1. No category

VIRTU-HANKE OPPIMISYMPÄRISTÖNÄ
Anne Eskelinen
TIIVISTELMÄ
Laurea-ammattikorkeakoulun
pedagogisena
lähtökohtana
on
Kehittämispohjainen
oppiminen, joka mahdollistaa opiskelijan osaamisen kehittymisen työelämän kanssa
yhteistyössä
toteutettavissa
kehittämishankkeissa.
Tässä
artikkelissa
tarkastellaan
sosionomiopiskelijoiden osaamisen kehittymistä VIRTU-hankkeessa ja kuvataan VIRTUhanketta oppimisympäristönä Kehittämispohjaisen oppimisen ulottuvuuksien - autenttisuuden,
kokemuksellisuuden, kumppanuuden, luovuuden ja tutkimuksellisuuden - kautta.
Keväällä 2012 VIRTU-hankkeeseen osallistui 60 sosionomiopiskelijaa osana Metodisuus
asiakastyössä -opintojaksoa. Opiskelijoilta kerättiin palaute hanketyöskentelystä opintojakson
päätyttyä. Opiskelijapalautteista kävi ilmi, että hanketyöskentely kehitti opiskelijoiden
asiakastyön osaamista yleisesti ohjaamistaitojen kehittymisenä, uudenlaisen tulevaisuuden
osaamisen eli vuorovaikutteisen etäohjauksen muodossa sekä menetelmäosaamisen
kehittymisenä. Hankkeen kautta opiskelijat tutustuivat vanhustyöhön ja vastanneista
opiskelijoista 68 % kuvasi VIRTU-hankkeen työskentelyn olleen myönteinen kokemus ja
muuttaneen opiskelijan suhtautumista vanhustyötä ja vanhuksia kohtaan positiiviseen
suuntaan.
VIRTU-hanke
osoittautui
opiskelijapalautteiden
perusteella
erittäin
hyväksi
oppimisympäristöksi Kehittämispohjaisen oppimisen ulottuvuuksien kautta hanketyöskentelyä
tarkasteltaessa. Aito ja välitön vanhusten kohtaaminen sekä oman ammatillisuuden
kehittyminen kokemuksellisuuden kautta nousivat esille palautteista.
Asiasanat: Kehittämispohjainen oppiminen, vuorovaikutteinen etäohjaus, vanhustyö
1 VANHUSTYÖ JA KOULUTUKSEN HAASTEET
VIRTU-hankkeessa tavoitteena on vastata tulevaisuuden hyvinvointipalvelujen suuriin
haasteisiin. Hankkeella haetaan ratkaisuja väestön ikääntymiseen ja ikääntyville suunnattujen
palvelujen tarpeen kasvuun kehittämällä palveluja teknologiaa hyödyntäen. Haasteet tulee
tiedostaa
myös
koulutusorganisaatioissa.
Saari
ja
Viinamäki
(2010)
tarkastelevat
artikkelissaan ”Ennakointeja sosionomien (AMK & ylempi AMK) paikasta tulevaisuuden
hyvinvointipalvelujärjestelmän ammattilaisina” 14 ennakointijulkaisuun pohjaten, millaista
osaamista sosionomilla tulee olla hyvinvointipalvelujärjestelmän työntekijöinä 2010–2020 –
luvuilla ja mihin ammattinimikkeisiin sosionomeja palkataan.
Ennakointijulkaisujen pohjalta tehtyjen sisältöanalyysien perusteella Saari ja Viinamäki
(2010) toteavat, että sosiaali- ja terveyspalvelujen tarve ja kysyntä kasvaa väestön
ikärakenteen vanhetessa. Ikääntyvien koulutustason noustessa palveluille asetetut vaatimukset
lisääntyvät. Hyvinvointipalvelujen tarve, työvoiman kysyntä ja saatavuus ja kuntien
tulopohjat kehittyvät maan eri osissa eri tavoin ja haasteena voidaan nähdä laadukkaiden ja
monipuolisten palvelujen turvaaminen vanhusvoittoisilla muuttotappioalueilla.
VIRTU-hankkeessa mukana olevat koulutusorganisaatiot ovat lähteneet vastaamaan
hyvinvointipalvelujen haasteisiin kehittämällä hankkeen kautta tulevaisuuden ammattilaisten
osaamista. Saaren & Viinamäen (2010, 186–188) ennakointijulkaisujen pohjalta kootun
analyysin mukaan sosionomin (AMK ja ylempi AMK) työn välineiden pitäisi tulevaisuudessa
olla eettisesti, ekologisesti, sosiaalisesti ja taloudellisesti kestävän työtavan mukaisia. Visio
on että työtä tehdään asiakaslähtöisiin toimintatapoihin sitoutuneissa moniammatillisuuteen
perustuvissa ryhmissä. Työryhmissä työnjako perustuu osaamista vastaavaan työtehtävien
jakoon ja ryhmät pyrkivät vastaamaan yhä iäkkäämpien ja monikulttuuristen asiakkaiden
tarpeisiin räätälöityjen palvelujen muodossa. Selvitys haastaa ammattikorkeakoulut
pohtimaan vastaako nykyinen koulutus tulevaisuuden työnkuvan vaatimiin osaamisen
haasteisiin. (Saari & Viinamäki 2010, 186–188.)
Väestön ikääntymisen myötä tulisi ratkaista, mitä ammattiryhmiä ja miten paljon työntekijöitä
tarvitaan tulevaisuudessa ikääntyvien parissa tehtävään hyvinvointityöhön. Hyvinvoinnin
sosiaalisten ulottuvuuksien turvaamiseksi tarvitaan koulutettuja työntekijöitä mahdollistamaan
kokonaisvaltaisen hyvinvoinnin edellyttämät sosiaali- ja terveyspalvelut. Koulutuksessa tulisi
painottaa hyvinvointipalvelujen osalta hoivan merkitystä hoidon sijaan sekä sosiaalisen
toimintakyvyn tukemiseen tarvittavan osaamisen tuottamista. (Saari & Viinamäki 2010, 194,
198.)
Opiskelijan kuva tämän päivän vanhustyöstä on valitettavan usein negatiivinen. Syksyllä
2010 Laureassa tehdyssä kyselyssä (Putkonen et al. 2011) kartoitettiin kahden terveys- ja
sosiaalialan oppilaitoksen 217 opiskelijan kokemuksia ja käsityksiä vanhustyöstä.
Tutkimuksen perusteella aiemmat positiiviset kokemukset vanhuksista ja kokemus
vanhustyöstä lisäsivät halukkuutta työskennellä vanhustyössä. Huonot resurssit ja negatiiviset
kokemukset vanhustyöstä koettiin suurimmiksi esteiksi hakeutua vanhustyön pariin.
Vanhustyön kehittäjät ja tietotaidon syventäjät, joilla oli positiivisia käsityksiä vanhustyöstä
ja halu jatkaa työssä erottuivat erityiseksi ryhmäksi tutkimuksessa.
2 HANKETYÖSKENTELY KEHITTÄMISPOHJAISEN OPPIMISEN
LÄHTÖKOHTANA
Laurea-ammattikorkeakoulussa
alkoi
2000-luvun
alussa
kehittämistyö
ammattikorkeakoulujen kolmen tehtävän integraation - opetuksen, tutkimus- ja kehitystyön
sekä aluekehityksen - yhdistämiseksi. Tuloksena syntyi Kehittämispohjaisen oppimisen,
Learning by Developing (LbD), toimintamalli, joka yhdistää opiskelijan osaamisen
kehittämisen ja ammattikorkeakoulun perustehtävät toisiinsa. Toimintamalli johti avoimien
oppimisympäristöjen syntymiseen, muutti johtamista ja opettajuutta sekä loi edellytykset
tutkimus-,
kehitys-
ammattikasvatuksen
ja
ja
innovaatiotoiminnan
tutkimuksellisuuteen
kehittämiselle.
pohjautuvan
Malli
yhdistää
korkeakouluopetuksen
ja
tavoitteena on osaamisen ja uuden tiedon luominen. (Laurea-ammattikorkeakoulu 2011a.)
Kehittämispohjaisen
oppimisen
prosessin
viisi
ominaispiirrettä
ovat
autenttisuus,
kumppanuus, kokemuksellisuus, tutkimuksellisuus ja luovuus. Autenttisuus toteutuu aitona
työelämälähtöisyytenä
ja
työelämäyhteytenä,
sillä
oppimisympäristöinä
toimivat
työelämäläheiset tutkimus- ja kehittämishankkeet. Kumppanuus nähdään työelämän,
asiakkaiden, opiskelijoiden
ja opettajien
yhteistoimintana hankkeen eri vaiheissa.
Yhdenvertaisuus ja luottamus ovat keskeisiä kumppanuuden periaatteita. Kokemuksellisuus
tarkoittaa yhteisöllistä kokemusperäisen tiedon jakamista ja hyödyntämistä hankeyhteistyössä
niin osaamisen kehittymisen kuin esimerkiksi hankkeen vaikutusten arvioinnin muodossa.
Tutkimuksellisuus nähdään tutkitun tiedon ja tutkimusmenetelmätiedon hyödyntämisenä
hankkeessa ja toisaalta tutkivana ja kriittisenä työotteena. Luovuus on kehittämishankkeessa
voimavara ja hanke mahdollistaa luovuuden käyttöönoton. Luova ja utelias osallistuminen on
lähtökohtana uusien toimintatapojen muotoutumiseen ja työelämää uudistavaan toimintaan.
(Laurea-ammattikorkeakoulu 2011a, 12–13; Laurea-ammattikorkeakoulu 2011b, 8-9, 29; Raij
2006, 27–28 )
Laurea-ammattikorkeakoulun Kehittämispohjaisen oppimisen lähtökohtana on, että opetus
etenee työelämän kanssa tehtävissä yhteisissä tutkimus- ja kehittämishankkeissa. Oppimisen
kohteena
ovat
autenttiset
työelämän
kehittämis-
ja
ongelmatilanteet.
(Laurea-
ammattikorkeakoulu 2011a.) Kehittämispohjainen oppiminen sisältää Rauhalan (2009, 33)
mukaan
näkemyksen
oppimistapahtumasta
deweylaisena
kasvatusajatteluna,
jossa
oppimistapahtuma on osa työelämän ja yhteiskunnan toimintaa eikä eristetty keinotekoinen
saareke. Raijn (2006, 22) mukaan kehittämispohjaisen oppimisen prosessissa voidaan nähdä
yksilön ja näin myös kaikkien hankkeen toimijoiden olevan aina oppijan roolissa. Se tuottaa
sekä yksilön että yhteisön oppimista ja uuden tiedon tuottamista kumppanuuteen perustuen.
Parhaimmillaan kaikkien osapuolten osaaminen kehittyy hanketoiminnassa.
Kuvio 1. Kehittämispohjainen oppiminen – Learning by Developing (LbD)
3 VIRTU-HANKKEEN TOIMINTAA LAUREASSA
Laureassa VIRTU-hankkeen toimintaan osallistui lukuvuosien 2010-2011 ja 2011-2012
aikana yhteensä 249 opiskelijaa hoitotyön, sosiaalialan, liiketalouden ja tietojenkäsittelyn
koulutusohjelmista. Opiskelijoiden toimiminen hankkeessa oli
kytketty osaksi eri
opintojaksoja, opinnäytetyön prosessia, harjoitteluja tai vapaasti valittavia opintoja.
Keskeisinä toimintamuotoina hanketyöskentelyssä olivat VIRTU-kanavan kehittämistoiminta
yhteistyössä Sipoon kunnan kanssa sekä VIRTU-kanavan lähetystoiminnan suunnittelu,
toteuttaminen ja arviointi.
3.1 Sosionomiopiskelijoiden osaamisen kehittyminen VIRTU-hankkeessa
Keväällä 2012 VIRTU-kanavan lähetystoimintaan osallistui Metodisuus asiakastyössä opintojaksolta 60 sosiaalialan opiskelijaa. VIRTU-hanke toimi opintojaksolla ”teorian ja
käytännön vuoropuhelun yhdistäjänä”. Hanke nähtiin samalla mahdollisuutena tutustuttaa
opiskelijat vanhustyöhön. VIRTU-hankkeessa toteutetun tehtävän tavoitteena oli kehittää
opiskelijan valmiuksia toimia ohjaajana sosiaalialan asiakastyössä. Opiskelijat suunnittelivat,
toteuttivat ja arvioivat ohjattua toimintaa VIRTU-kanavan käyttäjille. Ohjauksen tavoitteet ja
menetelmät määräytyivät asiakkaiden tarpeiden mukaan VIRTU-kanavan yleisten tavoitteiden
suunnassa.
Ohjaustehtävä
toteutettiin
viiden
hengen
pienryhmissä
VIRTU-hankkeessa
vuorovaikutteisena etäohjauksena ja vertaisarviointina. Ohjaustehtävän suunnittelussa ja
toteutuksessa tehtiin yhteistyötä opettajien ja opiskelija-assistentin kanssa ja keskusteltiin
valittujen menetelmien ja toteutuksen soveltuvuudesta VIRTU-kanavan käyttäjille. Raijn
(2006, 22,31) mukaan kehittämishankkeessa opitaan vuorovaikutussuhteessa osaamisen
tiedonlajeihin. Tutkittu tieto, kyvyissä ja taidoissa oleva tieto, eettinen tieto ja
kokemuksellinen tieto yhdistyvät yhdessä jakamalla ja yhdessä toimien. Läsnä ovat
työelämäosaamisessa oleva tieto, sitä selittävä tieto ja hankkeen kautta tuotettava uusi tieto.
(Raij 2006, 22, 31)
3.2 Opiskelijapalautteet
Opintojakson päätyttyä opiskelijoilta kerättiin palaute osallistumisesta VIRTU-hankkeen
työskentelyyn. Palautekysely sisälsi viisi kysymystä. Se koostui kahdesta täydennettävästä
väittämästä,
joilla
haettiin
vastausta
opiskelijoiden
näkemykseen
opintojakson
ja
hanketoiminnan yhdistämisestä. Opiskelijan oppimiskokemuksen hyödyllisyyttä kartoitettiin
kysymyksellä, johon oli liitetty arviointiasteikko 1-5. Kyselyssä tiedusteltiin avoimella
kysymyksellä
opiskelijan
näkemystä
VIRTU-hankkeen
vaikutuksesta
opiskelijan
suhtautumiseen vanhustyötä ja vanhuksia kohtaan. Lisäksi opiskelijalla oli mahdollisuus
kirjata kyselyyn kehittämisajatuksia liittyen VIRTU-hankkeeseen. Palautekyselyyn vastasi 51
opiskelijaa, kun opintojaksolle osallistuneiden määrä oli 60 opiskelijaa. Palautekyselyn
vastausprosentti oli 85 %.
3.2.1 Kokemus uudenlaisesta asiakastyöstä
Opiskelijoiden palaute osallistumisesta VIRTU-hankkeeseen oli pääosin positiivista ja
asiakastyö
VIRTU-hankkeessa
nähtiin
kiinnostavana
ja
tärkeänä
toimintamuotona.
Toiminnassa korostui opiskelijoiden ja vanhusten välinen vuorovaikutus ja vanhusten
kuuleminen ja kunnioittaminen. Rantasen & Toikon (2008,88) mukaan sosionomin osaamisen
vahvuus on asiakastyössä ja vuorovaikutuksessa. Tämä ei tarkoita pelkästään asiakastyön
välineiden hallintaa tai rajautumista tietynlaisiin konteksteihin, vaan valmiudet toimia
muuttuvissa tilanteissa ja työtään kehittäen ovat oleellinen osa työtä. Vuorovaikutuksessa
tärkeänä nähdään sen kytkeytyminen konkreettiseen arjen toimintaan. Yksilö-, ryhmä- ja
yhteisötyö ovat sosionomin keskeisiä osaamisalueita. Yhteiskunnallinen analyysitaito,
hyvinvointivaltiollinen osaaminen ja muutostyön orientaatio nähdään myös keskeisenä
sosionomin ammatillisuudessa. (Rantanen & Toikko 2008, 88.)
Opiskelijoiden palautteen mukaan osallistuminen VIRTU-hankkeeseen antoi arvokkaan
käytännön kokemuksen vuorovaikutteisesta etäohjauksesta. Etäohjausta opiskelijat kuvasivat
osana tulevaisuuden asiakastyötä. Hanke nähtiin tapana tehdä vanhustyötä uudenlaisella
tavalla. Vuorovaikutteinen etäohjaus koettiin hyvin erilaisena kuin perinteinen ohjaus, se
näytti uuden tavan luoda vuorovaikutusta ja kommunikoida. Suurimmalle osalle opiskelijoista
etäohjaus oli tuntematon käsite ja tapa tehdä asiakastyötä.
Sosionomin asiakastyön osaaminen edellyttää asiakkaan tavoitteellista tukemista ja
ohjaamista sekä kykyä asiakasprosessin analysointiin. Suunnitelmallisuus ja erilaisten
työmenetelmien
hallinta
ovat
osa
osaamista.
Sosionomilta
edellytetään
jatkuvaa
muuntautuvuutta ja kykyä oppia tilanteista. (Rouhiainen-Valo et al. 2010, 18.) Hankkeessa
opiskelijat pystyivät hyödyntämään erilaisia asiakastyön menetelmiä, joita oli käsitelty
opintojakson kontaktitunneilla.
Opiskelijat näkivät että hanketyöskentelyssä oli kyse
ohjaamisesta ja asiakkaan havainnoimisesta. Hanketyöskentelyssä pääsi pohtimaan toiminnan
tavoitteellisuutta, erilaisia ohjaustapoja ja - menetelmiä asiakasnäkökulmasta. Myös
tulevaisuuden teknologinen lähestymistapa tuli tutuksi hankkeen kautta. Opiskelijat kokivat
että hanketyöskentely tuki hyvin opintojakson tavoitteiden saavuttamista, sillä ”siinä pääsi
itse ohjaamaan ja lisäksi oli mahdollisuus soveltaa opittua käytäntöön”. Virtu-kanavan
käyttäjien näkökulmasta opiskelijat kokivat että menetelmä antoi vanhuksille mainion
mahdollisuuden vuorovaikutukselle, mutta toisaalta pohdittiin, ovatko jatkuvasti vaihtuvat
ohjaajat asiakkaiden etu.
Seniori- ja vanhustyössä sosionomin osaaminen muodostuu sosiaaligerontologiasta sekä
yhteiskunnallisesta tietoisuudesta ja vaikuttamisesta. Ydinosaamisena voidaan pitää myös
sosiokulttuurista osaamista, jossa tärkeää on sosiokulttuurinen lukutaito, kulttuurien tuntemus
ja voimavaralähtöinen työskentely. Sosiaalisen toimintakyvyn tukeminen, jossa vanhus
nähdään omissa sosiaalisissa yhteyksissään, on osa sosionomin ydinosaamista vanhustyössä.
(Salonen 2008, 165.)
Suunnittelutyön osalta opiskelijat pitivät erityisen hyvänä sitä että saivat sisällyttää
lähetyksiin erilaisia menetelmiä ja metodeja, lisäksi sisällön sai suunnitella vapaasti omissa
ryhmissä. Suunnittelutyössä korostettiin luovuutta ja luovia toimintoja osana asiakkaan arkea.
Opintojaksolla käsiteltiin erilaisia luovia tapoja lähestyä asiakasryhmää ja opiskelijoiden
mielestä nämä kokemukset auttoivat omia aiheita suunniteltaessa. Suunnitelmat esiteltiin
muille opiskelijoille ja opiskelijaryhmissä pohdittiin yhteisesti sitä, miten aiheet soveltuvat
asiakasryhmän tarpeisiin sekä vuorovaikutteiseen etäohjaukseen. Osa opiskelijoista olisi
toivonut lisää ohjausta ja vinkkejä ohjelmien suunnitteluun ja mahdollisuutta syventyä vielä
laajemmin erilaisiin menetelmiin, ”jonka jälkeen olisi voinut paremmin soveltaa opittua
Virtussa”. Opiskelijat toivoivat tarkempaa aikataulutusta ja organisointia hanketoiminnassa,
mutta toisaalta osa opiskelijoista näki etuna sen että saivat ottaa itse vastuuta aikatauluista
toimiessaan pienryhmissä.
Asiantuntijan osaaminen rakentuu tietämisestä, ymmärtämisestä, tekemisen osaamisesta ja
tilanteiden hallintakyvystä. Kehittämispohjaisen oppimisen kautta voidaan kehittää tiedon
hankinnan ja sen käsittelyn taitoja. Kokemusten reflektointi ja jakaminen kehittävät
ymmärtämisen taitoa. Eri toimintoihin osallistuminen ja seuraaminen sekä itsenäinen
työskentely kartuttavat tekemisen osaamista. Kun ongelmaratkaisutaidot, itseohjautuvuus
sekä tutkiva ja kehittävä työote kehittyvät, kehittyy tilanteiden hallintakyky. (Laureaammattikorkeakoulu 2011a, 10.)
Palautteissaan kolme opiskelijaa toi esille että olisivat mieluummin ohjanneet ryhmää
kasvokkain. Sosionomin laaja-alaisen tutkinnon osalta tuotiin esille että toiminta oli liiaksi
sidottu yhteen asiakasryhmään eli vanhustyöhön. Kaikkia opintojaksolla käsiteltyjä
menetelmiä ei voinut suoraan siirtää etäohjauksena toteutettavaksi tai vanhustyöhön.
Teknologian rajat tulivat menetelmien soveltamisessa vastaan, sillä ”teknologia rajoitti
suuresti sitä mitä kaikkea luovaa oli mahdollista tehdä, joku muu ympäristö olisi voinut antaa
enemmän mahdollisuuksia luovuudelle”.
Palautekyselyssä
tiedusteltiin
VIRTU-hankkeesta
saadun
oppimiskokemuksen
arvoa
opiskelijalle väittämällä ”VIRTU-hankkeesta saamani oppimiskokemus on hyödyllinen”.
Opiskelijat arvioivat oppimiskokemustaan asteikolla 1-5, siten että numero yksi merkitsi
mielipidettä täysin eri mieltä ja numero viisi täysin samaa mieltä. 26 vastaajaa oli täysin
samaa mieltä, 21 melkein samaa mieltä, yksi ei osannut sanoa ja 3 opiskelijaa oli melkein eri
mieltä väittämän suhteen. Väittämän vastausten keskiarvo oli 4,37, jota voidaan pitää erittäin
hyvänä.
3.2.2 Sosionomiopiskelijoiden suhtautuminen vanhuksia ja vanhustyötä kohtaan
Sosionomiopiskelijoiden suhtautumista vanhuksiin ja vanhustyötä kohtaan kartoitettiin
kysymyksellä ”Miten kokemuksesi osallistumisesta VIRTU-hankkeeseen on vaikuttanut
suhtautumiseesi vanhustyötä ja vanhuksia kohtaan?” Opiskelijoiden vastaukset luokiteltiin
neljään ryhmään. 34 opiskelijan (68 %) vastauksesta kävi ilmi, että osallistuminen VIRTUhankkeeseen
oli
myönteinen
kokemus
ja
se
muutti
omaa
suhtautumista
positiivisemmaksi vanhuksia ja vanhustyötä kohtaan. Opiskelijoiden mielestä VIRTUhankkeen kautta saatu kokemus vanhustyöstä oli ”mielenkiintoinen, opetti arvioimaan omaa
toimintaa vanhusten kanssa ja vanhusten arvostus sai suuren roolin”. Opiskelijat kokivat että
vanhusten kanssa keskustellessa ”oppi itsekin uusia asioita sekä oppi ajattelemaan asioita eri
näkökulmasta”. Opiskelijoiden mielestä vanhukset suhtautuivat myönteisesti ohjaukseen ja
opiskelijoiden valitsemiin aiheisiin. Vanhukset tulivat hankkeen myötä asiakasryhmänä
tutummaksi ja heihin oppi suhtautumaan luontevammin. Hanketyöskentelyn kautta
itsevarmuus vanhusten kohtaamisessa kasvoi ja se antoi rohkeutta kohdata vanhuksia.
Hankkeessa työskentely muutti suhtautumista vanhustyötä kohtaan, sillä ”kokemuksen kautta
tuli olo että vanhustyön kenttä on laajempi kuin ummehtuneen hajuiset palvelutalot yms”.
Vanhusten hyvinvoinnin tukeminen ja vanhusten mahdollisuus osallistumiseen nähtiin
tärkeänä VIRTU-hankkeen kaltaisen toiminnan kautta. Vanhukset nähtiin positiivisina ja
innokkaina oppimaan uusia asioita: ”myös se että vanhustenkin kanssa voi luoda jotakin
uutta”, nähtiin tärkeänä.
Kolmen opiskelijan (6 %) näkemys oli että hanke ei ollut tuonut uutta heidän
suhtautumiseensa vanhuksia ja vanhustyötä kohtaan, mutta kokemus oli positiivinen.
”Kokemus ei juuri muuttanut käsityksiäni vanhuksia koskien, mutta kokemus oli mukava ja
itse lähetyksiin osallistuneet vanhukset vaikuttivat tyytyväisiltä kyseiseen palveluun.”
Yhdeksän opiskelijaa (18 %) koki, että hanketyöskentely ei mitenkään muuttanut heidän
suhtautumistaan vanhuksia ja vanhustyötä kohtaan. Osalla opiskelijoista oli takanaan
kokemusta vanhuksista asiakkaina tai opiskelijat kokivat kohtaamisen virtuaaliyhteyden
kautta etäiseksi. Neljän opiskelijan (8 %) kohdalla hanketyöskentely muutti suhtautumista
siten, että hankkeen kautta konkretisoitui, että vanhustyö ei ole se mihin haluaa
suuntautua opinnoissaan.
4 VIRTU-HANKE OPPIMISYMPÄRISTÖNÄ
Seuraavassa tarkastellaan sosionomiopiskelijoiden osallistumista VIRTU-hankeen toimintaan
Kehittämispohjaisen oppimisen viiden ominaispiirteen kautta. Voidaan todeta että opiskelijat
näkivät hanketyöskentelyn positiivisena oppimiskokemuksena ja VIRTU-hanke toimi
kiinnostavana mahdollisuutena tutustua uudenlaiseen vanhustyön muotoon.
VIRTU-hanke oppimisympäristönä
Kehittämispohjaisen oppimisen
ominaispiirteiden mukaan kuvattuna
Autenttisuus
• toiminta oli aitoa vanhusten ohjaamista
• sai soveltaa opittua käytäntöön
• sai olla vuorovaikutuksessa vanhusten kanssa
Kumppanuus
• vanhusten arvostus
• vanhuksiin oppi suhtautumaan luontevammin
• vanhuksilta oppi valtavasti
Kokemuksellisuus
•antoi kokemuksen vuorovaikutteisesta etäohjauksesta
•sai kokemusta ja varmuutta omaan tekemiseen
•oppi hyvin eri käytäntöjen toimivuudesta
Tutkimuksellisuus
•piti miettiä, mitkä menetelmät sopivat vanhuksille
• pystyi hyödyntämään opintojaksolla käytettyjä
menetelmiä
•opetti arvioimaan omaa toimintaa vanhusten kanssa
Luovuus
•sai kokeilla itse valitsemiaan menetelmiä
•sai käyttää luovasti ja monipuolisesti eri metodeja
asiakkaan aktivoimiseksi
•ymmärsi, että vanhustenkin kanssa voi luoda jotakin uutta
Kuvio 2. VIRTU-hanke sosionomiopiskelijoiden oppimisympäristönä
VIRTU-hanke antoi opiskelijoilta kerätyn palautteen perusteella opiskelijoille autenttisen
kokemuksen vanhusten ohjaamisesta sekä mahdollisuuden soveltaa opittua tietoa käytäntöön.
Keskeisenä opiskelijat nostivat esiin vuorovaikutuksen merkityksen vanhusten kohtaamisessa.
Kumppanuus nähdään kehittämispohjaisessa oppimisessa yhteistoimintana kaikkien hankkeen
toimijoiden kesken. Kumppanuus tarkoittaa yhdessä tekemistä, yhdessä oppimista ja
osaamisen jakamista. (Raij 2006, 27.)
VIRTU-hankkeessa opiskelijat kokivat olevansa
oppijan roolissa kohdatessaan vanhuksia. Opiskelijapalautteiden perusteella opiskelijat toivat
esille että he oppivat suhtautumaan vanhuksiin luontevammin sekä vanhusten arvostus
korostui toiminnassa.
VIRTU-hanke oppimisympäristönä antoi sosionomiopiskelijoille käytännön kokemuksen
vanhusten ohjaamisesta ja vuorovaikutteisesta etäohjauksesta. Opiskelijoiden oli mahdollista
soveltaa VIRTU-kanavalla kontaktitunneilla käsiteltyjä menetelmiä ja teoriatietoa. Hankkeen
kautta oli mahdollisuus opiskella ja harjoitella vanhustyön menetelmiä käytännössä
kokemuksellisesti.
Opiskelijoiden tehtävänä oli soveltaa opittuja menetelmiä ja pohtia menetelmien toimivuutta
VIRTU-kanavan lähetystoiminnassa. Opiskelijapalautteissa tuli esille arvioinnin merkitys ja
menetelmien
soveltuvuuden
kriittinen
pohdinta
osana
VIRTU-hankkeen
toimintaa.
Tutkimuksellisuus Kehittämispohjaisen oppimisen mallissa nähdään tutkitun tiedon ja
tutkimusmenetelmätiedon
hyödyntämisenä
hanketoiminnassa
ja
oman
osaamisen
kehittämisessä (Laurea-ammattikorkeakoulu 2011a, 12). VIRTU-hankkeen työskentely kehitti
opiskelijoiden menetelmäosaamista vanhustyössä ja laajemmin sosiaalialan työssä.
Hanketyöskentelyssä tavoitteena on uuden tiedon ja osaamisen luominen. Hankkeissa
pyritään ratkaisemaan ongelmia ja kehittämään toimintaa yhteistyössä. Hanketoiminnassa
tarvitaan
luovuutta
uusien
ideoiden
ja
toimintamallien
tuottamiseen.
(Laurea-
ammattikorkeakoulu 2011a, 12; Laurea-ammattikorkeakoulu 2011b, 9.) VIRTU-hankkeessa
toimineet sosionomiopiskelijat saivat kokeilla VIRTU-kanavalla itse valitsemiaan menetelmiä
ja käyttää luovasti ja monipuolisesti valitsemiaan menetelmiä asiakkaiden aktivoimiseksi.
Tärkeänä näkökulmana opiskelijat nostivat esille ymmärtäneensä hanketoiminnan kautta, että
vanhustenkin kanssa toimiessa voi luoda jotakin uutta.
VIRTU-hankkeen kaltaisen oppimisympäristön kautta voidaan opiskelijoiden kuvaa
vanhustyöstä muuttaa monipuolisemmaksi ja mahdollisesti myönteisemmäksi vanhustyötä ja
vanhustyössä työskentelyä kohtaan. Putkonen et al. (2011) kyselyn mukaan positiiviset
kokemukset vanhuksista ja kokemus vanhustyöstä lisäsivät halukkuutta työskennellä
vanhustyössä.
VIRTU-hanke osoittautui sosionomiopiskelijoille mielekkääksi oppimisympäristöksi ja
asenteiden ja ennakkoluulojen muokkaajaksi. Opiskelijapalautteissa vanhusten arvostus ja
oppiminen vanhuksilta olivat keskeisesti esillä. Hanke tutustutti opiskelijat tulevaisuuden
työmuotoon,
vuorovaikutteiseen
etäohjaukseen,
ohjaajuuden ja vanhustyön näkökulmasta.
ja
kehitti
opiskelijoiden
osaamista
LÄHTEET
Laurea-ammattikorkeakoulu. 2011a. Kehittämispohjaisen oppimisen strategia Learning by
Developing (LbD).
Laurea-ammattikorkeakoulu. 2011b. Kehittämispohjaista oppimista. LbD-opas.
Niiniö, H. & Putkonen, P. (toim.) 2011. Kehittämishanke muutosvoimana vanhustyössä.
Laurea-ammattikorkeakoulun julkaisusarja B 42. Helsinki: Edita Prima Oy.
Ora-Hyytiäinen, E.(toim.). 2009. Learning by Developing
-toimintamalli ja arvioinnin
haasteet. Laurea-ammattikorkeakoulun julkaisusarja B 32. Helsinki: Edita Prima Oy.
Putkonen, P., Toikko, A. & Ruohoniemi, M. 2011. Sosiaali- ja terveysalan opiskelijoiden
käsitykset vanhustyöstä.
Julkaisussa
Niiniö, H. & Putkonen, P. (toim.) 2011.
Kehittämishanke muutosvoimana vanhustyössä. Laurea-ammattikorkeakoulun julkaisusarja
B 42. Helsinki: Edita Prima Oy. 223-240.
Raij,
K.
2006.
Kehittämispohjainen
oppiminen
ammattikorkeakouluosaamisen
mahdollistajana – Learning by Developing ammattikorkeakoulukontekstissa. Julkaisussa
Erkamo, M. &Haapa, S:& Kukkonen, M-L. & Lepistö, L. & Pulli, M. & Rinne, T. (toim.).
2006. Uudistuvaa opettajuutta etsimässä. Laurea-ammattikorkeakoulun julkaisusarja. B11.
Helsinki: Edita Prima Oy. 17-34.
Rantanen, T & Toikko, T. 2008. Sosionomin (AMK) osaaminen ja sosiaalityön tutkimus.
Julkaisussa Viinamäki, L. (toim.) 2008. 14 puheenvuoroa sosionomien (AMK) asemasta
Suomen
hyvinvointiasiantuntijajärjestelmässä.
Kemi-Tornion
ammattikorkeakoulun
julkaisuja. Sarja A: Raportteja ja tutkimuksia 2/2008. Anjalankoski: SOLVER palvelut Oy.
Rauhala, P. 2009. LbD ja arvioinnin haasteet aluekehityksen näkökulmasta. Teoksessa OraHyytiäinen, E.(toim.). 2009. Learning by Developing -toimintamalli ja arvioinnin haasteet.
Laurea-ammattikorkeakoulun julkaisusarja B 32, 32–42
Saari, E. & Viinamäki, L. 2010. Ennakointeja sosionomien (AMK & ylempi AMK) paikasta
tulevaisuuden hyvinvointipalvelujärjestelmän ammattilaisina. Julkaisussa Viinamäki, L.
(toim.) 2010. Sosionomin ammatti ja työ 2010-2025. Havaintoja ja päätelmiä sosionomien
(AMK & ylempi AMK) profiilista Suomien hyvinvointiasiantuntijajärjestelmässä. Sarja A:
Raportteja ja tutkimuksia 3/2010. Anjalankoski: SOLVER palvelut Oy.
Salonen, K. Sosionomin (AMK) osaaminen 2000-luvun senoiri- ja vanhustyössä. Julkaisussa
Viinamäki, L. (toim.) 2008. 14 puheenvuoroa sosionomien (AMK) asemasta Suomen
hyvinvointiasiantuntijajärjestelmässä. Kemi-Tornion ammattikorkeakoulun julkaisuja. Sarja
A: Raportteja ja tutkimuksia 2/2008. Anjalankoski: SOLVER palvelut Oy.
Viinamäki, L.(toim.) 2010. Sosionomin ammatti ja työ 2010-2025. Havaintoja ja päätelmiä
sosionomien
(AMK
&
ylempi
AMK)
profiilista
Suomen
hyvinvointiasiantuntijajärjestelmässä. Kemi-Tornion ammattikorkeakoulun julkaisuja. Sarja
A: Raportteja ja tutkimuksia 3/2010. Anjalankoski: SOLVER palvelut Oy.
Viinamäki, L. (toim.) 2008. 14 puheenvuoroa sosionomien (AMK) asemasta Suomen
hyvinvointiasiantuntijajärjestelmässä. Kemi-Tornion ammattikorkeakoulun julkaisuja. Sarja
A: Raportteja ja tutkimuksia 2/2008. Anjalankoski: SOLVER palvelut Oy.