PETER KRAMER AP
Kohtauksia eräästä vakoojaliitosta
NEW YORK.
Joen perhe-elämä. Kun Valerie
lähti työmatkoilleen, hän ei
voinut kertoa Joelle, minne
hän on menossa tai koska palaa, vaikka Joen piti saada tietää, tarvitsevatko he seuraavana päivänä lastenhoitajan. Miten avioliitto toimi, ja mitä tapahtuu, kun maailman mahtavimmat miehet päättävät hyökätä sen kimppuun.”
TARINASSA on ainesta Hollywood-elokuvaan, ja sellainen
tositapahtumista on tehty.
Huomenna ensi-iltansa saava
Fair Game kertoo seitsemän
vuoden takaisesta skandaalista, jonka keskiössä olivat perheenäiti-vakooja Valerie Plame ja hänen miehensä Joe
Wilson.
Skandaalissa yhdistyivät sodat, joukkotuhoaseet, valta ja
vakoojat sekä yhden perheen
poikkeuksellinen elämä.
”En nähnyt tätä pääasiassa
poliittisena tarinana”, elokuvan ohjaaja Doug Liman sanoo New Yorkissa.
”Intohimoni oli Valerien ja
CIA ALKOI kouluttaa Plamesta
salaista agenttia jo 80-luvulla.
Se maksoi koulunkäynnin ulkomailla, jotta hänellä olisi aidolta vaikuttava koulu- ja työhistoria, ja loi yrityksen työpaikaksi.
Ongelmat alkoivat parikymmentä vuotta myöhemmin,
kun George W. Bushin hallitus alkoi kerätä todisteita Irakin joukkotuhoaseista. Plame
tutki työkseen – salaa – ydinaseiden leviämistä. Hänen
miehensä puolestaan oli työskennellyt pitkään Yhdysvaltain diplomaattina muun
muassa Saddam Husseinin
Irakissa.
Vuonna 2002 CIA lähetti
Wilsonin Nigeriin tutkimaan,
oliko Saddam ostanut sieltä
uraania ydinasetta varten.
Wilson ei löytänyt todisteita,
mutta vuotta myöhemmin
Bush väitti juuri päinvastaista
perusteluna Irakin sodalle.
Wilson kirjoitti New York Timesiin artikkelin, jossa hän
syytti Bushin hallitusta vääristelystä. Kahdeksan päivää
myöhemmin Washington Post
julkaisi nimettömiltä hallitus-
Fair Game -elokuva
kertoo tosielämän
vakoojan Valerie
Plamen tarinan.
Anu Partanen
Kaunis perheenäiti asui kalliilla alueella Washington DC:ssa. Hän oli opiskellut Lontoossa ja Brysselissä,
työskenteli riskisijoittajana, ja
hänen miehensä oli arvostettu
entinen diplomaatti. Nainen
järjesti kotonaan illalliskutsuja ja vei kaksosia kouluun.
Eräänä aamuna mies heitti
sängylle päivän lehden.
Se kertoi, että nainen työskentelee Yhdysvaltain keskustiedustelupalvelun CIA:n vakoojana.
ihmiset vievät salaisuutensa
hautaan. Tämä oli ainutlaatuinen tilaisuus nähdä, miten
CIA toimii.”
Naomi Watts agenttina Valerie
Plamen roolissa.
lähteiltä saamansa tiedon Wilsonin vaimon työstä CIA:ssa.
CIA-AGENTIN nimen paljastaminen on rikos, joten jupakasta seurasi pitkä oikeustaistelu.
Lopulta varapresidentti Dick
Cheneyn kansliapäällikkö Lewis ”Scooter” Libby myönsi
vuotaneensa Plamen nimen ja
hänet tuomittiin useista sotkuun liittyneistä rikoksista.
Plame menetti paljastuksessa työpaikkansa ja elinkeinonsa, CIA kalliisti rakennetun
agenttinsa ja monet Plamen
kanssa eri maissa salaa työskennelleet ihmiset saattoivat
menettää henkensä.
”Valerie oli yksi CIA:n salaisimmista työntekijöistä”, Liman selittää. ”Yleensä nämä
DOUG LIMANIN lakimiesisä
johti 80-luvulla tutkimuksia,
jotka selvittelivät Reaganin
hallituksen asekauppoja Iran–
Contra-skandaalissa. Liman itse on ohjannut esimerkiksi vakoojaelokuvat Mr. & Mrs.
Smith sekä Jason Bourne -trilogian ensimmäisen osan Medusan verkko.
Plamen tarinan muuttaminen elokuvaksi oli kuitenkin
hankalaa. Plame itse kirjoitti
kirjaa elämästään ja työskenteli elokuvan konsulttina,
mutta CIA päätyi sensuroimaan suuren osan kirjasta.
Vaikka nimi ja ammatti olivat
jo julkisesti tiedossa, työn sisältö oli yhä salaista.
Elokuvantekijät kiersivät ongelman käyttämällä lähteenä
Libbyn oikeudenkäynnin pöytäkirjoja ja haastattelemalla
Plamen ystäviä ja kollegoita.
Usein tutkimuksetkin olivat
yhtä agenttipeliä: käsikirjoittajat kirjoittautuivat hotelliin
rakennusyrittäjinä,
etteivät
olisi vaarantaneet syväkurkkujaan. Kun Plamea näyttelevä Naomi Watts yritti järjestää tapaamista Yhdysvaltain
eri laidalla asuneen Plamen
kanssa, tämä ehdotti treffejä
puolivälissä lentokentällä.
”Mietin, että kuka ihme sopii tapaamisen lentokentälle”,
Watts muistelee. ”Sitten tajusin, että no, tietysti vakooja.”
Lopputulos on sekoitus totta
ja todennäköistä. Liki kaikki
Plamen kenttätyötä kuvaavat
operaatiot ovat keksittyjä.
Suuri osa elokuvan jännitteestä syntyykin Joen ja Valerien suhteesta. Skandaalin alkaessa Joe vaatii julkisuudessa
oikeutta perheelleen, mutta
Valerie haluaa agenttiluonteena vetäytyä valokeilasta.
ELOKUVALLA ON silti myös
poliittinen viesti. Eräässä kohtauksessa Wilson muistuttaa
yliopisto-opiskelijoille, että demokratia ei ole vapaa-ajelu ja
kertoo naisesta, joka kysyi tiedemies ja poliitikko Benjamin
Franklinilta, minkälaista hallintoa Yhdysvaltojen perustuslakia kirjoittava joukko oli
heille luomassa. ”Tasavaltaa”,
vastasi Franklin, ”jos pystytte
pitämään sen.”
Limanin mielestä siinä on
Fair Gamen ydin.
”Meidän on voitava puhua
hallitustamme vastaan julkisesti ilman pelkoa rangaistuksesta. Se on yksi Yhdysvaltain
perusperiaatteista. Tässä tapauksessa pariskunta päätti
kertoa totuuden, ja hallitus
hyökkäsi heidän kimppuunsa”, Liman sanoo.
”Tämä on tarina siitä, miten
Valkoinen talo käytti valtaansa
väärin. Niin on tapahtunut
monta kertaa historiamme aikana, ja meidän on oltava jatkuvasti valppaana. Se tarina
on aina ajankohtainen.”
Fair Gamen ensi-ilta on 5. 11.
Fair Game -vakoojaelokuvan ohjaaja Doug Liman, pääosan esittäjä Naomi Watts ja entinen CIA-agentti
Valerie Plame tapasivat elokuvan kutsuvierasnäytöksessä New Yorkissa.