Esa Anttas / Martti Hietalahti
ASEKÄTKENTÄ POHJOIS-KYMENLAAKSON SUOJELUSKUNTAPIIRISSÄ
Yleistä asekätkennästä
Elokuussa vuonna 1944 syntyi päämajan nuorten upseerien keskuudessa ajatus aseiden
hajavarastoinnista. Tuolloin näytti siltä, että Neuvostoliitto suunnitteli koko Suomen
miehittämistä, mikä olisi merkinnyt sitä, että kaikki maamme asukkaat olisivat jääneet
omille asuinpaikoilleen. Miehittäjän aikeiden vaikeuttamiseksi olisi todennäköisesti
syntynyt sissitoimintaa. Sen onnistumisen takeeksi oli syytä varastoida sotamateriaalia.
Nimityksen ”asekätkentä” keksivät lehtimiehet myöhemmin.
Elokuun alussa (4.8.1944) päämajan operatiivisen osaston maavoimatoimiston päällikkö
evl Usko Sakari Haahti laati lähimpien ystäviensä kanssa suunnitelman, joka antaisi
mahdollisuuden jatkaa taistelua sissitoiminnalla miehitetyssäkin maassa.
Hän esitteli suunnitelmansa esimiehelleen eversti Valo Nihtilälle, joka asiaa perusteellisesti
harkittuaan antoi sille suostumuksensa ja, mikä tärkeintä, arvovaltansa sen
toteuttamiseksi. Alusta pitäen haluttiin puolustusvoimain johto pitää toiminnan ulkopuolella,
vaikka sitä asiasta epävirallisesti informoitiinkin.
Asekätkennän johtomiehiä poistumassa oikeudesta tuomion jälkeen. Ensimmäisenä Nihtilä, neljäntenä
Haahti suikka päässään. Kuva kirjasta Asekätkentäjuttu
1
Everstiluutnantti Haahden suunnitelman mukaan tuli jokaiseen suojeluskuntapiiriin
varastoida kevyet aseet ja johtamisvälineet. Toimintaa johtamaan oli määrättävä
arvostettu, paikalliset olot hyvin tunteva komentaja. Käytännön toimiin päästiin vasta
syyskuun lopussa. Jokaiseen 34 suojeluskuntapiiriin määrättiin kätkentäjohtaja,
kakkosyleisesikuntaupseeri (2. ye-upseeri). He olivat sodassa menestyneitä pataljoonan
tai patteriston komentajia, useat heistä Mannerheim-ristin ritareita. Kaikissa
suojeluskuntapiireissä päästiin nopeasti tavoitteeseen. Kun kätkentä joulukuussa 1944
keskeytettiin, oli aseita varastoitu noin 35 000 miehelle.
Asekätkennän suunnittelu ja toteutus olivat puhdasta sotilaallista valmistelutyötä. Jos se
olisi syksyllä 1944 laiminlyöty, voitaisiin sanoa, että päämajan upseerit eivät olisi
huolehtineet tehtävistään.
ASEKÄTKENTÄ POHJOIS-KYMENLAAKSON SUOJELUSKUNTAPIIRISSÄ
2. ye-upseeriksi Pohjois-Kymenlaakson Suojeluskuntapiiriin
määrättiin Mannerheim-ristin ritari majuri Arvo Ahola, joka oli
kotoisin Sippolasta. Hänen tehtäväkseen tuli piilottaa aseita ja muita
taistelutarvikkeita, niin että pystyttiin luomaan edellytykset
tehokkaaseen sissitoimintaan miehitetyssä maassa.
Piirin johtoryhmään kuului aseiden kätkökuntoon saattamisesta
vastaava huoltomies ja viestiyhteyksien hoitamisesta vastaava
viestimies.
Jokaisessa kunnassa tuli olla kätkennän johtaja, joka valitsi itse
apulaisensa sekä huolto- ja viestimiehen. Tavoitteena oli, ettei
kätkijöiksi tulisi liikaa suojeluskuntalaisia, jotta heitä ei olisi niin
helposti tunnistettu. Viinamäen miehiä ei otettu joukkoon mukaan ollenkaan.
Aseet piti hankkia pääasiassa kotiutuvilta joukoilta ja Lapissa taistelevilta yhtymiltä.
2
KÄTKETTÄVÄ MATERIAALI
Aseet
Aseita hankittiin monella tavalla. Pohjois-Kymenlaakson Suojeluskuntapiiriin oli tavoitteena
saada noin pataljoonan tarvitsema aseistus:
-
900 kivääriä
90 konepistoolia
18 pikakivääriä
8 konekivääriä
1 panssarikauhu
10 panssarinyrkkiä
2 panssarintorjuntakivääriä
1 kevyt kranaatinheitin.
Pioneeritarvikkeet
”Linnoittamiskokeiluja” varten saatiin Päämajan linnoitusosaston Kausalan varastosta:
-
räjähdysaineita
miinoja
nalleja
tulilankaa
Pioneerikenttämakasiinista Savitaipaleelta uitettiin salaa Leena-proomulla Saimaalla
kolme viikkoa materiaalia, joka toimitettiin sen jälkeen mm. Kymenlaakson sk-piirille.
Viestilaitteet
Tavoitteena oli saada joka piiriin:
-
20 kenttäpuhelinta
2 keskusta
50 km kenttäkaapelia
4 – 8 kenttäradiota
4 – 8 radiopuhelinta
Pohjois-Kymenlaaksoon ei kätketty ruokatarvikkeita.
Polttoaineet
-
noin 8 000 l bensiinialkoholia
600 l petrolia
400 l voiteluöljyä
50 l vaihteistoöljyä
3
KÄTKIJÄT
Vuoden 1945 alusta Kymen Sotilasläänin esikuntapäällikkönä ja samalla
”kakkosyleisesikuntaupseerin” suoranaisena esimiehenä oli evl Aulis Rajas.
Kakkosyleisesikuntaupseerina (2. ye-upseeri) toimi majuri Arvo Ahola (36 v.) Sippolasta.
Ye-upseerina toimi kapteeni Antti V. Videnoja (42).
Hänen apulaisenaan toimi kapteeni Niilo Riuttala (26).
Kuntasolujen johtajiksi sopivia henkilöitä pohdittaessa todettiin suosituksista huolimatta
parhaiksi aktiiviset suojeluskuntalaiset.
Anjala:
-
kuntasolujohtajaksi mv Sakari Juurela
kahden joukkueen varustus
Artjärvi:
-
kuntasolujohtajaksi opettaja Aksel Norjava
kahden joukkueen varustus
Elimäki
-
kuntasolujohtajaksi toimitusjohtaja Lauri Nieminen
kahden joukkueen varustus
4
Iitti
-
kuntasolujohtajaksi kauppias Siivo Hohti,
apunaan mm. mv Paavo Hietalahti
ainakin kiväärikomppanian aseistus
polttoainevarasto Tillolassa (10 520 l
bensiinialkoholia, 570 l valopetrolia, 400 l
moottoriöljyä ja 50 l vaihteistoöljyä)
Jaala
-
kuntasolujohtajaksi siirtoväen huollon johtaja Kalle Kallio
ainakin joukkueen varustus ja piirin viestimateriaali
Luumäki
-
kuntasolujohtajaksi mv jääkärikapteeni Taavi Taina
ainakin komppanian varustus pst-aseineen
Sippola
-
kuntasolujohtajaksi konttoristi kapteeni Viktor Arvo Kuusio
ainakin komppanian varustus pst-aseineen
Valkeala
-
kuntasolujohtajaksi mv Tauno Hämäläinen
kahden joukkueen aseet (vieläkin hukassa)
Piirisolu kätki myös oma-aloitteisesti.
Materiaalia tuli monelta taholta yhteensä pataljoonan tarvetta varten.
Aseet koottiin Kouvolan kasarmialueelle, josta ne sopivissa erissä kuljetettiin kuntajohtajan
määräämiin paikkoihin. Piirin henkilöt eivät tienneet paikoista mitään, ainoastaan
kokonaismäärät. Kätköpaikat olivat vain kuntajohtajien tiedossa.
Majuri Ahola oli antanut alaisilleen lupauksen, ettei missään tilanteessa paljasta heidän
nimiään. Hän piti lupauksensa.
Pohjois-Kymenlaakson asekätkentä purkautui muuta tietä.
Majuri Ahola oli sopinut Kouvolan liikkuvan poliisin komisario Aimo Raassinan kanssa,
etteivät poliisin yölliset tarkastukset ja asekuljetukset sattuneet samoille teille.
5
6
PALJASTUMINEN
Pitkin kevättalvea 1945 paljastui joitakin kätköjä. Toukokuun alussa yritti Oulussa
toiminnassa mukana ollut mies kiristää entisiä esimiehiään. Hänen ilmiantonsa perusteella
Valpo pääsi sisälle asekätkentään. Haahti ja Nihtilä pidätettiin kesäkuussa ja kaikki 2. yeupseerit kuukautta myöhemmin. Siitä alkoi pidätysten aalto.
.
Tutkintaa varten perustettiin sisäministeri Leinon johtoon tutkintaelin (SMTE), johon kuului
180 päätoimista tutkijaa, jotka kuulustelivat noin 6 000 ihmistä, mistä kertyi noin 300
mapillista paperia. Syytteen nostamista esitettiin 2 122 henkilölle. Tutkintaa hidasti
kuulusteltavien periaate: muiden asioista ei puhuta mitään. Ennen kaikkea puuttui laki,
jonka perusteella syytteet olisi voitu nostaa. Niinpä syntyi Suomen historian toinen
taannehtiva laki, joka tuomitsi rikollisiksi ennen sen säätämistä tehdyt teot. Presidentti
Paasikivi allekirjoitti asekätkentälain 24.1.1947. Kaksi kuukautta sen jälkeen alkoi
ensimmäinen oikeudenkäynti.
Tuomiot julistettiin 9.4.1948.
7
Kaikista tuomioista valitettiin Korkeimpaan oikeuteen. Korkein oikeus korotti 698
tapauksessa sotaylioikeuksien tuomioita. Vasta maaliskuun 15. päivänä 1950 Korkein
oikeus antoi viimeisen päätöksensä.
Tässä Pohjoismaiden laajimmassa oikeusprosessissa tuomittiin 1488 henkilöä
vapausrangaistuksiin. Tuomiot vaihtelivat kuukaudesta vankeutta evl Haahden korotettuun
kuuden vuoden vankeusrangaistukseen.
.
Ensimmäiset kätköt Pohjois-Kymenlaakson Suojeluskuntapiirin alueelta paljastuivat
keväällä 1945. Koko piirin alueelta paljastui 34 kätköä. Tuomion sai 48 kätkijää.
Todellisuudessa kätkentään osallistuneita oli huomattavasti useampia
MITÄ ASEKÄTKENNÄLLÄ SAAVUTETTIIN
Asekätkentä oli velvollisuudentunnon ja vastuun kantamisen malliesimerkki. Nihtilä ja
Haahti ryhtyivät asekätkentään omasta aloitteestaan ja vastuunsa tuntien. He kantoivat
vastuun myös loppuun asti. He olisivat voineet vierittää syyn esimiestensä niskaan. Sitä he
eivät tehneet.
8
Asekätkentä tarjosi Valpolle voimannäytön. Muissa Suomen kohtalon kokeneissa maissa
uudet vallanpitäjät kohdistivat puhdistusaaltonsa poliittisiin vastustajiinsa, teollisuusjohtajiin
tai yliopistonopettajiin. Paljastunut asekätkentä vei Valpon kaikki voimat. Upseerit olivat
siinä tilanteessa joutilaimpia istumaan vankilassa.
Asekätkentä sotki kommunistien vallankaappaushankkeet, koska kätkennän mittasuhteista
ei tutkimuksen kestäessä päästy mihinkään käsitykseen. Maakunnassa olevat aseet
muodostivat liian suuren riskin vallankaappaukselle.
ASEKÄTKENTÄ PELASTI SUOMEN
Suomi oli Neuvostoliiton naapurivaltioista ainoa, joka toisen maailmansodan jälkeen säilytti
paitsi itsenäisyytensä myös länsimaisen yhteiskuntajärjestyksensä.
9
LÄHTEET:
Koskenniemi Erkki: Luentomoniste. 1992
Lukkari Matti: Asekätkentä. Otava. 1997.
Vitikainen Erkki: Maanpuolustustyötä Kymenlaaksossa II. Otava. 2000.
Vitikainen Erkki: Maanpuolustustyötä ruohonjuuritasolla. Matti Karhima Ky. 2005.
Toivanen Topi: Varttuneempien isäntien sota. Asekätkentä pelasti maan. Maatilan Pellervo
joulukuu 1999.
Siren Juha: Asekätkijät pelkäsivät miehitystä ja varautuivat sissisotaan. Helsingin
Sanomat. 8.5.2005.
Vesikansa Jyrki: Asekätkentä pelasti Suomen miehitykseltä. Iltalehti 7.6.2014.
Kannattaa lukea romaanit: Eeva Joenpelto: ”Jottei varjos haalistu”,
Ville Kaarnakari :”Operaatio Bara-Bellum”
10