7. osa - Granlund
Teksti on otettu syksyllä 2010 julkaistusta Granlundin 50-vuotishistoriikista Insinööritoimisto Olof Granlund Oy suomalaista talotekniikan suunnittelua ja konsultointia vuodesta 1960 Osa 7: Tietokoneavusteinen suunnittelu – CAD © Insinööritoimisto Olof Granlund Oy Teksti: Reijo Hänninen, Markku Jokela, Harri Aavaharju Tämän osan kuvien lähteet ja valokuvaajat: Granlund Jussi Tiainen Suvi Kiviniemi 121, 124, 125, 126, 127, 128, 129, 130 123 127 Tietokoneavusteinen suunnittelu – CAD “Iso lerppu” – tiedon tallentamisen alkuaikoja. CAD-piirtämisen alkutaipaleet 1980-luvulla E nsimmäiset kaupalliset CAD- eli tietokoneavusteisen suunnittelun sovellukset ovat peräisin USA:sta auto- ja lentokoneteollisuuden piiristä 1970-luvulta. CAD tarkoitti silloin, niin kuin vielä paljon myöhemminkin, 2D-piirtämistä graafisten symbolien avulla. Ensimmäiset 3D-sovellukset julkistettiin kuitenkin jo samalla vuosikymmenellä. Minitietokoneiden tultua markkinoille 1970-luvun lopulla CAD alkoi yleistyä ja sen käyttö laajeni myös rakennusten suunnitteluun. Suomessa se tapahtui 1980-luvun alussa. Kotimaisen CADosaamisen pioneeri oli Tekninen laskenta Oy, sittemmin Tekla, joka kehitti ensimmäisen rakennussuunnittelun CAD-ohjelmiston teräsrakenteiden suunnitteluun (Xsteel) vuonna 1993. Granlundin CAD-aikakausi alkoi vuonna 1982, jolloin tietokoneavusteinen suunnittelu oli vielä harvinaista talotekniikassa. Yrityksessä haluttiin ryhtyä testaamaan sen soveltuvuutta ja hyötyjä käytännön projektityössä. Toimiston ensimmäinen CAD-työasema koostui Sirius S1 -merkkisestä tietokoneesta, johon asennettiin AutoCAD 1.0 -ohjelmisto. Sen oli kehittänyt uusi ohjelmistoyritys USA:ssa nimeltään Autodesk. Käyttöjärjestelmänä oli CP/M ja keskusyksikössä viiden megatavun Winchester-kovalevy. Tietokoneen pahvilaatikkokin sai tärkeän roolin joulujuhlan sketsissä, jossa demonstroitiin CAD:in käyttöä. CAD-työkaluja testattiin mm. sähkökaavioiden piirtämisessä, ja tehtiinpä niillä muutama Venäjän projektikin. Kuten arvata saattaa, kokeilu CAD-työskentelyä 1980-luvun lopulla. alkeellisilla välineillä ei johtanut laajempaan hyötykäyttöön, mutta antoi kuitenkin uskoa tietokoneavusteisen suunnittelun tulevaisuuteen ja rohkaisi investoimaan tehokkaampaan CAD-järjestelmään. Prime Medusan hankinta 1985 Seuraava Granlundin CAD-järjestelmä, Prime Medusa, hankittiin vuonna 1985. Järjestelmä koostui keskusyksiköstä, joka oli pesukoneen kokoinen minikone, ja siihen liitetyistä CAD-työasemista. Niitä oli käytössä enimmillään neljä kappaletta. Arkkitehtiryhmä Erik Kråkström Ky, jonka kans sa tehtiin paljon suunnitteluyhteistyötä, oli jo in K ehittäminen – yrityksen menetstyksen tukipilari 121 vestoinut aikaisemmin vastaavaan arkkitehtisuunnittelun Prime Medusa -järjestelmään. He olivat käyttäneet sitä mm. Loviisan ydinvoimalan arkkitehtisuunnittelussa. Oli luontevaa syventää kumppanuutta heidän kanssaan sekä ryhtyä hyödyntämään ja jatkokehittämään arkkitehti- ja talotekniikkasuunnittelun välistä CAD-yhteensopivuutta. Prime Medusan hankintaan liittyy tarina, joka kuvastaa rakennusten suunnittelun ja teollisuuden erilaisia resursseja investoida menetelmiensä kehittämiseen. Uusi CAD-järjestelmämme maksoi omassa mittakaavassamme melkoisesti, noin neljän hyvän saksalaisen auton verran. Toimintamme luonnetta ymmärtämättä Prime-myyntipäällikkö ehdotti kaupan jälkeen Olof Granlundille, että ”eiköhän juoda kahvit, vaikka tämä oli varmaan Primen historian pienin kauppa”. Kahvien jälkeen Olof kuulemma jupisi ulkona, että ”tuosta talosta ei kyllä enää osteta mitään”. Prime Medusaan hankittiin erikseen sovellusohjelmia ja ryhdyttiin rakentamaan symbolikirjastoja. Projektityöskentely käynnistyi ja laajeni vähitellen eri suunnittelualoille. Järjestelmä otettiin käyttöön LVI- sähkö-, rakennusautomaatioja suurkeittiösuunnittelussa. Ensimmäinen integroitu suunnittelukohde Arkkitehtiryhmä Kråkströmin kanssa oli Jyväskylän VTT:n kotimaisten polttoaineiden laboratorio, joka oli haastava kohde jo suunnittelunkin osalta. Integrointi käsitti arkkitehti-, rakenne- ja LVIsuunnittelun. Projekti oli myös rakennushallituksen CAD-koehankkeena. Prime Medusa osoittautui käsin piirtämistä tehokkaammaksi työkaluksi etenkin kaavioiden tuottamisessa. Se oli ylivoimainen myös suurkeittiösuunnittelussa ja sivutuotteina saatiin havainnollisia ja näyttäviä projektiota. LVI-tasopiirustuksien osalta Prime Medusa oli sen sijaan melko hidas ja kömpelö. Tietokoneen tehokin oli riittämätön suurten kohteiden hallinnassa. Myös tulostamisessa oli erilaisia vaikeuksia. Suunnittelijat olisivat epäilemättä päätyneet perinteiseen käsin piirtämiseen, jos valinta olisi ta 122 I nsinööritoimisto O lof G ranlund O y pahtunut yksinomaan kustannustehokkuuden perusteella. Pelissä oli kuitenkin suurempia asioita. CAD nähtiin myös asiakkaiden piirissä tulevaisuuden välineenä ja suunnittelun laadun parantajana. Valveutuneimmat asiakkaat alkoivat pian jopa vaatia sen käyttöä omissa kohteissaan. Meille se oli kilpailuetu, koska olimme ensimmäisiä CAD:in käyttäjiä talotekniikassa. Asiakkaille valinta oli helppo myös suunnittelukustannusten vuoksi, koska lähtökohtamme oli alusta lähtien, että CAD ei saa aiheuttaa laskutettavia lisäkustannuksia perinteisiin menetelmiin verrattuna. Granlundilaiset esittelivät mielellään CAD-järjestelmiä asiakkaille. Omassa huoneessaan huriseva tietokone, kookkaat CAD-työasemat ja niiden parissa työskentelevät innokkaat teekkarit tekivät tietotekniikan alkuvuosina vaikutuksen ja vakuuttivat asiakkaat – ainakin esittelijöiden omasta mielestä – yrityksen osaamisen tasosta. Prime Medusa -järjestelmä oli käytössä 1990-luvun alkuvuosiin saakka. Sen jälkeenkin järjestelmällä tuotettuja tiedostoja siirrettiin useita vuosia AutoCAD-muotoon kiinteistöjen digitaalisen arkistoinnin ja peruskorjausten yhteydessä. Siirron yhteydessä menetettiin kuitenkin osa tiedostojen ”älykkyydestä”. Tämä digitaalisen tiedonhallinnan ongelma on sittemmin tullut tutuksi monissa muissakin yhteyksissä. Granlundille CAD-strategia 1990 1990-luvun alussa henkilökohtaiset tietokoneet ja AutoCAD alkoivat yleistyä ja minitietokoneiden aika oli pian ohi. 1988 markkinoille tulivat ensimmäiset Suomessa kehitetyt AutoCAD-pohjaiset talotekniset 2D-piirtämisen sovellukset, ARKSystems Oy:n LVI-ARK ja Sähkö-ARK. Vuonna 1990 yrityksessä mietittiin vakavasti tietokoneavusteisen suunnittelun tulevaisuutta, hyötyjä ja investointitarpeita. Tästä on säilynyt yrityksen sen aikaisen pääohjelmistokehittäjän Eino Kukkosen laatima, LVI- ja raken Metlan pääkonttorin neuvottelutilan valaistus. nusautomaatiosuunnittelua koskenut selvitys, joka kuvaa hyvin silloisia näkemyksiä. Selvityksessä pidettiin tulevien vuosien ratkaisuna verkkoon liitettyjä henkilökohtaisia tietokoneita. Etuina mainittiin mm. tiedonsiirto, keskitetty tulostus, varmuuskopiointi ja yhteydet muihin toimistoihin. Pientä skeptisyyttä CAD-työkaluja kohtaan on kuitenkin luettavissa, kun esimerkiksi LVI-suunnittelun tasopiirustusten osalta todetaan ”suurimpien paineiden CAD-ohjelmien käyttöön tulevan asiakkaiden puolelta”. Markkinointiargumentteina tuodaan esiin ”suunnittelun laatu ja toimiston imago”. CAD oli 1990-luvun alussa vielä puhtaaksi piirtämisen väline. Työaseman paikan tuli siten olla piirtämössä piirustuslaudan rinnalla. Selvityksessä pohdiskellaan myös suunnittelijan ja piirtäjän välistä roolia. Oikea työnjako oli, että ”suunnittelija luonnostelee vapaalla kädellä ja piirtäjä piirtää. Näin säästetään suunnittelijan aikaa.” Selvityksessä ehdotetaan AutoCAD-aseman hankkimista LVI-suunnitteluun, piirtäjän kouluttamista ja panostusta kehitystyöhön. Sivukonttorit olivat selvityksen mukaan olleet pääkonttoria aktiivisempia AutoCAD:in käyttöönotossa, joten yhdenmukaisuuden säilymiseen oli syytä kiinnittää huomiota. K ehittäminen – yrityksen menetstyksen tukipilari 123 AutoCAD:in läpimurto 1990-luvulla Ensimmäiset kaksi AutoCAD-lisenssiä hankittiin Helsinkiin ja Vaasaan. Niihin asennettiin LVIARK- ja Sähäkkä -ohjelmistot, jotka vakiinnuttivat paikkansa CAD-piirtämisen perustyökaluina 1990-luvulla. AutoCAD-työasema maksoi silloin noin 130 000 mk. Tietokoneessa oli 386-prosessori ja siinä tarvittiin erillinen 387-matematiikkaprosessori. Monitorina oli 21” Salora. Granlundilla kehitettiin sähköpääkaavioiden piirtämiseen AutoCAD-pohjainen GOSÄPI-ohjelmisto, josta tuli erittäin suosittu. Se jäi käytöstä vasta 2000-luvun puolivälissä yhteensopivuusongelmien vuoksi. Myös rakennusautomaatiosuunnitteluun kehitettiin oma CAD-sovellus. Vuosi 1994 oli AutoCAD:in käytön taitekohta yrityksessä. CAD-työasemia hankittiin jopa 40–70 kappaleen vuosivauhdilla. Moni muistaa vieläkin Helsingin musiikkitalon 3D-mallinnusta. 124 I nsinööritoimisto O lof G ranlund O y käytävillä olleet CAD-laitteiden pahvilaatikoiden röykkiöt, joiden ohi tuskin pääsi kulkemaan. Piirtämisessä alkoi tällöin muutosvaihe, jota kesti 1990-luvun lopulle saakka. Sen näkyvänä seurauksena keskitetty piirtämö hajotettiin suunnitteluryhmiin, piirustuslaudat hävisivät ja piirtäjistä koulutettiin CAD-piirtäjiä. Taidokas käsin piirtäminen ja tekstaus, joista yritys oli tunnettu, jäivät historiaan. Monelle vanhemmalle piirtäjälle uusien työkalujen opetteluun liittyi ymmärrettävästi myös haikeutta. Suunnittelijankin työn luonne alkoi muuttua, kun etenkin nuoremmat suunnittelijat halusivat itse käyttää CAD-työkaluja suunnittelussa. Erilliselle puhtaaksi piirtämiselle ei ollut tällöin enää tarvetta. Se oli looginen kehityssuunta, ja ennakoi 2000-luvun tietomallien aikakautta, jolloin piirustus alkoi muuttua vain näkymäksi rakennuksen tietomalliin. ELVIS Designerin kehittämisen aikoina Progmanin ja Granlundin välillä käynnistyi yhä jat kuva yhteistyö taloteknisten työkalujen ja tietomallien kehittämisessä. Yhteistyökumppanimme on kaikki vuodet ollut toimitusjohtaja Mauri Susilahti. CAD-piirtämisestä tietomallinnukseen Senaatti-kiinteistöjen pääkonttorin 3D-ilmanvaihtomalli. CAD kehittyy suunnittelijan työkaluksi Progman Oy julkisti vuonna 1994 ELVIS Designer -ohjelman, joka oli ensimmäinen LVI-suunnittelijalle tarkoitettu CAD-työkalu Suomessa. Sen ominaisuuksiin kuuluivat mm. automaattiset mitoitustoiminnot ja laitevalmistajien kanssa yhteistyössä kehitetyt digitaaliset tuotekirjastot. Kehitystyö tehtiin Tekesin LVI-Ratas-teknologiaohjelmassa. ELVIS Designer – etuineen ja puutteineen – oli käytössä 1990-luvun lopulle saakka. Suunnittelijan työ helpottui merkittävästi, kun ELVIS Designer mitoitti LVI-verkostot automaattisesti todellisten tuotetietojen mukaan. Pian kuitenkin huomattiin, että sokea luottaminen tietokoneeseen sisältää myös riskejä. Työmaalta saatettiin hämmästyneenä ottaa yhteyttä, kun kesken asennustöiden tehty pieni laitemuutos oli huomaamatta aiheuttanut koko verkoston uudelleen mitoituksen muutospiirustuksissa. Progmanin kehittämä MagiCAD oli ensimmäinen todellinen talotekniikan suunnittelun tietomallipohjainen CAD-työkalu Suomessa. Sen LVIsovellus tuli markkinoille 1998 ja sähkösovellus 2002. Ohjelmisto oli huomattavasti kehittyneempi kuin aikaisemmat CAD-työkalut ja kansainvälisestikin huipputuote, joten siirtyminen sen käyttöön oli käyttäjille helppoa ja mieluisaa. 3D-ominaisuudet, verkostojen automaattinen mitoitus sekä ohjelman nopeus ja aikaisempaa parempi käyttöliittymä tekivät siitä tehokkaan suunnittelutyökalun. MagiCAD otettiin käyttöön koko yrityksessä kaikilla suunnittelualoilla. Senaatti-kiinteistöjen pääkonttori Lintulahdenkujalla Helsingissä 2000-luvun alussa oli ensimmäisiä Granlundin koko talotekniikkasuunnittelun sisältäviä 3D-suunnittelukohteita. Projektissa yritettiin myös yhdistää muiden suunnittelijoiden malleja, mutta tietokoneiden teho oli siihen aikaan vielä riittämätön. Ilmanvaihtokonehuoneiden animaatiot ja 3D-näkymät olivat kuitenkin mahdollisia ja niillä voitiin demonstroida uuden tekniikan mahdollisuuksia. Vuonna 2001 valmistunut Hampurin monitoimihalli Color Line Arena oli ensimmäinen MagiCAD:illä mallinnettu vientikohde. Projektissa kohtasivat erilaiset rakentamiskulttuurit ja hieman ennakkoluulotkin, koska Saksassa yleensä urakoitsijat tekevät yksityiskohtaiset suunnitelmat omilla työkaluillaan. Näin tapahtui valitettavasti vielä tuolloin, sillä MagiCAD:illä ei pystynyt urakoitsijan mielestä laatimaan ”oikean näköisiä” K ehittäminen – yrityksen menetstyksen tukipilari 125 Forssan Sorsapuiston valaistusta. tulosteita, joihin he olivat tottuneet. Granlund käytti kuitenkin MagiCAD:in ääni- ja painehäviölaskelmia vastaanoton ongelmatilanteiden selvittelyssäkin, joten rakennuksesta oli tavallaan käytössä kahdet suunnitelmat. Kun MagiCAD:in sähkösovellus saatiin käyttöön 2002, otettiin huomattava edistysaskel talotekniikan yhteensovituksessa. Törmäystarkastelut voitiin tehdä suoraan yhdistetyssä LVI- ja sähkömallissa. MagiCAD:in sähkösovelluksen kehityksessä Granlundin sähköosastolla oli merkittävä rooli. ”Aloimme yhdessä Progmanin kanssa hahmotella 3D-pohjaisen sähkösuunnitteluohjelmiston rakennetta, vaikka sähkömaailma olikin heille aivan uusi aluevaltaus. Myös tietomalliajattelu oli sähkösuunnittelijoille uutta, sillä valaisimet, hyllyt ja pisteet oli totuttu suunnittelemaan ns. tyhmillä symboleilla 2D-maailmassa,” toteaa Kari Kaleva. 2000-luvun kehitystä kuvaa osaltaan, että arkikielessäkin CAD-piirtämisen sijaan ruvettiin puhumaan tietomallintamisesta. Piirustus kutistui ikään kuin graafiseksi näkymäksi rakennuksen tietomalliin. 2D-piirustukset eivät ole kuitenkaan 126 I nsinööritoimisto O lof G ranlund O y menettäneet merkitystään rakentamisessa, mutta tietomallit tarjoavat mahdollisuuden suunnittelutietojen monipuoliseen hyödyntämiseen ja havainnollistamiseen. Valaistussuunnittelun kehitystä Sähköosastolla haluttiin olla myös mukana tietotekniikan kehityksessä ja selvittää, miten ohjelmistokehityksen avulla voitaisiin parantaa sähkösuunnittelumenetelmiä. Ensimmäinen satsaus tähän tapahtui jo 80-luvulla, jolloin kehitettiin oma siihen aikaan hyvin edistyksellinen valaistuslaskenta-ohjelmisto GOLUX. Ohjelmiston avulla pystyttiin esittämään asiakkaalle eri valaistusvaihtoehtojen vaikutuksia tilojen näkemisolosuhteisiin ja koettavuuteen. Se sisälsi mm. häikäisyindeksillä painotetun Eri-lux-valonjakokäyrästön, jollaista ei muiden valaistusohjelmien avulla voitu laatia. GOLUX oli silloin Suomen Valoteknillisen seuran julkaiseman laskentaohjelman lisäksi ainoa, jolla voitiin vertailla keskenään eri Stockmannin pysäköintihalli mallinnettuna ja luonnossa. valmistajan valaisimilla saavutettuja laskentatuloksia, koska muut käytettävissä olevat ohjelmat olivat laitetoimittajasidonnaisia. Ohjelmasta saatavat tulostukset olivat uudenlaisia ja varsin näyttäviä, ja niiden avulla oli helppo keskustella ja vertailla vaihtoehtoja. Uusi aikakausi valaistuksen kehityksessä alkoi 90-luvun puolessa välissä. Granlundilla todettiin, että valaistuksen laskentaohjelmiston lisäksi tarvitaan ohjelmisto, jonka avulla voidaan luoda valokuvatasoisia kuvia tilasta toteutettuna erilaisilla valaistusratkaisuilla eli visualisoida keinovalaistuksen ja päivänvalon käyttäytymistä tilassa. Globaalin kartoitustyön perusteella päädyttiin vuonna 1996 amerikkalaiseen Lightscape-ohjel- mistoon, ja se oli ensimmäinen Suomeen hankittu ja PC-ympäristössä toimiva valaistuksen visualisointiohjelmisto. Hankitun ohjelmiston avulla työskenneltiin vielä pitkälle 2000-luvulle. Nykyään valaistuksen visualisointityön pohjana ovat Autodeskin 3DStudioMax-ohjelmistoperheen eri versiot. Ongelmana visualisointiratkaisujen toteutuksessa oli aluksi valaisinvalmistajilta saatavien lähtö tietojen kirjavuus. Tekesin tuella käynnistettiinkin valaisinkirjasto-ohjelmisto VIVA-niminen kehityshanke valaisimien valoteknisten tietojen yhdenmukaistamiseksi. Ohjelmiston avulla voitiin sovittaa eri valmistajien valaisintiedot visualisointiohjelmistoon sekä laatia suunnitteluprojektien valaisinluettelot. Yhteistyökumppaneina olivat aluksi Ensto, Fagerhult, Glamox ja Luxo-Boréns, kumppanuus täydentyi myöhemmin Idmanilla. Valaistuksen visualisointi on erittäin havainnollinen työskentelymenetelmä. Sen avulla on mahdollista ymmärtää, miltä tila näyttää ja miten loppukäyttäjä sen kokee. Jo vuonna 2000 Granlundilla todettiin että visualisoinnin lisäksi arkkitehdeille, sisustusarkkitehdeille ja muille yhteistyökumppaneille ei aina riitä, että he neuvottelevat pelkästään sähköinsinöörin kanssa. Valaistuksen suunnittelu on oma taiteenlajinsa ja siksi sähköosastolle päätettiin palkata päätoiminen valaistussuunnittelija Sanna Forsman. Päätös oli oikea ja tällä hetkellä valaistustiimissä toimii hänen lisäkseen jo kaksi kollegaa. Sanna Forsman kertoo:”Valaistustekniikka ja esimerkiksi LEDien huima kehitys on johtanut K ehittäminen – yrityksen menetstyksen tukipilari 127 Tapiolan pääkonttori PK 2:n rakenne- ja LVI-yhdistelmämalli. 128 I nsinööritoimisto O lof G ranlund O y Malmö Arena mallinnettuna. siihen, että vain valaistukseen erikoistunut suunnittelija ehtii pysymään perillä alan käyttökelpoisimmista ratkaisuista. Valaistussuunnittelija tukee siis koko projektin suunnitteluryhmää sekä rakennuttajan että käyttäjän tavoitteita. Myös peruskorjausrakentamisen kasvaminen on asettanut lisävaatimuksia suunnittelulle – myös rakennussuojelun näkökulmasta. Valaistussuunnittelualan kehittyminen on saanut tukea myös mm. rakennusvalvontaviranomaisilta, jotka ovat vaatineet perusteellisia selvityksiä ja kattavia suunnitelmia esimerkiksi suojeltujen rakennusten julkisivuvalaistusratkaisuista.” Senaatti-kiinteistöjen toimitusjohtaja Aulis Kohvakka toteaa projekteissa tarvittavista erikois osaajista kuten valaistussuunnittelijasta tai ener giakonsultista: ”Arkkitehdin ratkaisuja ei ole kovin helppoa ohjailla. Talotekniikkasuunnittelijan näkemykset ener giataloudellisuudesta voivat saada arkkitehdin takajaloilleen. Olisi hyvä, jos olisi ulkopuolinen konsultti esittämässä näkemyksiään näiden asioiden suhteen. Arkkitehdeille voisi myös tarjota palveluja valaistussimulointien avulla. Keinovalon ja luonnonvalon yhdistäminen vaatii juuri sellaisia työkaluja kuin Granlundin toimistolla on käytössään. Lisäksi olisi mahdollista hyödyntää kaikki uudet valaistusratkaisut, kuten valokaapelit, spiraalit, heliömetrit, LEDien koko spektri ja lasiteknologia.” Rakennuksen geometriamalli Energiasimuloinnissa tarvitaan yksinkertainen rakennuksen malli, joka sisältää sen geometrian, tilat ja rakenteet. RIUSKA-ohjelman tarpeisiin kehitettiin SMOG-mallinnusohjelma, kuten RIUSKA:n yhteydessä on kerrottu. Olisi ollut luontevinta saada rakennuksen malli suoraan arkkitehdin suunnitelmasta, mutta työkalujen yhteensopimattomuus oli sen esteenä. Valitettavasti arkkitehdin mallin hyödyntämisessä on ongelmia edelleen. SMOG palveli energiasimuloinnin ja visualisoinnin tarpeita 2000-luvun alkupuolelle saakka, jolloin työkalu alkoi ikääntyä ja siihen kaivattiin K ehittäminen – yrityksen menetstyksen tukipilari 129 Hankesuunnittelu lisää ominaisuuksia. Granlundilla jouduttiin miettimään, panostetaanko uuden uuden SMOG-version kehittämiseen vai ehdotetaanko yhteistyötä Progmanille, jolla oli tarve täydentää MagiCADohjelmistoa tilojen mallinnustyökalulla. Lopulta päädyttiin yhteistyöhön, ja sen tuloksena Progman julkisti SMOG:iin perustuvan MagiCAD Room -ohjelman vuonna 2004. Siihen kehitettiin yhteistyössä avoin tiedonsiirto (IFC), jonka avulla rakennuksen malli voitiin siirtää eri sovelluksiin, kuten RIUSKA:an. MagiCAD Room osoittautui toimivaksi mallinnustyökaluksi ja korvasi pian SMOG-ohjelman. Yhdistelmämallit Tietomallipohjaiset työkalut yleistyivät 2000-luvun alussa kaikilla suunnittelualoilla, mutta mallien yhdistäminen kokonaiseksi rakennuksen malliksi ei ollut mahdollista sovellusten yhteensopivuusongelmien ja tietokoneiden rajoittuneen tehon vuoksi. Suomalainen Solibri Oy kehitti 2000-luvun alussa hienon ja kansainvälistäkin huomiota saaneen työkalun, nimeltään Solibri Model Checker, mallien eheyden ja yhteensopivuuden tarkastamiseen. Yhdistelmämallien selaus ja visualisointi käytännön projektityössä oli kuitenkin mahdollista vasta 2004, kun markkinoille tuli työkalu nimeltä Navisworks. Navisworks tarjosi mahdollisuuden yhdistää rakennesuunnittelijan ja taloteknisten suunnittelijoiden mallit arkkitehdin malliin. Rakennusta voitiin visualisoida Navisworks-ohjelman avulla näyttävästi ja todentuntuisesti. Yhdistelmämallit yleistyivät nopeasti vaativissa projekteissa. On huomattava, että yhdistelmämallit sisältävät vain osan tietomallien älykkyydestä, joten ne eivät korvaa suunnittelijoiden omien työkalujen avulla luotuja malleja. Niitä voidaan kuitenkin hyödyntää monipuolisesti suunnitelmien havainnollistamisessa ja yhteensovittamisessa 130 I nsinööritoimisto O lof G ranlund O y Luonnossuunnittelu Käyttö ja ylläpito Talotekniikan tietokanta Peruskorjaus Toteutussuunnittelu Rakentaminen Granlundin tietokantapohjainen prosessi. suunnittelussa ja toteutuksessa. Tietokoneiden tehot asettavat myös vielä 2010 joitain rajoituksia yhdistelmämallien hyödyntämiselle suurissa rakennuskohteissa. Tietokoneavusteisen suunnittelun tulevaisuus Tuskinpa kenelläkään oli aavistusta parikymmentä vuotta sitten, kuinka huikeaa taloteknisen suunnittelun työkalujen kehitys on ollut. Entä mikä voisi olla kehityksen suunta tästä eteenpäin – asiakkaan tarpeiden ja toiveiden näkökulmasta? Historia antaa hieman perspektiiviä sen kuvittelemiseen. Asiakkaat haluavat varmasti tulevaisuudessakin laadukasta ja kustannustehokasta suunnittelupalvelua. Tietomallipohjaisten työkalujen ansiosta työn luonne on muuttunut insinöörimäisestä asiantuntijatyöstä konsultoivammaksi ja vuorovaikutteisemmaksi. Suunnitelmia pystytään havainnollistamaan suunnitelmia ja ratkaisujen vaikutukset simuloimaan kiinteistön elinkaaren aikana. Asiakkaan on helppo osallistua suunnitteluun ja häntä voidaan tukea valintatilanteissa. Ei ole vaikea ennustaa, että monet toivovat kehityksen suunnan jatkuvan.
© Copyright 2024