Karkkilan Kotiseutuyhdistys
Karkkilan Kotiseutuyhdistys ARKKILAN OTISEUTUYHDISTYS ry. Jäsenlehtí – N:o 15 – Toukokuu 2006 1 Karkkilan Kotiseutuyhdistys Karkkilan Kotiseutuyhdistys ry:n jäsenlehti n:o 15 Toukokuu 2006 Toimituskunta: Marja Holli (päätoimittaja) Pekka Wikberg ja Risto Hakomäki Toimituksen yhteystiedot: Viestintä Sananjalka Huhdintie 7 A 14, 03600 Karkkila p. 050 522 9935 [email protected] Pekka Wikberg p. (09) 2258 056, 040 576 9570 [email protected] Ilmoitushinnat: 1/1 sivu 350 €, 1/2 sivu 200 €, 1/4 sivu 120 €, 1/8 sivu 70 € Taitto: Marja Holli Paino: Karkkilan Painopalvelu Oy, Karkkila, 2006 Kansikuvissa alkukesän tunnelmaa Haaviston Hanskalassa, kuvattu kesällä 2005. Kuvat Marja Holli. Sisältö: 3 3 Pääkirjoitus: Kylätoimintaa karkkilassa ........................................................... Risto Hakomäki Lähde retkelle Vaskijärvelle ............................................................................. 4 5 Museot yhdistyivät .............................................................................................. Tommi Kuutsa Vuoden kotiseutunuori palkittiin vuosikokouksessa .............................................. Marja Holli 7 8 Veturi palaa Karkkilaan ....................................................................................... Tommi Kuutsa Vaskijärvellä on 2000-luvun kylätoimintaa ........................................... Anneli Laitinen-Fleber 9 10 Fagerkullayhdistys miljöön asialla ............................................................................Marja Holli Herkkiä akvarelleja ja värikäs sukuhistoria ............................................................. Marja Holli 11 12 Sota-ajan kuvat talteen ............................................................................................. Marja Holli Högfors-installaatio ............................................................................................... Klas Alander 14 14 Väitöskirja toi Työväentutkimus-palkinnon ............................................................ Marja Holli Maailman paras Karkkila-kokoelma ................................................................ Eila Hämäläinen 15 16 Runoja ja piirroksia.......................................................... Marjatta Jääskeläinen, Klas Alander Antiikkipalsta: Silitysrauta ................................................................................. Risto Hakomäki 17 19 Vanhoja uutisia .............................................................................. Marja Holli, Pekka Wikberg Runokuvia luonnosta ............................................................................................... Marja Holli 21 22 Alussa oli anopin vaaka ........................................................................................... Marja Holli Matkoja ..................................................................................................................... 23 Myytävänä ................................................................................................................ 2 Pääkirjoitus Karkkilan Kotiseutuyhdistys Kylätoimintaa Karkkilassa on pidettävä kehitystä mikä Karkkilassa on näkynyt eri kylien lisääntyneenä yhteistoimintana. Vanhan ajan talkoita on pidetty erilaisten hankkeiden puitteissa, on koottu kylähistoriikkeja, tehty kattavia kyläsuunnitelmia ja kunnostettu yhteisiä kokoontumistiloja. Kylistä aktiivisimpia ovat olleet tässä suhteessa Järvenpää, Vaskijärvi, Vuotinainen, Siikala ja Alimmainen, joista tosin viimeksi mainittu ei ole varsinainen kylä. Kyläyhdistyksiä ovat tavallaan myös asukasyhdistykset, joista ehkä aktiivisin on ollut Fagerkullayhdistys. Näiden kylien hankkeisiin on voitu osoittaa myös julkista rahoitusta. Viimeisten viiden vuoden aikana karkkilasten kylien kehittämiseen on saatu maaseudun kehittämisrahaa reilusti yli 100 000 euroa. Karkkila eli vanha Pyhäjärvi on muodostunut kymmenestä kylästä, jotka Vuotinaista lukuun ottamatta ovat syntyneet jo keskiajan loppupuolella. Nyhkälän kylä on nykyistä keskustaa ja entinen Karkkilan kylä tunnetaan paremmin nimillä Fagerkulla, Haukkamäki, Vanhakylä ja Lemmoi. Mutta mitä kuuluu näihin muihin kyliin? Karkkilassa, niin kuin monessa muussakin kunnassa ja kaupungissa väestö on maatalouden rakennemuutoksen johdosta joutunut muuttamaan kylistä taajamiin, mikä on tarkoittanut kyläkoulujen, kauppojen ym. palveluiden ja perusrakenteiden katoamista. Maalla asuvista enää vain viisi sadasta on maanviljelijöitä. On sanottu, että maaseudun tärkein elinkeino on maalla asuminen. Näin on erityisesti ainakin täällä Uudellamaalla. Kotiseutuyhdistys on ollut mukana rahoittamassa kolmea kylähistoriikkia ja niihin liittyen tehnyt tutustumisretkiä moniin kyliin. Ensi kesänä kohteeksi on valittu Vaskijärvi, jossa saamme kuulla paikallisten oppaiden kertomana mitä kylässä on tehty ennen ja miltä tulevaisuus näyttää. Risto Hakomäki Karkkilassa ja muualla Uudellamaalla näyttää siltä, että eräänlainen uudelleen arvioinnin aika on käsillä. Kylät ovat huomanneet, että asiat eivät muutu jos ei mitään tehdä. Valtiovallalta ja kunnilta ei ole odotettavissa suuria kertaratkaisuja autioituvan maaseudun ongelmiin. Myönteisenä Lähde Kotiseutuyhdistyksen retkelle VASKIJÄRVEN KYLÄÄN lauantaina 26.8.2006 Oppaana toimii Kalevi Mäensyrjä. OHJELMA 13.00 13.15 14.15 15.00 17.00 Lähtö Karkkilan torilta Paanun talon aitta - Vaskijärven kylän esittely Kahvit Lempistön tilalla Kiertoajelua Vaskijärvellä ja muihin kohteisiin tutustuminen Paluu Karkkilan torille Hinta 15 €, sisältää kuljetuksen ja kahvit. Ilmoittautumiset ja lisätietoja: Risto Hakomäki 041-5282316 3 Museot yhdistyivät Karkkilan Kotiseutuyhdistys Ruukkimuseo Senkka ja museokauppa Lansetti museoyksiköiden nimet säilyvätkin ennallaan. Museokeskuksen nimestä järjestettiin yleisökilpailu vuodenvaihteessa. Ehdotuksia saapui kaikkiaan 17 kappaletta. Nimiehdotusten käsittelyä varten perustettiin nimiraati, jossa oli mukana Karkkilan kaupungin, Suomen Valimomuseosäätiön sekä museoiden henkilökunnan edustajia. Museokeskuksen nimeksi tuli Karkkilan ruukkimuseo Senkka. Museon nimessä Karkkila viittaa paikkakuntaan, ruukki kertoo museon toimialasta ja Senkka-nimi viittaa valimossa käytettävään valuastiaan, senkkaan. Lisäksi voidaan mainita, että Karkkilan kaupungin alueella on kaksi suurta senkkaa muistomerkkeinä. Nimiraadin esittämää nimeä ei kuitenkaan löytynyt yleisökilpailun ehdotusten joukosta. Raati päätti kuitenkin käyttää yhtä museolle ehdotettua nimeä Valimomuseon museokaupan nimenä. Kaupan nimeksi annettiin siten Lansetti, nimi viittaa valurin työkaluun. Tämä nimiehdotus palkittiin yleisökilpailun voittajana. Öhmanska on monena vuonna opastanut työläismuseossa kävijöitä. Suomen Valimomuseo ja Karkkila-Högforsin työläismuseo yhdistivät voimansa vuoden 2006 alussa. Museoiden yhteistyö tiivistyy entisestään ja se tulee näkymään mm. näyttelytoiminnassa, yhteisinä esitteinä ja teemapäivinä. Museoyksiköiden nimet säilyvät entisellään, mutta museoiden taloudesta ja hallinnosta vastaa nyt yhteinen museokeskus. Käytännössä fuusio tarkoittaa sitä, että aikaisemmin säätiön hallinnoima Suomen Valimomuseo siirtyi Karkkilan kaupungin sivistyskeskukseen museo- ja kulttuuritoimen alaisuuteen. Valimomuseon työntekijät jatkavat nk. vanhoina työntekijöinä kaupungin palveluksessa. Säätiö toimii edelleen museon tukiorganisaationa. Karkkilan museoiden yhdistämistä oli suunniteltu jo pitkään. Lopullisen sysäyksen fuusiolle antoi kuitenkin vuoden 2005 lopulla hyväksytty museolain muutos, joka asettaa uusia vaatimuksia museoiden valtionosuuskelpoisuudelle. Uuden museolain mukaan valtionosuutta nauttivassa museossa tulee nyt olla vähintään kaksi alan koulutuksen saanutta työntekijää. Karkkilan museoiden yhdistämisen myötä kriteeri täyttyy ja valtionosuutta saadaan myös jatkossa. Museon toiminnasta Karkkilan Ruukkimuseo on valimoteollisuuden historian erikoismuseo. Se esittelee ruukkilaisten työtä sulan metallin äärellä sekä arkielämää kotoisissa askareissa. Ruukkimuseo kertoo myös teollisen raudanvalmistuksen varhaisvaiheista, siitä miten kaivoksesta louhittu malmimurikka jalostettiin takkiraudaksi ja edelleen valutuotteiksi. Ruukkimuseon näyttelykohteisiin kuuluvat Valimomuseon ja Työläismuseon lisäksi Högforsin masuuni ja Galleria Bremer. Ruukkimuseo järjestää myös vaihtuvia näyttelyitä. Suunnitteilla on mm. Högforsin emalilaitoksen vaiheista kertova näyttely sekä Eino Sarkin kokoelmiin perustuva Högfors-aiheinen valokuvanäyttely. Valimomuseossa toimii kesällä tinavalupaja, jossa kävijät voivat valaa pieniä esineitä oppaan johdolla. Öhmanska on edelleen tavattavissa Fagerkullassa heinäkuussa sekä muulloin tilauksesta, masuuniin on ensi syksyksi valmisteilla uusi teemaopastus roolihenkilöineen. Tommi Kuutsa Museokeskuksen nimi Museoiden fuusion yhteydessä todettiin, että yhteiselle museokeskukselle tarvitaan nimi, vaikka 4 Karkkilan Kotiseutuyhdistys Vuoden kotiseutunuori palkittiin vuosikokouksessa Vuoden kotiseutunuorena on palkittu Anneli Laitinen-Felber, joka toimii Vaskijärveläiset ry:n sihteerinä ja Länsi-Uudenmaan Kehitys LUKE ry:n projektisihteerinä. Palkitseminen tapahtui Karkkilan Kotiseutuyhdistyksen vuosikokouksessa, jossa palkinnon Vuoden kotiseutunuorelle ojensi yhdistyksen puheenjohtaja Risto Hakomäki. Karkkilan Kotiseutuyhdistys palkitsi nyt kolmannen kerran Vuoden Kotiseutunuoren. Aiemmin palkinnon ovat saaneet oman kotimuseon perustanut Matti Mäki ja kulttuurin parissa ansioitunut, Fagerkullan työläismuseon Öhmanskaopastuksista tuttu Milla Laaksonen. Vaskijärveläisyys on muutenkin valttia Karkkilan Kotiseutuyhdistyksen toiminnassa tänä vuonna, sillä yhdistyksen kesän lähiretki aiotaan tehdä Vaskijärvelle. Anneli Laitinen-Felber valittiin Vuoden kotiseutunuoreksi. Puhetta pitämässä palkinnon luovuttanut yhdistyksen puheenjohtaja Risto Hakomäki. ”Kuinka nopeasti voi kiintyä uuteen paikkakuntaan” Kotiseutuyhdistyksen vuosikokous pidettiin 15.3. Paikalla oli 19 yhdistyksen jäsentä. Ennen varsinaista kokousta kuultiin kaupunginjohtaja Minna Karhusen esitelmä, jossa hän kertoi kotiutumisestaan Karkkilaan. Minna Karhunen on työskennellyt Karkkilan kaupunginjohtajana vuoden 2005 alusta, ja paikkakunnalla hän on asunutkin kesästä asti. – Ajattelin ennen, etten ikinä voisi muuttaa pois Hyvinkäältä, nyt vain ihmettelen, kuinka nopeasti voi kiintyä uuteen paikkakuntaan, Minna Karhunen sanoi ja määritteli samalla on oman karkkilalaismaisemansa. Se näyttäytyy silmien edessä, kun laskeutuu Ahmoonmäkeä kohti keskustaa. Kaupunginjohtajan työssä on Minnan Karhusen mukaan iso etuoikeus tutustua paikkakuntaan monelta suunnalta. – Karkkilan historia on hurmannut minut täysin. Kun meille tulee vieraita, kierrätämme heitä ja näytämme Haukkamäen koulun ja Fagerkullan päiväkodin, kaupungintalon ja torin, osoittelemme, miten tuossa on pankki, joka ryöstettiin Pahat pojat –elokuvassa. Karkkilalainen kulttuuritarjonta on Minna Karhusen mielestä kokonaan oma lukunsa, se on ihmisistä itsessään lähtevää, omaehtoista, ei ulkoa tullutta eikä ylhäältä annettua. Myös urheilu on omaa lajiaan, kun näin pienen paikkakunnan koripallojoukkue nousee taas SM-sarjaan. Kaupunginjohtaja Minna Karhunen piti yhdistyksen vuosikokouksessa alustuksen. Kuva: Hanna Keränen / Karkkilalainen. Erityismaininnan kaupunginjohtajalta sai paikallinen yrittäjäyhteistyö. – Karkkilassa on poikke- 5 Karkkilan Kotiseutuyhdistys Suonpää. Keräilyjaostoa vetää Antti Valonen, matkailujaostoa Juhani Silvan ja sukututkimusjaostoa Pekka Wikberg. uksellista se aktiivinen tapa, jolla yrittäjät osallistuvat paikkakunnan kehittämiseen., Minna Karhunen totesi, mutta muistutti samalla, miten kilpailu on kovaa. – Kauanko isot metalliyritykset ovat täällä, hän mietti. – Tarvitaan vaihtoehtoja. Suurin haaste on nyt kaupallisten palvelujen kehittäminen. Miten saadaan ihmiset vakuutettua, että käytettäisiin Karkkilan palveluja. Yhdistyksen jäsenmaksuna säilyy entinen 12 euroa, sillä saa kaksi kertaa vuodessa jäsenlehden. Lisäksi voi osallistua yhdistyksen järjestämiin tapahtumiin ja jaostojen toimintaan. Myös eräitä yhdistyksen julkaisuja voi ostaa jäsenhinnalla. Minna Karhunen kertoi myös kaupungin omasta toiminnasta, jossa on hyvä tekemisen meininki. Karkkilassa ovat fiksut päättäjät ja työntekijät, mutta kaupungin palveluksessa on liian vähän väkeä. Karkkilan on toiminnoissaan todella tehokas, se on listattu yhdeksänneksi tehokkaimmaksi kunnaksi. – Karkkila on vahva, itsenäinen talousalue. Pakkoliitos ei käy, mutta kuntayhteistyötä tarvitaan. Yhteistyötä kaikkien kanssa. Karkkila on 9000 ihmisen kunta, jolla on 50 000 :n ego, Karhunen tuuletti. Kymmenes Haukkamäki -tapahtuma Vuonna 2006 yhdistyksen toiminta jatkuu entisissä merkeissä. Suurin projekti on Järvenpään kyläkirja, jonka teko jatkuu koko vuoden. Yhdistys osallistuu myös keväällä käynnistyneeseen sota-ajan valokuvien keruun projektiin. Elokuussa tehdään lähiretki Vaskijärvelle, muuten matkailujaosto järjestää lukuisia kulttuurimatkoja. Jaostoista keräilyjaosto jatkaa toimintaansa vilkkaissa merkeissä, sukututkimusjaosto ehti tempaista jo alkuvuodesta järjestämällä kirjastossa neuvontapäivän aloittaville sukututkijoille. Risto Hakomäki jatkaa puheenjohtajana Varsinaisten vuosikokousasioiden käsittely sujui rutiinilla, toimihan kokouksen puheenjohtajana kotiseutuneuvos Tuure Hasselman. Suuren suosion saanut Haukkamäki-tapahtuma on tulossa jälleen kesällä. Koska tapahtuma järjestetään jo kymmenettä kertaa, siitä on tulossa tavallista juhlavampi. Tapahtuman yhteyteen valmistuu valokuvanäyttely aiempien kesien tapahtumista. Puheenjohtajaksi myös tälle vuodelle valittiin yksimielisesti Risto Hakomäki. Myös varapuheenjohtajana jatkaa yhtä yksimielisesti Pekka Wikberg. Erovuorossa olleista johtokunnan jäsenistä jatkavat Ritva Ahomäki ja Kari Laine, mutta Marita Astalan tilalle tulee Anu-Pirja Frosterus. Muut johtokunnan jäsenet ovat Marja Holli, Henna Mitrunen, Seppo Kivi, Hannu Niklander ja Voitto Vuosikokouksessa Tuure Hasselman ehdotti, että paikallisten kaskujen uudempaa kerrosta alettaisiin kerätä talteen. Ajatus sai kannatusta kokouksen osanottajilta. Marja Holli Kotiseutuyhdistyksen vuosikokouksessa kuunneltiin vakavina kaupunginjohtajan esitelmää, etualalla Anneli Alapeuso ja Henna Mitrunen. 6 Karkkilan Kotiseutuyhdistys Veturi palaa Karkkilaan Veturin osat pohjamaalattuna syksyllä 2005. Kuva Teemu Virtanen. duttiin rakentamaan uudelleen. Nyt hytin sisäpuupaneloinnit ovat valmiina, mutta ne asennetaan paikoilleen vasta veturin ulkomaalauksen jälkeen. Myös hytissä olevat laitteet on kunnostettu pikkutarkasti. Aivan viimeisimpiin töihin kuuluu lopuksi hytin ikkunoiden asennus. Hyvinkään - Karkkilan radalla vuosina 1911 - 1967 työurakan tehnyt Pässi-veturi (HKR 3) vietti pitkään vanhuudenpäiviään museoveturina Nyhkälänharjun kupeessa. Vuodesta 1993 lähtien veturi on ollut kunnostettavana Jokioisten Museorautatieyhdistyksen korjaamohallissa Minkiöllä. Kunnostustyö alkaa nyt olla loppuvaiheessa, ja veturi palaa takaisin Karkkilaan syksyllä 2006. Veturi luovutetaan Höyryfestivaaleilla Jokioisten Museorautatieyhdistys valmistaa veturin luovutuskuntoon 29.-30.7. 2006 pidettäviin Minkiön Höyryfestivaaleihin mennessä. Veturi luovutetaan Karkkilan kaupungille festivaalien yhteydessä järjestettävässä tilaisuudessa, jonne Museorautatieyhdistys toivoo Karkkilan kaupungin sekä karkkilalaisten yhdistysten ja järjestöjen runsasta edustusta. Veturin luovutuksesta on tarkoitus tehdä myös mediatapahtuma; ennen festivaalia ja festivaalin aikana valmista veturia esitellään tiedotusvälineille erillisissä lehdistötilaisuuksissa. Perusteellinen ja vaativa kunnostustyö Pässille on tehty perusteellinen kunnostus, jonka lopputulos tulee vastaamaan Hyvinkään Rautatiemuseon näyttelykäytössä olevia vetureita. Asbestipurkutöiden jälkeen veturin korjaus on edennyt ripeästi. Veturin runko, pyörästö ja höyrykattila pohjamaalattiin viime vuoden aikana. Seuraaviin työvaiheisiin kuuluvat mm. höyrykattilan ulkopellitys, vesitankkien ja savupiipun asennus sekä osien pintamaalaus vihreällä ja mustalla värillä. Veturin pienosat, kuten höyrykattilan varustimet, höyrykoneen kytkintangot ja veturin valaisimet ovat pääosin valmiita. Veturin keula on jo maalattu lopullisella pintavärimustalla, lisäksi höyrysylintereiden koristemaalaukset on jo tehty. Pässi-veturi asetetaan esille Karkkilan kaupungintalon ala-aulaan, vanhan paloauton viereen. Aulaan tehdään myös Hyvinkään - Karkkilan rautatien vaiheista kertova näyttely, joka avataan vuonna 2007. Tuolloin tulee kuluneeksi 95 vuotta Kytäjän - Karkkilan rataosuuden vihkiäisistä ja toisaalta 40 vuotta liikenteen lopettamisesta. Mainittakoon että ensimmäinen juna saapui Karkkilaan elokuussa 1911. Kunnostustyö on ollut varsin vaativaa, sillä osa veturin rakenteista oli ruostunut korjauskelvottomiksi, kuten vesitankit, kattilapellit ja piippu. Museorautatieyhdistyksen kunnostustyöryhmän mukaan erityisen vaativa kohde on ollut veturin hytti, sillä sen pelti- ja puuosat jou- Tommi Kuutsa 7 Karkkilan Kotiseutuyhdistys Vaskijärvellä on 2000-luvun kylätoimintaa Yhdessä tekemisellä ja talkootyöllä on pitkät perinteet Suomen maaseudulla, niin myös Vaskijärvellä. Pienestä koostaan huolimatta kylällä on useita aktiivisesti toimivia yhdistyksiä, joilla kaikilla on omaleimainen tehtävänsä kylän elinvoiman edistäjänä. Vaskijärven Marttojen toiminta on ilon aihe kylämme ikääntyville emännille, Hirvimiehet kokoaa yhteen metsästyksestä kiinnostuneet ja Vaskijärven Vastus on tarjonnut toimintaa paitsi kaikille kyläläisille, myös lapsiperheille. Silti kylällä koettiin, että tarvittiin uusi yhdistys, nk. kyläyhdistys viemään eteenpäin niitä asioita, joita muilla yhdistyksillä ei ollut voimavaroja lähteä edistämään. Kyläyhdistyksen perustamiseen johtanut prosessi alkoi vuonna 2004, kun kyläläiset järjestivät kolme kyläkokousta yhdessä Länsi-Uudenmaan kehitys LUKE ry:n kyläsuunnitelma-hankkeen kanssa. Kokouksissa käsiteltiin niitä asioita, joihin kyläläiset toivoivat parannusta, mutta myös niitä, jotka kylällä koettiin vahvuuksiksi. Kokousten anti kirjattiin kyläsuunnitelmaksi, jossa oli kehittämistarpeiden lisäksi esitetty konkreettisia toimenpiteitä sekä aikataulu toimenpiteiden toteuttamiseksi. Kyläsuunnitelmaa toteuttamaan perustettiin uusi yhdistys, Vaskijärveläiset ry. Vaskijärveläisten ensimmäinen toimintavuosi on ollut työntäyteinen. On pyritty etenemään niissä asioissa, jotka kyläkokoukset ilmoittivat ongelmallisimmiksi. Yksi näistä on kylän läpi kulkeva liikenne ja autojen suuret nopeudet. Uudenmaan tiepiiri ei kuitenkaan suostunut pidentämään 60 km/h nopeusrajoitusta Vaskijärven kohdalla, eikä se antanut lupaa kyläkyltin pystyttämiseksi. Ihmetellen vaskijärveläiset ovat sitten seuranneet toimintaa Hämeen puolella, Läyliäisissä, jossa on pystytetty kyläkyltit, rakennettu hidastustöyssy ja siirrytty aurinkopaneelilla toimivaan tehovalaistuun 40 km/h nopeusrajoitukseen. Näkyvin onnistumassa oleva asia on kaupungin omistaman Yhteislaitumen rannan vuokraus kyläyhdistykselle. Kaupunki on jo rakentanut rantaan tien sekä parkkipaikan ja ranta-alueen puusto on raivattu. Kyläläisten kaipaamaa uimarantaa Yhteislaitumesta ei saada, mutta puuttuva yhteinen venevalkama kuitenkin. Lisäksi rannan virkistyskäyttöä on kyläyhdistyksen ja urheiluseuran tarkoitus laajentaa rakentamalla sinne ainakin lentopallokenttä. Vaskijärveläiset ry on myös tehnyt vuokrasopimuksen Paanun vilja-aitasta. Aittaa kunnostetaan parhaillaan Paanun isäntäväen hallinnoimalla ja Luken rahoittamalla hankkeella niin, että siellä olisi tulevaisuudessa mahdollisuus järjestää kesäisin esimerkiksi pienimuotoisia näyttelyitä ja tapahtumia kyläläisille. Kaupungin kanssa on alustavasti keskusteltu Ilmari Huitin keräämien kotiseutuesineiden lainaamisesta. Tähän mennessä aitan mäellä on tehty siivous- ja raivaustoimia, kun aitan vieressä sijainnut vanha puimala purettiin. Puimalasta tulikin kymmeniä lavallisia puuta; osa kelpasi polttopuuksi ja osasta rakennettiin iso juhannuskokko. Kokolle löysikin tiensä satakunta juhlijaa ja myöhemmin aitanmäellä järjestetyille kylätreffeillekin osallistui lähes 80 kyläläistä ja kesäasukasta. Vaskijärveläiset ry:n työlista on pitkä: järven kunnostuksen esiselvitys, yhteinen kokoontumispaikka, internetsivut, lehden julkaisemisen jatkaminen, tapahtumien järjestäminen, varainhankinta jne. Vapaaehtoistyö, talkootoiminta ja yhteistyö kylän muiden yhdistysten, yrittäjien sekä kaupungin kanssa ovat avainsanoja eteenpäin pääsemiseksi. Avoimuuteen, hyvään tiedottamiseen ja yhteishengen luomiseen on myös panostettava. Karkkilaan 2000-luvulla ehtinyt toimintaryhmätyö (Luke ry) hankerahoituksineen ja alueellisesti organisoitunut kylätoiminta (Länsi-Uudenmaan kylät ry) tuovat kylätoiminnalle uusia mahdollisuuksia ja taustatukea. Ilman Luken kyläsuunnitelmahanketta ja aitan kunnostuksen hankerahaa olisi Vaskijärvellä tuskin päästy suunnitelmallisen kylän kehittämisen alkuun, ainakaan näin nopeasti. Anneli Laitinen-Felber 8 Karkkilan Kotiseutuyhdistys Fagerkullayhdistys miljöön asialla ensimmäinen hankesuunnitelma, jota ei kuitenkaan voitu tuolloin toteuttaa. Uuteen vauhtiin päästiin vuonna 2003. Tuolloin yhdistyksen hallitus nimesi Jukka Järvisen kokoonkutsujaksi miljöötyöryhmään, joka valmisteli hanketta. Esiselvitys päästiinkin toteuttamaan niin, että se valmistui kesällä 2005. Esiselvitys toteutettiin pitkälti työryhmätyönä. Esiselvityksen aikana tehtiin mm. tutustumismatka Porvooseen, järjestettiin ”Punainen tupa ja perennamaa”-seminaari, suoritettiin asukaskysely korjaustarpeista ja laadittiin puutarhasuunnitelma perennapuutarhan toteuttamisesta. Nyt työ jatkuu ja Fagerkullassa päästään esiselvityksestä toteutukseen. Tämän kevään aikana on päästy allekirjoittamaan kaupungin kanssa vuokrasopimus alueesta, jolle perustetaan perinnekasvitarha. Kevään edetessä seuraavat raivausja kaivuutyöt, kesannointi ja pengerrysten rakentaminen, maa-ainesten lisääminen ja viimeistely ja lopulta kasvien istuttaminen. Syksyllä 2006 järjestetään hankkeen seminaari, jossa käsitellään asiantuntijoiden tekemää työtä vanhan ruukkialueen miljöön ominaispiirteiden määrittämiseksi ja alueen historiallisesti tyypillisen kasviston luetteloimiseksi. Seminaarissa tehdään myös yhteenveto perinnekasvitarhan perustamisesta ja kasvitarhan rakentamisesta ja hoidosta jatkossa. Tavoitteena on, että yhdistys hoitaa kasvitarhaa yhdessä muiden toimijoiden, kuten työpaja Apajan, kaupungin puutarhurin ja museotoimen kanssa. Yhteistyötä halutaan tehdä myös Puutarhayhdistyksen ja Kotiseutuyhdistyksen kanssa. Suunnitelmissa on, että alueella voidaan järjestää puutarhanhoitoon liittyvää opastusta ja koulutusta kaikille karkkilalaisille esimerkiksi kompostoinnista, maanparannuksesta sekä kasvilajikkeista ja niiden yhdistämisestä puutarhassa. Fagerkullayhdistyksessä uskotaan, että ajan myötä kasvitarhasta voi kehittyä alueelle viihtyisä yhteinen oleskelutila, joka osaltaan voi tukea ja täydentää Högforsin työläismuseon toimintaa. Karkkilan Högforsin ruukin kokonaisuuteen kuuluva Fagerkullan asuntoalue on valtakunnallisesti merkittävä kulttuuriympäristö. Alue sai asemakaavan 1980-luvun alussa. Asemakaavassa olemassa oleva rakennuskanta on pääosin suojeltu ja uudisrakentamiselle on annettu määräyksiä, joiden avulla alueen erityisluonnetta pyritään säilyttämään. Vuonna 1981 Fagerkullaan perustettiin asukasyhdistys, joka kantaa nimeä Fagerkullayhdistys ry. Sen puheenjohtajana toimii Lauri Hokkanen. Yhdistys vaalii ja tekee tunnetuksi Fagerkullan ja muun Högforsin tehdasta ympäröivän ruukkialueen historiaa ja perinteitä. Fagerkulla, Vanhakylä ja Haukkamäki on kaikki rakennettu aikanaan tehtaan omistamille maille työväen ja toimihenkilöiden työsuhdeasunnoiksi. Yhdistys on koko toiminta-aikansa ollut miljöön asialla. Jo sen säännöissä todetaan, että yhdistyksen tarkoituksena on valvoa asukkaiden etuja kaavoitus-, ympäristö- ja muissa asumiseen liittyvissä asioissa. Viime vuosina yhdistys on ollut näissä kysymyksissä erityisen aktiivinen. Se toteutti syksyn 2004 ja kesän 2005 aikana peruskorjauksen ja puutarhakouluhankkeen esiselvityksen, jonka tuloksena syntyi varsinaisen hankkeen suunnitelma. Se tullaan toteuttamaan vuoden 2008 huhtikuun loppuun mennessä. Korjaus- ja puutarhahankkeen avulla halutaan turvata suojeltujen rakennusten ja puutarhojen säilyminen. Asukkaiden osaamista turvataan koulutuksella. Hankkeella pyritään myös edistämään alueen suojeluun ja tulevaisuuteen liittyvää keskustelua. Yhteisöllisyyttä pyritään elvyttämään talkoilla, työnäytöksillä ja puutarhatöillä. Korjaus- ja puutarhahanke on suunnattu Fagerkullan, Vanhankylän ja Haukkamäen asukkaille. Osa hankkeesta on hyödyksi myös muille vanhassa asumisesta kiinnostuneille karkkilalaisille. Korjaus- ja puutarhahanke toteutetaan Länsi-Uudenmaan Kehitys LUKE ry:n myöntämällä POMO+ tuella. Aluetta kehittävän hankkeen tarpeellisuudesta keskusteltiin yhdistyksessä ensimmäisen kerran jo vuonna 1999. Jo seuraavana vuonna tehtiin Marja Holli 9 Karkkilan Kotiseutuyhdistys Herkkiä akvarelleja ja värikäs sukuhistoria Riihimäen kaupunginkirjastossa saattoi helmikuussa aistia menneen maailman tunnelmaa. Esillä oli Anja Oasmaan näyttely, jonka aiheena oli isoisän Riihimäki. Akvarelleissa heräsivät elämään vanhat talot ja kauniit kukat. Tunnelmaa loivat rautatiehen sidoksissa olleet rakennukset, mutta Anja Oasmaan isoisä olikin ollut rautateillä töissä. Näyttelyssä oli esillä myös Odell-suvun sukuhistoria. Anja Oasmaa, entinen Odell, on koonnut yhteen useiden sukua tutkineiden työt ja etsinyt puuttuneita tietoja ja yhdistäviä linkkejä. Näin on syntynyt värikäs ja mielenkiintoinen sukutarina. Anja Oasmaa on rakentanut Odell-suvun tarinan erittäin kiinnostavasti. Sukupuiden yhteydessä ovat tiedot aikakauden tapahtumista ja tapahtumapaikoista, mukana on haastatteluja, valokuvia, lehtileikkeitä. Sukuun kuuluvat ihmiset muuttuvat todellisiksi, tarinaa lukee kuin jännityskertomusta. Jo idea suvulle tärkeiden paikkojen tallentamisesta maalauksina ja näiden yhdistäminen sukututkimukseen on mielenkiintoinen. Kun sukutarina on vielä itsessään kiinnostava, on kokonaisuus upea. Karkkilalaisittain asian tekee vielä kiinnostavammaksi se, että Anja Oasmaa on tulossa maalaamaan Karkkilaan ensi kesänä. Näin on varmasti luvassa, että jatkossa myös Karkkilassa on mahdollista nähdä näyttelyssä, miten sukututkimusta ja kuvataidetta voi yhdistää luontevalla tavalla. Marja Holli Odell-suku, johon kuuluvia on iso joukko tämänkin päivän karkkilalaisissa, on todennäköisesti lähtöisin Irlannista. Vanha sukutarina kertoo kahdesta veljeksestä, joista toinen lähti Amerikkaan, toinen Skåneen. Tarina on pystytty ajoittamaan 1600-luvulle. Tänä päivänä sukuun kuuluvia löytyy Uutta Seelantia myöten. Karkkilassa asuvien Odell-sukuun kuuluvien esiisä on Johan Odell, joka syntyi vuonna 1823 Lopella. Johan muutti Ul. Pyhäjärvelle suutarina ja oli ensin kirjoilla Paanun talossa Vaskijärvellä. Myöhemmin hänen asuinpaikkansa oli Högforsin tehtaan Kylmäkorven torppa. Johan Odell avioitui Maria Jakobina Lindstedtin kanssa, ja heille syntyi kahdeksan lasta. 10 Karkkilan Kotiseutuyhdistys Sota-ajan kuvat talteen Nyt kannattaa käyttää iltapuhde katselemalla, millaisia vanhoja valokuvia kotoa löytyy. Karkkilan kotiseutuyhdistys ja kaupungin museotoimi järjestävät yhdessä paikkakunnan veteraanijärjestöjen kanssa keräyksen, jonka tavoitteena on saada sota-ajan valokuvat talteen.. Keräyksen kohteena ovat sekä valokuvat sota-ajan Karkkilasta että karkkilalaisista rintamalla. Kuvien lisäksi kerätään sota-ajan kirjeitä. Keräykseen toivotaan osallistuvan niin nykyisten kuin entistenkin karkkilalaisten. Kuvat tullaan skannaamaan ja tallenteita säilytetään kaupungin museotoimen arkistoissa. Kuvat tulevat pääsemään esiin monissa eri yhteyksissä, ensimmäisen kerran jo syksyllä, jolloin järjestetään Uudenmaan maanpuolustuspäivä 8.10. Sen yhteyteen suunnitellaan myös valokuvanäyttelyä sota-ajan kuvista. Keräykseen annetut kuvat palautetaan takaisin omistajilleen. Valokuvia otetaan vastaan sekä Valimomuseossa että tiistaisin klo 12-13 seurakuntatalossa sotainvalidien toimistossa. Postitse kuvia otetaan vastaan osoitteessa Valimomuseo PL 50 03601 Karkkila. Lisätietoja antaa museoamanuenssi Janne Viitala, p. 0400-938337. Kuvia kerätään etenkin nyt keväällä. Jos kuvia löytyy myöhemmin, kannattaa kysellä Janne Vii- talalta, miten löydön kanssa kannattaa menetellä. Jutun yhteydessä on valokuvia tilaisuudesta, jossa kerrottiin keräyksen alkamisesta. Lisäksi on parikin kuvaa ”sieltä jostakin”. Kun keräys avattiin, saattoi heti huomata, miten suurta kiinnostusta sota-ajan valokuvat herättivät. Keräys onkin lähtenyt hyvin käyntiin, mutta varmasti löytyy vielä todellisia aarteita. Marja Holli Arvo Ruoskanen, Aarne Mattila, Reino Luoto ja Martti Eriksson tutkivat kiinnostuneina, millaisia kuva-aarteita on jo saatu talteen. 11 Karkkilan Kotiseutuyhdistys Högforsinstallaatio Kiasmassa Helsingissä on Ars 06 – toden tuntu, nykytaidetta käsittelevä näyttely, 21.1.27.8.2006. Se kertoo tällä hetkellä ajankohtaisesta taiteista, joka peilaa kulttuureista ja aikakausista riippumattomia ihmisen peruskokemuksia. Ars 06:n taiteen elinehto on, että sillä on jotain sanottavaa katsojalle. Ars-näyttelyitä on ollut 1961m 1969, 1974, 1983m 1995, 2001 ja nyt 2006. Seitsemännen kerran järjestettävä kansainvälinen nykytaiteen näyttely on rauhallisempi kuin edeltäjänsä, mutta Ars 06 – toden tuntu jatkaa aiempien näyttelyiden linjalla. Tässäkin horjutetaan tavanomaisia uskomuksia ja totuuskäsityksiä. Ars elää aina tulevassa. Näyttelyt ovat herättäneet keskustelua ja saaneet ihmiset liikkeelle. Ars 06 on täynnä taide-energiaa, monien taidemuotojen sallitaan kukoistaa. 40 taiteilijaa tai ryhmää ovat tuoneet näytteille yli sata teosta. Esillä Kiasmassa on muun muassa maalauksia, piirroksia, videoita, installaatioita, veistoksia, tietokoneanimaatioita, valokuvia, kuvamanipulaatioita, ilmausjakelukirja, kirjottua kangasta, diaraamoja ja digitaalisia maalauksia. Kiasman mukaan jokainen katsoja voi rakentaa mielessään oman Ars:insa. Päätin kokeilla omalla työllä, kokeilla itse installaatiota. Teokseni on syntynyt Ars 06:n inspiroimana, olen outsidertaiteilija. Halusin tulla mukaan kulttuurin ja taiteen kehiin. Olen kaivanut esiin nostalgisia Högfors-valurautatavaroita suureen koristeelliseen installaatiooni. Idea lähti Karkkila-tunteesta, päätin ottaa Högforsin ruukista kaiken irti. Teoksessani olen hyödyntänyt Högforsissa valettuja rautaesineitä, jotka ovat tuttuja ja kaunista katseltavaa. Niissä on jotakin karkkilalaista alkuperäistä, jotakin hyvin ilmaisevaa. Esineet puhuttelevat minua henkilökohtaisesti, niihin liittyy muistoja, niillä on taustatarinoita. Högfors-esineet antavat merkityksiä ja symboleja installaatiolle. Pidän etuoikeutenani käyttää niitä. Högfors-valu kelpaa taiteen raaka-aineeksi, mutta kokonaisuus on uusi luomus. Rautaesineet ovat osina uutta teosta. Installaationi on uusi itsenäinen taideteos, jossa pääosassa on Karkkila. Paikallinen ja omalaatuinen on kiinnostavinta, kannattaa rakentaa lähiympäristöstään. Teos tarjoilee faktaa Karkkilasta ja vanhan ruukin tekniikasta. Tekniikka on kulttuuria siinä missä taide ja teatterikin. Högfors-esineet antavat toisilleen taustaa, ne ovat uusiokäytössä, syntyy omaääninen kokonaisuus. Installaatio on vapaa muunnelma vanhoista asioista, aikamatka menneisyyteen, Vanha säilyy elossa, menneestä maailmasta nousee muistoja. Olen hankkinut esineitä, jotka dokumentoivat kaupunkia. Tässä on Högforsin ruukkia kunnioitettu. Katsojallakin on rooli, installaatio on pyritty tekemään karkkilalaiselle yleisölle. Teos ei ole Kiasmassa vaan julkaistaan jäsenlehdessämme. Katsoja voi istua mukavassa nojatuolissa ja katsella Karkkila-näyttämön nykytaidetta, joka heijastaa kaupungin kulttuurihistoriaa. 12 Karkkilan Kotiseutuyhdistys maita. Suomea edustivat Högforsin tehtaat, jotka olivat valimokulttuurin käyntikortti maailmalla. Schilkin suunnitteli valimokongressin muistoesineen ”Karhun”. Högforsin tehtaan 150vuotisjuhlan kunniaksi valettu tuhkakuppi, Högfors 18201970. Tuhkakupin pohjalla on 1836-1874 yhtiön johdossa toimineen kapteeni Joseph Bremerin sinetti. Eleettömän tyylikäs pyöreä savukerasia, keltaista emalia. ”Neljä vuodenaikaa”, pyöreitä valurautatauluja, Ø 21 cm. Valmistettu 1880-luvulta alkaen saksalaisen mallin mukaan. Tekniikkavaikutteet kulkivat maasta toiseen. ”Poroemo ja vasa”, suunnitellut Helvi Hyvärinen, valurautaa. Kylpyammeiden muotoisia tuhkakuppeja, 3 kpl, emaloitu. Suunnikasamme, kaksivärinen, sisäpuoli valkoinen, ulkopuoli sininen. Suunnikasamme, kaksivärinen, sisäpuoli vihreä, ulkopuoli musta. Soikioamme, kaksivärinen, sisäpuoli valkoinen, ulkopuoli punainen. Kaikkien kyljessä Högfors-tuotemerkki. Valurauta-avain, isokokoinen. Kirkonavain? Valurautakupit ja -lautaset, 6 kpl, raskaita, emaloituja, yhdessä kupissa Högfors-lusikka, ruostumatonta terästä, Högfors-tuotemerkki. Valutaulu, pyöreä, dekoratiivinen, Ø 27 cm. Valmistettu 1880-luvulta alkaen saksalaisen mallin mukaan. Tuhkakuppi, Högfors, isokokoinen, emaloitu, musta-valkoinen. Valurautakuppi, -lautanen ja –lusikka, yhteenvalettuina. Raskaanoloista, mustaa valurautaa. ”Apinat”, suunnitellut Schilkin 1957. Högforsin klassikko. Kokonaan rosoisen valurautaisena kolme kappaletta, vihreänä emaloituna yksi kappale. Isokokoinen valutaulu, visuaalisesti näyttävä esine. Taide ei ole vain ylevää puuhaa, se on hyvinkin todellista työtä. Tämän huomasin, kun olin rakentamassa isoa installaatiotani. Piti kerätä ja kantaa raskaat valurautavempeleet, ne ovat raskaita, mutta ne eivät mene rikki. Piti päättää niitten sijoittelusta ja asennoista. Oli mietittävä sommittelua, kokeilla mitä voi toteuttaa. Teos oli työprosessi, monimutkainen palapeli. Lopuksi palaset loksahtivat kohdalleen. Tartuin kameraan ja kuvasin. Nämä esineet eivät ole olleet saatavilla enää vuosiin. Niistä on tullut museotavaraa. Esineet ovat minulle hyvin tuttuja, silti niissä riittää ihmettelemistä. Ja aika on vain vahvistanut niitten vaikutusta. * Installaatiossa ovat esillä seuraavat valurauta-aarteet Högforsin ruukista: M. Schilkin teki Högforsille valurautareliefin, jonka aineena on karhu, vuonna 1957. Kansainvälinen valimokongressi pidettiin Tukholmassa 19.-24.8.1957. Pohjoismaat Suomi, Ruotsi, Norja ja Tanska olivat yhdessä kongressin isäntä- Klas Alander 13 Karkkilan Kotiseutuyhdistys Väitöskirja toi Työväentutkimus -palkinnon Karkkilalainen filosofian tohtori Kirsti Salmi-Niklander on keväällä 2006 saanut Työväentutkimuspalkinnon väitöskirjatutkimuksesta Itsekasvatusta ja kapinaa, joka kertoo Karkkilan työläisnuorten kirjoittavasta keskusteluyhteisöstä 1910- ja 1920luvulla. Tutkimus nostaa esiin työläisnuorten suullis-kirjallisia kommunikaatioverkostoja Högforsin ruukkiyhteisössä. Työväentutkimus-palkinto jaettiin kymmenettä kertaa. Se annetaan tunnustuksena laadukkaasta tutkimuksesta, joka edustaa työväen historia, perinteen ja kulttuurin tutkimusta. Palkinnolla halutaan korostaa perinteen ja historian merkitystä ihmisille ja yhteiskunnalle, virittää julkista keskustelua huippututkimuksesta sekä tukea ja kannustaa alan tutkijoita ja harrastajia. Marja Holli Kirsti Salmi-Niklander on tutkinut karkkilalaista työläisnuorisokulttuuria. Kuva: Hanna Keränen / Karkkilalainen. Maailman paras Karkkila-kokoelma Yleisten kirjastojen yksi työmuoto on kotiseutukokoelmien ylläpito. Olkootpa ne suppeampia tai laajempia, enempi tai vähempi kunnianhimoisia, ovat ne kuitenkin aina maailman parhaita kokoelmia omalla alallaan. Niinpä Karkkilan kirjasto ylläpitää maailman parasta Karkkilaa käsittelevää kokoelmaa. Karkkila-kokoelma ei ole museo eikä arkisto, mutta vähän näitäkin piirteitä siitä kyllä löytyy. Se on sijoitettu kirjaston takakäytävälle erilliseen huoneeseen ja lisäksi umpikaappeihin. Kokoelmasta ei lainata kotiin, vaan aineistoa voi tutkia paikan päällä. Karkkilaa koskevaa arkistoaineistoa on löydettävissä eri arkistoista, museotoimeen kuuluvaa aineistoa museoissa, kirjastossa on keskeistä kirjojen kaltainen aineisto. Vanhemmalta ajalta kokoelmassa on jonkin verran lehtileikkeitä, esitteitä, koulujen vuosikertomuksia ja lehtiä ynnä muuta kiintoisaa pengottavaa. Nykyisin Karkkila-kokoelmaan liitetään pääasiassa julkaistuja kirjoja, jotka kertovat Karkkilasta tai joiden tekijä on karkkilalainen. Erityinen sija kokoelmassa on sukututkimuksilla. Viime vuosina näitä on karkkilalaisistakin suvuista saatu aikaiseksi varsin monta. Niitä on kirjastossa tavallisesti vain yksi kappale ja sen paikka on Karkkila-kokoelma. Kaupallisesti julkaistuja Karkkila-kirjoja kirjastoon hankitaan useampia niin, että yksi kappale on suljetussa Karkkila-kokoelmassa, 1-2 kappaletta tavalliseen tapaan lainattavissa. Kaikista käytetyin aineisto Karkkila-kokoelmassa on mikrofilmit ja –kortit. Niillä on Pyhäjärven ja Karkkilan vanhoja kirkonkirjoja, jotka vastaavat erityisesti sukututkijoiden tarpeisiin. Mikrofilmeille on kuvattu myös vanhemmat paikallislehdet – jotka tosin ovat varovaisesti luettavissa myös paperiversioina. Karkkila-kokoelma on ”suljettu kokoelma” siinä mielessä, että siitä ei anneta kotilainoja. Mutta siinä mielessä se on ”avoin kokoelma”, että sen aineiston äärelle on kaikilla vapaa pääsy. Koska se on arvokas ja ainutlaatuinen kokoelma, sitä ei ole asetettu avohyllyille, vaan sinne menijälle avataan ovi joka kerta eri pyynnöstä. Mikrofilmin lukija voi saada ja hänen kannattaakin varata aika, jolloin pääsy lukulaitteelle on varma. Eila Hämäläinen 14 Karkkilan Kotiseutuyhdistys Viimeiset värit Kyynelvirta Siinä se on, kodin akkuna, takana tieura alhaalta ylös vasemmalle, kevään kirkkaus sulattelee lumia, sama valo kirkastaa sisällä värit paiskaten ne silmilleni ennustaen tulevaa varjojen aikaa. Viimeiset täytetyt sivut sinisessä, lukollisessa nuoren tytön päiväkirjassa en näe enää tekstiä jota kirjoittamisen tarpeesta suollan kahdeksantoistavuotias, jo vanhus on vain menneisyys päivän toisensa perään kelaan mielessäni elettyjä päiviä. Maisemaa selvempänä, ruutujen molemmin puolin, näen laskeutuvan lila- harmaa- valkoruudulliset akkunaverhot. Verhoilla voi sulkea katseelta ulkomaailman, niiden takana kulkee kaikesta huolimatta johonkin johtava tie. Älä kiusaa siskoasi kuulen äidin sanovan ei hänellä muutenkaan niin helppoa ole, ja portti avautuu sepposen selälleen onhan kyyneltenkin helpompi kulkea ulos valmiiksi avatusta veräjästä. Etualalla maljakossa hehkuvaa sinipunaa ja keltaista, viimeiset värilliset terälehdet, kaikki talletettuna muistojen kuvakirjaan ennen kuin pimennysverhot laskettiin, eikä se kirja vie tilaa disketinkään vertaa. Ei mene perille Entinen värisilmä jää päälle kun menettää näön voitte kyllä todistella että vihreä ja sininen sopivat yhteen vaan todistelu ei mene perille sillä kuka uskoisi asiaa jota ei voi oppia kantapään kautta. Kummajainen Aika-ajoin suhahtaa kostea asfalttitie kun aamutuimaan jalkakäytävää rientävä kepinkäyttäjä kohtaa risteyksessä kummallisen otuksen, puhuvan auton pysähtyneenä suojatien laitaan. ”Ylittäkää rouva, olkaa hyvä.” Runot: Marjatta Jääskeläinen Piirrokset: Klas Alander 15 Karkkilan Kotiseutuyhdistys Silitysrauta Konepajan ja etenkin Högforsin raudat tulivat vuosien mittaan hyvinkin tutuiksi kotitalouksissa eri puolilla maata. Silitysrautojen lämmitys tapahtui hellan levyn päällä, irrallinen raudan sisällä ollut ”luoti” lämmitettiin erikseen, oli erityisiä silitysrautojen lämmitysuuneja, rauta saatettiin lämmittää sisällä hehkuvilla hiilillä, kaasulla tai höyryllä. Ensimmäinen sähköllä kuumeneva silitysrauta patentoitiin vuonna 1882 ja Suomessa sellainen nähtiin ensimmäisen kerran kuusi vuotta myöhemmin. Kotimaista valmistetta olevia sähkörautoja alkoi 1930-luvun alussa tuottaa Porin Konepaja ”Mainos” –tuotemerkillä ja samoihin aikoihin tulivat Amerikassa markkinoille ensimmäiset höyrysilitysraudat. Silitysraudan malli on säilynyt vuosikymmenten aikana suurin piirtein samanlaisena, enää silitystulos ei vain synny raudan painosta vaan höyryn ja siihen mahdollisesti lisättävien kemikaalien ansiosta. Pohjamateriaalit ovat avaruusajan teknologiaa jne. mutta lopputulos ei välttämättä ole sen parempi kuin yli sata vuotta sitten. silittämisen, mankeloinnin ja muun vaatehuollon perustehtäväkin on säilynyt samana: tehdä tekstiilistä kauniimpi, kestävämpi, helpommin puhdistettava. Näillä toimenpiteillä on myös merkitystä esim. allergisille, joita usein ärsyttävä tekstiilipöly pysyy paremmin aisoissa kun tekstiilit on kunnolla silitetty. Risto Hakomäki Monet arkipäiväiset käyttöesineemme ovat usein viimeisintä mallia niin materiaaleiltaan kuin muotoilultaankin, joten heti ei tule ajatelleeksi, että niillä saattaa olla takanaan pitkä ja monivaiheinen historia. Tällainen esine on esimerkiksi silitysrauta. Silittäminen ja vaatteiden pesu ym. vaatehuolto tuli ihmiskunnalle tutuksi viimeistään siinä vaiheessa kun siirryttiin nahkaisista vaatteista eläinten karvasta tai erilaisista kuitukasveista valmistettuihin tekstiileihin. Monilla kansoilla tämä tapahtui varsin myöhään mutta esimerkiksi Skandinaviasta villavaatteita tunnetaan jo pronssikaudelta eli n. 3000 vuoden takaa. Ensimmäiset vaatteiden silittämiseen tarkoitetut esineet ovat samoilta ajoilta. Ne olivat leveää pulloa muistuttavia kivestä tai myöhemmin lasista valmistettuja silittimiä, joita ei välttämättä kuumennettu. Toinen silittämiseen käytetty vanha työkalu oli kaulauslauta eli eräänlainen pieni käsimankeli, joka usein oli kauniisti koristeltu lahjaesine. Tärkkiä käytettiin mm. Euroopan kuninkaallisissa hoveissa käytettyjen muotivaatteiden silittämisessä etenkin monimutkaisten kaulusten ja pitsien muotoilussa. Varsinaiset silitysraudat tulivat, kuten nimestäkin saattaa päätellä mukaan kuvaan vasta siinä vaiheessa kun rautaa alettiin valmistaa suuria määriä teollisesti. Monet rautaruukit ja konepajat Suomessakin ottivat silitysraudat mukaan tuotevalikoimiinsa. Fiskarsin, Juantehtaan, Porin 16 Karkkilan Kotiseutuyhdistys Vanhoja uutisia Mitä kuului vuonna 1928? Hyvinkään Sanomilla oli 1.6.1928 paljon kerrottavaa Ul. Pyhäjärveltä. Vähissä eivät olleet paikalliset uutiset myöskään marraskuun lopussa 1878 ilmestyneessä Uudessa Suomettaressa, jota on lukenut Pekka Wikberg. Hyvinkään Sanomat 1.6.1928 vesi- ja lämpöjohdot, sillä piirustuksissa on jo otettu huomioon vesijohtojen vaatima tila ja keskuslämmityslaitteet. Talo on paikkakunnan edustavin liiketalo, siitä ei voi olla epäilystä, katsoen siihenkin, että sillä on edullinen paikka valtakatujen risteyksessä ja kauppatorin läheisyydessä. Meteoriitti löydetty. Vaskijärven kuulumisia. Joku aika takaperin, kun U.l. Pyhäjärven Haaviston kylän Hanskalan talon riihen luona suoritettiin perustöitä, löytyi maasta noin 1 mtr. syvyydeltä toistakymmentä kiloa painava oudonnäköinen kivenmöhkäle. Kiven ympärys oli 20 á 30 sm. vahvuudelta kivestä rapautuneitten ainesten sekaista vihertävää maata. Kiven ominaispaino on huomattavasti tavallisen kiven ominaispainoa suurempi. Arvellaan sen sisältävän jotain metallia, mahdollisesti hopeamalmia. Kiven rosoinen pinta viittaa siihen, että se on ollut sulana ja sitten äkkiä jäähtynyt jonkin nesteen tai lumen vaikutuksesta. Edellämainitut ja useat muut seikat viittaavat siihen, että kyseessä on meteoriitti-kivi. Kivestä on lähetetty kappale Aineenkoetuslaitokselle, Helsinkiin. Sieltä ei ole vielä annettu lausuntoa. Kuten Vaskijärven asemalla kävijät ja junassa kulkijat ovat huomanneet, on asema suuressa maaleikkauksessa, joka on soraa, useata eri laatua. Siitä viedään valusantaa Högforsin tehtaalle sekä betoni- että perustussoraa. Nyt ovat paikkakuntalaiset tämän myös huomanneet, koskapa asemalla ruvetaan valmistamaan sementtitöitä, kuten kaivorenkaita, putkia, tiiliä sekä kaikkea sementtialaan kuuluvaa. Hanke on muuten hyvä ympäristöläisille, jotka saavat läheltä kaivorenkaansa ja muut sementtitarpeensa. Valimon perustajat kuuluvat olevan O. Juslin ja K. Rajaoja. Uusi Suometar 30.11.1878 Vihdin Pyhäjärveltä 27 pnä marraskuuta. Ei liene vahingoksi, jos otamme puhuaksemme muutamista kuntamme oloista. Pian kauppalaksi Henkisissä riennoissa olemme peräti takapajulle jääneet. Kansakoulu, tuo useimpien mielestä ainoa valistusta ja onnea takova Sampo, on tosin meillä ollut pian kymmenen vuotta vaikuttamassa, vaan ei vielä ole hedelmiä näkyviin tullut. Lieneekö syyksi otettava se, ettei koulun ole onnistunut voittaa pitäjäläistemme suosiota. Emme tiedä, vaan viimeksi mainittu on kuitenkin valitettava totuus. Tätä todistanee se, ettei koululla vielä ole edes omia huoneita, vaan on se sijoitettu pitäjän tupaan, joka kamarineen kyökkineen on peräti kylmä, mikä ei kumma olekaan, kun viime kesänä vaaramanpensas läpi lattian pistäysi koulusalia koristamaan! Mainittu koulusali on myös käytetty leikkaushuoneeksi, vuoden kuluessa kaksi kertaa. Mennyt syksynä leikattiin siellä muudan äidin tappama lapsi ja nyt joku kuukausi takaperin mies, joka löydettiin kuolleena eräältä niityltä. Ruumis tuotiin opettajan tietämättä tulevan Högforsin elämässä on tapahtunut merkkitapaus sikäli, että paikkakunnan ensimmäinen täysin ajanmukainen ja kaupunkioloja vastaava liiketalo valmistuu t.k. 30 p:ään mennessä täyteen kuntoonsa. Talon rakennuttaja ja rakentaja on hra Salonen. Talo on kivestä ja käsittää se 4 kerrosta. Ensimmäisessä sijaitsee kolme tilavaa liikehuoneustoa, joista yksi on jo vuokrattu hra Sundbladin Kulta- ja kellosepänliikkeelle. Toisessa kerroksessa on useampia huoneita käsittävä huoneusto Vaatetus-aitta A. Aron hallussa. Kolmas on järjestetty asunnoiksi. Piakkoin valmistuvaan kellarikerrokseen tulee sopivia verstas-, liha- ja ruokatavarakauppa- y.m. huoneita. Talon suunnittelussa on kaikessa otettu huomioon ajan vaatima mukavuus ja –tyylikkyys. Tulevaisuudessa tullaan taloon sijoittamaan vielä 17 Karkkilan Kotiseutuyhdistys kruunun käskyläisten käskystä kouluun leikattavaksi, oppilasten oli tietysti lupa saaminen siksi päiväksi, olipa se jatkettava koko viikoksi, koska oli opettajankin perheineen ruumiin hajun takia siksi aikaa muuttaminen asumuksestaan. si miehet tyydytetyiksi. Sanomia tulee sinne Uusi Suometar, Suomen Virallinen lehti, Päijänne, Kaiku, Pohjois-Suomi, Vaasan Sanomat, Satakunta, Länsi-Suomi ja Turun Sanomat. Aikomus on tulevaksi vuodeksi vielä hankkia Suomen Kuvalehteä, Pääskystä, Kristillisiä Sanomia ym sen mukaan kuinka varat myöden antavat. Viinaa ja muutakin väkevää tavaraa myyskentelee kotonansa ja julkisissa kokouspaikoissa muuan Bom niminen itsellismies. Viime käräjissä häntä kuuluu sakotetun ja menneellä viikolla olivat kruununmiehet vieneet hänen hevosensa viinakuormineen miehen käsistä, sitten kuin hän oli kaikkein pitäjäläisten tiedosta saanut jatkaa tätä elatuskeinoansa jonkun vuoden. Tohtineeko uskoa hänen nyt päättävän tätä tointansa. Tulevan syyskuun 1 päivänä saamme ensimmäisen vakinaisen oman kirkkoherramme. Tarvitsisi siksi rakentaa entiseen kappalaisen tilaan pari huonetta lisäksi, mutta on niin vastahakoista, puustellin puutteessa ollessamme, papille maksaa niin monet ja suuret parseelit, rahassa noin 1200 – 1500 markkaa, tarvitsisi ostaa puustelli, että noista parseeleista kerrassaan pääsisi, mutta 23 manttaalille on 30.000 markan ulosteko liian rasittava. Makasiinimme tosin sisältää noin 1200 tynnyriä viljaa, mutta otappa niistä jos uskallat! Antaa jyväin siellä pahentua ( olemme kuulleet semmoistakin ), eihän tuo suorastaan kukkaroitamme rasita ja tyytyköön kukin päivä suruunsa, olipa se mielilauseemme. Kammottavia ilkitöitä on myös kunnassamme tänä syksynä kuulunut. Niinpä väijyi kaksi miestä muutaman sillan alla erästä miestä, jonka päälle, tämän sillalle päästyä, karkasivat halot kädessä, vaan eivät nuot kuitenkaan saaneet mitään pahempaa matkaan. Asiasta tuli käräjäjuttu, mutta syytöksen alainen puuttuvain todistusten tähden ehkä pääsee vapaaksi tulevissa käräjissä. Toinen ilkityö tapahtui tuonaan Haaviston kylässä, missä mies haavoitettiin pahanpäiväisesti puukolla käsivarteen. Sanotaan kylään perustetun kauppapuodin ei vaikuttavan erittäin hyvää kyläkunnan sivistykseen katsoen. Ei aikaakaan, kun taas kuului murhapoltosta. Kaksi erää yritettiin näet polttaa toisen muhkeata riihtä, vaan päästiin hätään ja riihi on säilynyt tähän asti. Kaunis juttu sekin ! Kummia toki aikakautenamme saa kuulla. Mitäpä sanot, lukijani, kun näet umpisuomalaiselle seurakunnalle, niin kuin tämä on, tuon tuostakin saarnastuolista luetaan ruotsalaisia kuulutuksia, kuvernöörinviraston, tuomarin, henkikirjoittajan, kruununvoudin ym, aina vieras pitäjitten värjäriin saakka, nimien allekirjoittamina. Pappimme lukee sujuvasti ruotsia, me ällistelemme, vedämme suutamme ”nauruun”, menemme yksityisesti pappilaan kysymään mitä kuulutus sisälti, ja olemme taas tyytyväiset. Olen itsekseni ajatellut, tunkeneeko uusmaalainen ”kulttuuri” näin läänin suomalaisiinkin kuntiin, eli lieneekö tuo svetomanein tahi fennomanein vehkeitä, että pappimme osaa ruotsalaisia kuulutuksia alkukielellä lukea. Emmehän me, hyväpä tuo, paljon tiedä svetomaneista ja fennomaneista, mitä teateria lienevätkin, vaan tyhmyydessämme jotakin tuonnepäin arvelemme. No niin, onhan pyhä yksinkertaisuus hyvä olla ! Karkkila niminen rautatehdas meillä on olemassa, hyvä se, sillä siitä ukot saavat rahaa tarpeisinsa, mitä tuosta, jos jäävät peltomme ja rakennuksemme vähän rappiotilaan, kun näet täytyy pitkin vuotta kiskoa rahaa maantieltä rauta- ja hiilikuormain perässä. Tyytyköön kukin päivä suruunsa, se on mielilauseemme. Mainitsemme henkisissä riennoissa olevamme peräti takapajulla. Ei kuitenkaan aivan niin ole, sillä tehtaasta puhuessamme, johtuu mieleemme, että sinne on perustettu vähäinen lukuyhtiö, jonne muutamat tehtaan työväestä kokoontuvat kolme kertaa viikossa, suureksi harmiksi toisille, jotka pahaksi panevat, että tuommoista ”teateria” on toimeen pantu. Paitsi sanomia on lukusaliin myös muutamia hengellisiä kirjoja hankittu, jotta luuli- Olisi täältä vielä yhtä ja toista sanomista kiitettävistäkin asioista, vaan ollaan tästä kylläksi ylimalkaisen sivistyksemme kannan valaistukseksi. Eilen rekikeli, tänäpänä maa ihan paljas ja 6 pykälää lämmintä 18 Karkkilan Kotiseutuyhdistys Runokuvia luonnosta Öinen kuutamomaisema on kansikuvana teoksista ensimmäisenä ilmestyneessä. Kyseinen ruutu oli viimeisenä Tapio Lindstedtin kamerassa. Kuva on luultavasti Lieksan Savijärveltä, missä hän oli käynyt kuuntelemassa idänkäkeä. Vanha kelohonka on Tapio Lindstedtin runoista kootun toisen teoksen kannessa. Myös se on poimittu Tapion viimeiseltä filmirullalta. Unohtunut sana on kuin... himmeä tähti; aiheisia runoja, joista hänen veljensä Seppo ja Ahti Lindstedt kokosivat kaksi runoteosta. Ei ihminen siihen yllä -kokoelmaa seurasi vuonna 2003 Lyhyt oli elo. löydät sen eksymällä hiukan sivuun. Teoksista ensimmäinen on puhtaasti luontoon liittyvä runojen ja kuvien vuoropuhelu. Toiseen on koottu loput Tapio Lindstedtin jäämistöstä löydetyt runot ja lyriikaksi tulkittavat tekstit. Toisen teoksen sävy on tummempi, mutta huumori sisältyi selvästi Tapio Lindstedtin elämänasenteeseen, sillä runojen synkistäkin käänteistä pilkistää usein valoa tuova humoristinen näkökulma. Tapio Lindstedt kirjoitti runon tähdestä, jota hän vertasi unohtuneeseen sanaan. Vertaus on osuva ja tuore. Runo sisältyy Tapio Lindstedtin runojen kokoelmaan Ei ihminen siihen yllä, joka ilmestyi vuonna 2002. Kirjoittaja itse ei kokoelmaa nähnyt, sillä hän menehtyi kesällä 2001 hirvikolarissa. Tapio Lindstedt oli eläinlääkäri, joka rakasti luontoa. Luontorakkaus vaikutti ammatin valintaan, mutta se näkyi myös harrastuksissa. Tapio Lindstedt oli kohtalokkaalla matkallaankin palaamassa linturetkeltä Itä-Suomesta. Lintujen tarkkailun lisäksi hän valokuvasi luontoa ja kirjoitti luonto- Tapio Lindstedt kuului niihin, joiden runosuoni sykki tilanteessa kuin tilanteessa. Hänen runojaan onkin löydetty niin tuttavien veneen lokikirjasta kuin vaikkapa ystävien syntymäpäiväonnitteluista. Hänellä oli silmää 19 Karkkilan Kotiseutuyhdistys nähdä luonnon pienetkin vivahteet, yhdistää ne muihin kuviin ja saada aikaan uudenlainen yhdistelmä, näin on esimerkiksi Valkovuokko, joka sisältyy jälkimmäiseen kokoelmaan: Kummankin teoksen kanteen ovat veljet valinneet kuvia Tapio Lindstedtin viimeiseksi jääneeltä linturetkeltä. Kuvat ovat filmirullalta, joka löytyi onnettomuusautossa olleesta kamerasta. Teoksista ensimmäinen sisältää muutenkin paljon kuvia, jotka ovat sopusoinnussa teokseen valittujen runojen kanssa. Kuvista näkee, että Tapio Lindstedt tarkasteli luontoa kiireettömästi, yksityiskohdat piirtyvät selkeinä ja näkyviin nousevat välillä niin pienet asiat, ettei niitä tavallisesti edes huomaa. Valkovuokko anemone kuki mulle, kuki muille. Minut viet kuin aikakone lapsuuteni toukomaille. Outoa polkua kuljen kuin olisin ja en käynyt täällä ennen - ehkä ohimennen. Tapio Lindstedtin elämä oli kovin lyhyt. Hänen runoistaan ja kuvistaan voi kuitenkin lukea, että hän ehti elämässään nähdä ja kokea paljon. Tapio Lindstedtin runoissa saa osansa myös paikallinen luonto. Runossa Pyhäjärvi II voi aistia lapsuuden huolettomat kesät, ajan, jolloin aurinko paistoi aina, ruoho tuoksui ja kesakot nousivat nenän selkään: Upea aamunkoitto. Päivä inha niitylle nousi; kiihkeä sirkan soitto, sitten kummasti loppuin; kesken kiireen hoppuin siltä kai katkesi jousi? Pyhäjärven rantavettä vanha koivu varjostaa, veden pinta lehväin alla vehmautta heijastaa. Marja Holli Polku luota rauduksein alkaa, vaan ei näy. Sitä pitkin sydämein vuoskymmenet jo käy. Kuin suvituuli ikuinen yllä leppävyön sama poika elää sen, sama sykkii syön. Niinkö kajo lumpeiden ja ruuhilautain tuoksu pysähdytti ihmisen, vai pikkupuron juoksu, joka uumenista lehdon yhä kaukaisena soi; niinkö äänet tuulikehdon, tuomieni, kuulla voi? Edessäni näen selän Pyhäjärven, minä elän, sineen palaan vesien lapsuuteni kesien. Teoksen Ei ihminen siihen yllä runsaaseen kuvitukseen kuuluu myös tämä kuva. 20 Karkkilan Kotiseutuyhdistys Alussa oli anopin vaaka Eräänä päivänä Maila Saarni huomasi katsovansa anopin vanhaa vaakaa ”sillä silmällä”. Esine oli kaunis ja kiinnostava, niin hieno, että Mailalle tuli tarve etsiä lisää emaliesineitä. Maila alkoi kierrellä kirpputoreja. Pian ystävät tiesivät, mitä antaisivat lahjaksi. Niin alkoi karttua emaliesineiden kokoelma, jossa on jo yli 50 esinettä. Ne ovat saaneet sijansa keittiöstä, johon niitä varten on rakennettu tilava hyllykkö. Tai ei siinä enää liiemmin tilaa oleÉ Kun on tottunut ajattelemaan, että emalia on käytetty asioista lähinnä vain mukeissa, joutuu Mailan keittiössä toteamaan, että oma näkökulma on ollut melkoisen suppea. Emalistahan on tehty melkein mitä vain, kahvi- ja vesipannujakin on monenlaista sorttia. ”Hauskin esine taitaa kyllä olla potta, jonka olen pistänyt tuonne ylähyllylle”, Maila naurahtaa, ”yleensähän sen paikka on sängyn alla.” Keräilyn alkamisesta on aikaa toistakymmentä vuotta. Hyllyt ovat aivan täynnä. Viime aikoina Maila on jälleen katsellut kokoelmaansa uusin silmin. Nyt mielessä pyörii, mitä kokoelmalle pitäisi tehdä, sillä tilaa tarvittaisiin jo uusien ideoiden toteuttamiseen. Onko keräilykärpänen puraissut sinua? Kotiseutuyhdistyksessä toimii vireä keräilyjaosto, joka talvikaudella kokoontuu kerran kuukaudessa. Jaostoa vetää Antti Valonen, joka toivottaa kaikki keräilystä innostuneet mukaan jaoston toimintaan. Kotiseutuyhdistyksen keräilyjaosto on toiminut viisi vuotta. Suosio on ollut jatkuvasti kasvussa. Keräilyinto sai alkunsa anopin vanhasta vaa’asta, joka on saanut kunniapaikan Mailan keittiössä. Vuoden 2005 aikana jaosto kokoontui kaikkiaan kahdeksan kertaa, osanottajia oli kaikkiaan 28 ja heillä yhteensä 107 käyntikertaa. Kokoontumiskerroilla on kuultu aina esitelmä. Niinpä jaostossa käyvät tietävät, että keräillä voi mitä vain, kuten moottorisahoja, unikirjoja, postikorttejaÉ Marja Holli Maila Saarnin kokoelmassa on monenlaista mukia, pannua ja kannua. 21 Karkkilan Kotiseutuyhdistys Kotiseutuyhdistyksen kulttuuriretkiä Muistathan, että retkemme toteutetaan, jos osanottajia on tarpeeksi. Ilmoittaudu siis ajoissa, sillä joudumme tekemään lopullisen ja sitovan varauksen kuukautta ennen esitystä. Teattereissa on mielenkiintoisia uusia näytelmiä ja uusintoja. Teemme myös kiehtovia kesämatkoja saaristoon ja naapurimaihimme. Tiedotteitamme voi lukea myös Karkkilalaisen, Karkkilan Tienoon ja hyvinkääläisen Aamupostin seurapalstoilta. 30.9. Tampereen Työväen Teatterissa hulvattoman hauska komedia Eila, Rampe ja likka. Pääosissa Eila Roine ja Esko Roine. Sinikka Nopolan riemastuttavista hämäläisteksteistä tuttu aviopari Eila ja Rampe ovat vihdoin ja viimein Tampereella! Eilan, Rampen ja likan kanssa juhlitaan Eilan syntymäpäivää, viihdytään kesämökillä ja seikkaillaan Marmariksella. Näytelmä pohjautuu Sinikka Nopolan kirjoihin Ei tehrä tästä ny numeroo ja Se on myähästä ny, mutta mukana on myös aivan ennenkuulumattomia juonenkäänteitä. Ilmoittautumiset puh. 0400-973 027 tai e-mail: [email protected] Teatteriretkiä Syksyn 2006 Kvartetin retki on täynnä. Esityspäivä ilmoitetaan myöhemmin retkelle lähteville. Seuraava retki viimeistään keväällä 2007. Ilmoittaudu jonoon, vielä on paikkoja! 8.5. Pirkko Saision uutuusnäytelmä Virhe Kansallisteatterin suurella näyttämöllä kertoo tämän päivän suomalaisista arvoista ja asenteista mainostoimiston todellisuudessa. Näytelmässä kaksi vahvaa johtajaa taistelee maailmassa, jossa ei ole mitään sellaista, jota ei voisi ostaa tai myydä. Naisjohtajia näyttelevät Kyllikki Forssell ja Seela Sella. Muita retkiä 18.6. Risteily Jussarön saarelle. Kristina Brahe vie meidät pitkin kaunista etelärannikkoa Helsingistä Jussaröhön (5 tuntia) ja Tammisaareen (1,45 tuntia). Matkan aikana syödään laivalla herkullinen lounas. Perillä opastettu kierros Jussarössä ja Tammisaaressa. Paluu Tammisaaresta bussilla Helsingin kautta kotiin. Hinta 80 euroa sisältää myös ruokailun. Täynnä. Kysy mahdollisia peruutuspaikkoja. 15.5. Wolfgang Amadeus Mozartin ooppera Taikahuilu on tullut uutena versiona Kansallisoopperan ohjelmistoon. Tämä ooppera jos mikään on koko perheen ooppera, joka sadunominaisuutensa vuoksi sopii lapsillekin. 29.6. Samppalinnan kesäteatterissa Turussa musikaali Viulunsoittaja katolla (Risto Kaskilahti ja Sari Puumalainen). Iltapäivänäytös alkaa klo 15. 11.-13.7. Viron suuret saaret Tutustumme historioitsija Anne Kurepalun johdolla Saarenmaan ja Hiidenmaan maisemiin ja kulttuuriin. Vastuullinen matkanjärjestäjä on Uudenmaan Seuramatkat Oy. Täynnä. Hinta 308 euroa. 8.7. Pyynikin kesäteatterissa Tampereella Veikko Huovisen ratkiriemukas Lampaansyöjät, jonka aikanaan Leo Lastumäki ja Heikki Kinnunen tekivät myös elokuvana tunnetuksi. 25.-26. 8. Risteillen Etelä-Karjalaan. Mennään bussilla Lappeenrantaan, josta risteily m/s Kristiina Brahella reitillä Lappeenranta-Saimaan kanava-Viipuri-Kotka-Helsinki. Viipurissa ei nousta maihin. Lappeenrannassa tutustutaan ennen laivaan nousua Ilja Repin -näyttelyyn ja Saimaan kanava 150 vuotta -näyttelyyn. Matkalle tarvitaan passi. Osallistumismaksu täysihoidolla hyttityypistä riippuen 180-230 euroa. 3.8. Kom-teatterin esittämänä Suomenlinnan kesäteatterissa Väinö Linnan romaaniin pohjautuva näytelmä Täällä Pohjantähden alla. Esitys alkaa klo 18. Suomenlinnaan mennään lautalla Kauppatorilta. Ilmoittautumisaika päättynyt. 22 Karkkilan Kotiseutuyhdistys Kotiseutuyhdistyksen tuotteiden myyntihinnat Kirjat: Pirkko Sihvo: Myllymäen torppa ......................................................................... Pekka Lehtimäki: Liistoin Kallei Karkkilasta... JÄSENTARJOUS (norm. 30,-) Reino Luoto – Eino Halme: Meittii oli neljä riskii miästä. Kaskuja I.................. Reino Luoto – Eino Halme: Poijes alta kylävvartijat. Kaskuja II ........................ Aaro Salovaara: Rautamäen Uutmanni – noita vai shamaani............................... Eino Halme: Murteen murinoi ja piänii tarinoi vanhast Högforssist.................... Päivi Mikola – Risto Hakomäki: Karkkilan vanha rakennuskulttuuri.................. Rauha Koskinen: Laatokkani hiekkaranta oli valkoinen...................................... Reino Luoto: Ols vait, kyl meitil tääl oj joskus lystiikin ollu ............................. Reino Luoto: Fagerkullasta etulinjaan.................................................................. Tuure Hasselman – Kirsti Salmi-Niklander: Vuosisadan koulutarina.................. Tommi Kuutsa: Pahan päivän varalle. Ul. Pyhäjärven lainajyvästön vaiheita..... Juhani Silván: Tallella aika eletty. Muistelmia rehtorivuosista ........................... Marja Holli (toim): Alimmainen – Kuninkaanmaalta Mettämyllyyn .................. 30,00 15,00 8,40 8,40 5,00 6,70 13,50 8,40 20,00 25,00 13,50 17,00 22,00 35,- Cd-rom: Risto Nurmi – Marja Holli: Viisi vuodenaikaa .................................................... 10,00 Video: Karkkilalaisia sodan ja rauhan töissä 1938-1953 ................................................. 25,00 Adressit: Kaikki adressit ..................................................................................................... 12,00 Lehdet: Jäsenlehdet 2-14 .................................................................................................. 5,00 Kortit: Kaikki kortit ......................................................................................................... 0,50 Tuotteita on myynnissä Osuuspankin Karkkilan konttorissa, museoissa ja joitakin tuotteita myös Karkkilan Kirjakaupassa. Tuotteita voi tiedustella Pekka Wikbergiltä, puh. 040 5769 570, 09-2258 056, sähköposti [email protected] Postitse lähetettäessä tuotteen hintaan lisätään postituskulut. 23 Karkkilan Kotiseutuyhdistys 24
© Copyright 2024