivat yksityisilta ja
UdeMta nietsaurakoita, hakkasivat ja ajoivat merenrantaan puut. He saivat kodeista
kasin tyoskennella, ei tullut mitaan menoja-
Kuva on otettu Pietarissa vuonna 1913:
Miikkulaisten Tlakylan tyttoja, istumassa
vasemmalta Aune Laara Siitsanjaakkolan
talosta, Saara Myllari Vayjussin talosta.
Seisomassa vasemmalta Eeva Laara kirkonmies Antti Liiaran talosta, vierella kauppakoulun oppilas Tuutarin tytto. Kuka ban
on, missa nykyaan? Pyydan kirjoittamaan
os. Laivurinkatu 33 D 86, Helsinki 15, Eeva
Laara.
Talvisin Pietarissa oli vossikkana nronista
taloista kaksi miesta ja iievoista. Kun miesten ja hevoisten ruoat olivat kotona eika
tarvirniut maksaa kuin vuokra ja tarkastukset, niin jaihan siita puhdastakin. Veikkana oli miltei joka talosta.. Se oli tuottavaa ajoa, muitta toisaalta hengenvaarallistakin. Minun kyla-aijani kertoi, ettei nan uskaltanut ajaa munanne ikuin jaan poikki,
rannasta ramtaan.
Eeva Laara
KUULE VILJO VELJYENI
Anna T e l k k i n e n (o.s. Hayhanen) oli jaseneina Venjoen kirkkokuorossa, joka ajan tavan niukaan esiintyi kaikenlaisissa tilaisuuksissa. Heidan opettajansa oli laulattanut heilla mm. opettaja Juno S u d e n sepittaman hauskanpuoleisen laulun, joka
oli myos tarkoitettu kuulijoille opiksi ja ojennukseksi.
Kuule viljo veljyeni
sisko siityinen odota
kuin mie 'tyystin siul' sanelen
vakavast varoifctelen.
Oot vailla mielta
mielta pojan pantta
kun oot villi viinan juoja
tyhjan sakin kotiin tuoja
seka tuh!ma ja turakkakin
niin oot niin.
Viskaa veikko sa viinapullo
heitaos halpa mieli
nostaos kuntosi korkealle
ja arvohon aitisi kieli.
Virolainen tytto kanaallispuTnssa.
Anna Telkkinen asustaa nykyisin
Kaarinan Ranfcakulmalla.
R. E.
EROSSA JA IKAVASSA
N. Nekrasov. Suom. A. Iho
Tyoajisioihln loitos kun lahti meidan Pat,
han jatti ihaltuun nuorikkonsa talon,
tavarat.
Vaan talvi kun saapui ja ryskyi paJkkassaa —
ei nuorikJcarmne mielesta Pat hetkeksfflcaan
jaa.
Han rutekiansa polkee suruisin niiefctehin:
mies lieko terve, vaiko jo sortai
tautinin?
Tai kukaties jo kati ja eukko unohtui,
ties, vaibkia toiseen tybtoon Pat-parka
ihastui .
RTJOTSIN PTJOLBLTA
J. Kemppi:
Laupeudensisar Mari
Jatkokertomus edellisesta numerosta
Marin viimeinen vierailu
Sina kesana Junni sairasti ruhvoa, jonka
oireet mummo hetipaikalla oil huomannut.
Mummon lypsaessa lehmaa poiika oli yrittanyt heittaa vetta ja siUoin mumino oli
sanonutldn:
— Olet kussut rahapataan! (Ja Junnia
oli havettanyt.)
Poika oli kaynyt laakarissa, saanut laaketta ja makasi isansa toimistossa, koska
kotona kaikki huoneet oli vuokrattu kaupunkilaisille. Tuomakssn talosta oli siten
tuTut, oi'sea tuatsui). Junni oli huomannut,
etta alivuokralaiset olivat syoneat leipaamaitoa, ja hankin halusi ainoastaan maitoa
pullan kera (mika oli hanen mielestaan
muod:ssa kuin kasvojen peseminen koivunmahlalla paivettymisen poistamiseksi).
Toimistossa oil pieni sivuhuone, johon laitsttiin Junnin sanky. San vieressa oli 'kopiljnikka' (rahaporsas), ja rahoilla Junnille
haettiin limonaadia, vaikka sita sanottiink:n kvass'ksi. Viereisessa huoneessa Tuomas
piti bilanssia, laski puunappuloilla tuloja,
menoja, debettia ja kredittia, teki inventaarioita, kirjoitti valtuutuksia, sitoumuksia,
poytskirjoja, Sakkeja ja tyotunteja, teki puhe?njohtajan kanssa tilintekoja, tasaili kassaa ja pohti oikeudenkaynteja, joista Junnilla oli vain hamarat kasitykset. Puheenjohtaja ja sihteeri kayttivat ssllaisia hirvittavia sanoja kuin 'suutija' (tuomari), advokaa.tti2), p'-okkurora3), ligennik (kansalaisoi'-euksia vailla oleva henkilo) y.m. Junnin oli siina paha olla. Erittain yolla hirvitti, kun pitkin verhoja kiipeili apinoita ja
pihalla molisi hirvi.
— Isa! poika sanoi muutaman paivan
kuluttua: Enko saisi maata luhdissa Jaakkoenon kanssa. Ja avata rahaporsaan, jotta
saisin ostaa pyssyn?-*).
— Odota nyt, kunnes paranet paremmin,
6
Tuomas rauhoitteli poikaansa mutta tuloksitta.
Onneksi toimistoon tuli Popporopaa, joka
oli laittanut Tuomaksslle uunln edellisena
vuonna. Matilla oli 'eu de Colognea, hajuvetta, jota oli ruvettu juomaan miesten kesken.
— Saanko minakin maistaa? Junni pyysi.
Hanen kitalakeaan alkoi polttaa. Tuomas
katsoi vahan vaaraan Popporopaata, mutta tama vakuutti, etta hajuvesi poistaisi
ruhvon parhaiten; odotettaisiin vain huomiseen. Ja kun noiduttuna ruhvo katosi.
Junni osti haulikon ja koiranpenikan rahoilla, jotka kolhoosilaiset olivat laittaneet
hanen saastopurkkiinsa, ja muutti kotiin.
Silloin Mari tuli katsomaan suoslkkiaan,
josta oli tullut 'suuri poika'. Mari oli kaynyt kirurgipraktiikalla. Han ei ollut yhta
leikkisa ja iloinen kuin edellisena vuonna.
Joka taholla Euroopassa syttyi uusia sotia.
Jos sellaiseen Neuvostoliitto Joutuisi, Mari
ilmoittautuisi vapaaehtoisena lauoeudensisareksi. Monet miehet oli vastikaan mobilisoitu, muumuassa Jaakko, joka kirjoitti
Viron rajalta.
Surumielisena Mari kertol:
— En voi unohtaa leikkausta, jossa tulin
olleeksi lasna. Jos nakisitte mita on ihmlsen vatsassa, niin ette haluaisl elaa.
Mari ei ollut enaa entinen. Ihmisen sisukset olivat saaneet hanet ajattelemaan
kuten monen muunkin. Mutta laupeudensisaren uraa han halusi jatkaa kaikesta huolimiatta. Usein Mari oil laulellut:
— Ma mieluimmin siell aina kuljen
miss kranaatit rajahtelee
ja hellimmin syliinl suljen
tuon toverin haavoittuneen...
Ei vain kukaan tiennyt, millatsta toveria
Mari laulussaan oli tarkoittanut.
Viimeinen viesti
Likainens) piha oli kaynyt roudaUe. Lumi oli tulossa mina hetkena hyvansa. Tuomas pilkfcoi puita. Laittaen halkoja katokssn alle pinoon han siristi korviaan. Kun
Junni astui ovesta, lahtovalmiina kouluun,
Tuomas huomatutti:
— Junni, kuuletko, kuirtka rummuttaa!
Kokemuksesta Tuomas 'tiesi, milta sota
kuulosti sadan kilometrinkin paassa: heikkoina maan vavahduksia ja ilmanvaraihteina.
— En kuule paljon niitaan, poika vastasi
ja lahti koulumatkalleen.
Tiella han kuitenkin havaitsi kuinka maa
tomisi, ikaankuin lauman jaloissa. Vai siltako sota vaikutti! Eiko se ollutkaan elokuvan tavoin, knh-khh! rayhh! niinkuin pojatkin sita matkivat?
Koulussa opettaja jo tiesi sodasta, jonka
valkoisst olivat aloittaneet.
— Teidan taytyy neuvoa vanliempianne,
harmaatukkainen opeiitaja sanoi: Laitstaa
pimennysverkot ikkunoille. Liikennevalot,
joita ei voida pimentaa, maalataan sinisiksi
vihollisan ilmahyokkayksien varalfca. Niin,
nyt voiits menna koteihinne.
Aili, joka istui Junnin vieressa, puukkasi
pojan saarta polvellaan, (mika Junnista
tuntui hyvailylta). Halissen lapset kulkivat
kukin kotiinsa.
Tuomakselle oli tullut kutsu. Aijalan pojisia piti lahtemaan myos Antti, joka oli pilannut silmansa 'sasikalkalla' (omatekolsella pistoolilla). Myos Tuomas oli saanut silmaansa kiven, joka oli vioittanut naon,
(mutta siita komissariaatti ei tiennyt). Voitto oli alaikainen, Lauria ei kutsuttu, koska
han oli johtajan virassa.
Katri ja Junni saabtoivat Tuomaksen Punakaartin kaupunkiins), jossa miehet ilmoittautuivat komissariaatissaT). Jono oli
hyvin pitka. Miehet topasivat tuttuja. Kun
lapset ja naisat olivat lahteneet kotiin,
Tuomas tapasi Antti-veljensa. MenMn pivnoihin (kapakkaan), tilattiin satanenS)
vodkaa ja lasi olutta. Veljekset eivat olleet
tavanneet toisia'an moneen vuoteen, koska
Antti oli ollut Petroskoissa luennoilla. Nyt
han&t oli komennefctu Hatsinan teknilliseen
opistoan. Ja Hatsinassa oltiin. Antin tunimansinisissa housuissa oli punaiset nauhat,
joten monikin piti hanta politrukkina.
— Olen vain rautotieverstassa praktlkanttina, Antti kertoi, tyon taholta on myos
puku.
Nain kertoessaan Antti ei tiennytkaan,
etta armeijassa hanelle annettaisim vielakin enemman huosniota herattava vaatetus,
nimifctain Suomen sotilaspuku! Petroskoin
miehena hanet oli jo etukateen maaratty
Kuusisen ai'meijaan.
— Kavin kofcona, Antti jabkoi, isa oli saanut Marilta — keta myos Petroskoissa tapasin — kirjeen. Siskomma lahtee naetkos
vapaaehtoisena laupeudensisareksi.
— Niin, niin! Tuomas vastasi: Mutta rehellisesti sanoen olen saamut sodasta kylliksi yhdentenatoista vuonnaS). Marin on
toista. Han auttaa. Mutta meidan piitaisi
ampua suomalaisia! Tyolaiisia ija talonpoikia
siella on enemman etulinjalla kuin porvareita, Iseita viastaan oikeastaan pitaisi sotia.
Siksi ei mieleni ,tee menna.
— Kahdessa viakossa Suomi vallataan! Vahaisin verenvuodatuksin! Antti sanoi.
—. Se nahdaan vasta kahden viikon kulubbua, Tuomas vastasi ja 'tilasi lisaa.
— Juo veikko! ihan sanoi Antille: Juodaan sinun ja Marin malja. Mina olin jo
viisitoistavuotiaana sotilaana. Kuka kerran
on ollut, se pitaisi vapauttaa.
— Ala nyt tyhmia puhu, veikkonen! Antti
sanoi. Katsopas silmaani. Se tekee mataa.
Mutta sotaan kelvabaan. Olin minakin viisitoista, kun laukesi taaksapain ja osui siimaluuiiun. Katri, vaimosi, oli siina kalvolla,
oli raskaana. Junni teilla oli tulossa. Pelastyi niin, etta vesiamparit pudotti. Seka han
etta mina kahmasimme kasvoistamme. Minulle tuli koura tayteen verta. Jos Katria
siina ei olisi ollut, niin pahasti minun olisi
kaynyt.
— Mina en ole koskaan ollut kiinnostunut
assisiin enka sotaleikkeihin, Tuomas tunnusti: Lahtisin tasta heti kotiin, jos jalkiseurauksia ei tulisi.
— Ala itaki! Anitbi sanoi: Sotatuomioistuimeen joudut.
— Juo, veikkonen, Tuomas kehotti vettjestaan.
Ravintolassa halistiin. Miehia, jotka puettaisiin sotilasasuun. Komissaarin vastaanotto viipyisi huomisaamuun, sanottiin. Hatsinalaisei saisivat menna kotelhinsa yoksi.
Antin varoituksista huolimatta Tuomas lahti viimeiseUa junalla Tait-saan.
Ksskiyolla han ko'Juitti kotinsa ovelle.
Katrihsrasi, muttei uskaltanut avata, ennenkuin oli kysynyt kolme kerfcaa:
— Kuka se on?
— Mina ja mina, oven takana oli vastattu, niin etta lopuksi Katri tunsi miehensa aainen ja avasi.
Mies oli sarkutsltavassa tilassa; humalassa ja masentunut. Ei auttanut muu kuin
laitiaa hanet makaamaan. Aamun koittaessa Katri hsratti miehensa, ravistasn hanta
olkapaista ja painellen kompressiaio) hanen
ot-salleen.
— Hyi! Tuomas sanoi: Olenko kotona?
Komissariaatissa odotetaan. Lienesko jo minut, laitettu karkurien listalle.
— Tulen sinua saattarnaan, Katri vastasi
itkusuin.
Komissaari oli raivoissaan. Kavellen narskuvissa kroominahkasaappaissaan edes takaisin han toisti:
—. Riittaa! Ainoa sana: »Ammuttavaksi».
Tuomas tunsi itsensa hyvin noyryytetyksi.
Ei siis autfcanut suinkaan, etta han oli olluit
sodassa viisitoistavuotiaana.
— Minulla on oikea silma vioittunut, han
ankytti komissaarille.
Tama ei ollut a-lussa kuulevinaan. Mutta
nuhcleltuaan karkuria kyllin han alensi
aantaan.
— En ole paha mies, toveri Kaprio, menkaa laakariin ja hommatkaa kelpaamattomuustodistus. Maaraan teidat resei-viin. Nyt
me tunneiaan toisemme. Onneksi olkoon!
Silla tavoin Tuomas passi Talvisodasta,
johon Antti-veli ja Mari-sisko olivat jou'taneet — toinen kutsusta, toinen vapaashtoissna. Omantunnon kalvamana Tuomas palasi kotiin ja unohti pian tapahtuneen. Han
enaa ei kehunnut paljon vallankumauksestaan. Sisimmissaan han kuitenkin iloitsi,
ettei harten tarvinnut taistella esi-isiensa
maata vastaan, johon hanta yhdisti kieli ja
historia. Ja nama merkitsivat ymmartamysta. Kuka ymmartaa, ei halua tapsllakaan.
Antti oli nuorempi. Hanelle tyolais-talonpoikain voitto Suom.essa msrkitsi kaikkea.
Kotona aija oli kuitenkin muistuttsnut, etta
han kayttaytyisi sodasse.kin risti-ihmisena.
Mita Mariin puuttui, niin han kirjoitti
kuukauden kuluttua toisen kirjeen, jossa han
8
ilmoitti, etta oli jo ajettu Punaisen Ristin
busseilla rintanialle. Vihollisia piileksi eniteri puissa, josta he ampuivat konepistooleista. harhaan joutuneita puna-armeijalaisia. Kun oikeaan taisteluun siirryttaisiin,
niin laupeudensisaret olisivat valmiina tehtavaansa.
Mari kohtaa kohtalonsa
Kirjeen lahetettyaan joulukuun keskipaikkeissa Mari ei saanut enaa tilaisuutta kirjoittaa kotiin, jossa hanesta paljon ajateltiin. Petroskoista lantsen, jossain Kajaanissa, Punaisen Ristin bussi jatti kynimenkunta laupeudensisarta taistelualueelle. Enn3nikuin bussit olivat ehtineet rintamalle,
niita oli ammuttu puista. Eraan bussin matkaaja-t olivat sellaissssa yllatyksessa rynnanneet ovelle, mutta 'valkoisen' sarja oli
kaatanut heidat siihen paikkaan.
— Etulinjalla ei ole varmastikaan noin
vaarallista, Marin toveri oli huomattanut,
kun toiset bussit olivat paasseet ansasta.
Valkoisissa kyti nahtavasfci sammuttamaton
verenjano, kun he vihoissaan tappoivat laupeudensisarta. Ei ollut mitaan armoa aseiden melskesssa. Mutta siihenkin taytyi tottua. Mari ei tuntenut mitaan levottomuutta: han halusi vain auttaa haavoittuneita.
Punapaallikot olivat varoittaneet, ettei valkoisia sidobtaisi, ennenkuin heidat olisi riisuttu aseista. Kuusisen miesten tuntomerkkina oli kokardin sijalle punatahti karva
lakissa.
Ensiapulaukkuineen laupeudensisaret hajaantuivat taistelulinjalla. O!i vallattu valkoisilta vaivaispetajikko. Iki-itkeva tuuli puhalsi yli vaienneen, hyljatyn taistelukentan.
Lunta oli polvea myoten. Haavoittuneita
ikuului valittavan joka taholla. Mutta useilta
oli jo veri hyytynyt ja henki poistunut.
Runneltujsn panssarivaunujen sivuilla makasi pala.neita ruumiita. Valkoisella lumikenitalla sslitti tuskin oman vihollisesta:
kailcki olivat mullasta tulleet ja mullaksi
menevia.
— Apuun! kuului tukehtunut pyynto.
Mari huomasi niiehen, jolla kasi oli katkaistuna. Han sitoi hanet ja pyysi odottamaan,
kunnes han sitoisi toiset. Sen jalkeen tulisi
reki hakemaan haavoittuneita.
— Apua! Marl kuuli kuiskattavan vieressaan. Se oli varmastikin suomalainen, koska
sanoi juuri »apua». Pyytavalle ei kielleta,
Mari ajafcteli: Isakin kehoitti etta oliaisiin
kristittyja sodassa. Marin tuli saali miesta,
jon'ka jalka oli haavoittunut. Siina oli kuulanreika. Ohjeista valittamatta — riisumatta 'valkoista' assista — Mari alkoi sitoa jalkaa. Suomalaisen kivaari oli kaden ulottuvilla, mu'fct-a valkoinen ei osoittamit mitaan
oirsita sen kayttamiseen. Kun Mari kumartui syvemmalle, sitoakseen solmua haa.voittunee-n siteeseen, nan tunsi, etta joku 161
hanta kepilla selkaan. »Hyvanen isa», nan
huudahti, aavistamaita, etta hanta oli pistetty puukolla selkaan.
Hetkea myohemmin toinen laupettdensisar loysi Marin kuollesna iki-itkevan pstajan juui'ella, kiiruhti bussille ja kirjoitti Marin vanhemmille suniviestin.
Jouluna tuli surusanoma
Paiva oli lyhyin. Kolmen maissa sahkojuna sytytti sinisat valonsa ja lahti Leningradista etelaan. Tuutarin ohitettu.aan Taitsan matkustajat alkoivat pukeutua lampimiin hansikkaihin ja karvalakkeihin. Puolen tunnin matkalla takkeja kukaan ei ottanut paaltaan. Muutaman matkustajan
mukana vaunuista asemalaiturille astui Suomen aiineijan pukuinen mies. Jarjestysmiliisi vihelsi hanen peraansa. Mies ei ollut
kuulevinaankaan, mutta pari puna-armeijalaista kahmaisi hanta kainaloista ja auttoi
laahata »valkoisen» kuulusteltavaksi.
— Paperit! Henkilotodistuksenne! virassa
oleva miliisi sanoi miehelle, jonka oikea silma alkoi tippua kyyneleita.
— Tassa on paperini! mies ojensi miliisille sotilaspassinsa, johon oli merkitty, etta
han palveli Kuusisen Vapausarmeijassa,
Antti K.
— Olette takalaisia . . ? paivystaija kysyi.
— Kylla, Antti vastasi: Lomalle paasin.
Rintamalta oli helpompi lahtea kuin oma
asemalta.
— Anteeksi, jarjestysmiliisi sanoi: Voitte
memia.
Pihalle paastyaan Antti suuntasi askelensa Tuornas-vsljensa talolle. Koko kyla oli
pimennettyna. Pari poikaa hiihti suksUla.
Heidan jouikossaan oil Junni, jaka kavi iltavuoroa koulussa.
Lasten joukosta tipahtelee verajiinsa Kotkan Reino, Vassilevskiai Aleksi, Gromorai
Grigori, Matron Aili, ja viimeksi Junni, joka ei ole huoaiannutkaaii, etta vieras tuli
haneii edellaan. Junni asettaa sukssnsa s&inaan nojalle ja astuu pakkasesta tuvan
lampoon. Keittiossa hoyraa sainovaa-ri, janka
jalustasia hohtaa syden sammuva hengit.ys.
Ka/tri on pessyt ruskeaksi maalatun lattian,
jossa hsijastuu kuparisen kattolampun valoa. Terasuuni vierashuoneen nurkassa on
sacnm-umaisillaan. Sen viinieiset liekit nuoleksivat hohtavia kekaleita, 53 sa-a kukilla
kirjaillut seinapaperit elpymaan. Vaikuttaa
silta, etta joku liikuittaisi pltsiverhoja paperilla pEnennetyissa ikkunissa. Oifcealla psrakulmassa on puhdas, pumniulivaipalla jia
pitsikattsella paallyststty vuode, sen paitsissa korkea tyynypino. Keskella lattiaa on
koristettu joulupuu. Sen oksilla palaa kynttilat, valaisee varillisia lasipalloja, kuituliuskoja ja leluja. (Kuusen Junni on hakenut
Nikroskoin metsasta).
Seinakello tiksuu. Jotain outoa on ilniassa. Ssn huomaa Tuomaksen ja Katrin surullisesta ilmeesta. Junni nakee poydassa istuvan, oudosti pukeutuneen miehen. Junni
muistaa maalanneensa aikakauslehdesta
tuollaisen satilaspuvun — taistele^miassa pistimilla puna-armeijalaisen kanssa! Harmaanvihrea asetakki leveine rintataskuineen,
suorat, paksunahkaisiin saappaihin tyonnetyit housunlatikeet, ja levea nahkavyo. Ei
puku ollut miliisin, koska oli harmaampi ja
toisenmallinen. Junnin yllatykseksi mies uudessa unrvormussa oli hanen Antti-setansa!
Karvalakissa, joka oli penkilla, Junni naki
kuitenkin punatahdeoi. Han ilaht-ui, etta seta
oli joutunut karjalais-suomalai'Seen vapausarmeijaian. Antti istui totisena. Katri, joka
oli iloinnut joulun tulosta, siivonnut ja laiittanut ruokaa, istui —• kadet veltosti sylissaan ja kyyneleet silmissa — yrittaen pidabtya itkunpurkauksssta. Tuomas tuijotti
tuimasti eteensa, ikaankuin siita olisi kadonnut jotain.
— Mari-itatisi on saanut surinansa . . .
Antti sanoi vihdoin Junnille, juuri kun poi-
ka oli aikeissa alkaa udella sedaltaan rinbamaelamyksista.
Kuului ssinakellon tiksumisba. Heiluri liikkui liikkumistaan, siita huolimatta, etta lasnaolijoiden sydamst olivat jahmettya surusta. Kaikki olivat pibaneet Marista. Han
oli lahtenyt yliopisbon luennoilba. Vain lyhyen aikaa han oli saanut harrastaa laupeuttaan.
— Apua antaessaan haavoittuneelle, Antti
jatkoi joulun sanomaa: — pslastaakseen
hanet kuolemasta, itse byttoparka ei aavistanut, etta hanen oma kuolemansa oli siihen paikkaan sallibtu. Kavala kasi kabkesi
hanen nuoren elamansa . . .
My6s aijalassa oli saabu Mar in tovereilta
kirje: Heidan bussinsa oli rinbamalle tultuaan joubunut vihollisen konekivaarit-uleeai.
Tytot olivat rynnanneet ovelle, moni oli kaatunut, mubta Mari oli selvinnyt ja rienitanyt haavoibbuneiden avuksi. Siina haavoja
sitoessaan han oli saanut puukonhaavan selkaamsa.
— Jossain Kijanba-ja,rven rantamilla, ikiibkevisn pajupsnsaibten alia, sijaitsee lahon,nut hautakammio, jossa rauhassa lepaa laupstidensisar Marl.
1)
2)
s)
*)
B)
6)
7)
8)
kesahuvila
asJanaja,ja
y'einen syytbaja
kivaari ^''sen.sa;
ink. lUrane = kurainen
ven. Krasnogvardeisk (Hatsina)
Vojennyi komissariab, sotakomissaarin
saba grammaa (noin 1/8 litraa), juomavastaanottopa^kka
») sanont?bapa (Ven. — V. 19 godu); ink.
— yh^e l isante?ntoist vuon
10) Haudetba, kaarebta
Loppu
Junni Kemppi
Lund, kesa 1967.
MUISTELMAKERTOMUKSET
TALTEEN
Viime talvikauden aikana paasimms hyvaan alkuun muistelmien tallettamiseissa. Yhdeksan kertomusta,
mutta ei silti riifctava maara kertomuskokoelmaa ajatellen. Sil'si kirjoitusaikaa jatketaan. Aiheista tuskin
lienee puutetta. Ofctakaamme vaikka
10
HYVASTIJATTO
MORSIAMMELLE
Nyt isan kodist lahdet maailman matkalle
ja sunken kaikkein nahden
ehk olet iloinen
Nyt muistuu mielehesi se suru haikia
kun vanhemmillas Sinusta oli vaivoja
surulla tskkiit tyota palj on sun tahtesi
valvoivab monba yota reunalla kehbosi
isalla oli suru ja huoli Sinusta
osoitbi murheen muni aibisi kivusta
kyll kasvoit kaunihisti kuln kukka kedolla
raviben runsahasti lemmella, ruualla
isasi kaden kukka saa olit lapsena
ja aidin riemu bokka kun kanboi rinnoillaan
sun kaymaan kabkyeesta laibtoivat lattial
hellasta sydamesta taas nosbiit nukkumaan
ja muistat viela senkin kun olit kuudennel
kun aaba aibi ensin sinulle opebtel
kun koulun aika koibui ja ika eneni
jarkesi kanssa boinbui, vaivanne vaheni
antoivat opebusta ja neuvon sanoja
katsella katkistmusta ja virsikirjoja
sa milla voineb maksaa nyt isaa aitia
et kiittaaikaa niln jaksa kuin oisit velkapaa
kiitoksen heille sanot, sun rakkaat vanhempas
herral'ta ai-moo anot maksamaan vaivansa
jaa hyvasti hyva isa kun rakas olit mulle
jaa hyvas.ti aiti hella sydammest sanon sulle
nyt nama ovet suljet jois olet kasvanut
ja yljan kanssa kuljet, joll olet vannonut
pyhinba pyha isa nyt heita pyhiksi
bse myoskin kuulijaisiks lapsiksi sinulle
Nama sakeet muisteli jo 80 taybtanyt
Borasissa oleva inkerilainsn nimimienkilla
H. K.
Hyvamuistisia vanhuksia meilla on viela
runsaasti. Nuoremmat haastatelkaa heita ja
lahebtakaa tiedot meille.
esimerkiksi tapahtumat, joista taman
vuoden aikana tulee kuluneeksi 25
vuotta. Ne olivat meidan elamassamme vaiherikkaita ja ratkaisevia tapah'tumia. Muistelmakertomukse't antakcot jalkiselvitysta. Kiitamme jo
saaduista kertomuksista. Uusia voitte lahettaa osoitteella: Hsnrik Toikka, Agnegaban 12 C, 722 17 Vasteras.
H. T.
A. VA1NIKKA 80-vuotias
80 vuotba baybtaa Gavlessa helmikuun 27
p:na Aabami V a i n i k k a . Han suoriitti
koulunkaynitinsa Tuutarin I:ssa oppikoulussa, josta hanella on todistus vuodelta 1903.
Sen jalkeen han tyoskentell limonadibehtaaOla v. 1960. Sobapalvelukssen oil asbutbava v. 1910 Pihkovaan 93:nteen Irkutskin
rykmentbiin, jossa Aatami Vainikka kavi
sotakoulun ja ylennietbiin ylikersantiksi.
Han paasi siviiliin maaliskuun 16. v. 1914.
Ensimmaisen. maailmansodan alebtua samana kesana oli oltava rinbamalla 147. Sa,marskin rykmentin mukana. Toukokuun viidenbena 1915 han joutui sotavangiVgi. Kesa kului sotavankileirilla Linziss'i. Elokuun
kuudentenatoista tapahtui pako yli Alppien
ja lapi rintaman Italiaan. Genovagta matka paasi jatkumaan Tessalonikiin Kreikkaan ja sielta Serbian, Bulgarian ja Romanian kautta Venajalle.
Viela samana syksyna Tuutarin Pajulassa
vistebtiin Mikkelinpyhia. A. Vainikka oli tullut yllattaen pyhiksi kotiin. no oli silloin
suuri, mutta kolmen viikon kuluttua oli
uudelleen lahdetbava rintamalle samaan
rykmenttiin, josta han oli joutunut vangiksi. Tammikuussa 1916 tuli rintamapaallikolta kasky, ebba sobavankilasta paenne&t
oli lahetettaya Turkin rintamalle. Nain alkoi matka Turkinmaalle Ers3rumiin. V.
1917 lomamatkalla kotiin helmlkuussa tuli
jouduttua
vallankumouksen
pyorteisiin.
Maaliskuun lopulla Smolnassa Ksrenskin
hallitus antoi paketin vietavaksi Tur'kinmaalle. Paketti sisalsi uuden hallitukssn
saantoja. Kun uuden hallibuksen saannot
joutuivat Turkin rintamalle, vallankumouksssta oli jo kulunut kaksi kuuikaubta, mubba rintamalla laulettiin keisai-ille hymnia.
Kohta levisivat kaikkialle uuden hallitufesea saannot, joiitten mukaan valibtiin miehia toimiin, jossa Vainikkakin sai osasbossaan sihtesrin viran. Turkin rintamallakin
huhuttiin, etta keisari oli kumottu, mutta
viralliseit todistukset siita vei Turkin rintamalle Vainikka, Sodankaynti jabkui viela
Soikkolan rintamallakin. Vasta vuonna 1921
lopullisesti jadvat sotatoimet, jonka jalfceisn
Vainifcka sai kayttaa hoyrj'koneita Krasnojesalon vesilaiboiksella..
Nain monivaihsisia nuoruuden- ja miehuudjenaikojaan mielellaan muisbeleva. Aatami Vainikka asuu. nykyisin Garvlessa, mutta ahkerasti han pistaytyy myos Suomen
puolella. Viimeksi hanet nahtiin Helsingissa
Meilahden kirkossa jarjesteityssa Inkeri-illassa. Monilla kesajuhlilla on saabu (kuulla
A. Vainikan esifctavan inkerilaisaiheisia, ru^
nojaan. Inkerilaisten Viesti ^on myos kiiitollisena saanut lukea A. VainJkan avusbajakuntaansa. Tassaikin numerossa voimme julkaisba kaksi pirt&an ja nuorekkaan mierkkipaivan viettajan runoa. Yhdymme Ruotsissa ja Suomessa asuvien ystavien onnittelulhin.
VUODET VAIHTUU
Vuodet vaihtuu, paivat haihtuu,
elon iltaan ennabtain.
Kesa lammiin talveen vaihbuu,
aiia rienbaa ebeenpain.
Liitain, 'kiitain elonrataa,
iaisyytta kohti vain.
Kohbi aikaa bulevaba
alka rienbaa kiiruhbain.
Vuosi viimeinen kun kerran
saiapuu, viimehebki lyo.
Silloin kuulet kubsun Herran,
edessas on kuolon yo.
Ajatellaan vuotta tata:
viim-einen jos lieneeikin.
Tulee aika, Han ei jaba,
korjaa sinut, minubkin.
A. Vainikka
11
On nelja aikaa ihmiselmassa,
sen -'kerron teille lyhyesti tassa:
Ne nelja aikaa taten voipi jakaa:
On lapsuus, nuoruus, miehuus, van-huus vakaa.
Huoleton oli aika lapsuuteni,
se mufeanaan toi ajan nuoruuteni.
Ko'htalo mulle ruusuja ei suonut,
ei nuoruus mulle iloansa tuonut.
Mull' iloa ei ollut elamassa,
se tuikki niin'kuin valo 'kyntfcilassa.
Pilvinen oli taival nuoruuteni,
kun fcivaarin ma otin olalleni,
ja kymmenisen vuotta sita kannoin
kun synnyinmaani eesta valan annoin.
Vai'kk' monet vuodet puolustelin sita
vaan kumminkaan en omana voi pltaa.
E
L
A
M
A
Nyfc muukalainen asuu ikofconani,
ja ventovieras perkaa peltojani.
Nain vuodst ajaa toisiansa takaa,
on poissa miehuus, tuli vanhuus vakaa.
Kunnia sille, joka huolen kantoi,
kun suojeli ja terveyden antoi.
Jumala. kulkenut on mukanani,
Jumala hoivaa myb's mun vanhuuttani.
A. V a i n i i k k a
N
T
A
R
I
N
A
VUODET VIERIVAT
I.S.K:n tiedotus
85 vuotta tayt-ti 13. 1. 69 Vaasassa M a r i a
P u u m a l a i n e n o.s. Huopalainen. Lukuisat
heimolaisamme seka paikkakuntalaiset muistivat tata erittain pirteaa vanhusta. Onnibtelemme nain, jalkikatesn.
I.S.Krn ylimaaraisessa johtokunnan
kokouksessa 4 p. tammikuuta talviju'hlan yhteydessa Borasissa vallttiiii
taman vuoden tilintarkastajiksi: ins.
Heiirik Toikka ja rouva Ella Bjorn
Vasterasista.
Varatilirutarkas'taj aiksi valittiin: Nikolai Rokka ja Aleksanteri Halttunen
orebrosta.
Lasna koikouksessa oh' kuusi johtokunnan jasenta.
Kuten jo Viestissa oli kerran kirjoitsttu, ylla mainittu vaali vuosikokouksessa unohtui pois.
Johtokunnan puolesta:
KIITOS
Molnlycken laulukuorolle sydanta
lammittavasta esityksesta talvijuhlan
yhteydessa Borasissa. Toivottavasti
saa viela enemman juhlavakea kesajuhlan yhteydeissa Molndalissa tulevana kesana nauttia ensiluokkaisesta
ohjelmasta. Siunausta ja menestysta
kuorolle toivoo
Eras yleisosta
12
Oskar Himilainen.
PAAASIAMIEHEMME
RUOTSISSA ILMOITTAA
Jos Iflkerilaisten Viesti jostakin syysta ei
tuie Sinulle vaikka olebkin sen tilannut,
niin soita tai kirjoita minulle, niin mina
sen Sinulle latieifcan. Ilmoiba myos kenen
kaubta olet lehden tilannut. Asiamiehet eri
paikkakuinnilla Ruoisissa kuin myos yksityiseit tilaajat voivat laiiettaa tilauslistat ja
rahat minulle postisiirtobilin kautta /postgiro/, niin mina toimitan ne edelleen Suomeen. Taman lehden mukana on postgiro
kortti niille, jotka eivat ole rahoja viela
lahettaneet. Tata korttia voitte hyvin kayttaa, silla se patee Buotsissakin. Tama kortti on jokaisen lehden inuikana, siis se tulee
niillekin jobka ovat jo maksim suoribtanes't.
Kaytannollisista syista kortti oli pantava
jokaiseen lehteen, jot-en Te jotka olettemalJsun jo suorittaneet alkaa pahastuko, vaan
BORASILAISET
Inkerilaisaiheisesta kirjallisuudesta kiinnsstuneet tulkaapa sunnumtaina 23/2 klo 18
Apmas Paakkoselle. On tarkoitus efrta. keraannytaain jdka toinen viikko vaikkapa
mokllle ja otstaan kesiciistelun alaise"ksi joku maaratty inikerilaisaiheinen kirja. Jokainen osanattaja lukee ennen kokousta kirjan ja sitten keskustelemme yhdsssa ja toivcmme etta tall-a tavalla saisimme eaiemman nautintoa -klrjasta. 23/2 kuuntelemme
Ruotsin radiossa laiietetyn kuunnelman
auttakaa meita antamalla kortti sellaiselle,
joka ei ole leiitea tilannut.
Siis sina, joka et ole viela maksanut tilaustasi: Ota se suomalainen tilillepanokortti, joka on
le'hdeii mukana, kirjoita nimesi ja
osoitteesi vasemmanpuoleiseen kantaan ja me-ne lahimpaan ruotsalaiseen postitoimistoon. Siella posttneiti laskee heti, kuinka paljon tama tilaus tulee olemaan R u o t s i n
rahassa.
Jos et ole aikaisemmin tilannut
lehtea tai haluat tilata sen lahjaksi
jollekin uudelle tilaajalle: Ota yhteys
miiiuun niin mina autan.
Armas Paakkonen
Tingsgatan 4 B Puh. 033/101 850
BORAS
A b r a h a m . Kirjailija on nykyaan Goteborgissa asuva- Leningradissa syntynyt ja
kasvanut K i n o H a n s k i . Sitten maaraamme yhteisesti mita kirjoja otetaan nain kasiteltavaksi. Toivottavasti saamme joskua
myos itse kirjailijan meidan kokouksiin.
Viime vuosina on ilmestynyt seka ruotsinetta suomenkielisia kirjoja, Kaikki terveitulleita!
Armas
Eribtain loisbava aloite. Onnittelen ja toivon sydamesitani menestysta.
Viiino Pietari
TARKEA TIEDOTUS
Taman lehden nuukana seuraa postisiirbokorbti, joka patee yhta hyvin Ruotsissa kuin
Suomessa.
Korbti on tarkoitettu ainoastaan niille tilaajille, jotka eivat ole viela taman vuoden
lehtimaksua suorittaneet.
Tama kortti ei kuulu niille, jotka jo ovat
maksun suorittaneet joko lehden konttoriin
tai asiamiehelle. Teita on hyvin runsaasti,
muSta alkaa panko pahaksenne vaikka saattaiin kortin, silla jarjestelyn. vuoksi meidan on jokaiselle kortti oheistett-ava. Mutta Teilla, hyyat lukijamme, jotika olebte jo
ma&sun suorittaneet, on nyt loistava tilaisuus ryhtya yhteistoimintaan. Antakaa korttinne jollekulle, joka ei ole viela lehtea
tilannut. Talla teolla on suuri merkitys. Viime vuonnakin tata tieta tuli runsaasti uusia
tilaajia. Taikka tilatkaa talla kortilla lah-
jaksi ystavallenne Viesti ja lahettakaa suoribus lahjasta kortiii mukana meille. Ainahan loytyy ystavia, jo'tka syysta tai boisesta
eivat ole lukljoiiternme riveissa.
Tama on taman vuoden viimeinen
numero, joka tulee kaikille viime vuoden
tilaajille. Seuraava numero tulee vain niille,
jotka ovat maksun suorittaneet. Jos nyt kavisi jollekin jo maksaireelle niin huonosti,
etta maaligkuuii numeroa ei tulisi, niin pyydamme siita heti meille ilmoittamaan selvittaaksemme mahdollisen virheen.
Tunnuksin: Inkerilaisten Viesti jokaiseen
inkerilaiseeai kotiin ja jokaiseen ystavamine
kotiin te.rvehdimme Teita kaikkia sydamellisesti ja toivotaimme hyvaa tata vuotta.
INKERILAISTEN VIESTIN TOIMTTUS
13
HYVA
TIETAA
— ebba Suomen eduskunnan ensimmaisla
naiskansanedustajia oli ompelija Sandra
Lehbinen. 71873—19547 ja
— ebba ham oli isansa puolelta inkerilaisen
maaorjan jalkelainen. Han bull eduskuntaan
34-vuatiaana.
— ebba Inkerinmaalla oli vakibuisba asubusba
jo niinkin varhain kuin v. 700 vaiiieilla.
Siella baisbeli tuolloin kuningas Ivar Vidfamden »Gardarikin» kuningasba Rabarbia
vasbaan jia Vidfamden hukkui Karjalavobnissa.
— ebba nama varhaisimmat uudisasukkaab
olivat vaibjalaisia,
ebba Inkerimaa nimibys on ollut jo kaybannossa vuoden 1019 paikkeilla,
— efcba nimi oli jo niin vakiintunut, ebba
paavi Aleksanberi 71159—11817 kaybbi sita
kirjoibtaessaan Upsalan arkkipiispaUe.
— etba Inkerinmaan vakiluku oli v. 1641 n.
44.000 ja vuonna 1691 jo n. 70.000,
— ebba 1630 oli Inkerinmaalla jo 8 luberilaisba kirkkoa ja 6 pappia,
— ebba 1640 oli Inkerinmaalla seuraavat
kaupungib: Narva, Waske-Narva, Jaama,
Ivangorod, Nevanlinna, Kaprio, Nyen,
Maankruunu ja Pahkinalinna,
— ebba maaorjuus lakkaubebtiin 1861,
— ebba ensimmainen suomalainen kansakoulu perusbetbiin Kolppanan kylaan v. 1785,
— ebba Kolppanan seminaari aloitbi toiminbansa jo 1883,
— etba kesajuiilab Ruotsissa ovat juiiaainuksena fcailla kertaa Molndalissa
—• ebba Inkerilaisben Ylidistyksen 50-vuotisjuhlab ovab Helsingissa 11—13. 7. 69
— ebta jokainen voimiensa muiaan levibbaisi baba om'aa lehfeaimme, silla nyb on haravoimisen aika.
V. P. K.
14
TURUN
PAIKALLISOSASTON
JOULUJUHLAT
Tui-un paikallisosasbo viebbi joulujuhlaansa
Tapaninpaivana JlarjalaisDen taioiia. Uanccn
jo peririDeellideisi muoaosbunseseen juhiaan
oil saapunut neimoiaisia tx>is&a sataa. Tiiaisuus aioioetijiin yiioeisesbi lauietuLa virrella
Ein-ieii baivaan lausui nain . . . kanbtori
Ruu&iasen saesbaessa. Juhiayleison boivo&bi
bsrvetuueeizsi Paavo Pesonen, jon^a jailieen
veisattiin N:o 24. Jaana-byttonen luKi runon Jouiupuu. Siina-tyttonen lauioi, minka
jauieen ruu/a £a^H'uOii js.ertoi nueieniimtoisesti suuresba venaiaisesta kirjaiiijasta
Leo Tolstais^a ja en^eafcaJt^ca haiien vaimustaan. Toivoacavasui rouva Kivivuori lahebbaa kerbomuksensa Viesbiin julkaisbavakSi ja iftGa B-auotd, Kauikien iuetbavauisi. 'j-iiaa
ja Ljisa-t-y&ooseb esittivab laoluja.
MieiUnpainuvan juhiapuheen pibi rovasti
Aipo Musuonen. Esitysben valilla lauietbiin
ynteisesci meijla ini&rissa lauuettuja jouiuvirsia.
Valiajalla juobiin emanbien keibtamab
mauiisaat kanvib. Joiuupoxiokin saapui
oniien sanojensa mukaaa nsiLiOpberilla jonlaarrune jaicaioaan lapsiile ja vanhuksule
Julian lopettajaiasanab esibbi pastori Vilho Mustonen.
Paikallisosasbon T o r s b a i k e r h o pibi
pikkujoulupirskeensa
ELarjalaisben tololia
jouluituun 12 paivana.
Tilaisauclessa ohjelmasba vasbasivab kerhon jassneb ja iiaista mainibbas.oon Suomalaisen Matin bailnat, Baubasen Yrjon vuoden ensimmalsen Paavon kilpailu, jossa enaimmaisen Paavon bibtelin palkinboineen
voitbi Aael Paavo. Pelimanneina oiivat Lasse Ijaine ja Antibi Kujiiaia. Joulupuuron
manbeu osui Ho Siippalaiselle, kuka voisi
sanoa miba se ennusi-aa. Avioliittoa se ei
voine ennusbaa, silla Ho on jo seilaisessa
ja perheessa on koime tybbba, mubca poi^a
puutbuu. Torsiai-Uba oli oikeji lystikas.
Kosia bassa bull rupabelbua vahan borsbaikerhosta niin lisabbakbon bahan viela vuoden 19o9 suunni^elmia hiukkasen.
Laskiaissunnuntaina 16. 2. 1989 kello 13.00
oj taiko.tus pitaa hiihtokilpailut laskiasliukujaisineen Buissalan Pirkan maastossa.
Maaliskuun 23. 3. on Karjalaisten talolla
ruokailusunnuntai kello 13.00. Toukokuun 11.
paivana on aitienpaivajunlat. Ja biebysti joka kuuiausi Torsiaiierho kokoonbuu endseen malliin,
Paavali
AJANKOHTAISIA
Tampereen paikallisosaston
seuraavat tilaisuudet ovat:
9. 3. klo 14, 13. 4. klo 14 Kalevan
kirkon huoneissa No. 10—11.
Johtokunta kokoontuu emannan
luona 23. 2. klo 14.
Johtokunta.
ILMOITUKSIA
Helsingin paikallisosaston
helmikuun tilaisuus on 23. 2. 69 klo
14 Stadionin kerhohuoneessa.
Puhujana on pastori Kristof
Shjuuja.
Nyt jou'kolla mukaan.
Johtokunta.
Inkerilaisten Yhdistys ry:n
Turun
osaston
inkerilaisten
paikallis-
VUOSIKOKOUS
pidetaan Karjalaisten talolla helmikuuii 23 paivana alkaen kello
14.00. Esilla vuosikokoukselle kuuluvat asiat ja lopuksi ohjelmaa.
Tervetuloa.
Johtokunta
VUOSIKOKOUS
pidetaan sunnuntaina maaliskuun 16. paivana 1969 klo 14
Viipurilaisen Osakunnan huoneistossa Mannerheimintie 5,
Helsinki.
Kasitellaan saantoj en maaraamat asiat.
Johtokunta
Paikallisosaston vuosikokous
1 Kokouksen pulieenjohtaja Vaino Kekki
2 sihteerit Hertta Allanmaa, Lyyli Kai-hu
3 poytakirjantarkastajat Toivo Kajava,
lida Ahti
4 todettiin kokoukssn laillisuus
5 esitettiin yhdistyksen vuosikertomus
6 esitettiin nuorten toiminnan vuosikertomus
7 esitettiin tilikertomus ja tilintarkastuksen hyvaksyminen
8 toiminta talle vuodelle ehdotusten mukaan hyvaksytty
9 luettu talousarvio on hyvaksytty
10 jasenmaksun hyvaksyminen enfcisellesn
3 mk
11 yhdistykssn puheenjohtajaksi Eino Viroseppa
12 valittu johtokunnan jasenst Allanmaa
Sulo, Allanmaa Hsrtta, Luiikkonen Elsa,
Halonen Toivo, Torikka Lauha, Kajava
Toivo, Lyyli Karhu, lida Ahti
13 nuorison toimikunnan puh.joht. Yrjo
Korkkinen selosti heidan toiminnasta ja
seuran jaseneksi tulivat Korkkinen Yrjo
+ Anneli, Kelo Baili, Kekki Seppo,
Lehtinen Pentti + Helvi.
Mannerheimintien varrella
KALEVALAN PAIVANA
28. 2. klo 12. Toivotaan meikalaisten
lukuisasti osallistuvan tahan tilaisuuteen.
Tammik. 26 p. tilaisuus joka kului vuosikokou&sen merkeissa, oli lasna 43 henikea.
Aloitettiin virrella N:o 36. Op. Eino Vironssppa ix>ivobti lasnaolijat tervetulleiksi ko•koukssen, ja kiibti hanelle osoitetusta huomaavaisuudesta 60 v. paivan johdosta.
Kunnioitettiin poismsnneitten muistoa kun
joukostamme paljon on muuttanut rajantaakss.
Kahvibauon jalkeen laulettlin Kuulkaa
•korpien kuiskintaa. Jalleen jatkui kokous.
Lepuksi laulettiin, Kas Suomsnlahdella
hyrskyy, tahan tilaisuudemme paattyikin.
L. K.
15
T
L •"-. o
iJ
INKERILAISTEN SIVISTYSSAATIO TIEDOTTAA
Vaino
Pietari Oy
Huopaiahdentie 10 A 20
Helsinki 33.
Puh. 487619
Inkerilaisten Sivistyssaation
ASIAMIEHEN ja
Inkerilaiscen Viestin
ILMOITUSHANKKIJAN
toimet julistetaan taten haettaviksi.
Molemmat toimet ovat sivutoimisia.
Hakemukset ja lahemmat tiedustelut os. Inkerilaisten Sivis- I
tyssaatio, Huopaiahdentie 10 A 20
Helsinki 33. Puh. 487 619.
Inkerilaisten Sivistyssaatio
INKERIA KASITTELEVIA
KIRJOJA TAAS SAATAVISSA
Joulun aiiana loppuiva-t kirjat, rnutta
nyt olemme saaneat uuden taydennyksen. Niinpa postiemiakolla toiinitajnnie
tilattaessa seuraavia kirjoja:
Su!o Haltsonen Vanha Tuutari 6.— +
postikulut, Entisba In.ieria 5.05 + postikulut, Bunorebki Inkeriin 2.05 + postikulut.
A. Metiainen Inkerin evJut. kirkon
350-vuOitiskuljaisu 20.— + postiiulu.
Tilausosoite Suomessa: Inkerilaisten
Sivistyssaatio, Hucpalahdentie 10 A 20
Helsinki 33. Puh. 487619.
Tilausosoite Ruotsissa: op. Armas Paa3skonen, Tingsg. 4 B 502 53 Boras. Puh.
033/101 850.
Myyntipa.lkkiat menevat edelleen Ruotsissa ISK:lle ja Suomessa Sivistyssaatiolle.
Meille tarjoutuu nyt tilaisuus
myotavaikubtaa
HALPAKORKOISTEN
OPINTOLAINOJEN
saannissa niille inkerilaisille ja
jalkelaisille, jotka ovat Inkeri.
laisten Yhdistyksen jasenia. Lahempia tietoja saa toimistostamme
os.
Huopaiahdentie
10 A 20 Helsinki 33. Puh. 487 619.
Inkerilaisten Sivistyssaatio
Inkerilaisten Sivistyssaatio
PAINOYHTYMA OY 1969/LOVIISA