Tähtivieraana Ammuu
Varhaisiän musiikinopetuksen ammattilehti • Facktidning för småbarnstidens musikundervisning L illtrillen 4 Tähtivieraana Ammuu 16 Pikkutrilli_1_2012.indd 1 Muistoissamme Inkeri Simola-Isaksson 1•2012 25 Markku Kaikkonen: Kaikki soittaa 29.4.2012 20:52:01 Pääkirjoitus Erityisiä, mahdollisia asioita L apsi on aina erityinen. Lapsen hoitamisen, kasvamisen, kehittymisen, sosiaalisuuden ja koko elämän eteen tulisi aina tehdä kaikki mahdollinen. Jokainen lapsi ansaitsee erityistä huomiota ja ymmärrystä. Kaikki lapset ansaitsevat erityisen nokkelia ja pitkälle kehitettyjä apukeinoja maailmansa hahmottamisen tueksi ja sen hallitsemiseksi niin kotona, päivähoidossa, koulussa kuin harrastuksissakin. Musiikkileikkikoulu on yksi niistä paikoista, jossa voidaan tehdä ja antaa sekä muuttaa mahdolliset asiat todellisiksi. Tehdä kaikki ja antaa ylitsevuotavasti – joka päivä. Tässä Pikkutrillissä on paljon asiaa erityislasten musiikkikasvatuksesta. Voit syventyä muun muassa Varhaisiän musiikinopettajat ry:n kevätpäivillä luennoineen Sanna Heljakan ajatuksiin artikkelissa Erityislapsi muskarissa (s. 6), tutustua pitkän linjan musiikkikasvattaja Markku Kaikkoseen jutussa Kaikki soittaa (s. 25) ja lukea, millaista 4-vuotiaalla Topilla on muskarissa (s. 12). Kansainvälistä näkökulmaa tarjoilevat Veera Perkola kirjoituksessaan Kambodzasta kajahtaa (s. 24) sekä maisteriopintojaan suorittava Krista Pyykönen, joka kertoo kuulumisiaan Hollannista ja Islannista (s. 22). Erityinen kiitos hiljan poisnukkuneelle Inkeri Simola-Isakssonille, jota muistelemme lämpimin ja kaipaavin sydämin (s. 16). ”Jokainen lapsi ansaitsee erityistä huomiota ja ymmärrystä.” 2 [email protected] Pikkutrilli 1 • 2012 Pikkutrilli_1_2012.indd 2 29.4.2012 20:52:02 Sisältö Pääkirjoitus............................................... 2 Tähtivieras: Ammuu................................. 4 Vuoden 2011 lastenlevy.......................... 5 Kevätseminaariterveiset.......................... 6 Megamuskari Musiikkitalossa!............... 8 4 Puheenjohtaja Even tervehdys............ 10 Tutkittu juttu: Mitä elokuvat olisivat ilman musiikkia................................................ 11 Musisoidaan yhdessä: Mukava soitto- ja lauluhetki muskariporukan kanssa!...................... 12 Vamo harrastaa: TAIKO– det låter som trolleri .............. 13 Infot....................................................... 14 Inkerin elämäntyöstä............................ 16 Kansainvälisyys: Kuuluuko? ............................................ 22 Metropoliasta maailmalle.................... 23 Kambodzasta kajahtaa!........................ 24 16 Tullaan tutuiksi: Kaikki soittaa......................................... 25 Monas musikkarusell............................ 28 Lasten suusta......................................... 29 Voi hyvin................................................ 30 25 Julkaisija Varhaisiän musiikinopettajat ry Småbarns musiklärare rf www.vamory.org Pikkutrilli • Lilltrillen 1. vuosikerta ISSN-L 1799-6635 ISSN 1799-6635 Kannen kuva Lauri Mannermaa/Vauva-lehti Pikkutrilli_1_2012.indd 3 Päätoimittaja Minna Lamppu, puh. 040 757 7580 [email protected] Ilmoitusmyynti Varhaisiän musiikinopettajat ry www.vamory.org Puheenjohtaja Puheenjohtaja Eve Alho, puh. 040 751 8179 [email protected] Toimitus Minna Lamppu Ulkoasu Pirjo Järvelä, Graafinen Idea Taitto Tuija Lautiainen, Seema Oy Paino Hämeen Offset-Tiimi Oy 2012 Pikkutrilli 1 • 2012 3 29.4.2012 20:52:03 Ammuu! Kuva: Maarit Kytöharju Tähtivieras T Kohta voidaan jo tervehtiä ”Leppäkerttu MOI!” 4 Pikkutrilli 1 • 2012 Pikkutrilli_1_2012.indd 4 29.4.2012 20:52:03 V iisi vuotta on kulunut siitä, kun Piippolan vaari ja lauma eläimiä päättivät lyödä musiikilliset hynttyynsä yhteen ja matkustaa pelimanneiksi Kaustisen kansanmusiikkijuhlille. Yhteisen musisoinnin myötä alkunsa sai Lastenmusiikkiorkesteri Ammuu! Eläinten ruokasangot menivät sekaisin heti yhteiselon alkuvaiheissa ja näistä kommelluksista syntyi levy- ja konserttikokonaisuus nimeltään Piippola. Viiden vuoden aikana Ammuu! -perhe on kasvanut viidellä pienellä. Pentujen ja poikasten myötä uutta materiaalia vauva- ja taaperoikäisille on syntynyt huomaamatta. Tulevana kesänä Piippolassa puuhataan Pieni ja soma -levyn parissa, joka julkaistaan marraskuussa. Lastenmusiikkiorkesteri Ammuun! kesään mahtuu myös paljon konsertteja, eli paljon iloisia ja laulavia lapsia ja perheitä! Niistä riittää iloa vaarille ja eläimille pitkäksi aikaa. Vaari ja eläimet keikkailivat ahkerasti ympäri eteläisen Suomen ja lopulta laulaminen ja soittaminen veivät niin paljon aikaa tilan muilta töiltä, että vaari tarvitsi avukseen Traktorin. Kaiken urakoinnin ja fiilistelyn seurauksena toukokuussa 2011 valmistui Traktori-levy. Sen jälkeen Traktori-konsertti on viihdyttänyt tuhansia lapsia ympäri Suomen ja levy on soinut kotien soittimissa tiuhaan tahtiin. Saimme joulukuussa tunnustusta myös Piippolan ulkopuolisilta tahoilta. Sekä Varhaisiän musiikinopettajat että Suomen musiikintuottajat valitsivat Traktorin viime vuoden parhaaksi lastenlevyksi! Tunnustukset ovat Piippolan poppoolle erittäin merkittäviä ja toivomme, että jatkossakin Ammuun! laulut soivat myös musiikkileikkikouluissa ympäri Suomen. Pohdimme Piippolassa paljon myös pedagogiikkaa: Lastenmusiikkiorkesteri Ammuu! haluaa tehdä laadukasta musiikkia lapsille heidän omasta kokemusmaailmastaan ja heidän itsensä käytettäväksi. Palautteiden perusteella myös aikuiset viihtyvät levyjemme parissa. Vuoden 2011 V arhaisiän musiikinopettajat ry valitsi ensimmäistä kertaa Vuoden lastenlevyn. Palkinnon tarkoituksena on tuoda esille laadukasta lastenmusiikkia. Valinta julkistettiin Suomalaisen musiikin päivässä 8.12.2011 Musiikkitalolla, Helsingissä. Varhaisiän musiikinopettajista koostunut työryhmä kuunteli nelisenkymmentä tammi– marraskuussa vuonna 2011 julkaistua, lapsille suunnattua kotimaista levyä. Vuoden 2011 lastenlevyksi valittiin Lastenmusiikkiorkesteri Ammuun! levy Traktori. Valinta tapahtui seuraavin perustein: “Ammuu! on löytänyt lastenmusiikin ytimen ja pysyy siinä. Levyllä on sekä uusia että vanhoja lastenlauluja – nimenomaan lapsille tehtyä lastenmusiikkia, lapsille sopivista aiheista. Traktorilevyllä käytetään akustisia soittimia taitavasti ja monipuolisesti, mielikuvitusrikkaus ja osaaminen näkyy sekä kuuluu levyllä kaikessa. Kuulijalle tarjotaan monipuolinen soitinvalikoima sekä hyvä laulumalli. Levyltä kumpuaa hyvä pulssi ja hyvä tunnelma, ja levy saa erityismaininnan opetuskäyttöön sopivista lauluista sekä levypakkauksen sisältä löytyvästä pienten lasten sisällysluettelosta, kuvasta, jossa esiintyvät kaikki laulujen Kesäiloa kaikille! Kohta voidaan jo tervehtiä ”Leppäkerttu MOI!” Vaari, Lehmä, Heppa, Hiiri, Kissa ja Possu lastenlevy hahmot. Levy on hyvin miksattu, kuulokuva on miellyttävää ja turvallista tarjottavaa pienillekin korville.” Ammuu! Lastenmusiikkiorkesteri Ammuun! muusikot ovat musiikkikasvatuksen ammattilaisia sekä kokeneita lastenmusiikin sovittajia ja esittäjiä. Kokoonpanossa yhdistyvät taitavat muusikot ja loistavat musiikkipedagogit. Lastenmusiikkiorkesteri Ammuu! viihdyttää sekä lapsia että aikuisia kansanmusiikkiperinnettä kunnioittaen. Ammuu! hallitsee myös muut musiikilliset tyylilajit kalevalaisesta laulusta salsaan ja sottiisiin sekä jazzista reggaen rytmeihin. Raikkaat, kekseliäät sovitukset sekä taidokas soitto ja stemmalaulu ovat tyypillistä Ammuun! musiikille. Lastenmusiikkiorkesteri Ammuu! on toiminut vuodesta 2007. Se perustettiin alun perin Kaustisen kansanmusiikkifestivaaleja silmällä pitäen kertaluontoiseksi kokoonpanoksi – mutta orkesteri pysyikin yhdessä. Siitä piti huolen yhdessä tekemisen riemu ja yhteinen halu tehdä korkealaatuista lastenmusiikkia. Mieleenpainuvalla ulkomuodollaan, pedagogisella lähestymisellään ja huikean taidokkailla musiikkiesityksillään Ammuu! on soittanut itsensä suoraan suomalaisten lasten ja aikuisten sydämiin. Elise Mäntyranta Ammuun! muusikot: Hanna-Maija Aarnio - Lehmä, viulu, laulu, perkussiot Esko Grundström - Vaari, kontrabasso, kantele Riikka Helske - Hiiri, kantele, laulu Essi Hirvonen - Kissa, viulu, laulu, perkussiot Tero Pajunen - Heppa, kitara, laulu, viulu Heidi Tamper - Possu, puhallinsoittimet, laulu www.ammuu.fi Pikkutrilli 1 • 2012 Pikkutrilli_1_2012.indd 5 5 29.4.2012 20:52:03 Kevätseminaariterveiset T ämän vuotinen Varhaisiän musiikinopettajat ry:n kevätseminaari ERITYISTÄ! – Monenlaisten lasten ja vanhempien kohtaaminen varhaisiän musiikinopetuksessa, järjestettiin Porissa, Palmgrenkonservatoriossa. Lauantaiaamun sarastaessa paikalle saapui parikymmentä innokasta varhaisiän musiikinopettajaa ja tunnelma konservatorion käytävillä oli odottava. Aamu alkoi aamupalalla, jonka jälkeen VaMO ry:n puheenjohtaja Eve Alho, Palmgren-konservatorion varhaisiän musiikinopettaja Sanna Heljakka ja konservatorion jazzyhtye Small Diamonds avasivat seminaarin. Ennen luentojen alkua muistettiin 11.3. poisnukkunutta musiikkipedagogi Inkeri Simola-Isakssonia. Erityislapsi musiikkileikkikouluryhmässä Päivän ensimmäisen luennon piti Sanna Heljakka. Hän kertoi 4-vuotiaasta autistisesta Mikosta sekä 2-vuotiaasta Pekasta, jolla on sisäkorvaimplantti. Molemmat pojat kävivät tavallisessa musiikkileikkikouluryhmässä – Pekka 2-vuotiaiden perheryhmässä ja Mikko 4-vuotiaiden leikkiryhmässä ilman vanhempaa. Heljakka tutki opinnäytetyössään näiden poikien omaa mielipidettä musiikkiharrastuksesta sekä muiden lasten mielipiteitä erityislapsen läsnäolosta ryhmässä. Hän halusi kokemuksillaan rohkaista opettajia ottamaan erityisoppijoita oppilaikseen. Erityislasten elämä on täynnä erilaisia sairaala- ja terapiakäyntejä ja heidän harrastusmahdollisuutensa ovat rajalliset. Lapsen hartain toive on kuitenkin saada tulla kohdelluksi aivan tavallisena lapsena. Tähän muskari antaa oikeiden apuvälineiden avulla oivan mahdollisuuden. Autistinen Mikko nautti lasten seurasta Neurologisen kehityksen häiriöistä johtuva autismi ilmenee poikkeavana sosiaalisena vuorovaikutuksena, kommunikaation vaikeutena ja rajoittuneena tai stereotyyppisenä käytöksenä. Autisteille tyypillistä on myös aistiyli- tai aliherkkyys, joissa aistien kautta saatu tieto vääristyy. Autismiin liittyy myös poikkeava kielenkehitys. Vaikka lapsi on passiivinen vuorovaikutuksessaan, kaipaa hän silti ystäviä. Mikko harjoitteli muskarissa kontaktin ottamista ja nautti muiden samanikäisten lasten kanssa olemisesta. Erityisesti hän nautti vapaasta musiikkiliikunnasta, kavereiden huomiosta, tutuista lauluista ja rytmitaputuksista opettajan kanssa. Kotona Mikko soitti mielellään erilaisia soittimia ja intoutui puhumaan kun tiesi pääsevänsä muskariin. Muuten hän ei puhunut montaa sanaa. Kovista ja korkeista äänistä Mikko ei pitänyt ääniyliherkkyyden vuoksi. Poika oli myös painanut mieleensä muskarissa opetettavat musiikilliset asiat, vaikka opetuksen aikana hän ei tuntunut juurikaan reagoivan käsillä olevaan asiaan. Muutenkin hän oli vuoden aikana kehittynyt paljon. Aikaisemmin avustaja oli loppulaulun aikana liikutellut poissaolevan näköisen Mikon passiivisia käsiä, mutta nyt poika leikki koko laulun itse katsoen opettajaa silmiin. Ryhmän jäsenenä Mikko toimi aktiivisemmin silloin, kun hänellä ei ollut avustajaa. Mikon ryhmäläiset olivat hyväksyneet pojan lyhyessä ajassa ryhmään kuuluvaksi jäseneksi ja pitivät Mikkoa ensisijaisesti poikana, eivätkä vammaisena. Pekka harjoittelee äänenkorkeuksia Pekka syntyi täysin kuurona, mutta sisäkorvaimplantin ansiosta pystyy nyt kuulemaan – ja on myös oppinut puhumaan. Kuulolaitteen käytön kannalta taustameluttomuus ja kommunikaation selkeys ovat erityisen tärkeitä. Pekan muskariryhmä olikin tavallista ryhmää hiljaisempi. Heljakka esitteli liikennevalo-desibelimittarin, jonka punainen valo syttyy, jos ääntä on liikaa. 6 Pikkutrilli 1 • 2012 Pikkutrilli_1_2012.indd 6 Pori 17.3.2012 Liikennevalo olisikin oiva apu jokaisessa muskariryhmässä! Ennen sisäkorvaimplantin asentamista Pekka osallistui muskaritoimintaan tunto- ja näköaistin avulla. Tällöin hänelle tärkeitä työtapoja olivat kehorytmiikka, kosketusleikit, tanssi ja liikunta. Soitettaessa Pekka tunnusteli soittimen resonanssia esimerkiksi marakassin pallopuolesta tai pitämällä käsiä rummun kalvolla äidin rummuttaessa. Sisäkorvaimplantin aktivoinnin jälkeen poika osallistui muskaritoimintaan autetulla kuuloaistilla ja alkoi kuunnella ihmeissään muskarin ääniä. Pekka tuli aina todella mielellään muskaritunnille ja hänelle mieluisinta tekemistä oli soittaminen ja tanssiminen sekä selkeän musiikin, esimerkiksi Mozartin kuunteleminen. Kuulovammaisille äänenvoimakkuuden sääteleminen ja eri äänenkorkeuksien tuottaminen ovat haasteita, joita musiikkileikkikoulussa voidaan hyvin harjoitella. Kielenkehitystä pystytään tukemaan monella tavoin: käsitepareja (korkeamatala, hidas-nopea, hiljainen-voimakas) tuottamalla, laulamalla, tavuttamalla, äänellä leikkien (liukuen, päristen, sihisten, puhaltaen). Näin sanavarasto, suun motoriikka ja oman äänen hallinta kehittyy. Apuvälineitä erilaisten oppijoiden avuksi Erityislasten kanssa toimiessa tarvitaan vaihtoehtoisia kommunikaatiokeinoja tavallisen puheen rinnalle. Niillä vältetään turhautumista ja käytöspulmia. Puhetta voi tukea kuvakorteilla, selkeillä eleillä ja ilmeillä, tukiviittomilla ja esineillä. Kuvakortit auttavat hahmottamaan tunnin kulkua, antavat puhumattomalle mahdollisuuden kommunikoida ja nopeuttavat esimerkiksi laulujen sanojen oppimista myös normaaleilla lapsilla. Jäljellä olevan ajan näyttävä kello (Time Timer), kuvionuotit, värit nuoteissa, avustaja, selkeät ohjeet siirtymätilanteissa sekä tehtävien osittaminen ja eriyttäminen auttavat erityislapsen muskaritunnin sujumista. Samat keinot edistävät myös tavallisten lasten oppimista. Opettajan työhön ryhmässä oleva erityislapsi vaikuttaa lähinnä tuntien suunnitteluvaiheessa: tuntien on oltava selkeät ja opetusmateriaali, kuten kuvakortit, on suunniteltava huolella etukäteen. Myös lapsen taidot ja erityisen tuen tarpeet on hyvä selvittää etukäteen. Kaikille yhteisöön kuuluville kannattaa avoimesti kertoa erityislapsen läsnäolosta, jolloin ymmärrys ja erilaisuuden hyväksyminen nopeutuu. Opettajalla on myös tärkeä tehtävä edistää kaikkien ryhmän lasten keskinäistä vuorovaikutusta. Oppitunnin aikana erityislapsi ei Heljakan mukaan aiheuta sen enempää haasteita kuin keskiverto tavallinenkaan lapsi. Erityislapsi ei myöskään vaikuta negatiivisesti muiden lasten musiikin oppimiseen. Heljakka kannustaakin kaikkia ottamaan rohkeasti erityislapsia ryhmiinsä, sillä työ opettaa tekijäänsä. Laura Koskelo Sisäkorvaimplantti (Wikipedia) – – – – – Korvan simpukan sisään leikkauksella asennettu laite, jonka elektrodit pyrkivät korvaamaan toimintakyvyttömät kuulosolut. Ääni ei kulje korvakäytävää pitkin, vaan kuuleminen tapahtuu kokonaan kalloon istutetun mikrofonin kautta. Ulkoinen osa on magneetilla kiinni sisäosan pienoistietokoneessa Tarvitaan pitkä kuntoutus, jotta implantin asentamisen jälkeen ihminen oppii erottamaan ympäröivästä äänimaailmasta oleelliset äänet. Herättää runsaasti keskustelua: osa on ollut hyvin tyytyväisiä istutteeseen, toisten mielestä olisi tärkeämpää panostaa palveluihin, jotka helpottavat kuurojen elämää kuuroina. Sisäkorvaimplanttilasten yhdistys LapCI ry perustettiin vuonna 1999 tukemaan sisäkorvaistutteen (SI) saaneita lapsia ja heidän perheitään. 29.4.2012 20:52:04 Kumppanuus vanhempien kanssa Päivän toisen luennon piti lastentarhanopettaja, päiväkodin johtaja Anne Auramo KoulutusKontista. Hänen aiheenaan oli: Kumppanuus vanhempien kanssa - miten keskustella haastavista tilanteista muskarissa. Auramo aloitti luentonsa kyselemällä seminaariväeltä, minkälaisia hankalia tilanteita heillä on tai on ollut muskarilaisten vanhempien kanssa ja antoi vinkkejä eri tilanteisiin. Auramo korosti opettajan ja vanhempien yhteistyön tärkeyttä. Hän kannusti pitämään yllä hyvää suhdetta ja keskusteluyhteyttä vanhempien kanssa. Vanhemmalla on ensisijainen vastuu oman lapsensa kasvatuksesta, mutta opettajalla on koulutuksensa antama ammatillinen tieto ja osaaminen, joka antaa vankan perustan tilanteiden havainnoimiselle. Jos tuntuu siltä, että lapsen tai vanhemman käytöksessä on jotain outoa, omaan intuitioon kannattaa luottaa ja ottaa asia puheeksi. Haastavia tilanteita kannattaa Auramon mukaan aina ennakoida. Niihin tulee asennoitua niin, että ne kuuluvat asiaan. Ryhmään on hyvä luoda yhteiset pelisäännöt ja pitää kiinni siitä, että kaikki – sekä lapset että aikuiset – noudattavat sovittuja sääntöjä. Ongelmatilanteet voi joko jakaa koko ryhmän kanssa tai puhuttaa lasta ja vanhempaa yhdessä. Näin sekä lapset että vanhemmat kuulevat suoraan, mitä opettaja sanoo. On tärkeää myös antaa positiivista palautetta onnistuneista hetkistä Hankala tilanne kannattaa ottaa puheeksi mahdollisimman pian ja varmistaa, mistä on kysymys. Auramon mukaan tilannetta selvitettäessä on tärkeää olla rauhallinen, rohkea ja napakka. Vanhemman suuttumusta ei kannata pelätä, sillä taustalla saattaa olla paljon muuta kuin mitä ulospäin näkyy. Kannattaa miettiä tarkkaan, mitä ja miten asian esittää sekä kertoa vain se, mitä on tapahtunut – ei lähteä tulkitsemaan tai arvailemaan mitään. Vanhemmalta voi kysyä, onko pulmallista asiaa esiintynyt muualla ja miten esimerkiksi kotona on toimittu asian ratkaisemiseksi. Vanhemmalle on myös hyvä kertoa, millä tavalla asia on muskarissa hoidettu. Vuorovaikutus vanhempien kanssa vaikutti olevan monelle varhaisiän musiikinopettajalle tuttu haaste – niin vilkasta keskustelua aihe herätti! Saimme vinkkejä muun muassa höpöttävien vanhempien hiljentämiseen (muistuta pelisäännöistä, lasten oikeudesta työrauhaan ja siitä, miksi muskarissa käydään), rajattomien, ympäriinsä juoksentelevien perheryhmäläisten rauhoittamiseen (kannusta vanhempaa olemaan auktoriteetti, sovi koko ryhmän kanssa, että tänään istutaankin paikallaan ja anna positiivinen palaute pienestäkin onnistumisesta sekä lapselle että vanhemmalle) ja erityislahjakkaiden lasten vanhempien käsittelemiseen (kerro vanhemmalle, miksi lapsen on hyvä olla ikätasoisessaan seurassa = hän on ikäistään taitavampi joissain asioissa – mutta ei kaikissa, itsetunto kehittyy, kun saa olla taitava). Sukellus värien maailmaan Lounaan, pienen hanuristipojan esityksen ja sääntömääräisen kevätkokouksen jälkeen pääsimme tutustumaan laulaen, leikkien ja soittaen Lahden konservatorion ja Avainsäätiön julkaisemaan Kippurallaa-materiaaliin. Toisessa vinkkivartissa porilainen Päivi Setälä kertoi kehittämästään Vauvojen värikylpy -metodista. Hän ryhtyi kehittämään metodia vuonna 2003 huomattuaan, että kuvataidekasvatus oli pääsääntöisesti suunnattu yli kolmevuotiaille lapsille, eikä vauvaperheille ollut tarjolla mahdollisuuksia visuaaliseen työskentelyyn. Vauvojen värikylpy sai innostuneen vastaanoton koko maassa. Värikylpy on työpaja, joka on suunnattu vauvoille ja nykyisin myös isommille alle kouluikäisille lapsille ja heidän perheilleen. Työpajassa lapset pääsevät kokemaan värien maailmaa kokonaisvaltaisesti ja elämyksellisesti monen aistin kautta. Toiminnassa keskitytään hetkeen ja maailmaa tutkitaan värien kanssa ja niiden kautta. Väreihin tutustumisen lisäksi värikylpy-toiminnassa on keskeistä vierailla taidemuseossa ja tehdä museo helposti lähestyttäväksi kohteeksi myös vauvaperheille. Värin voi nähdä, kuulla, tuntea, haistaa ja maistaa – ja värikylpy-työpajassa Pikkutrilli_1_2012.indd 7 voidaankin esimerkiksi leikkiä tietyn värisillä höyhenillä, kankailla ja tyynyillä ja ryhtyä sitten maalaamaan samalla värillä lattialle kiinnitetylle paperille. Koska vauvat laittavat kaiken suuhunsa, käytetään turvallisia, myrkyttömiä materiaaleja. Esimerkiksi monet kasvikset ja hedelmät ovat voimakkaan värisiä ja sopivat myös pienen lapsen käyttöön. Vauvojen värikylpyä ohjaa aina Vauvojen värikylpy -täydennyskoulutuksen käynyt pedagogisen tai visuaalisen alan ammattilainen. Läsnäolon taito Seminaaripäivän päätti näyttelijä Katariina Lohinivan draamatyöpaja, jossa osallistujat pääsivät monin eri tavoin harjoittelemaan sekä kokemaan läsnäoloa ja vuorovaikutusta toisten ihmisten kanssa. Nimipiirissä jokainen sanoi vuorollaan nimensä niin hitaasti ja selvästi, että kaikki pystyivät lausumaan nimen kuin yhdestä suusta. Mukanaolijat saivat olla tarkkoina, että todella seurasivat, mitä vuorossa oleva henkilö sanoi, eivätkä ryhtyneet arvailemaan nimen loppua. Tämän jälkeen kaikki lähtivät kulkemaan luokassa ympäriinsä, ottamatta minkäänlaista kontaktia toisiinsa. Vähitellen väki sai hiukan katsella muita, tervehtiä lyhyesti ja lopuksi vaihtaa vähän kuulumisiakin. Seuraavaksi toinen puoli seminaariväestä jähmettyi reagoimattomiksi hahmoiksi. Toisen puoliskon tehtävänä oli yrittää ottaa kontaktia vältteleviin, passiivisiin henkilöihin, keinolla millä hyvänsä. Passiivinen henkilö sai valita milloin ja miten hän reagoi – vai reagoiko ollenkaan, ja aktiivinen osapuoli päätti, milloin oli mielestään yrittänyt riittävästi ottaa kontaktia ja milloin siirtyä seuraavan henkilön luo. Tehtävän lopuksi osallistujat kävivät läpi tunteita, joita harjoitus oli herättänyt. Seuraavaksi tehtävänä oli muodostaa vastakkaisrivit ja kutsua jokainen vuorollaan vastapäätä olevaa ihmistä luokseen kädellä viittomalla. Kun tuntui siltä, että pari oli tullut riittävän lähelle, hänet pysäytettiin käsimerkillä. Tarvittaessa myös lähetettiin kauemmaksi. Tärkeää oli koko ajan kuunnella, kuinka lähelle toinen saa tulla niin, että se vielä tuntuu mukavalta. ”Antakaa kisulle koti” -leikissä piirin keskelle jäi kisu, joka kävi kyselemässä kotia piirissä olijoilta. Keneltäkään ei löytynyt kotia, mutta yhteisestä sanattomasta sopimuksesta piiriläiset vaihtoivat paikkaa niin paljon kuin pystyivät. Tällöin kisun oli mahdollista livahtaa jonkun paikalle ja syrjäytetystä henkilöstä tuli uusi kisu. Päivän päätteeksi pääsimme vielä tutustumaan kahteen erikoiseen henkilöön. Kumpikin näistä tyypeistä oli muodostettu neljästä varhaisiän musiikinopettajasta, jotka yhdessä esittivät yhtä ihmistä. Lohiniva haastatteli henkilöitä, jotka vastasivat kuin yhdellä suulla puhuen haastaviin kysymyksiin. Koska henkilöt joutuivat muodostamaan vastauksen toisiaan kuuntelemalla ja yhteistä sanaa etsien, puhe oli hyvin hidasta. Vastaukset kirvoittivat lukuisia naurunpyrskähdyksiä. Päivä oli tiivis ja antoisa. Tämä näkyi myös osallistujissa. Seminaariväki lähti innolla mukaan keskustelemaan ja heittäytyi rohkeasti ja iloisesti draamaharjoitteisiin. Nauru ja laulu raikuivat ja kotimatkalle lähti tyytyväisen oloisia varhaisiän musiikinopettajia. Laura Koskelo Kuulovammaisuus – – – Sosiokulttuurisesti lasketaan kielivähemmistöksi Käyttävät joko viittomakieltä tai sisäkorvaimplanttihenkilöt puhuttua kieltä ja tukiviittomia Kuntoutusverkosto on valmiina ja helpommin saatavilla kuin henkilöillä, joilla on neurologisen kehityksen häiriöitä Autismin kirjo – – – – – Autismi Aspergerin oireyhtymä Rettin oireyhtymä Disintegratiivinen kehityshäiriö Laaja-alainen kehityshäiriö Autismin kirjoon kuuluu Suomessa noin 50 000 ihmistä, joista autisteja noin 10 000. Autismi- ja Aspergerliitto ry perustettiin vuonna 1997 edistämään autismin kirjon henkilöiden elämänlaatua mm. kehittämällä kuntoutus-, koulutus- ja työllistymismahdollisuuksia. Lisäksi liitto toimii edunvalvontatehtävissä ja tiedottaa autismista. Pikkutrilli 1 • 2012 7 29.4.2012 20:52:04 Mega- muskari 10.3.2012 Musiikkitalossa! Maailmanennätysmuskari järjestettiin Helsingin Musiikkitalossa Vauva-lehden 20-vuotistaipaleen kunniaksi lauantaina 10.3.2012. Mukana tapahtumassa oli lehden yhteistyökumppaneita, aivotutkija Minna Huotilainen, lastenmusiikkiorkesteri Ammuu! ja tietysti myös VaMO ry! Tapahtuman juonsi Vauva-lehden kolumnisti Tuomas Enbuske. M usiikkitalo aukaisi ovensa jo hyvissä ajoin ennen tapahtuman alkua. Musiikista kiinnostuneita perheitä parveili pitkin musiikkitalon lämpiötä, jossa esiintyi Keski-Helsingin musiikkiopiston oppilaita. Tunnelma oli innostunut ja odottava. Vaunuparkki musiikkitalon aulassa täyttyi ääriään myöten. Perheet seurasivat lämpiön ohjelmaa ja tutustuivat eri yhteistyökumppanien ständeihin. Samalla myös me VaMO ry:stä saimme mahdollisuuden jakaa tietoa muskariopettajista ympäri maan. Kerroimme erityisesti muskariopettajien koulutuksesta ja pätevyydestä. Tuomas Enbuske aloitti tilaisuuden haastattelemalla aivotutkija Minna Huotilaista musiikin vaikutuksesta vauvoihin. Huotilainen kertoi muskarissa käynnin nopeuttavan vauvojen kehitystä erityisesti puheen ja sosiaalisuuden osalta. Musiikista on todettu olevan niin paljon hyötyä ihmisen kehityksessä, että Huotilainen totesi: ”Jos muskaria ei olisi vielä keksitty, aivotutkijat olisivat sen keksineet.” Tämän jälkeen lavalle kutsuttiin Lastenmusiikkiorkesteri Ammuu! pitämään muskaria Tero Pajusen johdolla. Kaikki salissa olevat noin tuhat lasta saivat osallistua muskariin. Töölön musiikkikoulun, Itä- ja Keski-Helsingin musiikkiopiston sekä Juvenalian lapsia pääsi opettajineen lavalle esileikkijöiksi noin 30 minuutin mittaiseen megamuskariin. Varsinaista muskaria varten oli tehty uusi alkulaulu, jossa lennätettiin laululintuja. Tämän jälkeen harakka keitteli huttua ja Kanapolkka sai porukan kaivamaan omat rytmimunat hoitokasseista. Lintujen lennettyä taas oksalle, tuli mukaan myös hevonen vanhan kunnon Ihhahhaa-laulun muodossa. Viimeiseksi ennen soittorasian sulkemista laulettiin vielä laulu Lennätä lempeä lintu, jossa siliteltiin lasta. Soittorasian sulkeuduttua Tuomas Enbuske kertoi Vauva-lehden järjestämästä varainkeruusta, jonka tuotto menee Lastenklinikan vauvojen teho-osaston uuteen EEG-laitteeseen. Lastenmusiikkiorkesteri Ammuun! konsertissa muun muassa laskettiin sormia, ajeltiin villillä polkupyörällä ja moikattiin leppäkerttua. Lisäksi ammuttiin yhdessä ja puuhasteltiin Piippolan vaarin kanssa. Konsertin ehdottomasti parasta antia olivat bändiläisten rummuttelut ämpäreillä vaarin vastatessa omalla rappuharjallaan. Yleisö tuntui nauttivan konsertista. Megamuskari sai median huomion tv-uutisissa. Jokaisen kanavan illan päälähetyksessä muistettiin mainita tämä ilmaistapahtuma. Vauva-lehden päätoimittaja Hanna Kangasniemi kertoi Aamu-tv:ssä, että halukkaita osallistujia olisi ollut vielä enemmän, mutta kaikki paikat olivat jo menneet. Mukana Aamu-tv:ssä oli myös VaMO ry:n järjestösihteeri Hanna-Maija Aarnio oman Veikko-vauvansa kanssa. Maiju Mäki-Leppilampi 1 v 10 kk vanhempiensa Kaijan ja Tonin kanssa musiikkitalon lämpiössä ennen tilaisuuden alkua. Helsinkiläinen Mäki-Leppilammen perhe odotti innostuneena tilaisuuden alkua musiikkitalon lämpiössä. Maiju-tyttö käy muskarissa Itä-Helsingin musiikkiopistolla, mutta tiedon megamuskarista he olivat saaneet Vauvalehden Facebook-sivuilta. Koko Mäki-Leppilammen perhe on musikaalinen ja perheen äiti kertoi heidän harrastavan musiikkia kotona kuunnellen, soittaen ja laulaen. Maiju tykkäsi tilaisuudesta todella paljon ja katsoi silmä tarkkana, mitä lavalla tapahtui. Hän osallistui muskariin leikkien ja jaksoi keskittyä musiikkiin koko konsertin ajan. Vanhempien mukaan Maiju olisi halunnut kuunnella musiikkia pitempäänkin. Perheellä oli mukana oma marakassi, jota Maiju soitteli innokkaasti laulujen mukana. Terhi Kolehmainen 8 Pikkutrilli 1 • 2012 Pikkutrilli_1_2012.indd 8 29.4.2012 20:52:04 Kuvat: Lauri Mannermaa/Vauva-lehti ”Laululinnun lennätys, tehdään muskari-ennätys. Yhdessä nostamme jalkaa, muskari alkaa!” Musiikista kiinnostuneita perheitä parveili pitkin musiikkitalon lämpiötä. Pikkutrilli 1 • 2012 Pikkutrilli_1_2012.indd 9 9 29.4.2012 20:52:04 Puheenjohtajalta Väitös musiikkikasvatuksen alalta Puheenjohtaja Even tervehdys Varhaisiän musiikinopettajien uusi hallitus aloitti toimintansa tammikuussa 2012 tuulisissa tunnelmissa. Sähköpostit viuhuivat kiivaasti aiheenaan huoli musiikkileikkikoulunopettajien koulutuksen jatkumisesta muuallakin kuin pääkaupunkiseudulla. Tuuli on tyyntynyt. Jyväskylän ammattikorkeakoulussa koulutus jatkuu. Educa-messuilla VaMo ja Verso olivat kojukumppaneita. Maailmanmestaruusmuskari Musiikkitalossa oli mediamenestys. Hesari, Husari sekä lukuisten televisiokanavien uutislähetykset huomioivat tapahtuman. Sitten olikin suru-uutisen aika. Musiikkiäitimme, iki-ihana Inkeri kuoli 11.3.2012. Olemme onnekkaita, että olemme saaneet elää niin suuren ihmisen vaikutuspiirissä. Kiitollisina viemme ilon ja hymyn sanomaa kasvaville joukoillemme. Kiitos Inkku! Vive làmour! 10 MuM Laura Huhtinen-Hildénin väitöskirja musiikkikasvatuksen alalta esitetään julkisesti tarkastettavaksi Jyväskylän yliopiston musiikin laitoksella lauantaina 26.5.2012. Väitöskirjan otsikkona on: ”Kohti sensitiivistä musiikin opettamista. Ammattitaidon ja opettajuuden rakentumisen polkuja” Laura Huhtinen-Hildénin väitöskirja käsittelee musiikin opettamiseen liittyvän asiantuntijuuden rakentumista ja ammatti-identiteetin kehittymistä opiskeluaikana. Hän on tutkinut opiskelijoiden merkittäviä pedagogisen oivalluksen hetkiä ja tärkeitä oppimiskokemuksia sekä koulutuksen kehittämistä paremmin opiskelijoiden oppimisen polkuja tukevaksi. Tutkimus nostaa esiin musiikin opettajaksi oppimiselle tärkeitä elementtejä ja koulutuksen kehittämisen suuntaviivoja. Tutkimuksessa on haastateltu kymmentä musiikkipedagogiopiskelijaa, joiden koulutus on ollut kehittämisen kohteena uudenlaisten oppimisympäristöjen, oppimisen tukemiseen tähtäävien käytänteiden ja laaja-alaisen ammatillisen näkökulman rakentumisen suhteen. Opiskelijoiden haastattelujen analysoinnissa on sovellettu fenomenologisen psykologian analyysimenetelmää. Tämän lisäksi tutkimuksessa on toimintatutkimuksellinen sivuteema, joka tuo tietoa koulutuksen kehittämisprosessin myötä muovautuneista menetelmistä ja käytänteistä. Tutkimuksessa piirtyy kuva musiikin opettamisen asiantuntijuudesta, joka sisältää herkkävaistoisuutta oppijan tarpeita kohtaan sekä vuorovaikutuksen ja ryhmätilanteen syvällistä ymmärrystä. Opiskeluaikana on musiikillisten taitojen oppimisen rinnalla kasvettava opettajaksi, opittava ymmärtämään itseään ja sen kautta myös tulevia oppilaita. Lisäksi on otettava vastaan opettajana kasvamisen ja kehittymisen jatkuvan ammatillisen kehittymisen haaste. Tämän tutkimuksen mukaan pedagogisen sensitiivisyyden kypsyminen on haastava, mutta palkitseva prosessi. Tutkimuksen tulokset korostavat tähän oppimiseen ja ammatilliseen kasvuun aina kytkeytyvää emotionaalista puolta ja oppimisen kokonaisvaltaisuutta sekä haastaa musiikin opettajia kouluttavat tahot pohtimaan uudella tavalla koulutustehtäviään ja koulutuksensa laatua opiskelijan oppimisen tukemisessa. Laura Huhtinen-Hildén väittelee tohtoriksi lauantaina 26.5 2012 klo 12 Jyväskylän yliopistossa osoitteessa Seminaarinkatu 15 (M-rakennus) Sali M103. Vastaväittäjänä toimii professori Eero Ropo Tampereen yliopistosta ja kustoksena professori Jukka Louhivuori Jyväskylän yliopistosta. • Laura Huhtinen-Hildén on syntynyt 1970 Helsingissä. Hän suoritti ylioppilastutkinnon 1989 Porissa ja MuM-tutkinnon sekä musiikkiterapeutin ammattiopinnot 1995 Sibelius-Akatemian musiikkikasvatuksen osastolla. Laura Huhtinen-Hildén on toiminut musiikinopettajana, varhaisiän musiikinopettajana ja musiikkiterapeuttina sekä kouluttajana Suomessa ja ulkomailla. Vuodesta 2007 hän on toiminut musiikkikasvatuksen lehtorina Metropolia Ammattikorkeakoulussa. Pikkutrilli 1 • 2012 Pikkutrilli_1_2012.indd 10 29.4.2012 20:52:04 Tutkittu juttu Mitä elokuvat olisivat ilman musiikkia? Lapsen maailma on täynnä ääniä – tuttuja ja vieraita. Vastasyntyneen vauvan saa parhaiten rauhoittumaan äidin sylissä tutun äänen, sydämen sykkeen, kuuluessa. Jo syntyessään vauva on tottunut laajaan ja jatkuvaan taustalla soivaan tai meluavaan äänimaailmaan. Sekalainen taustalla kuuluva äänten kirjo on niin turruttava, että jo parin vuoden päästä saattaa olla vaikeaa pysähtyä kuuntelemaan, miltä maailmamme oikeastaan kuulostaa. Y mpäröivä äänimaailma kertoo meille monia asioita: Olemmeko ulkona vai sisällä? Sataako? Onko ketään muita läsnä? Anu Juva, FT, on kuunnellut ympäröivää äänimaailmaa, pohtinut sen vaikutuksia ja syventynyt tutkimaan sen tehtäviä elokuvakokemuksessa. Mitä elokuvat olisivat ilman musiikkia? Aihe on niin mielenkiintoinen, että Juva päätti tehdä siitä väitöskirjan. Anu Juvan tutkimuksen ”'Hollywood-syndromi', jazzia ja dodekafoniaa” (Åbo Akademi 2008) perusajatus on, että elokuvamusiikilla on tiettyjä keskeisiä tehtäviä, jotka me kaikki tunnemme, vaikkemme niitä sen tarkemmin olisi tulleet ajatelleeksikaan. Ensinnäkin musiikki voi ilmaista, syventää tai selventää roolihenkilön tunteita. Tämä tulee esille erityisesti melodraamoissa, joissa henkilöiden tunnekuohujen uskottavuus vaikuttaa ratkaisevasti elokuvakokemukseen. Roolihenkilön tunteen ohella musiikki voi ilmaista kohtauksen tunnelman. Neutraaliinkin kohtaukseen voidaan ladata musiikilla mitä moninaisempia tunteita. Musiikki aiheuttaa ihmisessä erilaisia fyysisiä reaktioita, kuten pulssin kiihtymistä ja rauhoittumista. Tätä voidaan käyttää hyväksi johdateltaessa yleisö kokemaan elokuva ohjaajan suunnitelman mukaan. Nopea, rytmikäs musiikki kohottaa helposti pulssia ja lisää jännitystä monissa toimintaelokuvissa, kun taas rauhallisemmalla musiikilla katsojaa voidaan rentouttaa. Elokuvassa voi myös oopperan tapaan käyttää musiikkia henkilöihin viittavina johtoaiheina: jokin musiikillinen teema tai aihe esitetään toistuvasti tietyn henkilön yhteydessä, jolloin yleisö alkaa yhdistää ne toisiinsa. Tällöin näihin henkilöihin voidaan viitata musiikilla, vaikka näyttämöllä olisikin aivan muita henkilöitä ja toinen tilanne. Esimerkiksi Tappajahai -elokuvien kahdella sävelellä alkava teema kytkeytyy nopeasti tähän kauhua herättävään eläimeen ennakoiden sen ilmestymistä niin säännönmukaisesti, että ilman musiikkia hyökätessään se säikäyttääkin ylenpalttisesti. Musiikki voi myös ilmaista roolihenkilön ominaisuuksia, kuten luonnetta, moraalia, yhteiskuntaluokkaa tai etnistä alkuperää. Musiikilla voidaan myös ilmaista aikakausi, ajankohta tai tietty paikka. Musiikki on edullinen kulissi, joka luo nopeasti illuusion jostakin katsojalle ennalta tutusta tilanteesta. Musiikilla voidaan ennakoida tulevia tapahtumia. Ilmeisin enteilyn paikka on jännitys- ja kauhuelokuvissa. Esimerkiksi kauhuelokuva Hohto alkaa neutraalilla kuvalla autosta, joka ajaa kauniissa maisemassa auringon paistaessa. Kuvasisältö on siis positiivinen. Musiikkina on kuitenkin ”Dies irae”, ”Vihan päivä”, joka on kauhuelokuvan genreen sopivaa, mutta kuvaan ”sopimatonta” musiikkia. Näin se ennakoi ikävyyksiä autossa matkustavalle perheelle. Musiikilla voidaan selkeyttää kerrontaa ja korostaa keskeisiä seikkoja. Reaaliäänen tyylittely, kuten lintujen viserrys huilulla tai oven sulkemisesta aiheutunut pamaus musiikin äkillisellä korostuksella, on klassiselle elokuvalle ominainen tehokeino. Musiikki voi ilmaista myös tapahtumapaikan akustisen tilan olemuksen – ollaanko kohtauksessa esimerkiksi suuressa kaikuisassa salissa tai pienessä kamarissa. Tietynlainen eeppinen musiikki säestää usein avaria näkymiä, joita tarkastelemaan elokuva hetkeksi pysähtyy. Musiikki vaikuttaa nähdyn kokemiseen Anu Juva teki Åbo Akademin musiikkitieteen laitoksella opiskelijoille yksinkertaisen kokeen. Opiskelijoille näytettiin toistakymmentä kertaa sama lyhyt elokuvajakso, mutta musiikki vaihdettiin joka kerta. Opiskelijoita pyydettiin kirjoittamaan muistiin kunkin esimerkin kohdalle, oliko kohtaus elokuvan alusta vai lopusta, kulkiko elokuvan mies päättäväisesti vai vetelehtien, olivatko kuvassa näkyvien henkilöiden välit ystävälliset vai kireät, oliko ilmassa esimerkiksi uhkaa, jännitystä, rakkautta tai naurua, minkä maalainen elokuva oli tai mihin genreen se sijoittui. Tulokset olivat ryhmän eri jäsenten kohdalla hyvin yhteneväiset. Elokuvakatkelma tuntui kaikkien mielestä muuttuvan täysin musiikin vaihtuessa. Opiskelijat olivat itsekin hämmästyneitä siitä, miten musiikki muutti heidän käsityksiään sinänsä neutraalin kuvasarjan sisällöstä. (Juva 2008) Elokuvamusiikki tarjoaa tutkijalle verrattoman rikkaan ja monipuolisen tutkimuskentän. Sen tutkiminen on kuitenkin ollut vähäistä. ”Elokuvatutkimuksessa on keskitytty elokuvaan tavalla, jossa musiikilla ei yleensä ole osuutta. Elokuvan muiden osatekijöiden analysoimiseen tai tulkitsemiseen annetaan ohjausta yliopistojen elokuvatutkimukseen liittyvissä oppiaineissa, mutta musiikki jätetään usein huomioimatta. Musiikki on aivan olennainen osa elokuvaa, sen avulla luodaan erilaisia tunnelmia, ilmaistaan ja syvennetään roolihenkilöiden tunteita ja ajatuksia, lisäksi se rytmittää ja selventää kerrontaa. Elokuvamusiikilla pitäisikin olla paikkansa myös musiikin tutkimuksen kentällä”, toteaa Juva. Elise Mäntyranta Muskaritunnilla voi tehdä omat pienet elokuvamusiikki-kokeilut esimerkiksi näin: Lapsia voi pyytää kertomaan kuulemastaan musiikista tai äänistä. Onko hahmo kömpelö, iloinen, surullinen tai vaikka uhkaava? Lapsille tehtävässä testissä on kiinnostavaa huomata, miten aikaisessa vaiheessa lapset tekevät kulttuurillemme tyypillisesti havaintoja kuulemastaan musiikista. Kirjoittakaa satu ja miettikää kullekin henkilölle ja tapahtumalle oma teema tai ääni. Toteuttakaa satu myös niin, että vaihdatte musiikkeja! Miten tunnelma muuttuu, kun koppakuoriainen saakin perhosen äänen ja perhonen koppakuoriaisen? Toteuttakaa muskarissa mykkänäytelmä, jossa tapahtumat kuvataan ilman puhetta ainoastaan musiikkina ja ääninä. Musiikki voi johdattaa toiminnasta toiseen ilman sanoja. Lisätietoja Anu Juvan tutkimuksesta: [email protected] Pikkutrilli 1 • 2012 Pikkutrilli_1_2012.indd 11 11 29.4.2012 20:52:05 Musisoidaan yhdessä Jutun kirjoittaja on muskarissa käyvän erityislapsen Topin äiti Sanna Heinonen. M m ”Tiistai-iltana muskariporukka, Topille laulaa moi, moi, moi, tervetuloa!” T ällä muskarilaululla aloitamme jokaisen tiistai-aamun, vaikka viikon odotetuin ja ainoa harrastus on vasta tarhapäivän päätteeksi. Topi, 4 vuotta, ei kommentoi kielellisesti vielä juuri mitään, mutta näyttää kuitenkin hymyllään ja katseellaan, että hän tietää, mitä illalla on luvassa. Topilla diagnosoitiin noin vuosi sitten lapsuusiän autismi. Topin haasteina ovat vuorovaikutuksen puute, sosiaalisten taitojen vähyys, levottomuus ja ylivilkkaus. Topi ei myöskään osaa puhua paljon, joten hänen ymmärtämisensä on haasteellista – etenkin vieraille. Kotona me luemme häntä neljän vuoden kokemuksella suhteellisen hyvin. Topi on motorisesti hyvin taidokas, joten asiat, joita emme ymmärrä sanoista tai eleistä, hän osaa kyllä toteuttaa lopulta itsenäisesti. Niin hyvässä kuin pahassakin! Vuosi sitten mietimme yhdessä terapeuttien, psykologien sekä lastentarhanopettajan kanssa Topin tavoitteita päiväkodissa ja keskustelussa kävi ilmi, että Topin huomion sai kiinnitettyä musiikin avulla todella hyvin ja nopeasti. Olimme itsekin huomanneet, että kun musiikkia alkoi tulvia kotona mistä tahansa, poika juoksi paikan päälle kuuntelemaan. Iloksemme huomasimme myös sen, että saimme tuon piilossa lymyävän katsekontaktin Topiin joka kerta, kun lauloimme jotakin yhdessä. Syksyllä 2011 otin yhteyttä Mannerheimin Lastensuojeluliiton musiikkileikkikoulun opettajaan Anni Lipsaseen kysyäkseni olisiko hänen vetämissä ryhmissään tilaa, jotta voisimme aloittaa pojan kanssa harrastamisen hänelle niin mieleisen asian – musiikin – parissa. Muskari oli minulle tuttu harrastus jo vanhempien lasteni kautta, joten ehdotin Annille, että osallistuisin 12 i tk a! oitto- ja la s a porukan ul v uh i a k r a a k ns e k u s s u itsekin 3–4-vuotiaiden muskariin Topin avustajana. Onneksi tilaa löytyi. Jäimme malttamattomina odottamaan kevätkauden alkua. Tammikuu koitti – ja muskari alkoi. Minua taisi jännittää enemmän kuin poikaa miettiessäni lähinnä sitä, kuinka saisin hänet istumaan aloillaan omalla paikallaan. Pohdin myös sitä, minkälaisen signaalin Topi antaisi muille ryhmän lapsille mahdollisesti poikkeavalla käytöksellään. Yllätyin todella positiivisesti, sillä Topi käyttäytyi kuten muutkin pikkumuskarilaiset: soittaen ja leikkien – ja ennen kaikkea nauttien! Tuntui hyvältä, että pärjäsimme Topin ensimmäisellä kerralla niin hyvin. Päätin, että uskaltaisimme jatkossakin osallistua. Muutaman kuukauden harjoittelun jälkeen olen ilokseni huomannut, kuinka paljon Topin sosiaaliset taidot ja vuorovaikutus muiden ihmisten kanssa ovat kehittyneet. Topi on alkanut jäljittelemään muita lapsia ja toimii ryhmässä kuten muutkin – välillä myös pienen ohjauksen ansiosta. Aikaisemmin tuo niin omapäinen ja itsekseen viihtynyt pikkupoika on selkeästi kiinnostunut muista lapsista ja siitä, mitä he yhdessä musiikin tahdissa pystyvät tekemään. Anni-open kitaran- ja pianonsoitto on edelleen ykkössuosikki ylitse muiden, mutta soittaminen ja muiden lasten kanssa touhuaminen on kiinnostavampaa kuin koskaan ennen. Piirileikit ja rauhoittumishetket sujuvat jo kuin vanhalta tekijältä. Muut muskarilapset ovat onneksemme niin mukautuvia, että vaikka suurin osa näistä pienistä ihmisistä ymmärtääkin jo Topin erilaisuuden, on Topi yhtä vahva lenkki tässä ketjussa kuin kuka tahansa muukin muskarilainen. Hyvää mieltä tuovat myös Topin iloiset kiljahdukset ja muutamat uudet sanat, joita on tullut muskarin myötä. Keskittymisen kanssa teemme töitä joka kerta, mutta kaikilla meillä on hyviä ja huonoja päiviä – myös Topilla. Toivon, että tulevaisuudessa pystyisin jättämään Topin pikkuhiljaa itsekseen muskariryhmään. Tällä hetkellä ajatus on vielä kaukainen, mutta täytyyhän sitä haaveita olla. Luulen, että muskariharrastus on Topille mieluinen harrastus myös jatkossa. Aiomme jatkaa muskaria erityisesti siksi, että musiikki ja muut lapset ovat vaikuttaneet Topiin niin positiivisella tavalla. Hienoa, että meidät on otettu näin hyvin vastaan muskariryhmään ja olemme siten pystyneet harrastamaan ja nauttimaan samoista asioista kuten muutkin. Aurinkoisia kevätpäiviä toivotellen, Sanna ja Topi Pikkutrilli 1 • 2012 Pikkutrilli_1_2012.indd 12 29.4.2012 20:52:05 Vamo harrastaa TAIKO – det låter som trolleri I kulturcentret i Hagalund är det för det mesta liv och rörelse. De flesta som rör sig där, på konserter och i biblioteket, har ingen aning om vad som försigår en våning under. Bakom den stängda dörren i bottenvåningen finns en helt annan värld där ingen, åtminstone på måndagskvällar, rekommenderas att stiga in utan öronproppar. V arje måndag kväll samlas ett gäng med 8–10 ivriga taikotrummare tillsammans med sin ledare Elina Kivelä-Taskinen i spegelsalen i kulturcentret. Vi är en brokig skara bestående av allt från ingenjörer och matematiklärare till småbarns musiklärare. En efter en tar vi plats på golvet, redo att för en stund koppla bort vardagen och få en dos av den energi som trummorna ger. Vid ena kortväggen står en lång rad med stora trummor uppradade, ännu heta i skinnet efter den föregående gruppens trummande. Att spela taiko kräver att hela kroppen är med, och innan vi kan börja trumma behöver våra vardagströtta kroppar väckas. Mina spända axlar knakar då jag rullar dem i takt med musiken och jag känner hur det stramar skönt i ryggen då jag långsamt tänjer åt olika håll. Värmen stiger i kroppen. Så är det dags att proppa igen öronen och rulla fram trummorna. Uppvärmningens fjärdedelsnoter, åttondelsnoter och trioler dundrar i gång. Vi är i kväll inte riktigt överens om hur snabba de skall vara, och resultatet låter minst sagt kaotiskt. Vårt mål, att få alla tio trummor att låta som en enda trumma, kräver koncentration och förmåga att lyssna på varandra. Småningom ”sätter det sig”. Jag har många gånger tänkt att det här är just vad som skulle behövas på många arbetsplatser – förmågan att lyssna och anpassa. Trummorna ställs på två rader mot varandra. Startsignalen kommer från shimen. Shime är en slags liten signaltrumma med otroligt starkt ljud. Shimen spelar ett långt tremolo. De stora trummorna svarar på signalen med några rytmiska slag, varefter de börjar tala med varandra. Ansiktena är allvarliga och koncentrerade. Början går rätt så bra, men plötsligt blir det tvärtyst. Blickarna söker sig hjälpsökande upp mot taket. Därefter följer ett generat skratt. Hur fortsätter stycket, vem skall spela vad? Följer en repetition och nystart. Det blir många repetitioner och många skratt innan alla är helt ense. Taiko betyder egentligen stortrumma, men används som benämning för många olika japanska trummor i olika storlekar. De trummor som vi använder är alla lika stora och egentligen inte helt äkta japanska trummor. Undantagen utgörs av två ”miadaiko”, som är aningen lägre och bredare än de andra. Trumpinnarna är grova som kvastskaft. Förutom att man trummar med dem, använder dem också till att slå ihop, för att få variation i klangen. Om man är skicklig kan man också bolla med dem. Jag behöver knappast säga att vi ännu inte bollar så mycket i vår grupp. Ibland bollar visserligen en och annan pinne iväg av sig själv, men det är mindre avsiktligt. Till själva trummandet hör också att man utstöter häftiga tjut för att ytterligare höja energinivån. De ”riktiga” taiko grupperna använder sig dessutom av ett varierande slag av andra instrument. Taikotraditionen är mycket gammal, över 2000 år, och ursprungligen har trummandet haft många olika funktioner. Bland annat har taikotrummor använts för att mäta bygränser och skrämma bort fiender. Man har också kommunicerat med gudarna genom att trumma. Trummornas vibrationer är otroligt starka och fyllda av energi. Jag har en känsla av att också vi ”måndagstrummare” utmärker vårt revir och skrämmer bort rivaler. Det är inte många som vill vara granne med en taikogrupp – de andra instrumentlärarna i huset ser noga till att undervisa sina elever så långt borta från oss som möjligt. Nuförtiden förknippas taikotrummandet närmast med olika ceremonier och ritualer i samband med högtider. Att se ett taikouppträdande är en otrolig upplevelse. Man kan förstå att taikotrummandet har spridits över världen som en sorts scenkonst. Trummandet byggs upp av suggestiva rytmer kombinerat med starkt kroppsuttryck. En skicklig taikospelare kan förmedla en varierande mängd olika känslor och uttryck, till och med hela berättelser. Till det har vi ännu lång väg att gå, men det har i det här skedet en sekundär betydelse. Det viktigaste för oss är den glada samvaron i gruppen. Vi har alla konstaterat att vi må vara hur trötta som helst då vi kommer till lektionen. Då vi går hem har vi laddat batterierna med ny energi. Kerstin Borg Pikkutrilli 1 • 2012 Pikkutrilli_1_2012.indd 13 13 29.4.2012 20:52:05 lnfo Sähköinen Piccolino Varhaisiän musiikinopettajat ry pyrkii siirtymään sähköiseen tiedottamiseen vuoden 2012 aikana. Jäsenkirje Piccolino lähetetään jatkossa kaikille jäsenille ensisijaisesti sähköisessä muodossa. Huolehdithan siis siitä, että yhteystietosi ovat ajan tasalla yhdistyksen rekisterissä! Yhteystietojen muutoksista voit ilmoittaa osoitteeseen: [email protected] Hei sinä Facebookkaava Vamo! Yhdistyksen omat Facebook-sivut löytyvät nimellä Varhaisiän musiikinopettajat ry. Lisäksi Facebookista löytyy Muskariideoita -ryhmä, josta löytyy ideoita ja vinkkejä esimerkiksi tuntien suunnittelemiseen. Jutun juurta? Onko sinulla juttuehdotuksia Pikkutrillilehteen? Haluatko olla mukana kirjoittamassa? Pikkutrilli-lehden päätoimittaja Minna Lamppu vastaanottaa ideasi otsikolla ”Juttuidea Pikkutrilliin”: [email protected] Kalenteriin! Yhdistyksen syysseminaari pidetään tanssin pyörteissä Helsingissä lauantaina 11.10.2012. Merkitse tapahtuma jo nyt kalenteriisi! TILAA PIKKUTRILLI! Jos haluat tilata Pikkutrillin kotiisi, työpaikallesi tai vaikkapa ystävällesi, tee tilaus sähköpostitse osoitteeseen [email protected] . www.vamory.org Kotisivuiltamme saat aina ajankohtaista tietoa varhaisiän musiikkikasvatusalan tapahtumista, koulutuksista ja yhdistystoiminnasta. Löydät sieltä myös mm. kouluttajapankin, keskustelu- ja rekrypalstan sekä voit tutustua alan erilaisiin urapolkuihin. VaMO ry löytyy myös Facebookista! 14 Ilmoita tilausta tehdessäsi seuraavat asiat: •tilaajan nimi •postiosoite, -numero ja -toimipaikka •mahdollinen laskutusosoite, jos se on eri kuin postiosoite •sähköpostiosoite •puhelinnumero Vuonna 2012 Pikkutrilli ilmestyy kaksi kertaa: touko- ja joulukuussa. Vuosikerran hinta on 20 euroa. Pikkutrilli 1 • 2012 Pikkutrilli_1_2012.indd 14 29.4.2012 20:52:06 Varhaisiän musiikinopettajat ry / Småbarns musiklärare rf Varhaisiän musiikinopettajat ry on perustettu vuonna 1979 (aiemmin Musiikin Varhaiskasvattajat ja Musiikkileikkikoulunopettajat). Yhdistyksessä on jäseniä n. 300. Yhdistyksen toimintaalueena on koko maa ja se toimii Suomen musiikinopettajien liiton (SMOL) alaisena jäsenyhdistyksenä. Yhdistyksen tavoitteena on kehittää alle kouluikäisten lasten musiikinopetusta, kehittää jäsentensä pedagogista ammattitaitoa, valvoa ammatillisia etuja sekä seurata ja edistää alalla tapahtuvaa koulutusta ja lainsäädäntöä. LIITY VARHAISIÄN MUSIIKINOPETTAJAT RY:N JÄSENEKSI! Yhdistyksen varsinaiseksi jäseneksi voidaan hyväksyä henkilö, joka on saanut varhaisiän musiikinopettajan koulutuksen. Opiskelijajäseneksi voidaan hyväksyä alaa parhaillaan opiskeleva henkilö. Yhdistyksen jäsenenä saat - ajankohtaista tietoa alalla tapahtuvista asioista mm. postituslistan kautta - yhdistyksen jäsenlehden Pikkutrillin ja jäsenkirjeen Piccolinon - alennusta VaMO ry:n kevät- ja syysseminaarihinnoista - apua ammatillisissa edunvalvonta-asioissa Jos et ole saanut varhaisiän musiikinopettajan koulutusta, voit liittyä yhdistyksen kannatusjäseneksi. Kannatusjäsen saa yhdistyksen jäsenlehden Pikkutrillin ja jäsenkirjeen Piccolinon sekä liittyy postituslistalle. Kannatusjäsenet voivat myös osallistua seminaareihimme jäsenhintaan. Myös yritykset ja yhdistykset voivat liittyä VaMO ry:n kannatusjäseneksi. Jäsenhakemuslomakkeen voit täyttää kotisivuillamme osoitteessa www.vamory.org Vuonna 2012 jäsenmaksut ovat seuraavat: •jäsenmaksu 50 € •opiskelijajäsenmaksu 25 € •eläkeläisjäsenmaksu 25 € •kannatusjäsenmaksu 60 € Saksittua Naiset nauravat miehiä herkemmin Naiset nauravat ja hymyilevät miehiä enemmän kaikkialla maailmassa. Se, miten paljon enemmän naiset nauravat, riippuu kulttuurista ja sosiaalisesta tilanteesta. Vakavailmeisyys yhdistetään erityisesti miehillä korkeaan sosiaaliseen asemaan ja hallitsevuuteen. Naureskeleva mies antaa itsestään alistuvan vaikutelman. Toisaalta maltillinen nauraminen tekee henkilöstä, erityisesti naisesta, viehättävämmän. Naisten tiedetäänkin panostavan miehiä enemmän myönteisen vaikutelman antamiseen. Naurulla voidaan myös ennakoivasti pehmentää tilanteita, jotka saattaisivat johtaa ristiriitaan. Naiset ovat sovittelevampia ja välttelevät avoimia konflikteja miehiä herkemmin. Tämä ilmenee mm. tilanteita keventävänä nauruna. Helsingin Sanomat / Markus Jokela / SMN Päiväunet pitävät terveenä ja tehokkaana Päiväunien terveysvaikutuksia on tutkittu useissa tutkimuksissa. On huomattu, että päiväunet katkaisevat stressiä sekä lieventävät sen haitallisia vaikutuksia. Lyhyet päivänokoset nostavat työtehoa ja työn laatua. Tauon vaikutus korostuu etenkin työpäivän venyessä pitkäksi. Väsyneenä muisti heikentyy ja tehokkuus sekä luova työskentely kärsivät. Harvardin yliopistossa tehdyssä tutkimuksessa havaittiin, että tehokkaimmin työkykyä nostavat tunnin pituiset nokoset. Työterveyslaitoksen vastaavassa tutkimuksessa taas virkistävimmiksi huomattiin parinkymmenen minuutin mittaiset torkut, joiden jälkeen herää virkeänä ilman tokkuraista oloa. YLE Akuutti / Lea Froloff / SMN Koonnut: Sanna-Mari Nenonen Pikkutrilli 1 • 2012 Pikkutrilli_1_2012.indd 15 15 29.4.2012 20:52:07 Muistoissamme INKERI SIMOLA-ISAKSSON (25. huhtikuuta 1930 Hamina - 11. maaliskuuta 2012 Vantaa) Parahin Inkeri, kylläpä aika on rientänyt sitten viime tapaamisen. Tapsimme Tuusulas Kallio-Kuninkalan upeissa tiloissa. Taisi olla syys–lokakuun vaihdetta, Kaunista ruska-aikaa. Muistelimme menneitä ja suunnittelimme tulev Niin teemme jatkossakin. Kiitos Sinulle kokemuksista ja "muistoista", joista voimme aina rakent Mikä olisi sopiva sana korvaamaan "muiston"? Sinun kohdallasi Inker asta, elämyksistä, rohkeudesta, vilpittömyydestä. Kyse on jostakin elä värikkäämmästä. Jätit lukemattoman monta matkalaukullista toisiinsa eivät ole kiinni, vaan auki, levällään. Valmiina käyttöön kaikki. Musiik nauru.. Kuin vaeltava sirkus kaikkine kampsuineen jäi jokaisen meidä Tahallaan jätit ja toivoit, että niitä käytämme. Inkeri 2005 Inkerin elämäntyöstä Huhtikuussa kaksi vuotta sitten tanssimme Helsingin Kauppatorilla Inkeri Simola-Isakssonin 80-vuotisjuhlia. Facebookin ja muiden kanavien kautta tieto tästä ikimuistoisesta toritanssitapahtumasta oli levinnyt tehokkaasti. Tuskinpa ketään muuta musiikinopettajaa on juhlinut niin suuri ystävien joukko niin sydämellisesti. Maaliskuussa 2012 levisi tieto Inkerin kuolemasta salamannopeasti sähköisissä tiedotusvälineissä. Jo 12.3. oli Iltasanomien verkkolehdessä uutinen ja valokuva suruliputetusta Musiikkitalosta. Laitoin kuvan jakoon omille Facebook-sivuilleni. Vaikka suremme Inkerin kuolemaa, tuntui samalla hienolta, että uuden Musiikkitalon ensimmäinen suruliputus tapahtui meidän rakkaan Inkerimme vuoksi. Hämmästyttävän nopeasti oli myös Wikipediassa luettavissa: ”Inkeri Simola-Isaksson (25. huhtikuuta 1930 Isokyrö – 11. maaliskuuta 2012 Vantaa) oli suomalainen musiikkipedagogi, musiikinopettaja ja musiikkiliikunnan lehtori, jne.” Wikipediassa elämäkerta oli tehokkaasti tiivistetty – ja oikein, ainoastaan tieto syntymäpaikasta oli vaihtunut koulunkäyntipaikaksi. Faktatiedon kulku oli huomattavasti hidastempoisempaa 1970-luvulla kun haastattelin Inkeriä, voidakseni kirjoittaa hänestä artikkelin Otavan ISON musiikkitietosanakirjan 5. osaan. Tietojen oikeellisuus tarkastettiin huolellisesti ennen järkälemäisen teoksen painattamista ja kuvauksen kohteena oleva henkilö sai myös valita, mitä hänestä kirjoitettiin. ”Ei nyt ihan kaikkea ylioppilastutkinnosta alkaen”, sanoi Inkeri, mutta halusi kuitenkin näkyviin monipuolisen koulutuksellisen taustansa. Painetut tietosanakirjat ovat menneisyyttä, eikä tätäkään Otavan julkaisua ole voinut ostaa enää moneen vuoteen. Koska tämä vanha tieto saattaa olla uutta tuleville Inkerin elämäntyötä tutkiville, kopioin tähän kirjassa vuonna 1979 julkaistun kirjoituksen. Samalla saa selityksen Inkerin vastaus kysymykseen, kuinka monta oppilasta hänellä on ollut vuosien varrella. ”Lopetin laskemisen kun meni yli kymmenentuhannen.” 16 Joskus 80-luvun alkuvuosina, olisiko ollut -81 ja -82, yöjuna toi minut Kolmekymmentä edestakaista matkaa Oulu-Helsinki, tarkoitti 60 yötä talven aikana. Asuin siis kaksi kuukautta junassa. Asemalta matkaa m Klo 9.00 musiikkiliikunta 1. ja heti perään musiikkiliikunta 2. Silloin m Muistan aluksi ujostelleeni makeaa puhetyyliäsi ja tunsin jopa mielihy lehtorin kerran tulistuvan. Opettajana annoit paljon tilaa luovuudelle pien ideoiden mahdollisuudet toimia yhdessä. Halusit laajentaa opisk ja saattelit heidät varovasti tutustumaan uusiin asioihin. Perustana pid että taiteilla ja taidekasvatuksella voidaan säilyttää ja luoda hyvä, raka Minulle, sopivasti hipille, opetit luottamusta ja vahvistit itsetuntoa mu Musisoin ja Jasesoin leirissä tapasimme usein. Iltapipp mukana Inkku ja piano, niin rock'n roll liikahti aidosti kepeästi kattoon. Sinulla kun svengiä ei verestä puutt tarvitsee ja vain joillakin se on. Olimme usein koulutta telimme paljon opettajan/taiteilijan omasta kasvusta. rohkeudesta luoda uutta. Juttelimme itsestämme ja k molemmat. Itkimme ja nauroimme. Halasimme ja vah ja kitkimme rikkaruohoja taiteemme kukkatarhasta. Olet vaikuttanut vahvasti Tatsin ja Pikkumetsän aapisen ja lukukirjan siihen mitä olen tehnyt. Kiitos Sinulle Inkeri Risto Järvenpää taideaineiden lehtori, Oulun s ”Simola-Isaksson Irma Inkeri (s. Hamina 25.4.1930), suomalainen musiikkipedagogi, erityisalanaan musiikkiliikunta. Inkeri Simola suoritti 1953 musiikinopettajan ja 1954 kansakoulunopettajan tutkinnon sekä opiskeli Orff-instituutin kesäkurssilla 1964. Hän on toiminut opettajana Leppävaaran kansa- ja yhteiskoulussa sekä 1965-74 Töölön yhteiskoulussa Helsingissä, luennoitsijana eri opettajankoulutuslaitoksissa sekä 1974-77 lastentarhaseminaari Ebeneserin ja vuodesta 1977 Sibelius-Akatemian lehtorina. Inkeri Simola-Isaksson on kehittänyt ja soveltanut musiikkiliikuntaa eri ikäisille ja tehnyt siitä jokaisen ulottuvilla olevan ilmaisumuodon. Hän on pitänyt alan kursseja ja luentoja laajalti Suomessa sekä muissa Pohjoismaissa. Hän on sävel- Pikkutrilli 1 • 2012 Pikkutrilli_1_2012.indd 16 29.4.2012 20:52:07 Kiitos Tapsimme Tuusulassa, kakuun vaihdetta, viime syksynä. unnittelimme tulevia. oimme aina rakentaa uutta ja aikaan sopivaa. un kohdallasi Inkeri kyse on eväistä, energiyse on jostakin elävämmästä, rajummasta ja alaukullista toisiinsa sopivia ideoita. Ne laukut öön kaikki. Musiikki, opit, rekvisiitta, värit, jäi jokaisen meidän haltuun. Sinulta ne jäivät. 2, yöjuna toi minut joka viikko Helsinkiin. ki, tarkoitti 60 yötä makuuvaunussa yhden Asemalta matkaa muutama askel Akatemialle. liikunta 2. Silloin me tutustuimme. tunsin jopa mielihyvää, kun näin lempeän n tilaa luovuudelle ja ymmärsit mitä erilaisimusit laajentaa opiskelijoiden kokemusmaailmaa oihin. Perustana pidit vahvaa uskoa siihen, ja luoda hyvä, rakastettava maailma ja elämä. vistit itsetuntoa musiikkikasvattajana. mme usein. Iltapippaloissa, kun bändissä oli roll liikahti aidosti rullaten ja kannat kopsuivat giä ei verestä puuttunut. Bändipianisti sitä mme usein kouluttajina molemmat. Keskusomasta kasvusta. Puhuimme elämästä ja me itsestämme ja kuuntelimme toisiamme. Me . Halasimme ja vahvistimme vahvuuksiamme e kukkatarhasta. Muistan ai na ensimm äisen musi Istuimme ka ikkiliikunta ikki T-talon tuntini Sib liikuntaluo elius-Akate tapaansa h kan lattialla miassa. än kietoi m Inkerin ym eidät lemp kotipaikois pärillä. Ihan eään ja hyv tamme ja aan äksyvään ilm elämänpo sen turvallis apiiriin kyse luistamme, en ja lämp lemällä kertoillen im än m jokaiselle h yös omista olon, joka enkilökohta an. Muista syntyi koko n ista ja sydäm ryhmälle. H kyky saada änellä oli ellistä sano kaikki ihm tt av is et ympärill aa sekä ain Minulle hän ään tuntem utlaatuinen sanoi: "En aan itsensä strålande fl desta, jota erityisen tä icka." Hym tunsin Inke rkeiksi. yni varmas riä kohtaan ti kertoi siit jo ensi kert ä rakkauaa tavatessam Sen jälkee me. n minulla o n ollut onni keät asiat. jakaa hänen Hän oli häi kanssaan ka ssäni tärkeä muistavat ikki elämän vieras, jon vieläkin. Y i tärka ohjaam stävyytem jakamista at tanssit h me on ollu vaikeuksin äävieraat t sydämes een ja iloin tä sydämee een. n, elämän Vaikka ikäv ä on kova, päällimmäi ja kunnioit sinä tunte us: kiitollisu ina ovat ki us siitä, et itollisuus, oppilaana, tä sain olla rakkaus kollegana Inkerin vaik ku in ystävän kemuksiam utuspiirissä äkin, rakkau me ja kun niin s, jolla mu nioitus, jota esimerkkiä istelen yhte tunnen Inke kohtaan. isiä korin valovoim aista, pedag ogista Väitöskirja ni ”Kohti se nsitiivistä m ta” tulee o usiikin opet lemaan om tamisis tettu Inkeri pedagogin lle, sillä hän en rakkau en tensa ja vi tavalla luo isautensa neet pohja o va t m onella n kiinnostuks opettamis elleni musi en vaativaa ik in n ja oppijaa sy vaan maailm vällisesti ko aan. Inkeri skettaon pedago ja rakkaud gisen herkk en esikuva yyden , joka vaik jotka olem uttaa meiss me saanee ä kaikissa, t hänen lä snäoloaan kokea. Laura Hu htinen-H ildén t vahvasti Tatsin ja Janssin äänitteisiin, apisen ja lukukirjan musiikkiin ja kaikkeen n tehnyt. keri ää lehtori, Oulun seudun ammattikorkeakoulu tänyt liikuntamusiikkia ja toiminut mm. Suomen edustusvoimistelujoukkueiden säestäjänä PohjoisAmerikassa, Iranissa ja eri puolilla Eurooppaa. JULK.: Musiikkiliikuntaa lapsille (Pirkko Vilppusen kanssa, 1974; ruots. Rytm och rörelse, 1977; kirjaan liittyy kasetti, jonka musiikista osan säveltänyt Matti Koskialan kanssa, Tip tap, joululeikkejä (1977), Voimistelumusiikkia (1979), äänilevy Kuntorytmejä (Matti Koskialan kanssa), artikkeleita eri julk.; ohjelmia Kouluradioon ym. vuodesta 1968. MKr ” Inkeri, Jag hade lyckan att återse Inkeri på ett vårseminarium i slutet av 90-talet, tio år efter att jag slutfört mina studier vid Sibelius-Akademin. Vad som skett under studietiden med min musikrelation var jag inte fullt medveten om. Hade studerat effektivt och prestationen hade ställts i fokus. Då jag vid seminariet såg hur Inkeri inspirerade och lät sig inspireras av barnen som bänkat sig i en halvcirkel runt henne erfor jag i ett ögonblick av klarsyn: Musikglädjen är den viktigaste Nyckeln. Tusenfalt viktigare än allt övrigt! Det frö Inkeri sått i mig under min studietid hade grott, och gav sig nu till känna. Jag visste i det ögonblicket att jag var på rätt väg - det är denna stig jag vill vandra. Inkeri hade bejakat något livsnödvändigt i mig som först nu blev till medvetenhet. Tack Inkeri – du var unik, du var Vägvisaren för oss. Jag kommer villigt att fortsätta den väg du utstakat! Anna Brummer skol- och kyrkomusikavdelningen vid S-A., årskull -79 Pikkutrilli 1 • 2012 Pikkutrilli_1_2012.indd 17 17 29.4.2012 20:52:08 Muistoissamme INKERI SIMOLA-ISAKSSON (25. huhtikuuta 1930 Hamina - 11. maaliskuuta 2012 Vantaa) 3.2012 Inkeri Simola-Isaksson 28. 0 6-1 36: Psalmi Rakkaat ystävät, Inkerin lähimmät ihmiset eenvuoroa aiheesta tiaiden juhliin pientä puh ty seurakunnan 70-75-vuo det pyy e tuotiin tavan oli tä sinn eril kun Ink a, tä: eris hautausmaata sota-aikan ön Yksi elävä muistikuva Ink kyr Ison nsa kko ikir liikuttumatta itti muistelemalla kot , eikä hän pystynyt niistä ”kirkkomuistoni”. Hän alo ättömästi Inkerin mieleen tem läh eet jään at oliv . Tapahtumat takaa arkkuja rintamalta een. kymmenen vuoden jälk den kuu yli s ede kertomaan llä isän tuurata isäänsä urkupenki harrastavana tyttönä sai kia siik mu isen, a ren kem nuo pol oli häistä, jossa hän , isä olikin unohtanut Toinen hänen muistonsa Kun tuli loppumarssin aika aa. ä ilm Tät aisi je”. virt pol in , lleih ”Isä ää, jotta urkupi kuiskailla urkupenkiltä hoitaessa polkijan tehtäv rsiusparia ja Inkeri yritti mo a nist kau an ma raa unut seu koska hän oli niin lumout kuin isänsä aikoinaan. eri oli yhtä lumoutunut Ink an ssa toe ker a isto mu kanssa, ötätuntoa, itkeä itkevien tä: kyvyn tuntea syvää my eris Ink ta ellis ole kin jota mat kertovat än värit, kyvyn iloita. Kaksi kuvaa, jotka molem ja ainutkertaisuus, eläm nähdä elämän kauneus ua, ant ma hur yn kyv ös mutta my häparas ystävänsä, koska aan, että Inkeri oli hänen om san is mat valm an atto ma em var Luk avapiirissä moni on ein ihminen Inkerille. Myös Inkerin laajassa tutt tämä koki olevansa tärk että , ta ilas niin n opp isee toi ihm aut n een o keskittyä tois nut vain tekniikkaa, vaa nellä oli ihmeellinen tait ttaja, opettaja joka ei hio ope ein . tärk oli aan stä ilait syy opp ä ku täst alkaa”, hän muistutti ovat ne oppilaat, joille Ink ole pohtia, millä jalalla liike musiikkia. ”Tärkeintä ei itse an ma ole , aan soim oli Inkerille ouksen ja rakkauden – nelten, kosketuksen, ruk kyy yn, hym – ja jokainen e, asta mm linn en kielen hal aisen Inkerin me muista Vanha nunnan opetus viid Inkun testamenttina. Täll leen mie le nel mo yt se on jään . itselle niin totta, että lau on edelleen – juuri minulle Inkerin, joka hän oli – ja sen ri juu n, aise anl om ä viel imme sen in oli. Mutta silloin kieltäis yhtä valoisa kuin Inkerik ja en iloin kyynelten olla si ään tuli Tän n . än surujuhla ki kielet pääsevät soimaan Tekisi mieli kysyä, eikö täm Musiikki syntyy, kun kaik en. kiel än ikäv ja ten kyynel yhden kielen soimisen – kanssa kilpaa. den, valoisien muistojen kau rak ja yn hym soi i kiel uksien avaruus oli Inkerin, lake oittaja. Jumalan armon kirj n lmi psa oo rauhallisella san n, , ole as” avara kuin taiv tekstiviestissään: ”Täällä ”Herra, sinun armosi on kuukausi sitten kirjoittaa sas päivinä hän run ä nä viel eisi ttoi viim saa ka Siksi hän tkaan häneltä vieneet, vaik kivu t kasvatin, uskon perusta. eivä a ust ttam mutta luo jostain pienestä asiasta, ran kukkarossa.” Tätä sä hän saattoi taas iloita ja turvallisella mielellä Her kes het sa vas raa seu tta nyt olisi aika”. Mu saattoi jo kiirehtiä ”eikö ä ennen kuolemaansa. isesta edellisenä päivän aam tap ljen etenkin Olli-ve aa juoda ilosi virrasta”, jatk antimin ja annat heidän sain run si ät talo täv dät rien hei kit jaan ”Sinä ruo ala, sinun siipiesi suo inen on sinun armosi, Jum eell ”Ihm ä: viel Ja . lmi psa ihmislapset.” jaan äisvirren ”Mua siipeis suo erin lempivirren, heränn Ink ä ess yhd myös ta on koh a me jass Laulam ien suojaan. Siinä suo erin elämän Jumalan siip tea tun t nee saa e mm kätke” ja kätkemme Ink ollisina, että ole amme matkaamme kiit oma turvamme, kun jatk Inkerin. ka suuremmasta valosta, jon kantaa, mutta muistuttaa mme saa me i stas valo Valoisan ihmisen muisto än lähde, sinun ”Sinun luonasi on eläm pääsiäisaamu kirkastaa: valon.” en Ulla Pohjolan-Pirhon n seurakunta ske nko taa Van i tor pas 18 Pikkutrilli 1 • 2012 Pikkutrilli_1_2012.indd 18 29.4.2012 20:52:08 Näin paljon oli Inkeri ehtinyt tehdä elämänsä puolipäivään mennessä. Lisään siihen muutaman työhön liittyvän asian, jotka liittyvät varhaisiän musiikkikasvatukseen. Orff-pedagogiikka jäi itämään ja puhkesi kukkaan, kun pari vuosikymmentä myöhemmin perustettiin Musisoi -niminen Orff-yhdistys, joka nykyään tunnetaan nimellä JaSeSoi. Orff-pedagogiikka Musiikkiliikunta Tietosanakirjassakin mainittiin Orff-instituutin kesäkurssi vuonna 1964. Kurssin annista innostuneena Inkeri perusti vielä samana vuonna yhdessä Erkki Pohjolan kanssa Suomen ensimmäisen Orff-studion. Soittimien saanti oli Suomessa silloin vielä aika vaivalloista, mutta itse Inkeri Simola-Isakssonin historiallisesti merkittävin anti Suomen musiikkielämälle on musiikkiliikunta. Hän ei ole ainoastaan keksinyt tätä sanaa, vaan myös luonut sen sisällön mullistaen käsitykset siitä, kuka saa liikkua musiikin mukaan. Inkerin opiskellessa Sibelius-Akatemiassa Pohjoisella Rautatienkadulla oli oppiaine nimeltään liikuntataide ja sen harjoittamista varten plastiikkaluokka. Siellä harrastettu liikuntataide perustui Emile Jaques-Dalcrozen musiikkikasvatusajattelulle, jonka Maggie Gripenberg oli tuonut Suomeen jo vuonna 1907. Gripenbergiä, jonka ryhmissä oli liikunnallisesti taitavia opiskelijoita, lähes tanssijoita, pidetään suomalaisen liikuntarytmiikan suurena uranuurtajana. Hän oli opettajana Sibelius-Akatemiassa vuosina 1932–52, jonka jälkeen työtä jatkoi pari vuosikymmentä samaan henkeen Ilta Leiviskä. Leiviskän opetus sisälsi myös rytmiikkaa, kehon harjoitusta ja koreografioiden harjoittelua, joskus improvisoidun säestyksen tuella. Hänen opetukseensa saivat osallistua kaikki musiikinopettajiksi opiskelevat, mutta esiintymään konserttisalin lavalle pääsivät vain muutamat. Kun Inkeri Simola-Isaksson tuli opettajaksi Sibelius-Akatemiaan 1970-luvulla, suhtautuminen musiikin ja liikunnan yhdistämiseen muuttui: hän toi musiikkiliikunnan kaikkien harrastukseksi ja iloiseksi asiaksi. Inkeri muisti aina mainita esikuviensa Orffin ja Jaques-Dalcrozen rinnalla Maggie Gripenbergin ja Ilta Leiviskän, joiden tunneilla hän oli joskus improvisoinut säestystä liikunnalle. Musiikkiliikunta oli uusi asia, josta ei ollut kirjallisuutta eikä muutakaan opetusmateriaalia, joten Inkeri pyydettiin tähänkin työhön. Ensimmäinen suomenkielinen musiikkiliikuntapaketti ilmestyi 1974. Inkeri Simola-Isaksson kirjoitti Musiikki Fazerille kirjan Musiikkiliikuntaa lapsille yhdessä Pirkko Vilppulan kanssa ja teki siihen liittyvän C-kasetin yhdessä Matti Koskialan kanssa. Ruotsinkielisenä sama punakantinen kirja, Rytm och rörelse, ilmestyi 1977. Kuvat: Eva Forssén Inkeri ja tanssijat 60-luvun alussa. Pienten lasten musiikin pariin 1970-luvulla Lennokas soittaja Inkeri 75-vuotta. Inkeri 80-vuotisjuhlissaan Kauppatorilla. Minulla oli onni saada olla Inkerin rinnalla viemässä musiikinopetusta alle kouluikäisten lasten ulottuville. Olin aloittanut musiikkileikkikoulunopettajan työt Munkkivuoressa jo opiskellessani musiikinopettajaksi SibeliusAkatemiassa 1960-luvulla. Varhaisiän musiikkikasvatus oli silloin yhtä outo uusi asia kuin musiikkiliikunta. Jotta nämä kaksi uutta musiikin harrastamisen muotoa pääsivät leviämään, tarvittiin kesäyliopistokursseja ja muuta koulutustoimintaa. Inkerin kanssa pitämiltämme lukuisilta kursseilta ovat jääneet lämpimästi mieleen nykyisin VaMO:ssa vaikuttavat Mirja Kopra ja Eve Alho. Lasten päivähoidon musiikillisen sisällön kehityksen kannalta tärkein yhteistyöprojektimme oli Mannerheimin Lastensuojeluliiton 1970–80-luvuilla Hyvinkäällä toteuttama kokeilu Päiväkoti kunnan kulttuuritoiminnassa. Projektia valvoi ja ohjasi kasvatuksen ja kulttuurin eri aloja edustava työryhmä. Musiikkia edustivat Inkeri Simola-Isaksson ja Maisa Krokfors sekä myöhemmin mukaan tullut nuori Sibelius-Akatemiassa opiskeleva lastentarhanopettaja Anne Lindeberg. Hyvinkään kokeilun yhteydessä suunnittelimme yhdessä myös julkaisuja varhaisiän musiikkikasvatukseen. Vihreäkantisessa sarjassa Lapsi ja musiikki Inkeriltä ilmestyi Musiikkiliikuntakirja ja kasetti, Annelta ja minulta Soittaminen, minulta Laulaminen, Maija Salo ja Liisa Laaksonen keräsivät kansanperinnettä kirjaan ja kasetteihin Lystiä leikkiä. Hyvinkään kokeilussa ja näissä 1980-luvun alussa ilmestyneissä kirjoissa ehdotettiin säestyssoittimeksi 5-kielinen kantele, jonka soittamiseen myös opastettiin. Pikkutrilli 1 • 2012 Pikkutrilli_1_2012.indd 19 19 29.4.2012 20:52:09 Muistoissamme Kuvat: Soili Perkiö INKERI SIMOLA-ISAKSSON (25. huhtikuuta 1930 Hamina - 11. maaliskuuta 2012 Vantaa) Kenttätyössä Hyvinkäällä haasteellisimpia olivat päiväkodin alle 3-vuotiaiden osastot, joissa oli siihen aikaan myös ”seimi-ikäisiä” lapsia. Inkeri kehitteli sinnekin musiikkiliikuntaa. Päiväkodin ikävään rutiinitoimenpiteeseen, vaipan vaihtoon, liitettiin rytmikkäät lorut tai lorulaulut ja jalkajumppa. Suosio oli niin suuri, että aikaisemmin vaippasulkeisia paenneet taaperot kilpailivat pääsystä jalkajumppaan. Inkerin ja Annen kanssa mietimme myös, mitä rytmisoittimia aivan pienet lapset pystyvät soittamaan turvallisesti ja harrastimme lasten kanssa eräänlaista Orff-musisointia. Siellä, Hyvinkään kokeilupäiväkodeissa oli 1970-luvulla Suomen baby-rytmiikan ja vauvamuskareiden alkuitu. Radio ja tv Inkerin työ radiossa ja televisiossa on jäänyt liian vähäiselle huomiolle. Hän teki ohjelmia Kouluradioon jo 1960-luvulla ja jatkoi myöhemmin muun muassa juontamalla lasten levytoiveohjelmaa. 1970-luvulla olimme Inkerin kanssa Kukkuluuruu -työryhmässä, jonka kolmas jäsen Maija Salo toteutti tämän ensimmäisen varsinaisen musiikin opetussarjan alle kouluikäisille TV2:ssa. Myöhemminkin on Inkeriä käytetty asiantuntijana television lasten- ja musiikkiohjelmissa. Inkeri koki lasten musiikkiohjelmat ja omat työnsä yleisradiossa tärkeäksi, koska sen kautta tavoitettiin maantieteellisesti laaja-alainen yleisö. Inkerillä oli radiossa usean vuoden ajan ohjelmasarja, jossa hän haastatteli lastenmusiikin parissa toimineita henkilöitä ja soitti heidän musiikkiaan. Lehtorin työstä eläkkeelle jäätyään Inkeri tahtoi jättää kuuluvan muiston näistä ohjelmista, jotka hänen isänsä oli taltioinut radiosta C-kaseteille. Inkeri teki itse niistä kopiot ja lähetti kasetit meille mukana olleille. Vaikka Inkeri oli vaatimaton omien aikaansaannostensa esiin nostamisessa, oli hän surullinen, kun hänen radioon tekemänsä lastenmusiikkisarja lopetettiin ja meidän monien muiden lailla suorastaan vihainen kun YLE lopetti kokonaan lastenmusiikkiohjelmat radiosta vuonna 2011. Käytännön työstä alle kouluikäisten kanssa Inkeri kertoi tosijuttua. Hän säesti lasten laulua jossain päiväkodissa omaan taiturilliseen tapaansa. Yksi lapsista tuli pianon viereen ihmettelemään ja sanoi: ”Meidän opettaja osaakin soittaa vain yhdellä kädellä.” Inkeri laulattamassa "Vive la companie" Musiikkikasvatuksen osaston 50-vuotisjuhlissa, lokakuussa 2007. Soili Perkiö, Inkeri ja Marja-Leena Juntunen Musiikkia liikkuen -kirjan julkistamisjuhlassa, tammikuussa 2011. Voimistelijat ja kuorot ja muut Musiikkikasvatusväen lisäksi Inkerin sydämeen mahtui suuri joukko muita ihmisiä. Jo koulutyttönä lehtori Simolan lahjakas pianistitytär säesti kotiseudullaan Isossakyrössä naisvoimistelua, ellei ollut itse lattialla. Vuosia myöhemmin musiikin ammattilainen Inkeri improvisoi ja sävelsi musiikkia naisvoimistelijoille ja toimi muun muassa Suomen edustusvoimistelujoukkueiden säestäjänä. Inkeri ehti vielä lukea liikuntaväeltä saamansa huomionosoituksen: Voimistelu-lehden numerossa 1/2012 julkaistun artikkelin, jossa esiteltiin hänen elämäntyötään musiikin ja liikunnan parissa. Suomalainen kuorokulttuuri – esiintymislavalla tönkkönä seisova kuoro – koki myös muodonmuutoksen Inkerin ohjauksessa. Oivallettiin, että laulaa voi myös liikkuen. Inkerin suunnittelemat kuorokoreografiat jäivät 20 elävöittämään tuleviakin kuorojen esiintymisiä. Inkeristä on sanottu, että hän sai patsaatkin liikkumaan. Positiivisuutta säteilevällä olemuksellaan hän liikutti mummoja ja vaarejakin. Hän oli inspiroimassa myös sukupolvien kohtaamisia yhdessä liikkuen ja laulaen. Moni muukin kirjoittaa tässä lehdessä Inkeristä, mutta haluaisin vielä kertoa viimeisestä tapaamisestamme maaliskuun 1. päivänä. Pikkutrilli 1 • 2012 Pikkutrilli_1_2012.indd 20 29.4.2012 20:52:09 Vaikka sairauden uusiutuminen tuli yllätyksenä Inkerille, jonka kalenteri oli täynnä merkintöjä tuleviksi tapahtumiksi, hän kertoi olevansa valmis lähtemään. Monta vuotta valmisteilla ollut suuri musiikkiliikuntapaketti oli valmis ja Inkeri uskoi Soilin, Marja-Leenan ja meidän muiden jatkavan käytännön työtä. Pois lähtiessäni Inkeri jaksoi nousta seisomaan ja halasi minun kauttani meitä kaikkia ystäviä. Inkeri arveli, ettei hänen tarvitse olla aina tavoitettavissa ja vastusti pitkään kännykän hankkimista. Miehensä sairausaikana hän kuitenkin hankki sellaisen päättäen rajoittaa käytön vain puheluihin. Yhdellä Heinolassa pitämällämme kurssilla oli kuitenkin sen verran yhteistä vapaa-aikaa, että ehdin Inkeri ja Ellen. opastaa Inkerin käyttämään matkapuhelimen erilaisia toimintoja. Onneksi hän oppi myös tekstiviestien käytön. Arkistoin omaan puhelimeeni kolme viimeisintä Inkeriltä tullutta viestiä, joista viimeisen hän jaksoi kirjoittaa vielä 8.3. Joulukuun lopulla tulleen tekstiviestin sisältö oli sellainen, että uskoisin Inkerin haluavan sanoa niin meille kaikille lasten ja musiikin parissa eläville. ”Iloinen ikikiitos muistamisesta – tuleviin päiviin valoa, iloa, vointia, voimia. t. Inkeri” Maisa Krokfors Kuva: Eva Forssén Muista hymy Ensimmäinen muistikuva ni Inkeri Simolasta on 60luvun alusta, jolloin olin pikkutyttönä ”päivähoid ossa” Helsingin opettajako rkeakoulun harmoniluoka Ratakadulla. Aikuinen, ssa, joka huomioi lapsen. Ma min i Aune-Martta Roiha oli musiikin lehtorina ja tap OK L:ssä asin paljon sen ajan ope ttajakavereita. Hämmästykseni oli suuri, kun Jyväskylän kesän aika an valoisa, iloinen nainen Leena-Maija Alho oli ope kysyi, mitä Mamille kuu ttajien täydennyskoulutu luu. Äitini skurssilla oppilaana 196 7 ja Inkeri oli hänen ope ttajanaan. Syksyllä 1967 opettaja Isak sson tuli muutaman Töö lön yhteiskoulun poikao luttaja Tuula Ingnatiuksen ppilaan kanssa (mm. tele pojat Kim ja Kai) Tapiola visiokuun yhteiskouluun opettaj minut! a Pohjolan luokkaan. Ink eri muisti Valmistimme ohjelmaa Lastenlaulusta sinfoniaan esitettäväksi Ranskan Dijo ferenssissa. Opettaja Poh nissa, ISME:n musiikkika jola harjoitti lauluja sekä svatuskonsoittoja koulu- eli Orff-so li ja harjoitti tanssit Dalcro ittimilla ja opettaja Simola ze-tyyliin. Muistan laulut suunnitteKiss ank ello kilkkaa, Puukenkätans Tähän aikaan syntyi Mu si ja Kaunis tyttö lauttur siikkiliikuntaa lapsille (Mu in. siikki Fazer 1975). Myöhemmin minulle selv isi, että Inkku sekä Pale ovat molemmat kotoisi n Isostakyröstä ja ovat kou lutovereita. Sitten tanssittiinkin Joensu un korkeakoulussa. ”M itä äid ille kuu luu opettajana Ebeneserin last ? Mitä Mamille kuuluu?” entarhanopettajaopisto Inkeri oli musiikinssa, jossa kolmen suuren voima jylläsi. Kuorokave Inkerin (Lampi, Repo ja rini Maija oli Ebessä ja heh Isaksson) kut ti heidän loistavaa musiik Inkerin vierailua omaan inopetustaan. Odotin kov opinahjooni. asti Kuorosiskoni Eva soitti min ulle syksyllä 1977 ja ker toi, että Sibelius-Akatem toisen kuuloinen kurssi. iassa on alkamassa tosi Soitin Inkulle ja kysyin, mielenkiinsaako tulla mukaan – ja että hän piti syleilyssään Inkeri toivotti tervetullee meitä musiikin, musiikkilii ksi. Tuntui, kun nan , soittamisen, laulamisen innokkaita ihmisiä. ja lapsen kanssa puuhai levia Vastoinkäymisiäkin oli: Inkeri oli pahoillaan, kun oli pahoittanut jonkun mie nerheimin Lastensuojelu len. Uudessa Manliiton Musiikkiliikunta-k irjassa oli Eben lauluja, Kukko ja Kana saunassa. joista yksi oli Sitä paheksuttiin! Samass a ammeessa! Inkeri Simola-Isakssonin ja Maisa Krokforsin voim in lähti ammattikuntam ja nousuun. Tanssittiin, me kukoistukseen laulettiin ja iloittiin. Osa simme jo silloin ihmetellä valovoimaista, toiset huo alati uusiutuvaa, mioonottavaa suurta ihm istä. Vielä viimeksi tavatessa mme Inkeri muisteli pie ntä nyyttiä, joka syntyi pääsiäisloman aikana ja tuli jatkamaan musiikkilii kunnan täydennyskoulutuskurssia pariviik koisena. Siitä on nyt 21 vuotta. ”Nyt ystävät laulu jo alo ittakaa, niin harvoinhan yhdessä laulella saa. Vive la compagnie!” Eve Alho Pikkutrilli 1 • 2012 Pikkutrilli_1_2012.indd 21 21 29.4.2012 20:52:10 Tällä palstalla saamme musiikkikasvatusterveisiä eri puolilta maailmaa. Kansainvälisyys Kurkistus merten taa Ulkomaan kirjeenvaihtajamme Krista Pyykönen Kuuluuko? Kuluva vuoteni alkoi NAIP-opiskelijana Hollannin Haagissa, jossa järjestettiin tammikuussa European Improvisation Project. Se oli kansainvälinen klassisen muusikin opiskelijoille tarkoitettu kaksiviikkoinen workshop, jossa pääsimme syventämään ymmärrystämme tonaalisesta ja atonaalisesta improvisaatiosta muun muassa Augusti Fernandezin, Anto Pettin ja Ernst Reijsegerin ohjauksessa. T yöskentelimme kvintettikokoonpanoissa improvisaation harjoittelemisen ja improvisaatiokonserttien esittämisen lisäksi erilaisten osallistavien projektitehtävien parissa. Improvisaatioon perustuvaa musiikkitoimintaa järjestettiin muun muassa maahanmuuttajaryhmälle, koululaisluokalle, kirkolliseen palvelukseen sekä Haagin kaupungintaloon virkamiesten yllätykseksi. Workshopin peruskysymyksenä oli, miksi klassinen muusikko kieltäytyy usein soittamasta spontaanisti yleisölle perustellen, ettei hänellä ”ole mitään valmista soitettavaa”? Improvisaatio on voimavara, joka antaa varmuutta oman instrumentin tuntemiseen ja käsittelyyn, musiikin tuottamiseen ja esiintymiseen. Se syventää taitoja kuunnella, reagoida ja kommunikoida yhtyesoitossa sekä vapauttaa soittajan ilmaisua. Improvisaatio sopii hyvin musiikkipedagogiikan välineeksi jo alkeisopetukseen kamarimusiikin tai yhteismusisoinnin ja varhaisten musiikinteorian opintojen tueksi. Se ”avaa korvat” kuuntelemiseen samalla kannustaen aktiiviseen osallistumiseen ja totuttaa käyttämään erilaisia harmonisia yhdistelmiä ja tonaliteetteja. Lapsi oppii hallitsemaan itse, miltä hän haluaa äänen kuulostavan, miten se soi muiden soiton kanssa ja miten soitto rakentuu eri karaktäärien, tutti- ja solo-osioiden, ym. elementtien kokonaisuudeksi. Mikä tärkeintä, improvisaatiossa ei ole sääntöjä, joten siinä ei voi tehdä virheitä. Tämä voi vapauttaa lasta musisoimaan sisältä käsin ja löytää uusia taitoja ja ideoita soittoonsa. Kevääni jatkui Islannissa, jossa osallistuin Reykjavikin NAIP-opiskelijoiden Nature Sounds -opintokurssille. Matkustimme Euroopan läntisimmälle laidalle Isafjorduriin äänittämään luonnon ääniä ja luomaan äänistä tietokoneella elektronista musiikkia. Minulla oli sähköviulu mukanani, joten nauhoitin valassafarilta poimimieni merellisten äänien päälle viululla valaiden laulua. Sain kurssilta paljon ideamateriaalia mm. lasten kanssa työskentelyyn. Luonnon äänten nauhoittaminen kannustaa lapsia etsimään ympäristöstä heitä itseään kiinnostavia auditiivisia kohteita ja löytämään rytmejä, melodioita ja harmonioita ympäröivästä äänimaailmasta. Tämän materiaalin voi muuntaa helposti kirjoitetuksi tai soitetuksi musiikiksi joko elektronisesti, omilla instrumenteilla nauhoituksia jäljittelemällä, body percussionilla tai laulamalla. Lapsi oppii, että musiikkia on kaikkialla ja sitä voi itse säveltää pienimmistäkin äänistä. Tukholmassa olen jatkanut kulttuuriyrittäjyys- sekä viulunsoitonopintojani ja lisäksi pienen kolmeviikkoisen musiikkitoimintakokonaisuuden suunnittelua ja järjestämistä Älvsjö Äldreboenden vanhustenhoitokodin dementiaosastolle. Toukokuussa on siis luvassa hetkiä levyraadin, tanssin, rytmisoitinten ja asukkaiden suosikkimusiikin parissa! Keväisin terveisin, Krista Pyykönen Krista Pyykönen Krista Pyykönen, Musiikkipedagogi AMK, viulunsoitonopettaja • Valmistui Metropoliasta joulukuussa 2010. • Opiskelee kansainvälisessä Joint Music Master for New Audiences and Innovative Practice -maisterikoulutuksessa Tukholmassa. • Tavoite valmistua keväällä 2013 päättötyönään "PIP – Professional Integration Project", demantiasairaiden vanhusten musiikkikasvatusprojekti workshopin muodossa. Sen lisäksi kirjallinen "PIPResearch" projektin ja prosessin kuvaukseksi tutkimuskysymyksineen. • Toiveinaan kehittää musiikin opetusta kohti tyylilajisallivaa, ennakkoluulotonta ja oppilaan omaan luovaan musiikintuottamiseen kannustavaa pedagogiikkaa. Tavoite löytää yhä osallistavampia ja toiminnallisempia tapoja, joilla muusikot työskentelevät lähikontaktissa kohderyhmiensä kanssa. • Motto: Learning Life Luonnon äänten nauhoittaminen kannustaa lapsia etsimään ympäristöstä heitä itseään kiinnostavia auditiivisia kohteita ja löytämään rytmejä, melodioita ja harmonioita ympäröivästä äänimaailmasta. Kirjoittaja opiskelee Tukholman Kungliga Musikhögskolanissa Joint Music Master for New Audiences and Innovative Practice-maisteriohjelmassa. 22 Pikkutrilli 1 • 2012 Pikkutrilli_1_2012.indd 22 29.4.2012 20:52:10 Musiikkipedagogi Krista Pyykönen on uuden sukupolven musiikkikasvattaja. Hän etsii innovatiivisia ja osallistavia tapoja käyttää muusikon ja musiikkikasvattajan taitojaan. Tuulta siipiensä alle Pyykönen on saanut uudesta, kansainvälisestä Joint Music Master -maisteriohjelmasta, jossa hän opiskelee ensimmäisenä suomalaisena. Metropoliasta maailmalle Kansainvälisyys Maailmalla Musiikki kuuluu kaikille Maisteriohjelmasta Pyykönen on edelleen saanut vahvistusta ajatuksilleen. Hänen mukaansa musiikki kuuluu kaikille, ja jokaisella pitäisi olla siihen mahdollisuus. ”Esimerkiksi Pariisissa ammattimuusikot käyvät sairaaloissa soittamassa valtion rahoituksella”, hän kiittelee. Pyykönen on muutenkin kiinnostunut musiikin ja hyvinvoinnin yhteydestä. ”Musiikin vaikutus on uskomattoman syvällä: ihmiset, jotka ovat muistisairauden takia unohtaneet kuinka puhutaan, alkavat osallistavan musiikkitoiminnan tuloksena tapailla jotakin melodiaa 40-luvulta”, hän kertoo. Pyykösen silmät ovat avautuneet myös opettajakeskeisen ajattelumallin suhteen. ”Tällainen malli voi opettaa avuttomuuteen, jossa soittaja tottuu saamaan soitostaan vastauksen, menikö soitto hyvin vai ei. Se tappaa oppilaan aloitteellisuutta ja kasvattaa eräänlaiseen itsekeskeisyyteen.” Hän muistuttaa, kuinka huomio tulisi kiinnittää siihen kenelle soitetaan ja miten otetaan kontaktia kuulijaan. ”Se olisi kestävää kehitystä.” Muutoksen käsi rista Pyykösen opinpolku alkoi Espoon musiikkiopistossa viulunsoiton parissa, minkä jälkeen hänen tiensä vei Metropolia Ammattikorkeakouluun opiskelemaan viulunsoiton opettajaksi. Korkeakouluopinnoissaan hän sai vahvistusta jo kytemässä oleville ajatuksilleen haastaa musiikinopetuksen asenteellisia ja monin paikoin jäykkiäkin toimintamalleja. ”Vasenkätisenä viulistina olen joutunut miettimään, miksi asioita tehdään tietyllä tavalla”, Pyykönen kertoo. ”Ollessani mukana Metropolian Kulttuurisilta-hankkeessa, tajusin, että näin tätä työtä pitää tehdä. Esittelimme lapsille instrumentteja ja kävimme teoksia yksityiskohtaisesti läpi niistä oppien. Se oli yleisötyötä ja uusien yleisöjen etsimistä parhaimmillaan”, hän kiittää. ”Yllätyin, miten vähän monilla lapsilla on mahdollisuuksia harrastaa musiikkia kotona”, Pyykönen huokaa, ja jatkaa: ”Meidän muusikkojen pitää itse aktiivisesti etsiä uusia yleisöjä sen sijaan, että odottelisimme niitä konserttisaleissa.” Pyykönen kiittää myös Metropolian viulunsoiton opettajaansa Seppo Reinikaista, joka kannusti nuorta viulistia etsimään eri taiteenlajien yhtymäkohtia. Jos Pyykönen saisi Suomeen palattuaan valita mitä muuttaisi, hän loisi aluksi ensimmäisen vuoden musiikinopiskelijoille orientoivan opintokokonaisuuden siitä, kenelle soitetaan sekä mitä, miksi ja miten soitetaan. ”Opiskelijat saisivat pohtia mitä yleisö on, sen sijaan, että he menevät koppiin harjoittelemaan kuudeksi tunniksi ilman tavoitetta soittaa sävellystä kenellekään”, Pyykönen napauttaa. Hän järjestäisi myös korkeatasoista, osallistavaa musiikkitoimintaa dementikoille. ”Lisäksi olisi hienoa tuoda lapset ja vanhukset yhdessä musiikin ääreen”, hän listaa. Pyykönen harmittelee myös, että Suomessa on rutkasti hukkaan heitettyä muusikkokapasiteettia. ”Otetaan esimerkiksi improvisaatio: koen todella tärkeäksi, että lapsille opetettaisiin improvisaatiota ihan alusta asti. Se kehittää uskomattomalla tavalla ilmaisua, itsevarmuutta soittaessa, soittotekniikkaa ja ennen kaikkea musikaalisuutta”, Pyykönen kertoo. Hänen mukaansa lapsia pitäisi kannustaa ja auttaa alusta pitäen myös itse säveltämään omia kappaleita ja tuottamaan musiikkia sisältä käsin — ei ulkoapäin, kuten nykyään opetus usein tapahtuu. ”Muusikko voi valitettavasti olla kovin taidokas soittaja, mutta ymmärtämätön luovasta prosessista tai musiikin ilmaisemisen tavoitteesta”, hän harmittelee. ”Nämä ovat asioita, joissa meillä on vielä paljon kehittämistä.” Oppia etsimässä Kohti tulevaa Musiikkipedagogiksi valmistumisen jälkeen Pyykönen oli vuoden töissä musiikkiopistossa. ”Nautin työstä paljon, mutta samalla näin huutavan tarpeen viedä musiikkipedagogista toimintaa opiston seinien ulkopuolelle ja etenkin vanhuksille”, hän kertoo ja jatkaa: ”Koin, että minun täytyy päästä vielä syvemmälle.” Pyykönen etsi opiskelijavaihtokoulunsa, Tukholman Kungliga Musikhögskolanin nettisivuilta itselleen sopivaa jatkokoulutusta ja löysi sattumalta löytämänsä uuden Joint Music Master for New Audiences and Innovative Practice -maisteriohjelman ja haki siihen. ”Siinä tuntui olevan juuri kaikki ne komponentit, mitä todellisuudessa muusikon työhön kuuluu pelkän soittamisen lisäksi”, Pyykönen kertoo. Tukholma valitsi Pyykösen pioneeriopiskelijakseen lähtiessään mukaan kansainvälisten musiikkikorkeakoulujen ja koulutusorganisaatioiden yhteistyöohjelmaan. Pyykösen opinnot Joint Music Master for New Audiences and Innovative Practice -maisteriohjelmassa painottuvat muun muassa tutkimusmetodien osaamiseen, kommunikatiivisiin soitto-opintoihin, kulttuuriyrittämiseen sekä musiikkitoiminnan ja musiikkiprojektien johtamistaitojen opintoihin. ”Tällaiset opinnot pitäisi kuulua kaikkiin musiikin korkeakouluopintoihin”, Pyykönen toteaa. Joint Music Master maisteriohjelma on hyvin kansainvälinen ja yhteistyöverkostoltaan laaja. Mukana ovat tällä hetkellä Hollanti, Islanti, Englanti sekä Ruotsi, ja lisää maita on liittymässä lähivuosina mukaan. Lisäksi opintoja opiskellaan painotuksista riippuen siinä maassa, yhteistyöorganisaatiossa tai koulussa, joka tarjoaa halutun koulutusnäkökulman. Pyykönen lähtee puoleksi vuodeksi Hollantiin Euroopan komission tukeman Lifelong Learning -ohjelman pariin oppimaan, tekemään ja valmistautumaan loppuprojektiaan varten. ”Olen saanut koulutuksesta kaiken, mitä odotin ja enemmän. Näkökulmat ovat niin toisenlaiset ja avartavat tavalliseen musiikin maisteriohjelmaan verrattuna, vaikkakin vaatimukset ovat musiikillisesti yhtä korkeat”, Pyykönen sanoo tyytyväisenä, ja kiteyttää: ”Kun tekee mistä tykkää ja uskoo tähän juttuun, saa energiaa. Se jo itsessään inspiroi.” K Minna Lamppu Lue lisää koulutuksesta: www.jointmusicmasters.org Pikkutrilli 1 • 2012 Pikkutrilli_1_2012.indd 23 23 29.4.2012 20:52:11 Kansainvälisyys Maailmalla – Kambodza Kambodzasta kajahtaa! Joukko Sibelius-Akatemian musiikkikasvatuksen osaston opiskelijoita, tutkijoita ja opettajia matkusti tammikuussa tutustumaan Kambodzalaiseen kulttuuriin, vieden samalla suomalaiset kulttuuriterveiset mukanaan. Työvälineinä tässä laatujaan ensimmäisessä kulttuurivaihdossa oli laulu, tanssi, soitto ja aivan hitunen englannin kieltä. Sain kunnian olla tuossa porukassa mukana ja jaan nyt ilolla teille aurinkoisia ja mieleenpainuvia kokemuksia! M atkamme koostui kolmesta musiikki- ja tanssipainotteisesta orpokodista, joissa vierailimme. Kahteen ensimmäiseen, australialaisen mahtileidin Geraldine Coxin, perustamiin orpokoteihin tutustuimme kumpaankin kahden päivän ajan. Kambodza toipuu yhä 1970-luvun lopun kansanmurhista ja orpokodit antavat kodin ja turvan lapsille, jotka eivät pysty syystä tai toisesta asumaan omissa kodeissaan. Orpokodeissa asuu myös lapsia, joiden vanhemmat ovat elossa. Karuista kohtaloista huolimatta meidät vastaanotti Sunrise Villages -orpokodeissa joukko iloisia, elämänmyönteisiä ja reippaita lapsia sekä nuoria. He ovat etuoikeutettuja saadessaan orpokodissa katon päittensä päälle, ravinnon ja ilmaisen koulutuksen. Sunrise-orpokotien toiminta rahoitetaan pääosin Australiasta tulevien avustusten turvin. Koulupäiviin kuuluu päivittäin musiikkia ja tanssia. Pääsimme tutustumaan Khmeriläiseen kansanperinteeseen lasten opastuksella. Oli kiehtovaa, miten taitavia pedagogeja nuorimmatkin lapset olivat. He opettivat meitä ilman yhteistä kieltä. Peilioppimalla yritimme taipua khmer-tanssien kummallisiin asentoihin ja opetushetken parasta antia tietenkin oli, kun me isot, valkoiset ja kankeat suomalaiset horjuimme ja menetimme tasapainomme. Naurua riitti! Jälleen tuli muistettua, että lasten maailmassa oppiminen tapahtuu erheiden ja kommellusten kautta, eivätkä virheet haittaa. Mokasta selviää nauramalla, eikä selittelyjä tai (liikaa) puhetta tarvita. Matkamme pääkohteena oli pienessä kaupungissa nimeltä Kampot sijaitseva musiikki- ja tanssikoulu. Koulu toimii sekä orpokotina, että musiik- 24 Kuva: Kalle Kallio Artikkelin kirjoittaja Veera Perkola khmermusiikin pauloissa. kikouluna lapsille ja nuorille, jotka asuvat kodeissansa – eli toiminta on verrattavissa meidän musiikkiopistotoimintaan. Opetuksen pääpaino on khmer-musiikissa ja tanssissa. Tunteja on päivittäin ja taso on todella huikea! Koululaisten viikko sisältää oppitunteja ja esityksiä erilaisissa tilaisuuksissa, kuten paikallisissa hääjuhlissa (mitkä ovat kolmipäiväisiä festivaaleja). Vietimme Kampotissa aikaa kahdessa eri otteessa yhteensä kahdeksan päivää. Työskentelimme kolmessa eri ryhmässä niin, että aamupäivisin me toimimme oppilaina opetellen khmer-perinnettä ja iltapäivisin olimme opettajia, jotka opettivat suomalaista kansanperinnettä. Ahkeran ja hikisen opiskelun tuotoksena kokosimme upean iltakonsertin vierailumme päätteeksi heidän ja meidän perinnemusiikista ja tansseista. Pääsimme pukeutumaan paikallisiin juhlapukuihin ja illan ohjelmistossa oli muun muassa kookospähkinätanssi, huutokatrilli ja klassista khmer-musiikkia laattasoittimin. Ennen kuin pääsimme tuohon upeaan lopputulokseen, jouduimme välillä aika koville paikallisten opettajien ohjauksessa. Varsinkin vanhemman polven opettajat eivät tuntuneet tuntevan käsitteitä ”pienissä pätkissä” ja ”hitaasti opettaminen”... He vaativat todella täydellisyyttä ennen kuin lisäsivät haastetta. Opettaessamme koulun oppilaita ja huomatessamme heidän valtavan omaksumiskyvyn, pystyimme paremmin ymmärtämään, mihin täkäläinen opetustyyli perustuu. Kaikista oppilaista huokui se, että he ovat tottuneet tekemään töitä ja he silmin nähden nauttivat uuden oppimisesta. Oli ihanaa opettaa, kun ei tarvinnut keskittyä kurinpitoon ja lasten laulu raikasi pyytämättäkin. Hymy nousee huulilleni vieläkin, kun kuulen mielessäni kambodzalaiset koululaiset laulamassa ”Kaksipa poikaa Kurikasta niin komiasti liikkuu..” :) Tuon matkan jälkeen ystävät ja tuttavat ovat kovasti kyselleet, että mikä matkasta jäi päällimmäisenä mieleen. Matka oli todella tunnepitoinen: näimme ja koimme paljon myös ikäviä asioita ja karu totuus ihmisten eriarvoisuudesta iski todella vasten kasvoja Kambodzan kaduilla. Kaikesta huolimatta Kambodzan kansasta huokuu kunnioitus elämää kohtaan. Perheet pitävät yhtä, toisista pidetään huolta eikä turhasta valiteta. Toin Kambodzasta kotiin tuliaisiksi mausteita ja teetä, mutta myös aimo annoksen positiivista elämänasennetta sekä musisoimisen ja tanssin iloa! Veera Perkola Pikkutrilli 1 • 2012 Pikkutrilli_1_2012.indd 24 29.4.2012 20:52:11 Tullaan tutuiksi Kaikkosen mielestä erityisryhmien lapset olisi hyvä sijoittaa tavallisiin muskareihin. Kaikki soittaa "Musiikista ei tule minulle ammattia", tuumasi nuori Markku Kaikkonen. "Ei vammainen voi oppia", sanoivat monet. Onneksi kumpikaan lausahduksista ei enää pidä paikkaansa, vaan Musiikin erityispalvelukeskus Resonaarin käytävillä on johtajiensa näköinen, kodikas ja mutkaton tunnelma – ja soitto soi. L apsena Markku Kaikkonen soitti musiikkiopistossa klassista pianoa ja siinä rinnalla kevyttä musiikkia bändissä. Musikaalista poikaa kiinnostivat historia, suomen kieli ja kirjallisuus sekä matematiikka ja fysiikka. Vanhemmat yrittivät kannustaa poikaansa hakemaan musiikkiluokalle, mutta poika tuumasi vain: "En mene!" Sama jatkui ala-asteelta lukioon asti. Yläasteen musiikinopettaja oli jopa laittanut Kaikkosen nimen lähilukion musiikkilinjalaisten joukkoon, mutta tämä halusi tavalliselle linjalle. Lukion jälkeen Kaikkonen aloitti opinnot opettajankoulutuslaitoksella ja jatkoi musiikin harrastamista. Musiikista ei missään tapauksessa tulisi ammattia! Toisin kuitenkin kävi, sillä aikansa opiskeltuaan kasvatustieteitä ja harrastettuaan musiikkia Kaikkonen oivalsi, että nämä kaksi asiaahan pystyy yhdistämään: musiikki + kasvatus = musiikkikasvatus! Niinpä haaveissa olleet kirjallisuuden ja historian opinnot saivat jäädä. Vuonna 1988 Kaikkonen pääsi Sibelius-Akatemiaan opiskelemaan musiikkikasvatusta. Opintoihin sisältyi myös erityispedagogiikkaa, jota Kaikkonen tällä hetkellä harrastaa avoimessa yliopistossa. Lupaan opettaa ja kehittää Nykyään Kaikkonen on nimenomaan musiikkikasvattaja. Se on ollut hänen työnsä ja tärkein toimenkuvansa lähes kahdenkymmenen vuoden ajan. Hän toimii Musiikin erityispalvelukeskus Resonaarin johtajana yhdessä Kaarlo Uusitalon kanssa, on mukana erilaisissa kehitysprojekteissa ja opettaa hiukan Resonaarin oppilaita sekä tulevia pedagogeja. Kaikkonen on myös säveltänyt paljon lastenlauluja. Markku Kaikkonen mainitsee puheessaan usein opettajan eettisen lupauksen: ”Lupaan opettaa kaikille oppilaille musiikillisia tietoja ja taitoja sekä kehittää oppilaiden muusikkoutta monipuolisesti.” Ei ole merkitystä minkälainen ihminen on, mistä hän on tullut, miltä hän näyttää, millaisia valmiuksia hänellä on tai minkä ikäinen hän on. Kaikkosen mukaan pedagogin tärkein tehtävä on mahdollistaa ihmiselle musiikin tekeminen ja keksiä keinot, miten soitto saadaan soimaan. On myös huomattava ja hyväksyttävä se, ettei itse aina olekaan paras opettaja juuri kyseiselle oppilaalle. Silloin tämä on ohjattava hänelle sopivan opettajan luokse. Resonaari Vuonna 1995 Kaikkonen oli mukana perustamassa Musiikin erityispalvelukeskus Resonaaria RAY:n tuella, yhteistyössä Helsingin Kaupunkilähetyksen ja Sibelius-Akatemian kanssa. Aluksi Resonaarissa tarjottiin lähinnä musiikkiterapiapalveluita, kunnes Markku Kaikkonen ja Kaarlo Uusitalo ryhtyivät kehittämään kuvionuottimenetelmää terapiatyön ja soitonopetuksen tueksi. Sen ideana on mahdollisimman pelkistetty ja yksinkertainen nuotti-informaatio, joka on helppo hahmottaa ja joka pitää sisällään kaiken perinteisen nuottijärjestelmän informaation. Kuvionuottiprojektien myötä syntyneelle asiakaskunnalle alettiin tarjota kuvionuottimenetelmään perustuvaa, kuntouttavat tavoitteet huomioivaa musiikinopetusta. Ja niin syksyllä 1999 käynnistyi Resonaarin musiikkikoulun ensimmäinen toimintavuosi. Tätä aiemmin erityisryhmiin kuuluville ihmisille oli tarjottu lähinnä musiikin kerhotoimintaa ja musiikkiterapiaa – ei tavoitteellista musiikin erityisopetusta. Resonaari teki myös yhteistyötä Lystileikki ky:n Esa Lamposen kanssa kuvionuottimenetelmän käytöstä musiikkileikkikoulutoiminnassa. Lamponen käyttää edelleen kuvionuotteja opetuksessaan esimerkiksi paloilla soitettavien melodioiden tukena. Jako kahteen Resonaarin musiikkikoulussa alettiin tarjota uusien kuvionuottisovellusten avulla opetusta soitinvalikoiman uusissa soittimissa ja musiikkikoulun toiminta jaettiin kahteen osastoon: erityisryhmille suunnattuun musiikkikouluun ja asiantuntijayksikköön. Resonaarin musiikkikoulussa annetaan taiteen perusopetuksen alaista instrumentti- ja yhteismusisointiopetusta kehitysvammaisille sekä muille erityisopetuksen kohderyhmille ja asiantuntijayksikössä puolestaan toteutetaan erityismusiikkikasvatuksen kehittämis- ja Pikkutrilli 1 • 2012 Pikkutrilli_1_2012.indd 25 25 29.4.2012 20:52:11 tutkimustoimintaa sekä tarjotaan asiantuntijapalveluja. Resonaarin väki alkoi myös tehdä yhä enenevässä määrin yhteistyötä sekä suomalaisten että ulkomaisten tahojen kanssa. Useissa projekteissa käynnistettiin erityisryhmien terapeuttisesti suuntautunutta musiikkitoimintaa yhteistyövoimin (”Resonaari-malli”) ja tehtiin erityismusiikkikasvatuksen menetelmiä tutuksi ympäri maailmaa. Kaikkonen kertoo, että on ollut todella mielenkiintoista nähdä, minkälaisia tuloksia ja sovelluksia eri puolille maailmaa Resonaarin mallista on syntynyt. Jokainen taho kun tekee työtä omista lähtökohdistaan ja lisää mukaan omia mausteitaan. Moni Resonaarissa vireillä ollut projekti on noussut pinnalle samoihin aikoihin myös muualla maailmassa. Suomi on siis alan tutkimus- ja kehitystyössä hyvin ajan hermolla. Vuonna 2003 Resonaariin valmistui kuntouttavat tavoitteet huomioiva erityisryhmille suunnattu musiikkitoiminnan opetussuunnitelma ja seuraavana vuonna Helsingin kaupunki myönsi musiikkikoululle taiteen perusopetusoikeuden. Nykyisin musiikkikoulussa on noin kaksisataa oppilasta. Kiinnostus Resonaarin toimintaa kohtaan on ihmisten parissa suurta ja kasvujohteista. Vuosien varrella kuvionuottimenetelmästä ja erityisryhmien musiikkitoiminnasta on tehty lukuisia pro gradu -tutkielmia, lopputöitä ja väitöskirjoja. Tällä hetkellä Resonaarissa on käynnissä vuonna 2009 alkanut OKM:n tukema Kehitysvammaiset muusikkoina -projekti sekä kaksi lyhyttä projektia: Kulmakoulusäätiön kanssa tehdään kuvionuottisovelluksia suomalaisista klassisista pianokappaleista ja Wihurin säätiön kanssa kehitetään tapoja käyttää musiikkiteknologiaa erityismusiikkikasvatuksessa. Resonaarin asiantuntijayksikön toimintaa rahoittaa RAY. Tutkimusyhteistyötä tehdään Sibelius-Akatemian sekä Music for All -tutkimusryhmän kautta Helsingin ja Jyväskylän yliopistojen kanssa. Kaikki soittaa Kun Markku Kaikkonen ja Kaarlo Uusitalo ryhtyivät ideoimaan ja kehittämään menetelmiä opettaa erilaisille oppijoille tavoitteellisesti musiikkia, he törmäsivät ennakkoluuloihin. Moni tuumasi, ettei vammainen voi oppia mitään. Kaikkonen on kuitenkin sitä mieltä, että kaikki voivat oppia, kun vain keinot löydetään: lähdetään liikkeelle aivan alusta (esimerkiksi perussykkeestä) ja edetään hitaasti ja kärsivällisesti, ihan niin kuin musiikkileikkikoulussa. Vaikka oppiminen olisi hidasta, sitä kuitenkin tapahtuu ja siitä nautitaan. Ydinasia sekä tavallisten että erilaisten oppijoiden musiikinopetuksessa on sama: "kaikki soittaa". Kaikkonen mainitsee esikuvikseen suomalaisen musiikkiterapian isän Petri Lehikoisen, musiikkipedagogi Inkeri Simola-Isakssonin ja englantilaisen AMICI Dance Theatre Companyn johtajan Wolfgang Stangen, joka tekee korkeatasoisia tanssiteatteriesityksiä kehitysvammaisten ja tavallisten tanssijoiden kanssa. Kaikkonen käy myös säännöllisesti sekä klubeilla että oopperassa haistelemassa kulttuurikentän ajankohtaisia tuulia. Erityisoppija tavalliseen muskariin Resonaarissa ei ole ollenkaan musiikkileikkiryhmiä, sillä Kaikkosen mielestä Kaikkosen mukaan erityisryhmien lapset olipedagogin tärkein tehtävä si hyvä sijoittaa tavallisiin on mahdollistaa ihmiselle muskareihin. Hän kertoo musiikin tekeminen ja luottavansa paljon varhaisiän musiikinopettajiin, jotka tekevät keksiä keinot, miten monipuolista työtä antaen perussoitto saadaan soimaan. valmiudet kaikkeen. Ryhmässä erityisoppija ei ole ongelma – vaan haaste – joka vaatii opettajalta tavallista tarkempaa 26 suunnittelua ja oman työn arvioimista. Tämä tukee erityisoppijan harrastamista, mutta myös monipuolistaa toimintaa ja palvelee siten kaikkia. Erityismusiikkikasvatus on tavoitteellista musiikinopetusta, mutta tietojen ja taitojen opettelemisen lisäksi mukana voi olla kasvatuksellisia merkityksiä. Erityisryhmien opettaminen vaatii paljon ihmisen lukutaitoa ja luottamusta oppilaan oppimispotentiaaliin. Opettajan tulee ymmärtää, millainen haaste tukee ja motivoi oppilasta parhaiten juuri sen hetkisessä tilanteessa ja miten haluttuun lopputulokseen mahdollisesti päästään. Erityisille oppijoille laadittava henkilökohtainen opetuksen järjestämistä koskeva suunnitelma (HOJKS) keskittyy oppilaan omiin voimavaroihin ja vahvuuksiin, ottaen huomioon oppilaan erityispiirteet sekä mahdolliset rajoitteet ja heikkoudet. Vaikka opettaja suunnitteleekin opetusprosessin etukäteen, pääsee hän testaamaan sen toimivuutta vasta opetustilanteessa. Juuri tämä seikkailu, jossa opettaja arvioi oman suunnitelmansa soveltuvuutta kullekin oppilaalle ja kehittää sitä edelleen, tekee Kaikkosen mielestä opettajan työstä niin mielenkiintoisen. Ammattimuusikko joutuu "veivaamaan perusohjelmistoa", mutta pedagogi saa työskennellä monipuolisesti erilaisten ihmisten ja materiaalien parissa. Tasavertaisina rinta rinnan Suomessa on menossa kulttuurivallankumous, jossa erityisryhmien ihmiset alkavat nousta tasavertaisina taiteilijoina muiden taiteilijoiden rinnalle. Tämä johtaa siihen, että joudumme määrittelemään uudestaan kriteerit muusikkoudelle. Näin myös ennakkoluulot hälvenevät ja erilaisuuden voimavarat pystytään ottamaan käyttöön. Nyt Resonaarin muusikot opettavat esimerkiksi yliopistolta tulevia opiskelijaryhmiä ja osa toimii esiintyvinä taiteilijoina. Kaikkonen muistuttaakin pedagogin eettisestä ohjeesta opettaa jokaista oppilasta parhaansa mukaan. Resonaarin muusikot ovat tarvinneet apua, jotta soitto on lähtenyt soimaan, mutta nyt musiikkikoulun käytävillä soi: "Toivotaan, toivotaan, toivotaan, että joskus luomme toisenlaisen maan.." Laura Koskelo KUVIONUOTTIMATERIAALIA MU Kuvionuotit -kirjat • musiikkileikkikouluun soveltuvaa kuvionuottimateriaalia löytyy ainakin kirjoista Kuvionuotit, Kuvionuotit 2 ja Kuvionuotit 3 • kirjat ovat kuvionuoteilla kirjoitettuja noin 60 laulun kokoelmia • kirjat sisältävät kansanlauluja, lastenlauluja, ikivihreitä, hittejä ja idoleita sekä juhlalauluja • kuvionuottikirjoja sekä soittimeen liimattavia kuvionuottitarroja voi tilata Oppimateriaalikeskus Opiken verkkokaupasta www.opike.fi Pianonsoiton alkeet kuvionuoteilla • on laadittu pianonsoiton testikirjaksi Musiikin erityispalvelukeskus Resonaarissa • tutustuttaa aloittelevan pianistin koskettimistoon ja säveliin, joiden avulla päästään melodiasoittoon käsiksi • kehittää syketajua, yhteissoittoa ja kappaleiden säestämistä sekä ostinatoilla että sointumerkkien avulla • kirjasta löytyy myös materiaalia oman musiikillisen keksinnän ja improvisaation tueksi • Pianonsoiton alkeet kuvionuoteilla -kirjaa voi tilata Resonaarista ([email protected], www.resonaari.fi) Pikkutrilli 1 • 2012 Pikkutrilli_1_2012.indd 26 29.4.2012 20:52:11 MARKKU KAIKKONEN - Helsinkiläinen musiikkikasvattaja - Musiikin erityispalvelukeskus Resonaarin johtaja Kuvionuottijärjestelmässä jokaista nuottia vastaa jonkin värinen, -pituinen ja -muotoinen symboli. Sama symboli, esimerkiksi punainen neliö, löytyy sekä nuottikuvasta että soittimesta ja siitä näkee suoraan mistä tarvittava ääni löytyy ja kuinka pitkä se on. Pelkkä neliö on kestoltaan lyhyempi kuin hännällinen neliö. Kuvionuotteja pystyy käyttämään monenlaisessa opetuksessa, myös varhaisiän musiikkikasvatuksessa, esimerkiksi kanteletta, paloja tai nokkahuilua soitettaessa. LIA MUSIIKKILEIKKIKOULUUN Musiikille siivet • löytyy kuvionuottimenetelmän mukainen ohjeistus soitonohjaukseen • Otavan kustantama kirja on loppuunmyyty, joten sen voi löytää lähinnä kirjastoista Käsistään kätevä varhaisiän musiikinopettaja voi askarrella itsekin kuvionuottimateriaalia! • Resonaarin nettisivuilta http://www.resonaari.fi/?sid=51 löytyy piirrosohjelma kuvionuottien tekemiseen • ohjelman avulla voi tehdä itse nuotin vaikka laattasoittimilla soitetta vaan ostinatoon tai muskarilauluun • WC-paperirullien hylsyjä voi myös käyttää kuvionuottiaskartelussa: pystyssä oleva hylsy on kahdeksasosanuotti, kumollaan oleva hylsy neljäsosanuotti ja talouspaperirullan hylsystä tulee puolinuotti. Hylsyn kylkeen liimataan tarvittava nuottisymboli ja nuotti on valmis! Julkaisut: 1997 Musiikki ja mielen maisemat -julkaisun toimittaja yhdessä Sari Mattilan kanssa (Sibelius-Akatemia) 1998 Lahjakkuus lentoon -julkaisun toimittaja yhdessä Tuire RantaMeyerin kanssa (Sibelius-Akatemia) 1999 Piano soikoon! -Kuvionuoteista perinteiseen nuottikirjoitukseen. Pianon alkeisoppikirja yhdessä Kirsi Vikmanin kanssa. (Musiikin erityispalvelukeskus Resonaari) 1999 Kehitysvammaliiton julkaiseman Kuvionuotit -kirjan tekijänä Kaarlo Uusitalon kanssa 2000 Otavan Lukion musiikin oppikirjan Amadeus 2:n opetusvideon käsikirjoitus ja käytännön workshopin toteutus musiikin luovan projektin osalta 2000 Olin laulukirja yhdessä Satu Sopasen, Ritva Ollarannan ja Maija Simojoen kanssa (Otava) 2000 Olin teemakirja 1 yhdessä Satu Sopasen, Ritva Ollarannan ja Maija Simojoen kanssa (Otava) 2001 Olin teemakirja 2 yhdessä Satu Sopasen, Ritva Ollarannan ja Maija Simojoen kanssa (Otava) 2001 Olin työkirjat 1-3 yhdessä Satu Sopasen, Ritva Ollarannan ja Fiona Tharmaratnamin kanssa (Otava) 2001 Leikkitunti -kirja ja CD yhdessä Satu Sopasen kanssa (Otava) 2002 Musiikille siivet! Musiikin esiopetuksen oppimateriaali yhdessä Esa Lamposen kanssa (Otava), opettajan opas ja oppilaan kirja, 2 CD-levyä 2002 Olin Kantele yhdessä Ulla Piispasen, Satu Sopasen ja Ritva Ollarannan kanssa (Otava) 2002 Kuvionuotit 2 yhdessä Kaarlo Uusitalon kanssa (Oppimateriaalikeskus Opike, Kehitysvammaliitto) 2002 Olin nokkahuilu yhdessä Ritva Ollarannan ja Paula Fromin kanssa (Otava). 2002 Let´s play kantele soitto-opas ja CD yhdessä Satu Sopasen, Helena Ruhkalan ja Hannu Loistisen kanssa (Koistinen kantele) 2004 Kaikkonen Markku, Pianonsoiton alkeet kuvionuoteilla. (Musiikin erityispalvelukeskus Resonaari) 2004 Järvik Ene & Ilmjärv Koidu & Uusitalo Kaarlo & Kaikkonen Markku. Figuurnoodid. (MTÜ Tolaram Foundation. Tallinn. Estonia) 2005 Kaikkonen Markku & Uusitalo Kaarlo, Soita mitä näet. Kuvionuotit opetuksessa ja terapiassa. (Oppimateriaalikeskus Opike) 2005 Ferrari Gabriella & Kaikkonen Markku. Musica con Figurenotes. (Gardolo – Trento: Edizioni Erickson. Italia) 2006 Kaikkonen Markku & Uusitalo Kaarlo (supervisors). Figurenotes. (Nakanishi Publishing) 2006 Kaikkonen Markku, Punaisesta punaiseen. (Musiikin erityispalvelukeskus Resonaari) 2006 Lystitunti -kirja ja CD yhdessä Satu Sopasen kanssa (Otava) 2009 Kuvionuotit 3 yhdessä Kaarlo Uusitalon kanssa (Opike) 2011 Kaikkonen, M. & Laes, T. Special Music Education Creates Equality in Learning. In M. Kaikkonen, A. Petraškeviča & S. Väinsar (Eds.) Music for all! Teachers’ Manual for Special Music Education. (Riga: Sia E-Forma) Lisäksi lukuisia artikkeleja musiikkikasvatusta käsittelevissä kirjoissa ja lehtijulkaisuissa Palkinnot: 2005 Yleisradion myöntämä Vuoden valopilkku -kulttuuripalkinto yhdessä Kaarlo Uusitalon kanssa 2006 Resonaarille myönnettiin Kehitysvammatuki 57:n kunniamitali työstä kehitysvammaisten musiikkitoiminnan hyväksi 2009 International Music Council IMC (Kansainvälinen musiikkineuvosto) myönsi Resonaarille Musical Rights Awards -kunniamaininnan työstä musiikillisten oikeuksien toteuttamisen puolesta. Pikkutrilli 1 • 2012 Pikkutrilli_1_2012.indd 27 27 29.4.2012 20:52:12 Kuva: Vladimir Pohtokari I Musikverkstaden upplever barnen musik på ett mångsidigt sätt. MONAS MUSIKKARUSELL Musikkarusell i Musik- och kulturskolan Sandels är en treårig undervisningsform för barn mellan sju och nio år där barn får prova olika instrument i små grupper och sedan välja sitt eget instrument. Att välja sitt instrument Sjuårig Mona är ett av 20 barn som har blivit intagen i musikkarusellen via vårens inträdesförhör. I augusti träffar hon sina karusellkompisar som hon kommer att musicera tillsammans med i tre år. Under höstterminen provar Mona på fem olika instrument som i år råkar vara piano, violin, gitarr, trumpet och klarinett. Följande års nya karusellbarn får kanske bekanta sig med andra instrument, för instrumenten varierar för varje år. Mona och två andra "karusellare", Lisa och Mikael, lånar instrument från musikskolan och spelar först tre veckor violin 30 minuter i veckan. Sedan fortsätter de till gitarrundervisningen och fram till jul har barnen fått en smakportion av alla fem instrument. Då är det dags att välja sin favorit! Mona blev förtjust i klarinettens vackra ton och vill lära sig spela mera. Varje vecka efter instrumentlektionen är det dags att gå till grupplektionen, som kallas Musikverkstad. Där träffar Mona alla första årets karusellelever, verkstadsläraren Maria och pianisten Filip. Många barn känner Maria redan tidigare ifrån musiklekskolan där hon också undervisar. Verkstadstimmen börjar med ett namnutrop och med en liten uppvärmning med hjälp av en sjungande, solmiserande, hand som visar vad barnen ska sjunga. Därefter får barnen öva en trestämmig kanon som de ska sjunga på en karusellkonsert i mitten av vårterminen. Denna vecka lär Maria barnen en ny rytm med åttondelsnoter och berättar om Katten Gabriel som bor i ett nothus. Enligt temat leker hela gruppen en lek med snabba och långsamma rörelser, spelar den nya rytmen först med kroppen, sedan med handtrummor och claves samt färglägger Katten Gabriel och ritar g-noter. Verkstaden slutar med en slutsång. Mona tycker att Musikverkstaden påminner litet om musiklekskolan eftersom lektionerna är så mångsidiga och lekfulla. Saker som Maria där undervisar är ändå svårare och lite mer teoretiska. 28 Mera teori och musikupplevelser Efter första årets studier, den fina vårkonserten där alla tre karusellårskurser uppträdde tillsammans och en varm sommar börjar Monas andra år i musikkarusellen. Den första lördagen i september går Mona, hennes mamma och klarinettläraren Simon till en musikaffär där de tillsammans köper en splitterny klarinett. Äntligen har Mona ett eget instrument samt också en egen lektion! Hon spelar ivrigt och lär sig mycket nytt. Musikverkstaden fortsätter i storsätt på samma sätt som i första året. Notläsningen och -skrivningen får allt större vikt och gruppen lär sig också att solmisera mera och sjunga tvåstämmigt. Under läsåret har Monas karusellgrupp tre konserter där alla får uppträda med sitt instrument. Konserterna hålls i stora konsertsalen - det är spännande att uppträda där. På vårkonserten uppträder Musikverkstäderna som en enda karusellkör. När Mona blir nio år börjar hon sitt sista år i musikkarusellen. Hon ska avlägga nivåprov 1 i början av november och övar flitigt för att lyckas bra. Nivåprovet går utmärkt och flickan strålar av glädje när mamman ger henne en ros och en kram. I Musikverkstaden har Mona och hennes grupp börjat göra sitt slutarbete, en egen sång. Först skriver de en text med hjälp av läraren Maria. Det blir en rolig historia om en hund som vill vara en människa för att kunna spela piano. Sedan gör de tillsammans en melodi till sången och arrangerar den till vårkonserten. Samtidigt övar de andra sånger som de ska uppträda. I första sången får Monas grupp sjunga stämma när första och andra årets karusellare tar hand om melodin. Mikael, som har blivit en bra pianist, kompar. Andra sången är arrangerad för en kör och en liten orkester med piano, två violiner, tre klarinetter, fyra trumpeter och fyra gitarrer. Tredje årskursens elever spelar medan de andra sjunger. Vårkonserten och Pianisthunden blir en succé och Musikkarusell-eleverna börjar sitt välförtjänta sommarlov. På hösten blir Mona en elev inom den fördjupade läroplanen med klarinett som huvudinstrument. Hon börjar också Musiklabbet (musikteori) och i orkestern. Laura Koskelo Pikkutrilli 1 • 2012 Pikkutrilli_1_2012.indd 28 29.4.2012 20:52:12 Gallup Koonnut: Elise Mäntyranta ST A Kuuluuko kesääsi musiikkia vai muuta? SU LASTEN U l Muskarissa 6-vuotias Oskari halusi ryömiä tunnelista open jalkojen välistä ja huusi: ”Hei tuu tähän mun eteen ja avaa sun haaras!” Pakkohan open oli totella kun komento oli niin topakka. l Kerroin muskarissa, että nyt mennään seikkailulle viidakkoon! Siihen Minttu 5-v totesi: "Mää tiesinki sen jo, ku mää katoin sen täält mun tietokoneelta!" ja näpytteli näkymätöntä tietokonettaan. l 3-vuotias Matias tuli muskariin pitkän tauon jälkeen ja häntä ujostutti. Muskarin eteisessä Matias kuiskasi mummulle itku kurkussa: ”Mua hämmästyttää tää kaikki, voiksää vähän hauskuttaa mua, ku mua hämmästyttää tää kaikki!” l Erään valmistumassa olevan vamon näytetunnilla oli 4-vuotiaista pojista koostuva ryhmä. Opetusnäytteen aluksi yksi pojista kysyi: ”Hei ope, kenen äiti sä oot?” ”En minä ole kenenkään äiti”, opettaja vastasi. ”Miks sulla on sitte tissit?”, poika ihmetteli, johon vieressä oleva poika totesi: ”Ja isot tissit!” Siinä vaiheessa arviointilautakunnasta kuului nauruntyrskähdyksiä. l 3-vuotialle pojalle tuli kesken laulun mieleen: ”Jos kaikkia perunoita ei ehdi nostaa kesällä maasta, niin talvella ne joudutaan sitten nostamaan lumilingolla.” l Opella oli uudet, trendikkään paksusankaiset silmälasit. Eräs 4-vuotias poika mietti ennen tunnin alkua: ”Onkohan sillä opella taas se naamio?” Sirkka Jolkkonen Jyväskylä: Alkukesä perheellämme menee muuttolaatikoita purkaessa ja pääsemme kotiutumaan rantamaisemiin. Kotikaupunkini Jyväskylän kesäkonsertteihin toivon pääseväni. Johanna Rinta-aho Virrat Tulevaan kesääni kuuluu ainakin synnytyslaulua ja tuutulauluja.. :) Lisäksi ohjelmassa on talovanhuksen remontointia, aidan kunnostusta ja vanhan puutarhan raivaaminen. Tiina Forsman Helsinki Totta kai! Festarit tekee kesän, uimisen lisäksi! Kyllä kesään mahtuu myös jalkapalloa, mökkeilyä, kavereita ynnä muuta lomailua. Matleena Karjalainen Lahti Kesääni kuuluu muuttolaatikoiden pakkaamista ja purkamista, mökin rakentamista, töitä sekä oleilua. Musiikki kuuluu kesääni Kangasniemin musiikkiviikkojen aikaan heinäkuussa. Siellä musisoin kesämuskarin merkeissä. Pikkutrilli 1 • 2012 Pikkutrilli_1_2012.indd 29 29 29.4.2012 20:52:12 Voi hyvin ! Väistä flunssaa Varhaisiän musiikinopettaja on bakteerien pyörityksessä jokaisena työpäivänä. Työpäivä sisältää aivastuksien väistelyä ja pusujen vastaanottamista, limaisten soittimien keräämistä ja parhaimmillaan lähes sata ihmiskontaktia päivässä. Jos sinulla ei ole teräksen vahvaa vastustuskykyä, lue tämä! Flunssaisiin kysymyksiin vastasi lääkäri Jasmine Cornu-Tupala Miten flunssa tarttuu ja leviää? Flunssa eli nuhakuume leviää pisaratartuntana. Flunssaa aiheuttavat sadat eri virukset, joista yleisimpiä ovat rinovirukset. Mitkä ovat oikeat lääkeaineet kipeän kurkun ja tukkoisen nenän hoitamiseen? Mitä suosittelet erityisesti meille äänityöläisille? Nuhakuumeen hoitoon ei ole paranemista nopeuttavaa hoitoa, mutta sen oireita voidaan lievittää lääkkein. Oloa voidaan helpottaa tulehduskipulääkkeillä (esimerkiksi ibuprofeenilla) tai kuumetta alentavilla kipulääkkeillä (esimerkiksi parasetamolilla tai asetyylisalisyylihapolla). Nenää avaavia suihkeita voi myös käyttää, sillä ne saattavat helpottaa hengitystä. Äänen käheyden (kurkunpään tulehduksen) paras hoito on puhumisen välttäminen, eli työssä paljon puhuvalle määrätään sairauslomaa. Kuiskaaminen rasittaa äänihuulia enemmän kuin hiljaisella äänellä puhuminen. Höyryhengitys, eli 40–44-asteisen höyryn toistuva ja lyhytaikainen hengittäminen saattaa myös lievittää nuhakuumeen oireita. Jos hoito tuntuu epämukavalta, sitä ei tule jatkaa. Ruumiillista ponnistelua tulee varoa, jotta vältettäisiin mahdollisten komplikaatioiden kehittyminen. Muskarissa vauvat konttailevat lattialla ja laittavat kaiken suuhunsa. Suussa käyvät opettajan antamat marakassit, vauvakaverin tutti, tossut, kädet ja kaikki muu mahdollinen. Äidit katselevat tätä kaikkea kauhistellen. Onko muskari epähygieeninen harrastus vai ollaanko nykyään liian pöpökammoisia? Väestössä liikkuu koko ajan runsaasti nuhakuumeviruksia kantavia henkilöitä, joten flunssalta on mahdotonta välttyä täysin, käy lapsi muskarissa tai ei. Lapset myös sairastavat flunssia aikuisia enemmän. Lapset sairastavat keskimäärin 5–10 flunssaa vuodessa ja aikuiset 1–5 flunssaa vuodessa. Tartuntaa voi ehkäistä pesemällä käsiä useasti flunssa-aikana. C-vitamiinin nauttiminen voi lyhentää taudin kestoa vähän, mutta etenkään lapsille sitä ei tule antaa suuria määriä. Miksi sanonta tunnollisesta opettajasta, joka sairastaa aina lomalla, pitää paikkansa niin valitettavan usein? Tuo sanonta taitaa päteä moniin muihinkin ammattiryhmiin. Todennäköisesti stressin purkautuessa kehon puolustusmekanismit eivät toimi kuten normaalisti ja näin ollen elimistö on herkempi saamaan taudin. Diplomiluontaisterapeutti Minja Ahon vinkit flunssan estoon Virukset ja bakteerit viihtyvät nenässä ja nielussa. Ne eivät välttämättä kulkeudu elimistöön ja kehity taudiksi asti, jos huuhtelet nenää "sarvikuonolla" tai muuten suihkun yhteydessä toisesta sieraimesta sisään ja toisesta ulos. Sarvikuonoa käytettäessä huuhteluveteen kannattaa laittaa ruususuolaa tai merisuolaa, joka desinfioi tehokkaasti ja hoitaa limakalvoja. Nenää kannattaa huuhdella 2–3 kertaa päivässä. Myös kurkkua kannattaa kurlata yhtä usein ruusu- tai merisuolavedellä. Jos juot paljon kuumia juomia, kuten teetä, mehuja ja kahvia, taudinaiheuttajat menevät nielun kautta vatsaan, jossa ne eivät selviydy hengissä. – Peset kädet joka välissä. Vältä kasvoihin koskemista! – Ravintolisistä tehokkaimmat ovat sinkki ja C-vitamiini. Ne tehoavat usein jo taudin alkuvaiheessa, joskus jopa katkaisten taudin etenemisen. Niitä täytyy ottaa "överit", eli vähintään tupla-annos. Varsinkin synteettiset valmisteet eivät oikein tahdo imeytyä. Siksi suosittelen terveyskaupan luontaisesti imeytyviä nestemäisiä versioita. – D-vitamiinin tupla-annostus vähintään syksystä alkaen – mieluiten ympäri vuoden. – Tarkista, saatko ravinnosta tarpeeksi hivenaineita ja antioksidantteja. Itse kannatan puhdasta luomuravintoa: se on hiukan kalliimpaa, mutta säästyy lääkärissäkäynneiltä! – Juo kaksi litraa nestettä päivässä, mieluiten vettä. – Kylmäpuristettu luomukookosöljy on todettu tehokkaaksi vastustuskyvyn antajaksi. Käytä ruoanlaitossa ja juomissa, esim. kaakaoon tai teehen sekoitettuna. – Hyvä peruskunto ja ulkoliikunta ovat todella tärkeitä sekä fyysisen että henkisen terveyden kannalta! – Vyöhyketerapiasta on apua, jos ääni katoaa. Itsekin olen laulaja ja saanut monesti apua kollegoiltani, kun ääni on kadonnut ja pitäisi esiintyä. Hoidon jälkeen ääni toimii paremmin kuin koskaan. Kokemusta on! – Vältä stressiä ja yksitoikkoisuutta – elämä ei ole niin vakavaa! Pidä mieli korkealla ja ole valoisa, niin pidät itsesi ja ympäristösi terveenä niin henkisesti kuin fyysisestikin. Shamanistien lisävinkki herkkäuskoisemmille: "Kun huomaat, että olet bakteerien ja virusten tulilinjalla, päätä ettet sairastu.” Vinkki toimii mielikuvaharjoituksena, jossa puhdistat kehosi ja solusi pöpöistä. (Muista tehdä sama päätös lomalla.) Koonnut: Elise Mäntyranta 30 Pikkutrilli 1 • 2012 Pikkutrilli_1_2012.indd 30 29.4.2012 20:52:13 Flunssaa parantavia ruoka-aineita TOP-5 1. Inkivääri 2. Valkosipuli 3. Chili 4. Mustaherukkamehu 5. Puolukat Kokeile esim. Inkivääri-sitruuna-hunajateetä Laita kiehuvaan veteen raastettua, tuoretta inkivääriä, sitruunan mehua ja runsaasti hunajaa. Chili-kaakaota Hauduta chiliä ja maitoa kattilassa, lisää kaakaojauhetta. Bataatti-porkkana-valkosipulichilisosekeittoa Keitä bataatit ja porkkanat. Soseuta ne maidon kanssa. Lisää viimeiseksi valkosipulit ja chili. Huom! Säilyttääkseen tehonsa chili ja valkosipuli kannattaa jättää kypsentämättä. Mausta mielesi mukaan. Superpirtelö Laita tehosekoittimen pohjalle tilkka vettä ja kourallinen kaakaorouhetta (Cocoa Nibs). Lisää sekaan: – puolukoita (tai mustaherukoita, karpaloita, mustikoita) – Maca-jauhetta (n.1 tl) – yksi banaani – luomuhunajaa makusi mukaan – 2–3 dl piimää Koonnut: Jessika Lampi Saksittua Epätietoisuutta terveysriskeistä Matkailijoiden terveystiedoissa on parantamisen varaa. Erityisesti nuoret ovat tietämättömiä maailmalla vastaan tulevista tartuntariskeistä, paljastaa tuore kyselytutkimus, johon vastasi kaikkiaan 1070 18–64-vuotiasta suomalaista. Suomalaisten suosimien matkailukohteiden riskinä olevien A- ja B-hepatiittien tartuntareitit ovat monelle epäselvät: noin puolet osaa nimetä vähintään yhden tartuntareitin, mutta näiden kahden eri taudinaiheuttajan tartuntareitit menevät usein sekaisin. Hälyttävää kyselyn valossa on se, ettei kolmannes vastaajista osannut nimetä yhtään A- tai B-hepatiitin tartuntatapaa. Hepatiittiriskin kokemiseen vaikutti matkakohteen sijainti ja tuttuus. Vastaajat arvioivat virheellisesti tartuntariskin kaukokohteissa lähikohteita suuremmaksi. Matkailijoista viidennes ei osannut sanoa ollenkaan, onko matkakohteessa olevassa maassa hepatiitti- tai malariariskiä. Matkaa suunnittelevista erottui noin kolmanneksen joukko, joka ei tunne riskejä lainkaan. Matkaajan terveystietoa sekä rokotus- ja lääkityssuosituksia etsitään yleisemmin internetistä, mutta tietoa haetaan myös terveysasemilta ja neuvoloista, matkanjärjestäjiltä ja varsinkin nuorien kohdalla sosiaalisen median ja ystävien merkitys tietolähteenä on merkittävä. Kyselyyn vastanneista noin puolella oli jonkinasteinen rokotussuoja A- tai B-hepatiittia vastaan. Ilman suojaa oli 40 % vastanneista ja heistä joka kolmas oli aikeissa matkustaa alueelle, jossa tartuntariski on vähintään kohtalainen. Tehy 2/2011 Koonnut: Sanna-Mari Nenonen Pikkutrilli 1 • 2012 Pikkutrilli_1_2012.indd 31 31 29.4.2012 20:52:13 ”Tiistai-iltana muskariporukka, Topille laulaa moi, moi, moi, tervetuloa!” 32 Pikkutrilli 1 • 2012 Pikkutrilli_1_2012.indd 32 www.vamory.org 29.4.2012 20:52:14
© Copyright 2024