Suosuosion selvitys kannatti s. 4 2/2014 31. VUOSIKERTA Kuin Tysyn isosisko s. 12 2/2014 Tampereen Luonto Sisäinen Hemuli heräsi s. 181 TAMPEREEN YMPÄRISTÖNSUOJELUYHDISTYS | TYSY Pieni ja eksynyt apua vailla REPORTAASI: On mietittävä tarkkaan, millainen apu on kaupunkieläimelle hyväksi. 8–11 + Kasviasiaa Luhtaorvokki istutettiin Tampereen maaperään. 14–16 TÖPÖTÄ TYSYN SYYSKOKOUKSEEN 20.11. +MUITA INNOSTAVIA TAPAHTUMIA 2 Tampereen Luonto 2/2014 2/2014 SLL:n tervehdys vastaa suopolitiikkaan Poimintoja Tysyn toiminnasta 5 ja 7 Kurkistus Kuninkaankadun päämajaan 6 Katse kaupunkieläinten, kuten siilin, maailmaan 8–11 Sisaryhdistys-palsta: Espyyn toiminta kuulostaa tysyläisen korvaan tutulta 12 Herkulliset ekoreseptit kostuttavat kitalaen 13 Luhtaorvokit autonperässä. Kuljetus Tampereelle voi alkaa. (Kuva: Pertti Ranta) 4 sivut 14–16 Metsässä alkuäänien lähteellä 17 Kirja-arviot: kasvimaailmaa läheltä ja kaukaa 18 Kolumni: Juho Kytömäki tarpoo turpeessa 19 Kutsu syyskokoukseen 20 * Lehdessä esitetyt mielipiteet ovat kirjoittajien omia. Ne eivät välttämättä edusta Tysyn virallista kantaa. Seuraava lehti ilmestyy keväällä 2015. Aineisto toimitetaan päätoimittajalle sähköpostitse: [email protected] Kannen kuva: Seppo Mäki, Tampere Ilmestyy kaksi kertaa vuodessa PÄÄTOIMITTAJA Maija Saari, maija@maijasofia TOIMITUS Tysyn hallitus ja muut kirjoittajat ULKOASU Maija Saari PAINOPAIKKA Pk-paino, Tampere JULKAISIJA Tampereen ympäristönsuojeluyhdistys ry, TYSY PAINOSMÄÄRÄ 1 800 YHTEYSTIEDOT Pirkanmaan luonnonsuojelupiirin toimisto, Kuninkaankatu 39, 33200 Tampere, p. 03-213 1317 INTERNETISSÄ www.tysy.fi verkkolomake www.sll.fi/ lomakkeet/liity OSOITTEENMUUTOKSET www.sll.fi/lomakkeet/ Irma Kaitosaari, p. 09-2280 8210 JÄSENMAKSUT vuonna 2014 Varsinainen jäsen 35 euroa Perheenjäsen 10 euroa Opiskelijajäsen 28 euroa Kannatusjäsen 50 euroa ILMOITUSHINNAT Takakansi 170 € 1/1 sivu 127 € 1/2 sivu 68 € 1/4 sivu 43 € Rivi-ilmoitus 1,5 €/rivi Irtomainos lehden väliin 85 € * Ilmoitushinnat saattavat muuttua seuraavaa lehteä tehtäessä. ISSN 2342-0936 (Painettu) ISSN 2342-0944 (Verkkojulkaisu) Tampereen Luonto 3 Uudistuva yhdistyksesi T ämän Tampereen luonto -lehden numeron väljänä teemana ovat kaupunkieläimet. Idea teemanumeroon heräsi keväällä kokoustaessamme Kuninkaankadun toimistolla. Kadulla toimiston edessä oli loukkaantunut varis. Halu auttaa oli kova, mutta emme tienneet mitä tehdä – minne varis tulisi toimittaa? AIKAMME SELVITELTYÄMME oikea osoite selvisi ja muutama eläinten ystävä lähti viemään pahvilaatikkoon peiteltyä lintua autosaatossa Nekalaan meidän muiden jatkaessa kokousta. Variksen matka päättyi lintujen taivaaseen, mutta mietimme että tieto vastaavissa tilanteissa toimimiseksi voisi olla hyödyllinen Tampereen luonnon lukijoille. Niinpä tässä lehdessä Anna Väisänen kirjoittaa viitasammakoista, Ari Nieminen kokosi vinkkejä lintujen talviruokintaan ja minä perehdyin monen pihan toivottuun vieraaseen siiliin. KESÄN RETKI- JA talkookuulumisten lisäksi lehdestä löytyy tuttuun tapaan aluesihteeri Juho Kytömäen kolumni, kirja-arvioita ja reseptejä. Piirisihteerin kolumni on ajankohtaisempi kuin kirjoitushetkellä arvattiinkaan, sillä tieto uuden ympäristöministeri Sanni Grahn-Laasosen päätöksestä jäädyttää soidensuojeluohjelman toteuttaminen tuli myöhemmin. Toivottavasti merkillinen poliittinen episodi saa onnellisen lopun. Tärkeää lehden sisältöä löytyy takakantta myöten: kutsu yhdistyksen syyskokoukseen. Kokous saattaa sääntömääräisine asialistoineen vai- kuttaa puisevalta mutta on yhdistyksen toiminnan kannalta olennaisen tärkeä. Syyskokouksessa valitaan ne ihmiset jotka toimintaa ensi vuonna pyörittävät, ja toimintahan on tunnetusti tekijöidensä näköistä. Nyt on oiva tilaisuus ryhtyä tekijäksi, sillä yhdistyksen hallituksessa on vapautumassa paikkoja puheenjohtajaa myöten. Uudistuminen on hyväksi niin yhdistyksessä kuin omassa elämässäkin, ja niinpä minäkin sanon Tysylle toistaiseksi hyvästit. TAMPEREEN ympäristönsuojeluyhdistyksellä on nyt rapiat 1400 jäsentä ja jäsenmäärä on viime vuodet ollut tasaisessa kasvussa. Suomen luonnonsuojeluliitto järjesti syksyllä Norppahaasteen, jonka tavoitteena oli sosiaalista mediaa hydyntämällä saada liitolle saman verran uusia jäseniä kuin on saimaannorppia eli noin 310. Tavoite ylittyi kaksinkertaisesti. Nämä ovat luonnon kannalta positiivisia viestejä taloudellisesti tiukkoina aikoina ja kertovat luonnon merkityksestä suomalaisille. SUOMEN LUONNONSUOJELULIITON nettisivuilla on lomake, jonka kautta voi ilmoittautua vapaaehtoiseksi erilaisiin tehtäviin. Myös Tysylle välittyy keskustoimistolta tätä kautta uusien innokkaiden vapaaehtoisten yhteystietoja tasaisin väliajoin. Haasteena on keksiä sopivaa puuhaa niin että uudet ihmiset eivät katoa yhtä nopeasti kuin ovat ilmaantuneetkin. Yksi uusi yhdistykselle suunniteltu toimintamuoto on työn alla oleva Aarrenäyttely, jota työstetään uusien vapaaehtoisten voimin ja josta löydät lisätietoa täs- tä lehdestä. Tysyltä kysytään tasaisin välein myös mahdollisuutta työharjoittelun suorittamiseen. Vapaaehtoistoimijoina mahdollisuutemme harjoittelijan ohjaamiseen ovat vähäiset, sillä yhdistyksellä ei ole työntekijää eikä varsinaisesti toimitilaakaan. Yhdistyksen viestinnässä voisi kyllä olla omatoimiselle harjoittelijalle tehtävää. Tästä lehdestä voit lukea Kuninkaankatu 39:n toimistosta, jossa Tysy on kaappi- ja kokoustilavuokralaisena. Toimistolla tehdään töitä monen hyvän asian puolesta. Tunnelmallista kaamosaikaa, kiitos kuluneesta, Minna Santaoja Tysyn varapuheenjohtaja 4 Tampereen Luonto 2/2014 2/2014 Gallup soiden puolesta Lepakkojen lentonäytöksessä E nemmistö kantansa ilmaisseista suomalaisista nopeuttaisi soidensuojelua, ja lähes puolet (49 %) kannattaa soidensuojeluohjelman toteuttamista viipymättä. Mielenkiintoista oli myös se, että kokoomuksen äänenkannattajat ovat keskimääräistä epätietoisempia siitä, pitäisikö soidensuojeluohjelmaa nyt toteuttaa viipymättä vai eikö, sillä 29 prosenttia ei osaa ilmaista kantaansa. Tämän tiedon kertoi gallup, jonka Suomen luonnonsuojeluliitto teetti lokakuussa sen jälkeen, kun ympäristöministeri Sanni Grahn-Laasonen kertoi päätöksestään pysäyttää soidensuojelun täydennysohjelman. JARMO MARKKANEN Päätöstään ministeri perusteli sillä, että hän haluaa selvitettävän voisiko soita suojella vapaaehtoisvoimin. En usko, että tässä pyritään riittävään ja kytkeytyneeseen soidensuojeluverkostoon. Kun tätä verrataan vaikkapa tierakentamiseen, ei riitä, että saadaan maapala sieltä ja toinen täältä tiepohjaksi, vaan maahankintojen pitää olla tarkoitukseen soveltuvia sijainniltaan ja laadultaan. Se on täysin hyväksyttävää, että verkostoa suunnitellaan asiantuntijatyönä ja myös lainsäädäntö tukee toteutusta. Näin myös soidensuojelussa. Toisekseen kokemukset vapaaehtoisesta METSO-ohjelmasta eivät näytä lupaavilta. Ohjelma on 9 vuotta aikataulustaan myöhässä, ja rahoitus hiipuu vuosi vuodelta. Moni kertoo nyt kannattavansa soidensuojelua sinänsä, mutta oleellista on, ymmärretäänkö luonnonsuojeluohjelman valmistumiseen liittyvä aikataulu. Maanomistajien kuulemisien tulisi käynnistyä viimeistään marraskuun puolivälissä, jotta lakisääteiset kuulemiset ja muut toimet saataisiin valmiiksi tällä hallituskaudella. EdusVirpi Sahi kuntavaalit huhtikuussa 2014 ovat deadline. suojeluasiantuntija, Suomen luonnonsuojeluliitto Toivoisin, että valmistellut aineistot saatettaisiin [email protected] maanomistajien kuultavaksi, kuten ennen Grahn-Laasosen väliintuloa suunniteltiin. Ei ole mitään estettä sille, että kuulemisien aikana myös selvitetään vapaaehtoisia toimia. Löydä Tysy somesta aTampereen ympäristönsuojeluyhdistyksen nettisivut löytyvät osoitteesta: www.tysy. fi. Sivuilla olevan lomakkeen kautta voit ottaa yhteyttä yhdistykseen. aFacebookista löydät meidät hakusanalla ”Tysy”. aYhdistyksellä on kaikille jäsenille tarkoitettu sähköpostilista ”tysy-tiedotus”. Siirsimme listan äskettäin yahoogroups-palvelusta help- pokäyttöisemmäksi googlegroups-ryhmäksi. Kaikki vanhalla tiedostuslistalla olleet siirrettiin uudelle listalle. Liittyäksesi tiedotuslistalle lähetä tyhjä sähköpostiviesti osoitteeseen: [email protected] aVoit myös lähettää postia suoraan Tysyn tiedostuslistalle: tysy-tiedotus@googlegroups. com aVälitämme listalle tietoa erilaisista Tampereen Luonto 5 [tysy.fi] Tampereella vireillä olevista, ympäristönäkökulmasta merkittävistä hankkeista. Pyrimme kehittämään viestintää listalla sellaiseksi, että se antaisi nykyistä paremman kuvan yhdistyksen toiminnasta. aOta rohkeasti yhteyttä ja kerro minkälaista yhdistystoimintaa kaipaat. Lista on tarkoitettu myös keskusteluun, ei vain yksisuuntaiseen tiedotukseen. TORSTAINEN ILTA hämärtyi Aleksanterin kirkkopuistossa 7. elokuuta. Tysyn jo perinteeksi muodostunut Tapahtumien yön lepakkobongaus oli alkamassa, ja olin jälleen innolla mukana. Lepakot herättävät kiinnostusta erikoisen ulkonäkönsä ja elämäntapojensa sekä salaperäisyytensä vuoksi, ja puistoon olikin minun lisäkseni saapunut kuutisenkymmentä muutakin toiveikasta bongaria. Päivän sateinen sää oli onneksi poutaantunut illaksi. Tysyn puolesta käytössä oli kaksi lepakkodetektoria, jotka muuntavat lepakoiden kaikuluotausäänet ihmisten kuultavaksi naksutukseksi. Uusien esitteiden jaon ja lyhyen esittelyn jälkeen lähdimme porukalla kiertelemään puistoa detektoreja kantavien tysyläisten johdolla. Aluksi puistossa vaikutti hiljaiselta, mutta sitten lepakkodetektorista alkoi kuulua pohjanlepakon, Suomen yleisimmän lepakkolajin, läsnäolosta kertova ääni. Kaikkien katseet suuntautuivat yläviistoon ja pian bongarijoukosta kuului innostuneita huudahduksia, kun ensimmäinen nahkasiipi näkyi räpyttelemässä siluettina hämärää iltataivasta vasten. Lepakoiden lento on erilaista kuin lintujen, joten lepakon tunnistaa aika helposti lepakoksi kunhan vain onnistuu saamaan ensimmäisen havainnon. Pian lepakkoja huomattiin toinenkin, minkä jälkeen detektorit naputtivatkin melkein jatkuvasti. Saimme ihailla samalla paikalla seisten ainakin kahta päidemme yllä sujahtelevaa siivekästä pitkän aikaa. Ilmeisesti paikalla oli niille tarjolla hyvä hyönteissaalis. KOSKA LUONTOKAPPALEITA ei voi käskyttää, aina lepakkoretkillä ei nähdä illan päätähtiä lainkaan. Tällä kertaa paikalle tulleet lepakkobongarit saivat kuitenkin poistua yöhön tyytyväisinä. Lepakot olivat varmasti vain tavanomaisella ruokailulennollaan, mutta meistä katsojista tuntui kuin ne olisivat järjestäneet iloksemme lentonäytöksen. Eija Isoviita Suomen luonnonpäivän retki 30.8. TEEMAPÄIVÄÄ juhlistettiin metsäretkellä 14 osallistujan voimin. Puolipilvinen viileä sää tarjosi suosiolliset olosuhteet luonnossa liikkumiseen. Hervantajärven uimarannan parkkipaikalta kuljimme Viitastenperän ruhjekallioiden kautta Houkkavuorelle, jossa muutamat taisivat saada ensikosketuksensa hirvikärpäsiin. Rauhallisella vauhdilla, sieniäkin keräillen, jatkoimme kohti Makkarajärveä. Viikon sademäärään nähden reitti oli yllättävän kuiva. Vaikka päivälle kertyikin mittaa ihan mukavasti, niin eväät, pikkutauot ja leppoisa vauhti mahdollistavat tällaiset retket lähes jokaiselle. Antti Putaja Sieniretki SYYSKUUSSA sieniretkeiltiin Teiskossa Vattulan luonnonsuojelualueellaTampereen kaupungin ympäristösuunnittelijan Lasse Kososen opastamana. Retkiläisiä oli useampi autollinen ja jokainen sai saalista sienikoriinsa, sillä kuluva vuosi on ollut erinomainen sienivuosi. Las- sen asiantuntemus sai osallistujat kokeilemaan uusia, syötäviä lajeja ja myös värjäämiseen sopivia lajeja löydettiin. Retkellä nähtiin mm. herkullinen sikurirousku sekä ei-syötävistä sienistä monenmoisia seitikkejä. Anna Väisänen Vieraslajitalkoot TYSY TALKOILI jo toista kertaa vieraslajien torjunnan merkeissä Pyynikin kesäteatterin takana Joselininniemessä kesäkuun alussa. Paikalle tuli kymmenisen asiasta kiinnostunutta jäsentä. Puutarhakarkulaiset kuriin -hankkeen koordinaattorin Ritva Pietarisen johdolla torjuttiin jättiputken taimia, sekä muutama isompi yksilö. Myös jättipalsamia kerättiin useampi säkillinen. Ahlman-instituutin, Ely-keskuksen ja 4H:n yhteinen Puutarhakarkulaiset kuriinhanke päättyi kuluvana kesänä, mutta työ jatkuu. Tysy on luvannut jatkaa vieraslajien torjuntaa Pyynikillä. Tulokset kahden kesän talkoista ovat nähtävissä jo nyt. Jättiputken esiintymä alueella on pienentynyt. Anna Väisänen Onko sinulla aarteita? Jotka olet löytänyt retkilläsi Suomen luontoon? Lainaa kalleutesi meille Aarrenäyttelyyn! Näyttely pidetään helmikuussa 2015 järjestettävällä ympäristöviikolla. Etsimme esillepantavaksi luonnosta peräisin olevia (ei ihmisen tekemiä tai muokkaamia) asioita, joilla on löytäjälleen merkitystä. Lähetä sähköpostilla valokuva aarteestasi sekä sen mitat, tunnistamista varten lyhyt kuvaus siitä mikä aarre on ja yhteystietosi osoitteeseen [email protected]. Toimi 15.12. mennessä, otamme sen jälkeen tarkemmin yhteyttä aarrekuvia lähettäneisiin. 6 Tampereen Luonto 2/2014 2/2014 Lisätietoa Kuninkaankatu 39:n väestä: www.sll.fi/pirkanmaa www.tysy.fi www.luontokoulut.fi vegaaniliittotampere.blogspot.fi www.luontoliitto.fi/hlp www.oikeuttaelaimille.net www.animalia.fi/tampere Kuninkaankatu 39:stä, päivää Teksti ja kuvat Minna Santaoja T ampereen ympäristönsuojeluyhdistyksen kuukausikokoukset pidetään Kuninkaankatu 39:n toimistolla, jossa Tysy on Pirkanmaan luonnonsuojelupiirin alivuokralaisena. Koska Tysyllä ei ole työntekijää, käytämme tilaa lähinnä arkistojemme säilyttämiseen ja kokouksiin. TOIMISTOLLA ON monen tamperelaisen luonto-, ympäristö- ja eläinsuojelujärjestön pesä. Todennäköisimmin toimistolla vieraileva tapaa Luonto- ja ympäristökoulujen liiton toiminnanjohtaja Niina Mykrän, jonka työhuone sijaitsee ulko-ovesta oikealla. Vastapäisessä huoneessa vasemmalla istuu SLL:n Pirkanmaan luonnonsuojelupiirin osa-aikainen aluesihteeri Juho Kytömäki. Toimistolla törmää usein myös Vegaaniliiton tehopakkaukseen Sari Komulaiseen. KUNINKAANKADUN toimisto on myös Luonto-Liiton Hämeen piirin toiminnan sydän. HLP:llä on toisinaan useitakin projektityöntekijöitä jotka voi tavata toimistolla, monesti nelijalkaisten ystävien kera. Mainittujen lisäksi tiloja käyttävät kokoontumisiinsa Tysyn lailla Oikeutta eläimille ja Animalia. Kesällä toimistolla käydessään voi kuvitella olleensa melkein sukua julkkikselle, sillä toimistolla paluutaan keskustorille odotti paljon julkisuutta saanut delfiinitaideteos. TOIMISTON VÄEN kesken järjestetään yhteisiä palavereja, joissa sovitaan toimiston käytöstä ja muista yhteisistä asioista. Keväällä ravintolapäivänä toimiston väki yhdisti voimansa ja Kuninkaankatu 39:ssä avasi ovensa päivän ajaksi vegaaninen ravintola Voikukka, jossa tarjoilimme villivihanneksista tehtyjä herkkuja.Voikukassa vie- raili noin 70 henkeä ja päivän tuotoilla toimistolle hankittiin dataprojektori kokouskäyttöön. Yhdistysten kirjoista ollaan laatimassa luetteloa ja muukin lainattava omaisuus on tarkoitus saada pian listatuksi. Toimistolta löytyy muun muassa rintamerkkikone yhteiseen käyttöön. PARHAILLAAN toimistolle etsitään nimeä, joka kuvaisi eri yhdistysten toimintaa. Leikkimielisiä ehdotuksia ovat olleet pesä, luola, vallankumouskeskus ja luonnonsuojelukeskus. Kevään lehdestä voimme lukea nimikilpailun tuloksista. Tampereen Luonto 7 Ketotalkoot Teiskossa LAUANTAIAAMU 2.8. näytti mukavalta. Olin vaimoni kanssa tehnyt talkoita varten eväät edellisenä iltana. Pakkasin auton ja ajelin Keskustorin Vanhan kirkon luokse ottamaan vastaan ketotalkoolaisia aamuyhdeksäksi. Hyväntuulisia ihmisiä saapui paikalle. Esittäydyimme toisillemme sekä muodostimme kimppakyydit. Lähdimme ajamaan kohti kauimmaista talkoopaikkaa Teiskon Kaanaassa. Loput talkoolaisista tapasimme paikan päällä. Ensin tutustuimme talkoopaikkaan ja sen uhanalaisiin kasveihin. Ketokatkero, keto- ja ahonoidanlukko sekä muut ketoja niittykasvit pysyvät elinvoimaisina vuosittaisen talkootyön ansiosta. Osa nyhti käsin pois korkeaa kasvillisuutta, samalla etsien säästettäväksi tarkoitettuja kasveja. Toinen osa niitti viikatteella alueen ulkoreunoja sekä kuljetti niittojätettä kasalle alueen ulkopuolelle. Pidimme juomataukoja sekä kunnon evästauon. Katselimme muutakin niityn elämää, riukuaidalla viihtyivät sisiliskot. Koitimme myös tunnistaa erilaisia perhosia ja seurasimme rupikonnan menoa. Ennen lähtöä seuraavalle talkoopaikalle tapasimme ja keskustelimme lyhyesti maanomistajan kanssa. Kiitos hänelle pihapiirin ja kulku-uran niittämisestä. Kiva, että saimme tänäkin vuonna tulla talkoilemaan sekä nauttimaan niittyluonnosta. Puolet talkooväestä lähti ensimmäiseltä kohteelta kotimatkalle. Me loput ajelimme vielä muutamaksi tunniksi Viitapohjaan toiselle kohteelle. Myös siellä etsimme säästettäviä kasveja sekä nyhdimme ja niitimme isompaa kasvillisuutta pois. Söimme eväitä ja juttelimme. Lopuksi pulahdimme vielä uimassa ennen kotimatkaa. Kiitos kaikille mukana olleille. Tavataan jälleen ensi vuoden talkoissa! Ari Nieminen Tiesitkö? Niittyjen ja ketojen katoamisesta ovat kärsineet erityisesti kukkakasvit, perhoset, mesipistiäiset ja kovakuoriaiset. Moni kasvilaji on ketojen käytyä vähiin harvinaistunut tai hävinnyt kokonaan, sillä peräti 400–500 kasvilajia hyötyy laiduntamisesta ja niitosta. Niityllä on jopa 30 kasvilajia neliömetrillä. Lintujen talviruokinta Kevään lähiretket LINTUJEN TALVIRUOKINNAN voi aloittaa maan jäätyessä tai peittyessä lumeen. Ruokintaa tulisi jatkaa katkeamattomasti siihen asti, kunnes keväällä maa on paljas ja sula. Harvaanasutulla alueella yhteen ruokintapaikkaan tottuneet linnut eivät ruoan loppuessa ehkä löydä tarpeeksi nopeasti uutta paikkaa. Pitkälle kesään jatkuva ruokinta ei ole tarpeen. Linnut löytävät luonnosta ravintonsa. Luonnossa poikaset saavat myös hyönteisravintoa, ja sen osuus ravinnosta voi vähentyä ruokinnan vuoksi. Vesilintujen poikasten leipäruokintaa on siksi hyvä välttää. Selvitä ennen ruokinnan aloittamista taloyhtiön sekä kunnan tai kaupungin ohjeet lintujen ruokinnasta. Myös maanomistajan suostumus on hyvä kysyä. Käytä ruokinta-automaattia. Ruoka valuu kouruihin ruoan kulutuksen mukaan. Kourun päällä oleva lippa estää ruokaa jäätymästä. Automaatilla linnut eivät pääse seisomaan ruoan päällä, eivätkä ulostamaan ruoan joukkoon. Metallista ja muovista tehdyn ruokinta-automaatin puhdistaminen on helppoa. ”Kuokkavieraat”, kuten oravat, harakat ja varikset, eivät pysty ruokailemaan kaikilla malleilla. KEVÄÄLLÄ OLI pyrkimyksenä toteuttaa luontoliikuntaa minimaalisilla ennakkojärjestelyillä, eli retket järjestettiin suhteellisen lyhyellä varoitusajalla ja niistä tiedotettiin Tysyn sähköpostilistalla ja nettisivuilla. Ensimmäisellä kerralla 10.5. kiersimme Hervantajärven luontopolun mukaillen. Reitin aikana tutkailtiin luonnon lisäksi myös tulevien asuin- ja luonnonsuojelualueen rajoja. Toisella kerralla 24.5. kierrettiin melko mutkitteleva reitti Ruskonperän kalliovuorten seudulla. Kun ensimmäisellä kerralla oli pienoinen sateen uhka, niin nyt mittari oli jo lähtöaikaan aamukymmeneltä hellelukemissa, joten ohjelmassa oli varsin leppoisaa kuljeskelua. Osallistujat olivat tyytyväisiä retkiin, joiden kestokin pysyi toivotuissa aikarajoissa. Mukaan olisi mahtunut enemmänkin porukkaa. Antti Putaja Älä käytä kyllästettyä puuta lintulaudan tai ruokinta-automaatin tekemiseen. Ruokintapaikan on hyvä sijaita vähintään kymmenen metrin päässä rakennuksista. Silloin linnut eivät säikähtäessään lennä ikkunoita päin. Myös seinät ja ikkunalaudat pysyvät puhtaina. Ruokintapaikan lähistöllä on hyvä olla tuuheita havupuita, pensaita tai pensasaitaa. Ne antavat linnuille suojaa pedoilta ja viimalta. Linnuille kelpaa monenlainen ruoka. Suosituimpia ovat auringonkukansiemenet, maapähkinät, kaura ja tali. Rypsiä, hirssiä ja pellavaakin voi kokeilla. Kuorettomat auringonkukan siemenet ovat kalliimpia, mutta linnut voivat syödä kaiken, eikä roskaa synny. Maapähkinät tulisi murskata ensin esimerkiksi perunanuijalla. Talipallot ja rasvasiemenseostangot myydään usein muoviverkossa. Verkot pitää poistaa ennen tarjolle asettamista, sillä linnut voivat takertua niihin kiinni. Pallot ja tangot laitetaan tarjolle muovitettuihin metalliverkkohäkkeihin. Ruokinpaikalla tai sen läheisyydessä olisi hyvä olla tarjolla myös hienoa hiekkaa, jota linnut tarvitsevat lihasmahaansa ruoan jauhaantumisen edistämiseksi. Ari Nieminen 8 Tampereen Luonto 2/2014 2/2014 Tampereen Luonto 9 KAUPUNGIN ARMOILLA Mitä tehdä, kun kaupunkiin muuttaneet kani tai huuhkaja ovat pulassa? Voiko auttamisella saada enemmän vahinkoa aikaan? Eksynyt emosta. Tämä Tampereen Hallituskadulla kyyhöttänyt kaninpoika ei selvinnyt eksyttyään poikueesta. Teksti Minna Santaoja | Kuva Seppo Mäki I hminen ei ole ainoa kaupungeissa viihtyvä eläinlaji. Olemme tuoneet kaupunkeihin kissoja, koiria, gerbiileitä ja monenmoisia muita seuralaisia. Eläinten pidosta kaupungissa ohjeistetaan järjestyslaissa. Koirat on pidettävä kytkettynä tai välittömästi kytkettävissä, ja koiran omistajan on huolehdittava, etteivät koiran jätökset jää hoidetuille alueille kaupungissa. Niin kissan kuin koiran omistajan on huolehdittava, ettei eläin pääse yleiselle uimarannalle, lasten leikkipaikalle tai esimerkiksi kuntopolulle kytkemättömänä. varikset, harakat, varpuset, talitiaiset, lokit ja pulut, tai nisäkkäistä orava. Harvinaisempaa herkkua on tavata kaupungissa jänis, kettu, liito-orava tai lepakko. SEURALAISELÄINTEMME lisäksi kaupungeissa viihtyvät luonnonvaraiset eläimet. Kaupunkeihin eläimiä vetävät samat asiat kuin ihmisiäkin: lämmin asuinsija ja ruokaa helposti saatavilla. Tuttuja kaupunkieläimiä ovat monet linnut, kuten TAMPEREELLA ON viime aikoina puhuttanut eläinlaji, jota ei ensimmäisenä kaupunkieläimeksi mielletä – delfiini. Särkänniemen huvipuistossa on Suomen ainoa delfinaario. Älykkäiden eläinten pitäminen vangittuna betonialtaissa sirkustarkoi- tuksiin on varsin kyseenalaista. Maailmalla tämän kaltaisia laitoksia on suljettu – olemme viisastuneet ja aika on ajanut delfinaarioiden ohi. Viimeksi lokakuussa saimme kuulla suru-uutisen Tampereen delfinaariossa syntyneen poikasen menehtymisestä. Kuntalaisaloite.fi-palvelussa voi allekirjoittaa aloitteen, jolla pyydetään selvittämään mahdollisuudet delfinaariotoiminnan lopettamiseen Tampereella. Alle- kirjoituksia on yli 2200 ja niitä tarvitaan yli 3500, jotta aloite pääsee valtuuston käsittelyyn. KAUPUNKIELÄIMET nousevat otsikoihin, kun koemme niiden käyttäytyvän epätavallisesti tai sopimattomasti. Roskiskarhut herättävät pelkoa tullessaan kaupunkeihin. Lokakuussa Ilta-Sanomat kirjoitti Ruotsissa humalapäissään riehuvista hirvistä. Hirvien arveltiin humaltuneen syötyään käyneitä maahan pudonneita hedelmiä. PÄÄKAUPUNKISEUDUN citykanit saivat paljon mediahuomiota 2000-luvun alussa. Villikanit ovat karanneita lemmikkikaneja ja niiden jälkeläisiä. Metsästyksen ja ankarampien talvien vuoksi citykanien määrä on 2010-luvulla vähentynyt. Kaneja on pidetty ongelmana, koska ne syövät puistojen kasveja ja kaivavat käytäviä. Toisaalta kaneja pidetään jo vakiintuneena osana kaupunkiluontoa ja Helsingin eläinsuojeluyhdistys on vaatinut kanien metsästyksen lopettamista. CITYKANIEN PERÄSSÄ tulivat cityhuuhkajat. Tunnetuin niistä on Bubiksi nimetty huuhkaja, joka ilmestyi Olympiastadionille kesäkuussa 2007 kesken Suomi-Belgia -jalkapallomaaottelun. Toinen julkkishuuhkaja pääsi Ylen aamu-tv:hen maaliskuussa 2009 pörhisteltyään Hel- singin Postitalon räystäällä surraavalle kameralle. Tuolloin Helsingissä arveltiin asustavan kymmenkunta cityhuuhkajaa. Keväällä 2011 nähtiin huuhkajien julkkispesintä kauppakeskus Forumin katolla Helsingin keskustassa. Kanikannan vähennyttyä cityhuuhkajat näyttävän vetäytyneen pesimään Helsingin saarille, missä pesinnän onnistumisen edellytykset ovat paremmat. 10 Tampereen Luonto 2/2014 2/2014 PÄ Ä KAU P U N K I SE U D U L L A paljon keskustelua herättänyt laji on myös valkoposkihanhi. 2010-luvulle tultaessa Suomen kanta oli kasvanut arviolta 3 800 pariin. Laji on levinnyt koko rannikolle ja levittäytymässä Sisä-Suomen järville. Valkoposkihanhi on kasvinsyöjä, joka laiduntaa puistoissa ja nurmikoilla ja ulostaa runsaasti. Tämän vuoksi hanhien runsastuminen ihmisten käyttämillä nurmialueilla ja uimarannoilla on koettu ongelmaksi. Hanhi on muiden lintulajien tapaan kuitenkin suojeltu ja arvokas lisä luontoomme. LUONNONVARAINEN ELÄIN tuntuu olevan kaupungissa usein väärässä paikassa, mikä herättää auttamisen halun. Hoitaako luonto omansa – milloin eläin on avun tarpeessa ja miten on toimittava? Luonnonvaraisten eläinten poikaset eivät yleensä ole avun tarpeessa. Emot saattavat jättää poikasen pitkäksikin aikaa yksin ravintoa hankkiessaan. Tilannetta on syytä tarkkailla pidemmän aikaa ja ryhtyä toimiin vasta, jos on varma, että poikasen emo on esimerkiksi menehtynyt. Jos poikanen on akuutissa vaarassa vaikkapa toikkaroidessaan tiellä, voi sen siirtää turvallisempaan paikkaan. Tällöin on muistettava hanskat. LOUKKAANTUNUT APUA tarvitseva eläin on toimitettava mahdollisimman pian asiantuntevaan hoitoon. Viranomaisten apuna toimii Suomen eläinsuojeluyhdistyksen vapaaehtoisia eläinsuojeluvalvojia. Ennen kuin eläintä lähtee kuljettamaan, kannattaa neuvoa kysyä luonnonsuojeluvalvojalta tai -neuvojalta. Loukkaantuneen luonnonvaraisen pieneläimen voi myös toimittaa kaupungin päivystävälle eläinlääkärille. KYSYMYS ELÄIMISTÄ kaupungissa on monitahoinen ja siihen liittyy paitsi eläinoikeuskysymyksiä myös ruoantuotannon kestävyyteen liittyviä kysymyksiä. Mistä liha lautasellasi – tai kissasi ruokakupissa – on peräisin? Oikeutta eläimille -järjestö on viime vuosina ansiokkaasti nostanut niin sanotun tavanomaisen eläintuotannon ongelmia julkisuuteen. Tuotantoeläimet eivät elä kaupungeissa, mutta kaupunkilaiset tekevät merkittäviä niiden hyvinvointiin vaikuttavia valintoja. Luomua suosimalla voi vaikuttaa eläinten elinolosuhteisiin ja lihansyöntiä vähentämällä voi pienentää kuluttamansa ravinnon ekologista jalanjälkeä. Eläintuotannosta on viime vuosina ilmestynyt valaisevia tietokirjoja, kuten Elina Lappalaisen Syötäväksi kasvatetut ja Eveliina Lundqvistin Salainen päiväkirja eläintiloilta. Arkisilla valinnoilla on eläinten hyvinvoinnin kannalta suuri merkitys. n Auttajien yhteystietoja Loukkaantuneita ja orvoksi jääneitä luonnonvaraisia eläimiä hoitaa Tampereella Eläinsuojeluvalvoja Tiia Karvanen, p. 040 866 8663, [email protected] ja eläinsuojeluneuvoja Sini Kielo, p. 040 740 7390, [email protected] Valvontaeläinlääkäri (arkisin virka-aikaan) p. 050 557 5515, [email protected] Eläinlääkäripäivystys Tampereella (arkisin klo 15 – 22) Univet Tampere, Kuokkamaantie 4, 33800 Tampere Pirkanmaan eläinsuojeluyhdistys Pesu ry www.pesu.org Tampereen Luonto 11 Tunnetko viitasammakon? Viitasammakko (Rana arvalis) ei juuri eroa tavallisesta sammakosta, joten moni luonnossakulkija on sen tietämättään nähnyt. Teksti Anna Väisänen |Kuvitus Maija Saari M onelle uutena asiana tulee myös se, että viitasammakkoa tavataan lähes koko maassa. Pohjois-Suomessa laji on kuitenkin harvinaisempi, mutta esimerkiksi Keski-Suomessa viitasammakko saattaa olla jopa tavallista sammakkoa yleisempi. Parhaiten viitasammakon erottaa kutuaikaisesta soidinääntelystä, jota kuvaillaan pulputtavaksi tai koiran teräväksi haukuksi. Viitasammakon pulputusta on mahdollista kuunnella sivustola www. sammakkolampi. fi sekä myös Youtubesta! Muita tuntomerkkejä ovat viitasammakon terävämpi kuono, hieman pienempi koko ja tasaisen vaalea vatsa sekä takajalan metatarsaalikyhmy. VIITASAMMAKON TAPAA varmimmin merenlahtien ja järvien rantamilta, räme-ja aapasoilta sekä soistuneilta metsämailta. Se kutee monesti samoissa vesissä kuin tavallinen sammakkokin. Viitasammakko on varsin paikkauskollinen eikä lähde kauaksi kutuvesistään. Viitasammakko kuuluu EU:n luontodirektiivin liitteen IV(a) lajeihin eli ns. tiukasti suojeltaviin lajeihin ts. niiden tahallinen tappaminen, pyydystäminen, kerääminen, häiritsemi- Siili, tuo takapihojen tuhiseva vieras nen erityisesti pesinnän aikana sekä kaupallinen käyttö on kielletty. Lisäksi eläinlajien lisääntymis- ja levähdyspaikkojen hävittäminen ja heikentäminen on kiellettyä. Viitasammakon kannan tila on arvioitu Suomessa tällä hetkellä elinvoimaiseksi. UHKATEKIJÖINÄ OVAT sopivien elinympäristöjen häviäminen, joita voi aiheuttaa esimerkiksi maa- ja vesirakentaminen viitasammakon esiintymisalueella, soiden ja lammikoiden ojitus, maaperän ja vesien happamoituminen sekä ympäristöjen kemikalisoituminen. Tuh tuh. Siili temeltää öisin ja lepää päivisin. Teksti Minna Santaoja S iili on kaikkiruokainen yöeläjä. Siilit ovat rauhoitettuja eli niiden kaikenlainen häiritseminen on kiellettyä. Pihasiiliä ei saa ottaa lemmikiksi, tätä varten jalostetut afrikkalaiset kääpiösiilit ovat eri asia. Siilihavainnot ovat harrastajien mukaan vähentyneet ja siiliä voikin auttaa ruokinnalla ja tarjoamalla siilille talvipesän. Siilit viettävät talven talvihorroksessa ja syksyllä niiden on kerättävä selviytyäkseen rasvavarastoa. SIILIEN LUONTAISTA ravintoa ovat muun muassa etanat, madot ja hyönteiset. Siilit ovat laktoosi-intolerantikkoja, joten maidon tarjoaminen ei ole niille hyväksi. Kalareissun saaliin voi tarjota siilille kiehautettuna, jotta loiset eivät leviä raa’asta kalasta siiliin. Siilille maistuu kissanruoka. Kuivaruoka tulee ennen tarjoilua liottaa. Muista huolehtia ruokinta-astioiden- VIITASAMMAKKO ON varsin tavallinen asukas myös Pirkanmaalla. Tampereen kantakaupungin alueelta on tehty viitasammakkoselvitys vuonna 2011 (Rintamäki 2011). Selvityksessä viitasammakkoa havaittiin mm. Iidesjärveltä. Viitasammakon kutu alkaa yleensä noin pari viikkoa myöhemmin kuin tavallisella sammakolla. Viitasammakko kurnuttaa lisääntymisaikaan aktiivisimmillaan öisin, mutta voi olla kuultavissa myös päivisin. Jos suuntaat tarkkailemaan kutupuuhia, ole varovainen, ettet häiritse niiden soidinta! puhtaudesta. Siilit tarvitsevat myös raikasta vettä. KYLMÄT JA vähälumiset talvet saattavat koitua siilin kohtaloksi. Siilin talvehtimista voi helpottaa tarjoamalla siilille sopivan talvipesän. Pesän rakentamiseen on monenlaisia ohjeita ja ellei nikkarointi onnistu, voi siilikiikarissa. fi-sivuilta tilata valmiin talvipesän. Pesän rakentamisessa on tärkeää huolehtia, että pesä pysyy kuivana eikä ole liian lämmin, jotta siilin ruumiinlämpö laskee horroksessa riittävästi. Lämpötilan pesässä tulisi säilyä pari astetta plussalla. Monenlaista siilitietoa löytyy osoitteella www.siilikiikarissa.fi Siilihavainnot kannattaa ilmoittaa tutkimusta varten Luonnontieteellisen keskusmuseon hatikka-tietokantaan. Lemmikkisiilien harrastajilla on oma yhdistyksensä: www.suomensiiliyhdistys.fi 12 Tampereen Luonto 2/2014 2/2014 HELPPO JA MAUKAS SIENIPAISTOS Stephen Vennin katse viipyy taivaalla, jota kuvanottohetkellä viistää lentokone. Lehtomainen alue löytyy yhdistyksen toimitilan takapihalta aivan Espoon keskustasta. E spoon ympäristöyhdistys Espyy on kuin Tysyn isosisko. Se on 40-vuotias ja Tysy taas 33 vuotta. Jäsenmäärältään yhdistykset ovat miltei samankokoisia, molemmilla on noin 1 500 –1 600 jäsentä. Kun Espyyn puheenjohtajalta Stephen Venniltä kysyy yhdistyksen toiminnasta, kuulostaa sekin tutulta. Yhteistyötä tehdään talkoissa eri luonto- ja liikuntatoimijoiden kanssa, osallistutaan luonnonkukkien päivään, selvitetään ekologisten väylien ja vihervyöhykkeiden toimivuutta, annetaan lausuntoja ja tehdään valituksia arveluttavista kaavoitussuunnitelmista. Myös lepokoita bongaillaan Espyyn riveissä Tysyn tapaan ahkerasti. ”Yksi jäsenemme on ke- rännyt lepakkohavaintoja aktiivisesti viime kuukaudet eräältä kaavalueelta. Olemme myös järjestänneet lepakkokurssin, johon kuului kenttätyöjakso”, kertoo Venn. eläinlajien suojelu kuuluu Espyyn ydintoimintaan. Lokakuun lopussa Espyy järjesti kaavoittajille, poliitikoille ja luonnonsuojeluaktiiveille liito-oravan elinolojen vaalimista käsitelleen kutsutilaisuuden. ”Tilaisuudessa esiteltiin Espoon-mallia, jonka mukaan pyritään kaavoittamaan siten, että liito-oravapopulaatio säilyy ja mahdollisuuksien mukaan jopa elpyy”, Venn kiteyttää. Espyyn ansioksi voi muun muassa lukea puolustusvoiton Etelä-Espoon yleiskaavoituksessa. Siinä saatiin HARVINAISTEN Espoon ympäristöyhdistys muistuttaa monin tavoin Tysyä. Toiminnassa on yhtäläisyyksiä, kuten lepakkobongausta. Teksti ja kuva Maija Saari viheryhteys Nuuksiosta Keskuspuiston kautta merelle. Helsingin yliopistolla biologina ja tutkijana toimiva Venn nousi vuoden 2013 kesällä otsikoihin väitöskirjallaan. Se suosittaa, että kaupungissa sijaitsevia niittyjä ja metsiä hoidetaan biodiversiteettiä varjellen, eli esimerkiksi kaikkia virkistysmetsiä ei tarvitsisi harventaa. VÄITÖSAIHEESEENSA nähden Venn on sijoittunut osuvasti Espooseen, uniikkiin luonnon ja kaupunkikeskuksien kudelmaan. ”Espoo on rantakaupunki ja se on onnistunut pitämään rannat rakentamattomina ja kaikkien käytössä. Suuri osa Nuuksion kansallispuistosta sijaitsee myös Espoossa. Muutoinkin Espoossa on hyvin rikasta ja monipuolista luontoa”, hehkuttaa Venn. Mutta ruusuista päästään nopeasti risuihin. Espyyn puheenjohtaja painottaa, että esimerkiksi länsimetroa tukeva kaavoituspaine on kaupungissa nyt erittäin kova. ”Se työllistää yhdistyksen hallitusta paljon ja vie voimaa muiden toimintojen kehittämisestä.” TIEDON KULKU aiheuttaa haasteita myös yhdistyksen sisällä. Espyyn suurin haaste on yhteydenpito laajalle levinneeseen jäsenkuntaan. Myös jäsenten houkutteleminen toimintaan on haastavaa. ”Facebook-sivuston perustamisen ja verkkosivuston päivittämisen tarkoitus on parantaa viestintäämme.” www.facebook.com/ espoonymparistoyhdistys www.sll.fi/uusimaa/espoo MAIJA SAARI Liito- oravien jäljillä Pari kourallista suppilovahveroita tai muita metsäsieniä 1 rkl öljyä 400 g raejuustoa 2 munaa 1-2 valkosipulin kynttä mustapippuria, suolaa, timjamia Kolme tomaattia Puolikas purjoa tai yhdestä kahteen keltasipulia Tee näin: Paista sieniä kevyesti. Laita ne uunivuokaan. Lisää niiden päälle raejuustoa, kananmunaa ja mausteita. Lisää päälle tomaattiviipaleita, purjoa/keltasipulia ja sitten vielä toinen kerros raejuustoa ja kananmunaa. Ripottele pinnalle juustoraaste. Paista 200-asteisessa uunissa puolisen tuntia. Tee näin: Tee taikinasta melko tukevaa. Taikinaan voidaan lisätä hieman öljyä. Käsissä pyöritellyt taikinapötköt kiedotaan kuoritun kepin (lehtipuuta) ympärille spiraaliksi. Paistetaan nuotiolla ja syödään suoraan tikusta. KALTIAISET 3 dl ruisjauhoja 0.5 tl suolaa (0.5 tl leivinjauhetta) (1 tl sokeria) vettä Valmista näin: Osa ruisjauhoista voidaan korvata ohra- tai vehnäjauholla. Tukevasta taikinasta taputeltuja ohuita leipäsiä paistetaan öljyllä voidellulla paistinpannulla tai perinteisesti nuotiokiven päällä. Pistele puutikulla tai haarukalla reikiä pintaan. Paista aluksi suoraan hiillustan päällä, välillä käännellen. Kun lei- Toisaalla sanottua ”Talvivaaran johdon saamat kovat syytteet ja Lokapoikien törkeyksistä yhtiön nokkamiehille pari vuotta sitten annetut rangaistukset ovat tienviitta uudenlaiseen yhteiskuntaan, jossa ei enää voi ajatella, että kyllä tuolla rämettä riittää, sen kuin painetaan törky sinne.” vapaa toimittaja Juha Kauppinen kolumnissa Puhtaiden vesien erävoitto Talvivaarasta, joka julkaistiin Suomen Luonnon verkkosivuilla 21.10.2014 ”Turve vedetään pyytämättä ja yllättäen jälleen keskelle suojelukeskustelua. Todelliset syyt suojeluohjelman jarruttamiseen ja mahdolliseen kaatamiseen ovat kaikkien nähtävillä. Kokoomuksen gallup-kannatus sukeltaa ja puolue uhkaa jäädä keskustan jalkoihin. Läpinäkyvä yritys kalastella suojelukielteisten maanomistajien ääniä tuskin puree.” valtion omistajaohjauksesta vastaava ministerin erityisavustaja Paavali Kukkonen kirjoitti 28.10. 2014 Savon Sanomien mielipide-osiossa. NUOTIOLEIPÄOHJEITA TIKKULEIPÄ 4 dl vehnäjauhoja 0.5 tl suolaa 2.5 dl vettä (2 rkl sokeria, jos haluat tikkupullaa) (2 tl leivinjauhetta) ” Tampereen Luonto 13 pä on kiinteytynyt, loimuta leipää kylkiloisteella. Vaihtoehtoinen tapa nuotioleipien tekemiseen on kuoria ja pyöristää n. 10 cm paksun puupötkön pää, jonka ympärille taikina muotoillaan. Paistettaessa syntynyt kuppi voidaan täyttää lisukkeilla. Perinteisesti nuotioleivissä ei ole käytetty leivinjauhetta, mutta sulkuihin on lisätty valinnaiset aineet. Retkellä taikina on kätevä sekoittaa muovipussissa. Lähde: Aulio, Olli: Suuri Retkeilykirja ”Siistauslaitoksen vesi tuli ihan raakana tuonne Nokian virtaan ja kyllä se vaikutti tänne alavirtaan pitkälle. Kaikkein pahinta oli paperin muste.” sastamalainen Kalevi Veko muisteli Ylen uutisille, kun sai Kalatalouden keskusliiton kultaisen ansiomerkin. Juttu julkaistiin Ylen verkkosivuilla 3.11.2014 ”Ydinvoima on taloudellinen ja tehokas tapa tuottaa sähköä. Ydinsähkön tuotanto ei tuota ilmastoa lämmittäviä päästöjä.” Energiayhtiö Fennovoima verkkosivuillaan, luettu 30.10.2014. ”Suomeen ollaan rakentamassa nykyisten neljän ydinreaktorin lisäksi yhtä ja suunnitellaan kahta. Näiden suunnitelmien toteutuminen moninkertaistaisi ydinvoiman riskit, mutta ei juuri auttaisi ilmastopäästöjen vähentämisessä: Suomen ilmastopäästöistä 90 % syntyy liikenteessä, lämmityksessä ja muilla sektoreilla, joiden päästöihin ydinvoimahankkeet eivät vaikuttaisi.” Ympäristöjärjestö Greenpeace verkkosivuillaan, luettu 30.10.2014. ”Mihin toimenpiteisiin hallitus aikoo ryhtyä aluehallinnon toiminnan kehittämisessä, jotta ympäristölupien ja maankäyttö- ja rakennuslain mukaisten poikkeamispäätösten käsittelyä voidaan nopeuttaa ja joustavoittaa ympäristönsuojelun tasoa heikentämättä?” Pirkanmaan kansanedustajien yhteinen kirjallinen kysymys, esitetty Helsingissä 3.10.2014. Ensimmäinen allekirjoittaja Pirkanmaan kansanedustajien neuvottelukunnan pj. Kimmo Sasi 14 Tampereen Luonto 2/2014 2/2014 Tampereen Luonto 15 Luhtaorvokki palautettiin kotimaastoon Monet epäonnen käänteet estivät pitkään tätä orvokkikasvia juurtumasta Tampereelle. Nyt kasvi saa uuden mahdollisuuden Iidesjärven kupeessa. Teksti Pertti Ranta Kuvat Kari Jussila L uhtaor vokilla (Viola uliginosa) ei mene hyvin Suomessa. Se löydettiin Suomesta jo vuonna 1851. Tunnettujen kasvupaikkojen lukumäärä saavutti huippunsa 1940-luvulla, mutta siitä alkoi alamäki, niin että nyt tunnetaan yhteensä kuusi kasvupaikkaa. Siinä ei ole auttanut rauhoitus, erityisesti suojeltavan tai erittäin uhanalaisen lajin asema. Luhtaorvokista ei tullut direktiivilajia. Se olisi auttanut, sillä Suomessa on opittu uusi viisaus ”EUherran pelko on viisauden alku”. Direktiivilajien suotuisasta suojelun tasosta pitää raportoida joka kuudes vuosi. Direktiivilaji hajuheinään on suhtauduttu ihan toisenlaisella vakavuudella, etenkin kun hajuheinän suojelutaso ei pysynyt suotuisana. Pirkanmaalla oli monia kasvupaikkoja tuhoutunut, ja siinä oli komissiolle selittämistä. KUN EU:N lajistodirektiivi säädettiin vuonna 1992, sil- loisessa EY:ssä luhtaorvokkia kasvoi vain Tanskassa, Bornholmin saarella. Kun EU sitten laajeni kohti itää, uudet jäsenmaat ehdottivat lisäyksiä lajistodirektiiviin. Suomi ehdotti liito-oravaa, läpi meni – Puola ehdotti luhtaorvokkia, ei mennyt läpi. TAMPERE ON kappale luhtaorvokin alamäkeä. Leinolan kasvupaikka oli tunnettu jo 1930-luvulla. 1970-luvulle tultaessa kaupunki myönsi rakennusluvan rivitalolle suoraan kasvupaikan päälle. Näin Yläkuva: Istutusrymä vauhdissa, vasemmalta Lasse Kosonen, Matti Kääntönen, Petri Jokinen ja Panu Piirtola. Kaikille riitti istutettavaa. Alakuvassa Tysyn edustaja Ari Nieminen. oli taas yksi luhtaorvokin kasvupaikka vähemmän. Peli ei ollut kuitenkaan kokonaan menetetty, sillä erinäisten vaiheiden kautta Tampereen luhtaorvokkeja päätyi Oulun yliopiston kasvitieteelliseen puutarhaan. Siellä niitä kasvaa edelleen. Sillä pitkään oli jo ennätetty elätellä mahdollisuutta palauttaa luhtaorvokki Tampereelle. NÄMÄ AJATUKSET saivat uutta kantavuutta, kun EU:n rahoittama ESCAPE-hanke alkoi. ESCAPE- hankkeen (2012–2017) tavoitteena on tuoda ex situ -suojelu lajistonsuojelun keinovalikoimaan. Se tarkoittaa menetelmiä suojella uhanalaisia kasveja niiden luontaisten kasvupaikkojen ulkopuolella. Se onkin tarpeen, sillä kansainvälisen kasvistonsuojelustrategian tavoitteen mukaan vuonna 2020 pitäisi 75 prosenttia uhanalaisista kasveista olla ex situ –suojelussa. Tavoite kertoo jo, miten kurjaan kuntoon lajien luonnonvaraiset habitaatit ovat päätyneet. VUONNA 2013 päätettiin ryhtyä toimeen. Kävin Oulun puutarhassa, missä Tampereen luhtaorvokit kasvoivat rehevästi, mutta eivät kukkineet hiukan liian varjoisan kasvupaikan takia. Mutta Esteri Ohenojan kotipuutarhassa Kiimingissä kukkivat hyvin, ja sieltä saatiin muutama siemenkodallinen siemeniä. Idätys ja kasvatus päätettiin antaa Kumpulan kasvitieteellisen puutarhan tehtäväksi. Tulokset ylittivät odotukset. Talvehtiminen ja itäminen onnistuivat erinomaisesti ja kesällä 2014 puutarhan kasvihuoneessa kasvoi 40 rotevaa luhtaorvokkia odottamassa pääsyä uudelle kasvupaikalleen Tampereelle. SUURI PÄIVÄ koitti sitten lopulta torstai 24. syyskuuta 2014. Orvokit lastattiin auton perään ja kuljetettiin Tampereelle istutettaviksi Iidesjärven tulevalle luonnonsuojelualueelle. Iidesjärven kosteissa rantalehdoissa on vielä jäljellä hiukan kevättulvaa, vaikka itäpään taan- 16 Tampereen Luonto 2/2014 2/2014 Tampereen Luonto 17 PERTTI RANTA ” Ensi kevät näyttää sitten, miten siirtoistutus lähti alkuun. noiset tulvaniityt ovatkin muisto vain. Istutustalkoisiin kokoontui edustajia Tampereen kaupungilta, kasvitieteellisestä yhdistyksestä, Tysystä ja kuvaajana Kari Jussila. Is- Luhtaorvokeita kasvatettiin muiden uhanalaisten lajien seurassa. Vas. Mari Miranto ja Sanna LaakaLindberg ESCAPE-hankkeesta. tutuksessa oli havaittavissa aitoa ex situ –henkeä. Alle tunnissa 40 luhtaorvokkia oli istutettu harmaaleppälehtoon vieressään numerolaput. Ensi kevät näyttää sitten, miten siirtoistutus lähti alkuun. Kävin Tampere-päivänä valtuustosalissa katsomassa Birger Kaipiaisen suurteosta ”Orvokkimeri”. Sillä on osuutensa siihen, että Tampereen kaupungin nimikkolajiksi valittiin ”orvokki”. Mutta se onkin oma tarinansa. Tysy on tukenut luhtaorvokin palauttamista Tampereelle, mistä kiitokset. n Tervehdys uudet ja vanhat tysyläiset! ke 19.11. 18.-20.11. Jos olet liittynyt äskettäin Suomen luonnonsuojeluliittoon, saatat hämmästyä tämän lehden kolahdettua postissa. SLL:n jäsenenä olet liittynyt myös asuinpaikkasi Tampereen paikallisyhdistykseen, siis Tampereen y mpäristönsuojeluyhdistykseen, Tysyyn. Liiton ja Tysyn välissä toimii vielä Pirkanmaan luonnonsuojelupiiri. Jäsenmaksun maksaminen on arvokas suojeluteko. Tuet sillä vapaaehtoista luonnon- ja ympäristönsuojelutyötä. Tysyn jäsenenä saat seuraavat jäsenedut: Tampereen luonto -lehti tulee sinulle kaksi kertaa vuodessa, uudistunut Luonnonsuojelija-lehti neljä kertaa vuodessa ja opiskelijajäsenet saavat myös Nuorten luonto -lehden. Suomen luonto -lehti jäsenhintaan. 10 prosentin alennus Suomen luonnonsuojeluliiton Luontokaupan (www.sll.fi/luontokauppa) ja Tampereen luontokaupan (www. tampereenluontokauppa.fi) tuotteista. Voit osallistua SLL:n retkille jäsenhintaan, yöpyä Suomen retkeilymajajärjestön kotimaan hostelleissa 10 prosenttia edullisemmin. Viiden prosentin alennus Runsaudensarven tuotteista Viiden prosentin alennus Ruohonjuuren tuotteista Viiden prosentin alennus Ekokampaamo Oranssissa. Jäsenmaksun lisäksi voit antaa aikaasi. Lähde mukaan p aikallisyhdistyksesi toimintaan! Vanamoiden kanssa Teksti ja kuvat Maijaliisa Mattila O len keskellä. Olen olemiseni keskipiste. Olen kaiken olemisen keskipiste. Harmaat rungot seisovat ympärillä. Oksat nuokkuvat. Näkevät unia. Alkaa hämärtää. Sammal menettää hehkuaan. Taivas on hailakka. Se kuuntelee. Se kuuntelee sillä tavoin kuin äänetön kuuntelee äänettömyyttä. Hämärä kätkee suppilovahverot jalkojeni juureen. Unohdan ahneuteni. Käsiä paleltaa. Lapsuudenaikainen pikkumänty on iso. Vähän vinoon kasvanut niin kuin minäkin. Käsivarteni eivät ole aikoihin ylettyneet kuusivanhuksen ympärille. Olen kuiskinut sille, että pakene ennen kuin pahat päivät tulevat… Karhutkin. Sudet. Ilvekset. Minne menivät kaikki? Kaatuneet rungot kirjoittavat historiaa. KUUSET OVAT kasvattaneet ilmajuuria, joiden alle peikot mahtuvat. Se on maannousemaa. Kyllä tiedän, mitä siitä sanotaan. Minä en sano. En kuule sanomisia, setelien muotoisia, tässä hiljaisuudessa. Kuulen vereni kohinan. Se ei ole kosken kohinaa, vaan alkuääntä, hyvin pientä ja tulee hyvin kaukaa. Sen kuulee vain täällä. Se on elämän ääntä sukupolvien takaa. Minulla ei ole sen kanssa paljonkaan tekemistä. Siinä on kevyt rytmi, en saa sekoittaa sitä. Se kertoo, että tällä polulla äiti. Ja isä. Ja isoisä. Ja isoisänisä. JA ENNEN kaikkia muita oli paksu, muinainen jää, joka pudotteli ilokseni siirtolohkareita, lapsuuden kiipeämishaasteita. Yhden pudotti kotileikkiä varten, toisen päällä oli navetta ja käpylehmät, kolmannella prinsessan valtaistuin. Yksi jäi valloittamatta. En vieläkään tiedä, onko sillä lakea lainkaan. Sen päällä voi kasvaa vaikka maailman harvinaisin kukka… Tai onko siellä peikon rahakirstu? Minut sirotellaan aikanani sen juureen. Vietän kotiinpaluun juhlaa vanamoiden kanssa täältä ikuisuuteen. Lähellä on kiukaisten kulttuurin aikainen hauta. Sen ikilepo on hyvä ja syvä, ääretön. Siellä ovat unelmat yhtyneet suureen kiertoon, murheet myös, molekyylit lähteneet Kassiopeian kyytiin tai Otavan rattaille. Graniittimurikat eivät kerro. Lepäävät, lepäävät. Mutta mihin täältä menevät kesien hehkut, syksyjen tuulet, talven viimat, kevään hullu huuma? Mikä jää? Äänettömyys. Rauha. Se on iso sana. Sen kohtaa harvoin, kohtaa silti. Sen kohtaa syksyn taitekohdassa, kun maa kuiskaa olevansa valmis lepoon. Kun korppi menee kamariinsa ja vetää ovensa kiinni. Kirjoitus liittyy pieneen, vastaperustettuun suojelualueeseen Ulvilan Harjunpäässä (Mäkilän luonnonsuojelualue). 18 Tampereen Luonto 2/2014 2/2014 Kaiken maailman kasveista valloittavasti – tamperelaisbiologin kartoitus Pertti Ranta, Villit vihreät kaupungit – Suomen kaupunkikasvio Vastapaino, Tampere 2014. 432 s. ”Kun Muumipeikko ja Niiskuneiti palasivat kotiin päivälliselle, oli Hemuli heitä vastassa portailla. Hän säteili ilosta. – Noo? kysyi Muumipeikko. Joko keksit? – Kasveja! huusi Hemuli. Minä kerään kasveja! Niisku keksi sen. Minä kerään maailman hienoimman kasviston! Ja Hemuli levitti hameensa näyttääkseen heille ensimmäisen löytönsä. Mullan ja lehtien joukossa siinä oli pieni, kalpea kevätsipuli. – Gagea lutea, Hemuli sanoi ylpeänä. Kokoelman numero yksi. Virheetön kappale. Ja hän meni sisään ja tyhjensi kaiken ruokapöydälle.” (ote Tove Janssonin kirjasta Taikurin hattu, suom. Laila Järvinen) Oletko koskaan ihaillut sitä itsepäistä sinnikkyyttä, jolla voikukka puskee tiensä läpi asfaltin? Entä oletko joskus ihmetellyt kadunvieren joutilaan maakasan liepeille ilmestynyttä vieraan näköistä kasvia? Klassinen mielikuva kasvitieteestä ja kasvitieteilijöistä muistuttaa kuitenkin Tove Janssonin kirjan Hemulia, ja kasvitieteellisessä mielessä kaupungit on pitkään koettu luonnon vastakohdaksi, jopa epäluonnoksi, kivierämaaksi. Tästä hyvänä esimerkkinä on se, että vuonna 1973 julkaistussa Reino Kalliolan kirjassa Suomen kasvi- maantiede ei kaupungeista sanota oikeastaan mitään. Uusi tieteenhaara, ”kaupunkiekologia”, on syntynyt täyttämään tätä tyhjiötä. Suomessa ensi askeleita on otettu 1990-luvulla ja muutamia kaupunkikohtaisia kasvien kartoituksia on julkaistu. Nyt Pertti Ranta johdattaa lukijan suomalaisen kaupunkiekologian ytimeen uutuuskirjallaan Villit vihreät kaupungit. Yleistävä alaotsikko ”Suomen kaupunkikasvio” on oikeutettu, vaikka kasvio perustuu neljän niin sanotun runkokaupungin – Helsingin, Vantaan, Tampereen ja Oulun kasvikartoituksiin. Pertti Ranta kirjoittaa valloittavan persoonallisesti ja ujuttaa kasvitieteellisten faktojen sekaan loputonta tietouttaan maapallon ekologiasta, kasvimaantieteestä, lähihistoriasta ja myös kauempaa, oikeastaan ihan mistä vain mikä palvelee lu- kijan koukuttamista. Kirjaa tuskin malttaa laskea kädestään kun siihen kerran on tarttunut. Rakenteeltaan kirja on kaksitasoinen: Ytimekkäät luvut kirjan alkupuolella johdattavat kaupunkiekologisen tutkimuksen menetelmiin ja suomalaisen kaupunkiluonnon erityispiirteisiin. Sitten seuraavat kasvilajien esittelyt jaoteltuna biotoopeittain. Kirjan loppupuolella esitellään kasvistollisesti kiinnostavia kaupunkikasveja, kansallisia kaupunkipuistoja, kaupunkien nimikkokasveja sekä esitellään kasvireittejä, muun muassa Tampereen kasvireitti Kalevankankaan hautausmaan ja Iidesjärven ympäristössä. Sanastot, luettelot ja hakemistot täydentävät huolellisesti toimitetun ja kauniisti kuvitetun kirjan. Suosittelen lämpimästi! Helena Forss Tampereen Luonto 19 Turpeessa, turpeesta, turpeeseen P irkanmaan ilmasto- ja energiastrategia valmistui viime keväänä. Istuin strategian ohjausryhmässä, ja luonnonsuojelupiirillä oli edustaja useassa teemaryhmässä. Piiri korosti, että turpeen energiakäyttöä, siis polttamista, pitää vähentää voimakkaasti ja lopettaa se kokonaan vuoteen 2040 mennessä – mieluiten paljon nopeammin. Kuten tavallista, toisilla tahoilla oli hieman toisenlaisia tavoitteita. Maakuntaliiton valmiiseen strategiaan päätyi lopulta visio, jonka mukaan Pirkanmaalla turpeen käyttöä vähennetään yli 40 prosenttia vuoteen 2040 mennessä. Vähennys oli likimain sama kuin Jyrki Kataisen hallituksen viime vuonna esittelemissä valtakunnallisissa linjauksissa. Keväällä tämä tuntui vielä ankealta kompromissilta, joskin samalla tiedostettiin myös se, että kyseessä oli kuitenkin ensimmäinen kerta, jolloin sentään päätettiin alkaa vähentää turveenergiaa. Esimerkiksi vuonna 2007 Pirkanmaan energiaohjelmassa suunniteltiin vielä selvää lisäystä turpeen käytölle. Orastavat hyvät uutiset eivät kuitenkaan kantaneet pitkälle. Juuri nyt näyttää siltä, että turpeen laskusuhdanne päättyi saman tien: Alexander Stubbin hallitus päätti lokakuun alussa, että turpeen verotusta kevennetään, jotta sen käyttö lisääntyisi. Varsin poukkoilevaa politiikkaa ja politikointia, jos minulta kysytään. No, ei toki kysytä. muiden fossiilisten polttoaineiden käyttö pitäisi saada loppumaan, mutta korvaava polttoaine ei saa olla niitä haitallisempi turve, vaan jokin aidosti uusiutuva vaihtoehto. Suomessa hämärretään turvekeskustelua monella tavalla. Johtava turpeenkaivaja Vapo ja monet muut energiayhtiöt ja -toimijat muodostavat nykyisin Bioenergia ry:n. Bio-etuliitteellä luodaan mielikuva puhtaasti uusiutuviin energiamuotoihin keskittyvästä yhdistyksestä, vaikka sen virallinen tavoite onkin ”synnyttää uusia työpaikkoja ja torjua ilmastonmuutosta viisaasti edistämällä kotimaisten polttoaineiden käyttöä energiantuotannossa”. Ilman kiertoilmaisuja sanottuna yhdistys haluaa edistää turpeen käyttöä. Toki se on myös puun ja muiden uusiutuvien energialähteiden asialla, mutta turve näyttää olevan yhdistyksen toiminnan johtotähti. Kuinka viisasta sitten on sitoa itsensä auringonlaskun alaan ja upottautua turpeeseen, aika näyttää. Juho Kytömäki Aluesihteeri (vs.) Pirkanmaan luonnonsuojelupiiri EU:ssa käytössä oleva päästökauppajärjestelmä on herättänyt olemassaolonsa aikana paljon keskustelua. Järjestelmässä on takuuvarmasti vikansa, mutta eri polttoaineita tarkastellaan siinä hiilidioksidipäästöjen määrän perusteella, ei hatusta vedetyillä argumenteilla. Päästökaupassa turpeen niin sanottu päästökerroin on jopa suurempi kuin kivihiilellä, öljyllä, saati maakaasulla. Kivihiilen ja Kasvimaailman graalinmaljan jäljillä Elina Grundström, Musta orkidea Nemo Kustannus, 2013. 224 s. Elina Grundströmin teos hahmottaa eteemme erilaisia globalisaation ulottuvuuksia aina siirtomaa-ajalta asti. Ennen ainoastaan rikkaat saattoivat omistaa orkideoita, sillä niiden hintaa nostivat matkakulut, kun seikkailukeräilijät etsivät orkidealajeja Borneon ja Sumatran sademetsistä. Tampereen yliopiston vierailija professorinakin toimineen Grundströmin niteessä orkideat osoittautuvat kulutustavaraksi. Nyt orkidean voi hankkia mistä vain. Niiden elin ikäkin jää useissa kodeissa lyhyeksi, sillä harvat perehtyvät niiden hoitoon. Musta orkidea on alan harrastajien graalinmalja. Elina Grundström onnistuu tarkalla ja selkeällä tekstillään kuljettamaan lukijan aarrejahtiin, joka saa Bor- neon Kalimantanissa dystopisia piirteitä. Orkideaperheen kruununjalokivestä sukeutuu symboli ympäristökatastrofien avustuskorruptiolle. Kirja osoittaa, että siirtomaaaika jatkuu osittain yhä tieteen saralla. Yksi Grundströmin kalimantanilainen päähenkilö kritisoi sitä, että ympäristötuhoja korjaavat tekijät tulevat ulko mailta, vaikka sademetsää ja orki deoita voisivat suojella myös paikalliset. Maija Saari Tavaranvaihtotori Moreeniassa 23.11. klo 12 – 18 Tuo tarpeetonta - ota mitä tarvitset! Tavaran pitää olla ehjää ja puhdasta. Huonekaluja ja isompaa voi kierrättää mm. Pirkanmaan Jätehuollon Kiertorin kautta. Käynti: 2. kerroksen tavaranvaihtotilaan on patosillan kautta, Valssipadonraitti 3. Ammattijärjestäjä antaa vinkkejä tavarapaljouteen! Linkola, Apunen ja Tavarataivas 28.11. klo 18 Pentti Linkola ja Matti Apunen keskustelevat ympäristöasioista Sampolan (Sammonkatu 2) juhlasalissa. Kolmanneksi saapuu Petri Luukkainen, jonka elokuvan Tavarataivas katsomme lopuksi. Keskustelun juontaa Pirkanmaan Jätehuollon tj Harri Kallio. www.tavarataivaselokuva.fi Tapahtumat ovat osa Euroopan jätteen vähentämisen viikkoa 20 Tampereen Luonto 2/2014 Syyskokous Moreeniassa 20.11. 2014 Tampereen ympäristön suojeluyhdistyksen syyskokous pidetään torstaina 20. marras kuuta kello 17.30 ympäristö tietokeskus Moreeniassa (Patosilta, Satakunnankatu). Sääntömääräisen kokouksen asialistalla on muun muassa toimintasuunnitelman ja talous arvion vahvistaminen sekä yhdistyksen puheenjohtajan ja hallituksen jäsenten valitseminen vuodelle 2015. Tervetuloa kaikki jäsenet! Kokouksessa kahvi tarjoilu. Kokouksen jälkeen FT Pertti Ranta pitää yleisöesitelmän kahdesta aiheesta. Kuulemme kuvien kera luhtaorvokin palautuksesta Tampereelle (ks. juttu tässä lehdessä) sekä Virossa sijaitsevan Matsalun kansallispuiston rikkaasta luonnosta. Jälkimmäinen esitelmä pohjustaa mukavasti ensi keväälle suunniteltua retkeä Matsaluun. Tilaisuus päättyy kello 19.30. Kuva Maija Saari