Kesäkuu 2013 E M M U K SU KUOPIO KUTSUU 3 - 4.8.2013. Määttälänvaara 5.8.2012 Kesäkuu 2013 Hannu Kyllönen puheenjohtaja Hyvät sukuseuran jäsenet Kuopio kutsuu sukukokoukseen Kyllösten sukuseuran tämänvuotinen sukutapaaminen pidetään Kuopiossa 3.- 4.8.2013. Lauantaiiltapäivä ja ilta on varattu perinteisesti vapaamuotoiseen seurusteluun ja kokouspaikkakuntaan tutustumiseen. Sunnuntaina pidetään sääntömääräinen vuosikokous. Kokous- ja majoituspaikkana on Hotelli IsoValkeinen. Paikallisena oppaana ja kokousisäntänä toimii kuopiolainen sukuseuramme jäsen Asko Ruuskanen. Kokoonnumme lauantaina Puijon näköalatornin juurelle klo 14.00. Torniravintolassa nautimme lounaan, ihailemme Kuopion maisemia ja kuuntelemme Kuopion esittelyä. Iltapäivän päätteeksi tutustumme Kuopion vesimaisemiin. Risteily Kallavedellä alkaa kello 17.30. Sunnuntain ohjelma alkaa perinteisillä kirkonmenoilla ja kunniakäynnillä sankarihaudalla. Kello 12.00 Hotelli IsoValkeisessa nautitun lounaan jälkeen on vuorossa sääntömääräinen vuosikokous klo 13.00. Vuosikokouksen yhteydessä julkistetaan myös taidemaalari, heraldikko Jussi Toukosen suunnittelemat Kyllösten sukuvaakuna, pöytästandaari ja isännänviiri. Paikan päällä voi ostaa kotinsa koristukseksi standaarin 30 eurolla ja isännänviirin 100 eurolla. Sukuseuran hallitus jatkaa päätehtäväänsä, eli sukutietouden lisäämistä ja julkaisemista. Vaikka Kuhmon kantaisän Antti Kyllösen jälkeläisiä käsittelevä Kyllösten sukukirja 2 antaakin kattavan kuvan sukumme vaiheista, riittää tutkittavaa. Läheskään kaikki maamme Kyllöset eivät ole vielä sukuseuran rekisterissä. Ulkomaille muuttaneet ovat oma lukunsa. Varsinkin eteläisen Suomen Kyllösistä ja uusista sukuhaaroista olisi mukava saada tietoa. Hallitus ottaa vastaan ja tallentaa sille lähetetyt tiedot. Missä muodossa ja milloin niitä julkaistaan, onkin sitten tulevien vuosien tehtävä. Näistä asioista on kuitenkin hyvä keskustella aina sukutapaamisten yhteydessä. Omasta ja sukuseuran hallituksen puolesta toivotan kaikille hyvää kesää. Tapaamisiin kesäisessä Kuopiossa. Hannu Kyllönen EVAKKOTIE 1939 - 1945 Evakkomuistomerkki Kuusamo. Suunitellut arkkitehti Seppo Koutaniemi v. 1994 Kuva PK. 2 Kesäkuu 2013 Laura Kanerva 22, opiskelija Lahdesta, Piippolan sukuhaaran Olavi Kyllösen tyttären Katja Kanervan tytär. hoitoalan ammattilainen, kun meidän suvusta (varsinkin isäni puolelta) heitä löytyy paljon. Tai sitten valtaan Olavinlinnan ja alan sen linnanvuodiksi kuten Pietari Kylliäinen. Suvun hyödyt Tässä kohtaa sukuseuralla on loistava tilaisuus tarjota meille vastauksia. Selvittämällä suvun työhistoriaa ja ammattitaustoja voi saada selville missä kaikkialla olemme vaikuttaneet ja mahdollisesti saada selville suvun tulevaisuuden. Isältä pojalle periytyvä ammatti ei ole vielä täysin kuollut, vaikka kyseistä ammatinvalintaa näkeekin harvemmin. Lisäksi ammattien listaaminen on hauska fakta, mutta myös oleellinen osa suvun historiaa. Harva meistä on istunut tai istuu kotona parhaimman työiän yli. Ammatti määrittää ihmistä oleellisesti, joten miksei se voisi määrittää sukuakin? Olemmehan tietäjien ja taitajien sukua. Mutta minkä alan? Onko suvussamme velhoja tai trapetsitaiteilijoita? Vai kenties matemaattisia neroja ja lahjakkaita muusikoita? Tämä voisi olla seuraava tutkimuksen aihe. Sukulaisiaan ei voi valita – eikä siinä tapauksessa sukuseuraansa. Mutta mikä on sukuseura? Pienen tutkistelun (kiitos wikipedia) pohjalta sain selville, että sukuseura on tutkimusseura, jonka tutkimuskohteena on tietty suku. Seura tutkii ja pitää yllä suvun historiaa ja sukupuuta. Seura pitää kirjaa jäsenistään ja kartoittaa samalla ketä kaikkia roikkuu samalla puun oksalla. Mitä tämä sitten meille nuorille tarkoittaa? Mitä 22-vuotias puuartesaani opiskelija hyötyy sukuseurastaan? Tai suvustaan? Mitä muuta suku ja sukuseura voi tarjota meille nuorille? Siis ammattihistorian lisäksi? Sukutauluja lukemalla voi ainakin selvittää oman nimensä tarinan. Mistä ensimmäinen nimeni tulee? Miksi minut on ristitty Sofiaksi toiselta nimeltäni? Jos vastauksia ei löydy tauluja tutkimalla, niin voi uskotella itselleen, että vanhemmat ovat olleet aikoinaan trenditietoisia nimien suhteen. Esi-isien nimistä voi valita mieleisensä myös tulevaisuuden varalle. Kun me kaikki 19 alle 25-vuotiasta Piippolan sukuhaaran edustajaa menemme naimisiin ja saamme lapsia, niin voimme löytää noiden sinappitehtailijoiden nimet suoraan historian kirjan havinoista. Historiallisen nimen lisäksi nuo lapsukaiset saavat jatkaa suvun perintöä. Meidän nuorten kannattaakin pitää yhteyttä sukuumme. Suku on suhde, joka muodostuu tahtomatta mutta kuten muutkin suhteiden muodot, se ei pysy yllä ellei sitä huolla. Sukulaisten seasta löytyy takuuvarmasti apu töiden etsinnässä (tämän olen itse huomannut), asunnon löytämisessä etc. Aina joku tuntee jonkun, joka voi auttaa pientä nuorta hädässä. Mutta ennen kaikkea suku luo turvaa ja tukea. Sukulaisiin voi aina turvautua, kun apua tarvitsee. Ainoana hommana tosiaan on pitää yllä suhteita ja kutsua se höpöttelevä setä juhliin. Suvusta muodostuu helposti turvaverkko, joka ei petä. Ja sieltä löytyy varmasti pari ylimääräistä lastenlikkaa hoitamaan isoisoisän nimen perinyttä mukulaa. Meille nuorille - tulevaisuuden toivoille - on tärkeää tietää mistä me tulemme ja ketkä ovat esivanhempanne. Me haluamme tuntea historiamme, jotta osaamme määritellä itsemme. Tässä asiassa sukuseura ja suvuntutkimus auttavat suuresti. Lueskelin taustatiedoksi Kyllösten sukukirja II:sta ja sain selville että juureni yltävät aina Volgan uomaan, Marien luokse. Tämä ei tosin tee minusta puiden halailijaa ja en usko alkavani uhrata metsänjumalille, tieto esi-isistäni on mieleenpainuva. Menneisyyden tutkiminen on siis helppoa, mutta miten sukuseura voi auttaa meitä nuoria katsomaan tulevaan? ”Mihin minä olen menossa?” on yksi pelottavimmista ja stressaavimmista kysymyksistä meille parikymppisille, jotka hakeutuvat kouluihin opiskelemaan aloja, joista he uskovat poikivan mielenkiintoisen tulevaisuuden. Ehkä vastaus löytyy esi-isien ammateissa. ”Mikä on yleisin ammatti meidän suvussa?” tai ”Millä aloilla meitä on työskennellyt vuosien saatossa?” ovat hyviä kysymyksiä aloittaa pohdinta. Ehkäpä sieltä löytyy vastaus ahdistukseen! Kun näihin kysymyksiin on saanut vastauksen niin voi kysyä itseltään ”Sovinko minä tähän ammattiin?” tai ”Haluanko minä samalla alalle kuin muutkin?”. Olipa vastaus mikä tahansa, se rajaa vaihtoehtoja positiivisesti tai negatiivisesti. Ehkä minusta tulee Jatkuu seurava sivu 3 Kesäkuu 2013 oiden Piippolan sukuhaaran tulisi kasvaa noin 53 hengellä seuraavan 15 vuoden aikana. Siis jos jokainen meistä saa sen tilastollisen 1,80 lasta. Toivotaan, että tämä syntyvyys tulee korvaamaan ajan myötä syntyvän menekin. Vähemmän äänessä ollut näkökulma on, että mitä me nuoret pystymme tarjoamaan suvullemme ja sukuseurallemme. Suvulle ainakin mahdollisuuden hankkia hienoja valmistumislahjoja ja skumppaa ja sukuseuralle lisää painettavaa ja kirjoitettavaa. Mutta on muutakin. Me nuoret olemme juuri niitä, joille kannattaa kertoa ja aivopestä suvun perinteitä heti kun alamme kävelemään. Emme ehkä arvosta niitä vielä, kun yritämme rämpiä itsenäisyyden suossa. Mutta ajan myötä kyllä. Lähempänä keskiikää kun omat lapset tekevät jo mitä haluavat, allamme ymmärtämään suvussa kulkeneita oppeja ja perinteitä. Mitä vanhemmaksi muutumme, sitä enemmän arvostamme esi-isiemme perintöä. Yhtäkkiä suuri sukukirja sopiikin nätisti kirjahyllyyn romaanien tueksi. Sukuseura ja suku voi siis auttaa meitä nuoria monella eri tavalla. Se on tuki ja turvaverkko. Sukuseura tarjoaa mahdollisuuksia tutustua omaan menneisyyteen ja sitä kautta voi löytää tulevaisuuden tien. Vastaavasti me nuoret voimme edistää suvun kasvua, jatkaa perinteitä ja tutkia lisää. Kanadan intiaaneilla on 7 sukupolven perinne: he pitävät huolta seitsemästä edellisesti sukupolvesta, jotta nämä pitäisivät huolta seitsemästä seuraavasta. Näin perintö jatkuu katkeamattomana ja elää pitkään. Unohtumatta niiden muutosta moderniin elämään sopivaksi. Tästä mekin voisimme oppia. Me nuoret olemme myös sanansaattajia. Viemme sukuamme eteenpäin muuttamalla uusille paikoille, palaamalla vanhoille seuduille ja erityisesti jatkamalla sukua. Matemaattisesti arvi- Määttälänvaara Muistokiven paljastustilaisuus 5.8.2012 Teksti kiven laatassa. Tältä maalta ja tilalta ovat Kuusamon Kyllösten esivanhemmat Juho ja Susanna Kyllönen jälkeläisineen ponnistaneet. 13.4.1903 ostamastaan Vaaralan mäkituvasta tällä paikalla *22.3.1012 ostamaltaan Kippolan N:o 44 1/32 manttaalin tilalta tässä kylässä. Vanhurskaat perivät maan ja asuvat siinä iankaikkisesti. Ps. 37:29 Kyllösten sukuseura ry. 5.8.2012 Muistokiven kustansivat Kuusamon sukuhaaran Kyllöset. 4 Kesäkuu 2013 Riitta Kaisa Nisula (o.s. Kyllönen, 1891 – 1973) Riitta Kaisa Kyllönen syntyi Kuhmon Iivantiiran Nypläskylässä Lehto-nimisellä tilalla 02.02.1891 Renne ja Ester Kyllösen 16-lapsisen perheen neljänneksi vanhimpana lapsena. Kaisa käytti jo varhain kutsumanimenä Katri-nimeä. Tästä lähtee Kyllösten Ylivieskan sukuhaara. Amerikkaan matkusti Kyllösiä 1900-luvun vaihteessa Rennen ( 1859 – 1924)ja Esterin (1864 -1935) lapsijoukon kasvaessa vanhemmat lapset lähtivät maailmalle, Katri 19-vuotiaana neitona Amerikkaan kohti Michigania. Jo aiemmin sinne matkustanut mielitietty oli lähettänyt matkarahat. Laivamatka alkoi Hangosta 9.11.1910 Titania-matkustajalaivalla Britanniaan ja sieltä 17.11.1910 Laurentic-aluksella . Määräsatamana lipussa oli Hancock. Matkan hinta oli 66 dollaria. Näihin aikoihin oli jo aloitettu rajoittaa maahanmuuttoa. Tiedusteltaessa matkan tarkoitusta tulija vastasi aikovansa tutustua maahan ja kieltä oppimaan. Maahantulovirkailijat vilkaisivat toisiaan ja kirjoittivat paperiin sanan vakooja, niinpä kotimatka Suomeen alkoi saman tien. Voi vain kuvitella paluumatkan tunnelmia. Katri eli 82-vuotiaaksi ja vietti viimeiset vuotensa virkeänä Ylivieskan vanhainkodissa. Kuva on 80-vuotispäiviltä. Lasten syntyminen ja suuri elämänmuutos Näitä matkan tapahtumia ei paljon muisteltu. Paluumatkalla hän pysähtyi Ylivieskaan ja jäi piiaksi Nisulan taloon. Pian hän avioitui talon Aukusti-pojan kanssa. Aukusti oli syntynyt 10.4.1889. Heidät vihki rovasti Montin 9.2.1913. Avioparille syntyi 11 vuoden aikana yhdeksän lasta, viisi poikaa ja neljä tyttöä. Elanto tuli Aukustin perustamasta nahkurin verstaasta, joka työllisti useita henkilöitä. Työtä oli paljon ja nahkan menekki oli hyvä, nahkoja vietiin myös ulkomaille. Monenlaisia vaikeuksia seurasi kun paljastui, että nahkojen hankinnassa ja välityksessä oli kyseenalaisia liikekumppaneita, joiden toiminnan seurauksena Aukusti joutui maksamaan suuren nahkaerän kahteen kertaan. ”Apuun” tullut yksityinen rahanlainaaja käytti myös tilannetta hyväkseen. Tämä johti peruuttamattomiin taloudellisiin vaikeuksiin ja saattoi perheen hätään. Tältä ajalta säilyneissä valokuvissa Aukusti näyttää huolien painamalta ja hän menehtyikin 26.2.1925, vain 355 Kesäkuu 2013 vuotiaana. Kuolinsyyksi on arveltu sydänkohtausta. Nuorin lapsista, Hellin oli silloin kolmen kuukauden ikäinen. Iso talo meni pakkohuutokauppaan ja Katri jäi puille paljaille yhdeksänpäisen lapsikatraan kanssa, vanhin oli vasta 11-vuotias. Perhe sai kuitenkin kunnalta pienen huoneen ja keittiön suuruisen mökin asuttavakseen. Elanto oli varsin niukkaa, mutta toimeen tultiin. Pienet pojat joutuivat kyllä jossain vaiheessa jopa kerjuulle. Näiden tapahtumien vaikutusta oli, että lapset kiinnittivät aikuisiälläkin huomiota kaikenlaiseen epäoikeudenmukaisuuteen. Iloisella luonteella koko perhe selvisi kuitenkin yhtenäisenä eteenpäin elämässä. Katri ja Aukusti Nisula kotinsa pihamaalla kesällä 1924. Hellin(1924 - 2008) ei ole vielä syntynyt. Vasemmalta Veikko(1916 -1979), Arvo(1919 -1971), Leino(1922 - 1946), Aukusti (1889 -1925), takana vieras poika, takana Eino(1913 -1973), Aukustin vieressä Elma(1920 -1978), Katri(1891 -1973), sylissä Lauri(1923 -1977)tytön mekossa, Linda(1917 -1986), Hilja(1915 1980). Elämää lasten kasvatuksen ja työnteon parissa Vanhimmat lapset joutuivat työelämään heti kun vain oli mahdollista, usein Aukustin sisarusten maatiloille ja metsä- sekä uittotöihin. Lapsista etenkin pojat olivat aikamoisia viikareita, oma isäni Veikko Aukusti varmaankin vilkkaimmasta päästä. Katri joutui pitämään kovaa kuria ja oli itsekin temperamenttinen luonteeltaan, joten lapset oppivat, että äitiä täytyy totella. Kaikki lapset arvostivat ja kunnioittivat äitiään suuresti, äidin teitittely kuului myös tapoihin. Katrille oli luonteenomaista iloisuus, huumorintaju ja elämänmyönteisyys. Nämä piirteet olivat myös lapsissa, nauru maittoi aina kohdattaessa. Katri elätti perheen raskailla fyysisillä töillä, pilkkoi esimerkiksi vielä 60-vuotiaana takkapuita Rannan kansakoululle. Mummolassa vierailtaessa pöydässä oli aina monta sorttia ispinöitä (pikkuleipiä). Kompiaisia oli aina esiliinan taskusta tarjolla, useimmiten menthol-pastilleja. Kesäisin mummon luona oli runsas lastenlasten joukko pihamaalla telmimässä, oikein vanhanajan mummola. Uskovainen Katri kulki paljon polkupyörällä seuroissa lähipitäjissä ystäviensä kanssa. Vielä 1960-luvulla oli yleensäkin tapana käväistä pyörällä Oulaisissa tai Sievissä. 6 Kesäkuu 2013 Lapset lähtevät maailmalle Katrin kaikki pojat olivat sodassa. Sota-ajoista ei monien muiden sodankäyneiden tapaan kotona paljon puhuttu, muutamia valokuvia ja puhdetöitä on tältä ajalta säilynyt. Lapsista Eino, Veikko ja Hellin jäivät asumaan Ylivieskaan, Hilja avioitui Lohtajalle, Arvo Nivalaan, Linda Orimattilaan, Elma Ruovedelle ja Lauri Rovaniemelle. Leino kuoli tapaturmaisesti vuonna 1946 puutavaran lastauksessa propsin pudotessa hänen päälleen. Katrilla ja Aukustilla on 37 aikuisikään ehtinyttä lastenlasta. Vanhimmaksi lapsista eli Hellin, 83-vuotiaaksi. Perintöä Katri-mummon puolelta on periytynyt musikaalisuutta, koska kaikilla hänen lapsillaan oli harvinaisen kaunis lauluääni, jota he myös käyttivät. Musikaalisuutta on myös seuraavissa sukupolvissa, osa jälkeläisistä toimii päätoimisestikin musiikin parissa. Käden taidot ovat myös yleisiä. Jälkeläisissä on paljon vaaleatukkaisia, pyöreäkasvoisia, sinisilmäisiä ja kaunispiirteisiä perillisiä, onpa joillakin harvinaisen komeat korvatkin. Luonteenpiirteistä löytyy usein räväkkyyttä ja itsepäisyyttä, samalla hiljaista avuliaisuutta -taitavat olla tyypillisiä ominaisuuksia kyllösläisille. Yhteys Kuhmoon säilyi Katri ei tiettävästi koskaan käynyt Amerikkaan lähtönsä jälkeen Kuhmossa. Aika mahdotonta se olisikin sellaisen lapsilauman kanssa ollut järjestää. Kuhmosta vieraili kyllä Ylivieskassa sukulaisia, sisaruksia ja sisarusten lapsia. Talvisodan aikana Kuhmosta oli Ylivieskassa evakossa ainakin sisaren Helpi Tampion perhettä. Näin laajeni Renne ja Ester Kyllösen tyttären Ameriikanmatkan seurauksena suku Kuhmosta PohjoisPohjanmaalle ja nyt jo kuudennessa polvessa ympäri maailmaa. Kirjoittaja on Katrin pojanpoika Leino Nisula Kuvat kirjoittajan arkistosta. Sukukirjanjako Kuusamossa 2012 Kuva Ilkka Kyllönen 7 Kesäkuu 2013 Sisko Osolanus Tuulahdus Helsingistä Olen syntynyt Pudasjärvellä, Hetekylässä 16.02.1946 Edith ja Johan ( Juho ) Kuurolan neljäntenä lapsena. Äitini Edith Sofia syntyi Suomussalmella Elsa-Maria ja Kalle Kyllösen perheeseen 23.02.1913. Heille syntyi kahdeksan lasta, joista äitini oli yksi heistä. Äitini työskenteli perheissä ns. palkollisena ja aikuiseksi vartuttuaan savottakämpillä emäntänä. Savottareissulla isäni, joka oli leski ja viiden lapsen isä, tapasi äitini. He kiintyivät toisiinsa ja niinpä äidin tie veikin isän luokse Pudasjärvelle. Isäni oli pienviljelijä, kyläseppä ja teki myös suutarin hommia. Naimisiin menon jälkeen heidän perheensä alkoi kasvaa. Lapsia syntyi kaikkiaan 14, joista oli kahdet kaksoset. Lapsista 10 varttui aikuisiksi. Kaksi vanhinta lasta kuoli pienenä aivokalvon tulehdukseen ja kaksi nuoremmasta päästä muihin sairauksiin. Eedith äiti ja Aino täti Perhe eli kahden huoneen asunnossa ahtaissa oloissa. Myöhemmin rakennettiin isompi talo, joka on nykyisin vapaa-ajan asuntona sisarellani. Pari vuotta talon valmistumisen jälkeen isäni kuoli sydänkohtaukseen vain 58vuotiaana. Äitini jäi yksin huoltamaan lapsikatrasta, joista nuorin oli silloin 5-vuotias. Vanhin veljeni oli armeijassa. Kaikista vaikeuksista huolimatta mentiin eteenpäin. Äitini ehti kasvattaa kaikki lapset aikuisiksi, ennen kuin jouti vanhainkotiin. Hän sairastui muistisairauteen, eikä pystynyt enää olemaan ja huoltamaan itseään kotona. Muutaman vuoden elettyään vanhainkodissa hän kuoli 80-vuotiaana. Kaikki lapset olivat jo maailmalla. Muutamat meistä lähtivät ammattikouluihin ja toiset suoraan työelämään. Kun olimme lapsia, meillä ei ollut nykyajan mukavuuksia helpottamassa työntekoa. Hevosella hoidettiin maataloustyöt. Kaikki lapset joutuivat osallistumaan talon töihin jo hyvin nuorena. Itse jouduin vanhimpana tyttönä osallistumaan navettatöihin. Lehmien lypsäminen ja taloustyöt kuuluivat pääosin tehtäviini. Olin 16-vuotias kun lähdin Ouluun ensin perheisiin apulaiseksi ja sitten ammattikouluun. Oulusta lähdin Helsinkiin Hotelli- ja Ravintolakouluun. Sille tielle sitten jäinkin. Täällä tapasin mieheni ja perustimme perheen. Perheeseemme syntyi kolme Elsamaria mummo ja Aino täti. lasta. Tyttö ja kaksi poikaa. Meillä on myös viisi ihanaa lastenlasta. Olen mieheni kanssa eläkkeellä. Vietämme paljon aikaa lastenlasten kanssa. Käymme kuntosalilla, harrastuksissa ja matkustelemme. Minun sisarukseni asuvat eri puolilla Suomea. Täällä Etelä-Suomessa on kaksi sisarta lisäkseni. Allekirjoitan lausuman;” Tietäjien ja taitajien suku”. Sitä se on . Kaikki tuntemani henkilöt ovat erittäin taitavia käsistään. Omat sisarukseni ovat myös hyvin taitavia käsistään. Kuvat kirjoittajan arkistosta 8 Kesäkuu Leo Kyllönen 2013 Taulu 736 Olen syntynyt Kurganin kaupungissa vuonna 1937. Kahdeksan kuukauden vanhana jäin ilman isää. Sen jälkeen äitini muutti takaisin Karjalaan sukulaisten luokse. Äitini on syntynyt Latvajärvellä. Karjalassa asuimme Uhtualla (nykyinen Kalevala). Siellä vietin lapsuuteni. Kävin keskikoulun, jonka päätin vuonna 1956. Koulun jälkeen ehdin olla vapaana 11 päivää, jonka jälkeen kaikki 19-vuotiaat pojat otettiin armeijaan. Meidät vietiin Kemin kaupunkiin ja sieltä Arkangelin kaupunkiin. Siellä vaihdoimme siviilivaatteet. Kahden päivän kuluttua meidät lähetettiin junalla Kustanaiskin alueelle korjaamaan satoa. Siellä teimme erilaisia töitä n.5 kuukautta. Oli olkien kuljetusta, viljan kuivausta jne. Siellä kuljetin olkia ensi kertaa härkäparilla. Uudenvuodenaattona matkustimme takaisin Arkangeliin. SotiKirjoittajan äiti Agafja, isä Kalle ja sisar Lea sylissä. laspalvelu kesti vielä kolme vuotta. Palvelun jälkeen palasin Kalevalaan. Töihin menin uitto-osastolle. Sieltä minut lähetettiin Petroskoihin mekaanikon kurssille. Kurssin jälkeen olin töissä hinaajalla toisena mekaanikkona. Kuljetimme Tukkilauttoja Kuittijärven yli Kemijokeen. Talvella teimme töitä metsässä. Näin työskentelin kolme vuotta. Opiskelun aikana olin kaksi kertaa tulkkina suomalaisryhmillä. Toisen kerran ryhmä turisteja tuli Varkaudesta. Ryhmän johtaja oli Sulo Lampi. Puhuimme paljon suomeksi. He kysyivät; mistä olen oppinut suomenkielen? Olen käynyt keskikoulun suomenkielellä ja siksi osaan kieltä. Minulla on myös sukulaisia Suomessa Suomussalmella. Itse en tiedä niistä mitään. Minun isä on syntynyt Suomussalmella. Sulo Lampi ja Aimo Mäkinen lupasivat etsiä sukulaisia Suomessa. Noin kuukauden päästä sain ensimmäisen kirjeen Eedith- tädiltä ja serkuilta. Olin myös kirjeenvaihdossa myöhemmin Aino-tädin kanssa. Halusin käydä sukulaisia tapaamassa, mutta minua ei päästetty tänne. Vaihdettuani myöhemmin työpaikkaa sain kutsun uudestaan Suomeen. Silloin järjestyi matkani tänne Suomeen taElsamaria Kirjoittajan isän äiti paamaan sukulaisiani. Ensimmäinen Suomen matkani oli hyvin jännittävä. Oli paljon uutta nähtävää. Saavuimme junalla Helsinkiin, jossa meitä oli Siskon mies Pertti vastassa. Helsingistä matka jatkui sukulaisten luokse Pudasjärvelle, johon oli kokoontunut paljon ystäviä tapaamiseen. Aino-täti tuli Oulusta myös sinne. Muutamia päiviä vietettyämme sukulaisten luona, lähdimme monen serkun ja Aino-tädin kanssa Suomussalmella. Siellä Aino-täti kertoi ja näytti paikkoja, missä isäni oli elänyt. Olin tavannut Pietarissa Eedith- ja Aino-tädin, serkkuni Siskon, Eevan ja Pirkon sekä heidän aviomiehensä Pertin ja Reinon. Oli tosi jännittävää nähdä heidät ensimmäistä kertaa. Mukanani Pietarissa olivat vaimoni Lilja ja nuotin poikani Vasili. Petroskoihin palaisimme noin viikon kuluttua Suomen vierailusta. Noin 9 vuotta myöhemmin muutimme Suomeen. Vaimoni kanssa muutimme ensin ja 5 vuotta myöhemmin nuorin poikani perheineen. Nykyisin asumme kaikki Vantaalla. Kuvat kirjoittajan arkistosta Kalle Kyllönen kirjoittajan isä 9 Kesäkuu 2013 Kyllösten sukuseuran sukukokous Kuopiossa 3.- 4.8.2013 Lauantai 3.8. klo 14.00 Kokoontuminen Puijon Torniravintolan edessä. Kuopion esittelyä (Asko Ruuskanen) ja maisemien katselua. Hissi/pääsylippu ja 3 ruokalajin lounas yht. 26,50 €/hlö. Kala-/lihavaihtoehto (ilmoita ilmoittautumisen yhteydessä). klo 17.30 Risteily: Kuopio Roll risteilyt oy. Kahvi/tee ja makea kahvileipä. Sunnuntai 4.8. klo 10.00 Kirkonmenot. Seppeleen lasku sankarihaudalle. klo 12.00 Lounas Hotelli IsoValkeisella -Noutopöytä: salaattipöytä, leivät, kaksi pääruokavaihtoehtoa, jälkiruoka, kahvi/tee. -Lounas + lauantain risteily yht. 38 €/hlö). klo 13.00 Vuosikokous IsoValkeinen salissa. -Sukuvaakunan, pöytästandaarin ja isännänviirin julkistaminen. klo 14.00 Päätöskahvi/tee ja makea kahvileipä. Ruokailut ja risteily yhteensä 64.50 €, josta sukuseuran hallitus on päättänyt maksaa 14.50 €/ henkilö, joten kustannettavaa jää 50 €/henkilö. Maksetaan rahastonhoitaja Pentti Kyllöselle paikan päällä. Majoitus: Hotelli IsoValkeisesta on varattu Kyllösten sukuseuran nimellä 20 huonetta. Jokainen tekee varauksen itsenäisesti. Hintaan sisältyy aamiaisbuffet ja asukassaunavuorot rantasaunalla illalla. -48.50 €/vrk/hlö(2hh). -32,50 €/vrk yhden hengen huoneen lisämaksu. Ilmoittautumiset 21.7.2013 mennessä puhelimitse tai sähköpostilla puheenjohtajalle tai sihteerille. Suosikaa tekstiviestiä tai sähköpostia. -Pentti Kyllönen, p. 0400-218854, s-posti: sukuseura(at)kyllonen.eu -Hannu Kyllönen, p. 0400-583328, s-posti: hannuo.kyllonen(at)gmail.com Tervetuloa! Hallitus 10 Kesäkuu 2013 Kuusamo 4.8.2012 Toimijoiden yhteystiedot. Reijo Kyllönen, Oulu. Puh. 044 2188 978 Puheenjohtaja Hannu Kyllönen, Puh. 0400 583 328, Iskantie 3 A 1, 90830 Haukipudas s-posti. hannuo.kyllonen(at)gmail.com Lea Paso, Oulu Puh. 040 8240636, s-posti. lea.paso(at)dnainternet.net Tapani Kyllönen, Suomussalmi, s-posti. tapani.kyllonen(at)luukku.com Varapuheenjohtaja Olavi Kyllönen, Lahti, Puh. 050 554 6582 s-posti. olavi.kyllonen(at)phnet.fi Pekka Kyllönen, Kärsämäki Puh. 050 547 2922, s-posti. pekkaeriika(at)gmail.com e:mail: kyllosten.sukuseura(at)kyllonen.eu Kotisivut: www.kyllonen.eu myös keskustelua facebook.com Sihteeri/rahastonhoitaja/jäsenasiat Pentti Kyllönen, Puh. 0400 218 854, Kinnulantie 70, 88900 Kuhmo. s-posti. pentti.kyllonenkuh(at)gmail.com Lehden toimitus ja taitto Pentti Kyllönen. Sukututkimussihteeri Kopiointi Kuhmo-talo. www.kuhmotalo.fi 11 OSOITE Kesäkuu POSTIMERKKI 2013 Kuvat Ilkka Kyllönen ellei toisin mainita. 12