Tähtivieraana Ammuu

Varhaisiän musiikinopetuksen ammattilehti • Facktidning för småbarnstidens musikundervisning
L illtrillen
4 Tähtivieraana Ammuu
16
Pikkutrilli_1_2012.indd 1
Muistoissamme
Inkeri
Simola-Isaksson
1•2012
25
Markku
Kaikkonen:
Kaikki soittaa
29.4.2012 20:52:01
Pääkirjoitus
Erityisiä, mahdollisia
asioita
L
apsi on aina erityinen. Lapsen hoitamisen, kasvamisen,
kehittymisen, sosiaalisuuden ja koko elämän eteen tulisi
aina tehdä kaikki mahdollinen. Jokainen lapsi ansaitsee
erityistä huomiota ja ymmärrystä. Kaikki lapset ansaitsevat erityisen
nokkelia ja pitkälle kehitettyjä apukeinoja maailmansa hahmottamisen tueksi ja sen hallitsemiseksi niin kotona, päivähoidossa,
koulussa kuin harrastuksissakin.
Musiikkileikkikoulu on yksi niistä paikoista, jossa voidaan tehdä ja
antaa sekä muuttaa mahdolliset asiat todellisiksi. Tehdä kaikki ja
antaa ylitsevuotavasti – joka päivä.
Tässä Pikkutrillissä on paljon asiaa erityislasten musiikkikasvatuksesta. Voit syventyä muun muassa Varhaisiän musiikinopettajat ry:n
kevätpäivillä luennoineen Sanna Heljakan ajatuksiin artikkelissa
Erityislapsi muskarissa (s. 6), tutustua pitkän linjan musiikkikasvattaja Markku Kaikkoseen jutussa Kaikki soittaa (s. 25) ja lukea,
millaista 4-vuotiaalla Topilla on muskarissa (s. 12).
Kansainvälistä näkökulmaa tarjoilevat Veera Perkola kirjoituksessaan Kambodzasta kajahtaa (s. 24) sekä maisteriopintojaan suorittava Krista Pyykönen, joka kertoo kuulumisiaan Hollannista ja
Islannista (s. 22).
Erityinen kiitos hiljan poisnukkuneelle Inkeri Simola-Isakssonille,
jota muistelemme lämpimin ja kaipaavin sydämin (s. 16).
”Jokainen lapsi
ansaitsee erityistä
huomiota ja
ymmärrystä.”
2
[email protected]
Pikkutrilli 1 • 2012
Pikkutrilli_1_2012.indd 2
29.4.2012 20:52:02
Sisältö
Pääkirjoitus............................................... 2
Tähtivieras: Ammuu................................. 4
Vuoden 2011 lastenlevy.......................... 5
Kevätseminaariterveiset.......................... 6
Megamuskari Musiikkitalossa!............... 8
4
Puheenjohtaja Even tervehdys............ 10
Tutkittu juttu:
Mitä elokuvat olisivat ilman
musiikkia................................................ 11
Musisoidaan yhdessä:
Mukava soitto- ja lauluhetki
muskariporukan kanssa!...................... 12
Vamo harrastaa:
TAIKO– det låter som trolleri .............. 13
Infot....................................................... 14
Inkerin elämäntyöstä............................ 16
Kansainvälisyys:
Kuuluuko? ............................................ 22
Metropoliasta maailmalle.................... 23
Kambodzasta kajahtaa!........................ 24
16
Tullaan tutuiksi:
Kaikki soittaa......................................... 25
Monas musikkarusell............................ 28
Lasten suusta......................................... 29
Voi hyvin................................................ 30
25
Julkaisija
Varhaisiän musiikinopettajat ry
Småbarns musiklärare rf
www.vamory.org
Pikkutrilli • Lilltrillen
1. vuosikerta
ISSN-L 1799-6635
ISSN 1799-6635
Kannen kuva Lauri Mannermaa/Vauva-lehti
Pikkutrilli_1_2012.indd 3
Päätoimittaja
Minna Lamppu, puh. 040 757 7580
[email protected]
Ilmoitusmyynti
Varhaisiän musiikinopettajat ry
www.vamory.org
Puheenjohtaja
Puheenjohtaja Eve Alho, puh. 040 751 8179
[email protected]
Toimitus
Minna Lamppu
Ulkoasu
Pirjo Järvelä, Graafinen Idea
Taitto
Tuija Lautiainen, Seema Oy
Paino
Hämeen Offset-Tiimi Oy 2012
Pikkutrilli 1 • 2012
3
29.4.2012 20:52:03
Ammuu!
Kuva: Maarit Kytöharju
Tähtivieras T
Kohta voidaan
jo tervehtiä
”Leppäkerttu
MOI!”
4
Pikkutrilli 1 • 2012
Pikkutrilli_1_2012.indd 4
29.4.2012 20:52:03
V
iisi vuotta on kulunut siitä, kun Piippolan vaari ja lauma
eläimiä päättivät lyödä musiikilliset hynttyynsä yhteen ja
matkustaa pelimanneiksi Kaustisen kansanmusiikkijuhlille.
Yhteisen musisoinnin myötä alkunsa sai Lastenmusiikkiorkesteri Ammuu! Eläinten ruokasangot menivät sekaisin heti yhteiselon
alkuvaiheissa ja näistä kommelluksista syntyi levy- ja konserttikokonaisuus
nimeltään Piippola.
Viiden vuoden aikana Ammuu! -perhe on kasvanut viidellä pienellä. Pentujen
ja poikasten myötä uutta materiaalia vauva- ja taaperoikäisille on syntynyt
huomaamatta. Tulevana kesänä Piippolassa puuhataan Pieni ja soma -levyn
parissa, joka julkaistaan marraskuussa. Lastenmusiikkiorkesteri Ammuun!
kesään mahtuu myös paljon konsertteja, eli paljon iloisia ja laulavia lapsia
ja perheitä! Niistä riittää iloa vaarille ja eläimille pitkäksi aikaa.
Vaari ja eläimet keikkailivat ahkerasti ympäri eteläisen Suomen ja lopulta
laulaminen ja soittaminen veivät niin paljon aikaa tilan muilta töiltä, että
vaari tarvitsi avukseen Traktorin. Kaiken urakoinnin ja fiilistelyn seurauksena
toukokuussa 2011 valmistui Traktori-levy. Sen jälkeen Traktori-konsertti on
viihdyttänyt tuhansia lapsia ympäri Suomen ja levy on soinut kotien soittimissa tiuhaan tahtiin.
Saimme joulukuussa tunnustusta myös Piippolan ulkopuolisilta tahoilta.
Sekä Varhaisiän musiikinopettajat että Suomen musiikintuottajat valitsivat
Traktorin viime vuoden parhaaksi lastenlevyksi! Tunnustukset ovat Piippolan
poppoolle erittäin merkittäviä ja toivomme, että jatkossakin Ammuun! laulut
soivat myös musiikkileikkikouluissa ympäri Suomen. Pohdimme Piippolassa
paljon myös pedagogiikkaa: Lastenmusiikkiorkesteri Ammuu! haluaa tehdä
laadukasta musiikkia lapsille heidän omasta kokemusmaailmastaan ja heidän itsensä käytettäväksi. Palautteiden perusteella myös aikuiset viihtyvät
levyjemme parissa.
Vuoden 2011
V
arhaisiän musiikinopettajat
ry valitsi ensimmäistä kertaa
Vuoden lastenlevyn. Palkinnon
tarkoituksena on tuoda esille
laadukasta lastenmusiikkia. Valinta julkistettiin
Suomalaisen musiikin päivässä 8.12.2011 Musiikkitalolla, Helsingissä.
Varhaisiän musiikinopettajista koostunut
työryhmä kuunteli nelisenkymmentä tammi–
marraskuussa vuonna 2011 julkaistua, lapsille
suunnattua kotimaista levyä. Vuoden 2011 lastenlevyksi valittiin Lastenmusiikkiorkesteri Ammuun! levy Traktori.
Valinta tapahtui seuraavin
perustein:
“Ammuu! on löytänyt lastenmusiikin ytimen ja
pysyy siinä. Levyllä on sekä uusia että vanhoja
lastenlauluja – nimenomaan lapsille tehtyä lastenmusiikkia, lapsille sopivista aiheista. Traktorilevyllä käytetään akustisia soittimia taitavasti ja
monipuolisesti, mielikuvitusrikkaus ja osaaminen
näkyy sekä kuuluu levyllä kaikessa. Kuulijalle tarjotaan monipuolinen soitinvalikoima sekä hyvä
laulumalli. Levyltä kumpuaa hyvä pulssi ja hyvä
tunnelma, ja levy saa erityismaininnan opetuskäyttöön sopivista lauluista sekä levypakkauksen sisältä löytyvästä pienten lasten sisällysluettelosta, kuvasta, jossa esiintyvät kaikki laulujen
Kesäiloa kaikille! Kohta voidaan
jo tervehtiä ”Leppäkerttu MOI!”
Vaari, Lehmä, Heppa, Hiiri,
Kissa ja Possu
lastenlevy
hahmot. Levy on hyvin miksattu, kuulokuva on
miellyttävää ja turvallista tarjottavaa pienillekin
korville.”
Ammuu!
Lastenmusiikkiorkesteri Ammuun! muusikot
ovat musiikkikasvatuksen ammattilaisia sekä
kokeneita lastenmusiikin sovittajia ja esittäjiä.
Kokoonpanossa yhdistyvät taitavat muusikot ja
loistavat musiikkipedagogit. Lastenmusiikkiorkesteri Ammuu! viihdyttää sekä lapsia että aikuisia
kansanmusiikkiperinnettä kunnioittaen. Ammuu! hallitsee myös muut musiikilliset tyylilajit
kalevalaisesta laulusta salsaan ja sottiisiin sekä
jazzista reggaen rytmeihin. Raikkaat, kekseliäät
sovitukset sekä taidokas soitto ja stemmalaulu
ovat tyypillistä Ammuun! musiikille.
Lastenmusiikkiorkesteri Ammuu! on toiminut
vuodesta 2007. Se perustettiin alun perin Kaustisen kansanmusiikkifestivaaleja silmällä pitäen
kertaluontoiseksi kokoonpanoksi – mutta orkesteri pysyikin yhdessä. Siitä piti huolen yhdessä
tekemisen riemu ja yhteinen halu tehdä korkealaatuista lastenmusiikkia. Mieleenpainuvalla
ulkomuodollaan, pedagogisella lähestymisellään
ja huikean taidokkailla musiikkiesityksillään Ammuu! on soittanut itsensä suoraan suomalaisten
lasten ja aikuisten sydämiin.
Elise Mäntyranta
Ammuun! muusikot:
Hanna-Maija Aarnio
- Lehmä, viulu, laulu, perkussiot
Esko Grundström
- Vaari, kontrabasso, kantele
Riikka Helske
- Hiiri, kantele, laulu
Essi Hirvonen
- Kissa, viulu, laulu, perkussiot
Tero Pajunen
- Heppa, kitara, laulu, viulu
Heidi Tamper
- Possu, puhallinsoittimet, laulu
www.ammuu.fi
Pikkutrilli 1 • 2012
Pikkutrilli_1_2012.indd 5
5
29.4.2012 20:52:03
Kevätseminaariterveiset
T
ämän vuotinen Varhaisiän musiikinopettajat ry:n kevätseminaari
ERITYISTÄ! – Monenlaisten lasten ja vanhempien kohtaaminen
varhaisiän musiikinopetuksessa, järjestettiin Porissa, Palmgrenkonservatoriossa. Lauantaiaamun sarastaessa paikalle saapui
parikymmentä innokasta varhaisiän musiikinopettajaa ja tunnelma konservatorion käytävillä oli odottava. Aamu alkoi aamupalalla, jonka jälkeen
VaMO ry:n puheenjohtaja Eve Alho, Palmgren-konservatorion varhaisiän
musiikinopettaja Sanna Heljakka ja konservatorion jazzyhtye Small Diamonds
avasivat seminaarin. Ennen luentojen alkua muistettiin 11.3. poisnukkunutta
musiikkipedagogi Inkeri Simola-Isakssonia.
Erityislapsi musiikkileikkikouluryhmässä
Päivän ensimmäisen luennon piti Sanna Heljakka. Hän kertoi 4-vuotiaasta
autistisesta Mikosta sekä 2-vuotiaasta Pekasta, jolla on sisäkorvaimplantti. Molemmat pojat kävivät tavallisessa musiikkileikkikouluryhmässä
– Pekka 2-vuotiaiden perheryhmässä ja Mikko 4-vuotiaiden leikkiryhmässä
ilman vanhempaa.
Heljakka tutki opinnäytetyössään näiden poikien omaa mielipidettä
musiikkiharrastuksesta sekä muiden lasten mielipiteitä erityislapsen läsnäolosta ryhmässä. Hän halusi kokemuksillaan rohkaista opettajia ottamaan
erityisoppijoita oppilaikseen. Erityislasten elämä on täynnä erilaisia sairaala- ja terapiakäyntejä ja heidän harrastusmahdollisuutensa ovat rajalliset.
Lapsen hartain toive on kuitenkin saada tulla kohdelluksi aivan tavallisena
lapsena. Tähän muskari antaa oikeiden apuvälineiden avulla oivan mahdollisuuden.
Autistinen Mikko nautti lasten seurasta
Neurologisen kehityksen häiriöistä johtuva autismi ilmenee poikkeavana sosiaalisena vuorovaikutuksena, kommunikaation vaikeutena ja rajoittuneena
tai stereotyyppisenä käytöksenä. Autisteille tyypillistä on myös aistiyli- tai
aliherkkyys, joissa aistien kautta saatu tieto vääristyy. Autismiin liittyy myös
poikkeava kielenkehitys. Vaikka lapsi on passiivinen vuorovaikutuksessaan,
kaipaa hän silti ystäviä.
Mikko harjoitteli muskarissa kontaktin ottamista ja nautti muiden samanikäisten lasten kanssa olemisesta. Erityisesti hän nautti vapaasta musiikkiliikunnasta, kavereiden huomiosta, tutuista lauluista ja rytmitaputuksista
opettajan kanssa. Kotona Mikko soitti mielellään erilaisia soittimia ja intoutui puhumaan kun tiesi pääsevänsä muskariin. Muuten hän ei puhunut
montaa sanaa. Kovista ja korkeista äänistä Mikko ei pitänyt ääniyliherkkyyden vuoksi.
Poika oli myös painanut mieleensä muskarissa opetettavat musiikilliset
asiat, vaikka opetuksen aikana hän ei tuntunut juurikaan reagoivan käsillä
olevaan asiaan. Muutenkin hän oli vuoden aikana kehittynyt paljon. Aikaisemmin avustaja oli loppulaulun aikana liikutellut poissaolevan näköisen
Mikon passiivisia käsiä, mutta nyt poika leikki koko laulun itse katsoen
opettajaa silmiin. Ryhmän jäsenenä Mikko toimi aktiivisemmin silloin, kun
hänellä ei ollut avustajaa. Mikon ryhmäläiset olivat hyväksyneet pojan lyhyessä ajassa ryhmään kuuluvaksi jäseneksi ja pitivät Mikkoa ensisijaisesti
poikana, eivätkä vammaisena.
Pekka harjoittelee äänenkorkeuksia
Pekka syntyi täysin kuurona, mutta sisäkorvaimplantin ansiosta pystyy nyt
kuulemaan – ja on myös oppinut puhumaan. Kuulolaitteen käytön kannalta taustameluttomuus ja kommunikaation selkeys ovat erityisen tärkeitä.
Pekan muskariryhmä olikin tavallista ryhmää hiljaisempi. Heljakka esitteli
liikennevalo-desibelimittarin, jonka punainen valo syttyy, jos ääntä on liikaa.
6
Pikkutrilli 1 • 2012
Pikkutrilli_1_2012.indd 6
Pori 17.3.2012
Liikennevalo olisikin oiva apu jokaisessa muskariryhmässä!
Ennen sisäkorvaimplantin asentamista Pekka osallistui muskaritoimintaan
tunto- ja näköaistin avulla. Tällöin hänelle tärkeitä työtapoja olivat kehorytmiikka, kosketusleikit, tanssi ja liikunta. Soitettaessa Pekka tunnusteli
soittimen resonanssia esimerkiksi marakassin pallopuolesta tai pitämällä
käsiä rummun kalvolla äidin rummuttaessa.
Sisäkorvaimplantin aktivoinnin jälkeen poika osallistui muskaritoimintaan
autetulla kuuloaistilla ja alkoi kuunnella ihmeissään muskarin ääniä. Pekka
tuli aina todella mielellään muskaritunnille ja hänelle mieluisinta tekemistä
oli soittaminen ja tanssiminen sekä selkeän musiikin, esimerkiksi Mozartin
kuunteleminen. Kuulovammaisille äänenvoimakkuuden sääteleminen ja eri
äänenkorkeuksien tuottaminen ovat haasteita, joita musiikkileikkikoulussa
voidaan hyvin harjoitella.
Kielenkehitystä pystytään tukemaan monella tavoin: käsitepareja (korkeamatala, hidas-nopea, hiljainen-voimakas) tuottamalla, laulamalla, tavuttamalla, äänellä leikkien (liukuen, päristen, sihisten, puhaltaen). Näin sanavarasto, suun motoriikka ja oman äänen hallinta kehittyy.
Apuvälineitä erilaisten oppijoiden avuksi
Erityislasten kanssa toimiessa tarvitaan vaihtoehtoisia kommunikaatiokeinoja tavallisen puheen rinnalle. Niillä vältetään turhautumista ja käytöspulmia.
Puhetta voi tukea kuvakorteilla, selkeillä eleillä ja ilmeillä, tukiviittomilla ja
esineillä. Kuvakortit auttavat hahmottamaan tunnin kulkua, antavat puhumattomalle mahdollisuuden kommunikoida ja nopeuttavat esimerkiksi
laulujen sanojen oppimista myös normaaleilla lapsilla. Jäljellä olevan ajan
näyttävä kello (Time Timer), kuvionuotit, värit nuoteissa, avustaja, selkeät
ohjeet siirtymätilanteissa sekä tehtävien osittaminen ja eriyttäminen auttavat erityislapsen muskaritunnin sujumista. Samat keinot edistävät myös
tavallisten lasten oppimista.
Opettajan työhön ryhmässä oleva erityislapsi vaikuttaa lähinnä tuntien
suunnitteluvaiheessa: tuntien on oltava selkeät ja opetusmateriaali, kuten
kuvakortit, on suunniteltava huolella etukäteen. Myös lapsen taidot ja erityisen tuen tarpeet on hyvä selvittää etukäteen. Kaikille yhteisöön kuuluville
kannattaa avoimesti kertoa erityislapsen läsnäolosta, jolloin ymmärrys ja
erilaisuuden hyväksyminen nopeutuu. Opettajalla on myös tärkeä tehtävä
edistää kaikkien ryhmän lasten keskinäistä vuorovaikutusta.
Oppitunnin aikana erityislapsi ei Heljakan mukaan aiheuta sen enempää haasteita kuin keskiverto tavallinenkaan lapsi. Erityislapsi ei myöskään
vaikuta negatiivisesti muiden lasten musiikin oppimiseen. Heljakka kannustaakin kaikkia ottamaan rohkeasti erityislapsia ryhmiinsä, sillä työ opettaa
tekijäänsä.
Laura Koskelo
Sisäkorvaimplantti
(Wikipedia)
–
–
–
–
–
Korvan simpukan sisään leikkauksella asennettu laite, jonka elektrodit pyrkivät korvaamaan toimintakyvyttömät
kuulosolut. Ääni ei kulje korvakäytävää pitkin, vaan kuuleminen tapahtuu
kokonaan kalloon istutetun mikrofonin kautta.
Ulkoinen osa on magneetilla kiinni
sisäosan pienoistietokoneessa
Tarvitaan pitkä kuntoutus, jotta implantin asentamisen jälkeen ihminen oppii
erottamaan ympäröivästä äänimaailmasta oleelliset äänet.
Herättää runsaasti keskustelua: osa on ollut hyvin tyytyväisiä istutteeseen, toisten mielestä olisi tärkeämpää panostaa
palveluihin, jotka helpottavat kuurojen elämää kuuroina.
Sisäkorvaimplanttilasten yhdistys
LapCI ry perustettiin vuonna 1999
tukemaan sisäkorvaistutteen (SI) saaneita lapsia ja heidän perheitään.
29.4.2012 20:52:04
Kumppanuus vanhempien kanssa
Päivän toisen luennon piti lastentarhanopettaja, päiväkodin johtaja Anne Auramo KoulutusKontista. Hänen aiheenaan oli: Kumppanuus vanhempien kanssa - miten keskustella haastavista tilanteista muskarissa. Auramo aloitti luentonsa
kyselemällä seminaariväeltä, minkälaisia hankalia tilanteita heillä on tai on ollut
muskarilaisten vanhempien kanssa ja antoi vinkkejä eri tilanteisiin.
Auramo korosti opettajan ja vanhempien yhteistyön tärkeyttä. Hän kannusti
pitämään yllä hyvää suhdetta ja keskusteluyhteyttä vanhempien kanssa. Vanhemmalla on ensisijainen vastuu oman lapsensa kasvatuksesta, mutta opettajalla
on koulutuksensa antama ammatillinen tieto ja osaaminen, joka antaa vankan
perustan tilanteiden havainnoimiselle. Jos tuntuu siltä, että lapsen tai vanhemman käytöksessä on jotain outoa, omaan intuitioon kannattaa luottaa ja ottaa
asia puheeksi.
Haastavia tilanteita kannattaa Auramon mukaan aina ennakoida. Niihin tulee
asennoitua niin, että ne kuuluvat asiaan. Ryhmään on hyvä luoda yhteiset pelisäännöt ja pitää kiinni siitä, että kaikki – sekä lapset että aikuiset – noudattavat
sovittuja sääntöjä. Ongelmatilanteet voi joko jakaa koko ryhmän kanssa tai puhuttaa lasta ja vanhempaa yhdessä. Näin sekä lapset että vanhemmat kuulevat
suoraan, mitä opettaja sanoo. On tärkeää myös antaa positiivista palautetta
onnistuneista hetkistä
Hankala tilanne kannattaa ottaa puheeksi mahdollisimman pian ja varmistaa,
mistä on kysymys. Auramon mukaan tilannetta selvitettäessä on tärkeää olla
rauhallinen, rohkea ja napakka. Vanhemman suuttumusta ei kannata pelätä,
sillä taustalla saattaa olla paljon muuta kuin mitä ulospäin näkyy. Kannattaa
miettiä tarkkaan, mitä ja miten asian esittää sekä kertoa vain se, mitä on tapahtunut – ei lähteä tulkitsemaan tai arvailemaan mitään. Vanhemmalta voi kysyä,
onko pulmallista asiaa esiintynyt muualla ja miten esimerkiksi kotona on toimittu
asian ratkaisemiseksi. Vanhemmalle on myös hyvä kertoa, millä tavalla asia on
muskarissa hoidettu.
Vuorovaikutus vanhempien kanssa vaikutti olevan monelle varhaisiän musiikinopettajalle tuttu haaste – niin vilkasta keskustelua aihe herätti! Saimme vinkkejä
muun muassa höpöttävien vanhempien hiljentämiseen (muistuta pelisäännöistä,
lasten oikeudesta työrauhaan ja siitä, miksi muskarissa käydään), rajattomien,
ympäriinsä juoksentelevien perheryhmäläisten rauhoittamiseen (kannusta vanhempaa olemaan auktoriteetti, sovi koko ryhmän kanssa, että tänään istutaankin
paikallaan ja anna positiivinen palaute pienestäkin onnistumisesta sekä lapselle että vanhemmalle) ja erityislahjakkaiden lasten vanhempien käsittelemiseen
(kerro vanhemmalle, miksi lapsen on hyvä olla ikätasoisessaan seurassa = hän
on ikäistään taitavampi joissain asioissa – mutta ei kaikissa, itsetunto kehittyy,
kun saa olla taitava).
Sukellus värien maailmaan
Lounaan, pienen hanuristipojan esityksen ja sääntömääräisen kevätkokouksen
jälkeen pääsimme tutustumaan laulaen, leikkien ja soittaen Lahden konservatorion ja Avainsäätiön julkaisemaan Kippurallaa-materiaaliin.
Toisessa vinkkivartissa porilainen Päivi Setälä kertoi kehittämästään Vauvojen
värikylpy -metodista. Hän ryhtyi kehittämään metodia vuonna 2003 huomattuaan,
että kuvataidekasvatus oli pääsääntöisesti suunnattu yli kolmevuotiaille lapsille, eikä vauvaperheille ollut tarjolla mahdollisuuksia visuaaliseen työskentelyyn.
Vauvojen värikylpy sai innostuneen vastaanoton koko maassa.
Värikylpy on työpaja, joka on suunnattu vauvoille ja nykyisin myös isommille alle kouluikäisille lapsille ja heidän perheilleen. Työpajassa lapset pääsevät
kokemaan värien maailmaa kokonaisvaltaisesti ja elämyksellisesti monen aistin
kautta. Toiminnassa keskitytään hetkeen ja maailmaa tutkitaan värien kanssa ja
niiden kautta. Väreihin tutustumisen lisäksi värikylpy-toiminnassa on keskeistä
vierailla taidemuseossa ja tehdä museo helposti lähestyttäväksi kohteeksi myös
vauvaperheille.
Värin voi nähdä, kuulla, tuntea, haistaa ja maistaa – ja värikylpy-työpajassa
Pikkutrilli_1_2012.indd 7
voidaankin esimerkiksi leikkiä tietyn värisillä höyhenillä, kankailla ja tyynyillä ja
ryhtyä sitten maalaamaan samalla värillä lattialle kiinnitetylle paperille. Koska
vauvat laittavat kaiken suuhunsa, käytetään turvallisia, myrkyttömiä materiaaleja.
Esimerkiksi monet kasvikset ja hedelmät ovat voimakkaan värisiä ja sopivat myös
pienen lapsen käyttöön.
Vauvojen värikylpyä ohjaa aina Vauvojen värikylpy -täydennyskoulutuksen käynyt
pedagogisen tai visuaalisen alan ammattilainen.
Läsnäolon taito
Seminaaripäivän päätti näyttelijä Katariina Lohinivan draamatyöpaja, jossa
osallistujat pääsivät monin eri tavoin harjoittelemaan sekä kokemaan läsnäoloa ja
vuorovaikutusta toisten ihmisten kanssa. Nimipiirissä jokainen sanoi vuorollaan nimensä niin hitaasti ja selvästi, että kaikki pystyivät lausumaan nimen kuin yhdestä
suusta. Mukanaolijat saivat olla tarkkoina, että todella seurasivat, mitä vuorossa
oleva henkilö sanoi, eivätkä ryhtyneet arvailemaan nimen loppua.
Tämän jälkeen kaikki lähtivät kulkemaan luokassa ympäriinsä, ottamatta minkäänlaista kontaktia toisiinsa. Vähitellen väki sai hiukan katsella muita, tervehtiä
lyhyesti ja lopuksi vaihtaa vähän kuulumisiakin.
Seuraavaksi toinen puoli seminaariväestä jähmettyi reagoimattomiksi hahmoiksi.
Toisen puoliskon tehtävänä oli yrittää ottaa kontaktia vältteleviin, passiivisiin henkilöihin, keinolla millä hyvänsä. Passiivinen henkilö sai valita milloin ja miten hän
reagoi – vai reagoiko ollenkaan, ja aktiivinen osapuoli päätti, milloin oli mielestään
yrittänyt riittävästi ottaa kontaktia ja milloin siirtyä seuraavan henkilön luo. Tehtävän lopuksi osallistujat kävivät läpi tunteita, joita harjoitus oli herättänyt.
Seuraavaksi tehtävänä oli muodostaa vastakkaisrivit ja kutsua jokainen vuorollaan vastapäätä olevaa ihmistä luokseen kädellä viittomalla. Kun tuntui siltä, että
pari oli tullut riittävän lähelle, hänet pysäytettiin käsimerkillä. Tarvittaessa myös
lähetettiin kauemmaksi. Tärkeää oli koko ajan kuunnella, kuinka lähelle toinen
saa tulla niin, että se vielä tuntuu mukavalta.
”Antakaa kisulle koti” -leikissä piirin keskelle jäi kisu, joka kävi kyselemässä
kotia piirissä olijoilta. Keneltäkään ei löytynyt kotia, mutta yhteisestä sanattomasta
sopimuksesta piiriläiset vaihtoivat paikkaa niin paljon kuin pystyivät. Tällöin kisun
oli mahdollista livahtaa jonkun paikalle ja syrjäytetystä henkilöstä tuli uusi kisu.
Päivän päätteeksi pääsimme vielä tutustumaan kahteen erikoiseen henkilöön.
Kumpikin näistä tyypeistä oli muodostettu neljästä varhaisiän musiikinopettajasta,
jotka yhdessä esittivät yhtä ihmistä. Lohiniva haastatteli henkilöitä, jotka vastasivat kuin yhdellä suulla puhuen haastaviin kysymyksiin. Koska henkilöt joutuivat
muodostamaan vastauksen toisiaan kuuntelemalla ja yhteistä sanaa etsien, puhe
oli hyvin hidasta. Vastaukset kirvoittivat lukuisia naurunpyrskähdyksiä.
Päivä oli tiivis ja antoisa. Tämä näkyi myös osallistujissa. Seminaariväki lähti
innolla mukaan keskustelemaan ja heittäytyi rohkeasti ja iloisesti draamaharjoitteisiin. Nauru ja laulu raikuivat ja kotimatkalle lähti tyytyväisen oloisia varhaisiän
musiikinopettajia.
Laura Koskelo
Kuulovammaisuus
–
–
–
Sosiokulttuurisesti
lasketaan
kielivähemmistöksi
Käyttävät joko
viittomakieltä tai sisäkorvaimplanttihenkilöt puhuttua kieltä
ja tukiviittomia
Kuntoutusverkosto on
valmiina ja helpommin
saatavilla kuin
henkilöillä, joilla on
neurologisen kehityksen
häiriöitä
Autismin kirjo
–
–
–
–
–
Autismi
Aspergerin oireyhtymä
Rettin oireyhtymä
Disintegratiivinen kehityshäiriö
Laaja-alainen kehityshäiriö
Autismin kirjoon kuuluu Suomessa noin
50 000 ihmistä, joista autisteja noin 10 000.
Autismi- ja Aspergerliitto ry perustettiin
vuonna 1997 edistämään autismin kirjon
henkilöiden elämänlaatua mm. kehittämällä
kuntoutus-, koulutus- ja työllistymismahdollisuuksia. Lisäksi liitto toimii edunvalvontatehtävissä ja tiedottaa autismista.
Pikkutrilli 1 • 2012
7
29.4.2012 20:52:04
Mega-
muskari
10.3.2012 Musiikkitalossa!
Maailmanennätysmuskari järjestettiin Helsingin
Musiikkitalossa Vauva-lehden 20-vuotistaipaleen
kunniaksi lauantaina 10.3.2012. Mukana tapahtumassa oli lehden yhteistyökumppaneita, aivotutkija
Minna Huotilainen, lastenmusiikkiorkesteri Ammuu! ja tietysti myös VaMO ry! Tapahtuman juonsi
Vauva-lehden kolumnisti Tuomas Enbuske.
M
usiikkitalo aukaisi ovensa jo hyvissä ajoin ennen tapahtuman alkua. Musiikista kiinnostuneita perheitä
parveili pitkin musiikkitalon lämpiötä, jossa esiintyi
Keski-Helsingin musiikkiopiston oppilaita. Tunnelma oli
innostunut ja odottava. Vaunuparkki musiikkitalon aulassa täyttyi ääriään
myöten. Perheet seurasivat lämpiön ohjelmaa ja tutustuivat eri yhteistyökumppanien ständeihin. Samalla myös me VaMO ry:stä saimme mahdollisuuden jakaa tietoa muskariopettajista ympäri maan. Kerroimme erityisesti
muskariopettajien koulutuksesta ja pätevyydestä.
Tuomas Enbuske aloitti tilaisuuden haastattelemalla aivotutkija Minna
Huotilaista musiikin vaikutuksesta vauvoihin. Huotilainen kertoi muskarissa
käynnin nopeuttavan vauvojen kehitystä erityisesti puheen ja sosiaalisuuden
osalta. Musiikista on todettu olevan niin paljon hyötyä ihmisen kehityksessä,
että Huotilainen totesi: ”Jos muskaria ei olisi vielä keksitty, aivotutkijat
olisivat sen keksineet.”
Tämän jälkeen lavalle kutsuttiin Lastenmusiikkiorkesteri Ammuu! pitämään muskaria Tero Pajusen johdolla. Kaikki salissa olevat noin tuhat lasta
saivat osallistua muskariin. Töölön musiikkikoulun, Itä- ja Keski-Helsingin
musiikkiopiston sekä Juvenalian lapsia pääsi opettajineen lavalle esileikkijöiksi noin 30 minuutin mittaiseen megamuskariin.
Varsinaista muskaria varten oli tehty uusi alkulaulu, jossa lennätettiin laululintuja. Tämän jälkeen harakka keitteli huttua ja Kanapolkka sai porukan
kaivamaan omat rytmimunat hoitokasseista. Lintujen lennettyä taas oksalle,
tuli mukaan myös hevonen vanhan kunnon Ihhahhaa-laulun muodossa. Viimeiseksi ennen soittorasian sulkemista laulettiin vielä laulu Lennätä lempeä
lintu, jossa siliteltiin lasta.
Soittorasian sulkeuduttua Tuomas Enbuske kertoi Vauva-lehden järjestämästä varainkeruusta, jonka tuotto menee Lastenklinikan vauvojen
teho-osaston uuteen EEG-laitteeseen. Lastenmusiikkiorkesteri Ammuun!
konsertissa muun muassa laskettiin sormia, ajeltiin villillä polkupyörällä ja
moikattiin leppäkerttua. Lisäksi ammuttiin yhdessä ja puuhasteltiin Piippolan vaarin kanssa. Konsertin ehdottomasti parasta antia olivat bändiläisten
rummuttelut ämpäreillä vaarin vastatessa omalla rappuharjallaan. Yleisö
tuntui nauttivan konsertista.
Megamuskari sai median huomion tv-uutisissa. Jokaisen kanavan illan
päälähetyksessä muistettiin mainita tämä ilmaistapahtuma. Vauva-lehden
päätoimittaja Hanna Kangasniemi kertoi Aamu-tv:ssä, että halukkaita
osallistujia olisi ollut vielä enemmän, mutta kaikki paikat olivat jo menneet.
Mukana Aamu-tv:ssä oli myös VaMO ry:n järjestösihteeri Hanna-Maija
Aarnio oman Veikko-vauvansa kanssa.
Maiju Mäki-Leppilampi 1 v 10 kk vanhempiensa
Kaijan ja Tonin kanssa musiikkitalon lämpiössä
ennen tilaisuuden alkua.
Helsinkiläinen Mäki-Leppilammen perhe odotti innostuneena tilaisuuden
alkua musiikkitalon lämpiössä. Maiju-tyttö käy muskarissa Itä-Helsingin
musiikkiopistolla, mutta tiedon megamuskarista he olivat saaneet Vauvalehden Facebook-sivuilta. Koko Mäki-Leppilammen perhe on musikaalinen ja
perheen äiti kertoi heidän harrastavan musiikkia kotona kuunnellen, soittaen
ja laulaen. Maiju tykkäsi tilaisuudesta todella paljon ja katsoi silmä tarkkana,
mitä lavalla tapahtui. Hän osallistui muskariin leikkien ja jaksoi keskittyä
musiikkiin koko konsertin ajan. Vanhempien mukaan Maiju olisi halunnut
kuunnella musiikkia pitempäänkin. Perheellä oli mukana oma marakassi,
jota Maiju soitteli innokkaasti laulujen mukana.
Terhi Kolehmainen
8
Pikkutrilli 1 • 2012
Pikkutrilli_1_2012.indd 8
29.4.2012 20:52:04
Kuvat: Lauri Mannermaa/Vauva-lehti
”Laululinnun lennätys,
tehdään muskari-ennätys.
Yhdessä nostamme
jalkaa, muskari alkaa!”
Musiikista
kiinnostuneita
perheitä
parveili pitkin
musiikkitalon
lämpiötä.
Pikkutrilli 1 • 2012
Pikkutrilli_1_2012.indd 9
9
29.4.2012 20:52:04
Puheenjohtajalta
Väitös musiikkikasvatuksen alalta
Puheenjohtaja
Even tervehdys
Varhaisiän musiikinopettajien
uusi hallitus aloitti
toimintansa tammikuussa
2012 tuulisissa tunnelmissa.
Sähköpostit viuhuivat
kiivaasti aiheenaan huoli
musiikkileikkikoulunopettajien
koulutuksen jatkumisesta
muuallakin kuin
pääkaupunkiseudulla. Tuuli
on tyyntynyt. Jyväskylän
ammattikorkeakoulussa koulutus
jatkuu.
Educa-messuilla VaMo ja Verso
olivat kojukumppaneita.
Maailmanmestaruusmuskari
Musiikkitalossa oli
mediamenestys. Hesari, Husari
sekä lukuisten televisiokanavien
uutislähetykset huomioivat
tapahtuman.
Sitten olikin suru-uutisen aika.
Musiikkiäitimme, iki-ihana
Inkeri kuoli 11.3.2012. Olemme
onnekkaita, että olemme
saaneet elää niin suuren ihmisen
vaikutuspiirissä. Kiitollisina
viemme ilon ja hymyn sanomaa
kasvaville joukoillemme.
Kiitos Inkku! Vive làmour!
10
MuM Laura Huhtinen-Hildénin väitöskirja musiikkikasvatuksen alalta esitetään julkisesti tarkastettavaksi Jyväskylän yliopiston musiikin laitoksella
lauantaina 26.5.2012.
Väitöskirjan otsikkona on: ”Kohti sensitiivistä musiikin opettamista. Ammattitaidon ja opettajuuden rakentumisen polkuja”
Laura Huhtinen-Hildénin väitöskirja käsittelee musiikin opettamiseen liittyvän asiantuntijuuden rakentumista ja ammatti-identiteetin kehittymistä
opiskeluaikana. Hän on tutkinut opiskelijoiden merkittäviä pedagogisen
oivalluksen hetkiä ja tärkeitä oppimiskokemuksia sekä koulutuksen kehittämistä paremmin opiskelijoiden oppimisen polkuja tukevaksi. Tutkimus nostaa
esiin musiikin opettajaksi oppimiselle tärkeitä elementtejä ja koulutuksen
kehittämisen suuntaviivoja.
Tutkimuksessa on haastateltu kymmentä musiikkipedagogiopiskelijaa,
joiden koulutus on ollut kehittämisen kohteena uudenlaisten oppimisympäristöjen, oppimisen tukemiseen tähtäävien käytänteiden ja laaja-alaisen ammatillisen näkökulman rakentumisen suhteen. Opiskelijoiden haastattelujen
analysoinnissa on sovellettu fenomenologisen psykologian analyysimenetelmää. Tämän lisäksi tutkimuksessa on toimintatutkimuksellinen sivuteema,
joka tuo tietoa koulutuksen kehittämisprosessin myötä muovautuneista
menetelmistä ja käytänteistä.
Tutkimuksessa piirtyy kuva musiikin opettamisen asiantuntijuudesta, joka
sisältää herkkävaistoisuutta oppijan tarpeita kohtaan sekä vuorovaikutuksen
ja ryhmätilanteen syvällistä ymmärrystä. Opiskeluaikana on musiikillisten
taitojen oppimisen rinnalla kasvettava opettajaksi, opittava ymmärtämään
itseään ja sen kautta myös tulevia oppilaita. Lisäksi on otettava vastaan
opettajana kasvamisen ja kehittymisen jatkuvan ammatillisen kehittymisen
haaste. Tämän tutkimuksen mukaan pedagogisen sensitiivisyyden kypsyminen on haastava, mutta palkitseva prosessi. Tutkimuksen tulokset korostavat
tähän oppimiseen ja ammatilliseen kasvuun aina kytkeytyvää emotionaalista
puolta ja oppimisen kokonaisvaltaisuutta sekä haastaa musiikin opettajia
kouluttavat tahot pohtimaan uudella tavalla koulutustehtäviään ja koulutuksensa laatua opiskelijan oppimisen tukemisessa.
Laura Huhtinen-Hildén väittelee tohtoriksi lauantaina 26.5 2012 klo 12
Jyväskylän yliopistossa osoitteessa Seminaarinkatu 15 (M-rakennus) Sali
M103.
Vastaväittäjänä toimii professori Eero Ropo Tampereen yliopistosta ja
kustoksena professori Jukka Louhivuori Jyväskylän yliopistosta.
• Laura Huhtinen-Hildén on syntynyt 1970 Helsingissä. Hän suoritti ylioppilastutkinnon 1989 Porissa ja MuM-tutkinnon sekä musiikkiterapeutin ammattiopinnot
1995 Sibelius-Akatemian musiikkikasvatuksen osastolla. Laura Huhtinen-Hildén
on toiminut musiikinopettajana, varhaisiän musiikinopettajana ja musiikkiterapeuttina sekä kouluttajana Suomessa ja ulkomailla. Vuodesta 2007 hän on
toiminut musiikkikasvatuksen lehtorina Metropolia Ammattikorkeakoulussa.
Pikkutrilli 1 • 2012
Pikkutrilli_1_2012.indd 10
29.4.2012 20:52:04
Tutkittu juttu
Mitä elokuvat olisivat ilman musiikkia?
Lapsen maailma on täynnä ääniä – tuttuja ja
vieraita. Vastasyntyneen vauvan saa parhaiten
rauhoittumaan äidin sylissä tutun äänen, sydämen
sykkeen, kuuluessa. Jo syntyessään vauva on tottunut laajaan ja jatkuvaan taustalla soivaan tai meluavaan äänimaailmaan. Sekalainen taustalla kuuluva
äänten kirjo on niin turruttava, että jo parin vuoden
päästä saattaa olla vaikeaa pysähtyä kuuntelemaan,
miltä maailmamme oikeastaan kuulostaa.
Y
mpäröivä äänimaailma kertoo meille monia asioita: Olemmeko ulkona vai sisällä? Sataako? Onko ketään muita
läsnä? Anu Juva, FT, on kuunnellut ympäröivää äänimaailmaa, pohtinut sen vaikutuksia ja syventynyt tutkimaan sen
tehtäviä elokuvakokemuksessa. Mitä elokuvat olisivat ilman musiikkia? Aihe
on niin mielenkiintoinen, että Juva päätti tehdä siitä väitöskirjan.
Anu Juvan tutkimuksen ”'Hollywood-syndromi', jazzia ja dodekafoniaa”
(Åbo Akademi 2008) perusajatus on, että elokuvamusiikilla on tiettyjä keskeisiä tehtäviä, jotka me kaikki tunnemme, vaikkemme niitä sen tarkemmin
olisi tulleet ajatelleeksikaan. Ensinnäkin musiikki voi ilmaista, syventää tai
selventää roolihenkilön tunteita. Tämä tulee esille erityisesti melodraamoissa, joissa henkilöiden tunnekuohujen uskottavuus vaikuttaa ratkaisevasti
elokuvakokemukseen. Roolihenkilön tunteen ohella musiikki voi ilmaista
kohtauksen tunnelman. Neutraaliinkin kohtaukseen voidaan ladata musiikilla mitä moninaisempia tunteita.
Musiikki aiheuttaa ihmisessä erilaisia fyysisiä reaktioita, kuten pulssin
kiihtymistä ja rauhoittumista. Tätä voidaan käyttää hyväksi johdateltaessa
yleisö kokemaan elokuva ohjaajan suunnitelman mukaan. Nopea, rytmikäs
musiikki kohottaa helposti pulssia ja lisää jännitystä monissa toimintaelokuvissa, kun taas rauhallisemmalla musiikilla katsojaa voidaan rentouttaa.
Elokuvassa voi myös oopperan tapaan käyttää musiikkia henkilöihin viittavina johtoaiheina: jokin musiikillinen teema tai aihe esitetään toistuvasti
tietyn henkilön yhteydessä, jolloin yleisö alkaa yhdistää ne toisiinsa. Tällöin
näihin henkilöihin voidaan viitata musiikilla, vaikka näyttämöllä olisikin aivan
muita henkilöitä ja toinen tilanne. Esimerkiksi Tappajahai -elokuvien kahdella sävelellä alkava teema kytkeytyy nopeasti tähän kauhua herättävään
eläimeen ennakoiden sen ilmestymistä niin säännönmukaisesti, että ilman
musiikkia hyökätessään se säikäyttääkin ylenpalttisesti.
Musiikki voi myös ilmaista roolihenkilön ominaisuuksia, kuten luonnetta,
moraalia, yhteiskuntaluokkaa tai etnistä alkuperää. Musiikilla voidaan myös
ilmaista aikakausi, ajankohta tai tietty paikka. Musiikki on edullinen kulissi,
joka luo nopeasti illuusion jostakin katsojalle ennalta tutusta tilanteesta.
Musiikilla voidaan ennakoida tulevia tapahtumia. Ilmeisin enteilyn paikka on jännitys- ja kauhuelokuvissa. Esimerkiksi kauhuelokuva Hohto alkaa neutraalilla kuvalla autosta, joka ajaa kauniissa maisemassa auringon
paistaessa. Kuvasisältö on siis positiivinen. Musiikkina on kuitenkin ”Dies
irae”, ”Vihan päivä”, joka on kauhuelokuvan genreen sopivaa, mutta kuvaan
”sopimatonta” musiikkia. Näin se ennakoi ikävyyksiä autossa matkustavalle
perheelle.
Musiikilla voidaan selkeyttää kerrontaa ja korostaa keskeisiä seikkoja.
Reaaliäänen tyylittely, kuten lintujen viserrys huilulla tai oven sulkemisesta
aiheutunut pamaus musiikin äkillisellä korostuksella, on klassiselle elokuvalle
ominainen tehokeino. Musiikki voi ilmaista myös tapahtumapaikan akustisen
tilan olemuksen – ollaanko kohtauksessa esimerkiksi suuressa kaikuisassa
salissa tai pienessä kamarissa. Tietynlainen eeppinen musiikki säestää usein
avaria näkymiä, joita tarkastelemaan elokuva hetkeksi pysähtyy.
Musiikki vaikuttaa nähdyn kokemiseen
Anu Juva teki Åbo Akademin musiikkitieteen laitoksella opiskelijoille yksinkertaisen kokeen. Opiskelijoille näytettiin toistakymmentä kertaa sama lyhyt
elokuvajakso, mutta musiikki vaihdettiin joka kerta. Opiskelijoita pyydettiin
kirjoittamaan muistiin kunkin esimerkin kohdalle, oliko kohtaus elokuvan
alusta vai lopusta, kulkiko elokuvan mies päättäväisesti vai vetelehtien, olivatko kuvassa näkyvien henkilöiden välit ystävälliset vai kireät, oliko ilmassa
esimerkiksi uhkaa, jännitystä, rakkautta tai naurua, minkä maalainen elokuva
oli tai mihin genreen se sijoittui. Tulokset olivat ryhmän eri jäsenten kohdalla
hyvin yhteneväiset. Elokuvakatkelma tuntui kaikkien mielestä muuttuvan
täysin musiikin vaihtuessa. Opiskelijat olivat itsekin hämmästyneitä siitä,
miten musiikki muutti heidän käsityksiään sinänsä neutraalin kuvasarjan
sisällöstä. (Juva 2008)
Elokuvamusiikki tarjoaa tutkijalle verrattoman rikkaan ja monipuolisen
tutkimuskentän. Sen tutkiminen on kuitenkin ollut vähäistä.
”Elokuvatutkimuksessa on keskitytty elokuvaan tavalla, jossa musiikilla
ei yleensä ole osuutta. Elokuvan muiden osatekijöiden analysoimiseen tai
tulkitsemiseen annetaan ohjausta yliopistojen elokuvatutkimukseen liittyvissä oppiaineissa, mutta musiikki jätetään usein huomioimatta. Musiikki
on aivan olennainen osa elokuvaa, sen avulla luodaan erilaisia tunnelmia,
ilmaistaan ja syvennetään roolihenkilöiden tunteita ja ajatuksia, lisäksi se
rytmittää ja selventää kerrontaa. Elokuvamusiikilla pitäisikin olla paikkansa
myös musiikin tutkimuksen kentällä”, toteaa Juva.
Elise Mäntyranta
Muskaritunnilla voi tehdä omat pienet
elokuvamusiikki-kokeilut esimerkiksi näin:
Lapsia voi pyytää kertomaan kuulemastaan musiikista tai äänistä. Onko hahmo kömpelö, iloinen,
surullinen tai vaikka uhkaava?
Lapsille tehtävässä testissä on kiinnostavaa huomata, miten aikaisessa vaiheessa lapset tekevät
kulttuurillemme tyypillisesti havaintoja kuulemastaan
musiikista.
Kirjoittakaa satu ja miettikää kullekin henkilölle ja
tapahtumalle oma teema tai ääni. Toteuttakaa satu
myös niin, että vaihdatte musiikkeja!
Miten tunnelma muuttuu, kun koppakuoriainen saakin perhosen äänen ja perhonen koppakuoriaisen?
Toteuttakaa muskarissa mykkänäytelmä, jossa
tapahtumat kuvataan ilman puhetta ainoastaan
musiikkina ja ääninä.
Musiikki voi johdattaa toiminnasta toiseen ilman
sanoja.
Lisätietoja Anu Juvan tutkimuksesta:
[email protected]
Pikkutrilli 1 • 2012
Pikkutrilli_1_2012.indd 11
11
29.4.2012 20:52:05
Musisoidaan
yhdessä
Jutun kirjoittaja on muskarissa käyvän erityislapsen
Topin äiti Sanna Heinonen.
M
m
”Tiistai-iltana
muskariporukka,
Topille laulaa
moi, moi, moi,
tervetuloa!”
T
ällä muskarilaululla aloitamme jokaisen tiistai-aamun, vaikka viikon odotetuin ja ainoa harrastus on vasta tarhapäivän
päätteeksi. Topi, 4 vuotta, ei kommentoi kielellisesti vielä juuri
mitään, mutta näyttää kuitenkin hymyllään ja katseellaan, että
hän tietää, mitä illalla on luvassa.
Topilla diagnosoitiin noin vuosi sitten lapsuusiän autismi. Topin haasteina
ovat vuorovaikutuksen puute, sosiaalisten taitojen vähyys, levottomuus ja ylivilkkaus. Topi ei myöskään osaa puhua paljon, joten hänen ymmärtämisensä
on haasteellista – etenkin vieraille. Kotona me luemme häntä neljän vuoden
kokemuksella suhteellisen hyvin. Topi on motorisesti hyvin taidokas, joten
asiat, joita emme ymmärrä sanoista tai eleistä, hän osaa kyllä toteuttaa
lopulta itsenäisesti. Niin hyvässä kuin pahassakin!
Vuosi sitten mietimme yhdessä terapeuttien, psykologien sekä lastentarhanopettajan kanssa Topin tavoitteita päiväkodissa ja keskustelussa kävi
ilmi, että Topin huomion sai kiinnitettyä musiikin avulla todella hyvin ja
nopeasti. Olimme itsekin huomanneet, että kun musiikkia alkoi tulvia kotona mistä tahansa, poika juoksi paikan päälle kuuntelemaan. Iloksemme
huomasimme myös sen, että saimme tuon piilossa lymyävän katsekontaktin
Topiin joka kerta, kun lauloimme jotakin yhdessä.
Syksyllä 2011 otin yhteyttä Mannerheimin Lastensuojeluliiton musiikkileikkikoulun opettajaan Anni Lipsaseen kysyäkseni olisiko hänen vetämissä
ryhmissään tilaa, jotta voisimme aloittaa pojan kanssa harrastamisen hänelle
niin mieleisen asian – musiikin – parissa. Muskari oli minulle tuttu harrastus jo vanhempien lasteni kautta, joten ehdotin Annille, että osallistuisin
12
i
tk
a!
oitto- ja la
s
a porukan ul
v
uh
i
a
k
r
a
a
k
ns e
k
u s
s
u
itsekin 3–4-vuotiaiden muskariin
Topin avustajana. Onneksi tilaa
löytyi. Jäimme malttamattomina
odottamaan kevätkauden alkua.
Tammikuu koitti – ja muskari alkoi. Minua taisi jännittää
enemmän kuin poikaa miettiessäni lähinnä sitä, kuinka saisin hänet
istumaan aloillaan omalla paikallaan.
Pohdin myös sitä, minkälaisen signaalin Topi antaisi muille ryhmän lapsille
mahdollisesti poikkeavalla käytöksellään.
Yllätyin todella positiivisesti, sillä Topi käyttäytyi kuten muutkin pikkumuskarilaiset: soittaen
ja leikkien – ja ennen kaikkea nauttien! Tuntui hyvältä,
että pärjäsimme Topin ensimmäisellä kerralla niin hyvin. Päätin, että uskaltaisimme jatkossakin osallistua.
Muutaman kuukauden harjoittelun jälkeen olen ilokseni huomannut,
kuinka paljon Topin sosiaaliset taidot ja vuorovaikutus muiden ihmisten
kanssa ovat kehittyneet. Topi on alkanut jäljittelemään muita lapsia ja toimii
ryhmässä kuten muutkin – välillä myös pienen ohjauksen ansiosta. Aikaisemmin tuo niin omapäinen ja itsekseen viihtynyt pikkupoika on selkeästi
kiinnostunut muista lapsista ja siitä, mitä he yhdessä musiikin tahdissa pystyvät tekemään. Anni-open kitaran- ja pianonsoitto on edelleen ykkössuosikki ylitse muiden, mutta soittaminen ja muiden lasten kanssa touhuaminen
on kiinnostavampaa kuin koskaan ennen. Piirileikit ja rauhoittumishetket
sujuvat jo kuin vanhalta tekijältä. Muut muskarilapset ovat onneksemme
niin mukautuvia, että vaikka suurin osa näistä pienistä ihmisistä ymmärtääkin jo Topin erilaisuuden, on Topi yhtä vahva lenkki tässä ketjussa kuin
kuka tahansa muukin muskarilainen. Hyvää mieltä tuovat myös Topin iloiset
kiljahdukset ja muutamat uudet sanat, joita on tullut muskarin myötä. Keskittymisen kanssa teemme töitä joka kerta, mutta kaikilla meillä on hyviä
ja huonoja päiviä – myös Topilla.
Toivon, että tulevaisuudessa pystyisin jättämään Topin pikkuhiljaa itsekseen muskariryhmään. Tällä hetkellä ajatus on vielä kaukainen, mutta
täytyyhän sitä haaveita olla. Luulen, että muskariharrastus on Topille mieluinen harrastus myös jatkossa. Aiomme jatkaa muskaria erityisesti siksi, että
musiikki ja muut lapset ovat vaikuttaneet Topiin niin positiivisella tavalla.
Hienoa, että meidät on otettu näin hyvin vastaan muskariryhmään ja
olemme siten pystyneet harrastamaan ja nauttimaan samoista asioista
kuten muutkin.
Aurinkoisia kevätpäiviä toivotellen, Sanna ja Topi
Pikkutrilli 1 • 2012
Pikkutrilli_1_2012.indd 12
29.4.2012 20:52:05
Vamo harrastaa
TAIKO
– det låter som trolleri
I kulturcentret i Hagalund är det för det mesta liv
och rörelse. De flesta som rör sig där, på konserter
och i biblioteket, har ingen aning om vad som försigår en våning under. Bakom den stängda dörren
i bottenvåningen finns en helt annan värld där
ingen, åtminstone på måndagskvällar, rekommenderas att stiga in utan öronproppar.
V
arje måndag kväll samlas ett gäng med 8–10 ivriga taikotrummare tillsammans med sin ledare Elina Kivelä-Taskinen i spegelsalen i kulturcentret. Vi är en brokig skara
bestående av allt från ingenjörer och matematiklärare till
småbarns musiklärare. En efter en tar vi plats på golvet, redo att för en stund
koppla bort vardagen och få en dos av den energi som trummorna ger. Vid
ena kortväggen står en lång rad med stora trummor uppradade, ännu heta
i skinnet efter den föregående gruppens trummande.
Att spela taiko kräver att hela kroppen är med, och innan vi kan börja trumma behöver våra vardagströtta kroppar väckas. Mina spända axlar
knakar då jag rullar dem i takt med musiken och jag känner hur det stramar skönt i ryggen då jag långsamt tänjer åt olika håll. Värmen stiger i
kroppen.
Så är det dags att proppa igen öronen och rulla fram trummorna. Uppvärmningens fjärdedelsnoter, åttondelsnoter och trioler dundrar i gång. Vi
är i kväll inte riktigt överens om hur snabba de skall vara, och resultatet
låter minst sagt kaotiskt. Vårt mål, att få alla tio trummor att låta som en
enda trumma, kräver koncentration och förmåga att lyssna på varandra.
Småningom ”sätter det sig”. Jag har många gånger tänkt att det här är
just vad som skulle behövas på många arbetsplatser – förmågan att lyssna
och anpassa.
Trummorna ställs på två rader mot varandra. Startsignalen kommer från
shimen. Shime är en slags liten signaltrumma med otroligt starkt ljud. Shimen spelar ett långt tremolo. De stora trummorna svarar på signalen med
några rytmiska slag, varefter de börjar tala med varandra.
Ansiktena är allvarliga och koncentrerade. Början går rätt så bra, men
plötsligt blir det tvärtyst. Blickarna söker sig hjälpsökande upp mot taket.
Därefter följer ett generat skratt. Hur fortsätter stycket, vem skall spela vad?
Följer en repetition och nystart. Det blir många repetitioner och många skratt
innan alla är helt ense.
Taiko betyder egentligen stortrumma, men används som benämning för
många olika japanska trummor i olika storlekar. De trummor som vi använder är alla lika stora och egentligen inte helt äkta japanska trummor.
Undantagen utgörs av två ”miadaiko”, som är aningen lägre och bredare
än de andra.
Trumpinnarna är grova som kvastskaft. Förutom att man trummar med
dem, använder dem också till att slå ihop, för att få variation i klangen. Om
man är skicklig kan man också bolla med dem. Jag behöver knappast säga
att vi ännu inte bollar så mycket i vår grupp. Ibland bollar visserligen en
och annan pinne iväg av sig själv, men det är mindre avsiktligt. Till själva
trummandet hör också att man utstöter häftiga tjut för att ytterligare höja
energinivån. De ”riktiga” taiko grupperna använder sig dessutom av ett
varierande slag av andra instrument.
Taikotraditionen är mycket gammal, över 2000 år, och ursprungligen har
trummandet haft många olika funktioner. Bland annat har taikotrummor
använts för att mäta bygränser och skrämma bort fiender. Man har också
kommunicerat med gudarna genom att trumma.
Trummornas vibrationer är otroligt starka och fyllda av energi. Jag har en
känsla av att också vi ”måndagstrummare” utmärker vårt revir och skrämmer bort rivaler. Det är inte många som vill vara granne med en taikogrupp
– de andra instrumentlärarna i huset ser noga till att undervisa sina elever
så långt borta från oss som möjligt.
Nuförtiden förknippas taikotrummandet närmast med olika ceremonier
och ritualer i samband med högtider. Att se ett taikouppträdande är en
otrolig upplevelse. Man kan förstå att taikotrummandet har spridits över
världen som en sorts scenkonst.
Trummandet byggs upp av suggestiva rytmer kombinerat med starkt
kroppsuttryck. En skicklig taikospelare kan förmedla en varierande mängd
olika känslor och uttryck, till och med hela berättelser. Till det har vi ännu
lång väg att gå, men det har i det här skedet en sekundär betydelse. Det
viktigaste för oss är den glada samvaron i gruppen.
Vi har alla konstaterat att vi må vara hur trötta som helst då vi kommer
till lektionen. Då vi går hem har vi laddat batterierna med ny energi.
Kerstin Borg
Pikkutrilli 1 • 2012
Pikkutrilli_1_2012.indd 13
13
29.4.2012 20:52:05
lnfo
Sähköinen Piccolino
Varhaisiän musiikinopettajat ry pyrkii siirtymään sähköiseen
tiedottamiseen vuoden 2012 aikana.
Jäsenkirje Piccolino lähetetään jatkossa kaikille jäsenille
ensisijaisesti sähköisessä muodossa.
Huolehdithan siis siitä, että yhteystietosi ovat ajan tasalla
yhdistyksen rekisterissä! Yhteystietojen muutoksista voit ilmoittaa
osoitteeseen: [email protected]
Hei sinä
Facebookkaava Vamo!
Yhdistyksen omat Facebook-sivut
löytyvät nimellä Varhaisiän
musiikinopettajat ry. Lisäksi
Facebookista löytyy Muskariideoita -ryhmä, josta löytyy
ideoita ja vinkkejä esimerkiksi
tuntien suunnittelemiseen.
Jutun
juurta?
Onko sinulla
juttuehdotuksia Pikkutrillilehteen? Haluatko olla
mukana kirjoittamassa?
Pikkutrilli-lehden päätoimittaja
Minna Lamppu vastaanottaa
ideasi otsikolla ”Juttuidea
Pikkutrilliin”:
[email protected]
Kalenteriin!
Yhdistyksen syysseminaari pidetään tanssin
pyörteissä Helsingissä lauantaina 11.10.2012.
Merkitse tapahtuma jo nyt kalenteriisi!
TILAA
PIKKUTRILLI!
Jos haluat tilata Pikkutrillin
kotiisi, työpaikallesi tai
vaikkapa ystävällesi, tee tilaus
sähköpostitse osoitteeseen
[email protected] .
www.vamory.org
Kotisivuiltamme saat aina ajankohtaista tietoa varhaisiän musiikkikasvatusalan tapahtumista, koulutuksista ja yhdistystoiminnasta. Löydät sieltä myös mm. kouluttajapankin, keskustelu- ja
rekrypalstan sekä voit tutustua alan erilaisiin urapolkuihin. VaMO
ry löytyy myös Facebookista!
14
Ilmoita tilausta tehdessäsi
seuraavat asiat:
•tilaajan nimi
•postiosoite, -numero ja -toimipaikka
•mahdollinen laskutusosoite, jos se on eri kuin postiosoite
•sähköpostiosoite
•puhelinnumero
Vuonna 2012 Pikkutrilli
ilmestyy kaksi kertaa:
touko- ja joulukuussa.
Vuosikerran hinta on 20 euroa.
Pikkutrilli 1 • 2012
Pikkutrilli_1_2012.indd 14
29.4.2012 20:52:06
Varhaisiän
musiikinopettajat ry /
Småbarns musiklärare rf
Varhaisiän musiikinopettajat ry on
perustettu vuonna 1979 (aiemmin
Musiikin Varhaiskasvattajat ja
Musiikkileikkikoulunopettajat). Yhdistyksessä
on jäseniä n. 300. Yhdistyksen toimintaalueena on koko maa ja se toimii Suomen
musiikinopettajien liiton (SMOL) alaisena
jäsenyhdistyksenä.
Yhdistyksen tavoitteena on kehittää alle
kouluikäisten lasten musiikinopetusta, kehittää
jäsentensä pedagogista ammattitaitoa, valvoa
ammatillisia etuja sekä seurata ja edistää alalla
tapahtuvaa koulutusta ja lainsäädäntöä.
LIITY VARHAISIÄN
MUSIIKINOPETTAJAT RY:N
JÄSENEKSI!
Yhdistyksen varsinaiseksi jäseneksi voidaan hyväksyä
henkilö, joka on saanut varhaisiän musiikinopettajan
koulutuksen. Opiskelijajäseneksi voidaan hyväksyä
alaa parhaillaan opiskeleva henkilö.
Yhdistyksen jäsenenä saat
- ajankohtaista tietoa alalla tapahtuvista asioista
mm. postituslistan kautta
- yhdistyksen jäsenlehden Pikkutrillin ja jäsenkirjeen Piccolinon
- alennusta VaMO ry:n kevät- ja syysseminaarihinnoista
- apua ammatillisissa edunvalvonta-asioissa
Jos et ole saanut varhaisiän musiikinopettajan
koulutusta, voit liittyä yhdistyksen kannatusjäseneksi.
Kannatusjäsen saa yhdistyksen jäsenlehden
Pikkutrillin ja jäsenkirjeen Piccolinon sekä liittyy
postituslistalle. Kannatusjäsenet voivat myös
osallistua seminaareihimme jäsenhintaan.
Myös yritykset ja yhdistykset voivat liittyä VaMO ry:n
kannatusjäseneksi.
Jäsenhakemuslomakkeen voit täyttää
kotisivuillamme osoitteessa www.vamory.org
Vuonna 2012 jäsenmaksut ovat seuraavat:
•jäsenmaksu 50 €
•opiskelijajäsenmaksu 25 €
•eläkeläisjäsenmaksu 25 €
•kannatusjäsenmaksu 60 €
Saksittua
Naiset nauravat miehiä herkemmin
Naiset nauravat ja hymyilevät miehiä enemmän
kaikkialla maailmassa. Se, miten paljon enemmän naiset nauravat, riippuu kulttuurista ja
sosiaalisesta tilanteesta. Vakavailmeisyys yhdistetään erityisesti miehillä korkeaan sosiaaliseen
asemaan ja hallitsevuuteen. Naureskeleva mies
antaa itsestään alistuvan vaikutelman. Toisaalta maltillinen nauraminen tekee henkilöstä,
erityisesti naisesta, viehättävämmän. Naisten
tiedetäänkin panostavan miehiä enemmän
myönteisen vaikutelman antamiseen. Naurulla
voidaan myös ennakoivasti pehmentää tilanteita, jotka saattaisivat johtaa ristiriitaan. Naiset
ovat sovittelevampia ja välttelevät avoimia
konflikteja miehiä herkemmin. Tämä ilmenee
mm. tilanteita keventävänä nauruna.
Helsingin Sanomat / Markus Jokela / SMN
Päiväunet pitävät terveenä ja
tehokkaana
Päiväunien terveysvaikutuksia on tutkittu
useissa tutkimuksissa. On huomattu, että
päiväunet katkaisevat stressiä sekä lieventävät
sen haitallisia vaikutuksia. Lyhyet päivänokoset nostavat työtehoa ja työn laatua. Tauon
vaikutus korostuu etenkin työpäivän venyessä
pitkäksi. Väsyneenä muisti heikentyy ja tehokkuus sekä luova työskentely kärsivät. Harvardin
yliopistossa tehdyssä tutkimuksessa havaittiin,
että tehokkaimmin työkykyä nostavat tunnin
pituiset nokoset. Työterveyslaitoksen vastaavassa tutkimuksessa taas virkistävimmiksi
huomattiin parinkymmenen minuutin mittaiset
torkut, joiden jälkeen herää virkeänä ilman
tokkuraista oloa.
YLE Akuutti / Lea Froloff / SMN
Koonnut: Sanna-Mari Nenonen
Pikkutrilli 1 • 2012
Pikkutrilli_1_2012.indd 15
15
29.4.2012 20:52:07
Muistoissamme
INKERI SIMOLA-ISAKSSON
(25. huhtikuuta 1930 Hamina - 11. maaliskuuta 2012 Vantaa)
Parahin Inkeri,
kylläpä aika on rientänyt sitten viime tapaamisen. Tapsimme Tuusulas
Kallio-Kuninkalan upeissa tiloissa. Taisi olla syys–lokakuun vaihdetta,
Kaunista ruska-aikaa. Muistelimme menneitä ja suunnittelimme tulev
Niin teemme jatkossakin.
Kiitos Sinulle kokemuksista ja "muistoista", joista voimme aina rakent
Mikä olisi sopiva sana korvaamaan "muiston"? Sinun kohdallasi Inker
asta, elämyksistä, rohkeudesta, vilpittömyydestä. Kyse on jostakin elä
värikkäämmästä. Jätit lukemattoman monta matkalaukullista toisiinsa
eivät ole kiinni, vaan auki, levällään. Valmiina käyttöön kaikki. Musiik
nauru.. Kuin vaeltava sirkus kaikkine kampsuineen jäi jokaisen meidä
Tahallaan jätit ja toivoit, että niitä käytämme.
Inkeri 2005
Inkerin elämäntyöstä
Huhtikuussa kaksi vuotta sitten tanssimme Helsingin Kauppatorilla Inkeri Simola-Isakssonin
80-vuotisjuhlia. Facebookin ja muiden kanavien
kautta tieto tästä ikimuistoisesta toritanssitapahtumasta oli levinnyt tehokkaasti. Tuskinpa ketään
muuta musiikinopettajaa on juhlinut niin suuri
ystävien joukko niin sydämellisesti.
Maaliskuussa 2012 levisi tieto Inkerin kuolemasta salamannopeasti sähköisissä tiedotusvälineissä. Jo 12.3. oli Iltasanomien verkkolehdessä uutinen
ja valokuva suruliputetusta Musiikkitalosta. Laitoin kuvan jakoon omille
Facebook-sivuilleni. Vaikka suremme Inkerin kuolemaa, tuntui samalla hienolta, että uuden Musiikkitalon ensimmäinen suruliputus tapahtui meidän
rakkaan Inkerimme vuoksi.
Hämmästyttävän nopeasti oli myös Wikipediassa luettavissa: ”Inkeri Simola-Isaksson (25. huhtikuuta 1930 Isokyrö – 11. maaliskuuta 2012 Vantaa)
oli suomalainen musiikkipedagogi, musiikinopettaja ja musiikkiliikunnan
lehtori, jne.” Wikipediassa elämäkerta oli tehokkaasti tiivistetty – ja oikein,
ainoastaan tieto syntymäpaikasta oli vaihtunut koulunkäyntipaikaksi.
Faktatiedon kulku oli huomattavasti hidastempoisempaa 1970-luvulla
kun haastattelin Inkeriä, voidakseni kirjoittaa hänestä artikkelin Otavan
ISON musiikkitietosanakirjan 5. osaan. Tietojen oikeellisuus tarkastettiin
huolellisesti ennen järkälemäisen teoksen painattamista ja kuvauksen kohteena oleva henkilö sai myös valita, mitä hänestä kirjoitettiin. ”Ei nyt ihan
kaikkea ylioppilastutkinnosta alkaen”, sanoi Inkeri, mutta halusi kuitenkin
näkyviin monipuolisen koulutuksellisen taustansa. Painetut tietosanakirjat
ovat menneisyyttä, eikä tätäkään Otavan julkaisua ole voinut ostaa enää
moneen vuoteen.
Koska tämä vanha tieto saattaa olla uutta tuleville Inkerin elämäntyötä
tutkiville, kopioin tähän kirjassa vuonna 1979 julkaistun kirjoituksen. Samalla saa selityksen Inkerin vastaus kysymykseen, kuinka monta oppilasta
hänellä on ollut vuosien varrella. ”Lopetin laskemisen kun meni yli kymmenentuhannen.”
16
Joskus 80-luvun alkuvuosina, olisiko ollut -81 ja -82, yöjuna toi minut
Kolmekymmentä edestakaista matkaa Oulu-Helsinki, tarkoitti 60 yötä
talven aikana. Asuin siis kaksi kuukautta junassa. Asemalta matkaa m
Klo 9.00 musiikkiliikunta 1. ja heti perään musiikkiliikunta 2. Silloin m
Muistan aluksi ujostelleeni makeaa puhetyyliäsi ja tunsin jopa mielihy
lehtorin kerran tulistuvan. Opettajana annoit paljon tilaa luovuudelle
pien ideoiden mahdollisuudet toimia yhdessä. Halusit laajentaa opisk
ja saattelit heidät varovasti tutustumaan uusiin asioihin. Perustana pid
että taiteilla ja taidekasvatuksella voidaan säilyttää ja luoda hyvä, raka
Minulle, sopivasti hipille, opetit luottamusta ja vahvistit itsetuntoa mu
Musisoin ja Jasesoin leirissä tapasimme usein. Iltapipp
mukana Inkku ja piano, niin rock'n roll liikahti aidosti
kepeästi kattoon. Sinulla kun svengiä ei verestä puutt
tarvitsee ja vain joillakin se on. Olimme usein koulutta
telimme paljon opettajan/taiteilijan omasta kasvusta.
rohkeudesta luoda uutta. Juttelimme itsestämme ja k
molemmat. Itkimme ja nauroimme. Halasimme ja vah
ja kitkimme rikkaruohoja taiteemme kukkatarhasta.
Olet vaikuttanut vahvasti Tatsin ja
Pikkumetsän aapisen ja lukukirjan
siihen mitä olen tehnyt.
Kiitos Sinulle Inkeri
Risto Järvenpää
taideaineiden lehtori, Oulun s
”Simola-Isaksson Irma Inkeri (s. Hamina 25.4.1930), suomalainen
musiikkipedagogi, erityisalanaan musiikkiliikunta. Inkeri Simola suoritti 1953 musiikinopettajan ja 1954 kansakoulunopettajan tutkinnon
sekä opiskeli Orff-instituutin kesäkurssilla 1964. Hän on toiminut
opettajana Leppävaaran kansa- ja yhteiskoulussa sekä 1965-74 Töölön yhteiskoulussa Helsingissä, luennoitsijana eri opettajankoulutuslaitoksissa sekä 1974-77 lastentarhaseminaari Ebeneserin ja vuodesta
1977 Sibelius-Akatemian lehtorina. Inkeri Simola-Isaksson on kehittänyt ja soveltanut musiikkiliikuntaa eri ikäisille ja tehnyt siitä jokaisen
ulottuvilla olevan ilmaisumuodon. Hän on pitänyt alan kursseja ja
luentoja laajalti Suomessa sekä muissa Pohjoismaissa. Hän on sävel-
Pikkutrilli 1 • 2012
Pikkutrilli_1_2012.indd 16
29.4.2012 20:52:07
Kiitos
Tapsimme Tuusulassa,
kakuun vaihdetta, viime syksynä.
unnittelimme tulevia.
oimme aina rakentaa uutta ja aikaan sopivaa.
un kohdallasi Inkeri kyse on eväistä, energiyse on jostakin elävämmästä, rajummasta ja
alaukullista toisiinsa sopivia ideoita. Ne laukut
öön kaikki. Musiikki, opit, rekvisiitta, värit,
jäi jokaisen meidän haltuun. Sinulta ne jäivät.
2, yöjuna toi minut joka viikko Helsinkiin.
ki, tarkoitti 60 yötä makuuvaunussa yhden
Asemalta matkaa muutama askel Akatemialle.
liikunta 2. Silloin me tutustuimme.
tunsin jopa mielihyvää, kun näin lempeän
n tilaa luovuudelle ja ymmärsit mitä erilaisimusit laajentaa opiskelijoiden kokemusmaailmaa
oihin. Perustana pidit vahvaa uskoa siihen,
ja luoda hyvä, rakastettava maailma ja elämä.
vistit itsetuntoa musiikkikasvattajana.
mme usein. Iltapippaloissa, kun bändissä oli
roll liikahti aidosti rullaten ja kannat kopsuivat
giä ei verestä puuttunut. Bändipianisti sitä
mme usein kouluttajina molemmat. Keskusomasta kasvusta. Puhuimme elämästä ja
me itsestämme ja kuuntelimme toisiamme. Me
. Halasimme ja vahvistimme vahvuuksiamme
e kukkatarhasta.
Muistan ai
na ensimm
äisen musi
Istuimme ka
ikkiliikunta
ikki T-talon
tuntini Sib
liikuntaluo
elius-Akate
tapaansa h
kan lattialla
miassa.
än kietoi m
Inkerin ym
eidät lemp
kotipaikois
pärillä. Ihan
eään ja hyv
tamme ja
aan
äksyvään ilm
elämänpo
sen turvallis
apiiriin kyse
luistamme,
en ja lämp
lemällä
kertoillen
im
än
m
jokaiselle h
yös omista
olon, joka
enkilökohta
an. Muista
syntyi koko
n
ista ja sydäm
ryhmälle. H
kyky saada
änellä oli
ellistä sano
kaikki ihm
tt
av
is
et ympärill
aa sekä ain
Minulle hän
ään tuntem
utlaatuinen
sanoi: "En
aan itsensä
strålande fl
desta, jota
erityisen tä
icka." Hym
tunsin Inke
rkeiksi.
yni varmas
riä kohtaan
ti kertoi siit
jo ensi kert
ä
rakkauaa
tavatessam
Sen jälkee
me.
n minulla
o
n
ollut onni
keät asiat.
jakaa hänen
Hän oli häi
kanssaan ka
ssäni tärkeä
muistavat
ikki elämän
vieras, jon
vieläkin. Y
i tärka ohjaam
stävyytem
jakamista
at tanssit h
me on ollu
vaikeuksin
äävieraat
t sydämes
een ja iloin
tä sydämee
een.
n, elämän
Vaikka ikäv
ä on kova,
päällimmäi
ja kunnioit
sinä tunte
us: kiitollisu
ina ovat ki
us siitä, et
itollisuus,
oppilaana,
tä sain olla
rakkaus
kollegana
Inkerin vaik
ku
in ystävän
kemuksiam
utuspiirissä
äkin, rakkau
me ja kun
niin
s, jolla mu
nioitus, jota
esimerkkiä
istelen yhte
tunnen Inke
kohtaan.
isiä korin valovoim
aista, pedag
ogista
Väitöskirja
ni ”Kohti se
nsitiivistä m
ta” tulee o
usiikin opet
lemaan om
tamisis
tettu Inkeri
pedagogin
lle, sillä hän
en rakkau
en
tensa ja vi
tavalla luo
isautensa
neet pohja
o
va
t
m
onella
n
kiinnostuks
opettamis
elleni musi
en vaativaa
ik
in
n
ja
oppijaa sy
vaan maailm
vällisesti ko
aan. Inkeri
skettaon pedago
ja rakkaud
gisen herkk
en esikuva
yyden
, joka vaik
jotka olem
uttaa meiss
me saanee
ä kaikissa,
t hänen lä
snäoloaan
kokea.
Laura Hu
htinen-H
ildén
t vahvasti Tatsin ja Janssin äänitteisiin,
apisen ja lukukirjan musiikkiin ja kaikkeen
n tehnyt.
keri
ää
lehtori, Oulun seudun ammattikorkeakoulu
tänyt liikuntamusiikkia ja toiminut mm. Suomen
edustusvoimistelujoukkueiden säestäjänä PohjoisAmerikassa, Iranissa ja eri puolilla Eurooppaa.
JULK.: Musiikkiliikuntaa lapsille (Pirkko Vilppusen
kanssa, 1974; ruots. Rytm och rörelse, 1977; kirjaan liittyy kasetti, jonka musiikista osan säveltänyt Matti Koskialan kanssa, Tip tap, joululeikkejä
(1977), Voimistelumusiikkia (1979), äänilevy Kuntorytmejä (Matti Koskialan kanssa), artikkeleita
eri julk.; ohjelmia Kouluradioon ym. vuodesta
1968. MKr ”
Inkeri,
Jag hade lyckan att återse Inkeri på ett vårseminarium i
slutet av 90-talet, tio år efter att jag slutfört mina studier vid
Sibelius-Akademin. Vad som skett under studietiden med
min musikrelation var jag inte fullt medveten om. Hade
studerat effektivt och prestationen hade ställts i fokus.
Då jag vid seminariet såg hur Inkeri inspirerade och lät sig
inspireras av barnen som bänkat sig i en halvcirkel runt
henne erfor jag i ett ögonblick av klarsyn: Musikglädjen är
den viktigaste Nyckeln. Tusenfalt viktigare än allt övrigt!
Det frö Inkeri sått i mig under min studietid hade grott, och
gav sig nu till känna. Jag visste i det ögonblicket att jag var
på rätt väg - det är denna stig jag vill vandra. Inkeri hade
bejakat något livsnödvändigt i mig som först nu blev till
medvetenhet.
Tack Inkeri – du var unik, du var Vägvisaren för oss.
Jag kommer villigt att fortsätta den väg du utstakat!
Anna Brummer
skol- och kyrkomusikavdelningen
vid S-A., årskull -79
Pikkutrilli 1 • 2012
Pikkutrilli_1_2012.indd 17
17
29.4.2012 20:52:08
Muistoissamme
INKERI SIMOLA-ISAKSSON
(25. huhtikuuta 1930 Hamina - 11. maaliskuuta 2012 Vantaa)
3.2012
Inkeri Simola-Isaksson 28.
0
6-1
36:
Psalmi
Rakkaat ystävät,
Inkerin lähimmät ihmiset
eenvuoroa aiheesta
tiaiden juhliin pientä puh
ty seurakunnan 70-75-vuo
det
pyy
e tuotiin tavan
oli
tä
sinn
eril
kun
Ink
a,
tä:
eris
hautausmaata sota-aikan
ön
Yksi elävä muistikuva Ink
kyr
Ison
nsa
kko
ikir
liikuttumatta
itti muistelemalla kot
, eikä hän pystynyt niistä
”kirkkomuistoni”. Hän alo
ättömästi Inkerin mieleen
tem
läh
eet
jään
at
oliv
. Tapahtumat
takaa arkkuja rintamalta
een.
kymmenen vuoden jälk
den
kuu
yli
s
ede
kertomaan
llä isän
tuurata isäänsä urkupenki
harrastavana tyttönä sai
kia
siik
mu
isen,
a
ren
kem
nuo
pol
oli häistä, jossa hän
, isä olikin unohtanut
Toinen hänen muistonsa
Kun tuli loppumarssin aika
aa.
ä
ilm
Tät
aisi
je”.
virt
pol
in
,
lleih
”Isä
ää, jotta urkupi
kuiskailla urkupenkiltä
hoitaessa polkijan tehtäv
rsiusparia ja Inkeri yritti
mo
a
nist
kau
an
ma
raa
unut seu
koska hän oli niin lumout
kuin isänsä aikoinaan.
eri oli yhtä lumoutunut
Ink
an
ssa
toe
ker
a
isto
mu
kanssa,
ötätuntoa, itkeä itkevien
tä: kyvyn tuntea syvää my
eris
Ink
ta
ellis
ole
kin
jota
mat kertovat
än värit, kyvyn iloita.
Kaksi kuvaa, jotka molem
ja ainutkertaisuus, eläm
nähdä elämän kauneus
ua,
ant
ma
hur
yn
kyv
ös
mutta my
häparas ystävänsä, koska
aan, että Inkeri oli hänen
om
san
is
mat
valm
an
atto
ma
em
var
Luk
avapiirissä moni on
ein ihminen Inkerille.
Myös Inkerin laajassa tutt
tämä koki olevansa tärk
että
,
ta
ilas
niin
n
opp
isee
toi
ihm
aut
n
een
o keskittyä tois
nut vain tekniikkaa, vaa
nellä oli ihmeellinen tait
ttaja, opettaja joka ei hio
ope
ein
.
tärk
oli
aan
stä
ilait
syy
opp
ä
ku täst
alkaa”, hän muistutti
ovat ne oppilaat, joille Ink
ole pohtia, millä jalalla liike
musiikkia. ”Tärkeintä ei
itse
an
ma
ole
,
aan
soim
oli Inkerille
ouksen ja rakkauden –
nelten, kosketuksen, ruk
kyy
yn,
hym
–
ja jokainen
e,
asta
mm
linn
en kielen hal
aisen Inkerin me muista
Vanha nunnan opetus viid
Inkun testamenttina. Täll
leen
mie
le
nel
mo
yt
se on jään
.
itselle niin totta, että lau
on edelleen – juuri minulle
Inkerin, joka hän oli – ja
sen
ri
juu
n,
aise
anl
om
ä
viel
imme sen
in oli. Mutta silloin kieltäis
yhtä valoisa kuin Inkerik
ja
en
iloin
kyynelten
olla
si
ään
tuli
Tän
n
.
än surujuhla
ki kielet pääsevät soimaan
Tekisi mieli kysyä, eikö täm
Musiikki syntyy, kun kaik
en.
kiel
än
ikäv
ja
ten
kyynel
yhden kielen soimisen –
kanssa kilpaa.
den, valoisien muistojen
kau
rak
ja
yn
hym
soi
i
kiel
uksien
avaruus oli Inkerin, lake
oittaja. Jumalan armon
kirj
n
lmi
psa
oo
rauhallisella
san
n,
,
ole
as”
avara kuin taiv
tekstiviestissään: ”Täällä
”Herra, sinun armosi on
kuukausi sitten kirjoittaa
sas
päivinä hän
run
ä
nä
viel
eisi
ttoi
viim
saa
ka
Siksi hän
tkaan häneltä vieneet, vaik
kivu
t
kasvatin, uskon perusta.
eivä
a
ust
ttam
mutta
luo
jostain pienestä asiasta,
ran kukkarossa.” Tätä
sä hän saattoi taas iloita
ja turvallisella mielellä Her
kes
het
sa
vas
raa
seu
tta
nyt olisi aika”. Mu
saattoi jo kiirehtiä ”eikö
ä ennen kuolemaansa.
isesta edellisenä päivän
aam
tap
ljen
etenkin Olli-ve
aa
juoda ilosi virrasta”, jatk
antimin ja annat heidän
sain
run
si
ät
talo
täv
dät
rien
hei
kit
jaan
”Sinä ruo
ala, sinun siipiesi suo
inen on sinun armosi, Jum
eell
”Ihm
ä:
viel
Ja
.
lmi
psa
ihmislapset.”
jaan
äisvirren ”Mua siipeis suo
erin lempivirren, heränn
Ink
ä
ess
yhd
myös
ta
on
koh
a
me
jass
Laulam
ien suojaan. Siinä suo
erin elämän Jumalan siip
tea
tun
t
nee
saa
e
mm
kätke” ja kätkemme Ink
ollisina, että ole
amme matkaamme kiit
oma turvamme, kun jatk
Inkerin.
ka
suuremmasta valosta, jon
kantaa, mutta muistuttaa
mme
saa
me
i
stas
valo
Valoisan ihmisen muisto
än lähde, sinun
”Sinun luonasi on eläm
pääsiäisaamu kirkastaa:
valon.”
en
Ulla Pohjolan-Pirhon
n seurakunta
ske
nko
taa
Van
i
tor
pas
18
Pikkutrilli 1 • 2012
Pikkutrilli_1_2012.indd 18
29.4.2012 20:52:08
Näin paljon oli Inkeri ehtinyt tehdä elämänsä puolipäivään mennessä.
Lisään siihen muutaman työhön liittyvän asian, jotka liittyvät varhaisiän
musiikkikasvatukseen.
Orff-pedagogiikka jäi itämään ja puhkesi kukkaan, kun pari vuosikymmentä myöhemmin perustettiin Musisoi -niminen Orff-yhdistys, joka nykyään
tunnetaan nimellä JaSeSoi.
Orff-pedagogiikka
Musiikkiliikunta
Tietosanakirjassakin mainittiin Orff-instituutin kesäkurssi vuonna 1964.
Kurssin annista innostuneena Inkeri perusti vielä samana vuonna yhdessä
Erkki Pohjolan kanssa Suomen ensimmäisen Orff-studion.
Soittimien saanti oli Suomessa silloin vielä aika vaivalloista, mutta itse
Inkeri Simola-Isakssonin historiallisesti merkittävin anti Suomen musiikkielämälle on musiikkiliikunta. Hän ei ole ainoastaan keksinyt tätä sanaa,
vaan myös luonut sen sisällön mullistaen käsitykset siitä, kuka saa liikkua
musiikin mukaan.
Inkerin opiskellessa Sibelius-Akatemiassa Pohjoisella Rautatienkadulla
oli oppiaine nimeltään liikuntataide ja sen harjoittamista varten plastiikkaluokka. Siellä harrastettu liikuntataide perustui Emile Jaques-Dalcrozen
musiikkikasvatusajattelulle, jonka Maggie Gripenberg oli tuonut Suomeen
jo vuonna 1907. Gripenbergiä, jonka ryhmissä oli liikunnallisesti taitavia
opiskelijoita, lähes tanssijoita, pidetään suomalaisen liikuntarytmiikan
suurena uranuurtajana. Hän oli opettajana Sibelius-Akatemiassa vuosina
1932–52, jonka jälkeen työtä jatkoi pari vuosikymmentä samaan henkeen
Ilta Leiviskä. Leiviskän opetus sisälsi myös rytmiikkaa, kehon harjoitusta ja
koreografioiden harjoittelua, joskus improvisoidun säestyksen tuella. Hänen
opetukseensa saivat osallistua kaikki musiikinopettajiksi opiskelevat, mutta
esiintymään konserttisalin lavalle pääsivät vain muutamat.
Kun Inkeri Simola-Isaksson tuli opettajaksi Sibelius-Akatemiaan 1970-luvulla, suhtautuminen musiikin ja liikunnan yhdistämiseen muuttui: hän toi
musiikkiliikunnan kaikkien harrastukseksi ja iloiseksi asiaksi. Inkeri muisti
aina mainita esikuviensa Orffin ja Jaques-Dalcrozen rinnalla Maggie Gripenbergin ja Ilta Leiviskän, joiden tunneilla hän oli joskus improvisoinut
säestystä liikunnalle.
Musiikkiliikunta oli uusi asia, josta ei ollut kirjallisuutta eikä muutakaan
opetusmateriaalia, joten Inkeri pyydettiin tähänkin työhön. Ensimmäinen
suomenkielinen musiikkiliikuntapaketti ilmestyi 1974. Inkeri Simola-Isaksson
kirjoitti Musiikki Fazerille kirjan Musiikkiliikuntaa lapsille yhdessä Pirkko
Vilppulan kanssa ja teki siihen liittyvän C-kasetin yhdessä Matti Koskialan kanssa. Ruotsinkielisenä sama punakantinen kirja, Rytm och rörelse,
ilmestyi 1977.
Kuvat: Eva Forssén
Inkeri ja tanssijat 60-luvun alussa.
Pienten lasten musiikin pariin 1970-luvulla
Lennokas soittaja Inkeri 75-vuotta.
Inkeri 80-vuotisjuhlissaan Kauppatorilla.
Minulla oli onni saada olla Inkerin rinnalla viemässä musiikinopetusta alle
kouluikäisten lasten ulottuville. Olin aloittanut musiikkileikkikoulunopettajan työt Munkkivuoressa jo opiskellessani musiikinopettajaksi SibeliusAkatemiassa 1960-luvulla. Varhaisiän musiikkikasvatus oli silloin yhtä outo
uusi asia kuin musiikkiliikunta. Jotta nämä kaksi uutta musiikin harrastamisen muotoa pääsivät leviämään, tarvittiin kesäyliopistokursseja ja muuta
koulutustoimintaa. Inkerin kanssa pitämiltämme lukuisilta kursseilta ovat
jääneet lämpimästi mieleen nykyisin VaMO:ssa vaikuttavat Mirja Kopra
ja Eve Alho.
Lasten päivähoidon musiikillisen sisällön kehityksen kannalta tärkein yhteistyöprojektimme oli Mannerheimin Lastensuojeluliiton 1970–80-luvuilla
Hyvinkäällä toteuttama kokeilu Päiväkoti kunnan kulttuuritoiminnassa. Projektia valvoi ja ohjasi kasvatuksen ja kulttuurin eri aloja edustava työryhmä.
Musiikkia edustivat Inkeri Simola-Isaksson ja Maisa Krokfors sekä myöhemmin mukaan tullut nuori Sibelius-Akatemiassa opiskeleva lastentarhanopettaja Anne Lindeberg. Hyvinkään kokeilun yhteydessä suunnittelimme
yhdessä myös julkaisuja varhaisiän musiikkikasvatukseen.
Vihreäkantisessa sarjassa Lapsi ja musiikki Inkeriltä ilmestyi Musiikkiliikuntakirja ja kasetti, Annelta ja minulta Soittaminen, minulta Laulaminen,
Maija Salo ja Liisa Laaksonen keräsivät kansanperinnettä kirjaan ja
kasetteihin Lystiä leikkiä. Hyvinkään kokeilussa ja näissä 1980-luvun alussa ilmestyneissä kirjoissa ehdotettiin säestyssoittimeksi 5-kielinen kantele,
jonka soittamiseen myös opastettiin.
Pikkutrilli 1 • 2012
Pikkutrilli_1_2012.indd 19
19
29.4.2012 20:52:09
Muistoissamme
Kuvat: Soili Perkiö
INKERI SIMOLA-ISAKSSON
(25. huhtikuuta 1930 Hamina - 11. maaliskuuta 2012 Vantaa)
Kenttätyössä Hyvinkäällä haasteellisimpia olivat päiväkodin alle 3-vuotiaiden osastot, joissa oli siihen aikaan myös ”seimi-ikäisiä” lapsia. Inkeri
kehitteli sinnekin musiikkiliikuntaa. Päiväkodin ikävään rutiinitoimenpiteeseen, vaipan vaihtoon, liitettiin rytmikkäät lorut tai lorulaulut ja jalkajumppa.
Suosio oli niin suuri, että aikaisemmin vaippasulkeisia paenneet taaperot
kilpailivat pääsystä jalkajumppaan. Inkerin ja Annen kanssa mietimme myös,
mitä rytmisoittimia aivan pienet lapset pystyvät soittamaan turvallisesti ja
harrastimme lasten kanssa eräänlaista Orff-musisointia. Siellä, Hyvinkään
kokeilupäiväkodeissa oli 1970-luvulla Suomen baby-rytmiikan ja vauvamuskareiden alkuitu.
Radio ja tv
Inkerin työ radiossa ja televisiossa on jäänyt liian vähäiselle huomiolle. Hän
teki ohjelmia Kouluradioon jo 1960-luvulla ja jatkoi myöhemmin muun muassa juontamalla lasten levytoiveohjelmaa. 1970-luvulla olimme Inkerin
kanssa Kukkuluuruu -työryhmässä, jonka kolmas jäsen Maija Salo toteutti
tämän ensimmäisen varsinaisen musiikin opetussarjan alle kouluikäisille
TV2:ssa. Myöhemminkin on Inkeriä käytetty asiantuntijana television lasten- ja musiikkiohjelmissa.
Inkeri koki lasten musiikkiohjelmat ja omat työnsä yleisradiossa tärkeäksi,
koska sen kautta tavoitettiin maantieteellisesti laaja-alainen yleisö. Inkerillä oli radiossa usean vuoden ajan ohjelmasarja, jossa hän haastatteli
lastenmusiikin parissa toimineita henkilöitä ja soitti heidän musiikkiaan.
Lehtorin työstä eläkkeelle jäätyään Inkeri tahtoi jättää kuuluvan muiston
näistä ohjelmista, jotka hänen isänsä oli taltioinut radiosta C-kaseteille.
Inkeri teki itse niistä kopiot ja lähetti kasetit meille mukana olleille. Vaikka
Inkeri oli vaatimaton omien aikaansaannostensa esiin nostamisessa, oli hän
surullinen, kun hänen radioon tekemänsä lastenmusiikkisarja lopetettiin ja
meidän monien muiden lailla suorastaan vihainen kun YLE lopetti kokonaan
lastenmusiikkiohjelmat radiosta vuonna 2011.
Käytännön työstä alle kouluikäisten kanssa Inkeri kertoi tosijuttua. Hän
säesti lasten laulua jossain päiväkodissa omaan taiturilliseen tapaansa.
Yksi lapsista tuli pianon viereen ihmettelemään ja sanoi: ”Meidän opettaja
osaakin soittaa vain yhdellä kädellä.”
Inkeri laulattamassa "Vive la companie" Musiikkikasvatuksen osaston
50-vuotisjuhlissa, lokakuussa 2007.
Soili Perkiö, Inkeri ja Marja-Leena Juntunen Musiikkia liikkuen -kirjan
julkistamisjuhlassa, tammikuussa 2011.
Voimistelijat ja kuorot ja muut
Musiikkikasvatusväen lisäksi Inkerin sydämeen mahtui suuri joukko muita
ihmisiä. Jo koulutyttönä lehtori Simolan lahjakas pianistitytär säesti kotiseudullaan Isossakyrössä naisvoimistelua, ellei ollut itse lattialla. Vuosia
myöhemmin musiikin ammattilainen Inkeri improvisoi ja sävelsi musiikkia
naisvoimistelijoille ja toimi muun muassa Suomen edustusvoimistelujoukkueiden säestäjänä. Inkeri ehti vielä lukea liikuntaväeltä saamansa huomionosoituksen: Voimistelu-lehden numerossa 1/2012 julkaistun artikkelin, jossa
esiteltiin hänen elämäntyötään musiikin ja liikunnan parissa.
Suomalainen kuorokulttuuri – esiintymislavalla tönkkönä seisova kuoro – koki myös muodonmuutoksen Inkerin ohjauksessa. Oivallettiin, että
laulaa voi myös liikkuen. Inkerin suunnittelemat kuorokoreografiat jäivät
20
elävöittämään tuleviakin kuorojen esiintymisiä.
Inkeristä on sanottu, että hän sai patsaatkin liikkumaan. Positiivisuutta
säteilevällä olemuksellaan hän liikutti mummoja ja vaarejakin. Hän oli inspiroimassa myös sukupolvien kohtaamisia yhdessä liikkuen ja laulaen.
Moni muukin kirjoittaa tässä lehdessä Inkeristä, mutta haluaisin vielä
kertoa viimeisestä tapaamisestamme maaliskuun 1. päivänä.
Pikkutrilli 1 • 2012
Pikkutrilli_1_2012.indd 20
29.4.2012 20:52:09
Vaikka sairauden uusiutuminen tuli yllätyksenä Inkerille, jonka kalenteri
oli täynnä merkintöjä tuleviksi tapahtumiksi, hän kertoi olevansa valmis
lähtemään. Monta vuotta valmisteilla ollut suuri musiikkiliikuntapaketti oli
valmis ja Inkeri uskoi Soilin, Marja-Leenan ja meidän muiden jatkavan
käytännön työtä. Pois lähtiessäni Inkeri jaksoi nousta seisomaan ja halasi
minun kauttani meitä kaikkia ystäviä.
Inkeri arveli, ettei hänen tarvitse olla aina tavoitettavissa ja vastusti pitkään kännykän hankkimista. Miehensä sairausaikana hän kuitenkin hankki
sellaisen päättäen rajoittaa käytön vain puheluihin. Yhdellä Heinolassa pitämällämme kurssilla oli kuitenkin sen verran yhteistä vapaa-aikaa, että ehdin
Inkeri ja Ellen.
opastaa Inkerin käyttämään matkapuhelimen erilaisia toimintoja. Onneksi
hän oppi myös tekstiviestien käytön. Arkistoin omaan puhelimeeni kolme
viimeisintä Inkeriltä tullutta viestiä, joista viimeisen hän jaksoi kirjoittaa
vielä 8.3.
Joulukuun lopulla tulleen tekstiviestin sisältö oli sellainen, että uskoisin
Inkerin haluavan sanoa niin meille kaikille lasten ja musiikin parissa eläville. ”Iloinen ikikiitos muistamisesta – tuleviin päiviin valoa, iloa, vointia,
voimia. t. Inkeri”
Maisa Krokfors
Kuva: Eva Forssén
Muista hymy
Ensimmäinen muistikuva
ni Inkeri Simolasta on 60luvun alusta, jolloin olin
pikkutyttönä ”päivähoid
ossa” Helsingin opettajako
rkeakoulun harmoniluoka
Ratakadulla. Aikuinen,
ssa,
joka huomioi lapsen. Ma
min
i Aune-Martta Roiha oli
musiikin lehtorina ja tap
OK
L:ssä
asin paljon sen ajan ope
ttajakavereita.
Hämmästykseni oli suuri,
kun Jyväskylän kesän aika
an valoisa, iloinen nainen
Leena-Maija Alho oli ope
kysyi, mitä Mamille kuu
ttajien täydennyskoulutu
luu. Äitini
skurssilla oppilaana 196
7 ja Inkeri oli hänen ope
ttajanaan.
Syksyllä 1967 opettaja Isak
sson tuli muutaman Töö
lön yhteiskoulun poikao
luttaja Tuula Ingnatiuksen
ppilaan kanssa (mm. tele
pojat Kim ja Kai) Tapiola
visiokuun yhteiskouluun opettaj
minut!
a Pohjolan luokkaan. Ink
eri muisti
Valmistimme ohjelmaa
Lastenlaulusta sinfoniaan
esitettäväksi Ranskan Dijo
ferenssissa. Opettaja Poh
nissa, ISME:n musiikkika
jola harjoitti lauluja sekä
svatuskonsoittoja koulu- eli Orff-so
li ja harjoitti tanssit Dalcro
ittimilla ja opettaja Simola
ze-tyyliin. Muistan laulut
suunnitteKiss
ank
ello kilkkaa, Puukenkätans
Tähän aikaan syntyi Mu
si ja Kaunis tyttö lauttur
siikkiliikuntaa lapsille (Mu
in.
siikki Fazer 1975).
Myöhemmin minulle selv
isi, että Inkku sekä Pale
ovat molemmat kotoisi
n Isostakyröstä ja ovat kou
lutovereita.
Sitten tanssittiinkin Joensu
un korkeakoulussa. ”M
itä
äid
ille
kuu
luu
opettajana Ebeneserin last
? Mitä Mamille kuuluu?”
entarhanopettajaopisto
Inkeri oli musiikinssa, jossa kolmen suuren
voima jylläsi. Kuorokave
Inkerin (Lampi, Repo ja
rini Maija oli Ebessä ja heh
Isaksson)
kut
ti heidän loistavaa musiik
Inkerin vierailua omaan
inopetustaan. Odotin kov
opinahjooni.
asti
Kuorosiskoni Eva soitti min
ulle syksyllä 1977 ja ker
toi, että Sibelius-Akatem
toisen kuuloinen kurssi.
iassa on alkamassa tosi
Soitin Inkulle ja kysyin,
mielenkiinsaako tulla mukaan – ja
että hän piti syleilyssään
Inkeri toivotti tervetullee
meitä musiikin, musiikkilii
ksi. Tuntui,
kun
nan
,
soittamisen, laulamisen
innokkaita ihmisiä.
ja lapsen kanssa puuhai
levia
Vastoinkäymisiäkin oli:
Inkeri oli pahoillaan, kun
oli pahoittanut jonkun mie
nerheimin Lastensuojelu
len. Uudessa Manliiton Musiikkiliikunta-k
irjassa oli Eben lauluja,
Kukko ja Kana saunassa.
joista yksi oli
Sitä paheksuttiin! Samass
a ammeessa!
Inkeri Simola-Isakssonin
ja Maisa Krokforsin voim
in lähti ammattikuntam
ja nousuun. Tanssittiin,
me kukoistukseen
laulettiin ja iloittiin. Osa
simme jo silloin ihmetellä
valovoimaista, toiset huo
alati uusiutuvaa,
mioonottavaa suurta ihm
istä.
Vielä viimeksi tavatessa
mme Inkeri muisteli pie
ntä nyyttiä, joka syntyi
pääsiäisloman aikana ja
tuli jatkamaan musiikkilii
kunnan täydennyskoulutuskurssia pariviik
koisena. Siitä on nyt 21
vuotta.
”Nyt ystävät laulu jo alo
ittakaa, niin harvoinhan
yhdessä laulella saa.
Vive la compagnie!”
Eve Alho
Pikkutrilli 1 • 2012
Pikkutrilli_1_2012.indd 21
21
29.4.2012 20:52:10
Tällä palstalla saamme musiikkikasvatusterveisiä eri puolilta maailmaa.
Kansainvälisyys
Kurkistus merten taa
Ulkomaan kirjeenvaihtajamme Krista Pyykönen
Kuuluuko?
Kuluva vuoteni alkoi NAIP-opiskelijana Hollannin Haagissa,
jossa järjestettiin tammikuussa European Improvisation
Project. Se oli kansainvälinen klassisen muusikin opiskelijoille tarkoitettu kaksiviikkoinen workshop, jossa pääsimme
syventämään ymmärrystämme tonaalisesta ja atonaalisesta
improvisaatiosta muun muassa Augusti Fernandezin,
Anto Pettin ja Ernst Reijsegerin ohjauksessa.
T
yöskentelimme kvintettikokoonpanoissa improvisaation harjoittelemisen ja improvisaatiokonserttien esittämisen lisäksi erilaisten
osallistavien projektitehtävien parissa. Improvisaatioon perustuvaa
musiikkitoimintaa järjestettiin muun muassa maahanmuuttajaryhmälle, koululaisluokalle, kirkolliseen palvelukseen sekä Haagin kaupungintaloon
virkamiesten yllätykseksi.
Workshopin peruskysymyksenä oli, miksi klassinen muusikko kieltäytyy usein
soittamasta spontaanisti yleisölle perustellen, ettei hänellä ”ole mitään valmista
soitettavaa”? Improvisaatio on voimavara, joka antaa varmuutta oman instrumentin tuntemiseen ja käsittelyyn, musiikin tuottamiseen ja esiintymiseen. Se syventää taitoja kuunnella, reagoida ja kommunikoida yhtyesoitossa sekä vapauttaa
soittajan ilmaisua. Improvisaatio sopii hyvin musiikkipedagogiikan välineeksi jo
alkeisopetukseen kamarimusiikin tai yhteismusisoinnin ja varhaisten musiikinteorian opintojen tueksi. Se ”avaa korvat” kuuntelemiseen samalla kannustaen
aktiiviseen osallistumiseen ja totuttaa käyttämään erilaisia harmonisia yhdistelmiä
ja tonaliteetteja. Lapsi oppii hallitsemaan itse, miltä hän haluaa äänen kuulostavan,
miten se soi muiden soiton kanssa ja miten soitto rakentuu eri karaktäärien, tutti- ja
solo-osioiden, ym. elementtien kokonaisuudeksi. Mikä tärkeintä, improvisaatiossa
ei ole sääntöjä, joten siinä ei voi tehdä virheitä. Tämä voi vapauttaa lasta musisoimaan sisältä käsin ja löytää uusia taitoja ja ideoita soittoonsa.
Kevääni jatkui Islannissa, jossa osallistuin Reykjavikin NAIP-opiskelijoiden Nature
Sounds -opintokurssille. Matkustimme Euroopan läntisimmälle laidalle Isafjorduriin
äänittämään luonnon ääniä ja luomaan äänistä tietokoneella elektronista musiikkia. Minulla oli sähköviulu mukanani, joten nauhoitin valassafarilta poimimieni
merellisten äänien päälle viululla valaiden laulua. Sain kurssilta paljon ideamateriaalia mm. lasten kanssa työskentelyyn. Luonnon äänten nauhoittaminen kannustaa lapsia etsimään ympäristöstä heitä itseään kiinnostavia auditiivisia kohteita
ja löytämään rytmejä, melodioita ja harmonioita ympäröivästä äänimaailmasta.
Tämän materiaalin voi muuntaa helposti kirjoitetuksi tai soitetuksi musiikiksi joko
elektronisesti, omilla instrumenteilla nauhoituksia jäljittelemällä, body percussionilla tai laulamalla. Lapsi oppii, että musiikkia on kaikkialla ja sitä voi itse säveltää
pienimmistäkin äänistä.
Tukholmassa olen jatkanut kulttuuriyrittäjyys- sekä viulunsoitonopintojani ja lisäksi pienen kolmeviikkoisen musiikkitoimintakokonaisuuden
suunnittelua ja järjestämistä Älvsjö Äldreboenden vanhustenhoitokodin
dementiaosastolle. Toukokuussa on siis luvassa hetkiä levyraadin, tanssin,
rytmisoitinten ja asukkaiden suosikkimusiikin parissa!
Keväisin terveisin, Krista Pyykönen
Krista Pyykönen
Krista Pyykönen, Musiikkipedagogi AMK,
viulunsoitonopettaja
• Valmistui Metropoliasta joulukuussa 2010.
• Opiskelee kansainvälisessä Joint Music Master for
New Audiences and Innovative Practice -maisterikoulutuksessa Tukholmassa.
• Tavoite valmistua keväällä 2013 päättötyönään
"PIP – Professional Integration Project", demantiasairaiden vanhusten musiikkikasvatusprojekti
workshopin muodossa. Sen lisäksi kirjallinen "PIPResearch" projektin ja prosessin kuvaukseksi tutkimuskysymyksineen.
• Toiveinaan kehittää musiikin opetusta kohti tyylilajisallivaa, ennakkoluulotonta ja oppilaan omaan
luovaan musiikintuottamiseen kannustavaa pedagogiikkaa. Tavoite löytää yhä osallistavampia ja toiminnallisempia tapoja, joilla muusikot työskentelevät
lähikontaktissa kohderyhmiensä kanssa.
• Motto: Learning
Life
Luonnon äänten nauhoittaminen
kannustaa lapsia etsimään
ympäristöstä heitä itseään
kiinnostavia auditiivisia kohteita
ja löytämään rytmejä, melodioita
ja harmonioita ympäröivästä
äänimaailmasta.
Kirjoittaja opiskelee Tukholman Kungliga Musikhögskolanissa
Joint Music Master for New Audiences and Innovative Practice-maisteriohjelmassa.
22
Pikkutrilli 1 • 2012
Pikkutrilli_1_2012.indd 22
29.4.2012 20:52:10
Musiikkipedagogi Krista Pyykönen on uuden
sukupolven musiikkikasvattaja. Hän etsii innovatiivisia ja osallistavia tapoja käyttää muusikon
ja musiikkikasvattajan taitojaan. Tuulta siipiensä
alle Pyykönen on saanut uudesta, kansainvälisestä Joint Music Master -maisteriohjelmasta, jossa
hän opiskelee ensimmäisenä suomalaisena.
Metropoliasta
maailmalle
Kansainvälisyys
Maailmalla
Musiikki kuuluu kaikille
Maisteriohjelmasta Pyykönen on edelleen saanut vahvistusta ajatuksilleen. Hänen
mukaansa musiikki kuuluu kaikille, ja jokaisella pitäisi olla siihen mahdollisuus. ”Esimerkiksi Pariisissa ammattimuusikot käyvät sairaaloissa soittamassa valtion rahoituksella”,
hän kiittelee.
Pyykönen on muutenkin kiinnostunut musiikin ja hyvinvoinnin yhteydestä.
”Musiikin vaikutus on uskomattoman syvällä: ihmiset, jotka ovat muistisairauden takia
unohtaneet kuinka puhutaan, alkavat osallistavan musiikkitoiminnan tuloksena tapailla
jotakin melodiaa 40-luvulta”, hän kertoo.
Pyykösen silmät ovat avautuneet myös opettajakeskeisen ajattelumallin suhteen.
”Tällainen malli voi opettaa avuttomuuteen, jossa soittaja tottuu saamaan soitostaan vastauksen, menikö soitto hyvin vai ei. Se tappaa oppilaan aloitteellisuutta ja
kasvattaa eräänlaiseen itsekeskeisyyteen.”
Hän muistuttaa, kuinka huomio tulisi kiinnittää siihen kenelle soitetaan ja miten
otetaan kontaktia kuulijaan. ”Se olisi kestävää kehitystä.”
Muutoksen käsi
rista Pyykösen opinpolku alkoi Espoon musiikkiopistossa viulunsoiton
parissa, minkä jälkeen hänen tiensä vei Metropolia Ammattikorkeakouluun opiskelemaan viulunsoiton opettajaksi. Korkeakouluopinnoissaan
hän sai vahvistusta jo kytemässä oleville ajatuksilleen haastaa musiikinopetuksen asenteellisia ja monin paikoin jäykkiäkin toimintamalleja.
”Vasenkätisenä viulistina olen joutunut miettimään, miksi asioita tehdään tietyllä
tavalla”, Pyykönen kertoo. ”Ollessani mukana Metropolian Kulttuurisilta-hankkeessa,
tajusin, että näin tätä työtä pitää tehdä. Esittelimme lapsille instrumentteja ja kävimme teoksia yksityiskohtaisesti läpi niistä oppien. Se oli yleisötyötä ja uusien yleisöjen
etsimistä parhaimmillaan”, hän kiittää.
”Yllätyin, miten vähän monilla lapsilla on mahdollisuuksia harrastaa musiikkia kotona”, Pyykönen huokaa, ja jatkaa: ”Meidän muusikkojen pitää itse aktiivisesti etsiä
uusia yleisöjä sen sijaan, että odottelisimme niitä konserttisaleissa.”
Pyykönen kiittää myös Metropolian viulunsoiton opettajaansa Seppo Reinikaista,
joka kannusti nuorta viulistia etsimään eri taiteenlajien yhtymäkohtia.
Jos Pyykönen saisi Suomeen palattuaan valita mitä muuttaisi, hän loisi aluksi ensimmäisen vuoden musiikinopiskelijoille orientoivan opintokokonaisuuden siitä, kenelle
soitetaan sekä mitä, miksi ja miten soitetaan.
”Opiskelijat saisivat pohtia mitä yleisö on, sen sijaan, että he menevät koppiin harjoittelemaan kuudeksi tunniksi ilman tavoitetta soittaa sävellystä kenellekään”, Pyykönen
napauttaa.
Hän järjestäisi myös korkeatasoista, osallistavaa musiikkitoimintaa dementikoille.
”Lisäksi olisi hienoa tuoda lapset ja vanhukset yhdessä musiikin ääreen”, hän listaa.
Pyykönen harmittelee myös, että Suomessa on rutkasti hukkaan heitettyä muusikkokapasiteettia. ”Otetaan esimerkiksi improvisaatio: koen todella tärkeäksi, että lapsille opetettaisiin improvisaatiota ihan alusta asti. Se kehittää uskomattomalla tavalla
ilmaisua, itsevarmuutta soittaessa, soittotekniikkaa ja ennen kaikkea musikaalisuutta”,
Pyykönen kertoo.
Hänen mukaansa lapsia pitäisi kannustaa ja auttaa alusta pitäen myös itse säveltämään omia kappaleita ja tuottamaan musiikkia sisältä käsin — ei ulkoapäin, kuten
nykyään opetus usein tapahtuu.
”Muusikko voi valitettavasti olla kovin taidokas soittaja, mutta ymmärtämätön luovasta prosessista tai musiikin ilmaisemisen tavoitteesta”, hän harmittelee. ”Nämä ovat
asioita, joissa meillä on vielä paljon kehittämistä.”
Oppia etsimässä
Kohti tulevaa
Musiikkipedagogiksi valmistumisen jälkeen Pyykönen oli vuoden töissä musiikkiopistossa. ”Nautin työstä paljon, mutta samalla näin huutavan tarpeen viedä musiikkipedagogista toimintaa opiston seinien ulkopuolelle ja etenkin vanhuksille”, hän kertoo
ja jatkaa: ”Koin, että minun täytyy päästä vielä syvemmälle.”
Pyykönen etsi opiskelijavaihtokoulunsa, Tukholman Kungliga Musikhögskolanin nettisivuilta itselleen sopivaa jatkokoulutusta ja löysi sattumalta löytämänsä uuden Joint
Music Master for New Audiences and Innovative Practice -maisteriohjelman ja haki
siihen. ”Siinä tuntui olevan juuri kaikki ne komponentit, mitä todellisuudessa muusikon
työhön kuuluu pelkän soittamisen lisäksi”, Pyykönen kertoo. Tukholma valitsi Pyykösen
pioneeriopiskelijakseen lähtiessään mukaan kansainvälisten musiikkikorkeakoulujen ja
koulutusorganisaatioiden yhteistyöohjelmaan.
Pyykösen opinnot Joint Music Master for New Audiences and Innovative Practice
-maisteriohjelmassa painottuvat muun muassa tutkimusmetodien osaamiseen, kommunikatiivisiin soitto-opintoihin, kulttuuriyrittämiseen sekä musiikkitoiminnan ja musiikkiprojektien johtamistaitojen opintoihin. ”Tällaiset opinnot pitäisi kuulua kaikkiin
musiikin korkeakouluopintoihin”, Pyykönen toteaa.
Joint Music Master maisteriohjelma on hyvin kansainvälinen ja yhteistyöverkostoltaan laaja. Mukana ovat tällä hetkellä Hollanti, Islanti, Englanti sekä Ruotsi, ja lisää
maita on liittymässä lähivuosina mukaan. Lisäksi opintoja opiskellaan painotuksista
riippuen siinä maassa, yhteistyöorganisaatiossa tai koulussa, joka tarjoaa halutun koulutusnäkökulman. Pyykönen lähtee puoleksi vuodeksi Hollantiin Euroopan komission
tukeman Lifelong Learning -ohjelman pariin oppimaan, tekemään ja valmistautumaan
loppuprojektiaan varten.
”Olen saanut koulutuksesta kaiken, mitä odotin ja enemmän. Näkökulmat ovat
niin toisenlaiset ja avartavat tavalliseen musiikin maisteriohjelmaan verrattuna, vaikkakin vaatimukset ovat musiikillisesti yhtä korkeat”, Pyykönen sanoo tyytyväisenä,
ja kiteyttää: ”Kun tekee mistä tykkää ja uskoo tähän juttuun, saa energiaa. Se jo
itsessään inspiroi.”
K
Minna Lamppu
Lue lisää koulutuksesta: www.jointmusicmasters.org
Pikkutrilli 1 • 2012
Pikkutrilli_1_2012.indd 23
23
29.4.2012 20:52:11
Kansainvälisyys
Maailmalla – Kambodza
Kambodzasta kajahtaa!
Joukko Sibelius-Akatemian musiikkikasvatuksen
osaston opiskelijoita, tutkijoita ja opettajia matkusti
tammikuussa tutustumaan Kambodzalaiseen kulttuuriin, vieden samalla suomalaiset kulttuuriterveiset mukanaan. Työvälineinä tässä laatujaan ensimmäisessä kulttuurivaihdossa oli laulu, tanssi, soitto
ja aivan hitunen englannin kieltä. Sain kunnian olla
tuossa porukassa mukana ja jaan nyt ilolla teille
aurinkoisia ja mieleenpainuvia kokemuksia!
M
atkamme koostui kolmesta musiikki- ja tanssipainotteisesta orpokodista, joissa vierailimme. Kahteen ensimmäiseen, australialaisen mahtileidin Geraldine Coxin,
perustamiin orpokoteihin tutustuimme kumpaankin kahden päivän ajan. Kambodza toipuu yhä 1970-luvun lopun kansanmurhista
ja orpokodit antavat kodin ja turvan lapsille, jotka eivät pysty syystä tai
toisesta asumaan omissa kodeissaan. Orpokodeissa asuu myös lapsia, joiden
vanhemmat ovat elossa.
Karuista kohtaloista huolimatta meidät vastaanotti Sunrise Villages
-orpokodeissa joukko iloisia, elämänmyönteisiä ja reippaita lapsia sekä
nuoria. He ovat etuoikeutettuja saadessaan orpokodissa katon päittensä päälle, ravinnon ja ilmaisen koulutuksen. Sunrise-orpokotien toiminta
rahoitetaan pääosin Australiasta tulevien avustusten turvin. Koulupäiviin
kuuluu päivittäin musiikkia ja tanssia. Pääsimme tutustumaan Khmeriläiseen kansanperinteeseen lasten opastuksella. Oli kiehtovaa, miten taitavia
pedagogeja nuorimmatkin lapset olivat. He opettivat meitä ilman yhteistä
kieltä. Peilioppimalla yritimme taipua khmer-tanssien kummallisiin asentoihin
ja opetushetken parasta antia tietenkin oli, kun me isot, valkoiset ja kankeat
suomalaiset horjuimme ja menetimme tasapainomme. Naurua riitti! Jälleen
tuli muistettua, että lasten maailmassa oppiminen tapahtuu erheiden ja
kommellusten kautta, eivätkä virheet haittaa. Mokasta selviää nauramalla,
eikä selittelyjä tai (liikaa) puhetta tarvita.
Matkamme pääkohteena oli pienessä kaupungissa nimeltä Kampot sijaitseva musiikki- ja tanssikoulu. Koulu toimii sekä orpokotina, että musiik-
24
Kuva: Kalle Kallio
Artikkelin kirjoittaja
Veera Perkola khmermusiikin pauloissa.
kikouluna lapsille ja nuorille, jotka asuvat kodeissansa – eli toiminta on
verrattavissa meidän musiikkiopistotoimintaan. Opetuksen pääpaino on
khmer-musiikissa ja tanssissa. Tunteja on päivittäin ja taso on todella huikea!
Koululaisten viikko sisältää oppitunteja ja esityksiä erilaisissa tilaisuuksissa,
kuten paikallisissa hääjuhlissa (mitkä ovat kolmipäiväisiä festivaaleja).
Vietimme Kampotissa aikaa kahdessa eri otteessa yhteensä kahdeksan
päivää. Työskentelimme kolmessa eri ryhmässä niin, että aamupäivisin
me toimimme oppilaina opetellen khmer-perinnettä ja iltapäivisin olimme
opettajia, jotka opettivat suomalaista kansanperinnettä. Ahkeran ja hikisen
opiskelun tuotoksena kokosimme upean iltakonsertin vierailumme päätteeksi
heidän ja meidän perinnemusiikista ja tansseista. Pääsimme pukeutumaan
paikallisiin juhlapukuihin ja illan ohjelmistossa oli muun muassa kookospähkinätanssi, huutokatrilli ja klassista khmer-musiikkia laattasoittimin. Ennen
kuin pääsimme tuohon upeaan lopputulokseen, jouduimme välillä aika
koville paikallisten opettajien ohjauksessa. Varsinkin vanhemman polven
opettajat eivät tuntuneet tuntevan käsitteitä ”pienissä pätkissä” ja ”hitaasti
opettaminen”...
He vaativat todella täydellisyyttä ennen kuin lisäsivät haastetta. Opettaessamme koulun oppilaita ja huomatessamme heidän valtavan omaksumiskyvyn, pystyimme paremmin ymmärtämään, mihin täkäläinen opetustyyli
perustuu. Kaikista oppilaista huokui se, että he ovat tottuneet tekemään
töitä ja he silmin nähden nauttivat uuden oppimisesta. Oli ihanaa opettaa,
kun ei tarvinnut keskittyä kurinpitoon ja lasten laulu raikasi pyytämättäkin.
Hymy nousee huulilleni vieläkin, kun kuulen mielessäni kambodzalaiset koululaiset laulamassa ”Kaksipa poikaa Kurikasta niin komiasti liikkuu..” :)
Tuon matkan jälkeen ystävät ja tuttavat ovat kovasti kyselleet, että mikä
matkasta jäi päällimmäisenä mieleen. Matka oli todella tunnepitoinen: näimme ja koimme paljon myös ikäviä asioita ja karu totuus ihmisten eriarvoisuudesta iski todella vasten kasvoja Kambodzan kaduilla. Kaikesta huolimatta
Kambodzan kansasta huokuu kunnioitus elämää kohtaan. Perheet pitävät
yhtä, toisista pidetään huolta eikä turhasta valiteta. Toin Kambodzasta kotiin tuliaisiksi mausteita ja teetä, mutta myös aimo annoksen positiivista
elämänasennetta sekä musisoimisen ja tanssin iloa!
Veera Perkola
Pikkutrilli 1 • 2012
Pikkutrilli_1_2012.indd 24
29.4.2012 20:52:11
Tullaan
tutuiksi
Kaikkosen mielestä
erityisryhmien lapset
olisi hyvä sijoittaa
tavallisiin muskareihin.
Kaikki soittaa
"Musiikista ei tule minulle ammattia", tuumasi nuori
Markku Kaikkonen. "Ei vammainen voi oppia",
sanoivat monet. Onneksi kumpikaan lausahduksista
ei enää pidä paikkaansa, vaan Musiikin erityispalvelukeskus Resonaarin käytävillä on johtajiensa näköinen, kodikas ja mutkaton tunnelma – ja soitto soi.
L
apsena Markku Kaikkonen soitti musiikkiopistossa klassista pianoa
ja siinä rinnalla kevyttä musiikkia bändissä. Musikaalista poikaa
kiinnostivat historia, suomen kieli ja kirjallisuus sekä matematiikka
ja fysiikka. Vanhemmat yrittivät kannustaa poikaansa hakemaan
musiikkiluokalle, mutta poika tuumasi vain: "En mene!"
Sama jatkui ala-asteelta lukioon asti. Yläasteen musiikinopettaja oli jopa
laittanut Kaikkosen nimen lähilukion musiikkilinjalaisten joukkoon, mutta tämä
halusi tavalliselle linjalle. Lukion jälkeen Kaikkonen aloitti opinnot opettajankoulutuslaitoksella ja jatkoi musiikin harrastamista. Musiikista ei missään
tapauksessa tulisi ammattia!
Toisin kuitenkin kävi, sillä aikansa opiskeltuaan kasvatustieteitä ja harrastettuaan musiikkia Kaikkonen oivalsi, että nämä kaksi asiaahan pystyy yhdistämään: musiikki + kasvatus = musiikkikasvatus! Niinpä haaveissa olleet
kirjallisuuden ja historian opinnot saivat jäädä. Vuonna 1988 Kaikkonen pääsi Sibelius-Akatemiaan opiskelemaan musiikkikasvatusta. Opintoihin sisältyi
myös erityispedagogiikkaa, jota Kaikkonen tällä hetkellä harrastaa avoimessa
yliopistossa.
Lupaan opettaa ja kehittää
Nykyään Kaikkonen on nimenomaan musiikkikasvattaja. Se on ollut hänen
työnsä ja tärkein toimenkuvansa lähes kahdenkymmenen vuoden ajan. Hän
toimii Musiikin erityispalvelukeskus Resonaarin johtajana yhdessä Kaarlo
Uusitalon kanssa, on mukana erilaisissa kehitysprojekteissa ja opettaa hiukan
Resonaarin oppilaita sekä tulevia pedagogeja. Kaikkonen on myös säveltänyt
paljon lastenlauluja.
Markku Kaikkonen mainitsee puheessaan usein opettajan eettisen lupauksen:
”Lupaan opettaa kaikille oppilaille musiikillisia tietoja ja taitoja sekä kehittää oppilaiden muusikkoutta monipuolisesti.”
Ei ole merkitystä minkälainen ihminen on, mistä hän on tullut, miltä hän
näyttää, millaisia valmiuksia hänellä on tai minkä ikäinen hän on. Kaikkosen
mukaan pedagogin tärkein tehtävä on mahdollistaa ihmiselle musiikin tekeminen ja keksiä keinot, miten soitto saadaan soimaan. On myös huomattava
ja hyväksyttävä se, ettei itse aina olekaan paras opettaja juuri kyseiselle
oppilaalle. Silloin tämä on ohjattava hänelle sopivan opettajan luokse.
Resonaari
Vuonna 1995 Kaikkonen oli mukana perustamassa Musiikin erityispalvelukeskus Resonaaria RAY:n tuella, yhteistyössä Helsingin Kaupunkilähetyksen
ja Sibelius-Akatemian kanssa.
Aluksi Resonaarissa tarjottiin lähinnä musiikkiterapiapalveluita, kunnes
Markku Kaikkonen ja Kaarlo Uusitalo ryhtyivät kehittämään kuvionuottimenetelmää terapiatyön ja soitonopetuksen tueksi. Sen ideana on mahdollisimman pelkistetty ja yksinkertainen nuotti-informaatio, joka on helppo
hahmottaa ja joka pitää sisällään kaiken perinteisen nuottijärjestelmän informaation. Kuvionuottiprojektien myötä syntyneelle asiakaskunnalle alettiin tarjota kuvionuottimenetelmään perustuvaa, kuntouttavat tavoitteet
huomioivaa musiikinopetusta.
Ja niin syksyllä 1999 käynnistyi Resonaarin musiikkikoulun ensimmäinen
toimintavuosi. Tätä aiemmin erityisryhmiin kuuluville ihmisille oli tarjottu
lähinnä musiikin kerhotoimintaa ja musiikkiterapiaa – ei tavoitteellista musiikin erityisopetusta.
Resonaari teki myös yhteistyötä Lystileikki ky:n Esa Lamposen kanssa
kuvionuottimenetelmän käytöstä musiikkileikkikoulutoiminnassa. Lamponen
käyttää edelleen kuvionuotteja opetuksessaan esimerkiksi paloilla soitettavien melodioiden tukena.
Jako kahteen
Resonaarin musiikkikoulussa alettiin tarjota uusien kuvionuottisovellusten
avulla opetusta soitinvalikoiman uusissa soittimissa ja musiikkikoulun toiminta jaettiin kahteen osastoon: erityisryhmille suunnattuun musiikkikouluun
ja asiantuntijayksikköön. Resonaarin musiikkikoulussa annetaan taiteen
perusopetuksen alaista instrumentti- ja yhteismusisointiopetusta kehitysvammaisille sekä muille erityisopetuksen kohderyhmille ja asiantuntijayksikössä puolestaan toteutetaan erityismusiikkikasvatuksen kehittämis- ja
Pikkutrilli 1 • 2012
Pikkutrilli_1_2012.indd 25
25
29.4.2012 20:52:11
tutkimustoimintaa sekä tarjotaan asiantuntijapalveluja.
Resonaarin väki alkoi myös tehdä yhä enenevässä määrin yhteistyötä
sekä suomalaisten että ulkomaisten tahojen kanssa. Useissa projekteissa
käynnistettiin erityisryhmien terapeuttisesti suuntautunutta musiikkitoimintaa yhteistyövoimin (”Resonaari-malli”) ja tehtiin erityismusiikkikasvatuksen
menetelmiä tutuksi ympäri maailmaa. Kaikkonen kertoo, että on ollut todella
mielenkiintoista nähdä, minkälaisia tuloksia ja sovelluksia eri puolille maailmaa Resonaarin mallista on syntynyt. Jokainen taho kun tekee työtä omista
lähtökohdistaan ja lisää mukaan omia mausteitaan. Moni Resonaarissa vireillä
ollut projekti on noussut pinnalle samoihin aikoihin myös muualla maailmassa.
Suomi on siis alan tutkimus- ja kehitystyössä hyvin ajan hermolla.
Vuonna 2003 Resonaariin valmistui kuntouttavat tavoitteet huomioiva erityisryhmille suunnattu musiikkitoiminnan opetussuunnitelma ja seuraavana
vuonna Helsingin kaupunki myönsi musiikkikoululle taiteen perusopetusoikeuden. Nykyisin musiikkikoulussa on noin kaksisataa oppilasta.
Kiinnostus Resonaarin toimintaa kohtaan on ihmisten parissa suurta ja
kasvujohteista. Vuosien varrella kuvionuottimenetelmästä ja erityisryhmien
musiikkitoiminnasta on tehty lukuisia pro gradu -tutkielmia, lopputöitä ja
väitöskirjoja. Tällä hetkellä Resonaarissa on käynnissä vuonna 2009 alkanut
OKM:n tukema Kehitysvammaiset muusikkoina -projekti sekä kaksi lyhyttä
projektia: Kulmakoulusäätiön kanssa tehdään kuvionuottisovelluksia suomalaisista klassisista pianokappaleista ja Wihurin säätiön kanssa kehitetään
tapoja käyttää musiikkiteknologiaa erityismusiikkikasvatuksessa. Resonaarin
asiantuntijayksikön toimintaa rahoittaa RAY. Tutkimusyhteistyötä tehdään
Sibelius-Akatemian sekä Music for All -tutkimusryhmän kautta Helsingin ja
Jyväskylän yliopistojen kanssa.
Kaikki soittaa
Kun Markku Kaikkonen ja Kaarlo Uusitalo ryhtyivät ideoimaan ja kehittämään menetelmiä opettaa erilaisille oppijoille tavoitteellisesti musiikkia, he
törmäsivät ennakkoluuloihin. Moni tuumasi, ettei vammainen voi oppia mitään. Kaikkonen on kuitenkin sitä mieltä, että kaikki voivat oppia, kun vain
keinot löydetään: lähdetään liikkeelle aivan alusta (esimerkiksi perussykkeestä) ja edetään hitaasti ja kärsivällisesti, ihan niin kuin musiikkileikkikoulussa.
Vaikka oppiminen olisi hidasta, sitä kuitenkin tapahtuu ja siitä nautitaan.
Ydinasia sekä tavallisten että erilaisten oppijoiden musiikinopetuksessa on
sama: "kaikki soittaa".
Kaikkonen mainitsee esikuvikseen suomalaisen musiikkiterapian isän
Petri Lehikoisen, musiikkipedagogi Inkeri Simola-Isakssonin ja englantilaisen AMICI Dance Theatre Companyn johtajan Wolfgang Stangen, joka
tekee korkeatasoisia tanssiteatteriesityksiä kehitysvammaisten ja tavallisten
tanssijoiden kanssa. Kaikkonen käy myös säännöllisesti sekä klubeilla että
oopperassa haistelemassa kulttuurikentän ajankohtaisia tuulia.
Erityisoppija
tavalliseen
muskariin
Resonaarissa ei ole ollenkaan musiikkileikkiryhmiä,
sillä Kaikkosen mielestä
Kaikkosen mukaan
erityisryhmien lapset olipedagogin tärkein tehtävä
si hyvä sijoittaa tavallisiin
on mahdollistaa ihmiselle
muskareihin. Hän kertoo
musiikin tekeminen ja
luottavansa paljon varhaisiän
musiikinopettajiin, jotka tekevät
keksiä keinot, miten
monipuolista työtä antaen perussoitto saadaan soimaan.
valmiudet kaikkeen. Ryhmässä erityisoppija ei ole ongelma – vaan haaste
– joka vaatii opettajalta tavallista tarkempaa
26
suunnittelua ja oman työn arvioimista. Tämä tukee erityisoppijan harrastamista, mutta myös monipuolistaa toimintaa ja palvelee siten kaikkia.
Erityismusiikkikasvatus on tavoitteellista musiikinopetusta, mutta tietojen
ja taitojen opettelemisen lisäksi mukana voi olla kasvatuksellisia merkityksiä.
Erityisryhmien opettaminen vaatii paljon ihmisen lukutaitoa ja luottamusta
oppilaan oppimispotentiaaliin. Opettajan tulee ymmärtää, millainen haaste
tukee ja motivoi oppilasta parhaiten juuri sen hetkisessä tilanteessa ja miten
haluttuun lopputulokseen mahdollisesti päästään. Erityisille oppijoille laadittava henkilökohtainen opetuksen järjestämistä koskeva suunnitelma (HOJKS)
keskittyy oppilaan omiin voimavaroihin ja vahvuuksiin, ottaen huomioon
oppilaan erityispiirteet sekä mahdolliset rajoitteet ja heikkoudet.
Vaikka opettaja suunnitteleekin opetusprosessin etukäteen, pääsee hän
testaamaan sen toimivuutta vasta opetustilanteessa. Juuri tämä seikkailu,
jossa opettaja arvioi oman suunnitelmansa soveltuvuutta kullekin oppilaalle
ja kehittää sitä edelleen, tekee Kaikkosen mielestä opettajan työstä niin
mielenkiintoisen. Ammattimuusikko joutuu "veivaamaan perusohjelmistoa", mutta pedagogi saa työskennellä monipuolisesti erilaisten ihmisten
ja materiaalien parissa.
Tasavertaisina rinta rinnan
Suomessa on menossa kulttuurivallankumous, jossa erityisryhmien ihmiset
alkavat nousta tasavertaisina taiteilijoina muiden taiteilijoiden rinnalle. Tämä
johtaa siihen, että joudumme määrittelemään uudestaan kriteerit muusikkoudelle. Näin myös ennakkoluulot hälvenevät ja erilaisuuden voimavarat
pystytään ottamaan käyttöön. Nyt Resonaarin muusikot opettavat esimerkiksi yliopistolta tulevia opiskelijaryhmiä ja osa toimii esiintyvinä taiteilijoina.
Kaikkonen muistuttaakin pedagogin eettisestä ohjeesta opettaa jokaista
oppilasta parhaansa mukaan.
Resonaarin muusikot ovat tarvinneet apua, jotta soitto on lähtenyt
soimaan, mutta nyt musiikkikoulun käytävillä soi: "Toivotaan, toivotaan,
toivotaan, että joskus luomme toisenlaisen maan.."
Laura Koskelo
KUVIONUOTTIMATERIAALIA MU
Kuvionuotit -kirjat
• musiikkileikkikouluun soveltuvaa kuvionuottimateriaalia löytyy ainakin kirjoista Kuvionuotit, Kuvionuotit 2 ja Kuvionuotit 3
• kirjat ovat kuvionuoteilla kirjoitettuja noin 60 laulun kokoelmia
• kirjat sisältävät kansanlauluja, lastenlauluja, ikivihreitä, hittejä ja idoleita sekä juhlalauluja
• kuvionuottikirjoja sekä soittimeen liimattavia kuvionuottitarroja
voi tilata Oppimateriaalikeskus Opiken verkkokaupasta
www.opike.fi
Pianonsoiton alkeet kuvionuoteilla
• on laadittu pianonsoiton testikirjaksi Musiikin
erityispalvelukeskus Resonaarissa
• tutustuttaa aloittelevan pianistin koskettimistoon ja säveliin,
joiden avulla päästään melodiasoittoon käsiksi
• kehittää syketajua, yhteissoittoa ja kappaleiden säestämistä sekä ostinatoilla että sointumerkkien avulla
• kirjasta löytyy myös materiaalia oman musiikillisen keksinnän ja improvisaation tueksi
• Pianonsoiton alkeet kuvionuoteilla -kirjaa voi tilata Resonaarista ([email protected], www.resonaari.fi)
Pikkutrilli 1 • 2012
Pikkutrilli_1_2012.indd 26
29.4.2012 20:52:11
MARKKU KAIKKONEN
- Helsinkiläinen musiikkikasvattaja
- Musiikin erityispalvelukeskus Resonaarin johtaja
Kuvionuottijärjestelmässä jokaista nuottia vastaa
jonkin värinen, -pituinen ja -muotoinen symboli.
Sama symboli, esimerkiksi punainen neliö, löytyy
sekä nuottikuvasta että soittimesta ja siitä näkee
suoraan mistä tarvittava ääni löytyy ja kuinka
pitkä se on.
Pelkkä neliö on kestoltaan lyhyempi kuin hännällinen neliö.
Kuvionuotteja pystyy käyttämään monenlaisessa
opetuksessa, myös varhaisiän musiikkikasvatuksessa, esimerkiksi kanteletta, paloja tai nokkahuilua soitettaessa.
LIA MUSIIKKILEIKKIKOULUUN
Musiikille siivet
• löytyy kuvionuottimenetelmän mukainen ohjeistus soitonohjaukseen
• Otavan kustantama kirja on loppuunmyyty, joten sen voi löytää lähinnä kirjastoista
Käsistään kätevä varhaisiän musiikinopettaja voi askarrella
itsekin kuvionuottimateriaalia!
• Resonaarin nettisivuilta http://www.resonaari.fi/?sid=51 löytyy piirrosohjelma kuvionuottien tekemiseen
• ohjelman avulla voi tehdä itse nuotin vaikka laattasoittimilla soitetta
vaan ostinatoon tai muskarilauluun
• WC-paperirullien hylsyjä voi myös käyttää kuvionuottiaskartelussa: pystyssä oleva hylsy on kahdeksasosanuotti, kumollaan oleva hylsy neljäsosanuotti ja talouspaperirullan hylsystä tulee puolinuotti.
Hylsyn kylkeen liimataan tarvittava nuottisymboli ja nuotti on valmis!
Julkaisut:
1997 Musiikki ja mielen maisemat -julkaisun toimittaja yhdessä Sari
Mattilan kanssa (Sibelius-Akatemia)
1998 Lahjakkuus lentoon -julkaisun toimittaja yhdessä Tuire RantaMeyerin kanssa (Sibelius-Akatemia)
1999 Piano soikoon! -Kuvionuoteista perinteiseen nuottikirjoitukseen.
Pianon alkeisoppikirja yhdessä Kirsi Vikmanin kanssa. (Musiikin
erityispalvelukeskus Resonaari)
1999 Kehitysvammaliiton julkaiseman Kuvionuotit -kirjan tekijänä Kaarlo
Uusitalon kanssa
2000 Otavan Lukion musiikin oppikirjan Amadeus 2:n opetusvideon
käsikirjoitus ja käytännön workshopin toteutus musiikin luovan projektin
osalta
2000 Olin laulukirja yhdessä Satu Sopasen, Ritva Ollarannan ja Maija
Simojoen kanssa (Otava)
2000 Olin teemakirja 1 yhdessä Satu Sopasen, Ritva Ollarannan ja Maija
Simojoen kanssa (Otava)
2001 Olin teemakirja 2 yhdessä Satu Sopasen, Ritva Ollarannan ja Maija
Simojoen kanssa (Otava)
2001 Olin työkirjat 1-3 yhdessä Satu Sopasen, Ritva Ollarannan ja Fiona
Tharmaratnamin kanssa (Otava)
2001 Leikkitunti -kirja ja CD yhdessä Satu Sopasen kanssa (Otava)
2002 Musiikille siivet! Musiikin esiopetuksen oppimateriaali yhdessä Esa
Lamposen kanssa (Otava), opettajan opas ja oppilaan kirja, 2 CD-levyä
2002 Olin Kantele yhdessä Ulla Piispasen, Satu Sopasen ja Ritva
Ollarannan kanssa (Otava)
2002 Kuvionuotit 2 yhdessä Kaarlo Uusitalon kanssa
(Oppimateriaalikeskus Opike, Kehitysvammaliitto)
2002 Olin nokkahuilu yhdessä Ritva Ollarannan ja Paula Fromin kanssa
(Otava).
2002 Let´s play kantele soitto-opas ja CD yhdessä Satu Sopasen, Helena
Ruhkalan ja Hannu Loistisen kanssa (Koistinen kantele)
2004 Kaikkonen Markku, Pianonsoiton alkeet kuvionuoteilla. (Musiikin
erityispalvelukeskus Resonaari)
2004 Järvik Ene & Ilmjärv Koidu & Uusitalo Kaarlo & Kaikkonen Markku.
Figuurnoodid. (MTÜ Tolaram Foundation. Tallinn. Estonia)
2005 Kaikkonen Markku & Uusitalo Kaarlo, Soita mitä näet. Kuvionuotit
opetuksessa ja terapiassa. (Oppimateriaalikeskus Opike)
2005 Ferrari Gabriella & Kaikkonen Markku. Musica con Figurenotes.
(Gardolo – Trento: Edizioni Erickson. Italia)
2006 Kaikkonen Markku & Uusitalo Kaarlo (supervisors). Figurenotes.
(Nakanishi Publishing)
2006 Kaikkonen Markku, Punaisesta punaiseen. (Musiikin
erityispalvelukeskus Resonaari)
2006 Lystitunti -kirja ja CD yhdessä Satu Sopasen kanssa (Otava)
2009 Kuvionuotit 3 yhdessä Kaarlo Uusitalon kanssa (Opike)
2011 Kaikkonen, M. & Laes, T. Special Music Education Creates Equality in
Learning. In M. Kaikkonen, A. Petraškeviča & S. Väinsar (Eds.) Music for all!
Teachers’ Manual for Special Music Education. (Riga: Sia E-Forma)
Lisäksi lukuisia artikkeleja musiikkikasvatusta käsittelevissä kirjoissa ja
lehtijulkaisuissa
Palkinnot:
2005 Yleisradion myöntämä Vuoden valopilkku -kulttuuripalkinto yhdessä
Kaarlo Uusitalon kanssa
2006 Resonaarille myönnettiin Kehitysvammatuki 57:n kunniamitali työstä
kehitysvammaisten musiikkitoiminnan hyväksi
2009 International Music Council IMC (Kansainvälinen musiikkineuvosto)
myönsi Resonaarille Musical Rights Awards -kunniamaininnan työstä
musiikillisten oikeuksien toteuttamisen puolesta.
Pikkutrilli 1 • 2012
Pikkutrilli_1_2012.indd 27
27
29.4.2012 20:52:12
Kuva: Vladimir Pohtokari
I Musikverkstaden upplever barnen musik på ett mångsidigt sätt.
MONAS MUSIKKARUSELL
Musikkarusell i Musik- och kulturskolan Sandels är
en treårig undervisningsform för barn mellan sju
och nio år där barn får prova olika instrument i små
grupper och sedan välja sitt eget instrument.
Att välja sitt instrument
Sjuårig Mona är ett av 20 barn som har blivit intagen i musikkarusellen via
vårens inträdesförhör. I augusti träffar hon sina karusellkompisar som hon
kommer att musicera tillsammans med i tre år. Under höstterminen provar
Mona på fem olika instrument som i år råkar vara piano, violin, gitarr, trumpet och klarinett. Följande års nya karusellbarn får kanske bekanta sig med
andra instrument, för instrumenten varierar för varje år.
Mona och två andra "karusellare", Lisa och Mikael, lånar instrument
från musikskolan och spelar först tre veckor violin 30 minuter i veckan.
Sedan fortsätter de till gitarrundervisningen och fram till jul har barnen fått
en smakportion av alla fem instrument. Då är det dags att välja sin favorit!
Mona blev förtjust i klarinettens vackra ton och vill lära sig spela mera.
Varje vecka efter instrumentlektionen är det dags att gå till grupplektionen, som kallas Musikverkstad. Där träffar Mona alla första årets karusellelever, verkstadsläraren Maria och pianisten Filip. Många barn känner Maria
redan tidigare ifrån musiklekskolan där hon också undervisar.
Verkstadstimmen börjar med ett namnutrop och med en liten uppvärmning med hjälp av en sjungande, solmiserande, hand som visar vad barnen
ska sjunga. Därefter får barnen öva en trestämmig kanon som de ska sjunga
på en karusellkonsert i mitten av vårterminen. Denna vecka lär Maria barnen
en ny rytm med åttondelsnoter och berättar om Katten Gabriel som bor i ett
nothus. Enligt temat leker hela gruppen en lek med snabba och långsamma
rörelser, spelar den nya rytmen först med kroppen, sedan med handtrummor
och claves samt färglägger Katten Gabriel och ritar g-noter. Verkstaden
slutar med en slutsång.
Mona tycker att Musikverkstaden påminner litet om musiklekskolan eftersom lektionerna är så mångsidiga och lekfulla. Saker som Maria där
undervisar är ändå svårare och lite mer teoretiska.
28
Mera teori och musikupplevelser
Efter första årets studier, den fina vårkonserten där alla tre karusellårskurser uppträdde tillsammans och en varm sommar börjar Monas andra år i
musikkarusellen. Den första lördagen i september går Mona, hennes mamma
och klarinettläraren Simon till en musikaffär där de tillsammans köper en
splitterny klarinett. Äntligen har Mona ett eget instrument samt också en
egen lektion! Hon spelar ivrigt och lär sig mycket nytt.
Musikverkstaden fortsätter i storsätt på samma sätt som i första året.
Notläsningen och -skrivningen får allt större vikt och gruppen lär sig också
att solmisera mera och sjunga tvåstämmigt. Under läsåret har Monas karusellgrupp tre konserter där alla får uppträda med sitt instrument. Konserterna
hålls i stora konsertsalen - det är spännande att uppträda där. På vårkonserten uppträder Musikverkstäderna som en enda karusellkör.
När Mona blir nio år börjar hon sitt sista år i musikkarusellen. Hon ska
avlägga nivåprov 1 i början av november och övar flitigt för att lyckas bra.
Nivåprovet går utmärkt och flickan strålar av glädje när mamman ger henne
en ros och en kram.
I Musikverkstaden har Mona och hennes grupp börjat göra sitt slutarbete,
en egen sång. Först skriver de en text med hjälp av läraren Maria. Det blir
en rolig historia om en hund som vill vara en människa för att kunna spela
piano. Sedan gör de tillsammans en melodi till sången och arrangerar den
till vårkonserten.
Samtidigt övar de andra sånger som de ska uppträda. I första sången får
Monas grupp sjunga stämma när första och andra årets karusellare tar hand
om melodin. Mikael, som har blivit en bra pianist, kompar. Andra sången
är arrangerad för en kör och en liten orkester med piano, två violiner, tre
klarinetter, fyra trumpeter och fyra gitarrer. Tredje årskursens elever spelar
medan de andra sjunger.
Vårkonserten och Pianisthunden blir en succé och Musikkarusell-eleverna
börjar sitt välförtjänta sommarlov. På hösten blir Mona en elev inom den
fördjupade läroplanen med klarinett som huvudinstrument. Hon börjar också
Musiklabbet (musikteori) och i orkestern.
Laura Koskelo
Pikkutrilli 1 • 2012
Pikkutrilli_1_2012.indd 28
29.4.2012 20:52:12
Gallup
Koonnut: Elise Mäntyranta
ST
A
Kuuluuko kesääsi musiikkia
vai muuta?
SU
LASTEN
U
l Muskarissa 6-vuotias Oskari halusi
ryömiä tunnelista open jalkojen välistä
ja huusi: ”Hei tuu tähän mun eteen ja
avaa sun haaras!” Pakkohan open oli
totella kun komento oli niin topakka.
l Kerroin muskarissa, että nyt mennään seikkailulle viidakkoon! Siihen
Minttu 5-v totesi: "Mää tiesinki sen
jo, ku mää katoin sen täält mun tietokoneelta!" ja näpytteli näkymätöntä
tietokonettaan.
l 3-vuotias Matias tuli muskariin
pitkän tauon jälkeen ja häntä ujostutti. Muskarin eteisessä Matias kuiskasi
mummulle itku kurkussa: ”Mua hämmästyttää tää kaikki, voiksää vähän
hauskuttaa mua, ku mua hämmästyttää tää kaikki!”
l Erään valmistumassa olevan vamon
näytetunnilla oli 4-vuotiaista pojista
koostuva ryhmä. Opetusnäytteen aluksi
yksi pojista kysyi: ”Hei ope, kenen äiti
sä oot?”
”En minä ole kenenkään äiti”, opettaja
vastasi.
”Miks sulla on sitte tissit?”, poika
ihmetteli, johon vieressä oleva poika
totesi: ”Ja isot tissit!” Siinä vaiheessa
arviointilautakunnasta kuului nauruntyrskähdyksiä.
l 3-vuotialle pojalle tuli kesken laulun
mieleen: ”Jos kaikkia perunoita ei ehdi
nostaa kesällä maasta, niin talvella ne
joudutaan sitten nostamaan lumilingolla.”
l Opella oli uudet, trendikkään paksusankaiset silmälasit. Eräs 4-vuotias
poika mietti ennen tunnin alkua: ”Onkohan sillä opella taas se naamio?”
Sirkka Jolkkonen
Jyväskylä:
Alkukesä perheellämme menee
muuttolaatikoita purkaessa
ja pääsemme kotiutumaan
rantamaisemiin. Kotikaupunkini
Jyväskylän kesäkonsertteihin
toivon pääseväni.
Johanna Rinta-aho
Virrat
Tulevaan kesääni kuuluu ainakin
synnytyslaulua ja tuutulauluja.. :) Lisäksi ohjelmassa on
talovanhuksen remontointia,
aidan kunnostusta ja vanhan
puutarhan raivaaminen.
Tiina Forsman
Helsinki
Totta kai! Festarit tekee kesän,
uimisen lisäksi! Kyllä kesään
mahtuu myös jalkapalloa, mökkeilyä, kavereita ynnä muuta
lomailua.
Matleena Karjalainen
Lahti
Kesääni kuuluu muuttolaatikoiden pakkaamista ja purkamista,
mökin rakentamista, töitä sekä
oleilua. Musiikki kuuluu kesääni
Kangasniemin musiikkiviikkojen aikaan heinäkuussa. Siellä
musisoin kesämuskarin
merkeissä.
Pikkutrilli 1 • 2012
Pikkutrilli_1_2012.indd 29
29
29.4.2012 20:52:12
Voi hyvin
!
Väistä
flunssaa
Varhaisiän musiikinopettaja on bakteerien pyörityksessä jokaisena työpäivänä. Työpäivä sisältää aivastuksien väistelyä
ja pusujen vastaanottamista, limaisten soittimien keräämistä ja parhaimmillaan lähes sata ihmiskontaktia päivässä.
Jos sinulla ei ole teräksen vahvaa vastustuskykyä, lue tämä!
Flunssaisiin kysymyksiin vastasi
lääkäri Jasmine Cornu-Tupala
Miten flunssa tarttuu ja leviää?
Flunssa eli nuhakuume leviää pisaratartuntana. Flunssaa aiheuttavat
sadat eri virukset, joista yleisimpiä ovat rinovirukset.
Mitkä ovat oikeat lääkeaineet kipeän kurkun ja tukkoisen
nenän hoitamiseen? Mitä suosittelet erityisesti meille äänityöläisille?
Nuhakuumeen hoitoon ei ole paranemista nopeuttavaa hoitoa, mutta
sen oireita voidaan lievittää lääkkein. Oloa voidaan helpottaa tulehduskipulääkkeillä (esimerkiksi ibuprofeenilla) tai kuumetta alentavilla
kipulääkkeillä (esimerkiksi parasetamolilla tai asetyylisalisyylihapolla).
Nenää avaavia suihkeita voi myös käyttää, sillä ne saattavat helpottaa
hengitystä. Äänen käheyden (kurkunpään tulehduksen) paras hoito on
puhumisen välttäminen, eli työssä paljon puhuvalle määrätään sairauslomaa. Kuiskaaminen rasittaa äänihuulia enemmän kuin hiljaisella
äänellä puhuminen. Höyryhengitys, eli 40–44-asteisen höyryn toistuva
ja lyhytaikainen hengittäminen saattaa myös lievittää nuhakuumeen
oireita. Jos hoito tuntuu epämukavalta, sitä ei tule jatkaa. Ruumiillista
ponnistelua tulee varoa, jotta vältettäisiin mahdollisten komplikaatioiden kehittyminen.
Muskarissa vauvat konttailevat lattialla ja laittavat kaiken
suuhunsa. Suussa käyvät opettajan antamat marakassit, vauvakaverin tutti, tossut, kädet ja kaikki muu mahdollinen. Äidit
katselevat tätä kaikkea kauhistellen. Onko muskari epähygieeninen harrastus vai ollaanko nykyään liian pöpökammoisia?
Väestössä liikkuu koko ajan runsaasti nuhakuumeviruksia kantavia
henkilöitä, joten flunssalta on mahdotonta välttyä täysin, käy lapsi muskarissa tai ei. Lapset myös sairastavat flunssia aikuisia enemmän. Lapset
sairastavat keskimäärin 5–10 flunssaa vuodessa ja aikuiset 1–5 flunssaa
vuodessa. Tartuntaa voi ehkäistä pesemällä käsiä useasti flunssa-aikana.
C-vitamiinin nauttiminen voi lyhentää taudin kestoa vähän, mutta
etenkään lapsille sitä ei tule antaa suuria määriä.
Miksi sanonta tunnollisesta opettajasta, joka sairastaa aina
lomalla, pitää paikkansa niin valitettavan usein?
Tuo sanonta taitaa päteä moniin muihinkin ammattiryhmiin. Todennäköisesti stressin purkautuessa kehon puolustusmekanismit eivät toimi
kuten normaalisti ja näin ollen elimistö on herkempi saamaan taudin.
Diplomiluontaisterapeutti
Minja Ahon vinkit flunssan estoon
Virukset ja bakteerit viihtyvät nenässä ja nielussa. Ne eivät välttämättä
kulkeudu elimistöön ja kehity taudiksi asti, jos huuhtelet nenää "sarvikuonolla" tai muuten suihkun yhteydessä toisesta sieraimesta sisään ja toisesta
ulos.
Sarvikuonoa käytettäessä huuhteluveteen kannattaa laittaa ruususuolaa tai merisuolaa, joka desinfioi tehokkaasti ja hoitaa limakalvoja. Nenää
kannattaa huuhdella 2­–3 kertaa päivässä. Myös kurkkua kannattaa kurlata
yhtä usein ruusu- tai merisuolavedellä.
Jos juot paljon kuumia juomia, kuten teetä, mehuja ja kahvia, taudinaiheuttajat menevät nielun kautta vatsaan, jossa ne eivät selviydy hengissä.
– Peset kädet joka välissä. Vältä kasvoihin koskemista!
– Ravintolisistä tehokkaimmat ovat sinkki ja C-vitamiini. Ne
tehoavat usein jo taudin alkuvaiheessa, joskus jopa katkaisten
taudin etenemisen. Niitä täytyy ottaa "överit", eli vähintään
tupla-annos. Varsinkin synteettiset valmisteet eivät oikein tahdo
imeytyä. Siksi suosittelen terveyskaupan luontaisesti imeytyviä
nestemäisiä versioita.
– D-vitamiinin tupla-annostus vähintään syksystä alkaen – mieluiten ympäri vuoden.
– Tarkista, saatko ravinnosta tarpeeksi hivenaineita ja antioksidantteja. Itse kannatan puhdasta luomuravintoa: se on hiukan
kalliimpaa, mutta säästyy lääkärissäkäynneiltä!
– Juo kaksi litraa nestettä päivässä, mieluiten vettä.
– Kylmäpuristettu luomukookosöljy on todettu tehokkaaksi vastustuskyvyn antajaksi. Käytä ruoanlaitossa ja juomissa, esim.
kaakaoon tai teehen sekoitettuna.
– Hyvä peruskunto ja ulkoliikunta ovat todella tärkeitä sekä fyysisen että henkisen terveyden kannalta!
– Vyöhyketerapiasta on apua, jos ääni katoaa. Itsekin olen laulaja
ja saanut monesti apua kollegoiltani, kun ääni on kadonnut ja
pitäisi esiintyä. Hoidon jälkeen ääni toimii paremmin kuin koskaan. Kokemusta on!
– Vältä stressiä ja yksitoikkoisuutta – elämä ei ole niin vakavaa!
Pidä mieli korkealla ja ole valoisa, niin pidät itsesi ja ympäristösi
terveenä niin henkisesti kuin fyysisestikin.
Shamanistien lisävinkki herkkäuskoisemmille:
"Kun huomaat, että olet bakteerien ja virusten tulilinjalla, päätä ettet sairastu.”
Vinkki toimii mielikuvaharjoituksena, jossa puhdistat kehosi ja solusi pöpöistä.
(Muista tehdä sama päätös lomalla.)
Koonnut: Elise Mäntyranta
30
Pikkutrilli 1 • 2012
Pikkutrilli_1_2012.indd 30
29.4.2012 20:52:13
Flunssaa parantavia ruoka-aineita
TOP-5
1. Inkivääri
2. Valkosipuli
3. Chili
4. Mustaherukkamehu
5. Puolukat
Kokeile esim.
Inkivääri-sitruuna-hunajateetä
Laita kiehuvaan veteen raastettua, tuoretta inkivääriä, sitruunan mehua ja runsaasti
hunajaa.
Chili-kaakaota
Hauduta chiliä ja maitoa kattilassa, lisää
kaakaojauhetta.
Bataatti-porkkana-valkosipulichilisosekeittoa
Keitä bataatit ja porkkanat. Soseuta ne
maidon kanssa. Lisää viimeiseksi valkosipulit
ja chili. Huom! Säilyttääkseen tehonsa chili ja
valkosipuli kannattaa jättää kypsentämättä.
Mausta mielesi mukaan.
Superpirtelö
Laita tehosekoittimen pohjalle
tilkka vettä ja kourallinen kaakaorouhetta
(Cocoa Nibs).
Lisää sekaan:
– puolukoita (tai mustaherukoita,
karpaloita, mustikoita)
– Maca-jauhetta (n.1 tl)
– yksi banaani
– luomuhunajaa makusi mukaan
– 2–3 dl piimää
Koonnut: Jessika Lampi
Saksittua
Epätietoisuutta terveysriskeistä
Matkailijoiden terveystiedoissa
on parantamisen varaa. Erityisesti
nuoret ovat tietämättömiä maailmalla vastaan tulevista tartuntariskeistä, paljastaa tuore kyselytutkimus, johon vastasi kaikkiaan 1070
18–64-vuotiasta suomalaista.
Suomalaisten suosimien matkailukohteiden riskinä olevien A- ja
B-hepatiittien tartuntareitit ovat
monelle epäselvät: noin puolet osaa
nimetä vähintään yhden tartuntareitin, mutta näiden kahden eri taudinaiheuttajan tartuntareitit menevät
usein sekaisin.
Hälyttävää kyselyn valossa on se,
ettei kolmannes vastaajista osannut
nimetä yhtään A- tai B-hepatiitin
tartuntatapaa. Hepatiittiriskin
kokemiseen vaikutti matkakohteen
sijainti ja tuttuus. Vastaajat arvioivat
virheellisesti tartuntariskin kaukokohteissa lähikohteita suuremmaksi.
Matkailijoista viidennes ei osannut
sanoa ollenkaan, onko matkakohteessa olevassa maassa hepatiitti- tai
malariariskiä. Matkaa suunnittelevista erottui noin kolmanneksen joukko, joka ei tunne riskejä lainkaan.
Matkaajan terveystietoa sekä rokotus- ja lääkityssuosituksia etsitään
yleisemmin internetistä, mutta tietoa
haetaan myös terveysasemilta ja
neuvoloista, matkanjärjestäjiltä ja
varsinkin nuorien kohdalla sosiaalisen median ja ystävien merkitys
tietolähteenä on merkittävä.
Kyselyyn vastanneista noin puolella oli jonkinasteinen rokotussuoja
A- tai B-hepatiittia vastaan. Ilman
suojaa oli 40 % vastanneista ja heistä joka kolmas oli aikeissa matkustaa alueelle, jossa tartuntariski on
vähintään kohtalainen.
Tehy 2/2011
Koonnut: Sanna-Mari Nenonen
Pikkutrilli 1 • 2012
Pikkutrilli_1_2012.indd 31
31
29.4.2012 20:52:13
”Tiistai-iltana
muskariporukka,
Topille laulaa
moi, moi, moi,
tervetuloa!”
32
Pikkutrilli 1 • 2012
Pikkutrilli_1_2012.indd 32
www.vamory.org
29.4.2012 20:52:14