Työmarkkinoiden joustot lisääntyneet
Teksti: Eero Siljander Työmarkkinoiden joustot lisääntyneet n Globalisaatio ja pääomamarkkinoiden rakenteellinen muutos ovat lisänneet työmarkkinoiden joustavuutta. Joustavuus kuitenkin vaihtelee voimakkaasti toimialoittain. Y ritysten työn kysynnän reaalipalkkajousto on yksi tutkituimmista, ellei tutkituin työn taloustieteen aihe. Myös Suomessa aiheen tutkimus on erittäin kattavaa ja mahdollistaa eri tutkimuksissa saatujen arvioiden vertailun. Toisaalta nämä tutkimukset ovat jakautuneet kahden ääripään välille, joista toisen mukaan reaalipalkka ei vaikuta lainkaan työllisyyteen (nollajousto), ja toisen mukaan vaikutus on huomattavan suuri, jopa niin, että palkan ja työllisyyden muutosten välillä vaikuttaa relaatio (1):(-1), eli reaalipalkan kasvaessa prosenttiyksiköllä työllisyys vähenee prosenttiyksiköllä. Tämä vastakkainasettelu on erittäin mielenkiintoinen, mutta ei ehkä aivan niin ääripäiden nolla ja miinus yksi välille jakautunut joustot 0,9 kuin saattaisi kuvitella. Suurin osa tutkimuksissa havaituista palkkajoustoista asettuu nimittäin nollan ja miinus ykkösen välille. Tämä merkitsee sitä, että palkkakustannusten tai verotuksen muutos, jotka muodostavat henkilöstön palkkasumman, aiheuttaa muutoksen työllisyydessä. Negatiivinen palkkajousto merkitsee tässä tapauksessa siis sitä, että veronalennukset lisäävät työtä, koska palkkakustannukset kevenevät ja työllistäminen helpottuu. Mielenkiintoa työllisyyden ja sen tekijöiden tutkimiselle lisää Suomen ja Euroopan työmarkkinoiden joustamattomuuden problematiikkaa. Yhdysvaltoihin verrattuna Euroopan ja siis myös Suomen työmarkkinat ovat suhteellisen joustamattomat ja työttömyys kansainvälisessä vertailus- Kuvio 1. Palkka- ja tuotantojoustot lyhyellä (SR) ja pitkällä (LR) aikavälillä sa korkeaa. Kansainvälisten pääomaliikkeiden vapauttamisen yhteydessä 1980-luvulla Suomen työmarkkinoiden joustavuuden arvioidaan kuitenkin lisääntyneen huomattavasti ja joustojen edelleen kasvaneen 1990-luvun aikana. Palkkaverotuksen keventäminen tehoaa voimakkaammin joustavaan työllisyyteen kuin aiempina vuosikymmeninä, mikä antaa laajemmat mahdollisuudet valtiolle vaikuttaa työllisyyskehitykseen. Muutokset kysynnän joustoissa 1986–2003 Tiettyjen reunaehtojen ollessa voimassa työn kysynnän palkkajousto kasvaa hyödykemarkkinakilpailun (monopoli vs. vapaa kilpailu) ja yrityksen pääomaintensiteetin (fyysinen pääoma per työllinen) kasvaessa. Kuviossa 1 on esitetty palkka- ja tuotantojouston (sama logiikka kuin palkkajoustossa, mutta talouskasvulla positiivinen vaikutus) tilastollisesti arvioitu ke- 0,8 0,75 0,7 0,8 0,65 0,75 0,6 0,7 0,55 0,65 0,5 0,6 0,45 0,55 0,4 0,5 0,35 0,45 0,3 86 87 88 89 90 91 92 93 94 95 96 97 98 99 00 01 02 03 palkat LR 10 tuotanto LR palkat SR TEK – tekniikan akateemiset 1/2006 tuotanto SR hitys vuosina 1986 – 2003. Kuvio 1 osoittaa, että sekä työn kysynnän palkkajousto että tuotantojousto (kuinka monta prosenttia työllisyys laskee tai kasvaa, kun edellä mainittu tekijä muuttuu 1 prosentin verran) ovat kasvaneet tasaisesti niin lyhyellä kuin pitkällä aikavälillä havaintojakson aikana. Ainoastaan lama-aikana on huomattavissa pientä laskua joustoissa, minkä jälkeen jouston kasvu jatkuu jälleen. Toinen tärkeä havainto kuviosta on se, että tuotantojousto ylittää palkkajouston koko havaintojakson aikana. Työn kysyntä ja työllisyys reagoi siis herkemmin talouskasvuun kuin palkoihin. Kuvio 2. Palkka- ja tuotantojousto toimialan mukaan (lyhyt aikaväli = SR) 0,85 0,4 VTL Eero Siljanderin artikkeli on tiivistelmä hänen tuoreesta lisen siaattitutkimuksestaan, joka on hyväksytty Helsingin yliopistossa viime keväänä. palkat SR tuotanto SR n ke ia ine sä tar vi lu iili pa niala kö lli tus a t lin h erg ulje lve ekst eta raaf mi aup o e ä a e K M S P T M G M E En K K teollisuudeala Kolmanneksi todetaan, että joustot ovat tasoltaan verrattain korkeita niin lyhyellä kuin pitkällä aikavälillä. Sekä palkka- että tuotantojousto ovat siis kasvaneet huomattavasti 1986–2003 eli työllisyys reagoi herkemmin toteutuneeseen palkka- ja suhdannekehitykseen, niin positiivisessa kuin negatiivisessa mielessä. Joustojen kasvu merkitsee sitä, että toteutunut työllisyyskehitys riippuu yhä voimakkaammin työ- ja pääomamarkkinoiden panoshintojen suhteellisesta kehityksestä ja erityisesti osaamiseen ja teknologiaan pohjautuvasta talouskasvusta. Koska pohjoismaisissa hyvinvointivaltioissa ei voida kilpailla työn hinnalla, on kilpailtava tutkimuksella ja tuotekehityksellä sekä investoinneilla edistyneeseen teknologiaan teollisuudessa. Toimialakohtaiset vaihtelut suuria Kuvion 2 osoittaa, että palkka- ja tuotantojousto vaihtelevat huomattavasti toimialoittain. Korkeimmat joustot esiintyvät media- (graafinen), metalli- ja elintarviketeollisuudessa sekä palvelusektorilla. Pienimmät joustot puolestaan löytyvät tekstiili-, energia-, kuljetus-, metsä- ja kemianteollisuudesta. Tämä tulos viittaa työvoimavaltaisten palvelualojen suurempaan joustavuuteen. Palkka- ja tuotantojoustot ovat tasoltaan verrattain korkeita, mutta kuitenkin niin, että tuotantojousto on aina hieman korkeampi kuin palkkajousto. Työn kysyntä reagoi siis herkemmin talouskasvun kuin palkkatason muutoksiin, mikä tekee kasvua korostavasta talous- ja elinkeinopolitiikasta tarkoituksenmukaisen instrumentin myönteisen työllisyyskehityksen varmistamisessa. Sopeutuminen käy nopeasti Miten nopeaa on työn kysynnän sopeutuminen tuotannon, palkkauksen, pääomakannan ja teknologisen kehityksen muutoksiin. Kun palkkataso kasvaa 1 prosentilla työn kysyntä vähenee 1 prosentilla, johon yritys sopeutuu 74 prosenttisesti vuoden kuluessa, siis työn kysyntä vähenee 0,74 prosenttia saman vuoden aikana. Sopeutumisnopeus on kasvanut tasaisesti 0,8:n eli 80 prosentin tuntumaan aina vuoteen 1998 asti, minkä jälkeen sen taso on laskenut lähelle 60 prosenttia. Vaikka sopeutumisen nopeudessa tapahtuukin hidastumista tarkastellun aineiston loppuosassa, voidaan kuitenkin perustellusti väittää, että työn kysynnän sopeutuminen kohti tasapainotasoa on hyvin nopeaa. Nykyinen työn kysyntä sopeutuu keskimäärin 70 prosenttisesti optimaaliseen työn kysyntään vuoden aikana. Sopeutumiskustannukset ovat siis hyvin pienet; rekrytoinnit ja irtisanomiset on helppo toteuttaa nopealla aikataululla. Tulosten perusteella rajoitteet yritysten työvoiman skaalaamiselle ja henkilöstöpolitiikalle ovat alempaa eurooppalaista keskitasoa. Työvoimaa käytetään Suomessa huomattavan joustavasti Niin palkka- kuin tuotantojousto ovat kasvaneet merkittävästi vuosien 1986–2003 aikana (kuvio 1). Tämä vahvistaa käsitystä siitä, että hyödykemarkkinoiden integraatio EU:ssa, talouden kansainvälistyminen ja globalisaatiokehitys ovat lisänneet työmarkkinoiden joustavuutta viimeisen kahden vuosikymmenen aikana. Myös työmarkkinoiden sopeutuminen palkkauksessa, tuotannossa, pääomassa ja teknologiassa tapahtuneisiin muutoksiin on nopeutunut huomattavasti. Tuloksista on selvästi havaittavissa työmarkkinoiden joustavuuden kasvu johtuen globalisaatiosta ja pääomamarkkinoiden rakenteellisesta muutoksesta. Yleisenä johtopäätöksenä voidaan todeta, että t&k-investoinnit sekä reaali-investoinnit koneisiin ja laitteisiin ovat välttämättömiä talouskasvun tekijöitä, jotka Koulutus- ja kehittämiskeskuksen kevään 2006 täydennyskoulutustarjontaa: Kilpailukykyä strategisella muotoilulla 3.3., 31.3. ja 28.4., ilm. 17.2. mennessä. Design-painotteisten innovaatioiden johtaminen 17.3., 7.4. ja 11.-12.5., ilm. 30.3. mennessä. Tiedustelut: koulutussuunnittelija Elisabeth Pesola, elisabeth.pesola@uiah., p. (09) 7563 0279. Elinkaariajattelu tuotesuunnittelussa 6.4., ilm. 6.3. mennessä. Ekologian ja etiikan rooli liiketoiminnassa 16.5., ilm. 18.4. mennessä. Tiedustelut: suunnittelija Inkeri Huhtamaa, inkeri.huhtamaa@uiah., p. (09) 7563 0237. Koko koulutustarjontamme, lisätiedot ja ilmoittautumiset osoitteessa: www.uiah.fi/koulutuskeskus heijastuvat voimistuneena työn kysyntänä työmarkkinoilla. Tällöin tavoitteeksi tulisi asettaa minimissään kolmen prosentin t&k-osuus bruttokansantuotteesta. Erityisesti valtion asemaa kasvuyritysten ja uusien innovaatioiden rahoittajana sekä suotuisan toimintaym- päristön yritystoiminnalle muokkaajana on syytä korostaa ja vahvistaa. Näin voidaan turvata korkean osaamisen ja tuottavuuden talouskasvu hyvinvointiyhteiskunnan ylläpitäjänä myös tulevaisuudessa. o Joustojen vaikutus työllisyyteen Pitkällä aikavälillä, kun muut tekijät ovat ennallaan – palkkojen kasvu 1 %:lla vähentää työn kysyntää 0,7 %:lla – tuotannon kasvu 1 %:lla lisää työn kysyntää 0,8 %:lla – pääomakannan kasvu 1 %:lla lisää työn kysyntää 0,2 %:lla. Teknologinen kehitys vähentää työn kysyntää 2,2 %:lla pitkällä aikavälillä, ellei työn tuottavuus nouse. Skaalatuotot ovat keskimäärin 1,3 pitkällä aikavälillä eli työpanoksen kasvu 1 %:lla kasvattaa tuotantoa keskimäärin 1,3 %:lla. TEK – tekniikan akateemiset 1/2006 11
© Copyright 2024