1. No category

KERAVAN PUDELIN o.Y.
1900-1950
KERAVAN
PUHELIN
H istoriikki toiminnasta
vuosina 1900-1950
Laatinut
FIL.MAIST. OSMO
VIITAILA
o.Y.
SISALLYS:
Sivu
Kervo Telefon Ab:n perustaminen
Alkuvaiheef
vuosina 1900-1907
Toimintapiiri
6
laajenee
Maailmansota
Etsikkoaikaa
4
,
10
191.4-1918
18
taloudellisten vaikeuksien keskelUi vuosina 1919-
1000
21
Yhtion myyntisuunnitelmia
Teknillista ja taloudellista
Sotavuodet
29
kehitysta vuosina 1932-1938
32
:............
45
193~1944
Sodanjalkeinen
aika
Uudistussuunnitelmia
50
[a myyntivaiheet
. . . . . . . . . . . . . . . . . . . ..
Liitteita
52
61
Kerava 1951. Keravan Kirjapaino.
uskin mistaan nykyajan keksinnosta on niin paljon puhuttu seka hyvaa etta pahaa kuin puhelimesta. Se on
tekniikan aikakautemme jokapaivaiseen elamaamrne vaikuttavimpia keksintoja. Aika on rahaa ja niinpa amerikkalaisen Graham Bell'in telefonista vuodelta 1876 on kehittynyt nykyaikainen puhelinlaitos nerokkaine, monimutkaisine ja erittain suurta tarkkuustyota vaativine laitteineen.
Nopeasti puhelin levisi kaikkialle maailmassa. Suomessa oli tiettavasti ensimrnainen yksityinen puhelinlinja
rakennettu jo v. 1878 Jyvaskylan kaupunkiin. Luonnollista
kuitenkin oli, etta paakaupungissa Helsingissa puhelin tuli
ensirnmaisena yleisempaan kayttoon. Myos sen teknilliseen -kehitykseen nahden paakaupunki joutui johtavaan
asemaan aina vuodesta 1882 lahtien, jolloin ensirnrnalnen
puhelinyhtio sinne perustettiin. Venajanmaan hallituksen
silloinen vapaamielinen politiikka koitui onneksi, paitsi
maallemme yleensa, rnyos puhelinlaitoksen kaikinpuoliselle kehittymiselle taalla. Sita eli rnyos omiaan edistamaan 1800-1uvun lopulla vallinnut taloudellinen nousukausi vilkkaine rakennustoimintoineen.
Taloudellisten
suhdanteiden vaikutus onkin muuten selvasti todettavissa
puhelinolojen kehityksessa.
Vuosisadan vaihteen aikuinen Kerava Iahiymparistoineen oli vaatimaton ja hiljainen rautatieristeysasema harvoine asumuksineen. Kauppaa ja teollisuutta ei sanan todellisessa mielessa taalla viela tunnettu. Paakaupungin
laheisyydesta johtuen oli jo silloin Keravalle hakeutunut
jonkin verran sikalaista herrasvakea rakennuttaen tanne
joko kesa- tai talvihuviloitaan. Myos Hyrylan varuskunnan laheisyys antoi oman leimansa paikkakunnalle. V. 1900
Keravan asukasluku oli 1133 eli lahes 20 'f,) koko pitajan
vaestosta.
T
) 3(
KERVO TELEFON
Ab:n PERIJSTAMINEN
Vuonna 1899 herasi kysymys puhelinyhtion perustamisesta Keravalle. Tosin taalla oli jo ennestiiiin yksityinen,
Kervo Tegelbruks Ab:n omistama, yksijohtoinen puhelinZinjaHeZsinkiin sikalaisen puhelinyhdistyksen keskukseen.
Se oli rakennettu senaatin 22. 7. 1889 myontaman toimiluvan perusteella. Mutta tama oli etupaassa tehtaan omaa
tarvetta varten. Muutamat harvat tilaajat saivat eri sopimuksen perusteella ja vuosittaista maksua vastaan myos
kayttaa tata johtoa. Kervo Tegelbruks Ab. aikoi kuitenkin
lopettaa taman puhelinyhteyden
irtisanoen tilaajiensa
kanssa tekemansa sopimukset 1. 2. 1900 lukien.
Tasta syysta kokoontui 9. 12. 1899 Keravan kestikievariin naita tilaajia
keskustelemaan asiasta. Heita oli yhdeksan: oikeusneuvosmies Edv. Bergh, vuokraajat A. R.
Eskelin ja J. Eskelin, kauppiaat Luka Gaffkin (sittemmin
Aimola) ja Wasili Karjalainen, Koivulan kasvatuslaitoksen
puolesta johtaja S. G. Dahlstrom, kapteeni Werner Schatelovitz, lainopin ylioppilas J. F. Selin luutnantin rouva M.
A. Selin'in valtuuttamana seka agronomi H. 'E. Astrom.
Tassa neuvonpidossa agronomi Astrorn esitti kaksi, puhelinteknikko J. G. Breitholz'in laatimaa kustannusarviota
Keravan ja Helsingin valisen puhelinyhteyden rakentamista varten. Toinen naista tarkoitti uuden 2-johtoisen
linjan vetamista ja uuden keskuspoydan ostamista Ruotsista seka toinen nykyisen I-johtoisen linjan sailyttarnista
ja ainoastaan kaytetyn keskuspoydan ostamista. Ottaen
huomioon vanhan johdon lunastuksen hintaan 1500 markkaa olisi 1. vaihtoehto tullut maksamaan 4000 markkaa ja
toinen 2000 markkaa. Suoritetussa aanestyksessa 1. vaihto-
.
) (
ehto voitti ja paatettiin muodostaa osakeyhtio 5000markan
suuruisine osakepaaomineen (25 kpl. it 200:-). Valittiin
herrat Bergh, Selin [a Astrom yhteisesti ryhtymaan pikaisiin toimenpiteisiin suunnitelman toteuttamiseksi. Agronomi Astrom esitti myos laatimansa arvion vuotuiskustannuksista, jotka nousivat noin 1500 markkaan. Vuosimaksuiksi puhelinta kohti ehdotettiin 75 markkaa osakkaille
ja 100 markkaa rnuille tilaajille.
Edella mainitun toimikunnan kutsusta kokoontuivat
perustavaan yhtiokokoukseen 29. 9. 1900Keravan kestikievariin seuraavat osakkaat: oikeusneuvosmies Edv. Bergh
omasta puolestaan ja luutnantin rouva M. A. Selin'in valtuuttamana, tilanomistaja Robert Bergh, tarkastaja E. Eklund leskikenraalinna Olga Ehrnrooth'in puolesta, vuokraaja A. R. Eskelin, tilanomistajatar Olivia Jaekell, kauppiaat Luka Gaffkin, Wasili Karjalainen, Viktor Seino ja
N. Semenoff, kapteeni Werner Schatelovitz., agronomi H.
B. Astrom seka Koivulan kasvatuslaitoksen puolesta johtaja S. G. Dahlstrom. Yhteensa oli edustettuina 21 osaketta. Kokouksen puheenjohtajaksi valittiin yksimielisesti
agronomi Astrom seka johtokuntaan vaalin perusteella
johtaja S. G. Dahlstrom (15 aanta), agronomi H. B. Astrom
(12) ja oikeusneuvosmies Edv. Bergh (9) seka varalle
vuokraaja A. R. Eskelin ja kauppias V. Seino. Yhtion tuleva lle isannoitsijalle paatettiin maksaa palkkiota 200
markkaa vuodessa seka matkoista yhtion asioissa paivarahaa 5 markkaa ja rautatiematkat 3. lk:ssa seka kyytirahana 18 pennia/km. Vuosimaksun suuruudeksi paatettiin 100 markkaa puhelinta kohti.
) 5 (
ALKUV AIHEf~'r V{TOSINA 1900-1907
Vastavalitun johtokunnan ensimrnaisia tehtavia oli yhtion rekisteroiminen teollisuushallitukseen nimella »Keruo
Telejonaktiebolag», huolehtia osakekirjojen ja yhtiosaantojen painatuksesta, toteuttaa vanhan puhelinjohdon osto,
rakennuttaa uusi kaksoisjohto Helsinkiin seka ostaa uusi
keskuspoyta,
Keisarillisen senaatin 26. 7. 1900 hyviiksymiin yhtiojiirjestyksen 2 §:n mukaisesti yhtion tarkoituksena on ostaa,
kuntoonpanna ja jatkaa puhelinlaitoksen
harjoittamista
Keravan kylassa ja sen ymparistossa, Yhtion johtokunnassa tuli oUa kolme varsinaista ja kaksi varajasenta, jotka
valittiin kolmeksi vuodeksi kerrallaan. Juoksevien asioiden hoitamista varten oli isannoitsija, jona tavallisesti
toimi joku johtokunnan
jasenista. Puhelimenomistajat,
jotka eivat olleet osakkaita, saivat liittya yhtion puhelinverkostoon vuosimaksua vastaan seka korvaamalla johtojen vetamisesta aiheutuneet kulut. Mainitun yhtiojarjestyksen mukaan olivat yhtion ensimmiiiset osakkaat:
Nimi
.Saaty
Osakkeidcn
luk u
H. B. Astrorn
Luka Gaffkin
Vik tor Seino
M. A. Selin
Edv. Bergh
Robert Bergh
Olivia Jaekell
A. R. Eskelin
Olga Ehrnrooth
N. Semenoff
Agronomi
Kauppias
Kauppias
Luutnantin
rouva
Oikeusneuvosmies
'l'ilanomistaja
Tilanomistajatar
Vuokraaja
Kenraalin
lesk i
Kauppias
) 6 (
8
1
1
1
1
1
1
1
1
1
Hilma Nordenskiold
Ellen Daug
Koivulan kasvatuslailos
. Werner Schatelovitz
WasiH Karjalainen
Alexander Denisoff
P. Worobjeff
Kamreerin leski
Professorin leski
Kapteeni
Kauppias
Nimineuvos
Kauppias
1
1
1
1
2
1
Yhtion toiminnan voitaneen katsoa alkane en 1. 12. 1900,
josta lahtien mm. yhtion tileja on pidetty.
Kervo Tegelbruks Ab:n kanssa tehtiin 18. 12. 1900 kauppakirja mainitun yhtion omistamien puhelinjohtojen
ja
pienen kasikeskuksen ostamisesta vastaperustetulle
puhelinyhtiolle, Kauppahinta oli, kuten edella jo mainittiin,
1500 markkaa. Sarnalla tiilitehdas sai oikeuden 10 vuoden
aikana kayttaa ilmaiseksi johtojaan ja puhelimiaan. Tata
ennen se oli nimittain anonut ja saanut senaatin suostumuksen (14. 7. 1899) puhelintoimilupansa
uudistamiseen
edelleen 10 vuodeksi.
-Alku aina hankala--sananlasku
osoittautui vastaperustetun puhelinyhtion
kohdalla epamieluisaksi
tosiasiaksi.
Yhtio sai heti alkamisestaan alkaen kokea vastoinkii.ymisiii.. Kaksoisjohdon vetamista, keskuspoydan asettamista
seka vanhan johdon korjaamista varten yhtion palvelukseen otettu puhelinteknikko J. G. Breitholtz ei suorittanut
kaikkia tehtaviaan, vielapa jouduttiin nostamaan hanta
vastaan syyte laiminlyonneistaan
ja tilittamatta jaaneesta
materiaalista.
Kesken jaaneet tyot saatettiin kuitenkin
yhtion toimesta loppuun ja 17. 2. 1901oLiyhtion ensimmii.inen puhelinyhteys Helsinkiin toiminnassa
Toisekseen yhtio oli alun pitaen tehnyt vahernman onnistuneen isannoitsijan vaalin. Osaksi sairauden vuoksi ja
osaksi tottumattomuudesta
johtaa etenkin yhtion toiminnan alkuvaiheissa esiintulleita monia hallinnollisia tehtavia joutui yhtion ensimmii.inen isii.nnOitsijii., agronomi H.
B. Astrom johtokunnan moitteiden kohteeksi. Ottaen kuitenkin huomioon kaiken sen vaivan, innostuksen ja oman)7(
voiton pyyteettomyyden, jolla han oli yhtion asioita hoitanut, myonnettiin hanelle ja johtokunnalle tili- ja vastuuvapaus 26. 3. 1902 pidetyssa vuosikokouksessa huomautuksitta ja yksimielisesti. Samassa kokouksessa valittiin
uudeksi isannoitsijaksi kauppias Viktor Seino yksimieli-
sesti. Han toimi tassa tehtavassa pari vuotta ja hanen jalkeensa vuokraaja A. R. Eskelin yhden vuoden, kunnes
vuonna 1905talle paikalle saatiin kauppias Arthur Granbohm, jonka sydanta lahella puhelinyhtion asiat olivat
aina hanen kuolemaansa saakka vuonna 1938.
Oli kysymyksessa minka yhdistyksen tai yhtion alkuvaiheiden kertominen hyvansa, niin se on varsinkin
nain pitkan ajanjakson takaa usein epakiitollista Iahinna
puuttuvien asiatietojen vuoksi. Nain on asianlaita valitettavasti myos Keravan Puhelin Oy:n *) suhteen. Esimerkiksi vuosilta 1903-1907 ei ole minkaanlaisia poytakirjoja,
tilikertomuksia tms. Aikaisemmilta vuosilta ovat tiedot
saatu paaasiassa puolivalmiista 15-vuotishistoriikista.
Vasta vuodesta 1910lahtien ovat esimerkiksi kokouspoytakirjat ja vuodesta 1924eteenpain vuosikertomukset tallella.
Yksityisilta henkiloilta on saatu kuitenkin lisavalaistusta,
paitsi eraisiin yksityiskohtiin myos koko toimintaan nahden yleensa. Tassa ovat arvokasta apua antaneet mm.
johtaja A. Gustafsson, teht~ilija T. V. Harjuvaara, talousneuvos Otto Kallio, asessori N. G. Lindstrom ja raut.kirj.
L.. O. Viitanen.
Ilmeista kuitenkin on, etta vuosisadan vaihteessa ja sen
alkupuolella puhelimen kiiytto Keravalla on ollut suhteellisen viihiiistii ja on se rajoittunut piiiiasiassa varakkaimpiin yksityishenkiloihin.
Kauppaa ja teollisuutta ei taalla
siihen aikaan, kuten aikaisemmin on jo kaynyt ilmi, ollut
*) Huolimatta silta, etta muodollisesti yhtion nimi oli Kervo
'I'elefon Ab., alettiin yhtiota 1920·1u.vulta lahtien nimittaa myos
suomalaisella nimella Keravan Puhelin Oy. Molempia nirnia kaytettiin
mm. osakekirjoissakin.
Ulospain esiintyi
yhtio loppuaikoina yksinornaan suomalaisella nirnella. V. 1948 hyvaksyttya
rumen suomalaistamista ei yhtion myynnin johdosta ehditty virallisesti vahvistuttaa.
)8(
juuri lainkaan. Puhelintilaajien lukumaara oli ensimmaisena toimintavuotena 18 ja vuotta myohernmin 22. Esitettakoon tassa yhteydessa mielenkiintoisena lapileikkauksena Keravan silloisista oloista vanhin siiUynyt Zuettelo
puheZi1l:tilaajista vuoden 1910 alussa.
No
Osakkeenomistajia
2 Olivia Jaekell
8 Kervo Tegelbruk
10 Koivulan kasvatuslaitos
13 M. A. Selin
14 W. Karjalainen
18 Hilma Nor denskiold
20 Tykist6rykmentti
21 A. R. Eskelin
22 A. G. Lindstrom
24 A. Granbohm
27 G. Slenroth
32 F. Th. Sandberg
33 C. Hausen
34 Alex. Th. Lundell
48 I. Pesonen
50 Hyrylan Osuuskauppa
57 E. Daug
59 L. Gaffkin
61 Ida Lofberg
No
Tilaajia
1 K. K. Uschkoff
3 G. Holmberg
4 Oy Motor Ab
7 Matti Jappila
9 Worobjeff & Gustafsson
11 Aug. Nordstrom
15 Fr. Idenstam
17 Keravan Osuuskauppa
23 Tor Backman
26 Arvid Ahman
28 Alina Hakli
35 Edv. Lonnestrorn
36 Erik von Gerdten
38 K. Jokela
39 Ernst Lund
40 G. A. Michelsson
43 Ab Kalkbrott
44 M. Henriksson
45 Alma Geitel
46 Torsten Montell
47 Suomalainen seura
52 Tor Vaeneberg
53 K. V. Sihvola
54 G. Dahlstrom
58 I. L. Arvola
60 Kervo Snickeri Ab
62 Saha [a H6ylaamo
63 Vendla Bjorklund
64 Pumppu ja Armatuuri
Yhteensa siis 48 tilaajaa, joiden lisaksi oli 4 ns.
tilaajaa: Hj. H. Kasten, A. Denisoff, Rob. Bergh
Jefremoff.
Alkuvuosina voitot ja tappiot vaihtelivat yhtion
paatoksissa. Talousarviot pysyttelivat pienissa,
2-3000 markan puitteissa.
)9 (
kesaja J.
tilinnoin
TOIML~TAPIIRI LAAJENEE
27. 5. 1908 pidetyssa ylimaaraisessa yhtiokokouksessa
paatettiin rakentaa uusi 2-johtoinen puhelinlinja Helsinkiin ja ottaa sita varten lainaa tarvittaessa aina 3000 markkaan saakka. Tahan rakentamiseen saatiin myos senaatin
suostumus sen myontaessa toimiluvan edelleen kymmeneksi vuodeksi 1. 12. 1908 lukien. Uusi linja valmistui seuraavan vuoden alussa ja toimi moitteetta vahentaen puhelujen odotusaikoja huomattavasti.
Tasta tapahtumasta lahtien oli yhtion toiminnassa havaittavissa selvaa kehitystii ja laajentumista niin tilaajien
lukumiiiiriiiin kuin puhelinverkoston suuruuteen niihden
aina 1 maailmansodan puhkeamiseen asti. Se ei luonnollisesti ollut mitaan kaukokatseista ja maaratietoista suunnittelua ja toteuttamista, vaan kehittyi rinnan paikkakunnan ja sen lahiyrnpariston vaeston ja teollistumisen kasvun kanssa. Tai paremmin sanoen taman kasvun aiheuttamat lisaantyneet tarpeet maarasivat myos yhtion toiminnan ja sen kehityksen ·kulun. Sitapaitsi elettiin naina
aikoina yleensakin taloudellisen nousukauden merkeissa.
Tata ennen oli Keravan puhelinkeskus siirretty kestikievarista rak.mest. J. Jefremoff'in omistamaan, Svalbontmtseen
huvilaan, joka sijaitsi Valtatien
varrella
Kansallis-Osake-Pankin
nykyaan omistamalla tontilla.
Tama siirto tapahtui luultavasti vuoden 1905 alkupuolella,
Tassa paikassa Keravan keskus sitten olikin aina siihen
saakka, kunnes palokunnantalo rakennettiin vuonna 1925.
Samoihin aikoihin vaihtui Keravan puhelinkeskuksen
hoitajakin. Tata tointa oli hoitanut alusta lahtien leskirouva Elin Ahlfors ja hanen jalkeensa valittiin neiti Fanny
) 10 (
Dalin 1. 8. 1908 lukien, ja oli han sitlemmin yhtion palveluksessa aina vuoteen 1930 saakka. Keskus oli avoinna
arkisin kio 8-21 ja pyhaisin klo 8-10 ja 15-21.
Kevaalla 1910 kuoli johtokunnan monivuotinen puheen-
johtaja pastori L. Bengelsdorf. Hanen tilalleen valittiin
kauppias Alex. Th. Lundell toimien han vastaavassa virassa
vuoteen 1915 asti. Samana vuonna (1910) tuli johtokuntaan myos apteekkari N. G. Lindsrrorn joutuen han milloin
puheenjohtajana, milloin jasenena olemaan aina vuoteen
1940 saakka.
Kesalla 1910 paatettiin uusia vanhentuneet 20 ja 50
lappaa kasittavat puhelinkeskuspoydat. Ne olivat sitapaitsi
rakennetut l-johtoista linjaa varten eika sellaisia enaa
missaan etela-Suomessa kaytetty.
Jo piternman aikaa olivat Tuusulassa asuvien puhelintilaajien johdot olleet huonossa kunnossa eivatka sikalaiset tilaajat olleet niita useista huomautuksista huolimatta
korjauttaneet. Sen vuoksi pidettiin Skavabolen kestikievarissa yhtion toimesta kokous 28. 9. 1911. Tuusulalaiset ehdottivat, etta yhtio ottaisi hoitaakseen, TuusuLaan menevat
johdot Keravalta Skavabolen kylaan ja Koivikon huvilapalstalle ehdolla, etta heikalaiset puhelintilaajat maksavat heti 100 mk seka vuosittain 20 mk. Taman johtokunta
hyvaksyikin ja korjauksiin seka uusimistoihin ryhdyttiin
viipyrnatta.
Saman vuoden talvella perustettiin u'usi puheLinkeskus
Tuusulan pitiijiin kirkonkyliiiin kauppias Selma Laitisen
taloon, jossa paikassa se oli koko yhtion toiminnan aikana.
Tosin se oli valilla muutamia vuosia, luultavasti I maailmansodan jalkeen, sijoitettuna vastapaata olevaan kunnantaloon. Aluksi tahan keskukseen ei vedetty lainkaan
uusia johtoja, vaan kaytettiin erasta sattumalta vapaana
ollutta linjaa seka lisaksi eri sopimuksesta vanhojen tilaajien johtoja. Keskus oli alkuvuosina rouva Laitisen hoidossa saaden han siita korvausta 20 markkaa vuodessa
jokaista tilaajaa kohti. I maailmansodan jalkeen hoitivat
) 11 (
keskusta rouva Julia Backman (keskuksen hoitajana) ,
hanen veljensa -Emil- Wallenius seka sukulaisensa neiti
-Sandra- Haapala yhteisvoimin vuoteen 1936 saakka, jolloin ko. keskus automatisoitiin.
Pienena huvittavana, joskin sarnalla jonkinlaisena kehityksen merkkina niin silloisiin oloihin kuin yhtion toimintaankin nahden mainittakoon, etta yhtiolle hankittiin
oma nimileimasin 1. 1. 1912 ja etta johtokunnan kokouksessa 31. 3. 1912 erityisella paatoksella paatettiin hankkia
Keravan keskukseen yksi 25 kynttilan sahkolarnppu.
Vuosien 1910-1912 valisena aikana oli syntynyt riitaa
Helsingin Puhelinyhdistyksen ja Helsingin ymparistossa
olevien maaseutupuhelinlaitosten valilla puhelin- ja hoitomaksuista, joita Helsinki tahtoi huomattavasti korottaa.
Niista kaytiin monet neuvottelut ja kokoukset, kunnes
senaatin asettaman sovinto-oikeuden paatoksella asia ratkaistiin. Sen mukaisesti tehtiin myos Helsingin Puhelin-
yhdistykseni ja Keravan Puhelinyhtion valilla uusi sopimus 1. 1. 1912 lukien, jonka peruspiirteena oli maksujarjestelman uusiminen kertapuhelun kannaUe entisen vuotuismaksun sijaan. Nyt kannettiin jokaisesta tavallisesta
Helsingin puhelusta ~O pennia, mista yhtio sai Keravalta
puhuttaessa 8 pennia ja Helsingista puhuttaessa 5 pennia.
Vuoden 1912 aikana arvioitiin naita puheluja kertyvan
Keravalta
Helsinkiin 24000 ja sielta tannepain 21600.
Koska nama puhelumaksut tekivat saman ennakkoarvion
mukaan noin puolet yhtion kaikista tuloista, paatti 27. 3.
1912 pidetty vuosikokous alentaa vuosimaksun 50 markkaan kaikilta, sen oltua ennen 85 markkaa osakkailta ja
100 markkaa muilta tilaajilta.
Osittain ylla mainitusta syysta uusittiin samaHa myos
yhtion ja puhelintilaajien kesken voimassa olleet sopimukset. Jokaisen puhelintilaajan
kanssa oli tahan asti tehty
erillinen kirjallinen sopimus, jossa molemminpuoliset oikeudet ja velvollisuudet tarkoin lueteltiin; mm. keskuksen
aukioloajat rnaarattiin, ainoastaan perheen jasenet ja pal) 12 (
velusvaki seka mahdolliset vuokralaiset saivat kayttaa
tilaajan puhelinta, pitempia kuin viiden minuutin puheluja ei sallittu, sopimus jatkui vuoden kerrallaan jne. Nyt
sen sijaan laadittiin ainoastaan yleisscUinnos kaikille seka
nykyisille etta tuleville puhelintiZaajille taZoudellisia tuikokohtia silmiilliipitaen. Niinpa uusissa saannoksissa maarattiin entista tarkemmin vuosimaksujen kantoajoista. Ne
tuli suorittaa vuosineljarmeksittain yhtion konttorim.
Maksuja laiminlyotaessa oli yhtiolla oikeus sulkea asianomaisen puhelin ja peria maksut sulkemisajaltakin. Helsingin puheluiden hinnaksi maarattiin, kuten edella on jo
selostettu, 10 pennia kerralta, Edelleen pysytettiin voimassa kunkin tilaajan velvollisuus itse yllapitaa ja hoitaa
johtonsa keskukseen. Luonnollista myos oli, ettei ilman
johtokunnan lupaa tilaajan johtoon saanut edelleenkaan
yhdistaa kenen muun puhelinkanetta tai yksityista johtoa
ja ettei tilaaja myoskaan ilman edella kaynytta ilmoitusta
saanut johtoaan toiselle henkilolle luovuttaa. Luopuessaan
puhelimestaan tuli tilaajan poistaa yhtion pylvaissa olleet
johtonsa kuukauden kuluessa sulkemisesta lukien uhalla,
etta ne muuten [aivat yhtion omistukseen. Tama yleissaannos koski kaikkia yhtion puhelintilaajia ja hyvaksyttiin se edella rnainitussa, 27. 3. 1912 pidetyssa vuosikokouksessa.
Uusien maksumaaraysten vuoksi isannoitsijan tehtavat
myos lisaantyivat huomattavasti ja paatettiin hanelle
maksaa nyt 500 markkaa vuodessa seka myontaa oikeus
maksuttomaan puhelimen kayttoon.
Lauantaina 14. 12. 1912 raivosi hirmumyrsky
yli Suomen aiheuttaen tavatonta sekasortoa ja keskeytyksia
maan puhelinverkostossa. Keravallakin kaatui rautatien
ylikaytavan luona oleva puhelinpylvas katkaisten -junaliikenteen. Onneksi ja kiitos hyvin suoritetun uusintatyon
ei paalinjalta Helsinkiin kaatunut ainoatakaan pylvasta.
Sen sijaan vuosi sitten yhtion hoitoon otettu, huonossa
kunnossa ollut Tuusulan linja karsi vaurioita, mm. seitse) 13 (
man pylvasta kaatui, ja vei niiden selvittaminen -kuusi
paivaa, Rautatieviranomaisten
taholta vaadittiin tassa yhteydessa puhelinlankojen katkaisemisen uhalla kaapelin
vedattamista rautatien ylikaytavan kohdalla, mika kaapeli
myohernmin rakennettiinkin.
Vuoden 1912 tapahtumarikkaana
arkana oli esiintynyt
myos lukuisia ja kiusallisia hdirioitii puhelinliikenteessii
muutenkin. Helsingin Puhelinyhdistys uusi siihen aikaan
puhelinjarjestelmansa
ja sen vuoksi syntyi ajoittain pitkallisia odotuksia puheluja tilattaessa sinne pain seka
kuului aika ajoittain suhinaa puhelimista. Toinen jatkuva
valituksen aihe oli paikkakunnalle askettain (v. 1909) perustetun
Mylly ja Puunjalostus
Oy:n sahkolaitoksen
sahkojohdoista aiheutunut epamiellyttava suhina puhelimiin. Puhelinkeskuksissa paloi ns. lappia jatkuvasti. Yolla
21. 1. 1913 loivat sahko- ja puhelinlangat toisiinsa kiinni ja
puhelintilaajilla
oli ylimaarainen yoheratys puhelimien
piristessa kaikkialla Keravalla. Tasta vaivasta tietysti
selviydyttiin aikanaan erinaisten valien selvittelyjen ja
mielipiteiden
vaihtojen jalkeen. Yleensa kohdistuivat
valitukset yleison taholta milloin enemman, milloin viiherriman syysta tai aiheetta itse puhelinpalveluun seka
siina etupaassa Helsingin puheluiden odotuksiin. Paljon
oli syyta itse tilaajien johdoissakin niiden ollessa viela
suureksi
osaksi yksijohtoisia.
Mutta tyytymattomyyden aihe loytynee aina, jos halutaan, rnuodossa tai toisessa
niin kauan kuin puhelin on olernassa! Koska puhelin on
juuri yleisoa varten, pyrki Keravan Puhelin Oy taloudellisten voirnavarojensa puitteissa ja saantojensa mukaisestikin laajentamaan
ja parantelemaan
puhelinverkostoa
Keravalla ja sen lahiymparistossa,
Kevattalvella 1913 ostettiin Keravan puhelinkeskukseen
miltei uusi, 280-1appainen, ns. multippelipoyta ja TuusuIan keskuspoytaan tehtiin laajennus kasvaneen tilaajarnaaran vuoksi. Seuraavana vuonna rakennettiin vuosikokouksen paatoksen mukaisesti kolmas 2-johtoinen pu) 14 (
helinlinja Helsinkiin ja otettiin sita varten 8000 markan
suuruinen laina yhtion koko omaisuuden ollessa siita
panttina.
Helsingin puheluiden pituutta rajoitettiin nyt myos
ensimmalsen kerran ja maarattiin se 8 minuutiksi. Sita
kauemmin kestaneista puheluista kannettiin kaksinkertainen maksu. Minuuttia ennen maaraaikaa annettiirr kes-.
kuksesta huomautus. Samassa yhteydessa jarjestettiin
ltkiireellinen puhelu», so. etuoikeutettu puhelumahdollisuus kaksinkertaisine maksuineen. Vuonna 1915tama Helsingin puhelun aika rajoitettiin edelleen viideksi minuutiksi, jota kuitenkin voitiin pidentaa enintaan kaksinkertaiseksi uutta maksua vastaan. Sarna aikarajoitus ulotettiin koskemaan myos yhtion eri keskusten valisiin puheluihin. Lisaantynyt liikenne ja rajoitetut yhteysrnahdollisuudet olivat pakottaneet
tahan »puhelinvapauden»
supistamiseen.
Koska Jiirvenpiiiin Puhelinyhdistys oli ilmoittanut haluavansa liittyii Keravan Puhelin Oy:oon, pidettiin ylimaarainen yhtiokokous 28. 5. 1914isannoitsija A. Granbohmin
luona. Kokous hyvaksyi yksimielisesti Iiittyrnisen asiasta
jo ennakolta laaditun sopimusehdotuksen pohjalla. Sen
rnukaisesti yhtio sitoutui rakentamaan erillisen kaksoisjohdon Jarvenpaasta Helsinkiin, minka laskettiin tulevan
maksamaan noin 6000 markkaa. Jarvenpaalaiset puolestaan lupasivat merkita uusia osakkeita vahintaan 20 kappaletta kurssiin 300 markkaa osakkeelta. Osakepiiiioma
nousi tehtyjen merkintojen perusteella 5000markasta 9400
markkaan ja osakkeiden luku vastaavasti 25:sta 47:aan
niiden nimellisarvon pysyessa entisellaan eli 200 markkaa
osaketta kohden.
Samassa yhtiokokouksessa paatettiin senaatilta anoa
toimilupaan sellainen muutos, etta yhtio saisi oikeuden jo
ennestaan hyvaksyttyjen
kahden kaksoisjohdon lisaksi
rakennuttaa samalle pylvaslinjalle kaksi uutta kaksoisjoh) 15 (
toa Keravan puhelinkeskuksesta
Helsinkiin seka vedattaa
puhelinjohtoja
- paitsi jo toimiluvan saaneille paikkakunnille Keravalle, Hyrylaan ja kirkonkylaan, Rauhamaen
tiilitehtaalle ja Talman kartanoon - myos Jarvenpaahan,
Kellokoskelle, Tuomaalaan, Vanhaan kylaan, Hyokkalaan,
Ruotsinkylaan, Lahelaan, Paijalaan, Jokelaan, Nahkelaan
ja Rusutjarvelle Tuusulan pitajassa, Ohkolaan Mantsalan
pitajassa, Palojoelle Nurmijarven pitajassa, Martinkylaan
Sipoon pitajassa seka Ridasjarvelle Hausjarven pitajassa,
Tama kokous oli yhtion historiassa merkittava ja uraa
uurtava. Se loi pohjan suuremmille yrityksille ja taloudelliselle kehitykselle. Kauniit suunnitelmat ja toiminnan
tyrehdytti kuitenkin pitkaksi aikaa elokuussa 1914 syttynyt maailmansota.
Mainittakoon tassa yhteydessa Jiirvenpiiiin
PuheLin-
jonka tehtailija T. V. Harjuvaara on ystavallisesti laatinut. Milloin J'arvenpaan Puhelinyhdistys oli aloittanut toimintansa, siita ei ole tietoa,
mutta luultavasti se tapahtui noin v. 1886 paikkeilla. Ainakin vuonna 1891 sen puhelinkeskus sijaitsi huoneen ja
keittion kasittavassa uudenlaisessa huoneistossa Mantsalaan johtavan maantien varressa vastapaata nykyista invaliidien ornistamaa Sovepuu-puusepantehdasta.
Noin
kolme vuotta sen [alkeen muutettiin keskus kauppias V.
Lehtosen talon silloiseen puurakennukseen, jossa se Keravaan yhtymisen aikanakin sijaitsi. Sittemmin v, 1918keskus siirrettiin tehtailija T. V. Harjuvaaran rakennukseen,
joka sijaitsee radan varressa Jarvenpaan asemalta Helsinkiin pain. Taalta seuraava muuttovaihe oli siirtyminen
omaan taloon v . 1925,josta tarkemmin edernpana.
Edella mainitun ensimmaisen yhdistyksen vuokraaman
talon omisti monttoori Granqvist, joka myos hoiti puhelinjohtoja ja -laitteita. Keskuksen siirryttya kauppias Lehtosen omistamaan taloon (ns. kunnantaloon) hoiti monttoorin tehtavia herra Nylund. V. 1908 ei yhdistyksella enaa
ollut vakinaista monttooria, vaan ainoastaan tilapaiskoryhdistyksen
lyhyt historiikki,
) 16 (
jaaja tarvittaessa. Ensimmaisista keskuksenhoitajista sarnoinkuin puhelinvalittajista ei ole muuta tietoa kuin etta
rouva 'Olga Granlund 13-vu'otiaana tyttona oli vuodesta
1891 lahtien toiminut jonkin aikaa puhelinvalittajana.
Vuodesta 1897 lahtien oli neiti Mimmi Holm ollut yli 30
vuotta Jarvenpaan suosittuna keskuksenhoitajana ja hanella apulaisinaan pitkat ajat rouva Olga MaIm ja neiti
Vivi Nordberg.
ei.: /f~~~~
Alkuaan Jarvenpaan keskuksessa oli 20 tilaajaa varten
hankittu keskuspoyta, j9ta ensin Iisattiin sivuun liitetylla
Iisakkeella. Myohemrnin ostettiin suurempi poyta 40 tilaajaa varten. V. 1891 oli 15 tilaajaa, 2 lappaa oli varattu ns.
lapivientia varten ja 3 oli varalla uusia tilaajia varten.
Alkuaikojen tilaajina esiintyivat mm. Tuusulan kirkkoherr an virasto, Tuusulan nimismies Frostell, Kellokosken
Tehdas ja Kellokosken vakiviinapolttimo. Suurtilallisia oli
kuitenkin suurin osa, kuten Jarvenpaan, Vanhankylan,
Lam·maskallion, Kellokosken, Haarajoen ja Jokelan kartanot seka Mantsalan Ali- ja Ylikartanot. Pitkaaikaisia yhdistyksen johtokunnan jasenia olivat olleet mm. metsanhoitaja A. W. Westermarck, maanviljelija ja rakennusmestari K. J. Vinqvist seka vuorineuvos K. A. Paloheimo.
7'
) 17 (
MAAILMANSOTA
1914-1918
Itse asiassa maailmansota ei vaikuttanut maamme asemaan eika sen yhteiskuntaoloihin
alkuvaiheissaan juuri
sanottavasti. Mutta kuta pitemmalle sotaa kesti, sita
enemman syntyi vaikeuksia. Maan talouselamassa tuntuivat sodan vaikutukset sen sijaan heti ja mita herkimmin.
Niinpa kaikki kallistui, milla oli rahan arvoa. Sita jyrkemmin, mita pitemmalle aika ku1ui. Nain ollen oli selvaa,
etta kaikki tiimii vaikutti myos puhelinyhtion toimintaan
tiinii aikana.
Yhtiosaannot eivat enaa vastanneet muuttuneita 010suhteita. Ne olivat osittain jopa ristiriidassa voimassa 01leen osakelain kanssa ja muutenkin eraissa kohdin epaselvia ja epakaytannollisia. Ylimaaraisessa yhtiokokouksessa 24. 11. 1914 siiiintojen muutokset hyvaksyttiin lyhyen
keskustelun jalkeen. Tarkeimmista muutoksista mainittakoon, etta yhtion toiminta-alue maariteltiin tasmallisemmin, ts. Tuusulan pitaja siihen rajoittuvine naapur ipitajien
kylineen (2 §). Osakepaaoma nousi siis 9400 markkaan
(47 kpl. a 200:-) ja voitiin sit a yhtiokokouksen paatoksella nostaa aina 25000 markkaan saakka (3 §). Yhtion
toiminimen kirjoittamiseen
oikeutettiin prokuravaltuuksin isannoitsija
yhdessa jonkun johtokunnan
jasenen
kanssa (9 §). Varsinainen yhtiokokous tuli vuosittain
pitaa viimeistaan huhtikuussa entisen ·maaliskuun asemesta (1D§).
Jo vuoden 1903 vuosikokouksessa oli esitetty ajatus
puhelinkioskin . hankkimisesta yleisoa varten. 'I'allainen
paatettiin ostaa kevaalla 1915 Keravan rautatieasemalle ja
olisi siita voitu soittaa eri puo1ille pitajaa 10 pennin kerta) 18 (
maksua vastaan. Sodan johdosta paatos jai vain aikornukseksi ja toteutui vasta vuonna 1934.
Vuoden 1915 vuosikokouksessa johtokunnan monivuotisen puheenjohtajan kauppias Alex. Th. Lundell'in kieltaydyttya ikansa perusteella johtokunnan jasenyydesta
valittiin hanen tilalleen metsiinhoitaja A. W. Westermarck
J arvenpaasta.
Nurmijarven Puhelinyhdistys oli toivonut puhelinyhteytta Palojoelta Tuusulan kirkonkylaan, mutta kalliin
ajan vuoksi asia oli pakko lykata sodan jalkeiseen aikaan.
Samoin oli ollut keskustelua Jokelan ja Jarvenpaan valisesta yhteydesta seka yhteyden ja keskuksen perustamisesta Martirikylaan. Suurempiin korjauksiin ei sota-aikana
myoskaan voitu ryhtya, vaan ainoastaan valttamattornim. mat tyot suoritettiin. Yhtion toiminta kuitenkin vilkastui
vuosi vuodelta ja tilaajien luku .kasvoi.
Ensimmiiinen painettu puhelinluettelo ilmestyi vuoden
1'916 alkupuolella ja jaettiin se ilmaiseksi kaikille tilaajille, joita oli siihen aikaan jo noin 120.
1. 11. 1916 lukien pidennettiin Keravan ja Jarvenpaan
keskusten aukioloaikoja klo 22 :teen asti ja pari vuotta
myohemmin myos Tuusulan. Yosoitoista perittiin lisamaksu. Jouluaattona ja -yona olivat kaikki keskukset
kiinni aina vuoteen 1922, jolloin Keravalle jarjestettiin
yopaivystys.
Tilapaisena monttoorina toiminut Viktor Salmi ei
maanviljelystoittensa vuoksi voinut olla enaa aina kaytettavissa ja sen vuoksi otettiin yhtion palvelukseen vakinainen monttoori S. Holmstrom 15. 5. 1917 lukien, joka kuiten kin erosi jo saman vuoden lopulla. Sen jalkeen hoiteli
Salmi [alleen teknikon virkaa aina tarvittaessa vuoteen
1:925 saakka.
Metsanhoitaja A. W. Westermarck oli tarjoutunut myymaan noin 1600 m2 suuruisen maapalstan Jiirvenpiiiin kartanosta puhelinkeskustalon rakentamista varten, mutta
koska tehtailija ·T. V. Harjuvaara vuorostaan tarjoutui
)' 19 (
vuokraamaan omistamastaan huvilasta Jarvenpaan aseman laheisyydesta kaksi huonetta ja keittion kasittavan
huoneiston sikalaista puhelinkeskustaa varten viiden vuoden ajaksi 1. 1. 1918 lukien 480 markan vuotuista vuokraa
vastaan, niin hyvaksyttiin tama jalkirnmainen vaihtoehto
8. 3. 1917 pidetyssa vuosikokouksessa. Samalla annettiin
kuitenkin johtokunnalle valtuudet edellisen maa-alueen
ostoon mahdollisia myohempia tarpeita silmallapitaen.
Ko. kauppa tehtiinkin, tosin vasta 16. 7. 1923, mutta jouduttiin se rnyos pian purkamaan, kuten myohernmin tarkemmin selostetaan.
Maailmansota lahestyi loppuaan ja vallankumousliikkeet nostivat paataan. Lakko puhkesi Suomessakin 16. 11.
1917, jonka yhteydessa yhtion puhelinkeskukset miehitettiin ollen ne yleisolta suljettuina kolme paivaa seka Keravan keskus sitapaitsi myos 4. 1. 1918 klo 9.30-24. Lakkoilijoiden johtajina toimineet J. Jussila ja Hurri paatettiin
. vaatia lailliseen edesvastuuseen, kun normaaliajat palaavat, mutt a olivat nama sita ennen paenneet maasta pois.
Alkaneen itsenaisyyskamppailun aikana olivat yhtion puhelinkeskukset suljettuina tilaajilta kolme kuukautta eli
helmi-, maalis- ja huhtikuun ajan. Vuosimaksut talta ajalta
oli johtokunta kuitenkin pakotettu perimaan, silla palkat,
vuokrat ym. juoksevat menot oli joka tapauksessa taytynyt suorittaa ja vastaavasti puhelumaksutuloissa karsitty
huomattava tappio. Vuodesta 1916 lahtien oli yhtio alkanut
jakaa osinkoja ja .tappiovuosi 1918' aiheutti siina pienen
poikkeuksen ylla mainituista syista.
) 20 (
ETSIKKOAIKAA TALOUDELLISTEN
VAIKEUKSIEN KESKEI.JLA VUOSINA
1919-1930
Maamme itsenaistyrnisen jalkeiset rauhan vuodet merkitsivat kokonaisuutena katsoen maamme niin henkiselle
kuin aineelliselle elamalle suurta nousua ja elpymista.
Keravan asutuskeskuksen kehityksessa oli merkittava tapaus sen muodostuessa kauppalaksi vuonna 1924. Kaikilla
nailla seikoilla oli oma vaikutuksensa myos Keravan Puhelin Oy:n historiaan.
Nahkelaan. perustettiin uusi puhelinkeskus keviiiiUii
1919. Maanviljelija Osk. Seuna oli nimittain tarjoutunut
myyrnaan yksityisen puhelinjohtonsa Nahkelan kylasta
Tuusulan keskukseen ja noin 6-8 henkiloa oli ilmoittautunut halukkaiksi tilaajiksi tulevaan keskukseen. 20 lappa a
kasittava kasikeskuspoyta sijoitettiin kauppias K. R. Salmisen luo, joka my os hoiti sita aina keskuksen automatisoimiseen saakka v. 1934.
'Edellisen keskuksen tultua perustetuksi tuli yhteys
Nurmijiirven PaLojoelle jalleen ajankohtaiseksi. Koska
Nurrnijarven Puhelinyhdistys
oli luvannut vapaaehtoisesti rakentaa itse pylvaslinjan Palojoen keskuksesta puolivaliin Nahkelaan, rakennettiin taalta pain toinen puoli
eli noin kolme kilometria. Niiin syntyi ensimmiiinen viili-
ton yhteys
naapuripitiijien
1919. Puhelu Nurmijarvelle
siihen aikaan.
puheLinkeskuksiin
tata kautta maksoi 25 pennia
vedettiin johto TuusuLan ja Iiiruenvii Li lle. Jarvenpaahan ostettiin sitapaitsi
Samanaikaisesti
piiiin keskusten
syksyUii
) 21 (
seuraavana vuonna uusi 100-Hippainen keskuspoyta, silla
entinen sota-aikana hankittuine Iisapoytineen oli jo taynna
ja uusia tilaajia oli jatkuvasti
tulossa. Lisavaivaa ja
-kuluja aiheutti 8. 1. 1920 vallinnut myrsky mm. kaataen
20 pylvasta.
Paljon oli lausuttu toivomuksia, etenkin v. 1920, puhelinkeskusten aikaansaamiseksi
Ruotsinky laan, Rusu tj arvelle ja Hyrylaan, josta viimeksi mainitusta olisi sitapaitsi
vedettava suora kaksoisjohto Helsinkiin. Kalliiden kustannusten vuoksi oli naista suunnitelmista
luovuttava
.
toistaiseksi.
Sen sijaan paatettiin asettaa uusi puhelinkeskus Kellokoskelle seuraavan vuoden (1921) lopulla. Kellokosken
Tehdas oli pyytanyt keskuksen rakentamista sinne sitoutuen, jollei 12 tilaajaa ilmaannu, maksamaan loppuosan
puuttuvista vuosimaksuista. Keskukselle tarjottiin rnyos
hyvaa ja keskeista pa.ikkaa, herra Ohman'in omistamaa
Toyryla-nimista huvilaa, ja han en tytartaan neiti Edith
Ohman'ia, joka oli aikaisemmin ollut 10 vuotta Hameenlinnan puhelinkeskuksessa,
ehdotettiin keskuksenhoitajaksi. Tahan jarjestelyyn johtokunta suostuikin kuitenkin
edellyttaen,
etta Kellokosken ja Jarvenpaan
valinen
vanha puhelinlinja luovutetaan maksutta yhtiolle. Talla
paikalla mainittu keskus on viela tana paivanakin.
Myos Jokelan asukkaat olivat jo piternman aikaa toivoneet yhteytta Jarvenpaahan, Sota-aikana v. 1918 heidan
tekemansa anomus ymrnarrettavista
syista ei antanut
aihetta toimenpiteisiin.
V. 1922 jokelalaiset
dipl.ins.
Lindholm'in aloitteesta uudistivat anomuksensa, mutta
koska Jarvenpaan keskus olisi silloin tullut ylikuormitetuksi ja uuden 2-johtoisen linjan veto sen vuoksi valttarnattomaksi, aloite lykattiin toistaiseksi. Myos Ruskelan
asukkaat olivat toivoneet (v. 19-25)omaa keskusta, mutta
asetti johtokunta ehdoksi 12 tilaajan vahirnmaismaaran.
I maailmansodan
jiilkeiselle ajaZZeoli leimaa-antavana
piirteena e1'i tahoilta lausutut toivomukset puhelinyhteyk) 22 (
sien Laajentamiseksi ja parantamiseksi. Mutta koska yhtiolla oli paljon velkaa ja sodan johdosta korjauksia ja
viilttiimiittomiii uudistuksia oli siirtynyt tavallista enemman rauhan vuosille, ei suurempiin laajennuksiin voitu
ryhtya vahaan aikaan.
Heti sodan jalkeen pohdittiin osakepaaornan korottamista tarpeellisen Iiikepaaoman hankkimiseksi edessa olevia uudistuksia ja laajennuksia varten ja koska yhtiolla
oli velkaakin, noin 70.000 markkaa, katsottiin ylimaaraisessa yhtiokokouksessa
18. 11. 1921 tarpeelliseksi korottaa
osakepiiiioma 9.400 markasta 25.000 markkaan laskemalla
liikkeeseen 78 uutta osaketta 47 entisen lisaksi kurssiin
300 markkaa kappaleelta. Kirean rahatilanteen vuoksi sujui merkinta kuitenkin hitaasti ja oli vaikeasti toteutettavissa.
Yhtiosiiiintojii uudistettiin myos jalleen ja monien vaiheiden jalkeen 14. 4. 1924 pidetyssa vuosikokouksessa muutokset lopullisesti hyvaksyttiin, Niiden mukaisesti osakepaaorna voitiin yhtiokokouksen paatoksella korottaa kolminkertaiseksi eli 75.000 markkaan saakka, osakekirjaa
koskevat saannokset nykyaikaistettiin ja johtokunnan kokoonpanoksi tuli kolme varsinaista ja kolme varajasenta,
jollainen se sitten olikin yhtion toiminnan loppuun saakka.
Tassa kokouksessa valittiin johtokuntaan metsanhoitaja
A. W. Westermarck'in tilalle tehtailija T. V. Harjuvaara,
joka sittemmin olikin johtokunnan jasenena yhtion toiminnan loppuun asti.
Kuten edella on jo tullut mainittua, osti yhtio Jarvenpaasta maapalstan 16. 7. 1923 myohemmin mahdollisesti
rakennettavaa keskustaloa varten. Tama kauppa peruutettiin kuitenkin miltei heti, silla maanviljelysneuvos B.
Westermarck'ilta
saatiin edullisesti ostettua 20. 9. 1923
Jiirvelii-niminen palsta kaksikerroksisine, 11 huonetta kasittavine huviloineen. Kauppahinta oli 105.000 markkaa,
josta 10.000 maksettiin heti kateisella ja loput 95.000 kymmenen vuoden lain ana 8 %:n korolla. Huvilassa suoritettu) 23 (
jen korjausten
siirtyi Jiiroercpiiiin.puhelinkeskus
piiivinii vuonna 1925 tiihiir: yhtion
jalkeen
Lokakuun viimeisina
omaan taloon, josta
keskusta
varten
oli varattu
kaksi
huonetta.
Saman vuoden kesiikuun 6 paivana siirtyi myos Keravan puhelinkeskus uuteen ja samaUa nykyiseen huoneistoonsa vastavalmistuneelle Ke7'avan VPK:n omistamaUe
palokunnantalolle ja oli yleison kaytettavissa jalleen 17. 6.
lukien. Vuokramaksu oli 700 markkaa kuukaudelta keskuslampoineen. Ennen tat a siirtoa oli edeltanyt perusteellinen
pohdinta oman talon ostamiseksi Keravallekin, mutta rahapulan vuoksi oli siita lahinna luovuttava.
Nama puhelinkeskusten
muutot aiheuttivat
sen, etta
yhtio toisen kerran alkuvuosia lukuunottamatta tuotti tappiota noin 10.000 markkaa. Puhelinjohtoja
oli tanakin
vuonna paljon korjailtu, varsinkin Tuusulaan johtavat perusteellisesti.
Puhelinyhteyden
Jarvenpaan
ja Paipiksen
keskusten valille rakensivat
paaasiallisesti paipikselaiset
itse oman ehdotuksensa mukaisesti. Maanteiden levittamisesta aiheutui yhtiolle myos jatkuvasti useina vuosina kiusallisia lisakustannuksia. Yllamainitusta tappiosta syntyi
vilkasta mielipiteiden vaihtoa, paitsi sen, myos yhtion vastaisen toiminnan rahoittamiseksi
yleensa monen ollessa
sita mielta, etta rahoitus olisi toteutettava
lisalainoilla.
Ylimaaraisessa
yhtiokokouksessa
11. 1. 1926 enernmisto
paatti kuitenkin korottaa osakepaiioma kaksinkertaiseksi
eli 50.000 markkaan laskemalla liikkeeseen 125 uutta osaketta kurssiin 300 markkaa kappaleelta seka tarjoamalla
niita myos muille puhelintilaajille
kuin osakkaille. Tama
merkinta oli, kuten edellinenkin, vaikeasti toteutettavissa.
Seuraavassa vuosikokouksessa
oli lisaksi pakko korottaa
huomattavasti vuosimaksuja eli 500:sta 700:aan markkaan
seka peria keskusten siirron johdosta rautatien yli rakennettujen ilmakaapeleiden
rahoittamiseksi
kertakaikkinen
kaapelimaksu 250 markkaa kaikilta radan lansipuolella
asuvilta seka nykyisilta etta tulevilta puhelintilaajilta.
) 24 (
Vuosi 1925 oli myos siina suhteessa merkityksellinen,
etta yhtion palvelukseen otettiin vakinainen puhelinteknikko berra Arthur Gustafsson Helsingin Puhelinyhdistyksesta syysta, etta viime vuosina tilaajien luku oli jatkuvasti Iisaantynyt ja puhelinverkosto huomattavasti laajentunut vaatien entista enemman huoltoa ja valvontaa. Teknikko Gustafsson'ista yhtio saikin pitkaaikaisen ja taitavan
toimihenkilon seka myohemmin kokeneen teknillisen johtajan.
Sanotun vuoden paattyessa yhtioUii oli siis viisi puhelinkeskusta, nimittain Kerava (139- tilaajaa), Tuusula (52),
Jarvenpaa (60), Kellokoski (11) ja Nahkela (8), yhteensii
270 puhelintilaajineen. Johtoverkosto kasitti: 3 kaksoisjohtoa linjalla Kerava-Helsinki,
yksi kaksoisjohto Jarvenpaa=-Helsinki, keskusten valiset johdot NahkelaTuusula, Nahkela=-Nurmijarvi
ja 'Iuusula=-Jarvenpaa,
Tuusulaan menevat tilaajajohdot seka ilmakaapeli rautatien ylitse Keravalla. Varat nousivat kaikkiaan 282.000
markkaan ja velkapuoli kasitti, paitsi 25.000 markan suuruista osakepaaornaa ja samansuuruista vararahastoa, erilaisia lainoja yhteensa 228.000markkaa. Osinkoja oli voitu
ryhtyii jakamaan aina vuodesta 1916 lukien 1918 ja 1925
tappiovuosia lukuunottamatta j~ oli sen suuruus miltei
koko yhtion toiminnan ajan 10 tic (ks. liite 3), Suurin piirtein katsottuna voitiin yhtion asemaa pitaa jo kutakuinkin
vakavaraisena ja turvattuna.
Seuraavina vuosina keskittyi yhtion toiminta jo olemassaolevien keskusten ja johtojen parantelemiseen seka
uusien vedattamiseen rinnan ajan vaatimusten ja tilaajamaaran kasvun.
Vuonna 1926 rakennettiin valtioneuvoston paatoksen
pakottamana kaikkien puhelinkeskusten viiliset johdot
kaksinkertaisiksi.
Jarvenpaahan
vedettiin ilmakaapelit
rautatien ylitse. Sitapaitsi korjattiin johdot Helsinkiin ja
Kellokoskelle perinpohjaisesti.
Rusutjiirvelle laitettiin pieni seiniivaihde kauppias Os) 25 (
kari Seleniuksen kauppaan ja oli siihen kytkettyna 7 trlaajan puhelimet kauppiaan oman lisaksi. Tata vaihdetta
hoiti kauppias itse syksyyn 1936 saakka, jolloin ko. kauppa
siirtyi Evert Makelalle, joka vuorostaan hoiti sita seuraavaan kevattalveen. Talloin vaihde sarkyi ja katsottiin, ettei sita enaa kannata korjata. Taman jalkeen oli puhelinyhteytta halunneiden rusutjarvelaisten ollut pakko vedattaa oma linjansa Hyrylan ja Nahkelan keskuksiin.
Seuraavana vuonna (v. 1927) rakennettiin ensimmaista
kertaa kuparinen kaksoisjohto Helsinkiin, josta kustannuksia koitui yli 75.000 markkaa. Koska nyt Keravalta
Helsinkiin oli nelja johtoparia, paatettiin yksi niista yhdistaa Tuusulan keskukseen, jotta tuusulalaiset saisivat
myos suoran yhteyden Helsinkiin. Joukko nuppulinnalaisia edustajinaan pankinjohtaja P. Siimesto ja talollinen
Hanelius esittivat oman keskuksen ja yhteyden perustamista, mutta epavarman kannattavaisuuden seka Jarvenpaan keskuksen ylikuormituspelon vuoksi asia lykattiin
toistaiseksi.
20. 8. 1927 taytti yhtion monivuotinen toimitusjohtaja
ja sen luoja pankinjohtaja Arthur Granbohm 60 vuotta ja
kavi johtokunta in corpore onnittelukaynnilla
ojentaen
hanelle kristallimaljakon
ruusuineen. Suomen Puhelinlaitosten Liiton seuraavana vuonna jarjestamalle opintomatkalle Saksa an, Tanskaan ja Ruotsiin paatti johtokunta
antaa toimitusjohtajalle 8000 markan stipendin -monivuotisen palveluksen ja monien uhrauksien ja vaivojen korvaukseksi- ja olisi matka -yhtiomme toiminnalle varmaan
hyodyksi- .
Uusi puhelinluettelo
katsottiin jalleen tarpeelliseksi
painattaa. 14. 10. 1927 raivosi lumimyrsky kaataen 36 puhelinpylvasta.
1. 1. 11928alkoi uusi ajanlasku yhtion historiassa. Silloin
otettiin nim. kaytantoon 24-tuntinen vuorokausi!
27. 5. 1928 pidetyssa vuosikokouksessa paatettiin yhtion
vararahaston
kartuttamiseksi
korottaa osakepiiiioma
) 26 (
50.000:sta 75.000:teen markkaan antamalla 125 uutta osaketta 300 markan kurssiin. Asia kuitenkin raukesi, koska
osakkeita rnerkittiin vain 72 kappaletta.
Vuoden 1928 aikana saatiin Jarvenpaan keskukseen
uusi, 160-kaksoislinjainen keskuspoyta. Puhelintilaajille
vedettiin ko. vuonna tavallista enemman uusia johtoja
(noin 50 eri tilaajalle) ja niista useat 2-johtoisiksi. Uudet
ilmakaapelit laitettiin seka Keravalle (1160 m) etta Jarvenpaahan (660 m), minka johdosta ns. kaapelimaksu nostettiin 600 markkaan Keravalla ja 400 markkaan Jarvenpaassa. Nama tyot tulivat maksamaan yhtiolle noin 120.000
markkaa.
Hyrylaan toivottiin jalleen omaa keskusta,
mutta oli siita yha pakko luopua. Ohkolan Puhelin Oy. oli
esittanyt yhteydenvetoa Jarvenpaan keskukseen, mutta
ylikuormituksen vuoksi ei siihen voitu talla kertaa suostua
ja oli heilla ilmeisesti ainoana tarkoituksena paasta suoraan Helsinkiin. Naiden suurten laajennustoiden vuoksi
oli johtokunta pakotettu ottamaan seuraavana vuonna
lainaa yli 100.000 markkaa.
Yhtion puhelinverkosto laajentui edelleen vuonna 1929,
kun uusi kaksoisjohto saatiin Nikkiliin keskukseen syksyn
kuluessa. Yhteys avattiin 2. 11. 1929 ja maksoi puhelu
markan. -Talla tavoin on eras hartaasti odotettu toive
tayttynyt ja yhteys Sipooseen saatu aikaan, merkiten uusi
johto myos suurta aikasaastoa puhelujen suhteen Porvooseen ja ymparistoon», kuten tapausta saman vuoden vuosikertomuksessa selostettiin.
Vuosi 1930 merkitsi tasaista kehitysta eteenpain. Koska
paasy Helsinkiin oli kaynyt paiva paivalta yha hankalammaksi, hankittiin Keravan ja Jarvenpaan keskuksiin automaattinumerovalitsijat,
joiden avulla voitiin paasta suoraan Helsingin puhelimiin ilman maaseutukeskuksen valitysta.
Keravan keskukseen hankittiin Ab. L. M. Ericsson'ilta
Tukholmasta kevaalla 19-30kaksi tavallista multippelipoytaa 320:11ejohtoparille. Tassa yhteydessa oli puhetta uu) 27 (
denaikaisemmasta
C.B. jarjestelrnaisen
poydan hankkimi-
sesta, mutta koska taalla oli viela paljon yksinkertaisia
pitkia johtoja, laskettiin vanhan jarjestelman tulevan
edullisemmaksi.
Kustannukset
nousivat tasta 80.000
markkaan. Jarvenpaan keskuksen vanha poyta siirrettiin
Tuusulaan.
Yhtion verkosto laajentui edelleen kahdella uudella
kuparijohtoparilla, joista toinen vedettiin linjalle Kerava
-Helsinki ja toinen Jarvenpaa-sHelsinki. Naista aiheutuneita menoja varten otettiin 140.000markan laina johtokunnan jasenten henkilokohtaista takuuta vastaan. Edelleen rakennettiin johtoparit Keravan ja Jarvenpaan seka
Keravan ja Tuusulan valille.
Kesalla 1930 kavi teknikko A. Gustafsson Tukholman
nayttelyssa tutustumassa puhelinalan tekniikan viimeisimpiin saavutuksiin.
) 28 (
YHTI(),N MYYNTISUUNNITELMIA
15. 2. 1931 pidetyssii ylimiiiiriiisessii yhtiokokouksessa oli.
ensimmiiisen kerran esillii ajatus yhtion omaisuuden luovuttamisesta Helsingin Puhelinyhdistykselle: Tama myyntiajatus oli syntynyt tekniikan nopean voittokulun vaatimana. Puhelinhan on loppujen lopuksi suurta yleisoa varten ja siksi sen on oltava aina -ajan tasalla-. Tassa tarkoituksessa tarjosi Helsingin Puhelinyhdistys suuret aineelliset edellytykset teknillisesti pystyvine lukuisine henkilokuntineen.
Ylla mainitussa kokouksessa esitettiin Helsingin Puhelinyhdistyksen 9. 6. 1930 paivatty kirjelma, jossa yhdistys
selittaa olevansa halukas ottamaan Keravan Puhelin Oy:n
omaisuuden haltuunsa 700.000 markan kauppasummasta
kirjelmassa lahernmin mainituin ehdoin tai vaihtoehtoisesti ostamaan yhtion osakkeita 500 markkaa kappaleelta
vahintaan puolet osakekannasta. Yhdistys sitoutui puolestaan jatkamaan puhelinliikennetta
ainakin entisessa laajuudessaan ja automatisoimaan kahden vuoden kuluessa,
jolloin puhelumaksut eivat tulisi sanottavasti kohoamaan,
pikemmin painvastoin. Asiasta syntyneen pitkan keskustelun jalkeen kokous paatti,
etta neuvotteluja yhdistyksen kanssa jatketaan jaaden
tam a johtokunnan tehtavaksi,
'
etta yhdistys [attaisi kiintean ja sitovan tarjouksen,
etta yhdistyksen mainittua kirjelmaa monistettaisiin ja
lahempaa tutustumista varten jaettaisiin yhtion osakkaille
ja
etta johtokunta kutsuisi koolle uuden ylimaaraisen yhtiokokouksen aiheen siihen ilmaannuttua.
) 29 (
Asiaa kehiteltiin edelleen varsinaisessa yhtio- eli vuosikokouksessa 27. 4. 1931, jossa ostajayhdistyksen puolesta
olivat asiaa selostamassa johtaja v. Schantz ja dipl.ins.
Lassila. Johtokunta oli itse asettunut myonteiselle kannalle ehdottaen osakkeiden myymista. Vilkkaan keskustelun jalkeen puoleen ja toiseen johtokunta sai valtuudet
.ryhtya neuvotteluihin, paitsi yhdistyksen, myos mahdollisten muiden samankaltaisten
suuryhtymien kanssa seka
kutsua koolle uusi yhtiokokous.
Mainittu kokous pidettiin syyskuun 18 paivana, jolloin
asessori N. G. Lindstrom johtokunnan puolesta selosti
asian edistyrnista seka luki Helsingin Puhelinyhdistyksen
8. 9. 1931 paivatyn kirjelrnan, jossa sanottu yhdistys lopullisesti ilmoitti olevansa halukas ottamaan yhtion ornaisuuden hallintaansa seuraavin ehdoin:
1) Helsingin Puhelinyhdistykselle on viimeistaan 30.9.
1931 luovutettu vahintaan 201 yhtion osaketta, joista yhdistys sitoutuu suorittamaan 500 markkaa kappaleelta siten, etta 400 maksetaan ennen 16. 10. 1931 ja loput 100 ennen vuoden loppua. Samaan hintaan yhdistys ostaa muutkin osakkeet, jos ne tarjotaan lunastettaviksi ennen vuoden loppua ..
2) Johtokunta asettaa paikkansa yhdistyksen kaytettavaksi.
3) Ttlinpaatos ei ole huonontunut sitten 31. 12. 1930
jalkeen.
Kirjelman johdosta oli toimitettu koemerkinta ja 146
osaketta oli tarjottu luovutettavaksi.
Syntyneessa keskustelussa oli myynnilZii sekii puolustajia ettii vastustajia. Edella on jo mainittu puolustuksen
kanta. Vastustajien mielesta paikkakunnan puhelinoloja
voitaisiin parhaiten hoitaa omin avuin. Riittaisiko Helsingist a aina tarpeellista huomiota ja halua nainkin kauas?
Olihan jo aikaisemmin monessa yhteydessa todettu Puhelinyhdistyksen vaikea sovittelutahto rnuiden kanssa. Puhelumaksut nousisivat. Suhteellisen hyvista osingoistakaan
) 30 (
ei haluttu luopua jne. Koska yhtiokokous ei voinut velvoittaa yksityisia osakkeenomistajia
luovuttamaan
vastoin
tahtoaan osakkeitaan, katsottiin keskustelun olevan vastauksena kysymykseen.
Johtokunta pyysi tapauksen johdosta vapautusta toimestaan, mutta koska siita ei ollut kokouskutsussa mainintaa, ei asiaa otettu kasiteltavaksi.
Seuraavalle vuosikokoukselle 22. 4. 1932 jattivat kaikki
johtokunnan jasenet kirjallisen vapautuspyyntonsa
seka
johtokunnan jasenyydesta etta yhtion puolesta tekemista
henkilokohtaisista
sitoumuksista, esittaen syyksi myyntisuunnitelman yhteydessa kaydyissa kokouksissa esitettyja
henkilokohtaisia loukkauksia. Vanhaa johtokuntaa haluttiin kuitenkin hartaasti pysyrnaan paikoillaan ja, kun kokouksen puolesta esitettiin anteeksipyynto, suostuivat entiset johtokunnan jasenet jaamaan paikoilleen. Samassa
kokouksessa esitettyyn tiedusteluun automatisoimissuun-
nitelmista lausuttiin keskustelun jiilkeen toivomus, ettii
johtokunta valvoisi asian kehitystii ja toimisi sen mukaan.
) 31 (
TEKNILLISTX JA TALOUDELLISTA
I{EHITYST 1\ VUOSIN A 1932-1938
Myyntineuvottelujen johdosta ei rnihinkaan uudistuksiin oltu ryhdytty ennenkuin jalleen vuonna 1932. Naina
aikoina vallinnut yleismaailmallinen pulakausi asetti omat
rajoituksensa. Mm. edellisena vuotena yhtion oli ollut
pakko alentaa koko henkilokuntansa palkkoja. Vuoden
1931tapahtumista mainittakoon viela, etta Korson keskuksen siirryttya Helsingin Puhelinyhdistyksen haltuun katkesi samalla puhelinyhteys sinne Keravalta. Vuosimaksujen suhteen siirryttiin sikali uuteen jarjestelmaan, etta ne
maaraytyivat nyt puhelimen kay ton perusteeHa kolmeen
eri luokkaan:
1 lk. Yksityiset henkilot ja pienemmat maanviljelijat, yhteensa noin 80, vuosimaksu 550:2 lk. Pienet liikkeenharjoittajat ja suuremmat maanviljelijat, yhteensa noin 150, 650:3 lk. Suurliikkeenharjoittajat, tehtaat, pankit yms., yhteensa noin 100, 750:-.
Rusutjarvelaisilta kannettiin 400:- ja ns. kesatilaajilta
(10 kpl.) 250:-. Seuraavana vuonna 1932 nama rnaksut,
kahta viimeksi mainittua lukuunottamatta, korotettiin 50
markalla, jolla korotettuina ne sitten pysyivatkin seuraavan maailmansodan puhkeamiseen asti. Naissa vuosimaksujen maaraamisessa oli muuten aina 1910-luvulta saakka
kayty pienta periaatteeHista laatua olevaa mielipiteiden
vaihtoa. Vuosimaksut olivat nimittain olleet usein halvernmat yhtion osakkaille kuin muille tilaajille ja aiheutti
tam a keskustelua, tuliko yhtion hyvittaa osakkaita heidan
) 32 (
yhtioon sijoittamistaan varoista alennettujen vuosimaksujen vai suurempien osinkojen muodossa. Nyt vahvistettu
puhelimen kayttoperuste oli ehka oikeudenmukaisin ratkaisu.
Yhteyksien parantamiseksi Nurrnijarvelle rakennettiin
ensimmainen yhteys Jarvenpaan ja Jokelan keskusten va-
liUe (2-joht.) ja avattiin se liikenteelle 18. 10. 1932. Samoin
rakennettiin toinen keskusjohtopari Nahkelan ja PaZojoen
valiUe. Yhtion Jarvenpaassa omistama huvila korjattiin
perusteellisesti kuluneen ja seuraavan vuoden aikana.
Pankinjohtaja A. Granbohm'in talosta vuokrattiin vuosien
1933 ja 1934 vaihteessa vinttihuone korjausverstasta varten seka konttorihuone, kumpikin valoineen ja Iampoineen.
Vuoden 1933 aikana oli maan puhelinelamassa neuvotteluja uuden suuryhtyman perustamisesta, mutta oli eri
·maaseutuyhtymien ja seutukuntien henki: ei ole varoja
ja kallistaisi toimenpide puhelumaksuja. Sen sijaan keskusteltiin yhtion johtokunnassa vakavasti automaattikeskusten perustamisesta Hyrylaan, Ruotsinkylaan, Nahkelaan ja Tuusulaan, koska niiden hoitokustannukset laskettiin tulevan halvemmiksi kuin nykyisten kasikeskusten.
Naihin pienempien keskusten automatisoimissuunnitelmiin
saikin johtokunta seuraavan vuoden vuosikokoukselta
(28. 4. 1934) tarpeelliset valtuudet. Koska Nahkelan tilaa[amaara oli vahentynyt 14:sta 10:een, paatettiin hankkia
sinne ensimmaiseksi automaattikeskus noin 20 tilaajaa
varten. Se asennettiin 19. 12. 1934ja on tunnettua L. M.
Ericsson'in valmistetta maksaen noin 33.000 markkaa.
Sita ennen oli Nahkelassa pidetty rnyos kokous 1. 5. 1934
sikalaisten tilaajien kanssa asian selvittamiseksi ja sopimiseksi. Yhtio suorittaisi kaikki muut jarjestelykustannukset, paitsi kunkin tilaajan tulisi itse kustantaa toinen
johto keskukseen. Vuosimaksut jaisivat ennalleen. Samalla nahkelalaisten puolelta lausuttiin toivomus toisen
johtoparin vetamisesta Tuusulan keskukseen, mika pari
vuotta myohernmin toteutuikin. Tama, samoinkuin yh) 33 (
automaattikeskukset ovat toimineet moitteettomasti ja muodostuneet
huomattaviksi merkkipylviiiksi yhtion historiassa paremman puhelupalvelun jiirjestiimisessii.
tion
muutkin
myohemrnin
hankkimat
Vuoden 1934 aikana oli myos havaittavissa, etta lamakauden karki oli katkeamassa. Tasta johtui mm., etta puheluiden lukumaara kasvoi ja tulevaisuus naytti nain ollen
toivorikkaalta. Kuten ennenkin, pylvasjohtoja korjailtiin
vuosittain. Tana vuonna kertyi niita lisaksi suurehko
maara Hyrylan ja Kellokosken valisen maantien laajennusten ja oikaisujen takia. Uudistoitii taloudeliisten 010jen parannuttua suoritettiin ko. vuonna (1934) tavallista
enemmiin. Mm. kolrnas, kaksinkertainen kuparijohto Jarvenpaasta Helsinkiin valmistui vuoden lopulla tayttaen
jarvenpaalaisten tilaajien hartaat toiveet. Edelleen rakennettiin samanaikaisesti kaksinkertainen rautajohto Jarvenpaan ja Tuusulan valille. Mainittakoon viela, etta yleisoa
varten asennettiin puhelinkioski Helsingin-Osake-Pankin
Keravan konttorin laheisyyteen 14. 11. Paikallinen puhelu
maksoi tasta soitettaessa markan ja Helsinkiin kaksi, jolloin sinne paasi heti ensi vuorolla. Seuraavana vuonna
hankittiin myos Jarvenpaahan kauppias Lehtosen liiketaIon laheisyyteen samanlainen kioski. Vuonna 1937 oli Hyrylan vuoro (konstaapeli Laineen luona) ja Keravalle toinen Valta- ja Sarvimaentien kulmaukseen. Nama kioskit olivat sittemmin yleison kaytettavissa yhtion toiminnan loppuajan, joskin niista oli paljon huolta poikaviikareiden niita kohtaan osoittamasta erityisesta mielenkiinnosta johtuen.
.
Kasitellessaan vuoden 1934 toimintakertomusta yhtion
vuosikokous lausui 27. 4. 1935 toivomuksenaan
- etta puhelimen vapaata paikallista kayttoa iltaisin klo
22 jalkeen pidennettaisiin,
- etta Nahkelan keskuksen kayttomahdollisuutta
parannettaisiin velvoittamalla keskusten hoitajia ottamaan
sinne tarkoitetut puhelut ns. tilauksina ja
J
) 34 (
-
etta keskuksien hoidossa olevia epakohtia parannettaisiin.
Naiden toivomusten johdosta johtokunta paatti aukioloaikaan nahden, etta koska sen pidentaminen klo 22:sta
23:een tulisi yhtiolle kalliimmaksi ja sitapaitsi huonontaisi
keskushoitajien yopuheluista tulevia palkkioita ja koska
nyt aloitettu automatisointi toivotaan saatavan »Iapiajetuksi- viiden vuoden sisalla, tama kysymys jatetaan toistaiseksi avoimeksi. Sittemmin 1. 5. 1936 alkaen paatettiin
Keravan ja Jarvenpaan keskukset pitaa auki kio 23:een
asti.
Mita tuli keskusten hoitoon, oli johtokunnan tietoon tulIut, ettei asiakkaita kohdella aina tarpeeksi kohteliaasti,
selityksia anneta kylliksi hillitysti ja joskus annetaan nenakkaita vastauksia jne. Kun kyseellisista asioista ei ollut
ilmoitettu mitaan yksityisia tapauksia, jatettiin ne isannoitsijan lahemmin tutkittavaksi ja hoidettavaksi. Jarvenpaahan vuosikokous oli toivonut aamupaiviksi toista
apulaista tai muulla sopivalla tavalla parannusta puhelupalveluun, mutta se ei ollut teknillisesti mahdollista puuttuvien poytatilojen vuoksi ennenkuin vasta seuraavan
vuoden lopussa, jolloin sinne saatiin Iisakone Tuusulasta.
Yhteyksien parantamiseksi Keravan ja Helsingin vaIilla jarjestettiin syksylla 1935 yleistii puhelinliikennetta
varten ns. keinojohtoyhteys
(duplex), joka ei maksanut
muuta kuin suunnilleen mita Helsingin PuhelinyhdistykI'p.p.nliittyminen maksoi eli yhteensa noin 10.000markkaa.
-Taman avulla entiset johdot voitiin ottaa entista suurempaan kayttoon ja olivat tilaajat seka puhelinta kayttava
yleiso tahan hyvin tyytyvaisia, etenkin kun esim. kesakuukausina sai Helsingin puhelua keskipaivalla odottaa
jopa yli kaksikin tuntia.
4. 12. 1935 raivosi lumimyrsky yli Suomen aiheuttaen
kiusallisia hairioita puhelinliikenteessa.
) 35 (
Kuluneen vuoden aikana kavi tarpeelliseksi painattaa
jalleen uusi puhelinluettelo ja uusittiin sita taman jalkeen
lyhyin valiajoin.
Ylimaaraisessa yhtiokokouksessa 8. 7. 1·936 paatettiin
jiilleen korottaa osakepaaomaa 50.000:sta 100.000:een markkaan laskemalla liikkeelle 250 kappaletta uusia osakkeita
nimellisarvoon 200 markkaa kappaleelta. Osakkeenornistajilla oli etuoikeus merkintaan.
Etuoikeutettuja
osakkeita merkittiin 210 kappaletta ja ylijaama 40 jaettiin yhtiokokouksen paatoksen mukaisesti halukkaille merkitsijoille suhteessa heidan omistamiinsa vanhoihin osakkeisiin hintaan 300 markkaa kappaleelta, josta 100 markkaa
siirrettiin vararahastoon.
Mainittu osakepaaornan korotus
aiheutui edellisen vuosikokouksen esittamasta toivomuksesta ja oli myos luonnollinen seuraus yhtion toiminnan
kasvusta ja sen aiheuttamasta lisapaaoman tarpeesta. Merkinta onnistui erinomaisesti, varsinkin verrattuna edellisen vuosikymmenen merkintoihin, ja oli se osoituksena yhtion taloudellisen aseman vakavoitumisesta
ja sen saamasta luottamuksesta.
Samanaikaisesti muutettiin yhtiosiiiintojen osakepaaoman suuruutta koskeva 3 § seka lisaksi
uusittiin 10 §, joka koski yhtiokokousten koollekutsumista
ja aanestysmenettelya.
Edella mainittujen saamiensa valtuuksien mukaisesti
johtokunta ryhtyi Nahkelan lisaksi hankkimaan automaattikeskukset Hyrylaan ja Tuusulaan. Naita varten oli jo
rakennettu parin vuoden ajan ao:ten paikkakuntien tilaajien johdot valmiiksi seka vedetty uusi 1145 metrin pituinen ilmakaapeli Koskenmaen sillan yli Paijalan kylaan
poliisikonstaapeli Nestor Laineen huvilasta, johon HyryIan keskus suunniteltiin sijoitettavaksi, ja pari lyhyempaa
Kirkonkylaan kauppias Laitisen huvilasta, johon uusi Tuusulan automaattikeskus tulisi edelleen sijoitettavaksi vanhan kasikeskuksen
tilalle.
Nama uudet automaattikeskukset avattiin liikenteeseen 24. 10. 1936. Hyrylan keskus
oli 60 tilaajalle ja Tuusulan 40:11eja tulivat ne maksamaan
) 36 (
taydellisine varusteineen yhteensa noin 223.000 markkaa.
Sitapaitsi Nahkelan automaattikeskukseen
tehtiin viela
taysin uusittu automaattivaihde tarpeellisine varusteineen.
Uudistoita suoritettiin vuoden 1936 aikana muutenkin
paljon, varsinkin johtoverkostossa.
Uusia puhelinjohtoja
vedettiin seuraavasti:
2 johtoparia valille Kerava-Tuusula
1
,.
,. Tuusula-N ahkela
3
,.
10
Tuusula=-Hyryla
1
,.
,. Jarvenpaa-s-Jokelan
Tulitikku Oy,
Jokela (viimemainitun laskuun)
Vuosi 1937 sujui edelleen saannollisesti hyvien rauhanvuosien merkeissa, Puhelinliikenne kasvoi ja kehittyi rinnan maan taLoudeHisen elpymisen kanssa. 'I'aalla puhelinlaitos toimi virheettornasti pienempia vikoja ja keskeytyksia lukuunottamatta,
joita ei koskaan voida valttaa,
mutta jotka myos ovat tulleet hetimiten korjatuiksi. Uudisja Iaajennustoita tehtiin jatkuvasti varojen mukaan. Nain
jaljestapain on usein lausuttu moitteita, ettei yhtio rakentanut ennen sotia viela enemman kuin mita tapahtui, vaikkapa velkaantumisen kustannuksella.
Mutta kuka tulevaisuuden olisi silloin arvannut ja siksi toiminta oli silloin
myos suunniteltava
reaali- eika inflaatiopohjalle.
Uusia
puhelinjohtoja vedettiin edelleen:
1 kaksoisjohto
valille Kerava-Tuusula
2
,.
,.
Tuusula-e-Hyryla
2
,.
,.
Jarvenpaa-s-Oy Somas Ab:n laatikkotehdas, Jokela (viirnemainitun laskuun)
Jarvenpaa-c-Helsinki
1 Duplex-johto
,.
Puhelinliikenteen
Iisaantyrnisen vuoksi tilattiin HyryIan, Keravan ja Tuusulan keskuksiin lisapoytia. Koska ajoja matkakustannukset
vierailla autoilla ja hevosilla olivat
tulleet melko kalliiksi, ostettiin kokeeksi oma pakettiauto,
mika osoittautuikin vuosien mittaan valttamattomaksi
ja
) 37 (
Iisaksi edulliseksi sijoitukseksi. 1. 11. 1937 1ukien otettiin
kaytantoon kolmen minuutin puheluaika entisen viiden
minuutin sijaan niin He1singin puheluihin kuin yhtion
keskusten valisiinkin nahden.
Seuraavana vuonna 1938 uusia yhteyksiii rakennettiin
[alleen, nimittain kuparinen kaksoisjohto Jarvenpaan ja
Helsingin valille seka Jarvenpaahan uusi ilmakaapeli rautatien yli. Jarvenpaahan ostettiin myos melkein uusi keskuspoyta 160 johtoparia varten ja Tuusulan keskusta laajennettiin niinikaan erailla koneosilla. Naihin oltiin pakotettuja yha kasvaneen tilaajamaaran vuoksi. Samana
vuonna Hyrylaan ja Keravalle laitetuista puhelinkioskeista on jo aikaisemmin ollut puhetta.
He1singin yhteyksistii oli viime vuosina ollut paljon
neuvonpitoja Helsingin Puhelinyhdistyksen kanssa. Nyt
paatettiin ne Malmilta alkaen viihitellen yhdistaa samaan,
Helsingin Puhelinyhdistyksen omistamaan maakaapeliin
ja saatiin taten myos kuuluvaisuus paremmaksi. Taman
kaapeloimistyon keskeyttiviit sittemmin sotavuodet.
Kuluneena vuotena (valmistuivat 1. 11. 38) valtio vedatti suoran johtoparin valille Helsinki-Kellokoski ja
kaksi paria Keravan ja Helsingin valille. Sitten kaikki
taalta Helsingin kautta menevat valtion puhelut ja painvastoin annettiin nyt yhtion keskuksista naita valtion johtoja myoten ja yhtion johdot voitiin kayttaa yksinomaan
Helsingin ja sen lahiyrnpariston puheluihin. Tama aiheutti
luonnollisesti odotettua vahaisernman lisiiyksen puhelujen
lukumaaraan, kuten liitteestii 6 ilmenee. Rahallisesti se ei
sen sijaan merkinnyt mitaan, koska sarna viilityspalkkio
jiii edelleen voimaan, pikemminkin ehkii lisaantyneita puhelutuloja helpottuneen valityksen johdosta. Valtion mainitusta toimenpiteestii johtui myos suu~eksi osaksi, ettei
Kellokosken keskuksen jo paatettya automatisointia toteutettukaan.
Ns. kesatiZaajat, jotka olivat tahan saakka maksaneet
vain 250 markkaa vuodessa, paatti vuosikokous 6. 5. 1938
) 38 (
makscimaan saman kuin muutkin eli tassa tapauksessa halvimman taksan mukaan 600 markkaa vuodessa. Tama aiheutui syysta, etta heidan linjansa olivat
joka tapauksessa koko vuoden varattuina ja Tuusulan keskuksessa, jossa naita paaasiassa oli, esiintyi tilan puutetta
eika vanha maksu edes peittanyt kustannuksia. Samoin
paatettiin nostaa myos rusutjarvelaisten
vuosimaksut
400:sta 600:aan markkaan.
Suuren menetyksen karsi yhtio, kun sen monivuotinen
isannoitsija, pankinjohtaja Arthu7' Granbohm kuoli pitkaaikaisen sairauden jalkeen kesakuun 25 paivana 1938.Pankinjohtaja Granbohm oli Keravan Puhelin Oy:n varsinainen luoja ja neljan vuosikymmenen ajan erityisella tarmolla ja innostuksella tyoskennellyt yhtion hyvaksi sen
parasta ajatellen ja sen edistyrnisesta huolehtien. Mitaan
erillista konttoria ei yhtiolla viela silloin ollut, vaan kaikki
toirnistotehtavat han hoiti kotonaan tilapaista apua kayttaen. Hanen vieraanvaraisessa kodissaan pidettiin rnyos
useimmat niin yhtion kuin johtokunnankin kokoukset.
Isannoitsija Granbohm'in suuren tyon muisto tulee aina
kunnioituksella ja kiitollisuudella sailyrnaan yhtion historiassa.
Isannoitsija Granbohm'in kuoleman johdosta johtokunta oli pakotettu tekemaan muutoksia yhtion asioiden
hoidossa. 1. 8. 1938 lukien perustettiin oma konttori Keravan keskuksen viereiseen huoneistoon Palokunnantalolla.
Vakinaiseksi kirjanpitajaksi ja kassanhoitajaksi valittiin
rouva Rode Lindberg. Yhtiolle paatettiin ottaa myos vakinainen isannoitsija ja valittiin siksi 15 paivasta lokakuuta lahtien dipl.ins. Anton Lindberg Helsingista. Sita
edeltaneena valiaikana oli isannoitsijan tehtavia hoitanut
talousneu vos Otto Kallio.
Taydellinen luettelo yhtion omaisuudesta laadittiin
syksylla 1938 ja dipl.ins. Solin Posti- ja lennatinhallituksesta arvioi sen. Kirjanpitoarvot muutettiin yhtapitaviksi
taman arvioinnin kanssa. Taten saatiin myos entista var-
velvoittaa
) 39 (
mempi pohja yhtion omaisuuden
arvioinnissa vastaisten
laajennusten
ja paaomalisayksien
varalle. Taman arvioinnin mukaan yhtion koko omaisuuden arvo oli, huomioonottaen tarveaineiden
ja keskuslaitteiden
silloiset hinnat
seka laitteiden
kunto ja kuluneisuus,
yhteensa
1.035.200
markkaa
ja
Jarvenpaan
kiinteisto
mukaanluettuna
1.200.000 markkaa. Jaoteltuna
oli omaisuutta seuraavasti:
Pylvaslinjat
106.000: Ilmajohdot
371.800:Ilmakaapelit
88.100: Keskuslaitteet
394.300:Kalustoesineet
11.000:Tyokalut
3.000:Sekalaiset
esineet
61.000: Mk 1.035.200:-
Ilmajohtoja oli (kaikki kaksoisjohtoja)
Kuparijohtoja
2 kpl Kerava-Vanhakaupunki
1 "
1 »
3
»
Kerava-Vanhakaupunki
(osa)
Kerava-Tuusula
Jarvenpaa=-Vanhakaupunki
. 25,8
7,7
.
4,2
.
. 37,1
km
,.
,.
,.
Rautajohtoja
2 kpl Kerava-Vanhakaupunki
1 » Kerava-Vanhakaupunki
1 » Kerava=-Nikkila
5 » Kerava-Tuusula
2 » Kerava-s-Jarvenpaa
1 » Jarvenpaa-i-J okela
2 » Jarvenpaa-c-Kellokoski
2 » Jarvenpaa=-Tuusula
5 )} Tuusula-Hyryla.
2 » Tuusula-N ahkela
1 » Nahkela-Palojoki
(osa)
. 25,8 km
. 18,1 ,.
. 12,6 ,.
4,2 ,.
.
11,3
,.
.
. 21,5 ,.
7,7 ,.
.
.
7,1 ..
2,7 ,.
.
.
8,0 ..
2,3 ,.
.
Yhteensa 383,6 km
Keskuslaitteita:
Kerava:
2 kpl. keskuspoytia multippeleille laji OB 5600,
300 linjan ristikytkinteline, uudistettu v. 1930.
) 40 (
Jarvenpaa:
2 kpl. keskuspoytia multippeleille laji OB 5600,
300 linjan ristikytkinteline, rakennettu 1928.
Tuusula:
Automaattikeskus 40 tilaajalle seka autom.
lapikulkuvalitysvaihde, 100 linjan ristikytkinteline, rakennettu 1936.
Hyryla:
Automaattikeskus 60 tilaajalle, 100 linjan ristikytkinteline, rakennettu 1936.
Nahkela:
Automaattikeskus 20 tilaajalle, 20 linjan r'istikytkinteline, rakennettu 1936.
Kellokoski: 1 keskuspoyta 30 tilaajalle ja 30 linjan ristikytkinteline.
Tilaajia oli vuoden lopussa eri keskuksissa:
Keravalla
.166
Jarvenpaassa
151
Tuusulassa
39
Hyrylassa
: 53
Nahkelassa
16
Kellokoskella
1~
Yhteensa 444
Esitettakoon tassa yhteydessa myos lyhyt yhteenveto
yhtion voitto- ja tappiotilista seka tasetilista vuodelta 1938
eli viimeiselta rauhanvuodelta.
Voitto- ja tappiotili 31.12.1938
Debet
Korjaustili
Kulunkitili
PatkkatiIi
Korkoti'li
Autotili
Vuokratili
Poistoja
Vuoden voitto
Kredit
..
62.115: 25
47.719: 80
183.409: 05
32.144:45
12.727: 45
11.625:104.003:15
48.001: 80
M!k.
502.435:95
Puhelumaksujen
Puhelinkioskien
tiIi.
tiIi.
491.561:15
10.874: 80
Mk
502.435:95
Poistojen suuruus oli yleensa 10 %, paitsi kiinteistesta 5, ilmajohdoista 8 ja autosta 20 %.
) 41 (
Tasetili 31. 12. 1938
Kredit
Debet
Kassatili
.
Herrkilotilt
.
IV nelj. kanto ..
Puhelinkiosk.
tili .
Kalustotili
Puhelinkon.
tili ..
Kiinteistctill
Ilmakaap.
trli '"
Puhelinjoht. tili .
Keskusten tili ..
Autotili
.
Vekselitili
5.032:
5.169':
147.836:
10.901:
10.735:
05
90
95
25
20.980: 05
51.100: 85.400: 336.200': 308.070: 27.000: 12.928: 80
Herrkrlotili (takauksia)
»
(tili vela t) .
Lainatili
.
Shekkitili
.
Osingonjakotili
.
Elakerahasto
.
Vararahasto
.
Osakepaaorna
.
Voitto ja tappiot.:
-saldo 1937
-voitto 1938
.
Mk 1.021.3'54:-
29.500:
30.518:
550.000:
45.600:
9.882:
100.000:
100.000:
100.000:
45
20
-
7.851: 55
48.001: 80
Mk 1.0021.354:-
Seuraavana vuonna paatettiin perustaa lisaksi kaksi
uutta rahastoa, nim. kaapelirahasto ja uudisrakennusten
rahasto. Nama sen johdosta, etta tulevaisuudessa oli saatava enemman kaapeleita ja nekin mieluimmin maajohtoina. Keravalle mahdollisesti olisi myos rakennettava
oma talo, ainakin silloin kun tanne saadaan automaattikeskus. Koska yhtiolla ei ollut elakesaantoa, alettiin erityista elakerahastoa kartuttaa vuodesta 1928lahtien. Tasta
oli tarkoitus lain maaraamissa puitteissa ja myos johtokunnan harkinnan perusteella maksaa elakkeita, ja oli
niita jouduttu tahan asti suorittamaan kahdessa tapauksessa, neiti Fanny Dalin'ille ja neiti Mimmi Holm'ille.
Vuosi 1939 sujui miltei saannollisesti aina suursodan
puhkeamiseen asti elokuun lopulla. Huomattava jarjestely
raha-asioiden kannalta katsoen toteutettiin, kun l. 4. 1939
alkaen ruvettiin perimaan neljannesvuosimaksut etukateen eika jalkeenpain, kuten tahan asti. Uudisrakennuksia
ei kuitenkaan tiinii vuonna ehditty suorittaa, vaan ainoastaan tavanmukaisia tarkastus- ja korjaustoitii. Uusia, jo
toteutettaviksi paatettyja suunnitelmia oli kylla varastossa: Keravan ja Jarvenpaan, Tuusulan ja Jarvenpaan
) 42 (
seka Keravan ja Helsingin valiset rautajohdot kuparisiksi,
Malmin ja Helsingin valilla olevat johdot Helsingin Puhelinyhdistyksen kaapeliverkostoon, Jarvenpaahan uusi yli-
kaytavakaapeli, Kellokosken keskuksen automatisointi,
samoin Rusutjarven jne. Naita uudistuksia varten aiottiin
ottaa 1/2 miljoonan kiinnityslaina, mutta jai se talvisodan
vuoksi seuraavaan vuoteen.
Eraan hyvan kaupan yhtio ehti toteuttaa ennen sotia.
Tuusulasta ostettiin TuusuZan Suojeluskunnalta lahitulevaisuuden tarpeiksi ent. leipuri Fiandt'in talo kasittaen
kauppa noin 1000 m2 suuruisen tontin ja siina olevan rakennuksen, jonka alakerrassa on kaksi autotallia ja ylakerrassa nelja huonetta. Tontti sijaitsi Hyrylan automaattikeskuksen vieressa valtamaantien varressa ja tarkoituksena oli lahitulevaisuudessa siirtaa mainittu keskus tahan
uuteen omaan taloon. Kauppahintakin oli kohtuullinen
65.000markkaa.
) 43 (
AseSSOTi
Pankinjohtaja
Arthur
N. G. Lindstrom
Granbohm
TaZousneuvos
Otto
Kallio
SOTAVUODET 1939-1944
SyksyLZii 1939 syttynyt maailmansota ja talvisotamme
aiheuttivat luonnolZisesti omat rajoituksensa ja siuinnoetelynsii puhelinliikenteessiikin.
Sodan vaaran pelastyttamana katosi samana syksyna paikkakunnalta mitaan
ilmoittamatta yhtion uusi isannoitsija Vaasaan ja seurasi
hanta seuraavan vuoden alussa niinikaan yht'akkia yhtion
uusi kirjanpitaja-kassanhoitaja Mennen han varmuuden
vuoksi heti Ruotsiin.
Talvisodan aikana maksettiin yhtion puolesta reservilaisille, joilla oli vahintaan viisi lasta, 300 markkaa viikossa, siksi kunnes kunnan avustuksia ruvettiin maksamaan. Eraat miehista olivat itse ilmoittaneet tulevansa
toimeen ilman mainittua apua. Kuvaavaa silloisille oloille
ja ajattelutavoille!
Talvisodan paatyttya ei menoarviota vuodelle 1940katsottu voitavan laatia, vaan paatettiin tyoskennella asianhaaroista ja varoista riippuen. Raha-asioiden jarjestelemista ja mahdollisia uudistustarpeita varten vuosikokous
25. 4. 1940 myonsi johtokunnalle oikeuden ottaa aina
112 miljoonaan markkaan saakka kiinnityksiii yhtion koko
omaisuuteen kiiytettiiviiksi ensi sijassa niiden lainojen vakuudeksi, joissa oli henkilotakuita.
Rouva ja herra Lindberg (eivat olleet aviopuolisoja)
katsottiin eronneiksi ja heidan tilalleen valittiin kirjanpitajaksi ja kassanhoitajaksi rouva Sigrid Jokela ja teknilliseksi johtajaksi yhtion monivuotinen teknikko Arthur
Gustafsson sekii isiinnoitsijiiksi talousneuvos Otto Kallio,
joka oli joutunut hoitamaan naita tehtavia jo talvisodan
) 45 (
aikana. Talousneuvos Kallio valittiin myos johtokunnan
uudeksi puheenjohtajaksi asessori N. G. LindstromJin jouduttua heikon terveytensa ja Helsinkiin muuttonsa vuoksi
pyytamaan eroa johtokunnan jasenyydesta. Vuosikokous
ilmaisi kiitollisuutensa asessori Lindstrom'Ille hanen pitkaaikaisesta ja suuriarvoisesta yhtion hyvaksi tekernastaan
tyosta. J ohtokunnan ja hyvien ystavien puolesta seka
vuosikokouksen nimenomaisen paatoksenkin mukaisesti
jarjestettiin hanelle jaahyvaistilaisuus muistolahjoineen.
Koko sodan ja sen jalkeisen loppuajan toimi talousneuvos
Otto Kallio johtokunnan puheenjohtajana
ja isannoitsijana johtaen yhtion toimintaa tana vaikeana aikana tottuneella ja varmalla kadella terveita liikeperiaatteita noudattaen .seka silmallapitaen yhtion parasta ja Keravan
puhelinolojen kehittymista.
V iilirauhan aikana johtokunta ryhtyi jiilleen suunnittelemaan laajennuksia, automatisoimisia, kaapelien vedatyksia, talorakennuksia
ym. niihin liittyvia kysymyksia.
Suunnitelmien tekoa vaikeuttivat valtion omat aikomukset yksityisten puhelinyhtioiden toimintaan nahden. Asiaa
pohtineen .valtionkomitean
ehdotuksen mukaisesti piti
valtion vahitellen ottaa haltuunsa maan kaikki puhelinlaitokset samalla kun puhelinlainsaadanto
uusittaisiin.
Helsingin Puhelinyhdistyksen kanssa neuvoteltiin paremman yhdysliikenteen, ns. pikaliikenteen aikaansaamiseksi
samaan malliin kuin esim. Helsingin ja Sipoon puhelinyhdistysten valilla oli jo sovittu.
Elettiin kuitenkin epiivarmaa aikaa kesketui yhii laajenevaa maaiZmansotaa. InfZaatio nosti piiiitiiiin. Pula ja
puute kasvoi. Esimerkiksi yhtion autoa ei kevaalla 1941
voitu bensiinipulan vuoksi lainkaan kayttaa, vaan oltiin
pakotettuja ostamaan sijalle - kaksi polkupyoraa seka
kayttamaan tarvittaessa vuokra-autoja. Tama taysin kunnossa ja perusteellisesti korjattu auto pakko-otettiin sittemmin sotaan luovutusarvoon 16.250:-. Ei ollut siis mi) 46 (
tenkaan ihmettelernista,
tykseen voitu ryhtya.
ettei mihinkaan
suurempaan
yri-
6. 5. 1941 pidettiin ylimaarainen yhtiokokous yhtiojiirjestyksen 4 §:n muuttamiseksi vastaamaan ulkomaalaisten
seka eraiden yhteisojen oikeudesta omistaa ja hallita kiinteaa omaisuutta ja osakkeita 28. 7. 1939 annetun lain
maarayksia.
'Keskella kauneinta kesaa 1941 oli Suomen miesten jalleen tartuttava tapparaan isanmaan, kodin ja uskonnon
puolesta.
Seuranneet sotavuodet aiheuttivat luonnollisesti monia
vaikeuksia ja rasituksia myos yhtion toiminnalle. Paljon
lisatyota ja uusia velvollisuuksia kertyi, silla erikoisen
tarkeatahan oli sota-aikana, etta tallainen laitos oli aina
ehdottomasti kayttokunnossa. Tata kunnossapitotyota
haittasi suuresti edella mainittu auton pakko-otto, silla
viat oli nopeasti korjattava kymmenien kilometrien laajassa verkostossa, oli kesa tai talvi. Tarveaineiden saanti
vaikeutui vaikeutumistaan. Samoin oli myos tyovoimankin laita. Mitaan uudistuksia, parannuksia, edes riittavia
korjauksia ei sota-aikana voitu suorittaa, vaan piiiihuomio
oli kerta kaikkiaan kunnossapidossa. 'I'assa onnistuttiinkin
melko hyvin, kiitos yhtion verkoston hyvan kunnon ja
asianmukaisen hoidon. Ainoastaan kerran - onneksi sattui aivan valiton sodan aiheuttama vaurio. Elokuun 29
paivana 1942 klo 24 venalaiset lentokoneet pudottivat muutamia pommeja Saksan talon pihalle Tuusulassa. Tallom
kaatui useita puita maantien yli katkaisten 34 puhelinjohtoa, mutta vaurio oli korjattu jo klo 10 mennessa seuraavana aamuna. Toinen vakavampi hairio sattui marraskuun
lopulla 1943, jolloin harvinaisen voimakas myrsky kaatoi
lukuisia puita vikuuttaen samalla puhelinjohtoja.
Kun puolustuslaitokseUa oli etuoikeus puheluiden kiiyttoon, joutuivat yksityiset monasti tavallista enemman
odottamaan puhelujaan aiheuttaen tama toisinaan tyyty) 47 (
mattomyytta, suurimman osan kuitenkin yrnrnartaessa tilanteen ja olosuhteiden pakon.
Inter arma silent leges - aseiden keskella lait vaikenevat. Silti Keravan Puhelin Oy:n johtokunta sodan keskellakin ajatteli tulevaisuutta. Vuoden 1941 lopulla harkittiin
uuden automaattikeskuksen
hankkimista Kellokoskelle
sikalaisen pienenpuoleisen kasikeskuksen tilalle seka myos
maapalstan ostamista sita varten. Seuraavan vuoden alt~ssa
paatettiin kuitenkin toistaiseksi tilata sinne uusi 50-linjan
kasikeskus L. M. Ericsson Ab:lta, mutta Tukholmaan sekin
tilaus jai. Sarna liike oli tehnyt myos tarjouksen Hyrylan
uudeksi automaattikeskukseksi, jonka laajentamista johtokunta oli jo pitemrnan aikaa suunnitellut, mutta asia raukesi hinnan noustessa noin 1h miljoonaan markkaan.
Vuosikokouksessa 30. 4. 1943 paatettiin liikepaaornan
hankkimiseksi osakepiiiiomaa korottaa 200.000 markalZa
seuraavin ehdoin:
1. Jokaista vanhaa osaketta kohti sai merkita kaksi
uutta.
2. Emissio 1000 kpl. kurssiin 300 markkaa kappaleelta.
Syntyva ylijaama 100.000:- vararahaston tilille.
Osakkeenmerkinta sujui tallakin kertaa hyvin ja nousi
osakepaaoma taman johdosta siis 300.000 ·markkaan (1500
kpl. a 200:-).
Koska yhtion siiiinnot olivat vuosien mittaan vanhentuneet eivatka myoskaan vastanneet taysin voimassa ollutta
osakeyhtiolainsaadantoa,
asetti johtokunta kesalla 1943
niiden uusimista valmistelemaan toimikunnan, johon tulivat talousneuvos Otto Kallio, varatuomari Paavo Tahtinen
ja rautatienkirj. L. O. Viitanen. Toimikunnan tyon tulos
esitettiin seuraavan vuosikokouksen hyvaksyttavaksi 4. 5.
1944. Kokoukseen oli saapunut ennatysmaara osakkaita ja
muodostui siita saantojen muutokseen nahden puhtaasti
kielipoliittinen, silla yhtion nimeksi oli ehdotettu -Keravan Puhelin Oy-. Maaraenemmiston puuttuessa raukesi
) 48 (
tahan nimikysymykseen
myos koko saantojen uudistussuunnitelmakin. Vain 3 §, joka koski osakepiiiioman suu-
TUutta, muutettiin aanestyksen jalkeen siten, etta nykyinen ylaraja 300.000markkaa tuli alarajaksi ja voitaisiin
sita korottaa johtokunnan paatoksella aina 900.000markkaan asti. Mainittakoon, etta yhtion suomenkielisen nimen
viralliseksi tunnustamiseksi lausuttiin ensimmaisen kerran ajatus jo vuoden 1927vuosikokouksessa.
Keravan keskus ja sen yhteydessa oleva yhtion konttori olivat sijoitettuina melko ahtaaseen vuokrahuoneis•
toon, mika ei enaa vastannut nykyajan vaatimuksia. Myos
Keravan keskuksen suunnitellun automatisoinnin kannalta olisi oma talo ollut aivan valttamaton. Jo vuonna
1935 oli harkittu kovasti tontin ostamista mainittua tarkoitusta varten, mutta yhtion kroonillisen rahapulan
vuoksi asia jarjestettiin siten, etta tarjolla olleen, rouva
Julia Timosen omistaman, keskeisella paikkaa Valtatien
varrella sijaitsevan tontin osti yhtion silloinen isannoitsija
Granbohm omiin nimiinsa tarkoituksella luovuttaa se joskus aikanaan yhtiolle. Johtaja Granbohm'in kuoleman jalkeen eivat hanen perillisensa kuitenkaan hyvaksyneet ko.
kauppaa siirrettavaksi yhtiolle ja niin ollen raukesi tama
suunnitelma. Kevaalla 1944 tarjoutui yhtiolle tilaisuus ostaa 225.000markalla tukkukauppias S. Miintyseltii hiinen
omistamansa tontti rakennuksineen (Lapilantie 14), joka
sopi hyvin mainittuun tarkoitukseen. Rakennusta korjautettiin jonkun . verran ja laadittiin yleissuunnitelma sen
kaytosta, mutta sen pitemrnalle asiaa ei keritty kehittaa
yhtion myyntihankkeiden tyontyessa etualalle.
) 49 (
SODAN JALKEINEN
AIKA
II ·maailmansotapaattyi vuonna 1945,mutta varsinaista
rauhaa ei ole viela tana paivanakaan saatu aikaan. Nykyajan totaalinen sodankaynti vaikeuttaa lisaksi normaalien
olojen palautumista. Oman maamme rasitukseksi tulivat
sitapaitsi raskaat sotakorvaukset, lisaantynyt verotus ja
hilliton inflaatio.
Niinpa vuosi 1945 kului pula-ajan merkeissii. Tarveaineiden saanti oli edelleen mita vaikeinta. Uusia puhelimia ei voitu tilaajille jarjestaa muuten kuin vapautuneisiin johtoihin tai yhteiseen johtoon. Korjauksista on voitu
. suorittaa vain valttamattomimmat, paaasiassa pylvaiden
uusimisia. Suurempiin uudistuksiin ei kerta kaikkiaan 01lut mahdollisuuksia. Suoranaisilta tappioilta pelasti miltei
yksinomaan puheluiden yli puolella noussut lukumaara.
Kuvaavaa sodan jalkeiselle talouspolitiikalle oli rnm., etta
palkkojen korotuksista - taannehtivia lisaksi poikkeuksetta - aiheutuneet taksojen korotukset saatiin, jos saatiin, sitten joskus perasta pain. Usein oli turvauduttava
lainoihinkin juoksevien asioiden hoitamiseksi.
Puhelinpalvelun tehostamiseksi asennettiin 1. 11. 1945
Keravan ja Jarvenpaan keskuksiin ns. tilauspoyta kumpaankin. Samana vuonna Korson Kunnallisseura jalleen
palasi vanhaan ajatukseen Keravan ja Korson valisesta
yhteydesta, Kuten jo aikaisemmin on mainittu, siirtyi
Korson keskus Dickursby Telefon Ab:lta Helsingin Puhelinyhdistykselle vuonna 1931. SamaHa se automatisoitiin
ja yhteys katkaistiin Keravalle. Nyt kaytiin asiasta jalleen
neuvotteluja Puhelinyhdistyksen kanssa ja niiden tulok) 50 (
sena olikin, etta KeravaZta saatiin Korsoon yksi ns. me-
nevii Zinja.
tapahtuneiden suurten paZkkojen ja
hintojen korotusten vuoksi oli pakko pitaa ylimaarainen
yhtiokokous 11. 9. 1945, jossa paatettiin korottaa, paitsi
Helsingin puhelut 2:50 markkaan jaksolta, myos vuosimaksut kustannusten nousuja vastaaviksi. Naita vuosimaksujen korotuksia ei Sosiaaliministerio sittemmin hyvaksynytkaan, vaan ehdotti taksojen jakamista useampaan luokkaan Posti-, ja lennatinhallituksen soveltaman kaytannon
mukaisesti. Asian saaman kaanteen johdosta pidettiin taas
uusi yhtiokokous 9. 11., jossa hyvaksyttiin tam a uusi ZaskuVuoden aikana
tusperuste liihtevien puheZujen vuotuisen keskimiiiiriiisen
Zukumiiiiriin perusteelZa. Nama perusteet tarkistettiin aina
ajoittaisten kokeiden perusteella.
livat siten seuraaviksi:
1) 1.200
puhelua
2) 2.500
"
It
3) 5.000
»
4) 8.000
»
5) yli 8.000
) 51 (
Uudet vuosimaksut
= 940:= 1.400:= 1.960:= 2.960:= 4.060:-
tu-
lTUDISTUSSUUNNITELMIA
JA
MYYNTIV AIHE}~T
Vuosi 1946 ei tehnyt edellisiin vuosiin nahden poikkeusta, mita tuli mahdollisuuksiin ennen sotia aloitettujen seka niiden aikana etta jalkeen ilmenneiden valttamattomien uudistusten ja peruskorjausterr suorittamiseen.
Puhelimia kayttava ja niita haluava (!) yleiso oli yha
useammin ilmaissut tyytymattomyyttaan
puutteellisuuksista. Toisaalta oli tilanne myos suuresti muuttunut sotien
jalkeen. Yhtion johto paatti taman vuoksi antaa puhelinalan erikoistuntijan, Teknillisen korkeakoulun puhelintekniikan professori J. Jauhiaisen laatia suunnitelma Keravan Puhelin Oy:n verkoston uudistamiseksi ajan tasalle.
Tutkittuaan kesan aikana maastossa teki prof. Jauhiainen
huolellisesti ja yksityiskohtaisesti laaditun sekii tekniHisen
etta taloudellisen suunnitelman, joka valmistui saman vuoden lopulla. Valttamattcmien uudistusten toteuttaminen
olisi tullut silloisten hintojen mukaan maksamaan noin
20 miljoonaa markkaa eli vaatinut yhtiolta noin 19miljoonan suuruisen lisapaaornan 'hankkimista. Suurin osa, noin
13 milj., olisi tullut uuden maakaapelin osalle, joka Korsossa liitettaisiin Helsingin Puhelinyhdistyksen pupiinikaapeliin. Keravan ja Jarvenpaan keskusten laajennusten
seka tarpeellisten kaapelien ja puhelinverkoston uusimisen
muodostaessa loppuosan.
Samanaikaisesti
oli yhtion teknillinen
johtaja A.
Gustafsson tehnyt omasta puolestaan laskelman niista paikallisten puhelinkeskusten
ja -verkoston korjauksista,
jotka yllamainitusta suunnitelmasta riippumatta olisi tul) 52 (
lut joka tapauksessa ja valttarnatta suorittaa, paatyen hankin noin 5,5 miZjoonan suuruisiin kustannuksiin.
Tassa yhteydessa oli johtokunta myos jiiZleen neuvoteZlut HeZsingin Puhelinyhdistyksen
kanssa mahdoZlisesta
yhteenZiittymisestii.
Yhdistys ilmoitti olevansa kyllakin
kiinnostunut asiaan, mutt a pyysi vallinneen materiaalipulan ja paaoman puutteen
vuoksi palata siihen
myohemmin.
10. 12. 1946 johtokunnan toimesta jarjestettiin koko
henkilokunnalle
yhteinen pikkujoulu Svenskbackassa.
Tilaisuudessa jaettiin Keskuskauppakarnarin myontamat
muistomitalit kunniakirjoineen pitkaaikaisille yhtion toimihenkiloille tunnustuksena heidan yhtion hyvaksi tekemastaan tyosta:
21 vuotta
Johtaja A. Gustafsson
40
Keskuksenhoitaja Signe Eraport
23
Keskuksenhoitaja Edith Ohman
28
Puhelinvalittaja Vivi Nordberg
25 _»_
Puhelinvalittaja Elsa Nordberg
Yllamainitut, uudistussuunnitelmia koskevat asiat esitettiin yhtion vuosikokoukseZle 11. 4. 1947 Seuratalolla
ja oli yhtiokokous sita mielta, etta puhelinyhteys
Helsinkiin olisi valttamatta
ja kiireimmiten parannettava seka paikalliset keskukset samoinkuin puhelinverkostokin uudistettava. Rahoitus- ja uudistuskysymykset eri vaihtoehtoineen jatettiin edelleen johtokunnan valmisteltavaksi.
27. 5. 1947 pitamassaan kokouksessa johtokunta paatti
lisapaaornan hankkimiseksi korottaa osakepiiiioma koZminkertaiseksi antamalla 3000 uutta osaketta kurssiin 300
markkaa kappaleelta. Merkinta sujui hyvin. Suurin osa,
2536 kpl., oli tullut jo .maaraajan kuluessa vanhoille osakkaille merkittya ja loput 464 kappaletta jaettiin suhteellisesti Iisaosakkeita halunneiden osakkaiden kesken. Mainittakoon, etta yhtion toimialuee11a oleville puhelimenkayttajille oli varattu tilaisuus myos merkita naita hintaan 1000
_)t_
_)t_
_)t_
) 53 (
markkaa kappaleelta, mikali niita olisi [aanyt ensimerkinnassa ylitse. Kertynyt ylimaksu siirrettiin vararahastoon
ja osakepaaoman suuruudeksi tuli siis nyt 900.000 markkaa (4500 osaketta
200:-) .
a
Tarpeellisen lainarahoituksen [arjestamiseksi suunniteltuja valttamattomia korjauksia ja uudistuksia varten
ylimaarainen yhtiokokous 18. 6. 1947myonsi johtokunnalle
sen pyytamat valtuudet kiinnittiiii yhtion koko omaisuus
4.000.000markkaan saakka.
Lokakuun alusta 1947tapahtuneiden huomattavien palkankorotusten johdosta, viimeinenhan tallainen oli tapahtunut vasta kevaalla, yhtion oli jalleen pakko anoa korotusta vuosi- ja puhelinmaksuihinsa. Vuosimaksut vahvistettiin Posti- ja lennatinhallituksen taksan mukaisiksi ja
puhelinmaksut vastaavasti, joten esimerkiksi alin vuosimaksu nousi 2500 markkaan ja Helsingin puhelu maksoi
nyt 5 markkaa sarjalta.
Ylimaaraisessa yhtiokokouksessa 19. 1. 1948, jossa ylla
mainittu korotusasia hyvaksyttiin, oli kasiteltavana myos
jalleen yhtiojiirjestyksen uusiminen. Laajan keskustelun
jalkeen se yksimielisesti hyvaksyttiin ja oli se paaasiassa
vuonna 1944 kasitellyn, mutta silloin rauenneen ehdotuksen mukainen. Yhtion nimeksi piti taman mukaisesti tulla
siis -Keravan Puhelin Oy,. ja osakepaaoman suuruudeksi
900.000markkaa, jota kuitenkin voitaisiin yhtiokokouksen
paatoksella korottaa aina 2.700.000markkaan saakka. Yhtiokokouksen hyvaksymaa yhtiojarjestysta ei kuitenkaan
ehditty myyntineuvottelujen valiintulon johdosta virallisesti vahvistuttaa. Mitaan kaytannollista hyotya ei siita
tuskin enaa olisi ollutkaan.
Vuosi 1948 alkoi samojen huolien painamana kuin niin
monet aikaisemmatkin. Miten saada varoja yhtion koneistojen ja johtoverkoston uusimiseen ajanmukaiseen kuntoon, joka oli valttamaton edellytys toiminnan menestykselliselle jatkumiselle. Suunniteltiin laitoksen siirtarnistakin joko valtion huostaan tai Helsingin Puhelinyhdistyk) 54 (
selle, jonka viimeksi mainitun kanssa jo oli kayty neuvotteluja tahan suuntaan. Mutta koska nama suunnitelmat
eivat nayttaneet johtavan toivottuun tulokseen, katsottiin
ainoaksi mahdollisuudeksi muuttaa yhtion toiminta osuuskunta-muotoon ja annettiinkin jo tallaisen jarjestelyn
suunnittelu eraan asiantuntijan tehtavaksi. Ennen taman
viimeisen suunnitelman valmistumista [outui asia laitoksen siirtamisesta Helsingin Puhelinyhdistykselle
uudelleen neuvottelujen kohteeksi kehittyen ne lopulta siihen,
etta Helsingin Puhelinyhdistys osti kaikki Keravan Puhe-
lin Oy:lLe kuuluneet laitteet ja kiinteistot joulukuun 29
piiiviinii 1948 tehdyn kauppakirjan mukaan kuuden miljoonan markan kauppahinnasta. Toiminnan jatkamiseen kuuluneet toimiluvat siirtyivat samalla ostajalle. Luovutus ja
vastaanotto tapahtuivat 1. 1. 1949. Nain ollen jai kulunut
vuosi 1948 Keravan Puhelin Oy:n viimeiseksi varsinaiseksi
toimintavuode ksi.
Mainittu kauppa oli molemminpuolisten sovittelujen
tulos ja hyviiksyttiin se ylimiiiiriiisessii yhtiokokouksessa
18. 12. 1948 yksimielisesti, Kauppakirjan sisallosta mainittakoon Iisaksi, etta
- myydyn omaisuuden
miljoonasta markasta tuli
markkaa,
kokonaishinnasta
kuudesta
kiinteistojen osalle 950.000
-
kauppahinta suoritettiin kateisella heti Kulkulaitosten ja yleisten toiden rninisterion hyvaksyttya toimilupien
siirron,
- 1. 1. 1949 lukien Helsingin Puhelinyhdistys huolehtii puhelinliikenteen hoidosta Keravan Puhelin Oy:n nykyisella toiminta-alueella,
- Keravan Puhelin Oy:n nykyisiin tilaajiin nahden
sovittiin, etta nama siirtyivat Helsingin Puhelinyhdistyksen vuokratilaajiksi ilman eri anomusta ja ilman paasymaksua,
) 55 (
-
Keravan Puhelin Oy:n nykyisella henkilokunnalla
oli oikeus vastaanottopaivasta
lukien siirtya Helsingin
Puhelinyhdistyksen palvelukseen,
- Helsingin Puhelinyhdistys vastaa siirtyvaan henkiIokuntaan nahden tyonantajalle lain mukaan kuuluvasta
elatusvelvollisuudesta, huomioon ottaen asianomaisen toirninta-ajan Keravan Puhelin Oy:n palveluksessa. HelsinginPuhelinyhdistyksen
elakesaannon mukaista elaketta
varten on yhdistyksen palvelukseen siirtyneella Keravan
Puhelin Oy:n henkilokunnalla
oikeus laskea hyvakseen
palvelusaikansa Keravan Puhelin Oy:n palveluksessa, kuiten kin enintaan 10 vuotta.
Yhtion koko henkilokunta kasitti 31. 12. 1948:
Teknillinen johtaja, insinoori, asentaja, 6 ulkolinjakorjausmiesta ja autonkuljettaja.
Konttori: Kirjanpitaja-kassanhoitaja ja 2 toimistoapulaista.
Keskukset: Kerava
7 vakinaista puhelinvalittajaa
Jarvenpaa 7 -»-»-
Kellokoski 3
-»Mita tuli yhtion muuhun toimintaan vuonna 1948,osoittautui se taloudeUisesti heikoksi. 'I'ama aiheutui jalleen
taannehtivista palkkojen korotuksista seka lisaantyneen
henkilokunnan palkkausmenoista. Myos vuoden viimeisella neljanneksella oli pakko viela suorittaa tavallista suurempia korjauksia johtoverkostossa. Koska mitaan poistoja ei tehty eika ylijaamaakaan ollut, oli kulunut vuosi
tappiollinen.
Seuraavat vuodet olivat puhtaasti toiminnan lopettamista koskevia kiiytiinnollisiii jiirjestelyjii ja lain vaatimia
muodollisuuksia. Yhtiolla oli viela mm. edellisen vuoden
(1948) viimeisen neljanneksen puhelinmaksujen kannosta
tehtava tilinpaatos. Yhtion konttorihenkilokunta oli maaliskuun loppuun saakka suorittaen samanaikaisesti seka
yhtion etta Helsingin Puhelinyhdistyksen tdita, mists johtuen myos palkkausmenot heidan osaltaan jaettiin puoliksi. Taman jalkeen siirrettiin yhtion arkisto isannoitsi-)t-
) 56 (
jan, talousneuvos Otto Kallion luokse. 7. 4. 1949 pidetyssa
vuosikokouksessa paatettiin yksimielisesti purkaa yhtio ja
ottaa sille vuosihaaste. Purkamispaatoksen johdosta paatettiin ensimmaisena jakoerana maksaa 1400 markkaa osaketta kohti. Loppuera maksetaan vuosihaasteen mentya
umpeen. Vuosikokouksen erityisen paatoksen mukaisesti
jarjestettiin toiminnan lopettamisen johdosta koko henkilokunnalle [aahyvaistilaisuus 20. 5. 1949 Keravalla ravintola Seurassa, jossa jaettiin lahjapalkinnot pitkaaikaisille
toimihenkiloille (A. Gustafsson, Signe Eraport, Elvi Nordberg, Vivi Nordberg, Elviira Sandborg ja Edith 6hman).
Vuosikokous antoi johtokunnalle myos tehtavaksi historiikin aikaansaamiseksi yhtion toiminnasta ja paatettiin se
johtokunnan toimesta myohernmin painattaa ja antaa kappale siita sailytettavaksi mm. Kerava-Seuran
arkistoon.
26. 5. 1950 pidettiin viela vuosikokous, koska johtokunnalla edelleen oli yhtion varoja hoidettavanaan.
Vuosihaasteen mentya umpeen syksylla 1950 Tuusulan kihlakunnanoikeus 4. 9. 1950 tekemiilliiiin piiiitoksellii julisti
Keravan Puhelin Oy:n Zaillisesti puretuksi.
) 57 (
T. V. Harjuvaara, johtaja Yrjo Mustonen, talousneuvos Otto Kanio, tekn.johtaja Arthur Gustaisson: ja raut. virkamies L. O. Viitanen.
Kuvasta puuttuu talousneuuos Vihtori Lehtonen.
Keravan
Puhelin Oy:n viimeinen
johtokunta:
Tehtailija
¥.eravan Puhelin Oy:n koko henkilokunta toiminnan piiiittyessii.
Liite
1
JOHTOKUNNAN JAS"~NET
VARSIN
Vuosi
1900 S. Dahlstrom
01
02 T. Hjelt
03 L. Bengelsdorf
04
1905
06
-It-
AISIA
H. B. Astrorn Edv. Bergh
-»Rob. Bergh
V. Seino
M. A. Selin
-It-
-»-
07
08 L. Bengelsdorf
09
A. Granbohm M. A. Selin
-It-
-»-
1910
11 Alex. Th. Lundell
-»12
13
-»14
1915 A. V. Westermarck
-»16
-»-
-»-
-It-
-»--
-»-
N. G. Lindstrom
-»-»-
-»-
-»-
-»-
-»-
-»-
-»-
-»-
-»-
17
-»-
-»-
-»-
18
19
1920
21
22
23
-»-
-»--
-»-
-»-
-»-
-»-
-»-
-»-
-»-
-»-
--»--
-It-
-»-
-,,-
-»-
-»-
-It-
-»-
-»-
-»-
-,,-
-»-
-»-
-»-
-»-
-,.-
27
-»-
-,.-
-»-
28
-»-
-»-
-»-
29
-»-
-»-
-»-
1930
-»-
-It-
-It-
24 T. V. Harjuvaara
1925
26
) 61 (
31
32
33
34
1935
16
17
38
,..,
.J...
V. Harjuvaara
A. Granbohm N. G. Lindstrom
-lI>-
-»-
-»-
-»-
-»-
-»-
-»-
-»-
-»-
-»-
-»-
-»-
-»-
-»-
-»-
-lO-
-lO-
-»-
-»-
-»-
-»-
39
-»-
Otto Kallio
1940
41
42
43
44
1945
-»-
-»-
-»-
-»-
-»-
-»-
-»-
-»-
-»-
--»-
-»-
-»-
-)t-
-»--
-»-
-lO-
46
-»-
-»-
-' »-»-
47
48
49
1950
-»-
-»-
-»-
-»-
-»-
-»-
-»-
--»-
-»-
-»-
-»-
-»-
Vuosi
VARALLE
1900 A. R. Eskelin
01
02 L. Bengelsdorf
1)3 E. Lofberg
V. Seino
-»-
A. Gustafsson
Ellen Daug
-»-
04
1905
06
07
08
09
1910
11
12
'3
14
1915
16
17
18
19
E. Lofberg
Alex. Th. Lundell
---'»-
-»-
-»-
-»-
M. Sydanheimo
-»-
K. F. Sipi
-»-
K. Aimola
J. Jefremoff
K. Aimola
K. Aimola
K. J. Vinqvist
K. J. Vinqvist
) 62 (
1920
21 A. R. Eskelin
22
23
24 A. R. Eskelin
1925 L. Moring
-,.26
-,.27
28
29
1930 K. M. Peltonen
-:t31
-»32
K. M. Peltonen
-,.-
-,.-,.Otto Kallio
-,.-,.-
-,.-,.-
-lO-
-lO-
~3
-,.- .
-»-»-
-,.-
-lO-lO-
-,.-
-1>-
-»-
34
1935
36 Onni Lustig
-»37
38
39
-»1940
41
42
-»43
44 V. Lehtonen
__.,.1945
46
-,.47
48
49
-,.1950
___ ,.-
-lO-
-lO-
-lO-
-lO-
-»-»-
-,.-,"-»-J)-
-l/I-
-»-
-)1-
-»-
-,.-,.-
-,.-,.-
-»-»-»-
-»-
-,.-It-
-lO-
-,.-
-lO-
-»-
-,.-
Pisteilla ( .. ) merkityista
-,.-
-1>-
-,.-
-)1-
-,.-
-,.L. O. Viitanen
-lO-
O. Carlander
Vi1ho Laine
ei tietoa.
) 63 (
-lO-lO-lO-J)-
-,.Y. Mustonen
-,.-
-,.-
Liite
2
TILINTARKASTAJL\T
V. 1900
01
02
03
04-07
08
09
W. Schatelowitz
-»-
Ellen Daug
--»-
A. Th. Lundell
V. Karjalainen
Julia Bergh
-»-
(ei tietoa)
A. Denisoff
N. G. Lindstrom
A. Denisoff
10
-»11
12
-»13
(ei tietoa)
14
K. A. F. Vuorenmaa
-»15-17
18-24
H. Valanne
25
A. Pohjolan-Pirhonen
E. Einola
26-27
28-38
K. Olofsson
N.' Kauppila
1939-50
) 64 (
Osk. Skogster
A. Th. Lundell
-»-
V. Karjalainen
J. J efremoff
J. J efremoff
V. Lehtonen
-»-»-»-»-»-
Liite
3
VOITTO-OSINKOA JAETTU
Vuosi
1900-15
16
17
18
19
1920
21
22
23
24
1925
26
27
28
29
1930
31
32
%
Vuosi
33
34
1935
10
20
36
37
38
39
1940
41
42
43
20
30
20
15
15
44
15
10
10
1945
10
10
49
%
10
10
10
10
10
10
10
10
10
10
10
6
6
46
47
48
1950
) 65 (
10
Liite
4
VUOSIMAKSUN SUURUUS
1000
01
02
03
04
1905
06
07
08
09
1910
11
12
13
14
1915
16
17
18
19
1920
21
22
23
24
1925
26
27
28
29
1930
31
100:- kaikilta
»
»
»
»
85:- osakkailta, 100:- muilta»
»
»
»
»
»
»
:It
»
»
»
»
»
»
»
»
»
»
»
1>
»
»
»
»
»
»
»
,.
It
»
»
::It
50:- kaikilta
30:- osakkail ta, 50:- muilta
»
»
»
::It
:It
»
»
::It
50:- kaikilta
70:It
»
200:400:»
»
1/7 lukien 100:-
»
»
»
»
osakkailta, 500:- muilta
»
»
»
:It
»
»
»
It
500:- kaikilta
»
700:)t
»
»
»
»
»
»
»
550:-/650:-/750:) 66 (
kaytosta riippuen
32
33
600:-/700:-/800:»
»
»
kaytosta riippuen
l>
l>
34
»
»
1935
»
»
36
»
»
»
37
»
»
,.
»
38
»
»
»
39
»
»
1940
»
»
41
600:-/800:-/1000:42
750:-/900:-/1100:-»
43
»
»
»
»
44
»
»
19451/1»
»
»
1/7 940:- - 4060:- (1-5 lk.)
l>
lO
lO
l>
l>
,.
l>
lO
lO
2000:- - 7000:2800:- -10500:-
-»-lO-l>-
lO
l>
l>
lO
l>
l>
l>
) 67 (
l>
»
l>
47
1948
»
lO
l>
46»
l>
»
»
,.
»
Liite5
PUHELINTILAAJIEN
LUKUMAARA
(kunkin vuoden lopussa)
:CO
.....Ul
o
;j
l>
.....;jco
en
;j
::s
E-t
:co
c::
.....co
:>
r-.
..c:
0-
~
>.
r-.
>.
:r:
<11
..,
:CO
<11
~
C1!
z
....
.:;
en
:co
.....
~
..!o:
0
..!o:
.....0
.....
<11
~
r-.
::s
::s
en
p::
1900
'01
:!U
en
c::
<11
<11
..c:
><
18
22
02
03
04
1905
06
07
08
09
1910
11
12
13
14
1915.
16
Vuosilta 1900-1923 ei ole tietoja
puhelintilaajien lukumaaran jakautumisesta keskuksittain eika kokonaislukumaaraakaan
kaikilta vuosilta.
48
48
68
133
17
18
19
1920
21
22
23
1601)
1801)
1861)
1951)
) 68 (
24
1925
26
27
28
29
1930
31
32
33
34
1935
36
37
38
39
1940
41
42
43
44
1945
46
47
1948
130
139
148
158
160
167
165
156
155
147
147
153
156
156
166
177
176
192
220
230
225
231
248
263
274
50
52
58
60
60
60
62
66
66
72
71
68
32:!)
37
39
45
43
43
44
44
42
49
51
55
53
44
47
53
57
58
59
59
59
61
69
71
75
75
50
60
70
90
105
100
95
91
108
114
117
117
127
138
151
163
216
238
244
261
268
282
271
288
302
8
8
11
12
13
14
14
14
14
10
15
15
15
16
16
16
17
17
17
17
17
17
17
18
18
10
11
11
11
11
11
1,1
12
13
12
12
13
14
17
19
20
_4)
54
60
71
5
6
7'
7
7
7
7
7
7
7
8:j)
248
270
303
337
356
359
354
346
363
362
369
373
394
411
444
478
510
549
584
611
613
648
712
759
793
1) Talousarvion mukaan. :!) Suurin osa Tuusulan tilaa-
jista siirtyi vastaperustettuun Hyrylan automaattikeskukseen. 3) Rusutjarven keskus lopetti toimintansa kevaalla
1937. 4) Ei tietoja erikseen vv:lta 1940-45, vaan lukumaarat yhdessa Jarvenpaan kanssa.
) 69 (
L iit e 6
HELSINGIN PUHELUJEN
Vuosi
1916
1924
192'5
26
27
28
29
1930
·31
32
33
34
1935
36
37
38
39
1940
41
42
43
44
1945
46
47
1948
Vuosilta
Keravan ja
Helsingin
valilla
Jarvenpaan ja
Helsingin
valilla
78.940
89.082
81.522
87.604
90.697
97.685
100.528
101.321
107.950
108.102
115.559
114.803
122.828
128.949
135.116
137.441
144.487
132.422
175.107
216.253
244.062
141.815
265:900
250.716
253.371
254.002
23.190
22.864
:W.585
23.319
28.250
34.181
35.216
38.043
42.972
49.103
53.417
59.264
70.674
73.417
78.025
81.833
97.614
91.935
104.356
133.564
139.661
91.216
155.015
151.669
160.053
155.421
1900-1915
ja 1917-1923
) 70 (
MAARA
Kehitys-
Yhteensa
indeksi
1916
102.130
111.946
102.107
110.923
118.947
131.866
135.744
139.364
150.922
157.205
168.976
174.067
1-93.502
202.366
213.141
219.274
242.101
224.357
279.463
349.817
383.723
233.031
420.915
402.385
413.424
409.423
ei ole tietoja.
=
100
100
110
100
109
116
129
133
136
148
154
165
170
189
198
209
215
237
220
274
343
376
228
412
394
405
401
....
Liile T
KellOllan
Puhelin tJy:n
fuheLinlinjat
3/. Il./9'18