1. No category

J1S9JA
•
inkerilaisten viesti
TO I M I T US:
Korkeavuorenikatu 10 A 18 Helsinki 12.
Paatoimittaja:
Matti Vironrnaki, puh. 631285.
Toimitusslhteeri:
Pirkko Huurto, puh. 783660.
Kettutie 4 B Helsinki 80.
KONTTORI:
Aurorankatu 7 A 1, Helsinki 10.
Postisiirto n:o 30636.
TILAUSMAKSUT:
Konttorin osoitteella postisiirtotilille
30 636.
TILAUKSET JA
ILMOITUKSET:
Huopalahdentie 10. A. 20, Helsinki 33,
puh. 487619.
TILAUSHINTA:
mk 8:— vsk, seka koti_ etta ulkomaille.
ILMOITUSHINNAT:
1/1 sivu rnk 150:—
1/2 »
» 80:—
1/4 »
» 50:—
PAAASIAMIES
RUOTSISSA:
Armas Paakkonen.
Boras, Tingsgatan 4 B. Puh. 033/101850.
Postisiirto n:o 626047
Lehti Umestyy kerran kuukaudessa.
Kustantaja ja julkaisija:
INKERILAISTEN YHDISTYS
R. Y.
KANSIKUVA KERTOO: Kaprion joen varrella Luoteis-Inlcerissa, entisella itavatjalaisella alueella, sijaitsee KAPRION LINNA, joka perustettiin vuonna 1280.
Pontus de la Gardie valloitti sen 1581 ja Evert Horn 1612. Venalaisten haltuun
se joutui 1703. Linna on nykyisin raunioina. Kuvamime on vuodelta 1943, ja sen
on ottanut Antti Hamalainen.
ILTARUKOUS
Istun sairaalarakennuksen viidennen kerroksen baysin modernissa huoneessa, jonika
toko seina on ikkunaa. Siiba avaubuva Jaaja
nakoala lamteen on kaunis. Osa salin ikkunoist-a on aukaisbu ja ulkoa virtaa radkasta
syysilmaa sisalle. Klrkon kellojen aani kan_
taubuu kirkfcaasti hiljaiseen sairaalasaliin.
On lauanbai-ilbapaiva, kello on 18. Kellot
siis 'jutisbavab pyhan alkaneeksi. Kurkistan
ulos ikkunasba ja naenkin kirkon torniii
kohoavan kohbi sinibaivasta, ja risbi sen
huipulla aivan kuin sonnellaan osoibbaisi
ylos avaruuibeen ja huubaisi: — Katsokaa!
Tu'olba on Han, joka hallibsee baivaan ja
miaan. Ja siel'ba on tullub myosfcin Han,
joka on teidan jokaisen Vapahbaja! »Han
tuli tanne, ebba teilla rauiia olisi!»
Ikkiinasta uios katsellessani naen osan
kaupunkia levittaytyvan eteeni, ja kauempana nakyvait meteaiset kukkulat ja peltoaukeamat, joissa jo syksyiset varit ovat nakyvissa. Aurinko on jo painumassa kaukana
siintavien metsien taa ja Ulan viimeisil'la
sabeillaan saa iaikaan kuulakkaan kirkkaa-n,
muitta samalla myoskin synkkien ja pitkien
varjojen kaihoisan syysillan.
Mina olen -aina eri vuodenaikoja verraiinut ihmisen ®ri ikakausiin. Syksy on minulle tuonut mieleeni aina vanhenevan inmisen, jonka talvi tullessaan korjaa pois ja
levibtaa valkoisen vaippansa, ettei hanen
sijaansakaan kohita enaa tumneta. Mutta me
tisdamme, sbta talvea seuraa kevat, joka
herait/fcaa esllle uuden elaman. Ja kristibtyina me tiedaanme myos, ©tta vaikka kuolo
korjaaikin pods meidat taalta, ei se ktiitenkaan sano viimedsta sanaa meidan kohdallamme. Apostoli mm. sanoo: »Vai;kka tama
meidan maallinen majamme hajoitetaankin
maaihan, on meilla taivaassa asumus, joka
ei ole kasin teMy.»
Viereltani -vialkoisten lakanoiden keskelta
kuuluva heikko aani havahdufctaa minut
mietteisbani. Sair.as pyyfcaa vesilasia, ojennan sen, ja liain tarttuu kaksin kasin siihen, vie sen huulilleen ja kostuttaa niiba.
Sibten han hiljaa sanoo: —• Me olemme
taalla kuin odotushuoneessa, odotamme het^
kea: kuka ensimmaiseksi saa kutsun kotiin.
Hebken hilijaisuuden aikana katseeni kiertaa ympari salin ja totean, ebba noiden
kuuden vanhuksen, jotka kalvennein kasvoin lepaavab vuobeissaan melfcein liikkumabbomina, elaman ilba on lahesbymasisa
loppuaan.
Elaman virba vierii jarkkymabtdmien lakiensa mukaan. Aurinko nousee ja laskee,
mikaan ei voi siba esbaa: niinkuin saarnaaja
sanoo pyhan kirjan kaubta. »Eaik:ella on
maaraaito. Aika on synbya ja aika on kuoU
la. Aika on isbubbaa ja aika on repia istutus.» — Naybbaa silba, etba plan revaisbaan
noiden vuobeissaan lepaavienkin isbutus.
Miba he ovab elamansa varrella isfcubtaneeb,
ssn biebaa yksin Jumala.
Vierelbani kuuluu jalleen hiljaisba puhetba: aivanikuin ajabukseni arvabensairasalkaa
puhua. — Oi Vapahbajani, kuinka kauan
tulosi vlipyy? Olisin jo valnus muubbamaan
pois taaliba sinun luoksesi! En ole valmis
ibsessani, iibsessani iolen kurja synbinen ja
musba. Mutta sinussa Vapahbajani olen puhdas ja valkoinen. Sina ibse oleb omalla verellasi puhdisbanub minub ja ibsehan sina
vakuutab: »Kabso, mina olen sinub lunastanub. Mina olen sinub nimelbasi kubsunut,
sina oleb minun.» — Naihin omiin lupauksiisi luobbaen odoiian milloin sina buleib ja
vieb vasyneen morsiammesi fcotiin.»
Jalleen on hebken hiljaisba, sairaan silmab
painuvaib kiinni, mubba avaubuvat jalleen ja
vapis&va kasi ojenbuu ja tarbtuu kabeeni ja
hiljaa kysyy: — Kuule poikani, kaybalbko
sina Jumalan sanaa kobona? — Kyllahan
meilla kaybetaan. — Muisba se! Ilnian sanaa kaybbamabba eb eloon tolekkaan! — Sibben silmat painuvat kiin'ni, niiba avaamatba
han pyybaa: — Luehan taas joku virsi. —
Luen:
»Ma olen oma Jeesuksen, Han ysbava on
ikuinen. Kun hanen kanssaaan olla saan,
En muuba pyyda paalla maan. En kuole,
kun; kayn kuolemaan, Sua Jeesus kalUs
van-on vaan. Ja viimein kiitos iaimen Soi
luona valbaiBbuimen. Ma siihen maahan
man, Nyb kuolon maasba tahyan. Sun
ses, Jeesus rakkahin, Jo nyb ma paasba
bahboisin.»
A. T.
Molndal.
Johtaja Antti Kekin sionaustilaisuus
Espoon kirkossa
Yhdistyksemme sihteerin, johtaja Antti
K e k i n tomumaja siunattiin maan poveen
katkettaivaksi Espoon kirkossa perjanbaina
4.10. SurujuMa alkoi klo 13, johon mennessa temppeliin oli omaisten ohella keraantynyit ransaasti eri jarjestojen edustajia iseka edesmenneen laiiimpia ystavia ja
tuttavia.
Kanitx>ri Tauno Satomaan urkusooloesityksen pa^tyttya seurasi virsi 436, »Kirkkaubta Icohiti kulje, kilvoitellen uskossa,»,
minka jailkeen dipl.laulaja Hannu Salmeru
kallio tulkitsi kanttori Satomaan saestamana kaksi hengellista savellysta. Butaniinsiunauksein suoritti rovasti Niilo Mustala.
Johtolauseefeeen nan otti sanat »Mina ilmoitan teille suuren ilon, teille on syntynyt
Yapahtaja, Jeesus Kristus». Puhuja painotti
totuutita, etta surussakin me saamme oikeata
lohdutusta vain: siina itapauksessa, etta
otamme vastaan Kristukselta. Jos toivomme
Jeesukseen ulabtuu vain taman ielaman
ajatai, se ei ole paikallaan. Meilla on Han'ssga kaiikki, ilman omaa ansiatamime, Jumialan armolahjana Jeesuksessa Kristuksessa. Johbaja Antti Kekin 'tiedamme usikoneen
Vapaht-ajaan, joka on Voittanut kudleman.
Toiaiiessaan pappina Espoossa pitkat ajat
rovasti Mustalal-la oli tilaisuus lahelta seu_
rata Johbaja Kekin tarmokast-a tyota johtaimainsa arnma'ttikoulukodin kehibtamlse'ksi.
OppilaitokseHa oli johtaljansa aiisiosta alun
allkaen perusbus jdlle uskallebtiin ratoentaa.
Siunaus paabtyi nikoukseen ja muxutamlen
Baaaiatun kohtien lukemiseen. DiplJaulaja
Muistotilaisuus Turussa
inkerilaisten vainajien muistomerkilla vietett-iin Pyhainipaivana 2. 11. -68 klo 12.
Puhtaan valkoisen lumen kattaessa vainajien leposijat kokoontui joukko iwkerilaisia
perinteslliseen tapaan Tumn hautausmaalle
inkerilaisten vainajien muistomerkin aarelle osoittamaan kiitollisuuttaan ja kunnioitustaan poissiirtyneita vainajia kohtaan.
Laulettiin virresta 125 kaksi sakeistoa, jonka jalkeen rehtori Heikki Myllari puhui
esi-isien tyon merkityksesta ja heidan
muistonsa tarkeydesta. Suomen inkerilaisten puolesta laskettiin seppele muistomerkille, minka jalkeen laulettiin. virresta 125
loppusa'keet. Taman jalkeen siirryttiin au-
Hannu Salmenkallio esiintyi -toistamiiseen,'*
ja sibten alkoi seppelten lasku.
Omaisten laskettua seppeleensa kuultiinj
kvartstitilaulua. Sen jalkeen toivat 'kukk
ja ssppsletervehdyksensa sulculaiset, useidenj
jarjestojen edustajat ja joukko yksityisia)j|
henkiloita. Vainajan veli, merkonomi VainoJ
Pistiari KeJcki, puhui elamanoloista Inkeris-l
sa, missa sisarusparvi sai jo vantLemmiltaanl
roimakkaita vaikutteita kristillisen uskon.l
heimousiollisuuden
ja isanmaallisuudenf
omaksumisessa, sska luonnehti veljansa hen-l
kilollisyytta. Valtion ammattikoulukodinl
seppelebba la^kettaessa koulufcodin johtaja,*
agronomi. Kauko Helenius mainitsi mm.,!
etta johtaja Kekki joutui jarje'Stamaan]
koulun t'oimintaa olosuhteissa, joihin vai-l
kubtivat sata, siirtolaisuus ja sodan haavo-J
jen parantaminen. Tasta syysta hanen tyo-1
sarkansa oli mita raskain, mutba myos mi-j
ta arvokikain. Han kohofcti ammaititikoti'lukodin suorastaan tyhjasta. Johta'ja Kekki
oli kako sydamestaan antautunut nuorten
sotaorpojen, vaikeaan asemaan joutunsiden
siirtoladsnuorten ja monien muiden nuorisoi"yhmi'en asialle torjotakseen koulunsa vautyksella nai'lle elamanedellytyksia yhteiskunrnan palveluksessa. Inkerilaisten yhdistyksen seppeleen toi lahetysto, jonka puolesta kirkkoherra, rovasti Matti Vironmaki
toilla Turun Martin kirkkoon jumalanpalvelukseen. Taalla vallitsevan harrastunnelmaisen ilmapiirin tayttaessa lasnaolijoiden
mielet tuntui, kuin esi-isien henget olisivat
olleet tilaosuudessa mukana. Turkulaiset
inkerilaiset tunnetulla vieraanvaraisuudellaan tarjosivat kirkkokaiivit seurakuntasalissa. Suurkiitos teille, iturkulaiset ystavat!
Ilahduttavaa oli haivaita, etta naapurivaltiosta oli vieraita ti'laisuudessa.
Jotain tunsi taas saaneensa its&lleen
tasta tilaisuudesta, sellaista, jota ei sanoin
osaa tarkalleeen lausua.
—seppa.
i-tuHcitsi laimpimin sanoin yhdistyksen kaif pauksen ja kiitollisuuden tunteat yhdistyksen itoiminnassa innokkaasti ja tulokselliisesti toiminteelle yhdistyksen pitkaaikaiselie
[sihteerllle ja sivistyssaation hallintoneuvos[ton varapuheenjoMajalle. Edelleen lasketItiin SBppeleat ja kukat mm. seuraaviert jarijestojen puolesta: Etela-Espoon seurakunta,
JHelgingin Inkerilaisten paikallisosasto, InkeIrin Ukot, Inkerilaisten Sivisityssaatio, Uuidenmaan Karjalaisseurapiirin johtokunita,
iValtion anrmabtikoulukodin henkHokueta,
|ljeppavaaran yhteiskoulu, Ammattilkoulu:Skodin toveriliitto, Espoon ammabtiboulun
Jjoh'toJcunba, Espoon Karjalaiset, Asuntoluotto-Saaistopankki, Sotainvalidlen Veljesliiton
^Leppavaaran osasto ja Espoon seurakunta.
Surujuhla kirkossa paaibtyi kanttori SatoImaan soittamaan Surumarssiin, minka jaljkeen surusaaitto suuntasi kulkunsa kotiti
Espoon ikaknisboa, missa aikku laskebtiiai
haudan lepoon.
Muistotilaisuudessa VPK:n talossa kialivitarjoiluin jalkeen pitivat puheita rovasti
Matti Vironmaki, Etela-Espoon seurakunnan
khra Tarmo Nuotio ja rovasti Niilo Mustala. Edesmenneen pojat lukivat suruitillaismuteen >saapune&t monilukuiset adressit ja
sah'keeit. Yhteisesti lauletut virret ja hengellaset lauiut saesti kanttori Sabomaa.
Antti Huurto
80 vuotta
Marraskuun 29. paivana viettaa Helsingissa Herttoniemessa merkkipaivaansa opettaja Antti Huurto, joka on syntynyt 29. 11.
1988 Hatsinan kaupunkiseurakunnassa ja on
isansa puolelta inkerilaista sufeua Skuoritsan Huusilan kylasta. Isa Antti Huusi oli
Hatsinassa kaupunginhallituksen eli hovin
vahtimestarina. Lopetettuaan v. 1904 5-luokkaisen venalaisen porvarikoulun Antfci Huurto oli vajaan vuoden harjoittelijana rautatiella ja suoritti sen jalkeen kansakoulunopettajan tatkinnon venalaisessa laitoksessa
seka lisaksi Kolppanan seminaarissa tutkinnon uskonn'oasa ja suomen kielessa. Syksylla
1906 han tuli opettajaiksi Vuoleen Rofeoskoin (Uusikyla) kansakouluun, josta v. 1914
siirtyi opebtajaksi Miifckulaisten Alakylaan.
Vuonna 1915 opettaja Huurto joutui maailmansotaan, jolloin koulutyota hoitivat vi_
ransijaiset. Lukuvuotena 1918—19 nan taas
toimi opettajana Miikkulaisten Alakylan
Joensuua koululla. Vuonna 1919 han siirtyi
Su'omeen, oleskeli vuosina 1920—21 Tallinnassa ja aloitti syksylla 1922 opiskelun Jyvas(kylan seminaarissa, josta valmistui 1924.
Ensimmainen opettajapaikka Suomessa oli
Impilahden Pitkassarannassa. Sielta opettaja
Huurto siirtyi v. 1925 opettajaksi Kanneljarven Hotsolan kouluiun, jonka opettajana
oli toimlnut myos Antti Kekki. Tassa
6
koulussa opsttajapariskunta Kerttu ja Antti
Huurto opetti talvisodan syttymiseen asti
1939, minka jalkeen heidat maarattiin siirtovakeen kuuluvina opettajina Jurvan Sarviljoen kouluun. Kuuden Jurvan-vuoden jalkeen Antti Huurto toimi kaksi vuotta opettajana Siikaisten Leppijarven koulussa, ja
sen jalkeen vuodesta 1948 Merikarvian Tuorilassa, josta siirtyi elakkeelle v. 1955. Elakkeelie siirtymisensa jalkeen ops-ttaja Huurto rakensi miltei omin kasin pienen talon
Espo'oseen, josta han myohemmin imuutti
Hslsingin Herfctoniemeen.
Vuoleella opettajana ollessaan op. Huurto
perusti vualeelaisisannan Sinio Sa-rkkisen
innoittamana Rokoskoihin Pohjois-Inkerin
ensimmaisen osuuskaupan. Vuosina 1920—21
han toimi Tallinnassa Inkerin Toimlkunnan
edustajana. Kanneljarvella han toimi Antti
Kekin perustaman voimistelu- ja urheiluseuran Kannaksen poikien sihteerina ja rahastonhoitajana seka osallistui maatalouskerhotyohon toimien Kanneljarven maatalouskerhon sihteerina sen perustamisesta
alkaen. Myohemimin han toimi eri paifckakunnilla luottamustoimissa kuten Merikarvian fcansakoululautakunnan sihteerina ym.
Molemmissa sodissa opettaja Huurto oli
mukana sotilasvirkailijana. Venajankielentaitoisena han joutui toimimaan etupaassa
vankien kuulustelijana.
Opettaja Huurto on avustanut lehteamme
useita kertoja inkerilaisaiheisilla muistelmillaan. Viime aikoihin asti han. on ahkerasti olluit mukana inkerilaisten tilaisuuksissa. V. 1967 hanet kutsuttiin Inkerilaisten
Yhdistyksen kunniajaseneksi. Inkerilaisten
Viesti yhtyy onnitteluihin merkkipaivana.
Nainkii sanottii
»Sanottii, et sorja laps suap monta nimmee», ja nu'n tapahtui muiteskii. Esim. perunalla oli Inkerissa monen monta nimdtysta:
Hietamael — tarbtuloi, Jarvisaarella —
kartskoi, Kupanitsassa •—• tarttui, Lempaalassa — kartohvelit, Markkovalla — pu'lkkii, Keltossa — maanomenii, Tyrossa —
niunnii jne. Muistaakkos jokuu viel muunlaisen nimityksen?
VPK.
RLJOTSIN PUOLELTA
SOTILAAN BLAMAA
Josfcus ennenvanhaan oil Venajan armeijassa palvelusaifca kaksikymmentaviisi vuotta. Eika silLoin ollut ikarajaa, milloin oli
asiuttava pojan sobapalveluikseen.
Siaarostalle oli annebbu valta maarata
kenet hyvaosa sotapalvelukseen, hanen
omalla alueellaan olevista miehista seka
pajista, oman harkintansa mukaan, kun
vain ei mies olluit liiaksi nuori eika kovin
vanha. Ainoaiba poikaa ei otettu.
Sotilaan palveiusaika oli kaksiikymmentaviisi vuotba. Seibseman vuotba kun oli palvellut, niin silloin annebbiin sarkanapit
manitteliiii. Nuorella sobilaalla oli vain hakasst. Toista seitseman vuotta kun oli viela
palvellut, silloin annettiin sotilaalle kuparirjapit merkiksi, etta on jo vanha sotilas.
Sanotaan, ebta sotamies sai palkkaa yhden ruplan vuodessa. Siita sanottiin: Mustalainen kysyi isotamiehelta: — Mita sie
veikfcoisein suat palkkaa? — Ruplan vuuv&s. — Ruplatn vuuves, sie ko uot sata
vuobta, nd sie suat sata ruplaa, siin on jo
rahhaa paljon.
Sotamies fcaksikymmentaviisi vuotta palveltuaan laskettiin siviliin. Jos han oli jo
30 vuoden ikainen astuttuaan sotapalveluksesn, niin han oli jo vanha pois paaistyaan,
Ligaksi hanella ei ollut enaa oikeutta maaosuutesn. Ja sanottiin populiksi (populi).
Sotamiehesta oli sanottu:
Sotamies surkia,
maantien kulkLa.
Vetta leipaa syop,
ja psrsepobkaa lyop.
Ollessaini pikku poikana meilla kylassa
olivat Donln kasakat joka kesa leirilla.
Kasakoitten keittio ja ruokala sijaitsivait
meidan ta.rhan takana noin kivenhsiton
paassa, asunnostani. Usean kerran sain istita yhdess'a ruoikapoydassa kasakoitten va_
lissa ja syoda isolla puulusikalla pippurikasta hapainkiaalia sek'a tabtaripuuroa.
Ruuan jalkeen sain astua satokiin, johon
kasakat pisitivat kiilapaapuntarin kakan ja
piiinnitsivat, onfco painoa ruuan jalkeen
lisaantynyt.
Suoimalaisst sotilaat samoihin aikoihin
marssivat. useasti kylamime katua laulaen
•fcun palasivat Tuubarin kirkkomaislta harjoituksista. Silloin kylamme nuoret seka
vanhai kiiruhtivat katsomaan seka :kuulemaan Suom-ein tarkka-ampujien lauluja,
joisiia yhden muistan.
Konstantinoppolin portin paalla
on Turkin sulttanin kuva.
Suomen pojait ne fcatseli ja sanoi:
saakeili, kuin tuo on ruma.
Vuosien kuluttua sain itsekin vetaa hartioilleni manttelin, mutta ennen sita vuonna 1910 laulettiln rekryytin virsia talkka
lauluja.
Koht' tulloo suruinen syksy,
Pyhainmiesben aika.
Ompele aiti pojallesi
sobamiehen paiba.
Ei ne kelpaa keisarille
rujat eika riamlmat.
Keisar vallast valitsoo
ne pajat parahammat.
Sotamies -on sonja poika,
miekka vyolla kayvyy.
Moni amma uotteloo
tast isoitamiehest vayvyy.
Pojilt piab on keritty
jo isuurees Hatsinassa.
Heiba viijaa satamieheks
mustas massinassa.
Ijeht ko puusta putoaa
se tulloo keltaiseksi.
Pojait pia ko keritaa
ni ibulloo vellaiseksi.
Perentain on pervoi 'tsisla
(ensimmainen paiva kuussa)
pojat viijaa sobtaa.
Tytot itkoot illoittelloob
kuka meiba otbaa.
Aidin pibtaa tiakkii poika
satamieheks antaa.
Slel pojan pittaa monta vuotta
kivaria kantaa.
16 maaliskuuita paasin siviliin palveltuani
Pihfcovassa (Pskov) yli kolme vuotta. Kun
aikoi ensimmainen maailmiansota heinakuussa, alkoi mabkani rintamalle v. 1914.
Seuraavana vuonna toukokuun 4 oli sotavankina saksoilla Linzissa. Samana kesana
pakenin sotavankilasta yli Alppien Ibaliaan.
Samana syksyna niatkustin fcotiin Sisilian,
Kreikan, Bulgarian ja Rumanian kau'bta ja
olin kolme viikfcoa kotona, jonka. jalkeen
olin taasen rintamalla samassa rykmenbissa.
Sielba minut laitettiin Turkin rintamalle.
Sielba kavin lomalla ja satuin juuri Moskovaan kun oli Kerenskin vallankumous. toman paatyttya menin uudeMeen Turkinmaalle, josba ennen punaisten kumousta tulin takaisin. Tuli punikkien aika, nekin
obtivait ja lahettivat rintamalle Soifckolaan,
jossa old Inkerin poikia vastassa Inkerin
pataljoona, josta sain myohemmin tiebaa.
Ennen soiunta hyokkaysta olin rintamakarkuri.
A. Vainikka
J. Kemppi:
Laupeudensisar Mari
Jatkokertomus edellisesta numerosta
Pyhaa ja arkea
Jok'ikinjen sunnnruta-i a i j a kavi kirkossa,
jossa maallikkopappi saarnasi viimeisia
psalnaejaara, ennenkuin nan pakeni Suomeen. Luterilaisesta kirkosta, jonka Katariina Suuri oli lahjoittanut Skuoritsan suomalaiselle seurakunnalle, nuoriso teki punaisen nurkan. Mutta a i j a n usko oil sita
vahvempi. Kaikki hanen lapseiisa — Mari
mukaanlaskefctuna — osasivat isa meidan.
Ainoastaan vanhin poika sita ei lukenut
l6volle mennessaan. Tuomas avusti mielellaan agronomitoimia suorittavaa Lauriveljestaan, mutta aina han kirosi kuin suutari. Katrin ollessa toissa Mari hoiti veljensa lasta. Samassa aija rakensi valjaita,
jotka haisivat hevoshielle.
— Tuutin tuutin ttyttolasta,
paremmin viel poikalasta . . .
Mari lauloi lapselle, joka oil jo kolmannella ifcavuodella. Jitnnista laulut ja haijut
vaikuittivat miellybtavilta. Aija suki, tervasi
ja vahasi lanfcoja, siirsi silmalasit otsalta
silmilleen ja alkoi painella naskalflla reikia
nahkaan. Verstaassa Voitto vuoleskeli jotain. Lieteen aaressa haari mummo. Kiehuvista padoista kohosi keitoksen hoyrya.
Uunin nojalla oli koukkuja, uhvattoja (haarakoukku patojen nostamista varten), ja sen
reunalla siiveja, seuiloja ja vaiteja.
Voitto tuili tupaan, kahmaisi kaussilla
vetta, joi, ja haki balalaikkansa.
— Han hyppasi sillalta aaitojen aile
ja aallot ne saivat hanta tuudittaa.
Voitto lauloi Imatraa, josta emanta ei
pitanyt.
— Mene kiukaalle, jottet olisi siina jaloissa, muimmo sanoi Voitolle, ©t anna lapsenkaan maata.
— Ei mitaan, aiti! Mari sanoi: Vien pojan lulitim, jossa on rauhallisempaa.
8
Luhdissa Mari luki laksynsa ja nukkui.
Mari istahti vuoteensa reunalle, keinutti
lasta sylissaan ja lauloi:
— Siks mieluimmin siell aina kuljen,
miss kranaatit rajahtelee,
ja hellimmin syllini suljen,
tuon toverin haavoittuneen . . .
— Tulkaa nyt syomaan, emanta huusi
keihtiosta. Aija pesi kasiaan kaytavalla riippuvassa kaslastiassa. Kasia ikuivattaessaan
ban kuuli luhdista Marin laulua. Hanta
kummastutti laulun jakso, jossa Mari lauloi: miss kranaatit rajahtelee . . .
Ruokapoydassa kaikfci ristivat katensa,
Tuomas muikaarilaskettuna, yaikka tiedettiin etta han sen teki vain kohteliaisuudesta eika uskosta. Kun oli syoty, aija taas
kiitti Taivaalldsta Isaa ja paasti perheen
paivallislevolle. Aija oli kiitollinen kohitalolleen ja ityoteliaaile vaitnolleen, joka herasi aamuisin fcello neljalta ja tyftskenteli
kello kymmeneein illalla.
Viime aikoina vain Tuioonas -oli jouitunut
vaarille teille: Hanen haayonaan muurari
Popporopaa, joka oli naimisissa venakko
Matron kanssa, oli kolkuttanut ovelle ja
tarjonnut sulhaselle ryypyt. Sakuskaksi
(sapuskaksi) Popporopaa oli tarjonnufc Tu-omaikselle pu-naisen omena-n. Sen jalkeen
Tuomasta oli alkanut vetaa viinaan. Kylalla jo akat huhuilivat, etfcta Popporopaa
oli noitunut fcunnon miehen. Mutta jos
nuorena 'juo, aija ajatteli, niin saa ehka
kylliksi.
Toinen levottomuutta herattava seikka oli
seka aijan ebta mummon mielesba maata
kiertavat elokuvateatterit, jotka pitivat
nuorison valveilla puoliyohon saakka. Sellaisesta ei koituinut mitaan hyvaa. Marikin
oli aina niissa filmeissa.
Pilmiauto pysyitteli notkossa Limpin mokilla. Kasin kaytettava dynamo, akut ja
kamera asennettiin mokin ulkosivulle. Kivi-
aidan vastapaata pystytettiln e'lokuvakangas. Sen eteen laitettiin nurmelle puupenkkeja, ja yleisoa kaytiin kuitsumaan ilmaisiin
elokuviin.
Oli pimea. Filrniteknikot varoittivat tuon
tuosta, ettei tohdibtaisi tupakoida, koska
selluiidlnauiia saattoi syttya palamaan.
— Se on vaarallista kuin ruuti, sanottiin.
Kun valmisteluit olivat lopussa, mykka
film! alkoi elaia, loitsuen silmien eteen sotakuvia, niin etta oltiin kauhun vallassa.
Niita katsoessaan koulutytto Mari kasibti
vain yhden johtolangan: Jos sota tules, niin
haavojen parantaminen on ainoa oikea
ohjeeni!
Kotontalahtolaulu
Lauantai-iltana r linen kooniinalla1) tanssitaan. Mari Ja Voitto ovat katsomassa,
mutta tanssia he eivat viela osaa kuten
Lauri-veli. Mummo on varoittanut Voittoa
tupakoimasta, muitta tuloksitta: pojalla on
suupielessa paperossi ija nan on valmis hakemaan naapurikylan poikien kanssa riitaa.
'Troikkaan' -) pukeutuneet pojat, puukot
vyolla, hakevat sitsiin3) ja siUtkiin puettuja
tybtdja itanssiin. Lauletaan:
sulhasen solmiosta, ja vieraan kylan pojat
pakenevat, tapaamatta mielLbtyaan.
Aato talutti veristyneen Voiton kotiinsa,
vaieten siita, >etta muka hankin oli syyBinen Voiton verenvuotoon.
— Kosijat tekivat, han sanoi Marille, joka ensiminaisena riensi veljeinsa avuksi,
huuhteli haavan, sitoi sen, l ja laittoi kalpean veljensa maata.
Mubta muutaman viikon kuluttua sotllianen palasi joukfco poikia kerallaan Anittulaan. Puhamies kysyi italon vaielta:
— Onko teilla lahtemia *) ?
— Ei lahtemia, vaan soreita tyttoja! kosijoille vastattiin.
Kun kosijoita noin royhkeasta kysymyksesta ei oltu heitetty pihalle, niin tiedettiin
haiden 5 ) tulevan.
Haat Anttulassa: juhannuksen heiteessa
riisoile?va kuiva piha, jassa torrottaa kissankapalia. Pihaila pitka poyta, jossa pariskunta istuu vieraiden valissa. Morsian
paassa hartioille ulattuva valkoinen pitsihuivi, ylla vaalea silikkiieninki. Morsiamen
roosat fcasvot, joissa on silmaanpistalva ka'ksoisleuka, kylpevat kyynelissa sulhasen istuessa totisena hanea vieressaan.
Sydanita ja korvia viiltava morsiamen
kotontalahto-laulu:
—• Hyvasti armanani, hyvasti, hyvasti.
En koskaan, en milloinkaan, palaaja
luoksesi . . .
Anttulan Annia hakee eras muukalainen,
jonka Voitto panee menkille: Ei se vieras
niin helpolla meidan kylan tyttoja saa!
Sunnuntaina viiksusti pukeutunut Annikin sulha.nien puhemies miikanaan lahestyy
Pitkelan taholta Hennulaa, jossa Voitto ja
Koivun Aato juottavat hevosia. Voitto asettuu kosijoitten tielie, kahmaisee Annikin
sulhaista solmi'osta ja kuristaa poikaa niin,
etta on vailla Mrttaa hainet. Koivun Aato
kaataa puhemiehen, mutta hanen -on saali
viatonta. Aaito on kantanut kauinaa juilmalle VoitoHe, ja nyt on hanen kostohetkensa koititanut:
— Taissa on puukkoni! Aato kuiskaa
maassa makaavalle puhemiehelle: Pelasta
sulhaspoika Voiton kynsista, muuten Voitto
hanet tappaa . . .
Puhemies rientaa kuristetun toverinsa
asuksi ja leiikkaa Aaton puukolla Voiton
valtimon auki. Voitto loysentaa otteensa
— Nyt sinun taytyy jaittaa
isasi —• aitisi.
Nyt sinun taytyy jattaa
lapsuuden toverit . . .
Marin kuunnellessa haalaulua hanelle
muistui, etta han oli anonuit paasya Petroskoin yliopistoon, jossa hanen piti alkaa
luennot ensi syksyna, jattaa isa, aiti ja suku, niinkuin morsian, —• Ja hankin itki.
Sina kesana Mari lifeoitsi Junnia tavallista eneanmi'an, koSka Tuomas-veli hankki
rahaa oanan talon rakennusta varten. Seuraavana kesana Mari saisi nahda veljensa
uuden kodin, jossa han pistaytyisi kesalomallaan . . .
1)
penmanto (venalaisesta sanasta gumno)
") troikka = (fcolimesta esineesta,, lakista
takista ja housuista) puku
•") karittuunileninkiin
4 ) 'morsijoita'
5 ) ink. plot
Jatkuu seur. numerossa
Rivit harvenevat
ISK:N JOHTOKUNNAN
KOKOUS
Sodertaijen kappelissa siuna.ttiin haudan
lepaon A n t t i L e i n i . Han oli syntynyt
Tuuitarin Leinimaen kylassa 16. 5 .1886 ja
kuoli Ruatsissa 25. 7. 1968.
Hansn elamansa all vaiherikasta. Jo nuomudessaan han osallistui laulukuoro- ja
nuorisotoimintaan Inkerissa kuin myos
osallistui yhteiskunnallisten tehtavien hoitoon. Ensimaiaisen maailmansodan aikana
han sal ikaasumyrkytyksen, ja sen seurauksena han loppuika-nsa sairastelikin.
Toisen maailmansodan aikana joutui Antti Leini evakkona psrheineen Suomeen. Han
oli hyvin tyytyvainen ja Uoinen Suomessa
olonsa aikana, mutta hanta kalvoi epatietoisuus vanhimmasta pojastaan, joka oli
Venajalla vangibtuna. Aikanaan han oli
kierrellyt 'ei-i vankiloissa etsimassa poikaansa, mutta itulokssitta. Tama-n pojan ja tyttarensa perhe asuvat Venajalla. Toinsn
puoli perheesta joutui hanen mukaansa, ja
kaikki he siirtyivat Ruotsiin. Mukana sattumalta on myos vanhimman poikansa poika, jonka han kasvabti ja koulutti. Taana
toimii nyt Ruotsissa insinoorina.
Nyt en Antti Leinin lapsilla ja lastenlapsilla hyva toim-eentulo, mutta yksi vain
puuttuu, puuttuu isa ja vaari.
pidettiin 5. 10. 1968 Borasissa Inkerin Kerhon mokilla. Paljon oli keskusteltavaa, ja
eipa huomatituikaan, kun kuusi tuntia oli
meninyt. Mainitaanpa tassa ^muutamia asioita, jotka tulivat esille. Ensi vuoden kesajuiilista ei viela voitu tehda lopullista paatosta, ennankuin niolndalilaiset ovat kasitslleet asian. Toisena ehdokkaana on Vasteras. Keskuste'ltiin vilkkaasti kesajuhlien
vietbomuodosta ja todettiin, etta hengellinen
ja kansallinen olijelma sopivat oikein hyvin yhteen urheilun fcanssa. Nain saamme
parhaiten kaikki inkerilaiset juhlille, niin
nuoret kuin vanhatkin.
Talvijuhlat tullaan viettamaan Borasissa
4—6 p. tammikuuta 1969. Tarkempi ohje'lma
tulee myoheaimin. Valittiin 3-henkinen komitea viemaan muistolaaitta-a-siaa eteenpam.
Ne kolme, jotka mielellaan ottavait vastaan
mielipiteita ja toivomuksia. asiasta, -0vat:
Antti Juvonen, Korsbarsstigen 4, 703 60
OREBBO, puh. 019/117012, Alfred Saklantti
ProsKcvarnsgatan 28, 55259 JONKOPING,
puh. 036/160962 ja Annas Paakkonen,
Tingsg 4 B, 50253 BORAS, puh. 033/101850.
Keskustsltiin ISK:n saanitojen nykyisesta
muodosta ja paatettiin, etta mahdollisia
Y. B.
Alma Loviisa Airikainen o.s. Hytonen synt.
29. 5. 91, kuoli 20. 7. 68 Helsingissa.
10
ISK:n johtokunta kokoontuneena kokoukseen puheenjohtaja Oskari Htmilaisen kodissa Kumlassa 17/3 1968. Takarivissa vasemmalta: Aleksanteri Halttunen, Henrik Toikka, Pekka Pentikainen, Juho Kemppi. Eturivsisa vasemmalta: Antti Tervo, Oskari
Himilainen, Aappo Bjorn, Erkki Kuortti,
Armas Paakkonen. Kuvasta puuttuu Vaino
Hayhanen, Viktor Mustonen, Sulo Korpelainen, Matti Randefelt.
MUISTAT SIE VIEL
No muistanha mie vielakin niita surusavelia, jotka olivat syvalle syopyneet Inkerin heimon sydameen. Jo ammoisista ajoista oli tavaksi tullut, etta arpaikaiset nuoret miehet lokakuun alkupaivina kavelivat
kylan kujasilla ja taljantkan saestyksslla
laulamalla tunteitansa tul'kitsivat. Niissa
lauluissa kirjaimellisesti toteutui se, etta
»soitto on suruista tehty, murehista muovaeltu». Ja rekryyttipojat olivat oikeutettuja
niita laulujansa laula^maan. Silla silloin moni poika hsibti viimeiset jaahyvaiset koti,vaelle, sukulaisille ja tuttaville, inutta herttaisimimat hyvastijattonsa he jattivot tyttoystavillensa. Tassa muutaiina rivi Miikkulaisten rekryyttilauluja, jotka koskettelevat
sydamenkanteleene hellimpia kielia:
Surullinen syksy tulluo
Tuo4a ei pojat soisi,
Kun usjan pojan taytyy lahtii
Papan kotont' poisi.
Sotamies uon poika parka
Sill' ei mittia maha,
Ei siina esta eukon itkut
Eika auta raha.
muuitosehdoituksia saa lahsttaa Aappo
Bjornille ennen vuoden loppua. Ehdotukset
tulevat sitten esille seuraavassa vuosiikokouise-ssa.
Todettiin, etta vuosikokouksessa Eskilstunassa sattui pieni kommellus: kiireessa ja
juhlaiiurmiossa 'jaivat tilintarkastajat ja
hsidan vara.miehensa valitse;matita. Sen takia kutsutaan ylimaai-ainen liittokokous
yhteen talvljuhlissa Borasissa, ja tassa kokoufcsessa ei kasitella nauita asioita. Valittiin 3-hetikimen vaalikomitea: Erkki Kuortti,
Viktor Mustonen ja Sulo Korpelainen. He
valmistelevat tulevaa vuosikokousta ja heille
saa ilmoittaa ehdokkaita johtokunnan jassniksi. Kesiusteltiin myos kauan ja perinpohjaisesti Inkeri-aiheisen kirjallisuuden
julkalsemisinaridollisuuksista taalla Ruotsissa.
A. P.
Poikija vietii sotamiehiks
Kujasija pitkii,
Usjan tuvan rappusilla
Natti tybto itki.
Naita surusavelia voisin satvia vaikka
milla mitalla, mutta rajoitan kertorrmkseni
talla kertaa omafcohtaisiin kokemuksiini.
AllskirjoHtanean kohdalla itaima suruilinen syksy oli v. 1905. Silloin olivat levottomat ajat Venajalla, Suomessa o-li suurlakko, oli Viaporin kapina ja Kronstadtissa
merisotilaat kapinoivat. Vallankumouksen
hyokyaallot jo silloin kuormivat niin korkealla, ebta Pietarissakin, keisarin henkivartiopataljoonassa, Preoprasenskin rykmentissa vangittiin Venajan valtakunrian parhaimpia poikia. Kevattalvella v. 1906 komennettiin Syvarin rykmentin ensimmainen pataljoona Kronstadt-iin, jossa sotilasalokkaana
sotilaita ja Viaporin linnoituksen tykkimishia. Kesalla juhannuksen tienoissa, pataljoona.mmie komennettiin Kronstadtista Novgorodiin, parin viikon kuluttua heinakuim
puolivalissa tuli fcomesnnus r a u l x o i t u s r e t k e 11 e, maaseudulle, Tsereppovitsaan
ja Pieloserskiin Novgorodin laanissa, josta
kolmen kuukauden kuluttua kotiuduimme
•kotikasai-meihin Selo Medveetin. (Karhulan
kirkonkyla.)
Lokakuun loppupaivina Medveetin kasarmeilla oli sotaoikeus Preoprasenskin aliupsesreille, jossa heille sotaoikeus maarasi hirveat rangaistukset. Eras kersantti, kuultuansa, kohdallensa tuleen oikeuden paatoksen, kahdeksa-n vuotta kuritushuonebta, kaatui pyortyneena lattialle, josta hanet oli
kannsttava sivuhuoneessen toipurnaan. Olin
tapau&sen silminnaikijana, kivaari kourassa,
vartiovuorassa. Vuoden aikana nakemani ja
kO'kemani tapauksst johtivat mieleeni lauluin sanat, joita oil kymmenia kertoja laulanut Milkkulaisten laulukuorossa: »Oi ihmisyys! Oi, oikeus! Miss' onkaan teidan pelastus!»
Kasanmielamasta toiste lisaa: Matti-seta.
11
Harvinainen valokuva
Skuoritsan kirkonkyla entisaikaan.
Inkerilainen koti
'Kuin pyhiinvaeltaja kayn, pyhattoon
lapsuuden, oi suothan Herra mulle
taas ssn puhtaan hei-kkyyden.'
Kaikista inkerilaisista kodeista muistan
parhaiten oman totini. Sen koristellun
kuistikon, jossa sunnuntai-iltaisin istuttiin
ilta. Joelta nousi hienolnen usva, jossain
soi haitari, jossain veisattiin, jossain 'liekuttiin. liekussa'.
Sifcten astottiin porstuaan, se oli suual
ja siina oli hirsiseinait, nurkassa oli sutiri
tynnyri, siina oli viljaa pahojen paivien
varalle, toinen hapankaalitynnyri, tattiastioita.
'Kuhnissa oli suuri uuni, jossa paistettiin
leivat ja piiraat niin hyvina (kuin pahoina
paivina, jolloin sekin valitti ja itki. Samoin
pu'at liitan piall! Voi sita piirakoiden ja
happamen leivan tucfesua!
Kiukaan paalla oli mukava lammitella ja
levahtaa. Suurella puolella oli poyta, siina
valkea liina ja samovaari, nurikassa ikoni,
12
suuri verkamatto lattialla, 'kamotin piall'
pitslreunainsn fcaitaliina. Kun tuli vieraita
poyta notfcui inkerilaista vieraanvanaisuutta,
kun oli vainoajat se valitti tyhjyytta. SeinaEa psrheen suurennettuja valokuvia.
Maiuuhuoneessa rautaiset matrasslsangyt,
niissa vaEsoiset peitteet piteit nakyvissa ja
monta pitsireunaista tyynya paallefckain.
Ei sielta myoskaan puuttunut muutamaa
kulumiutta suomalaista kirjaa: raamattua,
virsikirjaa :a joiku muu uskonnollinen kirja,
joista ammenruettiin virvoitusta 'ja lohdutusta pitkina karsimys- ja vainovuosina.
Ne kirjat osoittivat tieta itoiseen kotiin, missa kaikki tuska ja karsimys on seestynyt,
on vain rauhaa ja hyvyytta.
Inkerilainen koti oli linna ja varustus
ulfcoista painetta vastaan ja siella asusti
Jumalan Pylia Sana, joka oli tien nayttajana pitkilla loppumattomilta nayttavilla
kairsimysteilla.
H. K—i
Hyvat asiamiehet
En turhaa sa.no, jot Tyo kaik uotto tos
molotsii. Katsakaaha nyt ku viimeine Viest
hat hattaa olij lukijaasa tavoittaant ku
sain postist ensimmaise kirjee asjamiehelt.
Siin o!lj tilauisii ens vuuvveks ja olha siin
nil lammittava kirje keral jottaha. Otankii
tahan muutamii p'oiminboi: Ala Sie Vaino
Pietaar ujastele meita ku meil kirutat. Se
on sit hertotass samantskevaa millo tilaukset kerraa. Paremipha se on ku keraa ne
net paikaal. Miskii laksin uamuul liikkeel
ja iltapaivkohviloil olin jo 'kois ja kierros
olj telity, eika enniia uo jalel ku haravointi
vua. Tia naeije tyo on siks pienta ssn rinnaal niita Tyo sen lehen kimpuus tiebto jot
sitaha ei voi toisiisa verrataklkaa. Jaksakaa
Tyo vua touhuta. Kyi myo tial oman saran
kynnamimo. No vot tepe naa. Voips paremmi sannoo. Tallaista vua lissaa nil hyva
tast tuas tuiloo.
Mie'hissa ja naisissa kaikki liiickeelle ja
tilaukset tanne taman vuoden puolella.
Viestin hinta on siis vuodelle 1969 Suomessa 8.— ja Buotsissa 10 kruunua. Hoyrya
paalle. K i i t o s .
Vaino Pietaar.
ETSITAAN:
Aiti asuu Petroskoissa ja ha.kee poikajaan Toivo VAASKIsta, syntynyt
maaliskuussa 1918. Isan nimi Matti.
Kotipaikka Suur-Suojala.
Vastaukset: Jalo Migjiuijev. Box 121
Hagastrom JohannessJot. Sverige.
Paavo Simon poika Assinen, Vuoleen
seurarakunnan
Markkelan
kylasta,
Harpalan 'kylaneuvosto. Jos joku hanesta tietaa, ilmoita osoitteella Mikto
Raisanen, Box 106, 680 70 BACKHAMMAR, Ruotsi. Aiti ja sisko Venajalla,
Mita
ostan
joululahjaksi?
Minusta se on itsestaan selvaa: tilaan
Inkerilaisten Viestin ensi vnodeksi ystaville ja sukulaisille. Mika niainio
lahja! Se senkun uudistuu ja uudistuu
koko vuodstn ajan ja ilahduttaa vastaanotitaijaa joka kerta! Toisille ystaville ostan Inkeri-alheista kirjallisuutta. Ruotsissa asuvat voivat itilata ainakin muuitaonia kir'joja minulta. Nama
joululahjait elawat ja (kertovat viela
tuleville sulkupolvillekin.
Armas P a akkon en
Boras, Tingsgatan 4B
Pun. 033/101850
Postlsiirto N:o 626047
Borasin Inkerin Kerho
piti vu'osikokouksen 20/10 1968. Kaiikki saantoj&nmukaiset asiat vietiin yhteisymmarryksessa lapi. Ne, jotka saivat luobtamuksen
johtaa Kertion vaiheita, ovat Vaino Hayhanen, Toivo Jaaskelainen, Viktor Kaineiainen, Aimo Kekkonen, Aleksanteri Hynninen ja Armas Paafckonen. Varajasenina
ovat Julius Sormvall ja Sulo Korpelainen.
Suunniteltiin toimintaa tulevalle kaudelle
mm. seuraavasti: Pikkujoulujuhla Kerhon
mokilla 15/12 klo 16. Jdkainen ituo noin 3
kruumun arvoisen lahjan mukanaan yhteiseen konttiin. Talvijuhlat loppiaisena, kesaleirit vanliuksille ja nuorille kesakuussa.
Vaikka toiminta on ollut vilkasta ja tulea
olemaan viela vilkkaampaa, niin taytyy silti
valibtaa, kun vain muuitamat jaiksa.vat laahustaa itsensa niinkin tarkeaan tilaisuuiteen
kuin vuosilfcokoukseen. Parannusta toivoo
Sihteeri
13
AJANKOHTAISIA ILMOITUKSIA
Gavle
Kultahaitaan viettaa ensimmaisena paivana joulukuuta Eeva ja Aataml Vainikfca
Gavlessa Ruotsissa.
Heidat vihki avioliittoon kh. Jaakko Raski
Tuutarin kii-kossa ensimmaisena adventtina
v. 1918.
E^va Vainikka, omaa sukuaan J^sini, on
syntynyt Tuutarin ssurakunnassa Leininmaella 16. 9. 1894. Aatami Vainikka on syntynyt Tuutarin Pajulassa 27. 2. 1889.
Helsingin
paikallisosasto
Vanhusten kultaisen kerhon pikkujoulua
vietetaan 10. 12 -68 klo 19 Agricolan kirkon
seurakuntasalissa.
Yleinen pikkujoulujuhla ja myyjaiset Stadionin kerhohuoneistossa 15. 12. -68 alkaen
klo 13.
Tervetuloa joukolla!
Johtokunta
Tampereen
paikalliHosasto
Orebro
Tavanmukainen Qrebron inke'rilaisten jarjsstama kuusijuhla (pikkujoulu) vietetaan
lauantaina joulukuun seitsemanteaa paivana. Ohjelma alkaa kello 15.00 Juimalanpalveluksella Almbyn ikirkossa, sen jalkeen
siirrytaan viereissen seurakuntakotiin. Puhujana pastori Salminen.
Ensiinmaisena Joulupaivana, siis 25/12
klo 14 Junialanpalvelus Almbyn kirkossa.
Saarnaa kirkkoherra Kuno Aberg.
Tenretuloa Joulukirkkoon.
Inkerilaistsn Yhdistyksen Tampereen paikallisosaston seuraavat kokouksst ovat
I adventtisunnuntaina 1. 12. 68 klo 14
Kale van seurakuntatalossa ja
sunnuntaina tammikuun 12. pna 1969 klo
14 samassa paikassa. Tammikuun tilaisuus
on vuosikokous, johon toivotaan saatavan
puhuja Helsingista.
T e r v e t u l o a j o u k o l l a naihin tilaisuuksiin.
Turun
paikalliso§aston
joulujuihla pidetaan Karijalaisten talolla
toisena joulupaivana 26/12 -68 kello 14.00.
Tervetuloa koiko perheella mukaan.
Johtokunta.
Boras
ISK:n ylimaarainen vuosikokous
Tiedustelu
pidetaan t a l v i j u h l i e n y h t e y d e s s a
lauantaina 4/1 -969 Daltorpsskolanin aulassa B o r a s is s a. Kokouksessa valitaan 2
tilintai'kastajaa ja 2 varatilintarkastajaa.
Mitaan muita asioita ei oteta kasiteltavaksi.
Johtokunta
SULO PYYKKO, asunut HarjavaQassa,
Kumpu 0 4,
JOOSEPPI KAURANEN, asunut Jyvaiskylassa tyfckitsMaalla,
serklkunne Saima haluaa tietoja teist-a.
Ottakaa yhteys osoitteella Hanna Hartikainen Pikisaari Luotsitie 6 Turku 27.
14
VUOSI LAHESTYY LOPPUAAN
MUTTA INKERILAISTEN VIESTI ILMESTYY
ENSI VUONNAKIN
ENTISEN KOKOISENA
HINTA ON TO3IN 8 MARKKAA
MUTTA SILLA SAATTE LEHDEN KOKO VUODEKSI:
YKSITOISTA NUMEROA
JOISTA YKSI ON KAKSOISNUMERO
TILAUKSENNE VOITTE UUDISTAA
POSTISIIRTOKORTILLA
JONKA LAHETAMME TEILLE LEHDEN MUKANA
VIIMEISTAAN TAMMIKUUSSA —
VOITTE TILATA LEHDEN MYOS ASIAMIEHILTAMME
JOITA ON SUOMESSA SEKA RUOTSISSA
TAI POSTITOIMISTOISTA JA KIRJAKAUPOISTA
JOULUKIN ON TULOSSA
LEHTEMME VUOSIKERTA
ON SOPIVA JOULULAHJA
VANHOLLE JA NUORILLE
INKERILAISILLE JA INKERILAISTEN YSTAVILLE
15
TIkkurila
Lfto Y l l j
'..^
•'
^-X-'.u'^u- I.
I
Vain6
i Oy
Huopalahdentie 10 A 20
Helsinki 33
Puh. 487619
Inkeril^isten Sivistyss&&tio
Ottaa vastaan lahjoituksia ja tesbamentteja. Varat kaytetaan
Inkeri-kodin ja Inkerin historian aikaansaamiseen, Inkeriaiheisten jul'kaisujen kustantamiseen ja inkerilaisten jalkelaisten opintoavustuksiin.
SAATIoN TALLETUSTILIT: HOPrn, KOP:n, PYP:n, OKO:n
ja SPKO:n paakonttorit. Postisiirtotili 146660.
SAATIoN OSOITE: Huopalalndentie 10 A 20 Helsinki 33.
Puh. 48 76 19.
E3 Painoyhtyma Oy - 1968