Ydinaineiden ja muiden radioaktiivisten aineiden valtakunnallinen havaitsemisarkkitehtuuri REPO – Ydinturvan kehittämishanke Ensimmäisen vaiheen loppuraportti Julkinen versio, syyskuu 2013 Säteilyturvakeskus Helsingin poliisilaitos Rajavartiolaitos Tulli Puolustusvoimien teknillinen tutkimuslaitos Helsingin kaupungin pelastuslaitos Liikennevirasto Poliisihallitus Sisäasiainministeriö Ulkoasiainministeriö Tiivistelmä Y dinaineisiin ja muihin radioaktiivisiin aineisiin liittyvä viranomaisten yhteistoiminnan kehittäminen on lähtenyt käytännön tarpeista. Kenttätoimintaa ja tietojenkäsittelyä on ollut kehittämässä asialle vihkiytyneitä henkilöitä Helsingin poliisilaitoksella, Helsingin kaupungin pelastuslaitoksella, Puolustusvoimissa ja Säteilyturvakeskuksessa. REPO-hanke1 on jatkumo yhteistyölle, jossa perinteinen viranomaistyö tehdään kaikki turvallisuusviranomaiset kattavana toimintana. Hanke keskittyy radioaktiivisiin ja ydinaineisiin (RN-aineet) liittyvien uhkien hallinnan kehittämiseen osana viranomaisten kokonaisvaltaista kemiallisiin, biologi siin, säteily-, ydinja räjähdeuhkiin kohdistuvaa CBRNEtoimintaa (Chemical, Biological, Radio logical, Nuclear, Explosives). Ydinaineiden ja muiden radioaktiivisten aineiden ydinturva2 on koordinoitava kansallisesti siten, että kaikki siihen liittyvä toiminta on sopusoinnussa kansallisen lainsäädännön, viranomaisohjeiden ja muun säännöstön kanssa. Koordinoiva elin voisi olla sisäasiainministeriön yhteydessä toimiva CBRNEneuvottelukunta.3 Koordinoivan elimen tehtävänä on arvioida kansallisen RN-havaitsemisarkkitehtuurin suorituskyky ja vastesuunnitelmat sekä viranomaisten toimintatavat ja infrastruktuuri. Nämä seikat ovat perustana terrorismin vastaisessa toiminnassa. On tärkeää huolehtia siitä, että kansallisen vasteen kehittämiselle on riittävät toimintaedellytykset sekä henkilöstön että 1 2 3 2 teknisten järjestelmien osalta. CBRNEtoiminnan rahoitusta on ohjattava keskitetysti, jolloin saavutetaan kansallisesti yhteensopiva ja kustannustehokas järjestelmä. Koordinoivan elimen tehtävänä olisi mm. ohjata käytettävissä olevia resursseja. Kansallisen RN-aineiden havaitsemisarkkitehtuurin yhtenä tavoitteena on säästää tulevaisuudessa resursseja ja parantaa viranomaisten suorituskykyä rikollisuuden ja terrorismin torjunnassa. Informaation yhteiskäyttö on viranomaistoiminnan kulmakivi. Oikea tieto oikeille käyttäjille oikeaan aikaan on ensiarvoisen tärkeää ydinturvan tehtävien onnistumiselle. Esimerkiksi oikea tieto vaarallisista aineista on saatava ensivasteen toimijoille nopeasti. REPO-hankkeen kautta luodaan viranomaisten yhteistoiminnalle uusi malli, joka on perustana RN-aineisiin liittyvän luvattoman toiminnan, rikollisuuden ja terrorismin torjunnalle. Tavoitteena on ongelmien kokonaisvaltainen käsittely kaikkien viranomaisten näkökulmasta. REPO-hankkeen ensimmäisessä vaiheessa on valmistunut ydinaineiden ja muiden radioaktiivisten aineiden havaitsemisarkkitehtuuri, josta seuraa uudenlainen hankintaprosessi. Ensin määritellään viranomaisten tarpeet, ja sitten pyydetään yrityksiltä ratkaisuja näihin tarpeisiin eikä järjestetä kilpailua olemassa olevan teknologian pohjalta. REPO-hankkeen ensimmäisessä vaiheessa määriteltiin kehitettävät säteilytiedustelumenetelmät, jotka on kuvattu hankkeen ensimmäisen vaiheen ei-julkisessa loppuraportissa. REPO-hanke on viranomaisten yhteinen kaksivaiheinen projekti valtakunnallisen ydinturvan ylläpitämiseen. Tässä raportissa sanaa ydinturva käytetään englanninkielisen termin nuclear security käännöksenä. Ydinenergialain (56 § 3. momentti) mukainen ydinalan turvajärjestelyjen neuvottelukunta käsittelee ydinlaitosten turvajärjestelyjä. 1. Havaitsemisarkkitehtuurin suunnitteluperustana on yhteiskuntaan kohdistuvien uhkien ennaltaehkäisy ja erilaisten tilanteiden ja kohteiden hallinta Kansainvälinen Atomienergiajärjestö (IAEA) ja Euroopan unionin (EU) CBRN Action Plan määrittelevät ydinturvan kolme peruspilaria 1. Ennalta ehkäiseminen (Prevention), 2. Havaitseminen (Detection) ja 3. Vaste (Response). Rikosten ennaltaehkäiseminen on ydinturvan ensisijainen päämäärä. Niinpä ennaltaehkäisy on tärkeämpi toiminnan elementti kuin havaitseminen ja vaste, sillä nämä ovat vain keinoja toteuttaa päämäärä. Mitä, missä, milloin, miten ja kuka ovat keskeisiä kysymyksiä kaikilla kolmella pilarilla. Nämä kysymykset tuovat hyvin esille myös sen, miksi eri viranomaisten ja toimijoiden yhteistyö kattavan ydinturvan luomiseksi on tärkeää. Jokainen taho katsoo näiden kysymysten kautta ydinturvaa omasta näkökulmastaan ja näin saadaan mahdollisimman monipuolinen näkemys sen toteuttamisesta. Ydinturvaan kuuluu olennaisena osana hälytysten arviointi ja käsittely. Tätä varten IAEA määrittelee kaksi toimintoa: valvontalaitteen tuottaman hälytyksen oikeellisuuden arviointi (initial assessment) ja havainnon turvallisuusmerkityksen arviointi (assessment process). Hälytykseen reagoi ensivasteen toimija, jonka tulee saada tarvittaessa tukea säteilyasiantuntijalta. 4 5 IAEA määrittelee riskin (risk) uhkan (threat) toteutumisen ja sen seurausten (consequences) yhteisvaikutuksena.4 Uhkan toteutumisen todennäköisyyttä kuvataan uskottavuudella (likelihood), johon vaikuttaa uhka ja kohteen haavoittuvuus (vulnerability). Tietyn uhkan takana on skenaario, jonka merkittävin tekijä on yhteiskuntaa uhkaava vastapuoli – rikolliset, terroristit, ilkivallan tai häiriön tekijät (adversaries). Skenaarioon vaikuttaa myös materiaalin saatavuus ja itse kohde (kuva 1). Suomessa turvallisuusterminologia on horjuvaa, eikä se ole kaikilta osin yhteneväistä kansainvälisen käsitteistön kanssa. Osasyy tähän on se, että suomenkielessä on vain yksi sana ”turvallisuus”, kun taas erityisesti englanninkielessä on kaksi sanaa ”safety” ja ”security”. Lisäksi Suomessa käytetään usein ilmauksia vaara, vaaratekijä, vaaran / vaarojen arviointi tai vaara-arvio5, joilla viitataan uhkaan ja tapahtuman seurauksiin. Yksi ydinturvan tärkeä kehittämiskohde onkin yhteinen terminologia. Se luo vankan perustan ohjeistolle. Tapauskohtaiseen turvallisuusarvioon kuuluu kaksi osa-aluetta: välittömän uhkan arviointi ja siitä aiheutuvien seurausten arviointi. Edellisen tekee poliisi tukenaan Säteilyturvakeskus. Jälkimmäinen on luonteeltaan tilanteen seurausanalyysiä, ja säteilyvaaran arvioinnin osalta vastuun kantaa Säteilyturvakeskus. Threat Assessment and Risk-Informed Approach for Implementation of Nuclear Security Measures for Nuclear and other Radioactive Material Out of Regulatory Control, IAEA Nuclear Security Series (Draft), Vienna, 2013. Sana ”vaara” soveltuu äkillisiin tapahtumiin kuvaamaan muuttunutta tilannetta. Sitä ei tulisi käyttää riski- tai uhka-arvioiden yhteydessä. 3 Ydinturvan riskien määrittäminen pitkällä aikavälillä antaa suuntaa vasteen kehittämiseen. RN-aineiden riski arvio määrittää viranomaisvasteen kehittämisen perusteet. Äärimmäisenä riskinä voi olla ydinräjähteen käyttö. Toisaalta uhka voi arjessa olla ilkivaltaa, uhkailua tai häiriköintiä vaarattomalla tai vain lievästi säteilevällä aineella. RISKI Uskottavuus (todennäköisyys) Uhka Haavoittuvuus Seuraukset Skenaario Rikolliset Materiaali Kohde Kuva 1. Riskin, uhkan ja seurausvaikutusten suhde. Uhka ja kohteen haavoittuvuus määrittävät tapahtuman uskottavuuden (todennäköisyyden). Riski on uskottavuuden ja tapahtuman seurausten yhteisvaikutus (tulo). Huomaa, että vaikka uhka on suuri, voi riski olla pieni, jos kohteen haavoittuvuus on vähäinen tai seurausvaikutukset on minimoitu. 4 2. Viranomaisten yhteistoimintaa ohjaamaan tarvitaan kansallista koordinaatiota Ydinaineita ja muita radioaktiivisia aineita koskeva havaitsemisarkkitehtuuri on koordinoitava kansallisesti yhden elimen kautta siten, että kaikki toiminta on sopusoinnussa kansallisen lainsäädännön, viranomaisohjeiden ja muun säännöstön kanssa. Kansainvälisen Atomienergiajärjestön mukaan koordinoivan elimen (Coordinating body or mechanism) tehtäviin kuuluu:6 1. Varmistaa, että kansallisen havaitsemisstrategian kehittäminen perustuu monikerroksiseen syvyyspuolustukseen (defence in depth) ja että sillä on riittävät resurssit. 2. Varmistaa, että on kehitetty kansallinen vastesuunnitelma mahdollisen häiriö-, uhka- tai terroriteon varalle; vasteen tulee olla asteittaista (graded approach) ja perustua uhkaan. 3. Valvoa kansallisen havaitsemisarkkitehtuurin ja viranomaisvasteen toteuttamista. 6 4. Arvioida ja tunnistaa mahdolliset ydinturvan kansalliset heikkoudet ja resurssitarpeet; panna alulle korjaavia toimenpiteitä säännöllisesti. 5. Varmistaa, että viranomaistoiminnan yhteyshenkilöt (point of contact) toimivat koordinoidusti. 6. Varmistaa toimivaltaisten viranomaisten tuottaman operatiivisen informaation luotettava ja laaja valtakunnallinen yhteiskäyttö ydinturvaa koskevissa tapahtumissa. 7. Varmistaa, että kaikki ydinturvaa koskevat tapahtumat raportoidaan, ja kannustaa viranomaisia vaihtamaan tietoa keskenään. Raporteilla ja ilmoituksilla tulisi olla yhteinen formaatti. 8. Varmistaa, että viranomaiset tekevät yhteistyötä vasteen kehittämiseksi muiden valtioiden ja kansainvälisten organisaatioiden kanssa. Recommendations on nuclear and other radioactive material out of regulatory control, IAEA Nuclear Security Series No. 15, Vienna, 2011. 5 3. Ydinturvatietoisuus, koulutus ja harjoitukset ovat olennainen osa arkkitehtuuria Tärkeä osa havaitsemisarkkitehtuuria on viranomaisten tarpeiden ja suorituskykyvaatimusten määritteleminen yhteensopivan teknologian kehittämiseksi. Tekniset järjestelmät ovat usein kalliita, ja voidaankin perustellusti kysyä ovatko hankinnat aina järkeviä ja toimivia. Kokonaisvaltaisen arkkitehtuurin avulla vastetta voidaan kehittää kansallisesti mahdollisimman kustannustehokkaaksi ja saada resurssit toimimaan kokonaisuutena eri viranomaisten kulloinkin ilmenevien tarpeiden mukaisesti. Tämä edellyttää sitä, että teknologia on yhteensopivaa ja tiedonsiirto on tosiaikaista riippumatta siitä missä toimitaan. Olennainen osa teknologiaa on informaation yhteiskäyttö ja analysointi sekä asiantuntijatasolla että operatiivisella tasolla yhdessä kaikkien toimijoiden kanssa. 3.1 CBRNE-tietoisuutta systemaattisesti päättäjille ja alan toimijoille CBRNE-aineiden rikollinen käyttö antaa mahdollisuuden ihmisten vahingoittamiseen suuremmassa mittakaavassa kuin mitä perinteisillä aseilla ja räjähteillä voidaan saada aikaan. Psykologinen vaikutus on pahimmillaan yhteiskunnan toimintoja lamaannuttava. Valtioneuvosto antoi 16.12.2010 periaatepäätöksen yhteiskunnan turvallisuusstrategiasta (YTS).7 Strategian valmistelu toteutettiin laajapohjaisena työnä, johon osallistuivat viranomaisten lisäksi elinkeinoelämän ja järjestöjen edustajat. Periaatepäätös korvaa vuonna 2006 annetun päätöksen yhteiskunnan elintärkeiden toimintojen turvaamisen strategiasta. YTS:ssä on myös huomioitu CBRNE-uhkat ja -onnettomuudet, koska niillä on toteutuessaan laajamittaiset vaikutukset yhteiskunnassa. Myös kansallisessa terrorismin torjunnan strategiassa CBRNE-aineet on mainittu olennaisena osana uhkia, mutta tämä saattaa antaa liian terroristipainotteisen kuvan vaarallisten aineiden käytöstä. Näin uhka voidaan kokea etäisenä. Keskeistä on, että viranomaisyhteistyötä, ennaltaehkäisevää toimintaa ja kansallista vastetta kehitetään suunnitelmallisesti ministeriöiden yhteisessä ohjauksessa – esimerkiksi asiaan keskittyvässä neuvottelukunnassa, jolle annettaisiin koordinoivan elimen tehtävät (luku 2). Kansallisesti neuvottelukunnan tehtävänä olisi CBRNE-strategian luominen, mikä käytännössä tarkoittaa eri viranomaisten entistäkin kehittyneempää yhteistyötä – aivan eri tasolla kuin nyt tehdään. Myös EU-toimintaohjelmien tuomat velvoitteet tulee ottaa huomioon uudessa strategiassa. Terrorismin torjunnan strategia päivitetään vuonna 2013. 3.2 Koulutusta ja harjoituksia viranomaisosapuolille yhteisesti Viranomaisten kouluttaminen eri tasoilla on osa kansallista arkkitehtuuria. Koulutuksen keskeisiä elementtejä ovat 7http://www.defmin.fi/files/1696/Yhteiskunnan_turvallisuusstrategia_2010.pdf 6 tietoisuus uhkista, menetelmät, harjoittelu, tulosten arviointi ja vakaan viranomaistoiminnan jatkuvuus. Jatkuvuus tarkoittaa yhteistyön ja toimintojen jatkuvaa kehittämistä, jossa toistuvat muut arkkitehtuurin keskeiset elementit. EU:n komissio korostaa tarvetta määrittää alat, joiden turvajärjestelyt ovat riittämättömät. Keskinäisellä yhteistyöllä parannetaan suuririskisten CBRNE-aineiden tuotannon, varastoinnin, käsittelyn ja kuljetusten turvallisuutta. Ennaltaehkäisevä työ on keskeinen osa arkkitehtuuria ja siinä korostuu eri osapuolten välinen yhteistyö. Viranomaisten koulutuksessa merkittävä haaste on ensivasteen toimijoiden peruskoulutus. Ensivasteen toimijat – pelastus, poliisi ja ensihoito – ovat ensimmäisenä tapahtumapaikalla ja heistä tulee helposti autettavia, ellei heillä ole perusosaamista CBRNE-uhkista ja henkilökohtaisesta suojautumisesta. Tietoisuus CBRNE-aineista ja niihin liittyvästä rikollisesta ja lainvastaisesta toiminnasta sekä viranomaisvasteesta suojautuneena eri tilanteissa tulee integroida osaksi ensivasteen toimijoiden koulutusta. 3.3 Yleisön turvallisuustietoisuuden lisääminen tiedotuksen ja valistuksen kautta Uhkakuvien tiedostaminen sisäisen turvallisuuden ohjelmassa antaa eri viranomaisille hyvän pohjan viedä asiaan liittyvää tiedotusta ja valistusta kansalaisille. Viime vuosien väkivaltaiset tapahtumat Suomessa ja ulkomailla (koulusurmat, Norjan tapahtumat) ovat herättäneet pelkoa ja epävarmuutta. Tämä asettaa haasteita viranomaisten tiedon hankinnalle, tiedottamiselle ja kriisiviestinnälle. Ongelmallista on myös sosiaalisen median ja viranomaistoiminnan yhteensovittaminen tiedottamisen keinoina. Kansalaisilla on paljon tietoa, mutta he eivät välttämättä ymmärrä tiedon merkitystä. Tärkeä kysymys onkin, miten oudosta tapahtumasta tai havainnosta ilmoittamisen kynnys saadaan mahdollisimman alas eri median keinoin. Viranomaisten hyvätkin ajatukset ja neuvot saattavat mennä hukkaan pelkästään sen vuoksi, ettei niitä osata markkinoida oikealla foorumilla. Viranomaisilla on oltava monipuolisia tapoja viestiä aktiivisesti kansalaisten kanssa. Tämän lisäksi tarvitaan systemaattista tiedonvaihtoa eri viranomaisten välillä, jotta varmistetaan tiedon päätyminen oikeille tahoille. Poliisin lanseeraama ”Nettivinkki” on mahdollistanut matalan kynnyksen ilmoittaa poliisille mitä erilaisimmista rikoksista ja uhkista. Ilmoituksia tulee yleisöltä kiitettävästi ja ne päätyvät poliisin, Tullin ja Rajavartiolaitoksen yhteiselle PTR-keskukselle. Näin luodaan edellytykset informaation yhteiskäytölle ja analysoinnille, mikä on myös olennainen osa RN-havaitsemisarkkitehtuuria. 7 4. Informaation yhteiskäyttö (information sharing) tunnustetaan viranomaistoiminnan kulmakiveksi ja se kehitetään operatiivisesti toimivaksi Oikean tiedon tehokas välittäminen ja hyödyntäminen antavat mahdollisuuden optimaaliseen viranomaistoimintaan. RNaineiden havaitsemisarkkitehtuuriin kuuluu monenlaisia informaation käyttäjiä; jokaisella heistä on oma yksilöity tiedon tarve. Oikea tieto oikeille käyttäjille oikeaan aikaan on ensiarvoisen tärkeää ydinturvan tehtävien onnistumiselle. Esimerkiksi oikea tieto vaarallisista aineista on saatava ensivasteen toimijoille nopeasti. Havaitsemisarkkitehtuurin kaikilla osaalueilla on sitouduttava hyvään tietoturvaan, jotta luottamus yhteistoimintaan ja tiedon eheys säilyvät, mutta silti tiedot ovat saatavilla niitä tarvitseville. Havainto- laitteiden eristetty paikallinen käyttö rajoittaa kokonaisjärjestelmän tehokkuutta. REPO-hankkeessa keskitytään yhteisten palvelujen kehittämiseen havaintojärjestelmien näkökulmasta. Hallinnon turvallisuusverkko TUVE tuottaa aikanaan kattavasti turvatun tie don siirtomahdollisuuden. Havaitsemisarkkitehtuurin teknisessä toteutuksessa on tärkeää määritellä vaatimukset (formats and protocols) osapuolten tuottaman mittaustiedon reaaliaikaiseen välittämiseen. Tietoliikenteen turvaamisen merkitys korostuu uudessa arkkitehtuurissa. Kaikkien turvallisuusviranomaisten tulisi liittyä TUVE-verkkoon. 5. Säteilytiedustelumenetelmiin yhdistetään tietojenkäsittely etätuen kautta Ydinturvan säteilymittausten tarkoituksena on uhkan varhainen havaitseminen ja sen turvallisuusmerkityksen arvioiminen, jotta saatua informaatiota voidaan käyttää oikein mitoitettuun vasteeseen. Vaste ei saa olla ylilyönti eikä aliarvio. Niinpä informaation laatu on kriittistä. Tätä varten uudessa havaitsemisarkkitehtuurissa säteilytiedustelumenetelmiä kehitetään kiinteiden havainnointijärjestelmien rinnalle. 8 Viranomaisten välinen yhteistyö on tehokkaan ydinturvan perusta. Kaikilla osapuolilla ei kuitenkaan ole käytettävissään säteilyasiantuntijoita, jotka voisivat tulkita havainnot oikein. Suomessa spektrometrisen analyysin kenttäosaamista on Säteilyturvakeskuksessa ja Puolustusvoimissa. Päivystystoimintaa kehitetään palvelemaan entistä monipuolisemmin eri viranomaisten kenttämittaustoimintaa (24 / 7 etätukitoiminto, reachback). 6. Havainnointijärjestelmiä arvioidaan kriittisesti ydinturvan eri osa-alueilla Kokonaisvaltainen havaitsemisarkkitehtuuri tarkastelee yhdeksää ydinturvan osa-aluetta, joissa viranomainen voisi puuttua uhkaan. Ne voidaan jakaa kolmeen kokonaisuuteen – ulkomaat, raja-alue ja kotimaa (kuva 2): Ulkomaat: 1. Ydinlaitokset tai radioaktiivisia aineita käsittelevät laitokset ulkomailla 2. Kuljetukset laitosten ja rajanylityspaikkojen välillä ulkomailla 3. Rajanylityspaikat ulkomailla Havaitsemisarkkitehtuuri perustuu kerroksittaiseen lähestymistapaan. Vaaralliset aineet voidaan havaita useissa eri vaiheissa ennen kuin niitä käytetään rikollisiin tarkoitusperiin. On tärkeää tarkastella huolellisesti kaikkia osa-alueita ja ottaa huomioon taloudelliset ja muut realiteetit. Näin luodaan kansallinen lähestymistapa, jolla saavutetaan paras mahdollinen tulos ydinturvan edistämiseksi. Raja-alue: 4. Kuljetus lähdemaasta kohdemaahan 5. Rajanylityspaikka Kotimaa: 6. Kotimaiset ydinlaitokset tai radioaktiivisia aineita käsittelevät laitokset 7. Maanlaajuinen havainnointi – kuljetukset, liikenteen solmukohdat 8. Havainnointijärjestelmät turvaetäisyydellä kohteesta 9. Kohde 9 1 2 3 RN-aineet 4 ja va r tio la i to s A. Ulkomaat Kuva 2. Ydinturvan osa-alueet ulkomailla, raja-alueella ja kotimaassa. 10 st ra vi ne ik en Li C. Kotimaa A or s ia ga n t ni un s a ti a t ja io t o Pe l as tu sl ai to s Ra B. Raja-alue li Tu l 5 Po l iis i 8 9 ST U K Turvallinen yhteiskunta 7 Kohde 6 Pu RN-aineet ol us tu sv oi m at Ydinvoimalat, teollisuus, sairaalat, laboratoriot 11 7. Tutkimusta ja kehitystä toteutetaan ydinturvan kansallisen tarpeen lähtökohdista Tekesin politiikka ”Innovatiiviset julkiset hankinnat (IJH)” tukee ajatusta teknologiasta viranomaislähtöisenä kokonaisvaltaisena ratkaisuna. Hyvänä esimerkkinä on REPO-hanke, jossa viranomaiset yhdessä määrittelevät kaikkien käyttöön tulevan teknologian vähintään proof-of-concept-tasolle, ja sitten toisessa vaiheessa yrityksille annetaan mahdollisuus demonstroida ratkaisuja. Lopuksi viranomaiset tekevät tarkat vaatimusmäärittelyt hankintaa varten. Lupaavaa turvallisuusteknologiaa voidaan tutkia ja kehittää viranomaisvoimin teknologian valmiusasteen (tech nology readiness level, TRL) tasolle 4 tai 5. Sen jälkeen etsitään kumppaniksi yksityinen sektori, joka tekee teknologiakonseptista hallitusti tuotteen nostamalla TRL-tasoa pykälän kerrallaan (taulukko 1). Tämä menettelytapa varmistaa, että haluttu tavoite saavutetaan ennen kuin tehdään suuren luokan investointeja. Taulukko 1. Teknologian valmiusasteet. TRL 9 12 Teknologian valmiusaste – Technology Readiness Level Järjestelmää on käytetty menestyksekkäästi operatiivisissa tehtävissä 8 Järjestelmä on testattu ja valmis operatiivisesti 7 Järjestelmän tai prototyypin demonstraatio operatiivisessa ympäristössä 6 Järjestelmän tai prototyypin demonstraatio oikeanlaisessa ympäristössä 5 Toimintojen validointi oikeanlaisessa ympäristössä 4 Kehitys ja validointi laboratoriossa (osakokonaisuudet ja niiden kytkennät toisiinsa) Teknologian sovellukset Yritykset Applied Teknologian kehittäminen Advanced 3 Kriittisten toimintojen ominaisuuksien todistaminen analyyttisesti tai kokeellisesti (proof-of-concept) 2 Teknologiakonsepti on selvillä ja sovellus tunnistettu Perustutkimus Yliopistot 1 Periaatteet on ymmärretty ja julkaistu Basic 8. Ydinturvan kansainväliseen kehitykseen vaikutetaan aktiivisesti Kansallinen ydinturva on kattavaa vain, jos se ottaa riittävästi huomioon RNaineisiin liittyvät kansainväliset uhkat ja niiden toteutumisen seuraukset. Ydinturvan kansainvälinen merkitys ymmärretään yhä paremmin ja sen kehittämistä pidetään tärkeänä kaikkialla. Uhkan torjumiseksi aloitetaan kehityshankkeita ja varataan rahoitusta. Tällainen kehitys näkyy selvästi sekä IAEA:n toiminnassa että myös EU:n hankkeissa (esim. Instrument of Stabil ity). Koska monet hankkeet ovat alkuvaiheessa ja kyseessä on pitkäaikainen prosessi, joka toteutetaan projekteina, Suomella on hyvät mahdollisuudet osallistua aktiivisesti näihin hankkeisiin. Hyvänä esimerkkinä tällaisesta hankkeesta on Säteilyturvakeskuksen ja Ukrainan viranomaisten yhteistyö, jonka tuloksena Ukrainaan luotiin moderni säteilytiedustelukyky. Kansainväliseen kehitykseen vaikuttaminen voidaan nähdä kaksiosaisena. Yhtäältä osallistutaan kehityshankkeisiin, joissa luodaan uutta osaamista: parannetaan laitteita, menetelmiä ja konsepteja. Samalla vaikutetaan aktiivisesti alan hyvien käytäntöjen dokumentointiin ja alan standardien kehittämiseen. Tätä kautta opitaan myös itse. Toisaalta osallistutaan muiden maiden ydinturvan ja erityisesti RN-mittausvalmiuden kehittämiseen osana Suomen laajempaa CBRNE-osaamisen aktiivista myymistä sekä viranomaisten tukihankkeissa että kaupallisin perustein. Kansainväliseen kehitykseen pyritään vaikuttamaan eri tavoin. Osallistuminen vaatii sekä Suomen että vastapuolen hyväksyntää, yhteistyötä ja rahoitusta. Sen vuoksi osallistumista tarjotaan muille osapuolille, mutta yhteistyöhön osallistutaan joustavasti mahdollisuuksien ja prioriteettien sallimissa rajoissa. Aktiiviset suomalaisosapuolet valikoituvat samalla tapaa. Kotimaassa tämän toteutuminen edellyttää pysyviä hallinnollisia rakenteita ja toiminnallisia yksiköitä, jotka mahdollistavat ohjelmien suunnittelun ja toteutuksen antamalla hallinnollisia peruspalveluita. Kansallisen osallistumisen koordinointi on hoidettava keskitetysti (CBRNE-toimintaa koordinoivan elimen tehtävä). 13 Liite 1. Terminologia Tässä dokumentissa käytettävä terminologia perustuu alla oleviin termeihin. 1. Ydinaine. Ydinenergialain mukaan ydinaineella tarkoitetaan ydinenergian aikaansaamiseen soveltuvia erityisiä halkeamiskelpoisia aineita ja lähtöaineita kuten uraania, toriumia ja plutoniumia (YEL 3§ 2). 2. Ydinmateriaali. Ydinenergia-asetuksen (YEA 12.2.1988 / 161) mukaan ydinmateriaalilla tarkoitetaan ydinaineita sekä ydinenergialain (990 / 1987) 2 §:n 1 momentin 5 kohdassa ja 2 momentin 1 kohdassa tarkoitettuja aineita, laitteita, laitteistoja, tietoaineistoja ja sopimuksia; (27.11.2008 / 732) Tämä termi on käytössä vain suomalaisessa lainsäädännössä. 3. Ydinmateriaalivalvonta (safeguards). Ydinenergialain mukaisesti ydinaseiden leviämisen estämiseksi tehtävä kansallinen, alueellinen (Euratom) tai kansainvälinen (IAEA) valvonta – YEL 11.12.1987 / 990. 4. Ydinturvallisuus (nuclear safety). Ydinenergian käytön on oltava turvallista eikä siitä saa aiheutua vahinkoa ihmisille, ympäristölle tai omaisuudelle. (YEL 11.12.1987 6 §) (Nuclear) safety, the achievement of proper operating conditions, preven tion of accidents or mitigation of accident consequences, resulting in protection of workers, the public and the environment from undue radia tion hazards (IAEA Safety Glossary, 2007 Edition). 14 5. Ydinturva (nuclear security). Ydinlaitosten, ydinmateriaalien ja säteilylähteiden turvaaminen lainvastaiselta toiminnalta. Toisinaan suomen kielessä käytetään suppeampaa termiä ”turvajärjestelyt” synonyymina ydinturvalle. ”The prevention and detection of and response to theft, sabotage, unauthorized access, illegal transfer or other malicious acts involv ing nuclear material, other radioac tive substances or their associated facilities. Nuclear security event: An event that is assessed as having impli cations for physical protection (IAEA Nuclear Security Series No.13, 2011; IAEA Safety Glossary, 2007 Edition).“ 6. Turvajärjestelyt (security measures, physical protection). (1) Turvajärjestelyillä tarkoitetaan ydinenergian käytön turvaamiseksi lainvastaiselta toiminnalta tarvittavia toimenpiteitä ydinlaitoksessa, sen alueella, muussa paikassa tai kulkuvälineessä, jossa ydinenergian käyttöä harjoitetaan, YEL 3§ 6. (2) Säteilyn käytön turvajärjestelyillä tarkoitetaan säteilylähteiden turvaamista lainvastaiselta toiminnalta. 7. RN. Radioaktiivinen ja / tai ydinaine. 8. CBRN / CBRNE. Alun perin joukkotuhoaseisiin (weapons of mass destruction, WMD) liittyvä, nyttemmin myös improvisoiduista räjähteistä puhuttaessa käytetty lyhennys tarkoittaen sanoja chemical, biological, radiological, nuclear and explosives. Eräissä yhteyksissä (tai maissa) räjähteitä ei liitetä joukkotuhoaseiden muodostamaan uhkaan. 9. Uhka / riski / vaara (poliisin käyttämä terminologia akuutissa uhkatilanteessa). Uhka-arvio: Uhka-arviolla määritetään kuinka vakavasta uhkasta on kyse; 1: ei uhkaa tai matala uhkataso, 2: keskitason uhka, 3: korkea uhkataso. Vaara-arvio: Vaara-arviossa määritetään uhkan tason mukaisesti vaaran mahdolliset ilmenemismuodot ja vakavuusaste. Riskiarvio: Pidemmälle aikavälille tehtävä arvio siitä, mitkä ovat mahdollisia uhkakuvia ja millä aikavälillä uhka voi konkretisoitua. Ks. myös alaviite 5. 15 ISBN 978-952-478-846-5 (PDF) Julkaisu saatavissa Säteilyturvakeskuksen kotisivuilta: www.stuk.fi/repo