Nro 23 2010 - Karkkilan Kotiseutuyhdistys

ARKKILAN
OTISEUTUYHDISTYS ry.
Jäsenlehtí – N:o 23 – Toukokuu 2010
40
1
Karkkilan Kotiseutuyhdistys
Karkkilan Kotiseutuyhdistys
Karkkilan Kotiseutuyhdistys ry:n
jäsenlehti n:o 23
Toukokuu 2010
Toimituskunta:
Virpi Lepistö (päätoimittaja)
Yhteystiedot:
Virpi Lepistö
Kuoppamäentie 1 A 4, 03600 Karkkila
p. 040-560 8004
[email protected]
Ilmoitushinnat:
1/1 sivu 350 €, 1/2 sivu 200 €, 1/4 sivu 120 €, 1/8 sivu 70 €
Taitto:
Timo Rantanen, Virpi Lepistö
Paino:
Karkkilan Painopalvelu Oy, Karkkila 2010
Kansikuvat:
Etukannessa Henna Mitrusen kuva Alimmaisilta. Maitolaiturilla Niemisen
lapset ja Minja. Takakannessa yksityiskohta paikallisesta maalaismiljööstä.
Sisältö:
3-4
4
5-6
7
8-9
10-11
12
13-14
15-16
17
17-19
20
21-24
25
26-28
29-30
31-32
32
33-34
35
Puheenjohtajalta ............................................................................................. Henna Mitrunen
Vuoden 1941 maaottelumarssi Karkkilassa ....................................................
Tarinoita Haukkamäen liepeiltä ......................................................................... Virpi Lepistö
Ilmari Huitin maalauksista kirja .....................................................................
Haglundia odotellessa ......................................................................................... Juhani Silván
Kolmekymmentä vuotta Fagerkullassa ............................................................... Virpi Lepistö
Lähde retkelle Fiskarsiin/ Sukututkijoilta apua Sveitsiin ..............................
Liedeltä pöytään- näyttely ................................................................................... Janne Viitala
Nyhkälän koulun elämää .................................................................................... Anna Arosuo
Anun näköinen konsertti ..................................................................................... Virpi Lepistö
Huomisen varjot (Osa 2) ................................................................................... Reijo Koijärvi
Väriä talvisessa maisemassa ........................................................................... Henna Mitrunen
Lyseolaisia, SS-miehiä ja polkupyörän arvoitus (Osa 3) .................................. Ahti Lindstedt
Laatikkojen uumenista ......................................................................................... Virpi Lepistö
Leipomotoimintaa Karkkilassa (Osa 4) ......................................................... Henna Mitrunen
Sukututkijan nettiosoitteita ............................................................................. Pekka Wikberg
Aktiivinen Karkkilan kameraseura ..................................................................
Karkkilalaisesta kynästä ...................................................................................
Kotiseutuyhdistyksen retket 2010 ...................................................................... Juhani Silván
Kotiseutuyhdistyksen tuotteiden myyntihinnat ..............................................
2
Karkkilan Kotiseutuyhdistyksen
tuotteiden myyntihinnat
Kirjat
Karkkila – Högfors – Ul. Pyhäjärvi. Postikortit kertovat: Helena Puustinen –
Henna Mitrunen 2009 ................................................................................
Ahmoon kylä: Matti Kota 2008 ..........................................................................
Järvenpää, tuhansien tarinoiden kylä: Marja Holli 2007 ..................................
Alimmainen – Kuninkaanmaalta Mettämyllyyn: Marja Holli 2004...................
Kumlingen pappilasta Högforsin ruukkiin: Juhani Silvan................................
Raudanhehkuista rytmiä, Karkkilan tanssiorkesterit 1920-luvulta 1960-luvulle:
Kyösti Suonoja 2007 ...........................................................................................
Aina uusia projekteja, Karkkilassa ja maailmalla: Kyösti Suonoja 2008 ..........
Itsekasvatusta ja kapinaa: Kirsti Salmi-Niklander .............................................
Suojelun arkea, miten toteutui tapaus Högfors: Tiina Valpola ........................
Karkkilan vanha rakennuskulttuuri: Päivi Mikola – Risto Hakomäki ..............
13,50 Vuosisadan koulutarina: Tuure Hasselman – Kirsti Salmi-Niklander
Pahan päivän varalle. Ul Pyhäjärven lainajyvästön vaiheita: Tommi Kuutsa
Murreretki Uudellemaalle, Liistoin Kallei Karkkilasta: Pekka Lehtimäki,
WSOY 1997 .........................................................................................................
Ols vait, kyl meitil tääl oj joskus lystiiki ollu: Reino Luoto ..............................
Fagerkullasta etulinjaan: Reino Luoto 2003 ......................................................
Meittii oli neljä riskii miästä. Kaskuja I: Reino Luoto – Eino Halme .................
Poijes alta kylävvartijat. Kaskuja II: Reino Luoto – Eino Halme .......................
Murteen murinoi ja piänii tarinoi vanhast Högforssist: Eino Halme ................
Rautamäen Uutmanni – noita vai shamaani: Aaro Salovaara ..........................
Laatokkani hiekkaranta oli valkoinen: Rauha Koskinen ..................................
Evakkolapsen pitkä vaellus: Milda Valtonen.....................................................
Tallella aika eletty. Muistelmia rehtorivuosista: Juhani Silván .........................
Inkerinmaan kasvattajia, Toikat Hietamäeltä: Pekka Wikberg ..........................
40,00
35,00
35,00
30,00
25,00
25,00
30,00
30,00
30,00
13,50
17,00
15,00
15,00
15,00
8,00
8,00
7,00
5,00
5,00
10,00
22,00
30,00
Viisi vuodenaikaa, cd-rom, Risto Nurmi – Marja Holli .....................................
10,00
Jäsenlehdet ..........................................................................................................
5,00
Adressit ................................................................................................................
12,00
Kortit ....................................................................................................................
0,50-1,00
Kirjoja on myynnissä Karkkilan museoissa ja Lukutoukan Kirjakaupassa
Tuotteita voi tilata: Pekka Wikberg, puh 040-5769570,
sähköposti: [email protected]
Postikulut lisätään hintaan.
39
Karkkilan Kotiseutuyhdistys
Puheenjohtajalta
Ei voi olla totta, että kevät kolkuttelee taas, kaikesta talven lumesta huolimatta. Lumihan teki
viime talvesta ikimuistoisen. Loppuvuoden jäsenlehden kanteen kuvasin etelään muuttavia
joutsenia ja nyt niiden parvet palaavat taas
tööttäillen iloksemme.
Pitäisi tietenkin kirjoittaa puheenjohtajan palstalle jotakin asiaa ja mielenkiintoisesti - saas nähdä
miten Karkkilan flikan käy! Saanko rustattua pari
riviä vai laitetaanko kuvia, niitä kun on sattuneista
syistä tullut otettua opiskelun ja työn takia enemmänkin. Eipä vaikean kameratekniikan ja muun
alaan liittyvän treenin vuoksi elämään juurikaan
muuta ole mahtunut. Mitä nyt näitä kotiseutujuttuja yritän hoidella.
Suuret kiitokset luottamuksesta, kun puheenjohtajan pesti vielä jatkui yhdistyksessämme. Meillähän on monta projektia pahasti kesken ja mielekästä puuhaa riittänee. Vuosikokouksessa jäsenmaksua korotettiin sitten sillä parilla eurolla. Vuosien ajan se on pysynytkin samana eikä vieläkään päätä huimaa. Eihän! Varoitukseni edellisen lehden pääkirjoituksessa ei tuottanut mutinoita (ainakaan äänekkäitä) ja sillähän saadaan
sitten värikkyyttä lehteen.
3
Karkkilan Kotiseutuyhdistys
Päällimmäisenä projektina minulla on, yhdessä
Ilmari Huitti- säätiön kanssa, taidekirjan teko.
Työn alla on taiteilijan elämäntyön kartoitus ja
tauluarkiston kokoaminen. Monet jäsenistämmekin ovat jo projektiin osallistuneet kuvauttamalla Huitti- taulujaan. Osa tauluista päätyy
myös kirjaan. Taulut kuvaavat suurelta osin kotiseutuamme viime vuosisadan alkuvuosikymmeniltä aina kuusikymmentäluvulle asti. Eipä silloin vielä värikuvia maisemista ja ihmisistä otettu. Eikä liikaa niitä mustavalkokuviakaan. Joten
uskoisin, että hyvällä asialla ollaan.
Kotiseutuaiheiset kirjat ovat Karkkilassa aina olleet arvossa. Ne ovat tehneet kauppansa. Siitä
voimme päätellä, että huolimatta nurinoista, jotka johtuvat epäkohdista ja puutteista kotiseutumme miljöössä tai palveluissa, karkkilalaiset
arvostavat syvästi kotiseutuaan. Missäpä sitä kaikki täydellistä olisikaan. Yhdistykseemmekin on
liittynyt paljon entisiä Karkkilalaisia tai heidän
jälkeläisiään. Tervetuloa mukaan!
Niin, palataanpa itse aiheeseen - siis kirjoihin,
jotka on valmistettu lähellä ja ovat siis eettisestikin
hyvä valinta. Yhteiskuntatieteiden maisteri Kaija
Laitinen kirjoitti Helsingin Sanomissa, kuinka
kuluttajista jo viidennes käyttää eettisiä valintaperusteita ostopäätöstä tehdessään.
Kirjojen valmistukseen liittyy kaksi eettisesti kestävään tuotantoon liittyvää kysymystä – ympäristövaikutukset ja sosiaaliset vaikutukset. Kirja on
ympäristöystävällinen tuote. Sen hiilijalanjälki (ilmaisu ja tapa mitata ekologisuutta on kaikille jo
varmasti tuttu tiedotusvälineistä) on pieni. Parhaimmillaan kirja on valmistettu kokonaan uusiutuvista raaka-aineista. Puukuidusta, kasviöljypohjaisista väreistä ja luonnosta saatavista
liima-aineista. Ja vielä mitä lähempää kirja pystytään tuottamaan sen parempi, tietenkin.
Suomessa paperin valmistus on ympäristötietoisuudessaan aivan eri tasolla, kuin monessa alikehittyneessä maassa. Myös esimerkiksi lapsityövoiman käytöstä ei ole selvyyttä, muistutti Laitinen.
Aivojemme tuuletus muualta tulevilta ajatuksilta
on varmasti joskus tarpeen, mutta sisällön ja
kulttuurillisen annin puolesta kotimaassamme ja
kotikaupungeissamme tuotetut ja toimitetut kirjat ovat varmasti vertaansa vailla. Kotiseutuyhdistyskin pyrkii painattamaan kirjat, lehdet,
kortit ym. omalla paikkakunnalla. Tällä hetkellä
valinta on varsin helppo, kun paikkakunnalla
toimii vain yksi painotalo, Karkkilan Painopalvelu
ja yhteistyö on saumatonta. Vain kovakantisissa
olemme vielä joutuneet menemään merta edemmäs kalaan painoihin, joissa tehdään kovakantisia kirjoja "massoittain", jolloin hinta on ollut
vielä merkittävästi edullisempi. Muutaman satasen säästöä ei kannata kaukaa lähteä hakemaan.
Silloinhan raha jää jo muuta kautta lähiympäristöämme vaurastuttamaan. Ehkäpä tähän asiaankin tulee muutos tulevaisuudessa!
Miettikäämme jokainen ostokäyttäytymistämme
ja kannetaan kortemme kekoon, jos suinkin mahdollista. Myymälät ja muut palvelujen tuottajat
ovat tällä hetkellä veitsen terällä, kuten paikallislehdistä olemme saaneet lukea. Keskusta on
vaarassa autioitua. Palvelut vähenevät entisestään.
Mutta vielä ei menetetä toivoa kehittyvästä ja toimivasta kaupungistamme.
Kesää odotellessa, iloa joka kotiin!
Henna Mitrunen
JK. Helena Puustisen kanssa tekemämme kirja
Karkkila-aiheisista postikorteista, "Karkkila –
Högfors- Ul. Pyhäjärvi- Postikortit kertovatKotiseutumme historiaa 1900-luvun alusta nykypäivään", vähenee uhkaavasti. Että jos jollekin
kirjasta vielä iloa olisi, kannattaa se hankkia pian.
Niitä saa suoraan yhdistykseltä tai Lukutoukan
kirjakaupasta sekä Kristiina Vuorelan kehystysliikkeestä.
Ja kaikki tässä kirjoituksessa mainitut yritykset
ovat paikallisia hyvän palvelun liikkeitä.
Maaottelumarssi vuonna 1941. Miehet 15 km,
aika 2 tuntia 20 minuuttia. Naiset ja 10-13-vuotiaat lapset 10 km, ajassa 1 tunti 40 minuuttia.
Suomi 1 507 111 ja Ruotsi 943 952 suoritusta.
Kuva on otettu Karkkilassa, takana yhteiskoulu
ja edessä Esson huoltamo. Kuvassa toinen vasemmalta on Unto Laaksonen. Neljäs poika vasemmalta on Veikko Hellgren. Valkoisessa kauluspaidassa oleva poika on Olavi Toivonen. Isäni,
hattupäinen ja ulsterissa tuolin takana. Itse seison polkupyörän takana lippalakki päässä.
Kuvan lähetti Reijo Koijärvi.
4
Karkkilan Kotiseutuyhdistys
Tarinoita Haukkamäen liepeiltä
Kyläkirjojen tekeminen jatkuu jälleen Karkkilan
seudulla. Tällä kertaa vuorossa on HaukkamäkiFagerkulla-Vanhakylän alue. Käytännössä katsoen siis Haukkamäen koulupiirin alue aina Haapalaan asti.
Suomi-filmin hoppa
Lemmoin mäki Haapalaan päin oli ennen jyrkkä
ja sen puolivälissä oli mutka. Pikkupoikina laskimme siitä vatsakelkoilla ja joskus jonossakin
potkureilla, myös pahvinpaloilla ja ”kusiluistimilla”.
Kyläkirjan puuhanaisena toimii Raili Kataisto, jonka yhteystiedot löytyvät seuraavalta sivulta. Tulevan teoksen kustantaa Karkkilan Kotiseutuyhdistys.
Kerran laskin pahvinpalalla mäkeä, kun mutkan
takaa tuli henkilöauto, ”tolppaheikki” vastaan. En
voinut muuta kuin panna pään matalaksi ja kuin
ihmeen kaupalla selvisin auton alta ehjänä. Kun
kiipesin takaisin mäen päälle, niin pojat kertoivat, että auto oli Suomi-filmin hoppa, koska sen
takana oli kirjaimet SF.
Kirjan teko on nyt siinä vaiheessa, että alueen
ihmisten muistoja ja tarinoita on kerätty talteen
jo aika joukko, mutta vielä on tilaa uusille kertomuksille.
Tehtaan urheilukenttä
Yksi kirjan tarinankertojista on edesmennyt kauppias Hannu Ilmanen, Karkkilan Sähkö- ja koneavun perustaja. Seuraavassa muutamia makupaloja Hannu Ilmasen muisteloista – ja tietysti tulevasta Haukkamäki-kirjasta.
Tehtaan urheilukenttä Käpylässä oli kesäisin ahkerassa käytössä. Haanpään Olli oli usein kuuluttajana yleisurheilukilpailuissa. Pelattiin ja
harjoiteltiin jalkapalloa miltei joka päivä.
Kenttää reunusti yli kaksimetrinen aita. Pojat kaivoivat aidan alle reiän, josta pääsi sisäpuolelle
5
Karkkilan Kotiseutuyhdistys
Syksyllä -56 Haukkamäkeen pystytettiin 14 metriä korkea putki, jonka päässä oli Tallinnan antenni. Pystytyksessä poikia auttoivat sähkömies
Jaakko Väre, Raimo Heino ja minä Hannu Ilmanen. Helsingin lähetykset olivat vielä niin heikkoja, ettei niitä kannattanut edes yrittää.
Saariston kamari oli joka ilta täynnä katselijoita
ja ihmettelijöitä.
pääsylippua ostamatta. Kentälle mentiin myös
Salimäenpellon ja Kuuselanmäen kulmaan rakennetun ulkohuusin ovesta, kun aidassa oli siinä
kohdassa pieni aukko. Kentällä oli pitkät valkoiset penkit, joilla vanhempi väki istui. Nuoret istuivat ruohokedolla.
Isä-Arvo kertoi, että kerran keihäänheittäjältä lensi
keppi yleisön joukkoon, suoraan nuoren pojan
rintaan ja jäi siihen sojottamaan. Yleisö huusi
kauhuissaan: ”Lääkäriin, lääkäriin!”. Poika nousi
kedolta istumaan ja huusi: ”Vittuu räätäliin!”. Keihäs oli vain hipaissut kylkeä, mutta pikkutakkiin
tuli reikä. Räätälireissu tuli.
Oma uusi ammatti
Minä sain tästä Saaristojen antenninpystytyksestä
oman ammatin. Tuure Saarto ”vietteli” minut liikkeeseensä vuonna 1960. Jäin Tuesta pois. Oman
liikkeen perustimme vuonna 1964. Liikkeemme
täyttäessä 30 vuotta sain Eino Saaristolta juhlakaluksi hänen näköradionsa.
Janne Holsten
Lemmoinmäen alapuolella ns. Holstenin mutkassa
eleli vanhapoika Janne Holsten. Talo ja varsinkin sauna olivat vuosien kuluessa ränsistyneet.
Nokitiellä, nykyisellä Kumpeentiellä oli pitkä rivi
uusia omakotitaloja.
Einon kuoleman jälkeen Saariston veljekset lahjoittivat isänsä syntymäpäivälahjan minulle.
Lahjoitimme sen puolestamme Karkkilan Työläismuseoon, jossa se on nyt tulevienkin polvien
nähtävänä.
Janne oli erään perheen kanssa sopinut, että saa
käydä lauantai-iltaisin saunassa. Elettiin syksyä
1957. Perheen pojat kertoivat Jannelle, että venäläiset olivat ampuneet taivaalle kiertävän tähden, Sputnikin, joka kiersi maapalloa. ”Älkät tei
puhuka vanhal miehel potaskaa”. Janne ei uskonut poikien puhetta.
Antenniasiaa
Antennien asennus oli vaarallista työtä. Täpäriä
pelastumisia osui minunkin kohdalleni muutama.
Olin Tuure Saarron kanssa Rajakadulla pystyttämässä antennia Väinö Hellmanin talon katolla.
Piippuraudat oli saatu kiinni ja teräksinen,
ruostumaton vesijohtoputki paikoilleen. Saarto oli
piipun päällä ja minä kiristin muttereita. Yhtäkkiä jalat menivät altani. huitaisin käteni ylös.
Sormenpäät osuivat piipun reunaan. Tuure tarttui ranteista kiinni ja sai minut ylös.
Yksi pojista lähti pihalle. Kuinka sattuikaan, niin
Kumpeen peltojen yllä viiletti parhaillaan tekokuu. Hän riensi kertomaan tapahtumasta saunojille. Pian pihalla seisoi neljä alastonta miestä tuijottamassa taivaalle.
Nyt Jannekin uskoi ja lausui: ”Ompas tieteellisteknillinen iksruktio”. Illalla perheessä ihmeteltiin Jannen hienoa sanaa.
Alhaalla kerroimme mitä oli tapahtunut. Väinöisäntä kertoi, että olisin pudonnut kahdeksan
metriä autotallin eteen betonilattialle.
Karkkilan ensimmäinen televisio
Eino Saaristo oli Karkkilan ensimmäisen television, näköradion, omistaja. Saaristo täytti alkuvuodesta 1957 viisikymmentä vuotta. Hänen poikansa
Immo ja Lasse päättivät antaa isälleen television
syntymäpäivälahjaksi.
Onko Sinulla
omakohtaisia muistoja tai tarinoita
Haukkamäen ympäristöstä?
Edellisenä vuonna pojat alkoivat rakentaa
komeata”piironkia”, jossa olisi televisio, radio ja
levysoitin. Televisio oli 17” Asa. Saksasta asti piti
hankkia osia koneeseen. Kaapiston alaosassa oli
monta kaiutinta ja ääni oli tosi hyvä.
Jos on, niin lähetä tekstisi tai juttuideasi
sekä yhteystietosi osoitteeseen
Raili Kataisto, Perkontie 17,
03600 Karkkila
6
Karkkilan Kotiseutuyhdistys
Ilmari Huitin maalauksista kirja
Karkkilan Kotiseutuyhdistys ja taidemaalari Ilmari
Huitti- säätiö ovat aloittaneet yhteisprojektin, jonka tarkoituksena on valokuvata mahdollisimman
monta Huitin maalausta. Projekti on lähtenyt loistavasti käyntiin, sillä tähän mennessä tauluja on
kuvattu jo noin 550 kappaletta. Säätiön omat
kokoelmat käsittävät noin 120 teosta ja loput ovat
löytyneet eri yhteisöjen ja yksityisten omistuksesta. Myös Karkkilan kaupungin sekä Vihdin
kunnan omistamat taulut on kuvattu.
Yksityiset ihmiset ovat tuoneet taulujaan kuvattaviksi aina Kirkkonummea, Klaukkalaa, Helsinkiä, Espoota ja Riihimäkeä myöten. Kuvauksia on järjestetty esimerkiksi Karkkilan keskustassa, Vaskijärvellä, Läyliäisissä ja Hunsalassa.
Työryhmä on ollut iloisen yllättynyt siitä, miten avuliaasti yksityiset
taulunomistajat ovat
suhtautuneet kuvausprojektiin.
Sen lisäksi, että Huitin
taulut saadaan kuva-arkistoon, tehdään niistä
myös kirja. Parhaillaan
valitaan kuvia, jotka antavat mahdollisimman
kattavan otoksen Huitin
eri aikakausien ja tyylisuuntien tauluista.
Ilmari Huitin kuolemasta tulee joulukuun ensimmäisenä päivänä
kuluneeksi viisikymmentä vuotta. Kirjan valmistumista tähdätään samaan ajankohtaan.
7
Karkkilan Kotiseutuyhdistys
Haglundia odotellessa
kieliseen kouluun,
jossa hän oli ahkera
ja tunnollinen oppilas. Kun katselee
hänen koulutodistustaan, on huomaavinaan, että hän selvästi jo koulussa
halusi suunta lääkärin ammattiin. Hän
tutki innokkaasti
kasveja ja valitsi
kieliohjelmaansa
saksan ja latinan.
Saksaa hän opiskeli
ponnekkaasti saaden siitä ylioppilastodistukseensa
kympin. Kun hän
myöhemmin kävi
Saksassa opiskelemassa, hänellä oli
erinomainen saksan
kielen taito.
Kirja ”Haglundin aika”
tulee olemaan kunnianosoitus lääkärille, joka
70 vuotta sitten esti minua muuttumasta palkokasviksi. Haglund veti vastaanotollaan nenästäni monta idullaan
olevaa hernettä. Muutakin muistan hänestä.
Hän kirjoitti reseptin,
jolla apteekissa sekoitettiin minulle migreenilääke, joka auttoi ja siivitti minua pitkälle tehdasvalmisteisiin lääkkeisiin asti. ”Kun olet
tällainen vanha pappa,
ei migreeni enää sinua
vaivaa”, sanoi hän.
Enää minulla ei ole ollut päänsärkyä moniin
vuosiin.
Muistan myös hänen
Wilhelm Haglundin
ulkonäkönsä. Pitkä,
opiskelu Helsingin
harmaahiuksinen mies,
yliopiston lääketiejolla oli nenänsä alla
Wilhelm Haglund
teellisessä tiedekunhuuliparta. 1940-luvulnassa
kesti
pitkään
ja
se
oli
perusteellista.
Hänella, jolta ajalta monien muidenkin muistot hänestä ovat, Haglund oli jo 60-vuotias. Hän oli mi- lä oli opettajinaan ajan kuuluisimmat kirurgit ja
nusta kaikessa aristokraatti, jota piti kunnioittaa. eri tieteenalojen parhaimpiin kuuluvat miehet, ei
Hän oli käytökseltään aristokraatti ja hän oli ainoastaan Suomessa vaan koko Euroopassa.
aristokraatin näköinen. Valkoisen pitkän lääkärin- Heiltä saamiaan tietoja ja taitoja hän käytti myötakin alla hänellä oli aina puku ja jalassa hyvin hemmin monin tavoin karkkilalaisten hyväksi.
kiillotetut puolikengät. Ei tietokaan farkuista ja Kun äitini kaatui polkupyörällä tehtaan puutarcrockseista. Hän liikkui vastaanottohuoneessaan han jyrkässä mäessä, hänen jalkansa vääntyi
rauhallisesti ja määrätietoisesti. Tuntui siltä, että polvesta luonnottomaan asentoon. Apuun tuli
hän kaiken aikaa tiesi varmuudella kaiken sen, tietysti Haglund. Yliopiston historiasta luin kirjaa
kirjoittaessani, että Haglundin kirurgian opettaja
mitä oli tekemässä.
professori Ali Krogius oli opettanut oppilailleen
Kun nyt, 55 vuotta hänen kuolemansa jälkeen, bravuurinumeronaan nuljahtaneen polvilumpion
monen vuoden aikana olen yrittänyt porautua asettamisen paikalleen.
hänen elämäänsä, tiedän paljon enemmän. Näen
silmissäni kolmen pojan veljessarjan, joka Hel- ”Haglundin ajasta” tulee laajempi kirja kuin aluksi
singin Ratakadulla vietti varsin onnellista ja tasa- ajattelin. Se johtuu siitä, että kerron paitsi
painoista elämää. Siskokin pojilla oli ollut, mutta Haglundista itsestään, myös hänen ajastaan Karksilloinhan aina vähintään yksi lapsi pesueesta me- kilassa. Yritän maalata paperille kuvan siitä Pynehtyi. Kouluikäisenä Wilhelm hakeutui ruotsin- häjärvestä ja Karkkilasta, joka oli olemassa sil-
8
Karkkilan Kotiseutuyhdistys
loin kun hän paikkakunnalla työskenteli. Nostan
pöydälle myös niitä ihmisiä, jotka enemmän kuin
muut tekivät Karkkilasta suuren teollisuuspaikkakunnan.
Karkkilaan hän tuli vuonna 1915 ja joutui heti
sylipainiin Suomen historian suurten tapahtumien kanssa. Haglundin aikaan kuului neljä suurta
sotaa: ensimmäinen maailmansota, sisällissota,
toinen maailmansota ja sota tuberkuloosia vastaan. Viimeisintä näistä sodista käytiin pahimmillaan samaan aikaan toisen maailmansodan kanssa. Niille kaikille oli yhteistä se, että taistelussa
oli mukana koko kansa. Sotaa keuhkotautia vastaan käytiin Suomessa sata vuotta ja se päättyi
Suomessa vasta kauan Haglundin ajan jälkeen.
Keuhkotauti on saanut kirjassani osalleen pisimmän luvun, mutta sen vaiheista saisi helposti
oman jännittävän kirjansa. Karkkilassa tämän
sodan päällikköinä ja sankareina toimivat Wilhelm Haglund ja nuori, sodan alkuvaiheessa Karkkilaan muuttanut sairaanhoitajatar Maire Arosuo,
myöhemmin Helenius.
Siinä joukossa on maanviljelijöitä, kauppiaita,
oppisivistyneistöä, tehtaan herroja ja työmiehiä.
Ei niin kovin monta, mutta sitäkin laadukkaampia.
Kun tuo kuva oli valmis, huomasin hämmästyttävän asian: Haglundin aikana Karkkila oli monessa asiassa kehittyneempi paikka kuin se on
nykyään. Oli Pohjoismaiden suurin valimo, oli
rautatie, syrjäkyliltä ihmisiä poimiva joukkoliikenneverkosto, laadukas hotelli. Mitään niistä
ei ole enää.
Haglundin elämä jakautui kolmeen osaan. Lapsuus, nuoruus ja opiskeluaika veivät ensimmäiset 33 vuotta, työvaihe vei seuraavat 33 vuotta.
Jäljelle jäi seitsemän vuotta kestänyt raskas luopumisen aika. Haglund syntyi vuonna 1882 ja
kuoli 1955.
”Haglundin aika” on myöhässä aikataulustaan,
mutta nyt se alkaa kuitenkin olla totta. Luettavaksi kirja saadaan syyskuussa, jos kaikki menee
suunnitelmien mukaan.
Juhani Silván
Lääkärintalo talvella alkuperäisessä asussaan.
9
Karkkilan Kotiseutuyhdistys
Kolmekymmentä vuotta Fagerkullassa
Jukka Salmi, tuttavien kesken Luihu, on asunut
Karkkilassa täsmälleen 30 vuotta. Tuona aikana
mies ei ole suinkaan maannut laakereillaan, päinvastoin. Hänet tunnetaan niin kuvataiteilijana,
muusikkona, elokuva- ja teatterilavastajana, paikallislehden kolumnistina, harrastajanäyttelijänä
kuin kirjailijanakin. Tätä nykyä mies kantaa titteliä ”kaupungintaiteilija”.
Puolikas talo
Salmi päätyi Karkkilaan‘– kuinkas muuten – puolivahingossa.
- Kaverini Heikki Valpola tunsi näyttelijä Vesa
Mäkelän, joka oli asunut nuoruutensa Karkkilassa. Tämän tuttavuuden kautta Heikki jotenkin
ajautui johtamaan Karkkilan Työväen Mieskuoroa
ja kuuli Fagerkullassa olevista hirsitaloista, joita
myytiin halvalla, muistelee Salmi.
Hän itse oli tuohon aikaan naimisissa Tiina Valpolan siskon kanssa. Nelikko päätti ostaa yhdessä paritalon Fagerkullan Nokimäestä.
- Pahaksi onneksi joku oli juuri ehtinyt varata
”meidän” talostamme toisen päädyn, joten ostimme sitten asunnot vierekkäisistä taloista, kertoo
Salmi.
Oli vuosi 1980 ja puolikkaan hirsitalon hinta oli
27 200 markkaa.
- Olin silloin Pitkosen Sepolla rakennushommissa
Helsingissä. Seppo tuli kerran käymään kylässä,
ihastui Fagerkullaan ja osti talon meitä vastapäätä. Se oli mukavaa aikaa. Kaikilla oli pieniä lapsia ja naapureitten kanssa oltiin koko ajan tekemisissä.
Jukka Salmi on Karkkilan kaupungintaiteilija.
- Tuohon aikaan teimme Pätilän Markun kanssa
yhdessä rakennushommia. Niiltä tiimoilta tutustuimme elokuvaohjaaja Aki Kaurismäkeen ja pian
huomasimme rakentavamme lavasteita elokuvaan
Pidä huivista kiinni Tatjana, kertoo Salmi.
Elokuvalavasteita hän ehti rakentaa vuosikausia.
Viimeisin elokuvatyö oli Mies vailla menneisyyttä.
Näyttämö ja elokuvat
Tauluja ja tarinoita
Salmi ei ehtinyt kauaa asua Karkkilassa, kun huomasi olevansa aktiivisesti mukana Työväen Näyttämön toiminnassa. Puheenjohtajanakin hän ehti
toimia seitsemän vuotta.
- Laaksosen Raimo soitti yhtenä päivänä ovikelloa ja ojensi pussillisen perunoita sanoen:
”Olet kuulemma sen verran hullu mies, että
lähdetkö mukaan näytelmään?”. Lupauduin ja sain
Kirjuri Koistisen roolin näytelmästä Hyppyrimäki,
nauraa Salmi.
Näyttelemisen ja puheenjohtajuuden ohella Salmi rakensi näytelmiin lavasteita ja myös käsikirjoitti yhden näytelmän, Kokonaan uusi ihminen.
Taulujen maalaaminen on kuulunut Salmen harrastuksiin aina. Samoin on laita tarinankirjoittamisen kanssa.
- Nuoruudessani haaveilin taidemaalarin urasta,
mutta ei siitä elantoa tullut. Niinpä hankin leivän
rakennustyömailla ja maalasin omaksi ilokseni.
Opiskeluakin kokeilin Turun piirustuskoulussa
sekä yliopistossa, jossa opiskelin vanhaa Kreikkaa ja Sanskriittiä sekä suomalaisen kansanrunouden vertailevaa tutkimusta. Valitettavasti kaikki
opiskelut jäivät kesken.
Salmi on kuitenkin ammentanut opiskeluistaan
aineksia tarinoihinsa. Ensimmäinen julkaistu teos,
10
Karkkilan Kotiseutuyhdistys
vuonna 2004 ilmestynyt Hunajametsä, on herkullinen kertomus Aleksanteri Suuren ajasta vuonna 300 eKr. Romaani Karitsan kirjekuoret sijoittuu nykyaikaan, mutta kolmas, Pääsiäinen, kertoo jälleen muinaisista ajoista, ajanlaskun alun
Jerusalemista.
Maaliskuussa Työväen Näyttämö esitti näytelmää
Salome, jonka värikäs ja täyteläinen käsikirjoitus
oli Salmen käsialaa.
- Suomensin Salomen Oscar Wilden alkuperäisestä, ranskankielisestä tekstistä jo muutama vuosi
sitten. Hienoa, että Näyttämö otti näytelmän ohjelmistoonsa, sanoo Salmi.
Käsikirjoituksen lisäksi Salmi myös lavasti
Salomen yhdessä Pertti Salmenjoen kanssa.
Tänä keväänä Salmesta tuli elämänsä ensimmäisen kerran kaupungin työntekijä. Ei kuitenkaan
ojankaivaja tai talonmies, vaan järjestyksessään
toinen Karkkilan kaupungintaiteilija. Se, mitä titteli käytännössä tarkoittaa, on Salmelle itselleenkin vielä vähän avoinna.
- Sen verran tiedän, että saan ihan luvan kanssa
tehdä täysipäiväisesti taidetta ja siitä vielä maksetaan palkkaa. Paremmin ei voisi asiat tämän
ikäisellä miehellä olla.
Virpi Lepistö
Jukka Salmen näkemys Köyliönjärven tapahtumista.
Työväen Näyttämön Salome- näytelmän lavasteet olivat Jukka Salmen ja Pertti Salmenjoen taidonnäyte.
11
Karkkilan Kotiseutuyhdistys
Lähde retkelle Fiskarsiin
Sukututkijoilta apua
Sveitsiin asti
Karkkilan Kotiseutuyhdistys järjestää kaikille avoimen retken Fiskarsin ruukkiin lauantaina 7.8.
Kotiseutuyhdistyksen sukututkimusjaosto – erityisesti Pekka Wikberg – ojensi auttavan kätensä
aina Sveitsiin saakka.
Opastetun kävelykierroksen aikana tutuksi tulevat niin ruukin vanhat rakennukset kuin mielenkiintoinen historia ja nykypäiväkin. Lisäksi päivän aikana voi omatoimisesti tutustua alueen
näyttelyihin, tehdä ostoksia ruukin putiikeissa ja
pajoissa sekä tehdä löytöjä kirpputorilla.
Suomessa syntynyt, sittemmin Sveitsiin kotiutunut Ernst Arto Baumberger lähestyi yhdistystä
sähköpostiviestillä etsiessään tietoja esivanhemmistaan. Erityisesti häntä kiinnostivat isoäiti
Minne (Minna) Avilla Laakson sisarusten ja vanhempien kohtalot. Tiedossa oli, että isoäidin isä
“Juho” Johannes Alexanterinpoika Laakso oli aikoinaan suutari, jonka mökki on edelleen paikallaan Tuorilassa.
Puun syy! -näyttelyn keskiössä on puu: mihin puu
venyy, mitä metsä meille merkitsee? Aiheeseen
tarttuvat suomalaiset arkkitehdit, muotoilijat, käsityöläiset ja kuvataiteilijat.
Salaisuus- näyttelyssä salaisuuksia ja mysteereitä
selvittelevät ja luovat fiskarsilaisten tekijöiden lisäksi kuvataiteilijat Outi Heiskanen, Marita Liulia
sekä korutaiteilija Sari Liimatta.
Kesän näyttelyihin yhteislippu 8 € / hlö tai 5 € /
näyttely.
Herra Baumberger oli selvittänyt sukulaissuhteitaan jo pitkälle historiaan, mutta Karkkilaan liittyvät henkilöt olivat vielä hieman hämärän peitossa.
Kotiseutuyhdistyksen ansioista hänen sukututkimuksensa ampaisi aimo harppauksen eteenpäin. Ja saattaapa olla, että Pekka Wikbergin
hankkimien tietojen perusteella Ernst Baumberger
löysi jopa elossa olevia sukulaisiaan Karkkilan
seudulta.
8.30 Lähtö Karkkilasta
10.00 Saapuminen ruukkiin
10.00-11.00 Opastettu kävelykierros ruukissa
11.30 Lounas
12.30 Vapaa-aikaa näyttelyvierailuihin ja ostoksiin
15.00 Lähtö takaisin
16.30 Karkkilassa
Retkelle tulee ilmoittautua 5.7. mennessä.
Tiedustelut ja ilmoittautumiset Henna Mitruselle
puh. 044-564 9339 tai sähköpostitse
[email protected]
Uusia jäseniä kilpailulla
Joulukuun lehdessä julkistettu Kotiseutuyhdistyksen jäsenhankintakilpailu on päättynyt.
Kilpailun voiton vei Heikki Sanna, joka haali yhdistykselle neljä uutta jäsentä.
Palkinnoksi voittaja saa Lukutoukan kirjakaupan lahjakortin.
Onnea.
12
Karkkilan Kotiseutuyhdistys
Liedeltä pöytään -näyttely ja
-kirja valmiina
Näyttelyjulkaisu esiteltiin näyttelyn avajaisissa.
Karkkilan museo esitteli kesällä 2007 Högforsin
emalin hehku-näyttelyn. Siinä oli esillä sekä uusia että vanhoja patoja, kylpyammeita, liesiä ja
kamiinoita. Yhdistävä teema oli siis emali. Vahvan sijan näyttelyssä sai Antti Nurmesniemi ja
hänen muotoilemansa padat. Jo tuolloin oli herännyt ajatus aihepiirin laajentamisesta Högforsin
rajojen sisäpuolelle ja toisaalta rajaamisesta pelkästään designpatoihin -ja pannuihin. Tuosta hetkestä on jo kolme vuotta, välissä on ollut useita
näyttelyitä ja muita tapahtumia. Koko tämän ajan
museon kulisseissa on kuitenkin kerätty tietoa ja
esineitä näyttelyä silmällä pitäen. Lopputuloksena on nyt avattu näyttely sekä aihetta syvällisemmin käsittelevä tietokirja.
Emalin hehku –näyttelyn jälkeen Högfors ja Antti Nurmesniemi oli jo melko tarkkaan selvitetty.
Arkistojen kätköistä tuli kuitenkin vielä kaikenlaista mielenkiintoista vastaan. Iso menneisyyden
harmi on Nurmesniemen suunnittelema astiasto
vuonna1968. Silloinen valimon konekanta ei ollut sopiva niiden valmistamiseen, ja koko hanke
jäi toteuttamatta. Pari vuotta myöhemmin
Högforsin talousvalutuotanto haudattiin lopullisesti, kun ammeiden ja tilausvalujen
valmistukselle piti saada lisää kapasiteettia.
Högforsin rinnalla toinen suuri talousvalujen valmistaja oli Rosenlew, joka jätti muut kilpailijat
taakseen jo 1950-luvulla. Rosenlewin tunnetuin
13
Karkkilan Kotiseutuyhdistys
muotoilija oli Timo Sarpaneva, jonka monet tuotteet ovat ehdottomia klassikkoja. Omat talousvalusarjansa lanseerasivat kuitenkin myös Rosenlewin tehtaan sisäiset suunnittelijat Raimo Simula
ja Erkki Linnala. Heidän tuotantonsa, vaikka on
jäänyt Sarpanevan varjoon, edustaa suomalaista
talousvaludesignia parhaimmillaan ja ansaitsee
tulla kattavasti esitellyksi.
toilijoita ja siirsi esineiden valmistuttamisen ulkomaille. Upo jatkoi sinnikkäästi 1990-luvun loppupuolelle, kunnes valimo myytiin ja lakkautettiin. Upon perinnettä jatkoi hetken aikaan Puulämpö Suomi Oy.
Nykyään suomalaista talousvaluperinnettä jatkaa
pienessä mittakaavassa Harjavallassa sijaitseva
Niemisen valimo, josta valmistuu muurinpohjapatoja. Componentan Pietarsaaren valimo puolestaan tuottaa blinipannuja sekä sillipannuja ja
lasten pannuja valimomuseon toiminnan tukemiseen.
Rosenlewin ja Högforsin luovuttua leikistä 1970luvulla, esiin astuivat uudet yrittäjät Wärtsilä ja
Upo. Jälkimmäinen tyytyi talon sisäisiin muotoilijoihin, mutta Wärtsilä palkkasi riveihinsä Nurmesniemen, jolta valmistui uusi talousvalusarja 1977.
Lisää piti tulla seuraavana vuonna, mutta tehtaan
kulisseissa lienee kuhissut, kun Nurmesniemen
uuden sarjan sijaan esiteltiin kokonaan uusi muotoilija: lasin parissa kannuksensa ansainnut Heikki
Orvola. Häneltä tuli useita erilaisia esineitä, jotka
yhdistettiin ns. Rautarouva-sarjaksi (elettiinhän
silloin Margaret Thatcherin aikaa...).
Tiedon kerääminen on aloitettu arkistoista. Pisimmillään on pitänyt matkata Kuusankoskelle
Kymin keskusarkistoon, mutta myös Elinkeinoelämän keskusarkisto Mikkelissä on tullut tutuksi. Kaikkea tietoa ei kuitenkaan arkistoista löydy,
mikä valittaen huomattiin Upon, Wärtsilän ja
Hackmanin kohdalla. Erilaiset tehtaan sisäiset
tiedotuslehdet ja esitteet on läpikäyty mahdollisimman tarkasti. Tässä työssä korvaamaton apu
on ollut Kansalliskirjasto, jonka lukusalissa on
vietetty aikaa useampi työpäivä. Palapelin on täydentänyt lukuisat tiedonannot ja haastattelut. Pitkän uurastuksen jälkeen Karkkilan Ruukkimuseo
Senkka yhdessä Rosenlew-museon kanssa ylpeänä esittelee:
LIEDELTÄ PÖYTÄÄN
– Suomalaiset DESIGN talousvalut 15.5.29.8.2010.
Wärtsilä myi valimonsa ja tuotteiden suunnittelusta vastanneen Järvenpään emalin vuonna 1984.
Tilalle astui Hackman, joka osti Järvenpään emalin
ja vanhojen tuotteiden oikeudet (pois lukien
Nurmesniemen astiat) ja valmistutti tuotteensa
pahan kilpailijan Upon tiloissa. Uusia tuotteita
suunnitteli rautainen rouva Nanny Still, joka hänkin kuuluu suomalaisten muotoilijoiden kärkikaartiin. Hackman luopui vanhasta tuotannosta
1990-luvun taitteessa, palkkasi ruotsalaisia muo-
Etsintäkuulutus valureliefistä
Museo on ennenkin etsintäkuuluttanut tässä lehdessä hyvällä
menestyksellä Högforsin tehtaan historiaan liittyviä esineitä. Viimeksi
saimme kokoelmiimme Antti Nurmesniemen suunnitteleman
vohveliraudan, mistä täten julkinen kiitos! Tällä hetkellä aktiivisen
keräyksen kohteena ovat ns. designtuotteet ja koristevalut, joita kerätään
silmälläpitäen vuotta 2012, jolloin Helsinki on maailman
designpääkaupunki. Kokoelmissamme on sekä tiedollisia että esineellisiä
aukkoja runsaasti paikkattavaksi. Yksi pahimmista puutteista on VIISI
VALURIA –valureliefi, jonka museo mielellään ottaisi lahjoituksena
kokoelmiinsa esitelläkseen sitä jälkipolville osana Högfors-perintöä.
14
Karkkilan Kotiseutuyhdistys
Anun näköinen konsertti
Monelle karkkilalaiselle tuttu
esiintyjä Anu Frosterus järjesti tammikuun loppupuolella pitkään
odotetun soolokonsertin yhdessä
Kulttuuriyhdistys Lyytin kanssa.
Kansantalon juhlasalissa järjestetty Kai laulaa saan -konsertti tarjosi yleisölle hienon kattauksen
Anulle itselleen tärkeitä kappaleita. Ja yleisöä paikalla olikin ihan
sananmukaisesti tuvan täydeltä.
Anun säestäjinä toimivat Anna
Tallgren ja Jukka Salmi. Pianosäestyksen lisäksi Anna Tallgren vastasi myös konsertin sovituksesta.
Jukka Salmi puolestaan soitti niin
kitaraa, ukulelea kuin rumpujakin.
Anun apujoukkoina laulutehtävissä piipahtivat Milla Laaksonen ja Anun kummityttö Piia
Vigelius.
Milla Laaksonen, Anna Tallgren, Anu Frosterus, Piia Vigelius
ja Jukka Salmi toteuttivat yhdessä Anun pitkäaikaisen haaveen omasta konsertista.
Nyhkälän koulun elämää
”Pikku Pässi” puksutti Hyvinkäältä Karkkilaan ja
savupiipusta tuprusi paksu savutorni. Välillä juna
päästi ilmoille kovan äänen kertoakseen ”täältä
tullaan”. Isä, äiti ja kolme lasta saapuivat uudelle
paikkakunnalle, isä töihin Högforsin tehtaan
piirustuskonttoriin ja äiti hoitamaan karkkilalaisten terveyttä kauppalan terveyssisarena.
Opettajia
Karkkilan Nyhkälän koulun johtajaopettajaksi tuli
komea miesopettaja Oskari Helenius. Lempi alkoi leiskua hänen ja äitini välillä. Opettaja alkoi
käydä usein meillä. Minäkin yritin parhaani
seistessäni pinnasängyssä. Keikutin oven kahvaa
ylös ja alas ja hymyilin parhainta hymyäni ja
jokeltelin: ”tetä, tetä”. Sain vastaukseksi kauniin
hymyn. Pian muutimme kaikki Nyhkälän koululle. ”Tetälle” tuotti välillä vaikeuksia kestää neljän
lapsen meteli. Siksi lasten oleskelupaikkana oli
etupäässä lastenhuone, jossa myös Lilli oleskeli.
Isä ei kauaa ehtinyt olla piirustuskonttorissa, kun
hänet komennettiin rintamalle. Äiti ja lapset jäivät asumaan isän työsuhdeasuntoon. Perhe ei
joutunut sodan melskeeseen, sillä Karkkilaan
putosi vain yksi pommi, sekin suolle. Äiti oli alkanut odottaa neljättä lastaan. Isä kaatui sodassa
neljä kuukautta ennen minun, neljännen lapsensa syntymää. Jouduimme muuttamaan surkeaan,
ränsistyneeseen omakotitaloon, äidin työsuhdeasuntoon. Rotat juoksivat lattialla, vettä ei tullut
sisään eikä mennyt ulos, tuuli tuiversi nurkissa.
Ilman apuamme, nuorta Lilliä, emme olisi tulleet
toimeen.
Muista opettajista jäi parhaiten mieleen Jenny
Rauhala, pienikokoinen täti, kimeä-ääninen opettaja, joka piti tiukkaa kuria. Meidän perheelle hän
piti toisinaan piimälettukestit, kun oli jäänyt maitoa happanemaan. En pienenä tyttönä osannut
olla kohtelias, vaan jätin syömättä. Äiti sanoi minulla olevan anginan ja siksi en voinut syödä.
Ruokapöydästä noustuamme täti sanoi: ”Tulkaa
15
Karkkilan Kotiseutuyhdistys
että koulu palaa. Lähdimme kävelemään koulua
kohti. Meidän perhe oli muuttanut viereiseen,
uuteen kouluun. Menin sinne. Siellä istui sohvalla musta mies noen peittämänä ja valitti koko
ajan. Äiti oli ainoana kotona ja hän sanoi, että
minun täytyi jäädä miehen luo, kun hän itse
menee palopaikalle.
Minua vähän pelotti, enkä tiennyt mitä olisin tehnyt. Kuuntelin vain. Minua harmitti, kun en osannut sanoa mitään, vaan olin hiljaa. Miehellä oli
musta, revennyt verryttelypuku päällään ja se oli
ainoa vaate, mikä hänelle oli jäänyt. Hän vaikersi
ja vaikersi. Lopulta äiti tuli.
lapset katsomaan mitä tädillä on”. Hän avasi
suklaarasian ja me ihailimme sitä kuola valuen.
Sitten hän sanoi: ”Laitetaan tämä pois. Täti antaa
teille jotain muuta”. Hän toi kivikovia lakritsan
paloja ja antoi niitä jokaiselle kolme kappaletta.
Kun tarpeeksi kauan niitä piti suussa, ne pehmenivät ja maistuivat hyvälle. Parempi se oli, kuin
ei mitään.
Koululla asui myös Kaarina Kola, oikein mukava
opettaja. Hän vei minua kanssaan saunomaan ja
laittoi minulle korkkiruuvikiharat, joista olin ylpeä. Hän avioitui Högforsin tehtaan insinööri
Toivo Nissisen kanssa ja muutti valitettavasti pois
koululta.
Tulipalo
Mies oli uusi opettaja, joka asui meidän entisessä
asunnossa. Hän oli säilyttänyt rahojaan kirjoituspöydän laatikossa. Pöytä oli palanut kokonaan.
Palo oli syttynyt sängystä, jonka hän oli laittanut
uunin eteen ja puut palamaan uuniin. kaikki pellit
hän oli jättänyt auki. Hän kun ei ollut tottunut
puulämmitykseen. ”Maaton ja mannuton” mies
oli täysin masentunut.
Mutta ei niin paljon pahaa, ettei jotain hyvääkin.
Rahat löytyivät palamattomina. Ne olivat olleet
paksun paperipinon välissä ja siten ne säilyivät.
Itse surin eniten sitä, että Ukilta saamani sukset
paloivat vintillä.
Järkyttävin tapahtuma koulun aikana oli, kun
koulu syttyi palamaan. kaikki koululaiset olivat
seurojentalolla joulujuhlissa, kun joku huomasi,
Se oli loppu kauniin koulun, kuolo opinahjon
upean!
Anna Arosuo
Minun ensimmäinen opettajani oli Kirsti Pelkonen, joka oli ”jämpti” opettaja ja pani oppimaan
minutkin, joka olisin mieluummin vaikka lausunut tai laulanut.
Koululla oli hieno puutarha, jossa oleskelin mielelläni katsellen kauniita kukkia ja seuraillen
tomaattien kypsymistä. Suuri, valtava tuomi kasvoi pihan laidalla.
16
Karkkilan Kotiseutuyhdistys
Huomisen varjot- romaani kuvaa
inkeriläisperheen elämää Karkkilassa
(Osa 2)
Reijo Koijärvi
Kuusankoskella asuva Reijo Koijärvi on kirjoittanut
faktaa ja fiktiota sekoittavan romaanin Huomisen varjot, joka kuvaa inkeriläisperheen taivalta pois sodan
jaloista, uusiin kotikyliin, Karkkilan kautta aina Kanadaan saakka.
Romaani sai alkunsa Koijärven ystävän kertomuksesta elämästään. Alun perin inkeriläisperhe sijoitettiin
sota-aikana Nurmijärvelle, josta matka kuitenkin suuntautui Karkkilan Fagerkullaan.
Kotiseutuyhdistys julkaisee lehdissään otteita Koijärven romaanista.
Karkkilassa asui monia inkeriläisperheitä, joista
Antti tunsi vanhastaan muutamia. Paikkakunnan
omiin entisiin asukkaisiin oli vaikea saada kosketusta.
Ristolle koulunkäynti ei tuottanut vaikeuksia. Hän
olisi voinut aloittaa yhtä hyvin luokkaa ylemmältä,
sillä ainoastaan ruotsin kieli oli siihen esteenä.
Koulut sulkisivat pian ovensa lukuvuoden päättyessä. Kaikille ei kuitenkaan tarjoutuisi vapaata
kesälomaa. Yhtenä kevään viimeisimmistä koulupäivistä koulutyön päättyessä luokanvalvoja pyysi
nimeltä mainittuja oppilaita jäämään vielä kouluun ja siirtymään rehtorin pyynnöstä voimistelusaliin. Sinne kokoontui viisi poikaa heidän joukossaan myös Risto.
Inkeristä tulleita karsastettiin ja he olivat Neuvostoliiton mittapuun mukana suomalaisia. Suomessa heitä kuitenkin kutsuttiin inkeriläisiksi. He
pitivät itseään suomalaisina: olihan heillä sama
kieli, uskonto ja pitkälle sama kulttuuri.
Kuitenkin heitä pidettiin vieraana kansana. Inkeriläiset olivat vuosisatoja asuneet paikoillaan.
Sodan seurauksena heitä oli siirretty pois kotiseuduiltaan. Monesti aikaisemmin he olivat saaneet kärsiä vääryyksistä, jotka vallanpitäjät olivat
heille aiheuttaneet. Sorto oli tuttua heidän
isillensä. Veren perintönä ihmisille oli jäänyt sitkeys ja peräänantamattomuus. Kohtalo oli
heitellyt heitä sinne tänne, mutta heille oli annettu vahva tahto elää ja järjestää elämänsä aina
uudelleen ja uudelleen uusissa oudoissakin olosuhteissa.
Astuttuaan saliin rehtori otti muutamia papereita
ja kortteja salkustaan poikien katsellessa vuoroin
toisiaan ja rehtoria arvaillen, mistä voisi olla kysymys.
Sisäministeriöstä saapuneen ilmoituksen mukaan
työleireille määrättiin ne 15 vuotta täyttäneistä
pojista, joilla kotonaan ei ollut maanviljelystyötä.
Miesten ollessa rintamalla tuli poikien ottaa vastuuta isänmaan auttamisessa hädässä.
Työleirejä oli useita, jotka pääosin sijaitsivat Pohjois-Karjalassa. Tuhansia poikia eri puolelta Suomea lähtisi suorittamaan osuuttaan yhteisen asian puolesta. Nurisematta ja ehkäpä hiukan ylpeinä otettiin vastaan tieto lähtemisestä miesten
töihin kauaksi kotoa.
Näistä tunnelmista ja tuntemuksista puhuttiin silloin tällöin. Ne tahdottiin työntää taka-alalle, koska elämän tuli jatkua.
17
Karkkilan Kotiseutuyhdistys
Ristokin joutuisi tekemään oman osuutensa uuden kotimaansa puolesta. Työleirien tehtävänä
oli hoitaa raakapuun lajittelua erottelulaitoksissa,
joista puu kuljetettiin vesistöjä pitkin puunjalostuslaitoksille. Suuret metsänhakkuut tapahtuivat lähinnä Suomen itä- ja pohjoisosissa, joten uittomatkat olivat pitkiä ja puun käsittely vaati eri
vaiheissa paljon työvoimaa.
Poikien kesälomasta tulisi erilainen ja ikimuistoinen. Sen aikana moni varttuisi voimissaan, kasvaisi pituutta ja muuttuisi myös henkisesti. Heille
oli asetettu suuri vastuu, jota he eivät olleet osanneet ajatella.
Risto halusi keskustella rehtorin kanssa ennen
poistumistaan salista. Hän kyseli mahdollisuudestaan voida suorittaa kesän aikana kolmannen luokan kurssin ja aloittaa syksyllä neljännellä luokalla.
Rehtorin mielestä se oli mahdollista, mikäli opiskeluun jäisi leirillä aikaa. Hän voisi yrittää selviytyä kolmannen luokan pääaineista. Syksyllä ennen varsinaisen koulun alkamista ehtoja saaneille
oppilaille järjestettävän koetilaisuuden yhteydessä
hänellä olisi tilaisuus osoittaa valmiutensa.
Tarinamme koskettelee tästä lähtien enemmän
Risto Jaakkolan kuin muun perheen elämää. Me
emme silti unohda hänen vanhempiansa, jotka
kahden muun lapsensa kanssa jatkavat elämäänsä Karkkilassa.
Antti on edelleen työssä valimossa, Erkillä on
toimensa tehtaan piirustuskonttorissa ja Marja,
apunaan perheen tytär Elina, huolehtii perheestä
kotona. Ristoa odottaa työ uittoleirillä PohjoisKarjalassa.
Palaaminen takaisin Inkeriin tuli hänen mieleensä ties monennenko kerran. Asiasta oli keskusteltu perheen piirissä useasti. Mitään ratkaisevaa
päätöstä siitä ei kuitenkaan voinut tehdä.
Elettiin vuoden 1944 kevätkesää. Suomessa oltiin huolestuneita sodan saaman käänteen johdosta. Sotaa oli jatkunut jo monet vuodet ja siihen oli tavallaan totuttu. Mitä olivat merkinneet
kaikki ne tähänastiset uhraukset, jotka oli tehty
sodan päättämiseksi voitokkaasti, jos lopulta
kärsittäisiin tappio?
Sodan päättymisestä ei ollut tietoa. Oliko sille
tulossa piankin ratkaisu ja mikä se olisi? Kotirintamalla oltiin syvästi huolissaan elämisen koko
ajan vaikeutuessa. Elintarvikkeista ja kaikesta
välttämättömästä oli huutava puute. Tosin ihmisten kekseliäisyydelle ei tuntunut löytyvän rajoja:
usein löydettiin ratkaisu, vaikka huonokin, elämää helpottamaan.
Rintamalinja tosin oli Suomen vastaisella rajalla
kaukana Neuvostoliiton puolella ja ainoastaan
Karjalan Kannaksella linja kulki lähellä entistä
valtakunnan rajaa.
Antti Jaakkola oli seurannut tarkkaan sotatapahtumia uutisista. Sensuurista huolimatta oli havaittavissa tilanteen kääntyminen yhä vakavammaksi myös suomalaisten osalta.
18
Karkkilan Kotiseutuyhdistys
voinut päästä juuri minnekään pakoon valoisan
ajan edesauttaessa vihollista.
Risto oli saamansa määräyksen mukaan lähdössä uittotyöleirille Pohjois-Karjalaan.
Jaakkolan perheen kokoontuessa illallispöytään
Riston lähtöä edeltävänä iltana Antista tuntui kuin
hänen elämästään irrotettaisiin yksi säie.
Marja rukoili poikansa puolesta ja sonnusti tätä
lähtökuntoon pannen hänen mukaansa leirillä
tarvittavia vaatteita.
Ristolla ei ollut mitään tietoa leirillä vietettävästä
elämästä, mutta hän pakkasi laukkuunsa myös
osan koulukirjoistaan. Mikäli opiskelu siellä suinkin olisi mahdollista, hän yrittäisi selvitä syksyllä
alkavalle neljännelle luokalle.
Aikaisin seuraavan päivän aamuna hän otti laukkunsa ja lähti astelemaan kohti rautatieasemaa,
josta junan oli määrä lähteä Hyvinkäälle kello
kuusi. Ihmisiä oli runsaasti kokoontunut asemalle. Heidän joukossaan oli paljon sotilaita, jotka
palasivat takaisin joukko-osastoihinsa. Siellä hän
kohtasi myös toisen työleirille lähtijän,
kolmasluokkalaisen Hannu Heleniuksen.
Pojat eivät olleet siihen mennessä juuri tavanneet toisiaan, mikä johtui siitä, että he olivat eri
luokilla olleita oppilaita. He keskustelivat tulevasta matkasta, ja siitä hetkestä alkoi poikien pitkäaikainen ystävyys.
Junan vaunut täyttyivät nopeasti poikien etsiessä
itselleen sopivat istuinpaikat. Kohta kuului junan
kimeä kirkas vihellys veturin huokaistessa muutaman kerran, ennen kuin se pääsi kunnolla liikkeelle.
Matka työleirille oli alkanut. Hyvinkäälle saavuttiin lähes kahden ja puolen tunnin kuluttua. Juna
oli joillakin asemilla seissyt ottaen vettä ja halkoja. Se oli myös päästänyt matkustajia pois ja ottanut toisia lisää. Hyvinkäällä pojat siirtyivät Valtionrautateitten asemalle, jonne matkaa oli muutamia satoja metrejä.
Tällä asemalla väkeä oli paljon. Junan saapuessa
Helsingistä sen vaunut täyttyivät nopeasti sisälle
ryntäävistä ihmisistä poikien seuratessa joukon
mukana.
Junan lähtiessä liikkeelle iltapäivä oli kulunut jo
pitkälle. Heillä ei ollut mitään käsitystä siitä,
milloin he saapuisivat Nurmekseen, joka oli merkitty litteraan matkan määräasemaksi.
Suomen puolella rintaman selustassa desanttipartiot tekivät hyökkäyksiä pelkkiä siviilikohteita vastaan. Ne saivat aikaan kauhua ja pelkoa
ihmisten keskuudessa. Tiedettiin tapauksista, jolloin talon kaikki asukkaat oli surmattu kodeissaan.
Kotirintamalla kerrottiin vihollisen voivan olla
lähellä missä muodossa tahansa. Se ei kuitenkaan auttanut ihmisiä olemaan riittävän valppaina. Tihutöitä esiintyi ja pelko kasvoi kotirintamalla. Kaupunkien katujen varsilla olevissa suurissa tiedotteissa ja maaseudulla sähkö- ja
puhelinpylväissä oli ilmoituksia vihollisen mahdollisesta läsnäolosta: ”Älä puhu, vihollinen kuuntelee!”
Ankarat pimennysmääräykset, joitten noudattamista valvottiin, olivat voimassa. Varsinkin kesäaikana olivat vaarana ilmahyökkäykset, joita ei
Reijo Koijärvi
(jatkuu seuraavassa numerossa)
19
Karkkilan Kotiseutuyhdistys
Väriä talvisessa maisemassa
Taidemaalari Jaakko Ahopalo on maalannut jo
yli kuusikymmentä vuotta maisemia ja kukkia.
Hän juhlistaa tänä vuonna 80-vuotispäiviään
takautuvalla retrospektiivisellä näyttelyllä. Eli
esillä on koko hänen maalauskaudeltaan olevia
töitä. Näyttely toteutuu syystalvella, marraskuusta loppiaiseen saakka.
- Jos luoja suo, eikä intiaanit hyökkää, heittää
Jaakko.
Häneltä löytyykin mielenkiintoisia sanontoja tilanteeseen kuin tilanteeseen. Allekirjoittaneelle
tulee heti mieleen muun muassa ”Ei sota yhtä
miestä kaipaa”, kun poikani Miska ei pystynyt
aikoinaan osallistumaan partioon, kun
painiharjoitukset osuivat samalle kellonajalle.
Niinpä kiitos Jaakon, olen kartuttanut niillä
lentävien lauseiden kokoelmaani. Sittemmin ne
livahtavat joskus ulos minunkin suustani.
Karkkilan maisemien tallentamisen lisäksi Jaakko teki myös hienon uran Partiopoikien hyväksi, opettaen moninaisia hyviä taitoja ja antoi miehen mallia useille sukupolville 60 vuoden ajan.
Jaakko on Suomen Taiteilijat ry:n kunniapuheenjohtaja-jäsen jo vuodesta 1975 alkaen sekä Taidemaalari Ilmari Huitti- säätiön pitkäaikainen
puheenjohtaja. Karkkilan Luonnonsuojeluyhdistyksessä hän on toiminut yli 30-vuden ajan, aina
sen perustamisesta alkaen.
Karkkilaan Jaakon toi kapearaiteista pitkin
puksuttava juna.
- Olen junan tuoma vuodelta -57. Tulin silloin
kesällä Karkkilaan Helsingistä, jossa asuin neljä
vuotta. Syntyjään ja kotoisin olen kuitenkin Lappeenrannasta ja alkujaan Viipurista. Karkkilassa
on tullut eleltyä jo yli viisikymmentä vuotta.
Ihastuin ikihyviksi miljööseen. Muutos oli suuri
sen aikaiseen Helsinkiin verrattuna. Elämänrytmi
oli aivan erilainen ja sosiaaliset olot Högforsissa
aivan eri luokkaa. Helsingissä työnantajaa ei kiinnostanut kuin se, että työntekijä leimasi aamulla
kellokorttinsa. Oli ihan sama, vaikka muuten
asuisi veneen alla, Jaakko muistelee.
Hänen hoikka pitkä olemuksensa hattuineen
onkin tuttu näky kaupunkimme raiteilla. Kesällä
pyöräillen ja talvella potkukelkallaan. Pyörän
puisesta satulalaukusta löytyy milloin mitäkin,
vaikkapa itse leivottu herkullinen taatelikakku
Kuvassa Jaakko Ahopalo on saapumassa Sotainvalidien yhdistyksen 65-vuotisjuhlaan Tehtaanhotellille.
ja saikkavehkeet. Kuten niin monesti säätiön
kokouksissa olemme tulleet iloksemme toteamaan, Jaakosta on moneksi. Tällä hetkellä hänellä on työn alla näyttelyn kokoamisen lisäksi
mm. pieni kukkataulu, jollaisia Jaakko on
maalaillut vaimolleen lahjaksi jokaiseksi äitienpäiväksi vuosikymmenten ajan. Jaakon tuonutta
kapearaiteista ei enää ole, mutta onneksemme
sentään kyydissä tullut värikäs mies jäi iloksemme.
Henna Mitrunen
20
Karkkilan Kotiseutuyhdistys
Lyseolaisia, SS-miehiä ja polkupyörän
arvoitus (Osa 3)
Taustalla näkyy Liistoin talon pääty. Kuvassa vasemmalla seisoo ”Kantti”. Pikkupoika (ikä 4 vuotta)
on isoisäni Erik ja hänen vieressään on isoveli Juho Aukusti eli Akei. Hattupäinen pikkupoika on
Magnus eli Mauno Hartman. Maunoa pitää kädestä Maria Mathilda, joka oli Kantin tytär miehen
ensimmäisestä avioliitosta. Mathildan äiti oli Herralan kylän Herrasen talon tytär Maria Lovisa
Klang Pusulasta. Nainen oikealla oli Kantin toinen vaimo, Mariana Vilhelmina Andersintytär, Kalatien talosta Haavistosta. Varpaillaan oleva pikkutyttö, jonka kuva on liikkeestä johtuen epäselvä, on
perimätiedon mukaan Mathildan tytär eli isoisäni sisarpuoli Vera Hartman.
Joulu lähestyy jo uhkaavasti ja Kustaan mielessä
ovat joululahjat: viinaa enoille ja Lindforssille,
leikkikaluja, annakkoja ja pyöräkin pitäisi saada
talviteloille:
lumme loppuu 17 päivä joulukuuta ensi lauantakista viikko. Jos sitte sunnuntaina 18 p. lähetätte jonkun vastaan asemalle minua. Kun sieltä
tulis nyt viellä erellä joulun joku kaupunkiin että
tee saisitte antaa tuora vähän viinaa että saisi enoi
ja Lindforssi kun se silloin pyysi kun minä olin
kotona ja kylmar sitä tavaraakin viellä tarttee erellä
joulun, kylmar siellä tarttis jotain leikkikalujakin.
Kyllähän minä vaikka voisin niitä ostamaan mennä täältä leikkikalukaupoista, kun sieltä tulis nyt
joku mies edellä joulun niin kylhän minä niitä
ostaisin. Annakkoi minä ja saisin kirjakaupasta
halvemmalla jos ei niitä jo ole tullu sinne kotja.
Täällä ei vielä ole tullu yhtään lunta eikä tierä jos
tuleekaan kun joka päivä vaan vettä sataa ja on
Helsinkistä 8 p. Jouluk. 1898
Rakas Äitini
Nyt lähestyn minä Teitä näillä muutamilla rivillä
ja saan sanoa että olen hyvin voinut ja samaa
myös toivon Teillekin. Minä kävin jo hakemassa
sen pyörän ja sen kummit olivat jo laitettavana.
Minä tuon sen sitte jouluna tullessani mutta millä
sen saisi siitä asemalta jos ei ole lunta, sitä on
niin paha tuora asemalta rattailla. Meitin kou-
21
Karkkilan Kotiseutuyhdistys
likaa niin tavattomasti. En minä nyt tierä mitä
minä sen pyörän kanssa teen. Jos ei siitä tule
rekikeliä niin sitä on niin paha tuora rattailla siitä
Korvelta, mutta ehkäpä siitä sentään vielä tulee
luntakin siksi kunnes sitä tarvitaankin. En minä
nyt muuta tierä. Kyllä täälä on kaikki entisellään, ei muuta kun sanoka terveisiä kaikille hyvästi ja voika hyvin, sitä toivoo
Kustaf Lindstedt
ostamassa pojan kansa se *käsipeliä. paljo terveisiä ja hyvä voimista toivoen
Kunnioituksella
Karl Winberg
*haitari vai käsipeili?
Helsingissä 28 päivä Tammikuuta 1899
Rouva Sofia Lindstedt
Pyhäjärvi
Tässä lähetän laskua ja samassa saan ilmoitaa että
minä otin vapauden lähettämään vähä isompa
siirappi astia siitä syystä kun se tuli 6 penni kilolle
halvemmaksi ja kun minä tiedän että Rouva sitä
tavara myypi hyvin paljo niin jään minä kumminki
siinä luulossa että Rouva ei ole pahoila siitä vaika
minä sen tekin omilla luvalla kun se sentä on
Rouvan omaa hyöty. Naisten huopaa saappaat
minä lähetin eilen niin kuin rautatien pakettinä
Korpille siirappi ja puuvillat lähetin jo toist päivänä täältä monet terveisiä ja hyvä voimista toivoen
Kunnioituksella
Karl Winberg
Kirjeenvaihto jatkuu tukkukauppiaan ja maakauppiaan välillä:
Helsingissä 22 Joulukuuta 1898
Rouva Lindstedt
Tässä miehen kansa lähetän Rouvalle vähään Jouluksi ja saan myöskin ilmoitaa että lähetän laskua postina tavaroista.
hauskaa ja onnellinen Joulu toivon
Karl Winberg
Helsingissä 12 päivä Tammikuu 1899
Rouva Sofia Lindstedt
Tässä lähetän laskua ja saan samassa ilmoitaa että
öljy sekä kokonaiset ohraryynit lähetetään täältä
huomenna pyydän anteeksi kun ei minä kärinnyt
tulemaan asema kun Rouva lähti vaika lupaisin
vaan minulla tuli maankauppiaita eikä minä voinut päästä.
Kunnioituksella
Karl Winberg
Helsingissä 18 päivä Helmikuuta 1899
Rouva Sofia Lindstedt
Pyhäjärvi
Täten on minulla kunnia kysymään jos Rouvalla
olis M-jauhoja tarvissa hinta olis 26 markka säkki
yleisesti on hinta täällä Helsinkissä 27 markkaa
siis minä otan vapauden kysymään
Kunnioituksella
Karl Winberg
Helsingissä 13 päivä Tammikuuta 1899
Rouva Sofia Lindstedt
Koska minä ei muistanut lähettää se voi lasku
mukana niin saan täten sen lähettä kyllähän summa on ensimäisessä laskussa jo ylhäällä mutta
minä tahdon lähettä siitää myöskin mistä minä
voin ostin syystä kun se on kallis täälläkin niin
Rouva itte kattsoa hintaa mitä minä olen maksanut.
Kunnioituksella
Karl Winberg
Helsingissä 22 päivä Helmikuu 1899
Rouva Sofia Lindstedt
Korpi, Pyhäjärvi
Tässä liitän laskun ja saan kiittä rahojen edestä
sekä tavaran tilauksesta samassa annan tiedon
että minä lähetän tämän kirjeen mukana postin
kautta yksi kahvin pruuvin kun minä jo olen
myynyt hyvin paljo hinta olis 1/30 pen yksi markkaa kolmekymmentä penni kilosta ja hinnan
suhtessa niin tavara on hyvä kun ej on ollenka
musti papuja joukossa pyyntöni olis että jos Rouva
hyväksy hinta ja jos tule tarvittemaan sellaista
halpaa kahvia niin pyydän ensi tilaisuudessä
ilmoitamaan että tiedän säästä minä olen ihan
varma että hinta on huakea sen suhteen kun nyt
kahvista otetaan.
monet terväiset piirrän Ystävällisesti
Karl Winberg
Helsingissä 21 päivä Tammikuu 1899
Rouva Sofia Lindstedt
Tässä lähetän laskun sikurista kun minä lähetin
19 päivä Rouvalle vastaan otettavaksi korpin asemalle niitä kun minulla ei ollut silloin kun Rouva
kävi täällä muuta kuin yksi laatikko vaan kyllähän se tavara nytt on kallis mutta vielä kalliimmaksi se tule niin kuin laskusta näky niin olen
täytännyt Rouvan käskyä ja minä olin mukan
22
Karkkilan Kotiseutuyhdistys
vät tule turhaan tännen. Ei minun housujani tarvitse lähettää nyt enää ennen pääsiäistä. Kyllä
mä heitin saan sitte kun mä tulen.
En minä nyt muuta tierä, kaikki täällä on
entisellänsä ja kyllähän se koulussakin hyvin
menee. En minä nyt ehti enempää tällä kertaa ja
kyllä minä sitte puhun kun minä tulen. Ei muuta
tällä kertaa kun hyvästi ja sanoka terveisiä kaikille ja voika hyvin, sitä toivoo
Kustaf Lindstedt
Kustaa kirjoitta jälleen äidille:
Helsinkistä 10p. Maaliskuuta 1899
Rakas Äitini
Nyt lähestyn minä Teitä näillä muutamilla rivillä
ja saan tiedä antaa että olen hyvin voinut ja samaa saan myös toivottaa teillekin. Kiitoksia siitä
kirjeestä jonka sain tässä toissa päivänä. En minä
ole viellä käynyt Lindbergin tykönä hakemassa
niitä kirjoja, mutta kyllä minä kohta menen, ei
sunkaan niiden mikään kiire ole.
Siellä Wendeliinin Mantan tykönä minä jo olin,
mutta ei hän tiennyt varmasti jos hän pääsee
maalle, mutta kyllä minä kirjotan sitte vähä ennen pääsiäistä jos hän tulee ja milloinka meitin
koulumme loppuu.
Ei sunkaan nyt enää ennen pääsiäistä tule ketään kaupunkiin kun Heinoset muuttavat 15 päivä tätä kuuta Lapinlahden kadulle no 14. ettei-
Kuten Liistoin Kallei kertoi Kustaalle, oli leipurin
sälli saanut lopputilin ja vielä tapellut pois lähtiessään. Mies oli mitä ilmeisimmin ollut ”viinaan
menevä”. Piti löytää uusi leipuri – ja mieluiten
raitis:
K.K. Sofia Lindstedt
Ilmoituksenne olen
lukenut
Uudesta
Liistoin Kallei eli Raittilan Kallei oli isoisäni Erikin vanhempi veli. Poikia oli perheessä kolme, joista
Juho Aukusti eli Akei oli vanhin. Tyttöjä oli viisi. Kallei oli tunnettu pelimanni.
23
Karkkilan Kotiseutuyhdistys
lulaisetkin jo tulee maalta kaupunkiin, ja kai sinäkin jo pian sieltä lähdet Helsingin hauskuuteen?
En meinannutkaan muistaa kertoa sulle kuinka
pitkän matkan me kuljettiin Kangasalla, kun laiva pysähty Kaivannolle, niin käytiin siitä vielä
kirkolle seitsemättä kilometriä. Käytiin Kansanopistolla ja kirkossa, jossa nähtiin vanhoja papin
kaapuja, jotka olivat vuodelta 1791 1838, ne oli
melkein vielä kun uudet.
Kyllä se oli minusta hyvin i k ä v ä ä kuulla kun
minulle aina kerrottiin missä ja kuinka olit ollut,
vaikka ei se minun asiani ole, mutta ”sentään”.
Sitä en kuitenkaan usko vaikka kiellät ettet tyttöjen kanssa ollut, oli Mari kuitenkin, silloin olit
kovasti pöhnässä niin ettet päässyt kotia ennen
kuin toisen päivän aamulla 11 aikana.
Eikö ole totta?
Olga
Suomettaresta joka oli 31 päivänä Elokuuta, ja
sen johdosta lähetän tämän kirjeen jossa lupaan
tehdä sen työn minkä Te vaaditte ja juominen
minua ei haittaa sillä minä en ole alkoholiin menevä.
Pyydän heti vastausta. Osoitteeni on:
Helsinki Yrjönkatu N:o 27 Työv.yhd.
Kunnioittaen
Leipurin sälli K. Wile’n
Kustaa on jo 19-vuotias nuorukainen ja tytöt ovat
tulleet mukaan kuvioon. ”Mustankipeä” Olganeito kirjoittaa:
H:linna 18 p. Elok. 1901
Hyvä Kustaa
Kiitos kirjeestä. En ehtinyt ennen vastinta. Olin
viime sunnuntaina huvimatkalla Kangasalla ja oli
hyvin hauskaa. Lähdettiin kello 8 aamulla laivalla ja saavuttiin sinne 12 aikana. Näin paljon vieraita paikkoja, Vanajan selkä, Roine, Mallasvesi
ja vielä Valkeakosken paperitehdas, sekä vielä
kanava, jonka läpi me mentiin, Valkeakoskella.
Nyt on taas kesä melkein loppu, kaikki kou-
Ahti Lindstedt
( jatkuu seuraavassa numerossa, jossa selviää
myös polkupyörän arvoitus)
Elokuu
Hiekkarannalla
Nämä lämpimät illat,
hiljaa tummuvat yöt,
syvä sametin pehmeys,
kirkkaat tähtösen vyöt.
Kuunsirppi katsoo
kuin keinahdellen,
elokuun taiasta nautiskellen.
Kuuntelen linnun laulua,
kuuntelen ääniä kesän.
Aivan rannan kaislikkoon
joku lintu on tehnyt pesän.
Kuuletko käen kukunnan?
Laine lyö verkalleen rantaan.
Rakastavaisten askeleet
jättävät jäljet santaan.
Pian kypsyvä vilja
oottaa korjaajaansa.
Meille riemua tuottaa
kauneus palkitseva.
Syksyinen aavistus
kun värjäytyy,
on meillä tanssiin taas oikeus, syy.
Piha on kukkia tulvillaan,
narahtaa aitan ovi.
rakkautta ja riemua
pamppailee tytön povi.
Luonto sävelen antaa,
laineet tahtia lyö.
Tanssii metsät ja pellot,
kohtaa päivä ja yö.
Kuunsirppi
hymyilee keinustansa.
Yö kun pois painuu, taas valo saa.
Hiljaa aitan hämärään
kulkevat nuoret kahden.
Edelleenkin kulkuaan
jatkavat laineet lahden.
Tarja Johansson
Tarja Johansson
24
Karkkilan Kotiseutuyhdistys
Laatikkojen uumenista
Entinen karkkilalainen, nykyisin Hyvinkäällä asuva Virpi Vartiainen ryhtyi jokin aika sitten käymään
läpi äitinsä Aune Oksasen jäämistöjä. Laatikoitten uumenista löytyikin vaikka minkälaisia aarteita.
Yksi näistä on 1950-luvun puolivälissä ilmestyneestä, ilmeisesti Karkkilan Seutu-lehdestä leikattu
runo, jonka tekijöinä mainitaan nimet Laura ja Emmi. Karkkilan kauneutta ylistävän runon voi halutessaan myös laulaa Suloisessa Suomessamme- laulun sävelellä. Kannattaa ehdottomasti kokeilla!
Laatikoista löytyi myös ihastuttava valokuva Syrjäsen mäen laululavalla pidetyistä laulujuhlista. Kuva
on tiettävästi 1940-50-lukujen vaihteesta.
Karkkila on luontonsa puolesta kauniimpia paikkakuntia, sen ovat muualtakin tulleet todenneet.
Tässä esitämme pienen läpileikkauksen Karkkilan luonnon kauneuksista, joka voidaan myöskin
sävelin laulaa julki.
Suomessamme, Uudellamaalla
oisko paikkaa somempaa,
kuin on kaunis Karkkilamme
kunnahitten kaartama.
Pyhäjärven laineet laulain
laskee uimarannan hietikkoon.
Hiihtomaastot mainioimmat
talvella taas täällä on.
Syrjänrinteen harjanteelta kantaa
katse yli kauppalan.
Näky Lemmon kalliolta
ansaitsee myös maininnan.
Tienoot kauniit Massakosken,
sekä kielokummut Pitkälän,
ihastusta herättääpi
heti ensi näkemän.
Rautatehdas on kuin kukkarossa
piiput pitkät pilviin päin.
sadoittain on siellä työssä
miestä naista päivittäin.
Nimi Högfors tuttu lienee
asukkaille kaiken maailman,
emäntämme näistä tienee
antaa parhaan mainonnan.
Heipä hei, jo kisapaikat kutsuu
nuorisoa karkeloon.
Leikiten jo vene keinuu
luona rantakoivikon.
Pyhäjärven pinta välkkyy
päivä kirkas vaipuu vaarain taa.
yli vetten soinnut helkkyy:
Pieni, kaunis Karkkila.
Kivipaasi kosken alla kertoo
vanhan myllyn tarinaa,
joka tässä muinoin seisoi,
siirtyen jo unholaan.
Polut kiemurrellen kulkee
pitkin laakson vehmaan laitoja
joka suojahansa sulkee
monen monta muistoa.
Kirj. Laura - Emmi.
Sävel: Suloisessa Suomessamme
Lammen tyynen poukamassa
leiripaikka verraton.
Säilyy sydänsopukassa
hetket iltanuotion.
Metsälampi seuraa toistaan
kuni sarja silmäin sinisten.
Vilkkuu saarten sokkeloista
takaa kesämökkien.
Laulujuhlat Karkkilassa joskus vuosina 1949-50. Ne pidettiin
Syrjäsen mäellä sijaitsevalla laululavalla
25
Karkkilan Kotiseutuyhdistys
Leipomotoimintaa Karkkilassa 1900-luvun
alusta 2000-luvulle (Osa 4)
Tuen Leipomo
Högforsin Tehtaan Työväen Osuuskauppa I.L eli
myöhemmin Osuusliike TUKI avasi kaupan ovet
sunnuntaina 14.7.1904. Ensimmäisenä kaupan
hoitajana toimi Maria Tamminen, leipuri Tammisen vanhin tytär. Tamminen taas oli yksi
Osuuskaupan perustajajäsenistä. Liike toimi ensin vuokratiloissa Fagerkullassa, valuri F. Heleniuksen omistamassa kiinteistössä. Tämän jälkeen
liike toimi pitkään Turuntiellä Närön talossa.
Suuri asia ja koko osuuskaupan myöhäisimmälle
toiminnalle ratkaiseva muutos oli oman, sen ajan
puitteissa upean toimitalon ja tontin ostaminen
Hyvinkään Pyhäjärven Rautatieyhtiöltä vuonna
1919. Myöhemmin tontille rakennettiin toinen
kiinteistö ja varastorakennus. Kyseiset rakennukset ovat paikoillaan vielä tänäkin päivänä, vain
omistajat ja toiminta ovat muuttuneet.
Varasto rakennettiin vuoden 1927 sulun aikana,
jolloin metallimiehet olivat työsulussa. Tila-
päistyöt tulivatkin monelle hyvään saumaan. Rakennuksissa sijaitsivat keskusvarasto, vesitehdas,
liike- ja konttoritilat sekä leipomo. Tuohon aikaan leivottiin vielä pääsääntöisesti kaikki leipomukset kotona.
Högforsissa oli kuitenkin aloittanut Tammisen
Leipomo jo 1800-luvun loppupuolella. Se jatkoi
Suomisen Leipomona vuodesta 1918 alkaen. Tuen
hallinto oli jo pitkään pohtinut leipomon perustamista. Ensimmäisen kerran jo vuonna 1916 Pusulan kirkolle. Toisen kerran oli suunnitelmissa
rakentaa leipomorakennus omalle tontille
Högforsiin vuonna 1923. Rakentaminen olisi
ehkäissyt tontin tarkkaa hyväksikäyttöä vastaisessa
rakentamisessa, niinpä suunnitelmasta luovuttiin.
Tuen ”kivijalan” taakse leipomotilat sitten valmistuivatkin vuonna 1928 pitkän suunnittelun ja odotuksen jälkeen. Leipomoa pidettiin vesitehtaan
ohella osuuskaupalle luonnollisena toimintana.
Pääliikkeen taakse rakennettuun uuteen varastoja makasiinirakennukseen leipomolle varattiin tilat kellarikerroksesta. Tilat ovat olemassa edelleenkin, mutta vanhoiksi leipomotiloiksi niitä ei
26
Karkkilan Kotiseutuyhdistys
kertomuksessa leipomosta
mainitaan sen verran, että leipomon valmistusarvo pysytteli
melkein edellisen vuoden tasolla, vaikka raaka-aineiden
hinnoissa oli tapahtunut nousua.
Vuonna 1935 K.
Hummelin toimi edelleen leipomon johtajana. Kuin myös
A. Fredriksson leipurina. Tyynen kanssa apulaisen tointa
hoiti nyt juuri taloon tullut
Helena Mantere. Autonkuljettajat
ja muut
”pullakuskit”
ovat
yhteislistassa, joten niitä on
vaikea kohdistaa juuri
leipomotoimintaan liittyviksi.
Vuonna 1940 palkkalistoilla olikin sitten jo viisi
työntekijää enemmän. Artturi on ylennyt leipurimestariksi, johtajasta ei enää puhuta. V. Heinonen on tullut leipuriksi vuonna 1937, G. Helander 1936 ja H. Laukkanen kuluvana vuonna. Tyyne hoitelee apulaisen tointaan edelleenkin, mutta työkavereiksi ovat tulleet nyt Jenny Nikander
vuonna 1938, Elli Siivonen vuonna 1940 ja Hilja
Laukkanen joulukuussa 1940. Hilma Frisk mainitaan siivoojana. Niitä toimia hän on hoitanut
jo vuodesta 1928 lähtien. Onkohan siis siivonnut
myös leipomon tiloja! Reino Luodon Maire äiti
on tullut Tukeen 15.9.1937 ja toimenkuvaksi
mainitaan nyt myymäläapulainen. Aarne Mattilan vanhin sisar Tyyne Mattila (s.1908) työskenteli siis leipomossa sen alusta alkaen.
juuri pysty enää tunnistamaan. Tilat ovat varsin
huonokuntoiset ja toimivatkin nykyisin vain kylmänä varastona. Leipomosta muistuttaa vain nokinen uunin päällinen ja sen takana sijainneen
nostatushuoneen kosteuden pahasti rapauttaneet
seinäpinnat. Alkuperäiset ulko-ovet ovat kyllä
edelleenkin paikallaan.
Leipomo sai sen ajan puitteissa asianmukaiset tilat ja laitteet. Leipomon toiminta pyörähtikin alulle
vilkkaasti ja menestyksekkäästi. Siitäkin huolimatta, että elettiin jo alkanutta pula-aikaa. Valmistus
oli ensimmäisenä vuotena 522, 751 mk. Vuoden
1929 toimintakertomuksessa oli nimetty leipomohenkilökuntaan kuuluviksi neljä henkilöä. K.
Hummelin toimi leipomon johtajana, hän oli tullut taloon 21.8.1929. Leipuri A. Fredriksson oli
tullut myös vuonna 1929. Tyyne Mattila oli aloittanut hieman ennen Aune
Fromia. Naiset toimivat
leipomoapulaisten nimikkeellä ja olivat tulleet jo ennen
miehiä vuonna 1928.
Ensimmäisenä mestarina toimi
siis Lahden Hennalan vankileirin leipomon työnjohtajakin
toiminut Kalle Hummelin. Hän
otti leipomoon töihin myös
Reino Luodon äidin, joka oli
loukannut kätensä, Reino Luoto muistelee. Myöhemmin
tointa jatkoi Artturi Fredriksson, joka perusti myöhemmin
oman leipomon Lohjalle.
Vuoden1932
toiminta-
27
Karkkilan Kotiseutuyhdistys
suoritettiin muitakin korjauksia. Uusittu leipomo voikin nyt
entistä paremmin palvella asiakkaitaan. Tuotteiden laatu on
tasaisempaa ja leipomon tuotantokyky entistä suurempi.
Leipomon vuosituotanto oli
13.286.541:-.Lisäystä edelliseen
vuoteen
verraten
oli
2.403.860:-eli 22,1%. Kun vielä otetaan huomioon, että leipomon ruokaleipäpuoli oli
korjaustöiden vuoksi pitkän
ajan pysähdyksissä, voidaan
tuotannon lisäystä pitää varsin
hyvänä.”
Vuonna 1954 otetussa kuvassa uuni on uudistettu. Vaikkakin myöhempinä vuosina matalat ja sokkeloiset sekä talvella varmasti viileät
tilat tuntuivat ahdistavilta.
- Ammattiyhdistyksen vaatima tuuletusjärjestelmä
vei lämmön leipomosta muistelee Helvi Degerstedt os. Sundell. Helvi työskenteli Tuen leipomossa lähes 18 vuotta. Työ”päivä” alkoi puoli
kaksi yöllä. Helvi toimi ensin leipurina ja myöhemmin kondiittorina, kunnes lääkäri kielsi leipomisen. Helvin bravuuri olivat voileipäkakut.
Sitkeä Helvi jatkoi kuitenkin leipomista myöhemmin oireiden helpottua Leipomo Alènilla ja Tallamäessä. Viimeiseksi hän toimi vuosia Laakson
Leipomon arvostettuna kondiittorina. Helvi siirtyi Laakson Leipomon palkkalistoilta eläkkeelle.
Hän on opettanut ammatin saloja myös tekstin
allekirjoittaneelle kondiittorimestarille. Myös
Helvin kaksoissisar Elli Rankqvist työskenteli Tuen
leipomossa. Kun muut naiset käyttivät siihen aikaan myssyjä, oli Helvin tavaramerkki suikka, jota
käyttivät yleensä vain miehet leipomoissa. (Jatkuu seuraavassa numerossa)
Töihin päästessä työntekijän oli itse hankittava
työasu, mm. essu. Mattilan perheessä työasu tehtiin vehnäjauhosäkeistä saaduilla kankailla. Myös
Aarne Mattila toimi leipäkuskina 2-3 vuoden ajan,
jolloin hän juoksi koulun jälkeen leipomolle ja
työnsi leipälastin kärryillä Nyhkälässä sijainneeseen liikkeeseen.
Rakennus sijaitsee edelleen Käsityöläisenkadun
ja Kantolankadun kulmauksessa ja siinä toimii
tänä päivänä kirpputori. Palkaksi sain aina yhden hiivaleivän siis viisi hiivaleipää viikossa.
Leivistä tehtiin eväät kouluun perheen lapsille.
Muut leivonnaiset vietiin muulla kuljetuksella.
Puisissa leipälaatikoissa oli hapanleipää ja pullia, Aarne muistelee .
Tyyne löytyy myös Tuen henkilökuntakuvassa
vuodelta 1929. Tuen leipomosta urkenikin koko
työelämän pituinen ura Tyynelle.
- Hän toimi pakkaajana ja oli vallan pätevä tilauksien ottaja, toista niin nopsaa ei ollutkaan,
muistelee Helvi Degerstedt työkaveristaan.
Tyyne löysi myös aviomiehen Tuen leipomosta
eli leipuri Erkki Vitikaisen. 1950- luvun alussa
leipomo koneellistettiin ja uusittiin täysin. Toimintakertomus vuodelta 1951 kertoo, että
”Liikkeemme leipomo, jonka valmistusmäärä on
ollut melko huomattava, on työskennellyt varsin
puutteellisissa tiloissa. Varsinkin leipomon uuni
oli vanhanaikainen ja epäkäytännöllinen. Uuni
päätettiin uusia kokonaan. Uudessa uunissa on
kaksi ulosvedettävää arinaa ja tilava kiitoarina
konditoriatuotteita varten. Se lämpiää niin sanotun höyryputkijärjestelmän avulla. Leipomossa
Henna Mitrunen
28
Karkkilan Kotiseutuyhdistys
Sukututkijan nettiosoitteita
Sukututkimus on viime aikoina helpottunut, kun
yhä enemmän erilaista materiaalia on saatavissa
suoraan oman tietokoneen ruudulle. Enää ei kaikissa asioissa tarvitse lähteä koluamaan arkistoja,
vaan tutkimusta voi tehdä kotonaan silloin, kun
parhaiten sopii. Ongelmana on vain se, mistä sen
tarvittavan tiedon milloinkin löytää. Lähteitä on
paljon ja niitä tulee koko ajan lisää.
Kansanrunousarkisto
http://www.finlit.fi/kra/index.htm
Olemme keränneet yhdessä seuraavan luettelon,
joita sukuaan tutkiva voi käyttää. Parhaiten niiden sisältöön voi tutustua näitä sivuja selaamalla.
Kansan arkiston kuva-arkisto
http://www.kansanarkisto.fi/kuvaark.htm
Agricola Suomen historiaverkko
http://agricola.utu.fi/
Kalenteriohjelma
http://cs.joensuu.fi/~jaro/kalenteri.html
Puolustusvoimat
http://www.mil.fi/tietokannat/index.dsp
Suomen Sukututkimusseura
http://www.genealogia.fi/
Hiski-hakuohjelma
http://hiski.genealogia.fi/hiski?fi
- eri seurakuntien syntyneiden, vihittyjen ja kuolleiden luetteloita. Haku eri tekijöillä, esim. nimellä, syntymäajalla, paikkakunnalla ym
Kansanperinteen arkisto
http://www.uta.fi/laitokset/mustut/arkistosivut/
index.htm
Kalenteriarkisto
http://almanakka.helsinki.fi/arkisto/index.html
Suomen seurakunnat
http://evl.fi/EVLKuvailutiedot.nsf/
YhteystietoEtusivu?ReadForm&lang=FI
SSHY digiarkisto
http://www.digiarkisto.org/sshy/index.htm
- digitoituja kirkonkirjoja, tuomiokirjoja ym.
Arkistolaitos
http://www.arkisto.fi/
Kansallisarkiston digitointihanke
http://digi.narc.fi/digi/
- mm. digitoituja kirkonkirjoja
V. 1918 etsittyjen punaisten luettelo
http://www.genealogia.fi/hakem/
tiedusteluas.htm
Helsingin osoitekalenteri:
http://www.genealogia.fi/hakem/kalenterit/
os1888ar.htm
Suomen asutuksen yleisluettelo
http://www.narc.fi/Arkistolaitos/SAY/
- luetteloja asukkaista vuodesta 1539 lähtien
Digitoidut sanomalehdet ym.
http://digi.lib.helsinki.fi/index.html
Karjala tietokanta
http://www.karjalatk.fi/
- luovutettujen alueiden kirkonkirjoja
Ylioppilasmatrikkeli 1640-1852 ja 1853-1899
http://www.helsinki.fi/ylioppilasmatrikkeli/
Suomen sotasurmat 1914-22
http://vesta.narc.fi/cgi-bin/db2www/sotasurmaetusivu/main?lang=fi
Suomen sodissa 1939-45 menehtyneet
http://kronos.narc.fi/menehtyneet/
Tietoa inkeriläisistä
www. inkeri.com
Siirtolaisuusinstituutti
http://www.migrationinstitute.fi/
Siirtolaisuusinstituutti nimihaku
http://www.migrationinstitute.fi/emregfree/
nimihaku.php
Kansalliskirjasto
https://helka.linneanet.fi/
Kuva-arkiston kokoelmat
http://digi.lib.helsinki.fi/index.html
29
Karkkilan Kotiseutuyhdistys
Sukututkimuslinkkejä
http://www.netti.fi/jrajala/suku/
sukututkimus.htm
Keskustelupalstoja
http://www.sukujutut.fi/sukuhaku/sukuhak1.asp
http://keskustelu.suomi24.fi/debate/3703
http://suku.genealogia.fi/
http://vaskivakka.net/
Seppo Palanderin kotisivut
http://koti.welho.com/spalande/
Suomen kansalliskirjaston
kansallisbibliografia
https://fennica.linneanet.fi/
-Kaikki julkaistu suomalainen kirjallisuus
Arno Forsius kuolinsyyt
http://www.saunalahti.fi/arnoldus/kuol_syy.html
Mykrän valitut nettipalvelut
http://opi.opisto.hel.fi/somedi/luentoaineistot/
luento_sukututkijan_valitut_nettipalvelut_2009_mykra.pdf
Hämeenlinnan kaupunginkirjasto
http://www.makupalat.fi/
ATK palvelut Luhtasaari
http://www.sukujutut.fi/sukuhaku/
sukuhak1_2.asp
Heikki Rantatupa historialliset kartat
http://www.vanhakartta.fi/
http://www.germanroots.com/passengers.html Finding Passenger Lists & Immigration Records
1820-1940s arrivals at US ports from Europe
http://www.collectionscanada.gc.ca/02/
02011802_e.html - Library and Archives Canada
website
http://www.ingeneas.com/free/index.html Canada Miscellaneous Immigration Index
Mormoonien tietokanta
http://www.familysearch.org/Eng/default.asp
Eurooppalaiset historiakirjat
http://pilot.familysearch.org/recordsearch/
start.html#p=allCollections;r=1
- mm inkeriläisten seurakuntien syntyneiden,
vihittyjen ja kuolleiden luettelot vuosilta 18341885
Kotiseutuyhdistyksen sukututkijat
Pekka Wikberg
Ruotsin syntyneet
http://www.extrakoll.se/
ps. Mikäli haluat listan sähköisesti, lähetä pyyntö: [email protected]
USA:n luetteloita
http://ssdi.rootsweb.ancestry.com/
Kesäruno
Amerikkaan muuttaneita
http://www.ellisisland.org/
USA:n puhelinluettelo
http://www.switchboard.com/
http://www.whitepages.com/
Ennen kuin kesä,
sen utuiset sijat,
kirkkaus ja kulta haaltuu,
istutaan kuistilla valon
sukittamin säärin.
Tuulistuvin illoin eletään metsää,
puolivarjon äkkinäiset suhteet,
sädesuihkut
liverryksen läpi,
kun nuoret, notkeat oksistot
virtaavat puuskansa meihin.
Eestin arkistoja
http://www.history.ee/register/karto.html
http://www.eha.ee/frames.htm
Eestin kirkonkirjat ym.
http://www.ra.ee/dgs/explorer.php
Antikvariaatit
http://www.antikka.net/
Mari Velin
30
Karkkilan Kotiseutuyhdistys
Aktiivinen Karkkilan Kameraseura
Karkkila kauniina kuvina 2000-luvulla- työnimellä kulkeva kirjaprojekti on lähtenyt iloisesti käyntiin. Se toteutetaan yhteistyössä Kotiseutuyhdistyksen ja Karkkilan Kameraseuran kanssa.
Reilut kymmenen kuvaajaa ikuistaa Karkkilan
kaupunkia ja sen kyliä kaiken aikaa. Tarkoitus
on huomioida maantieteellisesti kaikki mielenkiintoinen, jota sitten täydennetään ihmisillä ja
yksityiskohdilla. Mielenkiintoisista kuvauskohteista otetaan vastaan vinkkejä.
Teoksessa voidaan käyttää myös aikaisempien
vuosien kuvamateriaalia, kunhan ne ovat tältä
vuosituhannelta. Ehkäpä mukaan mahtuu myös
jokin vanha, tarpeeksi mielenkiintoinen ja ennen
julkaisematon kuva mausteeksi, kunhan kohteen
voi tallentaa vielä tänä päivänä uudelleen.
Uskomattoman luminen ja kaunis talvi tarjosi jo
mahtavaa kuvamateriaalia.
Kirjaksi projektin pitäisi valmistua jouluksi 2011.
Harri Linden
Henna Mitrunen
31
Kilpailumenestystä
Karkkilan Kameraseura sai hyviä sijoituksia kolmen kunnan perinteisessä valokuvakisassa.
Kokonaisvoiton vei Vihti, mutta pikkuiseen Karkkilan kameraseuraan tuli kaksi ensimmäistä sijaa
neljästä eri sarjasta. Lisäksi saavutuksena oli yksi
toinen sija sekä yksi kuudes sija.
Karkkilalainen Matti Pulkkinen sai neljännen ja
viidennen sijan, jotka menivät kyllä vihtiläisten
piikkiin, sillä Matin ”kotiseura” on Vihdissä.
Ohessa muutamia sijoituksille yltäneitä otoksia.
Karkkilan Kotiseutuyhdistys
Laszlo Szilagyi
Matti Nieminen
Karkkilalaisesta kynästä
Karkkilalainen
runoilija Mari
Velin ilahduttaa
j ä l l e e n
Kotiseutuyhdistyksen lehden lukijoita
teksteillään.
Karkkilassa vuodesta 1963 lähtien asunut Velin
on julkaissut
runoteokset Hämärä kuin kuuntelisi ja Valon
reuna. Runoja ja proosatekstejä on julkaistu
lisäksi lukuisissa julkaisuissa.
Velin on osallistunut runoyhdistys Nihil
Interitin järjestämiin runoiltoihin ja vuonna
1999 hän teki runokiertueen Viroon, Latviaan ja Liettuaan
Ilta viehtyy,
lampi yhä täydempi kasvuaan;
keiholehden hidas kärki puhkaisee sen pinnan;
vesi salasi ilman korkeuden.
Lapset juoksevat lammen rantaan,
kahmivat purkkiinsa sammakonkutua,
sukeltajia, punavatsaisen vesiliskon ruumiin:
kahdet säikähtyneet kasvot
sitä kohti.
Pienet pedot hautuvat syvällä
loistavat siivet taiteltuina.
Illat viehtyvät sydämen halki,
toinen puoli tuntee jo varjot,
toinen valon kuulaan ruovikon:
vihreys on sen nimi.
Mari Velin
32
Karkkilan Kotiseutuyhdistys
Kotiseutuyhdistyksen retkiä 2010
Nyt myös Tampereen teattereiden parhaat näytelmät karkkilalaisten ja hyvinkääläisten saavutettavissa. Tampereelle suuntautuvilla retkillä
bussi pysähtyy myös Riihimäen liikennekeskuksessa.
Pentti Helin, Satu Silvo / Jaana Oravisto. Ohjaus
Tiina Puumalainen. Tanssit on suunnitellut koreografi Osku (Marko) Heiskanen, joka aikoinaan
kävi Hyvinkäällä Vehkojan koulua ja teki ensimmäiset näytelmänsä Vehkojan auditoriossa. Lähtö Karkkilan linja-autoasemalta 9.00, Hyvinkään
Linjalasta 9.45. Menomatkalla pysähdys Iittalan
lasikeskuksessa. Esitys teatterissa alkaa klo 13.00,
paluu suoraan Hyvinkään kautta Karkkilaan
Osallistumismaksu on 67 euroa. Ilmoittautuminen 2.9. mennessä.
Nokian Kesäteatteri su 18.7.2010
Teuvo Pakkala: Tukkijoella ja Sastamalan
(Tyrvään) Pyhän Olavin kirkko
Nokian työväen teatterin katettu kesänäyttämö
sijaitsee luonnonkauniilla Kennonnokalla
Vihnusjärven rannalla. Vuonna 2007 teatteri valittiin Hämeen parhaimmaksi kesäteatteriksi.
Tukkilaisromantiikkaa tihkuvan laulunäytelmän
on ohjannut Ola Tuominen. Lähtö Karkkilan linja-autoasemalta klo 9.00, Hyvinkään Linjalasta
9.45. Pysähdys Iittalan lasitehtaalla. Osallistumismaksu on 65 euroa. Hintaan sisältyy matkan
ja teatterilipun lisäksi väliaikakahvi ja lounas.
Ilmoittautumiset 18.6. mennessä.
Tampereen Teatteri la 9.10.2010
(päivänäytös)
Ilmari Turja: Särkelä itte
Särkelä itte Kuuluu Suomen suosituimpiin ja
esitetyimpiin komedioihin. Tommi Auvinen ohjaa, Särkelänä nähdään Suomen Kansallisteatterista eläkkeelle jäänyt Heikki Nousiainen. Lähtö
Karkkilan linja-autoasemalta klo 10.00, Hyvinkään
Linjalasta 10.45. menomatkalla pysähdys Iittalan
lasikeskuksessa, esitys alkaa klo 13.00. Paluu
Hyvinkään kautta Karkkilaan. Osallistumismaksu
53 euroa. Ilmoittautuminen viimeistään 9.9.
Helsingin Kaupunginteatteri la 4.9. 2010
Bengt Ahlfors: Mies joka kieltäytyi käyttämästä hissiä
Lasse Pöystin uskomaton monologi pyörii vuodesta toiseen loppuunmyydyille katsomoille kaupunginteatterin Lillanin näyttämöllä. Luulen, että
kannattaa ilmoittautua tälle teatteriretkelle. Lähtö Karkkilan linja-autoasemalta klo 16.45, Hyvinkään Linjalasta 17.30. Esitys teatterissa alkaa klo
19.00 ja päättyy 20.30. Esityksessä ei ole väliaikaa. Paluu Hyvinkään kautta Karkkilaan. Osallistumismaksu on 39 euroa. Ilmoittautumiset 4.8.
mennessä.
Tampereen Työväen Teatteri ke 27.10. 2010
(päivänäytös)
Sinikka Nopola: Eila, Rampe ja huonot keenit
Näytelmä on jatkoa Nopolan edelliselle näytelmälle Eila, Rampe ja likka, jota kävimme katsomassa Tampereella. Pääosia näyttelevät
Eila ja Esko Roine. Lähtö Karkkilan linja-autoasemalta klo 10.00 ja Hyvinkään Linjalasta klo
10.45. Menomatkalla pysähdys Iittalan lasikeskuksessa. Esitys teatterissa alkaa klo 14.00.
Paluu Hyvinkään kautta Karkkilaan. Osallistumismaksu 55 euroa. Ilmoittautumiset 27.9.
mennessä.
Tampereen Työväen Teatteri la 2.10.2010
Chicago
Ebb-Kanderin tanssimusikaali Chicago on pisimpään New Yorkissa pyörinyt musikaali. Ensi syksynä sama musikaali valtaa TTT:n, tekijöinä Suomen huippunimistä koottu ryhmä. Mukana mm.
Petra Karjalainen / Sari Siikander, Petra Saaristo
/ Eriika Väliahde, Jari Ahola / Mikko Nousiainen,
Sami Hintsanen / Puntti Valtonen, Samuli Muje /
Estonia-teatteri, Tallinna, 3.- 4.12.2010
Pjotr Tshaikovski: Pähkinänsärkijä
Pähkinänsärkijä on jouluaiheinen baletti, jota
kaikki maailman oopperatalot esittävät joulun
33
Karkkilan Kotiseutuyhdistys
aikaan. Se on tunnettu henkeäsalpaavan kauniista
musiikistaan. Esitys, johon meillä on liput, on ensiilta. Ostosaikaa kaupoissa on molempina päivinä. Menemme Tallinnaan Viking XPRS:llä, joka
lähtee Katajanokalta klo 11.30. Paluumatkalle
Tallinnasta lähdemme seuraavana päivänä klo
18.00. Asumme keskustahotellissa. Mukana on
oma bussi, jolla teemme 4.12. retken Rakvereen.
Oppaaksi yritämme saada Anne Kurepalun. Matka hinta on noin 165 euroa (voi muuttua suuntaan tai toiseen ohjelman tarkentuessa). Siihen
sisältyy kuljetus omalla bussilla myös Tallinnassa, laivamatka, yöpyminen 2 hengen huoneessa
keskustahotellissa, hotelliaamiainen ja retki
Rakvereen. Lisämaksusta ruokailu Tallinnassa
(noin 20 euroa) ja balettilippu (noin 26 euroa).
Paluumatkalla mahdollisuus ruokailla laivassa.
Ilmoittautuminen viimeistään 2.12.2010.
Tulossa vuoden lopulla tai seuraavan alussa
Kvartetti (Helsingin Kaupunginteatteri)
Fanny ja Alexander
(Tampereen Työväen teatteri)
Arsenikkia ja vanhoja pitsejä (Helsingin Kaupunginteatteri)
Ilmoittautumiset kaikille retkille
puh. 0400-973 027
tai e-mail: [email protected]
34
Karkkilan Kotiseutuyhdistys
Karkkilan Kotiseutuyhdistys
Karkkilan Kotiseutuyhdistys ry:n
jäsenlehti n:o 23
Toukokuu 2010
Toimituskunta:
Virpi Lepistö (päätoimittaja)
Yhteystiedot:
Virpi Lepistö
Kuoppamäentie 1 A 4, 03600 Karkkila
p. 040-560 8004
[email protected]
Ilmoitushinnat:
1/1 sivu 350 €, 1/2 sivu 200 €, 1/4 sivu 120 €, 1/8 sivu 70 €
Taitto:
Timo Rantanen, Virpi Lepistö
Paino:
Karkkilan Painopalvelu Oy, Karkkila 2010
Kansikuvat:
Etukannessa Henna Mitrusen kuva Alimmaisilta. Maitolaiturilla Niemisen
lapset ja Minja. Takakannessa yksityiskohta paikallisesta maalaismiljööstä.
Sisältö:
3-4
4
5-6
7
8-9
10-11
12
13-14
15-16
17
17-19
20
21-24
25
26-28
29-30
31-32
32
33-34
35
Puheenjohtajalta ............................................................................................. Henna Mitrunen
Vuoden 1941 maaottelumarssi Karkkilassa ....................................................
Tarinoita Haukkamäen liepeiltä ......................................................................... Virpi Lepistö
Ilmari Huitin maalauksista kirja .....................................................................
Haglundia odotellessa ......................................................................................... Juhani Silván
Kolmekymmentä vuotta Fagerkullassa ............................................................... Virpi Lepistö
Lähde retkelle Fiskarsiin/ Sukututkijoilta apua Sveitsiin ..............................
Liedeltä pöytään- näyttely ................................................................................... Janne Viitala
Nyhkälän koulun elämää .................................................................................... Anna Arosuo
Anun näköinen konsertti ..................................................................................... Virpi Lepistö
Huomisen varjot (Osa 2) ................................................................................... Reijo Koijärvi
Väriä talvisessa maisemassa ........................................................................... Henna Mitrunen
Lyseolaisia, SS-miehiä ja polkupyörän arvoitus (Osa 3) .................................. Ahti Lindstedt
Laatikkojen uumenista ......................................................................................... Virpi Lepistö
Leipomotoimintaa Karkkilassa (Osa 4) ......................................................... Henna Mitrunen
Sukututkijan nettiosoitteita ............................................................................. Pekka Wikberg
Aktiivinen Karkkilan kameraseura ..................................................................
Karkkilalaisesta kynästä ...................................................................................
Kotiseutuyhdistyksen retket 2010 ...................................................................... Juhani Silván
Kotiseutuyhdistyksen tuotteiden myyntihinnat ..............................................
2
Karkkilan Kotiseutuyhdistyksen
tuotteiden myyntihinnat
Kirjat
Karkkila – Högfors – Ul. Pyhäjärvi. Postikortit kertovat: Helena Puustinen –
Henna Mitrunen 2009 ................................................................................
Ahmoon kylä: Matti Kota 2008 ..........................................................................
Järvenpää, tuhansien tarinoiden kylä: Marja Holli 2007 ..................................
Alimmainen – Kuninkaanmaalta Mettämyllyyn: Marja Holli 2004...................
Kumlingen pappilasta Högforsin ruukkiin: Juhani Silvan................................
Raudanhehkuista rytmiä, Karkkilan tanssiorkesterit 1920-luvulta 1960-luvulle:
Kyösti Suonoja 2007 ...........................................................................................
Aina uusia projekteja, Karkkilassa ja maailmalla: Kyösti Suonoja 2008 ..........
Itsekasvatusta ja kapinaa: Kirsti Salmi-Niklander .............................................
Suojelun arkea, miten toteutui tapaus Högfors: Tiina Valpola ........................
Karkkilan vanha rakennuskulttuuri: Päivi Mikola – Risto Hakomäki ..............
13,50 Vuosisadan koulutarina: Tuure Hasselman – Kirsti Salmi-Niklander
Pahan päivän varalle. Ul Pyhäjärven lainajyvästön vaiheita: Tommi Kuutsa
Murreretki Uudellemaalle, Liistoin Kallei Karkkilasta: Pekka Lehtimäki,
WSOY 1997 .........................................................................................................
Ols vait, kyl meitil tääl oj joskus lystiiki ollu: Reino Luoto ..............................
Fagerkullasta etulinjaan: Reino Luoto 2003 ......................................................
Meittii oli neljä riskii miästä. Kaskuja I: Reino Luoto – Eino Halme .................
Poijes alta kylävvartijat. Kaskuja II: Reino Luoto – Eino Halme .......................
Murteen murinoi ja piänii tarinoi vanhast Högforssist: Eino Halme ................
Rautamäen Uutmanni – noita vai shamaani: Aaro Salovaara ..........................
Laatokkani hiekkaranta oli valkoinen: Rauha Koskinen ..................................
Evakkolapsen pitkä vaellus: Milda Valtonen.....................................................
Tallella aika eletty. Muistelmia rehtorivuosista: Juhani Silván .........................
Inkerinmaan kasvattajia, Toikat Hietamäeltä: Pekka Wikberg ..........................
40,00
35,00
35,00
30,00
25,00
25,00
30,00
30,00
30,00
13,50
17,00
15,00
15,00
15,00
8,00
8,00
7,00
5,00
5,00
10,00
22,00
30,00
Viisi vuodenaikaa, cd-rom, Risto Nurmi – Marja Holli .....................................
10,00
Jäsenlehdet ..........................................................................................................
5,00
Adressit ................................................................................................................
12,00
Kortit ....................................................................................................................
0,50-1,00
Kirjoja on myynnissä Karkkilan museoissa ja Lukutoukan Kirjakaupassa
Tuotteita voi tilata: Pekka Wikberg, puh 040-5769570,
sähköposti: [email protected]
Postikulut lisätään hintaan.
39
ARKKILAN
OTISEUTUYHDISTYS ry.
Jäsenlehtí – N:o 23 – Toukokuu 2010
40
1