Työmarkkinoiden joustot lisääntyneet

Teksti: Eero Siljander
Työmarkkinoiden
joustot
lisääntyneet
n Globalisaatio ja pääomamarkkinoiden rakenteellinen muutos
ovat lisänneet työmarkkinoiden joustavuutta. Joustavuus kuitenkin vaihtelee voimakkaasti toimialoittain.
Y
ritysten työn kysynnän
reaalipalkkajousto on
yksi tutkituimmista, ellei tutkituin työn taloustieteen aihe. Myös Suomessa aiheen tutkimus on erittäin kattavaa
ja mahdollistaa eri tutkimuksissa
saatujen arvioiden vertailun.
Toisaalta nämä tutkimukset ovat
jakautuneet kahden ääripään välille, joista toisen mukaan reaalipalkka ei vaikuta lainkaan työllisyyteen (nollajousto), ja toisen
mukaan vaikutus on huomattavan suuri, jopa niin, että palkan ja
työllisyyden muutosten välillä vaikuttaa relaatio (1):(-1), eli reaalipalkan kasvaessa prosenttiyksiköllä työllisyys vähenee prosenttiyksiköllä. Tämä vastakkainasettelu on
erittäin mielenkiintoinen, mutta
ei ehkä aivan niin ääripäiden nolla ja miinus yksi välille jakautunut
joustot
0,9
kuin saattaisi kuvitella. Suurin osa
tutkimuksissa havaituista palkkajoustoista asettuu nimittäin nollan
ja miinus ykkösen välille. Tämä
merkitsee sitä, että palkkakustannusten tai verotuksen muutos, jotka muodostavat henkilöstön palkkasumman, aiheuttaa muutoksen
työllisyydessä. Negatiivinen palkkajousto merkitsee tässä tapauksessa siis sitä, että veronalennukset lisäävät työtä, koska palkkakustannukset kevenevät ja työllistäminen helpottuu.
Mielenkiintoa työllisyyden ja
sen tekijöiden tutkimiselle lisää
Suomen ja Euroopan työmarkkinoiden joustamattomuuden
problematiikkaa. Yhdysvaltoihin
verrattuna Euroopan ja siis myös
Suomen työmarkkinat ovat suhteellisen joustamattomat ja työttömyys kansainvälisessä vertailus-
Kuvio 1. Palkka- ja tuotantojoustot lyhyellä (SR) ja
pitkällä (LR) aikavälillä
sa korkeaa. Kansainvälisten pääomaliikkeiden vapauttamisen yhteydessä 1980-luvulla Suomen
työmarkkinoiden joustavuuden
arvioidaan kuitenkin lisääntyneen
huomattavasti ja joustojen edelleen kasvaneen 1990-luvun aikana. Palkkaverotuksen keventäminen tehoaa voimakkaammin joustavaan työllisyyteen kuin aiempina vuosikymmeninä, mikä antaa
laajemmat mahdollisuudet valtiolle vaikuttaa työllisyyskehitykseen.
Muutokset kysynnän
joustoissa 1986–2003
Tiettyjen reunaehtojen ollessa voimassa työn kysynnän palkkajousto kasvaa hyödykemarkkinakilpailun (monopoli vs. vapaa kilpailu)
ja yrityksen pääomaintensiteetin
(fyysinen pääoma per työllinen)
kasvaessa. Kuviossa 1 on esitetty palkka- ja tuotantojouston (sama logiikka kuin palkkajoustossa,
mutta talouskasvulla positiivinen
vaikutus) tilastollisesti arvioitu ke-
0,8
0,75
0,7
0,8
0,65
0,75
0,6
0,7
0,55
0,65
0,5
0,6
0,45
0,55
0,4
0,5
0,35
0,45
0,3
86 87 88 89 90 91 92 93 94 95 96 97 98 99 00 01 02 03
palkat LR
10
tuotanto LR
palkat SR
TEK – tekniikan akateemiset 1/2006
tuotanto SR
hitys vuosina 1986 – 2003.
Kuvio 1 osoittaa, että sekä työn
kysynnän palkkajousto että tuotantojousto (kuinka monta prosenttia työllisyys laskee tai kasvaa, kun
edellä mainittu tekijä muuttuu 1
prosentin verran) ovat kasvaneet
tasaisesti niin lyhyellä kuin pitkällä aikavälillä havaintojakson aikana. Ainoastaan lama-aikana on
huomattavissa pientä laskua joustoissa, minkä jälkeen jouston kasvu jatkuu jälleen.
Toinen tärkeä havainto kuviosta on se, että tuotantojousto ylittää
palkkajouston koko havaintojakson aikana. Työn kysyntä ja työllisyys reagoi siis herkemmin talouskasvuun kuin palkoihin.
Kuvio 2. Palkka- ja tuotantojousto toimialan mukaan
(lyhyt aikaväli = SR)
0,85
0,4
VTL Eero Siljanderin artikkeli on
tiivistelmä hänen tuoreesta lisen­
siaattitutkimuksestaan, joka on
hyväksytty Helsingin yliopistossa
viime keväänä.
palkat SR
tuotanto SR
n
ke
ia
ine sä tar vi
lu
iili
pa niala kö
lli
tus
a
t lin
h
erg ulje
lve ekst eta raaf
mi aup
o
e
ä
a
e
K
M
S
P
T
M
G
M
E
En
K
K
teollisuudeala
Kolmanneksi todetaan, että
joustot ovat tasoltaan verrattain
korkeita niin lyhyellä kuin pitkällä aikavälillä. Sekä palkka- että
tuotantojousto ovat siis kasvaneet
huomattavasti 1986–2003 eli työllisyys reagoi herkemmin toteutuneeseen palkka- ja suhdannekehitykseen, niin positiivisessa kuin
negatiivisessa mielessä.
Joustojen kasvu merkitsee sitä,
että toteutunut työllisyyskehitys riippuu yhä voimakkaammin
työ- ja pääomamarkkinoiden panoshintojen suhteellisesta kehityksestä ja erityisesti osaamiseen
ja teknologiaan pohjautuvasta talouskasvusta. Koska pohjoismaisissa hyvinvointivaltioissa ei voida kilpailla työn hinnalla, on kilpailtava
tutkimuksella ja tuotekehityksellä
sekä investoinneilla edistyneeseen
teknologiaan teollisuudessa.
Toimialakohtaiset
vaihtelut suuria
Kuvion 2 osoittaa, että palkka- ja tuotantojousto vaihtelevat huomattavasti toimialoittain.
Korkeimmat joustot esiintyvät media- (graafinen), metalli- ja elintarviketeollisuudessa sekä palvelusektorilla. Pienimmät joustot puolestaan löytyvät tekstiili-, energia-,
kuljetus-, metsä- ja kemianteollisuudesta. Tämä tulos viittaa työvoimavaltaisten palvelualojen suurempaan joustavuuteen. Palkka- ja
tuotantojoustot ovat tasoltaan verrattain korkeita, mutta kuitenkin
niin, että tuotantojousto on aina
hieman korkeampi kuin palkkajousto. Työn kysyntä reagoi siis
herkemmin talouskasvun kuin
palkkatason muutoksiin, mikä tekee kasvua korostavasta talous- ja
elinkeinopolitiikasta tarkoituksenmukaisen instrumentin myönteisen työllisyyskehityksen varmistamisessa.
Sopeutuminen
käy nopeasti
Miten nopeaa on työn kysynnän
sopeutuminen tuotannon, palkkauksen, pääomakannan ja teknologisen kehityksen muutoksiin.
Kun palkkataso kasvaa 1 prosentilla työn kysyntä vähenee 1 prosentilla, johon yritys sopeutuu
74 prosenttisesti vuoden kuluessa, siis työn kysyntä vähenee 0,74
prosenttia saman vuoden aikana.
Sopeutumisnopeus on kasvanut
tasaisesti 0,8:n eli 80 prosentin
tuntumaan aina vuoteen 1998 asti, minkä jälkeen sen taso on laskenut lähelle 60 prosenttia. Vaikka
sopeutumisen nopeudessa tapahtuukin hidastumista tarkastellun
aineiston loppuosassa, voidaan
kuitenkin perustellusti väittää, että
työn kysynnän sopeutuminen kohti tasapainotasoa on hyvin nopeaa.
Nykyinen työn kysyntä sopeutuu
keskimäärin 70 prosenttisesti optimaaliseen työn kysyntään vuoden
aikana. Sopeutumiskustannukset
ovat siis hyvin pienet; rekrytoinnit
ja irtisanomiset on helppo toteuttaa nopealla aikataululla. Tulosten
perusteella rajoitteet yritysten työvoiman skaalaamiselle ja henkilöstöpolitiikalle ovat alempaa eurooppalaista keskitasoa.
Työvoimaa käytetään
Suomessa huomattavan
joustavasti
Niin palkka- kuin tuotantojousto
ovat kasvaneet merkittävästi vuosien 1986–2003 aikana (kuvio 1).
Tämä vahvistaa käsitystä siitä, että
hyödykemarkkinoiden integraatio
EU:ssa, talouden kansainvälistyminen ja globalisaatiokehitys ovat
lisänneet työmarkkinoiden joustavuutta viimeisen kahden vuosikymmenen aikana. Myös työmarkkinoiden sopeutuminen palkkauksessa, tuotannossa, pääomassa ja
teknologiassa tapahtuneisiin muutoksiin on nopeutunut huomattavasti.
Tuloksista on selvästi havaittavissa työmarkkinoiden joustavuuden kasvu johtuen globalisaatiosta ja pääomamarkkinoiden rakenteellisesta muutoksesta.
Yleisenä johtopäätöksenä voidaan todeta, että t&k-investoinnit sekä reaali-investoinnit koneisiin ja laitteisiin ovat välttämättömiä talouskasvun tekijöitä, jotka
Koulutus- ja kehittämiskeskuksen kevään 2006
täydennyskoulutustarjontaa:
Kilpailukykyä strategisella muotoilulla
3.3., 31.3. ja 28.4., ilm. 17.2. mennessä.
Design-painotteisten innovaatioiden johtaminen
17.3., 7.4. ja 11.-12.5., ilm. 30.3. mennessä.
Tiedustelut: koulutussuunnittelija Elisabeth Pesola,
elisabeth.pesola@uiah., p. (09) 7563 0279.
Elinkaariajattelu tuotesuunnittelussa
6.4., ilm. 6.3. mennessä.
Ekologian ja etiikan rooli liiketoiminnassa
16.5., ilm. 18.4. mennessä.
Tiedustelut: suunnittelija Inkeri Huhtamaa,
inkeri.huhtamaa@uiah., p. (09) 7563 0237.
Koko koulutustarjontamme, lisätiedot ja
ilmoittautumiset osoitteessa:
www.uiah.fi/koulutuskeskus
heijastuvat voimistuneena työn kysyntänä työmarkkinoilla. Tällöin
tavoitteeksi tulisi asettaa minimissään kolmen prosentin t&k-osuus
bruttokansantuotteesta. Erityisesti
valtion asemaa kasvuyritysten ja
uusien innovaatioiden rahoittajana sekä suotuisan toimintaym-
päristön yritystoiminnalle muokkaajana on syytä korostaa ja vahvistaa. Näin voidaan turvata korkean osaamisen ja tuottavuuden
talouskasvu hyvinvointiyhteiskunnan ylläpitäjänä myös tulevaisuudessa. o
Joustojen vaikutus työllisyyteen
Pitkällä aikavälillä, kun muut tekijät ovat ennallaan
– palkkojen kasvu 1 %:lla vähentää työn kysyntää 0,7 %:lla
– tuotannon kasvu 1 %:lla lisää työn kysyntää 0,8 %:lla
– pääomakannan kasvu 1 %:lla lisää työn kysyntää 0,2 %:lla.
Teknologinen kehitys vähentää työn kysyntää 2,2 %:lla
pitkällä aikavälillä, ellei työn tuottavuus nouse.
Skaalatuotot ovat keskimäärin 1,3 pitkällä aikavälillä eli
työpanok­sen kasvu 1 %:lla kasvattaa tuotantoa keskimäärin
1,3 %:lla.
TEK – tekniikan akateemiset 1/2006
11