(neliöt, suorat) oli oma automatto pienelle poikatytö
MATTOTARINOITA Johanna Rautiaianen, Ylinen 1.12.2010 Kuvioitu räsymatto (neliöt, suorat) oli oma automatto pienelle poikatytölle. Kesäaamun onnea: kun aurinko paistaa loma-aamuna rakkaan paikan (keittiön) räsymattoon. MATTOMUISTOJA Kaarina Aarikka, Piikkiö 8.11.2010 1950-luvulla leikkasin matonkuteita äitini ja sisarteni kanssa. Silloin kaikki mahdollinen vanha, kulunut, osaksi rikkinäinen vaate leikattiin kuteiksi. Saumat ratkottiin partakoneen terällä tai isän vanhalla partaveitsellä. Se oli tarkkaa työtä ja vaarallistakin. Olin vasta 11-12 -vuotias. Minä ratkoin vain paksumpia kankaita. Se oli helpompaa. Kudotusta matosta löytyi joskus nepparin tausta tai rintaliivin hakanen. Sisareni kutoivat mattoja paljon. Palttinaa, kuviomattoa ym. Itse kudoin ensimmäisen mattoni 1972 äidin opastuksella. HELLAHUONEEN MATTO-ONNI Kristiina Sievers, Raisio 11.10.2010 Oltiin parikymppisiä ja "rutiköyhiä", isä, äiti ja vauva. Asuttiin omakotitalon yläkerrassa, hellahuoneessa, isä opiskeli, äiti hoiti vauvaa. Kalusteina seslonki, vauvansänky, pöytä, tuolit ja mattopari, johon oli kudottu unelmat, toivo ja rakkaus. Jostakin sain lahjaksi ns "tehtaanfilttiä", vaalean ruskeaa, villaista paperitehtaan huopaa, matonkutojien kultaa. Suorastaan riehaannuin ja tuhlasin vähiä rahoja ostamalla pari pakettia Kotiväriä (vaikka en esimerkiksi pariin vuoteen raaskinnut haaskata rahaa edes mittanauhan ostamiseen). Filtti saunan pataan, vesi polttavaksi ja tuloksena hurmaavan sinistä kudetta. Innostuin lisää, lähipiiriltä sain kerättyä vanhoja lakanoita, taas pari pakettia Kotiväriä ja saunalle. Nyt syntyi ihanaa oranssinpunaista kudetta. Varausjonoon kaupungin kutomolle, kuteiden leikkausta, malttamatonta odotusta. Ja sitten, suuri päivä koitti. Vauva innostavan mummin hoiviin ja minä kutomoon, kaupunkilaistyttö, käsityönopettajan inhotti, huolimaton tahmatassu. Ujostutti ja pelottikin, ympärillä kuului tarmokas kangaspuiden pauke, kutojatkin tuntuivat aika vanhoilta. Onneksi ohjaaja tuli ja aloitti turvallisen opastuksen ja toisetkin tädit suhtautuivat lempeästi. Ensimmäinen päivä kului loimia luoden, sotkuja setvien ja välillä tuskan hiessä. Mutta seuraavan päivänonni palkitsi kaiken. Oli unohtumaton "minä osaan" riemu, kun ihan oikeaa mattoa alkoi syntyä. Myöhemmin tajusin, että taisi ohjaajatäti olla liiankin hienotunteinen ensikertalaiselle, mattoihin kun sinne tänne oli putkahtanut kompastumisvaaran aiheuttavia, isovarpaan kokoisia reunasilmukoita. On kulunut viitisenkymmentä vuotta, mutta vieläkin näen tuon oranssi-sinisen mattoparin hellahuoneemme lattialla kodikkuutta luomassa. Elämäni kauneimmat matot. Ensirakkauteni räsymattoihin on säilynyt ja neuvonta-asemilla olen kokenut lukuisia onnen ja innostuksen hetkiä. Hienotkaan kaupan matot eivät minua innosta. Käsin kudotuista leviää myönteistä energiaa, niissä on mukana tekijänsä toiveita, tunteita - surullisiakin -, elettyä elämää ja lämpöä. On vaikea kuvitella tunnekylmä ihminen kangaspuiden ääreen. Sydämellinen Kiitos kudonnanohjaajille 50 vuoden ajalta ! TAIVASMATTO 7.10.2010, Turku Nuoruudessani osallistuin Israelissa Za´ada-marssiin Beit-Shemeksestä ylös Jerusalemiin. Viimeisen päivän iltana olin niin väsynyt, etten pystynyt nukkumaan. Mielessäni soi laulu: Jerusalemin heitin, julman Juudean maan. Oli kuutamo. Minua pelotti. Huoneeni verkkoikkunan takaa kuului sirkkojen siritystä, sypressit tuoksuivat. Kuumuus haittasi oloani. Mutta yht´äkkiä tunsin lentäväni. Tartuin jostain ohuesta reunasta kiinni. Vauhti oli kovaa. Laskeutuminen kevyt suhahdus vain. Vaistosin olevani keskellä Egyptin (Mizraim) pimeyttä. Hetken kuluttua matka jatkui. Pimeys muuttui valoksi. Olin saapunut aurinkoiseen Unkariin, Budapestin lähelle. Mikä ihana aamu! Istuin vihreällä niityllä. voikukat tuoksuivat, lehmä makasi märehtien, se tervehti minua ynisten. Elämä tuntui turvalliselta. Tarkastelin, millaisella alustalla olin lentänyt. Se oli kaunis poikkiraitainen duuri-mollimatto, mustavalkoinen. Mielessäni vain toivomus, että matto ottaisi kurssin kohti Pohjantähteä, silloin olisin kotona taas. Sellainen oli taivasmattoni! RAKKAUS MATTOIHIN ON JA PYSYY Terhi Käpyaho os.Lahti, Valkeakoski Opin kutomaan kangaspuilla opiskellessani Varsinais-Suomen kansanopistossa Paimiossa luovan toiminnan linjalla lukuvuonna 1978-79! Aikaisemmin olin kyllä "tavannut" kangaspuut kotonani Valkeakoskella. Lainapuut pystytettiin omakotitalomme keittiöön. Äitini oli ateljeeompelija, joka suunnitteli, leikkasi ja ompeli asiakkaan kankaista arki- ja juhlavaatteita. Asiakas sai aina valmiin vaatteen lisäksi mukaansa tilkkukäärön kankaan lopuista. Äitini leikkasi vielä pienemmistä vaatekappaleiden välisistä leikkuujäämätilkuista matonkuteita. Hän ompeli pitkiä kudenauhoja saman värin eri sävyistä, eri kangasmateriaaleja vaihdellen. Iloisia, reippaita ja herkkiä yhdistelmiä! Isoveljeni oli mennyt naimisiin vuonna 1965 ja pikkuperhe asusteli talomme yläkerrassa. Äitini ja miniä kutoivat kapeaa mattoa kalalankaloimeen, kumpikin kotonaan opituilla osittain sivusta seuratulla taidolla. Mutta työ sujui ja matto toisensa jälkeen valmistui. Lainapuut palautettiin aikanaan. Äitini sai 70-luvulla kangaspuut hyvältä ystävältään Saaralta Lohtajalta, äitini kotiseudulta. Kangaspuut oli valmistettu 1800- luvun puolella ja sivupuut olivat kaarevat. Rakkaat muistot lapsuudestaan ja nuoruudestaan siivittivät äitini matonkutomista. Näillä puilla minäkin tapailin kudonnan alkuvirityksiä. Ostin omat kangaspuut Toikalta vuonna 1982. Olin vuoden Valkeakoskella kudonta-asemalla ohjaajana ja tästä työstä saamastani palkasta säästin rahat. Opiskeluvuosi Paimiossa on vieläkin syvällä sydämessäni, josta se pulpahtelee usein lämpimänä pinnalle. Vuosi sisäoppilaitoksessa oli pehmeä siirtyminen opiskelumaailmaan lukion jälkeen. Seuraavana syksynä aloitin Fredrika Wetterhoffin Kotiteollisuusopettajaopistossa kudontaalan opintoni ja jatkoin Lempäälän kotiteollisuuskoulun kautta Jurvan käsi- ja taideteollisuusoppilaitokseen. Olen nyt toiminut reilut 20 vuotta kudonnanohjaajana ja opettajana Valkeakoskella - levittänyt kutomisen iloa : ) ja sen tervehdyttävää, virkistävää vaikutusta. Rakastan siis edelleen kutomista ja räsymattoja! Olen myös hurahtanut kudottuihin tilkkumattoihin! MINÄ JA MATOT Leena Paasonen-De Campos, Helsnki 19.8.2010 Lapsuusmuistoja 1940 - ja 1950 - luvulta Ensimmäinen kosketukseni mattoihin oli alle vuoden vanhana. En tietenkään sitä voi itse muistaa, mutta lienen saanut jonkinlaisen mattotartunnan jo silloin. Tämä muisto on äitini kertomaa. Naimaton tätini asui asuintalomme alakerrassa. Hän ansaitsi elantonsa matonkutojana, oli kutomakoulunkin käynyt. Minä osasin ryömiä ja mieluisin paikka oli tädin kangaspuiden alusta. Me asuimme yläkerrassa pitkien rappujen päässä, ei ollut juoksevaa vettä eikä keskuslämmitystä. Äiti sanoi pesseensä ainoan villapukuni joka ikinen ilta ja kuivattaneensa sen uunin kupeessa seuraavaksi aamuksi. Seuraavaksi muistan, että ollessani n.7-8 vuotias, sain lahjaksi pienet pöytäkangaspuut. Kudoin niillä pitkän räsymaton leikkimökkiin. Innostustani aikuiset hämmästelivät ja olin ylpeä tuloksesta. Kouluikäisenä kotitalomme kellarissa olivat ne tädin kangaspuut, kahden kudottavat. Äiti ja tädit tekivät isojakin nukkamattoja. Niihin nuoret näppärät kädet kelpasivat solmimaan nukkia. Oli tietysti aina kilpailtava kumpi kahdesta nukittajasta oli nopeampi. Matonkuteitten leikkaustalkoot ovat olleet aina hauskoja. Niistä olen pitänyt ja niitä itsekin järjestänyt, viimeksi tänä keväänä. On ollut isompia ja pienempiä talkooryhmiä, kaikenikäisiä. Joskus on ollut sekalaista leikattavaa, joskus sen väristä, mitä on tarvittu. Joinakin kertoina jokainen on tuonut omat joutavat vaatteensa ja lakanansa, ja silloin on käynyt niin, että leikattavien pino onkin jäänyt pienehköksi, kun jokainen osallistuja on löytänyt itselleen jonkun uuden, ihanan tosi tarpeellisen vaatteen. Parhaat matot Minä olen ehdottomasti palttinasidosmattojen kannattaja. Mielestäni juuri ne ovat niitä aidoimpia. En ole edes kokeillut muita sidoksia. Kutominen kolmella sukkulalla ja kuteina puolet kangasta ja puolet trikoota. Se on hyvän maton perusta. Vanhempi sukupolvi sanoi, että matto on hyvä jos se rullalle käärittynä pysyy tukevasti pystyssä. Värit ovat se alue, mikä on minulle tärkeintä. Niitä on ihana sommitella ja jaotella, punnita ja pähkäillä - miettiä miten toivottu lopputulos saavutettaisiin. Joskus on jopa pakko lähteä etsimään tarvittavia sävyjä kierrätyskeskuksen laajoista vaatevalikoimista. Olen pyrkinyt aina moderniin ja yksilölliseen lopputulokseen. 1980 - luku Mattomaailma avautuu Avioiduin 1980 ja muutin mieheni kanssa hänen kotimaahansa Espanjaan. Parin vuoden kuluttua hän jäi työttömäksi ja minä olinkin kotirouvana. Työttömyys oli tosi paha ja vaikka mitä yritettiin, ei työtä löytynyt. Sitten keksimme, että voisimme perustaa kutomon. Eräs ystävättäreni osti ja lähetti minulle kangaspuut Suomesta Espanjaan ! Ja tuli itse opettamaan loimen laiton. Kuteita leikattiin kaikilta tutuilta saaduista vanhoista vaatteista. Tein jopa pienen mattomalliston, jonka nimeksi tuli Karelia. Yritys ei kuitenkaan lähtenyt käyntiin, kun ei löydetty Espanjasta sopivia loimilankoja, tuontitullimaksut olivat suuret, eikä valmiita kuteitakaan saanut. Niinpä myin mallimatot kyläläisille ja tein tilauksesta jonkin verran, että saatiin matkarahoja Suomeen päin. Suomeen tultiinkin farmariautolla, jonka katolle oli viritetty kaksi kattotelinettä ja sinne pakattuna kangaspuut ! 1984 Matot katoliseen kirkkoon Asuimme appivanhempien huvilalla n.60 km Barcelonasta luoteeseen Manresa nimisen kaupungin lähellä Castellgalí nimisessä pienessä kylässä. Kylän pappi ja hänen taloudenhoitajansa olivat olleet meille ystävällisiä ja auttaneet. Halusin puolestani heille antaa jotakin, mitä osasin. Sain heti idean. Päätin tehdä kylän kirkkoon matot. Väriksi tulisi vihreä, joka on kirkollinen väri ja toisi lämpöä, eloa ja pehmeyttä kivisille lattioille. Hankin Suomesta valmista vihreää kudetta, josta tuli kahdelle sukkulalle ja kolmas kude oli erilaisista ja erisävyisistä vanhoista vihreistä tekstiileistä ja vaatteista, siis sekalaisista. Mattoja oli kolme : yksi alttarin edessä poikittain, toinen lähti alhaalta ja nousi raput, päättyen poikittaiseen mattoon ja kolmas oli poikittaisen toisella puolen ja meni alttarin ali. Niistä kolmesta matosta syntyi ristin kuvio. Kun matot laitettiin kirkkoon pääsiäisenä, oli paikallislehden toimittajakin läsnä ja lehteen tuli juttu. Taisinpa olla hetken kylän kuuluisuus. Kuvat hänen ottamiaan. Matot olivat kauniit, kauempaa katsottuna tuli mieleen sametti. En tiedä ovatko matot vielä olemassa. 1980 - luvun loppu Ruutuhyppely eli kinkkausruutumatto Olin Espanjassa käynyt "kutomakurssin", joka ei ollutkaan kangaspuutekniikkaa ja sidoksia, vaan kehyksessä tehtävää kuvakudostekniikkaa. Suomeen palattuamme sain pienen tyttären, iltatähden. Hänen kasvettuaan tein hänelle sisäleikkejä varten ruutumaton kuvakudostekniikalla. Sommittelin siihen väriympyrän päävärit ja välivärit. Ohessa kuva 3-vuotiaan Elsan" kutomisesta" ja tyttöjen voimistelunäytöksestä ruutumatolla. Matto on vielä varastossa odottelemassa seuraavaa sukupolvea. 1980 luvun loppu ja 1990 luvun alku Paljon mattoja hoitovapaalla ollessa Asun Helsingissä, kerrostalossa. Veljeni asuu Keravalla omakotitalossa. Hänen autotallissaan pidin kangaspuitani pari kesää ja tein monta pitkää lointa räsymattoja, tutuille ja sukulaisille. Meillä oli hyvä systeemi. Olin pienen tyttäreni Elsan kanssa majoittuneena äitini kaksioon, joka oli pienen pyörämatkan päässä. Aamulla lähdimme pyörillä veljeni talolle. Heillä oli saman ikäinen pieni tyttö. Minä kudoin aamupäivän ja äitini hoiti tyttöjä. Syömään pyöräilimme äitini luo ja Elsan nukahdettua päiväunille minä kiiruhdin kutomaan. Elsan herättyä äitini toi hänet taas sinne veljeni talolle. Kudoin niin kauan kuin jaksoin ja illalla taas takaisin äitini luo. Näin teimme viikon kerrallaan, en muista enää kuinka paljon mattoja valmistui. Mieheni sai olla kotona ja nauttia omasta rauhasta töittensä jälkeen. Näistä kesistä on tosi mukavat muistot. Nautin suunnattomasti mattojen suunnittelusta ja kutomisesta. En tehnyt mitään valmiita malleja. Tilaajilla oli väritoivomukset ja sitten minä sain vapaat kädet. Yleensä kaikki olivat lopputulokseen tyytyväisiä. Alla joitakin kuvia siltä ajalta. Matot saattavat olla edelleen saajiensa käytössä. 1990 luku Elokuun kuutamo Sisareni tilasi miesystävälleen lahjaksi pienen sängynvierusmaton, jonka piti esittää elokuista kuutamoa. Sain heti inspiraation ja nautin valtavasti värien suunnittelusta. Valitsin siihen tummat sinisen ja liilan sävyt. Hieman jännitin, saanko oranssista kuusta pyöreän. Tulos tyydytti tekijää, tilaajaa ja maton saajaa. Tunturin kuvetta Rovaniemellä syntynyt Kuu-maton saaja ihastui niin ikihyviksi mattoonsa, että tilasi parimetrisen maton, aiheena "tunturin kuvetta". Siitä sain pienen haasteen, sillä en ollut käynyt Lapissa kesällä. Kuvia tosin löytyi ja niinpä suunnittelin 1:1 paperille linjat kahdesta tunturista ja piirsin ne loimeen. Maaston ja varhaisen aamutaivaan värit syntyivätkin päässäni ja siirtyivät mattoon. Olin lopputulokseen enemmän kuin tyytyväinen. Siitä tuli mahtava. Tilaaja oli myös onnellinen saatuaan maton olkkarinsa lattialle. Simpukka rantahiekalla Työtoverillani oli oma unelmansa. Hän kertoi, että hänen keittiössään on meriteemaa. Hän sanoi haluavansa maton, jossa olisi simpukka hiekalla, vettä ja aurinkoa ! Tämäkin aihe inspiroi minua tosi paljon ja aloin miettiä, mitä värejä tarvitsen, millainen on simpukka, minkä värinen, kuinka saan veden väriä ja auringon välkettä siihen. Oli minulla iso varasto kuteita, mutta pakko oli metsästää "sitä jotakin"-väriä, kunnes löysin kierrätyskeskuksesta jotakin huonekalukangasta, jossa oli kiiltoa, harmaan sinistä ja keltaista. Siitä tuli harvakseltaan laitettuna juuri sopiva piste i:n päälle. Matosta tuli siihen asti omasta mielestäni paras. Sen päällä "syvemmälle" kävellessä saattoi kuvitella, että kohta varpaat kastuvat. 2000 - luku Kukkaketo Sisareni tytär keksi hienon idean. Hän halusi lahjoittaa pomolleen ja tämän vaimolle (heillä on 12 lasta) joululahjaksi "rakkaus"-maton. Sain vapaat kädet idean suhteen. Päässäni alkovat pyöriä sydämet ja pinkit ym. tyypilliset teemat. Ne tuntuivat ihan typeriltä ja kuinka ollakaan, jostakin ajatuksiini nousi vihreä matto, jossa on erivärisiä "kukkia". Ei muuta kuin miettimään, millä tavoin saisin teknisen toteutuksen räsymattoon. Suunnittelin värimallin siitä, mihin tulee punaisia, mihin keltaisia, mihin sinisiä ja mihin valkoisia kukkia. Ompelin valmiiksi vihreitä keriä, joissa oli kukkien värisiä pätkiä ja toteutin kukat helmipoiminta tekniikalla. Pidän dekkareista ja siispä pidän myös ongelmien ratkomisesta esimerkiksi matoissa. Jonkun toteuttamisidean keksiminen, tekovaihe ja onnistunut lopputulos antaa kerta kaikkiaan hyvät fiilikset. Tästä matosta tuli todella kaunis ja kaikki osapuolet olivat tyytyväisiä. Matto on edelleen saajiensa makuuhuoneessa. Saunamökin matot Veljelläni on Keski-Suomessa mökki ja sauna ihanalla järven rannalla. Veljen tytär oli opettajankoulutuksessa painanut käsin kauniin kankaan, missä on vihreitä, turkooseja, sinisiä ja keltaisia sävyjä. Siitä kankaasta veljen vaimo oli tehnyt saunamökkiin verhot. Nyt sitten tuli mattotilaus, kangaspalan sain värimalliksi. Ihana tehtävä. Suunnittelin kaksi samanlaista mattoa, pituus 2,40 ja leveys 0,80. Kummassakin kolme ruutua. Ruudut olivat sävyiltään vihreää, turkoosia ja sinistä. Myös keltaisia kapeita pätkäraitoja laitoin läpi maton. Matot voi asettaa samanväriset päät rinnakkain tai päinvastoin. Mökissä on kaksi laveria, niillä kauniin keltaiset intianpuuvillapeitteet sekä tietysti vielä muutama väreihin sopiva tyyny. Lopputulos on kuin sisustuslehdestä ! Kaikki ovat ihastelleet mattoja , eikä syyttä, vaikka itse sanonkin. 2010 Tällä hetkellä puissa on 25 m pitkä mattoloimi, leveys 80 cm. Minulla on monta mattoa jälleen tilauksessa ja kaikkiin on jo leikattu sekä valittu kuteet. Olen juhannuksesta jäämässä eläkkeelle ja niinpä tiedossa on enemmän aikaa kutomiseen ja maalaamiseen. Saan heittäytyä taiteilun lumoihin ja on mielenkiintoista nähdä, millaisia ideoita saan vielä toteuttaa. UMPIMATTO LOHTAJALTA Tuulikki Niemi, Oulu 6.5.2010 Muistan lapsuudestani, kun Jouluksi siivottiin kaikki paikat, kolot ja laatikot. Sen jälkeen laitettiin umpimatto. Matot laitettiin reunoista vähän päällekkäin, että oli kuin kokolattiamatto. Kaikki samaan suuntaan, oli helppo lakaista roskat varpuluudalla. Matossa oli kirjava pohja 50-60 cm, sitten rantu, jossa oli musta, punainen, vihreä, keltainen ja kirjava. Joulutavarat kun kerättiin pois, jos oli kylmä, kova pakkanen, mattojen annettiin olla pidempään. Näin tehtiin Marinkaisten kylässä Lohtajalla. SININEN MATTO Anniina Kreivilä, Nousiainen 27.4.2010 Häivytetty sininen räsymatto, kauan se oli aatoksissani - haaveenani tehdä. Nyt se on valmis. Edellisestä itse kutomastani matosta oli vierähtänyt jo seitsemäntoista vuotta - sekin matto oli sininen. Nuo tummat raidat, äitini, jo poisnukkuneen puolihameesta, paksua sinistä yksiväristä villakangasta, joka hänellä oli usein päällä lapsuudessani. Valkoinen paitapusero ja puolihame, äiti oli huoliteltu ja kaunis ne päällä, sellainen perinteinen äiti oikein hame päällä. Vaaleassa raidassa on vähän keltaista, tuskin sitä huomaakaan. Se on mieheni, silloin tuoreen isän paita, se oli hänen päällään sinä iltana, kun tulin synnytyssairaalasta kotiin ensimmäisen poikavauvamme kanssa. Kun kudoin tätä mattoa, kaikki kuteet toivat mieleen muistoja, jo unholaankin jääneitä - menneestä ajasta kauan sitten. Siinä ajatukset leijuivat ja välillä ne pysähtyivät paikoilleen kenelläkään ei ole samoja muistoja, ne ovat vain minulla muistoissani. Ja viimein koitti jännittävä hetki, kun valmis matto otettiin pois kangaspuista. Minkälainen siitä tuli? Sehän on juuri sellainen räsymatto häivytettyine raitoineen, muistoineen - mistä haaveilin. MATTOMUISTOJA Päivi Keihäs, Turku 27.4.2010 Minulle on mattojenkutominen tullut tutuksi jo pienestä pitäen. Mummullani Bedalla oli monet kangaspuut 50-60 luvulla Liedossa hänen talossaan missä hän opetti muita kutomaan mattoja. Matot olivat uskomattoman hienoja ja niitä oli upea katsella. Äitini oli myös kova kutomaan mattoja ja hänen kauniimmat mattonsa olivat villalangasta kudottuja. Muistan miten hän Sirkkalankadulla ja kutoi mattoja veljeni kotona ja minä istuin äidin vieressä penkillä ja veljeni poika istui aina kangaspuiden alla. Ja hienoa on se, että toimitte Juseliuksen talossa, koska äitini äiti nimi oli Suoma Aleksandra Juselius hänen vanhempansa olivat Jussi Juselius ja Josefiina Juselius. Harmi, että äitini kuoli jo vuonna 72 minun ollessani 10v eikä taito periytynyt minulle. YSTÄVÄTTÄREN SILITYSMATTO Anja Liesilinna, Angelniemi 6.4.2010 Ystävättärelläni on tapana silittää kaikki vaatteensa, on sitten kysymys pestystä leningistä taikka alusasusta. Hän suorastaan rakasti sitä hommaa. Oli kuulemma rentouttavaa katsella TV:tä ja samanaikaisesti silittää - olohuoneessa. Sitten heillä tehtiin remonttia, parkettikin hiottiin. Nyt ei ollutkaan enää ihan itsestään selvää pystyttää silityslauta olohuoneeseen, parketti kun saattoi naarmuuntua. Ongelmaan löytyi yksinkertainen ratkaisu: ystävätär eli minä saisi kutoa silitysmaton, joka laitettaisiin lattialle silityslaudan alle. Näin tehtiin jo monta vuotta sitten. Tietääkseni silitys jatkuu edelleen… TYÖVAATTEIDEN UUSI ELÄMÄ Tuovi Vastela, Salo 6.4.2010 Se oli 1980-luvun alkua. Osuusliike Tähkä uusi henkilökuntansa työtakit ja essut. Vanhat suojavaatteet saivat kaatopaikkatuomion. Autonkuljettajan tuli sääli pesulapuhtaita vaatteita. Elorannan Salli oli jo eläkkeellä Tähkästä. Kuljettaja pyöräytti Sallin pihalle toivossa saada poistotavaralle parempi kohtalo. Sallin kellarista iso laatikko sai sijansa. - Etkö haluaisi matokuteita, kysäisi Salli tavatessamme. Siispä tutkimaan laatikon sisältöä. Sieltähän tuli esiin värejä niin että silmiä häikäisi; oranssia, turkoosia, pinkkiä, ruskeaa, oliivia … Ei muuta kuin talkoot pystyyn, vaatteet kerälle ja loimi kangaspuihin. Kesämökki sai uudet matot. Enää ei ole mökkiä, ei tähkää, ei Sallia, mutta matot ovat. Ne kertovat yhä tarinaa Tähkästä, neuvokkaasta kuljettajasta, avuliaasta Sallista, hilpeistä talkoista ja vieraiden ihastuksesta. - Mistä sinulla on näin kauniit matot? - Niin, katsokaas kun… ja tarina pyörähtää alkuun. SALIN VALKOISET MATOT Kirsti Aittasmäki, Salo 6.4.2010 Tämä matto on ollut lattialla jo ehkä 100 vuotta, tai ainakin melkein. Lapsuudestani muistan valkoiset matot isotätieni Hilma ja Saima Ristikartanon salin lattialla ylöspuolen salissa Perniön Pohjankylässä. Salissa ei käyty kuin joskus syntymäpäivinä ja lähetysompeluseuroissa. Talvisin ei salia lämmitetty. Nyt minulla on ilo omistaa sama vanha hirsitalo kesämökkinä ja tämä matto saa viettää vanhuuspäiviään luultavasti syntymäkotinsa lattialla, jonka leveät lattialankut ovat puolikkaista hirsistä tehdyt. Maton on luultavasti kutonut Saima Ristikartano, joka on ollut kudonnanohjaajana tai hänen sisarentyttärensä Elli Klemola, joka on ollut kudonnan opettajana. RÄSYMATTO Kaisu Niemelä, Salo 6.4.2010 Olen nuoresta tytöstä lähtien harrastanut kutomista. Ihmettelen usein mihin ovat kadonneet vanhat perinteet. Nykyisin ei ole vanhoja mammoja tuputtamassa, että tehkää itse mattoja. Kunnon räsymattoja ei kukaan nykypäivänä halua tehdä, vaikka uusiokierrätys on muotia. Ennen oli tuvat suuria ja räsymatot lattialla. Lapset seurasivat mistä mekosta on tämäkin kude lähtöisin. Nykyisin lapsilta jää pois ilo kontata pitkin uutta mattoa ja löytää siitä entinen kesämekko. Mattopyykillä muistellaan mistä mikin raita on lähtöisin - tuo mummon pyhähameesta, tämä isän savottapaidasta, tuossa esikoisen parasta päällä mekko. Mutta kertovat riepumatot enemmänkin, menneestä ajasta vuosien takaa. MIES EI LÖYDÄ KAAPISTA MITÄÄN Anja Liesilinna, Angelniemi 6.4.2010 Onko tuttu tilanne esim. saunan jälkeen? "Missä mun sukkani on?" "Missä mun housuni on?" Vähän ymmärrettävämpi on kysymys: "missä mun leuanalusrusettini on ?", sitä kun tarvitaan ehkä vain joka toinen vuosi, jos silloinkaan. Nainen osaa sanoa suoralta kädeltä mistä kaapista ja miltä hyllyltä kaivattu vaate löytyy. Kinkkisiä tilanteitakin voi syntyä. Kerran mies oli lähdössä myöhään syksyllä kalareissulle ja haki kuumeisesti korkeakauluksista vihreää puuvillapaitaansa, jota ei ollut joulupukin virheostoksen jälkeen käyttänytkään. Vaatehuoneesta kuului äreä: "Missä mun vihreä paitani on?" Jos siihen sanoo, ettei tiedä, sitä ei uskota, vaan kysymys toistuu. Oli siis sanottava totuut. "Se on siinä sun jalkojes alla, ne ihanan vihreät raidat, joita juuri se matto tarvitsi". Mykkäkoulua ei sentään kovin kauaa kestänyt. Löytyi melkein yhtä hyvä paita, joka oli sopivasti venynytkin ja tuoksui omalle. KOIRAN SILTAMATOT Anja Liesilinna, Angelniemi 6.4.2010 Hyvällä ystävättärelläni oli koira. Sillä oli tapana tulla häntä vastaan eteisaulaan, kun hän iltaisin tuli töistä kotiin. Siinä sitten joka kerta halittiin ja pussailtiin puolin ja toisin. Koiran taholta vastaanotto oli aina ylipursuavan ystävällinen. Aikaa kului ja koira vanheni nopeammin kuin ystävättäreni. Oli tuskastuttavaa katsella, kun se tuli emäntäänsä vastaan kankeasti ja pahasti liukastellen. Eteisaulassa oli kolme pitkää mattoa ja välipaikat olivat koiran tassuille liukkaita. Kerran sitten ystävättäreni pyysi minua kutomaan kaikkiaan kolme "siltamattoa", joita pitkin koira voi kulkea liukastelematta olohuoneesta ulko-ovelle. Kertanäyttö riitti ja uskollinen ystävä katsoi syvän kiitollisena emäntäänsä. Taisivat siinä silmät kostua kutojaltakin. Siltamatot olivat käytössä pari, kolme vuotta. Sen jälkeen ne vapautuivat muihin tarkoituksiin, pari taisi päätyä kynnysmatoiksi ja yksi keinutuolin alle. Mutta… aina kun käyn ystävättäreni luona ja näen siltamaton, muistuu mieleeni se vanha, ystävällinen koira. Oli ilo omalta osaltaan olla avulias sille. KAMMARIN LATTIALLE MP, Salo 6.4.2010 Lapsuudesta muistan tämän maton, joka valmistuttuaan pääsi kamarin lattialle. Kevättalvesta tuotiin isot vanhanajan kangaspuut tupaan. Äidin sisar, Hilma-täti, tuli auttamaan kankaan rakentamisessa ja kutomisessa. Pieni tyttö oli aivan "hämmästyksellä lyöty" sekä loimen luomisesta että kaikista muista toimenpiteistä mitä rakentamiseen tarvittiin. Parasta kaikesta olivat kuitenkin ne värikkäät kudekerät, joista pikkuhiljaa alkoi muodostua aivan oikeaa kangasta, sitä kamarin mattoa. FARKKUMATTO - NUORISON SUOSIKKI Anja Liesilinna, Angelniemi 6.4.2010 Olen säästänyt perheemme käytöstä poistuneet farkut jo usean vuoden ajan. Joukossa oli emännän eli minun pari "kutistunutta" farkkuhamettakin. Kun farkkuja sitten oli kertynyt parisenkymmentä pienten lasten koosta raavaan miehen kokoon asti, oli aika aloittaa kuteiden leikkaushommat. Mökin terassi oli tähän tarkoitukseen ihanteellinen: tuuli vei pölyn mennessään ja pikkulinnut pesäaineiksi langanpätkät ja pienet kangassuikaleetkin. Mitä tehdä, kun farkkujen väri vaihteli haalistuneen sinisestä yön tummaan? Miten saisi "tasaisen epätasaisen väristä" mattoa? Ei auttanut muu kuin ottaa ompelukone esille ja alkaa yhdistää eri värisiä kudesiivuja toisiinsa, metri sitä ja toinen tätä väriä. Työ sujui, kun sai olla ulkona terassilla, kone jatkojohdon päässä ja generaattori puksuttamassa takapihalla. Syksyllä, kun käsityökeskus taas avasi ovensa, oli kutomisen vuoro, Mielestäni sopivannäköistä mattoa syntyi, kun käytti kahta farkkusukkulaa ja yhtä tummansinistä trikoista. Jälki oli raikasta ja perheen nuorten mieleen. Oli pakko panna ystäväpiirissä sana kiertämään, että vanhoja farkkuja tarvittaisiin, Aikaa myöten kaikki nuoremman polven edustajat saivat mattonsa, eivätkö ole vielä niihin kyllästyneet. ENSIMMÄINEN MATTONI Anja Lieslinna, Angelniemi 6.4.2010 On kevät ja kiertelen katsomassa miten kesäpaikkamme on talvehtinut. Avaan rantamajan oven ja näen sen taas: ensimmäisen mattoni. Mieleeni muistuu, kun alle kouluikäisenä joskus 40-luvun lopussa olin äidin kanssa tutun tädin luona kysymässä tekisikö hän meidän keittiöömme uudet matot. Aikuisten sopiessa asioista kiehnäsin tädin kangaspuiden luona, konttasin niiden alla, silittelin puissa ollutta maton alkua. Siitäkös täti huomautti, koskea ei saanut yhtään. Se loukkasi pientä uteliasta tyttöä eli minua. Silmissä karvasteli pidätetty itku. Päätin silloin, että kun tulen isoksi, niin varmana kudon kangaspuilla mattoa ! Kului sitten runsaat kolmekymmentä vuotta. Oli oma perhe ja työntäyteiset vuodet. Halikkoon oli huomaamattani ilmestynyt "kudonnan neuvonta-asema", käsityökeskuksen edeltäjä. Oli riemukasta huomata, että nyt kutominen oli mahdollista. Räsymattojen ihailijana rupesin kiireesti leikkaamaan kuteita ja aikaa myöten pääsin sitten puitten ääreen. Käynnistyi ensimmäisen mattoni synnytys - sen punasävyisen, vammaisen, mikä nyt peittää rantamajan lattiaa. Pitää oikein istua, katsella ja muistella. Malli on yksinkertainen: kaksikymmentä senttiä yhdenlaista, kaksikymmentä senttiä toisenlaista jne. Kuteet vain olivat kovin erilaisista materiaaleista: jäykästä patjakankaasta ja paksusta talvitakista pitsiverhojen kevyisiin frilloihin. Oli saumaa ja muhkuraa, väliin virttynyttä ja hiipunutta. Maton leveys vaihteli uumanpaikasta lantion mittoihin. Osasyynä saattoi olla se, että pingotin unohtui kokonaan. Jos taas kude oli vähissä, tuli lyötyä olemattoman löyhästi, että se riittäisi pidempään. Neuvoja ja ohjeita olisi varmaan saanut, jos olisi kysynyt, mutta… oli vaan kova halu tehdä. Ehkä sinä mattoraasu nyt tämän kesän vielä saat olla, sitten pääset eläkkeelle, niin kuin minäkin. MUISTOJEN MATOT Marja Boberg, Kokemäki 29.3.2010 Kudoin ensimmäisen mattoni vähän yli parikymppisenä kudonta-asemalla. Olin juuri valmistunut vaatetusalan artesaaniksi. Tein räsymattoni itse leikkaamistani kuteista, ja hauskinta värien sommittelun lisäksi oli kutoa muistot talteen...isän ruutupaita ja ompelemani kevätjuhlamekko ja koko joukko muita vanhoja vaatteita ja lakanoita pääsivät uuteen hyödylliseen elämään. Maton nimeksi tuli "Auringonlasku". Mattojen päät olivat sinisävyiset ja keskiosa punertava, ympärillään vaaleita, kellertäviä sävyjä. Olin tyytyväinen siistiin, tasareunaiseen mattoon ja sen väreihin. Jonkin ajan kuluttua tuli kuitenkin ikävä yllätys: keskellä mattoa olin käyttänyt muita kuteita paksumpaa punaista nauhaa ja käytössä matto myöhemmin levisi keskeltä selvästi leveämmäksi kuin muualta. Nykyään se toimittaa kesäisin mökkimaton virkaa. Olen tehnyt viisi räsymattoa ja jokaiseen olen kutonut muistoja omista kuteista. Jokaisella on nimi. "Puutarhassa", "Kukkaniitty", "Sateenkaari" ja "Talviunelmia". Matoilla on minulle paljon tunnearvoa, juuri siksi, että ne sisältävät niin muistorikkaat materiaalit. Myös ajankohdat ovat jääneet mieleen: Talviunelmia-maton kudoin esikoistani odottaessani ja siinä on vaaleita sinisen ja punaisen sävyjä, kun vauvan sukupuoli ei ollut tiedossa... MUMMON JA MINUN MATTO 29.3.2010 Mummo kutoi kammarissa pitkiä räsymattoja tupaan. Oli kevättalvi ja olin itse tuolloin 2vuotias. Aikani katseltuani halusin kuulemma tietysti parivuotiaan tarmolla myös kutomaan. Lopputuloksena tuosta ajasta (lähes 40 vuoden takaa), on edelleen tallella kauniinkirjava, metrin mittainen kynnyksenalusmatto, jonka kudoin yhdessä mummon kanssa. Se oli usein kesäisin eteisessä yhdessä pitemmän maton kanssa! Mattoja olen kutonut sen jälkeenkin… ------------
© Copyright 2024