1. No category

18 KARJALAINEN
TORSTAINA 27.11.2014
Kulttuuri
Kimmo Nevalainen esimies 010 230 8171
Suonna Kononen 010 230 8172
[email protected]
[email protected]
Konsertit
Apurahoitus
Musiikin silta rakentui Joensuusta Petroskoihin
Kiinnostus kulttuurirahaston apurahoihin kasvoi
Joensuun konservatorion hallinnoima Joensuun ja Petroskoin
välinen musiikillinen ENPIhanke on päättymässä. Loppuhuipentumassa on luvassa sekä
puhetta että konsertteja.
Huomenna kello 10 konservatorion auditoriossa alkavan seminaarin ensimmäinen puhuja
professori Antti Juvosen esitelmöi pedagogisesta hyvinvoinnista.
Suomen Kulttuurirahaston keskusrahastoon tuli lokakuun hakukierroksella noin 9 500 apurahahakemusta, joiden yhteenlaskettu hakusumma oli 225 miljoonaa euroa. Hakemusten lukumäärä kasvoi 10 prosentilla eli
noin 850 hakemuksella. Tieteen
aloilla kasvua oli 7 prosenttia ja
taiteen 12 prosenttia. Lisää rahaa
haettiin tieteeseen 19 miljoonaa
euroa ja taiteeseen 24 miljoo-
Illalla kello 19 alkavassa konsertissa konservatorion salissa
esiintyvät Petroskoin ja Kostamuksen eri musiikkikoulujen
lapset ja nuoret sekä Joensuun
konservatorion ja Keski-Karjalan musiikkiopiston opiskelijat.
Lauantaina alkaen kello 14
petroskoilaiset vieraat musisoivat Taidemuseo Onnin juhlasalissa. Tarjolla on muun muassa kantelemusiikkia, domra-
ryhmä sekä kamarimusiikkikokoonpanoja.
– Meillä on nyt hyvät suhteet
Petroskoin kaikkiin musiikkioppilaitoksiin. Samoin KeskiKarjalan ja Kuhmon oppilaitosten kanssa välit ovat lähentyneet paljon. Tulemme varmasti
tekemään yhteistyötä puolin ja
toisin, vaikka ilman rahaa, hanketta Joensuun konservatoriolla
koordinoinut Pirre Raijas uskoo.
naa. Koko hakusumma kasvoi
24 prosenttia edellisvuodesta.
Kulttuurirahaston keskusrahaston vuoden 2015 jakosumma
nousee 23 miljoonaan euroon.
Apurahat jaetaan vuosijuhlassa
Kalevalan päivän aattona helmikuun lopulla.
Taiteen osuus hakemuksista oli 56 prosenttia, kun viime
vuonna oli 55. Eniten hakijoita on kuvataiteissa, yli 1 400 ja
säveltaiteissa 1 250. Uusi tukimuoto Taidetta hoitolaitoksiin
sai peräti 415 hakijaa.
Tieteen puolella väitöskirjatutkimukseen haki apurahaa
lähes 2 400 hakijaa. Heistä 150
hakee rahoitusta uuden tukimuodon eli tohtorikoulutettavan yhteisrahoituksen kautta.
Väitöksen jälkeisen tutkimuksen
hakupaine on kasvanut vuosi
vuodelta, nyt hakijoita oli 770.
Hiihtokausi
avautuu runolla
Kirjat
Kirsti Kuronen
Suksin
Sanasato 2014. 63 s.
Kun Joensuun taidemuseosta valitaan kuvailutulkattavaa, on Albert Edelfeltin Virginie pakko esitellä. Vasemmalla kuvailutulkkikouluttaja Anu Aaltonen ja oikealla kollega, myös näyttelijänä tunnettu Helena Ryti.
Näkövammaisten kulttuuripalvelun työntekijät kiertävät kouluttamassa taidelaitoksia eri puolilla maata.
Selitä Virginie!
Taiteen kuvailutulkkaus: Joensuun taidemuseolla perehdyttiin kuvataiteen
sanallistamiseen. Yhdenvertaisuusperiaate tuo kuvailun myös teatteriin ja elokuviin.
JOENSUU
Teksti: Suonna Kononen
Kuvat: Jouni Turunen
J
oensuun taidemuseon salissa haahuilee futuristisen näköistä porukkaa.
Pohjoiskarjalaisilla kulttuurityöläisillä, enimmäkseen Joensuun museoiden ja
kaupunginteatterin työntekijöitä, on päässään simulaatiolaseja, joilla päästään jäljittelemään erilaisia näkovammoja.
On harmaakaihia, putkinäköä, verkkokalvon rappeumaa,
näkökenttäpuutosta.
Näidenkin kantajilla voi olla
halu päästä kokemaan kuvataidetta, arkkitehtuuria ja teatteria, ja myös mahdollisuus, kiitos taiteen kuvailutulkkauksen,
jonka kurssilla ollaan.
Kurssilaiset vaihtelevat asiakkaiden ja tulkkaajien rooleja. Ensin käsittelyyn otetaan tila,
jossa ollaan.
Museon käytävä ja sali pitäisi selostaa, mikä onkin vaativa
tehtävä – katsokaa seuraavalla
kerralla vaikka itse taidemuseon salin monimutkaisia kattorakenteita. Kasettimaisessa pinnassa on palkkien rajaamia altaita ja ornamentiikkaa.
– Tämä on taidemuseon juhlasali. Tila on suorakaiteen muotoinen, sanoisin että korkeudeltaan 10 metriä ja leveydeltään 50
metriä, aloittaa Tiia-Mari Aalto.
– Oho, sanoo Karjalaisen kuvaaja.
Salin mitoiksi haarukoidaan
porukalla seitsemän metrin korkeus ja 20 metrin leveys.
– Linja-auto mahtuu sisälle,
havainnollistaa kurssin kouluttaja Helena Ryti.
Lattiaksi selostetaan tammiparketti, sävyltään vaaleanruskea, jossa on siksakia muistuttava kalanruotokuvio.
Tämä muoto voidaan myös
piirtää tulkattavan selkään,
toinen kouluttaja Anu Aaltonen kertoo, ja kurssilaiset harjoittelevat.
– Muistakaa aina kertoa, mitä
olette tulkkaamassa. Ihmetyttää,
jos joku alkaa yhtäkkiä piirtämään jotain sormella selkään!
Näkövammaiset ovat monimuotoinen joukko. Heissä on
syntymäsokeita, heikkonäköisiä ja sellaisia, jotka ovat sokeutuneet kaksi vuotta sitten, Anu
Aaltonen muistuttaa.
Yhdenvertaisessa ideaalimaailmassa näkövammainen voisi
pyytää ja saada kuvailutulkin
palvelua kaupungin taidelaitokseen saapuessaan.
Koko museota ei tarvitse kiertää ja juurta jaksain kuvailla,
mutta pääkohdat ainakin.
– Itse olisin pettynyt, jos en
Tämä otettiin
kierrokselle ihan
tietoisesti.
”
Helena Ryti
Kerro, mitä näet.
Se on se eka.
Seuraavaksi kerro,
mitä tiedät.
”
Anu Aaltonen
näkisi Joensuun taidemuseon
kierroksella ainakin Virginietä.
Se on pakollinen, Anu Aaltonen
havainnollistaa.
Teatteriesitykseen ja elokuvaankin saisi ideaalimaailmassa
mukaan tulkin, kun lippuluukulla niin toivoisi.
Siirrytään sujuvasti kuvataiteen tulkkausharjoituksiin. Se
eroaa kuvataidekritiikin tulkinnasta sillä, ettei tulkin pitäisi antaa oman arvomaailmansa vaikuttaa kuvailemaansa.
Jos teos kuvaa alastonta vartaloa, kuten nyt vaikka Magnus
Enckellin Bakkantti Joensuun
taidemuseossa, on tämä kerrottava. Tulkin pitää työstää mahdollista häveliäisyyttään.
– Muutamassa sekunnissa
syntyvä ensivaikutelma teoksesta on tärkeä. Kerro, mitä näet. Se
on se eka, Anu Aaltonen sanoo.
– Seuraavaksi kerro, mitä tiedät.
– Tämä otettiin kierrokselle ihan tietoisesti, Helena Ryti
palaa Bakkanttiin, yhteen Joensuun taidemuseon eroottisimmista töistä.
– Kyllä sillä on sekä testikke-
lit että itse kyrpä paikalla, Ryti
huomauttaa.
– Tämä on juuri se kysymys:
miten puhutaan aistikkaasta taiteesta? Miettikää sanoja. Kyrpä
voi olla liikaa. Toisaalta ei voi
sensuroidakaan, Anu Aaltonen
miettii.
Kurssilaiset kulkevat Thomas
von Boehmin Vihreältä harlekiinilta Per Steniuksen abstraktille Sommitelmalle ja Tarja Tellan Agatha Incarnatan yhdelle osalle. Kaikki muuttuvat
sanoiksi, vaikka eivät helpoimman kautta. Agatha Incarnata
rakentuu viidesta teoksesta, joista kolme muodostaa triptyykin,
jonka yhtä osaa nyt kuvaillaan.
Päivän lopuksi vaihdetaan
piirrosharjoituksiin. Ryhmissä
yksi henkilö selostaa painokuvalta taideteoksen, jonka muut
näkemättä luonnostelevat paperille.
Alpo Jaakolan Omakuva
teltassa ja Fanny Churbergin
Kuutamo, harjoitelma kääntyvät ensiksi sanoiksi ja sitten
taas kuviksi.
Taidemuseon salissa kuuluu
aivosolujen ankaraa raksuntaa,
kun aivot koettavat totella silmiä ja kädet aivoja.
– Ei tää ois kivaa, jos tää ois
hirveen helppoa, kannustaa Helena Ryti kurssilaisia.
Seuraavana kurssipäivänä
joudutaan tositoimiin, kun koeyleisönä mukaan liittyvät oikeat
näkövammaiset.
Kirjailija Kirsti Kurosen kokoelma Suksin on urheilukirjallisuutemme harvinaisuus.
Tähän asti miehisten urheilurunojen joukossa merkittävin poikkeus on ollut Aale
Tynnin Lontoon taideolympialaisten 1948 kultaruno Hellaan laakeri.
Kaiken kaikkiaan urheilurunoutta on julkaistu vähän
kilpaurheilun hyvän kertomuksen murruttua, mutta Kuronen palauttaa uskoa
urheilun parempaan puoleen.
Kuronen avaa latua umpihankeen silläkin, että hiihtorunoja eivät ole julkaisseet uroot eivätkä tyttäret 1950-luvun jälkeen, vaikka jo Kalevalassa
Lemminkäinen ”hiihti soita,
hiihti maita”.
Kurosen kokoelmassa suksiminen ei ole vain huippuhiihtoa, vaan jokanaisen ja
-miehen ihmeellinen mahdollisuus löytää itsensä ja
luontonsa liki ilmaiseksi ‒
ainakin ilman kuntosalia,
treenilehtiä ja Urheiluruutua,
jonka aikana lapset ovat hiljaa: ”Isäni hiihti sohvalla. Hikoili, kellotti, patisti, räknäsi,
hoputti, // Nyt hiljaa lapset!”
Onneksi isän valmennettava ymmärsi kerran, mikä on
kilpahiihdon ja huvihiihdon
ero: ”Lykit mitali mielessä etkä näe hirveä kurkottamassa
kaulaa. /- -/ Kerran kuusitoistavuotiaana ymmärsin hiihtää
vitkaan / kuin erakon viikko.”
Omassa tahdissa matka ei
tunnu samalta kuin runon
Häviön jälkeen mestarillisessa säkeessä: ”Lipsun kotiin ilman lusikkaa.”
Suksin-kokoelma saattaisi edistää myös suksimyyntiä
nyt, kun Järvisten valmistaminen on aloitettu uudelleen.
Jos ei kytkykauppana, niin
ainakin mainokseen pitäisi
ostaa Järviset-runo, joka alkaa näin: ”Järviset vihjaavat
vintillä // hiihtämään! hiihtämään! // Ne kurkistavat soikeasta ikkunasta lahdelle ja
keksivät / saman kuin minä: jää kantaa litrat itkua ja
ivaa, / hankiainen houkuttelee, puhuu ympäri // tule,
tule tyllerö.”
Lempääläisen Kurosen (s.
1966) kolmannessa kokoelmassa sanat on savea, josta
hän muotoilee mieleisiään
latuja ja lastuja. Samantyylisesti sanalla leikkiviä nykyrunoilijoita ovat Anja Erämaja
ja Heli Laaksonen. Lapsellistakaan lorua ei kielletä, mutta riimittelyn raamiin ei jumahdeta kuin paakuksi suksen pohjaan.
Kuronen on synnyttänyt sekä luistavaa että pitävää kirjoitusta, jossa mutkan takana odottaa yllätys, ja mäessä
ennen kuperkeikkaa ”luulin
olevani nuori”.
Jouni Tossavainen
Erehdyksistä,
inhimillisesti
Kirjat
Veli-Matti Parkkinen / Lehtikuva
Daniel Rydén
Maailmassa on vihre.
Suom. Antti Immonen,
suomeksi toimittanut Panu
Väänänen. Atena 2014, 370 s.
Tiia-Mari Aalto piirtää Pauliina Kaasalaisen selkään.
Joensuun kaupunginteatterin Suvi-Maaria Virta eläytyy näkövammaisena oloon.
Toimittaja Daniel Rydénin
kirja 101 historiska misstag
oli Ruotsissa myyntimenestys, ja suomalaistettuna kirja
vain parani. Panu Väänänen
kokosi kirjaan joitakin suomalaisille sattuneita kömmähdyksiä.
Siinä tämän kirjan toinen
vahvuus. Kirjan henkilöissä
on suomalaiselle paljon tuttuja nimiä.
Toinen vahvuus on siinä, että sekä Rydén että Väänänen
käsittelevät henkilöitään inhimillisesti. Kauheita virheitä
työssään tehneistä tai hetkeksi
harkintakykyisistä menettäneistä ihmisistä olisi helppo
tehdä pilkkaa. Sellaista kirjaa en ainakaan minä jaksaisi
saati viitsisi lukea.
Inhimilliset virheet ovat joskus onneksi koko ihmiskunnalle. Ilman Alexander Flemingiä moni tulehdustauti
tappaisi ihmisiä 1800-luvun
lailla. Ilman Percy Spencerin huonoa onnea olisi mikroaaltouunin keksiminen jäänyt haaveeksi.
Kalle Päätalosta tuli suo-
Kalle Päätalo, julkaisukelvotonta, sanoi nuori Kalevi
Sorsa.
sikkikirjailija, vaikka kaikki
kustantamot palauttivat hänen esikoisromaaninsa kirjoittajalle julkaisukelvottomana. Tammessa hylkypäätöksen teki kustannustoimittaja
Kalevi Sorsa. Sorsa oli demaripääministerinä aikaan, jolloin isänpäivä- ja joululahjakirjaksi valittiin Kalle Päätalon
uusin teos.
Levy-yhtiö Deccan taiteellinen johtaja Dick Rowe ei taas
nähnyt kitarayhtye The Beatlesilla minkäänlaisia menestymismahdollisuuksia.
Yllättävää on, että myös
ihmiskunnan tunnetuimmat tieteen tekijät ovat joskus hairahtuneet. Isaac Newton hääräsi alkemian parissa ja Galileo Galilei kehitteli
muodollisesti loogisen mutta
täysin virheellisen vuorovesiteorian.
Timo Riistaniemi