Iidesjärven vaiheita - Tampereen ympäristönsuojeluyhdistys ry

TAMPEREEN
1
n
2012 29. vsk
n
Iidesjärven vaiheita
Vapaaehtoisena luonnonsuojeluliitossa
Osallistu kesän retkille
1/2012 TAMPEREEN Luonto TAMPEREEN
1/2012 29. vsk
Iidesjärven vaiheita
Vapaaehtoisena luonnonsuojeluliitossa
Osallistu kesän retkille
Etukannen kuva: Sanna Junttanen 1/2012
TÄSSÄ NUMEROSSA
Pääkirjoitus – Luonto on osa kehittyvää kaupunkia Kolumni - Lohikäärme piilotteli luolassaan vuosia Tysyn Hallitus
Tysy käy neljättäkymmentä Pysy kärryillä Tysyn toiminnasta Längelmävesi Pirkanmaan maakuntajärveksi Norppa kiittää! Rakentaa vai suojella?
– köydenvetoa Iidesjärvi-laaksosta Luomuruoan saatavuus paranee Jäte vähemmäksi Matti Kääntönen
– historioitsija ja innokas kasviharrastaja Mustikkameri Ympäristökettinkiä Vapaaehtoisena luonnonsuojeluliitossa Uutispaloja Tysyn toimintaa 2011 Kutsu kevätkokoukseen
Tampereen luonto etsii vastaavaa toimittajaa Kirjapalsta Gary Lawless: Loitsu gryndereitä vastaan Luontopihakilpailu Kesän 2012 tapahtumat ja retket - takakansi
3
4
5
6
6
7
7
8-10
10
11
12-14
14
15
16-18
18-19
20-21
21
21
22
22
23
TAMPEREEN Luonto 1/2012
Ilmestyy kaksi kertaa vuodessa
PÄÄTOIMITTAJA
Minna Santaoja, [email protected]
TOIMITUS
Tysyn hallitus ja muut kirjoittajat
ULKOASU Sirpa Koivu
PAINOPAIKKA Eräsalon Kirjapaino Oy
JULKAISIJA
Tampereen
ympäristönsuojeluyhdistys ry, TYSY
PAINOSMÄÄRÄ 2200
YHTEYSTIEDOT
Pirkanmaan luonnonsuojelupiirin toimisto, Varastokatu 3,
33100 Tampere, p. 03-213 1317
INTERNETISSÄ
www. tysy.fi
verkkolomake www.sll.fi/lomakkeet/liity
OSOITTEENMUUTOKSET
www.sll.fi/lomakkeet/osoitteenmuutos
Rekisterinhoitaja Irma Kaitosaari,
p. 09-2280 8210
JÄSENMAKSUT
vuonna 2012
Varsinainen jäsen 32 euroa
Perheenjäsen 10 euroa
Kannatusjäsen 50 euroa
ILMOITUSHINNAT
Takakansi 170 €
1/1 sivu 127 €
1/2 sivu 68 €
1/4 sivu 43 €
Rivi-ilmoitus 1,5 €/rivi
Irtomainos lehden väliin 85 €
Lehden kirjoituksissa esitetyt mielipiteet ovat
kirjoittajien omia. Ne eivät välttämättä edusta
Tampereen ympäristönsuojeluyhdistys ry:
n virallista kantaa. Seuraava lehti ilmestyy
syksyllä 2012. Aineisto lehteen toimitetaan
päätoimittajalle sähköpostilla tai postitse.
Tysy on Tampereella toimiva Suomen luonnonsuojeluliiton paikallisyhdistys. Jäseneksi
liittymällä saat Tampereen luonto- ja Luonnonsuojelija -lehdet.
PÄÄKIRJOITUS
“Tiivistämiseltä menee uskottavuus, jos se nähdään vain harmaana ja vihreä unohdetaan.
Vilkkaan rakentamisen tasapainottamiseksi luontoa pitää kehittää myös yhdyskuntarakenteen
ulkopuolella, kaupunkilaisten saavutettavissa.”
Luonto on osa kehittyvää kaupunkia
Kaupunkirakenteen tiivistäminen puhuttaa nykyään jokaista
uutta kaavaa valmisteltaessa. Iidesjärven perhepuisto keräsi
yleiskaavan lausuntovaiheessa yksimielisen kannatuksen, mutta kaupungin suunnittelijat ehdottivat yllättäen puiston tilalle
asuintaloja. Perusteena oli tiivistäminen.
Eteläpuiston hiekkakentistä käydään nyt keskustelua. Sinne
kaavaillaan rakentamista, mutta vaihtoehtona voisi olla myös
viihtyisä rantapuisto. Tiivistäminen on jälleen käytetty argumentti rakentamisen puolesta.
Muita esimerkkejä ovat Pispalan asemakaavan muuttaminen, jossa jäljelle jääneitä luonto- ja viheraloja tukahdutetaan
lisärakentamisella. Myös Peltolammilla aiotaan tärvellä Suomen hienoin metsälähiö hajottamalla ainutlaatuista ja yhtenäistä korttelimetsää rakentamisella. Perusteena on eheyttäminen.
Koko Suomen mittakaavassa tiivistäminen lienee hyvä asia,
sillä hajanainen yhdyskuntarakenne on kallis ja energiatehoton. Samaan aikaan julkaistaan uusia tutkimuksia viheralueiden ja luonnon tärkeydestä ihmisten terveydelle. Hyvinvoiva
kaupunkirakenne on huokoinen ja hengittää luontoalueiden
kautta.
Tiivistämiseltä menee uskottavuus, jos se nähdään vain harmaana ja vihreä unohdetaan. Vilkkaan rakentamisen tasapainottamiseksi luontoa pitää kehittää myös yhdyskuntarakenteen ulkopuolella, kaupunkilaisten saavutettavissa. 90 000 uuden asukaan lisäksi Tampereen seudulle tarvitaan vähintään
neljä laajaa, luonnontilaista virkistys- ja retkeilyaluetta.
Neljä kehitettävää aluetta voisivat olla seuraavat: Monimuotoinen Kauppi-Niihaman alue, jonka kytkisi Pyynikkiin kansallinen kaupunkipuisto, 3 000-5 000 hehtaarin lähikansallispuisto Teiskossa sekä vähintään kaksi uutta luonnontilaista,
laajaa virkistysaluetta. Ne voisivat olla esimerkiksi Taaporinvuoren aluee Tampereen ja Pirkkalan rajalla sekä Hervantajärven lähitienoot, ulottuen Lempäälän ja Kangasalan puolelle.
Valmisteilla olevat metsäsuunnitelmat Teiskoon ja kantakaupunkiin sekä Kauppi-Niihaman hoito- ja käyttösuunnitelma ovat tärkeitä lähitulevaisuuden hankkeita. Niissä ei saa
kärjistää virkistystä ja luontoarvoja toisiaan vastaan vaan ne pitää nähdä toisiaan tukevina. Kehittyvän kaupungin lähimetsät
ovat liian arvokkaita hakattaviksi.
Jere Nieminen
Puheenjohtaja
Liity jäseneksi!
Tampereen ympäristönsuojeluyhdistyksen jäsenenä saat seuraavat jäsenedut:
8 Tuet vapaaehtoista luonnon- ja
ympäristönsuojelutyötä. Jäsenmaksun maksaminen on arvokas
suojeluteko
8 Tampereen luonto –lehti 2 kertaa
vuodessa
8 Luonnonsuojelija–lehti 6 kertaa
vuodessa
8 10 % alennusta Luontokaupan
tuotteista
8 Suomen luonto –lehti
edulliseen jäsenhintaan
8 Jäsenhintaan retkille
8 Alennusta Suomen retkeilymajajärjestön kotimaan hostelleissa
8 Kauppahallin luomumyymälä LuomuAni: - 10 % tuotteista
8 Runsaudensarvi: 10 % tuotteista
8 Ruohonjuuri: - 5 % tuotteista
8 Ekokampaamo Oranssi, Palomäentie 30: -5 % palveluista
LISÄTIETOA Tampereen ympäristönsuojeluyhdistyksen jäsenyydestä: www.tysy.fi
1/2012 TAMPEREEN Luonto KOLUMNIKOLUMN
T
eiskon Paarlahti, Pohjolan pisin sisämaavuono. Kaunis mielikuva: kapea lahti, vesi viskoo sinistä välkettä, kanootti lipuu jyrkkien rantojen välissä. Rantaudutaan vuonon pohjukkaan ja lähdetään nousemaan
Peräjokea itään. Ohitetaan peltoja ja metsiä, joista osa on luontoarvojensa takia suojeltu, saavutaan Peräjärvelle. Idylli säilyy,
Vaavunjoki tuo Peräjärveen vuolaasti puhdasta vettä etelästä.
Jatketaan kuitenkin itään, ylitetään jossain kohtaa Oriveden
raja. Peräjärvi soukkenee puroksi. Tarvotaan sen rannoilla läpi
Harjunvuoren-Viitapohjan natura-alueen: Alahorhan rimpileton ja Ala-Jalkajärven purolehdon. Puro pulppuaa kivien lomassa, iloisesti tietysti, eihän puro voi muuta olla.
Sitten tullaan Ala-Jalkajärven rantaan. Kolmikolkkainen
lampi, mukava taukopaikka, täältä saisi varmasti kalaakin. Ryhdytään onkimaan.
Ongitaan päivä, viikko, vuosi. Koho ei liikahda.
Dragon Mining Oy:n omistama Oriveden kultakaivos sijaitsee Ala-Jalkajärven koillispuolella. Kaivos perustettiin vuonna
1994, mutta malmivarat kaivettiin lähes loppuun vajaassa 10
vuodessa. Sitten kultaa löydettiin lisää. Vuonna 2006 kaivos sai
uuden ympäristöluvan, ja louhinta käynnistettiin jälleen.
9.2.2012 Pirkanmaan luonnonsuojelupiiri sai sähköpostin, jossa huolestunut kansalainen tiedusteli, olemmeko kuulleet, että Dragon Mining Oy tutkisi kalakuolemia Peräjärvessä.
Emme olleet. Tiedustelin Pirkanmaan ELY-keskuksesta, mikä
on tilanne: miten kaivosta valvotaan ja onko mahdollista, että
päästöt ovat aiheuttaneet ongelmia vesistöissä.
Vastaus oli tyrmäävä: ”Oriveden kaivoksen vesistötarkkailutulosten perusteella kaivoksen toiminnalla on ollut haitallisia vaikutuksia alapuolisten järvien vedenlaatuun. Ympäristöluvassa annettujen pitoisuusraja-arvojen ylityksiä on tapahtunut. Kuivatusvedet ovat happamia ja niitä on neutraloitu, mutta
happamuus on pysynyt luparajoissa vaihtelevasti. Kuivatusvesien typpi-, alumiini-, sulfaatti- ja sinkkipitoisuudet ovat suuria
ja niiden vaikutus näkyy kohonneina pitoisuuksina ja heikentyneinä happiolosuhteina Ala-Jalkajärvessä ja myös Peräjärvessä.
Kuivatusvesissä on havaittu myös kohonneita nikkeli- ja kadmiumpitoisuuksia. Kaivostoiminnan johdosta Ala-Jalkajärven tila
on heikentynyt ja vaikutuksia on havaittavissa myös Peräjärvessä. Ala-Jalkajärvessä ei ole viimeisimpien tarkkailutietojen mukaan kaloja eikä rapuja ja Peräjärvessä kalojen lisääntyminen
on heikentynyt. Tehdyn tarkkailun tai selvitysten perusteella ei
ole toistaiseksi voitu selvittää luotettavasti niitä prosesseja, jotka aiheuttavat kuivatusvesien happamoittavan vaikutuksen.”
Asiakirjoja löytyi netistä ja ELY-keskuksen arkistosta. Nopeasti valkeni, että kaivoksen ongelmat ovat jatkuneet jo vuosia.
Viranomaiset ovat toistuvasti pyytäneet kaivosyhtiöltä lisätietoja ja peräänkuuluttaneet puuttuvia selvityksiä, joita yhtiön
olisi pitänyt toimittaa.
Tällä erää kaivosyhtiö on määrätty täsmentämään tietoja
kuivatusvesien laadusta ja kaivoksen vesistövaikutuksista, jotta kuivatusvesien käsittelyä pystyttäisiin tehostamaan. (Kuivatusvedellä tarkoitetaan vettä, jota kaivoksesta jatkuvasti pumpataan pois, etteivät onkalot täyttyisi vedellä.) Selvitysten tulee
valmistua vuoden 2012 loppuun mennessä.
Samaan aikaan Dragon Mining hakee uutta ympäristölupaa
toimintansa jatkamiselle.
Ympäristönsuojelulain mukaan ympäristölupaa ei voida
myöntää, jos toiminta aiheuttaa terveyshaittaa, merkittävää
muuta ympäristön pilaantumista tai sen vaaraa tai erityisten
luonnonolosuhteiden huonontumista.
Kun otetaan huomioon, että kalakuolemien lisäksi kaivoksen päästöt ovat heikentäneet luonnon monimuotoisuutta
myös natura-alueella (Ala-Jalkajärvestä laskevan puron pohjaeläimistöä on luonnehdittu selvityksissä ”köyhäksi ja vaatimattomaksi), on vaikea ymmärtää, miten kaivos voisi jatkaa toimintaansa.
Viranomaisilla on mahdollisuus keskeyttää toiminta, joka
aiheuttaa välitöntä vaaraa ympäristölle. Luonnonsuojelupiirin
mielestä Oriveden kaivos on jo ylittänyt kynnyksen. Selvityksistä ei vuosien mittaan ole ollut apua, joten on aika kokeilla
järeämpiä pakotteita. Kansainväliset kaivosyhtiöt seuraavat tarkoin Suomen viranomaisten päätöksiä. Jos lupaehtojen tai lakien rikkomisesta ei seuraa rangaistusta, kaivosteollisuudelle
koittavat kultaiset ajat – luonnon ja ympäristön kustannuksella.
Lisää aiheesta piirin nettisivuilla, www.sll.fi/pirkanmaa
Kiitos huolestuneelle kansalaiselle, jonka viestin ansiosta pääsimme tilanteen tasalle.
Anni Kytömäki
TAMPEREEN Luonto 1/2012
Kuva: Raine Lehtoranta
Lohikäärme piilotteli
luolassaan vuosia
Tysyn hallitus 2012
Tampereen ympäristönsuojeluyhdistyksen hallitukseen valittiin syyskokouksessa 2011 uusia ja vanhoja kasvoja. Esittäydymme
alla. Olisitko Sinä jatkossa yksi meistä?
Anna
Mervi
Ari
Jere
Johanna
Minna
Sanna
Jere Nieminen Moikka! Olen Tysyn puheenjohtaja,
ympäristöpolitiikan tutkija ja keittokirjailija. Tulin Tysyyn
mukaan metsäasioiden kautta ja ne ovat edelleen oma
erikoisalani yhdistyksen toiminnassa. Pidän tärkeänä
näkökulmana tuoda esille, että luonnonsuojelu ja kaikki muu
kehitys eivät ole toistensa vastakohdat vaan ne täydentävät
toisiaan.
Anna Väisänen Olen tällä hetkellä äitiyslomalla oleva
hydrobiologi. Olen paljasjalkainen pohjoiskarjalainen,
joka on osallistunut enemmän ja vähemmän aktiivisesti
luontojärjestöjen toimintaan useilla asuinpaikkakunnilla
etelänaapuriamme Viroa myöten, joten viime vuonna
Tampereelle muutettuani oli itsestään selvä juttu lähteä
mukaan Tysyn toimintaan. Luontoa arvostavaan ja vähän
kuluttavaan elämäntapaan olen saanut mallia vanhemmiltani,
ja perinne jatkunee omille lapsilleni.
Johanna Vehkanen Olen aloitteleva aktiivi, joka hakeutui
luonnonsuojelupiirin kautta Tysyn toimintaan ja siellä otettiin
niin avosylin vastaan, että nyt olen hallituksessa. Vaikka
luonto on aina ollut lähellä sydäntä, olen vasta viime vuosina
herännyt siihen, että jotain on tehtävä sen suojelemiseksi.
Päivätyöni liittyy aivan muihin aiheisiin, joten näenkin itseni
Batman-tyyppisenä, joskin vähemmän autoiluun keskittyvänä
ja enemmän hippimäisyyteen pyrkivänä luonnonsuojelijana.
Valokuvaus ja kaupunkiviljely ovat tällä hetkellä rakkaimpia
harrastuksiani supersankarileikkien ohella.
Sanna Junttanen Olen koulutukseltani eläinekologi ja
toiminut Tysyn hallituksessa useamman vuoden ajan. Luonto
on ollut elämässäni jo aivan pienestä pitäen, kun kuljin
vanhempieni mukana metsissä marjastamassa ja niityillä
kukkia poimimassa. Yhdistyksessä olen saanut tutustua
mahtaviin ihmisiin, joiden tavoite on lisäksi sama: säilyttää
mahdollisimman paljon monimuotoista luontoa pitkälle
tulevaisuuteen. Yksinkin voi vaikuttaa, mutta joukossa on
aina enemmän voimaa. Toivoisinkin, että yhä useampi
ihminen haluaisi osallistua tähän yhteiseen missioon pelastaa
maailmasta edes pieni palanen huomiseen.
Minna Santaoja Tysyn dinosaurus, kuvioissa
vuosikymmenen verran. Olen kasvanut kiinni Tysyyn, en osaa
enää olla ilman. Olen ympäristöaktivismini kanssa ajoittain
kriisissä työn, perheen ja maailmanparantamisen välillä
tasapainoillessani. Mikä minä, juuriltani varsinaissuomalainen,
olen puuttumaan tamperelaisten asioihin?! (Vastaus:
Ympäristömme on yhteinen.) Ihailen Matti Kääntösen
kaltaisia ihmisiä jotka ovat toimineet luonnon ja ympäristön
puolesta vuosikymmeniä ja näinä lyhytjänteisinä aikoina
toivon yltäväni samaan. Minun tonttiani Tysyssä on erityisesti
kirjoittaminen: lehtijuttuja, mielipiteitä, muistutuksia…
Jokaisen panokselle, tiedoille ja taidoille on tarvetta. Tutustun
lähiluonnon ihmeisiin Pyynikin juurella pian 4-vuotiaan
tyttären kanssa.
Ari Nieminen Olen 41-vuotias tietoliikenneinsinööri.
Luonto on jo pikkupojasta asti tarjonnut minulle
kokemuksia ja rentoutumista. Mummoni vei minua ja
serkkujani erilaisiin paikkoihin retkeilemään ja mukana
oli aina maistuvat eväät. Nykyisin luonnossa liikkuminen
ja mökillä puuhailu toimii vastapainona työn kiireelle.
Liityin Suomen luonnonsuojeluliittoon ja siten Tampereen
ympäristönsuojeluyhdistykseen kymmenisen vuotta sitten.
TYSYn hallituksessa olen ollut mukana jo muutaman vuoden.
Erilaiset talkoot luonnon hyväksi ovat minun juttuni. Seuraan
myös kaavoitus- ja katuhankkeita luontoarvoja silmälläpitäen.
Mervi Myyrä Liityin Suomenluonnonsuojeluliittoon
muutama vuosi sitten opiskellessani ympäristötieteitä. Alkuun
olin vain kannattajajäsen, mutta muutettuani Tampereelle
päätin lähteä mukaan aktiivisen paikallisyhdistyksen
toimintaan. Osallistuin ensin Tysyn ketotalkoisiin ja sen
jälkeen aloin käydä kokouksissa. Nyt olen toista vuotta Tysyn
hallituksessa, tänä vuonna sihteerinä. Tysyn toimintaan on
helppo lähteä mukaan – jokaiselle löytyy jotakin ja oman
osallistumisen määrän voi sovittaa elämäntilanteen mukaan.
Tysyssä on hyvä yhteishenki, tekemistä riittää ja toiminnan
kehittämiseen syntyy jatkuvasti uusia ideoita. Itse olen
esimerkiksi osallistunut retkille ja kokouksiin sekä kirjoittanut
juttuja Tysyn lehteen. Aurinkoista kevättä kaikille!
Muut: Matti Pollari ja Kirsti Raulo, taloudenhoitaja
1/2012 TAMPEREEN Luonto Tysy käy neljättäkymmentä
Teksti: Minna Santaoja
Kuvat: Sanna Roine
Tampereen ympäristönsuojeluyhdistyksen perustamisesta tuli viime vuonna kuluneeksi 30 vuotta. Tätä juhlistaaksemme
järjestimme perjantaina 18. marraskuuta
juhlaseminaarin otsikolla ”Millainen kevät - Tampereen luonto vuonna 2050”.
Seminaariin osallistui reilut 40
uutta ja vanhaa tysyläistä ja teemasta kiinnostunutta.
Tilaisuudessa puheenvuoron
käyttivät muun muassa Tampereen kantakaupungin kasvikartoituksen tehnyt kaupunkiekologian tutkija Pertti Ranta,
kaupunkilehti Tamperelaisen
päätoimittaja ja Tampere-kirjailija Jari Niemelä, pitkän linjan yhdistysaktiivi ja Tampereen kasvitieteellisen yhdistyksen puheenjohtaja
Matti Kääntönen, arkkitehti Juho Manka
Mieluisa Tampere -taidekollektiivista ja
Tampereen ympäristönsuojeluyhdistyksen puheenjohtaja, ympäristöpolitiikan
tutkija Jere Nieminen. Tilaisuuden puheenjohtajana toimi yhdistyksen hallituksen jäsen, ympäristöpolitiikan tutkija
Minna Santaoja.
Tysyn sisaryhdistykset Kangasalan
luonto ja Pälkäneen seudun ympäristöyhdistys esittivät tilaisuudessa onnittelut kolmikymppiselle Tysylle. Kangasalan luonnon puheenjohtaja Jorma
Mäntylä ja hallituksen jäsen Mikko Kiio
luovuttivat yhdistykselle kaksi linnunpönttöä.
Jari Niemelän kuvakavalkadi näytti
mitä kaikkea Tampereen kaupunkikuvasta on ymmärtämättömyydessä
tuhottu. Esitys keskittyi rakennettuun ympäristöön, ja keskustelussa todettiin, että arvostaaksemme luontoa meidän on
ymmärrettävä myös rakennetun
ympäristön arvo. Matti Kääntönen ei hänkään nähnyt puheenvuorossaana juuri valoa tunnelin päässä vaan totesi että sama
tuhovimma jatkuu edelleen. Loput puhujista, Pertti Ranta, Juho Manka
ja Jere Nieminen olivat positiivisempia
ja esittivät kuinka luontoa voi olla yllättävissäkin paikoissa ja kuinka luontoa on
mahdollista aktiivisesti tuoda ja luoda
kaupungeissa.
Tysyn hallituksen jäsenen Matti Pollarin suunnittelemaa seminaarijulistetta
tulkittiin sekä tuhon kuvana että uuden
valoisamman tulevaisuuden kajastukse-
Yilnnä: Jere Nieminen ja Minna Santaoja
ottavat Tysyn puolesta vastaan Kangasalan
luonnon Jorma Mäntylän ja Mikko Kiion tuomat linnunpöntöt.
Yllä: Seminaariyleisöä, eturivissä Matti Pollari
ja Sanna Junttanen.
na. Tilaisuus päättyi valoisissa tunnelmissa ja aihe herätti yleisössä vilkasta
keskustelua. Ilmapiiri on muuttumassa ja
laitamme toivomme nuoriin.
Pysy kärryillä
Tysyn toiminnasta
Yhdistyksen syyskokouksessa marraskuussa
2011 Tysyn lehden nimi päätettiin muuttaa
Tampereen seudun luonnosta takaisin alkuperäiseen asuun Tampereen luonto. Vuonna
1986 Tampereen luonto –lehdestä tuli Tampereen – Kangasalan – Pälkäneen luonto. Pari
vuotta myöhemmin 1988 yhdistyksen lehden
nimi oli Tampereen – Pirkkalan – Kangasalan
luonto. Seuraavana vuonna nimi vaihtui jälleen: 1989 lehti oli Tampereen – Kangasalan
luonto. Vuonna 1990 lehden nimeksi vakiintui
Tampereen seudun luonto. Tällä nimellä nimellä lehti ehti ilmestyä 21 vuotta.
Samassa yhteydessä lehden ulkoasua on
uudistettu. Lehden toimitusprosessista vastaa
toistaiseksi Minna Santaoja ja ulkoasusta
Sirpa Koivu. Lehti on painettu jo pitkään Eräsalon kirjapainossa Hatanpäällä.
Lehti on toistaiseksi ainoa kanava joka tavoittaa kaikki yhdistyksen jäsenet. Kaksi kertaa
vuodessa ilmestyvä lehti on nykyaikana
kankea väline ajankohtaisista tapahtumista
tiedottamiseen. Monesti Tysy on järjestämässä tapahtumia tai ottamassa kantaa asioihin
jotka vaativat nopeaa reagointia. Myös näistä
käänteistä pidämme jäsenistön mieluusti ajan
tasalla ja toivomme aktiivista osallistumista.
Siksi Tysyllä on käytössä muitakin tiedotuskanavia.
Yhdistyksen nettisivut löytyvät osoitteella
www.tysy.fi ja sinne pyritään päivittämään
tieto ajankohtaisista tapahtumista ja muista
ajankohtaisista asioista. Vapaaehtoisvoimin
sivut ovat ymmärrettävästi vaihtelevasti ajan
tasalla.
Tysyllä on myös uusi Facebook-sivu, joka
löytyy kirjoittamalla Facebookin hakukenttään
”Tysy”. Yhdistyksen aikaisempi Facebooksivu vaati erikseen jäsenten hyväksymisen ja
oli toiminnaltaan kankea. Vanha Tampereen
ympäristönsuojeluyhdistys -niminen sivu poistuu pian käytöstä. Käy tykkäämässä Tysystä!
Tysyllä on käytössä myös yahoogroups-sähköpostilista yhdistyksen kokouksista, retkistä
ja muista tapahtumista tiedottamiseen. Toisinaan listalle välitetään myös muilta tahoilta
TAMPEREEN Luonto 1/2012
poimittuja, mahdollisesti jäseniä kiinnostavia
ympäristö- ja luontoaiheisia viestejä. Viestien
määrä pidetään kohtuudessa. Ohjeet listalle
liittymiseksi löytyvät Tysyn nettisivujen etusivun vasemmasta laidasta.
Pyrimme käyttämään tiedotukseen myös
Luonnonsuojelija-lehden yhdistysten ja piirien
tapahtumille varattua palstaa – toisinaan
tapahtumista ilmoittaminen ajoissa toimitukseen unohtuu. Ilmoittelemme tapahtumista
myös Aamulehden ja Tampereen kaupungin
menopalstalla.
Parhaiten pysyt kärryillä Tysyn ajankohtaisista kuulumisista sähköisten kanavien – Facebookin, sähköpostilistan ja nettisivun – välityksellä. Tätä kautta saat tiedon mm. Tysyn
kuukausikokouksista, jonne voit tulla meitä
tervehtimään ja osallistumaan toimintaan.
Minna Santaoja
Längelmävesi Pirkanmaan maakuntajärveksi
Kansalaiset saivat viime vuoden lopulla
äänestää maakuntajärviä kaikkialla Suomessa. Pirkanmaan 2548 järvestä maakuntajärveksi kohosi Längelmävesi. Suomen ympäristökeskuksen (SYKE) ja YLE:
n Suomi Express-ohjelman yhteistyönä
järjestämässä kilpailussa Längelmävesi
sai 55 % annetuista äänistä. Pirkanmaalta
loppukilpailuun pääsivät Längelmäveden
lisäksi Näsijärvi (36 % äänistä) ja Tampereen Pyhäjärvi (9%).
Längelmävesi kuuluu Kokemäenjoen päävesistöön ja se on
Suomen 36:ksi suurin järvi. Järven ekologinen tila on hyvä ja
se on suosittu mökkeily-, kalastus- ja veneilykohde. Tampere
saa osan talousvetensä Suur-Längelmäveteen kuuluvasta
Roineesta. Luontaisesti kirkasvetinen järvi on ajoittain kärsinyt
maatalouden ravinnekuormituksen aiheuttamista leväongelmista.
Tampereen ympäristönsuojeluyhdistys on tänä vuonna
mukana yhdeksän muun paikallisyhdistyksen kanssa
Suomen luonnonsuojeluliiton jäsenhankintakampanjassa. Tämä tarkoittaa, että yhdistys on hyvin esillä erilaisissa tapahtumissa ja kertoo niissä sekä omasta että liiton
toiminnasta. Näin pyritään lisäämään liiton ja paikallisyhdistysten jäsenmäärää – tervetulleita ovat niin kannattaja- kuin
aktiivijäsenetkin.
Jäsenhankintakampanjan aikana uudet jäsenet saavat
halutessaan ihastuttavan ja käytännöllisen norppa-aiheisen
liittymislahjan. Muut jäsenedut, kuten Luonnonsuojelija –lehti,
paikallisyhdistyksen lehti tai tiedote ja jäsenkortilla saatavat
alennukset, tulevat tietenkin tuttuun tapaan myös kampanjan
aikana liittyville uusille jäsenille.
Liittymislahjan voi saada liittymällä uudeksi varsinaiseksi
jäseneksi Suomen luonnonsuojeluliittoon Tysyn järjestämillä
retkillä tai tapahtumissa, joissa Tysy on mukana. Seuraamalla
nettisivujamme saat viimeisimmän tiedon tapahtumistamme.
Jäseneksi voi liittyä myös ottamalla yhteyttä Tysyn hallituksen
jäseniin. Tysy.fi -nettisivuilta löydät yhteystietomme. Kampanjan osalta kannattaa ottaa suoraan yhteyttä Merviin tai
Johannaan.
Vuosi 2012 on vesiensuojelun teemavuosi Suomen luonnonsuojeluliitossa.
Teemavuoden tavoitteena on vesiluonnon
monimuotoisuuden ja ekosysteemipalveluiden turvaaminen sekä vesistöpäästöjen
vähentäminen. Vuoden lajiksi on valittu
taimen, joka tarvitsee puhtaita ja vapaana
virtaavia vesiä.
Missä Pirkanmaan vesistöissä taimen viihtyy? Löydät tiedon
uudesta Järviwiki-verkkopalvelusta (www.jarviwiki.fi)! Suomen
ympäristökeskuksen perustaman ja ylläpitämän palvelun tavoitteena on jakaa tietoa Suomen järvistä, edistää vesiensuojelua
ja lisätä kiinnostusta vesistöjämme kohtaan. Kaikki rekisteröityneet käyttäjät voivat lisätä sivuille havaintojaan, täydentää
järvikohtaisia tietoja ja jakaa valokuvia sekä videoita. TarkasTeksti: Anna Väisänen
Norppa
Suloinen norppa houkuttelee suojelemaan ympäristöä; uusi jäsen
voi valita itselleen hyödyllisen pellavapyyhkeen, -esiliinan tai retkeilyhuivin.
1/2012 TAMPEREEN Luonto kiittää!
Teksti ja kuvat:
Mervi Myyrä ja Johanna Vehkanen
Teksti: Matti Kääntönen
Kuvat: Sanna Junttanen
K
iistämättömien luontoarvojen
ohella Iidesjärven alue on ollut
vuosikymmenien ajan erilaisten suunnitelmien ja hankkeiden kohteena. Kun yksi hanke on kaadettu tai siitä on luovuttu, on toisia tullut heti
tilalle. Nämä ja loputtomat ”selvitykset”
ovat
suuret
määrät väkeä ja
Juho työllistäneet
Kytömäki ottaa
kääpänäytettä.
synnyttäneet monia asiakirjoja. Ne ovat
kuormittaneet myös kansalaisjärjestöjä,
asukasyhdistyksiä, luontojärjestöjä sekä
ympäristöviranomaisia, jotka toistuvasti
ovat joutuneet muistutuksin ja lausunnoin puuttumaan eri hankkeisiin.
Hankehistorian lähtökohtana voisi olla Tampereen kaupungin kirjelmä
vuonna 1964 valtion luonnonsuojeluvalvojalle mahdollisuudesta säilyttää Iidesjärvi ”luonnonjärvenä”. Nimike oli
tosin harhaanjohtava, koska Iidesjärven
saastuminen mm. Nekalanrannan kaatopaikan sekä Pappilan pääviemärin ylivirtausten ansiosta oli edennyt jo pitkälle.
Mutta pitkään seurattuna lintu- ja kasvijärvenä Iidesjärven ja avoimen maiseman
arvo oli kiistaton, joten sen suojelu ja perusteltu hoito tuli keskeiseksi tavoitteeksi
ensiksi Pirkanmaan luonnonsuojeluyhdistykselle ja sitten Tampereen ympäristönsuojeluyhdistykselle.
Asutuksen alkaessa lähestyä ja tiivistyä kohti Iidesjärveä ensisijaisesti 1920ja 1930-luvuilta alkaen kaupungilla oli
Rakentaa
“ Keskeisinä tavoitteina oli säilyttää koko
Iidesjärvi-laakso avoimena, ehkä hieman puistomaisempana, mutta niin,
että se toimisi ns. ekologisena käytävänä.”
luonnollisesti järven suhteen muitakin
kuin suojelusuunnitelmia. Yleiskaavassa vuodelta 1972 Nekalanranta oli asuntoalueena järven yli suunniteltiin siltaa,
mikä vielä vuoden 2011 kaavassakin on
ehdolla.
Samoihin aikoihin rakennettiin Hervannan valtaväylä järven itäpään tulvaniityn ja kosteikon poikki, millä oli kielteinen vaikutus pesimälinnustoon ja myös
muuttonaikaiseen lajistoon. Kaupungin
taholta ei toki kiistetty järven suojeluarvoa, joten vuoden 1977 yleiskaavassa
suuri osa Iidesjärveä oli merkitty suojelualueeksi seutukaavan mukaisesti. Mutta
länsipäähän ja nimenomaan Nekalanrantaan – missä vielä Nekalan tilan päärakennus oli ränstyneenä jäljellä – oli tarkoitus
sijoittaa 800 asukasta. Kuntasuunnitelmassa 1980-85 oli joukossa kerrostalojakin, mutta suunnitelman tarkistuksessa
asukasmäärää pudotettiin 350:een.
TAMPEREEN Luonto 1/2012
Lintuvesiensuojeluohjelma
ja Iidesjärvi-toimikunta
Iidesjärven ”kevyempään” suunnitteluun
saattoi osaltaan vaikuttaa vuoden 1981
valtakunnallinen lintuvesien suojeluohjelma, jossa Iidesjärvi oli valtakunnallisesti arvokkaana kohteena. Suojelurajauksena oli 29 hehtaaria maata ja 65 hehtaaria vesialuetta. Itäpään ohella korostettiin myös järven länsiosan linnustollista merkitystä ja toivottiin, ettei senkään
silloista tilaa tulisi muuttaa mm. suuren
naurulokkikolonian takia. Tätä seikkaa
on syytä alleviivata, koska kaupungin toimesta läntisin Lokintaipaleen itäpuolella
oleva rantaosuus muokattiin myöhemmin täytemaalla ja pohjoisrantaan rakennettiin liian likelle rantaa kerrostaloja.
Lintuvesien suojeluohjelman julkistamisen aikaan vuonna 1981 asetettiin
myös ns. Iidesjärvi-toimikunta, jossa
kaupungin edustajien lisäksi oli mukana
viiden eri omakotiyhdistyksen edustus
sekä Matti Leinonen ympäristönsuojeluyhdistyksestä. Toimikunnan muistiossa
luotiin katsaus Iidesjärven tilaan, suunnitelmiin ja tulevaisuuden tarpeisiin. Keskeisinä tavoitteina oli säilyttää koko Iidesjärvi-laakso avoimena, ehkä hieman
puistomaisempana, mutta niin, että se
toimisi ns. ekologisena käytävänä. Alueen
virkistysarvoja olisi pidettävä ensisijaisi-
vai suojella
- köydenvetoa Iidesjärvi-laaksosta
na, ja mikä tärkeintä: asemakaavan laatiminen olisi aloitettava luonnonsuojelualueesta ja virkistystoimintaa palvelevien
rakenteiden toteuttamisesta. Yleissuunnitelmatasoista työtä pitäisi tältä pohjalta
jatkaa kattamaan koko laaksomuodostuma Kaukajärvestä Viinikanlahteen. Jo sovitun Palvaanniemen rakentamisen osalta korostettiin, miten rantaan tulisi jättää
tarpeeksi leveä puistovyöhyke.
Suojelumyönteinen trendi
1980-luvun lopulla
Vuoden 1988 yleiskaava olikin Iidesjärven suhteen selvä parannus edellisiin. Nekalanrannan rakentamisesta oli
luovuttu; Nekalan kartanon alueille oli
päinvastoin kaavailtu perhepuistoa, jossa olisi mahdollisuus mm. puutarhaviljelyyn. Kaava näytti heijastelevan selvästi
Iidesjärvenkin osalta kuntasuunnitelmaa
1988-1993, jonka mukaan maisemallisesti säilytettävänä kohteena olisi mm.
Iidesjärvi-Kaukajärvi-laakso.
”Arvokkaat kohteet säilytetään luonnonsuojelulain mukaisella rauhoituksella”, todetaan
suunnitelmassa. Siinä myös lausutaan,
miten ”elinympäristö säilytetään… monimuotoisena”, ja että ”kaupungin rakentaminen sopeutetaan luonnon antamiin
olosuhteisiin”.
Nekalanranta oli vuoden 1992 viherverkon luonnoksessa edelleen lähivirkistysalueena. Pari vuotta myöhemmin viheralueselvityksessä korostettiin alueen
kehittämistä ympäröivien asuntoalueiden aluepuistoksi. Kirkkosuonnotkosta
eli Iidesjärven entisestä itäisestä tulvaalueesta sanottiin, että sen säilyttäminen
avoimena tilana on tärkeätä, kun se on
ollut vanhana pelto-, niitty- ja laidunalueena, jollaiseksi se on raivattu jo varhain.
Vanhasta asutuksestahan todistavat jo kivikautiset asuinpaikt täällä: Kokinpelto
ja Vuohenoja.
Kaupungin takinkäännös:
asuntoja Nekalanrantaan,
golfkenttä Kirkkosuolle
1990-luvulla tapahtui kuitenkin kaupungin päättäjätasolla melkoinen muutos
suhteessa Iidesjärveen ja sen itäpuoliseen laaksoon. Yleiskaavaehdotus 1998
piti sisällään ison asuntoalueen rakentamisen järven eteläpuolelle, jopa vanhan
kaatopaikan päälle. Itäisen kaavalla suojellun alueen laitaan oli sijoitettu ”julkisten palvelujen” vyöhyke, joka käytännössä tarkoitti Steiner-koulun rakentamista
linnustonsuojelualueen viereen. Kirkkosuolle oltiin rakentamassa golfaluetta ja
muita pienimuotoisia erityistoimintoja.
1/2012 TAMPEREEN Luonto Järven itäpään säästynyt kosteikkovyöhyke muuttuikin steriiliksi golfkentäksi,
joka luonnonkirjon kannalta vastaa suuresti asvaltoitua parkkialuetta. Kirkkosuon etelärinteeseen ilmestyi arkkitehtonisesti rumia ja avoimet maisemat sulkevia laatikkotaloja. Alustavissa suunnitelmissa oli Nekalanrannan asuntoalue kaavoitettu kartalla liki vesirajaan saakka.
Kehitys oli sikäli kummallista, kun
yleiskaavaehdotuksen vaikutusten tarkastelussa 1997 painotettiin, ettei ”alueen rakentaminen täytä kestävän kaupunkisuunnittelun vaatimuksia” ja on
”ristiriidassa ympäristöpoliittisen ohjelman suhteen”. Niinpä luontojärjestöt jättivät lokakuussa 2000 kaupunginvaltuutetuille kirjelmän järven luontoarvojen
puolesta. Nekalanrannan rakentamista ei
pidetty suotavana samoista syistä, mitkä
kaupunki oli itsekin kirjannut kaavaehdotuksen vaikutusten tarkasteluun.
Asuntoalueen rakentamishanke tuntuikin taas kerran jäävän taka-alalle samalla kun Steiner-koulun rakentaminen
aloitettiin kovan painostuksen jälkeen
Nekalantien eteläpuolella, ei suojelualueen kyljessä. Itse asiassa ympäristöministeriö kaavan vahvistuspäätöksessään oli
jättänyt rakennuskohteet pois kaavasta,
minkä seikan myös korkein hallinto-oikeus joutui vahvistamaan.
Jalkapallopuisto osui
ympäristöstrategian
julkistamisen aikaan
Eipä aikaakaan, kun hihasta vedettynä
esitettiin Nekalanrantaan valtava lukuisia
kenttiä käsittävä jalkapallopuisto, ns. junioripuisto kaikkine siihen liittyvine rakenteineen ja parkkipaikkoineen. Samoihin aikoihin julkistettiin myös kaupungin
ympäristöstrategia vuosille 2003-2012.
Kaupunki ikään kuin sitoutui ottamaan
huomioon luonnon monimuotoisuuden säilyttämällä laajan viheralueiden
verkoston sekä riittävän määrän suojelualueita voidakseen julistautua 2012 ympäristönsuojelun mallikaupungiksi. Kun
tavoitteet olivat Iidesjärven alueella peräti ristiriitaiset, jättivät luontojärjestöt, kalastuskunta ja omakotiyhdistys kaupunginhallitukselle 9.10.2003 Iidesjärven
suojeluesityksen. Siinä kerrattiin alueen
luonto- ja virkistysarvot ja ehdotettiin ne
huomioon ottavan hoito- ja käyttösuunnitelman laatimista. Samalla muistutettiin, ettei lintuvesien suojeluohjelman
periaatepäätöstä ole Iidesjärven osalta
toteutettu. Marraskuussa 2003 pidettiin
suojelualoitteen pohjalta seurantakokous Järvensivun koululla ja loppuvuonna
suojeluesitystä jaettiin kopioina valtuutetuille. Esitykseen ei kaupunki kuitenkaan reagoinut.
Entä nyt – rakentaminen,
perhepuisto vai
aluepuisto?
Iidesjärvitarinan loppuvaiheet on nopeasti kerrottu. Jalkapallopuistohanke ei toteutunut. Kantakaupungin ympäristö- ja
maisemaselvityksessä 2008 ehdotettiin
Iidesjärvi-laakson jäljellä olevien alueiden avoimuuden säilyttämistä, luontopolun kehittämistä, käyttö- ja kunnostussuunnitelman laatimista, aluepuiston
kehittämistä ja etelärannan perhepuistoa. Vuoden 2011 osayleiskaavaehdotukseen oli aiemman ideakilpailun pohjalta ympätty monitoimintainen perhepuisto, mutta vaihtoehdoissa oli myös
rakentamisvaihtoehto: kerros- ja pientaloja. Rakentamisvaihtoehdossa rannan
suojavyöhyke jätettäisiin melko leveäksi.
Luontojärjestöt jättivät kaavasta laajahkon muistion, jossa perhepuistovaihtoehtoa pidettiin Iidesjärvialueelle vähemmän turmiollisena, mutta korostettiin, ettei perhepuistosta saisi tulla sirkusmaista
huvipuistomallia vaan sen ”rakentaminen
sopeutetaan luonnon antamiin olosuhteisiin”, käyttääkseni kuntasuunnitelman
1988-93 kirjoittajan osuvaa ilmaisua.
Luontojärjestöjen kannalta perhepuistovaihtoehdon puoltaminen on kyllä
tulkittava kompromissiesitykseksi, koska Nekalanrannan paras tulevaisuus olisi tietenkin aluepuisto. Aluepuistot ovat
kaupungin viheralueluokituksen mukaan
laajoja kaupunginosien välissä sijaitsevia
pääosin luonnonmukaisia virkistysalueita. ”Ne ovat paikallisen ekologisen verkoston ydinalueita, ne sisältävät myös
ulkoiluun, virkistykseen, liikuntaan ja
urheiluun varattuja alueita, kuten pelija palloilukenttiä, lähiliikuntapaikkoja
tai palstaviljelyalueita. Aluepuistoja ovat
esimerkiksi Pyynikki, Kauppi ja Iidesjärven rannat.”
Vuosikymmenien pituinen kädenvääntö Iidesjärvialueesta osoittaa ainakin sen, että kaupunki pyrkii tarjoamaan
kaikkea hyvää kaikille intressitahoille
suunnitelmillaan. Ideaalihankkeet ovat
kuitenkin toisensa poissulkevia: rakentaminen ja kaupunkiluonnon monimuotoisuuden toteutuminen eivät voi tapahtua samassa kohteessa samanaikaisesti.
Ympäristöstrategian tavoitekirjauksilla
ei ole merkitystä, jos ympäristöarvoista
saadulle tiedolle ei haluta päätöksentekotilanteessa antaa sen ansaitsemaa painoarvoa.
Luomuruoan
saatavuus paranee
Tampereen yliopistolla järjestettiin maaliskuun puolivälissä ekologisen kuluttamisen ilta. Tilaisuuden järjesti ekologisen kuluttamisen Ekona-oppaan tekemisestä vastannut Sari Poutiainen.
Sari kertoi alustuksessaan Ekonasta
löytyvän monenlaisia yrittäjiä. Haku palvelusta on kätevää, sillä yritykset on jaettu eri aloihin. Sivusto käynnistyi Tampereelta, mutta sitä on tarkoitus laajentaa
myös Pirkanmaan ulkopuolelle. Joitain
tuotteita etsitään myös kauempaa. Luomutuotteet ovat kysyttyjä.
Tilaisuudessa toimintaansa esitteli
kaksi yritystä, Luomulaatikko ja Lähiruokapuoti Lempi.
Tuotteista jokapäiväiset elintarvikkeet
ovat yrittäjien mukaan ne kysytyimmät.
Asiakaspalaute on ollut sangen positiivista. Molemmat kertoivat yritysimagosta ja
tulevaisuusvisiosta. Ongelmana yrittäjät
pitivät sitä, että luomu kuvitellaan kalliiksi ja että yrittäjä joutuu hoitamaan kuljetukset.
Keskustelu tilaisuudessa oli vilkasta.
Varsinkin pohdittiin, mikä on luomun
kriteeri ja mikä taasen lähiruoan, ja onko
lähiruoka on ekologista, jos se kuitenkin
on perinteistä maataloutta. Myös mietittiin luomutuotannossa siirtymäajan
statusta, tarkkaa valvontaa ja tuotteiden
puhtauskriteeriä. Yleisössä oli Tuomarlan tilan isäntä Valkeakoskelta, joka kertoi pitkän linjan luomutuotannosta ja sen
tuloksista ja vaatimuksista. Ensi kesänä
tilalla on taas perinnemaiseman hoitotalkoot.
Tilaisuus oli sangen mielenkiintoinen,
oli hyödyllistä saada tietoja alan yrittäjistä.
Aarto Uurasjärvi
Katalogin yrityksistä ja tuottajista, jotka
ovat erikoistuneet eettisiin ja ekologisiin
tuotteisiin löytää netistä:
www.ekona.fi.
Tilaisuudessa esittäytyneet yritykset:
www.luomulaatikko.fi ja www.lahiruokapuoti.fi.
10 TAMPEREEN Luonto 1/2012
Jäte
vähemmäksi
Teksti: Minna Santaoja
Kuva: Harri Helin
Tammervoima Oy jätti joulukuun
2011 lopulla Länsi- ja Sisä-Suomen aluehallintovirastoon ympäristölupahakemuksen “hyötyvoimalaitoksen” eli jätteenpolttolaitoksen
rakentamiseksi Tarastenjärvelle. Tysy
on yhdessä muiden ympäristöjärjestöjen
kanssa kritisoinut jätteenpolttosuunnitelmia kestämättöminä.
Jätehuoltoalalla on menossa monia
muutoksia. Biohajoava jäte on saatava
pois kaatopaikoilta päästöjä tuottamasta,
mikä on osin polttosuunnitelmien taustalla.
Muovit kiertoon
Jätehuollon tuottajavastuu laajenee kattamaan myös kaikenlaiset pakkaukset.
Tähän liittyen vuoden alussa käynnistyi
Tampereella kahdeksan kuukautta kestävä muovinkierrätyskokeilu, jossa on
mukana pakkausalan tuottajayhteisöjä,
jätelaitoksia ja kauppoja. Kotitalouksien
muovipakkauksia otetaan vastaan kymmenessä eri pisteessa.
Tamperelaisten muovinkierrätysinnokkuus yllätti kokeilun järjestäjät ja
keräyskontteja jouduttiin toimittamaan
lisää ensimmäisten täytyttyä nopeasti.
Muovin kierrätysmahdollisuutta on odo-
Työpajoissa ideoitiin villisti jätteen vähentämiskeinoja.
tettu ja toivottu pitkään. Kokeilussa testataan ihmisten lajitteluinnokkuutta ja
-huolellisuutta. Muovien kierrätyksessä
ongelmana on juuri niiden sekalaatuisuus. Ohjeet kokeilussa vastaanotettaviksi pakkauksiksi ja niiden puhtausvaatimukset ovat varsin tiukat ja odotamme
mielenkiinnolla kokeilun tuloksia.
Innokkaille kierrättäjille hiukan jäitä
hattuun: muovin erilliskeräys sinänsä ei
ole ratkaisu mihinkään, vaan ratkaisevaa
on se mitä muoville tapahtuu kun se on
kerätty. Kokeilussa kerätty muovi päätyy
poltettavaksi. Toivottavasti kokeilun tuloksena syntyy uusia innovaatioita muovin materiaalikierrätykseen ja uusiokäyttöön.
Ideoita jätteen
vähentämiseksi
Marraskuussa 2011 Tysy oli yhdessä Pirkanmaan jätehuollon ja Ekokumppaneiden kanssa organisoimassa kahta jätteen
synnyn ehkäisyyn tähtäävää ideointitilaisuutta. Jäte vähemmäksi -ideointipajoihin kutsuttiin kaikkia kiinnostuneita.
Tilaisuuksissa alustivat Pirkanmaan jätehuollon toimitusjohtaja Pentti Rantala ja hallituksen puheenjohtaja Oras
Tynkkynen. Ideoinnin käytännön ohjauksesta vastasivat Idema Oy:n Maria
Haapaniemi ja Janita Saarinen. Työpajat liittyivät myös Euroopan jätteen vähentämisen viikkoon.
Lisätietoa Ekopiste-pilotista:
Pilotissa kerätään tietoa uuden jätelain mukaisesta pakkausjätteiden keräyksestä.
Ekopistepilotti alkoi 1.1.2012 ja päättyy 31.8.2012. Pilotissa on Tampereen kaupunkiseudulla mukana 10 ekopistettä, joiden palveluja laajennetaan kokeilun ajaksi
muovipakkausten keräyksellä. Pisteet ovat Tampereella, Pirkkalassa ja Kangasalla,
ja ne on merkitty Ekopistepilotti-tunnuksella. Pilotissa kerätään tietoa ja kokemusta
keräysmenettelyistä, kustannuksista, pakkausten laadusta sekä hyödyntämismahdollisuuksista.
http://www.pirkanmaan-jatehuolto.fi/ekopistepilotti
http://www.pirkanmaan-jatehuolto.fi/Tietori/muovipakkaukset
1/2012 TAMPEREEN Luonto 11
Matti Kääntönen
Teksti ja kuvat: Mervi Myyrä
Matti Kääntönen on Tampereelta
kotoisin oleva, ja täällä koko ikänsä asunut historian lehtori, joka
oli mukana perustamassa Suomen ainoaa kasvitieteellistä yhdistystä.
Nykyään eläkepäiviä viettävä herrasmies
tekee yhä kasviselvityksiä mm. ELY-keskukselle ja osallistuu aktiivisesti järjestötoimintaan. Kääntönen on saanut muun
muassa Pirkanmaan luonnonsuojelupiirin ympäristöpalkinnon vuonna 2007 ja
Pirkanmaan ympäristöpalkinnon vuonna 2011.
Mistä kipinä
kasviharrastukseen?
Matti Kääntönen tunnetaan kasviharrastuneisuudestaan. Kipinä harrastuksen alkamiseen syttyi oppikoulussa, jossa oli
historioitsija ja
innokas kasviharrastaja
kasvienkeräysvelvoite. Oppilaiden tuli
kerätä yli 100 kasvilajia – Kääntösen Matti keräsikin niitä sitten paljon enemmän
kuin olisi tarvinnut. Myös Kääntösen isä
oli aikoinaan kiinnostunut kasveista ja
koulun biologian opettajallakin saattoi
olla osansa kasvikiinnostuksen heräämiseen. Kasviharrastus alkoi siis keräilynä,
mikä oli ennen vanhaan tyypillistä.
Kalevan yhteiskoulussa pidettiin
luonnontieteellistä kerhoa, johon myös
Kääntönen kuului. 1950-60-luvulla kerhotoiminta oli Tampereella melko intensiivistä. Kerhoista monet kävivät välillä mm. Tampereen luonnonystävät ry:
n, Tampereen nykyisten luonto- ja ympäristöyhdistysten ”kantayhdistyksen”,
kokouksissa. Sitä kautta Kääntönen löysi myös Tampereen luonnonystävien yhdistyksen ja alkoi käydä heidän kokouk-
12 TAMPEREEN Luonto 1/2012
sissaan jo 1960-luvun alussa, jolloin hän
kävi vielä koulua.
Aktiivinen yhdistystoimija
Koulun jälkeen Kääntönen aloitti historian opinnot Tampereen yliopistossa.
Nuorukaiselle oli itsestään selvää mitä
hän halusi lähteä lukemaan. Yliopistoopintojen ohessa Kääntönen oli aktiivisesti mukana myös yhdistystoiminnassa.
Vuonna 1969 hän oli mukana perustamassa Pirkanmaan luonnonsuojeluyhdistystä, josta Tysy on saanut alkunsa, ja
vuonna 1973 Kääntönen yhdessä Pertti
Rannan ja muutaman muun kanssa perustivat Tampereen kasvitieteellisen yhdistyksen – ainoan laatuaan Suomessa.
Kääntönen valittiiin kasvitieteellisen yh-
Oikealla: Kaappi täynnä kallisarvoisia
kasvinäytteitä.
Vasemmalla: Runsaslajiset voikukat ovat
kiinnostaneet Matti Kääntöstä.
Kääntönen hoiti pitkään (1970-luvulta
vuoteen 1998 asti) Tampereen museotoimen kasvikokoelmia.
distyksen puheenjohtajaksi ja on kohta
ollutkin jo 40 vuotta yhdistyksen ainoana puheenjohtajana.
Kasvitieteellinen yhdistys
mukana monessa
Pitkäaikainen puheenjohtajuus on omalla tavallaan myös valitettavaa, sillä yhdistyksen toiminnan ei pitäisi tukeutua liiaksi yhden ihmisen varaan. Innokkaita
puheenjohtajaehdokkaita ei kuitenkaan
vielä ole ilmoittautunut. Kasvitieteellisen yhdistyksen jäsenmäärä on pysynyt
viime vuosina suunnilleen samana – tällä
hetkellä jäseniä on 157. Suurin osa jäsenistä on kiinnostuneita luonnosta ja kasveista ja tahtovat käydä kokouksissa ja
retkillä. Kasviselvityksiä ja tutkimustyötä tekeviä ihmisiä on vain muutamia.
Tampereen kasvitieteellinen yhdistys ei olekaan mikään tieteellinen seura,
vaan jäsenille järjestetään monenlaista
ohjelmaa. Kokouksissa pidetään mielenkiintoisia esitelmiä, esimerkiksi viime vuosikokouksessa suometsätieteen
professori Harri Vasander piti esitelmän
rahkasammalista, ja välillä yhdistyksen
jäsenet saavat kuulla toistensa kasvipainotteisia matkakertomuksia.
Kasvitieteellinen yhdistys järjestää kesäkaudella kasviretkiä ja tekee myös selvityksiä Pirkanmaan kasveista. Yhdistys
on jo 1970-luvulta lähtien julkaissut Talvikki –nimistä lehteä kahdesti vuodessa.
Jäsenet ovat laatineet kirjoituksia myös
muihin julkaisuihin, mm. Luonnontieteellisen keskusmuseon kasvimuseon
julkaisemaan Lutukka –lehteen. Paikallisia lajistoselvityksiä yhdistys on tehnyt
mm. Tampereen kaupungille ja Museovirastolle.
Kääntönen on liikkunut paljon koko
Pirkanmaan alueella ja tehnyt lukuisia selvityksiä. Hän on tehnyt noin 10 vuoden
ajan seurantaa ja siihen liittyviä raportteja ja maastokaavakkeita ELY-keskukselle.
Kootessaan ja välittäessään tietoa eteenpäin tuntee, että tekemistään havainnoista on jotain hyötyäkin. Kääntönen ei halua olla vain bongari, joka jättää havaintonsa omiin muistiinpanoihinsa.
Kasvitieteellisellä yhdistyksellä on yhteistyötä eri yliopistojen, kuten Helsin-
gin, Oulun ja Turun yliopiston kanssa.
Yhdistys on kerännyt kasvinäytteitä ja
toimittanut tietoja Helsingin yliopiston
Kasvimuseon ylläpitämään tietokantaan.
Lajistotietoja on kerätty myös ympäristöhallinnon tietokantoihin uhanalaisten
eliölajien osalta. Kasvitieteellinen perustutkimus nojautuu vankasti julkisten
kokoelmien näytteisiin ja kokoelmien ja
tutkijoiden välillä tapahtuukin hyvin paljon lainausta.
Kasviharrastuksen
tulevaisuus
Kääntönen aikoo jatkossakin ”rasittaa”
itseään yhdistyksen toiminnan järjestämisellä – yhdistystoiminnalla on samalla kuntoa ylläpitävä vaikutus. Yleisestä
kasviharrastuksen tulevaisuudesta Kääntönen on aika ajoin keskustellut myös
muiden alan ihmisten kanssa. Välillä kasviharrastuksen tulevaisuus näytti jo kirkkaammalta, sillä 1980-luvulla Retkeilykasvion ilmestyminen toi uusia kasviharrastajia. Vaikka yhdistyksistä löytyykin
henkilöitä, joilla on hyvä yleislajintunte-
1/2012 TAMPEREEN Luonto 13
mus, vaativamman kasviharrastuksen ja
tarkkojen selvitysten tekemiseen ei löydy
kovin montaa kiinnostunutta.
Syvällisempi lajintuntemus on Kääntösen mietteiden mukaan luultavasti perua kasvien keräämisestä. Suomalaiset
voisivatkin katsoa mallia naapurimaansa
kasvi-innostuneisuudesta. Ruotsissa kasvitieteellisiä yhdistyksiä on yli 20. Heillä
perinne ja käytäntö ovat aivan eri tasolla ja Ruotsissa on julkaistu paljon myös
maakuntakohtaisia kasvioita. Suomessa on käytännössä ilmestynyt maakuntakohtainen kasvio vain Ahvenanmaan
kasveista ja toinen on tulossa Satakunnan kasveista.
Leijonankesytystä ja
unikoita
Työkseen Kääntönen toimi historian ja
yhteiskuntaopin opettajana Tampereen
klassillisessa koulussa. Hän ei ollut alunperin ajatellut ryhtyvänsä opettajaksi,
vaan sanoo sen olleen ”työtapaturma” –
Kääntönen tuli huomanneeksi, että opettajan pätevyys kannattaa hankkia.
Vuonna 1974 puhelin soi; soittaja
oli klassillisen lyseon rehtori, joka kysyi
Kääntöstä opettajaksi. ”Kai sitä sitten,
mikäs siinä”, Kääntönen oli vastannut.
Alkuun murrosikäisten opettaminen oli
haasteellista; ryhmäkoot olivat suuria ja
luokassa vain poikia. Kääntönen kuvaa
työskentelyn alkuaikoja leijonankesyttämiseksi: kuvaannollisesti tuoli toisessa
ja ruoska toisessa kädessä. Myöhemmin
myös tytöt tulivat luokkiin ja ryhmäkoot
pienenivät.
Historian tunneilla Kääntönen sai välillä hyödyntää hieman kasvitietoakin
– esimerkiksi Kiinan oopiumisodista puhuttaessa hän esitteli Papaver somniferum
-kasvin eli oopiumiunikon ja piirsi taululle kuvan kasvista. Samalla Kääntönen
kertoi myös lajin tieteellisen nimen tarkoituksen: somniferum tarkoittaa unta
tekevää.
30-vuotisen opettajan uran jälkeen
eläkkeellä ollessaankin Kääntönen on
käynyt pitämässä kouluilla joitakin esitelmiä esimerkiksi ympäristöpäivänä.
Kertoessaan esimerkiksi Tampereen
luontokohteista Kääntönen käyttää hyödykseen diakuvia. Tietokoneisiin tottuneet nykyajan lapset ihmettelevät silmät
pyöreinä diaprojektoria ja diakuvien esittämistä.
Ajan hengen
haittavaikutukset
Nykyistä suuruuden palvontaa Kääntönen ei arvosta, ja harmittelee muun muassa koulujen yhdistämistä, niin että pienemmät koulut häviävät ja muodostetaan
liian suuria komplekseja. Säästämisen nimessä tehdään päätöksiä, joilla ei usein
säästetä lainkaan kokonaiskustannuksia katsottaessa. Yhteiskunnan kriittinen
tila ja sosiaalinen epävarmuus lisääntyvät. Vanhempien tilanne heijastuu myös
lapsiin. Mitä suuremmissa yksiköissä toimitaan, sitä vaikeampaa on tukea yksilöitä. Ihmisillä on aina ollut ongelmana,
että asioita tarkastellaan yksi asia kerrallaan, tajuamatta kuinka eri asiat vaikuttavat toisiinsa. Nykyään ihmisiltä puuttuu
myös pitkäjänteisyyttä ajan hengestä johtuen.
Monimuotoinen voikukka
Kääntösellä ei ole varsinaisesti mitään
lempikasvia, mutta hän tunnustaa ”häpeäkseen” kiinnostuksensa voikukkiin.
Vuodesta 1967 lähtien Kääntönen on tutkinut voikukkia, joita on Suomessa ainakin 500 lajia ja jatkuvasti löytyy tieteelle
uusia voikukkalajeja. Lajeja on niin monta, että niiden tarkastelua pitäisi harrastaa
Mustikkameri
Helmikuussa vietettiin jälleen
Luonnonsuojeluliiton ja Kirjastoyhdistyksen yhteistä kirjastojen
luonto- ja ympäristöviikkoa. Tysy pystytti edellisvuosien tapaan infopisteen
viikon ajaksi Tampereen pääkirjasto
Metson aulaan, ja muihinkin kirjastoihin
toimitettiin esitemateriaalia.
Tysyllä ei aivan viime vuosina ole ollut erityisesti lapsille suunnattua ohjelmaa, joten tartuimme hanakasti tilaisuuteen saadessamme yhteydenoton Teatteri Mooriasta. He tarjosivat esitettäväksi
Mustikkameri-esitystä, jonka tuottamista Suomen luonnonsuojeluliitto on tukenut. Vesiensuojeluaiheinen teatteriesitys
sopi kuin nakutettu SLL:n vesivuoden
teemaan, joten löimme lukkoon esityksen kirjastoviikon lauantaille. Tampereen
kaupunginkirjasto osallistui tarjoamalla
tilan esitykselle.
Teatteri Moorian Mustikkameressä
yhdisteltiin nukke- ja varjoteatteria. Yksityiskohtaisessa lavastuksessa riitti ihmeteltävää ja yleisö yllätettiin esityksen
”kolmiulotteisuudella” kun merenneito Aava ruiskautti vesisuihkun yleisön
suuntaan meressä polskiessaan.
viikoittain, jotta niiden ominaispiirteet
pysyisivät mielessä ja niitä pystyisi määrittämään. Viime aikoina harrastus onkin
hieman jäänyt hankaluuden takia.
Voikukka on mielenkiintoinen kasvi
myös hyötykäyttönsä vuoksi. Voikukan
lehtiä voi käyttää vaikkapa salaatissa ja
mykeröistä tehdään viiniäkin. Voikukan
lehtien karvasaineiden hyödyntämistä
virvoitusjuomateollisuudessakin on tutkittu. Neuvostoliitossa eräästä voikukkalajista – ”kumivoikukasta” – valmistettiin
kautsua. Voikukan juurakkoa käytettiin
pula-aikana kahvinkorvikkeena paahtamalla sitä sikurin tai juolavehnän kanssa. Voikukkaviiniä Kääntönen ei ole tullut maistaneeksi, sen sijaan korvikekahvia hän on juonut aikoinaan. Hänellä on
mielikuva, että se oli aikalailla kahvinkaltaista, värikin samanlainen. Juomassa ei
tosin ollut kofeiinia, joten piristävä vaikutus oli uskon varassa.
lainehti Metsossa
Esityksen jälkeen lapset pääsivät tutustumaan lähemmin näytelmän lavasteisiin.
TAMPEREEN Luonto 1/2012
14 TAMPEREEN
Esitys kertoi vesiensuojelun tärkeydestä, ystävyydestä ja siitä, kuinka yhdessä toimimalla pulmiin keksitään ratkaisu.
Esitys oli suunattu yli 3-vuotiaille ja perheen pienimmätkin jaksoivat hyvin seurata reilu puolituntisen näytelmän keskittyneesti. Yleisössä oli nelisenkymmentä
isoa ja pientä teatterin ystävää. Näytelmän päätteeksi lapset pääsivät mielikuvitussukellukselle merenneito Aavan ja
muiden hahmojen vedenalaiseen maailmaan.
Paljastetaan vielä lopuksi arvoitus
näytelmän nimen takana. Mustikkameri
vie helposti ajatukset syksyiseen metsään
– miten tämä liittyy vesiensuojeluun?
Näytelmässä merenneito Aavan kotisaaren lähellä iso ”rautavalas” ajaa karille ja
alkaa valuttaa veteen mustaa mönjää. Veden asukkaat kutsuvat ympäristöä pilaavaa ainetta mustikkakeitoksi – siitä kaunis ja samalla surumielinen nimi mustikkameri.
Teksti: Minna Santaoja
Kuvat: Johanna Vehkanen
Ympäristökettinkiä Werstaalla
Teksti: Minna Santaoja
Kuva: Johanna Vehkanen
Tampereen työväenmuseo Werstaalla on elokuun lopulle asti esillä
näyttely Koijärvi, Kessi ja Kuusamon kosket. Näyttely kertoo luonnonsuojelun ja ympäristöliikkeen historiasta 1800-luvun lopulta tähän päivään.
Näyttelyssä ovat saaneet tilaa erityisesti
nimessä mainitut kolme tapausta: 1950luvulle sijoittuva Kuusamon koskisota,
vihreän liikkeen syntyyn johtanut Koijärven suojelukamppailu vuodelta 1979
ja Kessin metsähakkuiden vastustaminen
Inarissa 1980-luvulla.
Näyttely on tuotettu yhteistyössä
Suomen Metsämuseo Luston kanssa. Museot jatkavat edelleen ympäristöliikkeen historian tallentamista ja ottavat mieluusti vastaan ympäristöliikkeen
historiaan liittyvää esineistöä. Werstaan
näyttelyssä on esillä muun muassa pirkanmaalaisen Koijärven kävijän ja luonnonsuojelun kantaäidin Terttu Laurilan
villapaita, Koijärven laskuojan tukkimisessa käytetyt lapiot ja presidenttiehdokas Pekka Haaviston hankkimat ”Koijärvi-käädyt” eli kettingit, joilla aktivistit
kiinnittivät itsensä kaivinkoneeseen kaivuun pysäyttääkseen.
Tamperelaisia kiinnostanevat erityisesti näyttelystä löytyvät Tampereen
ympäristönsuojeluyhdistyksen Teiskon
metsien kartoituksissa käyttämät maastokartat, joiden reunoihin raapustetut
merkinnät vaikuttavat tulevaisuudessa toivottavasti Teiskon kansallispuiston perustamiseen. Karttojen yhteydessä on esillä autenttinen metsäaktivistin
varustus. Keskiviikkona 7. maaliskuuta
työväenmuseo Werstas järjesti yhdessä
Kuva yllä: Ympäristökettinkiä-paneelikeskustelun puheenjohtajana toimi filosofi
Ville Lähde. Tysystä keskustelemassa
olivat Minna Santaoja ja Jere Nieminen.
Tampereen vihreiden kanssa Ympäristökettinkiä-illan. Ohjelmassa oli opastettu
kierros näyttelyyn, Ympäristökettinkiädokumenttielokuvan esitys ja paneelikeskustelu ympäristöliikkeen menneestä
ja tulevasta. Tilaisuuteen osallistui yli 40
henkeä.
Näyttelykierroksella korvaan särähti
oppaan maininta linnunpönttöjen kiinnittämisestä tekohengityksenä. Tämä on
tärkeän luonnonsuojeluteon väheksymistä: pöntötys on monille kolopesijöille välttämätöntä kunnes luonnonmukaisemmat metsänhoitomenetelmät yleistyvät. Ympäristökettinkiä-dokumentissa
Koijärvi-aktiivi ja ensimmäinen vihreä
kansanedustaja Ville Komsi muistelee
Koijärven tapahtumia.
Toinen päähenkilö dokumentissa on
Greenpeacen metsävastaava Matti
Liimatainen, jonka metsäaktivistin ura
käynnistyi Kessin metsäkiistassa hänen
ollessaan vain 15-vuotias. Liimatainen
kertoo dokumentissa kuinka oli kiivennyt puuhun sen kaadon estämiseksi ja
kuinka oli pelästyen joutunut tulemaan
alas poliisin huidottua häntä suksisauvalla. Vasta päälle kolmikymppinen Liimatainen on ehtinyt olla mukana monessa
metsäkiistassa. Ympäristöjärjestöjen uudempia vaikutuskeinoja ovat muun muassa metsäyhtiöiden osakkeiden ostaminen ja tätä kautta puheoikeuden hankkiminen yhtiökokouksessa. Dokumentti
1/2012 TAMPEREEN Luonto 15
näyttää Liimataisen puku päällä yhtiökokouksessa: ”Näille kun puhuu tuntuu
kuin puhuisi seinälle. Kaikella kunnioituksella.”
Herkistyin miltei liikutuksen kyyneliin luonnonsuojelijoiden sankariteoista.
On upeaa kuulua omalla pienellä panoksellaan porukkaan; innostava näyttely ja
tilaisuus. Dokumentin jälkeen paneelikeskustelun puheenjohtajana toimi filosofi Ville Lähde. Ympäristöliikkeen
historiasta ja nykyisyydestä olivat keskustelemassa Koijärvi-veteraani ja pitkäaikainen luonnonsuojeluvaikuttaja
Harri Helin, luontoliittolainen vihreä
vaikuttaja Eveliina Asikainen Sastamalasta sekä tutkijat ja Tysy-aktiivit Jere
Nieminen ja Minna Santaoja.
Harri Helin koetti haastaa nuorempia
toimijoita ”eihän teistä ole mihinkään” ja
yleisöstä kysyttiin onko ympäristöliike
laimentunut. Ympäristötoiminta on joltain osin ehkä pinnallistunut, toisaalta
saanut vakavan asiantuntijatyön piirteitä.
Ei ole kuitenkaan monta vuotta siitä kun
esimerkiksi Virroilla pysäytettiin kuukkelimetsien hakkuita, joten unohduksiin
eivät suoremmatkaan toimintakeinot ole
jääneet.
Keskustelussa pohdittiin mikä nykyisen luonnon tuhoamisen voisi pysäyttää.
Keskustelijat olivat melko yksimielisiä
siitä, että kun alkaa olla riittävästi näyttöä ympäristötuhojen vaikutuksista ihmisten terveyteen toimintatavat alkavat
muuttua. Ympäristöpsykologisissa tutkimuksissa on osoitettu jo varsin vakuuttavasti, kuinka yksinkertaisesti tarvitsemme luontoa voidaksemme hyvin.
Minna Santaoja
Vapaaehtoisena
luonnonsuojeluliitossa
Vapaaehtoistoiminnan resurssit
ovat kestopuheenaihe järjestötoimijoiden keskuudessa, ja teemaa
pohdittiin myös Suomen luonnonsuojeluliiton syyspäivillä viime syksynä.
Liitossa on käynnissä organisaatiomuutoksia ja nyt onkin sopiva aika pohtia
toimintatapoja myös paikallisyhdistyksissä. Arkisen tohinan keskellä on toisinaan paikallaan pysähtyä kysymään: keitä olemme ja mitä olemme tekemässä?
Suomen luonnonsuojeluliitto on Suomen suurin ympäristö- ja luonnonsuojelujärjestö, jolla on puolivirallinen asema
neuvottelukumppanina hallinnossa ja
erilaisissa työryhmissä. Liitolla on valtakunnallisesti yli 30 000 jäsentä. Luonnonsuojeluliiton organisaatio on kolmiportainen: valtakunnallisen liiton suojissa toimii 15 luonnonsuojelupiiriä ja noin
180 paikallisyhdistystä. Luonnonsuojeluliiton keskustoimistolla Helsingissä
työskentelee kolmisenkymmentä työntekijää. Keskustoimistolla tehdään valtakunnan ja kansainvälisen tason vaikuttamistyötä ja osallistutaan mm. lainsäädännön valmisteluun. Syksyllä 2011 Luonnonsuojeluliitossa käytiin yt-neuvotteluja, joiden tuloksena keskustoimiston
henkilökuntaan kohdistui leikkauksia.
Luonnonsuojelupiireillä on kullakin
palkattu kokoaikainen tai osa-aikainen
aluetyöntekijä. Luonnonsuojelupiireissä
seurataan maakunnallisia hankkeita ja lisäksi keskustoimiston työntekijät ja aluetyöntekijät toimivat resurssina ja asian-
tuntija-apuna paikallisyhdistysten vapaaehtoisille. Paikallisyhdistykset toimivat
vapaaehtoispohjalta ja osin tämän vuoksi toimivien paikallisyhdistysten tarkkaa
määrää on vaikea ilmoittaa, sillä osa yhdistyksistä on ns. nukkuvia aktiivisten
vapaaehtoistoimijoiden puuttuessa.
Rahasta vai rakkaudesta?
Tampereen ympäristönsuojeluyhdistyksessä on jäseniä noin 1400. Tästä huolimatta on joka vuosi työn takana saada
yhdistyksen 8-jäseninen hallitus kasaan
syyskokouksessa. Pienemmissä yhdistyksissä tämä saattaa olla vielä hankalampaa.
Suurin osa luonnonsuojeluliiton jäsenistä maksaa jäsenmaksua kannatusmielessä, ilman aikomusta osallistua muulla tavoin liiton toimintaan. Luonnonsuojeluliiton kolmiportainen rakenne on monille tuntematon ja niinpä tulee yllätyksenä
se, että liittyessään Suomen luonnonsuojeluliittoon tulee samalla liittyneeksi
asuinpaikkansa paikallisyhdistykseen.
Suomen luonnonsuojeluliiton syyspäivät ja paikallisyhdistystapaaminen järjestettiin ensimmäistä kertaa syyskuussa 2011. Työryhmissä pohdittiin muun
muassa vapaaehtoistoimintaa liitossa ajatuksena tuoda esiin kaikkea sitä vapaaehtoistyötä jota jo tehdään ja pohtia, miten
vapaaehtoistoiminnan organisointia voitaisiin parantaa. Työryhmässä kuultiin
muutamia purkauksia henkilöiltä, jotka
ovat olleet pitkään vapaaehtoisina liiton
16 TAMPEREEN Luonto 1/2012
toiminnassa ja ovat kokeneet, että heidän
panostaan ei ole arvostettu riittävästi. Vapaaehtoisina asiantuntijoina puurtaneet
haastoivat liiton palkallisia työntekijöitä: ”Kumpi meistä on tehnyt enemmän
duunia Luonnonsuojeluliitolle, sinä vai
minä?” Työryhmän yhteenvedossa todettiin, että vapaaehtoisuudesta ja sen
merkityksistä on selvästi tarvetta puhua
ja vapaaehtoiset tarvitsevat palautetta panoksestaan. Tilanne jossa toiset tekevät
palkalla ja toiset vapaaehtoisina periaatteessa samoja asioita saattaa herättää eriarvoisuuden kokemuksia.
Rinnan vapaaehtoistyön pohdinnan
kanssa Suomen luonnonsuojeluliitossa
on käynnissä organisaatiomallin pohdinta. Laajaa ja aktiivista jäsenkuntaa pidetään kansalaisjärjestötoiminnan kulmakivenä. Liitossa pohditaan miten vastata
näkyvissä oleviin muutoshaasteisiin ja
saada mukaan uusia jäseniä ja toimijoita. Muutossuuntia, jotka liiton tulevaisuuden pohdinnoissa on otettava huomioon, ovat muun muassa kuntien määrän
väheneminen sekä aluehallinnon jatkuvat muutospaineet. Myös kansalaistoiminta on murroksessa. Toiminta ei enää
kanavoidu pelkästään perinteisten yhdistysten tai puolueiden kautta, vaan uudenlaiset spontaanimmat ja tilannekohtaiset
osallistumismuodot lisääntyvät. Verkostomuotoinen ja projektimainen organisoituminen haastaa perinteisiin yhdistysmuotoihin perustuvan toiminnan, ja
myös luonnonsuojeluliitossa pohditaan,
minkälainen organisaatio mahdollistaisi
parhaiten joustavan kansalaistoiminnan.
Uusien jäsenten saaminen on lausuttu
luonnonsuojeluliiton tavoitteeksi, mutta jäsenten ja jäsenhankinnan rooli on
koettu yhdistyksissä kahtalaiseksi. Jäsenmaksutulot mahdollistavat osaltaan, valtion kansalaisjärjestötuen ja esimerkiksi
kuntien myöntämien avustusten lisäksi,
luonnonsuojeluliiton asiantuntija- ja vaikuttamistoiminnan. Erityisesti tämä pitää paikkansa keskustoimiston palkatun
henkilökunnan osalta. Varsinaisen jäsenen 32 euron jäsenmaksusta liiton osuus
on 16,96 euroa, luonnonsuojelupiirin
osuus 8,64 euroa ja paikallisyhdistyksen
osuus 6,40 euroa eli viidennes. Vapaaehtoistoimintaan perustuvien paikallisyhdistysten aktiivisuus ei kuitenkaan ole
kiinni rahasta. Raha ei sinänsä suojele
luontoa, vaan tarvitaan vapaaehtoistoimijoita, jotka laittavat rahan käyttöön
luonnonsuojelutyössä. Yhdistyksen tilillä maatessaan raha ei luontoa suojele.
Jäsenet – asiakkaita vai
aktiivisia toimijoita?
Jäsenmäärän koetaan olevan myös valtaa:
mitä enemmän jäseniä luonnonsuojeluliitolla on, sitä enemmän vaikutusvaltaa
järjestön mielipiteillä toivotaan olevan.
Jäsenmäärän kasvattaminen vaatisi aktiivista jäsenhankintaa, ja se koetaan usein
ylimääräisenä ponnistuksena, vaikka keskustoimistolta muistutetaankin että jäsenhankinnan pitäisi olla sisäänrakennettuna yhdistysten perustoimintaan. Tampereen ympäristönsuojeluyhdistyksen,
kuten luonnonsuojeluliiton muidenkin
yhdistysten, toiminta on karkeasti jaettuna kahdenlaista. Yhdistys järjestää jäsenistölle ja suurelle yleisölle tarkoitettuja
retkiä lähiluontoon ja muihin kiinnostaviin kohteisiin. Perinteeksi on muodostunut esimerkiksi Luonnonkukkien päivän retki kesäkuussa.
Tampereen ympäristönsuojeluyhdistyksen toiminnassa uusi hitti ovat lepakkoretket: kesällä 2011 järjestetyt kolme
lepakkoaiheista tapahtumaa saivat liikkeelle satoja ihmisiä. Harva retkillä kävijöistä kuitenkaan jää haaviin niin että
innostuisi lähtemään mukaan yhdistystoimintaan. Retkillä kävijät ovat pikemminkin yhdistystoiminnan asiakkaita
kuin itse aktiivisia toimijoita. Yhdistysten markkinointi- ja rekrytointimenetelmissä olisi tietysti parantamisen varaa,
mutta kärjistäen voidaan kysyä: missä
määrin yhdistyksen tehtävä on tuottaa
vapaaehtoisvoimin virkistyspalveluita jäsenilleen? Tämä on tietysti kärjistys, sillä
retket ja esimerkiksi lehden julkaisemi-
nen ovat myös tärkeää ympäristökasvatustyötä.
Tysyn ydintoimintaa on luonnonsuojelun vahtikoirana toimiminen. Yhdistys seuraa kaupungin metsäpolitiikkaa,
maankäytön suunnittelua ja suurhankkeiden ympäristövaikutusten arviointia
ja antaa tarvittaessa mielipiteitä, muistutuksia ja valituksia asioista. Luonnonsuojelujärjestöt joutuvat paikkaamaan viranomaisten toimintaa näiden resurssien
vähäisyyden vuoksi. Tämä osa ympäristöpoliittista vaikuttamistoimintaa on reaktiivista ja tapahtuu hallinnon ehdoilla.
Yhdistyksessä tehdään myös omaehtoista vaikuttamistyötä: kartoitetaan metsien
suojeluarvoja ja ehdotetaan suojelualueita kaupungille. Vahtikoiratoiminta on
varsin asiantuntijapainotteista ja paperinmakuista, eikä kovin tehokkaaksi uusien toimijoiden houkuttelukeinoksi ole
osoittautunut ”tule kirjoittamaan lausuntoja kaupungin kaavoituksesta!
Käytännössä kourallinen vapaaehtoisia tekee suurimman osan vaikuttamistyöstä 1400 jäsenen nimissä, käyttää siihen paljon aikaa ja uupuu usein. Vaihtuvuus yhdistystoimijoiden keskuudessa
on melko suurta; ne jotka eivät heittäydy
lausuntojen kirjoittajiksi jättäytyvät pois
toiminnasta vuoden-kahden kuluessa.
Tampereen ympäristönsuojeluyhdistyksessä on ajoittain keskusteltu mahdollisuudesta palkata henkilö tekemään ikävimmät paperityöt. Erilaisin palkkatukijärjestelyin se olisi mahdollista. Merkittävämpi kysymys on kuitenkin se, onko
kansalaisjärjestötoiminnan ammatillistumisessa paikallistasolla mieltä. Paradoksaalisesti työntekijän palkkaaminen
ei toisi paikallisyhdistykselle välttämättä
juurikaan lisää resursseja, ellei työntekijä
löytyisi nykyisten toimijoiden joukosta,
sillä yhdistyksen toiminnan tuntevat vapaaehtoiset joutuisivat kuitenkin perehdyttämään ja ohjaamaan työntekijää.
Tilanne jossa järjestö on organisoitu
kolmiportaisesti hallinnon tasoja mukaillen, keskusjärjestö pyörii palkallisten
voimin ja paikallistoiminta vapaaehtoisvoimin ei tietenkään ole luonteenomainen vain Suomen luonnonsuojeluliitolle. Liiton organisaatio vertautuu monella
tavoin esimerkiksi Marttojen organisaatioon. Marttajärjestöllä on noin 43 000
jäsentä. Marttojen keskusorganisaatiossa
toimii noin 30 palkallista asiantuntijaa ja
kussakin 16 piirijärjestössä on vähintään
kolme kotitalous-, puutarha- tai ympäristöneuvojaa. Suurin ero on paikallistoiminnan laajuudessa: Martoilla on peräti
noin 1800 paikallisyhdistystä. Toiminta
on perinteisesti organisoitunut kylä- ja
kaupunginosatasolla.
1/2012 TAMPEREEN
TAMPEREEN Luonto
Luonto 17
17
1/2012
Luonnonsuojeluliiton ja Marttojen
toiminnan luonteessa on kuitenkin merkittävä ero, joka saattaa selittää eroa paikallistason aktiivisuudessa. Marttojen
toiminnassa painottuu mukava tekeminen, eikä toiminta ole voimakkaasti politisoitunut. Ympäristöjärjestötoiminnan
kulmakivenä on kritiikki, eikä vastarannan kiisken rooli ole haluttu, vaikka sen
takana olisi tutkimustieto ja kansainväliset sopimukset. Seuraavan kerran kun
joku huutelee ”missä nyt ovat luonnonsuojelijat”, ehdottaisin hetken pohdintaa
mitä kyselijä itse voisi tehdä.
Oman toiminnan oikeutuksen kyseenalaistaminen on raskasta, jos ideologia ja
omat valinnat ovat jatkuvalla törmäyskurssilla tavanomaisten toimintatapojen
kanssa. Ympäristötoimijoiden liikuttavana voimana on pikemmin rakkaus kuin
raha. Tosin toiminnan kilpistyessä pienen ryhmän vapaaehtoiseksi asiantuntijatyöksi on toiminnan moottorina pikemminkin velvollisuudentunne. Jos en
minä, kuka sitten? Toiminnasta tulee osa
identiteettiä ja toiminnassa syntyneistä
ihmissuhteista kiinteä osa sosiaalista verkostoa.
Sitoutumista, ei klikkailua
Suomen luonnonsuojeluliiton organisaatiouudistusten ajatuksena on mahdollistaa kaupunginosayhdistysten ja vapaamuotoisten toimintaryhmien syntyminen. Keskustelua käydään siitä, tarvitaanko tähän organisaatiomuutos, sillä liiton
nykyinenkin rakenne ja toimintapolitiikka ovat joustavia erilaisten toimintatapojen suuntaan. Toinen seikka jonka nostimme esiin Tampereen ympäristönsuojeluyhdistyksen mielipiteessä liiton organisaatiorakenteesta on se, onko Luonnonsuojeluliiton ylipäätään syytä lähteä
mukaan trendiin, jossa kansalaistoiminta
tapahtuu yhä enemmän ad hoc –tyyppisesti erilaisissa hetkellisissä kampanjoissa ja ryhmissä. Eri yhdistyksillä ja organisaatioilla on omat toimintatapansa ja
kirjo on hyväksi.
Kansalaistoiminnan pinnallistuminen,
jetset- tai reppuaktivismi ja ”kliktivismi”
eivät ole toivottavia kehityssuuntia, vaan
niitä on pyrittävä hillitsemään. Luonto ei
tule suojelluksi Facebookin tykkää-nappia painamalla. Tarvitaan pitkäjänteiseen
toimintaan sitoutuneita vapaaehtoisia,
silläkin uhalla että itsensä tuntee jämähtäneeksi ja uusiutumaan kykenemättömäksi dinosaurukseksi toimittuaan kymmenen vuotta samassa paikallisyhdistyksessä. Kansalaistoiminnan pinnallistumista
ei ole syytä hyväksyä faktana, koska siitä
tulee tällöin entistä hyväksytympää.
UUTISPALOJA
Ympäristöliikkeessä vaikuttaa samanaikaisesti ristiriitaisia kehityssuuntia: toisaalta toiminta on yhä ammattimaisempaa asiantuntijatyötä, toisaalta kansalaistoimintaa leimaa kampanjaluonteisuus
ja internet-pohjaiset vaikuttamiskeinot.
Millä tavoin tilanteessa saadaan värvätyksi uusia aktiivisia työmyyriä? Missä määrin luonnonsuojelutoiminnan on
muistutettava marttatoimintaa ja tarjottava mukavaa tekemistä kaikille jäsenille? Mitä jäsenet luonnonsuojeluliitolta ja
Tysyltä odottavat?
Ota kantaa!
Otamme mieluusti vastaan kannanottoja näihin kysymyksiin joko lehden sisäkannesta löytyvään postiosoitteeseen tai
sähköpostilla osoitteeseen [email protected]. Kirjoittajan luvalla mielipiteitä voidaan julkaista seuraavassa Tampereen luonto –lehdessä. Toiminnasta
voidaan käydä keskustelua myös kevätkokouksessa 25. huhtikuuta.
ELY palkitsi Matti
Kääntösen
Pirkanmaan elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskus (ELY-keskus) myönsi vuoden 2011
Pirkanmaan ympäristöpalkinnon Matti Kääntöselle Pirkanmaan kasvilajiston pitkäaikaisesta
kartoittamisesta ja seurannasta. Kääntönen
on merkittävä pirkanmaalaisen kasvilajiston
asiantuntija, joka on aktiivisesti kartoittanut
Pirkanmaan alueen kasvilajistoa ja koonnut
lajitietoja useiden vuosien ajan. Hänen panoksensa Pirkanmaan uhanalaisen kasvilajiston
seurantatiedon tuottamisessa on ollut merkittävä. Näitä tietoja on hyödynnetty mm. vuonna
2010 valmistuneen Suomen eliölajiston uhanalaisuusarvioinnin taustatietona Pirkanmaan
osalta.
Taloja Iidesjärven rantaan
– kansalaismielipiteestä
viis?
Iidesjärven osayleiskaavasta valmisteltiin vuoden 2011 aikana kolme luonnosvaihtoehtoa,
jotka olivat nähtävillä muun valmisteluaineiston kanssa 8.9.–10.10.2011 välisen ajan. Valmisteluaineistosta pyydettyihin lausuntoihin
saatiin 6 vastausta ja siitä jätettiin 36 yksityisten kirjallista mielipidettä ja 4 yhdistysten
mielipidettä. Luonnosvaihtoehdoista saatu palaute oli kauttaaltaan hyvin yksimielistä. Sekä
yksityiset osalliset, kaupungin eri toimialat
että viranomaiset ehdottivat pääosin perhepuistovaihtoehtoa jatkosuunnittelun pohjaksi.
Palautteesta huolimatta kaavaa valmistellut
kaupunkiympäristön kehittämisen johtoryhmä päätti ehdottaa yhdyskuntalautakunnalle
asuinrakentamista Iidesjärven rantaan. Yhdyskuntalautakunta jätti helmikuun kokouksessaan Iidesjärven yleiskaavan käsittelemättä.
Esittelijä veti pois ehdotuksen, jonka mukaan
Iidesjärven kaavoitus jatkuisi asuinrakentamisen pohjalta. Kaava tullee piakkoin uudelleen
lautakunnan käsittelyyn.
Tampereen seutu sai
uuden luontokoulun
Luontokoulu Tikankontti on Orivedellä ja ympäristökunnissa toimiva luontokoulu.
Luontokoulun opettaja kiertää koululaisten ja
päiväkotilasten parissa opettamassa luonnon
ihmeitä. Tikankontti vastaa kysyntään, joka
Tampereen seudulla on luontokoulutoiminnalle.
Tampereen Luontokoulu Korento pystyy opettamaan vain noin 80% tamperelaisista
koululaisista. Tikankontti toimii yhteistyössä
suositun matkailumaatilan, Einon Pirtin kanssa.
Luontokoulut toimivat päivähoidon ja perusopetuksen tukena. Ne tarjoavat erilaisia ohjelmia, joista kasvattajat ja opettajat voivat valita
18 TAMPEREEN Luonto 1/2012
opetusohjelmaansa sopivan. Opetusmenetelmät ovat elämyksellisiä, ja mukana ovat kokonaisvaltaisesti kaikki aistit. Ne toteuttavat
opetussuunnitelmiin perustuvaa päivitettyä ja
tieteellisen tiedon mukaista luonto- ja
ympäristöaiheista opetusta.
Lisätiedot: www.tikankontti.fi.
Metsiensuojelunäyttely
Metsossa
Koonnut Minna Santaoja
Kuvat Sanna Junttanen
Keskuspuhdistamon YVA
riittämätön
Pirkanmaan ELY-keskus totesi viime marraskuussa antamassaan lausunnossa Pirkanmaan keskuspuhdistamon ympäristövaikutusten arvioinnin monelta osin riittämättömäksi.
Lausunnossa mainittiin muun muassa Pirkanmaan luonnonsuojelupiirin, Tysyn ja muiden
yhdistysten lausunnossa esitetty lietteiden
käsittelyn kokonaistarkastelu. ELY-keskuksen
hylkäävä päätös on ainakin Pirkanmaalla lajissaan ainoalaatuinen.
Sulkavuoren alueen asukkaat ovat vastustaneet keskuspuhdistamoa sinnikkäästi
ELY-keskuksen päätöksen jälkeenkin. Keskuspuhdistamon rakentamista Sulkavuorelle
vastustava adressi luovutettiin Tampereen
kaupunginvaltuustolle 12.3. Allekirjoittaneita
oli liki 1800. Luovutustilaisuudessa mukana
oli mm. kiekkolegenda Raimo Helminen.
Nyt on jo aika haudata sutena syntynyt hanke, joka eri vaiheissaan on kohdannut pelkkää vastustusta. Keskuspuhdistamohankkeen taustalla on muun muassa halu saada
Viinikanlahden alue puhdistamon poistuttua
arvokkaampaan käyttöön asuin- ja toimistorakentamiselle. Tästä ei ympäristövaikutusten
arvioinnissa ole mainittu sanaakaan. Asioista
on syytä puhua niiden oikeilla nimillä. Nykyisten puhdistamoiden saneerauksen ympäristövaikutukset ovat kaikilta osin vähäisemmät
kuin keskuspuhdistamon rakentamisen.
Pyynikin hoito- ja
käyttösuunnitelmaa
uudistetaan
Pyynikille ollaan laatimassa uutta hoito- ja
käyttösuunnitelmaa. Luonnokset tulevat
nähtäville syksyllä 2012. Suunnitelman uudistamista varten selvitettiin alkuvuonna eri
käyttäjäryhmien mielipiteitä ja toiveita karttapohjaisella internet-sovelluksella. Suunnitel-
METSO suojelee metsäsi -valokuvanäyttely saapuu Tampereen Metso -pääkirjastoon
10.4.2011–23.4.2011 väliselle ajalle.
Luontovalokuvaajat Hannu Siitonen, Benjam
Pöntinen ja Bo-Göran Lillandt ovat tehneet
näyttelyn, jonka tarkoituksena on edistää
metsien vapaaehtoista suojelua. Näyttelyn
kuvissa tutustutaan metsän harvinaisiin lajeihin, kuten kuukkeliin ja liito-oravaan ja sukelletaan metsän tunnelmiin ja yksityiskohtiin.
Näyttelyn taustalla on METSO-ohjelma eli
Etelä-Suomen metsien monimuotoisuuden
toimintaohjelma, jonka tavoitteena on varmistaa, että Suomessa kasvaa jatkossakin
sellaisia metsiä, joissa myös uhanalaiset
ja taantuneet eliölajit voivat elää. Yksityiset
metsänomistajat voivat suojella metsänsä
monimuotoisuutta valtion myöntämällä taloudellisella tuella.
Luontokuvaajien kärkijoukkoon kuuluvat BoGöran Lillandt, Hannu Siitonen ja Benjam
Pöntinen ovat huolissaan seuranneet metsien
muutosta viime vuosina. Monimuotoiset metsät ovat muuttuneet yhä harvinaisemmiksi.
Valokuvanäyttelyllään he haluavat muistuttaa
suomalaisia metsäluonnon varjelemisesta.
Näyttelyyn on vapaa pääsy Tampereen pääkirjasto Metson aukioloaikoina ma–pe 10–20
ja la 10–16, Pirkankatu 2.
Lisätietoa aiheesta:
Metsonpolku, metsien vapaaehtoinen suojelu
http://www.metsonpolku.fi/metso/www/fi/
METSO/index.php
Luontokuvaaja Hannu Siitonen http://web.
mac.com/hannu.siitonen/Hannu_Siitonen/
Hannu_Siitonen.html
Luontokuvaaja Benjam Pöntinen http://www.
pontinen.fi/
Turpeenoton
vesistövaikutukset
Jyväskylässä järjestettiin maaliskuun puolivälissä seminaari ja kansalaisliikkeiden tapaaminen liittyen turpeenoton vesistövaikutuksiin. Seminaarin aiheena olivat erityisesti
turpeenoton oikeudelliset kysymykset ja niihin
vaikuttaminen. Tapahtumassa haettiin myös
1/2012 TAMPEREEN Luonto 19
välineitä suo- ja vesistöaktiivien verkoston
tukemiseksi. Seminaari oli osa Suomen luonnonsuojeluliiton vesiensuojelun teemavuotta
2012. Tapahtuma oli kohdennettu erityisesti
turpeen vesistövaikutuksista huolestuneille
kansalaisille, suo- ja vesistöaktiiveille, kansalaisjärjestöille sekä muille turvekysymyksistä
kiinnostuneille.
Seminaarin esitykset ovat luettavissa Suomen luonnonsuojeluliiton verkkosivuilla: www.
sll.fi/luontojaymparisto/vesistot/turpeenotonvesistoevaikutukset-seminaari-ja-kansalaisliikkeiden-tapaaminen
Pispalan kaavoitus etenee
Ylä- ja Ala-Pispalan sekä Tahmelan asemakaavoja uudistetaan. Asemakaavojen uudistamisen tavoitteena on Pispalan valtakunnallisesti merkittävän rakennetun kulttuuriympäristön säilyttäminen ja kehittäminen. Kaavoitus etenee vaiheittain, maalis-huhtikuun
vaihteessa olivat nähtävissä Ylä-Pispalan
I-vaiheen kaavat. Ala-Pispalan ja Tahmelan
kaavat tulevat nähtäville myöhemmin.
Ympäristöpalkinto
Lokkisaari ry:lle
Tampereen seudun luonto -lehdessä 2/2009
kirjoitimme lintuharrastajien Lempää-län
Ahtialanjärvellä
tekemästä
pitkäjänteisestä lintujärven kunnostus- ja hoitotyöstä.
Lempäälän kunnan kestävän kehityksen
työsyhmä myönsi vuoden 2011 Ekotekopalkinnon hoitotöistä vastaavalle Lokkisaariyhdistykselle. Palkinto oli tunnustus työstä
Lempäälän lintuvesien ja –kosteikkojen
hyväksi. Ks. www.lokkisaari.fi.
Ei valaistua
rantapyörätietä KauppiNiihamaan
Huolestuneet tamperelaiset nostivat viime
syksynä keskusteluun Kauppi-Niihaman
Näsijärven rannan pyörätiehankkeen. Toteutuessaan leveä, valaistu pyörätie veisi
mennessään ranta-alueiden luonnonrauhan
ja turmelisi luontoarvoja. Keskustelussa niin
Aamulehdessä kuin internetissäkin hanke
lähes yksinomaan tyrmättiin. Tamperelaiset
haluavat säilyttää Kauppi-Niihaman rantaalueet nykyisellään. Kaupunki ei kuitenkaan
vastannut kritiikkiin, vaan suunnittelua on jatkettu kuin mitään ei olisi tapahtunut. Rannan
tuntumaan rakennettava pyörätie olisi vastoin
Kauppi-Niihaman osayleiskaavaa. KauppiNiihaman rauhalliset ranta-alueet ovat nykyisellään korvaamaton aarre Tampereelle ja
henkireikä luonnonrauhasta nauttiville tamperelaisille. Pyörätieasia lienee pian yhdyskuntalautakunnan käsittelyssä.
UUTISPALOJA
maa varten kerätään tietoa puuston ja kasvillisuuden nykytilasta, tutkitaan maanpinnan
kuluneisuutta sekä opasteiden ja rakenteiden
kuntoa ja alueen kehittämistarpeita.
Suojelun ja virkistyksen tarpeet ovat Pyynikilla paikoin ristiriidassa. Jotta “pusikoiden perkaamista” vaativat äänenpainot eivät pääsisi
suunnitelman laadinnassa liiallisesti esiin, on
samanaikaisesti hyvä muistuttaa muun muassa lahopuun merkityksestä eliöstölle.
Tysyn toimintaa 2011
Viime vuosi oli yhdistyksen 30-vuotisjuhlavuosi. Sen johdosta järjestettiin avoin juhlaseminaari marraskuussa. Vuoden 2011 lopussa yhdistyksellä oli 1393 jäsentä.
Vuonna 2011 hallituksen puheenjohtajana toimi Jere Nieminen ja
varapuheenjohtajana Aarto uurasjärvi. Sihteerinä toimi Sanna Roine
ja hallituksen ulkopuolisena taloudenhoitajana Kirsti Raulo. Tilintarkastajina olivat edelleen Marja-Liisa Alanen ja Mikko Jokinen. Varatilintarkastajia olivat Marja Pärri ja Sari Poutiainen. Hallitukseen kuuluivat
varsinaisina jäseninä Minna Santaoja, Ari Nieminen ja Sanna Junttanen sekä varajäseninä Mervi Myyrä ja Matti Pollari.
Tysyn edustajina Pirkanmaan luonnonsuojelupiirissä olivat Jere Nieminen ja Minna Santaoja sekä Ekokumppanit Klubin hallituksessa Matti
Pollari.
Hallitus kokoontui toimintavuoden aikana 9 kertaa. Kevätkokousta
lukuun ottamatta kokoukset pidettiin Pirkanmaan luonnonsuojelupiirin
Varastokadun toimistolla. Hallituksen kokouksiin olivat edelleenkin
tervetulleita kaikki, myös yhdistyksen ulkopuoliset henkilöt. Kiireellisistä asioista, mm. mielipidettä, muistutusta tai lehtikirjoitusta jätettäessä,
päätettiin sähköpostitse.
Lehtikirjoitukset
Aamulehti 31.1.2011: Luonto unohtui Tampereen
seudun visioista (ottaa kantaa mm. Teiskon metsien suojeluun).
Aamulehti 11.2.2011: Arvokas lehto tuhoutuu Vuoreksessa (Koukkujärven asemakaava-alue).
Tiedote (jätetty 28.4.2011): Tampereen ympäristönsuojeluyhdistys
ehdottaa kaupungille laajaa suojelua Teiskon metsiin.
Aamulehti 1.7.2011: Poltto pitää yllä kestämätöntä kulutusta (mielipide
Tammervoiman jätteenpolttolaitoksesta).
Aamulehti 12.9.2011: Jättipalsami jatkaa leviämistään.
Aamulehti (jätetty 13.9.2011)Teiskon metsien suojelu on osa kaupunkiseudun kehitystä.
Aamulehti (jätetty 26.10.2011) Palautetaan Tammerkosken kuohut.
Tiedote (jätetty 23.11.2011): Teiskon metsäsuunnitelmaluonnos on
kestämätön.
Tiedote (jätetty 23.11.2011): Yli puolet Hervannan ja Vuoreksen metsien luontoarvoista jäi löytämättä kiinteistötoimen kartoituksessa.
Aamulehti 13.12.2011: Ulkoilumetsiin liikaa hakkuita (ehdotus metsäsuunnittelun sijoittamisesta ympäristöpalveluihin).
Retket ja tapahtumat
Maailman ympäristöpäivänä su 5.6 klo 13 reipas
luontoretki Soukonvuoren luonnonsuojelualueelle.
Oppaana toimi eräopas Harri Viitanen.
Luonnonkukkien päivän retki su 19.6 klo 13
Haiharan kartanon alueelle. Oppaana toimi kasvitieteellisestä yhdistyksestä Matti Kääntönen Osallistujia oli nelisenkymmentä.
Tiistaina 12.7 klo 18 retki Pyynikin monimuotoiseen luontoon. Oppaana toimi Jere Nieminen. Osallistujia ilmaantui paikalle sateesta
huolimatta kymmenen.
Torstaina 4.8 klo 21-24 lepakkopäivystys Tapahtumien yössä. Oppaina
olivat Jere Nieminen ja Matti Pollari. Osallistujia oli illan aikana reilut
sata. Myös MTV3 kävi tekemässä uutisiinsa loppukevennyksen.
Talkoot Teiskon Jylhänperässä Koivulan niityllä ja Viitapohjan Iso-Murron haassa pidettiin elokuun 6. päivänä 2011. Yhdistys maksoi matkakustannukset ja talkooeväät. Osallistujia oli 7.
Perjantaina 26.8 klo 20 lepakkoretki Hatanpään arboretumilla. Oppaina toimivat Jere Nieminen ja Mervi Myyrä. Osallistujia ilmaantui
paikalle reilusti toista sataa.
Keskiviikkona 31.8.Tampereen luonnontieteellinen museo järjesti
luennon lepakoista Vapriikissa klo 18, jonka jälkeen lähdettiin lepakkoretkelle Tallipihan ympäristöön. Yhtenä yhteistyökumppanina retkellä
toimi Tysy.
Teiskon metsät
Juho Kytömäki, Jere Nieminen ja Sanna Junttanen tekivät kesällä metsäkartoituksia Tampereen
kaupungin mailla koskien mm. yhdistyksen ehdottaman kansallispuiston perustamista Teiskoon
sekä kaupungin valmistelemaa metsäsuunnitelmaa. Kartoitusaineiston pohjalta syntynyt raportti
valmistui keväällä 2011. Tysy teki kaupungin päättäjille avoimen ehdotuksen Teiskon metsien suojelemiseksi.
Tampereen Vihreiden ja Vasemmiston valtuustoedustajat tekivät Tysyn
ehdotuksen pohjalta kesäkuussa 2011 valtuustoaloitteen kaupungin
omistamien 1500 metsähehtaarin suojelemiseksi Teiskossa.
Suomen Luonnonsuojeluliitto julkaisi 28.11.2011 tiedotteen: Nyt ehdottaa Suomen Luonnonsuojeluliitto: Teiskoon saatava kansallispuisto.
Suomen Luonnonsuojeluliitto antoi julkilausuman 27.11.2011: Kansallispuisto Tampereen kärkihankkeeksi.
Tysy kirjoitti aiheesta useamman mielipiteen Aamulehteen, antoi lausuntoja kaupungille metsäsuunnitelmista sekä teki tiedotteen. Myös
Aamulehti sekä Teisko-Aitolahti -lehti uutisoivat suojeluehdotuksesta.
Tysy teki kyselyn yksityiselle metsänomistajalle suojella metsäpalstansa. Kysely ei johtanut toivottuun tulokseen.
Järjestöyhteistyö
Tysy antoi toimintavuonna lausuntoja yhdessä
Pirkanmaan luonnonsuojelupiirin kanssa. Pirkanmaan luonnonsuojelupiiri ry:n järjestämään yhdistystapaamiseen 15.10. Ylöjärven Koivupuistossa
osallistuivat Jere Nieminen, Sanna Junttanen ja
Minna Santaoja. Suomen luonnonsuojeluliiton syysvaltuustokokous
pidettiin Varalan urheiluopistolla 26. - 27.11.2011. Tysystä osallistujina
Jere Nieminen ja Sanna Junttanen.
Yhteistyötä muiden järjestöjen kanssa pidetään tärkeänä ja mielekkäänä. Kuluneena vuonna yhteistyötä tehtiin monien lausuntojen
laatimisessa sekä erilaisten retkien ja muiden tapahtumien järjestämisessä. Yhteistyötä tehdään muun muassa Tampereen kasvitieteellisen
yhdistyksen, Tampereen hyönteistutkijain seuran, Pirkanmaan lintutieteellisen yhdistyksen ja Luonto-Liiton Hämeen piirin kanssa.
Edustus osallis- ja työryhmissä
Kari Laamanen jatkoi edustustaan Pispalan kaavoitusosallisryhmässä. Kuluneena vuonna aiheeseen liittyviä kokouksia ei pidetty.
Aarto Uurasjärvi edusti Tysyä Pirkanmaan ympäristöohjelman 2011-2016 työryhmässä, jonka
painopistealue oli keskittyminen ja kaupungistuminen.
Liito-oravatyöpajan loppuhaastattelu Tampereen yliopistolla 3.11 klo
14-16.00. Paikalla tutkija ja haastattelija Nina Nygrenin lisäksi Sanna
Junttanen (Tysy), Katri Laihosalo (kaupungin ympäristövalvonta) ja
Kaj Koivisto (ELY).
Liito-oravatapaaminen Frenckellissä tiistaina 20.12.2011. Tysyn edustajana toimi Jere Nieminen. Paikalla oli mm. kaavoittajia Tampereen
kaupungilta sekä Tampereen yliopiston ympäristöpolitiikan tutkija Nina
Nygren.
20 TAMPEREEN Luonto 1/2012
Jätetyt lausunnot, mielipiteet,
muistutukset
Perinteiseen tapaan yhdistys jätti lausuntoja ja
mielipiteitä pääasiassa kaavoituksen eri tasoilla,
järjesti retkiä ja talkoita sekä osallistui erilaisiin
tapahtumiin ja tilaisuuksiin.
26.1.2011: Muistutus Vuoreksen Koukkujärven asuntoalueesta.
4.2.2011: Mielipide Keskusareenan, liike- ja toimistorakennusten sekä
asuinrakennusten rakentamisesta liityntäjärjestelyineen, rata-alueen
kattaminen.
2.4.2011: Mielipide ELY-keskukselle Tammervoiman hyötyvoimalaitoshankkeen ympäristövaikutusten arviointiselostuksesta. Osallisina
Tysy ja Pirkanmaan luonnonsuojelupiiri ry.
15.7.2011: Valitus Hämeenlinnan hallinto-oikeuteen Tampereen kaupunginvaltuuston 13.6.2011 tekemästä päätöksestä hyväksyä Hervantajärven osayleiskaavaehdotus. Osallisina Tysy, PiLy ja Pirkanmaan
luonnonsuojelupiiri ry.
31.8.2011: Mielipide Ojalan osayleiskaavan luonnosvaihtoehtoihin.
21.9.2011: Mielipide ELY- keskukselle Pirkanmaan keskuspuhdistamo-
Tampereen luonto
etsii vastaavaa toimittajaa
Oletko kiinnostunut toimitustyöstä?
Voisiko lehden toimittaminen olla sinun tapasi osallistua tärkeään luonnonsuojeluun?
Tartu rohkeasti haasteeseen.
Tarjolla arvokasta toimituskokemusta ja mahdollisuus
ideoida ja kehittää lehteä yhdessä yhdistyksen hallituksen kanssa. Edellinen toimittaja opastaa alkuun.
Toimenkuva on yhdistelmä päätoimittajan ja toimitussihteerin tehtäviä; vastaava toimittaja vastaa siis lehden aineiston kokoamisesta ja mm. yhteydenpidosta
taittajaan ja painoon.
Toimittajan hommaa, kirjoittamista ja kuvaamista,
saa tehdä omien kiinnostusten ja mahdollisuuksien
mukaan. Lehti ilmestyy kaksi kertaa vuodessa ja sen
ympärille on rakentunut toimiva yhteistyöverkosto,
mikä helpottaa toimitustyötä.
Kiinnostuitko?
Ota yhteyttä ja kysele lisää:
[email protected] / 040 531 9342.
hankkeen Sulkavuori-vaihtoehdon ympäristövaikutusten arviointiselostuksesta (YVA-selostus). Osallisina Tysy, Pirkanmaan luonnonsuojelupiiri, Nokian luonto ry, Kangasalan luonto ry, Ylöjärven luonto ry, Pirkkalan ympäristöyhdistys ry ja Lempäälän ympäristönsuojeluyhdistys.
29.9.2011: Mielipide Iidesjärven osayleiskaavan luonnosvaihtoehdoista. Osallisina Tysy, PiLy, Pirkanmaan luonnonsuojelupiiri ry, Tampereen hyönteistutkijain seura ja Tampereen kasvitieteellinen yhdistys.
15.11.2011: Mielipide ympäristövaikutusten arviointiselostuksesta,
joka koskee Toivonen yhtiöt oy:n jätteenkäsittelylaitoksen laajennusta
Tampereella, Ruskon teollisuusalueella.
20.11.2011: Selitys Hämeenlinnan hallinto-oikeudelle Tampereen
kaupunginhallituksen lausunnon johdosta koskien Hervantajärven
osayleiskaavaehdotuksesta jätettyjä valituksia. Osallisina Tysy, PiLy ja
Pirkanmaan luonnonsuojelupiiri ry.
20.11.2011: Lausunto Tampereen kaupungin kiinteistötoimelle TeiskoAitolahden metsäsuunnitelmaluonnokseen. Osallisina Tysy ja Pirkanmaan luonnonsuojelupiiri ry.
23.11.2011: Lausunto Tampereen kaupungin kiinteistötoimelle Hervanta-Vuores metsäsuunnitelmaluonnokseen.Osallisina Tysy ja Pirkanmaan luonnonsuojelupiiri ry.
Kutsu
kevätkokoukseen
Kutsu
Tampereen ympäristönsuojeluyhdistyksen kevätkokous
pidetään keskiviikkona 25. huhtikuuta klo 18:00
ympäristötietokeskus Moreeniassa (Patosilta, Satakunnankatu).
Kevätkokouksessa käsitellään sääntömääräiset asiat:
1) Valitaan kokoukselle puheenjohtaja, sihteeri ja kaksi
pöytäkirjantarkastajaa.
2) Hyväksytään edellisen vuoden toimintakertomus.
3) Käsitellään edellisen vuoden tilinpäätös ja toiminnantarkastajien siitä antama lausunto sekä päätetään tilinpäätöksen vahvistamisesta ja vastuuvapauden myöntämisestä
hallitukselle ja muille tilivelvollisille.
4) Valitaan piirikokousedustajat sekä muiden tarpeelliseksi
katsottujen järjestöjen kokousten edustajat.
5) Muutos yhdistyksen sääntöihin: keskustellaan hallituksen varajäsenten määrän kasvattamisesta.
Kokousvieraille kahvitarjoilu. Tervetuloa päättämään
yhdistyksesi asioista, tutustumaan, juttelemaan mukavia,
suunnittelemaan toimintaa!
Kevätkokouksen jälkeen toinen Suomalainen aarniometsä
-kirjan tekijöistä, Petri Keto-Tokoi, kertoo sanoin ja kuvin kirjan teemoista. Suomalainen aarniometsä -teos sai
Vuoden luontokirja 2011 -palkinnon, Valtion tiedonjulkistamispalkinnon 2011 ja Lauri Jäntin säätiön kunniamaininnan
2011. Kirja kertoo mm. metsien merkityksistä suomalaisille
ja suojelun historiasta. Petri Keto-Tokoi on metsänhoitaja
ja metsäekologian lehtori Tampereen ammattikorkeakoulun
metsätalouden koulutusohjelmassa.
1/2012 TAMPEREEN Luonto 21
KIRJAPALSTA
Ajatusten väleissä on rakoja
Tero Tähtinen: Katmandun unet, Savukeidas kustannus 2011.
Pispalalaisen kirjailijan Tero Tähtisen toisesta esseekokoelmasta Katmandun unet tekisi mieli sanoa paljon eikä sittenkään
mitään. Olen juuri lukenut Tähtisen ajatuksia hiljaisuudesta,
siitä kuinka olemme kadottaneet taidon olla hiljaa, kuunnella
hiljaisuutta. Kaikki mitä voin kirjasta sanoa on vain turhaa meteliä. Käännyn neuvottomana kirjan takakansitekstin puoleen.
”Tero Tähtinen jatkaa toisella kirjallaan siitä, mihin poikkeuksellise kehuvat kritiikit saaneessa esikoiskirjassaan jäi. Vaikka
tiede väittää selvittäneensä maailmankaikkeuden salat, miksi
elämä tuntuu muuttuneen yhä vaikeammaksi ja merkityksettömämmäksi? Voisivatko itä ja länsi sittenkin kohdata? Mitä on
pyhä ja miksi hiljaisuus on niin tärkeää? Muun muassa näihin
kysymyksiin Tähtinen etsii uudessa kirjassaan vastauksia. Samalla hän samoilee niin Himalajan satumaisessa autuudessa
kuin suomalaisen mäntymetsän siimeksessä. Tämä on erilainen matkakirja. Tämä on matkakirja uniin.”
Takakansi sanoo kirjasta ehkä jotain keskeistä, mutta matkakirja Katmandun unet ei ole. Jos kirjaan tarttuu matkakirjan
toivossa joutuu pettymään. En ollut lukenut Tähtisen esikoista
enkä tiennyt mitä odottaa. Kirja alkaa matkakirjana ja Tähtinen kirjoittaa elävästi vieden lukijan mukanaan Katmanduun.
Kirjan alku ei silti imaissut minua mukaansa, ajattelin että onhan tässä muutkin matkustelleet ja tässä on vähän itsekorostuksen makua – katsokaa kaikkia mielenkiintoisia ihmisiä joita
olen tavannut. Taisin olla vain kateellinen.
Kirja palkitsee sinnikkään lukijan ja sen sivuilta ajautuu rikas
maailma. Kirja ei ole myöskään kirja uniin. Tähtinen kertoo
Katmandussa näkemistään unista, mutta ne jäivät minulle irrallisiksi. Tie on kirja ajatuksiin. Ja niistä pois. Tähtinen mainitsee esikuvakseen amerikkalaisen luontokirjailija Gary Snyderin, jolta Tähtinen on suomentanut teoksen Erämaan opetus. Esikuvansa lailla Tähtisen esseet ammentavat itämaisesta
elämänviisaudesta ja metsästä. Esseet kritisoivat tieteellisen ja
kristillisen maailmankuvan rajoittuneisuutta ja esittävät kuinka
niiden johdosta olemme jääneet vangiksi itseemme. Tähtinen
etsii tietä ulos itseen käpertyneestä minästä.
Lääkkeeksi hän tarjoaa ruumiillista työtä, kurinalaista elämää
ja mielen harjoittamista hiljaisuuteen ja ykseyden kokemiseen
meditaation avulla. En ole koskaan tuntenut suurta vetoa itämaiseen henkisyyteen mutta Tähtinen tarjoilee kokemuksensa vakuuttavassa ja maanläheisessä paketissa. Tähtinen ei ole
yksin huomattuaan fyysisen työn hyvää tekevyyden. Samaa sanomaa julistaa Matthew B. Crawfordin menestyskirja Elämän
korjaajat, joka ilmestyy suomennettuna keväällä niin et näin kustannukselta. Kotipuutarhurina allekirjoitan käsillä tekemisen terapeuttisuuden, ja pienen lapsen äitinä olen nauttinut ennen kaikkea säännönmukaisuudesta jota lapsi tuo elämään.
Siihen nähden millä raivolla Tähtinen piiskaa Facebookin pinnallista minä-esittämistä hän kertoo Katmandun unissa yllättävän paljon itsestään. Nautin hänen käännöstyön kuvauksestaan
mökille vetäytyneenä ja nauroin Panokone-yhtyeen varhaisille
seikkailuille. Katmandun unet on syvämietteinen ja samalla kepeä, hyväntuulinen. Imin kirjaa itseeni työmatkoilla bussissa,
malttamattomana laskemaan sitä käsistäni, sydän keventyneenä. Taisin nauraa ääneen Tähtisen kuvatessa, miten luonnontieteellisen maailmankatsomuksen omaksunut saattaisi ilmaista rakkauttaan tieteen kielellä.
Kyselevä mieli ei vaikene. Tarvitsemmeko katmandua, onko
mentävä Katmanduun asti jotta näemme väärän ja pyhän?
Ehkä todella on katsottava kauas jotta näkee lähelle. Miten elää
hiljaa tässä mölyisessä maailmassa, miten
hiljaisuuden löytänyt on toisten ihmisten
kanssa? Eikö hiljaisuuteen vetäytyminen
ole aikamoista omaan napaan tuijottelua
maailmassa joka kipeästi kaipaa opettajaa,
tien näyttäjää, suuntaviittaa takaisin pyhyyteen? Ja kuka ihme
on Jiddu Krishnamurti, jota Tähtinen väittää 1900-luvun tärkeimmäksi ihmiseksi?
Katmandun unet on syntynyt kadehdittavan lukeneisuuden
tuloksena. Minun tekisi mieli kutsua Tähtisen kirjaa viisaaksi,
mutta se tuntuu ennenaikaiselta. Säästän sen maininnan hänen
seuraavaa kirjaansa varten. Seuraavaksi hankin käsiini hänen
esikoisteoksensa Aurinko laskee Aleksandriassa ja Snyderin
Erämaan opetuksen.
Minna Santaoja
Gary Lawless:
LOITSU GRYNDEREITÄ VASTAAN
Kartalla on aivan liikaa viivoja.
Kiroamme suoran viivan.
Kiroamme suoran kulman.
Kiroamme tien ja hakkuuraivion.
Kiroamme aidan ja portin.
Kiroamme omaisuuden idean.
Kiroamme rahan.
Kiroamme kehityksen.
Kiroamme toisen kodin, niin kauan kuin
on heitä, joilla ei ole ensimmäistäkään.
Kiroamme tyhjät aukiot,
joissa aiemmin oli metsää,
kasveja ja eläimiä.
Kiroamme kaikki heidät, jotka elävät
toisten elämien kustannuksella.
Kiroamme satamat.
Kiroamme kauniit maisemat,
jos niitä on näkemässä vain ihmiset.
Kiroamme kaikki heidät, jotka vetävät viivoja kartalle.
Kiroamme kaikki heidät, jotka vetävät viivoja kartalle.
(Kokoelmasta First Sight of Land.
Suomentanut Tero Tähtinen.)
Julkaistu kirjoittajan luvalla.
22 TAMPEREEN Luonto 1/2012
1/2012 TAMPEREEN Luonto 23
retket ja muut tapahtumat
Alla alustavat tiedot, tarkista paikat ja ajat nettisivuilta: www.tysy.fi.
To 17.5.
Mahdollisuuksien tori
Su 17.6. Luonnonkukkien
päivän retki Kaupissa
Tampereen Mahdollisuuksien tori järjestetään jälleen 2012 Tampereen Sosiaalifoorumin yhteydessä. Tapahtuma tarjoaa
monipuolista nähtävää ja koettavaa
koko perheelle: elämyksiä, musiikkia
ja monenmoista puuhaa. Tysy hengaa
mukana!
Tampereen kasvitieteellisen yhdistyksen
puheenjohtaja Matti Kääntönen johdattaa
retkeläiset Kaupin urheilupuiston monipuoliseen kasvillisuuteen. Tapaaminen
keilahallin edessä klo 13.
Ma 4.6. Ympäristötori
Tammelantorilla
Tapaaminen Kurpitsatalolla klo 13.
Tahmelan ryytimaat ovat arvokasta
kulttuuriperintöä ja henkireikä monille
kaupunkilaisille. Ryytimaihin on
kohdistunut pitkään maankäyttöpaineita.
Retkellä tutustumme palstaviljelyyn sekä
Tahmelan monimuotoiseen lajistoon.
Viime vuonna suuren suosion saanut ympäristötori järjestetään Vihreällä Viikolla
ja Tysy on mukana. Tysy järjestää Vihreällä viikolla myös retken ja metsäaiheisen
tilaisuuden.
La 9.6. Teiskon
metsät - hakkuita vai
kansallispuisto?
Retkellä pohditaan kaupungin metsien
erilaisia mahdollisuuksia. Retkeilemme
erilaisissa metsissä ja tarkastelemme
niiden käyttötarkoituksia.
Lauantaina 9.6.2012 lähtö 12.00 Keskustorilta vanhan kirkon edestä. Paikalle
voi tulla myös omalla autolla. Retki alkaa
noin 12.30 Kintulammen retkeilymetsän Vattulan suojelualueen viereiseltä
pysäköintipaikalta. Paluu keskustaan n.
klo 16.00. Lisätietoja ja ilmoittautumiset
bussikuljetukseen Jere Nieminen 040522 4476 tai [email protected]. Ota
eväät mukaan!
La 30.6. Ryytimaaretki
Tahmelassa
La 4.8. Ketotalkoot
Tervetuloa talkoisiin Teiskon Koivulan
niitylle ja Jylhänperän IsoMurron hakaan
lauantaina 4.8.
Hoidamme perinteiseen tapaan niittotalkoilla kohteiden uhanalaisia niittylajeja.
Lähtö Keskustorin Vanhan kirkon pysäkiltä klo 9. Mukaan ovat
tervetulleita niin ensikertalaiset kuin konkaritkin. Tysy tarjoaa talkooeväät.
Ilmoittautumiset 1.8. mennessä: jere.
[email protected] /
p. 040-522 4476. Ilmoittautuessasi kerro
mahdolliset ruoka-aineallergiat sekä
kyydin tarve tai kyyditsemismahdollisuus.
Kuljemme kimppakyydeillä mahdollisuuksien mukaan.
24 TAMPEREEN Luonto 1/2012
To 9.8. Lepakkopäivystys
Tapahtumien yössä
Suuren suosion saanut ja viime vuonna
MTV3:n kymmenen uutisten loppukevennykseen päässyt lepakkopäivystys
on täällä taas. Tule havainnoimaan yön
siivekkäitä Aleksanterin kirkkopuistoon
klo 23 alkaen.
La 11.8.
Kaupunkiluontoretki
Biologi Pertti Rannan opastamana tarkastellaan kaupungin ja luonnon historiallisia kerrostumia Kalevankankaalta Iidesjärvelle. Tapaaminen Kalevankankaan
hautausmaan pääportilla klo 10. Retkeen
on hyvä varata useampi tunti. Varustaudu
siis maittavin eväin ja vedä hyvät kävelykengät jalkaan!
La 18.8. Lepakkoretki
Tysyn ja museokeskus Vapriikin yhteinen
lepakkoretki Tallipihan ja Näsilinnankallion alueella. Tapaaminen Vapriikin kelloportin edustalla klo 21.30.
La 25.8. Lepakkoretki
Hatanpään Arboretumilla
Tapaamme Hatanpään kartanon edustalla klo 21.30.
Lepakoita näkee ja kuulee vasta pimeän tultua. Järjestämme jälleen viime
vuonna suuren suosion saavuttaneen
lepakkoretken Hatanpään Arboretumilla.
Tysyllä on käytössä lepakkodetektoreita,
joiden avulla siivekkäiden havaitseminen
helpottuu