(neliöt, suorat) oli oma automatto pienelle poikatytö

MATTOTARINOITA
Johanna Rautiaianen, Ylinen
1.12.2010
Kuvioitu räsymatto (neliöt, suorat) oli oma automatto pienelle poikatytölle.
Kesäaamun onnea: kun aurinko paistaa loma-aamuna rakkaan paikan (keittiön)
räsymattoon.
MATTOMUISTOJA
Kaarina Aarikka, Piikkiö
8.11.2010
1950-luvulla leikkasin matonkuteita äitini ja sisarteni kanssa. Silloin kaikki mahdollinen
vanha, kulunut, osaksi rikkinäinen vaate leikattiin kuteiksi.
Saumat ratkottiin partakoneen terällä tai isän vanhalla partaveitsellä. Se oli tarkkaa työtä ja
vaarallistakin. Olin vasta 11-12 -vuotias. Minä ratkoin vain paksumpia kankaita. Se oli
helpompaa.
Kudotusta matosta löytyi joskus nepparin tausta tai rintaliivin hakanen.
Sisareni kutoivat mattoja paljon. Palttinaa, kuviomattoa ym. Itse kudoin ensimmäisen
mattoni 1972 äidin opastuksella.
HELLAHUONEEN MATTO-ONNI
Kristiina Sievers, Raisio
11.10.2010
Oltiin parikymppisiä ja "rutiköyhiä", isä, äiti ja vauva. Asuttiin omakotitalon yläkerrassa,
hellahuoneessa, isä opiskeli, äiti hoiti vauvaa. Kalusteina seslonki, vauvansänky, pöytä,
tuolit ja mattopari, johon oli kudottu unelmat, toivo ja rakkaus.
Jostakin sain lahjaksi ns "tehtaanfilttiä", vaalean ruskeaa, villaista paperitehtaan huopaa,
matonkutojien kultaa. Suorastaan riehaannuin ja tuhlasin vähiä rahoja ostamalla pari
pakettia Kotiväriä (vaikka en esimerkiksi pariin vuoteen raaskinnut haaskata rahaa edes
mittanauhan ostamiseen). Filtti saunan pataan, vesi polttavaksi ja tuloksena hurmaavan
sinistä kudetta. Innostuin lisää, lähipiiriltä sain kerättyä vanhoja lakanoita, taas pari
pakettia Kotiväriä ja saunalle. Nyt syntyi ihanaa oranssinpunaista kudetta.
Varausjonoon kaupungin kutomolle, kuteiden leikkausta, malttamatonta odotusta. Ja sitten,
suuri päivä koitti. Vauva innostavan mummin hoiviin ja minä kutomoon,
kaupunkilaistyttö, käsityönopettajan inhotti, huolimaton tahmatassu. Ujostutti ja pelottikin,
ympärillä kuului tarmokas kangaspuiden pauke, kutojatkin tuntuivat aika vanhoilta.
Onneksi ohjaaja tuli ja aloitti turvallisen opastuksen ja toisetkin tädit suhtautuivat
lempeästi.
Ensimmäinen päivä kului loimia luoden, sotkuja setvien ja välillä tuskan hiessä. Mutta
seuraavan päivänonni palkitsi kaiken. Oli unohtumaton "minä osaan" riemu, kun ihan
oikeaa mattoa alkoi syntyä. Myöhemmin tajusin, että taisi ohjaajatäti olla liiankin
hienotunteinen ensikertalaiselle, mattoihin kun sinne tänne oli putkahtanut
kompastumisvaaran aiheuttavia, isovarpaan kokoisia reunasilmukoita.
On kulunut viitisenkymmentä vuotta, mutta vieläkin näen tuon oranssi-sinisen mattoparin
hellahuoneemme lattialla kodikkuutta luomassa. Elämäni kauneimmat matot.
Ensirakkauteni räsymattoihin on säilynyt ja neuvonta-asemilla olen kokenut lukuisia onnen
ja innostuksen hetkiä. Hienotkaan kaupan matot eivät minua innosta. Käsin kudotuista
leviää myönteistä energiaa, niissä on mukana tekijänsä toiveita, tunteita - surullisiakin -,
elettyä elämää ja lämpöä. On vaikea kuvitella tunnekylmä ihminen kangaspuiden ääreen.
Sydämellinen Kiitos kudonnanohjaajille 50 vuoden ajalta !
TAIVASMATTO
7.10.2010, Turku
Nuoruudessani osallistuin Israelissa Za´ada-marssiin Beit-Shemeksestä ylös Jerusalemiin.
Viimeisen päivän iltana olin niin väsynyt, etten pystynyt nukkumaan. Mielessäni soi laulu:
Jerusalemin heitin, julman Juudean maan. Oli kuutamo. Minua pelotti.
Huoneeni verkkoikkunan takaa kuului sirkkojen siritystä, sypressit tuoksuivat. Kuumuus
haittasi oloani. Mutta yht´äkkiä tunsin lentäväni. Tartuin jostain ohuesta reunasta kiinni.
Vauhti oli kovaa. Laskeutuminen kevyt suhahdus vain. Vaistosin olevani keskellä Egyptin
(Mizraim) pimeyttä. Hetken kuluttua matka jatkui.
Pimeys muuttui valoksi. Olin saapunut aurinkoiseen Unkariin, Budapestin lähelle. Mikä
ihana aamu! Istuin vihreällä niityllä. voikukat tuoksuivat, lehmä makasi märehtien, se
tervehti minua ynisten. Elämä tuntui turvalliselta. Tarkastelin, millaisella alustalla olin
lentänyt. Se oli kaunis poikkiraitainen duuri-mollimatto, mustavalkoinen.
Mielessäni vain toivomus, että matto ottaisi kurssin kohti Pohjantähteä, silloin olisin
kotona taas.
Sellainen oli taivasmattoni!
RAKKAUS MATTOIHIN ON JA PYSYY
Terhi Käpyaho os.Lahti, Valkeakoski
Opin kutomaan kangaspuilla opiskellessani Varsinais-Suomen kansanopistossa Paimiossa
luovan toiminnan linjalla lukuvuonna 1978-79! Aikaisemmin olin kyllä "tavannut"
kangaspuut kotonani Valkeakoskella.
Lainapuut pystytettiin omakotitalomme keittiöön. Äitini oli ateljeeompelija, joka
suunnitteli, leikkasi ja ompeli asiakkaan kankaista arki- ja juhlavaatteita. Asiakas sai aina
valmiin vaatteen lisäksi mukaansa tilkkukäärön kankaan lopuista. Äitini leikkasi vielä
pienemmistä vaatekappaleiden välisistä leikkuujäämätilkuista matonkuteita. Hän ompeli
pitkiä kudenauhoja saman värin eri sävyistä, eri kangasmateriaaleja vaihdellen. Iloisia,
reippaita ja herkkiä yhdistelmiä!
Isoveljeni oli mennyt naimisiin vuonna 1965 ja pikkuperhe asusteli talomme yläkerrassa.
Äitini ja miniä kutoivat kapeaa mattoa kalalankaloimeen, kumpikin kotonaan opituilla
osittain sivusta seuratulla taidolla. Mutta työ sujui ja matto toisensa jälkeen valmistui.
Lainapuut palautettiin aikanaan.
Äitini sai 70-luvulla kangaspuut hyvältä ystävältään Saaralta Lohtajalta, äitini kotiseudulta.
Kangaspuut oli valmistettu 1800- luvun puolella ja sivupuut olivat kaarevat. Rakkaat
muistot lapsuudestaan ja nuoruudestaan siivittivät äitini matonkutomista. Näillä puilla
minäkin tapailin kudonnan alkuvirityksiä. Ostin omat kangaspuut Toikalta vuonna 1982.
Olin vuoden Valkeakoskella kudonta-asemalla ohjaajana ja tästä työstä saamastani
palkasta säästin rahat.
Opiskeluvuosi Paimiossa on vieläkin syvällä sydämessäni, josta se pulpahtelee usein
lämpimänä pinnalle. Vuosi sisäoppilaitoksessa oli pehmeä siirtyminen opiskelumaailmaan
lukion jälkeen.
Seuraavana syksynä aloitin Fredrika Wetterhoffin Kotiteollisuusopettajaopistossa kudontaalan opintoni ja jatkoin Lempäälän kotiteollisuuskoulun kautta Jurvan käsi- ja
taideteollisuusoppilaitokseen. Olen nyt toiminut reilut 20 vuotta kudonnanohjaajana ja opettajana Valkeakoskella - levittänyt kutomisen iloa : ) ja sen tervehdyttävää, virkistävää
vaikutusta.
Rakastan siis edelleen kutomista ja räsymattoja!
Olen myös hurahtanut kudottuihin
tilkkumattoihin!
MINÄ JA MATOT
Leena Paasonen-De Campos, Helsnki
19.8.2010
Lapsuusmuistoja 1940 - ja 1950 - luvulta
Ensimmäinen kosketukseni mattoihin oli alle vuoden vanhana. En tietenkään sitä voi
itse muistaa, mutta lienen saanut jonkinlaisen mattotartunnan jo silloin. Tämä muisto on
äitini kertomaa.
Naimaton tätini asui asuintalomme alakerrassa. Hän ansaitsi elantonsa matonkutojana, oli
kutomakoulunkin käynyt. Minä osasin ryömiä ja mieluisin paikka oli tädin
kangaspuiden alusta. Me asuimme yläkerrassa pitkien rappujen päässä, ei ollut juoksevaa
vettä eikä keskuslämmitystä. Äiti sanoi pesseensä ainoan villapukuni joka ikinen ilta ja
kuivattaneensa sen uunin kupeessa seuraavaksi aamuksi.
Seuraavaksi muistan, että ollessani n.7-8 vuotias, sain lahjaksi pienet pöytäkangaspuut.
Kudoin niillä pitkän räsymaton leikkimökkiin. Innostustani aikuiset hämmästelivät ja
olin ylpeä tuloksesta.
Kouluikäisenä kotitalomme kellarissa olivat ne tädin kangaspuut, kahden kudottavat. Äiti
ja tädit tekivät isojakin nukkamattoja. Niihin nuoret näppärät kädet kelpasivat
solmimaan nukkia. Oli tietysti aina kilpailtava kumpi kahdesta nukittajasta oli nopeampi.
Matonkuteitten leikkaustalkoot ovat olleet aina hauskoja. Niistä olen pitänyt ja niitä
itsekin järjestänyt, viimeksi tänä keväänä. On ollut isompia ja pienempiä talkooryhmiä,
kaikenikäisiä. Joskus on ollut sekalaista leikattavaa, joskus sen väristä, mitä on tarvittu.
Joinakin kertoina jokainen on tuonut omat joutavat vaatteensa ja lakanansa, ja silloin on
käynyt niin, että leikattavien pino onkin jäänyt pienehköksi, kun jokainen osallistuja on
löytänyt itselleen jonkun uuden, ihanan tosi tarpeellisen vaatteen.
Parhaat matot
Minä olen ehdottomasti palttinasidosmattojen kannattaja. Mielestäni juuri ne ovat niitä
aidoimpia. En ole edes kokeillut muita sidoksia. Kutominen kolmella sukkulalla ja kuteina
puolet kangasta ja puolet trikoota. Se on hyvän maton perusta. Vanhempi sukupolvi sanoi,
että matto on hyvä jos se rullalle käärittynä pysyy tukevasti pystyssä.
Värit ovat se alue, mikä on minulle tärkeintä. Niitä on ihana sommitella ja jaotella, punnita
ja pähkäillä - miettiä miten toivottu lopputulos saavutettaisiin. Joskus on jopa pakko lähteä
etsimään tarvittavia sävyjä kierrätyskeskuksen laajoista vaatevalikoimista.
Olen pyrkinyt aina moderniin ja yksilölliseen lopputulokseen.
1980 - luku Mattomaailma avautuu
Avioiduin 1980 ja muutin mieheni kanssa hänen kotimaahansa Espanjaan. Parin vuoden
kuluttua hän jäi työttömäksi ja minä olinkin kotirouvana. Työttömyys oli tosi paha ja
vaikka mitä yritettiin, ei työtä löytynyt. Sitten keksimme, että voisimme perustaa kutomon.
Eräs ystävättäreni osti ja lähetti minulle kangaspuut Suomesta Espanjaan ! Ja tuli itse
opettamaan loimen laiton. Kuteita leikattiin kaikilta tutuilta saaduista vanhoista vaatteista.
Tein jopa pienen mattomalliston, jonka nimeksi tuli Karelia.
Yritys ei kuitenkaan lähtenyt käyntiin, kun ei löydetty Espanjasta sopivia loimilankoja,
tuontitullimaksut olivat suuret, eikä valmiita kuteitakaan saanut. Niinpä myin mallimatot
kyläläisille ja tein tilauksesta jonkin verran, että saatiin matkarahoja Suomeen päin.
Suomeen tultiinkin farmariautolla, jonka katolle oli viritetty kaksi kattotelinettä ja sinne
pakattuna kangaspuut !
1984 Matot katoliseen kirkkoon
Asuimme appivanhempien huvilalla n.60 km Barcelonasta luoteeseen Manresa nimisen
kaupungin lähellä Castellgalí nimisessä pienessä kylässä. Kylän pappi ja hänen
taloudenhoitajansa olivat olleet meille ystävällisiä ja auttaneet. Halusin puolestani heille
antaa jotakin, mitä osasin. Sain heti idean. Päätin tehdä kylän kirkkoon matot.
Väriksi tulisi vihreä, joka on kirkollinen väri ja toisi lämpöä, eloa ja pehmeyttä kivisille
lattioille. Hankin Suomesta valmista vihreää kudetta, josta tuli kahdelle sukkulalle ja
kolmas kude oli erilaisista ja erisävyisistä vanhoista vihreistä tekstiileistä ja vaatteista, siis
sekalaisista. Mattoja oli kolme : yksi alttarin edessä poikittain, toinen lähti alhaalta ja nousi
raput, päättyen poikittaiseen mattoon ja kolmas oli poikittaisen toisella puolen ja meni
alttarin ali. Niistä kolmesta matosta syntyi ristin kuvio.
Kun matot laitettiin kirkkoon pääsiäisenä, oli paikallislehden toimittajakin läsnä ja lehteen
tuli juttu. Taisinpa olla hetken kylän kuuluisuus. Kuvat hänen ottamiaan. Matot olivat
kauniit, kauempaa katsottuna tuli mieleen sametti. En tiedä ovatko matot vielä olemassa.
1980 - luvun loppu Ruutuhyppely eli kinkkausruutumatto
Olin Espanjassa käynyt "kutomakurssin", joka ei ollutkaan kangaspuutekniikkaa ja
sidoksia, vaan kehyksessä tehtävää kuvakudostekniikkaa. Suomeen palattuamme sain
pienen tyttären, iltatähden. Hänen kasvettuaan tein hänelle sisäleikkejä varten ruutumaton
kuvakudostekniikalla. Sommittelin siihen väriympyrän päävärit ja välivärit.
Ohessa kuva 3-vuotiaan Elsan" kutomisesta" ja tyttöjen voimistelunäytöksestä
ruutumatolla. Matto on vielä varastossa odottelemassa seuraavaa sukupolvea.
1980 luvun loppu ja 1990 luvun alku Paljon mattoja hoitovapaalla ollessa
Asun Helsingissä, kerrostalossa. Veljeni asuu Keravalla omakotitalossa. Hänen
autotallissaan pidin kangaspuitani pari kesää ja tein monta pitkää lointa räsymattoja,
tutuille ja sukulaisille.
Meillä oli hyvä systeemi. Olin pienen tyttäreni Elsan kanssa majoittuneena äitini kaksioon,
joka oli pienen pyörämatkan päässä. Aamulla lähdimme pyörillä veljeni talolle. Heillä oli
saman ikäinen pieni tyttö. Minä kudoin aamupäivän ja äitini hoiti tyttöjä. Syömään
pyöräilimme äitini luo ja Elsan nukahdettua päiväunille minä kiiruhdin kutomaan. Elsan
herättyä äitini toi hänet taas sinne veljeni talolle. Kudoin niin kauan kuin jaksoin ja illalla
taas takaisin äitini luo. Näin teimme viikon kerrallaan, en muista enää kuinka paljon
mattoja valmistui. Mieheni sai olla kotona ja nauttia omasta rauhasta töittensä jälkeen.
Näistä kesistä on tosi mukavat muistot. Nautin suunnattomasti mattojen suunnittelusta ja
kutomisesta. En tehnyt mitään valmiita malleja. Tilaajilla oli väritoivomukset ja sitten
minä sain vapaat kädet. Yleensä kaikki olivat lopputulokseen tyytyväisiä.
Alla joitakin kuvia siltä ajalta. Matot saattavat olla edelleen saajiensa käytössä.
1990 luku Elokuun kuutamo
Sisareni tilasi miesystävälleen lahjaksi pienen sängynvierusmaton, jonka piti esittää
elokuista kuutamoa. Sain heti inspiraation ja nautin valtavasti värien suunnittelusta.
Valitsin siihen tummat sinisen ja liilan sävyt. Hieman jännitin, saanko oranssista kuusta
pyöreän. Tulos tyydytti tekijää, tilaajaa ja maton saajaa.
Tunturin kuvetta
Rovaniemellä syntynyt Kuu-maton saaja ihastui niin
ikihyviksi mattoonsa, että tilasi parimetrisen maton, aiheena
"tunturin kuvetta". Siitä sain pienen haasteen, sillä en ollut
käynyt Lapissa kesällä. Kuvia tosin löytyi ja niinpä
suunnittelin 1:1 paperille linjat kahdesta tunturista ja piirsin
ne loimeen. Maaston ja varhaisen aamutaivaan värit
syntyivätkin päässäni ja siirtyivät mattoon. Olin
lopputulokseen enemmän kuin tyytyväinen. Siitä tuli
mahtava. Tilaaja oli myös onnellinen saatuaan maton
olkkarinsa lattialle.
Simpukka rantahiekalla
Työtoverillani oli oma unelmansa. Hän kertoi, että hänen keittiössään on meriteemaa. Hän
sanoi haluavansa maton, jossa olisi simpukka hiekalla, vettä ja aurinkoa !
Tämäkin aihe inspiroi minua tosi paljon ja aloin miettiä, mitä värejä tarvitsen, millainen on
simpukka, minkä värinen, kuinka saan veden väriä ja auringon välkettä siihen. Oli minulla
iso varasto kuteita, mutta pakko oli metsästää "sitä jotakin"-väriä, kunnes löysin
kierrätyskeskuksesta jotakin huonekalukangasta, jossa oli kiiltoa, harmaan sinistä ja
keltaista. Siitä tuli harvakseltaan laitettuna juuri sopiva piste i:n päälle. Matosta tuli siihen
asti omasta mielestäni paras. Sen päällä "syvemmälle" kävellessä saattoi kuvitella, että
kohta varpaat kastuvat.
2000 - luku Kukkaketo
Sisareni tytär keksi hienon idean. Hän halusi lahjoittaa pomolleen ja tämän vaimolle (heillä
on 12 lasta) joululahjaksi "rakkaus"-maton. Sain vapaat kädet idean suhteen. Päässäni
alkovat pyöriä sydämet ja pinkit ym. tyypilliset teemat. Ne tuntuivat ihan typeriltä ja
kuinka ollakaan, jostakin ajatuksiini nousi vihreä matto, jossa on erivärisiä "kukkia". Ei
muuta kuin miettimään, millä tavoin saisin teknisen toteutuksen räsymattoon.
Suunnittelin värimallin siitä, mihin tulee punaisia, mihin keltaisia, mihin sinisiä ja mihin
valkoisia kukkia. Ompelin valmiiksi vihreitä keriä, joissa oli kukkien värisiä pätkiä ja
toteutin kukat helmipoiminta tekniikalla.
Pidän dekkareista ja siispä pidän myös ongelmien ratkomisesta esimerkiksi matoissa.
Jonkun toteuttamisidean keksiminen, tekovaihe ja onnistunut lopputulos antaa kerta
kaikkiaan hyvät fiilikset.
Tästä matosta tuli todella kaunis ja kaikki osapuolet olivat tyytyväisiä. Matto on edelleen
saajiensa makuuhuoneessa.
Saunamökin matot
Veljelläni on Keski-Suomessa mökki ja sauna ihanalla järven rannalla. Veljen tytär oli
opettajankoulutuksessa painanut käsin kauniin kankaan, missä on vihreitä, turkooseja,
sinisiä ja keltaisia sävyjä. Siitä kankaasta veljen vaimo oli tehnyt saunamökkiin verhot. Nyt
sitten tuli mattotilaus, kangaspalan sain värimalliksi.
Ihana tehtävä. Suunnittelin kaksi samanlaista mattoa, pituus 2,40 ja leveys 0,80.
Kummassakin kolme ruutua. Ruudut olivat sävyiltään vihreää, turkoosia ja sinistä. Myös
keltaisia kapeita pätkäraitoja laitoin läpi maton. Matot voi asettaa samanväriset päät
rinnakkain tai päinvastoin.
Mökissä on kaksi laveria, niillä kauniin keltaiset intianpuuvillapeitteet sekä tietysti vielä
muutama väreihin sopiva tyyny. Lopputulos on kuin sisustuslehdestä ! Kaikki ovat
ihastelleet mattoja , eikä syyttä, vaikka itse sanonkin.
2010
Tällä hetkellä puissa on 25 m pitkä mattoloimi, leveys 80 cm. Minulla on monta mattoa
jälleen tilauksessa ja kaikkiin on jo leikattu sekä valittu kuteet. Olen juhannuksesta
jäämässä eläkkeelle ja niinpä tiedossa on enemmän aikaa kutomiseen ja maalaamiseen.
Saan heittäytyä taiteilun lumoihin ja on mielenkiintoista nähdä, millaisia ideoita saan vielä
toteuttaa.
UMPIMATTO LOHTAJALTA
Tuulikki Niemi, Oulu
6.5.2010
Muistan lapsuudestani, kun Jouluksi siivottiin kaikki paikat, kolot ja laatikot. Sen jälkeen
laitettiin umpimatto. Matot laitettiin reunoista vähän päällekkäin, että oli kuin
kokolattiamatto.
Kaikki samaan suuntaan, oli helppo lakaista roskat varpuluudalla.
Matossa oli kirjava pohja 50-60 cm, sitten rantu, jossa oli musta, punainen, vihreä,
keltainen ja kirjava.
Joulutavarat kun kerättiin pois, jos oli kylmä, kova pakkanen, mattojen annettiin olla
pidempään.
Näin tehtiin Marinkaisten kylässä Lohtajalla.
SININEN MATTO
Anniina Kreivilä, Nousiainen
27.4.2010
Häivytetty sininen räsymatto, kauan se oli aatoksissani - haaveenani
tehdä. Nyt se on valmis. Edellisestä itse kutomastani matosta oli vierähtänyt jo
seitsemäntoista vuotta - sekin matto oli sininen.
Nuo tummat raidat, äitini, jo poisnukkuneen puolihameesta, paksua
sinistä yksiväristä villakangasta, joka hänellä oli usein päällä lapsuudessani. Valkoinen
paitapusero ja puolihame, äiti oli huoliteltu
ja kaunis ne päällä, sellainen perinteinen äiti oikein hame päällä.
Vaaleassa raidassa on vähän keltaista, tuskin sitä huomaakaan. Se on mieheni, silloin
tuoreen isän paita, se oli hänen päällään sinä
iltana, kun tulin synnytyssairaalasta kotiin ensimmäisen poikavauvamme kanssa.
Kun kudoin tätä mattoa, kaikki kuteet toivat mieleen muistoja, jo
unholaankin jääneitä - menneestä ajasta kauan sitten. Siinä
ajatukset leijuivat ja välillä ne pysähtyivät paikoilleen kenelläkään ei ole samoja muistoja, ne ovat vain minulla muistoissani.
Ja viimein koitti jännittävä hetki, kun valmis matto otettiin pois
kangaspuista. Minkälainen siitä tuli? Sehän on juuri sellainen räsymatto häivytettyine
raitoineen, muistoineen - mistä haaveilin.
MATTOMUISTOJA
Päivi Keihäs, Turku
27.4.2010
Minulle on mattojenkutominen tullut tutuksi jo pienestä pitäen. Mummullani Bedalla oli
monet kangaspuut 50-60 luvulla Liedossa
hänen talossaan missä hän opetti muita kutomaan mattoja. Matot olivat uskomattoman
hienoja ja niitä oli upea katsella.
Äitini oli myös kova kutomaan mattoja ja hänen kauniimmat mattonsa olivat villalangasta
kudottuja. Muistan miten hän Sirkkalankadulla ja kutoi mattoja veljeni kotona ja minä
istuin äidin vieressä penkillä ja veljeni poika istui aina kangaspuiden alla.
Ja hienoa on se, että toimitte Juseliuksen talossa, koska äitini äiti
nimi oli Suoma Aleksandra Juselius hänen vanhempansa olivat Jussi
Juselius ja Josefiina Juselius. Harmi, että äitini kuoli jo vuonna 72
minun ollessani 10v eikä taito periytynyt minulle.
YSTÄVÄTTÄREN SILITYSMATTO
Anja Liesilinna, Angelniemi
6.4.2010
Ystävättärelläni on tapana silittää kaikki vaatteensa, on sitten kysymys pestystä leningistä
taikka alusasusta. Hän suorastaan rakasti sitä hommaa. Oli kuulemma rentouttavaa katsella
TV:tä ja samanaikaisesti silittää - olohuoneessa.
Sitten heillä tehtiin remonttia, parkettikin
hiottiin. Nyt ei ollutkaan enää ihan
itsestään selvää pystyttää silityslauta
olohuoneeseen, parketti kun saattoi
naarmuuntua. Ongelmaan löytyi
yksinkertainen ratkaisu: ystävätär eli minä
saisi kutoa silitysmaton, joka laitettaisiin
lattialle silityslaudan alle. Näin tehtiin jo
monta vuotta sitten.
Tietääkseni silitys jatkuu edelleen…
TYÖVAATTEIDEN UUSI ELÄMÄ
Tuovi Vastela, Salo
6.4.2010
Se oli 1980-luvun alkua. Osuusliike Tähkä uusi henkilökuntansa työtakit ja essut. Vanhat
suojavaatteet saivat kaatopaikkatuomion. Autonkuljettajan tuli sääli pesulapuhtaita
vaatteita. Elorannan Salli oli jo eläkkeellä Tähkästä. Kuljettaja pyöräytti Sallin pihalle
toivossa saada poistotavaralle parempi kohtalo. Sallin kellarista iso laatikko sai sijansa.
- Etkö haluaisi matokuteita, kysäisi Salli tavatessamme.
Siispä tutkimaan laatikon sisältöä. Sieltähän tuli esiin värejä niin että silmiä häikäisi;
oranssia, turkoosia, pinkkiä, ruskeaa, oliivia …
Ei muuta kuin talkoot pystyyn, vaatteet kerälle ja loimi kangaspuihin. Kesämökki sai uudet
matot.
Enää ei ole mökkiä, ei tähkää, ei Sallia, mutta matot ovat. Ne kertovat yhä tarinaa
Tähkästä, neuvokkaasta kuljettajasta, avuliaasta Sallista, hilpeistä talkoista ja vieraiden
ihastuksesta.
- Mistä sinulla on näin kauniit matot?
- Niin, katsokaas kun… ja tarina pyörähtää alkuun.
SALIN VALKOISET MATOT
Kirsti Aittasmäki, Salo
6.4.2010
Tämä matto on ollut lattialla jo ehkä 100 vuotta, tai ainakin melkein. Lapsuudestani
muistan valkoiset matot isotätieni Hilma ja Saima Ristikartanon salin lattialla ylöspuolen
salissa Perniön Pohjankylässä. Salissa ei käyty kuin joskus syntymäpäivinä ja
lähetysompeluseuroissa. Talvisin ei salia lämmitetty.
Nyt minulla on ilo omistaa sama vanha hirsitalo kesämökkinä ja tämä matto saa viettää
vanhuuspäiviään luultavasti syntymäkotinsa lattialla, jonka leveät lattialankut ovat
puolikkaista hirsistä tehdyt. Maton on luultavasti kutonut Saima Ristikartano, joka on ollut
kudonnanohjaajana tai hänen sisarentyttärensä Elli Klemola, joka on ollut kudonnan
opettajana.
RÄSYMATTO
Kaisu Niemelä, Salo
6.4.2010
Olen nuoresta tytöstä lähtien harrastanut kutomista. Ihmettelen usein mihin ovat kadonneet
vanhat perinteet. Nykyisin ei ole vanhoja mammoja tuputtamassa, että tehkää itse mattoja.
Kunnon räsymattoja ei kukaan nykypäivänä halua tehdä, vaikka uusiokierrätys on muotia.
Ennen oli tuvat suuria ja räsymatot lattialla. Lapset seurasivat mistä mekosta on tämäkin
kude lähtöisin. Nykyisin lapsilta jää pois ilo kontata pitkin uutta mattoa ja löytää siitä
entinen kesämekko. Mattopyykillä muistellaan mistä mikin raita on lähtöisin - tuo
mummon pyhähameesta, tämä isän savottapaidasta, tuossa esikoisen parasta päällä mekko.
Mutta kertovat riepumatot enemmänkin, menneestä ajasta vuosien takaa.
MIES EI LÖYDÄ KAAPISTA MITÄÄN
Anja Liesilinna, Angelniemi
6.4.2010
Onko tuttu tilanne esim. saunan jälkeen? "Missä mun sukkani on?" "Missä mun housuni
on?" Vähän ymmärrettävämpi on kysymys: "missä mun leuanalusrusettini on ?", sitä kun
tarvitaan ehkä vain joka toinen vuosi, jos silloinkaan. Nainen osaa sanoa suoralta kädeltä
mistä kaapista ja miltä hyllyltä kaivattu vaate löytyy.
Kinkkisiä tilanteitakin voi syntyä. Kerran mies oli lähdössä myöhään syksyllä kalareissulle
ja haki kuumeisesti korkeakauluksista vihreää puuvillapaitaansa, jota ei ollut joulupukin
virheostoksen jälkeen käyttänytkään. Vaatehuoneesta kuului äreä: "Missä mun vihreä
paitani on?" Jos siihen sanoo, ettei tiedä, sitä ei uskota, vaan kysymys toistuu. Oli siis
sanottava totuut. "Se on siinä sun jalkojes alla, ne ihanan vihreät raidat, joita juuri se matto
tarvitsi".
Mykkäkoulua ei sentään kovin kauaa kestänyt. Löytyi melkein yhtä hyvä paita, joka oli
sopivasti venynytkin ja tuoksui omalle.
KOIRAN SILTAMATOT
Anja Liesilinna, Angelniemi
6.4.2010
Hyvällä ystävättärelläni oli koira. Sillä oli tapana tulla häntä vastaan eteisaulaan, kun hän
iltaisin tuli töistä kotiin. Siinä sitten joka kerta halittiin ja pussailtiin puolin ja toisin.
Koiran taholta vastaanotto oli aina ylipursuavan ystävällinen.
Aikaa kului ja koira vanheni nopeammin kuin ystävättäreni. Oli tuskastuttavaa katsella,
kun se tuli emäntäänsä vastaan kankeasti ja pahasti liukastellen. Eteisaulassa oli kolme
pitkää mattoa ja välipaikat olivat koiran tassuille liukkaita.
Kerran sitten ystävättäreni pyysi minua kutomaan kaikkiaan kolme "siltamattoa", joita
pitkin koira voi kulkea liukastelematta olohuoneesta ulko-ovelle. Kertanäyttö riitti ja
uskollinen ystävä katsoi syvän kiitollisena emäntäänsä. Taisivat siinä silmät kostua
kutojaltakin.
Siltamatot olivat käytössä pari, kolme vuotta. Sen jälkeen ne vapautuivat muihin
tarkoituksiin, pari taisi päätyä kynnysmatoiksi ja yksi keinutuolin alle. Mutta… aina kun
käyn ystävättäreni luona ja näen siltamaton, muistuu mieleeni se vanha, ystävällinen koira.
Oli ilo omalta osaltaan olla avulias sille.
KAMMARIN LATTIALLE
MP, Salo 6.4.2010
Lapsuudesta muistan tämän maton, joka valmistuttuaan pääsi kamarin lattialle.
Kevättalvesta tuotiin isot vanhanajan kangaspuut tupaan. Äidin sisar, Hilma-täti, tuli
auttamaan kankaan rakentamisessa ja kutomisessa. Pieni tyttö oli aivan "hämmästyksellä
lyöty" sekä loimen luomisesta että kaikista muista toimenpiteistä mitä rakentamiseen
tarvittiin.
Parasta kaikesta olivat kuitenkin ne värikkäät kudekerät, joista pikkuhiljaa alkoi
muodostua aivan oikeaa kangasta, sitä kamarin mattoa.
FARKKUMATTO - NUORISON SUOSIKKI
Anja Liesilinna, Angelniemi
6.4.2010
Olen säästänyt perheemme käytöstä poistuneet farkut jo usean vuoden ajan. Joukossa oli
emännän eli minun pari "kutistunutta" farkkuhamettakin. Kun farkkuja sitten oli kertynyt
parisenkymmentä pienten lasten koosta raavaan miehen kokoon asti, oli aika aloittaa
kuteiden leikkaushommat. Mökin terassi oli tähän tarkoitukseen ihanteellinen: tuuli vei
pölyn mennessään ja pikkulinnut pesäaineiksi langanpätkät ja pienet kangassuikaleetkin.
Mitä tehdä, kun farkkujen väri vaihteli haalistuneen sinisestä yön tummaan? Miten saisi
"tasaisen epätasaisen väristä" mattoa? Ei auttanut muu kuin ottaa ompelukone esille ja
alkaa yhdistää eri värisiä kudesiivuja toisiinsa, metri sitä ja toinen tätä väriä. Työ sujui, kun
sai olla ulkona terassilla, kone jatkojohdon päässä ja generaattori puksuttamassa
takapihalla.
Syksyllä, kun käsityökeskus taas avasi ovensa, oli kutomisen vuoro,
Mielestäni sopivannäköistä mattoa syntyi, kun käytti kahta farkkusukkulaa ja yhtä
tummansinistä trikoista. Jälki oli raikasta ja perheen nuorten mieleen. Oli pakko panna
ystäväpiirissä sana kiertämään, että vanhoja farkkuja tarvittaisiin, Aikaa myöten kaikki
nuoremman polven edustajat saivat mattonsa, eivätkö ole vielä niihin kyllästyneet.
ENSIMMÄINEN MATTONI
Anja Lieslinna, Angelniemi
6.4.2010
On kevät ja kiertelen katsomassa miten kesäpaikkamme on talvehtinut. Avaan rantamajan
oven ja näen sen taas: ensimmäisen mattoni.
Mieleeni muistuu, kun alle kouluikäisenä joskus 40-luvun lopussa olin äidin kanssa tutun
tädin luona kysymässä tekisikö hän meidän keittiöömme uudet matot. Aikuisten sopiessa
asioista kiehnäsin tädin kangaspuiden luona, konttasin niiden alla, silittelin puissa ollutta
maton alkua. Siitäkös täti huomautti, koskea ei saanut yhtään. Se loukkasi pientä uteliasta
tyttöä eli minua. Silmissä karvasteli pidätetty itku. Päätin silloin, että kun tulen isoksi, niin
varmana kudon kangaspuilla mattoa !
Kului sitten runsaat kolmekymmentä vuotta. Oli oma perhe ja työntäyteiset vuodet.
Halikkoon oli huomaamattani ilmestynyt "kudonnan neuvonta-asema", käsityökeskuksen
edeltäjä. Oli riemukasta huomata, että nyt kutominen oli mahdollista. Räsymattojen
ihailijana rupesin kiireesti leikkaamaan kuteita ja aikaa myöten pääsin sitten puitten ääreen.
Käynnistyi ensimmäisen mattoni synnytys - sen punasävyisen, vammaisen, mikä nyt
peittää rantamajan lattiaa.
Pitää oikein istua, katsella ja muistella. Malli on yksinkertainen: kaksikymmentä senttiä
yhdenlaista, kaksikymmentä senttiä toisenlaista jne. Kuteet vain olivat kovin erilaisista
materiaaleista: jäykästä patjakankaasta ja paksusta talvitakista pitsiverhojen kevyisiin
frilloihin. Oli saumaa ja muhkuraa, väliin virttynyttä ja hiipunutta. Maton leveys vaihteli
uumanpaikasta lantion mittoihin. Osasyynä saattoi olla se, että pingotin unohtui kokonaan.
Jos taas kude oli vähissä, tuli lyötyä olemattoman löyhästi, että se riittäisi pidempään.
Neuvoja ja ohjeita olisi varmaan saanut, jos olisi kysynyt, mutta… oli vaan kova halu
tehdä.
Ehkä sinä mattoraasu nyt tämän kesän vielä saat olla, sitten pääset eläkkeelle, niin kuin
minäkin.
MUISTOJEN MATOT
Marja Boberg, Kokemäki
29.3.2010
Kudoin ensimmäisen mattoni vähän yli parikymppisenä kudonta-asemalla. Olin juuri
valmistunut vaatetusalan artesaaniksi.
Tein räsymattoni itse leikkaamistani kuteista, ja hauskinta värien
sommittelun lisäksi oli kutoa muistot talteen...isän ruutupaita ja
ompelemani kevätjuhlamekko ja koko joukko muita vanhoja vaatteita ja lakanoita pääsivät
uuteen hyödylliseen elämään. Maton nimeksi tuli "Auringonlasku". Mattojen päät olivat
sinisävyiset ja keskiosa punertava, ympärillään vaaleita, kellertäviä sävyjä.
Olin tyytyväinen siistiin, tasareunaiseen mattoon ja sen väreihin.
Jonkin ajan kuluttua tuli kuitenkin ikävä yllätys: keskellä mattoa
olin käyttänyt muita kuteita paksumpaa punaista nauhaa ja käytössä
matto myöhemmin levisi keskeltä selvästi leveämmäksi kuin muualta.
Nykyään se toimittaa kesäisin mökkimaton virkaa.
Olen tehnyt viisi räsymattoa ja jokaiseen olen kutonut muistoja omista kuteista. Jokaisella
on nimi. "Puutarhassa", "Kukkaniitty", "Sateenkaari" ja "Talviunelmia". Matoilla on
minulle paljon tunnearvoa, juuri siksi, että ne sisältävät niin muistorikkaat materiaalit.
Myös ajankohdat ovat jääneet mieleen:
Talviunelmia-maton kudoin esikoistani odottaessani ja siinä on vaaleita sinisen ja punaisen
sävyjä, kun vauvan sukupuoli ei ollut tiedossa...
MUMMON JA MINUN MATTO
29.3.2010
Mummo kutoi kammarissa pitkiä räsymattoja tupaan. Oli kevättalvi ja olin itse tuolloin 2vuotias. Aikani katseltuani halusin kuulemma tietysti parivuotiaan tarmolla myös
kutomaan. Lopputuloksena tuosta ajasta (lähes 40 vuoden takaa), on edelleen tallella
kauniinkirjava, metrin mittainen kynnyksenalusmatto, jonka kudoin yhdessä mummon
kanssa. Se oli usein kesäisin eteisessä yhdessä pitemmän maton kanssa! Mattoja olen
kutonut sen jälkeenkin…
------------